ellauri032.html on line 642: Simone de Beauvoir kieltäyty julkasemasta loppuosaa Sammelin novellista Suite Sartren lehessä v 46. Mixhän ei?
ellauri049.html on line 637: Paul Valéry välitti luennoissaan Mallarmén ajatuksia Kirjasta, josta Maurice Blanchot sai ajatuksia teoksiinsa Kirjallinen avaruus (1955) ja Le livre à venir (1959, Tulevaisuuden kirja). Mallarmén ja Lautréamont’n runokielen uudistus on aiheena myös Julia Kristevan väitöskirjassa La révolution du language poétique (Runokielen vallankumous, 1969). Jean-Paul Sartren postuumisti ilmestyneessä teoksessa Mallarmé. La lucidité et sa face d’ombre (Mallarmé. Älyn kirkkaus ja sen varjopuoli, 1986) Sartre korottaa Mallarmén runoilijaksi ylitse muiden. Mallarmé on suuresti vaikuttanut myös muihin ranskalaisiin ajattelijoihin, kuten Roland Barthesiin, Jacques Derridaan, Michel Foucault'hon ja Jacques Lacaniin.
ellauri100.html on line 1361: No hyvää oli se että Barthes ei niellyt Sartren ja porukoiden existentialismia. Sartren Que sais-je sarjan prujaus "Qu'est-ce que la literature?" (1947) on tyytymätön perinteisiin kirjoihin ja uudempiinkin avantgardisteihin, jotka JP:n mielestä vaan vieraannutti lukijoita. Oikeassa oli, vaikka vasemmalla.
ellauri163.html on line 984: Vapautta ei voi olla mahdottoman ja olemattoman kunnioitus, ellei ymmärrä ajan olemusta ihmiselle. Tunne vapaudesta on sisäinen (tästä Schiskinin kuvaus Sartren vankilapapista, jota vanki soimaa tulosta häntä pilkkaamaan, kun sanoo, että vanki on vankilassa, mutta sisäisesti vapaa). Oisko tää nyt ymmärrettävä niin, että menen taivaaseen vaikka teurastamon sika-autossa, jos sillä pääsen tästä valitettavasta aikapulasta. Ken vaivojansa vaikertaa on vaivojensa vanki, oli äiti Pirkolla tapana sanoa, jos sille jotain valitti.
ellauri308.html on line 741: Kansallisteatteri esitti syksyllä 1948 Jean-Paul Sartren näytelmää Likaiset kädet, jossa pääosanäyttelijä Aku Ankka oli naamioitu Staliniksi. Näytelmän kritiikit olivat muuten myönteisiä, mutta Työkansan Sanomissa 12. lokakuuta 1948 julkaistussa Äikiän kirjoituksessa ”Kansallisteatterin tökerö teko” syytettiin teatteria Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden vahingoittamisesta. Koska Äikiän artikkeleita luettiin Neuvostoliitossa, se herätti siellä huomiota, minkä seurauksena Neuvostoliitto lähetti nootin Suomen ulkoministerille ja näytelmän esitykset loppuivat.
ellauri316.html on line 334: PEN International sekä yksittäiset kirjailijat, kuten WH Auden, William Styron ja Hannah Arendt ilmaisivat närkästyksensä. Muut, jotka vetosivat kirjoittajien vapauttamiseen, olivat Heinrich Böll, Günter Grass, Lillian Hellman, Saul Bellow, Norman Mailer, Robert Lowell, Philip Roth, Marguerite Duras ja Philip Toynbee. Sinyavskyn ja Danielin tuomion jälkeen Graham Greene pyysi epäonnistuneesti, että heidän rojaltinsa Neuvostoliitossa maksettaisiin heidän vaimoilleen. Tuolloin tuore Nobel-palkittu Mihail Šolohov kutsui kahta kirjailijaa "ihmissusiksi" ja "mustan omantunnon roistoiksi", jotka olisivat saaneet huomattavasti ankaramman rangaistuksen "ikimuistoisella 20-luvulla". Elinkautinen kommunisti Louis Aragon julkaisi huolensa julistuksessa L'Humanitéssa, ja yhdessä Jean-Paul Sartren kanssa kieltäytyi myöhemmin osallistumasta Neuvostoliiton kirjailijoiden kymmenenteen kongressiin. Kova isku diktatuurille.
ellauri347.html on line 103: Olga yhdessä Bianca Lamblinin ja Natalie Sorokinin kanssa ilmoitti myöhemmin, että heidän "karvakolmiosuhteensa" Sartren ja de Beauvoirin kanssa vahingoitti heitä psykologisesti. No varmasti. Ne oli rumia kuin Kotka ja Jaakko Hintikka, mutta kiimasempia. Sartren romaanitrilogiassa Les Chemins de la Liberté ( Tiet vapauteen ) Ivichin hahmoa pidetään Olgana. Römeä paxunahkainen läski Mireille on sitten Simone.
ellauri347.html on line 128: Kun Beauvoir vieraili Algrenissa Chicagossa, Art Shay otti Beauvoirista tunnettuja alaston- ja muotokuvia. Shay kirjoitti myös näytelmän, joka perustuu Algrenin, Beauvoirin ja Sartren kolmiomaiseen suhteeseen. Näytelmä vieläpä luettiin vuonna 1999 Chicagossa! Simonen uran ihan huippukohta.
ellauri347.html on line 141: Teoksia yhteensä: "Mature Age" - älyllisen Mathieun nuoruudesta ja itsensä projisoinnista 48 tunnissa, noin 13.6.1938, "Möykkääminen" - kollektiivisen alitajunnan vertikaalinen panoputki Münchenin sopimuksen aattona. "Kuolema sielussa" - kertoo Ranskan tietystä tappiosta ja vangituksesta leirissä (tämä viittaa Sartren oleskeluun saksalaisella leirillä vuodesta 1940).
ellauri347.html on line 153: Mathieu tajuaa tuskallisesti läpi romaanin, että hän on aina pyrkinyt olemaan "vapaa kaikesta", kun taas vapaus on mahdollista vain vapaudena "... varten...". Mature Age on Sartren taiteellinen tutkimus hänen käsityksestään, jonka mukaan vapaus, olipa se kuinka epämiellyttävä tahansa, on alun perin luontainen ihmiselle ja että sen tietoinen hallitseminen on olemassaolon ainoa ja perimmäinen tavoite. Romaani havainnollistaa Sartren ymmärrystä absoluuttisesta vapaudesta yksityiskohtaisen selostuksen kautta sellaisten hahmojen psykologiasta, jotka etsivät "todella vapaita" ratkaisuja ja ovat valmiita myöntämään olevansa jo vapaita. Kirja on suurelta osin elämäkerrallinen: Mathieu on itse Sartre; Boris - Jacques-Laurent Beau (Sartren oppilas); Ivish - Olga Kozakevich ; Marcelle on Simone de Beauvoirin belfie.
ellauri347.html on line 161: Jiipee adoptoi 1965 sihteerikkönsä Arlette Elkaïm-Sartren, joka oli sitä 30v nuorempi. Hiän kirjoitti Sartren teoksiin esipuheet. Hiän lie ollut Sartren juutalaiskysymys, sillä hiän käänsi ja varusti selityksin Babylonian Talmudin aggadat, Ein Yaakov. Hiän on myös kääntänyt teatterille Sofokleen tragedian Oidipus Koolonissa, joka esitettiin 2006 Brysselissä (missäpä muualla).
ellauri347.html on line 163: Antisemiitti ja juutalainen (ranskaksi: Réflexions sur la question juive, "Reflections on the Jewish Question") on Jean-Paul Sartren kirjoittama essee antisemitismistä pian Pariisin vapautumisen jälkeen Saksan miehityksestä vuonna 1944. Essee analysoi neljää luonnehdintaa ja niiden vuorovaikutusta: Jewish, the jewnattic, the nautsaite ja the enutatic juutalainen. Intellektuaalinen juutalainen historioitsija David Nirenberg lainasi tätä esseetä ja sen näkyvää havaintoa, että "jos juutalaista ei olisi olemassa, antisemiitti keksisi hänet". Usein se on myös syvä intohimo: "Jotkut miehet menevät yhtäkkiä impotenssiin, jos he saavat tietää naiselta, jonka kanssa he rakastelevat, että hän on juutalainen. En minä, minulla ei ollut mitään ongelmaa söpön adoptoitavani naimisessa." Antisemitismi on tapa tuntea olonsa hyväksi, jopa ylpeäksi, eikä syyllistyä pahasti eksistentialismin mukanaan tuomasta vastuun huovutuxesta. Sitten hän lainaa eksistentialismista ja fenomenologisesta filosofiastaan ​​määritelläkseen juutalaisen ihmisenä, jota muut katsovat ja sanovat: "Katso, hän on juutalainen". Niin kuin tuoli on myös tuoli, jota toiset pitävät tuolina juutalaisena. Juutalainen juutalaisuus on siis olemassa vain siinä määrin, kuin heidän ympärillään olevat pitävät heitä juutalaisina.
ellauri347.html on line 195: Sartre lainasi paljon ajatuksia muun muassa Max Stirneriltä, Søren Kierkegaardilta, Martin Heideggerilta ja Edmund Husserlilta. Ei olis kannattanut. Vuosina 1947 ja 1948 Vatikaani ja Neuvostoliitto tuomitsivat Sartren ajattelun. OAS-järjestö teki vuosina 1961 ja 1962 kaksi pommi-iskua Sartren asuntoon.
ellauri349.html on line 153: Eskin tunnetotuudet kaihtavat exaktia formulointia. Onkohan tässä kirjassa yhtään ajatusta, vaiko vain näitä klisheitä, klisheitä? E. Saarisen ajatuxia E. Saarisesta. Saarisen oleminen ilmeni narsistisen Sartren sanoin "olemisena izelleen". En sunkaan ole vähän narsisti? Pipsan ansiosta olen sitä kenties hieman vähemmän. Puhun Aalto-yliopiston tulijoille kulmakarvat torakkamaisesti heiluen leipääntyneesti voimaisella äänellä räjähdysvoimasta. Jörn Donner paskiainen ei ollut ainoastaan narsisti vaan röyhkeä kylmä ilkimys. Psykopaatti pikemminkin. Eski taitaa olla oikeastaan Surku Yniäinen, joka menee mezään wannabeenä ulvomaan isojen pahojen susien perään, ja luikkii sitten kotiin Pipsan luo pelkämään puuvillainen häntä koipien välissä.
ellauri349.html on line 480: Raymond Claude Ferdinand Aron (14. maaliskuuta 1905 Pariisi – 17. lokakuuta 1983 Pariisi) oli ranskalainen filosofi, sosiologi, toimittaja ja poliittinen ajattelija. Hänet tunnettiin ranskalaisen vasemmiston kriitikkona ja Jean-Paul Sartren eräänlaisena antiteesinä.
ellauri349.html on line 496: Vuonna 1947 Aron riitaantuu Sartren kanssa ja palaa Sartren plärästä Le Figaroon.
ellauri360.html on line 53: Hänet tunnetaan nykyään parhaiten yhtenä suurimmista kirjailijoista. Hänen maneerinsa on 'esineellinen.' Robbe-Grillet ei ollut vain tämäntyyppisten romaanien kirjoittaja, vaan myös kirjoitti siitä ja toimi Editions de Minuitin toimituksellisena johtajana, kustantajan, joka julkaisi Robbe-Grillet'n ja monia muita nouveau romaanikirjailijoita. Nouveau Romanin perusperiaatteena oli, että juoni, luonne ja kerronta olivat vanhanaikaisia. Ensimmäiseksi tuli perinteinen kertojan rooli, jossa kirjailija puuttui juoniin, jos se katsottiin tarpeelliseksi. Perinteisiä hahmoja kyseenalaistettiin myös asioihin keskittyen, mikä loi heidän mukaansa uutta realismia. Hahmot ilmaantuessaan esiintyivät usein tietoisuuden virroina. Sartren, Camuksen ja muiden ranskalaisten kirjoittajien poliittinen sitoutuminen hylättiin.
ellauri435.html on line 103: Olga yhdessä Bianca Lamblinin ja Natalie Sorokinin kanssa ilmoitti myöhemmin, että heidän "karvakolmiosuhteensa" Sartren ja de Beauvoirin kanssa vahingoitti heitä psykologisesti. No varmasti. Ne oli rumia kuin Kotka ja Jaakko Hintikka, mutta kiimasempia. Sartren romaanitrilogiassa Les Chemins de la Liberté ( Tiet vapauteen ) Ivichin hahmoa pidetään Olgana. Römeä paxunahkainen läski Mireille on sitten Simone.
ellauri435.html on line 128: Kun Beauvoir vieraili Algrenissa Chicagossa, Art Shay otti Beauvoirista tunnettuja alaston- ja muotokuvia. Shay kirjoitti myös näytelmän, joka perustuu Algrenin, Beauvoirin ja Sartren kolmiomaiseen suhteeseen. Näytelmä vieläpä luettiin vuonna 1999 Chicagossa! Simonen uran ihan huippukohta.
ellauri435.html on line 141: Teoksia yhteensä: "Mature Age" - älyllisen Mathieun nuoruudesta ja itsensä projisoinnista 48 tunnissa, noin 13.6.1938, "Möykkääminen" - kollektiivisen alitajunnan vertikaalinen panoputki Münchenin sopimuksen aattona. "Kuolema sielussa" - kertoo Ranskan tietystä tappiosta ja vangituksesta leirissä (tämä viittaa Sartren oleskeluun saksalaisella leirillä vuodesta 1940).
ellauri435.html on line 153: Mathieu tajuaa tuskallisesti läpi romaanin, että hän on aina pyrkinyt olemaan "vapaa kaikesta", kun taas vapaus on mahdollista vain vapaudena "... varten...". Mature Age on Sartren taiteellinen tutkimus hänen käsityksestään, jonka mukaan vapaus, olipa se kuinka epämiellyttävä tahansa, on alun perin luontainen ihmiselle ja että sen tietoinen hallitseminen on olemassaolon ainoa ja perimmäinen tavoite. Romaani havainnollistaa Sartren ymmärrystä absoluuttisesta vapaudesta yksityiskohtaisen selostuksen kautta sellaisten hahmojen psykologiasta, jotka etsivät "todella vapaita" ratkaisuja ja ovat valmiita myöntämään olevansa jo vapaita. Kirja on suurelta osin elämäkerrallinen: Mathieu on itse Sartre; Boris - Jacques-Laurent Beau (Sartren oppilas); Ivish - Olga Kozakevich ; Marcelle on Simone de Beauvoirin belfie.
ellauri435.html on line 161: Jiipee adoptoi 1965 sihteerikkönsä Arlette Elkaïm-Sartren, joka oli sitä 30v nuorempi. Hiän kirjoitti Sartren teoksiin esipuheet. Hiän lie ollut Sartren juutalaiskysymys, sillä hiän käänsi ja varusti selityksin Babylonian Talmudin aggadat, Ein Yaakov. Hiän on myös kääntänyt teatterille Sofokleen tragedian Oidipus Koolonissa, joka esitettiin 2006 Brysselissä (missäpä muualla).
ellauri435.html on line 165: Antisemiitti ja juutalainen (ranskaksi: Réflexions sur la question juive, "Reflections on the Jewish Question") on Jean-Paul Sartren kirjoittama essee antisemitismistä pian Pariisin vapautumisen jälkeen Saksan miehityksestä vuonna 1944. Essee analysoi neljää luonnehdintaa ja niiden vuorovaikutusta: Jewish, the jewnattic, the nautsaite ja the enutatic juutalainen. Intellektuaalinen juutalainen historioitsija David Nirenberg lainasi tätä esseetä ja sen näkyvää havaintoa, että "jos juutalaista ei olisi olemassa, antisemiitti keksisi hänet". Usein se on myös syvä intohimo: "Jotkut miehet menevät yhtäkkiä impotenssiin, jos he saavat tietää naiselta, jonka kanssa he rakastelevat, että hän on juutalainen. En minä, minulla ei ollut mitään ongelmaa söpön adoptoitavani naimisessa." Antisemitismi on tapa tuntea olonsa hyväksi, jopa ylpeäksi, eikä syyllistyä pahasti eksistentialismin mukanaan tuomasta vastuun huovutuxesta. Sitten hän lainaa eksistentialismista ja fenomenologisesta filosofiastaan ​​määritelläkseen juutalaisen ihmisenä, jota muut katsovat ja sanovat: "Katso, hän on juutalainen". Niin kuin tuoli on myös tuoli, jota toiset pitävät tuolina juutalaisena. Juutalainen juutalaisuus on siis olemassa vain siinä määrin, kuin heidän ympärillään olevat pitävät heitä juutalaisina.
ellauri435.html on line 209: Sartre lainasi paljon ajatuksia muun muassa Max Stirneriltä, Søren Kierkegaardilta, Martin Heideggerilta ja Edmund Husserlilta. Ei olis kannattanut. Vuosina 1947 ja 1948 Vatikaani ja Neuvostoliitto tuomitsivat Sartren ajattelun. OAS-järjestö teki vuosina 1961 ja 1962 kaksi pommi-iskua Sartren asuntoon.
ellauri435.html on line 491: Tämä sana löytyi JP Sartren autofiktiivisestä romaanista Age de raison. Mathieu on pannut Marcellen paxuxi, nyt niillä n'est pas choix, sikiö on lähdetettävä. Mathieuta ei enää paneta, mistä impregnoitu hoito vähän loukkaantuu. Tää on selvä viikossa, je te promets, Mathieu lupaa Marcellelle talousliberaalisexistentiaalisest. Sarahin suosittama youpin hoitaa homman jezulleen. Trust me.
ellauri435.html on line 493: Sartren mielestä sen ja Sirkan venakko yhteishoidon veli Booris oli siihen lääpällään. Mathieu on ilmiselvä narsisti. Il ne tient a rien. Il est libre. Niin oli JP Sartrekin varmasti. Tollanen yökerhoporukka on yxinomaan luotaantyöntävää.
ellauri444.html on line 174: Hän tapasi viimeisen kerran ranskalaisen vasemmistofilosofi Jean-Paul Sartren Roomassa ja lähti saamaan hoitoa leukemiaan Yhdysvalloista.
ellauri445.html on line 405: Romaani päättyy pahaenteiseen sävyyn, tietysti. Clamens oli Ranskan alempaan keskiluokkaan kuuluva mies. Almpertin mustajalkaisella perheellä oli viinakauppa Algeriassa. Camus kirjoitti tämän romaanin nopeasti vuoden 1955 lopulla, mutta idea tuli hänelle Kapinallisen julkaisemiseen vuonna 1951 liittyvien kiistojen jälkeen. Kyseessä oli essee, jossa tuomittiin kaikki väkivalta. Monien vasemmistolaisten älymystön jäsenten, erityisesti Sartren, mielestä kaikkia totalitaarisia järjestelmiä (fasismia ja stalinismia) ei voida yhdistää, joten Camus joutui kärsimään väkivaltaisista hyökkäyksistä entisiltä ystäviltään.
ellauri445.html on line 415: Kuten Louis R. Rossi kirjoittaa, Camus tarkoitti Syöksymisen olevan kriittinen vastaus kirjailijan entisen ystävän Jean-Paul Sartren ranskalaiseen hyparchismiin. Clemence ei ole kirjailijan porte parole vaan Sartren retoriikan ruumiillistuma, joka kantaa kaunaa itseään ja koko maailmaa kohtaan. Ei ihme että Sartre sanoi romaania "kenties kauneimmaksi ja vähiten ymmärretyksi kirjoistaan".
xxx/ellauri116.html on line 412: Vuonna 1943 Simone de Beauvoir erotettiin opettajan virastaan, koska hän vietteli 17-vuotiaan lukiolaisen Natalie Sorokinin vuonna 1939. Natalie Sorokin, Bianca Lamblin ja Olga Kosakiewicz totesivat myöhemmin, että heidän suhteensa de Beauvoirin kanssa olivat vahingoittaneet heitä psykologisesti . Miehityksen aikana hän oli Jean-Paul Sartren tavoin kulttuuriviikkolehden Comœdia René Delangen johtajan ystävä (joka oli läheinen Sonderführer Gerhard Hellerille , saksalaiselle ranskalaisten kirjeiden "suojelijalle"). Saksa rahoittaa ja vaikuttaa suurelta osin lehden toimitukseen. Vuonna 2008 brittiläinen Carole Seymour-Jones (en) , kirjan A Dangerous Liaison kirjoittaja , kuvaili Beauvoirin käyttäytymistä "lasten hyväksikäytöksi", joka lähestyy "pedofiliaa" . Vuonna 2015 Simone de Beauvoir ja naiset -teoksessa Marie-Jo Bonnet kuvailee Beauvoirin ja Sartren välistä toimintatapaa "kieroutuneeksi sopimukseksi", joka koostui siitä, että ensimmäinen vietteli nuoria alaikäisiä opiskelijoita ja lähetettiin sitten toiselle. Journal de Montréal -bloggaaja Normand Lester syyttää Beauvoiria "seksuaaliseksi saalistajaksi". Muistelmissaan häiriintyneestä nuoresta tytöstä Bianca Lamblin kertoo ihailevansa Simone de Beauvoiria, joka oli hänen opettajansa tuolloin, ollessaan 16-vuotias. Jälkimmäinen työntää hänet Sartrea kohti. Kirjoittaja kertoo, että "Simone de Beauvoir sai nuorten tyttöjen luokistaan tuoreen lihan, jota hän maistasi ennen kuin luovutti sen eteenpäin, tai pitäisikö sanoa vielä karkeammin, luovutti sen Sartrelle". Bianca Lamblin huomasi, kun kirjeenvaihto julkaistiin, että Beauvoir käytti antisemitistisiä kliseitä puhuessaan hänestä. Esimerkiksi Simone de Beauvoir kirjoittaa nuoresta uhrista, että hän epäröi keskitysleirin ja itsemurhan välillä. […] Olin iloinen erostasi. »
xxx/ellauri157.html on line 466: Martin Buber (8. helmikuuta 1878 Wien – 13. kesäkuuta 1965 Jerusalem, Israel) oli itävaltalais-israelilainen filosofi ja kulttuurihahmo, jonka filosofian tunnetuin teema on inhimillisten suhteiden jaottelu Minä-Sinä ja Minä-Se-suhteisiin. Buberin filosofiaa kutsutaan usein dialogiseksi filosofiaksi, ja vaikka hänen lähteekin lähtökohtansa ovat monessa suhteessa toisenlaiset, häntä pidetään usein eksistenssifilosofina. Esimerkiksi Sartren eksistentialismin transsendentalismista dialogifilosofia eroaa siten, että kun transsendentaalinen filosofia pyrkii konstruoimaan maailman subjektista käsin, dialogifilosofiassa subjekti on vasta erottautumisen tulos.
xxx/ellauri261.html on line 552: Sartren leipäsusi Simone muistutti erehdyttävästi Sirkkistä. Gertrude Stein oli toinen Sirkka-Liisan lookalike. Molemmat kyldyyripirsuunat oli sukupuolisesti poikkeavia, olikohan Sirkka Pylkkänenkin? Ei Sirkka tykännyt ainakaan miesten kanssa vehkeilystä.
xxx/ellauri295.html on line 62: Historioizija Hazipompponen vuosi Herostratoxen nimen julkisuuteen. Hazipompponen on kyllä kuuluisa Babarin talonmiehenä, muttei niin kuuluisa kuin Herostratos. Esimerkiksi Jean-Paul Sartren lyhyessä tarinassa Erostratus, joka on osa teosta Muuri (Le mur, 1939), eräs mies suunnittelee väkivallantekoa saavuttaakseen mainetta. Elokuva Herostratus vuodelta 1967 puolestaan kertoo miehestä, joka suunnittelee näyttävää julkista joukkomurhaa. Mortonin mielestä jumalattaret ovat ihmiskunnan menneisyyden alfasusia. Onnexi kristityillä ei ole niitä.
xxx/ellauri305.html on line 193: Paska "eksistentialisti" Sartren
xxx/ellauri337.html on line 263: Husserl oli Franz Brentanon ja Carl Stumpfin oppilas, ja hän on itse vaikuttanut muun muassa Edith Steinin, Martin Heideggerin, Simone de Beauvoirin, Jean-Paul Sartren, Maurice Merleau-Pontyn, Emmanuel Lévinasin, Rudolf Carnapin ja Max Schelerin ajatteluun. Aika monta juutalaista narsistia tässä ryppäässä.
xxx/ellauri337.html on line 265: Maurice Merleau-Ponty (14. maaliskuuta 1908 Rochefort-sur-Mer, Charente-Maritime – 3. toukokuuta 1961 Pariisi) oli ranskalainen fenomenologisen koulukunnan filosofi, jonka filosofian keskeisinä teemoina ovat muun muassa ruumiillisuus ja havainto. Merleau-Ponty on saanut ajatteluunsa vaikutteita erityisesti Edmund Husserlin ja Henri Bergsonin ajatuksista, mutta erityisesti Merleau-Pontyn päätyönä pidetyssä teoksessa Phénomenologie de la Perception (1945) yhtenä olennaisena teemana toimii myös 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Saksassa kehittynyt gestalt- eli hahmopsykologia. Merleau-Ponty teki uransa alkuvaiheissa paljon yhteistyötä Jean-Paul Sartren kanssa, mutta heidän suhteensa päätyi myöhemmin poliittisista syistä välirikkoon. Mauri oli jiipeetä kovempi stalinisti Korean sodan aikana.
xxx/ellauri337.html on line 273: Merleau-Pontyn ja Sartren välinen yhteistyö päättyi Korean sodan herättämiin erimielisyyksiin, ja samalla hän myös erosi Les Temps Modernes -lehden toimituskunnasta. Merleau-Ponty edesmeni yllättäen 53-vuotiaana vuonna 1961. Merleau-Pontyn ennenaikaisen kuoleman jälkeen kiinnostus hänen ajatteluaan kohtaan hiljalleen hiipui. Sartte pääsi julkkixena joholle.
xxx/ellauri356.html on line 488: 26. tammikuuta 1977, Sollers allekirjoitti Le Mondessa – hän plus noin viisikymmentä persoonaa – (erityisesti Jean-Paul Sartren, Roland Barthesin, Simone de Beauvoirin, Alain Robbe-Grillet'n, Françoise Doltin ja Jacques Derridan kanssa) "Avoimen kirjeen rikoslain tarkistuskomissiolle tiettyjen lakitekstien tarkistamiseksi, aikuiset ja alaikäiset", jossa vaaditaan, että "alaikäisten väärinkäyttöä" koskevat lain artiklat "kumotaan tai muutetaan perusteellisesti" siinä mielessä, että "lapsen ja nuoren oikeus tunnustetaan ylläpitää suhteita valitsemiinsa ihmisiin." Se oli vetoomus kolmen miehen puolesta, joita syytettiin 15-vuotiaiden alaikäisten sopimattomasta pahoinpitelystä ilman väkivaltaa. Tämän tekstin oli kirjoittanut Gabriel Matzneff, joka ei salaa makuaan pedofiliaa ja efebofiliaa kohtaan. Matzneff kerskui nussineensa useitakin alaikäisiä tyttöjä. Helmikuussa 2020 julkaistussa New York Timesin profiilissa valokuvassa Matzneff seisoo yksin veden äärellä Italiassa, näyttää masentuneelta, surullinen kalju mies Burberryn trenssitakissa. Ämmä Springora tuhosi muiston siitä, mitä hän muistaa olleen "kestävä ja upea rakkaustarina". Mutta voiko teini-ikäisellä tytöllä olla "upea rakkaustarina" yli kolme kertaa häntä ikäisemmän henkilön kanssa? Tämä on Consentin ytimessä oleva kysymys. Lukijat eivät epäile vastauksesta mitään. This manner willl be convenient for a man who wants to enjoy a woman, and can only get at her by force and against her will. (Perfumed Garden, p. 72.)
xxx/ellauri357.html on line 92: Helsingin yliopiston filosofian laitoksella mannermainen filosofia on kokenut asteittaisen renessanssin 1980-luvulta alkaen. Eräät analyyttisestikin virittyneet ajattelijat, kuten Jaakko Hintikka ja Raimo Tuomela, ovat osoittaneet jonkinasteista kiinnostusta Heideggerin filosofiaan. 1980-luvun alussa Hintikan oppilas, formaalisen logiikan alalta vuonna 1977 väitellyt Esa Saarinen (s. 1953), kiinnostui erityisesti Sartren eksistentialismista ja piti tähän liittyen useita innostavia kursseja. Innostavaa ja vaikutusvaltaista opetusta ja ohjausta fenomenologian alalla ovat antaneet myös Sara Heinämaa, joka väitteli vuonna 1996 Merleau-Pontyn ja de Beauvoirin ruumiinfenomenologiasta, ja Juha Himanka, jonka vuonna 2000 valmistunut väitöskirja Phenomenology and Reduction käsitteli fenomenologisen reduktion kysymystä niin Husserlin kuin Heideggerinkin pohjalta.
xxx/ellauri404.html on line 263: Kantin das radikale Böse on se ettei tunnusta kenenkään nazoja, edes Kouvolan kepulaisen kansanedustajan. Se on hyvin pahaa lääkettä. On hyvää ja huonoa riippumattomuutta, niinkö E. Saarisen ja Sartren vapaus vastuulla. Täytyy ymmärtää paikkansa jumalan suuressa suunnitelmassa. Ei saa ohittaa virkatietä. Oikeamielisen tulee vaihtaa tahtonsa jumalan tahtoon, niin hänestä tulee pyhä ihminen. Hemmetin fasismia tämäkin. Hyvä torvisoitto on kuin samettia sisäiselle ihmiselle. Ei tarvi olla suuri kuha on moitteeton. Vaikka maan matonen mutta jumalan peräsuolessa.
xxx/ellauri436.html on line 87: Pourquoi la condition humaine est-elle importante ? Notre condition humaine est une bénédiction qui peut apporter un soutien psychologique, social et spirituel à notre vie. Mais cette même « condition » peut parfois nous causer une grande détresse. La vie est absurde, et l'homme incapable de savoir qui il est. Pourtant, dans ce drame existentiel, l'espoir persiste. Si l'homme ne saurait dépasser son destin, échapper à sa condition, il peut, en revanche, faire de sa mort une apothéose de la fraternité. Paizi Sartren mukaan ezistentiälistit on optimisteja vaikkei niillä ole espoiria vaan desesporia ja angoissea. Leibniz oli optimisti koska tää maailma on paras qua ainoa. Sartre koska se ei tästä huonommaxi tule teit mitä tahansa.
xxx/ellauri436.html on line 98: Tässä klipissä Giden tyyppi heittää toisen ulos junasta ihan vittuilumielessä. Se on olevinaan jotain vapaata. Sartren "liberté" on jotain samantapaista. George Elliotin misu luopuu jonkun hanhen tähden jostain jätkästä, Stendhalin tipu ryövää jätkän joltain hanhelta. Nää on Pulun mielestä just yhtä hyviä. Mitä vittua? Vapaa haluaa että muutkin ovat yhtä vapaita, se kiskoo jostain hatusta. Helvatti, tää on nollasummapeliä: jos mä saan haluamani jää toinen ilman, mitä vapauden tasajakoa se muka on? Huonot kortit sulla, Donald Trump sanoisi.
42