ellauri006.html on line 1747: Ei tässä ole mitään outoa, kidutus ja tappaminen on ihan ok, kunhan siinä noudatetaan sovittuja tapoja. Sekin on vaan osa termiittiapinoiden arkipäivää. Kuin myös sen kauhistelu, varsinkin kun uhrien joukossa on meikäläisiä. "Uhreissa ei tiettävästi ollut suomalaisia." Puh, läheltä piti, olihan siellä kai jokunen muu pohjoismaalainen. Hirviöitä!
ellauri014.html on line 698: Pröön kelloseppäkalvinistipää ei siedä ajatusta vartioida Jullen kakkospesää, vaikka se oli tohon aikaan arkipäivää aatelisten piirissä. Se meinaa sen sijaan lähtee britteihin gentlemanni Tedin gentlemannina, ja käydä vuosittain Jullen pihassa vaan nuolemassa sen kengänpohjia.
ellauri060.html on line 1149: Muka dystopiasarja käsineidin kertomus, hah hah, sehän on 1-1 jenkkilän arkipäivää tänä päivänä. Ei ole paljon mielikuvitusta tarvinnut käyttää. Samat setämiehet, sama fundamentalismi, samat feikkiuutiset, sama presidentti Trump. Sama katuväkivalta, ICE-äijät, mädät tädit ja sedät, sama makeileva kuritus.
ellauri131.html on line 148: Kollektiivinen rankaiseminen venäläisiä kohtaan kostotoimenpiteenä Saksan sotilaiden kuolemiin kuului arkipäivään taistelussa partisaaneja vastaan. Sellaisia olivat juuri epäilyksenalaisten ampuminen ja kylien polttaminen.
ellauri333.html on line 350: Dalit (hindiksi दलित, "tallattu") on hindujen kastilaitoksessa perinteisesti kastittomiksi kutsuttujen itsestään käyttämä nimitys. Hindulaisuudessa ihmiset jaetaan kasteihin, ja ilman kastia jääneiden dalitien asema on ollut perinteisesti kaikkein huonoin. Vaikka Intian laki kieltää nykyisin syntyperään perustuvan syrjinnän, dalitien sorto on Intiassa arkipäivää. Intian lisäksi daliteja löytyy myös Nepalista, Bangladeshista ja Pakistanista. Daliteja on nykyisin noin 200 miljoonaa.
ellauri334.html on line 153: Aivan sairas BODIES on toinen hyvä kertomus länsidemokratian ja pääoman salaliitosta. Kaikkein traagisinta on ettei se edes ole enää dystopiaa, vaan on silkkaa lontoolaista arkipäivää. Länkkärien propagandamelu alkaa särkeä jo rumpukalvoja. Eikä siinä vielä kaikki!
ellauri390.html on line 258: Romaanissa on monia juonilinjoja ja hahmoja. Se alkaa tavallisella surullisella tarinalla - isännän kuolemalla, jolla ei ollut aikaa antaa vapautta orjatyttärelleen Natashalle ja tunnustaa hänet virallisesti. Mestarin sisar, prinsessa Tšetševinskaja, sairastuttava nainen, ottaa perintöoikeudet haltuunsa. Hänen epäoikeudenmukaisuudestaan ​​ja julmuudestaan, joka on niin arkipäivää, että niitä on vaikea kutsua rikokseksi aikakauden kontekstissa, alkaa kaikki myöhempi väkivalta, joka lopulta tuhosi vanhan rouvan prinsessa Chechevinskajan itsensä ja koko hänen perheensä. Natashan äitin lyövät kuoliaaksi maaorjat, jotka vievät heidän sielunsa, koska hänestä, heidän kaltaisestaan ​​orjista, tuli vanhan isännän suosikki ja hän hallitsi heidän taloaan. Natasha, joka kasvatettiin kotona rakastettuna tyttärenä ja nuorena rouvana, sai erinomaisen koulutuksen pakollisella kirjallisuuden, musiikin ja ranskan tuntemuksella, mutta hänestä tulee väkisin orjatyttö serkkunsa, prinsessa Chechevinskaya Annan tyttären kanssa, joka oli aiemmin ollut asui kylätilalla isän kanssa, joka halveksi Pietarin tyhjää ja ylimielistä korkeaa seurakuntaa.
ellauri403.html on line 299: Markus Wehnerin mielestä "moderni diktatuuri" Venäjän vallan säilyttämisessä perustuu ensisijaisesti propagandaan (eikä, kuten ennen, väkivaltaan). Vaikka "joukkoväkivaltaa" ei käytetä, mielivalta ja sorto ovat arkipäivää. Mutta rajat ovat auki – voit poistua "Putinin järjestelmästä" vaikka polkupyörällä. Raja railona aukeaa, edessä Aasia, itä. Mutta varo polkumiinoja.
8