ellauri008.html on line 49: Conrad asettui 36-vuotiaana vuonna 1894 asumaan Englantiin. Hän meni naimisiin, sai kaksi lasta ja matkusteli edelleen satunnaisesti. Enimmän aikaa hän kuitenkin kirjoitti, ja 1895 ilmestyi ensimmäinen teos, Almayer’s Folly. Conrad jatkoi kirjoittamista elämänsä loppuun asti, ja hänen viimeinen romaaninsa, The Nature of Crime, ilmestyi 1924. Joseph Conrad kuoli vuonna 1924 sydänkohtaukseen.
ellauri008.html on line 1947: jotta punainen meri taas asettuisi.

ellauri025.html on line 164: Herulit olivat germaaniheimo, joka oli luultavasti alun perin lähtöisin Itämeren rannoilta. Kansainvaellusajalla herulit liikkuivat ympäri Eurooppaa, ja heidän pääjoukkonsa asettui Krimin niemimaalle, jossa he sekoittuivat gootteihin. Herulijoukkoja palveli myös Bysantin armeijassa. Vuonna 267 herulit hyökkäsivät Aigeianmerelle ja tuhosivat useita Kreikan kaupunkeja. Yksi heruliryhmä perusti noin vuonna 470 Pannoniaan kuningaskunnan, jonka langobardit kuitenkin kukistivat jo vuonna 510. Tämän jälkeen herulit sulautuivat vähitellen muihin kansoihin.
ellauri026.html on line 232: You´re so vain, lauloi Carly Simon Warren Beatylle. Beaty (1937) oli hyvä amerikan jalkapallisti ja luokkansa puheenjohtaja. Näyttelijä, filmimoguli. Yx USAn monista Jörkistä. Kova jätkä mutta turha kuten Jörkka (1934). Törkeä Dick Tracy. Nykyään onkin jo rannekellopuhelimia. Tunnettu lukuisista naisjutuista. Veti koipeen Carlya, teki paljon pekonia rannalla, kylvi hukkakauroja, kunnes asettui aloilleen Annetten kaa. Äijempi kuin Jone Nikula, julkkixista turhimpia. Toinen samanmoinen on nobelisti Zimmermann, yhtä turhamainen vaikka ruipelo, jolta Joan Baez ei saanut timanttia vaan ruostetta. Isoja ja pieniä setämiehiä. Puutarhatonttuja takit avoinna.
ellauri030.html on line 549: Vuonna 1831 Berliinissä puhkesi koleraepidemia ja sekä Hegel että Fichte pakenivat kaupungista. Hegel tuli takaisin liian aikaisin, sai tartunnan ja kuoli muutama päivä myöhemmin. Schopenhauer sen sijaan muutti etelään ja asettui loppuiäkseen Frankfurtiin vuonna 1833. Siellä hän eli yksin ainoana seuranaan lemmikkinsä villakoira Atma tai vaihtovuoroisesti Butz. Atma oli nimetty hindujen maailmansielun Atmanin mukaan. Schopenhauer testamenttasi koiralleen 300 guldenia. (Saksalaisten mukaan Atmoja oli useampia ennen Butzia. Se ei käy ilmi montax oli Butzeja. Nelijalkaisia pesänjakajia.)
ellauri031.html on line 632: Vuoden 1947 heinäkuussa suomalaisten Joosua pääsi perille. (Mooseshan ei päässytkään, kuten muistamme.) Pyöriskeltyään aikansa Jerusalemissa se lähti Galileaan Jeesuxen perään, ja asettui Genesaretin järven pohjoispuolelle Safedin kaupunkiin. Safedissa on kaunista (ks. kuva), mut tää on oikeestaan asian vierestä, ei se siellä kauan vanhentunut.
ellauri033.html on line 430: Kun Rva de Sauve, joka vielä rakastaakin Huuperttia, antautuu La Croix-Firminille, typerälle vaikka söpölle muskelimasalle, niin Hra Bourget ei tajua siitä enää mitään, ja kuten sanoo Pascal, ezii syytä huokaillen. Oi! se huutaa pateettisesti, julma, julma arvoitus! Miten se saatto tehdä noin? ja onhan se silti se sama misukka... eikö vaan ... Eikä kuitenkaan! Huupertin partneri ei ois voinut tehdä noin... Häh, sekö? Oi! julma, (taas) julma arvoitus! Voi luoja, tarvizeeko noin pyöritellä ja pidellä päätä. 50 sivua myöhemmin sama taas. Vincy yrittää turhaan ratkaista Theresen luonnetta kuin ristikkoa. Bourgeet selittää asian, kuiskuttelee sivusta: Therese on romantikko, ja samalla kertaa intohimoineen; sillä on sentimentaalisia unelmia, mutta myös panohalua, ja aavioero asettui vähäx aikaa sen sydämmen tarpeiden ja aistien tyrannian välille. Ei sen kummempaa, kuten sanotaan. Sama juttu Rva Tillieresin kohdalla. Poyenne on sen sielun rakas, ja Casai, sen ... nojaa, sen mitä Poyanne ei saa tyydytetyxi. Selittely jatkuu loppupeleihiin, spoileria ei jätetä.
ellauri034.html on line 541: Conrad asettui 36-vuotiaana vuonna 1894 asumaan Englantiin. Hän meni naimisiin, sai kaksi lasta ja matkusteli edelleen satunnaisesti. Enimmän aikaa hän kuitenkin kirjoitti, ja 1895 ilmestyi ensimmäinen teos, Almayer’s Folly. Conrad jatkoi kirjoittamista elämänsä loppuun asti, ja hänen viimeinen romaaninsa, The Nature of Crime, ilmestyi 1924. Joseph Conrad kuoli vuonna 1924 onnistuneeseen sydänkohtaukseen.
ellauri042.html on line 860: Klemens Aleksandrialainen (oik. Titus Flavius Clemens; n. 150 – n. 215) oli Aleksandrian kirkon jäsen ja ensimmäinen varsinainen kristillinen filosofi. Hänet lasketaan kirkkoisien joukkoon. Klemens oli kotoisin Ateenasta. Hänen kääntymisestään ei ole tietoa, mutta kristityksi tulonsa jälkeen hän matkusti Etelä-Italiaan, Syyriaan ja Palestiinaan tapaamaan kristittyjä opettajia. Lopulta hän päätyi Aleksandriaan, jonne hän asettui aloilleen. Aleksandriassa Klemens tapasi oppi-isänsä Pantainoksen, joka johti tunnettua Aleksandrian kateketiikkakoulua. Pantainos oli stoalaisuudesta kristityksi kääntynyt opettaja.
ellauri043.html on line 115: Antonios vetäytyi erämaahan yksinäisyyteen mietiskelemään, rukoilemaan ja palvelemaan Jumalaa. Pyhimys vieraili askeettien luona, tutustui heidän elämäänsä ja yritti oppia heiltä. Mies asettui yhteen hautaan lähellä kotikyläänsä, missä hänen kerrotaan kohdanneen pahoja henkiä villieläinten muodossa. Vietettyään viisitoista vuotta tällaista kiertelevää puolivallattoman poikamiehen elämää eli kolmenkymmenenviiden vuoden ikäisenä pyhä Antonios päätti vetäytyä täyteen yksinäisyyteen. Hän löysi Niilin varrelta vuoren, jossa oli sopivasti vanha autio linna (no, termiittipesä), ja asettui sinne asumaan. Yhtä onnistunut erakko kuin Pentti Linkola, sen luona ramppas väkeä kin salpausselällä tapaamassa ja saamassa elämänohjeita. Elomme vaelluxen puolitiessä se värjäs parran harmaaxi ja ryhtyi viisaaxi vanhuxexi. Vaikkei se ollut mennyt vasta kuin 1/3 matkasta! 70v oli vielä tyhjään säiliöön.
ellauri045.html on line 495: Lokakuun kumouksen jälkeen Jesenin kannatti bolševikkeja, koska nämä "olivat tuhonneet sivilisaation". Runoilija sai vaikutteita skyyttalaisliikkeeltä, jonka mukaan vallankumous ratkaisi idän ja lännen kulttuurien kamppailun. Jesenin asettui idän, "maaseudun" ja "irrationaalisen tunteen" puolelle, ja ehkä siksi hän hehkuttaa monessa runossaan Venäjän aasialaisuutta.
ellauri049.html on line 394: Rimbaud ja Verlaine tapasivat viimeisen kerran Saksassa vuonna 1875, kun Verlaine vapautettiin vankilasta käännyttyään katolilaiseksi. Tässä vaiheessa Rimbaud oli lopettanut kirjoittamisen. Hänen elinaikanaan julkaistiin vielä proosarunokokoelma Illuminaatioita Verlainen toimittamana. Hän matkusti Euroopassa pääosin jalkaisin. Kesällä 1876 hän värväytyi Alankomaiden armeijaan saadakseen sitä kautta ilmaisen laivamatkan Jaavalle, jossa karkasi ja palasi toisella laivalla Ranskaan. Hän matkusti Kyprokselle ja asettui 1880 Adeniin Bardey-agentuuriliikkeen edustajaksi ja hoiti tehtävää neljä vuotta. Vuonna 1884 hän kokeili Hararissa Etiopiassa omaa myyntitoimintaa asekauppiaana.lähde? Omayrittäjä, izeyrittäjä, intohimoinen entreprenööri. Ihan tätä päivää! Työnsi asetta maxusta Hararissa? Mitähän Yual siihen sanoi? Varmaan Aah! Nuorissa neroissa piisaa hinttejä.
ellauri049.html on line 396: Afrikassa Rimbaud’n oikea polvi kipeytyi, ja siihen kehittyi syöpä. Sairauden takia hän joutui palaamaan Ranskaan 9. toukokuuta 1891. Jalka amputoitiin 27. toukokuuta 1891. Hän asettui Marseilleen, jossa kuoli 10. marraskuuta 1891. Hui! mullakin on polvi kipeä, ja lonkka. Onkohan niihin kehittynyt syöpä? Jo lapsena mä olin hirmu luulosairas, ja samanlainen vielä vanhuxena. Inhoon lääkäreitä ja lääkkeitä.
ellauri055.html on line 866: Terveydellisistä syistä (lue ryyppäyxestä) johtuen Sillinpään opinnot eivät sujuneet ja hän joutui palamaan maitojunassa kotiinsa Hämeenkyröön joulukuussa 1913. Sillinpään vanhemmat asuivat silloin pennittömixi puzattuina pienessä mökissä Heinijärven Töllinmäellä ja sinne myös Sillinpää asettui.
ellauri055.html on line 878: Suvun vanhin tunnettu kantaisä on 1500-luvun alkupuolella Ruotsin Ångermanlandissa kirkkoherrana toiminut Nicolaus Petri. Hänen pojanpojan poikansa, majuri Johan Persson Forsman asettui 1600-luvulla asumaan Pohjanmaalle, ja hänen jälkeläisissään oli poika Johan Forsmanista alkaen pappeja kuudessa polvessa peräkkäin. Pääosa suvun päähaaran merkittävistä henkilöistä on nuoremman Johan Forsmanin pojanpojan pojan, lääninrovasti Zachris Forsmanin (1763–1839) jälkeläisiä. Näihin kuuluvat myös Koskimies-nimiset sekä vuonna 1884 aateloituun vapaaherralliseen Yrjö-Koskinen-sukuun kuuluvat. Johan Forsmanin nuoremmasta pojasta polveutuu toinen sukuhaara, joka myös aateloitiin, vuonna 1856 nimellä Forsman.
ellauri055.html on line 988: Juho Rudolfin poika Juho Eero Lemmitty (Forsman>Koskimies) oli aikanaan harjoittanut humanistisia ja teologisia opintoja, mutta asettui lopulta tavallisen tyyliseksi lansjunkkariksi, jommoisena yhteinen kansa häntä hiukan naureskeli, mutta myöskin piti arvossa, sillä hänellä oli pontevat hengenlahjat ja tarvittaessa luja käsivarsikin oikein noin ruumiillisessa mielessä. Hyvä veikkoni oli Laitilan isäntä Eero Forsman, sittemmin Koskimies, jonka tarina päättyi sitten traagillisesti kansamme kärsimyksen päivinä 1918. Punikit nirhas sen myllyn ahteeseen. (Mikä on ahde? Kai se on vaan rinne. Joo, mäki, törmä, rinne.)
ellauri064.html on line 419: Wartiovaara tutustui 1919 horrosaarnaajana toimineeseen Maria Åkerblomiin ja Wartiovaaran perhe otti 20-vuotiaan Åkerblomin kasvattityttärekseen sen jälkeen, kun hän oli saanut horrostilassa tällaisen kehotuksen Jumalalta. Wartiovaarat ja Åkerblom muuttivat samana vuonna Kokkolaan, jonne he asettuivat asumaan. Kokkolassa Åkerblom piti Hakalahden rukoushuoneella horrossaarnoja, joita kävi kuuntelemassa parhaimmillaan satojakin ihmisiä. Wartiovaara osti Åkerblomille 100 000 markkaa maksaneen ratsuhevosen, kun Åkerblom oli saanut unessa tätä koskevan kehotuksen. Uskonliikkeelle rakennettiin Kokkolaan kaksikerroksinen asuintalo, ns. Marian palatsi. Mutta saiko Eino Marialta pillua?
ellauri064.html on line 427: Nimismies Weneliuksen murhayritysjutun tutkinta eteni niin, että Wartiovaara vangittiin tammikuussa 1927 ja hänet tuotiin Kokkolaan kuulusteltavaksi. Kun toista jutun syytettyä Åkerblomia oltiin tuomassa Kokkolaan, tämä hyppäsi liikkuvasta pikajunasta Kruunupyyn kohdalla ja piiloutui metsään, josta etsijät hänet kuitenkin löysivät. Jutun käsittelyn aikana Åkerblom karkasi uudelleen kesäkuun alussa 1927 Kokkolan poliisiputkasta. Hänet kuljetettiin Essex-merkkisellä henkilöautolla Tampereelle ja sitten kertoman mukaan pyykkikorissa Helsinkiin Toivolan huvilaan, josta poliisit pidättivät hänet kymmenen päivän kuluttua. Heinäkuussa 1927 Maria Åkerblom ja metsänhoitaja Wartiovaara tuomittiin Kokkolan raastuvanoikeudessa 15 vuoden kuritushuonerangaistukseen yllytyksestä murhaan ja väärään valaan. Vaasan hovioikeus alensi myöhemmin Wartiovaaran tuomion 12 vuoteen ja Åkerblomin tuomion 13 vuoteen. Korkein oikeus alensi Åkerblomia tuomiota vielä kahdeksaan vuoteen. Åkerblom yritti tuomiota kärsiessään paeta Hämeenlinnan naisvankilasta, mutta pako päättyi jo Hämeen läänin Koskella, kun pakoauto törmäsi sillankaiteen kivipilariin. Vankilasta vapauduttuaan Wartiovaara asettui Helsinkiin ja jatkoi edelleen mukana Åkerblomin liikkeessä.
ellauri065.html on line 135: Keski-Euroopan alueelle asettui useita germaanisia heimoja, itään useat erilaiset länslaavilaiset heimot asuivat suurimman osan nykyisen Puolan alueesta 6. vuosisadalta. Duke Mieszko I ja polaanit, hänen linnake Gniezno area eri naapuri heimot toisella puoliskolla 10. vuosisadalla, joka muodostaa ensimmäisen Puolan valtion ja hänestä tuli ensimmäinen historiallisesti kirjattu Piast Duke. Hänen valtakuntansa rajasi Saksan valtiota, ja valvonta rajamailla siirtyisi edestakaisin kahden politiikan välillä tulevina vuosisatoina. Mieszko poika ja seuraaja, Duke Bolesław minä Chrobry, kun 1018 rauhansopimuksen Bautzenin laajeni eteläosassa valtakunnan, mutta menettäneet kontrollin mailla Länsi Pommerin on Itämeren rannikolla. Pakanallisten kapinoiden ja böömiläisen hyökkäyksen jälkeen 1030-luvulla herttua Casimir I Palauttaja (hallitsi 1040-1058) yhdisti jälleen suurimman osan entisestä Piast-alueesta, mukaan lukien Sleesia ja Lubuszin maa keskimmäisen Oderjoen molemmin puolin, mutta ilman Länsi-Pommeria, josta tuli jälleen osa Puolan valtiota Bolesław III Wrymouthin johdolla vuosina 1116–1121, jolloin jalo Griffinsin talo perusti Pommerin herttuakunnan. Bolesławin kuoltua vuonna 1138 Puola oli lähes 200 vuoden ajan pirstoutunut, ja sitä hallitsivat Bolesławin pojat ja heidän seuraajansa, jotka olivat usein ristiriidassa keskenään. Puolan kuninkaaksi vuonna 1320 kruunattu Władysław I Kyynärpäätanko saavutti osittaisen yhdistymisen, vaikka Sleesian ja Masovian herttuakunnat pysyivät itsenäisinä Piast-tiloina.
ellauri073.html on line 374: Amishit erosivat mennoniitoista vuonna 1693 koska halusivat elää hurskaampaa ja yhteisöllisempää elämää. Tämän lisäksi mennoniitat ovat hajaantuneet aikojen saatossa eri suuntauksiin, kuten 'flaameihin', 'friiseihin', 'waterlandilaisiin', jotka tunnettiin löyhemmästä seurakuntakuristaan, sekä 'sonnelaiset', jotka erkaantuivat omaksi ryhmäkseen 1600-luvulla piispa Samuel Apostoolin johdolla. Apostool ei hyväksynyt piispa Galenus Abrahamsin yhteydenpitoa muihin kirkkoihin ja näkemystä siitä, ettei mennoniittain vapaaseurakunta olisi ainoa oikea kirkko eikä siis ainoa tie pelastukseen. Osin tästä syystä Apostool perusti oman seurakunnan yhdessä noin 700 muun vanhoillisen jäsenen kanssa antaen kirkolleen nimen ”die Sonne” (Aurinko), mistä tuli nimitys 'sonnelaiset'. Monet muutkin seurakunnat asettuivat tämän tueksi. (Mennoniittakirkon sisustusta Giethoornissa, Alankomaissa. Tosi karua, näyttää Helluntaiystävien kokoushuoneelta Iso-Roballa tai Kirjalla.)
ellauri092.html on line 456: Krohn otti myös kantaa Kalevalan Sammon alkuperään ja asettui aluksi tukemaan isänsä käsitystä, jonka mukaan Sampo oli aurinko. Myöhemmin hän tarkisti kantaansa ja päätyi 1920-luvulla tukemaan Uno Harvan teoriaa Sammosta maailmanpuu-myytin ilmentymänä. Sammon ryöstöstä kertova runo kuitenkin perustui Krohnin mielestä Gotlantiin tehtyyn ryöstöretkeen.
ellauri092.html on line 507: Leilan mukautumiskyky oli ilmiömäinen. Esimerkkinä Leilan mukautumiskyvystä mainizen 24 vuorokautta kestäneen matkan Durbanista etelä-Afrikasta Buenos-Aireslin. Laiva oli pienehkö ja puutteellisesti varustettu. Niinpä ei ollut lääkäriäkään mukana. Leila rouva hankki kaiken varalta runsaat säilyke-eväät. Tuli sitten niin ankaria myrskyjä, että suorastaan hengenvaara oli kysymyksessä. Mottin täytyi tilata laivan puusepältä erityinen suojus, jotta Leila ei putoaisi vuoteesta. Itse hän asettui lattialle makaamaan. Reippaalla mielellä he silti pysyivät, ja hytissä Leila hoiteli eväs-emännyyttänsä, milloin syöminen kävi päinsä ja palveluskuntakin oli avuton. Toisen kerran heidän oli pakko Japanin merellä matkustaa hytittömässä laivassa ja kaiken yötä maata pitkällään, pidellen kiinni kanteen ruuvatun pöydän jalasta, jotta eivät sinkoaisi yli laidan. Olipa Mottilla uskollisia ja sieviä palkallisia sihteereitäkin. Eräs, jota ei merikipu vaivannut, kiinnitti kirjoituskoneensa laivapöytään ja izensä samoin sängynpäätyyn, voidaksensa hoitaa välttämättömiä tehtäviä. Tietysti heillä oli ihaniakin matkoja, jolloin koko seurue nautti meri-ilmasta ja näköaloista, jopa kansipeleilläkin hankki terveellistä
ellauri093.html on line 921: Vielä vuoden Dick toimahteli, sitten se sai emfyseeman ja muutti New Yorkista Floridaan. Rauhan tultua ne matkustivat Englantiin ja asettuivat Bournemouthiin asumaan. Sieltä käsin se vielä teki kiertueen Kanadaan ja kirjoitteli lohdutuxen sanaa masentuneille sakemanneille, luvaten että heidän keskijakauxinen messiaansa tulee vielä uudelleen. (Nyt 2021 näyttääkin jo aika lupaavalta.) Kesällä 1948 ei se enää jaxanut lentää Amerikkaan. Viimeiseen kirjeeseensä se kyllä liitti ohjeet Jes.40:31, jossa meitä opetetaan lentämään. Herran siivellä yli vaikeuxien. Schwierigkeit ist Herrlichkeit.
ellauri096.html on line 368: Augustinuksella oli myös merkittäviä perusteluja kristillisten arvojen levittämiselle maan päällä. Vaikka hänellä olikin teologisena filosofina hyvä tarkoitus, hänen kirjoituksiaan ja niiden tulkintoja on myöhemmin käytetty etsittäessä syytä ja oikeutusta ristiretkille, noitavainoille ja kirjarovioille. Erityisesti donatolaiskiistassa Augustinus asettui kannattamaan valtiovallan puuttumista uskonnollisten kiistojen ratkaisuun.
ellauri096.html on line 858: "Silentium pueri, hiljaisuus!", liian isoon pukuun ja solmioon pukeutunut punaposkinen ukkeli huusi ja antoi katseensa kiertää nuorten miesten ja hienhajun täyttämässä huoneessa. Huoneen laidalla olevilla ikkunoilla kulki kaksi kärpästä verkosta tehdyt verkkosilmät silminä, leveä kitiinikilpi perseensä ympärillä ja paksut, topatut nahkasuojukset karvaisten käsivarsiensa peittona. ”Ylös!” latinantunnin johtaja ­komensi. Paukanteiksi kutsutut koululaiset nousivat seisomaan ja asettuivat vajaan metrin päähän toisis­taan kädet selän taakse taivutettuina. Sitten opettaja eli Omppu astui heidän vierelleen ja kohotti äänensä. ”Sedite pueri!” hän huusi. Sekundantit käänsivät Cornelius Neposta kansi kohti lattiaa ja istahtivat sitten takaisin pulpettiin. Paukantit kohottivat kätensä viittaajan pään korkeudelle. Kaikki olivat aivan hiljaa. ”Aloittakaa!” ottelun johtaja huusi, ja siinä samassa linkkarit avainniput ja eväspullot alkoivat kilahdella pulpettien putkijalkoja vasten. Nopeat tietoiskut ja torjunnat seurasivat toisiaan, mutta kum­­pikaan osapuoli ei tehnyt elettä­kään väistääkseen lyöntejä. Sitten yksi sivallus osui maaliinsa. ”Seis!” ottelun johtaja käski, ja paukantit laskivat heti housunsa. Toisen lahkeesta valui jotain vaaleanpunaista, ja toinen ottelun kahdesta valvojasta riensi tutkimaan saalista. ”Se on yli tuuman pituinen!” valvoja totesi. Letku oli sääntöjen mukaan tarpeeksi pitkä, ja ottelu oli ohi. Valkoisiin pukeutunut lääketieteen opiskelija talutti jotain tahmeaa vuotavan ottelijan sivuun puhdistamista ja sitomista varten. Haavoittunut paukapää oli ainakin yhtä tyytyväinen ottelun lopputulokseen kuin haavoittumatonkin.
ellauri107.html on line 53: Pepun isä tuli kaupasta päivän tilin kaa, kaatoi kitaan Martinin kuin tärpätin ja asettui laiskanlinnaan kuuntelemaan Lyle Vania ja nyytisiä. I remember when I was little growing up in Queens, NY, Lyle would end his nightly broadcast with the words "Goodnight little redheads....Everyone".
ellauri111.html on line 788: "… 'Onko Sinulla oikeutta julaista ainoatakaan mysteriota siitä maailmasta, mistä tulet?' Näin kysyy Häneltä vanha inkvisitori ja heti vastaa Hänen puolestaan: Ei, Sinulla ei ole siihen oikeutta. Sillä se olisi lisäämistä siihen, mitä Sinä jo ennen olet sanonut, siis Sinä ihmisiltä riistäisit sen vapauden, jonka puolesta taistelit, kun olit maan päällä… Kaikki mitä Sinä nyt uutta julistaisit, olisi pidettävä yrityksenä tuon valinnanvapauden rajottamiseen, sillä sehän tulisi uutena yliluonnollisena ilmotuksena, joka asettuisi vanhan viisitoista vuosisataa sitten annetun ilmotuksen yläpuolelle. Ei mitään uusia apokryfikirjoja kiitos nyt, tilanne on muutenkin jo riittävän komplisoitu ja tulehtunut.
ellauri115.html on line 260: Käännettyään takkia Chateaubriandin Conservi-lehden toimittajanta ja kuninkaan kannattajanta tasavaltalaisexi Vihtori joutui Napsu III:n toimesta maanpakoon 9 vuodexi Guernseyn saarille. Adèlen vastalauseista huolimatta Hugo osti Guernseystä talon ja asettui aloilleen. Aamupäivisin hän työskenteli tuntikausia talon harjalle rakennuttamassaan työhuoneessa ja lähti sitten iltapäivisin kävelylle lähistöllä asuvan Julietten kaa. Iltaisin se pelasi korttia muiden poliittisten pakolaisten kanssa. Talossa kävi virtanaan vieraita. Adèle kokkasi keittiössä, tiskasi ja piti kirjaa menoista. Huugo kirjoitti izestään runokokoelman "Vuosisatojen legenda". Hugon palatessa Pariisiin väki hurrasi. Kyynelet silmissä Huugo julisti jotakin.
ellauri132.html on line 560: her mouth set in a hard line hiänen suu asettui kovalle viivalle
ellauri132.html on line 566: his jaw set hänen leuka asettui
ellauri141.html on line 682: Suomen nuoressa tasavallassa historiankirjoitus oli vahvasti nationalistista ja historiantutkimuksella pyrittiin todistamaan Suomen erityisasema historiassa. Historiantutkijoiden valtaosa asettui valkoisen Suomen tutkijoiksi.
ellauri143.html on line 1688: Buddha kuoli 80-vuotiaana, 45 vuoden opetusuran jälkeen (mun työura kesti 68-23v eli saman ajan), Kuśinagarissa, nykyisessä Uttar Pradeshin osavaltiossa Intiassa. Siellä hän asettui levolle kyljelleen kahden rusojambolaani-puun väliin kiviselle istuimelle eräässä lehdossa. Buddhan tehdessä kuolemaa hänen oppilaansa Ānakonda kysyi, mitä hänen ruumiilleen olisi tehtävä. Śākyamuni kehotti munkkeja ja nunnia keskittymään henkiseen kehitykseen ja jättämään kuolleen ruumiin koirille. Buddhan viimeiset sanat olivat "Munkit, sanon teille: kaikki ilmiöt ovat katoavaisia. Ahkeroikaa siis tarkkaavaisina niin katoatte kuten minä! Terveisiä nunnille. Kohta saan hyvää kahvia."
ellauri155.html on line 459: 1 Abraham siirtyi Mamren tammistosta Negeviin ja asettui asumaan Kadesin ja Surin välille. Sitten hän muutti siirtolaiseksi Gerarin kaupunkiin.
ellauri159.html on line 1318: Jeesus esitti tämän kertomuksen: “Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!' Aika totisena poikana minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.” (Luuk. 18:9–14)
ellauri189.html on line 68: Antoni Malczewski (1793 – 1826 Varsova, Puola) oli puolalainen runoilija. Hän astui 1811 Puolan armeijan palvelukseen, oleskeli 1816–1820 ulkomailla, varsinkin Italiassa, jossa tutustui Byroniin, asettui sen jälkeen Volyniaan maanviljelijäksi ja siirtyi sieltä Varsovaan, jossa onnettoman rakkauden ja kurjuuden murtamana kuoli kuukautta vaille 33-vuotiaana, Jee-suxen ikäisenä.
ellauri190.html on line 134: Vuonna 1048 läntiset petsenegit asettuivat Tonavan alajuoksulle Moesiaan. Vuonna 1071 petsenegit olivat jossain B-roolissa Manzikertin taistelussa. Bysantin armeija tuhosi heidät lopullisesti Aleksios I Komnenoksen johdolla 1091 Konstantinopolin luona. Jäljelle jääneet petsenegit sulautuivat vähitellen alueen muihin kansoihin. Niinkuin me kaikki katoamme kerran. Ilman että päistämme edes tehdään juomakulhoja.
ellauri203.html on line 298: Czesław Miłosz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1980. Kommunistinen Puola sensuroi hänen teoksiaan, mutta niitä julkaistiin maanalaisina painoksina. Rautaesiripun kaaduttua vuonna 1989 Miłosz saattoi palata Puolaan. Hän asettui asumaan osaksi Krakovaan mutta säilytti myös Kalifornian-kotinsa siltä varalta ettei viihtyisikään Puolassa. Miłosz heitti Israelin holokaustimuistopaikalle kunnialaatan. Hän kuoli 2004 kotonaan Krakovassa 93-vuotiaana. Hänet on haudattu Krakovan Kazimierzissa sijaitsevan Kalliokirkon (Kościół na Skałce) Varattomien veljien kryptaan.
ellauri203.html on line 511: Krimin sodassa kärsityn tappion aiheuttama pettymys sai Kukolnikin eroamaan virkauraltaan ja matkustamaan ulkomaille hoitamaan terveyttään. Palattuaan Venäjälle hän asettui asumaan Taganrogiin, jossa hän toimi aktiivisesti kotikaupunkinsa ja Donin alueen hyväksi. Kirjallisuuselämään Kukolnik ei enää palannut, mutta joitakin hänen teoksiaan julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen.
ellauri204.html on line 106: Mutta kun se laattialle putosi, siinä ei ollutkaan sammakko, vaan kaunis, lempeä-silmäinen kuninkaan-poika. Tästä nyt tuli tytölle hänen isänsä tahdon mukahan rakas kumppani ja puoliso. Tuo prinssi silloin kertoi, että häijy noita-vaimo oli hänen noitunut, ett'ei kukaan muu, kuin ainoastaan hänen nykyinen puolisonsa, olisi saattanut häntä kaivosta pelastaa, ja että he huomenna tulisivat yhdessä lähtemään hänen valtakuntaansa. Sitten he nukkumaan menivät, ja seuraavana aamuna, kun aurinko heidät herätti, saapui sinne vaunut, joita veti kahdeksan valkoista hevosta: kulta-valjahissa hevoset olivat ja niitten oli pää valkoisilla kamelikurjen-sulilla koristettu. Takana seisoi nuoren kuninkaan palvelia, tuo uskollinen Heikki. Tämä rehellinen poika oli, kun hänen herransa muuttui sammakoksi, surrut niin, että hän sydämmensä ympäri panetti kolme rauta-vannetta, jott'ei se surusta ja murheesta särkyisi. Mutta vaunut olivat tulleet nuorta kuningasta noutamaan hänen valtakuntaansa: uskollinen Heikki auttoi molemmat vaunuihin, asettui itse seisomaan taakse ja oli isäntänsä pelastuksesta aivan ihastuksissaan. Kun he kappaleen matkaa olivat kulkeneet, kuuli kuninkaan-poika takanansa rytisevän, ikään-kuin olisi joku särkynyt. Silloin hän kääntyi taakse-päin ja huusi:
ellauri216.html on line 636: Vaiherikkaiden vuosien jälkeen Aleksanterin terveys murtui ja hän tunsi kuolemansa lähestyvän. Volgan varrella Gorodetsissa hän asettui kuolinvuoteelleen, luopui maallisesta asemastaan ja otti vastaan vihkimyksen suuren skeeman munkiksi ja hän sai nimen Aleksi. Ennen loppuaan hän pyysi anteeksi kaikilta mukanaan olevilta ruhtinailta, pajareilta ja kansanmiehiltä ja antoi itse heille anteeksi. Marraskuun 14. päivänä vuonna 1263 osallistuttuaan pyhään ehtoolliseen Aleksanteri antoi sielunsa Jumalan käsiin 43 vuoden ikäisenä.
ellauri216.html on line 718: Serafim koitti lopulta suorastaan epätoivoisesti pitää Suomen ortodoksisen kirkon Moskovan patriarkaatin yhteydessä; kun neuvostovalta käytännössä tuhosi patriarkaatin estämällä sen toiminnan, Serafim väitti että maanpakolaispiispojen muodostama Karlovcin synodi olisi käytännössä oikeutetuin sijainen, kunnes tilanne Venäjällä asettuisi.
ellauri216.html on line 935: Ortodoksisen perimätiedon mukaan kreikkalainen munkki Sergei asettui asumaan Valamon saarelle vuonna 992. Hän sai myöhemmin seuraajakseen munkki Hermanin, joka oli kristinuskoon kääntynyt karjalainen. Luotettavammat lähteet ajoittavat luostarin perustamisen 1100-luvun puolivälin tienoille. Vihonviimeinen arvaus on 1389.
ellauri216.html on line 1103: Evakuoidut munkit veivät mukanaan kaiken arvokkaimman, mukaan lukien alkuperäisen Valaamin Jumalanäidin ikonin (ikonimaalari - Hieromonk Alipy. maailmassa - Aleksei Konstantinov), muita pyhäkköjä ja kelloja (meidän aikanamme kirkkojen välinen neuvotteluja alkuperäisen Valaamin Jumalanäidin ikonin palauttamisesta Valaamin luostariin on käyty ROC ja FOC yli 20 vuoden ajan). 18. maaliskuuta 1940 Laatokan vesillä soi 12 harvinaista kirkastuskatedraalin suuren kellon iskua, jotka ilmoittivat luostarin elinkaaren päättymisestä. Munkit asettuivat asumaan Heinäveden kaupunkiin Papinniemen kartanolle, jonne he perustivat Uuden Valamon luostarin. Ulkomailta saatiin lahjoituksia luostarin jälleenrakentamiseen - 25 629,25 markkaa Tolstoi-rahastolta ja (22. kesäkuuta 1940) - 50 000 markkaa paavilta. Evakuoinnin aikaan luostarin veljiä oli 173 henkilöä, joista 123 oli talonpoikia, 23 kaupunkilaisia, kaksi papistoa ja kaksi perinnöllistä aatelista. Melkein kaikki olivat lukutaitoisia - puolilukutaitoisia oli vain 14.
ellauri217.html on line 152: Ibn Hisham kertoo, että kun Muhammedin isä Abdullah meni kosimaan Muhammedin tulevaa äitiä Jeminaa, muuan nainen asettui jalat harallaan morsianehdokkaaksi Abdullahin reitin varrelle. Hänet oli saanut liikkeelle miehen haarovälissä hehkunut valotäplä, joka oli merkki syntyvästä profeetasta. Abdullah kuitenkin kulki hänen ohitseen Aminan luo. Valo "siirtyi" pitkän äherryxen ja hedelmöityksen jälkeen isän otsalta letkulla Muhammedin äidin kohtuun. Kun Amina synnytti Muhammedin, hänestä lähti valo, jonka avulla näki Bostran linnat Syyriassa. Aminanko perseestä päivä paistoi? Juurikin niin! Ibn Ishaq kertoo, että valitettavasti kadonnut ”Jeesuksen aikainen evankeliumi” ennusti Muhammedin eli Munhamannan tulosta. Muhammedin äidin nimi, Amina, tarkoittaa hepreassa "kasvattajaa". Isän nimi Abdullah tarkoittaa "Jumalan palvelijaa" ja esiintyy Raamatussa esimerkiksi Abrahamin kunnianimenä. Ei järin omaperäistä.
ellauri222.html on line 1107: "Hätkähdän aina kun heput kertovat edellisistä avioliitoistaan ja suhteistaan. Näissä asioissa olen erityisherkkä." Vittu siihen nähden Sale kyllä sepustaa omistaan aika rankasti. Ja johdonmukaisesti asettui pettureiden puolelle ja sääli niitä. Sehän oli izesääliä.
ellauri238.html on line 271: Pena sanoi että viina söi siltä muistin, sen toisenkin äidin. Entäs ensimmäinen? Suomalaisen modernin runouden tunnetuimpiin nimiin 1960-luvulta kuulunut Pentti Saarikoski syntyi syyskuun toisena päivänä 1937 Impilahden Pitkärannassa. Hänen vanhempansa olivat Simo ja Elli Saarikoski. Pentin äiti työskenteli parin vuoden ajan opettajana kansakouluissa. Myöhemmin hän vastasi tehdaskirjanpidosta ja kassahoitajan apulaisen tehtävistä Diesen Wood Companyssa. Simo työskenteli samassa tehtaassa, mutta joutui lähtemään sieltä alkoholiongelmansa takia. Sittemmin hän kirjoitti novelleja eri lehtiin. Nuorena hän haaveili urheilijan urasta. Pitkärannassa Pentti vietti lapsuutensa kaksi ensimmäistä vuotta. Karjalainen syntyperä oli Saarikoskelle tärkeä. Hän korosti sitä koko elämänsä ajan. Hei mutta sehän on kuin Aili Konttisen Marquetta! Talvisodan aikana Saarikosken perhe joutui lähtemään evakkoon Impilahdelta ja päätyi Ruotsiin. Sodan jälkeen Saarikosket asettuivat Helsinkiin. Vuonna 1975 Saarikoski palasi Ruotsiin Mia Bernerin käsipuolessa.
ellauri246.html on line 52: Vuonna 1913 Agnon muutti Saksaan, missä hän solmi avioliiton Esther Marxin kanssa vuonna 1920. Heille syntyi poika ja tytär. Saksassa hän tutustui juutalaiseen liikemieheen Salman Schockeniin, josta tuli hänen kustantajansa ja mesenaattinsa. Tästä lähtien kaikki hänen teoksensa julkaistiin Schockenin kustannusyhtiössä. Hän julkaisi myös useita novelleja hepreankielisessä päivälehdessä nimeltä Haaretz, joka myös oli Schockenin omaisuutta. Haaretz taitaa ilmestyä tänäkin päivänä. Saksassa Agnon kokosi yhdessä tunnetun juutalaisen ajattelijan Martin Buberin kanssa kirjan hasidien tarinoista (Die Erzählungen der Chassidim). Vuonna 1924 tulipalo tuhosi kaikki hänen käsikirjoituksensa, ja myöhemmin samana vuonna hän palasi Jerusalemiin lopullisesti ja asettui asumaan Talpiotin kaupunginosaan.
ellauri247.html on line 171: Emäntä asettui heti loukkaantuneena vastustamaan moista ehdotusta Johnsonin suureksi hilpeydeksi. Myöhemmin viimeksi mainittu selosti voitollista väittelyään eräälle tuttavalleen ja lisäsi: Näin minä näytin hänelle, kuinka mahdoton hänen
ellauri254.html on line 128: Vsevolod Ivanov syntyi opettajan perheeseen, kävi alkeiskoulun ja lähti varhain maailmalle kierrellen pitkin Siperiaa, Uralia ja Kazakstania ja kokeillen eri ammatteja. Hänen ensimmäiset teoksensa ilmestyivät vuonna 1915. Vuonna 1921 Ivanov asettui Pietariin, jossa hän liittyi Serapion-veljien kirjailijaryhmään. Vuosina 1921–1923 hän julkaisi joukon Venäjän kansalaissotaa kuvaavia ”partisaanikertomuksia”. Niistä tunnetuin on seikkailukirja Panssarijuna 14–69 (Bronepojezd 14–69, 1922), jonka kirjailija muokkasi näytelmäksi vuonna 1927.
ellauri254.html on line 314: Zinovjev, oikealta nimeltään Radomyslski, syntyi keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen Ukrainan Jelisavetgradissa (nyk. Kropyvnytskyi) vuonna 1883. Hän ei saanut mitään muodollista koulutusta, mutta matkustellessaan vuosina 1902–1905 perheensä rahoilla ulkomailla hän kävi Bernin yliopiston lakitieteen luennoilla. Siitä huolimatta hän liittyi laittomaan Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1901. Puolueessa hän hakeutui radikaalina tunnetun Leninin ja tämän toimittaman Iskra-lehden piiriin. Zinovjev osallistui Lontoossa sosiaalidemokraattien vuoden 1903 puoluekokoukseen, jossa puolue jakautui kahteen siipeen, ja hän asettui Leninin johtamien bolševikkien siivelle.
ellauri254.html on line 657: Pariisissa ollessaan Trotski toimitti Iskra-sanomalehteä yhdessä Vladimir Leninin kanssa, mutta asettui toisessa edustajakokouksessa 1903 menševikkien puolelle. On esitetty, että Trotski päätyi menševikkien puolelle koska hän ei halunnut toimia Leninin varjossa. Trotski päätyi seilaamaan omalaatuiseen välitilaan bolševikkien ja menševikkien väliin, molempien ryhmittymien suhtautuessa häneen varautuneesti. Samoihin aikoihin hän meni naimisiin Natalia Sedovan kanssa. Pari sai myöhemmin kaksi poikaa, Levin ja Sergein.
ellauri254.html on line 683: Ensimmäisen maailmansodan puhjettua vuonna 1914 Lenin lähetti Kamenevin Venäjälle, jossa tämä ohjeisti bolševikkien edustajat duumassa vastustamaan sotaa. Kamenev pidätettiin ja karkotettiin Siperiaan marraskuussa 1914. Hän vapautui vuonna 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen ja matkusti niin ikään Siperian-karkotuksesta vapautuneen Stalinin kanssa Pietariin, jossa he muodostivat maaliskuun lopussa bolševikkien tilapäisen johdon. Kamenevista tuli myös Pravdan päätoimittaja, joskin hänet korvattiin Stalinilla toukokuun alussa. Kamenev ja Stalin kehottivat puoluetta antamaan varauksellista tukea väliaikaiselle hallitukselle, mutta Venäjälle palannut Lenin kumosi tämän ohjeen huhtikuun teeseissään, jotka kehottivat suoraan seuraavaan vallankumoukseen. Kamenev pelkäsi ennenaikaisesti aloitetun vallankumouksen epäonnistuvan ja asettui avoimesti vastustamaan Leninin uutta linjaa. Varovainen linja henkilöityi vuonna 1917 juuri Kameneviin. Tästä huolimatta hänet vangittiin vähäksi aikaa niin sanottujen heinäkuun levottomuuksien yhteydessä.
ellauri257.html on line 139: Nikolai I kuoli vuonna 1855, ja Ševtšenko vapautettiin viimein sotilaspalveluksesta vuonna 1857. Hän ei saanut kuitenkaan palata Ukrainaan, vaan hän asettui ensin Nižni Novgorodiin ja sittemmin jälleen Pietariin. Ševtšenko vietti loppuelämänsä poliisin valvonnan alaisena. Hän sai vuonna 1859 luvan matkustaa vierailulle sukulaistensa luo Ukrainaan, jossa hänet kuitenkin pidätettiin ja käännytettiin takaisin Pietariin. Ševtšenko kuoli Pietarissa 10. maaliskuuta 1861. Ševtšenko haudattiin ensin Pietariin, mutta kaksi kuukautta myöhemmin ruumis siirrettiin haudattavaksi Tšernetša Horaan lähelle Kanivia nykyisessä Ukrainassa. Tästä taisi olla puhetta Kanivin yhteydessä.
ellauri263.html on line 545: New Yorkissa Blavatsky asettui osoitteeseen Madison Street 222, jossa sijaitsi tuolloin naisten yhteisasunto. Hän elätti itsensä suunnittelemalla mainoskortteja kaulus- ja paitatehtaalle. Tällä välin Blavatskyn isä oli kuollut, ja hänen siskonsa lähetti hänelle osan perintörahoista, joilla hän pystyi hankkimaan oman pienen vuokra-asunnon 14. Streetin ja 4. Avenuen kulmasta. Vuonna 1874 hän hankki osakkuuden maatilasta 1000 dollarilla, mutta menetti rahat kumppanin kadottua. Blavatsky nosti asiasta oikeuskanteen. Tämän jälkeen hän ansaitsi hieman rahaa kääntämällä venäjäksi spiritistisiä kirjoituksia amerikkalaisista lehdistä. Saman vuoden lokakuussa hän osti Daily Telegraphin numeron, jossa selostettiin spiritistisiä aineellistumisia, joita sattui vanhalla maatilalla Vermontissa. Artikkelin oli kirjoittanut toimittaja Henry Steel Olcott.
ellauri263.html on line 565: Tammikuussa 1885 Blavatskyn terveys jälleen heikkeni ja huhtikuussa, hieman toivuttuaan, hän lähti viimeisen kerran Intiasta. Oleskeltuaan joitakin kuukausia Italiassa hän asettui viimein Saksaan Würzburgiin. Siellä hän jatkoi Salaisen opin kirjoittamista seuranaan kreivitär Constance Wachtmeister. Joulukuussa 1885 ilmestyi Psyykkisen tutkimuksen seuran raportti, jossa Blavatskya pidettiin ”historian monitaitoisimpana, kekseliäimpänä ja mielenkiintoisimpana huijarina.” Richard Hodgsonin kirjoittama raportti perustui hänen syksyllä 1884 Madrasissa tekemiinsä tutkimuksiin ja haastatteluihin. Komitea ei sen sijaan hyväksynyt Hodgsonin arvelua, jonka mukaan silmänkääntötemppujen syynä olisi ollut peitellä hänen todellista ammattiaan venäläisenä vakoojana.
ellauri267.html on line 1363: Kaupunki koki huomattavan kasvun, kun tärkeä espanjalainen varuskunta asettui vuonna 1911 osaksi Espanjan Marokon protektoraattia Marokossa. Marokon itsenäistymisen ja kuningas Hassan II: n rakentaman Oued el Makhazine -säiliön Loukkos-joen hallintoa varten kaupungista tuli tärkeä alueellinen maatalouden jakelukeskus.
ellauri269.html on line 148: Dräänit (Draenei) ovat Naarun ja Itkun seuraajia ja Pyhän Valon palvojia. He ovat alun perin kotoisin Nya Arguxen kaukaisesta maailmasta ja pakenivat sen jälkeen, kun Sargon yritti turmella heitä. Sitten he asettuivat Viemäriin örkkien (sax. Krauts, ven. Русски) kotimaailmaan, jossa rauhan jälkeen heidät murhattiin raa'asti Guldanin örkkien korruption (eng. holocaust) aikana. Lopulta he asettuivat Azerothiin (eng. USA) etsimään apua taistelussaan palavaa legioonaa (eng. arab commies) vastaan. Dräänit esiteltiin Palava Ristiretki -laajennuksessa. Kz. lähemmin paasausta Tytöt tytöt dräänien rodullisista esikuvista.
ellauri270.html on line 228: James Harris, filosofi Earl of Shaftesburyn veljenpoika, syntyi Salisburyssa vuonna 1709 varakkaille vanhemmille. Hän sai koulutuksen Salisbury Grammar Schoolissa ja painui vuonna 1726 Wadham Collegeen Oxfordissa, mutta ei suorittanut tutkintoa. Vuonna 1729 hän asettui Bishop´s Inniin, mutta kun hän peri perheen tilan vuonna 1731, hän omistautui vetelyxenä klassikkojen, musiikin ja antiikkitutkimuksen yksityiselle tutkimukselle. Hän oli säveltäjä Georg Friedrich Händelin (1685-1759) ihailija ja myöhemmin yhteistyökumppani. Hän oli myös Henry Fieldingin ja hänen sisarensa Sarah Fieldingin elinikäinen ystävä , jonka työtä hän tuki. Hän oli myös Hester Lynch Thralen (1741-1821, n.h.) varhainen kannattaja Harrisin kuuluisin työ on hänen Hermes; tai Filosofinen tutkimus kielestä ja yleismaailmallisesta kieliopista ( 1751 ). Myöhemmin hänestä tuli Hampshiren Christchurchin kansanedustaja, ja hänellä oli pieniä kahnauxia oikeudessa. Hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi vuonna 1763. Vuonna 1775 Harris julkaisi Philosophical Arrangements ( 1775 ), ja hänen Philological Inquiries -julkaisunsa julkaistiin postuumisti vuonna 1781. Harris oli tunnettu ja arvostettu hahmo Lontoon kirjallisissa ja filosofisissa piireissä. Charles ja Frances Burney (n.h.) ystävystyivät hänen myöhempinä vuosinaan.
ellauri275.html on line 696: Vuonna 1982 Allilujeva muutti Englantiin Cambridgeen mutta palasi 1984 tyttärensä kanssa Neuvostoliittoon ja sai kansalaisuuden takaisin. He asettuivat asumaan Gruusiaan (nyk. Georgia) Tbilisiin. Allilujeva palasi 1986 Yhdysvaltoihin, tytär kouluun Englantiin. Myöhempinä vuosina hänen mainitaan asuneen Sveitsissä, Lontoossa ja Wisconsinissa. Vizi mixei Svetlana osannut päättää?
ellauri276.html on line 353: Hänestä tuli Sinn Féinin kaupunginvaltuutettu Wicklow´ssa vuonna 1921. Myöhemmin Irlannin sisällissodassa hän oli republikaanien puolella, ja hänet internoitiin vuonna 1922/3. Hänen avioliitonsa hajosi, ja hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1925. Siellä hän asui New Yorkissa. Hän luennoi Fordhamin yliopistossa ja työskenteli akateemisissa irlantilaistutkimuksissa perustaen yliopiston Irlannin tutkimuksen koulun vuonna 1928, joka kesti neljä vuotta. Hän oli toimittaja The Irish Review, lyhytikäinen (huhti-, touko- ja heinäkuu 1934) "irlantilaisen ilmaisun aikakauslehti". Yritysjohtaja oli George G. Lennon, entinen upseeri, joka komensi Waterfordin lentävää pylvästä Irlannin itsenäisyyssodan aikana. Päätoimittaja oli Lennonin vävy George H. Sherwood. Campbell palasi Irlantiin vuonna 1939, asettui Glencreeen, Wicklow´n kreivikuntaan, ja kuoli Lacken Daraghissa, Enniskerryssä 6. kesäkuuta 1944.
ellauri276.html on line 473: Vuonna 1939 Kavanagh asettui Dubliniin. John Nemo kuvailee elämäkerrassaan Kavanaghin kohtaamista kaupungin kirjallisen maailman kanssa: "hän tajusi, että hänen kuvittelemansa virkistävä ympäristö ei juurikaan eronnut hänen jättämänsä pienistä ja tietämättömistä maailmasta. Hän näki pian kirjallisten naamioiden läpi, joita monet Dublinin kirjailijat käyttivät vaikuttaakseen. taiteellisen hienostuneisuuden ilmapiiri. Hänelle sellaiset miehet olivat dandeja, toimittajia ja virkamiehiä, jotka leikkivät taidetta. Hänen vastenmielisyyttään syvensi se, että häntä kohdeltiin ennemminkin lukutaitoisena talonpoikana kuin hänen uskomaansa erittäin lahjakkaana runoilijana hän oli tulossa".
ellauri277.html on line 124: Kamila ja hänen lapsensa asettuivat Bostonin South Endiin, joka oli tuolloin toiseksi suurin syyrialais-libanonilais-amerikkalainen yhteisö Yhdysvalloissa.
ellauri277.html on line 146: Palattuaan USAan Kahlil asettui taas kavereiden kustannuxella pieneen yxiöön (numero 30, jossa oli parveke, kolmannessa kerroksessa). Gibran asui siellä kuolemaansa asti.
ellauri279.html on line 130: Isä oli etninen valkovenäläinen ja tuli Stolypinin uudisasukkaista, jotka asettuivat Gerasimovkaan vuonna 1910. Pavlikin isä, entinen sisällissodan nuorempi komentaja, oli Gerasimovskyn kyläneuvoston puheenjohtaja vuoteen 1931 asti. Gerasimoviittien muistelmien mukaan Trofim Morozov alkoi pian tämän viran ottamisen jälkeen käyttää sitä henkilökohtaisen hyödyn saamiseksi, mikä mainitaan yksityiskohtaisesti häntä vastaan ​​myöhemmin aloitetussa rikosasiassa. Todistajien kertomusten mukaan Trofim alkoi kaupata riistetyiltä takavarikoituja tavaroita. Lisäksi hän spekuloi erityisille uudisasukkaille myönnetyillä todistuksilla.
ellauri279.html on line 134: Vuonna 1931 hänen isänsä, joka ei enää toiminut virassa, tuomittiin 10 vuodeksi. Kylävaltuuston puheenjohtajana hän oli kulakkien ystävä, piilotti heidän tilansa verotuksesta ja erottuaan kyläneuvostosta osallistui erikoissiirtolaisten muilutuxeen myymällä asiakirjoja. Häntä syytettiin väärennettyjen todistusten myöntämisestä ryöstetyille heidän kuulumisestaan ​​Gerasimovin kyläneuvostoon, mikä antoi heille mahdollisuuden lähteä maasta heti paikalla. Vangittuna Trofim Morozov osallistui Valkoisenmeren ja Itämeren kanavan rakentamiseen ja kolmen vuoden työskentelyn jälkeen palasi kotiin kovan työn perästä ​​ja asettui sitten Tjumeniin.
ellauri279.html on line 136: Pavlik Morozovin opettajan L. P. Isakovan (Veronika Kononenko) mukaan Pavlikin äiti oli "hyvännäköinen ja erittäin ystävällinen henkilö". Poikiensa murhan jälkeen Tatjana Morozova lähti kylästä peläten tapaamista entisen aviomiehensä kanssa, eikä hän monien vuosien ajan uskaltanut käydä kotipaikoissaan. Lopulta, suuren isänmaallisen sodan jälkeen, hän asettui Alupkaanjossa hän asui elinikäisellä valtion eläkkeellä. Pavlikin nuorempi veli Roman, yhden version mukaan, kuoli rintamalla sodan aikana, toisen mukaan hän selvisi, mutta tuli vammautuneeksi ja kuoli pian sen päättymisen jälkeen. Alekseista tuli Morozovien ainoa lapsi, joka meni naimisiin: eri avioliitoista hänellä oli kaksi poikaa - Denis ja Pavel. Eronnut ensimmäisestä vaimostaan, hän muutti äitinsä luo Alupkaan, missä hän yritti olla puhumatta suhteestaan ​​Pavlikin kanssa, ja puhui hänestä vasta 1980-luvun lopulla, kun Pavlikin vainokampanja alkoi Perestroikan huipulla.
ellauri279.html on line 344: Solženitsyn vangittiin ja karkotettiin Neuvostoliitosta vuonna 1974. Hän asettui aluksi Zürichiin Sveitsiin ja sitten Vermontiin Yhdysvaltoihin. Vasta 1980-luvun lopulla Solženitsynin kirjat vapautettiin Neuvostoliitossa julkaisukiellosta. Vuonna 1989 Moskovan kirjamessuilla neuvostoliittolainen uudistusten myötä vapautunut tiedonvälitys otti uuden kannan Solženitsynin tuotantoon, ja seitsemän lehteä alkoi julkaista hänen teoksiaan. Vankileirien saaristo ilmestyi Neuvostoliitossa syksyllä 1989, ja seuraavana vuonna se sai Venäjän kirjallisuuden valtionpalkinnon. Vuonna 1990 Solženitsyn sai takaisin Neuvostoliiton kansalaisuuden, ja hän palasi vuonna 1994 Venäjälle Siperian junalla.
ellauri282.html on line 356: Ollessaan toipilaana uskonnollisessa hospitaalissa, Loyola syventyi tavanomaisen ritariromanssien puutteessa uskonnolliseen kirjallisuuteen. Loyola luki muun muassa Ludolph Saksikäden (noin 1295 – 1378) kristillistä mietiskelyä käsittelevää teosta Vita Christi (suom. "Kristuksen elämä") ja Jacobus Voraginelaisen (noin 1230–1298) tylsimysten elämää käsittelevään teokseen Legenda jo eläessään. Ludolph ehdottaa, että lukija asettuisi henkisesti evankeliumitarinaan, visualisoimaan pinnasängyn sikiämishetkellä jne. Tämäntyyppinen meditaatio, joka tunnetaan nimellä Simple Contemplation, oli menetelmän perusta. jonka Ignatius esitti henkisissä vällyharjoituksissaan.
ellauri282.html on line 418: Ensimmäisen maailmansodan aikana elokuussa 1915 Mertonin perhe lähti Ranskasta Yhdysvaltoihin. He asuivat ensin Ruthin vanhempien luona Queensissa, New Yorkissa, ja asettuivat sitten heidän lähellensä Douglastoniin. Vuonna 1917 perhe muutti vanhaan taloon Flushingissa, Queensissa, missä Tompan veli John Paul syntyi 2. marraskuuta 1918. Perhe harkitsi palaamista Ranskaan, kun Ruthilla diagnosoitiin mahasyöpä. Hän kuoli siihen kuitenkin rivakasti 21. lokakuuta 1921 Bellevuen sairaalassa. Merton oli kuusivuotias ja hänen veljensä ei vielä kolme.
ellauri283.html on line 287: Kun Egypti oli saavuttanut poliittisen ja sotilaallisen vallan Kushissa, virkamiehiä, pappeja, kauppiaita ja käsityöläisiä asettuivat alueelle. Egyptin kieltä käytettiin laajalti jokapäiväisessä toiminnassa. Monet rikkaat kushilaiset ryhtyivät palvomaan egyptiläisiä jumalia ja rakensivat heille temppeleitä. Temppelit olivat virallisen uskonnollisen palvonnan keskuksia, kunnes kristinusko tuli alueelle kuudennen vuosisadan aikana. Kun egyptiläinen vaikutus väheni tai antautui vieraan vallan herruuteen, Kushipää-eliitti piti itseään keskusvaltana ja uskoi olevansa egyptiläisen kulttuurin ja uskonnon idoleita. Ja syystä kyllä!
ellauri283.html on line 313: Vuosina 639–641 Rashidunin kalifaatin muslimi - arabit valloittivat Bysantin Egyptin. Vuonna 641 tai 642 ja uudelleen vuonna 652 he hyökkäsivät Nubiaan, mutta heidät torjuttiin, mikä teki nubalaisista yhden harvoista, jotka onnistuivat voittamaan arabit islamilaisen laajentumisen aikana. Myöhemmin Makulian kuningas ja arabit sopivat ainutlaatuisesta hyökkäämättömyyssopimuksesta, joka sisälsi myös vuotuisen joululahjojen vaihdon, mikä tunnusti Makulian itsenäisyyden. Vaikka arabit eivät onnistuneet valloittamaan Nubiaa, he asettuivat Niilin itäpuolelle, missä he lopulta perustivat useita satamakaupunkeja ja menivät sitten naimisiin paikallisten ex-blemmyjen kanssa.
ellauri283.html on line 481: He asettuivat noin vuoden 1100 tienoilla Musta-Voltan länsipuolelle. He eivät vielä perustaneet keskusvaltaisia valtioita, mutta 1400-luvulla uudet tulokkaat, gurmat ja mosit järjestäytyivät valtakunniksi. Mosi-kuningaskunnista oli Burkina Fason keskiosissa sijainnut Ouagadougou, jota johti hallitsija, morho naba. Ouagadougou perustettiin 1400-luvun lopulla, ja monet muut yhteisöt sulautuivat hiljalleen mosi-kuningaskuntiin.
ellauri284.html on line 164: Kiina vastusti Japanin puolueettomuuden rikkomista, mutta ei puuttunut ize saxalaisten listintään. Kiinalaiset osti olutta ja sipsejä ja asettuivat kazomoon mukaville paikoille.
ellauri284.html on line 784: Viikinkiryöstäjät perustivat ensimmäisen kerran asutuksen Waterfordin lähelle vuonna 853. Se ja kaikki muut longphortit vapautettiin vuonna 902, kun alkuperäisemmät irlantilaiset eli iirit olivat karkoittaneet viikingit. Viikingit asettuivat uudelleen Irlantiin Waterfordissa vuonna 914, aluksi Ottir Iarlan (Jaarli Per Saukko) johtamana vuoteen 917 asti ja sen jälkeen Ragnall ua Ímairin ja Uí Ímair -dynastian johdolla, ja rakensivat Irlannin ensimmäisen kaupungin. Waterfordin huomattavimpien hallitsijoiden joukossa oli Ivar of Waterford.
ellauri290.html on line 576: "Hylätty omaisuus oli yksi suurimmista panostuksista Israelin tekemisessä elinkelpoiseksi valtioksi. Sen pinta-alan laajuus ja se, että suurin osa rajan alueista oli poissaoloomaisuutta, teki siitä strategisesti merkittävän. Vuosien 1948 ja 1953 alun välisenä aikana perustetuista 370 uudesta juutalaisesta siirtokunnasta 350 oli poissaolon omaisuutta. Vuonna 1954 yli kolmasosa Israelin juutalaisista asui poissaolevien omaisuuksissa, ja lähes kolmannes uusista maahanmuuttajista (250 000 ihmistä) asettui arabien hylkäämille kaupunkialueille. He jättivät kokonaisia ​​kaupunkeja, kuten Jaffa, Acre, Lydda, Ramleh, Beisan, Majdal; 388 kaupunkia ja kylää; ja suuri osa 94 muusta kaupungista ja kylästä, jotka sisältävät lähes neljänneksen kaikista Israelin rakennuksista. 10 000 kauppaa, yritystä ja kauppaa jätettiin juutalaisten käsiin. Toimikauden lopussa sitrushedelmien omistukset Israelin alueella olivat yhteensä noin 240 000 dunumia, joista puolet oli arabien omistuksessa. Suurimman osan arabimetsoista otti haltuunsa israelilainen poissaolevien omaisuuden säilyttäjä. Mutta vain 34 000 dunumia viljeltiin vuoden 1953 loppuun mennessä. Vuosina 1951-1952 entiset arabitarhat tuottivat puolitoista miljoonaa hedelmälaatikkoa, joista 400 000 vietiin vientiin. Ulkomaille lähetetyt arabihedelmät muodostivat lähes 10 prosenttia maan viennistä saaduista valuuttatuloista vuonna 1951. Vuonna 1949 hylättyjen arabilehtojen oliivit olivat Israelin kolmanneksi suurin vientituote sitrushedelmien ja timanttien jälkeen. Arapropertyn suhteellinen taloudellinen merkitys oli suurin vuodesta 1948 vuoteen 1963 suurimman maahanmuuton ja tarpeiden aikana. "Vuonna 1951 hylättyyn viljelymaan kuului lähes 95 prosenttia kaikista Israelin oliivitarhoista, 40 000 dunumia viinitarhoja, ja vähintään 10 000 dunumia muita hedelmätarhoja sitrushedelmiä lukuun ottamatta." "Säilytysyhteisö vuokrasi vuonna 1952 teollisiin tarkoituksiin 20 000 dunumia poissaolokiinteistöä. Kolmannes Israelin kivituotannosta toimitti 52 hänen lainkäyttövaltaan kuuluvaa arabilouhosta.

ellauri290.html on line 870: AHC, joka päätti estää päätöslauselman 181 voimaantulon, alkoi hyökätä ja piirittää juutalaisia. Britit asettuivat arabien puolelle [ tähänkin tarvitaan lainaus ] yrittääkseen estää jishuvia aseistamasta itseään. Jerusalemia piiritettiin ilman aseita, ruokaa tai vettä. Väliaikainen hallitus vaikutti avuttomalta, kunnes se sai suuren aselähetyksen Tšekkoslovakiasta. Arabien nyhverön Jerusalemin piirityxen katkaisuoperaation menestys tshekkiaseilla sai Herra Resitentti Harry S. Ruuumanin ymmärtämään, että juutalaiset pystyisivät suojelemaan itseään. Yhdysvallat päätti siksi tukea juutalaisen valtion perustamista, vitut arabeista. Kyllä juutalaiset ovat siistimpiä, ja ymmärtävät koronoton päälle. 14. toukokuuta 1948 juutalaiset julistivat Israelin itsenäiseksi valtioksi ja britit vetäytyivät Palestiinasta.
ellauri308.html on line 725: Neuvostoliitossa, Leningradissa (nykyisin taas Pietari) Brodski joutui sotkemaan Neuvostoliiton viranomaisia ​​ja hänet karkotettiin ("suositettiin vahvasti" muuttamaan) Neuvostoliitosta vuonna 1972, ja hän asettui Yhdysvaltoihin WH "homo" Audenin ja muiden kannattajien avulla. Tämän jälkeen hän opetti Mount Holyoke Collegessa ja yliopistoissa, mukaan lukien Yale, Columbia, Cambridge ja Michigan. Brodskille myönnettiin vuoden 1987 Nobelin kirjallisuuspalkinto" kaiken kattavasta kirjoittajuudesta, joka on täynnä ajatuksen selkeyttä ja runollista intensiivisyyttä". Hänet nimitettiin Yhdysvaltain runoilijapalkinnon saajaksi juurikin vuonna 1991.
ellauri309.html on line 110: vuonna 1968 heti hänen päästyään koulusta ja asettuivat Boonsboroon. Robertsin
ellauri310.html on line 336: elämän minusta yhdellä nyrkiniskulla", hän sanoi. Lopulta hän asettui pistooliin,
ellauri315.html on line 280: Kerensky ja sen entinen Olga erosivat vuonna 1939 pian sen jälkeen, kun hän asettui Pariisiin, ja vieraillessaan Yhdysvalloissa vuonna 1939 hän tapasi Lydia Ellen "Nell" Trittonin (1899–1946), australialaisen entisen toimittajan, josta oli tullut hänen lehdistösihteerinsä, ja avioitui hänen kanssaan. Avioliitto solmittiin Martins Creekissä, Pennsylvaniassa.
ellauri315.html on line 284: Kerensky asettui lopulta New Yorkiin ja asui Upper East Sidessa 91st Streetillä lähellä Central Parkia, mutta vietti suuren osan ajastaan Hoover Institutionissa Stanfordin yliopistossa Kaliforniassa, missä hän tuppasi exymään instituutin valtavaan arkistoon.
ellauri316.html on line 346: Noniin, jatketaan. Hän sai useita aivohalvauksia, Arkadi nimittäin. Vuonna 1972 hän kuoli epäonnistuneen sappirakon poistoleikkauksen jälkeen Kremlin sairaalassa. Kirjailijan tytär Daria Dontsova ehdotti, että kyseessä oli murha. Tuskinpa, vaikka hän kyllä oli pahamaineinen naapureidensa keskuudessa Moscow Writer -asunto-osuuskunnassa. Niinpä runoilija Andrei Klenov muistelee: "Pian tuli vaikeaksi asua tässä talossa. Ja en ole ainoa. Ensimmäisistä päivistä lähtien talostamme tuli kaupungin puheenaihe, koska siihen asettui monia pahoja ihmisiä. Kuten Arkady Vasilyev, josta Voinovich kirjoittaa - "turvaupseeri, kirjailija, Sinyavskin ja Danielin syyttäjä" (lisään itsestäni - Moskovan kirjailijaliiton puoluejärjestön pitkäaikainen sihteeri, varajäsen Moskovan neuvosto, "Moskova"-lehden toimituskunnan jäsen ja niin edelleen ja niin edelleen). <...>
ellauri316.html on line 456: Vuonna 1975 hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto. Häntä ei päästetty palkintoa noutamaan, joten hänen vaimonsa luki vedet silmissä palkintopuheen, jossa sanottiin mm. rauhan, edistyksen ja ihmisoikeuksien olevan riippuvaisia toisistaan. Paskapuhetta, kuten on nähty tähän mennessä. Neljä vuotta myöhemmin Andrei Saharov asettui vastustamaan Afganistanin sotaa, mikä johti lopulta hänen leimaamiseensa toisinajattelijaksi ja sisäiseen karkotukseen Gorkiin vuonna 1980.
ellauri317.html on line 574: Piiloteltuaan Kiovassa Skoropadskyi vetäytyi vetäytyvien saksalaisten joukkojen kanssa. Hän lähti maanpakoon Saksaan vuonna 1919 ja asettui Berliinin Wannseen alueelle lähellä Potsdamia. Asuessaan Weimarissa Saksassa Skoropadskyi säilytti läheisiä henkilökohtaisia ystävyyssuhteita korkeiden hallituksen ja armeijan virkamiesten kanssa jo hänen sotilasopistopäivistään. Myöhempinä vuosina hän kuitenkin kieltäytyi johdonmukaisesti tarjouksista tehdä yhteistyötä natsien kanssa. Liian vasemmistolaisia.
ellauri324.html on line 332: Westmoreland asettui menestyksettömästi Etelä-Carolinan kuvernööriksi republikaaniksi vuoden 1974 vaaleissa. Hän julkaisi omaelämäkertansa seuraavana vuonna. Westmoreland palveli myöhemmin valjakossa koulutustasonsa parantamiseksi Etelä-Carolinan osavaltiossa.
ellauri326.html on line 333: Talvisodan ulkomainen apu koostui sotamateriaalista, vapaaehtoisista ja moraalisesta tuesta Suomelle taistelussa Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa. Suomi sai paljon myötätuntoa ympäri maailman jo lokakuussa ennen talvisotaa, ja sodan alku synnytti suurta neuvostovastaisuutta. Kansainvälinen lehdistö seurasi sotaa tarkasti ja asettui kommunistisia lehtiä lukuun ottamatta Suomen puolelle. Mutta Stalin ja Hitler oli jo sopineet Ribbentropp-sopimuxen lisälehdillä että Suomi joutaa takaisin osaxi äiti Venäjää. Eikä länkkäreillä ollut siihen juuri huomautettavaa.
ellauri327.html on line 498: Syksyllä 1904 Kianto asettui vihkimättömän vaimonsa kanssa Kajaaniin, jossa hän toimi kielten opettajana Kajaanin yhteiskoulussa. Vuoden 1905 suurlakon jälkeen Kianto heittäytyi innokkaasti mukaan politiikkaan. Hän toimi Kajaani-lehden toimittajana ja oli mukana perustamassa nuorsuomalaista puoluetta vuonna 1905. Eli joo, Ilmari oli proto kokkare.
ellauri327.html on line 504: Punakapinassa Kianto asettui valkoisten puolelle ja esitti hyvin jyrkkiä kommentteja punaisista: hän muun muassa puhui ”punaisista naarassusista” ja vaati pahan pois leikkaamista saastuneesta kansanruumiista teloitusten avulla esimerkiksi Keskisuomalainen-lehdessä 12. huhtikuuta 1918 ilmestyneessä kirjoituksessaan:
ellauri328.html on line 54: Tänään perjantaiaamuna koukkunokat polttelivat rättipäitä valkoisella fosforilla ja käskivät toista miljoonaa kaximiljoonaisesta kansasta lähtee vetään kodeistaan huizin Ebyktiin. Minkä jälkeen koukkunokat asettuisivat asumaan niiden majoihin. Juutalaisten historia toistaa izeään, näinhän teki Joosuakin samojen seutujen alkuasukkaille aikoinaan. Juutalaisten hajottaminen esinahkakukkuloistaan kaikkialle maailmaan kuin kusiaiset diasporaan toisen temppelin jyräämisen aikoihin ei tainnut olla ratkaisuna turhanaikainen.
ellauri330.html on line 129: S. Albert Kivinen tutki ontologiaa, muun muassa universaalien ongelmaa. Hän asettui realistiselle kannalle ja kannatti ”onttista kommunismia”, jonka hän tiivisti sanoin: ”Maailmassa on monia yksilöitä. Näillä yksilöillä on erilaisia yhteisiä (ja erottavia) piirteitä.” Kivisen mukaan onttinen kommunismi on terveen järjen universaaliteoria, eikä sillä ole mitään tekemistä poliittisen kommunismin kanssa. Myös mielen ja ruumiin ongelma kiinnosti Kivistä. C. D. Broad oli Kivisen mielestä hänen lempifilosofinsa. Hänen mielisanansa oli haecceitas eli "tämyys". Hän poltti piippua ja asui Laivanvarastajankadulla. Hänen kotinsa oli sotkuinen ja haisi piipputupakalta. Hän päästi proseminaariesitelmäni läpi vaikka siinä oli ize piirrettyjä kuvia.
ellauri333.html on line 454: 1500-luvun loppuun mennessä sikhiläisyys oli kasvanut siten, että aluetta hallinnut islamilainen Suurmogulien valtakunta alkoi pitää liikettä uhkana. Tämä johti viidennen Gurun Arjan Devin teloitukseen vuonna 1606. Arjan Devin teloituksen jälkeen sikhit julistivat tätä guruna seuranneen Guru Hargobindin paitsi uskonnolliseksi, myös maalliseksi hallitsijakseen. Hänen johdollaan sikhit jättivät Punjabin ja asettuivat Himalajan aluskukkuloille, jossa he pysyivät 1600-luvun ajan. Guru Tegh Bahadurin yritykset luoda sikhiyhteisö uudestaan Punjabiin päättyivät hänen teloitukseensa vuonna 1675. Kymmenes Guru Gobind Singh loi ajatuksen khālsā rājn eli Jumalan kuningaskunnan perustamisesta. Gobind Singhin muihin uusiin opetuksiin kuului viiden K:n sääntö, joka viittaa leikkaamattoman tukan (kes), kamman (kanghā), miekan (kirpā), teräksisen rannekorun (karhā) ja pitkien housujen (kachhā) pitämiseen. Kuollessaan Gobind Singh katkaisi gurujen linjan nimetessään ennen kuolemaansa gurujen edustajaksi hymnien kokoelman Guru Granth Sahibin.
ellauri339.html on line 189: Amishit erosivat mennoniitoista vuonna 1693 koska halusivat elää vielä hurskaampaa ja yhteisöllisempää elämää. Tämän lisäksi mennoniitat ovat hajaantuneet aikojen saatossa eri suuntauksiin, kuten 'flaameihin', 'friiseihin', 'waterlandilaisiin', jotka tunnettiin löyhemmästä seurakuntakuristaan, sekä 'sonnelaisiin', jotka erkaantuivat omaksi ryhmäkseen 1600-luvulla piispa Samuel Apostoolin johdolla. Apostool ei hyväksynyt piispa Galenus Abrahamsin yhteydenpitoa muihin kirkkoihin ja näkemystä siitä, ettei mennoniittain vapaaseurakunta olisi ainoa oikea kirkko eikä siis ainoa tie pelastukseen. Osin tästä syystä Apostool perusti oman seurakunnan yhdessä noin 700 muun vanhoillisen jäsenen kanssa antaen kirkolleen nimityxen 'sonnelaiset'. Monet muutkin seurakunnat asettuivat tämän tueksi.
ellauri340.html on line 363: Rikollisia ei saa esittää niin, että heistä tulee hohdokkaita tai että he asettuisivat asemaan, joka herättää halun jäljitellä.
ellauri343.html on line 265: Sivénin veljekset loivat Ruokolahden suojeluskunnan perustan. Kun sisällissota alkoi 26. tammikuuta 1918. Sivén, kuten suurin osa muista Norssin koululaisista asettui tukemaan valkoisia. Lopulta Sivén joutui punaisten etsintäkuuluttamaksi ja Sivén otti salanimekseen Hannu Halonen. Kerran hän oli jäädä kiinni nukkuessaan kummitätinsä Anni Swanin luona, mutta Swan vaihtoi poikansa Antero Mannisen Bobin tilalle, jolloin punakaartilaiset löysivät ihmeissään sängystä lyseolaisen Swanin eikä lyseolaista Sivéniä. Saxalaisten tultua apuun Sivén ampui ainakin yhden punaisen, joka oli vaaninut suojeluskuntalaisia Erottajan apteekin päällä.Valtauksessa saksalaisia kaatui 54, suojeluskuntalaisia 17 ja punaisia 400. Tappioluvut kuin Gazan kansanmurhassa.
ellauri344.html on line 213: Laine sanoo kokeneensa varsinaisen sosialistisen työväenliikkeen sittenkin varsin etäiseksi. Hänen nuoruuden ajattelunsa oli pikemminkin "iloista kaikenkaatamista ja nuorten ihmisten luontaista tasa-arvon ja oikeudentuntoa", jossa oli mukana harhaista vihervasemmistolaisuutta. Vuosituhannen vaihteessa entinen vasemmistoradikaali asettuin kokoomuksen kansanedustaja- ja kunnallisvaaliehdokkaaksi. Me olimme retiisejä ja olemme vieläkin.
ellauri345.html on line 377: Pakottava taito, joka teki tämän mahdolliseksi ja joka välittömästi asettui sisällöltään pakottavaksi, on siinä, että runoilija pidättäytyy kutsumasta lukijaa osallistumaan itse tapahtuman keskiöön eli Ottilian pikkupöxyihin.
ellauri345.html on line 425: Aina vedotaan vain ulkonäköön, Ottilienissa elävään kauneuteen, joka vahvana, salaperäisenä ja jalostamattomana asettui "aineeksi" voimakkaimmassa merkityksessä. Tämä vahvistaa sen Hades-maisen ominaisuuden, jonka runoilija antaa tapahtumalle: ennen runollisen lahjakkuutensa syvää perustaa hän seisoo kuin Odysseus alaston miekkansa kanssa verta täynnä olevan kuopan edessä ja hänen tavoin torjuu janoisen varjon. sietääkseen vain niitä, joiden hedelmätöntä puhetta hän etsii.
ellauri348.html on line 438: Nuorena Morrison muutti perheensä mukana usein, kunnes asettui Kaliforniaan opiskelemaan elokuvantekoa. Los Angelesissa hän perusti vuonna 1965 rockyhtye Doorsin, jonka laulusolisti ja yksi lauluntekijöistä hänestä tuli. Yhtye julkaisi useita menestysalbumeja vuosina 1967–1971, ja Morrisonista tuli kuuluisa rocktähti.
ellauri350.html on line 301: Hän kävi läpi tämän prosessin "lumotakseen" itsensä, ja kuten hän sanoi vuonna 1989 British Broadcasting Corporationin haastattelussa, "elä uudelleen tuska, tuska, Sturm und Drang ". Hän asettui ajassa, josta hän kirjoitti, jopa traumaattisista kokemuksista, kuten raiskauksestaan Caged Bird -elokuvassa, "kerromaan inhimillisen totuuden" elämästään. Angelou kertoi pelanneensa korttia päästäkseen lumoavaan paikkaan ja päästäkseen muistoihinsa tehokkaammin käsiksi. Hän sanoi: "Voi kestää tunnin päästä siihen, mutta kun olen siinä - ha! Se on niin herkullista!" Hän ei pitänyt prosessia katarsina; pikemminkin hän löysi helpotusta "totuuden kertomisesta". (Wats the diff?). Angelou kuoli aamulla 28. toukokuuta 2014 86-vuotiaana.
ellauri352.html on line 640: Vuonna 1831 hän sai ministeriöltä passituxen tutustumaan Yhdysvaltain rangaistuslaitoxeen kalterien sisäpuolelta, mikä muodosti hänen passinsa Yhdysvaltoihin ja kypsytti päätöxen, mitä pitää parhaana saatavilla olevana esimerkkinä demokratiasta. Tästä lähes kymmenen kuukautta kestäneestä oleskelusta hän veti kirjan From Democracy in America, analyysin demokraattisesta järjestelmästä yleensä (sen hyveistä, riskeistä ja dynamiikasta) ja sen erityisen amerikkalaisen kuvauksen, joka oli valtava menestys, kun se julkaistiin vuonna 1835. ja 1840. Tämä johti siihen, että hänet valittiin moraali- ja valtiotieteiden akatemiaan vain 33-vuotiaana ja sitten Ranskan akatemiaan 36 -vuotiaana. Hän asettui ehdolle vuoden 1839 parlamenttivaaleissa ja valittiin Valognesin varajäseneksi Manchessa, jossa Tocquevillen perheen linna sijaitsi ja jossa hänet valittiin uudelleen Louis-Napoléon Bonaparten vallankaappaukseen asti joulukuussa 1851. Napsuista Alexis ei perustanut.
ellauri355.html on line 59: Tässä vaiheessa turvallisuusjoukot ja armeija asettuivat Jeltsinin puolelle. Ne saartoivat parlamenttirakennuksen ja pakottivat panssarivaunujen tulella opposition ulos. Eli siis perustuslain puolustajat ja vaaleilla valitut kansanedustajat! Viirusilmä länkkärien renki Jelzin vehkeili takapiruna. 5. lokakuuta mennessä vastarinta oli kukistettu. Kymmenpäiväisessä konfliktissa kuoli hallituksen arvioiden mukaan 187 ja 437 haavoittui. Venäjän parlamenttitalossa näkyi pitkän aikaa mustaa tykinlaukausten synnyttämän tulipalon jäljiltä.
ellauri368.html on line 47: New York Times kuvaili jiddiškirjailijaa Avrom Sutzkeveriä (1913–2010) "holokaustin suurimmaksi runoilijaksi". Nykyisellä Valko-Venäjällä syntynyt Sutzkever vietti lapsuutensa sotapakolaisena Siperiassa, palasi Puolaan osallistumaan sotien väliseen jiddishkulttuurin kukoistukseen, joutui natsimiehityksen aikana Vilnan gettoon, pakeni juutalaisten partisaanien joukkoon ja asettui sodan jälkeen uuteen Israelin valtioon. Henkilökohtainen ja poliittinen, mystinen ja kansallinen, hänen työnsä, mukaan lukien yli kaksi tusinaa runokokoelmaa, useita tarinoita ja muistelma, osoitti tapoja, joilla jiddishin luovuus tasapainotti samanaikaisesti surun ja herätyksen vaatimuksia holokaustin jälkeen. Kirjassa The Full Pomegranate hieno kääntäjä Richard J. Fein valitsee ja kääntää Sutzkeverin parhaita runoja, jotka kattavat hänen uransa täyden leveyden. Sutzkever on jiddishin runokaanonin hengellisesti ravitsevin runoilija.
ellauri368.html on line 329: Salaisuuxien paljastaja Josef Perl vieraili zaddikimien kodeissa, tarkkaili heidän tapojaan ja elämäntapaansa, kuuli joitain niistä TLDR salaisia ​​lausuntoja, sai osan heidän luottamuksellisista lausunnoistaan vastausta, ja hän asettui uskonnolliseen uskollisuuteen äänittämään havaintojensa tulokset kirjan muodossa, ja tämän hän oikein nimesi Salaisuuksien paljastajaxi. The Reveaier of Secrets ei ole vain satiirinen parodia, se on myös romaani; itse asiassa ensimmäinen realistinen heprean romaani, huolimatta siitä, että siitä puuttuu rakkauden elementti, mikä muoto annetaan tavallisesti kaunokirjallisille kirjoille. Paizi The Dunelle, jossa on sama valitettava puute.
ellauri371.html on line 680: Kun terävänenäinen rahaministeri Alex Hamilton vuonna 1789 perusti federalistisen puolueen, Tom päätti vastata haasteeseen luomalla pari vuotta myöhemmin oman demokraattis-republikaanisen puolueensa, eli nykyisen demokraattisen puolueen. Täh? Osat ovat vaihtuneet. (Kukaan jenkeissä ei uskaltaudu enää ilmoittautumaan federalistixi.) Jefferson asettui vuoden 1800 presidentinvaaleissa jälleen Adamsia vastaan. Vaalit ajautuivat kahden pääpuolueen, Jeffersonin demokraatti-republikaanien ja Adamsin federalistien taisteluksi. Jefferson voitti vaalit ja nousi näin Yhdysvaltain kolmanneksi presidentiksi.
ellauri372.html on line 360: Fariseukset asettuivat Hyrcanuksen puolelle, saddukeukset Aristobuluksen puolelle. Vuoden 63 pääsiäisjuhlan aikana Hyrcanus ja hänen liittolaisensa, Petran arabikuningas Aretas piirittivät Aristobuluksen ja saddukeukset Jerusalemin temppelissä. Aristobulus onnistui kuitenkin lähettämään lähettilään Pompeuksen edustajan Syyriaan Marcus Aemilius Scauruksen luo. Juutalainen johtaja lupasi 8000 kg hopeaa, tarjouksen, josta Aemilius ei voinut kieltäytyä: hän käski Aretasin heti lähtemään. Kun Pompeius saapui paikalle, hän sai vielä suuremman lahjan: Aristobulus lähetti hänelle peräti 800 kilon kultaisen viiniköynnöksen, jonka roomalainen komentaja toimitti Jupiterin temppeliin Roomaan.
ellauri372.html on line 362: Saavutettuaan Pompeuksen suosion, Aristobulus oli turvassa veljestään. Valitettavasti hän oli tehnyt virheen. Hän lähetti lähettilään Pompeuksen luo pyytäen häntä rankaisemaan Aemiliusta, joka - Aristobuluksen mukaan - oli kiristänyt häneltä 8000 kg hopeaa. Pompeius päätti tulla Jerusalemiin nähdäkseen itse, mitä oli tekeillä; siellä hän asettui Hyrcanuksen puolelle ja pidätti Aristobuluksen.
ellauri372.html on line 377: Samaan aikaan toisaalla Marcus Aemilius Scaurus hyökkäsi Petran Aretasin kimppuun, mutta antoi itselleen lahjoa toiset 6 000 kiloa hopeaa. Pian sen jälkeen hänet tapettiin (tapahtuma mainitaan yhdessä Kuolleenmeren kääröistä). Sillä hetkellä Pompeius oli jo lähtenyt Juudeasta. Hän palasi Roomaan, missä hänestä oli tullut aikansa vaikutusvaltaisin poliitikko. Hän otti mukaansa monia vankeja, jotka myöhemmin vapautettiin ja asettuivat suurelle osalle Roomaa Tiber-joen takana.
ellauri373.html on line 432: Vuonna 1886 hän lopulta asettui asumaan salanimellä Pärggi ja omisti siitä lähtien kaiken energiansa kapakkakeskusteluun juutalaiskysymyksestä. Hän kirjoitti muinaisella tavalla salanimellä "Peni" kirjeen, jonka hän lähetti kuuluisalle juutalaiselle - muuan Ppmѵѵchenoѵa, suomalainen haahka,
ellauri374.html on line 703:
ellauri381.html on line 85: 22. kesäkuuta 1941, päivänä, jolloin Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoa vastaan, hän perusti Ukrainan kansalliskomitean. Komitean johtaja Jaroslav Stetsko ilmoitti Ukrainan valtion perustamisesta 30. kesäkuuta 1941 Saksan vangitsemassa Lvivissä. Julistus lupasi tehdä yhteistyötä natsi-Saksan kanssa. Saksalaiset eivät hyväksyneet julistusta, ja Gestapo pidätti Banderan, koska hän kieltäytyi kumoamasta asetusta. Saksalaiset vapauttivat hänet syyskuussa 1944 siinä toivossa, että hän voisi taistella Neuvostoliiton etenemistä vastaan. Sodan jälkeen Bandera asettui perheensä kanssa Länsi-Saksaan. Vuonna 1959 KGB- agentti murhasi Banderan Münchenissä.
ellauri381.html on line 111: Monet kuumista asettuivat lopulta Mustanmeren länsipuolelle sekaantuen Kiovan Venäjän, Galicia-Volhynian ruhtinaskunnan, Kultahorden khanaatin, Bulgarian toisen imperiumin, Serbian kuningaskunnan, Unkarin kuningaskunnan, Moldavian, Georgian kuningaskunnan, Bysantin valtakunnan, Nikaian valtakunnan, Latinalaisen valtakunnan ja Vajakkien asioihin, kunnes kumanien siirtolaiset integroituivat kunkin maan eliittiin. Kuumakalleilla oli myös merkittävä rooli neljännessä ristiretkessä ja toisen Bulgarian imperiumin luomisessa. 50  kuumakalle- ja kiptšakkiheimoa liittyi poliittisesti muodostamaan kumani-kiptšakkiliiton.
ellauri381.html on line 559: On olemassa erilaisia ​​​​versioita siitä, minne ja miten Alexander Isaevich asettui. Yhden heistä mukaan hän vuokrasi kulman Yakovin ja Ekaterina Melnichukovin talossa. ”... Asuimme silloin toisella kadulla, Sadovajalla... asuimme mökissä - huoneessa ja minikeittiössä... - E. Melnichuk muisteli vuokralaisestaan, - Hän tuli..., hän laittoi puisen matkalaukun kynnykselle... Jakov, mieheni, otti matkalaukun ja sanoi: "Vau! Raskasta! Kirjoja vai tiiliskiviä?" "Kirjoja", hän vastaa. Hänelle tehtiin sänky keittiöön lähetyslaatikoista... "Hän kiusasi öisin, nukumme pitkään, ja hän lukee ja kirjoittaa kaiken petrolilampulla myöhään asti... Hän nousi aikaisin, yhden aikaan. aika - kuudelta aamulla. Jos oli ämpäri, hän käveli arolla, meni kauas kykkimään, aivan Kominternin haaralle, mutta jos oli huono sää, syksyn mutaa, hän kulki vain edestakaisin puutarhan perälle..."
ellauri382.html on line 393: Heikin isä, baptistiministeri, lempinimeltään "Sir John", kuoli vuonna 1781, jolloin Henry ja hänen veljensä saivat kumpikin kaksi orjaa; hän jätti myös vaimolleen 18 orjaa ja 464 eekkeriä (188 ha) inkkareilta ryövättyä maata. Savi oli täysin englantilaista syntyperää; hänen esi-isänsä John Savi asettui Virginiaan vuonna 1613. Saven perheestä tuli tunnettu poliittinen perhe, johon kuului kolme muuta Yhdysvaltain senaattoria, lukuisia osavaltion poliitikkoja ja Saven serkku Cassius Clay, tunnettu orjuuden vastainen aktivisti, sukupuolisesti aktiivinen 1800-luvun puolivälissä.
ellauri386.html on line 134: Dostojevskin pelastajaksi valittu Anna asettui miehensä elämään "radikaalilla myötätunnolla ja epäitsekkyydellä", Kaufman sanoi Russian Life -lehden haastattelussa. Dostojevski sanoi Annalle eräänä yönä Genevessä: "En voi elää ilman sinua, Anna. Sinun kaltaisiasi varten Kristus tuli.”
ellauri389.html on line 103: South Sea Company eli Etelämeren komppania perustettiin vuonna 1711 Espanjan Amerikan-siirtomaiden kanssa käytävää kauppaa, erityisesti orjakauppaa, varten. Tuolloin loppuaan lähenevän Espanjan perimyssodan odotettiin päättyvän rauhansopimukseen, joka loisi edulliset olosuhteet kaupankäynnille. Komppanian osakkeille luvattiin vuosittain kuuden prosentin tuotto, ja ne kävivätkin hyvin kaupaksi. Vuonna 1713 solmittu Utrechtin rauhansopimus oli kuitenkin epäedullinen suunnitellun kaupankäynnin kannalta, sillä sen mukaan oli orjien maahantuontia verotettava ja kauppakomppanialla oli lupa lähettää vuosittain Amerikkaan vain yksi kauppalaiva. Ensimmäinen matka tehtiin vuonna 1717, ja sen menestys jäi rajalliseksi. Seuraavana vuonna kuningas Yrjö I kuitenkin asettui henkilökohtaisesti Etelämeren komppanian kuvernööriksi, mikä lisäsi sijoittajien luottamusta hankkeen kannattavuuteen. Pian osakkeille luvattiin jo sadan prosentin vuosituotto.
ellauri389.html on line 107: Romahduksen jälkeen parlamentti määräsi suoritettavaksi tutkinnan, joka paljasti ainakin kolmen ministerin ottaneen vastaan lahjuksia ja osallistuneen spekulaatioon. Monet Etelämeren komppanian johdossa toimineet menettivät maineensa. Skandaali edisti valtiomies Robert Walpolen valtaannousua. Pääministeriksi kohonnut Walpole julisti etsivänsä kaikki tapahtumiin syylliset, mutta asettui myöhemmin suojelemaan useiden merkittävien poliitikkojen mainetta.
ellauri390.html on line 50: Mohegaanit ovat Pohjois-Amerikan alkuperäiskansa, joka asuu Connecticutissa, Thamesjoen (no voi helkkari) itäisen yläjuoksun varren laaksossa. Heidän kielensä kuuluu algonkin-ryhmään. Samantapaisesta nimestä huolimatta he ovat eri kansa kuin mahicanit. Mahicanit ovat Pohjois-Amerikan alkuperäiskansa, joka asui Hudsonin jokilaaksossa New Yorkissa ja New Jerseyssä ensimmäisten eurooppalaisten saapuessa alueelle vuonna 1609. Seuraavien sadan vuoden aikana mahicanit siirtyivät asumaan idemmäs mohawkien ja eurooppalaisten kanssa syntyneen jännitteen seurauksena. Samalla mahicaneja alettiin kutsua ”Stockbridgen intiaaneiksi”, koska useat heistä asettuivat asumaan Stockbridgen kaupungin lähetysasemien läheisyyteen. Mahicanit pitivät 1600-luvun alussa hallussaan keltaisella merkittyä osaa Hudsonjoen laaksoista.
ellauri390.html on line 136: Muurmanin pakolaiset on vuonna 1927 valmistunut suomalainen mykkäelokuva, jonka on ohjannut Erkki Karu. Elokuva perustuu Kaarlo Hännisen romaaniin Kiveliön karkurit vuodelta 1923 ja sen ensi-ilta oli 9. tammikuuta 1927 Kino-Palatsi-teatterissa Helsingissä. Naispääosaa esitti Lada Niva eli Elli Sylvin, paremmin tunnettu äänielokuvasta Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (1931), jossa hänen ääntään ei kuultu mutta takalistoa ja perunoita nähtiin sitä enemmän. Ellen Sylvin meni naimisiin 1938 englantilaisen turistin Henry Bowyer Waltonin kanssa, ja he asettuivat asumaan Lontooseen. He patentoivat 1940-luvulla itse kehittelemänsä hiuskihartimen Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Ellen Walton kuoli Lontoossa huhtikuun lopulla 1974, 70-vuotiaana. Poliisi Simpuraa esitti Waldemar Wohlström. Luutnantti Braun oli hurri ja 3 venäläistä sotilasta tsuhnia. Elokuva kuvaa saksalaisia sotavankeja, jotka ovat rakentamassa Muurmannin rataa. He pakenevat Suomen suuriruhtinaskunnan puolelle Pohjois-Suomeen, missä joutuvat kuitenkin Suomen viranomaisten aiheuttaman vainon kohteeksi.
ellauri396.html on line 251: Väittäessään olevansa jonkinlaisen progressiivisen ajatuspoliisin uhri, Shepherd ei vain muokannut keskustelua niin, että mahdollisuus kuulla trans-ihmisiltä heidän jokapäiväisistä kokemuksistaan ​​ja toimeentulonsa sorron yhteydessä muuttui keskusteluksi, joka keskittyi hänen omaan sortoonsa ja oletettu oman (valkoinen, cis-sukupuolinen) äänensä vaimentaminen (puhumattakaan Petersonin äänestä). Kun Shepherd haastettiin ajatukselle, että hän aiheutti enemmän vahinkoa transopiskelijoille WLU:ssa, Shepherd vastasi sen sijaan, että hän syytti uhreja, transkansalaisia, sananvapauden vaientamisesta ja asettui jälleen puheenhallintaa hallitsevien edistysmielisten (Chaudhury) uhriksi.
ellauri402.html on line 517: Viljo Rosvall oli taistellut sisällissodan aikana punaisten puolella ja pakeni sodan jälkeen Kanadaan. Hän asettui nykyään Thunder Bayn kaupunkiin kuuluvaan Port Arthuriin, jossa vaikutti suuri kanadansuomalainen yhteisö. Rosvall työskenteli Canadian Pacific Railway -rautatieyhtiöllä ja kuului metsätyöläisten Lumber Workers Industrial Union of Canada (LWIUC) -ammattiliittoon. Se oli 1920-luvun lopulla Ontarion vaikutusvaltaisin liitto, jonka jäsenistö koostui pääosin Kanadan kommunistiseen puolueeseen kuuluneista suomalaisista. Janne Voutilainen oli ansametsästäjä, joka kuului Rosvallin tavoin LWIUC-liittoon ja oli myös jäsenenä syndikalistisessa Industrial Workers of the World -ammattiliitossa.
ellauri408.html on line 463: Edmond Henri Adolphe Schérer (8. huhtikuuta 1815 – 16. maaliskuuta 1889) oli ranskalainen teologi, kriitikko ja poliitikko. Hän on syntynyt Pariisissa. Oikeustieteen opintojaxon jälkeen hän vietti useita vuosia teologisissa tutkimuksissa Strasbourgissa, jossa hän valmistui telusta vuonna 1843, ja hänet vihittiin. Vuonna 1843 hänet nimitettiin École Évangéliqueen (Geneva), su6osittu nimellä L'Oratoire. Hänen mielipiteidensä esittäminen protestanttien tekoja käsittelevän liberaaliliikkeen hyväksi johti hänen eroamiseen tehtävästään kuusi vuotta myöhemmin. Hän perusti juutalaisvastaisen, sen jälkeen Réformation au XIXe sièclen, jossa hän kannatti kirkon erottamista valtiosta; mutta hän vähitellen hylkäsi protestanttista oppia. Luulen, että hänestä tuli voimakas hegeliläinen. Lopulta hän asettui Pariisiin, jossa hän herätti heti huomiota loistavalla kirjallisuuskritiikillä, aluksi pääasiassa suuriin ulkomaisiin kirjailijoihin, osallistui Revue des deux mondesiin. Hänet valittiin Versaillesin kunnanvaltuutetuksi vuonna 1870, Seine-et-Oise-osaston kansalliskokouksen sijaiseksi vuonna 1871 ja senaattorixi elinkautisella vuonna 1875. Hän tuki republikaanipuoluetta. Elämänsä loppupuolella hän omistautui lähinnä kirjalliselle ja yleiselle kritiikille ja oli monien vuosien ajan yksi Le Tempsin kyvyttömin avustaja. Hän vieraili usein Englannissa ja kiinnostui vilkkaasti Englannin politiikasta ja kirjallisuudesta. Hän kuoli Versaillesissa.
ellauri408.html on line 513: Gambetta julisti Ranskan tasavallaxi surkeasti päättyneen Saxan sodan aikana. Kun keisari Napoleon III jäi ranskalaisille katastrofaalisen Sedanin taistelun yhteydessä vihollisen vangiksi, Gambetta julisti ikkunasta Pariisissa Ranskan tasavallaksi. Gambetta ampui itseään vahingossa käsivarteen käsitellessään revolveria huolimattomasti. Haava ei ollut hengenvaarallinen, mutta hänen heikon terveytensä vuoksi se parani hitaasti. Gambettan ollessa toipumassa ampumahaavasta hänen umpilisäkkeensä tulehtui, mutta sitä ei leikattu. Hän kuoli vuoden 1882 viimeisenä päivänä vain 44-vuotiaana. Hieman ennen kuolemaansa Gambetta asettui asumaan yhdessä rakastajattarensa Léonie Léonin kanssa Pariisin ulkopuolelle, ja heidän aikomuksenaan oli mennä naimisiin. Gambetta oli töröparta jonka isä oli genovalainen maustekauppias.
ellauri409.html on line 150: Nyt suuri vastustaja, jota vastaan Pascal asettui, ensimmäisistä keskusteluistaan herra de Sacin kanssa Port-Royalissa, oli Montaigne. Pascalia ei tietenkään voi tuhota; mutta kaikista kirjailijoista Montaigne on yksi vähiten tuhoutuvista. Voit yhtä hyvin hälventää sumun heittämällä siihen käsikranaatteja. Montaigne on sumu, kaasu, nestemäinen, salakavala elementti. Hän ei järkeile, hän vihjailee, hurmaa ja vaikuttaa; tai jos hän perustelee, sinun on oltava valmis siihen, että hänellä on jokin muu tarkoitus kuin saada sinut vakuuttuneeksi hänen argumentistaan. Ei hän siihen paskanna mihin kyykistyy. On tuskin liikaa sanoa, että Montaigne on oleellisin kirjailija, joka tulee tietää, jotta ymmärtäisimme ranskalaisen ajattelun kulkua viimeisen kolmensadan vuoden aikana. Montaignen vaikutus oli kaikin tavoin vastenmielistä Port-Royalin miehille.
ellauri409.html on line 167: Seuraavien kahden vuoden aikana jansenistien tuomintakomissio piti 36 kokousta, joista 10 johti paavi Innocentius X. Jansenismin kannattajat komissiossa laativat taulukon, jossa oli kolme päätä: ensimmäinen listasi kalvinistisen kannan (joka tuomittiin harhaoppiseksi), toinen listasi pelagiolaisen / semipelagiolaisen kannan (molinistien opettama) ja kolmas oikean augustinolaisen kannan (jansenistien mukaan). Siitä huolimatta vuonna 1653 Innocentius X asettui enemmistön puolelle ja tuomitsi ehdotukset julistaen paavin bullan muodossa apostolisen perustuslain Cum chancee . Ensimmäiset neljä väitettä julistettiin harhaoppiseksi ja viides vääräksi (siis mitä? ettäkö kuoli vai että semipelagestit sanoi niin?)
ellauri419.html on line 354: La Bruyère ilmoittautui Ranskan akatemiaan vuonna 1691, ja Étienne Pavillon valittiin valituksi. Hän asettui ehdolle uudelleen kaksi vuotta myöhemmin, kenraalijohtaja prinssieversti Pontchartrainin lämpimästi suosittelemana, ja tällä kertaa hänet valittiin 1693, huolimatta Fontenellen, Corneillen ja modernien vastustuksesta.
ellauri421.html on line 365: Suomalainen tykistö avasi jo ylitysalueen lähestyessä hurrikaanitulen ylitysyksiköitä kohti. Klo 13.00 kapteeni Zykinin sapöörien kimppuun hyökättiin alkuperäisillä paikoillaan, kaksi ajoneuvoa, joissa oli omaisuutta, tuhoutui, 18 ihmistä loukkaantui vakavasti ja kuljettaja Druzhinin ja 1. komppanian sotilas Pechnikov kuolivat. Seurasi hämmennys. Vasta klo 15.00 kapteeni Zykin ja pataljoonakomissaari Markelov johtivat henkilökohtaisesti puistokomppanian ajoneuvot risteykseen. Kävi ilmi, että risteykseen tuotuja kumiveneitä ei voitu käyttää, koska ne kaikki oli leikattu sirpaleilla. Jatkuvassa suomalaisen tykistötulessa 7. ponttonipataljoonan kulkuneuvot matkasivat joelle, ja sapparien ja ponttonisoittajien yhteisillä ponnisteluilla aloitettiin ylitys. Klo 18.00 mennessä 15. jalkaväkirykmentin kaksi komppaniaa ylittivät joen pohjoisrannalle. Klo 18.00 määrättiin pysäyttää ylitys. Nuolet asettuivat ns. Pärssisen lehtoon joen vastarannalle. Kapteeni Karl Lagerlöfin 3. pataljoona, 28. jalkaväkirykmentti yritti heti heittää heidät jokeen, mutta epäonnistui. Sitten rykmentin reservi, kapteeni Mauno von Schrowen 2. pataljoona, asetettiin toimintaan. Taistelu kesti koko yön 6. - 7. joulukuuta, ja vasta aamulla suomalaiset ilmoittivat lehdon raivauksen valmistumisesta. Neuvostoliiton arkistotietojen mukaan 222. ja 15. rykmenttien komppanioilla oli hallussa oli sekä Pärssisen lehto että koululehto. Ne. Meidän omamme ilmoittivat pitävänsä lehtoja, mutta suomalaiset ilmoittivat valloittaneensa lehdot takaisin? "Бой длился всю ночь с 6 на 7 декабря и только к утру финны рапортовали об окончании зачистки рощи. По советским архивным данным, роты 222-го и 15-го полков удерживали как рощу Пярссинена, так и Школьную рощу." Т.е. наши доложили, что рощи удерживают, а фины - что рощи отбили? Vitun sotapropagandaa taas. Ihan kuin lukisi Ukrainan erikoisoperaatiosta.
ellauri426.html on line 624: Oman naivisuutensa uhri. Ennen kuin hän asettui ehdolle, hän oli rikas, kuuluisa ja hilpeä. Zelensky aloitti vahvasti, mutta ei kyennyt käsittelemään kilpailevia etuja, kriisiä ja vaikeita poliittisia valintoja. Hän on yhä kuuluisa ja rikas muttei enää hilpeä.
ellauri432.html on line 416: Luutnantti Breussin joukko hupeni, ja iltaan mennessä rynnäkköön lähteneestä komppaniasta oli jäljellä enää ryhmän verran. Varsinainen suomalaisia pidätellyt ase oli pikakivaari ja viimeinen patruuna-kiekko. Suomalaiset kiekkoleijonat vaativat miehiä antautumaan. Mutta Jakiv Breus oli Odessasta, harvinaisen kekseliäs ja nokkelasti reagoiva mies. Hän oli kolmisenkymmentä metriä miestensä edellä, asettui odottavalle kannalle ja sitten huusi miehilleen 'Huomio! Aion nousta ja lähteä kädet koholla suomalaisia kohti antautumaan vangiksi. He nousevat ottamaan minut vangiksi ja ympäröivät minut, ja silloin heittäydyn hankeen, ja te avaatte tulen pıkakıväärillä. Onko selvä? Nyt minä nousen. Jaša nousı kädet koholla ja lähti menemään suomalaisia kohti. Kävi juuri niin kuin hän oli sanonut. Suomalaisten keräännyttyä luutnantin ympärille tämä heittäytyı. Samassa Degtarev-pikakivääri aloitti tulittamisen kıväärımiesten ampuessa tarkkoja laukauksiaan, ja koko suomalaisjoukko yli 20 miestä tuhottiin. Slava Ukraini!
ellauri433.html on line 67: He matkaavat vaarallisen metsän läpi ja useiden vaarallisten tilanteiden jälkeen he kohtaavat arvoituksellisen kaniinin Esikon, joka kutsuu heidät yhteiskuntaansa. Kiitollisuudesta huolimatta Viikka aistii järkyttävää ilmapiiriä ja asukaskanien alistunutta asennetta ja lähtee. Kiusaantunut Isopää seuraa häntä ja kurittaa Pähkinää tämän tarpeettomista jännitteistä vaistoihinsa. Hetkeä myöhemmin hän jää kiinni eläinansaan. Pähkinä yrittää saada apua isänniltään, mutta häntä ei huomioida. Isopää vapautuu ja lähes kuolee. Pähkinä paljastaa saaneensa tietää, että yhteiskuntaa ylläpitää maanviljelijä, joka pyydystää kaneja vastineena ruoastaan ja suojeluksestaan saalistajilta. Isopään täpärän paon jälkeen muut kaniinit ja Mansikka joka on liittynyt joukkoon vapaaehtoisesti seuraavat Viikan ja Pähkinän neuvoja ja esittäytyvät vielä kerran ja lähtevät heidän mukaansa. Lopulta viikka johdattaa ryhmän Ruohometsän kukkuloille, jonne he asettuivat asumaan. Pähkinästä tehdään yhteiskunnan ylikaniini. Myöhemmin paikalle saapuu Kapteeni Rautatammi, joka kertoo heille Sandlefordin tuhoutuneen ihmisten toimesta.
ellauri437.html on line 315: Vuosikymmenen loppuun mennessä Kiinan kommunistien ja Kuomintangin välinen hauras entente oli väistynyt Kiinan sisällissodalle. Heidän vietnamilaiset maanmiehensä asettuivat kummallekin puolelle, mikä aiheutti alhaisen Vietnamin sisällissodan stalinistisen Vietnamin kommunistisen puolueen ja Vietnamin kansallispuolueen jäsenten välillä, joka jatkui 1930-luvulla.
ellauri439.html on line 114: Kun [Maria] oli tullut neljäntenätoista vuottaan, ylimmäinen pappi ilmoitti kaikille, että neitsyet, jotka kasvoivat temppelissä ja olivat saavuttaneet naiseuden iän, tulisi palata omiensa luo ja mennä lailliseen avioliittoon. Muut tottelivat käskyä, ja Maria vastasi yksin, ettei hän voi tehdä tätä, koska hänen vanhempansa olivat vihkineet hänet nasiirixi Herran palvelukseen ja koska hän itse oli vannonut neitsyytensä Jumalalle... Kun ylimmäinen pappi meni sisään neuvottelemaan Jumalan kanssa, oratoriosta kuului ääni kaikkien kuultavaksi, ja se sanoi, että kaikista Daavidin huoneen avioliiton miehistä, jotka eivät vielä saisi ottaa oksaa, että yksi oksista puhkeaisi kukkaan ja sen päällä Pyhä Henki lepäisi kyyhkysen muodossa Jesajan ennustuksen mukaan, ja että se, jolle tämä oksa kuului, olisi se, jolle neitsyt tulisi kihloittaa. Joosef oli niiden miesten joukossa, jotka tulivat... [ja hän] asetti oksansa alttarille, ja se puhkesi heti kukkaan, ja kyyhkynen tuli taivaasta ja asettui sen huipulle; jolloin kaikille kävi ilmi, että Neitsyestä tuli Joosefin puoliso.
ellauri439.html on line 281: Parvus menetti lopullisesti sosialistien luottamuksen, kun hänen yhteistyönsä Saksan hallituksen kanssa paljastui. Maailmansodan päätyttyä Parvus vetäytyi politiikasta. Hän kieltäytyi avustamasta Saksan hallitusta spartakistikapinan kukistamisessa ja asettui Berliinin lähellä Wannseessä Pfaueninsel-saarella sijainneeseen kartanoon. Täällä hän kirjoitti myös muistelmansa. Parvus kuoli Berliinissä joulukuussa 1924.
xxx/ellauri056.html on line 223: Dickens ize syntyi Landportissa lähellä Portsmouthia 1812. Se oli 2. 8 lapsesta. Sen isä John (joka siis muistutti Mr. Micawberia) oli laivaston palkkatoimistossa kirjurina. Dickensit ei olleet suorastaan köyhiä, mutta aina rahapulassa. Lapsuus meni Portmouthissa, Lontoossa ja Kentin Chathamissa, missä oli laivastolla iso telakka. 1823 rahat oli loppu ja perhe muutti Lontooseen. Isä oli joutunut velkavankeuteen ja perhe asettui posen naapuriin. (Tästä kertoo Pickwickin paperit.) 1824 Charles meni töihin kenkämustetehtaaseen liimaamaan etikettejä kiillokepulloihin.
xxx/ellauri056.html on line 603: Schellingin ajattelussa ilmeni eri kehitysasteita. Teoksessaan Ideen zu einer Philosophie der Natur (1797) hän esitti panteistista luonnonfilosofiaa. Myöhemmin hän asettui (Darstellung meines Systems, ym.) Spinozaa lähentelevälle niin sanotun identiteettifilosofian kannalle, jonka mukaan henki ja luonto ovat identtiset jumalallisessa kaikkiyhteydessä. Lopulta hän päätyi (Philosophie und Religion, Philosophische Untersuchungen über das Wesen der menschlichen Freiheit ym.) mystillis-uskonnolliseen mietiskelyyn. Sekö siis oli kehityxen huippua? Aika lässähdys. Mahalasku suorastaan.
xxx/ellauri059.html on line 220: Kun Kustaa Vaasan aikoina Savon erämaita asutettiin, siirtyi tänne joko uutisasukkaina tai saalistusretkiä tehden väestöä Hämeestä ja osaksi myös Karjalasta. Hämeestä tulleiden joukossa oli eräs mies, joka asettui asumaan nykyiseen Airaxelan kylään Karttulassa. Kerran hän oli tapansa mukaan tekemässä kaskiviljelystensä ympärille entisellä kotiseudullaan tottumaansa tapaan aitaa. Tällöin oli paikalle tullut maanmittariherroja ja veronkantajia ja havaitessaan miehen hommat olivat kysyneet:
xxx/ellauri068.html on line 107: Borat on hyvin kiistanalainen hahmo, ja hän on aiheuttanut ärtymystä. Muiden muassa Kazakstanin hallitus on pitänyt Boratin komiikkaa pilkkana Kazakstania kohtaan. Lainmuutoksen johdosta Borat joutui siirtämään kotisivunsa pois Kazakstanin .kz-maapäätettä käyttävältä osoitteelta. Kazakstanin presidentin Nursultan Nazarbajevin tytär Dariga Nazarbajeva asettui julkisuudessa puolustamaan Boratia ja mainitsi, että maan johdon raivokkaat vastalauseet vahingoittivat Kazakstan-kuvaa enemmän kuin Boratin huumori. Myös jotkut Yhdysvalloissa toimivat juutalaisjärjestöt ovat hermostuneet Boratin juutalaisvastaisuutta käsittelevistä aiheista. Hän aiheutti myös närää esittämällä rodeo-tapahtumassa oman versionsa Yhdysvaltain kansallislaulusta. Puhuessaan avustajansa kanssa "kazakkia" he todellisuudessa keskustelevat armeniaksi ja hepreaksi.
xxx/ellauri087.html on line 751: Meksikon presidentti Porfirio Díaz valitutti itsensä uudelle toimikaudelle lokakuussa 1910. Tyytymättömyys häntä kohtaan oli laajaa, jonka takia Diaz yritti saada vastustajansa Francisco I. Maderon vangiksi. Se ei kuitenkaan onnistunut, vaan armeija asettui Maderon puolelle ja nosti tämän valtaan. Kenraali Victoriano Huerta tuomitsi tällöin Villan kuolemaan tottelemattomuudesta. Villa pakeni Yhdysvaltoihin, mutta palasi pian takaisin. (En ihmettele.)
xxx/ellauri103.html on line 394: Rowling asettui asumaan lähelle sisartaan Edinburghiin. Hänen isänsä oli mennyt uudelleen naimisiin varsin pian äidin kuoleman jälkeen, ja ilmeisesti Rowlingin ja hänen isänsä suhteet olivat tulehtuneet sen seurauksena (kenen mukaan? No paparazzien )joten hän ei halunnut kääntyä isänsä puoleen. Rowlingilla ei ollut aluksi helppoa, sillä hänellä ei ollut työtä. (Mitä vittua, sittenhän sillä oli helppoa kun virui laiskana?) Hän joutui kohtaamaan paljon byrokratiaa anoessaan toimeentulo- ja asumistukea. Tästä se sai paljon ainexia velhoministeriöön. Uhkana oli lisäksi Arantes, joka saapui Skotlantiin tapaamaan tytärtään, siinä kuitenkaan onnistumatta. Vaikka ne oli vielä naimisissa. Dagoilla ei ole paljon sanomista briteissä.
xxx/ellauri121.html on line 436: Hannu Tarmio on siis ollut matojen seurassa jo 6 vuotta. Hannu Karpo on ilmeisesti vielä elossa. Se on 10v nuorempi kuin Hannu. Hannulla ei ole mitään tutkintoa. Maaliskuussa 1972 Mika Waltari ja Väinö Linna osallistuivat näkyvästi WSOY:n yhtiökokoukseen, jota edelsi kuohunta kustantamon johdossa: hallintoneuvosto päätti tammikuussa erottaa pääjohtaja Hannu Tarmion äänin 5–3, minkä seurauksena kustannusliikkeen kirjailijat kärkiniminään juuri Waltari ja Linna asettuivat puolustamaan Tarmiota. Lopulta yhtiökokous kumosi erottamispäätöksen. Hannu oli silloin 40-vuotias. Eläkkeelle hän jäi työsopimuxen mukaisesti 55-vuotiaana. Miehessä on ainesta lentäjäxi, kenraali tokaisi.
xxx/ellauri123.html on line 838: irti, peräytyi ja asettui taas sohvan
xxx/ellauri127.html on line 144: Mikä on pjattipuku? Ei minun ainakaan, sanoi julmistunut Lo ja asettui penkille kahden sunnuntailehden liitteet suloisessa sylissään.
xxx/ellauri128.html on line 217: Vauvenargues osallistui sotaretkiin Italiassa 1734 ja Böömissä 1742 ja asettui sitten asumaan Pariisiin, jossa hän tutustui muiden muassa Jean-François Marmonteliin ja Voltaireen, mikä edisti hänen julkkis-imiziään. Jo palvelusaikana Vauvenargues oli alkanut kirjoittaa muistiin elämän hänelle tarjoamia vakavia vaikutelmia. Näitä ajatuksiaan hän pyrki viimeisinä vuosinaan järjestämään ja kokoamaan tavoittelematta kuitenkaan filosofisen tieteellisyyden viittaa. Lisäksi häneltä puuttui siihen edellytykset.
xxx/ellauri128.html on line 413: Osallistuttuaan ensimmäiseen maailmansotaan Reik työskenteli Wienin psykoanalyyttisen yhdistyksen kirjastonhoitajana ja piti psykoanalyyttista vastaanottoa. Koska hänellä ei ollut lääkärinkoulutusta, häneltä kiellettiin potilaiden hoitaminen vuonna 1925 Itävallan "puoskarointilain" nojalla. Reik valitti päätöksestä ja jatkoi vastaanottoaan. Vuoden 1926 keväällä häntä vastaan nostettiin rikossyyte puoskaroinnista eli oikeudettomasta lääkärintoimen harjoittamisesta. Freud asettui tukemaan Reikia ja maallikkoanalyysia (ei-lääkäreiden harjoittamaa psykoanalyysia) ja julkaisi kirjan Maallikkoanalyysin kysymys. Freudin myötämielinen kanta jäi kuitenkin vähemmistöön, sillä monet lääkäri-psykoanalyytikot vastustivat maallikoiden analyysitoimintaa. Vuoden 1927 keväällä syytteet hylättiin.
xxx/ellauri129.html on line 714: Meredith asettui Surreyyn 1864, meni uudestaan naimisiin ja alkoi kirjoittaa luontoaiheisia runoja. Hän kirjoitti koomisen romaanin The Egoist, joka ilmestyi vuonna 1879. Romaani sai huomiota kuvauksestaan naisten alistetusta asemasta viktoriaanisella ajalla.
xxx/ellauri137.html on line 805: Miyazawa nousi nopeasti tunnetuksi yhdeksi varhaisen Heisei -kauden tärkeimmistä idoleista , mikä herätti kiistaa vuoden 1991 alastonvalokuvauskirjastaan Santa Fe , jota julkaistiin 1,5 miljoonaa kappaletta. Hänen henkilökohtaisia kamppailujaan tutkittiin edelleen, mukaan lukien korkean profiilin kihlasu sumopainija Takanohanaan , itsemurhayritys ja taistelu anorexia nervosaa vastaan . Vuoteen 1996 mennessä hän jäi tauolle ja asettui hetkeksi uudelleen San Diegoon.
xxx/ellauri167.html on line 683: Kokeiltuaan LSD:tä loppuvuodesta 1961 Leary ryhtyi myös sen puolestapuhujaksi, ja tutkimustoiminta alkoi yhä enemmän muistuttaa vapaamuotoista viihdekäyttöä. Tämä ja Learyn suosio jatko-opiskelijoiden piirissä herätti kasvavaa närää yliopiston johdossa, ja lopulta psilosybiiniprojekti lopetettiin vuoden 1962 loppuun mennessä. Toukokuussa 1963 Alpert ja Leary erotettiin tehtävistään, Alpert psilosybiinin antamisesta ensimmäisen vuoden opiskelijalle (yliopiston kanssa tehty sopimus nimenomaisesti rajoitti psilosybiinitutkimuksen vain jatko-opiskelijoihin) ja Leary luennointivelvollisuuksiensa laiminlyömisestä. Leary, Alpert ja muut psilosybiiniprojektissa mukana olleet siirtyivät Meksikoon jatkamaan kokeitaan ja perustivat ”kesäleirin” vanhaan hotelliin Zihautanejoon. Heidät häädettiin sieltä ennen pitkää, ja lopulta he vuoden 1963 lopulla asettuivat Hitchcockin suvun 64-huoneiseen kartanoon Millbrookiin, New Yorkiin.
xxx/ellauri177.html on line 405: Serge katseli itsestään huolimatta murtuman kynnykseen naulattuna. Alhaalla, tasangon pohjalla, laskeva aurinko valaisi Artaud-kylän kultalevyllä, kuin hämärästä nouseva näky, johon naapuripellot olivat jo hukkuneet. Tien varrella oli selvästi havaittavissa epäjärjestykseen rakennetut mökit, lantaa täynnä olevat pienet pihat, kapeat vihannespuutarhat. Ylempänä hautausmaan suuri sypressi kohotti tummaa profiiliaan. Ja kirkon punaiset laatat näyttivät uunilta, jonka yläpuolelle musta kello asettui ikään kuin herkästi muotoiltu kasvo; kun taas viereinen vanha pappi avasi ovensa ja ikkunansa iltailmaan.
xxx/ellauri177.html on line 552: Hän oli kaatunut polvilleen, hänen äänensä murtui nyyhkytystä, hänen silmänsä oli Golgatan kolmella ristillä, joilla väänteli kidutettujen kalpeat ruumiit, jotka olivat hirvittävästi laihtuneet Sergen karkeasta piirroksesta. Albine asettui kuvien eteen, jotta Serge ei enää tuijottaisi niitä. Mixi pappiparkaa säälittää toi 2000v sitten kuollut äijä enemmän kuin tän sievän tytön akuutimpi ongelma? Onxe vaan koska se on ize äijä? Onxtää jotain hyvävelijuttua? Setämiesten selkääntaputtelua? Pappi jatkaa pomilointia niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, tyttö joutuu varmaan mierolle, kun on päästänyt miehen mekon alle ilman papin aamenta. Vaikka huusihan se langennut pappi varmaan hallelujaa ja tod.näk. aamenkin tytön päällä näpeimmällä hetkellä?
xxx/ellauri177.html on line 733: Hän ei kuunnellut häntä, hän sanoi äkillisesti, hieman itkien:-- Vai niin! Minä muistan! Ja kun hän kysyi häneltä, hän ei vastannut. Hän oli juuri muistanut seminaarin kappelin tunteen harteillaan. Se jäinen mekko teki hänen ruumiistaan ​​kiveä. Sitten hänen menneisyytensä pappina otti hänet voittamattomasti takaisin. Epämääräiset muistot, jotka olivat heränneet hänessä matkan varrella Artaudista Paradouhun, korostuivat ja asettuivat itselleen suvereenia auktoriteettia. Samalla kun Albine kertoi hänelle onnellisesta elämästä, jota he viettäisivät yhdessä, hän kuuli kellojen soivan korkeudessa, hän näki hirviöitä jäljittelemässä tuliristejä suurten polvistuvien väkijoukkojen yllä.
xxx/ellauri199.html on line 483: Ja toiset asettuivat aloilleen, And others settled down,
xxx/ellauri208.html on line 519: Minusta se kaikki kuulosti surkealta, mutta oli totta, ettei äidin esimerkin mukainen jalostuminen vaatinut liikoja. Sen kuin asettui sohvalle, levitti jaloilleen torkkupeiton ja uppoutui sointuviin sanoihin, jotka olivat tiivistyneet kivusta ja kodittomuudesta ja purkivat viisautensa lukijan ylle kuin kesäinen alasinpilvi.
xxx/ellauri208.html on line 597: Oli biologian tunti. Opettaja oli kipeänä. Katsoimme luontodokumenttia mangusteista, mankeloidun rotan näköisistä pikkupedoista. Mangustit kiipesivät päivälevon jälkeen paskanhajuisista koloistaan Serengetillä tai jossain muussa afrikkalaisen viranomaiskorruption perslävessä. Mangustit asettuivat pesäkummulle takajaloilleen, kaulaansa kurkottaen, mietteliäinä, mustin silmänympäryksin, muistuttaen Karhukoplan veljenpoikia, ja tuijottivat tasangolla törmäileviä villieläinlaumoja tiiviinä ryhmänä kuin eloonjäämistaistelun tuomitseva demarikomitea. Pörröiset vauvamangustit huojuivat evoluution keskellä unisina ja paahteen tylsistyttäminä, kurttuisin kulmin, ja lysähtelivät kumoon. Tytöt huokailivat. Ihania, ihan kuin ihmisiä, he kuiskivat luokassa, jonka ikkunoiden eteen oli vedetty pimennysverhot. Ja olivathan mangustit ihania, kun niitä katsoi oikealla tavalla, ihmisestä käsin, kun niiden mittana käytti ihmistä. Minä satuin vilkaisemaan ympärilleni muiden keskellä, edessäni pulpetilla viisisormiset käteni, näin lähellä häämöttävät kasvot, jotka tuijottivat sinertävä ruutua ja kuuntelivat lukijan eläytyvää puhetta. Ajattelin: Ihan kuin mangusteja. Palleani jännittyi. Minua huimasi. En saanut katsetta tarkennettua. Luokan tuttuus katosi, ja ihmisten. Ylle tulvahti pimeä, jota ei valaissut mikään oppivelvollisuus. Pimeä nieli seinien topografiset kartat. Pimeän kosketuksesta styroxinen Unkarin väestöpyramidi mureni ja tuprusi ryhmätyötaulun tähtikarttaan. Ikkunalaudalle lokeroidut Pahtavaaran malminäytteet putosivat paperimassakuun näkymättömälle puolelle Moskovanmereen, tyhjiin pyyhkiytyivät kansantuotteen kasvua osoitta graafit. Nicaragualaisen pihvilihan vientireitit ja uhanalaisen oselotin levinneisyysalue. Suurten jokisuistojen murtovesialueet huuhtoivat mennessään lasikaapin jyrsijät ja formaliiniin säilötyn kyyn ja violettisuonisen lehmänsilmän. Minä istuin sen katoamisen keskellä, hiljaisena, pyörteessä, kahdeksantoistavuotiaana, selitykset kadottaneena, ylettömän todellisuudentunnun vallassa, kun pimeään hävisi kaikki minkä olin uskonut jonain päivänä tietäväni. Jäljellä oli tunteikas olentolauma tuijottamassa sinertävää utua. Huh, ajattelin. Se pyyhki yli väkivalloin. Käteni vapisivat, korvani soivat. Vähitellen pelko lakkasi. Puristin kämmenillä poskiani. Ajattelin, että sen täytyi olla aivojen verenkiertohäiriö. Ajattelin olevani poikkeusyksilö. Jos sille yrittäisi antaa nimen, sen täytyisi olla taitoa olla tietämättä mitään.
xxx/ellauri208.html on line 1159: Jasmiini kävi bylsimässä ison cheefin tuvassa. Siitä nousi hirveä älämölö. Rifaa asettui puolustamaan lutkarukkaa, siitä nousi vielä isompi. Tätä se romantiikka on, geenit vastaan meemejä. Joosef Shafeystä tulee mieleen se pehmo Nene Schnitzelissä jolla oli kapinakenraalin wiixet kun se oli latino. Sen vaimolla oli siinä perheessä housut jalassa. Sellaisten pojista tulee usein homoja.
xxx/ellauri230.html on line 403: Esikuntapäällikkö T. I. Naumov kuoli, päämajan sihteeri Pokrovski-Chernykh ampui itsensä ja hänen toverinsa kantoivat molempiin jalkoihinsa haavoittuneen Tryapitsynin palavasta päämajarakennuksesta. Partisaanit asettuivat läheiseen kivitaloon, jossa he järjestivät puolustuksen. Aluksi Tryapitsyn päätti, että kaikki oli menetetty, ja pyysi tovereitaan ampumaan hänet.
xxx/ellauri231.html on line 240: Vuonna 1920 Denikin erosi valkoisesta armeijasta, luovutti komentajuuden Pjotr Wrangelille ja pötki Krimiltä laivalla Mustanmeren yli Istanbuliin. Denikin sai turvapaikan Englannista, jossa hän asui kaksi kuukautta. Myöhemmin hän asettui asumaan Belgiaan, sitten Unkariin, vuodesta 1926 hän asui Ranskassa ja vuodesta 1945 New Yorkissa Yhdysvalloissa. Se pääsi karkuun jenkkeihin, pystyyköhän Putin vielä samaan?
xxx/ellauri233.html on line 253: Adams ja sen entinen toinen laivapuoliso Joosten asettuivat sitten Japaniin, ja heistä tuli ensimmäisiä (harvoista) länsimaisista matuista Japanissa. Adams johti shōgunin ensimmäisten länsimaisten alusten rakentamista. Hän oli myöhemmin hommaamassa Japanin hyväksyntää Alankomaiden kauppatehtaiden perustamiseen. Hän oli myös vahvasti mukana Japanin Punainen Hylje Aasian kaupassa, rahtausten ja neljän Kaakkois-Aasiaan suuntautuvan tutkimusmatkan kapteenina. Hän kuoli Japanissa 55-vuotiaana. Hänet on tunnustettu yhdeksi Japanin vaikutusvaltaisimmista ulkomaalaisista tänä aikana.
xxx/ellauri234.html on line 178: Vapauttamisemme oli tapahtunut valvontakomission käskystä eikä siis "oikeus"ministeri von Bornin aloitteesta. Hän jarrutti vapauttamistamme, vastoin aseleposopimuksen määräystä, viimeiseen asti. Tämäkin yksityiskohta on syytä ottaa huomioon, kun tämän miehen toimia tarkastellaan. Hänen suuresti kehuttu oikeamielisyytensä asettui tässäkin yhteydessä oikeaan valoon.
xxx/ellauri235.html on line 471: Forester oli koulutukseltaan lääkäri, mutta ei koskaan toiminut ammatissa. Vuonna 1926 hän meni naimisiin Kathleen Belcherin kanssa. Tästä liitosta heille syntyi kaksi lasta, molemmat poikia. He erosivat vuonna 1945. Toisen maailmansodan aikana Forester osallistui sotaponnisteluihin propagandan kirjoittajana Englannissa. Sodan jälkeen hän muutti Yhdysvaltoihin ja asettui jonkin ajan kuluttua asumaan Kaliforniaan Berkeleyn kaupunkiin. Vuonna 1947 hän meni naimisiin Dorothy Fosterin (Farter) kanssa. Tästä liitosta ei tullut issueita. Ehkä se oli vaan peitetarina.
xxx/ellauri255.html on line 85: Illalla Mannergeim nousi läheiselle kalliolle ja katsoi kiikareilla kaakkoon. Hän oli näkevinään jo savun nousevan Leningradin esikaupungeista. Tyytyväisenä vanha mies myhäili ja laskeutui alas louhikkoa. Siellä hän tarkisti jälleen aseensa kunnon ja asettui saniaismaton alle lepäämään. Hänellä oli vielä vuosikymmeniä aikaa. Tai hetkinen, kukas tuolta tulee, Anni Sinnemäen fasistinen mies! Joko nyt se alkaakin se Karjalan ja Pezamon palauttaminen? Ja kukas on tuo viirusilmä skyytti? Mitä ihmettä se taitaa olla Anni Sinnemäki ize! Sinne mäki!
xxx/ellauri255.html on line 193: Bakunin asettui Marxin tavoin Lontooseen ja kävi kirjeenvaihtoa muun muassa italialaisen kenraalin Giuseppe Garibaldin kanssa. Hänen oli myös tarkoitus matkustaa Italiaan, jossa Garibaldi suunnitteli maan hajanaisten ruhtinaskuntien yhdistämistä. Takaiskujen vuoksi Bakunin ei kuitenkaan päässyt Pariisia pidemmälle. Vuonna 1863 Tammikuun kansannousun alettua Puola-Liettuassa Bakunin matkusti laivalla Kööpenhaminaan, jossa hänen tarkoituksensa oli liittyä puolalaisiin joukkoihin ja purjehtia Itämeren yli Puolaan. Sekin yritys epäonnistui, jonka jälkeen Bakunin ennen Lontooseen palaamistaan onnistui sentään tapaamaan Venäjältä tulleen vaimonsa Tukholmassa. Bakulla olikin siihen mennessä jo pussit aika tunkeina. Valitettavasti vaimolla oli toisen anarkistin pullat uunissa.
xxx/ellauri255.html on line 461: Sveitsiläisen protestanttipapin poika Roger Rabbit hankki 1940-luvun taitteessa itäisestä Ranskasta Taizén kylästä, Mâconin pohjoispuolelta maatilan ja alkoi majoittaa sinne juutalaislapsia ja muita natseja pakoon lähteneitä alaikäisiä herkkupaloja. Toinen maailmansota keskeytti työn, mutta veli Roger palasi sodan jälkeen kylään kolmen opiskelutoverinsa kanssa. Vuonna 1949 Taizéen asettui seitsemän protestanttiveljeã Euroopan eri maista ja sitoutuivat yhteisomistukseen, selibaattiin ja kuuliaisuuteen veli Rogerille.
xxx/ellauri265.html on line 301: Aalto-Setälän isä oli upseeri ja äiti terveydenhoitaja. Perhe muutti usein isän töiden mukana, kunnes he asettuivat pysyvästi Turkuun pojan ollessa kolmannella luokalla.
xxx/ellauri295.html on line 85: Kesareaa ei pie sekoittaa Tiberiaaseen, joka on 40K kotkannenän käpykylä Galilean järven rannalla. Herodes Suuren poika Herodes Antipas rakennutti Tiberiaan raamatullisen Rakkathin paikalle vuosien 14 ja 18 jaa. välillä. Vuonna 18 valmistunut kaupunki nimettiin tuolloin hallinneen Rooman keisari Tiberiuksen mukaan ja siitä tuli Galilean ihmiskalastajien pääkaupunki. 100-luvun toisella puoliskolla kaupunkiin asettui juutalainen patriarkka ja sanhedrin, mikä teki siitä käytännössä alueen juutalaisten pääkaupungin. Suuri osa Mishnasta ja Talmudista koottiin itse asiassa Tiberiaksessa ja kaupungissa toimi tunnettu rabbien kauppaopisto.
xxx/ellauri296.html on line 83: 1 Niihin aikoihin Juuda lähti pois veljiensä luota ja asettui erään Abdullahissa asuvan miehen luo, joka oli nimeltään Hiram. 2 Siellä Juuda tapasi kanaanilaisen naisen, Suka-nimisen miehen tyttären, otti hänet vaimokseen ja yhtyi häneen takaapäin. 3 Nainen tuli raskaaksi ja synnytti pojan, joka sai nimekseen Er (tai Umm). 4 Sitten nainen tuli jälleen raskaaksi, synnytti pojan ja antoi hänelle nimeksi Onan. 5 Nainen synnytti vielä yhden pojan ja antoi hänelle nimeksi Sela. Juuda oli Selan syntymän aikoihin Kesibissä "lampailla". Suan tyttären nimeä ei Juuda ollut tullut kysyneexi missään vaiheessa joten emme voi sitä tässä tarinassa kertoa. Ei se ole juonen kuljetuxen kannalta tärkeä.
xxx/ellauri296.html on line 85: 6 Juuda otti esikoiselleen Erille vaimon nimeltä Tamar. 7 Mutta Er, Juudan esikoinen, oli Herran silmissä jotenkin kelvoton, ja Herra "antoi" hänen kuolla. 8 Silloin Juuda sanoi Onanille: »Makaa veljesi lesken kanssa, täytä velvollisuutesi hänen lankonaan ja herätä eloon veljesi suku.» 9 Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän "antoi" siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen. 10 Herran silmissä hänen tekonsa oli paha (vaikkei se edes ollut käteenveto vaan ulosveto ennen ruiskausta), ja siksi Herra "antoi" hänenkin kuolla. 11 Juuda sanoi silloin miniälleen Tamarille: »Muuta isäsi taloon ja asu siellä leskenä, kunnes poikani Sela on kasvanut aikuiseksi.» Hän näet pelkäsi, että Selakin kuolisi veljiensä tavoin. Ja Tamar asettui isänsä taloon asumaan.
xxx/ellauri296.html on line 327: Arabi-Israelin sodassa 1948 Israelin puolustusvoimat valtasivat kylän operaatiossa Hiram. Kyseessä lienee ollut puunilainen Hiram, Daavidin aikuisia pro-israeli libanonilaisia. Kolme Israelin lentokonetta pommittivat kylää illalla 28. lokakuuta. Tätä seurasi pitkittynyt tykistötuli ja uusi ilmahyökkäys aamulla kylän puolustajien ja useimpien asukkaista vetäytyessä pohjoiseen Libanoniin. Israelin puolustusvoimat valtasivat kylän 29. lokakuuta. YK-tarkkailija kertoi, että 1. marraskuuta 1948 Israelin joukot autioivat ja ryöstivät laajasti Tarshihan ympärillä olevat arabikylät. New York Times lisäsi, että ryöstely vaikutti järjestelmälliseltä, koska Israelin armeijan kuorma-autoja käytettiin ryöstettyjen tavaroiden kuljettamiseen. Joulukuuhun 1948 mennessä noin 700 kyläläistä, enimmäkseen kristittyjä, oli palannut kylään. Perheet Tarshihasta alkoivat saapua Beirutiin pian kylän valloituksen jälkeen ja asuivat vuokrahuoneissa Bourj el Barajnehin ympärillä, joka tuolloin oli esikaupunki kaupungin laidalla. Noin puolet Libanoniin saapuvista 3,000 kyläläisestä asettui sinne Bourj al Barajnehin pakolaisleiriksi. He ottivat suurimman osan johtotehtävistä ja pysyivät enemmistönä useiden vuosien ajan. Vuonna 1981 leirillä asui arviolta 4-5,000 tarshihania. Ne kyläläiset, jotka eivät päässeet Beirutiin vuonna 1948, kerättiin ja lähetettiin junalla Aleppoon, koska heistä tuli al-Neirabin leirin suurin ryhmä. 3,000 Libanoniin saapuvaa kyläläistä asettui sinne Bourj al Barajnehin pakolaisleiriksi. He ottivat suurimman osan johtotehtävistä ja pysyivät enemmistönä useiden vuosien ajan.
xxx/ellauri303.html on line 167: 3. Niin Jefta lähti pakoon veljiänsä ja asettui Toobin maahan. Ja Jeftan luo kerääntyi tyhjäntoimittajia, ja ne retkeilivät yhdessä hänen kanssaan.
xxx/ellauri303.html on line 184: 17. Ja Israel lähetti sanansaattajia Edomin kuninkaan luo sanomaan: 'Salli minun kulkea maasi läpi'. Mutta Edomin kuningas ei kuullut heitä. Ja he lähettivät sanan myöskin Mooabin kuninkaalle, mutta ei hänkään suostunut. Niin Israel asettui Kaadekseen.
xxx/ellauri306.html on line 411: Jordaneen mukaan gootit olivat alun perin lähtöisin pohjoisessa valtameressä sijaitsevalta Scandza-nimiseltä kylmältä saarelta, jonka on tulkittu viittaavan Skandinavian niemimaan eteläosiin. Ne olivatkin alunperin jöötanmaan jööttejä! Tämä sopi Ruozi-Suomen ja Nazi-Saxan propagandapirtoihin. Sittemmin osa kateista amerikkalaisista tutkijoista katsoo nykyisin, että goottien skandinaavinen alkuperä on pelkkä myytti. Scandzasta gootit purjehtivat kuninkaansa Berigin johdolla kolmella laivalla Itämeren yli ja asettuivat nykyisen Pohjois-Saksan ja Puolan alueelle kukistettuaan siellä ensin vandaalit ja useita muita germaaniheimoja. Jordaneen mukaan gootit muuttivat etelämmäs Vistulan eli Veikselin alueelta johtajanaan Filimer, joka oli Berigin jälkeen viides kuningas. Useiden jännittävien seikkailujen jälkeen gootit saapuivat Mustallemerelle. Tacitus mainitsee teoksessaan Germania gothonit-nimisen germaanikansan, joka hänen mukaansa eli luugien pohjoispuolella mutta ruugien ja lemovien eteläpuolella. Ensimmäiset taistelut goottien ja roomalaisten välillä alkoivat 230-luvulla, samoin ryöstöretket Rooman Tonavan-provinsseihin ja Balkanille.
xxx/ellauri306.html on line 431: No oli miten oli, palataan gootteihin. Traakiaan asettuneet tervingit ja greuthungit yhdistyivät vuonna 395 Alarikin johdolla, mistä alkaen voidaan puhua visigooteista, vaikkei pitäisi sanoa niitä länsigooteixi. Visigootit tulivat hävittivät Alarikin aikana (395–410) Traakiaa, Makedoniaa ja Kreikkaa sekä ryöstivät Rooman vuonna 410. Alarikin kuoltua visigootit siirtyivät Etelä-Galliaan ja Iberian niemimaalle, ja perustivat sinne niin sanotun Tolosan valtakunnan. Galliassa visigoottien valtakunta kukistui 500-luvun alussa frankkien hyökkäykseen. Pyreneiden eteläpuolella visigoottien valtakunta sen sijaan säilyi ja kukoisti. Kuningas Rekared I:n aikana 500-luvulla visigootit luopuivat areiolaisuudesta ja kääntyivät katoliseen uskoon. Pohjois-Afrikasta tulleet arabit ja beduiinit valloittivat visigoottien valtakunnan vuonna 711. Ostrogootit olivat gootteja, jotka vapautuivat hunnien vallasta vuonna 453, asettuivat Pannoniaan ja alistuivat roomalaisten herruuteen. Teoderik Suuren johdolla he vaelsivat Italiaan vuonna 488 ja perustivat sinne valtakunnan, joka Teoderikin kuoleman jälkeen 526 alkoi heikentyä. Bysantti kukisti ostrogootit 553 ja kansan rippeet sulautuivat Italian väestöön. Krimillä gootin kielen murretta uskotaan puhutun vielä 1700-luvulla.
xxx/ellauri307.html on line 111: Matzneff tuli venäläisten siirtolaisten perheestä, joka asettui Ranskaan vuoden 1917 jälkeen. Hänen virallisilla verkkosivuillaan olevien tietojen mukaan "hänen vanhempansa erosivat hänen ollessaan kuuden kuukauden ikäinen; koko lapsuutensa aikana hän ei nähnyt heitä samassa huoneessa, ja sai olla usein erossa siskostaan Alexandrasta sekä veljistään Andrésta ja Nicolasista. Hänen äitinsä oli juutalainen, kun taas hänen isänsä oli venäläinen. Hänet kasvatettiin venäläisortodoksisessa uskossa. Se oli lapsuus, jota heiluttivat edestakaisin, perheiden hajoamisen ja sodan varjossa. Lapsi varjoiselta kujalta. Lapsuus, joka aiheuttaa hänelle edelleen hyvin tuskallisia muistoja."
xxx/ellauri337.html on line 259: Edmund Gustav Albrecht Husserl (8. huhtikuuta 1859 Proßnitz – 26. huhtikuuta 1938 Freiburg im Breisgau) oli saksalainen filosofi ja fenomenologian perustaja. Hänen filosofiansa asettui aikansa positivismia vastaan ja pyrki osoittamaan, että jokaisen objektin ja objektiiviseksi ajatellun tason takaa löytyy subjektiivinen aktiviteetti. Fenomenologian lisäksi Husserl tunnetaan psykologismin kritiikistään.
xxx/ellauri363.html on line 727: Diltheyn filosofinen projekti on niin laaja-alainen, monitasoinen ja fragmentaarinen, että siitä on vaikea saada otetta. Suoraan sanottuna vyyhdestä ei löydy päätä eikä häntääkään. Ei ole helppoa erottaa hänen omia (jos niitä oli) ja muilta omaksumia ajatuksiaan (sic). Erna kertaa possessiivisuffixit! Diltheyn sekavuuteen turhautuneet oppilaat kuzuivat häntä "mystisexi vanhaxi käppyräxi". Pääasia oli jankata, ettei luonnontieteiden tiedollisia lähtökohtia määrittävä positivistinen tieteenihanne ole sellaisenaan sovellettavissa hengentieteisiin. Comte pirulainen oli perivihollinen, niinkuin historiallis-kielitieteellisessä osastossa 70-luvulla. Ilmeisesti Wolff ei ollut paljon parempi. Hengentieteisiin tarvitaan uskonnollisempaa otetta. Nazit eivät perustaneet Filthystä, vaikka kummatkin kannustivat Herderiä. Herder vaati filosofiaan ”kopernikaanista vallankumousta”, joka asettaa ihmisen filosofisen tutkimuksen keskiöön. Dilthey pyrki erottamaan sen, mikä on sisällämme, siitä, mikä on ulkopuolellamme. (Entäpä se, joka on vuoroon sisällä vuoroon ulkona?) Diltheyn psykologian kohteeksi asettui historiallinen, yksilöllinen kokemus, itselle-oleminen, eletty kokemus ja elämä. Dilthey korostaa, että subjektiivisuus on moderni tapa tarkastella asioita.
xxx/ellauri379.html on line 139: Kuten Marlow, myös Kurtz halusi matkustaa Afrikkaan etsimään seikkailua - erityisesti suorittaakseen suuria "inhimillistämisen, parantamisen, opastamisen" tekoja (kuten hän selittää alustavassa raportissaan yhtiölle). Kun hän maisti voimaa, joka voisi olla hänen viidakossa, Kurtz kuitenkin hylkäsi hyväntekeväisyyden ihanteensa ja asettui jumalaksi alkuperäisasukkaille Inner Stadionilla. Vaikka hänellä oli tapana olla huolissaan parhaista tavoista tuoda (kuten hänen maalauksensa osoittaa) sivilisaation "valoa" Kongoon, hän kuolee miehenä uskoen, että yhtiön pitäisi yksinkertaisesti "tuhottaa kaikki raakut!"
xxx/ellauri416.html on line 521: asettuisi minuun asumaan. 10 Sentähden minä
175