ellauri004.html on line 99: Paha on vastustaja, huono on vaan avuton. Eri päämäärä on paha, toimimaton keino huono. Nolous on vain käyttöarvon romahdusta, häpeä on arvoarvostelma, oman tiimin vihaa. Nolous on fakta, pahuus mielipide.
ellauri014.html on line 1325: Onko omatunto arvostelma vai tunne? Rusoon mielestä jälkimmäistä. Pitäis ja pitäis, ei ois pitäny, kyllähän se tuntuu ikävältä, omatunto kolkuttaa ja pistelee.
ellauri014.html on line 1329: Omista dialogipeleistä mä muistan, että niitä erottaa, kuten Wittgensteinkin tajusi, pelin seuraava siirto. Jos gambiitiksi kelpaa joo joo tai ei ei, kyse on arvostelmasta, jos seuraa joko teko tai turpiinveto, kyse on komennosta.
ellauri023.html on line 592: Arskalta menee sekaisin puurot ja vellit, kun se luulottelee, että kauneuden perusteiden ezintä oisi joidenkin brutaalien sosialistis-realististen normien asettamista kauniille. Tää sama virhe ilmenee myös käännöstieteessä. Ne ei ymmärrä. On otettava esimerkkiä insinööritieteistä. Insinöörinormit ei sano, että pitää rakentaa sellainen ja sellainen silta, vaan että jos haluat sillan kestävän tietyn määrän kuormaa, niin sen riittää olla sellainen ja sellainen. Tää ei ole mikään arvostelma, tää on kylmä fakta, ja se seuraa suoraan fysiikasta ja materiaalitieteistä.
ellauri024.html on line 529: Koominen arvostelma on mielivaltainen. Kaikki ihmisen (kenen siis? On kai meitä apinoita enemmän kuin 1) toiminnot ja teot saadaan naurettavixi niinkuin poliittisten liikkeiden sepittämät pilkkalaulut osoittavat. Vastustaja on koominen, ja sen näytön tarkoituxena on tuottaa iloa kannattajille. Moraalinen, tiedollinen tai esteettinen arvoarvostelma ei sen sijaan voi olla täysin mielivaltainen.
ellauri024.html on line 531: Koominen arvoarvostelmana ei myöskään ole yleinen. Katekismus, kymmenen käskyä selityxineen on sille vieras. "Kaikki kärsimys on pahasta", "tappaminen on pahaa", "armo on hyvä", "laupeus on hyvä" - komiikan alueella ei käy sanoa "ontuminen on koomista" tai "vastustaja on naurettava" (jne).
ellauri024.html on line 559: Onx Aarnen "arvoarvostelma" (yäk) on sama kun mun "normi" (yäk myös). Ei ihan. Arvostella voi ihan omaltakin kannalta, ei tartte noudattaa normia eli toisten tahtoa.
ellauri026.html on line 625: Koomiseen näkemiseen sisältyy arvoarvostelma.

ellauri112.html on line 190: Renan huomauttaa että spekulatiivisessa filosofiassa aina on jotain, mikä muistuttaa keskiaikaisen Raimundus Lulluksen fantastista konetta, jonka avulla pelkästään käsitteitä kombinoimalla piti löydettämän totuus ja vältettämän erehdys. Puhdas spekulatiivinen logiikka, jonka avulla on luultu voitavan vapautua kärsivällisestä tutkimuksesta ja työstä, on oikealle tieteelle yhtä vahingollinen kuin Lulluksen kone. Filosofoida on oppia tuntemaan universumi. Tämä on kokoonpantu fyysillisestä ja psyykillisestä maailmasta, luonnosta ja ihmiskunnasta. Siis on luonnon ja ihmiskunnan tutkimus koko filosofia[6]. Missään ei spekulatiivinen logiikka niin paljasta heikkouttaan kuin niissä tieteissä, jotka käsittelevät eläviä objekteja. Geometriassa, algebrassa jne., joissa ei välitetä todellisuudesta, on aateskelu paikallaan. Mutta sensijaan esim. ihmiskuntaa käsittelevissä tieteissä, joissa kaikki yleiset aatteet perustuvat vain puolittain totuuteen, puolittain erehdykseen, täytyy aateskelun tulokset askel askeleelta tarkistaa kokemuksen avulla. »Logiikka ei tavoita vivahduksia; mutta hengentieteiden alalla totuudet läpeensä piilevät vivahduksessa. Ne pujahtavat skolastiikan verkonsilmukoiden läpi; niitä ei katsella kasvoista kasvoihin, vaan ne löydetään osittain, salaisesti, milloin enemmän, milloin vähemmän» (Essais de morale etc., s. 189 ja seur.). Yllä harventamassani rivissä on Renan lausunut julki yhden bergsonilaisuuden ydinajatuksista. Mutta saman ajatuksen käsitteellisen ajattelun voimattomuudesta tapaa nykyään hyvin yleisesti muuallakin. On syytä sentähden vähän tarkastaa tuota merkillistä lausetta. Spekulatiolle, vastakohtana kokemustieteelle, on omituista, että se lähtee liikkeelle määrätyistä käsitteistä ja arvostelmista, jotka se muodostaa apriorisesti, ennen kokemusta, kun sensijaan kokemustiede kokonaan elää ja hengittää tutkimusesineessään, joka luo sen käyttämät käsitteet ja arvostelmat ja on valmis aina synnyttämään uusia, kun entiset osoittautuvat riittämättömiksi. Puhdas aateskelu kombinoi apriorisia arvostelmiaan ja tekee niistä täten johtopäätöksiä. Tämä ajatustyö noudattaa muodollisen logiikan lakeja, joista ensimäinen on se, että kukin käsite on muuttumaton, pysyy merkitykseltään identisenä. Kun tällaisen aateskelun tuloksia ruvetaan sovittamaan todellisuuteen, syntyy omituisia vaikeuksia. Tyydyn vain yhteen esimerkkiin, jota Bergson mielellään käyttää osoitteena abstraktisen logiikan heikkoudesta. Puhdas aateskelu, joka työskentelee sellaisilla määreillä kuin »ykseys» ja »moninaisuus», olettaen että ne voidaan sovelluttaa kaikkiin ajatuksen esineisiin poikkeuksetta, johtuu m. m. seuraavaan vaikeuteen: onko elävä organismi, onko sielunelämä »ykseys» vai »moninaisuus»? On selvää ettei kumpikaan näistä määreistä sovellu näihin objekteihin. Organismi, sielunelämä eivät ole sellaisia yksinkertaisia esineitä, jotka olisi leimattava joko »ykseyksiksi» tai »moninaisuuksiksi». Mitä voidaan päättää tästä? Tietenkin, että spekulatiivinen metodi on väärä, että jos lähdetään liikkeelle rajoitetusta määrästä käsitteitä, tullaan ennemmin tai myöhemmin kohtaan, jolloin yksikään näistä käsitteistä ei sovellu ilmaisemaan tarkoitettua ilmiötä. Kokemustiedolle sensijaan tätä vaikeutta ei esiinny; todellisuus, jossa se liikkuu ja elää, luo sille tarpeen tullen aina uusia käsitteitä. Katsokaamme spektriä, jossa auringon valkea valo yhdenjaksoisissa ylimenoissa taittuu lukemattomiin vivahduksiin, niin että jokainen spektrin poikkiviiva on hitusen verran toisenvärinen kuin edellinen! Jokapäiväinen kielenkäyttö tulee toimeen muutamalla, viidellä, kuudella värinimityksellä. Se yksinkertaisesti laiminlyö ylimenot yhdestä »väristä» toiseen. Mutta maalari, jolle värivivahdukset ovat arvokkaita, tarvitsee jo paljon suuremman määrän värejä ilmaisevia käsitteitä: ultramariini, karmiini jne. Mikään ei estäisi muodostamasta uusia värien käsitteitä tuhansiin saakka, aina värienerottamiskykymme rajaan asti.
ellauri196.html on line 85: Johtopäätökset ja arvostelmat Ramus jakoi myös kahteen osaan:
ellauri248.html on line 143: Millaisten elinehtojen vallitessa termiittiapina loi arvoarvostelmat hyvä ja paha? Oliko se Fosteria juodessa? Ehei, pääpoinzinahan siinä on toisten apinoiden koijaus. Retun päälähteenä oli tää sitä nuoremman ja selkeästi lahjakkaamman kaverin sepustus:
ellauri260.html on line 62: Perspektivismi on Friedrich Nietzschen kehittämä filosofinen näkemys, jonka mukaan maailmaa ei voida havaita tai tuntea sellaisenaan, vaan aina vain jostakin näkökulmasta eli perspektiivistä. Tämä tarkoittaa sitä, että on aina olemassa useita mahdollisia käsitteellisiä skeemoja, tai perspektiivejä, jotka voivat määrittää totuus- tai arvoarvostelmat, joita teemme. Perspektivismin mukaisesti mitään katsantokantaa ei voida pitää ehdottomasti totena, mutta tästä ei seuraa, että kaikki katsantokannat olisivat yhtä päteviä. Mursuwiixiperspektiivi on vaihtoehtoisista totuuxista selkeästi terävin.
12