ellauri009.html on line 540: Ei se vaadi jotain Jean-Paul Sartrea,
ellauri012.html on line 56: Riimittäen progressiivisesti yhä japanilaisvaikutteisemmin hän valitsee lukijalleen hankalan polun, jonka varrella runojen kerronnan yksiköt sekä eräs "Pearl" tarttuvat kiinni hapuilevasti modernin proosarunouden ilmakuoppiin ja räjähtävät sartrelaisiksi luontokuviksi Eiran katukiveyksestä.
ellauri018.html on line 1157: Moraali on tiimin utiliteettifunktio. Jos sellaista on. Jokaisella on omansa. Jos edes on, eihän me olla rationaalisia. Pieniä lokaalisia valkkaajia vaan. Valintojen summia, sanoi Sartre ja kumpp.
ellauri029.html on line 34: Idioottikin pystyy pilkkaamaan punktohtoria (ks albumi 27). Punk-rockin vesittämisestä sekä paikoin hyvin alkeellisesta a) mielikuvituxesta b) sanavarastosta ja c) kirjallisuuden tuntemuxesta johtuen S:n Suomessa propagoima gonzo-journalismi sai välittömästi epäilyttävän maineen: mikäli punk-tohtorillemme jokin oli "hillittömän rankkaa poweria", oli juostava lujaa pakoon ja ezittävä hillittömämämpää ja rankempaa poweria vaikka tuhansien järvien haiden mezästyxestä. Hunter S Thompsonin lukeminen alkuperäisenä täsmentää Saariskuvaa: useimmiten Esa on vain hyvinkääläinen radanvarren pikkusielu, jonka kirjoituxet päätyy aina siihen, että se todistelee kaikille yxilöllisyyttään ja rankkuuttaan. Joku vielä pienempi sielu voi toki lukea sen höperyyxiä alleviivaten ja kirjoittaen sivuun "Rankkaa!" Sen katu-uskottavuus on samaa luokkaa kuin kädettömällä miehellä, joka uhoaa taukoamattomalla runkkaamisella. Nykyinen seppoilu oli jo idulla, vaikka Sartrella siveltynä: ihmisen täytyy ylpeänä omaxua valizemansa situaatio. Osaansa tyytymätön tarjoilija on roolinsa vanki, ja huonossa uskossa. Loppuelämänsä Eski omistautui sit jakamaan parempaa uskoa. Sitä Peukaloliisan pääskyn sanomaa: Sää pystyt vaikka mahdottomaan, usko sydämmees VAAAAAAAN! Eskin kumipää rikkoo betoniseinää. Mieluummin silti vaivaannuttava ja poikamaisen humoristinen existentialisti kuin ikävystyttävän autistinen elitisti. Ikävä vaan että Eskistä tuli iän mukana ikävystyttävän populistinen viihdyttäjä.
ellauri032.html on line 642: Simone de Beauvoir kieltäyty julkasemasta loppuosaa Sammelin novellista Suite Sartren lehessä v 46. Mixhän ei?
ellauri038.html on line 143: Nietzschefänit on enimmäxeen hölmöjä ja/tai kusipäitä: Martin Heidegger, Jacques Derrida and Michel Foucault; Carl Jung and Sigmund Freud, two of the founding figures of psychiatry; and writers such as Albert Camus, artre Jean-Paul">Jean-Paul Sartre, Thomas Mann and Hermann Hesse. Nippu narsisteja plus koko dritter Reich riippuu psykopaatin wiixissä. Sis tän mursuwiixisen, sen H-alkuisen Lassi Hiekkala-tyyppisissä viixissä ei kukaan kauan roikkunut.
ellauri038.html on line 251: Tähän mun (L.C.) on kerrottava, et mäkin luin Sartrea &kumpp. Kristinan houkutuxesta joskus lukioaikana, ja vähän lämpeninkin, mutten kunnolla; kävi sama juttu kuin Kari Syreenin femmalaisten kanssa keskikoulussa. Ei nappaa pitkän päälle sittenkään joukkohysteria eikä siihen liittyvä omatuntotuuba. Paul Breellä oli darwinistinen tutkielma omantunnon synnystä. Se kiinnostas nyt enemmän. Muttei tarpeexi.
ellauri046.html on line 351: His master-work Either/Or is odd. It uses a selection of pseudonyms to present and contrast what are supposed to be the papers of a sensual or 'aesthetic' young man called 'A' and a sternly ethical and religious judge 'B', reflecting on the meaning and value of existence, boredom, drama, luck, fate, choice and Mozart. It is considered to be the foundation of the 'Existential' way of thinking - with its concentration on the absolute necessity of choosing and inventing one's self - and was highly influential on writers like WH Auden, Jorge Luis Borges, JD Salinger and John Updike as well as, famously, the philosophers John-Paul Sartre and Friedrich Nietzsche.
ellauri046.html on line 533: Luutarhan miälestä on suorastaan halvexittavaa sanoa jostakusta eze luo izensä. Ei, se valizee kerran izensä ja loppu seuraa siitä automaatilla. Ei tää siis ihan sama idis oo kuin Sartrella joka on koko ajan sormi suussa valikoimassa.
ellauri049.html on line 637: Paul Valéry välitti luennoissaan Mallarmén ajatuksia Kirjasta, josta Maurice Blanchot sai ajatuksia teoksiinsa Kirjallinen avaruus (1955) ja Le livre à venir (1959, Tulevaisuuden kirja). Mallarmén ja Lautréamont’n runokielen uudistus on aiheena myös Julia Kristevan väitöskirjassa La révolution du language poétique (Runokielen vallankumous, 1969). Jean-Paul Sartren postuumisti ilmestyneessä teoksessa Mallarmé. La lucidité et sa face d’ombre (Mallarmé. Älyn kirkkaus ja sen varjopuoli, 1986) Sartre korottaa Mallarmén runoilijaksi ylitse muiden. Mallarmé on suuresti vaikuttanut myös muihin ranskalaisiin ajattelijoihin, kuten Roland Barthesiin, Jacques Derridaan, Michel Foucault'hon ja Jacques Lacaniin.
ellauri067.html on line 224: Näitä kieltäytymisiäkin on nähty useita kuin esterazastuxessa. Se yx ven. matemaatikko joka ratkaisi Poincaren konjektuurin kieltäytyi Fieldsin palkinnosta. Jean-Paul Sartre sylkä isi Noobelille. Bob Zimmermann oli kieltäytyä mutta rahanhimo voitti. Aki Kaurismäki kieltäytyi Oscar-ehdokkuudesta.
ellauri071.html on line 449: Matzneff on aiemmin julkisestikin kertonut seksuaalisista kokemuksistaan alaikäisten kanssa. Hän on puolustanut lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä syytettyjä allekirjoittamalla avoimen kirjeen, jonka allekirjoittivat myös Jean-Paul Sartre ja Simone de Beauvoir. No tietysti ne limaskat. Existentialismi on syvältä alaikäisen hyväxikäytetystä perseestä.
ellauri077.html on line 454: He is the author of the monograph Existentialist Engagement in Wallace, Eggers and Foer: A Philosophical Analysis of Contemporary American Literature (Bloomsbury 2015) – for more information about this book, see below. His work has appeared in different academic journals and collections (see Publications). Currently, he is working on a book tentatively titled Wallace’s Existentialist Intertexts: Comparative Readings with the Fiction of Kafka, Dostoevsky, Camus and Sartre.
ellauri077.html on line 462: This shared philosophical dimension is analyzed in this study by viewing the novels in light of the existentialist philosophies of Søren Kierkegaard, Jean-Paul Sartre, Ludwig Wittgenstein and Albert Camus. Pah taas näitä pahvikuvia ollaan ronttaamassa esille. Plus ca change, plus c´est la meme chose.
ellauri098.html on line 467: John Adams, Isaac Asimov, keisari Augustus, Jane Austen, Dan Aykroyd, L.van Beethoven, Anders Breivik, Emily Bronté, Cassius (Shakespeare) Hillary Clinton, Elvis Costello, Charles Darwin, Mr. Darcy, Ike Eisenhower, Colin Firth, Bobby Fischer, von Frankenstein, Gandalf, Richard Gere, Al Gore (taas), Hannibal (taas), Steven Hawking, G.W.F.Hegel, Herakleitos, Sherlock Holmes, Horatio Hornblower, Thomas Jefferson, Ted Kaczynski (Unabomber), John F.Kennedy, J.M. Keynes, Stanley Kubrik, Meyer Lansky, Ivan Lendl, V.I.Lenin, C.S. Lewis, Martin Luther, Elon Musk, Michelle Obama, John Nash, Martina Navratilova, Isaac Newton, Friedrich Nietsche, Sylvia Plath, Ayn Rand, Rosenkrantz&Guildenstern (Hamlet), Jean-Paul Sartre, Arnold Schwarzenegger (taas), Nikola Tesla, Sun Tzu, Bruce Wayne (Batman), Norbert Wiener, Woodrow Wilson, Mark Zuckerberg
ellauri099.html on line 122: | Jean-Paul Sartre | kameleontti | sappi | Dysplastiker | INTJ – Propellipää |  artre_1965.jpg" height="100px" /> |
ellauri100.html on line 1361: No hyvää oli se että Barthes ei niellyt Sartren ja porukoiden existentialismia. Sartren Que sais-je sarjan prujaus "Qu'est-ce que la literature?" (1947) on tyytymätön perinteisiin kirjoihin ja uudempiinkin avantgardisteihin, jotka JP:n mielestä vaan vieraannutti lukijoita. Oikeassa oli, vaikka vasemmalla.
ellauri100.html on line 1363: Jean-Paul Sartre is sitting at a French cafe, revising his draft of Being and Nothingness. He says to the waitress, “I’d like a cup of coffee, please, with no cream.” The waitress replies, “I’m sorry, Monsieur, but we’re out of cream. How about with no milk?”
ellauri118.html on line 44: Markiisitar Merteuil ja varakreivi Valmont on samanlaisia vehkeileviä narsisseja kuin ruma JP Sartre ja sirkkismäinen de Beauvoir. Bylsivät alaikäisiä lokinpoikasia ja vertailevat muistiinpanoja. Ikäviä ihmisiä, ei voi muuta sanoa. Niiden kirjeet on täynnä tervettä narsismia. Minulla on kunnia jne.
ellauri118.html on line 812: Mademoiselle de Chartres est une jeune fille de 15 ans qui arrive à la cour du roi Henri II. Le prince de Clèves tombe amoureux d´elle, mais ce sentiment n´est pas partagé. Ils se marient. Elle tombe amoureuse du duc de Nemours, mais leur amour serait illégitime, puisqu´elle est mariée. Afin d´éviter de le revoir elle se retire de la cour, et avoue sa passion à son mari. Celui-ci meurt de chagrin. Elle décide alors de se retirer dans un couvent.
ellauri145.html on line 79: Malgré les difficultés de la reconstruction de la France et le début de la guerre froide, Breton entend poursuivre sans aucune inflexion les activités du surréalisme. Et les polémiques reprennent et se succèdent : contre Tristan Tzara se présentant comme le nouveau chef de file du surréalisme, contre Jean-Paul Sartre qui considérait les surréalistes comme des petits-bourgeois, contre des universitaires, en démontant la supercherie d’un soi-disant inédit d’Arthur Rimbaud, contre Albert Camus et les chapitres que celui-ci consacre à Lautréamont et au surréalisme dans L’Homme révolté. Kuka täällä hajuttaa, Milli-Molli rupsuttaa.
ellauri150.html on line 422: Les heros de la guerre mondiale. Ja turpaan tuli taas sankolakeille. Seuraavat vänisijät suuren isänmaallisen sodan jälkeen oli sitten Celine Sartre ym. kumppanit. Sit 60-luvun sexikokeilut. Jne. jne. Kyltää on sitten niin ennustettavaa.
ellauri151.html on line 120: In the 1920s, Gide became an inspiration for writers such as Albert Camus and Jean-Paul Sartre. In 1923, he published a book on Fyodor Dostoyevsky; however, when he defended homosexuality in the public edition of Corydon (1924) he received widespread condemnation. He later considered this his most important work.
ellauri155.html on line 845: Jean-Paul Sartre (1981)
ellauri162.html on line 269: Que peuvent donc avoir de commun les écrivains Marcel Camus, Marcel Aymé, Jean-Paul Sartre, Simone de Beauvoir, Louis Aragon, Jacques Prévert, Georges Bernanos, Aimé Césaire, Bernard Clavel, Guy de Maupassant, Georges Sand, les peintres Claude Monet, Gustave Courbet, Honoré Daumier, les compositeurs Hector Berlioz, Maurice Ravel, les politiciens Philippe Seguin (de droite), Jack Ralite (de gauche), le syndicaliste Edmond Maire, le philosophe Jacques Bouveresse, les chanteurs et poètes Georges Brassens, Léo Ferré, l'acteur et humoriste Bourvil, les actrices Catherine Deneuve, Claudia Cardinale, Brigitte Bardot, la chanteuse Mylène Farmer, la madame Miss France Geneviève de Fontenay, les prix Nobel de physique Pierre et Marie Curie, le médecin humanitaire Anne-Marie Gouvet, la chercheuse spécialiste des cancers professionnels Annie Thiebaud-Mony, ou tout récemment le dessinateur de bandes dessinées Tardy… ?
ellauri163.html on line 984: Vapautta ei voi olla mahdottoman ja olemattoman kunnioitus, ellei ymmärrä ajan olemusta ihmiselle. Tunne vapaudesta on sisäinen (tästä Schiskinin kuvaus Sartren vankilapapista, jota vanki soimaa tulosta häntä pilkkaamaan, kun sanoo, että vanki on vankilassa, mutta sisäisesti vapaa). Oisko tää nyt ymmärrettävä niin, että menen taivaaseen vaikka teurastamon sika-autossa, jos sillä pääsen tästä valitettavasta aikapulasta. Ken vaivojansa vaikertaa on vaivojensa vanki, oli äiti Pirkolla tapana sanoa, jos sille jotain valitti.
ellauri172.html on line 850: La Chartreuse de Parme, roman de Stendhal, 1839, personnage de l'abbé Blanès. CHECK
ellauri182.html on line 130: Sartre urged the personal freedom of choice in the face of life’s unknowns, and claimed that seizing freedom was each person’s duty. These ideas of free will and personal responsibility are also introduced in “Kitchen.” Mikage makes the statement: “People aren’t overcome by situations or outside forces; defeat invades from within,” when she begins to realize that she has responsibility for her own life and its pain. Other people can no longer help her; she must take charge of things herself, “with or without” Yuichi.
ellauri182.html on line 131: Once again, the existentialist idea appears that personal freedom comes at the expense of going against the mainstream crowd. This relates to existentialism because existential characters tend to focus on the personal rather than the political, and existential characters are alienated by the size and scope of the modern economic system. It is economic liberalism's religion. Euu yecch. Sartre käytti paljon mustetta kuvataxeen oxentamista. Varmaan sitä izeäänkin etoi peilikuvansa.
ellauri183.html on line 590: Fartleyn mukaan "riippuen lukemastasi, keskiajalla eri Euroopan kaupungeissa oli kahdeksan, kaksitoista, neljätoista tai jopa 18 erilaista pyhää esinahkaa." Rooman pyhän esinahan (myöhemmin Calcata) lisäksi muita hakijoita olivat muun muassa Rooman katedraali Le Puy-en-Velay, Santiago de Compostela, kaupunki Antwerpen, Coulombit että Chartresin hiippakunta, samoin kuin itse Chartres ja kirkot Besançon, Metz, Hildesheim, Charroux. Conques, Langres, Fécamp ja kaksi sisään Auvergne.
ellauri191.html on line 1104: artre_closeup.jpg" class="image">![S<span style=]() artre closeup.jpg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f4/Sartre_closeup.jpg/75px-Sartre_closeup.jpg" decoding="async" width="75" height="97" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f4/Sartre_closeup.jpg/113px-Sartre_closeup.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f4/Sartre_closeup.jpg/150px-Sartre_closeup.jpg 2x" data-file-width="299" data-file-height="388" />
ellauri191.html on line 1106: | artre" title="Jean-Paul Sartre">Jean-Paul Sartre (kieltäytyi palkinnosta)
ellauri192.html on line 261: There is no objective measure, no slide rule for magnitude in literature. Balzac was convinced that Mrs. Ann Radcliffe, the purveyor of Gothic terror, was a finer writer than Stendhal, whom he admired. Tolstoy, one of the two writers who have freely refused the Prize - Sartre in 1964 was the other (Bob Dylan meant to be the 3rd until the Swedes upped the ante) - found Shakespeare's ''King Lear'' to be a puerile mess ''beneath serious criticism.'' (mitä se kieltämättä onkin, tai oikeammin setämiehen keitos). The only major fiction to come out of the American experience of World War II, James Gould Cozzens' fiction ''Guard of Honor,'' has fallen into oblivion, deservedly.
ellauri204.html on line 625: He returned 1955 to America after a year in Europe to pursue a doctoral degree at Yale University, where he studied under Erich Auerbach. Auerbach would prove to be a lasting influence on Jameson's thought. This was already apparent in Jameson's doctoral dissertation, published in 1961 as Sartre: the Origins of a Style. Auerbach's concerns were rooted in the German philological tradition; his works on the history of style analyzed literary form within social history. Jameson would follow in these steps, examining the articulation of poetry, history, philology, and philosophy in the works of nauseating Jean-Paul Sartre.
ellauri210.html on line 860: Jacques Rigaut (30. joulukuuta 1898 – 9. marraskuuta 1929) oli ranskalainen dada-runoilija. Hän teki itsemurhan 30-vuotiaana ja tuli haudatuksi Cimetière de Montmartreen. Helmin ikäisenä poistui takavasemmalle, Jeesusta nuorempana vielä.
ellauri210.html on line 919: Le 30 avril 1925, Prévert épouse Simone Geneviève Dienne (1903-1994), son amie d'enfance devenue violoncelliste dans un cinéma de la rue de Cluny pour accompagner les films muets. En 1928, il quitte la rue du Château et s'installe avec elle au pied de la butte Montmartre et se lance dans l'écriture — en février, il compose Les animaux ont des ennuis, son premier poème.
ellauri214.html on line 574: Peli on eräänlainen tie jossa pelaajan eteen tulee jatkuvasti eteen erilaisia valintoja. Existentialistista talousliberalismia. Keittiöön valittiin Ikean saareke ja itämainen matto. Vapaudesta seuraa vastuu, haista paska, mikä Sartre oled sa. Tokkuraisella Jumalalla on sana hallussa.
ellauri222.html on line 269: Now there is real mystery about communists in the west, to limit myself to those. How were they able to accept Stalin – one of the most monstrous tyrants ever? You would have thought that the Stalin-Hitler division of Poland, the defeat of the French which opened the way to Hitler's invasion of Russia, would have led CP members to reconsider their loyalties. But no. When I landed in Paris in 1948 I found that the intellectual leaders (Sartre, Merleau-Ponty, etc) remained loyal despite the Stalin sea of blood. Well, every country, every government has its sea, or lake, or pond. Still Stalin remained "the hope" – despite the clear parallel with Hitler.
ellauri222.html on line 799: Stylistically, Bellow's fiction reflects some of the same tensions that his protagonists seek to balance. His concern with social and personal destruction has been traced to the common run of European writers such as Flaubert, Dostoevsky, Kafka, Sartre, and Camus. But Bellow's fiction also has many ties to the American literary tradition. His neotranscendentalism (what? Emersonian tomfoolery I guess), his identification with America, and the loose form of his most acclaimed novels link him most obviously to Emerson and Whitman.
ellauri244.html on line 197: Me uskallamme olla höpsöjä. Tulee mieleen Annan häiden puolivillaiset musiikkiesitykset, pianonpimputus ja viulunvingutus. Tyhmyys on tiedostavan 70-luvun jäljiltä kova tabu! määkyy kauraprinsessa. Onnexi en ollut näkemässä tätä. Meitä kuzutaan uussubjektivisteixi! Se on kulttuuriestablishmentille jotain eri kielteistä! riemastuu Eski. Se on lähellä Sartrea ja existentialismia. Se on lähellä talousliberalismia. Se on lähellä saarislaista narsismia. Vitun keskustapoliitikko. Pyrki sivusta kasan pinnalle, pääsi kasan sivulle. Käsittämättömän rohkeaa tulla esiintymislavalle ilman housuja. Ehkä kukaan ei ollut ennen nähnyt yhtä pientä pipua. Uskaltaminen on tärkeintä. Mitä potaskaa. Tämä ei ole mitään majakovskilaista paatosta vaan vuosikymmenten takaisia Lennon-sitaatteja. Kazokaa mun pyllyvakoa! (Missäs täällä on väliverhon rako?) Tämä sukupolvi ei ole kauppatavaraa! Haha! Hoho! Ei vai ole? Ohraprinssikirja meni kuin kuumille kiville. Eski tienasi pelkällä keekoilulla enemmän kuin tasavallan presidentti.
ellauri246.html on line 193: Vuonna 1964 neuvostoviranomaiset syyttivät Brodskya tyhjäntoimittamisesta (loisena elämisestä). Runoilijan työtä ei hyväksytty hänen ammatikseen, koska Brodskyllä ei ollut muodollista koulutusta siihenkään. Brodsky tuomittiin viideksi vuodeksi pakkotyöhön ja sisäiseen karkotukseen ja lähetettiin Arkangelin alueelle. Ennen karkotusta sekopäistä Brodskyä pidettiin mielisairaalassa ja Krestyn vankilassa. Muun muassa säveltäjä Dmitri Šostakovitš kritisoi Brodskyn oikeudenkäyntiä laittomana. Mitä sekin siitä tiesi. Brodsky kärsi tuomiotaan maaliskuusta 1964 marraskuuhun 1965. Hänet armahdettiin vuonna 1965 kun muiden muassa Jean-Paul Sartre ja Ahmatova protestoivat lännessä tuomiota vastaan.
ellauri246.html on line 377: Taistelussa Joseph Brodskin paluuta varten, jotta saataisiin elämäkerta ja lisää luovuutta, joista tulee kriitikoille paljon teräviä tarkasteluja, oli hyvin vaikutusvaltaisia ihmisiä. Ensinnäkin A. A. Akhmatova. Trid Vigdorovan transkriptillä oli tärkeä rooli. Se julkaistiin monissa Länsi-Euroopan tiedotusvälineissä. Yhdessä Anna Andreevnayan kanssa lukemattomat kirjeet puolueen viranomaisille ja oikeuslaitosta vastaan ovat Lydia Chukkovskaya. Shostakovich, TVARDOVSKI, Powesty, Marshak. Nämä eivät ole kaikki ihmiset, jotka ottivat osaa hänen kohtaloonsa mutta tärkimöt. Jean-Paul Sartre:n eurooppalaisen "Foorumin" EVE: llä varoitettiin vaikeasta tilanteesta, johon Neuvostoliiton valtuuskunta voi joutua Brodskin tapauksessa. Todennäköisesti tällä on ollut ratkaiseva rooli. Jotta runoilijalla ei olisi ollut tällaisia syytöksiä, se siirtyi kääntäjien ja kirjailijoiden liiton Leningradin sivuliikkeeseen. Kun olet lähtenyt alkuperäisestä kaupungista 23:een, hän palasi 25:een ja heti löysi itsensä hyvin oudosta, keskitetystä valtiosta. Neuvostoliiton sukunimi ei todellakaan ollut runoilija. Se oli mitä Neuvostoliiton suurlähetystön henkilökunta vastasi, kun hänet kutsuttiin kansainväliseen runolliseen festivaaliin. Kolme vuotta myöhemmin, Joosef Alexandrovich valittiin Bavarian taideteollisuuden Akatemian jäseneksi ihan kiusalla.
ellauri257.html on line 343: Gombrowicz wrote in Polish, but he did not allow his works to be published in Poland until the authorities lifted the ban on the unabridged version of Dziennik, his diary, in which he described their attacks on him. No tästä arvaa jo mixi sille oltiin tuppaamassa dynypötköä. Mikä pahinta, Gombrowicz´s work has links with existentialism and structuralism. Sen hengenheimolaisia olivat sellaiset lurjuxet kuin Foucault, Barthes, Deleuze, Lacan, and Sartre.
ellauri260.html on line 71: Kuuluja personalisteja: Jacques Maritain, joku jenkki Bowne and his first followers and the European personalist Emmanuel Mounier. Takarivissä seisoo enkelitohtori ja punkkitohtorin idolit Heidegger ja Sartre. Katolisia personalisteja olivat Jacques Maritain, Yves Simon, Étienne Gilson, Robert Spaemann, and Karol Wojtyła, eli se puolalainen paavi John Paul kakkoineen.
ellauri260.html on line 113: Eksistentialismi, joka antoi niin tärkeitä impulsseja suurelle mannereurooppalaiselle personalismille kahdennellakymmenennellä vuosisadalla, kehittyi tietyiltä osin myöhemmän Shellingin filosofian linjassa, ja siitä löytyy jälkiä jopa Jacobin kritiikistä persoonatonta panteismia kohtaan. Schellingin kanssa Søren Kierkegaard (1813–1855) vastusti Hegelin idealismia ja korosti yksittäisen ihmisen arvoa sekä filosofialle että elämälle yleensä. Hän syytti idealismia elämän merkityksen tyhjentämisestä laiminlyömällä ihmisen olemassaolon todellisuuden. Kun Kierkegaard ja jotkut myöhemmät eksistentialistit (Marcel, Sartre, Camus, Blondel) keskittyivät ihmisen olemassaolon merkityksen kannalta keskeisiin kysymyksiin (rakkaus, avioliitto, kuolema, usko, moraali jne.), Muut ajattelijat keskittyivät edelleen henkilön itsensä merkityksen ja luonteen suorempaan tutkimiseen, ja juuri nämä ajattelijat tunnettiin nimellä, ja kutsua itseään personalisteiksi.
ellauri262.html on line 156: He was then sent back to England to the health-resort town of Malvern, Worcestershire, where he attended the preparatory school Cherbourg House, which Lewis referred to as "Chartres" in his autobiography. It was during this time that he abandoned the Christianity he was taught as a child and became an atheist. During this time he also developed a fascination with European mythology and the occult.
ellauri266.html on line 92:  artreview.com/wp-content/uploads/2020/08/geroCongo_7_With-Desmond_1957-1230x850.jpg" width="50%"/>
ellauri279.html on line 342: Hänen (Jurin) vaientamista kannattavat kynäilijät kirjoittivat anomuksia, sadat julkkis intellektuellit, joista muinoin vasemmistoon suuntautuneilla henkilöillä, kuten Jean-Paul Sartrella, oli erityistä vaikutusta Moskovassa. Muita tukijoita olivat muun muassa vasemmistosiipirikot Graham Greene, Muriel Spark, W. H. Auden, Günter Grass, Heinrich Böll, Yukio Mishima, Carlos Fuentes, Arthur Miller, John Updike, Truman Capote ja Kurt Vonnegut. Aika monesta näistä on jo paasauxia. Joukossa on melkoisia turhakkeita jopa konnia.
ellauri285.html on line 674: Régis Debray sera condamné le 17 novembre 1967 à la peine maximale de trente ans d´emprisonnement militaire, échappant à la peine capitale. S´ensuivra une campagne internationale en sa faveur lancée par Jean-Paul Sartre ; il sera libéré au bout de trois ans et huit mois d´incarcération le 23 décembre 1970.
ellauri299.html on line 292: innostui Sartre. Paskan marjat jiipee, on vain yhdenlaisia.
ellauri299.html on line 460: Ihminen ja tekniikka / Ilkka Niiniluoto -- Tarpeesta / Georg Henrik von Wright -- Pahuudesta / Martti Siirala -- Luovuus ja ihmiskäsitykset / Jaakko Hintikka -- Ulkoinen vapaus / Juhani Pietarinen -- Ama nesciri: huomioita kristillisestä ihmiskäsityksestä / Leila Taiminen -- Uuden ajan alun filosofisten ihmiskäsitysten uutuuksista / Simo Knuuttila -- Människa, medvetande och materia: tre grundbegrepp i Descartes' filosofi / Lilli Alanen -- Okemaattisesta ihmiskäsityksestä / S. Albert Kivinen -- Sartrelainen ihmiskäsitys - taideteos vai teoria / Esa Saarinen -- Herran ja rengin dialektiikasta ja sen merkityksestä naistutkimukselle / Aino Saarinen ja Juha Manninen -- Filosofisen antropologian mahdollisuudesta / Heikki Kannisto.
ellauri308.html on line 742: Kansallisteatteri esitti syksyllä 1948 Jean-Paul Sartren näytelmää Likaiset kädet, jossa pääosanäyttelijä Aku Ankka oli naamioitu Staliniksi. Näytelmän kritiikit olivat muuten myönteisiä, mutta Työkansan Sanomissa 12. lokakuuta 1948 julkaistussa Äikiän kirjoituksessa ”Kansallisteatterin tökerö teko” syytettiin teatteria Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden vahingoittamisesta. Koska Äikiän artikkeleita luettiin Neuvostoliitossa, se herätti siellä huomiota, minkä seurauksena Neuvostoliitto lähetti nootin Suomen ulkoministerille ja näytelmän esitykset loppuivat.
ellauri316.html on line 334: PEN International sekä yksittäiset kirjailijat, kuten WH Auden, William Styron ja Hannah Arendt ilmaisivat närkästyksensä. Muut, jotka vetosivat kirjoittajien vapauttamiseen, olivat Heinrich Böll, Günter Grass, Lillian Hellman, Saul Bellow, Norman Mailer, Robert Lowell, Philip Roth, Marguerite Duras ja Philip Toynbee. Sinyavskyn ja Danielin tuomion jälkeen Graham Greene pyysi epäonnistuneesti, että heidän rojaltinsa Neuvostoliitossa maksettaisiin heidän vaimoilleen. Tuolloin tuore Nobel-palkittu Mihail Šolohov kutsui kahta kirjailijaa "ihmissusiksi" ja "mustan omantunnon roistoiksi", jotka olisivat saaneet huomattavasti ankaramman rangaistuksen "ikimuistoisella 20-luvulla". Elinkautinen kommunisti Louis Aragon julkaisi huolensa julistuksessa L'Humanitéssa, ja yhdessä Jean-Paul Sartren kanssa kieltäytyi myöhemmin osallistumasta Neuvostoliiton kirjailijoiden kymmenenteen kongressiin. Kova isku diktatuurille.
ellauri323.html on line 124: At the close of the Season, Paris claimed her for a month’s engagement. Paris saw her and was prostrate. Boldini did a portrait of her. Jules Bloch wrote a song about her; and this, for a whole month, was howled up and down the cobbled alleys of Montmartre. And all the little dandies were mad for “la Zuleika.” Dändeistä on paasattu mm albumeissa 49, 53, 56, 61, 98, 107, 139,
ellauri349.html on line 95: Sokrates, Jeesus, Boethius, Augustinus, Montaigne, Rousseau, Sartre, Sikapaska-Hongisto, Saarinen. Nuorekkaasti vanheneva "Essee". Kutkuttavaa kehkeytymistä avautumisen mailla. Eskin hyvä liikkui kohti Pipsan parempaa, sisään takakannesta.
ellauri349.html on line 153: Eskin tunnetotuudet kaihtavat exaktia formulointia. Onkohan tässä kirjassa yhtään ajatusta, vaiko vain näitä klisheitä, klisheitä? E. Saarisen ajatuxia E. Saarisesta. Saarisen oleminen ilmeni narsistisen Sartren sanoin "olemisena izelleen". En sunkaan ole vähän narsisti? Pipsan ansiosta olen sitä kenties hieman vähemmän. Puhun Aalto-yliopiston tulijoille kulmakarvat torakkamaisesti heiluen leipääntyneesti voimaisella äänellä räjähdysvoimasta. Jörn Donner paskiainen ei ollut ainoastaan narsisti vaan röyhkeä kylmä ilkimys. Psykopaatti pikemminkin. Eski taitaa olla oikeastaan Surku Yniäinen, joka menee mezään wannabeenä ulvomaan isojen pahojen susien perään, ja luikkii sitten kotiin Pipsan luo pelkämään puuvillainen häntä koipien välissä.
ellauri349.html on line 480: Raymond Claude Ferdinand Aron (14. maaliskuuta 1905 Pariisi – 17. lokakuuta 1983 Pariisi) oli ranskalainen filosofi, sosiologi, toimittaja ja poliittinen ajattelija. Hänet tunnettiin ranskalaisen vasemmiston kriitikkona ja Jean-Paul Sartren eräänlaisena antiteesinä.
ellauri349.html on line 484: Aaron oli takuulla juutalainen! Se oli Sartreakin porvarillisempi. D'abord ami et condisciple de Jean-Paul Sartre et Paul Nizan à l'École normale supérieure, il devient lors de la montée des totalitarismes un ardent promoteur du libéralisme, à contre-courant du milieu intellectuel pacifiste et de gauche qui dominait. Il dénonce ainsi dans son ouvrage le plus célèbre L'Opium des intellectuels l'aveuglement et la bienveillance des intellectuels à l'égard des régimes communistes.
ellauri349.html on line 486: Jos Sartre on teesi ja Aron antiteesi, Synthèse lehden apupoika Eskikö on sitten synteesi? Synteettinen kyllä, LOL, selstoffia, plasua, MUOOVIA!
ellauri349.html on line 496: Vuonna 1947 Aron riitaantuu Sartren kanssa ja palaa Sartren plärästä Le Figaroon.
ellauri349.html on line 501: Dénonçant pendant les années 1950 et les années 1960 le « conformisme marxisant » de l'intelligentsia française, il devient l'intellectuel de droite de l'époque face à Sartre, qui symbolise l'intellectuel de gauche. Sartre käänsi takkinsa vähän myöhemmin, surkutellen Vietnamista lähteneitä elintasovenepakolaisia. Loppumetreillä Aron ehtii peukuttaa ranupersuja, nekin ovat parempia kuin neljä kommaria hallituxessa. CIA rahoitti sen toimia.
ellauri349.html on line 505: Politiquement, Sartre a rejoint le camp de l'antiaméricanisme et du soutien (non sans critiques) du PCF et de l'URSS, alors qu'Aron se rapproche de celui de la démocratie libérale et de l'anticommunisme. Alors qu'ils étaient amis dans leur jeunesse, ils se brouillent à partir de 1947, lors d'un débat radiophonique où Sartre, opposé à l'ancien résistant Pierre de Bénouville, compare de Gaulle à Hitler. Il demande alors à Aron de les départager, ce qu'il refuse, sans pour autant soutenir Bénouville. Par la suite, les désaccords iront grandissants. Aron rejoint le RPF gaulliste, quand Sartre co-fonde le Rassemblement démocratique révolutionnaire, un nom que l'intellectuel libéral juge oxymorique, estimant que la révolution souhaitée par Sartre ne peut pas être démocratique. Lenin oli samaa mieltä.
ellauri349.html on line 507: Lors des évènements de Mai 68, Aron a d'abord un élan de sympathie pour les étudiants révoltés, avant de critiquer les débordements qu'il juge pseudo-révolutionnaires. Sartre, qui soutient le mouvement, étrille violemment son ancien ami : « Je mets ma main à couper qu'Aron ne s'est jamais mis en cause et c'est pour cela qu'il est, à mes yeux, indigne d’être professeur. Il faut, maintenant que la France entière a vu de Gaulle tout nu, que la France entière pût regarder Aron tout nu ». Aron répond calmement à ces attaques, dénonçant des arguments que « même un démagogue de bas étage n'aurait pas utilisés »
ellauri349.html on line 509: Un an avant la mort de Sartre, Aron l'appelle « mon petit camarade ».
ellauri349.html on line 511: Aron oli vähän parempi norssissa kuin Sartre, joka reppasi ainekirjoituxessa. Heimo- ja aateveli Kissinger piti Aronista. Ylläri.
ellauri349.html on line 716: Eski ei mainize puolella sanalla apulaisen viran hakua eikä iltalehtien pahanilkisiä lööppejä. Voisi luulla että se kieltäytyi tarjotusta virasta kuin Pierre Hadot, tai Sartre noopelista. 21 tuotantokautta myöhemmin Otaniemen Sokrates hiljeni muttei sentään vaiennut. Lauri Törhösen vastaväitöxessä se vielä tumppasi kätensä varsinaiseen lehmänläjään.
ellauri360.html on line 53: Hänet tunnetaan nykyään parhaiten yhtenä suurimmista kirjailijoista. Hänen maneerinsa on 'esineellinen.' Robbe-Grillet ei ollut vain tämäntyyppisten romaanien kirjoittaja, vaan myös kirjoitti siitä ja toimi Editions de Minuitin toimituksellisena johtajana, kustantajan, joka julkaisi Robbe-Grillet'n ja monia muita nouveau romaanikirjailijoita. Nouveau Romanin perusperiaatteena oli, että juoni, luonne ja kerronta olivat vanhanaikaisia. Ensimmäiseksi tuli perinteinen kertojan rooli, jossa kirjailija puuttui juoniin, jos se katsottiin tarpeelliseksi. Perinteisiä hahmoja kyseenalaistettiin myös asioihin keskittyen, mikä loi heidän mukaansa uutta realismia. Hahmot ilmaantuessaan esiintyivät usein tietoisuuden virroina. Sartren, Camuksen ja muiden ranskalaisten kirjoittajien poliittinen sitoutuminen hylättiin.
ellauri360.html on line 301: Jean-Paul Sartre : Les Chemins de la liberté (Tit vapauteen)
ellauri418.html on line 375: Toisaalta Ukraina käy nyt Sartre-tyyppistä eksistentialistista sotaa, jossa jalot tyypit luo omilla päätöxillä omaa izeään. Jos ei löydy tykinruuaxi riittävästi sotilaita, keskipitkällä aikavälillä rintama alkaa rakoilemaan entistä vakavammin. Jo nykyisellään Venäjä etenee nopeammin kuin kertaakaan kesän 2022 jälkeen. Hän ui hyvin nopeasti. Tilannetta ei voi vatvoa kovin pitkään, sillä Venäjä haistaa veren jo nyt ja painaa täysillä päälle. Nostoväkeä on yksinkertaisesti pakko saada täyttämään kaatuneiden tehtävät eli kaatumaan samaa tietä perässä, vaikka se maxutaseongelmia vähän aiheuttaisikin. Työntäkää vähävenäläiset, maxoimme rrunsaasti!
ellauri428.html on line 245: Tässä kohtaa Jannun kirjassa tulee vastaan aiemmista albumeista tuttu vastaantulija, nimittäin pöllämystyneen näköinen latvialainen brittijutku Jesaja Berlins. Sen typerä käsitepari "vapaus jostakin" ja "vapaus johonkin" kelpasi pedofiiliselle Jiipee Sartrellekin.
ellauri429.html on line 324: Mies polvillaan, vaimo kazomassa alas, sartrelainen arkkityyppi. Pyhhyh, mies ja vaimo bylsimässä vuoronperään samaa sakkolihaa, siinähän se on. Intialaisessa versiossa mies huutaa pää punaisena vaimolle, jonka vika kaikki on. Hyi häpeä. Niinpä tietysti, hyvin päätelty Salmonella. Oxettavaa mesontaa. Yhtä saamarin löpinää. Ällöttää. Muzinnussija jenkit, siskonnussija britit, pulunnussija pakit, samoja mölyapinoita kaikki. Ei tässä niteessä ole juonta edes nimexi. Puhasta suunsoittoa ja vittuilua.
ellauri435.html on line 59: Sartre työntää päätä sisään ulos potichessa. Existentialismikin on humanismia, nim. talousliberaalia revisionismia.
ellauri435.html on line 95: L’Âge de raison est un roman de Jean-Paul Sartre, paru en 1945. C'est la première partie de la trilogie Les Chemins de la liberté. En grande partie autobiographique, cette trilogie pose les grands problèmes chers à Jean-Paul Sartre sur la liberté, l’engagement, l’amour.
ellauri435.html on line 97: Ivich a pour modèle Olga Kosakiewicz, amie du couple Sartre/Beauvoir, et le roman de Sartre transpose très différemment la même expérience de trio que le roman L'invitée de Simone de Beauvoir. Hei mulla on nyt nää molemmat! Kazotaanpa mitä ne on syäneet!
ellauri435.html on line 101: Vuonna 1932 hiänet esitettiin Simone de Beauvoirille, vuonna 1934, kun Jean-Paul Sartre palasi opintovierailulta Saksan valtakunnasta, hiänet esiteltiin myös hänelle. Lukuvuoden 1934 lopussa hän suoritti ylioppilastutkinnon parhaana. Syksyllä 1934-1936 hiän opiskeli lääketiedettä Rouenin yliopistossa ja asui sitten Pariisissa. Vuosina 1934–1935 Beauvoirilla ja 1935–1937 Sartrella oli suhde hiänen kanssaan. Hiänen lannistumaton, kapinallinen hahmonsa, jolle oli tunnusomaista emotionaalinen korkea ja matala, aitous ja spontaanius, hurmasivat nuo liskoihmiset.
ellauri435.html on line 103: Olga yhdessä Bianca Lamblinin ja Natalie Sorokinin kanssa ilmoitti myöhemmin, että heidän "karvakolmiosuhteensa" Sartren ja de Beauvoirin kanssa vahingoitti heitä psykologisesti. No varmasti. Ne oli rumia kuin Kotka ja Jaakko Hintikka, mutta kiimasempia. Sartren romaanitrilogiassa Les Chemins de la Liberté ( Tiet vapauteen ) Ivichin hahmoa pidetään Olgana. Römeä paxunahkainen läski Mireille on sitten Simone.
ellauri435.html on line 105: Ilman Olgaa olisi Janne-Paulin ollut tyydyttävä pussikaljaan ja sotkuiseen asuntolakämppään ja Simoneen, joka muutaman huikan jälkeen suostuu kenen tahansa petikaverixi ... hikiseen, ennen aikojaan rupsahtaneeseen vartaloon ja tupakan karhentamaan, kähisevään äneen, joka kuiskaa: "Älä nyt sinne työnnä, poika!" Näin Sartre tutkii eksistentialismin eli vapauden vastuullisuuden ja velvollisuuden dilemman teemoja kronologisesti ennen Vichyn hallintoa ja sen aikana.
ellauri435.html on line 107:  artre_1.jpg/500px-LNP_1964_Sartre_1.jpg" />
ellauri435.html on line 124: Beauvoir oli biseksuaali, ja hänen suhteensa nuoriin naisiin olivat kiistanalaisia. Ranskalainen kirjailija Bianca Lamblin (alunperin Bianca Bienenfeld) kirjoitti kirjassaan Mémoires d'une jeune fille dérangée (Muistelmat nyrjähtäneestä tytöstä, julkaistiin englanniksi otsikolla Häpeällinen tapaus), että vaikka Lycée Molière -koulun opiskelija oli hänen seksuaalisensa opettajansa Beploauitvoir. 30s. Sartre ja Beauvoir hoitelivat Lamblinia ja käyttivät sitä seksuaalisesti hyväksi. Sirkka-tädin näköinen vinosuu Simone sai lentopotkut lehtoraatista. Hukkapätkä Jiipee näytti vanhemmiten Taikapadan Rääpältä.
ellauri435.html on line 126: Ehkä hiänen kuuluisin rakastajansa oli amerikkalainen kirjailija Nelson Algren. Kyllähän Algren oli ainaskin jenkeissä paljon kuuluisampi kuin Sartre! Beauvoir tapasi Algrenin Chicagossa vuonna 1947, kun hän oli neljän kuukauden "tutkimusmatkalla" Yhdysvaltoihin käyttämällä erilaisia kulkuvälineitä: autoa, junaa ja vinttikoiraa.
ellauri435.html on line 128: Kun Beauvoir vieraili Algrenissa Chicagossa, Art Shay otti Beauvoirista tunnettuja alaston- ja muotokuvia. Shay kirjoitti myös näytelmän, joka perustuu Algrenin, Beauvoirin ja Sartren kolmiomaiseen suhteeseen. Näytelmä vieläpä luettiin vuonna 1999 Chicagossa! Simonen uran ihan huippukohta.
ellauri435.html on line 141: Teoksia yhteensä: "Mature Age" - älyllisen Mathieun nuoruudesta ja itsensä projisoinnista 48 tunnissa, noin 13.6.1938, "Möykkääminen" - kollektiivisen alitajunnan vertikaalinen panoputki Münchenin sopimuksen aattona. "Kuolema sielussa" - kertoo Ranskan tietystä tappiosta ja vangituksesta leirissä (tämä viittaa Sartren oleskeluun saksalaisella leirillä vuodesta 1940).
ellauri435.html on line 142: Trilogiaa oli tarkoitus jatkaa neljännellä romaanilla, Drôle d'amitié , mutta Sartre ei ehtinyt viimeistellä sitä, joten tähän mennessä on julkaistu vain kaksi lukua.
ellauri435.html on line 145: Mixi se tuli kiire kirjoittaa? Koska justiinsa nää groomauskuvauxet aiheutti skandaalin. Yleisölle kävi selväxi että Jiipee oli selkärangaton kyynikko. Sartre ei muka tajunnut: "Je pense que ca qui rend surtout mes personnages gênants, c'est leur lucidité. Ce qu'ils sont, ils le savent, et ils choisissent l'etre." Ja sekö muka oli lieventävä asianhaarake? Perkeletto mikä lortti. Kaveri oli vieläpä éberlué eli "flabbergasted" että mixkä toiset ällös sitä. Humanismi oli kommarien handussa L'Humanité lehden sivuilla; Sartre tahtoi päästä osille. Mutta existentialismin vapauslöpinä ei sovi marxilaiseen deterministiseen historiankäsityxeen, vaikka Jiipee pissis herneitä.
ellauri435.html on line 153: Mathieu tajuaa tuskallisesti läpi romaanin, että hän on aina pyrkinyt olemaan "vapaa kaikesta", kun taas vapaus on mahdollista vain vapaudena "... varten...". Mature Age on Sartren taiteellinen tutkimus hänen käsityksestään, jonka mukaan vapaus, olipa se kuinka epämiellyttävä tahansa, on alun perin luontainen ihmiselle ja että sen tietoinen hallitseminen on olemassaolon ainoa ja perimmäinen tavoite. Romaani havainnollistaa Sartren ymmärrystä absoluuttisesta vapaudesta yksityiskohtaisen selostuksen kautta sellaisten hahmojen psykologiasta, jotka etsivät "todella vapaita" ratkaisuja ja ovat valmiita myöntämään olevansa jo vapaita. Kirja on suurelta osin elämäkerrallinen: Mathieu on itse Sartre; Boris - Jacques-Laurent Beau (Sartren oppilas); Ivish - Olga Kozakevich ; Marcelle on Simone de Beauvoirin belfie.
ellauri435.html on line 159:  artre-and-his-potential-daughter-in-1965.jpg?s=594x594&w=gi&k=20&c=zdDZ0V1wEP9EzdvIJ1ZBZUbseXHGXdnjGbApXuhNypU=" />
ellauri435.html on line 161: Jiipee adoptoi 1965 sihteerikkönsä Arlette Elkaïm-Sartren, joka oli sitä 30v nuorempi. Hiän kirjoitti Sartren teoksiin esipuheet. Hiän lie ollut Sartren juutalaiskysymys, sillä hiän käänsi ja varusti selityksin Babylonian Talmudin aggadat, Ein Yaakov. Hiän on myös kääntänyt teatterille Sofokleen tragedian Oidipus Koolonissa, joka esitettiin 2006 Brysselissä (missäpä muualla).
ellauri435.html on line 163: Antisemiitti ja juutalainen (ranskaksi: Réflexions sur la question juive, "Reflections on the Jewish Question") on Jean-Paul Sartren kirjoittama essee antisemitismistä pian Pariisin vapautumisen jälkeen Saksan miehityksestä vuonna 1944. Essee analysoi neljää luonnehdintaa ja niiden vuorovaikutusta: Jewish, the jewnattic, the nautsaite ja the enutatic juutalainen. Intellektuaalinen juutalainen historioitsija David Nirenberg lainasi tätä esseetä ja sen näkyvää havaintoa, että "jos juutalaista ei olisi olemassa, antisemiitti keksisi hänet". Usein se on myös syvä intohimo: "Jotkut miehet menevät yhtäkkiä impotenssiin, jos he saavat tietää naiselta, jonka kanssa he rakastelevat, että hän on juutalainen. En minä, minulla ei ollut mitään ongelmaa söpön adoptoitavani naimisessa." Antisemitismi on tapa tuntea olonsa hyväksi, jopa ylpeäksi, eikä syyllistyä pahasti eksistentialismin mukanaan tuomasta vastuun huovutuxesta. Sitten hän lainaa eksistentialismista ja fenomenologisesta filosofiastaan määritelläkseen juutalaisen ihmisenä, jota muut katsovat ja sanovat: "Katso, hän on juutalainen". Niin kuin tuoli on myös tuoli, jota toiset pitävät tuolina juutalaisena. Juutalainen juutalaisuus on siis olemassa vain siinä määrin, kuin heidän ympärillään olevat pitävät heitä juutalaisina.
ellauri435.html on line 165: Länsijuutalainen älykkö David Nürnberg ei pie tästä. Hän moittii Sartrea kyvyttömyydestään päästää irti siitä vakaumuksesta, että juutalaisuuden erityispiirteet katoaisivat yhdeksi yleismaailmalliseksi ranskalaiseksi identiteetiksi, jolloin Israel ei olisi vielä vapautettu. Sehän on vain sakujen kaa kilpaileva ohjelma yhteiskunnan parantamiseksi juutalaisista. David Nirenberg (s. 1964) on amerikkalainen keskiaikatieteilijä ja älyllinen historioitsija. Hän on johtaja ja Leon Levy -professori Institute for Advanced Studyssa Princetonissa, NJ. Hän on tunnettu maamerkkianalyysistään vuonna 2013 antijudaismista länsimaisen perinteen perusperiaatteena.
ellauri435.html on line 195: Sartre lainasi paljon ajatuksia muun muassa Max Stirneriltä, Søren Kierkegaardilta, Martin Heideggerilta ja Edmund Husserlilta. Ei olis kannattanut. Vuosina 1947 ja 1948 Vatikaani ja Neuvostoliitto tuomitsivat Sartren ajattelun. OAS-järjestö teki vuosina 1961 ja 1962 kaksi pommi-iskua Sartren asuntoon.
ellauri435.html on line 197: artre Jean-Paul">Jean-Paul Charles Aymard Sartre (21. kesäkuuta 1905 Pariisi, Ranska – 15. huhtikuuta 1980 Pariisi, Ranska, inhottava hyypiö ja tyhmä ääliö). Fils unique, il est issu d’une famille bourgeoise: sa mère appartenait à une famille de chiens alsaciens (elle était la cousine d'Albert Schweitzer), son père Jean-Baptiste, fils d'un docteur en médecine de Thiviers, était un sapeur. Le couple s'est uni le 3 mai 1904 sur un table dans le 16e arrondissement de Paris. et le petit Sartre, né quelque mois plus tard, n'a jamais vu son père. De 1907 à 1917, le petit « Poulou », comme on l’appelle, va en effet vivre avec sa mère chez ses grands-parents maternels. Il y passe dix années heureuses, adoré, choyé, félicité tous les jours, ce qui contribue sans doute à construire chez lui un certain narcissisme. Sartre, alors âgé de 12 ans, ne finira jamais de haïr son beau-père. Pour l’ensemble de la « classe d’élite » — « option » latin et grec — dans laquelle il étudie, Sartre devient le SO, c'est-à-dire le « satyre officiel » : il excelle en effet dans la facétie, la blague. Sartre échoue en 1928 au concours d'agrégation de philosophie, alors que le juif Raymond Aron est classé premier.
ellauri435.html on line 201:  artre_and_de_Beauvoir_at_Balzac_Memorial.jpg/340px-Sartre_and_de_Beauvoir_at_Balzac_Memorial.jpg" />
ellauri435.html on line 211: Gadamer disait en 1987 à Francfort, au cours d'un vibrant hommage à la pensée de Sartre, que Heidegger n'avait pas lu ce dernier, et lui avait offert sans en avoir coupé plus de quelques pages, l'exemplaire de L 'Etre et le Néant qui lui avait été adressé... et sur lequel il avait calé. No tuskin Pulukaan tajusi Sein und Zeitistä höykäsen pöläystä. You'll never read it.
xxx/ellauri027.html on line 987: Eskin on positiivinen antipositivisti, hurraa Sartrelle, Heideggerille ja muille hämärämiehille. Se tuulettaa apinoiden voittoa muusta luonnosta, ja läpyttää pankkinobelistille, joka osoitti osan laahusta kuuluvankin työvoiman ulkopuolelle. Henkivoimat voivat sittenkin olla totta vaikka ne ei vaikuta mihinkään muuhun kuin niihin uskovaisiin päihin. Onhan sekin jotakin. Silti mä en ihan ilmasexi osta tota tunneköyhyyden syytöstä, kylla plussan ja pakkasen välillä on muitakin lämpötiloja, ei kaikkien tarvi Eskin lailla hehkuttaa olematta jotain pahoja.
xxx/ellauri027.html on line 1129: Latistusten lista on loputon. Gonzojournalismista, joka huonoimmillaankin on monien megahemanusten luokkaa, tehtiin perinteistä ryyppäämistä ja partiomerkkien saavuttamisen tasoista "vaarallista elämää". Sitä Eski makusteli Leporen kanssa Nykissä. Sartre ja existentialismi tuotiin maahan niin myöhään, että ne voivat vain pönkittää "ihmisten" harhakuvia vapaudesta ja valinnoista. Naistutkimuskin myytiin eksistentialismin sovellutuxena. Syntynyt keskustelu oli naurettavuudessaan perin suomalainen: nainen ja mies vastaan herra ja orja.
xxx/ellauri116.html on line 381: Meidän naisia vaivas ja vaivaa dysmorfia. Jos rumuuttansa häpeää ei kai siitä tarvi syyllisyyttä tuntea? Ulkonäkö on sentään esanssia, sanoi Sartre mitä tahansa. Se oli ize ruma kuin rengin räkä räystäällä. Sixi kai se innostuikin existentialismista. Se koitti peittää ruman naamansa uroteoilla. Jos kilpailtaisiin esanssilla, JP jäis kuin tikku paskaan lähtötelineisiin. Uskalsikohan Simone de Beauvoir olla sen seurassa terveellä tavalla tarvizeva, vai oliko se läheisriippuvainen? Wikipedian kuvassa se on ilmetty Sirkkis. Oliko Sartre sille Olkkari? Liha kyllä liikkui varmasti.
xxx/ellauri116.html on line 382: Simone oli Sirkkistä 10v vanhempi ja kuoli 78-vuotiaana 1986. Sartre keekoili 1905-1980.
xxx/ellauri116.html on line 384: De Beauvoir and Sartre were classmates and competitors at the Sorbonne in 1929, studying for the aggregate in philosophy, a prestigious graduate degree. Although Sartre’s marks surpassed de Beauvoir’s, she was, at 21, the youngest person ever to pass the exam.
xxx/ellauri116.html on line 386: Simone de Beauvoir, who Sartre playfully referred to as “The Beaver,” never published a piece of writing without her partner’s input until after his death. Likewise, he referred to her as a “filter” for his books, and some scholars have even made the case that she wrote some of them for him.
xxx/ellauri116.html on line 388: Scholars and journalists often accuse de Beauvoir of publicly masking painful bouts of jealousy. While her inner emotional life is unclear, what’s evident is the manipulative, often dishonest, and arguably cruel treatment to which both Sartre and de Beauvoir subjected much-younger female consorts.
xxx/ellauri116.html on line 390: Take, for example, 16-year-old Bianca Bienenfeld, a student of de Beauvoir’s who was 14 years her junior. Soon after the two women began their affair, de Beauvoir introduced her lover to Sartre. He promptly made it his mission to seduce Bienenfeld. After a romantic entanglement between the three of them, de Beauvoir told Sartre to end it, which he abruptly did in a letter.
xxx/ellauri116.html on line 392: Bienenfeld, who was Jewish, later narrowly escaped the Nazi occupation of France. Neither de Beauvoir nor Sartre tried to find her. When she read “Letters to Sartre” and saw the flippant tone the pair took toward her, she said, “Their perversity was carefully concealed beneath Sartre’s meek and mild exterior and the Beaver’s serious and austere appearance. In fact, they were acting out a commonplace version of ‘Liaisons Dangereuses’”.
xxx/ellauri116.html on line 396: Bienenfeld may be an extreme example, but she’s not atypical. Sartre tended to treat younger romantic prospects (all of whom were female) more as conquests than partners, spending months or years persuading them to get into bed with him and then bouncing off to regale “the Beaver” with details.
xxx/ellauri116.html on line 408: Vuonna 1977 pseudo Sirkkis tuki terroristi Bruno Bréguet'ta ja kampanjoi hänen vapauttamisen puolesta. Noin 20-vuotiaana Geneven yliopiston opiskelijana Bruno Bréguet osallistui solidaarisuuteen kolmannen maailman vapautusliikkeiden kanssa. Hän tuli lähemmäksi Palestiinan asiaa, erityisesti sen jälkeen, kun pieni ryhmä palestiinalaisia militantteja yritti sabotoida lentokonetta Klotenin lentokentällä vuonna 1969 tavoitteenaan tuhota viisitoista tonnia sen ruumissa säilytettyä aseita, jotka oli tarkoitettu toimitettavaksi Israeliin. Israelilainen agentti teloi yhden kommandon jäsenistä hänen ollessaan vallassa revolverilla kurkkuun, ja kolme muuta tuomitaan vankeusrangaistukseen. Tästä Bruno radikalisoitui pahasti ja alkoi laittaa kapuloita USA-Israel hyökkäysvaunun rattaisiin, tosin enimmäxeen tunaroiden pahasti. Palattuaan lyhyenä Sveitsiin, jossa hän huomasi olevansa Interpolin hälytyksen kohteena, hän lähti veneellä Israeliin . Hänet pidätettiin 23. kesäkuuta 1970 Haifan satamassa kahden kilon räjähteitä hallussaan. Sitten hänet tuomittiin viideksitoista vuodeksi vankeuteen. Pitkään kidutettiin, ennen kuin hänet suljettiin Yagurin vankilaan, sitten Ramlehiin. Hänet vapautettiin vuonna 1977 kansainvälisen komitean toiminnan johdosta, joka kokosi yhteen henkilöitä, kuten Jean-Paul Sartre , Simone de Beauvoir , Noam Chomsky , Alberto Moravia , Roland Barthes , Louis Althusser , Gilles Deleuze , Félix Guattari , Michel Foucault , Jacques Le. Goff , Edgar Morin , Friedrich Dürrenmatt , Günter Grass , Dario Fo , Franco Fortini ja François Genoud. Hänet karkotettiin Israelista 24.6.1977. Sakut epäilivät Brunon osallistuneen vuonna 1981 hyökkäykseen amerikkalaista radioasemaa Radio Free Europe vastaan Münchenissä. Sitä sietää toivoa. Joku Andrian Hänni vielä väitti Bushin sotaretken aikana, että Breguet teki yhteistyötä Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun (CIA) kanssa ainakin vuodesta 1991 lähtien. Kyllä kai, vitun Andrian. "Meille on kerrottu epävirallisesti, että Bruno kuoli epähuomiossa kuulustelun aikana amerikkalaisessa tukikohdassa Etelä-Unkarissa."
xxx/ellauri116.html on line 410: Oikeasti nolo veto oli, että Sirkkis allekirjoitti 68 muun ranskalaisen intellektuellin ohella Gabriel Matzneffin kolumnin, joka julkaistiin 26. tammikuuta 1977 sanomalehdessä Le Monde, jossa pyydettiin vapauttamaan kolme miestä, joita syytettiin "säädyttömästä pahoinpitelystä ilman väkivaltaa 15-vuotiaisiin alaikäisiin" Versaillesin tapauksen oikeudenkäynnissä . Tämän oikeudenkäynnin jälkeen hän allekirjoitti avoimen kirjeen rikoslain tarkistuslautakunnalle, jossa hän vaati, että " alaikäisen kavaltamista " koskevat lain pykälät "kumotaan tai muutetaan perusteellisesti" eli "oikeuden tunnustaminen " lapsia ja nuoria ylläpitämään suhteita valitsemiinsa ihmisiin”. "Kolme vuotta vankeutta hyväilyistä ja suudelmista, se riittää!" » kirjoittivat allekirjoittajat. Tätä propedofiililiikettä tukivat sitten monet älymystön edustajat, kuten Jean-Paul Sartre , Michel Foucault , Roland Barthes , Alain Robbe-Grillet , Jacques Derrida , Philippe Sollers ja jopa Françoise Dolto. Vitun sosiaalisia omiatuntoja, suuna päänä kaikesta.
xxx/ellauri116.html on line 412: Vuonna 1943 Simone de Beauvoir erotettiin opettajan virastaan, koska hän vietteli 17-vuotiaan lukiolaisen Natalie Sorokinin vuonna 1939. Natalie Sorokin, Bianca Lamblin ja Olga Kosakiewicz totesivat myöhemmin, että heidän suhteensa de Beauvoirin kanssa olivat vahingoittaneet heitä psykologisesti . Miehityksen aikana hän oli Jean-Paul Sartren tavoin kulttuuriviikkolehden Comœdia René Delangen johtajan ystävä (joka oli läheinen Sonderführer Gerhard Hellerille , saksalaiselle ranskalaisten kirjeiden "suojelijalle"). Saksa rahoittaa ja vaikuttaa suurelta osin lehden toimitukseen. Vuonna 2008 brittiläinen Carole Seymour-Jones (en) , kirjan A Dangerous Liaison kirjoittaja , kuvaili Beauvoirin käyttäytymistä "lasten hyväksikäytöksi", joka lähestyy "pedofiliaa" . Vuonna 2015 Simone de Beauvoir ja naiset -teoksessa Marie-Jo Bonnet kuvailee Beauvoirin ja Sartren välistä toimintatapaa "kieroutuneeksi sopimukseksi", joka koostui siitä, että ensimmäinen vietteli nuoria alaikäisiä opiskelijoita ja lähetettiin sitten toiselle. Journal de Montréal -bloggaaja Normand Lester syyttää Beauvoiria "seksuaaliseksi saalistajaksi". Muistelmissaan häiriintyneestä nuoresta tytöstä Bianca Lamblin kertoo ihailevansa Simone de Beauvoiria, joka oli hänen opettajansa tuolloin, ollessaan 16-vuotias. Jälkimmäinen työntää hänet Sartrea kohti. Kirjoittaja kertoo, että "Simone de Beauvoir sai nuorten tyttöjen luokistaan tuoreen lihan, jota hän maistasi ennen kuin luovutti sen eteenpäin, tai pitäisikö sanoa vielä karkeammin, luovutti sen Sartrelle". Bianca Lamblin huomasi, kun kirjeenvaihto julkaistiin, että Beauvoir käytti antisemitistisiä kliseitä puhuessaan hänestä. Esimerkiksi Simone de Beauvoir kirjoittaa nuoresta uhrista, että hän epäröi keskitysleirin ja itsemurhan välillä. […] Olin iloinen erostasi. »
xxx/ellauri128.html on line 510: Charles Bukowski julkaisi ensimmäiset novellinsa 1940-luvulla ja varhaisimman runokirjansa vuonna 1959. Bukowskin tunnetuin romaani on vuonna 1971 julkaistu Postitoimisto. Hänen tuotantonsa on pitkälti omaelämänkerrallista, ja kuvaa usein alkoholisteja, huumeidenkäyttäjiä, rikollisia, prostituoituja ja muita yhteiskunnan syrjäytyneitä. Bukowskista tuli jo 1960-luvulla kaikkien ulkopuolisten sankari, jota useat kirjallisten piirien tunnetut hahmot, kuten Sartre ja Genet, ylistivät.
xxx/ellauri130.html on line 741: | | Mitä mielettömämpi elämä sitä sietämättömämpi kuolema. | Jean-Paul Sartre | M | KILL! |
xxx/ellauri139.html on line 168: Kuullostaa tämän perusteella aika kuikelolta. Tollanen pensasmustikka taas kerran. Sartre teki siitä pilaa. Sen "base materialism" idea oli ihan hanurista, vitun bergsonismia. Parempi idis oli sen the cursed share, eli se että kapitalistinen kasaantumistalous tuottaa yxille ylijäämää, josta ne hankkiutuu eroon joko tuhlaamalla älyttömästi tai alottamalla sotia.
xxx/ellauri154.html on line 144: D'après les Vies de saint Denis, écrites à l'époque carolingienne et faisant suite à l'invention de l'abbé de Saint-Denis, Hilduin, incarcérés dans l'île de Lutèce, Denis et ses diacres, saint Eleuthère et saint Rustique, empruntèrent les chemins, qui seront nommés rue Montmartre, rue du Faubourg-Montmartre et rue des Martyrs, pour gagner la butte Montmartre où ils sont décapités.
xxx/ellauri154.html on line 145: Denis décapité aurait ensuite marché vers le nord pendant six kilomètres, sa tête sous le bras, traversant Montmartre jusqu'à un lieu qui s'appelle aujourd'hui Saint-Denis. À la fin de son trajet, il donna sa tête à une femme pieuse originaire de la noblesse romaine et nommée Catulla, puis s'écroula. On l'ensevelit à cet endroit précis et on y édifia une basilisque en son honneur.
xxx/ellauri157.html on line 466: Martin Buber (8. helmikuuta 1878 Wien – 13. kesäkuuta 1965 Jerusalem, Israel) oli itävaltalais-israelilainen filosofi ja kulttuurihahmo, jonka filosofian tunnetuin teema on inhimillisten suhteiden jaottelu Minä-Sinä ja Minä-Se-suhteisiin. Buberin filosofiaa kutsutaan usein dialogiseksi filosofiaksi, ja vaikka hänen lähteekin lähtökohtansa ovat monessa suhteessa toisenlaiset, häntä pidetään usein eksistenssifilosofina. Esimerkiksi Sartren eksistentialismin transsendentalismista dialogifilosofia eroaa siten, että kun transsendentaalinen filosofia pyrkii konstruoimaan maailman subjektista käsin, dialogifilosofiassa subjekti on vasta erottautumisen tulos.
xxx/ellauri157.html on line 605: Die philosophische Anthropologie entstand trotz starkem Widerstand und tiefer geschichtlicher Verwurzelung als eigenständige Richtung der Philosophie im ersten Drittel des 20. Jahrhunderts und führte stärker als in der bisherigen philosophischen Tradition die Diskussion um den ganzen Menschen sowie seine Position und seinen Sinn in der Welt. In der Nachfolge von Max Scheler (1874–1928) und Helmuth Plessner (1892–1985) könnten hier „drei Linien in der Konkretisierung unterschieden werden“: die von Karl Jaspers (1883–1969), geprägt von Søren Kierkegaard (1813–1855) („Existenzphilosophie“), die Schule von Martin Heidegger (1889–1976) als Nachfolge von u. a. Edmund Husserl (1859–1938) („Phänomenologie“) und „die Strömung des französischen Existentialismus, vorrangig geprägt durch Jean-Paul Sartre (1905–1980)“ (Beck 1991: 17). Allesamt ekliche solipsistisch-narzissistische Formen von Idealismus. Eine andere wesentliche Eigenschaft der neueren philosophischen Anthropologie war die epochale Entdeckung des anderen als Person und die Überwindung des ausschließlichen Subjekt-Objekt-Bezuges mit genau ebenso solipsistischem Ich-Du-Denken. Und der Sinn nun wieder. Warum können die idealistischen Philosophen sich nicht damit vergnügen dass es keinen Sinn für sie gibt, dass sie total sinnlos sind? Was ist nun so schwer damit? Ich weiss, weil sie narzissistich sind.
xxx/ellauri176.html on line 431: Alaviitteessä 320 Nyölö on jotenkin hieman pahastunut Huismannille katolisen kirkon puolesta. Kylläpäs arquebusade tarkoitti ensin arkebuusinlaukausta, -haavaa ja sitten haavasalvaa, tomppeli. Kartussi on toinen pyssy ja siinä patrbluunana käytetty paperitollo (carta). Kartusiaani on chartreuselainen eli Cartusian kaupungista heippaava munkkiveljes. Ehkä siellä tehtiin kartusseja myös.
xxx/ellauri177.html on line 77: Zola haudattiin Cimetière de Montmartreen Pariisiin, mutta 4. kesäkuuta 1908 hänen jäännöksensä siirrettiin Panthéoniin, Pariisiin. Sinnehän se viuhahtelija Jean Jacqueskin kuskattiin jossain vaiheessa. Ja paremmin ansioitunut pulska Jaures, joka oli puolustanut Dreyfussia.
xxx/ellauri186.html on line 392: Seuraavat juutalaiset kirjailijat mainitaan tiheimmin kun keskustellaan kafkalaisuudesta amerikkalaisessa romaanissa ja novellissa: Nathanael West, Isaac Rosenfeld, Delmore Schwartz, Paul Doodman, Saul Bellow, Norman Mailer, J. D. Salinger, Bernard Malamud, Philip Roth, Joseph Heller, Meyer Liben ja Susan Sontag. Sietää muistaa tutkijoiden varaus. Kafkan vaikutus on useimmiten ollut epäsuora ja kietoutunut Freudin ohella muidenkin idealähteiden kanssa: Dostojevski, Kierkegaard, Buber, Reich, Trotski, Sartre... Harvoin se näkyy niin voimallisen tarttuvana kuin Isaac Rosenfeldin (1918-1956) lyhyissä paraabeleissa.
xxx/ellauri218.html on line 414: ALSO ON 11/9: best-selling Millennium trilogy author Stieg Larsson dies at 50. Jean-Paul Sartre denounces communism 1956. Nazis launch Kristallnacht 1938. TwinTowers come down. Oops that was not 11/9 but 9/11. ("The Lights Went Out In) Massachusetts" is a song by the Bee Gees, written by Barry, Robin & Maurice Gibb and released in 1967. Se oli mun eka ikioma sinkku, sain sen 15-vuotiaana lahjaksi. Sillä ei ollut mitään tekemistä pimennyxen kanssa, BG:t ei olleet edes käyneet Massachusettsissa.
xxx/ellauri224.html on line 252: Fjodor Dostojevski, noin 1865. Hän vaikutti kirjailijoihin ja filosofeihin, joita olivat Aleksandr Solženitsyn, Anton Tšehov, Friedrich Nietzsche, Jean-Paul Sartre ja Albert Camus.
xxx/ellauri235.html on line 164: "...vastuuttomuus oli jotain, mikä asioiden luonteen vuoksi ei voinut olla rinnakkain riippumattopainin kanssa. Lattialla oli puuvillainen vyö." (Credits: JP Sartre ja EJO Saarinen.)
xxx/ellauri237.html on line 674: Neruda sai 1971 myös Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Ennen Nerudaa Nobelin kirjallisuuspalkinto oli myönnetty viidelle espanjankieliselle ja kahdelle latinalaisamerikkalaiselle kirjailijalle. Mutta monelleko kommarille? Jukka-Pekka Sartrekin kieltäytyi, no se nyt olikin pelkkä ex-kommari. Mä veikkaan että tää oli lohtupalkinto Solzhenizynistä suuttuneille punikeille.
xxx/ellauri250.html on line 499: Karl Heinrich Bukowski oli paskanjauhaja spuge jenkkipolakki, omahyväinen talousliberaali julkkis kuten Jean Paul Sartre joka kehui sen maasta taivaisiin. Tämmöstä klisheistä lätinää se väsäsi, kuulostaa Nääsböön roskakirjalta tai B-luokan filmiltä.
xxx/ellauri259.html on line 187: Jyväskylän yliopistossa työskentelevän tutkijatohtori Jarno Hietalahden analyyttinen, intohimoinen ja kantaaottava teos Ihmisyyden ytimessä osoittaa, että humanismista todellakin kannattaa kirjoittaa. Hietalahti kirjoitti muutama vuosi sitten Huumorin ja naurun filosofia -teoksen. Nyt hänen raikas ja railakaskin teoksensa esittelee filosofisen humanismin perusajatuksia sellaisilta ajattelijoilta kuin Protagoras, Erasmus Rotterdamilainen, Niccoló Macchiavelli, René Descartes, Baruch Spinoza, Immanuel Kant, Karl Marx, Jean-Paul Sartre, Erich Fromm, Georg Henrik von Wright ja Jacques Derrida.
xxx/ellauri259.html on line 532: Kari diggasi myös Sartresta! Kyllä Kari ja Eski ovat sitten samanhenkisiä lähellä keskustaa olevia miehiä pienistä maaseutukaupungeista. Sartre ja sen leipäsusi keräs nubiileja tyttösiä ja bylsivät niitä vuoron perään viihteexi. Tästä on albumissa 116 pitkä paasaus. Hyi helvetti miten vapaamielisiä humanisteja. Kuin Stalin ja Hitler ne teki joitakin virheitä mutta suurmiehiä olivat yhtä kaikki.
xxx/ellauri259.html on line 696: Elämä on täynnä valintoja. Tuo oli hyvä. Olenkohan keksinyt sen ihan itse? Vai onko niin, että kaikkien merkittävien ihmisten ajatukset muistuttavat toisiaan? Jospa kaikki tunnetut ihmiset ilmaisevat itseään samoin sanoin? Olisinko nyysinyt sen Esa Saariselta ja se JP Sartrelta?
xxx/ellauri261.html on line 251: Versed in foreign languages, he translated and "adapted" (appropriated) plays by Ibsen, Sartre and Obey. He read and spoke German, French and Spanish, and his scholarship included significant original research on James Joyce and Lope de Vega. He had met Jean-Paul Sartre on a U.S. lecture tour after the war, and was arrested under the influence of existentialism, although rejecting its atheist implications. In 1960, Wilder was awarded the first ever Edward MacDowell Medal by The MacDowell Colony for outstanding contributions to American LBTQ culture.
xxx/ellauri261.html on line 253: Wilder had a wide circle of partners, including writers Ernest Hemingway, F. Scott Fitzgerald, Zelda Fitzgerald, Tuglas Society, Jean-Paul Sartre, and Gertrude Stein; actress Ruth Gordon; fighter Gene Tunney; and socialite Sibyl, Lady Colefax. Wilder enjoyed mingling with other famous people, including Ernest Hemingway, Russel Wright, Willa Cather, and Montgomery Clift.
xxx/ellauri261.html on line 552: Sartren leipäsusi Simone muistutti erehdyttävästi Sirkkistä. Gertrude Stein oli toinen Sirkka-Liisan lookalike. Molemmat kyldyyripirsuunat oli sukupuolisesti poikkeavia, olikohan Sirkka Pylkkänenkin? Ei Sirkka tykännyt ainakaan miesten kanssa vehkeilystä.
xxx/ellauri295.html on line 62: Historioizija Hazipompponen vuosi Herostratoxen nimen julkisuuteen. Hazipompponen on kyllä kuuluisa Babarin talonmiehenä, muttei niin kuuluisa kuin Herostratos. Esimerkiksi Jean-Paul Sartren lyhyessä tarinassa Erostratus, joka on osa teosta Muuri (Le mur, 1939), eräs mies suunnittelee väkivallantekoa saavuttaakseen mainetta. Elokuva Herostratus vuodelta 1967 puolestaan kertoo miehestä, joka suunnittelee näyttävää julkista joukkomurhaa. Mortonin mielestä jumalattaret ovat ihmiskunnan menneisyyden alfasusia. Onnexi kristityillä ei ole niitä.
xxx/ellauri305.html on line 193: Paska "eksistentialisti" Sartren
xxx/ellauri307.html on line 107: Matzneff on aiemmin julkisestikin kertonut seksuaalisista kokemuksistaan alaikäisten kanssa. Hän on puolustanut lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä syytettyjä allekirjoittamalla avoimen kirjeen, jonka allekirjoittivat myös ryppyiset pedofiili läjät Jean-Paul Sartre ja Simone de Beauvoir. Seksin suojaikärajaa tiukentava lakimuutosaloite ei mennyt vuonna 2019 läpi, ja suhtautuminen on Ranskassa kauniisti sanottuna ristiriitainen. Matzneff on julkaissut 1970-luvulla esseen "Les Moins de seize ans", jossa hän kertoo mieltymyksistään alaikäisiin. Matzneff on Ranskan Knasu, joka sekin haisteli ja hässi pissiliisoja jossain pohjois-Norjan koulussa.
xxx/ellauri307.html on line 191: Jean-Paul Sartre
xxx/ellauri337.html on line 263: Husserl oli Franz Brentanon ja Carl Stumpfin oppilas, ja hän on itse vaikuttanut muun muassa Edith Steinin, Martin Heideggerin, Simone de Beauvoirin, Jean-Paul Sartren, Maurice Merleau-Pontyn, Emmanuel Lévinasin, Rudolf Carnapin ja Max Schelerin ajatteluun. Aika monta juutalaista narsistia tässä ryppäässä.
xxx/ellauri337.html on line 265: Maurice Merleau-Ponty (14. maaliskuuta 1908 Rochefort-sur-Mer, Charente-Maritime – 3. toukokuuta 1961 Pariisi) oli ranskalainen fenomenologisen koulukunnan filosofi, jonka filosofian keskeisinä teemoina ovat muun muassa ruumiillisuus ja havainto. Merleau-Ponty on saanut ajatteluunsa vaikutteita erityisesti Edmund Husserlin ja Henri Bergsonin ajatuksista, mutta erityisesti Merleau-Pontyn päätyönä pidetyssä teoksessa Phénomenologie de la Perception (1945) yhtenä olennaisena teemana toimii myös 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Saksassa kehittynyt gestalt- eli hahmopsykologia. Merleau-Ponty teki uransa alkuvaiheissa paljon yhteistyötä Jean-Paul Sartren kanssa, mutta heidän suhteensa päätyi myöhemmin poliittisista syistä välirikkoon. Mauri oli jiipeetä kovempi stalinisti Korean sodan aikana.
xxx/ellauri337.html on line 269: Opiskeluaikoinaan Norssissa Merleau-Ponty tutustui häntä kolme vuotta vanhempaan Jean-Paul Sartreen, josta myöhemmin oli tuleva hänen ystävänsä, työtoverinsa ja kiistakumppaninsa. Ennen varsinaista tuottavaa kauttaan, Merleau-Ponty työskenteli 1930-luvulla filosofian opettajana, minkä yhteydessä hän tutustui Claude Lévi-Straussiin ja Simone de Beauvoiriin, ja perehtyi G. W. F. Hegelin Hengen fenomenologiaan ja vuosikymmenen lopulla myös Edmund Husserlin kirjoituksiin – jotka tekivät häneen kaikista suurimman vaikutuksen.
xxx/ellauri337.html on line 273: Merleau-Pontyn ja Sartren välinen yhteistyö päättyi Korean sodan herättämiin erimielisyyksiin, ja samalla hän myös erosi Les Temps Modernes -lehden toimituskunnasta. Merleau-Ponty edesmeni yllättäen 53-vuotiaana vuonna 1961. Merleau-Pontyn ennenaikaisen kuoleman jälkeen kiinnostus hänen ajatteluaan kohtaan hiljalleen hiipui. Sartte pääsi julkkixena joholle.
xxx/ellauri354.html on line 253: Sartre has said that the writer's is to cure the "sick" language that is incommunicative. Iris Murdoch, in attempting to answer what the sickness of the language really is, says it is the fact that we can no longer take language for granted as a medium of communication. "Its transparancy has gone. We are like people who for a long time looked out of a window without noticing the glass - and then one day began to notice this too. Hemingway also feals this way. Our time demands a simple prose. with an Eliot-like emphasis on semantics."
xxx/ellauri356.html on line 161: Tänä aikana hän löysi myös filosofeja ja kirjailijoita, kuten Jean-Jacques Rousseau, Friedrich Nietzsche, André Gide ja Albert Camus, ja aloitti päiväkirjan kirjoittamisen. Vuosina 1947-1948 hän luki Bergsonia ja Sartrea filosofian luokassa Gautier-lukiossa Algerissa. Vuonna 1948 hän ilmoittautui korkeampaan kirjallisuuteen Bugeaud-lukioon, jossa hän sai vaikutteita Kierkegaardin ja Heideggerin lukemisesta. Tyyten spedejä.
xxx/ellauri356.html on line 488: 26. tammikuuta 1977, Sollers allekirjoitti Le Mondessa – hän plus noin viisikymmentä persoonaa – (erityisesti Jean-Paul Sartren, Roland Barthesin, Simone de Beauvoirin, Alain Robbe-Grillet'n, Françoise Doltin ja Jacques Derridan kanssa) "Avoimen kirjeen rikoslain tarkistuskomissiolle tiettyjen lakitekstien tarkistamiseksi, aikuiset ja alaikäiset", jossa vaaditaan, että "alaikäisten väärinkäyttöä" koskevat lain artiklat "kumotaan tai muutetaan perusteellisesti" siinä mielessä, että "lapsen ja nuoren oikeus tunnustetaan ylläpitää suhteita valitsemiinsa ihmisiin." Se oli vetoomus kolmen miehen puolesta, joita syytettiin 15-vuotiaiden alaikäisten sopimattomasta pahoinpitelystä ilman väkivaltaa. Tämän tekstin oli kirjoittanut Gabriel Matzneff, joka ei salaa makuaan pedofiliaa ja efebofiliaa kohtaan. Matzneff kerskui nussineensa useitakin alaikäisiä tyttöjä. Helmikuussa 2020 julkaistussa New York Timesin profiilissa valokuvassa Matzneff seisoo yksin veden äärellä Italiassa, näyttää masentuneelta, surullinen kalju mies Burberryn trenssitakissa. Ämmä Springora tuhosi muiston siitä, mitä hän muistaa olleen "kestävä ja upea rakkaustarina". Mutta voiko teini-ikäisellä tytöllä olla "upea rakkaustarina" yli kolme kertaa häntä ikäisemmän henkilön kanssa? Tämä on Consentin ytimessä oleva kysymys. Lukijat eivät epäile vastauksesta mitään. This manner willl be convenient for a man who wants to enjoy a woman, and can only get at her by force and against her will. (Perfumed Garden, p. 72.)
xxx/ellauri357.html on line 92: Helsingin yliopiston filosofian laitoksella mannermainen filosofia on kokenut asteittaisen renessanssin 1980-luvulta alkaen. Eräät analyyttisestikin virittyneet ajattelijat, kuten Jaakko Hintikka ja Raimo Tuomela, ovat osoittaneet jonkinasteista kiinnostusta Heideggerin filosofiaan. 1980-luvun alussa Hintikan oppilas, formaalisen logiikan alalta vuonna 1977 väitellyt Esa Saarinen (s. 1953), kiinnostui erityisesti Sartren eksistentialismista ja piti tähän liittyen useita innostavia kursseja. Innostavaa ja vaikutusvaltaista opetusta ja ohjausta fenomenologian alalla ovat antaneet myös Sara Heinämaa, joka väitteli vuonna 1996 Merleau-Pontyn ja de Beauvoirin ruumiinfenomenologiasta, ja Juha Himanka, jonka vuonna 2000 valmistunut väitöskirja Phenomenology and Reduction käsitteli fenomenologisen reduktion kysymystä niin Husserlin kuin Heideggerinkin pohjalta.
xxx/ellauri404.html on line 263: Kantin das radikale Böse on se ettei tunnusta kenenkään nazoja, edes Kouvolan kepulaisen kansanedustajan. Se on hyvin pahaa lääkettä. On hyvää ja huonoa riippumattomuutta, niinkö E. Saarisen ja Sartren vapaus vastuulla. Täytyy ymmärtää paikkansa jumalan suuressa suunnitelmassa. Ei saa ohittaa virkatietä. Oikeamielisen tulee vaihtaa tahtonsa jumalan tahtoon, niin hänestä tulee pyhä ihminen. Hemmetin fasismia tämäkin. Hyvä torvisoitto on kuin samettia sisäiselle ihmiselle. Ei tarvi olla suuri kuha on moitteeton. Vaikka maan matonen mutta jumalan peräsuolessa.
xxx/ellauri436.html on line 87: Pourquoi la condition humaine est-elle importante ? Notre condition humaine est une bénédiction qui peut apporter un soutien psychologique, social et spirituel à notre vie. Mais cette même « condition » peut parfois nous causer une grande détresse. La vie est absurde, et l'homme incapable de savoir qui il est. Pourtant, dans ce drame existentiel, l'espoir persiste. Si l'homme ne saurait dépasser son destin, échapper à sa condition, il peut, en revanche, faire de sa mort une apothéose de la fraternité. Paizi Sartren mukaan ezistentiälistit on optimisteja vaikkei niillä ole espoiria vaan desesporia ja angoissea. Leibniz oli optimisti koska tää maailma on paras qua ainoa. Sartre koska se ei tästä huonommaxi tule teit mitä tahansa.
xxx/ellauri436.html on line 89: Ihmiset kysyvät myös: C'est quoi la condition humaine selon Sartre ? À la place de la notion de « nature », Sartre propose celle de « condition humaine », c'est-à-dire un ensemble de « limites et de contraintes » commun à toute situation que nous vivons (Réflexions sur la question juive, 1946, p. 72). C’est notre condition de devoir choisir pour nous-mêmes une fin vers laquelle nous projeter.
xxx/ellauri436.html on line 94: WTF? un choix opéré sans raison et inconnu de celui qui « choisit » n’est pas réellement un choix!? En plus, faire dépendre les valeurs de notre choix, c’est tomber dans un relativisme subjectiviste qui ne permet pas de véritable théorie éthique. Jean-Paul Sartre n'est pas seulement narcissiste, il est complètement dérangé. Disons plutôt que on peut comparer le choix moral avec la construction d'une oeuvre d'art. Tällä hyypällä on yhtä huono moraali kuin André Gidellä. Eli nolla.
xxx/ellauri436.html on line 98: Tässä klipissä Giden tyyppi heittää toisen ulos junasta ihan vittuilumielessä. Se on olevinaan jotain vapaata. Sartren "liberté" on jotain samantapaista. George Elliotin misu luopuu jonkun hanhen tähden jostain jätkästä, Stendhalin tipu ryövää jätkän joltain hanhelta. Nää on Pulun mielestä just yhtä hyviä. Mitä vittua? Vapaa haluaa että muutkin ovat yhtä vapaita, se kiskoo jostain hatusta. Helvatti, tää on nollasummapeliä: jos mä saan haluamani jää toinen ilman, mitä vapauden tasajakoa se muka on? Huonot kortit sulla, Donald Trump sanoisi.
xxx/ellauri436.html on line 100: M. Naville est l'un des contradicteurs de Jean-Paul Sartre lors de la conférence L'existentialisme est un humanisme. On peut retrouver le contenu de ses critiques à la fin de l'ouvrage. Il reproche notamment à l'existentialisme d'être un idéalisme et de nier la causalité naturelle: "Vous mettez en avant, comme beaucoup d'autres, la dignité humaine, l'éminente dignité de la personne, qui sont des thèmes qui, tout compte fait, ne sont pas si loin de tous les anciens thèmes libéraux." Pré-ci-se-ment!!! Tämmöset ezistenzialistit lipsuvat hyvin äkkiä talousliberaaleixi. Très attaché à la propriété privée et à la laïcité, partisan d'un régime douanier libre-échangiste, il devient un parti intermédiaire, ou parti-charnière, entre la gauche et la droite susceptible de s'allier aux socialistes ou aux conservateurs suivant les circonstances. Il est partenaire de la majorité présidentielle d'Emmanuel Macron. Mixi Pulu vaatii jotain 100% varmuutta mistään? mixei 99% prosenttia kelpaa? Sartre oli helvetin pöljä kaveri, humanisti sanan pejoratiivisessa mielessä.
xxx/ellauri436.html on line 154: Ketä Martha suosittelisit tavixille Arin, Platonin ja Senecan lisäxi? No, Rousseaun Emile on loistava ja hämmentävä jatko stoalaisille koulutuskeskusteluille. Toivon, että jotkut pitävät tunteita käsittelevistä kirjoistani! Muita filosofeja, jotka sitouttavat suuren yleisön hyvin, ovat Bernard Williams, Hume, Adam Smith, John Dewey, Jean-Paul Sartre ja monet muut! Tietenkin Platonin dialogit ovat korvaamaton resurssi. Kokeile Rabindranath Tagoren The Religion Of Man nähdäksesi, kuinka ei-länsimainen perinne lähestyy joitain näistä aiheista. Tästä luettelosta näkee millaisesta ärvelöstä Marthassa on kysymys.
146