ellauri022.html on line 559: Kun se palas siviiliin, se kaipas armeijaelämää ja sitä toveruutta, jonka vain yhteinen asepalvelus voi tarjota. Semmosesta ei mulla ole mitään hajua. Jotain sankarit sukkahousuissa tyyppistä nmky touhua. Remakkaa meininkiä, yhteishahatusta miesseurassa. Outo hyyppä oikeesti piti armeijasta kuin kersantti Ärjylä. Jotenkin homoa.
ellauri038.html on line 285: Ei ollut, vaikka sen sisko oli. Retu ehti kuolla ennen nazeja. Nazixi siinä oli muutamia vikoja: se oli sairaalloinen piipunrassi, se ei tykännyt saxalaisista eikä armeijasta, ja sillä oli jutkukavereita (Rée, ainaskin aluxi). Plussaa nazeista oli ettei se tykännyt kristityistä. (Hmm. ehkä isäpappa oli käyttänyt sielunhoidossa liian konkreettisia otteita? Ehkä pyllistyxet ei jääneet pelkkiin rukouxiin?) Naziplussaa myös ettei Nietzsche piittaa mistään tasa-arvosta. Sosiaalidarwinismia se peukuttaa ihan raakana. Nietzschen hall of famessa on muutamia erityisen mainioita uuberkuskeja, nimittäin: Goethe, Beethoven and Nietzsche ize. Ja näille neroille pitää antaa palkinnoxi mitä ne vaan haluuvat etuja. Tää sopii nazeille, ja tää sopii myös vaurastuneille jenkeille. Jos ne olis käyttäytyneet kunnollammin, ne ei oisi päässeet neroixi. Ne tarvizee ankaraa izerakkautta. Mitä paskaa. Exe nyt oo aika läpinäkyvää et hemmo laittaa izensä johkin top 10 listalle. Jos joku tekee jonkun 10 kärjessä luettelon johon se kuin sattumalta ize joutuu ihan kärkipäähän, niin nakkaa rodeen. Sekä lista että tekijä. Kasta dem i sopena!
ellauri043.html on line 206: Pääkonnaa (tai syntipukkia) Calleyta höykyttänyt kapteeni potkittiin pois armeijasta, koska kaikki oli sen syytä kun se oli kiusannut Calleyta, joka siitä suivaantuneenta verotti vähän viurusilmiä. Pani vahingon kiertämään. Teurastuxen pysäyttäneitä helikopterimiehiä pidettiin armeijan pettureina, ja niiden helikopteri ammuttiin aika pian alas, omat lehmät varmaan purivat. Kaikki armeijapaskiaiset peitteli veritekoja ja suojeli toistensa perseitä.
ellauri072.html on line 132: Kleist (1777-1811) oli preussilainen aatelinen, sukuperinteisen isän pakottama upseerixi, mutta tunsi voimakasta mieltymystä filosofiaan, matematiikkaan sekä luonnontieteisiin, joita hän alkoi opiskella erottuaan armeijasta vastoin kunkun tahtoa 1799. Kleist oli mieleltään helposti synkkyyteen vajoava. Hänen mieliajatuksensa oli Immanuel Kantin filosofiasta ”tieto on turhaa ja toiveet turhia”. Ranskassa hän yritti pestautua Napoleonin armeijaan, mutta hänen palautettiin takaisin Saksaan liian sekavana. Saksassa Kleist avusti äärikonservatiivista lehdistöä, mutta ei löytänyt politiikasta kutsumusta. Pettyneenä hän vetäytyi yhä enemmän omiin oloihinsa. Vaikka ruma heppuli, se oli eloisa, ja sille oli kyllä monta naista tarjolla, mutta se saattoi olla vähän kallellaan miehiin päin, ainakin sen mielinaiset oli miesmäinen siskopuoli Ulrike ja pullantuoxuinen sister-in-law Marie ja ehkä jotain muita milfejä. On epäselvää vetikö se koskaan paizi kätöseen. Viimetteexi 34v Kleist tutustui parantumattomasti sairaaseen rva Henriette "Jette" Vogeliin. Vogelilla taisi olla kohtusyöpä. Kumppanuxet teki Wannenseellä izemurhapaktin. Kleist ampui ensin naista rintaan ja sitten itseänsä päähän 21. marraskuuta 1811. Kleistinkin ruukku meni halki. Crackpot kuten bändärinsä Aarne Kinnunen. Sitä 6v vanhempi Rahel Varnhagen piti sille kauniin muistopuheen.
ellauri093.html on line 752: (Jönsyltä:) Pidin 14-vuotiaana alkurukouksen Suomen ekumeenisen seuran kokouksessa ja puhuja oli Pelastusarmeijasta (joka toimii yhdessä kristillisten kirkkojen kanssa). Vanha mies, ehkä tämän isä. Ostin uudelleen P-E:n hartauskirjan Hänen nimensä vuodelta 1962. Sen alussa korostetaan M. Magdalenan läheistä suhdetta Jesseen kun sanoi tälle Emmauksen tiellä tai mikä se nyt oli että rabbuuni. Mun ope. Eri suhde kun taulussa, missä se vinoilee vaan Gallénille. NNKY:n perusti Suomessa Ottilia Stenbäck Minna Krohn (Juliuksen toinen vaimo ja leski) ja Louise af F. Aune Krohn, Minnan tytär, Aino Kallaxen sisko, veti NNKY:n kuoroa, jossa oli myös Tiinan tulevan romaanin mukaan Niilon isotäti Matilda. Aune muutti isän kuoltua Parolaan, jossa asui naisen kanssa (myös romaanissa).
ellauri110.html on line 832: Joku Parland piti mulle yliopistolla ryssän kurssia, tokko Oliver? Henry oli homo ja Oscar psykiatri joka hommas Handelle armeijasta latvabeen paperit.
ellauri118.html on line 401: Laclos aloitti teoksen kirjoittamisen 1779 ollessaan Aixin saaren linnoitustöissä Ranskan länsirannikolla. Saamansa kuuden kuukauden loman aikana hän kirjoitti Pariisissa teoksen loppuun. Kirja julkaistiin maaliskuussa 1782, ja ensimmäinen tuhannen kappaleen painos myytiin loppuun kuukaudessa, mikä oli tuohon aikaan harvinaista. De Laclos meni naimisiin 1786 La Rochellen ammusvarikon rakennustöissä 1783 tapaamansa Marie-Soulange Duperrén kanssa. De Laclos erosi armeijasta ja siirtyi 1788 sihteeriksi Orléansin herttua Ludvig Filip II:n palvelukseen. Hän liittyi vuoden 1795 jälkeen Napoleonin kannattajiin ja sai vastavalitulta konsuli Napoleonilta vuonna 1800 uudelleen nimityksen prikaatinkenraaliksi. Napoleonin hallintokaudella hänestä tuli myös Etelä-Italian tykistön päätarkastaja 1803. Se ilo loppui lyhyeen. De Laclos kuoli Tarantossa kulkutautiin 1803.
ellauri146.html on line 412: Vignyn esikoiskokoelma Poèmes ilmestyi 1822. Niihin aikoihin hän kirjoitti myös mestariteoksensa Moïse (suom. Mooses) ja Éloa, ja ne sekä Le déluge ilmestyivät ensin kokoelmassa Poèmes antiques et modernes (1826). Hän yritti vielä 1823 rintamalle Espanjaa vastaan mutta päätyi reserviin ja kirjoitti lohdukseen runon "Le cor" Rolandin kuolemasta ja Walter Scottin tyylisen historiallisen romaanin Cinq-Mars ou une conjuration sous Louis XIII (1826, Cinq-mars eli Eräs salaliitto Ludvig XIII:nen aikana, suom. K. Cronstedt 1879), joka sai suuren suosion. Hän erosi armeijasta kapteenin arvoisena 31-vuotiaana 1828 ja solmi samana vuonna avioliiton Lydia Bunburyn kanssa.
ellauri203.html on line 399: Toisen maailmansodan puhjettua Gałczyński sai korttiluonnoksen armeijasta. Hän osallistui Puolan syyskuun kampanjaan vuonna 1939. Hän joutui 17. syyskuuta venäläiseksi sotavankiksi ja joutui myöhemmin saksalaisten vangiksi. Hän vietti miehityksensä Stalag XI-A -sodanvankileirillä Altengrabowissa, hänen runojaan painettiin salaa antologioissa. Sodan jälkeen hän matkusti Brysseliin ja Pariisiin ja palasi Puolaan vuonna 1946. Hän perusti 13 Muses Clubin Szczeciniin.vuonna 1948 ennen kuin muutti takaisin Varsovaan, ja tuotti töitä lukuisille viikkolehdille.
ellauri266.html on line 148: Surkeimmin epäonistui Reinin sotaretki. Ilmeni, ettei Ranskan rautatieverkosto lähimainkaan riittänyt niin nopeaan rajallesiirtämiseen. Lyhyessä ajassa rautatieasemat olivat täpö täynnä, rautatielinjat tukossa, puolen armeijasta täytyi kulkea jalan. Sotaministeri Leboeuf oli sanonut: »Olemme ihkavalmiita (archiprets) viimeistä säärysnappia myöten»; mutta ei puuttunut ainoastaan säärysnappeja, vaan kaikkea muutakin: kenttäkattiloita ja keittoastioita, telttoja ja satuloita, lääkeaineita ja kantopaareja, muonaa ja ammuksia. Intendentuuri petti täydellisesti; varastoissa vallitsi parantumaton sekasotku. Monet sotilaat eivät löytäneet osastojaan; useimmilta divisiooneilta puuttuivat kuormastot. Jalkaväki oli varustettu liian suurella pakkauksella ja liian vähällä metallirahalla, tykistö oli huonossa kunnossa eikä oikeassa paikassa. Oli pidetty niin itsestään selvänä, että sotaa tultaisiin käymään saksalaisella maaperällä, ettei esikunnille ollut ollenkaan jaettu Ranskan karttoja ja linnoitukset olivat hyvin laiminlyödyssä kunnossa. Kreivi Daru, Gramontin edeltäjä, sanoi myöhemmin aitoranskalaisella sofistiikalla: »Parhaana todistuksena niistä rauhallisista tunteista, joita Ranskalla siihen aikaan oli, oli kaikkien varustusten täydellinen puute meidän tahollamme, kaikkien varovaisuustoimenpiteiden, jopa alkeellisimpien ja välttämättömimpienkin puute. Onko milloinkaan nähty mitään samanlaista?»
ellauri285.html on line 729: Amerikkalaiskenraali varoittaa Venäjän kyvyistä: ”Isoon osaan armeijasta tämä konflikti ei ole vaikuttanut”
ellauri308.html on line 534: Hän oli ainoa kirjailija, jolle oli varattu huoneita Kremlissä. Hänen ensimmäinen poliittinen takaisku tuli joulukuussa 1930, kun puolueen keskuskomitea tuomitsi kaksi hänen historiallista runoaan. Hän kirjoitti Stalinille valitettavan kirjeen, jossa hän kysyi, ja sai pitkän vastauksen, jossa hän syytti häntä Venäjän työväenluokan loukkaamisesta. Stalin ei myöskään pitänyt näytelmästä, jonka Bedny oli kirjoittanut vuonna 1932 puna-armeijasta ja kutsui sitä "keskinkertaiseksi".
ellauri315.html on line 398: Saatuaan jostain skandaalista potkut armeijasta Gajda päätti kääntyä politiikan puolelle. Vuoden 1926 lopussa hän osallistui kansallisfasistisen yhteisön (NÖF) perustamiseen Benito Mussolinin mallin mukaisesti ja tuli sen johtajaksi 2. tammikuuta 1927.
ellauri325.html on line 563: Saimme kuulla yksityiskohtaisen selonteon Itä-Karjalan sotilashallinnon iiliäismäisesti asemissaan pysyvän AKS-läisen johdon tielle nousseista vaikeuksista. Minut ja ilmeisesti muutkin kenttäarmeijasta kutsutut veljet yllätti tieto, että uskonpuute tuli Mikkelistä, ei Helsingistä. Luovutuxen henki oli tarttunut izeensä ylipäällikköön. Mannerheim oli tullut vanhaksi. Oli välttämätöntä vaihtaa miestä. Ajatuksella oli kannatusta myös AKS:n ulkopuolella. Tiedettiin myös mies, jolla oli arvovaltaa ja sisua taistella periksi antamatta viimeiseen karjalaiseen asti. Meidän, jotka olimme kenttäarmeijan politrukit, oli valmisteltava ympäristöämme ylipäällikön vaihdokseen.
ellauri327.html on line 480: Kianto kävi koulunsa Iissä ja Oulussa. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun lyseosta vuonna 1892.[4] Koulussa hän muun muassa toimitti oppilaskunnan lehteä. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi hän ehti ilmoittautua opiskelijaksi Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan, mutta päätti kuitenkin ryhtyä veljensä Volmarin esikuvan mukaisesti upseeriksi. Kianto palveli vapaaehtoisena Oulussa 4. Suomen Tarkka-ampujapataljoonassa 1892–1893. Keväällä 1893 pataljoona matkusti sotaharjoituksiin Krasnoje Seloon Pietarin lähelle, ja Kianto kirjoitti näistä kokemuksistaan leirikirjeitä Suometar-lehteen. Eräs moskovalainen lehti arvosteli Kiantoa separatistiksi näiden leirikirjeiden vuoksi, ja tästä seurannut kohu aiheutti hänelle hankaluuksia. Myös Kiannon sotilaselämään kohdistuneet romanttiset kuvitelmat olivat jo haihtuneet, ja niinpä hän päätti erota armeijasta ja lähteä takaisin yliopistoon opiskelemaan. Tämä toteutuikin myöhäissyksyllä 1893.
ellauri353.html on line 462: Syyskuussa 1954 N. S. Hruštšoville eräässä juhlassa osoitettujen kriittisten lausuntojen vuoksi marsalkka Budjonnyn henkilökansiota käsiteltiin NSKP:n keskuskomitean puheenjohtajiston kokouksessa ja hänet päätettiin erottaa virastaan, erottaa ja määrätä puoluerangaistukseen. Marsalkan 26. lokakuuta 1954 päivätyn katuvan kirjeen NKP:n keskuskomitean puheenjohtajistolle jälkeen hänen kysymystään käsiteltiin toisen kerran ja päätös Budyonnyn erottamisesta armeijasta peruttiin.
ellauri353.html on line 560: Neuvostoliitto oli Budënniyn johtamasta 1. hevosarmeijasta, jonka komissaarina oli Stalinin toinen suuri toveri Voroshilov. 6 Yksikään sen jalkaväkidivisioonoista ei näytä olleen paikalla.
ellauri375.html on line 87: Mutta Israel on korostanut, että tarvitaan suuri hyökkäys Rafahiin jäljellä olevien Hamas-pataljoonien kukistamiseksi. Pataljoonien!? Ei edes divisioonaa ole rättipäillä jälellä, armeijasta puhumattakaan.
ellauri393.html on line 188: Totuus: Näin tosiaan tapahtui. 1960-luvulla hallitus palkkasi yliopistoprofessorin kehittämään keinon havaita homoseksuaalisuus hallituksen työntekijöissä. Hän kehitti laitteen, joka mittasi pupillin laajenemista reaktiona samaa sukupuolta esittäviin eroottisiin kuviin. Kanadan hallitus rajasi sen avulla yli 400 miestä hallituksen palveluksesta, armeijasta sekä ratsuväestä. Toinen Suomen armeijassa kehitetty malli jossa kyrvänpäihin kiinnitettiin kulkuset toimi varmemmin. Kun yhdeltä tiuku pääsi putoomaan, sen pyllistäessä kuului kilinä koko rivistä.
xxx/ellauri044.html on line 544: molo kutsu armeijasta,
xxx/ellauri122.html on line 928: Heller myönsi, että hän sai nimen Yossarian sodanaikaisesta ystävästä ja tovereistaan, Francis Yohannanista. Yohannan teki armeijasta uransa ja jatkoi palvelemista Vietnamin sodan ajan, mikä asettaa hänet ristiriidassa Yossarianin armeijaa kohtaan tuntemien kanssa ja kuten hänen muistokirjoituksessaan todettiin "(Yohannan) ei vastannut toimittajien puheluihin, jotka kysyivät, oliko hän tosielämässä Yossarian."
xxx/ellauri167.html on line 231: ”Videolla kerrotaan myös Bill Gatesin patentista 060606. (--) Pohdintaa myös ilmestyskirjassa kerrotusta 200 miljoonan armeijasta, joka tulee tappamaan 1/3 osan maailman ihmisistä (--) joka tapauksessa kyse demonisista voimista.”
xxx/ellauri202.html on line 149: Jacquesin lisäksi Gisele tulee hautajaisiin, ja he tapaavat pitkästä aikaa. Jacques ei kaikessa lyyrisyydessään pysty kertomaan tunteistaan yhtään mitään, eli Jacques on tyypillinen runoratsu: kynä laukkaa paperilla, mutta puhe sakkaa kohdattaessa. Daniel lähestyy suurta lyyrikkoa kirjeellä, ja kertoo, että Jenny viettää nykyisin aikaansa parantelemassa terveyttään Provencessa. Nuoret olivat näköjään ennenkin sangen huonokuntoisia ja velttoja, Jacques on saanut vapautuksen armeijasta särkyneen sydämen vuoksi.
xxx/ellauri231.html on line 240: Vuonna 1920 Denikin erosi valkoisesta armeijasta, luovutti komentajuuden Pjotr Wrangelille ja pötki Krimiltä laivalla Mustanmeren yli Istanbuliin. Denikin sai turvapaikan Englannista, jossa hän asui kaksi kuukautta. Myöhemmin hän asettui asumaan Belgiaan, sitten Unkariin, vuodesta 1926 hän asui Ranskassa ja vuodesta 1945 New Yorkissa Yhdysvalloissa. Se pääsi karkuun jenkkeihin, pystyyköhän Putin vielä samaan?
xxx/ellauri280.html on line 346: Kulakinpojat poistettiin armeijasta kuin käenpojat. Vuonna 37 ammuttiin jo kananpojatkin. Herra on sittenkin kotona taivaassa, hän kävi täällä mutta lähti aikaisin. Einää vangit selviä yhtäkään päivää huumeitta, mahorkkaa on saatava. No Eino lainaa, hän on Latviasta. Siellä Toivo elää vieläkin. Kiittäessä kuuro panee käden sydämelle nyökäten: muistan että olen velkaa sinulle. Muito obrigado.
xxx/ellauri329.html on line 420: Kirjoitin armeijasta kotiin ja kerroin rakentavani ja vartioivani siltoja. Miten suuri ilo se perheellemme olikaan! Isa oli iskostanut jokaiseen meistä rakkauden siltoihin, olimme ihailleet niita lapsesta asti. Kun näin räjäytyksessä tai pommituksessa romahtaneen sillan, suhtauduin siihen kuin se olisi ollut elävä olento eikä strateginen kohde Itkin. Kohtasin sodassa sadoittain romahtaneita siltoja, pieniä ja suuria. Sillat hajotettiin aina ensimmäisinä. Silta oli maalitaulu numero yksi. Kun ohitimme raunioita, mietin, montako vuotta tämänkin uudelleenrakentamiseen tarvitaan. Sota tappaa ajan, kallisarvoisen inhimillisen ajan. Muistin hyvin, että isältä kului monta vuotta jokaisen siltansa rakentamiseen. Hän istui piirustusten äärellä yöt läpeensä ja vapaapäivinäkin. Eniten minun kavi sodassa sääliksi aikaa... Isän aikaa....
xxx/ellauri361.html on line 195: Nehljudov astuu asepalvelukseen, mikä Tolstoin maailmankatsomuksen mukaan " turmelee ihmisiä". Mentyään kaupunkiin ja turmelluttuaan juomisen ja uhkapelaamisen seurauksena hän kuitenkin palaa kaksi vuotta myöhemmin tätiensä tilalle ja hyökkää sisään Katyushaan seksuaalisesti ja jättää tämän raskaaksi. Ja niin, jo sellainen mies, matkalla rykmenttiin, hän pysähtyy kylään tapaamaan tätejään, missä hän viettelee häneen rakastuneen Katyushan, ja viimeisenä päivänä ennen lähtöä tönäisee satasen ruplasetelin häneen, lohduttaen itseään sillä, että "kaikki tekevät näin". Poistuttuaan armeijasta varttiluutnanttina, Nehljudov asettuu Moskovaan, missä hän viettää tylsän esteetin, hienostuneen egoistin toimettomana elämää, joka rakastaa vain omaa nautintoa (mutta pelkää naisia).
27