silmin niin kiehtovin ja ikävöivin taipui hän lempeästi puoleen Aadamin puolsyleilyn, ja miehen rintaan nojas hän rinnon täyteläisin ... ihastuin noin viehkeään ja hellään suloon Aadam loi katseen hymyillen, kuin Juppiter luo Junon puoleen hedelmöittäin pilven, mi kylvää kevätkukkaset. Mies peitti nuo huulet rakkaat suudelmin ... Näin puhellen he käyvät käsikkäin luo lehtimajan ihanan. Tään sopen varjoon häävuoteens Eeva puki kukkasin... Luo majan tultuaan he seisahtuivat; he alla avotaivaan kääntyivät ja sanoo: "ahersimme toimin säädetyin iloiten autuaina yhteistyöstä ja rakkaudestamme, joka parhain on lahjoistas. Lupaukses mukaan syntyy meistä maan päälle suku, joka kerallamme hyvyyttäs kiittää, valveilla kun käymme tai unen lahjaas etsimme kuin nyt." Ja estämättä ahtaan puvun, joka vaivaa meitä, pian nukkuvat he vierekkäin. Ei Aadam pois puolisostaan kääntynyt, ei Eeva pelännyt lemmen salatuimman eessä: niin uskon, vaikka tekohurskaus viattomuutta, puhtautta saarnaa ja parjaa likaiseksi, minkä Luoja loi puhtaaksi ja vapaaks ihmisille. Kun Luoja meidän lisääntyä käski, vain Saatana sen kieltää! ... aviorakkaus, tään suvun lähde ja laki salainen - ja Eedenissä myös ainut, jok yhteistä et ollut! Veit ihmisestä riettaan halun olla kuin eläimet; sä, jonka perustus on velvollisus, kuuliaisuus, järki, sait aikaan veren siteet puhtaat, rakkaat välillä siskosten ja isän, lasten ... on porton hymy lemmetön ja kylmä ja hetken nautinnot ...
ellauri005.html on line 1507: Eeppa suostuukin sit aika äkkiä punastuin kuin aamu,

ellauri012.html on line 383: Kun mä kerron mikä kilpailija on tempaissut mun sydämen pois sulta, kiität mun mielenmuutosta, ja pyydät tätä kilpailija liimaamaan sen kii. Tästä sä jo arvaat että jumalahan se on joka vie nyt sulta Heloisen. Jep, mun rakas Abelard, nyt se antaa mulle sen mielentyyneyden jonka meidän kurjuuden kirkas muisto ennen esti. Just taivas joo! mikä muu kilpailija vois ottaa sulta mut? Voisitko kuvitella, että joku vaan, joku ihminen voisi kumittaa sut mun sisältä? Voisitko kuvitella mun vaihtavan jumalisen ja sivistyneen Abelardin kehenkään alempaan kuin jumalaan? Ei, must tuntuu et sä olet arvioinut mut oikein tässä kohtaa. Varmaan sä haluut tietää millä keinoin jumala sai aikaan näin suuren muutoksen? Kerron sulle, että saisit ihmetellä sallimuksen salaisia kiemuroita. Muutama päivä sen jälkeen kun sun vika kirje tuli mä sairastuin vakavasti (Joopa joo, aina tää sama deus ex machina näissä muinaisjutuissa); lääkärit jo luovutti mut kuolemalle. Silloin mun tunne, joka aina ennen oli tuntunut musta viattomalta, alkoi näyttää pahalta. Muistista tulvahti kuin filmissä (joojoo, anakronismi, mutta siltä se varmaan just tuntui) kaikki mun elämän menneet teot, ja mun täytyy tunnustaa että ainoo tuska jonka tunsin oli tunnontuska meidän rakkaudesta. Kuolema jota olin siihen saakka katsonut vain etäältä, häälyi nyt mun edessä kuin syntisillä. Aloin pelätä jumalan kostoa nyt kun olin lähempänä sitä, ja mua kadutti etten mä ollut ottanut kunnolla käyttöön armolahjoja. Ne hellät kirjeet jotka sulle kirjoitin, rakkaat keskustelut joita kävin sun kanssa, kiusas mua nyt yhtä paljon kuin ne oli ennen viehättäny. Voi Heloise-repukka, mä sanoin, jos on rikos lähteä tolla lailla hehkuttamaan, ja jos tämän elämän jälkeen siitä seuraa varma rangaistus, mikset sä vastustanut kunnolla tollaisia kiusauksia? Ajattele mitä kidutuksia on sulle varalla, kauhistu sua venttaavia helevetin koneita, ja muista samalla nautintoja joita sun eksynyt sielu piti niin hitsin hienoina. Äh! eikö vähän harmita että kieriskelit niin falskeissa huveissa? Lyhyesti, Abelard, kuvittele katumusta jota tunsin, niin et ihmettele lehmänkäännöstä.
ellauri043.html on line 6659:

Oo tuntematon, mä rakastuin sun silmiin! Kuin hyeena kiimassa mä pyörin sun ympärillä vonkaamassa siemennystä jonka tarve nielee mut.
ellauri061.html on line 1174: Eli lyhyesti: Otin riskin. Rakastuinko? En. Kannattiko? Kyllä, sillä nytpä tiedän taas jotain yhden suomalaisen kirjailijan tyylistä. Ilman haastetta en olisi päässyt loppuun. Muuta? Siis mitä vittua, onko tämä paska muka ollut Finlandia-ehdokkaana?
ellauri083.html on line 632: Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.
ellauri106.html on line 597: Peg ja Phillu pääsi taivaaseen. Siellä oli kaikki luvallista paizi sorsan päälle astuminen. Peg astui sorsaan ja se kahlittiin rangaistuxexi Philluun kiinni jalasta. Phil ei tehnyt samaa virhettä mutta silti se kahlittiin toisesta jalasta kauniiseen Claire Bloomiin. Mit vit? en tehnyt mitään valitti Phil. En tiedä susta mutta mä astuin vahingossa sorsaan, sanoi Claire.
ellauri110.html on line 539: Vielä kerran viimeisen viittasi hän Oi, kaikuos kauniisti, kantelein, Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin?
ellauri110.html on line 540: kuin hän vain viitata tiesi; oi, helise hellästi, sydämein, Sumun keskeltä nousiko seijastuin
ellauri160.html on line 455: And I stepped back, No mä astuin taaxepäin,
ellauri214.html on line 484: Ruusu nurkassa. Mikähän siinä on, että ihastun aina niihin miehiin, jotka eivät ihastu minuun. Jo yläasteella aikoinaan ihastuin Veskuun, mutta en koskaan saanut vastakaikua. Vasta parikymppisenä tajusin, että se ihastus ei enää kannata. Näen unta kyllä vieläkin joskus hänestä.
ellauri214.html on line 488: Ihastuin ennenpitkää taas oikein kunnolla, ja nyt yritin ns iskeä tätä miestä, muttei hän kiinnostunut minusta. Vuosia kesti tääkin ihastus, kunnes tiesin hänen menneen naimisiin ja lopullisesti tavoittamattomiin.
ellauri330.html on line 541: Tuoppi olutta ja kakſi korttelia wiinaa lipparikſi on kohtuullinen mitta ja määrä wäsyneen miehen kurkkuum ja päähän. Nytpä kannu keikkui ja parta kastui, pojat laulaa lasketteliwat ja muorin tyttäret nauraa rikosteliwat. Mutta läkſinpä iloleikistä pois, läksin pitkin katua täymään. Lauluni remahti, akkunat ſäpäleiksi sälähti, ja ſiitäpä liikkeille Tampereen poroporwarit kaikki. Mutta minä, aina lystipoika, minä wiitenä wilkkasin pitkin rantaa, heille potkaisin wasten kuonoa ſoraa ja ſantaa. Tulin siitä Poriin, pantiin pärekoriin ja wedettiin pitkin torii; tulin Uuteenkaupunkiin, siellä akkunasta haukuttiin; tulin Turkuun, pistettiin puukko kurkkuun. Tulinpa lopulta Aningaisten kadun haaraan ja siellä kohtasin wiifi nokkelata naaraa. Ensimmäinen potkaisi mua jalallansa, toinen sanoi: anna sen pojan olla alallansa! hän ei ole mitään rakkari eikä mikään pikiprakkari. Mutta kolmas kysyi: mikä sitä poikaa waiwaa? ja neljäs sanoi: häntä pitäis auttaa ajallansa. No lähdetäänpäs käsi kädessä käymään, lausuin minä, mutta wiides tuuppasi wihaisesti nyrkillänsä ja ärjähti: mene Helsinkiin! Menin minä Helsinkiin, pantiin syömään kruunun wellinkii, ja sitten poikaa tutkittiin ja huikeasti selkään hutkittiin: mene nyt tiehes, finä wasaran-poika! Läksin taasen tietä käymään, minä weitikka, aina iloinen, minä, jonka sydän on kuin hylkeennahkainen tupakkikukkaro. Kuljeskelin, laulelin ja tallustelin pitkin tölmällistä tietä; tulin Hämeeseen, astuin ylös Kuninkalan ſaarnastuoliin; ja sitten oli ammen plottis!
ellauri350.html on line 806: "Rakastuin erittäin voimakkaasti", sanoi Aron, vieraileva tutkija UC Berkeleyssä ja tutkimusprofessori Stony Brookin yliopistossa New Yorkissa. "Koska opiskelin sosiaalipsykologiaa, etsin huvin vuoksi rakkauden tutkimusta, mutta sitä ei ollut juuri ollenkaan."
xxx/ellauri116.html on line 492: Yhdessä hetkessä hyväntuulinen ja iloinen äiskä saattoi muuttua pahantuulisexi kuin Kungfuze. Hyvyys on ihmisten rakastamista, eli sitä kun ihmiset rakastavat minua. Pahinta on ettei missään sen toiminnassa ollut logiikkaa. Olin lutka, minun piti välttää kaikenlaisia voimakkaita tunteita. Isä pettyisi jos saisi tietää. Jeesus itkisi. Sairastuin anorexiaan. Äiti sanoi että sairasta vaan rauhassa. Äiti roikkui perheessä kuin iiliäinen, kuin laastari. Vekutti ja syyllisti. Minä en enää pidä yhteyttä äitiini.
xxx/ellauri231.html on line 391: Bunin vietti vuoden 1894 ensimmäisen puoliskon matkustaen ympäri Ukrainaa. "Se oli aikoja, jolloin rakastuin Varvaraan ja Malorossiyaan (Vähä-Venäjä), sen kyliin ja aroihin, tapasin innokkaasti sen ihmisiä ja kuuntelin ukrainalaisia renkutuxia, tämän maan sielua", hän kirjoitti myöhemmin.
xxx/ellauri250.html on line 879: Aloitetaan vaikka tarinalla kuinka aloitin huumeiden käyttämisen. Oli vuosi 2008 (ikä 15v) ja muutin vanhempien luota serkkuni luo toiseen kaupunkiin Porin lähelle alun perin asuin Turussa. Minulla oli jo nuorena sairas kunnioitus rikollisia kohtaan halusin olla mahdollisimman ilkeä ja pelätty. Onnistuinkin siinä hyvin mutta tutustuin aina vaan vaarallisempiin yksilöihin jotka käyttivät amfetamiinia ja kokaiinia niinhän siinä kävi että rakastuin amfetamiiniin ja sen tuomaan elämään.
xxx/ellauri329.html on line 408: Aamulla koko pataljoona komennettiin riviin, ja pelkurit tuotiin eteemme. Heidät oli tuomittu ammuttaviksi. Ja tuomion täytäntöönpanoon tarvittiin seitsemän henkilöä. Kolme ilmoittautui vapaaehtoisesti, mutta muut seisoivat paikoillaan. Minä otin konepistoolini ja astuin rivistä. Ja kun minä astuin... Tyttö... Kaikki muut tulivat perässä.. Ei heille saanut antaa anteeksi. Heidän takiaan ne pojat kuolivat! Ei sitä voi korjata kuin tappamalla lisää!
20