ellauri015.html on line 36: Mutta kauneuden taju on ihmisessä valmiina. Sitä ei tarvitse paljon sytytellä. Muistan koululaiseni matkanneeni linja-autossa kotiin keväällä, kun takanani muuan isäntä sanoi toiselle isännälle vasemalla olevaa lampea tarkoittaen: Katohan, miten kaunista! Ja minäkin katsoin ja näin saman. Oli kaunista. (Aarne Kinnunen: Estetiikka)
ellauri017.html on line 122: Johnin, Susannan ja Charlotten kanssa on sittemmin tehty useampikin rengasmatka. Vuonna '17 ajeltiin kahdella autolla Umeåsta Saksan halki ja itäkautta takaisin. Vuonna '18 me mentiin autojunalla Lappiin ja tavattiin Johnin perhe Haaparannassa, ajettiin Tromssaan, jossa asuttiin muutamia päiviä tuona hirmu kuumana kesänä. Torniossa oli kolmekymmentä astetta varjossa. Norjassa oli mukavan viileää. Käytiin uimassa jäätävässä jäämeressä, veden lämpö ehkä 9 ja ilman 13 astetta. Takamatkalla Seija ja minä yövyttiin Kilpisjärven biologisella asemalla, jossa Helmi ja Vitalikin on käyneet kursseja.
ellauri020.html on line 253: Liikuttavat jäähyväiset Ewa Braunille traagisten hautajaisten jälkeen ruminta neuvostoarkkitehtuuria edustavalla asemalla: tall slender girl in flowered skirt and white blouse, and statuesque woman in smart navy traveling suit. Himputti näitä Iivanan rakennus- ja sisustustyylipläjäyxiä ja catwalkkeja. Asujen suunnittelijaa ei sentään mainita, kun ei olla vielä rikkaita. Kun Kengu heitti vauvanvaatteet Ruun perästä roskakuiluun, osassa oli vielä hintalaput kiinni. Vuonna 1968? Varmaan ostettu Kaufhofista. Niinkuin Liisa-täti.
ellauri023.html on line 203: Haukivuoren asemalla Kaarlo joutui keskelle kirkollista herätystä kirkkoherra Klanin aikana.
ellauri023.html on line 1218: Vielä 1960-luvulla jokaisella pojalla piti ainakin Kuopiossa olla litteällä paristolla varustettu taskulamppu, jossa oli punainen, vihreä ja sininen suodatin. Näin monella asemalla junansuorittajienkin käyttävän samanlaisia. Sellainen itsellänikin oli 1970-luvun kaamosvaelluksilla. Sitten ne katosivat kaupoista. Kaarlo Syvännölläkin varmaan oli sellainen, kun oli junanlähettäjä. Mutta punaisen sijasta varmaan näytti muita sateenkaaren värejä. Sellainen oli mullakin.
ellauri043.html on line 708:
Keisarin paviljongin takana kamarien prefektit, hoviväen kreivit ja patriisit nokintajärjestyxessä kirkon lehterille saakka, josta kurkkii ikkunoista naisia. Oikealla on sinisten puolueen koroke, vasemalla vihreän, alhaalla sotilasketju, ja areenan tasolla rivi korinttilaisia kaaria, joista päästään aitioihin.
ellauri055.html on line 1208: 1912 opiskelut puihin, lainahana sulki, rotevasti hapanta huiviin. Tvärminnen biologisella asemalla oli sentään kliffaa. Ahani juholla oli kalamaja lähellä. Venny Soldan esitteli rohkeasti vehkeitään. P-pää valmistui ja meni kansanopiston johtajaxi Hartolaan. Talvioko lienee puffannut. Sillinpää palaa 25-vuotiaana aloitusruutuun töllinmäelle. Vähän niinkuin Kutri Manninen Kellokoskelle.
ellauri060.html on line 1000: – Poliisit antoivat Stefulle asemalla jonkin tiedoksiannon, jonka jälkeen kohuliikemies päästettiin jatkamaan juhlintaa, Seiskan lähteet kertovat.
ellauri082.html on line 692: Niko Ranta-aho samassa lentokoneessa! Topi Sukari palasi Espanjasta Suomeen – liikemies esitteli persoonallisen koronamaskityylinsä lentoasemalla! Kuvat Seiskassa!
ellauri089.html on line 174: Joopa joo olihan se hienoa, vaikkei siitä seurannutkaan sitten paljon paskaakaan. Muistan että oli Münchenin rautatieasemalla lähdössä junalla kohti Ateenaa. Kuulähetys tuli rautatieaseman rakeisista mustavalkotelevisioista katonrajassa. Ei kyllä Walter Cronkite vaaan joku saxalainen uutislähetys. Me pojat oltiin aika uupuneita ja levättiin tovi aseman ulkopuolella olleella Liegewiesellä. Me oltiin 16-vuotiaita, suunnilleen All-American Boy Cliffordin ikäisiä. Hyvä Kip! Hyvä Oliver!
ellauri105.html on line 499: Saksassa menikin sitten seitsemisen vuotta ja kun hän 1975 palasi Suomeen, tietynlainen ynseä suhtautuminen, mitä hän katsoi kokeneensa jo ennen lähtöä, jatkui - ainakin hänen omasta mielestään ja kun hän ei suostunut siirtymään hänelle määrättyyn tehtävään, hän ei jäänytkään pysyvästi Heinäveden Valamoon, vaan siirtyi asumaan "maanpakoon" joksikin aikaa Joensuun ortodoksisen seurakunnan omistaman leirikeskuksen tiloihin, mistä hän sitten siirtyi asumaan Rautalammille. Jonkinlainen oman elämän ristiriitaisuus yhteiskunnan tai vaikkapa kirkon kanssa saattoi osaltaan johtua myös hänen omista henkilökohtaisista teoistaan lähinnä sodan jälkeisen ja ilmeisesti jossain määrin myös ennen sotaa tapahtuneen sosialistisen liikkeeseen ja kommunistiseen puolueeseen liittyvien järjestöjen toiminnassa. Hän oli mukana SNS-seuran toiminnassa ja jopa palveli SDPL:n nuorisolehteä Kiurua 40-luvun lopulla. Tämäkin ajanjakso oli mielenkiintoinen ja täynnä erilaisia pettymyksiä, jotka omalta osaltaan johtivat myöhempiin Mefodin elämän radikaaleihinkin ratkaisuihin. Rautalammilla pappismunkki Mefodi asui kuin munkki ensin velipuolensa kanssa hänen kotonaan ja välien viilennettyä elämänsä viimeisinä vuosina kunnan vanhuksille varaamissa asunnoissa, joita hän aina nimitti keljoiksi, kuten luostarissa oli tapana sanoa munkin asunnosta. Rautalammilta käsin hän matkusteli paljon ulkomailla ja pääsi käymään vielä myös Laatokan Valamossa, oman munkkielämänsä alkukodissa, jonne hän myös jossain vaiheessa mietti paluutaan, muttei kuitenkaan sitten sitä toteuttanut. Näitä muita ulkomaanmatkojaan hän lystikkäästi nimitti viihdekiertueiksi ja niistä ja monesta muusta retkestä olisi vielä paljonkin kerrottavaa. Hän kävi tervehtimässä matkoillaan myös vanhoja ystäviään, kuten esimerkiksi luostarin entistä leipuria, keittiömunkki Joonaa, Juojärven asemalla asuvaa munkkia, joka oli joutunut myös hankauksiin luostarinsa kanssa, mutta hän tapasi myös lukuisia tuttujaan ulkomailla.
ellauri131.html on line 159: Nashtshin asemalla vangittiin ja ammuttiin 4 partisaania. Kromissa 4 puna-armeijalaista vangittiin ja ammuttiin kuljetuksen aikana. Suomalainen ryhmä osallistui likvidoimaan Woltshovin painanteessa partisaanileirin.
ellauri141.html on line 650: Näytelmä Mörön asemalla, iloinen romaani. Aura, Turku 1944
ellauri269.html on line 816: Kirjasarjan toisessa osassa, Salaperäisessä veitsessä, siirrytään Lyran maailmasta toiseen maailmaan, jossa tapahtumat keskittyvät lähinnä Cittàgazze-nimiseen kaupunkiin. Tätä maailmaa vaivaavat haamut, ilmiselvät Harry Potter-mentorien kopiot, jotka käyvät vain aikuisten kimppuun. Söpösti animoidut totemielukatkin on selvä plagiaatti vinosuu JK Rowlingin patronuxista. Kirjassa liikutaan myös meidän omassa maailmassamme ja Lyran maailmassa. Ajatellaan asiaa omalta kannaltamme ja vähän Lyyrankin kannalta. Maagisen kaukoputken tapahtumat sijoittuvat lukuisiin eri maailmoihin. Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta. Aikaisempi paasaus samasta aiheesta löytyy albumista 165. Lontoossa Lyralle selviää, että rouva Coulter on itse asiassa kahmaisijoiden johtaja. Pakomatkalta Lyran pelastavat gyptit, vesireittien vaeltava kansa, joka myy kadunkulmissa Osta Iso Numero! lehtiä, joka myös on kärsinyt kahmaisijoiden kaappauksista. Gyptit paljastavat, että rouva Coulter on todellisuudessa Lyran äiti, ja hänen isänsä on lordi Asriel, jota hän on aiemmin luullut sedäkseen. Yhdessä Lyra ja gyptit lähtevät kohti pohjoista pelastaakseen kaapatut lapset. Matkalla Lyra tutustuu panserbjørn Iorek Byrnisoniin, haarniskoituun jääkarhuun, texasilaiseen kuumailmapallolentäjään Lee Scoresbyyn sekä noita Serafina Pekkalaan. Varsinkin Toivo Pekkala suomea solkkaavine apureineen on tosi hilpeå, mutta on toi Jo Nesbön kirjoista muistuttava panserbjörnkin monen naurun arvoinen. Neuvokkuutensa avulla Lyran onnistuu pelastaa kaapatut lapset, joilla kirkon Uhraamislautakunta on suorittanut julmia kokeita Bolvangarin tutkimusasemalla tarkoituksenaan oppia vapauttamaan ihmiset perisynnistä. Tässä mennään jo rienauxessa K-12 rajan laittomalle puolelle!
ellauri275.html on line 596: Talvisodan vuonna 1940 Kallio sai asemalla ketjureaktion ja sen sijaan valittiin Suomen Pankissa korkoa kasvanut Risto Ryti.
ellauri279.html on line 178: Millaisen koetuksen he asettivat veljelleni? Se on noloa ja pelottavaa. Veljeäni kutsuttiin lehdessä tiedottajaksi. Valehtele! Pavel taisteli aina avoimesti. Miksi häntä loukataan? Onko perheemme kärsinyt pientä surua? Ketä kiusataan? Kaksi veljestäni tapettiin. Kolmas, Roman, tuli vammaisten eturintamassa, kuoli nuorena. Minua paneteltiin sodan aikana kansan vihollisena. Hän vietti leirillä kymmenen vuotta. Ja sitten he kuntoutuivat. Ja nyt panettelu Pavlikille. Kuinka kestää tämä kaikki? He tuomitsivat minut kidutuksiin pahemmin kuin leireillä. On hyvä, että äitini ei nähnyt näinä päivinä... Kirjoitan, mutta kyyneleet tukehtuvat. Joten näyttää siltä, että Pashka on jälleen puolustuskyvytön tiellä.... "Ogonyok" Korotichin toimittaja radioasemalla "Freedom" sanoi, että veljeni on paskiainen, mikä tarkoittaa äitiäni... Juri Izrailevich Alperovitš-Družnikov työskenteli perheeseemme, joi teetä äitini, joka tunsi myötätuntoa meitä kaikkia kohtaan, ja sitten hän julkaisi Lontoossa inhottavan kirjan - joukon niin inhottavia valheita ja panettelua, että sen lukemisen jälkeen sain toisen sydänkohtauksen. Myös Z. A. Kabina sairastui, hän yritti haastaa tekijän kanteen kansainvälisessä tuomioistuimessa, mutta missä hän on - Alperovich asuu Texasissa ja nauraa - yritä saada hänet, opettajan eläke ei riitä. Lukuja tämän kirjoittajan kirjasta "Pavlik Morozovin taivaaseenastuminen" levittivät monet sanomalehdet ja aikakauslehdet, kukaan ei ota protestejani huomioon, kukaan ei tarvitse totuutta veljestäni... Näyttää siltä, että minulla on vain yksi asia tästä vasemmalle - kastella itseni bensiinillä, ja siinä se!
ellauri310.html on line 207: rautatieasemalla Washingtonissa. Guiteau virheellisesti uskoi, että hänellä oli
ellauri310.html on line 211: häntä kyynärpäähän ja takalistoon Baltimoren ja Potomacin rautatieasemalla. Washington DC: ssä Garfield kuoli
ellauri310.html on line 301: ja Potomacin rautatieasemalla Washingtonissa 2. heinäkuuta 1881. Vaikka Guiteau
ellauri317.html on line 478: Tammikuun 16. päivänä 1906 hän haavoitti kuolettavasti Borisoglebskin asemalla VI luokan siviilivirkailijaa - Tambovin kuvernöörin neuvonantajan ja neljän lapsen isää G. N. Luzhenovskia ampuen viisi luotia häneen. Spiridonova itse vapaaehtoisesti toteutti murhan. Hän seurasi Luzhenovskia asemilla ja junissa useita päiviä, kunnes tarjoutui tilaisuus tappaa hänet. Luzhenovskin murhan jälkeen hän yritti ampua itsensä, mutta hänellä ei ollut aikaa, ylös juossut kasakka järkytti hänet potkulla takapuoleen. Spiridonova "pahoinpideltiin" julmasti: häntä vankilassa tutkinut lääkäri todisti lukuisia "vammoja" takapuolessa. 12. maaliskuuta 1906 Moskovan sotilaspiirioikeuden vierailuistunnossa Spiridonova tuomittiin kuolemaan roikkumalla. Hän vietti kuusitoista päivää odottaen teloitusta, kuten Spiridonova myöhemmin kirjoitti, sellaiset hetket muuttavat ihmisen ikuisesti. Maria pelkäsi, ettei hän pystyisi kohtaamaan kuolemaa arvokkaasti; hän teki leivänmuruista pienen naisen ja ripusti häntä langasta ja heilutti häntä tuntikausia. Hänelle ilmoitettiin 28. maaliskuuta, että kuolemanrangaistus oli korvattu toistaiseksi voimassa olevalla rangaistustyöllä, jota hän suoritti Nerchinskin rangaistuslaitoksella.
ellauri317.html on line 679: Noin kello 18.00 6. heinäkuuta Aleksandrovitš saapui vasemmistososialistisen vallankumouspuolueen keskuskomitean jäsenten kanssa mielenosoitukseen ensimmäisen maaliskuun rykmentissä ja saapui sitten Lubjankaan Cheka-rakennukseen, jossa hän pidätti Dzeržinskin varamiehen Latsisin Martynin. 7. heinäkuuta kello 11.30 sosialistisen vallankumouksellisen kapinan tukahduttamiseen osallistuneiden puna-armeijan joukkojen ja Trekhsvyatitelsky Lane -kadun kapinallisten päämajan tykistöammutuksen jälkeen (pidätetty Dzeržinski oli myös rakennuksessa klo. tuolloin), Aleksandrovich pakeni. Samana päivänä, kansannousun lopullisen tukahdutuksen jälkeen, hän yritti paeta Moskovasta, muutettuaan ulkonäköään, mutta hänet vangittiin asemalla.
ellauri317.html on line 681: 8. heinäkuuta 1918 päivätyssä sanomalehdessä ” Koko Venäjän keskusjohtokomitean Izvestija ” kirjoitettiin muistiinpanossa ”Kohti Aleksandrovitšin pidätystä”: ”Yksi vasemmistososialistisen vallankumouksellisen kapinan tärkeimmistä inspiroijista, Vastavallankumousta vastaan taistelevan ylimääräisen komission puheenjohtajan entinen toveri Aleksandrovitsh, joka yritti paeta Kurskin asemalta, naamioitui viiksistään ajeltuksi ja meikkasi. Tämä naamiainen ei kuitenkaan auttanut Aleksandrovichia piiloutumaan asemalla päivystävän ylimääräisen komission työntekijöiden huomiosta”. Vastauksena syytöksiin aseellisesta kapinasta neuvostovaltaa vastaanVjatšeslav Aleksandrovitš sanoi: "Kaikki, mitä tein, tein vasemmistosotsialistisen vallankumouksellisten puolueen keskuskomitean päätöksen mukaisesti. Minusta on moraalisesti mahdotonta hyväksyä vastata minulle esitettyihin kysymyksiin ja myös kieltäytyä niistä".
ellauri343.html on line 243: Näin Mannergeimin omin silmin vain kerran elämässäni. Kyösti Kallio oli asemalla junaan lähdössä. Upseerisuojeluskunta seisoi laiturilla hullunkurisissa asennoissa. Kallio oli toivonut että siltä kuivuisi häpeärauhan sopimuxen kirjoittanut käsi, ja se sai kuin saikin paskahalvauxen. Kyösti ei tuupertunut korsettiasuisen Gustavin käsivarsille, vaan se kaatua rojahti, kenraalit nostivat sen pystyyn ja siihen tulivat ensihoitajat. Wilho Pylkkäselle sai saman kohtalon, mutta nostaja ei ollut Gustav, vaan Olkkari.
ellauri360.html on line 408: ”Me Suomen vapaustaistelijat olemme jättäneet Saksan kansalle perinnöksi vilpittömän ja sydämellisen rakkauden olemukseltaan läheisen kansan parissa”, kirjoitti von der Goltz muistelmissaan. Hyvä ettei maitojunalla. Leipzigin waltawalla asemalla voi "syönmualainen" helposti "sotkeutua riitingeissään".
ellauri381.html on line 555: Neuvostoliiton valtion turvallisuusministeriön 9. osasto allekirjoitti 27. joulukuuta 1952 "käskyn nro 9. /2 - 41731" , jonka perusteella vankeusajan päätyttyä A.I. Solženitsyn lähetettiin maanpakoon. Kuten hän väittää, häntä "pidettiin leirillä vain muutaman päivän", sitten hänet "otettiin jälleen vankileirille". Ja hän kirjoittaa: "Pavlodarin, Omskin, Novosibirskin siirrot välähtivät jälleen... Omskin siirrossa hyväluonteinen vartija, joka soitti toisilleen työasioissa, kysyi meiltä viideltä Ekibastuzista: 'Mikä jumala rukoilee puolestanne ?' - 'Ja mitä? Ja minne?' – piristyimme heti, kun huomasimme, että paikka oli hyvä. 'Kyllä, etelään', vartija ihmetteli. Ja todellakin, Novosibirskistä meidät käännettiin etelään... Dzhambulin asemalla meidät poistettiin vaunuista... Siinä se linkki!... Helmikuun loppu on, täällä Irtyshillä on nyt kovaa - mutta täällä on lempeä kevättuuli."
xxx/ellauri059.html on line 207: Mitä yhteistä on Wagnerilla Musse Pigillä ja Byronilla Tarmo Mannilla ja Astrid Lindgrenin Katilla? Kaikilla on ollut onnetonta lempeä viemärinhajuisessa Veneziassa. Mun piti käydä siellä interreilillä mutta nukuin pommiin risteysasemalla. Ehdinköhän vielä nähdä sen ennenkuin se tyystin uppoo kakkaan?
xxx/ellauri081.html on line 390: Kaiserslauternissa oli kääntäjänkoulutuslaitos ja toinen Hildesheimissa. Ammattikorkeita. Tradosin pojat oli kai sieltä kotoisin. Mulla on näkömuistikuva aika modernin junan 6 hengen kopista ja sen ikkunasta näkyvästä Kaiserslauternin taajamasta. Olin kai matkalla Heidelbergiin tai sieltä takaisin. Samalla matkalla söin erinomaisen Burger King aterian jollain asemalla, en muista missä.
xxx/ellauri168.html on line 507: Esimerkiksi, jos meidän emotionaalinen tarpeemme joka suuntautuu johonkin jota me etsimme on suuri, sanotaanpa että vaimo odottaa sodassa olevaa miestään, se saattaa lähettää tämän tarpeen alas aivoihin kognitiivisia demoneja varten jotka kiinnittyvät tämän pitkään odotetun henkilön tunnistukseen, ja mieli saa itsensä näkemään hänen kassinsa väkijoukossa vilkkaalla rautatieasemalla ennenkuin kassien omistaja saapuu.
xxx/ellauri169.html on line 153: Itse asiassa, sarjakuva-artisti (animaattori) joka teki Walt Disneystä kuuluisan oli Ub Iwerks. Toinen tuntematon suuri artisti oli Floyd Gottfredson. Floyd Gottfredson piirsi kaikki Mikkihiiri-sarjakuvat vuodesta 1932 vuoteen 1975, mikä on yli 45 vuotta. Floyd Gottfredson oli mormoni joka syntyi rautatieasemalla vuonna 1905, ja kasvoi pienessä mormoni-kaupungissa, Siggurdissa, 180 mailia Salt Lake Citystä etelään. Vuosien aikana Walt Disneyn tuotteissa ei koskaan mainittu Floydin nimeä. Fanit johdettiin uskomaan että Walt piirsi Mikkihiiri-sarjakuvat itse.
xxx/ellauri186.html on line 255: Oulunkylän arvausasemalla, tai oikeammin sen naapurissa HUS-labissa terveydenhoitaja ja naamarin takaa kaunissilmäisesti kazova hoitajaopiskelija iskivät verta vanhuxesta. Verta tuli yhtä nihkeästi kuin vegaanimiljonääri Senecasta, piti laittaa käteen kuristusside kesken lypsyä. Onnexi oli neljä kättä käytössä. Kerroin niille Senecan izemurhasta, jossa oli sama ongelma. Se ratkaistiin laskemalla Senecalle lämmin kylpy kuin Anitalle islantilaisessa paska-noir-sarjassa. Kylpyä en saanut, mutta oliskohan auttanut jos apuhoitaja olisi riisunut nyt ainakin sen naamarin? Tokkopa edes sekään tässä vaiheessa, veri ei enää tuppaa pakkautumaan paisuvaiseenkaan.
xxx/ellauri228.html on line 264: Kun tiedemies Fechner katoaa salaperäisen Soljaris-valtameren pinnalle, kokenut helikopterilentäjä Henri Berton ylittää sumun etsiessään Fechneriä ja hänellä on outoja näkyjä. Hänen lausuntonsa esitetään tiedemiesten komissiolle, joka uskoo, että hänellä oli hallusinaatioita. Leskeksi jäänyt psykologi Kris Kelvin on kuitenkin määrätty Soljarista kiertävälle avaruusasemalle tarkistamaan siellä vielä työskentelevien kolmen jäljellä olevan tutkijan mielenterveys. Hän tapaa ensin tohtori Snauzin, joka kertoo hänelle, että tohtori Gibrarian teki itsemurhan, ja myöhemmin hän tapaa tohtori Sartoriuksen ja hän tajuaa, että tiedemiehillä on outoja käyttäytymismalleja. Kun hän kohtaa vaimonsa Mata Harin, joka kuoli kymmenen vuotta sitten, avaruusasemalla, hullut tutkijat selittävät Krisille, että Soljaris -valtamerellä on kyky toteuttaa olentojen neutronien sisimmät ajatukset. Kris kyseenalaistaa, onko hänen rakkaan vaimonsa ilmestyminen kirous vai siunaus.
xxx/ellauri228.html on line 284: Maanpäällisen luonnon nostalgia jatkuu avaruusasemalla. Aseman karu, steriili, metallinen sisustus on kylmä ja klaustrofobinen, täynnä teknisiä varusteita ja alkeellisinta ja toimivinta kalustetta; mutta ajoittain kohtaus Maasta ilmestyy, ei vain takaumissa, vaan myös kehystetyn maiseman painatuksen muodossa, valokuvana koirista, jotka makaavat ruohossa, ristiriitaisina avaruusaseman ympäristössä, mutta muistuttavat katsojaa siitä, kuinka kaukana Kelvin ja miehistö ovat luonnollisesta kodistaan. Yhdessä synkemmistä kohtauksista muistutus maasta ja vihje miehistön mahdollisesta tilanteesta on portholen takana ohi liitävä Laika-koiran koppi.
xxx/ellauri228.html on line 306: Kevin, Seyan kopio, Jumala ja Lordon pitävät pikapalaverin keskustellakseen tilanteesta. Turhautuneena Kevinin ilmeiseen kiintymykseen virtuaaliseen Seyaan Lordon hämärtää, mitä Kevin teki alkuperäiselle Seyalle ja ensimmäiselle kopiolle. Kauhistunut Seya III luopuu kokouksesta. Kelvin kohtaa Lordonin, joka puolestaan nuhtelee häntä siitä, että hän on emotionaalisesti sekaantunut johonkin, joka ei ole "todella" inhimillistä ja voi lopulta uhata ihmisiä asemalla ja maan päällä. Myöhemmin, ilmeisesti märän unen aikana, Kelvinillä on visio Gibrarianista ja hän kysyy häneltä, mitä Solaris haluaa. Gibrarian vastustaa ajatusta tietää vieraan olennon motiivit tai jopa, että sillä voi olla motiiveja, ja kertoo Kelvinille yksinkertaisesti, että "ei ole vastauksia, vain valintoja". Kevin herää huomatessaan, että Seya Mark III on tappanut itsensä. Pian sen jälkeen hiän nousee kuolleista, ja paljastuu, että muut "kuolleet" ilmenemismuodot olivat tehneet samoin. Selvä parannus Mark I: een.
xxx/ellauri228.html on line 308: Lordon kehittää laitteen, joka voi tuhota kopion pysyvästi, mutta Kevin vastustaa sen käyttöä Seyassa. Oman surunsa ja syyllisyytensä "todellisen" Seyan kuolemasta maan päällä ajamana hän alkaa niellä kemiallista stimulanttia pysyäkseen hereillä seuratakseen Seyaa, yrittäen välttää menneisyyden toistamista ja hylkäämällä hänet olennaisesti itsemurhaan. Kevin lopulta nukahtaa ja Seya pyytää onnistuneesti Lordonia tuhoamaan hänet laitteella, kuten hän on tehnyt omille jäljennöksilleen. WTF? Tää vaikuttaa pahalta sekoilulta, toxista kuin mikä. Kevin "kohtaa" tohtori Lordonin, joka väittää, että hän vain helpotti avustettua itsemurhaa ja pyrkii vain "todella" ihmisten säilyttämiseen asemalla.
xxx/ellauri234.html on line 445: –Hän ei voinut sietää herrastelua. Saadessaan JR 64:n komentoonsa Kemin asemalla 17.12.1939 hän riisui roimahousunsa samaistuakseen murheellisen huonosti varustettuihin joukkoihinsa, Peter Fagernäs sanoo. Kottgardisten Aspelund förstod att vara ytterst tacksam för hurrigeneralens gamla brallor.
xxx/ellauri292.html on line 536: Muutamia sotilaita istui asemalla '36 kärsivällisen armenialainen kaupatessa niille mattoa. Paaska paaska, huusi junanlähettäjä veltosti ratapihalla Jugoslaviassa Norssin Kreetan retkellä vuonna '68. Oli tukahduttavan kuuma.
xxx/ellauri305.html on line 137: Lupiini kuuluu korkeasatoisiin kasveihin. Keltaisen rehulupiinin lajikkeet pystyvät tuottamaan yli 40 t/ha vihermassaa. Brjanskin alueella (Leninin tien kolhoosi) sen tuotto oli 45 t/ha 570 hehtaarin alueella, Novozybkovskajan koeasemalla VIUA - 70 t/ha.
xxx/ellauri329.html on line 484: Suomalaiset vartijat asemalla ärsyyntyivät siitä ettei
xxx/ellauri366.html on line 261: Yle kysyi Tampereen rautatieasemalla kansalaisten ajatuksia liittyen toistuviin lakkoihin. Videopätkä yhdestä vastauksesta levisi kuin elanto. – Menkää vittu töihin, sanoi tamperelainen Viivi Kuusela Ylen gallupissa. Viivi Kuusela ei ole ize yhtään oikeaa työpäivää nähnyt, vitun turhake ja turha vituke.
40