ellauri031.html on line 610: Olli Jalosen kiitetyimmät romaanit, Ilo ja häpeä sekä Hotelli eläville, kuuluvat teoxiin, jotka jokaisen lukihäiriöisen hasbeenin mielestä puhuvat tärkeistä asioista. Jalosen romaaneja onkin viisainta yrittää puolustella moraalisin perustein, vaikka se moraalikin on alkeellista ja rajottunutta. Se on mitä tyypillisin suomalaisen autistisen insinöörikirjallisuuden (Hyry, Tuuri) edustaja aina uskonnollista pohjavirettä ja arkielämän pahimpiin banaliteetteihin tarttumista myöten. Tiedättehän: "Vielä joskus imiessään äidin kaurapuurolla täyttämää villasukkaa hän muisti isänsä sanoneen, että ulkona on kylmä." Jalosen tekeleet on jonkinlaisia aikuisen kirjoittamia syyspörriäisiä, joissa ollaan peruskoulumaisen huolissaan maailman tilasta. Niissä pohditaan tutkimuxen ja tiedotusvälineiden moraalia ja kuvataan maailmanpolitiikan arkiryskettä: kidutuxia, kansanmurhia ja kiristyvää kontrollia. Jalonen jää kuvailun ja moraalisen tuomion asteelle, perinteiseen humanistiseen tapaan se ei analysoi pahaa vaan sanoo sille hyi. Viimeistään tällä tavalla käsiteltynä asiat lakkaavat olemasta tärkeitä ja muuttuvat säälittäväxi partiolaisproosaxi. Samoja ajatuxia ja julituxia kykenee jokainen kolmannen luokan poliitikko laskettelemaan ulkomuistista.


ellauri065.html on line 436: On kirjoitettu (scriptum est), että queerkirjailija ja gonzojournalisti Harald Olausen luo jotain uutta, joka ei ole vain kirjallisuutta vaan myös dokumentti yhdestä tavasta elää ja kirjoittaa. Queernovellitrilogian päätösosa O`Gay on tästä hyvä esimerkki ja taatusti erilaista homokirjallisuutta kuin vallalla oleva. Olausenin kiitelty flow-tyyli on tuttu jo hänen esikoisteoksestaan ”Egyptin prinssi ja muita homonovelleja” (Kulttuuriklubi 2012). Arvostelijat kehuivat sekä kirjan tyyliä että tapaa kuvata homoutta ja sen viileitä kadetraaleja poikkeuksellisen kauniisti ja runollisesti. Erään arvostelijan mukaan Olausenin kirjojen näennäisen irstauden takaa piili kauneus ja viisaus. Toisen mielestä esikoiskirjan perusteella Olausenilla on paljon annettavaa taiteelle. Digivallila.comin kriitikko Eero K.V. Suorsa kirjoittaa tämän kirjan novelleissa korostuvan homojen arkielämän synkät sävyt:” Kohtaamme niin väkivallantekoja, alistamista ja nöyryyttämistä, rakkauden, ihastumisen ja mustasukkaisuuden kuvauksia unohtamatta. Olausenin käsittelyssä nämä eivät sulje toisiaan pois, vaan näyttävät ihmiselämän sellaisena kuin se on. Päänovellissaan ”Tuleva viikonloppu” Olausen kuvaa mestarillisesti kaipausta ja nostalgiaa, unohtamatta terävän piikikästä homokulttuurin analyysiään. Seksikohtausten kuvaamisessa Olausenilla on oma, pettämätön tyylinsä. Ensimmäistä kertaa Olausenin maailmaan astuva pysähtyy näiden oivaltavien ja mukaansa tempaavien novellien äärellä.” Professori Timo Airaksinen kirjoittaa ”Seksi”- kirjassaan (Bazar 2021) Haraldin kirjoituksista: ”Siinä se, Haraldin kattava esitys aiheesta, niin rehellinen ja oivaltava, ettei sellaista liene suomeksi juuri kirjoitettu. Krister Kilhman kyllä kirjoitti aiheesta etevästi kirjoissaan ja muisteloissaan. Tom of Finland piirsi ajatuksensa paperille, mutta Harald näyttää kaiken, myös monissa kaunokirjallisissa teoksissaan. Niissä on paljon kuvia.
ellauri181.html on line 527: Arvot, asenteet ja ajankuva, Opaskirja suomalaisen arkielämän tulkintaan, 2002.
ellauri210.html on line 315: Picasson sininen kausi (1901–1904) sisältää synkkiä maalauksia, joita hän alkoi maalata vietettyään aikaa Barcelonassa perheensä luona. Maalaukset eivät kuvaa arkielämän tilanteita, vaan välittävät runollisia viestejä. Maalikaupasta oli muut sävyt lopussa.
ellauri277.html on line 310: Monet ihmiset uskovat, että uskonto on vain ritualisoitu uskomus- ja käytäntöjärjestelmä, jota ei pitäisi sisällyttää yhteiskunnan asioihin. Suurin osa näistä ihmisistä ajattelee, että uskonto ja yhteiskunta ovat molemmat täysin erilaisia ​​kokonaisuuksia. Tekniikan ja tieteen edistymisen myötä monet yhteiskunnat ovat hylänneet tai erottaneet uskontonsa yhteiskunnasta. Tällaisen yhteiskunnan ihmiset ajattelevat, että uskontoa tulisi harjoittaa vain henkisissä paikoissa. Mutta jos ajattelemme syvästi, huomaamme, että uskonto ja yhteiskunta eivät ole erillisiä kokonaisuuksia. Uskonto ja yhteiskunta ovat molemmat yhteydessä toisiinsa ja riippuvaisia ​​niistä toisiaan. Uskonto ei ole vain rituaalijärjestelmä, vaan myös oikea elämäntapa. Uskonto on erittäin tärkeä, jotta yhteiskunta löytää rauhaa ja vaurautta samanaikaisesti. Tekniikan ja tieteen edistymisen myötä yhteiskunta voi pitää niitä nykyaikaisina, mutta ei löydä todellista rauhaa vaurautta. Uskonnolliset arvot ovat erittäin tärkeitä yhteiskunnassa, koska ne antavat meille oikeanlaisen elämäntavan. Ilman uskontoa ihminen ei voi toimia oikein tässä maailmassa, koska heiltä puuttuu oikea elämäntapa. Ihmiset, jotka elävät yhteiskunnassa ilman uskonnollista arvoa, kohtaavat erilaisia ​​​​ongelmia, kuten - korkeampi rikollisuus, turhautuminen, arkielämän ahdistukset jne.
xxx/ellauri139.html on line 283: Kuitenkin, kuten Myshkinin hahmo todistaa, tämä kriitikko ei ymmärtänyt Dostojevskin ajatusta. Hän näki Myshkinissä apinan, jolla oli "korkeita järjen ja sydämen saavutuksia", mutta samalla kuitenkin häneltä puuttuu "arkielämän tahdikkuutta", kykyä "sopeutua apinoihin ja tilanteisiin", ja sen takia muut häntä käyttävät hyväkseen.
xxx/ellauri227.html on line 281: Kirjoissa rikosuutisia jahtaava Annika Bengtzon sotkeutuu usein kauppareissulla tahtomattaan valonarkoihin salaisuuksiin. Työn vastapainona ovat arkielämän ongelmat, kun perheelle ei tahdo riittää aikaa. Useista Marklundin Annika Bengtzon -dekkareista on tehty myös elokuva. Marklund kertoi vuonna 2015 ilmestyneen teoksen Järnblod (suom. Rautaveri) jäävän hänen viimeiseksi dekkarikseen. Hän ilmoitti samalla myös vetäytyvänsä julkisuudesta. Se oli puppupuhetta.
xxx/ellauri259.html on line 349: Täähän on se tuttu aristoteelinen vapauden määritelmä: vapaa on se joka voi tehdä mitä tahtoo, eli koko jutun avain ettei tahdo mahdottomia. Kristityn vapaus ei saa houkutella tai painostaa toista ihmistä omantunnon ja uskonkäsityksen vastaiseen elämään yksittäisissä arkielämän tilanteissa. Kaiken tavoitteena ja täyttymyksenä on rakkaus. Rakkaus on aina vastuullista, hyödyllistä ja rakentavaa. (Puhe on siis agapeesta, ei mistään eroottisesta lihan kalusta eikä varsinkaan peräpäätä repivästä homofiliasta.) Elämän tarkoitus on rakkaus, ei vapauksista ja etuuksista kiinni pitäminen. Entä me?
8