ellauri006.html on line 697: Mutta sinä HERra Jumala olet armollinen ja laupias

ellauri031.html on line 626: Kaarlo on sellainen pikku leego junanlähettäjä. Sen kuuluu rukoilla, viittoa ja vislata, se on sen toimenkuva jumalan suurella pienoisjunaradalla. Muuten ikuisuus olis kuolettavan tylsää. On lysti kazoa kun se oikein angstaa ja kyykistyy päätä pidellen vastaantulevan junan raiteille. Sit vaihde vaihtuu viime minuutilla, ja matka pääsee jatkumaan. Jumala on armollinen pikku-ukoille.
ellauri110.html on line 580: Paha ei ole kenkään ihminen, Ja yhden ma varman tiedän sen, Siis kiitos, Luojani armollinen,
ellauri110.html on line 589: Oi, antaos, Herra sa auringon, Kuka tietävi, mistä me tulemme Sua kiitän ma, Jumala armollinen,
ellauri115.html on line 728: Mutta tässä koen mä kuulen mutinaa kaikilta ns. viisailta miehiltä. Lapselliset erroiri, kasvantaviärät ennakkoluulot, ne huutaa kesken konserttia! Ei apinan mielessä ole muuta kuin mitä se on oppinut kokemuxesta; ja me tuomitaan kaikkea vaan hankittujen ideoiden perusteella. Ne jaxaa jauhaa tätä; ne jopa uskaltautuu hylkäämään kaikkien kansojen selvän ja universaalin yhteisen kannan, ja asettaa tätä apinalauman hämmästyttävää yximielisyyttä vastaan jotain hämäriä poikkeuxia jotka ne tietää vaan ize; ikäänkuin koko luonnon terendi voitas tehdä tyhjäxi vaan yhden osakunnan [esim Israel] vastaesimerkillä, ja ikäänkuin joidenkin hirveyxien olemassaolo tekisi lopun koko lajista. [No siltähän tää alkaa vähän näyttää...] Mut minkä tautta spektikko Montaigne yrittää löytää jostain hämärältä maailmankulmalta tavan joka on vasten perittyjä oikeuskäytäntöjä? Mitä varten se uskoo mitä epäuskottavimpia turisteja, ja kieltäytyy uskomasta meidän suurimpia kirjailijoita? Pari outoa ja epäilyttävää tapaa, joilla on paikalliset syyt joita me ei vaan tunneta; tekeekö nää tyhjäxi yleisin päätelmän joka perustuu maailman kaikkien osakuntien yleissopimuxeen, jotka eroaa kaikilla muilla tavoilla mut on samaa mieltä tästä? Voi vittu Montaigne, sä olet olevinasi niin totuudenkaltainen ja rehellinen; ole vilpitön ja todennäköinen, jos filosofi voi olla sellainen, ja kerro mulle onko mitään maalman maata missä on rikos pitää sanansa, olla armollinen ja avokätinen, missä hyvää miestä pilkataan, ja petkuttajaa kunnioitetaan. [Epistä! Ranskaa ei lasketa, eikä Voltairea.]
ellauri115.html on line 760: Noustaxeni mahollisimman paljon jo nyt tähän onnen vahvuuden ja vapauden tilaan, mä jumppaan tois paljon ylevässä mietiskelyssä. Mä tarkastelen miss universumin järjestystä, en toki selittääxeni sitäin jollain turhalla zydeemillä, vaan kumartaaxeni sitä lakkaamatta kuin pieni ongenkoho Bielenseessä, ja pokkuroidaxeni viisaalle Tekijälle joka paljastaa izensä siinä. Mä parittelen sen kaa; mä upotan kaikki mun voimat sen jumalalliseen esanssiin; mä hämmästyn sen ystävällisyyttä, mä kiittelen sitä ja sen lahjoja, muttemmä kyllä rukoile siltä mitään. Mitä mä siltä pyytisin - eze muuttais luonnon järjestystä, tekis ihmeitä mun hyväxi? Pitäskö mun, joka olen sitoutunut ennen kaikkea rakastamaan tota järjestystä jonka se on organisoinut viisaudessaan ja ylläpitää kuin huoltomies, pitäiskö mun haluta eze järjestys menee sekaisin pienen minun takia? Ei, sellainen ajatelematon rukous ansaizisi selkäsaunan mieluummin kuin suopeutta. Enkä mä pyydä siltä voimaa menetellä oikein; mixmä pyytäisin siltä jotakin jota se on jo mulle antanut? Exe antanut mulle omantunnon just six että mä rakastaisin oikeistoa, järjen että mä nään järjestyxen, ja vapauden valita just sen? Jos mä teen pahaa ei mulla ole mitään veruketta; mä teen sen omasta vapaasta tahdostani; jos mä pyytisin sen muuttavan mun tahtoa, mä pyytäisin siltä just mitä se pyytää multa; se olis sama kun pyytäis sen tekevän työt ja mä saisin palkkion; [juu tässä pilkistää taas tää omavanhurskautuspykälä]; jos mä olisin tyytymätön osaani mä en haluis enää olla mies, vaan jotain muuta typerää niinkuin nauta, vaimo tai enkeli, eli pyytää epäjärjestystä ja pahaa. Hei sä oikeuden ja totuuden torvi, armollinen ja sulokas Jumala, mä luotan suhun ihan kybällä, ja mun sydämmen halu on - että sun tahto toteutuu. Kun me 2 yhdistetään tahtomme, siitä tulee hyvä; mä teen mitä sa tahdot, ja mä jaan sun menestyxen; mä uskon että mä saan jo förskottina sen superonnellisuuden joka on hyvyyden palkkio.
ellauri159.html on line 1318: Jeesus esitti tämän kertomuksen: “Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!' Aika totisena poikana minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.” (Luuk. 18:9–14)
ellauri162.html on line 572: Jos tämä Alethian yhteenveto päättyisi tähän, runo olisi väärin tulkittu. On totta, että Victorin kertomus ihmiskunnan laskeutumisesta syntiin on ehkä Alethian silmiinpistävin näkökohta, varsinkin näin reikäraudan aikakaudella. Ja on totta, että kuten Danten ja Miltonin hänen jälkeensä, Victorin on kivempi kuvata, mikä on pahaa, kuin kuvata, mikä on hyvää. Kuitenkin koko Alethiassa, kaikista ihmiskunnan jumalattomista, syntisistä impulsseista ja teoista huolimatta, seisoo Jumalan suuri majoneesi, "joka on aina armollinen ja hyvä" (3.13: qui mitis semperque bonus).
ellauri183.html on line 400: Oi J-la, täynnä myötätuntoa, joka asut korkealla, annapa todellista hermolepoa sen naaraspuolisen avataarisi Jumalallisen läsnäolon Shechinahin siivillä pyhän ja puhtaan ylevissä palloissa, jotka loistavat maailmanvahvuuden loistotorneina, [mainitse hänen heprealainen nimensä ja isänsä nimi tässä]:n sielulle joka on mennyt hänen supernaaliseen [ei-infernaaliseen] maailmaansa, sillä hänen sielunsa muistoksi on lahjoitettu rakkautta ja huisisti massia; Olkoon hänen lepopaikkansa Gan Edenissä. Siksi, suojelkoon Kaikki armollinen häntä siipiensä kannella ikuisesti ja sitokoon hänen sielunsa elämän lepositeisiin. Herra on hänen perintönsä; Levätköön hän leposijassaan rauhassa; Ja sanokaamme: Åja.
ellauri219.html on line 688: ”Kenties ajatuksesi toisi mieleesi monia kauniita ja ihmeellisiä asioita Jumalan hyvyydestä ja kertoisi, miten rakastava, suopea ja armollinen hän on. Jos jäät sitä kuulemaan, se ei parempaa pyydä, vaan lörpöttelee yhä enemmän saaden sinut muistamaan Kristuksen kärsimystä. Tässä se osoittaa sinulle Jumalan ihmeellisen hyvyyden, ja jos jäät yhä kuulemaan sitä, se riemuissaan johtaa mieleesi taas vanhan elämäntapasi” .
ellauri256.html on line 92: Siellä ei ollut sielua: aurinko poltti sen. Siellä oli yksi ruumis, mustat, kuivat ja vahvat parrakkaat kasvot, jotka söivät ja joivat, jalat, jotka kävelivät, ja kädet, jotka tappoivat, repivät lihaa ja nussivat naisia ​​sohvalla. Mutta Israelissa Jumala, joka on armollinen ja pitkämielinen, oikeudenmukainen, hyväntahtoinen ja tosi, on musta ja parrakas, kuten Israel, kostaja ja murhaaja. Ja Jumalan ja Israelin välillä - sininen, sileä, parraton ja kauhea taivas ja Israelin johtaja Mooses.
ellauri256.html on line 159: Ja Israelin ja ajan yli, ja maidon ja hunajaa vuotavan maan yli - musta ja parrainen, kuten Israel, kostaja ja murhaaja - Jumala - moniarmollinen ja pitkämielinen, oikeudenmukainen, tukeva ja tosi.
ellauri297.html on line 425: Verbi רחם ( raham ) tarkoittaa rakastaa syvästi tai olla armollinen, ja se heijastaa yleensä ylemmän huomion alempaa (vanhemmat lapsille, Jumala ihmisille). Se näyttää olevan peräisin substantiivista רחם ( rehem ), kohtu.
ellauri330.html on line 300: – Lakiahan minä, niin kuin armollinen neiti sanoi, vastasi Grigorij luoden vilkkaat silmänsä Varjenkaan. – Sain sattumalta käsiini lakikokoelman kymmenennen nidoksen… minä katselin sitä… näin siinä olevan mieltä kiinnittävää ja hyödyllistä lukemista… nyt minulla on ensimmäinen nidos menossa. Ensimmäisessä kappaleessa sanotaan ’ketään ei voi syyttää siitä, ettei tunne lakeja.’ Minä arvelen, ettei kukaan niitä kaikkia osaa, eikä kaikkia tarvitse osata… Koulunopettaja on luvannut lainat minulle teoksen talonpojista…Se tulee olemaan mieltä kiinnittävää lukea.
ellauri351.html on line 408: On normaalia, jos harjoitukset tuntuvat välillä haastavilta. Saatat jopa väleen suuttua. Tämä kuuluu asiaan, kun pyrit peruuttamattomiin muutoksiin. Ole siis itsellesi armollinen. Hävitä vastustaja sopivissa (esim. kilon) paloissa, ja pidä palauttavia taukoja. 
ellauri352.html on line 139: olkoon nyt töistänsä armollinen!
ellauri399.html on line 218: Paramahansaji oli ovella tervehtimässä miestäni ja pivoamassa minua. Hänen näkemisensä vaikutus oli arvaamaton. Tunsin koloni kopeloiduksi tavalla, jota en ollut koskaan ennen tuntenut. Kun katsoin hänen kasvojaan, silmäni melkein häikäisivät säteilystä – henkisyyden valosta, joka kirjaimellisesti loisti hänestä. Hänen ääretön lempeytensä, hänen armollinen ystävällisyytensä peitti minut ja vähän miehenikin kuin lämmin auringonpaiste. Viimeinen kohtaus hänen kanssaan Biltmore-hotellin juhlissa (se sydänkohtaus) on pysyvästi kaiverrettu mieleeni. Näitä tapahtumia on kuvattu muualla; se oli todella kohtaus mahasamadhista. Oli heti selvää, että suuri henki oli lähtenyt tavalla, jolla vain sellainen voi. En usko, että kukaan miehistä tunsi surua. Se oli ennen kaikkea fataalisti vikaan mennyt molon nostatus, tuon jumalallisen tapahtuman yritys jossa kävi nolosti. Ostentatio genitalium eli anakondan näyttö kotikuuselle päättyi kyyneliin.
ellauri403.html on line 111: Arkkienkeli Mikael alkaa vähän sääliä: Mutta nyt itkekää te, ja minä itken teidän kanssanne ja enkelit, jotka ovat kanssani, yhdessä rakkaan Paavalin kanssa, jos armollinen Jumala mahdollisesti armahtaa ja antaa teille virvokkeita.
xxx/ellauri081.html on line 419: 13. Mutta rebublikaani seisoi taampana eikä edes tohtinut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle riistäjälle armollinen'.
xxx/ellauri356.html on line 237: Teoksessa Giving Time Derrida yrittää määritellä lahjan, uhrin ja almujen välistä suhdetta: "Uhri tarjoaa uhrilahjansa vain tuhon muodossa, josta se vaihtaa, toivoo tai odottaa hyötyä, nimittäin lisäarvoa tai ainakin pehmusteen, suojan ja turvallisuutta. Koska almujen antamista säätelee institutionaalinen rituaalisuus, se ei ole enää puhdas lahja – ilmainen tai armollinen, puhtaasti antelias. Siitä tulee määrätty, ohjelmoitu, pakollinen, toisin sanoen linkitetty”.
xxx/ellauri356.html on line 263: Tiedä, oi visiiri (jolle Jumala olkoon armollinen), että naiset eroavat luonnollisista olemuksistaan: on naisia, jotka ovat kaiken ylistyksen arvoisia; ja toisaalta on naisia, jotka ansaitsevat vain halveksuntaa.
xxx/ellauri356.html on line 303: Tiedä, veljeni (jolle Jumala olkoon armollinen), että mies, joka on epämuodostunut, karkean näköinen ja jonka jäsen on lyhyt, laiha ja veltto, on halveksittava naisten silmissä.
22