ellauri006.html on line 1791: Loppuarvostelu
ellauri011.html on line 564: The Guardian julkaisi 2005 arvostelun Pauli Kanin omanuolaisuteoksesta Zahir.
ellauri011.html on line 571: HS julkaisi 12.09.2019 arvostelun Porsas Pyllerön nuolaisuteoksesta Läski-Röhnö Pahkasika. Mätä-ääninen Ploiri, näppyläinen plösö moukka, täys feikki, kupla kurkussa. Ikuinen Ilta-Pulun toimittaja Juri Turvo nokkii siltä tähteitä molempien uran illansuussa. Arvostelijana toimi laantumuksen äänitorvi Mäntti Hajahder. Kolmas iltatähti siinä pahnanpohjimmaisena.
ellauri012.html on line 33: El Lauri -kokoelman ensimmäinen arvostelu on ilmestynyt: Ei tästä mitään noobelia saa saatanan hullu. Ei naiselta kunnian sanaa niin. Antavat kuulla kunniansa. Vittu mä kirjoitan vastineen!
ellauri014.html on line 342: Mit vit? Karsee narsistinen kylmiö. Mut setämieshän se siellä törisee Juulia-naamarista. Claire 18v osallistuu seuraavassa mesessä vainaan arvosteluun, sehän olikin oikeastaan aika paska paitsi että oli uskollinen kuin koira. Voi helevetti. Jannen ääni kuuluu sieltäkin.
ellauri015.html on line 32: Miten minä opin estetiikan? Esteettisen arvostelun omaksuminen käy osittain tiedostamatta. Jonkinlaisia heräämisen hetkiä voidaan erikseen mainita. Milloin opin uskonnon, en voi myöskään täsmälleen kuvailla. Ehkä väärän ja oikean, hyvän ja pahan oppii selkeämmin: kun pieneltä lapselta toinen lapsi ryöstää lelun, se on paha ja väärin. Toisen lapsen mielestä se on kaunista.
ellauri015.html on line 358: Taiteen arvostelussa ja runon tulkinnassa
ellauri016.html on line 1005: Tiedekunnan edustaja arvostelulautakunnassa on professori Sanna-Kaisa Tanskanen. Se kiipeilee kielten keskijohdossa kuin pikku apina.
ellauri017.html on line 1110: Sinä näytät olevan sellainen, jota on helppo vetää nenästä. Puovolan opetus ei ole Raamatun mukaista. Puovola on itse väärä profeetta. Petri Puovolassa on arvostelun henki ja hän opettaa harhaoppisesti. Jos sinulla on kykyä lukea ja ymmärtää, niin täällä on lisää puheenvuoroja:
ellauri017.html on line 1143: Oli Petri Puovolan puhe oikeaa tai väärää, niin herää kysymys, millä valtuuksilla Petri Puovola moista puhuu? Millä valtuuksilla Petri Puovola jatkaa ankaraa muiden arvostelua, vaikka Petri Puovolan on todistettu olevan itse väärä profeetta? Mitäs jos Petri Puovola itse kuolee muiden syntisten pappien joukossa? Joukon jatkona. Häntä kainalossa, paholaisen natsat olalla. Ja vihtahousun kokardi hatussa.
ellauri017.html on line 1160: Jumalan oikea profeetta Elia voitti ja jäi itse henkiin sekä nousi taivaaseen näkemättä kuolemaa. Pöksyt vain jäi kivelle. Karmel-vuori oli paikka, jossa selvisi, kuka on oikea ja kuka väärä profeetta. Petri Puovolan ankara arvostelun linja on koventunut. Petri Puovola on kutsunut seurakuntien johtajat kamppailuun Karmel-vuorelle.
ellauri018.html on line 765: Kalifin vaatimuksiin kuuluu, että hän on miespuolinen muslimi, joka tulee Quraysh -heimosta, on täysi-ikäinen ja täydessä ymmärryksessä, vapaa, urhoollinen, arvostelukykyinen, ja hänellä on normaali näkö, kuulo ja puhekyky.
ellauri018.html on line 930: Islamin ulkopuolelta tuleva länsimainen arvostelu on nostanut esiin joitakin asioita sharia-laissa, joita se pitää loukkauksina naisten oikeuksia kohtaan. Tällaisia ovat lapsiavioliitot, moniavioisuus, tyttöjen sukupuolielinten silpominen, naisten alistaminen miehen määräysvaltaan, seksiorjuus, miehen oikeus lyödä naista, perintöoikeuden rajoitukset, naisten heikompi asema todistajana oikeudessa, rajoitukset osallistua julkiseen elämään ja huntupakko.
ellauri018.html on line 934: Islamilaiset vastaukset länsimaiseen arvosteluun ovat vaihdelleet. Yhtäältä on vedottu miesten ja naisten erilaisiin tehtäviin. Islam katsoo, että Jumala viisaudessaan on luonut kaikki elävät olennot pareittain. Sukupuolia on kaksi, mies ja nainen, ja kumpikin on luotu toimimaan omassa roolissaan. Luonnolliseen työnjakoon kuuluu, että mies vastaa suurimmasta osasta taloudellisia velvollisuuksia, kun taas nainen on varustettu kantamaan suurempaa vastuuta lasten synnyttämisestä ja kasvattamisesta. Tämä roolin mukainen erikoistuminen ei vähennä miesten ja naisten välistä täyttä tasa-arvoa yhtäältä ihmisinä ja toisaalta muslimeina.
ellauri018.html on line 1065: Läntisen arvostelun kohteena ovat olleet sharian epädemokraattisuus ja muuttumattomuus, lainsäädännön epämääräisyys, julmat rangaistukset sekä epätasa-arvoinen suhtautuminen naisiin, ei-muslimeihin, juutalaisiin, homoseksuaaleihin ja eräisiin muihin ryhmiin.
ellauri020.html on line 836: Guardian-lehden arvostelu, jota tässä referoin, on mieltä, että Kunderan keekoilu teki sen kirjoista epäuskottavia. Niinhän se tekikin. Ne ei ole zygologisia. Sen henkilöt ei puhu itekseen. Ne ei mieti omia asioitaan tai izeään vaan Milan pompittaa niitä kaivellaxeen ize jotain hämärää, jota voi sen mukaan avata vaan avainsanoilla: “body, soul, vertigo, weakness, idyll, Paradise”. Tulee mieleen Dumbledoren muutamat sanat koulun avajaisissa:
ellauri022.html on line 468: nimeltä Just David. Sen arvostelut olivat että "mush", ja "too perfectly lovely".
ellauri023.html on line 239: Kirja-arvostelua
ellauri024.html on line 308: Luetaanpa ensin arvostelu sen omaelämäkerrasta "Päätoiminen elämä". Mehukkaita faktoja on luvassa:
ellauri024.html on line 314: Arskan puolustuxexi: ei se niitä alas paina, se vaan kertoo tapauxia, joista ilmenee, millaisia kusipäitä ne on olleet sille joskus. Tai paskiaisia. Ja niitä se muistaa hyvällä jotka kiitti sitä. Ihan tavallista narsismia. Nää on muistelmat, ei mikään kirjallisuusarvostelu. Ylös ystävät ja alas vihulaiset, se on homman nimi. Ei tarvi teeskennellä mitään objektiivista. Näin se on paljon hauskempaa. Kun horiseva "v---a kosken, Niemi" kiitti Arskaa kirjeessä, se sai Kinnulta ikuisen kunnian. Poliittisestikin ne sopi yhteen. Haavikko taas erehtyi sanomaan että Arskan aforismit oli alisuoritus, ja sai siitä vastineexi muistelmiin: "hyviä kirjoja, mutta typerä ihminen". Älä hemmetissä tölvi Arskaa, se muistaa sen. Jonkun tovin vielä ainakin. Puovo kyllä olikin sietämätön besserwisseri, koleerinen kakka. Luuli olevansa jotakin.
ellauri024.html on line 427: Kritiikki on kuvausta, tulkintaa ja arvostelua. Iso taulu, esittää Tauno Paloa, aika tökerö. Arvosteluja tarvitaan, jotta herrasväki tietää mitä taiteesta pitää sanoa kahvihuoneessa tai päivällispöydässä. Ei tarvize ize kammertautua ulos kazomaan tai kuuntelemaan pää kenossa eikä kahlata paxuja opuxia, kun arvostelija on ne hyvin kyldyyriosastossa tiivistänyt. Yhtä fixulta voi vaikuttaa kuin ne jotka kävivät tai jaxoivat lukea. Ellei fixummalta.
ellauri024.html on line 570: Typerä yleisö nauraa kaikelle. Aarnen happamat Archie Bunkermaiset arvostelut tv-ohjelmista on kai tahatonta komiikkaa. Sehän on kuin Hannes Häyrinen nimikko-ohjelmassaan Hanskissa. Hanneskin oli yhtä kiukkuinen siviilissä kuin telkassa, Liisa Veijalainen oli sen kanssa pulassa. Riiteli taloyhtiön ja naapureiden kanssa, kulki Eiran kaduilla naama norsunvitulla.
ellauri028.html on line 252: Ei jäänyt Fatima kiinni CAPTCHA:sta. Peltiheikki livahti kuin mekaaninen leikkikoira veräjästä, sellainen kankeasti kävelevä ja haukkuva, jolla on kovamuovinen patterilaatikko mahan alla ja on-off nappula. Batteries not included. En ymmärrä mix kakrut haluu niitä, tai niitä liioitellun isosilmäisiä kummituxia. (Tai ymmärränhän mä, ne on koneita. Ilman on-off nappulaa, valitettavasti.) But seriously, eihän näistä arvosteluistakaan tiedä enää mitkä on tekoälyn tuotteita. Nettihän on jo täynnä botteja. Turingin testi vuotaa kuin seula. Todennäköisesti tyhmimmät arvostelut tulee vielä kuitenkin lihaa ja verta olevilta apinoilta. Ehkä CAPTCHA:t testaakin jo sitä. En ole robotti, olen pönttö.
ellauri031.html on line 282: Lehdistön ja ilmaisun vapautta ei Italiassa ole, jos sillä tarkoitetaan vapautta ize kunkin saada mielipiteensä kuuluviin. Yhtä vähän kuin fasismi puuttuu yxityiselämään niin kauan kuin pysyy erossa politiikasta, se kärsii arvostelua ja vastaanväittämistä. (Se on kuin Haju Pisilä.) Fasismin oppositiolla ei ole mitään mahdollisuutta saada ääntään kuulluxi. Lehtimiesten ammattijärjestöjen kautta hallitus hallizee lehdistöä, jota valvovat sitäpaizi maaherrat. Quis custodiet ipsos custodes? No B. Mussolini tietysti! Valvoo ize izeään, aina hereillä.
ellauri032.html on line 287: Hobbesin mukaan valtio voitiin nähdä suurena keinotekoisena hirviönä, Leviatanina, joka koostui ihmisistä, ja jonka synty voitiin jäljittää inhimillisten tarpeiden aiheuttamiin paineisiin ja hajoaminen inhimillisten intohimojen aiheuttamiin yhteiskunnallisiin ristiriitoihin. Teos päättyi johtopäätöksiin suorana vastauksena sodalle, joka oli herättänyt kysymyksen alamaisten oikeudesta vaihtaa kuuliaisuuden kohdetta, kun hallitsija on lopullisesti menettänyt voimansa suojella heitä. Samalla Hobbes soi itselleen tilaisuuden osallistua uskonnollisten oppien arvosteluun.
ellauri032.html on line 491: HSn arvostelu ilmestyy vasta koronatauolla. Philip tähdentää olevansa riitaisempi henkilö kuin Rikhard. Kirjassa vaan naiset riitelee, Rikhard väistelee lentäviä lautasia. Rikhardin elämä oli jotakuinkin mallillaan. Avioliitossakaan ei ollut mainittavia ongelmia. Aivan selvästi ei romaanissa käy ilmi, mitä vanhassa liitossa oli vikana. Ja mikä vanhassa Paulassa lopulta oli niin kohtalokasta, että elämä pitää panna uusixi. Uuden suhteen auvoa ei kauan kestä. Siivous ja pyykinpesuvuorot tuottavat jo tulisia riitoja. Entisessä liitossa vaimo varmaan teki kaiken. Grels on melkein curling-vanhempi, joka myötäilee 11-vuotiaan poikansa toiveita. Lapseton Paula tykkää pahan äitipuolen roolista. Grels tykkää vänisevän piipunrassin roolista. Ollaan siis parisuhteen ydinongelmien äärellä. Kantakaupungin kermaperseet eivät pysty parempaan kuin stereotyyppinen lähiöperhe. Pahempaan kyllä on eväitä. Grels saa potkut Hoblan kulttuuripäällikön paikalta ("willfully jobless" kuten Clevelandin lakimies) ja heittäytyy (lue heitetään) "vapaaxi kirjailijaxi" eli "freelancerix" eli "yxinyrittäjäx". Rahat menee lapsenruokoissa. Moralisoivaa äitiä sentään pääsee vähän julkisesti lyttäämään, kirjallisten piipunrassien perinteiseen tapaan (Musset, Knasu, Herzog, Roth, Tikkanen ym ym).
ellauri037.html on line 49: Helmillä oli briteistä 1999 ostettu koulupuku kun se aloitti koulun. Entisen naapurimme, Helmin opettajan tyttö on menossa naimisiin toisen tytön kaa. Sen taiteellinen isosisko on Paulin kavereita. Opettaja dumppas lasten iskän ja seukkas pitkään niiden koulukaverin (pojan) kaa. Nyt nekin on eronneet, kun poika halus lasta. Niiden isoisoäiti Toini Havu oli sekin naisiin päin. Toini Havu kehui 1954 maasta taivaisiin Jussi Talven flopin Ystäviä ja vihollisia ja kirjoitti kriittisen, teilaavan arvostelun samana vuonna Väinö Linnan bestselleristä Tuntematon sotilas. Ois antanut höpsismin ratkaista.
ellauri037.html on line 600: Schopenhauerin sivutyöt ja poisjätetyt otoxet oli sen eka menestys, vähän kuin Russellin jokamiehen filosofia. Arttu ja Perttu ymmärsivät loppupeleissä siirtyä niin pukkikirjaimilla kirjotettuun soveltavaan filosofiaan että laahuskin tajuaa. Izehoitoaforismeja jengi haluaa ja sitä se saa, huda hudaa. Sope kelpas aikanaan hätkäyttämään poroporvaria, eihän kukaan ottanut sen filosofiaa ihan todesta. Jotkut sano et täähän on ihan kuin Fichteä ja Schellingiä, jotkut sano et se puhu ristiin. Molemmat arvostelut sai Sopen raivoihin. (No mikä ei saanut, voi kysyä. Ehkä herkkulounas kantapaikassa Englisher Hofissa, jos se oli onnistunut.) Sope sano myös kuten se Waldenin mies Thoreau: puhun ristiin, so what? olen maailman monin poni. Se oli hirmu tyytyväinen kun jengi alkoi palvoa sitä Frankfurtin julkkixena ja sen muotokuvalle rakennettiin pytinki. Se pysyi terveenä, kun söi ja nukkui paljon ja kävelytti Atmaa (tai Butzia) 2h päivässä. Kuoli keuhkokuumeeseen istualtaan sohvalla 1860 72-vuotiaana.
ellauri040.html on line 209: Raukoilla rajoilla -kirjan ja 60-vuotispäivän jälkeen on toinen lapinlahden linnuista vaiennut, tai ainakin sen samanniminen ploki. Viimeinen merkintä on v 2017. Hannu Riikonen antoi Maken magnum opuxelle ansiosta myönteistä arvostelua, haukkuuhan se etevästi ison nipun suomalaisia kirjallisuuden suurmiehiä ja nostaa esiin unohdettuja kuten se ize, joitakin naisiakin. Memento mori. Nix nax.
ellauri040.html on line 248: Seitsemän veljestä julkaistiin ensin Novelli-kirjaston vihkosina. Ahlqvistin kritiikin jälkeen kustantaja keskeytti vihkojen myynnin. Syynä oli se, että Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden professori August Ahlqvist, joka oli teilannut kaikki Kiven aiemmatkin teokset, kirjoitti heti romaanin ilmestyttyä Finlands Allmänna Tidningissä julkaistun murhaavan arvostelun. Lukuisat ihmiset yhtyivät Ahlqvistin moitteisiin ilman, että kukaan olisi edes lukenut romaania.
ellauri040.html on line 518: Ei tää ollut mikään arvostelu, tää oli spoileri. Niitä voi lukea Wikipediasta,
ellauri041.html on line 391: Tommi heittäytyi vapaalle täytettyään 50. Nyzen esikuvia on Baudelaire, Flaubert ja Camus. Vantaan mies ihailee rranskalaisia. Tommi kuumuu törkeistä taklauxista, mutta esittää todenpuhujaa. Se on luopunut nuoruudentöidensä sexistisistä henkilöhahmoista, skatologisesta sanastosta ja räkäisestä äijähuumorista, tai siis ei enää kirjoittele niitä, eiväthän ne trendaa enää. Silti puolisalaa tykkää NHL:stä ja Baudelairesta. Majanderin taustapeilistä Melender vaikuttaa kamalien eläinten majavalta. Tän arvostelun perusteella sen esseet on aivan MITÄÄNSANOMATTOMIA. Sehän on Jan Blomstedt-luokan i-k-ä-v-y-s-t-y-t-t-ä-v-ä.
ellauri041.html on line 1867: Vesa Rantaman arvostelu Hesarissa on yllättäen aika hyvä. Mutta se on kyllä puppua et huhtikuu on julma koska se herättää meissä toivon. Paskanmarjat, mitä julmaa se nyt on. Se herättää epätoivon, kun huomaa et kaikki muut herää, mut ize on vaan se tylsä juuri, joka pysyy kevätsateesta huolimatta kuolleena. Mä kyllä tiedän, mulla on kokemusta kevätdepressioista, kuten Kinnusen Aarnella, ja Paul-pojalla.
ellauri042.html on line 453: Eilen kazottiin silti hyvä tanskalainen filmi, Gud taler ud, jumala puhuu suunsa puhtaaxi, antaa lausunnon kuin Donald Trump, muttei jää vastailemaan toimitusten kysymyxiin. Donald käyttää valtaosan päivässä kazomalla tv-uutisia, arvostellen omaa suoritusta telkassa. Enimmäxeen vitun pahantuulisena. Se ei siedä enää mitään arvostelua. Ihan kuin leffan psykologi-psykopaatti-isä, talandi gud. (Se on yhden Hillermanin navajodekkarin nimi islannixi, mulla on se hyllyssä. Tarkoitus oli opiskella siitä islantia. Jäi aikomuxen asteelle sekin rojekti.)
ellauri042.html on line 523: Näin Donald Trump-kiukkupäiset arvostelut voi vaan tarkoittaa, että filmi on kalahtanut johonkin koiran arkaan kohtaan, kazojat on loukkaantuneet verisesti. Ja helposti voi arvata, mitkä asiat on olleet jenkkipuikeloille loukkaavia; vähän kaikki. Näillä lakeuxilla ei loukata jumalaa, miehiä, puolisoita, poikia, huoria, teinipoikia ja tyttöjä, homoja, hulluja (tokstollar, sanoi perheen ruozalainen äiti, kiva että se oikeasti oli ruozalainen ja puhui ruozia), pössynpolttoa, eikä ennen kaikkea missään tapauxessa tehdä pilkkaa herännäisestä kristillisyydestä. Vaikka filmin kanta uskontoon oli lopultakin suopea; niinkuin vanhemmiten leppynyt ateisti-Airaxinen tuumittiin, että jos uskonnolla ihmisistä tulee kiltimpiä, niin uskokoot, kaikin mokomin. Ongelmana on vaan se, että valtaosa niistä tulee siitä vaan entistäkin ilkeämmixi.
ellauri048.html on line 125: Koskenniemi aloitti välittömästi Revon savustamisen Uudesta Suomesta. Hän kirjoitti 19.7.1950 Aholle, "että hra Repo ei ole sovelias henkilö U.S:n kulttuuritoimittajaksi … Jos hra Repo saa edelleen jatkaa toimintaansa U.S:ssa, on Sinun kyllä pakko jättää minut pois laskuista U.S:n arvostelijana ja avustajana." Aho ilmoittikin 16.8.1950 Revolle, ettei tämä voinut jatkaa Uudessa Suomessa määräaikaisen sopimuksensa päättyessä lokakuun alussa.* Koskenniemi kirjoitti myös ohjelmajohtaja Jussi Koskiluomalle 14.10.1950. Hän "asetti harkittavaksi" oliko Yleisradion syytä käyttää "yleisön kirjallisena valistajana niin suuressa määrässä yleistä arvostelukykyä vailla olevaa henkilöä kuin hra E. S. Repo".*
ellauri048.html on line 131: Koskenniemi jatkoi kirjeessään Lauri Aholle vuonna 1953 Eino S. Revon säälimätöntä arvostelua ja halusi tämän erotettavaksi myös Uuden Suomen radiotoimittajan tehtävästä. *
ellauri049.html on line 142: Opintojen sijasta Kailas keskittyi kirjoittamiseen, ja hänen arvostelujaan ja suomennoksiaan julkaistiin muun muassa Helsingin Sanomissa ja Nuori Voima -lehdessä. Esikoiskokoelma Tuuli ja tähkä ilmestyi vuonna 1922. Kriitikot pitivät kokoelmaa varsin hajanaisena, eikä se saavuttanut suurta arvostelumenestystä. Kailas itsekin suhtautui esikoiskokoelmaansa kriittisesti ja kelpuutti siitä myöhempään Runoja-kokoelmaansa vain joitakin runoja. Nuori voima-lehti taitaa ilmestyä ilmaisena siis mainoxilla maxettuna lehtenä tänäkin päivänä. Paizi "nuori" on pudonnut pois nimestä, ymmärrettävistä syistä. Aina uudet voimat, jotka ei jaxa opiskella perse penkissä, kirjoittelee siihen toivorikkaina. Nyt ne on vihervasemmalta, koska kaikki muut on porvareita.
ellauri049.html on line 277: Siljon vanhemmat olivat merimies Alexander Sjögren ja Maria Josefina Harjapää. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1907 ja aloitti opinnot Helsingin yliopistossa. Runoilijan työnsä ohessa Siljo toimi mm. Helsingin Sanomien avustajana, Jyväskylän tieteellisen kirjaston apulaisena 1915–1918 ja Valvoja-lehden toimitussihteerinä. Sisällisodassa valkoisten puolella taistellut kirjailija Juhani Siljo oli toinen sisällissodan vaatimista kirjailijauhreista. Punaisten puolella kaatui Maiju Lassila (Algoth Untola). Siljo kuoli sodassa saamiinsa vammoihin Tampereella sodan loppuvaiheessa. Juhani Siljo toimi myös aktiivisesti kirjallisuusarvostelijana. Elämänsä aikana hän ehti julkaista lähes 200 kirjallisuusarvostelua. Kaikki nää senttarit on olleet HS:n avustajia. Ylläri.
ellauri050.html on line 761: Harmajan teoksista ensimmäinen sai hyvät arvostelut, mutta seuraavat kolme melko heikot. Hänen neljäs kokoelmansa Kaukainen maa julkaistiin 1937 postuumisti. Se oli taas arvostelumenestys.
ellauri053.html on line 179: E.Saarinen kehu kukoistussyöttiplokissa Aarnen tutkielman Puovon lyriikasta ihan kuplixi. Säntäs kirjakauppaan ostamaan samat Puovon paxut kootut runot kuin oli Aarnella, kun se vanhuxena väsäs nää arvostelut. Olix Puovo edes enää elossa? 2018, ei kai. Puovo veti paukuttamansa henxelit 2008, 77 vuotiaana. AK syntyi vuotta aikasemmin ja kuolee myöhemmin, se vietti 90-vuotispäivää äskettäin. Ketkäs muut teki niin? Ainiin runoilija Metastaasi ja sitä ihaillen siteeraillut Jean-Jacques. Paizi osat ovat vaihtuneet! Ihailija eli lyhyemmin kuin ihailtu, söikin paremmin. Josmä jostain syystä jäisin henkiin Eskin jälkeen mä olisin sen Aarne Kinnunen, en sen Metastaasi, vanha etäpesäke. Eski olisi Jeesus, puukonhaava mahassa, mä sen veli Peeveli, ex-telttailija.
ellauri055.html on line 248: Voltairen kirja-arvosteluja
ellauri055.html on line 928: Sillinpään pitkään jatkunut oleskelu Ruotsissa oli alkanut herättää arvostelua Suomessa, ja osin tämänkin takia hän palasi Suomeen vähän ennen talvisodan päättymistä 9. maaliskuuta 1940. Talvisotaa seurannut välirauhan aika johti Sillinpään elämän suurimpaan kriisiin. Sodanaikaiset paineet, avioero ja holtittomaksi riistäytynyt alkoholinkäyttö romahduttivat Sillinpään terveyden. Syksyllä 1940 hänet vietiin pakkohoitoon Kammion sairaalaan, jossa hän oli vuoteen 1943 saakka. Silloin hän pääsi asumaan tyttärensä Saara Kuitusen perheeseen, joskin holhouksen alaisena, ja vuonna 1944 Sillinpään ystävästä Kustaa Vilkunasta tuli hänen holhoojansa. Sillinpään raha-asiat järjestyivät kustantaja Otavan avulla niin, että hän saattoi viettää loppuelämänsä taloushuolista vapaana. Sota-ajan kriisit haittasivat Sillinpään kirjallista työtä niin, että häneltä ilmestyivät 1940-luvulla vain romaanit Elokuu 1941 ja Ihmiselon ihanuus ja kurjuus 1945, nekin osin viimeistelemättöminä. Molemmat teokset olivat kuvauksia pettymyksestä, uupumisesta ja alkoholismista. Tommosta Henrik Tikkasgenreä.
ellauri061.html on line 990: Eunukki: Yritin etsiä onko mulla yhtään arvostelua Tervon varhaisista kirjoista. En löytänyt. Vain tämän unen, joka on vuodelta 2016. (Uni poistettu. Siinä Eunukki pyysi Pervolta nimmareita siltä varastamiinsa kirjoihin. Pervo signeerasi izetyytyväisenä. Sanoi että sä taidatkin olla toimitusjohtajan tytär. Johon tj:n tytär että so what. Eikai siitä mitään haittaakaan ole.)
ellauri064.html on line 347: Hei täähän on dialogipelimies, niinkuin mä! Mut exe ollut jotain pappissukua? No nääkin heput on jotain kallonkutistajia, vetäjänä Jaakko taas, tällä kertaa Seikkula. Jaken kalloa ei kärsi enää kutistaa, sillä on Crouzonin oireyhtymä. Tom Arnkil on kirjoittanut izekin romaanin nimeltä Kyyroxen kirja. Siitä löytyy netistä seuraava arvostelu:
ellauri064.html on line 351: Rakenteeltaan ja kerrontateknisesti teos on perinteinen. Se on lukijalle helppoa ja turvallista. Ei tarvitse tarkkailla kertojan vaihdoksia eikä aikatasojen muutoksia tai miettiä, onko tässä nyt kyse "tositapahtumista" vai kenties unesta tai kuvitelmista fiktion sisällä. Aivan toista siis kuin Jaakko Juonikkaan yilijuonikas juonenkuljetus. Ajattelin kirjaa lukiessani usein, että tämän tietomäärän lukisin mieluummin lintukirjasta. Fiktio tuntui tässä jotenkin päälleliimatulta. Usein tuli ikävä Mika Waltaria. (Siis tää on Arnkilin kirjan arvostelusta :).
ellauri065.html on line 335: Kazoin sinäpursosta arvosteluvideon juoxiainen 3:sta. Se oli just niin alaluokkasta kuin saattoi uskoa. Sekä leffa että sen arvio. Tämmöisiä siiroja löytyi poikasena kun käänteli maakiviä. Ja naisvihaa taas, yksi (1) nainen koko rainassa, jonka isoja tissejä voi kuolata ja vetää käteen samalla. She is not treated well. Emmä oikein ymmärrä kuka tämmösestä voi tykätä. Kai sit vaan tää viimeisten aikojen nuoriso on kuin häkkiin suljettuja rottia. Hillottuja klitorixia. We actually see him remove his testicles. Hyi helvetti. Nauraako joku? Kuulinko jonkun edes pyrskähtävän? To the wall with them! Tyypille joka jaxaa kazoa tällästä ja vielä jauhaa siitä sivukaupalla ei kyllä mitään armoa. Juotikas on INHOTTAVA. En jaxanut kazoa loppuun edes sitä "arvostelua".
ellauri066.html on line 47: Runokokoelma ja latinan pro olivat Keken ekan ja ainoan opiskeluvuoden saavutuxet Turussa. VA Koskenniemeen ehti sentään tutustua. Koskenniemi ehti tutustua aika moneen runoilijatyttöseen. Toimeliasta tafsausta. Koskenniemen nuiva arvostelu Keken esikoisesta aiheutti kyllä ärtymystä. Olihan Vaakulla ollut osuutta niiden julkaisemisessa. Vaakku peitti sillä jälkiään, potki päälle tarpeenteon pienen sievän santakeon. Helaakosken arvostelu Lassen kokoelmasta IL:ssä oli tyrmäävä. Teki Pojulle suorastaan raakaa vääryyttä. No raaaxihan Aaroa mainittiin. Elsa Enäjärvi (HS) jota P.Mustapää sittemmin petti rumasti, oli liian naismainen ja Rafu Koskimies (Uusi Normaali) liian setämäinen. Kaikki tässä rupeavatkin töhertämään lehtiin. Lasseakin Helaakosken arvostelu suututti. Se oli karkean tylsästi kirjoitettu. Filosofista runoutta ei ymmärretä.
ellauri066.html on line 196: Aaro Hellaakoski aloitti kriitikon uransa kotipiirissä jo lapsena. Perheen esikoisena hän ohjaili selkein periaattein ja ankarin ottein nuorempien sisarustensa lukutottumuksia. Liian nuori pikkusisar ei saanut lukea Linnankosken Laulua tulipunaisesta kukasta, kun taas jo alle kymmenvuotiaina sisarukset olivat saaneet tutustua tunkkaisen Teuvo Pakkalan teoksiin. Kouluikäisenä oululaisessa Kaiku-lehdessä ruoti nenäkkäästi julkkixia. Runoilijan arvostelut Iltalehdessä oli suorasanaisia. "Yrmf. En tykännyt." Ankara linja jatkui ja kodin perintönä oli vahva pyrkimys totuuteen. Valheelliset taitajat tukahdutettava heti alkuunsa ja torjuttava pois runon maailmasta.
ellauri069.html on line 408: Kuka on puikoissa? Kertoja viittaa uhkaavasti kapitalisoituun "Niihin", jolla tarkoitetaan ylimalkaisesti liskovaltion pahaa liittoa bisneshaiden kanssa vastoin tavallisen persun etuja, ketään erityisesti mainizematta (ei edes Nazeja). Tän tautta novelli on, kuten kollegani Richard Poirier selitti vaikutusvaltaisessa aikaisemmassa arvostelussa, tahallaan kahareisin aidalla, toisaalta lukija voi vainoharhaisesti epäillä kaikkien salaliittoa kaikkia muita vastaan, tai sit vainoharhattomasti pitää tätä pelkkänä irrallisten pätkien vaihtorottapesänä, läpeensä älyttömänä nonsensenä. (Novellin työnimi oli Kutkuttakaamme raitaperse paviaania).
ellauri073.html on line 437: Ja sit David Lipsky väsäs tän "Loppupeleissä susta tulee kuitenkin tietty oma izesi", joka kertoo hengauxesta Wallun kaa kateellisena kakkosmiehenä. On näitä siis muitakin. Lipsky on tunnetuhko kirjailija joka kirjoitti kohtuulliset arvostelut saaneen romaanin ja toimii nyttememin tavistoimittajana.
ellauri077.html on line 117: Tammikuun 8. pnä 1987 ollessaan vielä opiskelijana Arizonassa, Wallacelta julkaistiin sen eka romaani, ‘Luuta järjestelmässä’. Se sai sekalaiset arvostelut mutta kriitikot hälähtivät, ja Wallusta tuli kansallinen julkkis. Myöhemmin samana vuonna se pääsi Harvardin yliopiston filosofian tohtoriohjelmaan.
ellauri077.html on line 166: Wallu jatkoi työtä 'Kalpean kuninkaan' parissa, ja julkaisi siitä otteita New Yorkerissa 2007, ja 'Hoitomyöntyvyyden haaran' Harperissa 2008. Tällä kaudella hän julkaisi myös useita tärkeitä esseitä, jotka saavuttivat suurta arvostelumenestystä.
ellauri079.html on line 212: Sitten iskä Jamesin todellinen tuotanto: 51 found. Ensi silmäyxellä se näyttäisi olleen suuryritysten moraalinen tulkki ja riistokapitalismin käsikassara. Mutta tarkemmin lukien se taitaa olla (samalla?) kuiteskin aika vassari demokraatti joka kannattaa vahvaa keskushallitusta. Ei tää kyllä mikään rakettitieteilijä ole, filosofina enempi tollasta suoritusporrasta, Eskin tyyliin soveltavaa filosofiaa. Paljon kirja-arvosteluja kuten Eskin kotisivuilla.
ellauri079.html on line 257: Two Theories of Morality. James D. Wallace - 1981 - Noûs 15 (1):76-80. Tääkin on kirja-arvostelu jonkun Stuart Hampshiren tännimisestä kirjasta 1977. James toteaa Hampshireä vastaan, että utilitarismin houkutus on hyvän dimensioiden vinous: kaikella on hintansa, ja sixi on mahdollista laskea tekojen painotettu keskiarvo ja valita niistä paras, kuten peleissä. Isoäidinkin voi myödä kunhan hinta on kohallaan. Tää on nyt nähty esim Ruozissa koronaepidemian hoidossa. Spinozalla sitävastoin näyttäis olevan pää oikealla paikalla, jos Hampshire on ymmärtänyt kunnolla:
ellauri079.html on line 265: Good Lives and Meaningful Work. James D. Wallace - 2002 - Professional Ethics, a Multidisciplinary Journal 10 (1):73-79. Kirja-arvostelu jonkun Mike Martinin kirjasta nimeltä Meaningful work.
ellauri079.html on line 307: Tää näyttää olevan suopea kirja-arvostelu jonkun Cronyn vanhasta aika vassarihenkisestä kirjasta (tai siitä kertovasta kirjasta).
ellauri082.html on line 208: Ötökän elämä sai yleensä sekalaiset tai huonot arvostelut. Disney oli kiinnostuneempi $40 maxavasta mainoxesta leffalle kuin pelinteosta. "Cheery, happy tunes and strong sound effects. Any way you slice it, this stinks." Kuin marjalude.
ellauri093.html on line 693: Aahrikanmatkalaisten kanssa kazottua Hampurin Zoon kapisia leijonia Hilja vietti aikaa Bethelissä pureskellen luopioiden juutalaispoikien kaa kristinuskon pähkinöitä ja lukien niille kirjoistaan myönteisiä arvosteluja. Siinäkin meni aika vikkelästi, ei ehtinyt paljon istua.
ellauri095.html on line 437: Rossettin huolet keskittyivät vuonna 1871, kun Nykyaika-lehti julkaisi Thomas Maitlandin (Robert Buchanan) pseudonyymiartikkelin, joka hyökkäsi Rossettia vastaan aistillisen himon runoilijakoulun johtajana: "hän on lihallinen kauttaaltaan, hiusten juurista varpaiden latvaan." Vaikka se oli pienen runoilijan työ, Buchananin arvostelu järkytti Rossettia. Rossetti vastasi artikkelilla Athenaeumissa "Kavala kriitikkokoulu", ja Buchanan laajensi näkemyksensä julkaistavaksi omalla nimellään keväällä 1872 nimellä "Lihaisa runoilijakoulu ja muita päivän ilmiöitä."
ellauri095.html on line 440: Viktoriaanisen varovaisuuden ilmapiirissä ei ollut kohtuutonta pelätä vahinkoa tällaisesta pamfletista, vaikka useimmat Rossettin runollisista edeltäjistä ja aikalaisista, Tennyson, Robert Browning, Elizabeth Barrett Browning, Morris ja Swinburne, olivat selviytyneet huonommista arvosteluista. Melkein kaikki Rossettin vuoden 1870 runojen arvostelut olivat suotuisia, ja kirja oli myyty epätavallisen hyvin (neljä painosta vuonna 1870). Suoraan sanottuna Rossetti saattoi myös pelätä julkista julkisuutta suhteestaan Jane Morrisin kanssa. Joka tapauksessa, lähdön jälkeen Kelmscottista 2. kesäkuuta 1872 Rossetti kärsi täydellisestä henkisestä romahduksesta. Hänet vietiin ystävänsä tohtori Thomas Gordon Haken Roehamptonin kotiin, missä hän yritti tehdä itsemurhan (kuten Lizzie) yliannostuksella laudanumia. Sitten hän vietti kesän ystävien ja työtovereiden hoidossa. Vuoteen 1873 mennessä Rossettin runollinen tuottavuus oli kuitenkin elpynyt, ja hän sai valmiiksi seitsemän yksittäissonettia ja kaksoissonettin "The Sun's Shame". Tämän ajanjakson sonetit ovat melankolisia ja kaikuvat aika ontoilta, mutta tutut vaimennetun intohimon teemat ovat alkaneet sulautua uusiin – taiteen luomiseen ja kuolemattomuuden vihjauksiin. Rossetti jatkoi myös maalaamista tasaisesti käyttäen Jane Morrisia mallina, vaikka hiän olikin poissa yhä useammin. Rossetti lähti lopulta Kelmscottista, jossa he olivat yöpyneet yhdessä, Chelseaan. Siellä hänen terveytensä heikkeni edelleen.
ellauri096.html on line 749: SITTEN TAKAISIN kirjan perusjuoneen. Tapahtumien keskiössā on Konemetsãn ratsastustalli ja päähenkilönä 12-vuottas Anu, joka monen muun ikäisensă tapaan kuitenkin huomaa vierastavansa ystävlensä täydellistă hurahtamista hevosiin, mikä saa hānet vähäksi aikaa luopumaan koko harrastuksesta. Anu on ollut innokas lukija ja sattumalta hän tarttuu heppakirjallisuuteen kuuluvaan Asta Ikosen kirjaan Jutan unelmahevonen, joka siis on todella ilmestynyt kirja ja joka kansikuvaa myöden teilataan kerrassaan perusteellisesti. Anu paneutuu myös Ikosen muuhun tuotantoon, ja se saa saman kohtalon. Eikä tämäkään vielä rită. Anu selvittää myös kirjailija Ikosen taustaa, ja saa selville, että tämä on ajatuksiltaan lähellä uusoikeistoa, Niinpä rajun arvostelun kohteeksi päityy myos itse kirjailija. Samassa yhteydessä kerrotaan, että Anu oli jo 9-vuotiaana lukenut salanimellä Saku Kannas kirjoite tun teoksen Ktultahiekkaal, jonka todelliseksi kirjoittajaksi paljastui rikollisille poluille hairahtunut satakuntalaisen pikkukunnan kun nanjohtaja. Myös tälta osin arviot ovat tyrmääviä. (Hemmetti sano nyt minkä kunnan johtaja se oli! Varmasti tiedät. Loimaanko?) Tavalliselle lukijalle syntyy väistämättä mielikuva, etta kyseiset kirjat rusikoidaan enemmänkin silla perusteella, maliainen on olltut niiden kirjoittajat kuin millainen on ollut niiden sisältö. Puolustanatia millään tavoin ko. kirjoittajia on syytä kysyä, onko menettely perimmältään oikein? Onhan esimerkixi niin, että jopa lukuisien maailmankirjallisuuden huipputeosten kirjoittajat ovat olleet moraaliltaan ja käytöxeltään vähintään kyseenalaisia!
ellauri097.html on line 557: Kustannusala, kuten kaikki muukin, on ”kriisissä”. Kirjoja ei enää osteta eikä niitä juuri arvostella julkisesti. Kahdessakymmenessä vuodessa kirjallisuuskritiikki on menettänyt tilansa päivälehtien sivuilta. Tämä alkoi tapahtua, kun kirjallisuusarvostelut alettiin kulttuuritoimituksissa rinnastaa uutisiin. Kukapa nyt uutisoisi kaikista kirjoista! Ei kaikista tapahtumistakaan uutisoida. Riittää kun kerrotaan muutamasta kiinnostavasta.
ellauri098.html on line 29:
GOOGLE: THERE ARE 129,864,880 BOOKS
IN THE ENTIRE WORLD
Kirja-arvostelua
ellauri109.html on line 877: Bloom jatko Rothin tukemista vaikka ns mestariteos sai huonot arvostelut ja myi surkeasti. Kun ne lähtivät Connecticutin mökille, Rothille tuli masis, tunneheilahteluja ja ja ääritiloja joissa se oli vuorotellen lemmekäs ja julma. Avioliitto alkoi hajota; Bloomille tässä Rothin tunnemyrskyssä pääasiaxi tuli pitää kiinni köysistä ja pysytellä hengissä.
ellauri110.html on line 651: Hande on olevinaan nöyrä mut oikeasti se luulee olevansa jotakin. Se ajattelee salaa olevansa yhtä mestari kuin Eino Leino, vain väärinymmärretympi. Jokainen kirja kirjoitetaan paizi izeä myös nimetöntä lukijaa varten. Kritiikkejä se ei ole vuosikausiin enää lukenut. Ei tarvi kulkea pää punaisena häpeästä. Hande on kirjoistaan ylpeä kun ne menestyy ja häpeää kun saa huonot arvostelut. Siinä on ainexia uskonnolliselle mielelle.
ellauri111.html on line 884: Lantian ym. (2017) mukaan salaliittoteorioihin vahvasti uskovat ihmiset ovat muita todennäköisempiä yliarvioimaan asioiden tapahtumisen todennäköisyyden, näkemään liian helposti asiayhteyksiä paikoissa, joissa niitä ei ole olemassa, sekä he ovat keskivertoa vähemmän analyyttisia ajattelussaan. Salaliittoteorioihin uskovilta puuttuu Thomasin (2013) mukaan arvostelukykyä ja he ovat herkkäuskoisia ja vetävät yksittäistapauksista liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Heidän näkemyksensä vahvistuu todisteista riippumatta silloin, kun moni muukin ihminen on samaa mieltä.
ellauri112.html on line 106: Hra Jussi Snellmanin Erik-kuningas oli mielestäni sangen huomattava luoma. Hra Snellmanin esitys teki sen vaikutuksen, ikäänkuin olisi hän sangen tarkkaan tutkinut kunkin yksityisen piirteen ja vivahduksen sinänsä; ja monissa näistä hän mielestäni onnistui hyvin. Kuninkaan omituinen keveähkö ivailu, kun hän puhuu parempaan kääntyneen Göranin rakastumisesta, hänen sokea ja raaka vihanpuuskauksensa sanoman saavuttua Englannin Elisabetin rukkasista, monet tällaisista piirteistä saivat sangen sattuvan tulkinnan. Hyvä naamioitus ja sopiva ulkomuoto tukivat esitystä suuresti. Kolmannen ja neljännen kuvaelman suuressa raivokohtauksessa, kun Kaarina ja hänen lapsensa ovat jättäneet Erikin ja tämä vihan sokaisemana syöksee omin käsin tekemään lopun vangituista Stureista, kohosi hra Snellmanin esitys voimaan ja intohimoisuuteen, joka tietääkseni on hänellä uutta. Tuskan kourissa ikäänkuin alastomana värisevä, vaikeroiva sielu, niinkuin Strindberg yksin sitä osaa kuvata, tässä paljastui katsojalle huomattavalla selvyydellä. Mutta vaikka näin, yksityiskohtia muistellessa, esityksestä löytää runsaasti erittäin hyviä kohtia, on mielestäni kuitenkin kokonaiskuva hiukan laimea. Esittäjä ikäänkuin ei jaksanut saavuttaa riittävän syvällistä intuitsiota osansa ytimestä, se lähde, josta tämän sairaan sielun monet omituiset ja toisinaan varsin hyvin esiintuodut käänteet, mieleneleet pulppuavat, ikäänkuin tahtoi pysyä näkymättömänä.--Hra Puron Göran Persson oli Strindbergin hengen mukainen. Hra Puro oli osaansa saanut jotain siitä suorasta yksinkertaisuudesta, joka on Strindbergiläisen miehekkyyden ihanne. Tämä ihanne tosin on hiukan kaavamainen; ja siinä merkityksessä tässä osassa on teatteria. Göran, suuri valtioviisas ja toiminnan mies, viitsii tehdä hyvää vain niinkauan kuin eräs nainen häntä rakastaa; kun hän tulee petetyksi, sanoo hän muuttuvansa paholaiseksi ja raivoaa hirvittävästi. Mutta vaikka Strindberg näin, pitkissä kohtauksissa, antaa kuninkaan ja hänen valtioviisaansa puhjeta lyyrikoiksi ja panetella maailmaa ja elämää voimasanoilla, joita kenties ei kenellekään muulle sallittaisi, on hänen vuodatuksissaan aina hänelle ominainen tulivuoren hehku ja ukonjylinä, joka vaientaa arvosteluhalumme. Kuten sanoin, oli mielestäni hra Puro oikein käsittänyt osansa hengen. Hän osasi antaa oikean illusion tietoisesta, epätoivoisesta tahdon jännityksestä, joka lauetessaan purkautuu sokeana raivona. Mikä hänen esityksessään oli siloittamatonta tai teatteria, kuului mielestäni osaan.--Monet muutkin osat sietävät mainitsemista. Herra Ahlbergin Svante Sture oli komea ylimys, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson, hra Pihlajamäen siltavahti hyviä esityksiä. Juhana-herttuaa esitti hra Salo, Kaarlea hra Urho Somersalmi, Kaarina Maununtytärtä nti Horsma ja tämän isää hra Falck. Perjantain esityksessä oli runsas huone ja suosionosoitukset vilkkaat. Tänään esitetään kappale kolmannen kerran. (Uusi Suometar 27.11., 28.11. ja 1.12.1912)
ellauri117.html on line 92: Mutta riippuuko omasta vallastani muuttaa katsantotapaani ja aatteitani? Ei suinkaan. Minun vallassani on vaan karttaa oman arvostelukykyni ja aatteideni liiallista ihailua ja välttää sitä luuloa, että minä muka olisin viisaampi kaikkia muita ihmisiä, vaikka olenkin.
ellauri118.html on line 458: Tohtori Živagossa esiintynyt kommunistisen hallinnon arvostelun vuoksi hän joutui Neuvostoliitossa vainon kohteeksi koko loppuelämänsä ajaksi. Italiankielinen käännös ilmestyi 1957 ja CIA:n junailema alkuteos 1958. Neuvostoliitossa teos julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1987.
ellauri133.html on line 291: Paha nousee jälleen esille Derryssä, eikä auta muu että ohjaaja Andy Muschietti tuo uudelleen yhteen luusereiden klubin. Elokuvassa ”SE: TOINEN LUKU” sen aikuistuneet jäsenet palaavat paikkaan, josta kaikki sai alkunsa. Elokuva on jatko-osa Muschiettin arvostelu- ja katsojamenestykselle ”SE” vuodelta 2017, joka sai maailmanlaajuisesti yli 700 miljoonan dollarin lipputulot. ”SE”-elokuvasta tuli genren uudelleen määrittävä ilmiö ja kaikkien aikojen menestynein kauhuelokuva lipputuloilla mitattuna. Koska paha saapuu Derryyn aina 27 vuoden välein, ”SE: TOINEN LUKU” tuo jälleen yhteen ensimmäisen elokuvan henkilöt, nyt aikuisina lähes kolme vuosikymmentä edellisen elokuvan tapahtumien jälkeen. Paizi et eihän tässä päässyt vierähtämään kuin 2 auringonkiertoa.
ellauri142.html on line 321: Protestanttisessa maailmassa kirjaan kohdistunut arvostelu on suuntautunut sen sisältämiin "keskiaikaisiin virheisiin": hyvien tekojen painotukseen, transsubstantiaatio- ja kiirastulioppeihin ja paavin sekä pyhimysten "palvontaan".
ellauri142.html on line 431: Mielipiteemme ja tunteemme johtavat meitä usein harhaan ja ovat hyvin lyhytnäköisia. Mitä hyötyä meille on tehdä paljon työtä asioiden hyväksi, joiden tuntemattomisuutta ei edes pidetä arvostelukykymme vikana? On typerää, että laiminlyömme hyödyllisiä ja tarpeellisia asioita ja keskitämme tietoisesti ja mielellämme huomiomme tällaisiin asioihin, jotka herättävät ylpeyttä ja voivat vahingoittaa meitä! Meillä on kalansilmät, emme näe! Tai mulla ainaskin:
ellauri151.html on line 310: Palestiinalainen filmi jossa juutalaisten vainot (genetivus subiectivus) ja palestiinalaisten triangelidraama vedetään rinnakkain. Helvetin vituttavaa mutta täysin totta: tollasta tää apinoiden touhu nimenomaan on. Toiset käy omimaan toisten maita (EAT! EAT!) ja tappaa aseettomia naisia ja lapsia siinä samalla (KILL! KILL!), kun toiset taas samaan aikaan vilkkusilmäisinä ezii tilaisuutta FUCK! FUCK!. Voi helvetti. Ja kaikkein vittumaisinta on sitten ammattiteeveentöllöttäjien arvostelut tästä, jotka täysin sivuuttavat tän kaiken vituttavuuden, ja nirppanokkaisina arvostelevat oliko filmi nyt hyvin tehty, osasitko näyttelijät hommansa, ja olisko ohjaajan pitänyt tehdä jotain toisin et ois saatu parempia tehoja. VOI VITTU sanon mä. Mä en jaxa näitä saatanan viihdeohjelmia, ne on totaalisen PERSEESTÄ!!!!
ellauri161.html on line 382: Minusta sen verran sekavilta vaikuttavat Nyölenin katoliset tulkinnat, että tuskin luen kirjaa. Muuten tämä kirja-arvostelusarja on ollut kiinnostavaa luettavaa.
ellauri161.html on line 385: Tämä kirja-arvostelusarja on ollut kiinnostavaa luettavaa. Samaa mieltä. Kiitos Emil Antonille.
ellauri162.html on line 581: Joka tapauksessa niin tapahtui, että Nooa, vaikka hän juhli iloisesti Jumalan kunniaa, nautti juhlista ja maistaa makeita vinettoja, tunsi vahvan viinin vaikutukset ja voitti raskaan unen, laski huolimattomasti raajat lepäämään tavalliselle sängylleen. Ja samalla hänen vaatteensa, rullattu takaisin, paljastivat hänen ruumiinsa piilotetut paikat, ja - Ham perkele! nämä sinun tekovehkeesi saivat sinut nauramaan! arvoton kinkku! Yritit sotkea veljesi, esikoisen Shemin ja Japhetin, nuorimman, syyllisyyden tahralla! Opi, mitä se, että sinä yksin nauroit, vaatii! Veljienne parempi arvostelukyky on arvokas tilaisuus nöyryyteen.
ellauri163.html on line 952: Vaikka Durkheimin itsemurhatutkimukseen on vuosien varrella kohdistunut runsaasti asiatontakin arvostelua, se oli ilmestyessään malliesimerkki sosiologisesta nollatutkimuxesta, mitä sosiologit nykyisinkin tekevät.
ellauri180.html on line 140: Tällä kirjalla on monia myönteisiä ja hehkuvia arvosteluja, mutta minulle henkilökohtaisella tasolla se ei hyödyttänyt lukijan iloa tai mielenterveyttäni. (Halusin epätoivoisesti antaa tämän kirjan pois.) Cider House Rules olisi voinut olla 200 sivua vähemmän, enkä silti olisi nauttinut siitä paremmin. Varsinainen kerronta oli pitkäveteistä, väsyttävää ja koostui suurimmaksi osaksi aika turhia kuvauksia, jotka eivät vaikuttaneet juonenkäänteeseen. Hahmot olivat kuvaukseltaan luurankoisia, ja tunsin olevani hirvittävän etäällä heistä. Jännitteet puuttuivat kokonaan ja aina kun jotain edes vähän jännittävää tapahtui, se oli erittäin antiklimaattista. Se meni siihen tuskalliseen pisteeseen, etten vain välittänyt. Ja todellakin hahmot nimeltä Angel ja Candy tekevät enemmän kuin vain saavat minut värähtämään. Jotain muuta, jonka huomasin Irvingin kohdalla, mikä ei heti näkynyt, on hänen melko outo pakkomielle naisia ja heidän painoaan kohtaan. Tämä ei selvästikään sovi minulle (olen nimittäin aivan vitun läski) ja ollakseni rehellinen, ketä helvettiä kiinnostaa kuinka paljon nainen painaa? Sillä on ilmeisesti paljon merkitystä Irvingille, onhan Irving ex-painija. Irvingin kirjoituksella ei ollut todellista rakennetta, ja ilmeistä lääketieteellistä sanastoa lukuun ottamatta hänen tyylinsä oli yksinkertainen ja epätyydyttävä, ja näytti siltä, että jotkut lauseet olivat toisinaan oudosti lyhennettyjä. Pääasiassa lapsexiottoon ja sikiönlähdetyxeen perustuvan kirjan osalta odotin rehellisesti, että tässä on voittaja, mutta valitettavasti minulla on hirveän katkera maku suuhun ja vastenmielisyys Irvingiä kohtaan.
ellauri183.html on line 483: Isoäiti Lausch, perimältään itämaalainen, osoitti noita kolmea ruskeata kyyröttävää olentoa, joiden suut ja sieraimet oli maalattu räikeän punaisiksi, ja syvämietteisesti, häijyys lopulta huipentuneena suuruudeksi, sanoi: kukaan ei vaadi teitä rakastamaan koko maailmaa, vain olemaan kunniallinen, ehrlich. Älkää pitäkö suurta suuta. Mitä enemmän rakastatte ihmisiä sitä enemmän he teiltä vaativat. Lapsi rakastaa, aikuinen kunnioittaa. Rispekti on parempi kuin rakkaus. Ja tuo kuvaa kunnioitusta, tuo keskimmäinen apina. Mieleemme ei koskaan juolahtanut, että hän ize teki syntiä tuota kyyristynyttä älä-puhu-paskoja apinaa vastaan joka piti käsiä huulillaan, mutta arvostelu ei milloinkaan ollut lähelläkään ajatuksiamme, vielä vähemmän silloin kun ylevä periaate täytti kaiullaan koko keittiön.
ellauri185.html on line 517: Tässä oli siis kysymys vasta Tolstoin mielipiteiden selostuxesta eikä niiden arvostelusta. (Odotahan vaan Lexa, lopussa tulee todella kylmää kyytiä!)
ellauri188.html on line 201: Siitä huolimatta arvostelut ovat olleet pääosin myönteisiä: Arvioita kokoavalla Rotten Tomatoes -sivustolla positiivisia arvioita on 95 prosenttia, ja muutenkin elokuvaa on suitsutettu juuri rohkean aihevalintansa ansiosta.
ellauri188.html on line 235: Ja näin somepainikkeella jälleen vaikutetaan medioiden journalistisiin sisältöihin. Myös tämän arvostelun kirjoittajan olisi syytä olla huolissaan nykyisestä kehityksestä.
ellauri188.html on line 236: Itse luin tuon "kohutun" arvostelun ja siinä arvostelija vain toisti täysin samaa, mitä woke-väkikin huutelee joka ikinen päivä.
ellauri188.html on line 239: Olisiko tässä viimeinkin merkki, että tällaisten öyhöttäjien mielipiteisiin ei todellakaan kannata reagoida millään tavalla? Alkuperäisen arvostelun poistamisellakin luodaan vain yhä enemmän sitä mielikuvaa, jossa ihmisen täytyy katsella tietynlaista mediasisältöä, ihmisen on nautittava tästä mediasisällöstä ja ihmisen on ylistettävä tällaista mediasisältöä. Tästä poikkeaviin mielipiteisiin tullaan vastaamaan kovalla kädellä. Pohtii nimimerkki Joukko huolestuneita perheenisiä.
ellauri192.html on line 874: Ensimmäinen arvostelu ilmestyi Vechernyaya Moskva -sanomalehdessä syyskuun alussa 1928. Julkaisun kirjoittaja, eräs L.K., toisaalta myönsi, että Kaksitoista tuolia on eloisa ja dynaaminen teos, toisaalta hän sanoi, että lähempänä finaalia aarteenetsinnän tarina alkaa väsyttää.
ellauri196.html on line 120: Tämä leffa oli jo niin arvostelun alapuolella ettei löydy edes arvostelua. Pirkko Mannola esitti Ilona Pösöä. Seijan ystävällinen professori oli Reeta Pösö. Pirkko Mannola on Alexander Stubbin äitipuoli ja tyttö sopassa. Samaa vuosimallia kuin Teija Sopanen. Hurri Törnroos on Luukas Luihu.
ellauri204.html on line 562: Uudet ideat ovat vähissä ja arvostelun kohteet eläkkeellä Eskelisen esseekokoelmassa, tuomizee emperorin hanslankari Vesa Rantama jo ingressissä.
ellauri204.html on line 620: Rantaman sanojaan harkitsevaan, sivistystä huokuvaan älyllisyyteen ja herkkyyteen on helppo limittää myös juhlallisuus. Nämä luonnehdinnat peilautuvat myös hänen arvosteluissaan, minkä passiivirakenteita kritiikeissään mieluusti viljelevä Rantama myöntääkin.
ellauri205.html on line 219: Weilin arvostelun loppulause on ihan asiaa:
ellauri216.html on line 292: Eli mitähän järkeä tässäkin läpyskässä oli? Sitä lukijatkin lie ihmetelleet, ei löydy yhtään arvostelua. Tämä blurbi vaan:
ellauri216.html on line 771: Vaikka Feofan oli syvällisesti perehtynyt länsimaiseen filosofiaan ja älyllisiin virtauksiin, hän pysyi uskollisena idän kirkon perinteiselle opetukselle, jonka olennaista sisältöä hän vaali syvällistä arvostelukykyä osoittaen. Kirjoituksissaan Jeesuksen rukouksesta hän ei tuo esille psykosomaattisia menetelmiä, vaan korostaa mielen keskittämistä rukouksen sanoihin. Rukouksen keskeisenä hedelmänä hän pitää Jumalan pelkoa ja synnintuntoa. Kirjoitustensa ja käännöstensä kautta pyhä Feofan vaikutti merkittävästi Venäjän kirkon hengelliseen renessanssiin 1800-luvun lopulla. Hänen kirjansa Mitä on hengellinen elämä on käännetty suomeksi. Hänen kirjoituksillaan on myös keskeinen sija Valamon igumeni Haritonin kokoamassa kirjassa Jeesuksen rukous.
ellauri217.html on line 181: Myöhemmin riitoja syntyi erityisesti juutalaisten kanssa. Koraanissa olevien laki- ja rituaalisäädösten (arab. شريعة, šaria) sekä juutalaisiin ja kristittyihin kohdistuneen arvostelun katsotaan laskeutuneen alas varsinkin Muhammedin Medinan kauden aikana. Aluksi juutalaiset saivat jäädä vapaasti asumaan Medinaan, mutta myöhemmin heidät karkotettiin tai tapettiin heimo toisensa jälkeen.
ellauri222.html on line 44: Isoäiti Lausch, perimältään itämaalainen, osoitti noita kolmea ruskeata kyyröttävää olentoa, joiden suut ja sieraimet oli maalattu räikeän punaisiksi, ja syvämietteisesti, häijyys lopulta huipentuneena suuruudeksi, sanoi: kukaan ei vaadi teitä rakastamaan koko maailmaa, vain olemaan kunniallinen, ehrlich. Älkää pitäkö suurta suuta. Mitä enemmän rakastatte ihmisiä sitä enemmän he teiltä vaativat. Lapsi rakastaa, aikuinen kunnioittaa. Rispekti on parempi kuin rakkaus. Ja tuo kuvaa kunnioitusta, tuo keskimmäinen apina. Mieleemme ei koskaan juolahtanut, että hän ize teki syntiä tuota kyyristynyttä älä-puhu-paskoja apinaa vastaan joka piti käsiä huulillaan, mutta arvostelu ei milloinkaan ollut lähelläkään ajatuksiamme, vielä vähemmän silloin kun ylevä periaate täytti kaiullaan koko keittiön.
ellauri222.html on line 721: Pyllynnuolijan arvostelu Salesta
ellauri245.html on line 51: "Det var nåe me det krigerske blikken, den arrogante holdiningen, det vaktsomme kroppspråket som minnet ham on seg selv som ung leiesoldat i Afrika. Jo, det er Jo Nesbö med sine tu hoggtenner i et nötteskall." Elokuva X sijoittuu 1970-luvun Teksasiin, ja seuraa joukkoa nuoria pornoelokuvantekijöitä, jotka joutuvat paikallisen tilan iäkkään pariskunnan uhreiksi. Elokuva sai pääosin positiivisia arvosteluja kriitikoilta, jotka kiittivät eritysesti sitä miten elokuva kunnoittaa klassisia slasher-elokuvia.
ellauri245.html on line 253: Jonnen toistaiseksi raain ja verisin Harri Reikäommel-rykäys on nimeltään Panserhjerte. Satuin löytämään sen Kontista vieläpä alkukielellä. Ennenkuin ryhdyn sitä tavaamaan in pirsona pirsonalmente, luetaanpa vähän arvosteluja.
ellauri246.html on line 364: Tohtori Živagossa esiintynyt kommunistisen hallinnon arvostelun vuoksi hän joutui Neuvostoliitossa vainon kohteeksi koko loppuelämänsä ajaksi. Italiankielinen käännös ilmestyi 1957 ja CIA:n junailema alkuteos 1958. Neuvostoliitossa teos julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1987.
ellauri246.html on line 846: 1965-luvun lopulla tai vuoden 1966 alussa BrodSky lähti julkaisupyynnön Leningradin sivuliikkeeseen "Neuvostoliiton kirjoittaja" runojen kirjoista. Kirja, jonka hän oli kutsunut "Winter Mail" ja se koostuu runoista 1962-1965. Käsikirjoitus keskusteltiin, mutta ... for "mutta" Listautuminen ei voida hyväksyä Brodskin jakeissa - Raamatun teemoja ("Isaac ja Abraham"), Jumalan, Angelsin, Serafimovin mainitseminen. Kokouksen osanottajat selittävät, miksi kaikki sama kirja olisi julkaistava: pysäyttää "kaikenlaisia \u200b\u200bkeskusteluja", "tuhota legendoja, jotka ovat syntyneet hänen nimensä ympärille." Arvioijan arvostelut, runoilija V.A. Joulu ja kriitikko V.N. Alfonsov, päivätty lokakuu ja marraskuu. Molemmat arvostelukäyttäjät tukevat päättäväisesti kirjan julkaisemista. Jos tämä voitaisiin odottaa V.N. Alfonsov ja sitten ruokkivat joulun VSEVOLODin runoilijaa (1895-1977), joka jopa "Isaac ja Abraham" kirjoittavat, että tämä on runo "mielenkiintoinen suunnitelmassa, mielekästä ja kirkas väri", odottamaton. Mutta käsikirjoitus, vaikka se oli melko myönteisestä suhtaudesta, annettiin BrodSky takaisin. Pari vuotta myöhemmin hänet kutsuttiin KGB: n Leningradin hallintaan ja tarjosi sopimuksen: hän ilmoitti heille ulkomaalaisista, ja he syövät heidän vaikutusvaltaansa siihen, että runoja Brodsky julkaistiin. Tämän jälkeen Brodsky lopulta heilutti kätensä ajatukselle kirjan painos kotimaassaan.
ellauri248.html on line 69: Vaikka mitä genreä tää nyt lopultakin oli?, krimi, mystery, action, whodunit, noir romance, jännitys vai kauhu, se oli jäänyt tv-pläjäyxen pohjana olleen kirjasarjan lukijoillekin epäselväxi, kuten rajusti heittelevät Goodreads-arvostelut näyttävät. Ilmeisesti kysymys on myös vähän siitä oliko tää "tyttöjen" vaiko "poikien".
ellauri254.html on line 110: Neuvostoviranomaisten taholta Serapion-veljet nähtiin kaunosieluisina myötäilijöinä, joiden toimintaa pyrittiin aluksi sietämään. 1920-luvun puolivälin jälkeen ryhmä alkoi herättää yhä voimakkaampaa arvostelua. Ryhmän kokoontumiset jatkuivat vuoteen 1929 saakka. Myöhemmin muun muassa Zoštšenko, Slonimski ja Tihonov joutuivat kärsimään sen jäsenyydestä. Veniaminin Kaveri teki Serapion-veljien perintöä uudelleen tunnetuksi 1960-luvulta lähtien.
ellauri254.html on line 130: 1920-luvulla Ivanov kirjoitti aiheiltaan ja kieleltään erikoista ”ornamentaalista” proosaa, joka herätti voimakasta arvostelua proletaarikirjailijoiden taholta. 1930-luvun alussa hän ymmärsi siirtyä sosialistisen realismin mukaisiin teemoihin. Vuosina 1934–1935 kirjailija julkaisi omaelämäkerrallisen romaanin Pohoždenija fakira (”Fakiirin seikkailut”) ja vuonna 1939 kansalaissotaa virallisen idologian valossa käsittelevän romaanin Parhomenko. Toisen maailmansodan aikana hän toimi sotakirjeenvaihtajana ja kirjoitti tyyliltään pateettisen romaanin Pri vzjatii Berlina (”Berliiniä vallatessa”, 1946). Myöhemmin Ivanov julkaisi lähinnä muistelmia ja muokkasi uudelleen aikaisempia teoksiaan. Monet niistä ilmestyivät vasta kirjailijan kuoltua.
ellauri254.html on line 896: Turha toivo Maxim Gorki, kökkäreitä ootte kaikki samanlaisia. Gorkin arvostelu Tolstoista, Dostojevskistä, Turgenevistä ja Blokista osuu naulan kantaan, mutta ei nää bolshevikkikynäilijät ole pekkaa pahempia. Kökkäreitä äidin oomme kaikki, apinoita samanlaisia.
ellauri262.html on line 282: Taru sormusten herrasta sai ilmestyessään ristiriitaisia arvosteluja, mutta suosio kasvoi vähitellen. C. S. Lewis ehdotti vuonna 1961 Tolkienia Nobelin kirjallisuuspalkinnon ehdokkaaksi. Ei tärpännyt. Viisikymmentä vuotta myöhemmin julkistetun arkistomateriaalin mukaan palkintolautakunta ei pitänyt Tolkienin proosaa tarpeeksi korkeatasoisena. Eihän siinä paljon kehumista olekaan, eikä juonessakaan, se on varsin klisheinen. Koko juju on hauskoissa fantasiahahmoissa.
ellauri262.html on line 286: Loput Tolkienin väsäyxet on aika mitäänsanomattomia. Cristopherin kokoonkursima Silmarillion on lopen haukotuttava. Ilmestyttyään kirja sai pääosin kielteisiä arvosteluja, joissa sen kerronnan kieltä pidettiin vanhanaikaisena ja sekavana, vaikka Tolkienin yritystä luoda fantasiamaailmalleen oma historia pidettiinkin kunniakkaana. Cristopher teki parhaansa työstämällä myyntiin kaikkea isäpapan kynästä (yllä) lähtenyttä, vaikka ostoslistoja. Kullervon tarina (The Story of Kullervo) on Tolkienin vuonna 1914 kesken jäänyt esikoisteos, joka julkaistiin elokuussa 2015.
ellauri262.html on line 296: Tämän todistaa ehkä parhaiten, että Tolkienin teoksista on tehty useita elokuva- ja televisiosovituksia. Ensimmäisiä yrityksiä oli Ralph Bakshin ohjaama Taru sormusten herrasta -animaatio vuonna 1978. Elokuva sai huonoja arvosteluja, vaikka se oli ainoa oikeasti pelottava örkkileffa, koska örkit oli termiittiapinoita.
ellauri263.html on line 570: Lokakuussa 1888 ilmestyivät Salaisen opin ensimmäiset kappaleet painosta. Kirja lähetettiin arvosteltavaksi lontoolaiselle toimittajalle W. T. Steadille, joka päätyi lähettämään sen aktivisti Annie Besantille. Kirja teki Besantiin suuren vaikutuksen, ja kiittävä arvostelu julkaistiin Steadin Review of Review'ssä. Tämän jälkeen Besant kävi tapaamassa Blavatskya ja liittyi Teosofiseen seuraan.
ellauri266.html on line 248: sai yllättävän hyvät arvostelut tomaateilta. Oli toki joukossa joitakuita totuttuja laahusmaisia aivoknääpiöitäkin mutta tavallista vähemmän. Varmaan useimmat eivät olleet erehtyneet tälläisen tuhnuvilmiin ollenkaan.
ellauri266.html on line 425: Vuonna 1963 useiden muiden vain kohtuu menestyneiden romaanien jälkeen Boulle julkaisi toisen kuuluisan romaaninsa, La planète des singes, jonka maineikas kansainvälinen brittiseikkailija Xan Fielding käänsi vuonna 1964 Monkey Planet -nimellä ja julkaistiin myöhemmin uudelleen nimellä Apinoiden planeetta. Kirjaa ylistettiin ja se sai sellaisia arvosteluja kuin tämä esimerkki Englannin Guardian- sanomalehdestä: "Klassinen tieteiskirjallisuus... täynnä jännitystä ja satiirista älykkyyttä." Kaikki Alexander Fieldingin ansiota!
ellauri270.html on line 177: Kwai-joen silta on nykyään laajalti tunnustettu yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista elokuvista, vaikka se on aivan säälittävä. Se oli vuoden 1957 tuottoisin elokuva, ja se sai ylivoimaisesti myönteisiä arvosteluja kriitikoilta. Elokuva voitti seitsemän Oscar-palkintoa (mukaan lukien kaikkien aikojen paras elokuva) 30 eri Oscar-gaalassa. Vuonna 1997 elokuvaa pidettiin "kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävänä", ja Yhdysvaltain kongressin kirjasto vei sen kansalliseen elokuvarekisteriin säilytettäväksi . Se on sisällytetty American Film Instituten kaikkien aikojen parhaiden amerikkalaisten elokuvien luetteloon. Vuonna 1999 British Film Institute äänesti Kwai-joen sillan 11. vuosisadan suurimmaksi brittiläiseksi elokuvaksi. Tämän kaiken voi voi hyvin uskoa.
ellauri272.html on line 557: Fifty Shades Freed (elokuva) julkaistiin Yhdysvalloissa 9. helmikuuta 2018, sisältäen rajoitetun IMAX- julkaisun. Se oli lipputulon menestys, sillä se tuotti maailmanlaajuisesti yli 370 miljoonaa dollaria 55 miljoonan dollarin tuotantobudjetilla, mutta se oli trilogian pienin tuotto. Kahden edeltäjänsä tavoin Fifty Shades Freed sai kielteisiä arvosteluja ja kritiikkiä käsikirjoituksesta ja näyttelemisestä. Se oli yxinkertaisesti aivan paska kuten edeltäjänsä. Mutta eihän se ole koskaan pysäyttänyt kumikauloja. Pikemminkin päinvastoin!
ellauri272.html on line 721: "Voit viettää pitkiä tunteja yksin istuen", hän sanoi. "Kirjoittaminen voi olla ihanaa terapiaa, mutta siinä kaivellaan izeään, ja jos kirjoitat kaunokirjallisuutta ja luot hahmoja, tietty itsetutkiskelu ja epäluulo on väistämätöntä." Monet kirjoittajat ovat myös sisäänpäinkääntyneitä, hiljaisia ihmisiä, ja heidän työnsä arvioiminen julkisesti on stressaavaa, Brett lisäsi ja sanoi: "Nyt esimerkiksi Amazonissa on noloja arvosteluja, joita tapahtuu entistä enemmän."
ellauri276.html on line 447: Vuonna 1938 masentunut Kavanagh muutti Lontooseen. Hän viipyi siellä noin viisi kuukautta. The Green Fool, löyhästi omaelämäkerrallinen romaani, julkaistiin vuonna 1938, ja Kavanaghia syytettiin kunnianloukkauksesta. Oliver St. John Gogarty haastoi Kavanaghin oikeuteen hänen kuvauksestaan hänen ensimmäisestä vierailustaan Gogartyn kotiin: "Luulin Gogartyn valkovartista piikaa hänen vaimokseen tai hänen rakastajattarekseen; odotin jokaiselle runoilijalle varavaimon." Gogarty, joka oli loukkaantunut sanojen "vaimo" ja "emäntä" läheisestä yhdistämisestä, sai 100 puntaa vahingonkorvauksena.Kirja, joka kertoi Kavanaghin maalaislapsuudesta ja hänen yrityksistään tulla kirjailijaksi, sai kansainvälistä tunnustusta ja hyviä arvosteluja. Teoksen väitettiin kuitenkin olevan myös jossain määrin "katolisen vastainen", mihin Kavanagh reagoi vaatimalla, että teos olisi näkyvästi esillä Dublinin katolisen kirjakaupan ikkunassa. Seuraavassa runossa jää epäselväxi pääsikö Patrick hilloviivalle.
ellauri276.html on line 522: Lollardointi, joka tunnetaan myös nimellä Lollardismi tai Lollard-liike, oli protoprotestanttinen kristillinen uskonnollinen liike, joka oli olemassa 1300-luvun puolivälistä 1500-luvun Englannin uskonpuhdistukseen. Sitä johti alun perin John Wycliffe, katolinen teologi, joka erotettiin Oxfordin yliopistosta vuonna 1381 roomalaiskatolisen kirkon arvostelun vuoksi. Lollardit vaativat ensisijaisesti länsimaisen kristinuskon uudistamista. He muotoilivat uskonsa Lollardien 12 johtopäätökseen.
ellauri276.html on line 898: Stork ja hänen brittiläinen aikalaisensa CD-Lowcock julkaisivat useita käännöksiä ruotsalaista runoutta. He käsittivät väärin muun muassa Gustaf Frödingin, Erik Axel Karlfeldtin, Birger Sjöbergin ja August Strindbergin. Hänen ruotsalaisen runoilija Gustaf Frödingin käännöksiään kritisoitiin ankarasti Svea Bernhardin ja Ernst W. Olsonin arvosteluissa, mutta yleisesti ylistettiin Axel J. Uppvallin artikkelissa, joka yhdessä Olsonin kanssa oli myös tehnyt Frödingin runoja englanniksi. Stork saattoi nimestä päätellen olla äidin puolelta Penn Dutch.
ellauri277.html on line 425: Sekä Yhdysvalloissa että Iso-Britanniassa tuotettu Yön ritari sai ensi-iltansa 18. heinäkuuta 2008 Yhdysvalloissa, ja 25. heinäkuuta 2008 Suomessa. Elokuva sai erittäin myönteisiä arvosteluja ja se rikkoi useita tuottoennätyksiä koko teatteriesityksensä ajan. Yön ritari esiintyi kriitikoiden vuoden 2008 kymmenen parhaan elokuvan listoilla enemmän kuin mikään muu elokuva (287), paitsi WALL-E, ja se oli listojen ensimmäisellä sijalla enemmän kuin mikään muu elokuva (77) sinä vuonna. Se tuotti yli miljardi dollaria lipputuloja, ja on eniten tuottaneiden elokuvien listan sijalla 28. Elokuva sai kahdeksan Oscar-ehdokkuutta; se voitti parhaista äänitehosteista, ja Ledger palkittiin postuumisti parhaan miessivuosan palkinnolla. Vuonna 2016 Yön ritari äänestettiin BBC:n kyselyssä alkaneen vuosisadan 40 parhaan elokuvan joukkoon. Vastaajina oli 177 elokuva-asiantuntijaa eri puolilta maailmaa.
ellauri279.html on line 259: Voisiko tääkin kirja-arvostelun väsääjä olla sefardi? A submission from Indiana, U.S. says the name Faria means "The one that will create. Jewish families converted to Catholicism avoiding the Inquisition in Portugal and Spain sec XIV-XV" and is of Portuguese origin. Bostonin reformijuutalaisen Temple Israelin vetäjä on muuan Randy Faria.
ellauri279.html on line 328: Lerppahuulinen Hruštšov, se paxuniskainen jellukka joka otti hassuja kansantanssin askelia ryypätesssä, joutui luopumaan vallasta vuonna 1964. Tämän jälkeen Solženitsyniin kohdistui yhä enenevää arvostelua siksi, että hän vastusti valtion sortopolitiikkaa. Leonid Brežnevin tultua Neuvostoliiton johtoon vuonna 1964 maan virallinen taho alkoi suhtautua Solženitsyniin aiempaa kielteisemmin. Viranomaiset pyrkivät ohjaamaan kirjailijaa ”toverillisessa hengessä oikealle tielle”, sillä he olivat ”syvästi huolestuneita Solženitsynin tulevaisuudesta kirjailijana”. Kun Solženitsyn kuitenkin pysyi vankkumatta omaksumallaan linjalla, hänet erotettiin marraskuussa 1969 (leppoisan Konsta Fedinin toimesta) Neuvostoliiton kirjailijaliitosta ”neuvostovastaisen toiminnan” vuoksi. Sen jälkeen Solženitsynin kirjoja ei saanut julkaista Neuvostoliitossa. Kaksi hänen 1960-luvun lopulla kirjoittamaansa romaania, Syöpäosasto (1968) ja Ensimmäinen piiri (1969) julkaistiin ulkomailla, ja ne saivat välittömästi suurta huomiota. Neuvostoliitossa ne kuitenkin kiellettiin, mutta ne saivat lukijoita samizdat-kirjallisuutena.
ellauri282.html on line 104: [3.4. klo 19.24] +358 44 2776451: Hankitaanko kaikille? Mun numero on 58. Katoin Filosofia.fi verkkoensyklopedian version passioista ja moraalisen arvostelun suhteesta. Tostahan Wck on sorvannut retribuutiotunteensa. Siis ei että olemisesta ei voi päätellä miten pitäisi, vaan että jo se miten on sisältää sen miten siihen pitää suhtautua. Esim. murha. Mutta on hyvä muistaa, että toimimme aina passioiden mukaan.
ellauri282.html on line 410: Merton kirjoitti yli 50 kirjaa 27 vuoden aikana, pääasiassa mieliaiheestaan henkisyydestä, mutta jonkin verran myös sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja hiljaisesta pasifismista, sekä lukuisia esseitä ja arvosteluja. Yksi Mertonin kestävimmistä teoksista on hänen bestseller-elämäkertansa The Seven Storey Mountain (1948). Hänen selostuksensa henkisestä matkastaan inspiroi lukuisia toisia kilvoituxen veteraaneja, opiskelijoita ja nuoria tutkimaan luostarien tarjontaa kaikkialla Yhdysvalloissa. Se on National Reviewin vuosisadan 100 parhaan tietokirjan listalla.
ellauri283.html on line 110: Tästä rainasta ei juuri löydy arvioita. Se on nähtävästi jäänyt alapuolelle arvostelukynnyxen. Tämmöisiä löytyi Amazonilta ja joltain kristittyjen pitämältä palstalta:
ellauri285.html on line 102: Pulkkinen on sisällyttänyt antiromaaniinsa kirjoittamishetkellä ajankohtaisia teemoja, kuten Puolan sotatilan, Suomen idänpolitiikan arvostelun, Afrikka-kokemuksensa ja kehitysyhteistyökritiikin, omaa henkilöhistoriaansa, omat todelliset ja fiktiiviset kirjansa, lukemattomat lainaukset mm. sosiaalipsykologisesta kirjallisuudesta.
ellauri286.html on line 505: Anna on äidin illa faciet. Anna on terve, kaunis, älykäs, lahjakas. Anna saa stipendejä. Anna saa parhaat pisteet ja soittaa orkesterin solistina ja näyttelee pääosat joulujuhlien näytelmissä. Anna on niin loistava, että opettaja alkaa merkitä hänelle kokeisiin kahta numeroa, toista jossa on Annan numero samalla arvosteluasteikolla mitattuna kuin muillakin ja toista, jossa käytetään juuri Annalle tarkoitettua arvosteluasteikkoa, jotta Anna voisi nähdä, miten on pärjännyt suhteessa omiin kykyihinsä. Se on varmaa, että Annasta tulee jotain suurta. Kuulostaa vähän Kirsin Annalta. No suuri siitä on tullutkin. Sofi on pysynyt suht pienenä, isoa on vaan naama ja jalkaterät.
ellauri286.html on line 583: Ihmiset, joilla on BPD, voivat olla hyvin herkkiä tavalle, jolla muut kohtelevat heitä, he voivat tuntea suurta iloa ja kiitollisuutta hyvistä arvosteluista ym havaituista ystävällisyyden ilmauksista ja voimakasta surua tai vihaa koetun kritiikin tai loukkauksen johdosta. Ihmiset, joilla on BPD, harjoittavat usein toisten (länkkärien) idealisointia ja toisten (kommarien) devalvointia vuorotellen korkean positiivisen kunnioituksen ja suuren pettymyksen välillä. Heidän tunteensa muita kohtaan muuttuvat usein ihailusta tai rakkaudesta vihaksi tai vastenmielisyydeksi pettymyksen, jonkun menetyksen uhan tai arvostuksen menettämisen jälkeen jonkun, jota he arvostavat, silmissä. Tätä ilmiötä kutsutaan joskus halkeamiseksi. Yhdessä mielialahäiriöiden kanssa eesti markan idealisointi ja ruplan devalvaatio voivat heikentää suhteita perheeseen, ystäviin ja työtovereihin.
ellauri288.html on line 270: Sofin agentuuri Salomonsson, se joka puree naisia naamasta, on kerännyt kiittäviä arvosteluja Pursotuxesta maailman lehdistä. Arvostelut on poimittu voittopuolisesti oikeistohenkisistä läpysköistä. Tuskin sattumaa. En paljon muista ko. kirjasta, vaikka olenkin sen lukenut. Muistaaxeni siinä oli joku vanha ämmä ja joku nuorempi sexialan ammattilainen, ja jotain venäläisiä roistoja. Texti oli jaettu helposti sulaviin haarukkapaloihin kuten Stalinin lehmätkin (helppolukuisuudesta sitä kiitetäänkin), ja joukossa on paljon ällöjä sexikohtauxia. Kaikki mukanaolijat vaikuttivat samantapaisilta izekkäiltä kylmiöiltä kuin Sohvi izekin.
ellauri288.html on line 281: Tämä ihanan hienovarainen trilleri… vangitsee sekä yhden Euroopan suurimman konfliktin traagiset seuraukset että sodan naisille aiheuttamat yleismaailmalliset kauhut. Kirkukissan arvostelut, USA
ellauri294.html on line 539: Retrospektiiviset arvostelut olivat yhtä laimeita. "Tässä elokuvassa on kuitenkin paljon 'sydäntä'
ellauri299.html on line 130: Yxittäinen: Huolimatta Grishamin upeasta kyvystä kertoa tarinoita niin hyvin, halveksin tätä kirjaa. Melkein laitoin sen alas monta kertaa. En käsittele kaikkia ajatuksiani tästä kirjasta, koska monet muut arvostelut ovat jo osoittaneet ne. Tässä ovat häiritsevimmät tavoitteeni:
ellauri301.html on line 421: Jan Oscar Sverre Lucien Henri Guillou [ɡɪ'juː] (s. 17. tammikuuta 1944 Södertälje, Ruotsi) eli "Jami" on ruotsalainen kirjailija ja toimittaja. Hänet tunnetaan kotimaassaan parhaiten agentti Carl "Coq Rouge" (Punainen Pili) Hamiltonista kertovasta 13-osaisesta romaanisarjastaan, josta viisi kirjaa on suomennettu. Kirjat, joissa Guillou esittää myös kiivasta yhteiskunnallista arvostelua, ovat olleet Ruotsin kaikkien aikojen suurin romaanien myyntimenestys. Niitä on käännetty kymmenelle kielelle, ja neljästä on tehty elokuva. Guillou on myös suosittu televisioesiintyjä ja televisio-ohjelmien tekijä.
ellauri308.html on line 50: rankkaa arvostelua että ihailua. Hänet muistetaan ehkä parhaiten
ellauri308.html on line 277: Sisällissodan päätyttyä Suomessa 1918 tuhansia hävinneeseen punakaartiin kuuluneita pakeni Venäjälle, lähinnä Pietariin. Entisen punakaartin johto alkoi viettää ylellistä elämää Pietarin parhaissa hotelleissa ja ravintoloissa, olihan heillä muun muassa miljoonien markkojen arvosta Suomen Pankista varastettua ulkomaanvaluuttaa. Venäjälle paenneiden suomalaiskommunistien rivijäsenten elämä oli köyhää, ja heidän arvostelunsa tukahdutettiin kommunistipuolueen johdon taholta muun muassa erottamalla arvostelijoita puolueesta. Puolueen sisälle muodostui oppositioryhmittymä (niin sanottu mauserioppositio), joka päätti iskeä eli "poistaa johdon ja joukkueen välisen kuilun" avoimella hyökkäyksellä. Oppositioryhmä koostui nuorista punaupseerioppilaista jotka olivat koulutettu suoraan toimintaan ja heidän vihansa kohdistui erityisesti SKP:n keskuskomitean jäseniin. Tavoitteena oli kerralla murhata koko puolueen keskuskomitea. Aseina toimivat Nagant-revolverit ja Mauser-pistoolit.
ellauri309.html on line 1067: Melin raina The Patriot oli paxuhkoa kusetusta. Huolimatta siitä, että se sai yleisesti myönteisiä arvosteluja kriitikoilta, brittiläiset kriitikot ja historioitsijat arvostelivat sitä ankarasti, ja se herätti kiistaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa sen brittivastaisten tunteiden teemojen, brittihahmojen ja julmuuksien kuvitteellisen kuvan vuoksi, mukaan lukien haavoittuneiden sotilaiden ja sotavankien tappaminen. Elokuvan pääpahis ampuu kylmäverisesti lasta ja epähistoriallinen kohtaus, jossa siirtolaisten täynnä oleva seurakuntakirkko lukitaan ja poltetaan. Arvostelussaan elokuvasta kriitikko Roger Ebert kirjoitti: "Millään niistä ei ole paljon tekemistä vapaussodan historiallisen todellisuuden kanssa."
ellauri317.html on line 382: MJ Nicholls, jolla on 2 049 Goodreads-arvostelua, hyllytti Linklaterin "kädestä pudonneena"
ellauri321.html on line 604: Kristuksen arvostelu herättää pahennusta. 1030 tuomiota kuukaudessa.
ellauri325.html on line 710: Eino S. Repo osallistui talvi- ja jatkosotaan rintamalla ja kotiutui 1944 kapteenina. Hän valmistui 1948 filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta, pääaineenaan kirjallisuustiede. Valmistuttuaan hän toimi vapaana kirjallisuuskriitikkona ja kirjoitti arvosteluja muun muassa Uuteen Suomeen ja Parnassoon sekä radioon. Repo tunnettiin radikaalina kirjoittajana ja hänen oli lopetettava Uuden Suomen avustaminen, kun hän oli riitaantunut pääkriitikon, konservatiivisen V. A. Koskenniemen kanssa. Apu-lehden toimittajana Repo toimi 1958–1964, minkä jälkeen hänet valittiin Mainostelevision ohjelmajohtajaksi. Revon toimiessa vuosina 1965–1969 Yleisradion pääjohtajana hän toteutti yhtiössä useita uudistuksia. Niinpä Yleisradiolle, jossa oli aikaisemmin lähetetty vain STT:n sähkeuutisia, perustettiin Ralf Fribergin johdolla oma uutistoimitus. Samalla voimistunut vasemmistolainen opiskelijaradikalismi sai jalansijaa yhtiössä. Repo antoi runsaasti tilaa nuorille toimittajille ja heidän yhteiskuntakriittisille ohjelmilleen, mikä herätti syytöksiä Yleisradion politisoitumisesta ja toi sille pilkkanimen ”Reporadio”. Nyt on punatauti parantunut vaikka Kempeleeltä kazoen .se on viele vehen vasemmalle. Hehe.
ellauri328.html on line 426: Vuonna 2010 Howard kirjoitti kirjan Heterodoxy: Creating Judaeo-Christian Community Beyond Us and Them, jonka lähtökohtana on auttaa seurakuntia "ylimään umpikujasta ja muuttamaan konfliktit terveeksi monimuotoisuudeksi, jota yhdistää Messiaan rakkaus ja Messiaan voima. Pyhä jysäys". Merkittäviä kriittisiä arvosteluja Kenistä ovat seuraavat:
ellauri330.html on line 294: Journalistinen ura oli alkanut Koskimiehellä jo yliopisto-opiskelijana ollessaan. Hän oli lähettänyt malliarvostelun V. A. Koskenniemelle, joka tuolloin päätoimitti Aika-lehteä. Koskenniemi piti lukemastaan ja kutsui Koskimiehen mukaan toimitukseen. Rafun ensimmäinen kirja-arvostelu reposteli Maxim Gorkin Varjenkaa.
ellauri331.html on line 129: Chastny Korrespondent (chaskor.ru, joka tunnetaan myös nimellä "Chaskor", käännettynä "yksityinen kirjeenvaihtaja" ) on venäläinen verkkosanomalehti. Chaskor on Venäjän ensimmäinen kausijulkaisu, joka siirtyy Creative Commons -lisenssiin. Chaskor julkaisee anaalisia artikkeleita, arvosteluja, haastatteluja ja uutisia venäläiseen Vikipediaan. Chaskor sai 2011 Runet palkinnon, mikä ei todista enää midiä.
ellauri331.html on line 394: The Daily Beast julkaisi 11. elokuuta 2016 artikkelin otsikolla "Sain kolme Grindr-treffiä tunnissa olympiakylässä", jonka kirjoitti Nico Hines, sivuston Lontoon toimittaja, jonka tehtävänä oli kuvata olympialaisia. Hines, heteroseksuaalinen (LOL) naimisissa oleva mies, kirjautui useisiin homo- ja heterotreffisovelluksiin, mukaan lukien Tinder, Bumble ja Grindr, ja dokumentoi kokemuksensa olympiakylän vessoissa. "Se, miten tämä toimittaja ajatteli, että oli OK – tai että se oli jotenkin yleisen edun mukaista – kirjoittaa hänen petollisista kohtaamisistaan näiden miesten kanssa, kuvastaa täydellistä arvostelukyvyn puutetta ja välinpitämättömyyttä. perustason säädyllisyyttä, puhumattakaan journalismin etiikasta."
ellauri332.html on line 284: Kukaan ei pitänyt "Alohasta". Ei edes Emma Stone itse, vaikka hän liittyi "tämä on valkaisua" -joukkoon vasta maksettuaan. Allison Ng on kiinalais-havaijilainen, kaksi kulttuuria, joita Stone ei ole, mikä oli yksi elokuvan saamista suurimmista kritiikistä. Kaiken kaikkiaan elokuva oli suuri floppi ohjaaja Cameron Crowelle, vaikka siinä oli paljon huonoja arvosteluja ja kiinnostuksen puute lisätä casting-virheitä, jotka hautasivat tämän elokuvan. Stone kertoi Los Angeles Timesille: "Minusta on tullut monien vitsien kohde. Olen oppinut paljon valkopesun hullusta historiasta."
ellauri332.html on line 315: Elokuva oli huima menestys ja sai positiivisia kriittisiä arvosteluja sen julkaisun yhteydessä elokuvan julkaisuhetkellä. Muutamaa vuotta myöhemmin paljastui kuitenkin, että kaksi johtoasemaa, Charlize Theron ja Tom Hardy, eivät tulleet toimeen, vaan Charlize tunsi olevansa vaarassa. Hän jopa pyysi suojaa Hardylta kuvaamisen aikana. Se varmasti peittää erittäin kylläisen elokuvan harmaalla pilvellä, tietäen kuinka vaikeita suhteet kuvauspaikalla olivat. Kiinnos.
ellauri332.html on line 511: Nyt olemme kaikki lukeneet huonon arvostelun elokuvasta, mutta Pohjois-Korean "The Interview" -kritiikki vie kakun. Pohjois-Korean hallitus piti elokuvaa niin loukkaavana, että he uhkasivat sotilaallisilla toimilla Yhdysvaltoja vastaan, jos elokuvaa ei raavitettaisi! Voimme kaikki olla samaa mieltä siitä, että "Haastattelu" ei ollut sotaa aloittamisen arvoinen.
ellauri332.html on line 524: No, ei näytä olevan mitään taikuutta, joka pysäyttäisi kulissien takana olevan kiistan. Kaksi elokuvan päänäyttelijää, Johnny Depp ja Ezra Miller, ovat keskellä omia henkilökohtaisia kiistojaan, kun taas tarinan luoja JK Rowling on joutunut viime vuosina arvostelun kohteeksi trans-vastaisista kommenteistaan. Taas on yläluokan britti pikkupojalla mirri kaulassa.
ellauri332.html on line 531: "Memoirs of a Geisha" oli Arthur Goldenin [n.h.] myydyin romaani. Elokuvantekijä Rob Marshall, Oscar-palkitun Chicagon ohjaaja, otti sen uudelleen elokuvaksi. Kaliforniassa kuvattua japsuelokuvaa kritisoitiin epäaitoudesta. "Memoirs of a Geisha" voitti kolme Oscar-palkintoa, mutta se sai vaihtelevia arvosteluja ja sitä kritisoitiin laihojen kiinalaisten näyttelijöiden käyttämisestä pulskien japanilaisten naisten esittämiseen. Sekä kiinalaiset että japanilaiset loukkaantuivat. Mutta jopa kirja oli kiistanalainen, sillä kirjailijaa inspiroinut geisha haastoi hänet oikeuteen heidän nimettömyytensä sopimuksen rikkomisesta. Vittu että jenkit on sitten kieroja.
ellauri336.html on line 561: Ruotsalainen ilmastoaktivisti Greta Thunberg joutui maanantaina kiivaan arvostelun kohteeksi Saksassa sen jälkeen kun hän oli vaatinut Amsterdamin ilmastomielenosoituksessa sunnuntaina tulitaukoa Gazaan ja antanut puheenvuoron naiselle, joka väitti Israelin syyllistyvän Gazassa kansanmurhaan. Puheenvuoron naiselle! Kansanmurhaan! Nyt meni mezään ja pahasti! Kansanmurhahan tapahtui Saxassa, ja sen kohteena oli silloinkin juutalaisia! No oli siellä vähän romaanejakin, ja slaaveja, joka tapauxessa jotain epäarjalaisia.
ellauri340.html on line 500: Kirjat arvostelussa
ellauri341.html on line 37: Ylipainoisen Marko Leikolan paxu paasauskirja Teidän edessänne ylenannettu on erittäinkin näiden paasausten oloinen. Sillä on vaan 1000 sivua ja rapiat, mulla 18K tähän mennessä. Punkerosta Markosta on aikaisempi maininta ja kuva albumissa 265. Koska Markon kirja on paxu niin, tämä arvostelu jatkuu paljon myöhemmin albumissa 352.
ellauri341.html on line 129: Vittu miten kirjallisuuskriitikot, etenkin kotimaiset on sitten tolvanoita! Niiden arvostelut 1000-sivuisesta kirjasta perustuu noin 10 ensimmäiseen sivuun. Joku typerä heesusapina askarruttaa niitä niin ettei ne laisinkaan ole tajuavinaan mistä kirjassa on ehkä puhe. Todennäköisesti ne on jo urvahtaneetkin, kun ei heti alkanut joku hjuuman interest juoni pyörimään, eli jonkun oikeneva kyrpä ala lähestyä jotakin lupaavanhajuista vittua.
ellauri345.html on line 709: Walter Benjamin: Kriittinen arvostelu – uhkapeluri, naistenmies, ajattelija
ellauri346.html on line 77: Elokuva tunnustettiin tuottoisimmaksi elokuvaksi Venäjällä ja IVY-maissa vuonna 2008 , ja se keräsi noin 55,6 miljoonaa dollaria 5 miljoonan dollarin budjetilla. "Kohtalon ironia. Jatka" sai ristiriitaisia arvosteluja kriitikoilta. Joidenkin mielestä se oli aivan paska, joidenkin vain lässähdys. Kaikki olivat yhtä mieltä että se oli hirmu sekava.
ellauri346.html on line 227: David Ehrlich IndieWirestä kutsui elokuvaa "slapstick-neron karnevaaliksi" ja kehui ohjaajaa ja näyttelijöitä, erityisesti Michelle Yeohin esitystä. The Hollywood Reporterin David Rooney kutsui elokuvaa "villisti keksityksi addiktin paratiisiksi, villisti mielikuvituksellisena ja usein hilpeänä." Hän kehui näyttelijöitä ja ääniraitaa, mutta katsoi, että tarinan taustalla olevien teemojen käsittely on ala-arvoista. Tärkeät "Toivo", "yritteliäisyys", "oman elämänsä seppo" ja "rags to riches" teemat sivuutettiin lähes kokonaan. Marya E. Gates kehui Michelle Yeohin suorituskykyä elokuva-arvostelusivustolla "RogerEbert.com" ja kirjoitti: "Michelle Yeoh on tämän elokuvan tärkeä tukipilari, ja hänen roolinsa esittelee hänen erilaisia kykyjään hänen mestarillisista kamppailulajitaidoistaan (loistava komediallinen ajoitus) hänen kykyynsä luodata rikkaiden ihmisten tunteiden äärettömiä syvyyksiä, jotka vaativat usein vain katseen tai reaktion.
ellauri348.html on line 395: Kirkus Reviewsin vuonna 1986 tekemässä kirja-arvostelussa anonyymi arvioija kuvaili kirjaa "kompastavaksi, roikkuvaksi yritykseksi pikareskiromaaniin". Johtopäätös oli "Kovakätinen, yhden vitsin romaani, joka on lopulta huijaus". Publishers Weekly tunnusti "kohdehuumorin täällä", mutta sanoi, että kirjailija "on kirjoittanut parempia kirjoja kuin tämä". Alun perin romaania myytiin arviolta 30 000 kappaletta. Vuoden 1994 elokuvasovituksen julkaisun jälkeen, pääosassa Linnan sahan omistajan pojan näköinen Tom Hanks, romaania myytiin yli miljoona kappaletta.
ellauri349.html on line 626: "Todellinen irtautuminen" tarkoittaa itsensä syvällistä vapautumista kaikista oletuksista, uskomuksista, arvosteluista, tunteista jne. Lyhyesti sanottuna se on vapautumista kaikesta kiintymyksestä joa itseensä saati muihin ja maailmaan.
ellauri350.html on line 273: Perry Masonia ja Ironsidea teeveessä esittänyt Raymond Burr vertasi Angeloun runoa Frostin runoon, mitä hän väitti, että "On the Pulse of Morning" -kielteisiä arvosteluja antaneet runokriitikot eivät tehneet. Angelou "kirjoitti uudelleen" Frostin runon molemmissa runoissa esiintyneen persoonallisen luonnon näkökulmasta. Frost ylisti Amerikan kolonisaatiota, mutta Angelou hyökkäsi sen kimppuun. Amerikan luomisen kustannukset olivat abstrakteja ja moniselitteisiä Frostin runossa, mutta Angeloun runon personoitu Tree merkitsi niitä Amerikan kulttuureja, jotka maksoivat merkittäviä kustannuksia sen luomisesta. Sekä Frost että Angelou vaativat "taukoa menneisyyteen", mutta Frost halusi kokea sen uudelleen ja Angelou kohdata sen virheet. Burr vertasi Angeloun runoa myös Audre Lorden runoon "Jokaiselle teistä", jolla on samanlaisia teemoja tulevaisuuteen katsomisesta, sekä Walt Whitmanin " Song of Myself " ja Langston Hughesin " The Neekeri puhuu joista ".
ellauri350.html on line 279: Angelou ymmärsi, että vaikka "Aamun pulssissa" oli paremminkin "julkinen runo" kuin suuri runo, hänen tavoitteensa välittää viesti yhtenäisyydestä saavutettiin. Runoilija David Lehman oli samaa mieltä ja totesi, että vaikka se täytti teatterin ja poliittisen tavoitteensa, runo ei ollut kovin mieleenpainuva. Runoilija Sterling D. Plumpp piti Angeloun esitystä "loistava", mutta "ei ollut niin innostunut ekstistä". Burr totesi, että kaipparien Angeloun runon negatiiviset arvostelut, kuten useimmat hänen muuta runoaan koskevista arvosteluista, johtuivat heidän elitismistä ja kapeista näkemyksistä runoudesta, jotka rajoittuivat kirjoitettuihin muotoihin eikä puhuttuihin, kuten "Pykeellä of Morning", joka oli kirjoitettu lausuttavaxi ääneen ja esitettäväxi mahtipontisesti. Burr vertasi kirjallisuuskriitikkojen vastausta Angeloun runoon Frostin runon kriitikoiden kanssa: "Frostin voimakas lukeminen täydensi runoa siinä mielessä, että se vahvisti sitä, kun taas Angeloun runonsa voimakas lukeminen täydensi sitä siinä mielessä, että hän teki ilmeiseksi sen riittämättömyyden ja puutteet."
ellauri350.html on line 617: Ei arvostelua, jos olet tehnyt tämän tehdessäsi varauksen romanttiseen ystävänpäiväravintolaan .
ellauri351.html on line 168: Ronald Brittonin "Mielen ja aivojen välissä" - Tohtori Neil Vickersin arvostelu
ellauri351.html on line 303: Taleb väittää, että tilastotieteilijät voivat olla pseudotieteilijöitä harvinaisten tapahtumien ja räjähdysten riskeissä ja peittää epäpätevyytensä monimutkaisilla yhtälöillä. Tämä asenne on herättänyt arvostelua: American Statistical Association omisti The American Statistician -lehden elokuussa 2007 ilmestyneen numeron The Black Swanille. Lehti tarjosi sekoituksen ylistystä ja kritiikkiä Talebin pääkohdista, keskittyen Talebin kirjoitustyyliin ja hänen esitykseensä tilastokirjallisuudesta. Clemsonin yliopiston matematiikan professori Robert Lund kirjoittaa, että Black Swan -kirjassa Taleb on "ajoittain holtiton ja joutuu suurenmoisille liioittelemille; ammatillinen tilastotieteilijä pitää kirjaa kaikkialla naiivina". Lund kuitenkin myöntää, että "on monia kohtia, joissa olen samaa mieltä Talebin kanssa", ja kirjoittaa, että "kirja on pakollinen" kaikille "rahoituksesta ja/tai filosofisista todennäköisyyksistä etänä kiinnostuneille".
ellauri352.html on line 686: Mutta kaikesta vihasta huolimatta (ja selvästi vihaan sitä paljon, lol) kirjassa oli loistavia osia ja osa siitä oli erittäin opettavaista. Lukuun ottamatta 50-luvun moraalia, se antoi valtavan käsityksen Palestiinan/Israelin ja juutalaisten historiasta. Vielä nykyäänkin osa siitä pitää paikkansa. En voi sivuuttaa tätä ja antaa sille yhden tähden. Harmi vain, että hyvät tavarat on haudattu So:n alle. Paljon. Paskaa. *Muokkaa 8.6.22: Tarkemman harkinnan jälkeen olen päättänyt muuttaa arvosteluni 1 tähteen.
ellauri353.html on line 377: Mishkasta tehdyn teatterikappaleen "Auringonlasku" arvostelut Odessassa olivat ristiriitaisia. Jotkut kriitikot ylistivät näytelmän "voimakasta porvaristonvastaisuutta". ja sen mielenkiintoisuutta", "isät ja pojat" -teemaa. Mutta erityisesti Moskovassa kriitikot kokivat, että näytelmän asenne porvaristoon oli ristiriitainen ja heikko. Auringonlasku suljettiin ja poistettiin Moskovan taideteatterin ohjelmistosta.
ellauri359.html on line 110: Blakella oli elämänsä aikana vain yksi näyttely, jonka hän ripusti veljensä kangaskaupan yläkertaan kesällä 1809 Lontoossa. Näyttelystä julkaistiin vain yksi arvostelu, jonka Megan Hunt kirjoitti The Examineriin. Hän valitti huonosti ymmärrettävistä allegorioista ja turhanpäiväisistä yrityksistä esittää sekä ruumista että sielua, tahroista, läiskistä ja sekasotkuisesta hölynpölystä. Kirjoittaja väitti, että Blake ei osaa piirtää ja että esillä olevat kuusitoista maalausta ovat ”vain penikkatautisten aivojen kuohahduksia” ja Blake itse ”epäonninen mielisairas”, joka kärsii ”häikäilemättömästä turhamaisuudesta”. ”Silmä näkee enemmän kuin sydän tietää", puolusteleixe Blake.
ellauri362.html on line 71: Publishers Weekly arvioi romaanin arvostelussa, että se "on pikemminkin rantakirja historiallisten fiktioiden ystäville kuin kirjallinen kunnianosoitus Austenin mestariteokselle", ja katsoo, että tyttäret on kirjoitettu ennustettavasti. Arvostelija arvostelee myös Astonia siitä, ettei se onnistunut jäljittelemään Austenin tyyliä, vaan romaanin proosa on "tylsää ja anakronistista".
ellauri362.html on line 439: Lopulta hän ei kestänyt elämää Aldeburghissa enää. Vuoden 1779 lopulla hän päätti panostaa kaikkensa kirjallisuuteen Lontoossa, ja huhtikuussa 1780 hän lähti pääministerin sukulaisen Dudley Northin avustuksella Slaughdenin laiturilta. Lontoossa hän asui Royal Exchangen läheisyydessä, lähellä Cornhillissä asuneita Miss Elmyn ystäviä, ja ryhtyi tarkistamaan muutamaa näytelmää ja joitain mukanaan tuomiaan proosaesseitä opiskellessaan kasvitiedettä ja entomologiaa Lontoon ympärillä ja pitää Mirrille osoitettua päiväkirjaa. Vuosi oli hänelle köyhyyden ja pettymyksen vuosi. Niiden runojen joukossa, joita hän yritti julkaista, epäonnistui, olivat kirje hänen suosikkipaketeissaan prinssi Williamille (myöhemmin William IV), satiirinen kirje paholaisesta (ilmeisesti tarkistettu versio aikaisemmasta runosta, Ihmiskunnan viholliset) ja Mirrille osoitettu kirje, joissa molemmissa hän käyttää anapaestia. Yksikään julkaisija ei hyväksynyt näitä runoja niiden kirjoittajan purevasta esittelystä huolimatta salanimellä "Martinus Scriblerus". Lordit North, Shelburne ja Thurlow, yksi toisensa jälkeen, kuuntelivat kirjailijaa kuuroilla korvilla vaikka hänen säkeistyksensä Shelburnelle ansaitsi jonkinlaisen palkinnon. Ja kun hän luultavasti elokuussa 1780 löysi kirjapainon, joka halusi painaa kaksisataaviisikymmentä kopiota toisesta runosta, se ei tuonut hänelle muuta kuin yhden tai kaksi vähäistä arvostelua. Crabbe, joka useissa tämän aikakauden teoksissa kuvailee omia tunteitaan ja tilaansa, lähetti tämän jälkeen "Kuukausikatsauksen tekijöille" jakeisen kirjeen, jossa hän käytännössä pyytää heitä neuvomaan, pitäisikö hänen jatkaa runoudessa vai ei, antaen muuten itselleen satiirisia neuvoja menestykseen johtavista menetelmistä. Runossa ei ole mitään ihmeellistä paitsi idean hämmästyttävä yksinkertaisuus. Crabbe ei pitänyt viinamäen miehistä, koska sen isäpaskiainen oli ollut sellainen.
ellauri364.html on line 293: Käytännöllisesti katsoen kaikki ihmiset pitävät tarkkaa lukua siitä, mitä muut heistä pitävät ja ajattelevat. Tämä herkkyys on suorastaan yksi eetillisen tiedon edellytyksistä. Se voi ilmetä mielistelynä, orjamaisena nöyryytenä tai kunnianhimona, mutta myös näennäisesti stoalaisena ja pohjaltaan ylpeänä välin- pitämättömyytenä kaikkia ulkonaisia asioita kohtaan. Toiset ihmiset ovat kerskailijoita, jotka vaistomaisesti suurentelevat ja kaunistelevat itseään ja vaikuttimiaan, toiset taas ilmeisen halukkaasti alentavat ja halventavat itseään toivon siten saavansa tunnustusta osakseen. Toiset henkilöt ovat eroottisesti erittäin aktiivisia, toiset sukupuolisesti heikkoja ja estyneitä. Mutta tämä kaikki on sinänsä ihan okei! Vasta liiallisuudet käyvät arveluttavikai, etenkin jos arvostelukyky ja tasapaino järkkyvät.
ellauri369.html on line 319: Helmi- ja maaliskuussa hän käänsi Jöns Jacob Berzeliuksen teoksen kun Jöns ei kazonut, ja syyskuussa hän "luki Goethea ". Marraskuussa hän ilmoittautui "skotlannin oikeuden luokkaan " ja opiskeli David Humen (asianajaja) johdolla. Joulukuussa 1819 ja tammikuussa 1820 Carlyle teki toisen julkaisuyrityksensä kirjoittamalla arvosteluartikkelin Marc-Auguste Pictet'n kazauksesta Jean-Alfred Gautier'n teoxeen Essai historique sur le problème des trois corps, joka jäi julkaisematta ja kadonnut. Oikeustieteen luokat päättyivät maaliskuussa 1820, eikä hän jatkanut aihetta enempää.
ellauri369.html on line 497: Frouden sepustuxet herättivät sekä liberaalien että Oxford High Church määnien vihan; tämä vihamielisyys ilmaistiin Christian Remembrancerin ja Edinburgh Review - lehden arvosteluissa. Teos oli kuitenkin suosittu menestys, ja sen kanssa, että Froude kielsi varhaiset romaanit vuonna 1858, auttoi häntä saamaan takaisin suuren osan vuonna 1849 menettämänsä arvostuksen. Thomas Macaulayn kuoleman ansiosta vuonna 1859 Froudesta tuli tunnetuin elävä historioitsija Englannissa.
ellauri383.html on line 79: Tässä ei juurikaan painoteta tarinankerrontaa. Variety-arvostelu väitti, että "käsikirjoittaja-ohjaaja Fehér vaatii kieltämään yleisöltä kaiken tyytyväisyyden, keskittyen yksinomaan pakkomielteeseen ja kieltäytyy esittämästä mitään todisteita, jotka johtaisivat tapausta eteenpäin." Arvostelija ehdotti myös, että siitä tulisi täydellinen albumi taiteellisista mustavalkoisista still-kuvista. Siellä ei selvästi yritettykään ymmärtää, mitä Fehér aikoi. “I want to show to what extent the search for justice stands in ridiculous contrast to the eternity of nature. Meanwhile, it is precisely this futile search that I am so fascinated by,” György Fehér said in 1991. Magyar Fehér Bor.
ellauri384.html on line 192: Romaani Catch-22 julkaistiin kovakantisena vuonna 1961, ja se sai vaihtelevia arvosteluja. Chicago Sun-Times kutsui sitä "parhaaksi amerikkalaiseksi romaaniksi vuosiin", kun taas kaikki muut kriitikot pitivät sitä "järjestämättömänä, lukukelvottomana ja karkeana". Kirjaa myytiin 10 miljoonaa kappaletta Yhdysvalloissa.
ellauri386.html on line 70: Kun The Double sai kielteisiä arvosteluja (mukaan lukien erityisen särkevä Belinski), Dostojevskin terveys heikkeni ja hänen kohtaukset yleistyivät, mutta hän jatkoi kirjoittamista. Dosto sai lohtua Petrashevsky Circlestä, jonka perusti Mihail Petrashevsky, joka oli ehdottanut sosiaalisia uudistuksia Venäjälle. Mihail Bakunin kirjoitti kerran Aleksanteri Herzenille, että ryhmä oli "mitä viattomin ja vaarattomin yhtiö" ja sen jäsenet "järjestelmällisesti vastustivat kaikkia vallankumouksellisia tavoitteita ja keinoja".
xxx/ellauri044.html on line 766: Voltaire joutui usein vaikeuksiin arvostelunsa takia: hän istui kahdesti Bastiljin vankilassa ja joutui 1726 kolmeksi vuodeksi maanpakoon. 1750-luvulla Fredrik II Suuri otti Voltairen suojelukseensa Sanssoucin linnaan. Siellä ollessaan hän kävi vilkasta kirjeenvaihtoa Katariina Suuren kanssa.
xxx/ellauri044.html on line 948: Gripenberg ei hyväksynyt 1920-luvulla muotiin tullutta uutta, vapaamittaista runoutta. Kun kirjailija Elmer Diktonius julkaisi Gripenbergistä häväistyskirjoituksen nimeltä Ruumis luuraa, Gripenberg vastasi kirjoittamalla nimimerkillä Åke Eriksson kokoelman vapaamittaisia runoja nimellä Den hemliga glöden (1925). Kokoelma saikin hyvät arvostelut ja tekijää pidettiin uutena, lupaavana runoilijana. LOL. Kyllä se on rummaa, kun ruumis luuraa. (Vanha ähtäriläinen sananlasku.)
xxx/ellauri056.html on line 222: Taavi Kuparikenttä oli Dickensin mielikirja. Ei ylläri, elämä ja teos-tutkijalle, täähän on Kallen niukasti pyllyverhoiltu omaelämäkerta. Se sai hienot arvostelut alkaen Thackeraysta ("Bravo Dickens!"). Arnoldin Masa kiitti sitä 1881. 1911 GK Chesterton vittuili, et Taavissa Dickens loi "otuxia jotka liimautuu meihin ja tyrannisoi, otuxia joita emme haluis unohtaa vaikka voitasiin, ja ei voida unohtaa vaikka haluttais, otuxia jotka on todellisempia kuin Dickens ize."
xxx/ellauri056.html on line 519: Kant käytti hiljaisen vuosikymmenensä pohtien ratkaisua esitettyyn ongelmaan. Kun hän lopetti hiljaisuuden toukokuussa 1781, hänen vastauksensa oli Puhtaan järjen kritiikki. Vaikka Kritiikki on nykyään eräs filosofian historian kuuluisimmista teoksista, siitä ei välitetty juuri lainkaan sen ensimmäisellä julkaisukerralla. Kirja oli pitkä, alkuperäisenä saksankielisenä painoksena yli 800 sivua, ja se oli kirjoitettu kuivalla koulufilosofisella tyylillä. Se sai vain muutamia arvosteluja, ensimmäisen ilmestyessä vasta tammikuussa 1782, eivätkä arvostelijat ymmärtäneet Kritiikin vallankumouksellista luonnetta. Kant pettyi teoksen saamaan vastaanottoon. Hän kuitenkin ymmärsi teoksen epäselvyyden ja kirjoitti teoksen Prolegomena, joka teki yhteenvedon Kritiikin pääkohdista.
xxx/ellauri056.html on line 532: Cunt innostui suosiosta niin että kirjoitti lisää kritiikkejä vähän joka aiheesta. Kantissa oli ainesta kriitikoxi. Hän kirjoitti myös joukon osittain yleistajuistettuja esseitä historiasta, uskonnosta, politiikasta ja muista aiheista. Nämä teokset saivat Kantin aikalaisilta hyvän vastaanoton ja takasivat hänen keskeisen asemansa 1700-luvun filosofiassa. Tuohon aikaan ilmestyi useita aikakausjulkaisuja, jotka oli tarkoitettu pelkästään kantilaisen filosofian puolustamiseen ja arvosteluun.
xxx/ellauri057.html on line 66: Juhani Siljo oli melko esinahka. Fasisti. Seukkas Eila Pennasen äiskän kaa. Anto kiittävät arvostelut Nestor Kuulapään esikoisesta.
xxx/ellauri057.html on line 694: Vuonna 1921 Leino anoi vapautusta Suomen kansalaisuudesta. Oli kyllästynyt apurahojen puutteeseen ja saamaansa arvosteluun.
xxx/ellauri057.html on line 1079: Wang Wei: Jos ei muuta, voi iiiiihmetellä, mitä kaikkea sai aikaan, julkaisi! Mieletön määrä kirja-arvosteluja, esseekokoelmat, historialliset romaanit. Kun luin sen hist. romaania Tiberius, tuli niin hirvee hinku suolakurkkuihin, että täyty käydä ostamassa.
xxx/ellauri057.html on line 1359: Mistähän vois lukea Katin "poleemisen" arvostelun Late Viljasen Vaakku-hymistelystä nimeltä Onnistunut vuorimatka (Kirjallisuuslehti 1935). Katilla ei ollut T. Vaaskiven keikaroivaa tyylillistä loistoa, mutta se osas purra. Ei mikään individualisti kanankakan kantaja vaan kunnon kiila. Paxukin puu halkeaa kun jaxaa kauan kilkuttaa sitä kiilalla. Se me ollaan opittu Rauhixessa halkomalla yli vuosisadan ikäisiä visapöllejä. Jotkut Katin pakinoista ovat ilmiselviä paasauxia. Käy ihan kateexi.
xxx/ellauri084.html on line 532: Jazz muusikko Ron Brownin bio, konsertti ja kierrostiedot, albumit, arvostelut, videot, valokuvat ja lissää.
(This page intentionally left blank.)
xxx/ellauri086.html on line 726: Poe muutti takaisin Richmondiin vuonna 1835. Hän työskenteli seuraavina vuosina toimittajana useissa kirjallisuuslehdissä. Richmondissa hän työskenteli kuukausittain ilmestyneessä Southern Literary Messengerissä vuosina 1835–1836. Aluksi Poe hoiti lehden kirjeenvaihdon ja oikoluvun sekä kirjoitti kirjallisuusarvostelut.
xxx/ellauri086.html on line 728: Poe kirjoitti yleensä myönteisesti, mutta osa arvosteluista oli ilkeitä ja toi hänelle vihamiehiä. Kirjallisuusarvostelijana Poe arvioi myönteisesti esimerkiksi nuoren Charles Dickensin teoksia sekä haastatteli Dickensiä tämän käydessä Yhdysvalloissa. Myös Nathaniel Hawthornen tuotannosta hän kirjoitti lehteen myönteisiä arvosteluja.
xxx/ellauri091.html on line 255: Sysäyxen oli antanut puhujan lause "huonosta kirjasta". Olin lapsuudessani ja esimurkkuna säilynyt kaikelta "rumalta" niin tyyten, että mua oli tuskin kiinnostanut muu kuin joku maalla kuultu rivo laulunsäe. -- äh Hilja on niin monisanainen, kerron lyhyemmin. Se oli ruozintanut jonkun tyttökirjan joka sen mielestä oli tuntunut harmittomalta. Päähenkilö oli uhmapäinen izekeskeinen rasavilli tyttönen joka kehittyi herttaisen opettajattaren ja hiovan toveripiirin avulla suloisexi pikku naisexi, joka paluumatkalla opistosta löysi vielä oman "prinssinnakkinsa". Mutta mikä olikaan "Otava" kustannusyhtiön setämiesten vastaus? "Teosta ei ole voitu hyväxyä. Se saisi varmasti ankaran arvostelun sisällyxensä laadun tähden. "Otavan" pöytäkirjoissa sanotaan lyhyesti, että sitä pidettiin sopimattomana.
xxx/ellauri103.html on line 406: Harry Potter ja viisasten kivi julkaistiin vihdoin 26. kesäkuuta 1997. Sitä ei markkinoitu kovinkaan suurellisesti, mutta kirja sai varsin myönteisiä arvosteluja. Jotkut kaukonäköisemmät kuitenkin moittivat kirjaa. Tärkein käännekohta oli kuitenkin se, että kirjan Yhdysvaltain-oikeuksista käytiin tiukka huutokauppa. Hinta päätyi peräti 100 000 dollariin, ja tämä herätti jo huomiota lehdistössä, joka nosti Rowlingin esiin köyhyydestä nousseena yksinhuoltajana. Korkealle noussut hinta varmisti myös sen, että kustantamon oli pakko nostaa kirja pinnalle, jottei kärsisi siitä tappiota. Ensipainos USA:ssa oli peräti 500 000 kappaletta.
xxx/ellauri104.html on line 806: Pulkkinen on sisällyttänyt antiromaaniinsa kirjoittamishetkellä ajankohtaisia teemoja, kuten Puolan sotatilan, Suomen idänpolitiikan arvostelun, Afrikka-kokemuksensa ja kehitysyhteistyökritiikin, omaa henkilöhistoriaansa, omat todelliset ja fiktiiviset kirjansa, lukemattomat lainaukset mm. sosiaalipsykologisesta kirjallisuudesta.
xxx/ellauri114.html on line 393: Kaarle Viktor (Kalle Vihtori) Väänänen (22. maaliskuuta 1888 Kuopio – 12. elokuuta 1960 Lahti) oli suomalainen kirjailija ja oppikoulun opettaja. Väänäsen vanhemmat olivat poliisikonstaapelit Kaarlo Vilho Väänänen ja Maria Niskanen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1907 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1915. Väänänen toimi luonnoonhistorian ja maantieteen opettajana Viipurin uudessa yhteiskoulussa 1922–1929, Viipurin tyttölyseossa 1929–1945 ja Lappeenrannan lyseossa 1945–1952. Talvi- ja jatkosodan aikana Väänänen oli viihdytysjoukoissa. Vuosina 1945−1947 Väänänen oli komennettuna opettajaksi Valtion sisäoppilaitokseen (”Internaatti”) Niinisalon varuskuntaan. Väänänen oli naimisissa Alma Maria Vanamon (ent. Vilander) kanssa vuosina 1912–1945. Avioeron jälkeen hän meni uusiin naimisiin 1948 Kerttu Vainion (ent. Grönlund) kanssa. Väänänen kirjoitti myös nimimerkeillä K. V., Korsukolportööri ja Laulajapoika. Osassa teoksiaan hän käytti savveettee murreettee. Hän laati myös luonnon- ja maantieteellisten kirjojen arvosteluja ja pakinoita sekä suomennoksia, mm. Wilhelm Buschin teoksista. Pojat joit ei saatu hyvix ym. on Kallen kynästä. Minnee puhee savvee murrreettee.
xxx/ellauri120.html on line 414: 1930-luvun alussa Nyrki Tapiovaara etsi itseään, tulevaisuus oli epävarma, ja lakitieteiden opiskelukin jäi sivuasiaksi. Syksyllä 1933 isä-Tapiovaara kutsui poikansa takaisin Hämeenlinnaan. Tämän karanteenin aikana Nyrki Tapiovaara löysi elokuvataiteen. Hän kirjoitti niin vakuuttavia elokuva-arvosteluja pieneen Häme-lehteen, että pian hänet kutsuttiin Yleisradion säännöllisten elokuvakatsausten tekijäksi. Syksyllä 1934 hän aloitti myös työn Työväen näyttämön ohjaajana Helsingissä.
xxx/ellauri120.html on line 416: Valentin Vaala oli tarjonnut Tapiovaaralle sankarin osaa elokuvassa Helsingin kuuluisin liikemies. Koekuvaus epäonnistui, jolloin Tapiovaara vakuuttui, että hänen paikkansa on pikemmin kameran takana. Takaa pienestä mustasta reiästä saa laajemmat näkymät. Hän onnistui närkästyttämään Suomi-Filmin Risto Orkon radioarvosteluillaan niin perusteellisesti, että ne lopetettiin vuonna 1935. Vasemmistoradikaalin mainekaan ei juuri ollut eduksi Tapiovaaran elokuvauran kehitykselle. Sitten kuvaan tulivat kirjailija Juhani Ahon poika Heikki Aho velipuolensa Björn Soldanin kera. Heikki Aho kiinnitti Nyrki Tapiovaaran ohjaamaan elokuvan isänsä kuuluisasta Juha-romaanista. Elokuva sai ensi-iltansa tammikuussa 1937. Samana vuonna Tapiovaara matkusteli Euroopassa ja kirjoitti vaikutelmistaan artikkeleita Helsingin Sanomiin ja Elokuva-aittaan. Juhaa seurasi kaksi komedia- ja kaksi draamaelokuvaa. Olikohan Heikki ja Björn homoja. Isäpappa Juhani bylsi vuoronperään Soldanin siskoxia. Ei sentään kaxosia kuten Marja Leinosen pikkuveikka.
xxx/ellauri122.html on line 296: toisille rumasti puhumisen, arvostelun ja kiusaamisen.
xxx/ellauri126.html on line 559: 1 narsismin tunnusmerkeistä on muiden narsistien tuomitseminen ja arvostelu. Kaikkea minkä kiellämme izeltämme halveximme toisissa. Esim lorttoja ja jynkyllä runkkaavia keijoja.
xxx/ellauri126.html on line 726: Eli paras keskittyä vaan tässä hetkessä sykkivään elimeen. Se on Elimäen tarkoitus. Tietoisen läsnäolon tekniikalla opimme hyväksymään asiat sellaisina kuin ne juuri tällä hetkellä ovat, ilman arvostelua ja epätoivoista muutoshalua. Hyväxytkö olevasi ruma kalkkuna? Hyväxyn. Kiitos. Okei, ja kassan kautta olkaa hyvä.
xxx/ellauri128.html on line 162: Richterin isä oli kansakoulunopettaja, joka toimi myöhemmin Schwarzenbachissa kirkkoherrana. Richterin kouluaikana vuonna 1779 hänen isänsä kuoli ja jätti perheen puille paljaille. Kun Richter kirjoittautui Leipzigin yliopistoon, hänellä oli mukana kirjallinen todistus köyhyydestään. Yksi lukuvuosi teologiaa sai hänet ymmärtämään, ettei hänestä olisi seuraamaan tällä alalla isänsä jalanjäljissä. Richter päätti ruveta kirjailijaksi. Hänen varhaisille kirjallisille tuotoksilleen ei ollut helppo löytää kustantajaa. Ensimmäinen painettu kirja, Grönländische Prozesse, sai kurjat arvostelut ja tuotti tappiota kustantajalle, joka kieltäytyi painamasta kirjasta enempää kuin kaksi osaa. Richterin velkataakka Leipzigissa kävi ylivoimaiseksi, ja hän pakeni takaisin perheensä luo salanimen turvin. Elämä perheen luona tarjosi ehkä pakopaikan velkojain kynsistä, mutta köyhyyden aiheuttama kurjuus oli vastassa sielläkin. Kukaan Richterin veljistä ei osoittanut taipumusta työtekoon, ja yksi heistä teki itsemurhan 1789 perheen viheliäisen rahatilanteen vuoksi. Richter toimi kirjoitustyön ohella vuosina 1790–1794 kotiopettajana Schwarzenbachissa.
xxx/ellauri129.html on line 596: Börne oli hehkuva kuin huono tulitikku. Kuuluisuutensa Börne saavutti tulisilla, taantumusta ja Saksan tyrehtyneitä oloja verisesti vitsovilla Pariisin-kirjeillään, Pariser Briefe, jotka hän poliittisessa maanpaossa kirjoitti ihailemastaan Pariisista käsin. Börnen kirjoitustapa on leimahtelevaa, terävää, mutta kiihkoilevan yksipuolista sekä lukijaa "ehkä" uuvuttavaa. Börnen katkera viha Goetheä vastaan on myöskin liittänyt hänen nimeensä jonkinmoisen herostraattisen kaiun. Adolf Menzeliä vastaan Börne on kirjoittanut kiistakirjoituksen Menzel, der Franzosen-fresser. (Kekähän se Meisseli-setä sitten oli?) Börne kirjoitti myöskin teatteri- ja kirja-arvosteluja, joissa kuitenkin häiritsee ahdas, tuomitseva maailmankatsomus, vaikka hänellä toisinaan onkin varsin teräviä huomautuksia etenkin naisista. Vittumainen pärstä potretissa.
xxx/ellauri129.html on line 640: Maurice Houber Remarques sur l'amour ... Muu kuin etukansi ei ole ylittänyt google-kynnystä. Mitä ihmiset sanovat - Kirjoita arvostelu. Yhtään arvostelua ei löytynyt. E. Sancotin liha ja leikkele & cie, 1913. 1 works in 7 publications in 1 language and 175 library holdings. Samassa googlauxessa nousi pintaan Albert Ernest Nicholas Simms: St Paul and the Women's Movement. C.L.W.S. Pamphlets, Numero 3 / Church League for Women's Suffrage pamphlets. Kustantaja Church League for Women's Suffrage, 1913, ja Marital Power Exemplified in Mrs. Packard's Trial, and Self-defence from the Charge of Insanity, Or, Three Years' Imprisonment for Religious Belief, by the Arbitrary Will of a Husband: With an Appeal to the Government to So Change the Laws as to Protect the Rights of Married Women. By Elizabeth Parsons Ware Packard. The Authoress, 1893. 0 Arvostelut.
xxx/ellauri136.html on line 245: Hovioikeus totesi, ettei tekoa edeltävän yön tapahtumat, jotka olivat selkeästi päättyneet, osoittaneet asianomistajan antaneen suostumustaan myöhemmin tapahtuvaan seksuaaliseen kanssakäymiseen eivätkä heikennä tai poista asianomistajan oikeutta kieltäytyä sellaisesta. Myöskään sitä, että asianosaiset olivat aiemmin illalla suudelleet, ei ollut hovioikeuden mukaan pidettävä lieventävänä seikkana teon kokonaisarvostelussa. Piispa Elis Gulin jätti eriävän mielipiteen. Yritäzä käyttää mua hyväxi? kysyi Pezkun hoito Pezkun koittaessa toista varvia.
xxx/ellauri138.html on line 344: Koko saksalainen filosofinen kritiikki Straussista Stirneriin rajoittuu uskonnollisten käsitysten arvosteluun. Lähtökohtana oli todellinen uskonto ja varsinainen teologia. Mitä ovat uskonnollinen tajunta, uskonnollinen käsitys, se määriteltiin myöhemmässä selittelyssä eri tavoin. Koko edistysaskel oli siinä, että myös virallisesti hyväksytyt metafyysiset ja poliittiset käsitykset, oikeus-, moraali- ynnä muut käsitykset sovitettiin uskonnollisten tai teologisten käsitysten piiriin, samoin kuin siinä, että poliittinen tajunta, oikeus- ja moraalitajunta selitettiin uskonnolliseksi tai teologiseksi, ja poliittinen, oikeudellinen, moraalinen ihminen — viime kädessä »ihminen yleensä» — julistettiin uskonnolliseksi. Uskonnon herruus oletettiin ennalta. Vähitellen alettiin jokainen vallitseva suhde selittää uskonnolliseksi ja muutettiin kultiksi — lainpalvonnaksi, valtionpalvonnaksi jne. Kaikkialla törmättiin dogmeihin ja dogmiuskoon. Maailma kanonisoitui yhä laajemmassa mitassa, kunnes kunnianarvoisa Pyhä Max (Max Stirner, toim.huom.) saattoi lopulta julistaa sen en bloc pyhäksi ja siten päästä kerta kaikkiaan eroon siitä.
xxx/ellauri138.html on line 350: Yhdenkään filosofin mieleen ei ole juolahtanut asettaa kysymystä saksalaisen filosofian yhteydestä saksalaiseen todellisuuteen, kysymystä heidän arvostelunsa yhteydestä heidän omaan aineelliseen ympäristöönsä.
xxx/ellauri154.html on line 75: Valesnesin herra oli melko epäsiisti ja saastainen kapistus, joka alati vain mezästeli hirviä ja kauriita eikä seuranpitäjänä ollut juuri rattoisampi kuin savuava uuni. Ja kaupanpäällisixi mainittu mezämies oli yli kuudenkymmenen, mistä hän ei puhunut sen enempää kuin hirtetyn leski nuorasta. Mutta luonto, joka tässä maailmassa tekee viistoja, vääräsäärisiä, sokeita ja rumia yhtä arvostelukyvyttömästi kuin kauniitakin - tietämättä sen enempää kuin seinäverhon kutoja, mitä tekee - antaa kaikille saman ruokahalun ja kaikille saman himon lihasoppaan. Sitäpaizi jokainen elukka löytää puolison eli sananlaskun mukaan, kurjimmallakin ruukulla on kantensa. Niinpä siis Valesnesin herrakin eziskeli kaikkialta ruukkuja ollakseen niille kantena.
xxx/ellauri169.html on line 76: 21. maaliskuuta 2006 Robertson teki 700 Clubissa kirja-arvostelua David Horowitzin yhdysvaltalaisten yliopistojen radikaaliprofessoreita kritisoivasta kirjasta The Professors, ja sanoi kirjassa kritisoitujen professorien olevan vain muutamia "30 000–40 000" vasemmistolaisprofessorista Yhdysvalloissa, joita hän nimitti "rasisteiksi, murhaajiksi, perversseiksi ja Al-Qaidan tukijoiksi". Myöhemmin samassa ohjelmassa hän kuvaili samoja professoreja "umpikommunisteiksi".
xxx/ellauri170.html on line 504: Ukkolan mielestä nykyaikana ollaan liian herkkiä kritiikille, vastaväitteille ja kovallekin arvostelulle, ja ihmiset ovat pumpulissa hemmoteltuja lumihiutaleita, jotka reagoivat asioihin liian tunteellisesti. Itse hän tosin kilahtaa erittäin vähästä, ja ottaa arvostelua ja pilantekoa kohdatessaan yhteyden kriitikon esimieheen kurinpidollisessa tarkoituksessa.
xxx/ellauri224.html on line 244: Vuonna 1846 Dostojevski kirjoitti ystävälleen riemuitaen ensimmäisestä kirjastaan "Köyhä kansa ", josta yllä oleva lainaus on peräisin. Kirja oli juuri julkaistu ylistäviä arvosteluja ja tuottoisaa myyntiä varten. "Jos alkaisin kertoa teille kaikista onnistumisistani, paperi loppuisi", hän kirjoitti.
xxx/ellauri227.html on line 537: Jan Oscar Sverre Lucien Henri Guillou [ɡɪ'juː] (s. 17. tammikuuta 1944 Södertälje, Ruotsi) eli "Jami" on ruotsalainen kirjailija ja toimittaja. Hänet tunnetaan kotimaassaan parhaiten agentti Carl "Coq Rouge" (Punainen Pili) Hamiltonista kertovasta 13-osaisesta romaanisarjastaan, josta viisi kirjaa on suomennettu. Kirjat, joissa Guillou esittää myös kiivasta yhteiskunnallista arvostelua, ovat olleet Ruotsin kaikkien aikojen suurin romaanien myyntimenestys. Niitä on käännetty kymmenelle kielelle, ja neljästä on tehty elokuva. Guillou on myös suosittu televisioesiintyjä ja televisio-ohjelmien tekijä.
xxx/ellauri228.html on line 298: Pohtiessaan Andrei Tarkovskin kriitikoiden ylistämää vuoden 1972 elokuvaa Soljaris (jota itse edelsi vuoden 1968 neuvostoliittolainen tv-elokuva), Soderbergh lupasi olla hengeltään lähempänä Lemin romaania. Silti Lem ei pitänyt kummastakaan renderöinnistä. Kriitikoiden positiivisista arvosteluista huolimatta elokuva tuotti vain 30 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti 47 miljoonan dollarin budjetilla. Toisin sanoen taloudellisesti pätkä oli täydellinen floppi.
xxx/ellauri237.html on line 225: Arndtin pääteos Neljä kirjaa totisesta kristillisyydestä muotoutui monessa vaiheessa. Sen ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1605 Arndtin ollessa 50-vuotias. Luterilaiset papit arvostelivat kirjaa keskiaikaisesta mystiikasta periytyvästä synergismistä, ja arvostelun johdosta Arndt teki seuraaviin painoksiin huomattavia muutoksia. Teoksen loppuosa ilmestyi vuonna 1610 Arndtin ollessa Eislebenissä.
xxx/ellauri239.html on line 112: Onkin varmaan niin että Konfutsen yksinomaan maallista ja käytännöllistä elämää silmälläpitävä oppi paremmin sopii kiinalaisille, joiden elämänharrastukset ovat ”realistista” laatua. Kiinalainen luonne lieneekin yleensä taipuvainen ulkonaiseen huomaavaisuuteen ja älykkyyteen; onhan kiinalainen ”viekkaus” käynyt miltei sananparreksi. Ei niin ollen ihmetytä, jos kiinalainen mandariini sanoo taoisteja ja buddhalaisia tyhjänpäiväisiksi lahkolaisiksi, jotka eivät käytännöllisessä elämässä ole miksikään hyödyksi, he kun ”vain ajattelevat elämää”. Sellainen arvostelu ei itse asiassa merkitse mitään, sillä samalla tavalla nimitetään täällä länsimailla ”haaveilijoiksi” ja ”idealisteiksi” niitä ihmisiä, jotka etsivät syvempää tietoa elämästä kuin sitä, mitä tavalliset oppikoulut tarjoavat, ajatellaan nyt vaikka ruusuristiläisiä.
xxx/ellauri239.html on line 510: Kristiina tädin kanssa tuli nokkapokkaa tästä lipevä-sanasta. Kristiina täti puolusti antamaansa taidearvostelua, siis että vaikka sananvalinta oli ehkä vähän väärä, niin mun esittävä piirustus oli "sovinnainen" verrattuna Petterin nonfiguratiiviseen tekeleeseen. Kiitti vaan. No sanat siitä sakenivat, ja ollaan taas pen päl väleissä. Mikä ehkä oli tavoitteenakin. En kyllä oikeastikaan usko että taivaan isi antaa Kristinalle anteexi. Luulen että se jää kuoppaan pölisemään vanhempien seuraxi.
xxx/ellauri250.html on line 392: Raina sai enimmäxeen hyvät arvostelut jopa anglosaxeilta, paizi seuraavia tomaatinheittäjiä, jotka keräävät aivan kiitettävät tolvanuuspisteet asteikolla 1-10.
xxx/ellauri280.html on line 66: Knasun uusin 800 sivun tiiliskivi on pääasiassa tyhjää hölinää. Kiinosti vaan arvostelussa että uuden kirjan Knasu lookalike on siinä tyhmempi kuin autofiktiossa, eikä lue Dostojevskia vaan vetää käteen Ken Follettin parissa. Kekä vitussa on Ken Folletti?
xxx/ellauri281.html on line 502: Vuotta 1944 leimasi paizi Ihantalan puolustustaistelu myös Millerin ensimmäinen näytelmätuotanto Broadwaylla. Draama "Mies, joka oli niin onnekas" hahmotteli jo Millerin tulevaisuuden työlle tyypillisiä aiheita - ihmisen moraalista hinnoittelua, hänen psykologiaansa ja käyttäytymistään sosiaalisessa liikeympäristössä. Tämä kirjailijan yritys yhdistää esikaupunkien tragedia, "kansan" realismi ja ironinen farssi yhden teoksen puitteissa kesti vain neljä iltaa ja sai kriitikoilta tuhoisia arvosteluja.
xxx/ellauri286.html on line 506: Anna on äidin illa faciet. Anna on terve, kaunis, älykäs, lahjakas. Anna saa stipendejä. Anna saa parhaat pisteet ja soittaa orkesterin solistina ja näyttelee pääosat joulujuhlien näytelmissä. Anna on niin loistava, että opettaja alkaa merkitä hänelle kokeisiin kahta numeroa, toista jossa on Annan numero samalla arvosteluasteikolla mitattuna kuin muillakin ja toista, jossa käytetään juuri Annalle tarkoitettua arvosteluasteikkoa, jotta Anna voisi nähdä, miten on pärjännyt suhteessa omiin kykyihinsä. Se on varmaa, että Annasta tulee jotain suurta. Kuulostaa vähän Kirsin Annalta. No suuri siitä on tullutkin. Sofi on pysynyt suht pienenä, isoa on vaan naama ja jalkaterät.
xxx/ellauri286.html on line 584: Ihmiset, joilla on BPD, voivat olla hyvin herkkiä tavalle, jolla muut kohtelevat heitä, he voivat tuntea suurta iloa ja kiitollisuutta hyvistä arvosteluista ym havaituista ystävällisyyden ilmauksista ja voimakasta surua tai vihaa koetun kritiikin tai loukkauksen johdosta. Ihmiset, joilla on BPD, harjoittavat usein toisten (länkkärien) idealisointia ja toisten (kommarien) devalvointia vuorotellen korkean positiivisen kunnioituksen ja suuren pettymyksen välillä. Heidän tunteensa muita kohtaan muuttuvat usein ihailusta tai rakkaudesta vihaksi tai vastenmielisyydeksi pettymyksen, jonkun menetyksen uhan tai arvostuksen menettämisen jälkeen jonkun, jota he arvostavat, silmissä. Tätä ilmiötä kutsutaan joskus halkeamiseksi. Yhdessä mielialahäiriöiden kanssa eesti markan idealisointi ja ruplan devalvaatio voivat heikentää suhteita perheeseen, ystäviin ja työtovereihin.
xxx/ellauri289.html on line 163: Kannattajia kehotetaan luottamaan "täysin" johtajiin, välttämään skeptisyyttä Vartiotorni-seuran kirjallisuudessa opetetun suhteen ja "ei puolustamaan tai vaatimaan henkilökohtaisia mielipiteitä tai hautomaan yksityisiä ideoita kun on kyse Raamatun ymmärtämisestä." Järjestö ei salli jäsenten arvostelua tai osallistumista virallisiin opetuksiin. Kaikkien todistajien on noudatettava sen oppeja ja organisaatiovaatimuksia.
xxx/ellauri291.html on line 129: 2002 takaiskujen jälkeen Ensiarvoisen tärkeä vapautti tuoteketjutuottaja Berkemannin Star Trekin hallinnasta. Yhdennentoista Star Trek -elokuvan markkinointikampanja kohdistettiin ei-faneille ja todettiin elokuvan mainoksissa, että "tämä ei ole isäsi Star Trek ". Elokuva ansaitsi huomattavan kriittisen ja taloudellisen menestyksen ja tuotti (inflaatiokorjattuina dollareina) enemmän lipputuloja kuin mikään aikaisempi Star Trek -elokuva. Ensimmäinen jatko-osa, Star Trek Into Darkness, sai ensi-iltansa keväällä 2013. Vaikka elokuva ei tienannut Pohjois-Amerikan lipputuloissa yhtä paljon kuin edeltäjänsä, kansainvälisesti lipputuloilla mitattuna Into Darkness on hamppariketju-sarjan menestynein. Samalla myönteisiä arvosteluja saanut Star Trek Beyond pettyi lipputuloihin.
xxx/ellauri304.html on line 321: Hahmo perustui Hävittäjä sellutaskarisarjaan, jossa on mukana hahmo Remo Williams. Remo menestyi huonosti teattereissa ja sai ristiriitaisia arvosteluja kriitikoilta, vaikka se ansaitsikin Joel Halla-aholle Kultainen Kupu -ehdokkuuden. Sekä elokuvan että Remo Williamsin televisiopilotti mainitsi Kulli Clarkin vastaavana tuottajana. Elokuvan piti olla ensimmäinen Puuntuhooja -sarjaan perustuvasta sarjasta. Elokuvan merkittävä tapahtumapaikka sijoittuu Vapaudenpatsaalle, joka ympäröitiin rakennustelineillä sen satavuotisjuhlavuotta kunnioittaen.tämän jakson aikana.
xxx/ellauri305.html on line 181: muiden arvostelun, sexillä retostelun ja itsetehostuksen pimeät varjot ovat
xxx/ellauri307.html on line 51: Raija sai positiivisia arvosteluja länkkäreiltä kriitikoilta, jotka ylistivät animaatiota, naisten voimaannuttamista, käsityötaitoa, visuaalisuutta, toimintajaksoja, maailmanrakennusta, hahmoja ja pyöreäsilmäisiä pitkänenäisiä ääninäyttelijöitä, mutta kritisoivat sen Kaakkois-Aasian edustuksen puutetta näyttelijöissä ja anakronistista huumoria. Roimaa kulttuurista appropriaatiota Amerikan 60v sitten Agent Orangella polttamilta mailta. Nyt lienee turvallista viedä taas jenkkimeemejä niihin maisemiin, Disney laskeskeli.
xxx/ellauri307.html on line 137: Hesarin Marja Ylikangas kirjoitti nyreän arvostelun Mikin jostain kirjasta 2121. Se oli Miki Liukkosen lopun alkua. Tulee mieleen se Anja Kaurasen syysprinssi, jonka ura oli samansorttinen lyhyt kananlento. Ei pitäisi ottaa kirjailijankuzumusta noin vakavasti.
xxx/ellauri354.html on line 53: 85 591 arviota 5 527 arvostelua
xxx/ellauri354.html on line 75: Osta Amazonista. Myös lukijat pitivät. Kaikki samanlaisia kirjoja. Mitä mieltä sinä olet? Arvioi tämä kirja! Kirjoita arvostelu. Luo ilmainen tili nähdäksesi mitä ystäväsi ajattelevat tästä kirjasta! Yhteisön arvostelut: 5 527 arvostelua
xxx/ellauri354.html on line 188: Kun Kallaksen elämäkertana 1950-luvulla alkaneen työn oli pitkittyessään otettava huomioon 1960- ja 1970-luvun vaihteessa Suomessa enemmän muotiin tullut angloamerikkalainen uuskritiikki, Laitinen joutui väitöskirjassaan tasapainoilemaan kirjailijabiografian, lähdetutkimuksen ja teosanalyysin välillä. Rafu Koskimies huomautti arvostelussaan, että Laitinen oli onnistunut välttämään uuskritiikin ”pahimmat kompastukset”. Laitisen väitöskirjaa koskeviin omiin muistiinpanoihini olin tuolloin merkinnyt: ”Koskimies moittii uutta kritiikkiä, Koskimies on vanhentunut.”
xxx/ellauri356.html on line 412: Samassa vuoden 2023 On Women -arvostelussa Cooke lisäsi: "Pikkuhiljaa alkaa selvitä, että Sontag uskoo, että naiset ovat vain itse syyllisiä kokemaansa epätasa-arvoon ja syrjintään; että he ovat päättäneet edetä sen kanssa, eivätkä pysty siihen. vastustaa huulipunan ja Tupperwaren voimakasta viehätystä. Onko tämä erityisen törkeä tapaus sisäistettyä seksismiä? Vai onko se vain Sontagin tavallista poikkeuksellisuutta, narisevammassa muodossa? En tiedä. Mutta jälleen kerran, huomaan olevani hämmästynyt hänen maineestaan, joka on silti niin kiillotettu lähes kaksi vuosikymmentä hänen kuolemansa jälkeen."
220