ellauri033.html on line 408: Hra Paul Bourget on mondeeni romaanikirjailija, zygologinen ja moralistinen. Mondeenixi sen maku oli erittäinkin aristokraattinen (vaikka olikin poroporvari). Nuorena innokkaana se kuvitteli runoilevansa "vernissatuissa saappaissa ja vaaleissa käsineissä". Idoli oli silloin pukeutunut viimeisen muodin mukaan. Sitä on usein pilkattu nokkelahkosti sen eleganteista tavoista ja innostuxesta salonkien ja buduaarien pikku rivouxiin. Se vaikutti sanalla sanoen aika snobilta. No se ei ole "kirjallisuudessa" kovin harvinaista. Yx Paulin henkilöistä, kiltti runoilija Rene Vincy, huomauttaa aika naivisti: Me kirjailijat, meillä on hirvee hinku hienoihin siusustuxiin: Balzacilla oli se, Mussetilla oli se, se on sellanen pieni lapsellinen piirre. Snobi voi olla monella tavalla. ... On snobeja ja snobeja, tämmöinen pieni viaton on kaikista anteexiannettavin.
ellauri062.html on line 538: Ungaretti (1888-1970) oli Mussolinin kamu, liittoutuneiden kannalta housunsa paskantanut kaveri. Sixi Guasimodo vei sodan jälkeen pokaalin. Montale (1896-1981) pokkas omansa 1975 «per la sua poetica distinta che, con grande sensibilità artistica, ha interpretato i valori umani sotto il simbolo di una visione della vita priva di illusioni». Se oli antifasisti vaan koska se oli aristokraattinen snobi.
ellauri330.html on line 345: 1880-luvun lopulla Brandes taisteli harkitsevan seksuaalisuuden tekopyhyyttä vastaan, joka aiheutti erimielisyyden Bjørnstjerne Bjørnsonin kanssa. Brandes kirjoitti vuonna 1888 kirjeessään Nietzschelle neuvoen häntä lukemaan Søren Kierkegaardin teoksia , joiden kanssa hänen ajattelullaan oli paljon yhteistä. Ei ole kuitenkaan todisteita siitä, että Nietzsche olisi koskaan vaivautunut lukemaan Kierkegaardin teoksia. Nietsche piti Brandesin luonnehdinnasta "aristokraattinen radikaali" eli parhaimmistojuures.
ellauri368.html on line 178: Dyynihemmojen pyhä kirja on oranssi katolinen raamattu, "kasautunut kirja", ekumeenisten kääntäjien komission tuottama protestanteista ja katoliikeista kokoonkeitetty uskonnollinen teksti. Se sisältää elementtejä useimmista muistakin muinaisista uskonnoista, mukaan lukien Mirja Saari, mahayana-kristinusko, Zensunni-katolisuus ja buddislamilainen perinne. Sen ylimpänä käskynä pidetään: "Älä turmele nielua liislla arrakilla." Merkittävä teema Dunen aristokraattisten perheiden takana oli "aristokraattinen byrokratia", jonka hän piti analogisena Neuvostoliiton kanssa. No hei, pikemminkin oligarkkien. Mitäs Herbert tarjoaa sitten tilalle? Eipä juuri uutta, samaa Yhdysvaltain konstituutiota taas:
ellauri371.html on line 350: Kaikki sanomalehdemme kattavat kaikki mahdolliset suunnat. Marxismi-Leninismi, aristokraattinen, tasavaltalainen, vallankumouksellinen, natsionalnogo, jopa anarkkinen, kunnes tietysti siellä on kauan eläköön perustuslaki. He ovat kuin intialainen jumala "Vishnu" jolla on sata käsivartta, joista jokainen tuntee minkä tahansa yleisön pulssin mielipiteitä. Kun pulssi nopeutuu, nämä kädet liikkuvat kunnes on mielipide tavoitteemme suuntaan, koska kerran innostunut subjekti menettää järkeilynsä ja on helposti altis ehdotukselle. Ne tyhmät, jotka haluavat, luulevat toistavansa leirinsä sanomalehden mielipidettä, mut oikeasti toistaa meitin mielipiteemme tai sen, mitä meistä on toivottavaa. Kuvittelevat, että he seuraavat urua heidän puolueensa, he seuraavat lippua kuha postitamme sen heille.
xxx/ellauri044.html on line 907: Gripenberg jatkoi koulunkäyntiään Nya svenska läroverket -poikakoulussa jonka aristokraattinen ilmapiiri sopi hänelle hyvin; Gripenberg kirjoitti sieltä ylioppilaaksi 1898. Tässä vaiheessa alkoi häntä pitkään vaivannut silmäsairaus joka luultavasti vaikutti myös siihen ettei Gripenberg saanut päätökseen aloittamiaan lakitieteen opintoja Helsingin yliopistossa. Varmaan oli kuppa silmässä kuin Kasimir Leinolla. Sen se teettää vapaa rakkaus. Älä pieni silmä kazo mihin vain.
xxx/ellauri307.html on line 308: Berdjajev ei koskaan häpeillyt mystikon kaapua. Mystikko on luonteeltaan aristokraattinen, eikä ole koskaan aivan kotona, jossa massat huomioidaan.
xxx/ellauri363.html on line 690: Bentham vietti noin kuusitoista vuotta elämästään rakennusideoidensa kehittämiseen ja hiomiseen ja toivoi, että hallitus hyväksyisi suunnitelman kansallisesta vankeuslaitoksesta nimittäen hänet urakoitsija-kuvernööriksi. Bentham oli katkera koko myöhemmän elämänsä ajan panoptikonisuunnitelman hylkäämisestä, ja hän oli vakuuttunut siitä, että kuningas ja aristokraattinen eliitti olivat estäneet sen. Panoptikonin rakennusurakka muistutti erehdyttävästi Sunny Car Centeriä. Bentham oli järkyttynyt: "He ovat murhanneet parhaat päiväni." Hän luopui toivosta ja keskittyi sen sijaan hankkimaan taloudellista korvausta vuosien turhasta työstään.
8