ellauri008.html on line 45: Józef Teodor Nałęcz Konrad Korzeniowski oli ukrainalainen (tietysti), syntyi 1857 Venäjän keisarikuntaan kuuluneessa Berdytšivissä, Berditševin kihlakunnassa Kiovan kuvernementissa (nyk. Žytomyrin alue Ukrainassa). Hänen isänsä oli maaton puolalainen aristokraatti, runoilija ja kääntäjä Apollo Korzeniowski. Venäläiset vangitsivat hänen isänsä vuonna 1861 syytettynä vallankumoussuunnitelmista ja karkottivat tämän Pohjois-Venäjälle Vologdaan, jonne perhe häntä seurasi. Vuonna 1865 perheen sallittiin muuttaa Ukrainan Tšernihiviin, mutta pian muuton jälkeen Józefin äiti kuoli tuberkuloosiin. Isä kuoli vuonna 1869 Krakovassa, jolloin Józef muutti enonsa luokse. Eno päästi Józefin lähtemään Marseilleen, jossa tämä ryhtyi 16-vuotiaana merimieheksi. Józefin nuoruusvuodet olivat täynnä seikkailuja, ja hän sekaantui muun muassa aseiden salakuljetukseen Espanjaan.
ellauri033.html on line 408: Hra Paul Bourget on mondeeni romaanikirjailija, zygologinen ja moralistinen. Mondeenixi sen maku oli erittäinkin aristokraattinen (vaikka olikin poroporvari). Nuorena innokkaana se kuvitteli runoilevansa "vernissatuissa saappaissa ja vaaleissa käsineissä". Idoli oli silloin pukeutunut viimeisen muodin mukaan. Sitä on usein pilkattu nokkelahkosti sen eleganteista tavoista ja innostuxesta salonkien ja buduaarien pikku rivouxiin. Se vaikutti sanalla sanoen aika snobilta. No se ei ole "kirjallisuudessa" kovin harvinaista. Yx Paulin henkilöistä, kiltti runoilija Rene Vincy, huomauttaa aika naivisti: Me kirjailijat, meillä on hirvee hinku hienoihin siusustuxiin: Balzacilla oli se, Mussetilla oli se, se on sellanen pieni lapsellinen piirre. Snobi voi olla monella tavalla. ... On snobeja ja snobeja, tämmöinen pieni viaton on kaikista anteexiannettavin.
ellauri034.html on line 537: Józef Teodor Nałęcz Konrad Korzeniowski syntyi 1857 Venäjän keisarikuntaan kuuluneessa Berdytšivissä, Berditševin kihlakunnassa Kiovan kuvernementissa (nyk. Žytomyrin alue Ukrainassa). Hänen isänsä oli maaton puolalainen aristokraatti, runoilija ja kääntäjä Apollo Korzeniowski. Venäläiset vangitsivat hänen isänsä vuonna 1861 syytettynä vallankumoussuunnitelmista ja karkottivat tämän Pohjois-Venäjälle Vologdaan, jonne perhe häntä seurasi. Vuonna 1865 perheen sallittiin muuttaa Ukrainan Tšernihiviin, mutta pian muuton jälkeen Józefin äiti kuoli tuberkuloosiin. Isä kuoli vuonna 1869 Krakovassa, jolloin Józef muutti enonsa luokse. Eno päästi Józefin lähtemään Marseilleen, jossa tämä ryhtyi 16-vuotiaana merimieheksi. Józefin nuoruusvuodet olivat täynnä seikkailuja, ja hän sekaantui muun muassa aseiden salakuljetukseen Espanjaan.
ellauri045.html on line 769: Huomattava osa pamfletista on osoitettu McCloskeyn esittelemälle poliittisten mentaliteettien jaottelulle. Perinteisten vasemmisto–oikeisto ja konservatismi–reformisti jakolinjojen sijaan teoria perustuu hyveille ja mentaliteeteille. Teorian neljä erilaista poliittista mentaliteettia ovat: aristokraatti, askeetti, raataja ja porvari.
ellauri062.html on line 538: Ungaretti (1888-1970) oli Mussolinin kamu, liittoutuneiden kannalta housunsa paskantanut kaveri. Sixi Guasimodo vei sodan jälkeen pokaalin. Montale (1896-1981) pokkas omansa 1975 «per la sua poetica distinta che, con grande sensibilità artistica, ha interpretato i valori umani sotto il simbolo di una visione della vita priva di illusioni». Se oli antifasisti vaan koska se oli aristokraattinen snobi.
ellauri164.html on line 60: Tässä draamassa Claudel maalasi perinteisen yhteiskunnan romahtamisen monarkiasta. Kaksi aristokraattia, mies ja nainen, jotka selvisivät terrorin verilöylyistä, yrittävät henkensä, rakkautensa ja kunniansa uhalla pelastaa paavin: jälkimmäinen on kidnapattu vankilasta, jossa keisari oli pudottanut hänet ja piiloutunut heidän alueelleen. Mutta imperiumin prefekti on paljastanut läsnäolonsa ja harjoittaa vastenmielistä kiristystä. Tunteiden ja tilanteiden väkivalta antaa voimakkaan dramaattisen voiman tälle eturistiriitalle ja intohimoille, jotka syntyvät kaatuneen aristokratian ja historian muunnelmien alaisen vallan välillä. "Kuinka olisin voinut olla niin julma?" kysyi tämän "saagan" ensimmäisen osan kirjoittaja, jossa se herää laajoilla aivohalvauksilla, ranskalaisen yhteiskunnan yksittäisten kohtaloiden, kyynelten ja mullistuksia pidemmälle 1400-luvulla, mikä edeltää nykyajan tuloa.
ellauri172.html on line 123: Néel de Néhou, nuori aristokraatti, jolla on ritarillinen käytös, joka on sopusoinnussa kirjailijan nostalgisen ihanteen kanssa, yrittää itsepäisesti voittaa Calixten suosion vaarassa menettää kaiken. Mutta hänen kunnioituksensa saa vastauksen vain ystävänä tai sisarena nuorelta karmeliitilta, joka on kääntynyt yksinomaan Jumalaan. Malgaignen synkistä varoituksista huolimatta hän heittäytyy ruumiistaan ja sielunsa mahdottomaan ja traagiseen intohimoon, joka yhdistää hänen kohtalonsa isän ja tyttären muodostaman vastakkaisen parin kohtaloon.
ellauri183.html on line 644: Fariseukset olivat yhteiskunnallinen liike, johon liittyi jäseniä kaikista yhteiskuntaluokista. Tavallisen kansan keskuudessa fariseukset olivatkin suosittuja yläluokkaisiin ja aristokraattisiin saddukealaisiin verrattuna. Suosiota kansan keskuudessa lisäsi myös Rooman miehittäjähallinnon vastustaminen ja vahva kansallismielisyys, johon liittyi hellenististen vaikutteiden vastustaminen juutalaisessa yhteiskunnassa. Fariseukset eivät kuitenkaan varsinaisesti olleet aktiivisessa vastarinnassa. Liikkeen piirissä oli myös sovinnaisempia näkemyksiä, joiden mukaan Rooman kanssa toimeen tuleminen oli järkevää, koska se takasi kohtalaisen rauhalliset olot.
ellauri221.html on line 67: Bond heitti ympärilleen silmäyxen. Kyllä oli hienoa. Miesten joukossa saattoi olla pinnaajia jotka eivät lyöneet vaimoaan, ja miehiä joiden vietit oli kieroon kasvaneet (sodomisteja), mutta konkkaronkkana iltapuvuissaan he tekivät aristokraattisen vaikutelman kuin pingviinit jäällä. Vaan harmi että Marthe Richard meni sulkemaan 1946 les maisons closes, vaikka ne oli suljetut jo valmiixi. Nyt ei Lontoossakaan kulje klubitarjoilijat enää pyllyt paljaina, ei edes tarjoilijattaret. Quel dommage!
ellauri254.html on line 356: Sologub syntyi Pietarissa köyhän räätälin Kuzma Afanasjevitš Teternikovin perheeseen, joka oli ollut maaorja Poltavan läänissä, paikallisen maanomistajan aviottomana poikana. Kun hänen isänsä kuoli tuberkuloosiin vuonna 1867, hänen lukutaidoton äitinsä Tatiana Semjonovna Teternikova joka oli pulska rynteikäs kana, pakotettiin sexipalvelijaksi aristokraattisen Agapovin perheen kotiin, jossa Sologub ja hänen nuorempi sisarensa Olga varttuivat. Perhe kiinnostui nuoren Fjodorin koulutuksesta ja lähetti hänet pedagogiseen oppilaitokseen, jossa Sologub oli malliopiskelija. Nähdessään kuinka vaikeaa hänen äitinsä elämä oli Agapovin patjana, Sologub päätti pelastaa hänet siitä, ja valmistuttuaan Pietarin opettajien instituutista vuonna 1882 hän vei äitinsä ja sisarensa mukanaan ensimmäiselle opettajapaikalleen Kresttsyyn , missä hän aloitti opinnot. Kirjallinen ura: vuonna 1884 julkaistiin lastenlehdessä hänen runonsa "Kettu ja siili". Kettu osaa monta konstia, siili vain yhden, mutta hyvän. Paizi kettu kusee päälle kun siili menee mykkyrään.
ellauri262.html on line 387: Dorothy Leigh Sayers (13. kesäkuuta 1893 Oxford – 17. joulukuuta 1957 Witham) oli englantilainen rikoskirjailija, kääntäjä ja kristitty humanisti. Parhaiten hänet tunnetaan Peter Wimsey -dekkareistaan, joissa englantilainen aristokraatti toimii harrastelijasalapoliisina. Niitä pidetään niin sanottujen arvoitusdekkareiden (esimerkiksi Agatha Christie, Ruth Rendell) parhaimmistona.
ellauri262.html on line 393: Lordi Peter on Denverin herttuan nuorempi veli ja hänet kuvataan romaaneissa stereotyyppisenä varakkaana englantilaisena aristokraattina, jonka harrastuksiin kuuluu inkunaabeleiden keräily. Romaaneissa eletään maailmansotien välistä aikaa, jolloin Wimsey on noin 40-vuotias. Hänen valokuvaamista harrastava kamaripalvelijansa ja entinen sotakaverinsa Bunter toimii hänen apunaan rikosten selvittämisessä. Wimseytä auttaa myös usein hänen ystävänsä Charles Parker Scotland Yardista. Edmund Wilson expressed his distaste for Wimsey in his criticism of The Nine Tailors: "There was also a dreadful stock English nobleman of the casual and debonair kind, with the embarrassing name of Lord Peter Wimsey, and, although he was the focal character in the novel ... I had to skip a good deal of him, too." Tämä kuvitteellinen henkilö on tynkä.
ellauri275.html on line 103: Iljan kasvatti vanhempien kuoltua Makrilli-täti. Iliaa pidettiin porvarillisena ja vanhana aristokraattina, joka ei ymmärtänyt vallankumouksellisen ja ateistisen tulevaisuuden tärkeyttä.
ellauri317.html on line 540: Pavlo Petrovitš Skoropadski (ukrainaksi : Павло Петрович Скоропадський "pikaloikka" ; 15. toukokuuta [ OS 3. toukokuuta] 1873 – 26. huhtikuuta 1945) oli ukrainalainen aristokraatti, armeija ja valtionjohtaja, Ukrainan armeijan keisarillisen armeijan kenraali. Skoropadskyista tuli Ukrainan hetmani vallankaappauksen jälkeen 29. huhtikuuta 1918.
ellauri330.html on line 343: Brandes sanoo Kierkegaardista: "Tällä ironialla ei ole pelkästään nimen vuoksi yhtäläisyyttä Kierkegaardin kanssa, joka myös aristokraattisesti 'valitsee tulla ymmärretyksi väärin'. Nerouden ego on totuus, ellei siinä mielessä, että Kierkegaard haluaisi meidän ymmärtävän hänen ehdotuksensa: " Subjektiivisuus on totuus", silti siinä mielessä, että egolla on kaikki ulkoisesti pätevä käsky ja kielto vallassaan; ja maailman hämmästykseksi ja skandaaliksi ilmaistaan ​​poikkeuksetta paradokseina. Ironia on "jumalallista rohkeutta". Näin ymmärrettyssä uskaluudessa on loputtomasti mahdollisuuksia. Se on vapautta ennakkoluuloista, mutta silti se ehdottaa mahdollisuutta uskalimman puolustamiseen kaikista mahdollisista ennakkoluuloista. Se on helpommin saavutettavissa, meille kerrotaan, naiselta kuin mieheltä." Kuten naisellisella puvulla, naisellisella älyllä on tämä etu maskuliiniseen nähden, että sen haltija voi yhdellä rohkealla liikkeellä nostaa helmat kaikkien sivilisaation ennakkoluulojen ja porvarillisen tavanomaisuuden yläpuolelle ja samalla kuljettaa itsensä viattomuuden tilaan. ja luonnon syliin'. Luonnon syli! Lurps! Jopa tässä mielettömässä tiradissa on kaiku Rousseaun äänestä. Näytämme kuulevan vallankumouksen trumpetin huudon; se, mitä todella kuulemme, on vain reaktion julistus. Rousseau halusi palata luonnontilaan, jolloin miehet kulkivat alasti poluttomissa metsissä ja elivät tammenterskojen päällä. Schelling halusi kääntää evoluution suunnan takaisin ikiaikoihin, aikakauteen ennen ihmisen kaatumista. Schlegel puhaltaa vallankumouksellisia melodioita naisen suureen romanttiseen "ihmetorveen".,,"
ellauri330.html on line 345: 1880-luvun lopulla Brandes taisteli harkitsevan seksuaalisuuden tekopyhyyttä vastaan, joka aiheutti erimielisyyden Bjørnstjerne Bjørnsonin kanssa. Brandes kirjoitti vuonna 1888 kirjeessään Nietzschelle neuvoen häntä lukemaan Søren Kierkegaardin teoksia , joiden kanssa hänen ajattelullaan oli paljon yhteistä. Ei ole kuitenkaan todisteita siitä, että Nietzsche olisi koskaan vaivautunut lukemaan Kierkegaardin teoksia. Nietsche piti Brandesin luonnehdinnasta "aristokraattinen radikaali" eli parhaimmistojuures.
ellauri352.html on line 648: Kolonialismin kannattajana hää legitimoi Ranskan laajentumisen Pohjois-Afrikassa ja puolusti myös visiota "kansallisesta vallasta ja suuruudesta" ja "seuraavan vuosisadan nationalismista". Vaikka yksi hänen Amerikan matkansa perimmäisistä syistä oli lähteä välttämään aristokraattisesta alkuperästään johtuvia ilkeitä katseita, Tocqueville oli ennen kaikkea innokas tapaamaan "suuren tasavallan"
ellauri353.html on line 510: Nuhjuisella New Yorkin sivukadulla 1880-luvun puolivälissä nuori Cedric Errol asuu äitinsä (joka tunnetaan nimellä "Rakkain") kanssa herttaisessa köyhyydessä isänsä, kapteeni Cedric Errolin, kuoleman jälkeen. Eräänä päivänä heidän luonaan vierailee englantilainen Havisham-niminen asianajaja ja lähettää viestin nuoren Cedricin isoisältä, Earl of Dorincourtilta, miljonääriltä, joka halveksii Yhdysvaltoja ja oli hyvin pettynyt, kun hänen nuorin poikansa meni naimisiin amerikkalaisen naisen kanssa. Isänsä vanhempien veljien kuoltua Cedric on nyt perinyt arvonimen Lord Fauntleroy ja hän on kreivikunnan ja valtavan kartanon perillinen. Cedricin isoisä haluaa hänen asuvan Englannissa ja saavan koulutuksen englantilaisena aristokraattina. Hän tarjoaa poikansa leskelle talon ja taatut tulot, mutta kieltäytyy olemasta missään tekemisissä hänen kanssaan, vaikka hän kieltäytyisi hänen rahoistaan.
ellauri368.html on line 178: Dyynihemmojen pyhä kirja on oranssi katolinen raamattu, "kasautunut kirja", ekumeenisten kääntäjien komission tuottama protestanteista ja katoliikeista kokoonkeitetty uskonnollinen teksti. Se sisältää elementtejä useimmista muistakin muinaisista uskonnoista, mukaan lukien Mirja Saari, mahayana-kristinusko, Zensunni-katolisuus ja buddislamilainen perinne. Sen ylimpänä käskynä pidetään: "Älä turmele nielua liislla arrakilla." Merkittävä teema Dunen aristokraattisten perheiden takana oli "aristokraattinen byrokratia", jonka hän piti analogisena Neuvostoliiton kanssa. No hei, pikemminkin oligarkkien. Mitäs Herbert tarjoaa sitten tilalle? Eipä juuri uutta, samaa Yhdysvaltain konstituutiota taas:
ellauri370.html on line 575: Gobineau syntyi aristokraattiseen rojalistiperheeseen. Vuonna 1835 hän saapui Bordeauxista Pariisiin pahvisen matkalaukun kanssa, toimi vähäisissä pappisviroissa ja alkoi liikkua kirjallisissa piireissä. Hän oli hyvin kouluttautunut kielissä ja tunsi itämaista kulttuuria.
ellauri371.html on line 97: Uusi aristokratia raunioilla luonnon. Asetamme patrimoniaalisen aristokratian kaikkien aristokraattien kärkeen sata kertaa parempi rahamme on älykkyys. Pätevyys tähän on hyvä. Perustimme uuden aristokratian vaurauteen, alkaen riippuvainen meistä ja tieteessä, miehiemme ohjaamana peput.
ellauri371.html on line 350: Kaikki sanomalehdemme kattavat kaikki mahdolliset suunnat. Marxismi-Leninismi, aristokraattinen, tasavaltalainen, vallankumouksellinen, natsionalnogo, jopa anarkkinen, kunnes tietysti siellä on kauan eläköön perustuslaki. He ovat kuin intialainen jumala "Vishnu" jolla on sata käsivartta, joista jokainen tuntee minkä tahansa yleisön pulssin mielipiteitä. Kun pulssi nopeutuu, nämä kädet liikkuvat kunnes on mielipide tavoitteemme suuntaan, koska kerran innostunut subjekti menettää järkeilynsä ja on helposti altis ehdotukselle. Ne tyhmät, jotka haluavat, luulevat toistavansa leirinsä sanomalehden mielipidettä, mut oikeasti toistaa meitin mielipiteemme tai sen, mitä meistä on toivottavaa. Kuvittelevat, että he seuraavat urua heidän puolueensa, he seuraavat lippua kuha postitamme sen heille.
ellauri386.html on line 64: Dosto tunsi olevansa sopimaton Moskovan koulun aristokraattisten luokkatovereidensa joukkoon, ja kokemus heijastui myöhemmin joihinkin hänen teoksiinsa, erityisesti Teiniangstaajaan.
ellauri386.html on line 414: Kirjassa Connecticutista kotoisin oleva jenkki insinööri Hank Morgan saa vakavan iskun päähän ja kuljetetaan jotenkin ajassa ja tilassa Englantiin kuningas Arthurin vallan aikana. Alkuperäisen hämmennyksen ja yhden Arthurin ritarin vangitsemisen jälkeen Hank tajuaa olevansa itse asiassa menneisyydessä, ja hän käyttää tietojaan saadakseen ihmiset uskomaan, että hän on voimakas taikuri. Hänestä tulee Merlinin kilpailija, joka näyttää olevan vain huijari, ja hän saa kuningas Arthurin luottamuksen. Hank yrittää modernisoida menneisyyttä parantaakseen ihmisten elämää. Hank inhoaa sitä, kuinka Barons kohtelee tavallisia, ja yrittää toteuttaa demokraattisia uudistuksia, mutta lopulta hän ei pysty estämään Arthurin kuolemaa. Hank julistaa Englannin tasavallaksi, mutta hänen valtaansa pelkäävä katolinen kirkko antaa hänelle elinikäisen porttikiellon. Kirjailija ja kriitikko William Dean Howells kutsui sitä Twainin parhaaksi teokseksi ja "demokratian esineopetukseksi". Teos kohtasi jonkin verran närkästystä Isossa-Britanniassa, jossa sitä pidettiin "suorana hyökkäyksenä perinnöllisiä ja aristokraattisia instituutioita vastaan".
ellauri403.html on line 327: Ivan Iljin tuli Moskovasta kotoisin olevasta aristokraattisesta perheestä, joka juontaa juurensa Rurikid- dynastiaan. Hänen isänsä Aleksanteri Ivanovitš Iljin (1851–1925) syntyi ja kasvoi Kremlin suuressa palatsissa, kun Iljinin isoisä Ivan Ivanovitš Iljin (1799–1865) toimi palatsin komentajana. Lopulta hänet kuitenkin karkotettiin Venäjältä vuonna 1922 yhdessä 160 muun "Filosofien laivan" intellektuellin kanssa. Hänestä tuli yksi tärkeimmistä valkoisen liikkeen ideologeista ulkomailla. Hänen mukaansa Venäjä ei ole "keinotekoisesti valmistettu mekanismi", vaan "historiallisesti kasvanut ja kulttuurisesti perusteltu organismi". Siksi on mahdotonta "hakata" tätä Venäjän kansallista organismia aiheuttamatta sen kärsimistä tai tuhoutumista. Hän väsäsi väitöskirjan Hegelistä, ja pelkäsi individualismin ihannetta, oli järkyttynyt nähdessään vapaan elämäntavan nousun ja oli vakuuttunut, että Venäjää uhkasi "seksuaalisen perversion" leviäminen. Hän luki myös Freudin ja tuli
ellauri411.html on line 363: Apostolien tekojen ( esim. xiii: 15-50 jne.) ja kirjeiden hyvän tutkimisen perusteella on ilmeistä , että Paavali saarnasi kaupungeissa, synagogissa, jollekin aristokraattiselle osalle, intellektuelleille (ei älymystöille) kosmopoliiteille ja heillä oli erityinen heikkous saarnata naisille, erityisesti rikkaille. Sitä on liikkeellä.
ellauri418.html on line 240: "Mami" on kiinnostavampi ihminen kuin poikarusakko. Françoise-Louise de la Tour, joka tunnetaan myös nimellä Madame de Warens tai Louise-Françoise-Éléonore de la Tour du Pil, Warensin nainen, syntynyt 31. maaliskuuta 1699 Veveyssä, Sveitsissä ja kuoli 29. heinäkuuta 1762 Chambéryssa, sittemmin Savoijin herttuakunta, oli sveitsiläinen aristokraatti, valmistaja, kaivossuonten etsijä, kirjeenkirjoittaja, vakooja ja libertiini.
ellauri419.html on line 331: Wilhelm Albert Włodzimierz Apolinary Kostrowicki syntyi Roomassa, Italiassa ja varttui puhuen ranskaa, italiaa ja puolaa. Hän muutti Ranskaan myöhään teini-iässä ja otti käyttöön nimen Guillaume Apollinaire. Hänen äitinsä, nimeltään Angelika Kostrowicka, oli puolalais-liettualainen aatelisnainen, joka syntyi lähellä Navahrudakia, Grodnon kuvernöörissä (entinen Liettuan suurruhtinaskunta, nykyinen Valko-Venäjä ). Hänen äitinsä isoisänsä osallistui vuoden 1863 kansannousuun miehitys-Venäjää vastaan ​​ja joutui muuttamaan maasta, kun kapina epäonnistui. Apollinairen isä ei ole tiedossa, mutta hän saattoi olla Francesco Costantino Camillo Flugi d'Aspermont (s. 1835), Graubündenin aristokraatti, joka katosi varhain Apollinairen elämästä. Francesco Flugi d'Aspermont oli Conradin Flugi d'Aspermontin (1787–1874) veljenpoika, runoilija, joka kirjoitti Ladinoxi (Sveitsin virallinen murre, jota puhutaan Ylä- Engadinissa ) ja ehkä myös minnesängerin Oswald von Wolkensteinin jälkeläinen. (syntynyt noin 1377, kuollut 2. elokuuta 1445; katso Les ancêtres du poète Guillaume Apollinaire Geneanetissa). Apollinaire palveli jalkaväen upseerina ensimmäisessä maailmansodassa ja sai vuonna 1916 vakavan sirpalehaavan temppeliin, josta hän ei koskaan täysin toipunut.
xxx/ellauri013.html on line 323: Aika tuntemattomuuksia tänään on monet Bertin mainitsemat tärkiöt. Julkisuus on päivittäistavaraa. Yllättävän harvoja se mainizee, esim Wittgenstein ja Conrad puuttuu listalta. Joku vähäpätöinen runoilija oli Bertistä byronmaisen vilpillinen. Eiköhän lie ollut Bert itse samanlainen. William James oli laahusta halveksiva aristokraatti, vaikka jenkkirotinkainen. Se oli Bertistä hienoa.
xxx/ellauri044.html on line 902: Gripenberg eli lapsuutensa Pietarin aristokraattisessa ympäristössä, ja tältä ajalta oli peräisin hänen myöhempi monarkian ja aristokratian ihailunsa. Venäjään ja venäläisyyteen Gripenberg sitä vastoin suhtautui kielteisesti.
xxx/ellauri044.html on line 907: Gripenberg jatkoi koulunkäyntiään Nya svenska läroverket -poikakoulussa jonka aristokraattinen ilmapiiri sopi hänelle hyvin; Gripenberg kirjoitti sieltä ylioppilaaksi 1898. Tässä vaiheessa alkoi häntä pitkään vaivannut silmäsairaus joka luultavasti vaikutti myös siihen ettei Gripenberg saanut päätökseen aloittamiaan lakitieteen opintoja Helsingin yliopistossa. Varmaan oli kuppa silmässä kuin Kasimir Leinolla. Sen se teettää vapaa rakkaus. Älä pieni silmä kazo mihin vain.
xxx/ellauri123.html on line 697: Vladimir Nabokov syntyi Pietarissa vanhaan aristokraattiseen sukuun. Hänen isänsä Vladimir Nabokov oli perustuslaillisdemokraattisen puolueen johtohahmoja ja kirjoitti useita kirjoja ja artikkeleita rikoslaista ja politiikasta.
xxx/ellauri173.html on line 336: Hänen kasvonsa ovat viettelevimmät soikeat; hänen julma suunsa kukki siellä, kuin verinen neilikka, joka juopui kasteesta. Kosteat valot leikkivät ja lepäävät hänen huulillaan, kun nauravat kuopat löytävät niitä kirkastuessaan hänen nuoren eläimen naiivit hampaat. Ja hänen kulmakarvat tärisevät saadakseen sävyn! hänen hurmaavien korvien lohkot ovat kylmiä kuin huhtikuun ruusu; nenä, hieno ja suora, läpinäkyvillä sieraimilla, jatkaa otsan tasoa seitsemällä sirolla pisteellä. Kädet ovat enemmän moukkamaiset kuin aristokraattiset: hänen jaloissaan on sama tyylikkyys kuin kreikkalaista marmoria.
xxx/ellauri224.html on line 256: Dostojevskin elämä siihen asti ei ollut helppoa. Hän varttui Moskovassa ja vietti suurimman osan lapsuudestaan köyhien sairaalassa, jossa hänen isänsä oli lääkäri. Koulussa hän eksyi päiväunelmiin ja aristokraattisemmat luokkatoverit kiusasiat häntä. Dostojevskin äiti kuoli tuberkuloosiin, kun hiän oli 15-vuotias, ja hänen isänsä murhattiin syystä kyllä kaksi vuotta myöhemmin.
xxx/ellauri252.html on line 246: Kaikki mitä maan päällä on tehty ylhäisiä, mahtavia, herroja, vallanpitäjä vastaan on mitätöntä verrattuna siihen mitä juutalaiset ovat heitä vastaan tehneet, juutalaiset, tuo papillinen kansa joka on osannut hankkia hyvitystä vihollisiltaan ja kukistajiltaan lopulta vain arvioimalla perinpohjin uudelleen heidän arvonsa, siis kaikkein henkisimmän kostotoimenpiteen avulla. Juuri juutalaiset ovat uskaltaneet asettaa pelottavan johdonmukaisesti aristokraattisen arvoyhtälön (hyvä = ylhäinen mahtava kaunis = onnellinen = Jumalan rakastama) täysin toisinpäin ja pitäneet siitä kiinni kaikkein pohjattomimman vihan (voimattomuuden vihan) hampain, he ovat kääntäneet sen nimittäin näinpäin: vain kurjat ovat hyviä, köyhät, voimattomat, alhaiset ovat yksin hyviä, kärsivät puutteenalaiset, sairaat, rumat ovat myös ainoat hurskaat, ainoat Jumalan autuaat, vain heitä varten on autuus olemassa - kun taas te, te ylhäiset ja mahtavat, te olette iankaikkisest pahoja, julmia, himokkaita, kyltymättömiä, jumalattomia. tulette myös iankaikkisesti jäämään vaille autuutta, olema kirottuja ja kadotukseen tuomittuja. (Kuulostaa enemmän kristityltä kyllä. Mutta mursun mielestä Kristus on vaan juutalaisten salajuoni.)
xxx/ellauri268.html on line 528: Donatien-Alphonse-François de Sade (2. kesäkuuta 1740 Pariisi, Ranskan kuningaskunta – 2. joulukuuta 1814 Charenton, Ranskan kuningaskunta), jonka lukija tuntee paremmin toisella nimellä, nim. markiisi de Sateen nimellä, oli ranskalainen aristokraatti ja kirjailija.
xxx/ellauri307.html on line 308: Berdjajev ei koskaan häpeillyt mystikon kaapua. Mystikko on luonteeltaan aristokraattinen, eikä ole koskaan aivan kotona, jossa massat huomioidaan.
xxx/ellauri307.html on line 325: Syntyi aristokraattiseen perheeseen vuonna 1891 Riiassa, Venäjän valtakunnassa (nykyinen Latvia). Vuotta vanhempi kuin Margit Spranger, liekö tavanneet joskus Riiassa. Hän sai nimen Elizaveta Pilenko. Hänen isänsä kuoli hänen ollessaan teini-ikäinen, ja tästä kärmistyneenä hän hyväksyi ateismin. Vuonna 1906 hänen äitinsä muutti perheen Pietariin, missä hän osallistui radikaaleihin älymystöihin. Vuonna 1910 hän meni naimisiin bolsevikin kanssa, jonka nimi oli Dmitri Kuz'min-Karavaev. Tänä elämänsä aikana hän oli aktiivisesti mukana kirjallisissa piireissä ja kirjoitti paljon runoutta. Hänen ensimmäinen kirjansa, Scythian Shards ( Скифские черепки), oli runokokoelma tältä ajalta. Skyytit oli plagioitu Blokilta. Vuoteen 1913 mennessä hänen avioliittonsa Dimitriyn kanssa oli päättynyt. Myöhemmin hän kääntyi katolilaisuuteen ja hänestä tuli katolinen pappi. Täh? Siis kenestä? No siitä vale-Dimitristä.
xxx/ellauri363.html on line 690: Bentham vietti noin kuusitoista vuotta elämästään rakennusideoidensa kehittämiseen ja hiomiseen ja toivoi, että hallitus hyväksyisi suunnitelman kansallisesta vankeuslaitoksesta nimittäen hänet urakoitsija-kuvernööriksi. Bentham oli katkera koko myöhemmän elämänsä ajan panoptikonisuunnitelman hylkäämisestä, ja hän oli vakuuttunut siitä, että kuningas ja aristokraattinen eliitti olivat estäneet sen. Panoptikonin rakennusurakka muistutti erehdyttävästi Sunny Car Centeriä. Bentham oli järkyttynyt: "He ovat murhanneet parhaat päiväni." Hän luopui toivosta ja keskittyi sen sijaan hankkimaan taloudellista korvausta vuosien turhasta työstään.
39