ellauri031.html on line 585: Esa Sariolasta leivottiin 80-luvun kirjallisuuden uudistajaa ja kokeilijaa. On totta, että hänen teoxissaan rikotaan rajoja: ikävystyttäviin ja lukijaa aliarvioiviin viihdeklisheisiin yhdistetään kömpelöä esseetä ja psykologian alkeisoppikirjaa. Sariolan pääteoxet, Rakas ystävä ja Kuolemaani saakka ovat äärimmäisen yxinkertaisia ja selkokielisiä saippuaoopperoita. Niiden juonena on rikostarina, jossa menestyvä päähenkilö raivaa kilpailijansa tieltään. Päähenkilö ja hänen vastustajansa eivät kuitenkaan ole tasavahvoja, joten heidän välisissään konflikteissa ei juuri ole jännitettä. Kissa ja hiiri -leikin ainoaxi kysymyxexi jää, millä tavalla päähenkilö nujertaa uhkaajansa.
ellauri031.html on line 591: Vielä sietämättömämpää kuin Sariolan juonten kömpelyys on hänen kerrontatekniikkansa alkeellisuus. Sariolalle pitäytyminen normaaliproosassa, tuikitavallisessa minä sinä hän -muotoisessa kerronnassa, on varsin viisas valinta. Tajunnanvirta tai sisäinen monologi edellyttäisivät näet edes jonkinlaista kielellistä lahjakkuutta. Sariola sen sijaan pudottaa kavaletin toisensa jälkeen kuin maailman monin poni Polle, hänen kielikuvansa ovat naurettavuuteen asti kuluneitä ("viiltävä kaipuu") ja dialogi puisevan epäpuheenomaista ja yxitasoista. Tsygologi kaatuu rämähtäen fläppitaulun perässä, kirjan henkilöt eivät edes hätkähdä. Kummankin romaanin ulkopuoliset kertojat ja Rakkaan ystävän minäkertoja tulkizevat jatkuvasti sekä tilanteet että henkilöt. Nämä idioottipsykologit eivät koskaan vaikene, vaan tappavat lukijan mielenkiinnon joka askelella. Tai eivät tapa, se syntyy kuolleena.
ellauri031.html on line 595: Sariolan texteissä mitään ei osata jättää avoimexi tai lukijan pääteltäväxi. Kertojat tulkizevat textin lukijan puolesta eikä sijaistekijä mitenkään ironisoi tai kyseenalaista kertojien tyrkyttämiä "totuuxia". Sariolan teoxet ovat siis vain katkismuskirjallisuuden eräs muoto, paizi moraalinen opetus on korvattu tsygologisella propagandalla. Kaiken lisäxi tämä propaganda on Glorian halpojen tunne izesi -testien tapaista rasti ruutuun -psykologiaa, kertoja on asettautunut heikkolahjaisimman ekonomilukijansa tasolle.
ellauri031.html on line 599: Näistä puuttellisuuxista on kohtalokkaita seurauxia romaanien henkilöille. Henkilöt rakentuvat enemmän kertojan selityxistä ja vakuutteluista kuin toiminnasta ((häh? vaikka toimintaterapeutti on puikoissa?), niistä tulee väkivaltaviihten tai pornografian tutuxi tekemiä törmäysnukkeja. Sariolan romaaneissa ei näy jälkeäkään moraalisesta epäsovinnaisuudesta tai kapinasta. Ihan vaan puhasta darwinismia, mies miestä vastaan, kukot tunkiolla, vahvin kasan päällä.
ellauri031.html on line 601: Pelisommitelminakaan Sariolan romaaneista ei ole mihinkään. Henkilöiden välisten pelien ratkominen vaatii saman verran älyä kuin pyöreän puikon työntäminen pyöreään reikään. (hmm. apropoo, olikos Sariolalla panokohtauxia? En muista.) Pelikirjana niitä voidaan luonnehtia yhden kortin pasianssixi. Ehkä Esa-Mauri on tahallaan kehitellyt romaaneista skizofrenialääkkeen vastineen. Moniäänisyys kallon sisällä on menestyxellisesti vaimennettu. Sariola saavutti melko laajan lukijakunnan suosion. Ylläri, luku- ja kirjoitustaidottomat löytävät aina toisensa. Hyihyi-humanistit rakastavat halpoja sensaatioita ja helppoja opetuxia. Sariolan paha jos mikä on turvallista pahaa. Kaikkitietävä tsygologi selittää sen niin, että tyhminkin ymmärtää. Paha lakaistaan matolta sen alle yhtä naiivisti kuin kristityillä ja marxilaisilla.
ellauri033.html on line 456: Aikasemmat Paulin kirjat oli ollu pessimistisiä laskukkuuden runoelmia. Ei mitään törkeitä rupusakin kuvauxia naturalistityyliin niinkuin Zolalla. Zola on Wn mielestä ihan pasee, niin lääst siisön kun olla voi. Bourget on ylemmän keskiluokan eli herrasväen laulaja, jatkaa ihailemansa yrittäjähenkisen Balzacin kengänjäljissä. Se kuvaa raffinoidumpia fixumpia ihmisiä joilla on makua, pankinjohtajia ja hammaslääkäreitä, ja niiden sisäisiä mielenliikkeitä, just niinkun Mirkku, Aarne ja Sariolan Esa.
ellauri038.html on line 401: intiaaniasuilu yhtenä juhannuxena Esa Sariolan kanssa Piia Pipsukan

ellauri146.html on line 340: Jo-el (tavuviivalla tai ilman) on Esa Sariolan ja teräsmiehen poika, joka teki valituxen syöpäläisistä.
ellauri185.html on line 110: Jo-el oli Teräsmiehen poika, kuin myös Esa Sariolan. Mitähän sekin puuhastelee nyt? Se on lakimies, asianajotoimistossa Lyhkänen & Kolli.
ellauri236.html on line 160: Ulkonäöltä James oli paizi uusinnettu painos Phileas Foggista myös tosi paljon Esa Sariolan näköinen, siltä ajalta kun sillä oli sarakkeita Gloria-lehden takakannessa.
ellauri244.html on line 62: Se on Danin jännärillä ja Esa Sariolan romskuilla yhteistä että niissä ei ole yhtään ainutta miellyttävää hahmoa. Kummia kylmiöitä kusipäitä kaikki tyynni ensimmäisestä viimeiseen, joille tapahtuu irrallisia julmia tapahtumia. Omaxi kuvaxeen hän hänet loi.
ellauri244.html on line 344: Joku Päivi Koivisto on lukenut Sariolan myöhäistuotannosta 2007 laaditun Valtakirjan, muttei pitänyt sitä kovin kummosena. Vähän epäselväxi jääkin mitä siinä oikein tapahtuu, jos ylipäänsä mitään. Se näyttää selvältä jo alkupään luettua et miespääosan esittäjä on patologinen valehtelija.
ellauri244.html on line 348: Valtakirja on Esa Sariolan vaikuttava psykologinen romaani. Jostain naistenlehdestä ilmeni takavuosina että Esukka oli vaihtanut toisen vaimonsa psykologi Helenan johkin nuorempaan kynäilijäkolleegaan. Sekö se on se Salla? Oliskohan tää väkilannoitus aiheuttanut uuden kukinnan ja avannut sanahanat tuokioxi uudestaan?
xxx/ellauri087.html on line 616: Cultural-historical activity theory (CHAT) is a theoretical framework which helps to understand and analyse the relationship between the human mind (what people think and feel) and activity (what people do). It traces its origins to the founders of the cultural-historical school of Russian psychology L. S. Vygotsky and Aleksei N. Leontiev. Tää oli Esa Sariolan lempilapsi, jonka se kiusasi höynähtäneitä veistoluokissa.
xxx/ellauri087.html on line 635: Nykyisessä Sipoon-kodissa isä on läsnä kehnoissa mutta dramaattisissa öljymaalauksissa. Ne eivät menneet kaupaxi edes Hietaniemen torilla. Muutenkaan 50-luvulla rakennetun omakotitalon sisustus ei kerskaile. Televisio ja liesi ovat 70-luvulta. Ajalta, jolloin kodinkoneet ja stalinistit tehtiin kestämään. Saman aikakauden aatteet ovat saaneet kovempaa kyytiä. – Olimme tietysti aika naiiveja, kun uskoimme, että kaiken voi muuttaa, Yrjö myöntää. Idealisteja. Vapaassa kokeilukoulussa oli mukana monia myöhemmin näkyviä vaikuttajia, kuten Vappu Taipale ja Claes Andersson. Nekin ovat vainajia jo. Lopullisesti idea sammahti peruskoulun perustamiseen 1972. Elämään jäi vain päiväkoti Pakilan Lastenpaikka, jossa lapset yhä osallistuvat päivittäisiin työtehtäviin yhdessä aikuisten kanssa, sekä Hesperian sairaala, jossa vieläkin vaalitaan Vygotskyn ja Esa Sariolan muistoa.
xxx/ellauri200.html on line 537: Hirvikosken hotelli on Loimaalla. Loimaalla on hiihtomäet loivia. Mixi loimaalainen sburgu käyttää mie-muotoja? Mixi turkulainen kynäilijä haastaa riitaa kauppajonossa? Kekähän on Tom Selleck ja millaiset wiixet sillä oli? No se on yllättävän paljon Esa Sariolan näköinen.
xxx/ellauri208.html on line 776: Katkelma on kuin esimerkki terapiaoppaasta. Kun luen Sariolan kertojanääntä, ajattelen sen olevan tarkkaan kirjoitettua potilaskertomusta. Dialogeissa taas tulee esiin parisuhteiden ulkopuolella lähinnä terapiaistunnoissa paljastettua haavoittuvuutta. Tältä Tomin ja Sirkan aviokriisi kuulostaa, kun Tom yrittää antaa Sirkalle häälahjaa:
xxx/ellauri208.html on line 873: Esa Sariolan kirjoissa psykologia on biologisesti virittynyttä, darwinismista kumpuavaa ankaraa sosiologiaa. Christer Kihlman pitää freudilaisuuteen kohteliaan etäisyyden kehtaamatta kiistää sitä tyystin, vaikka samalla laskee sen edessä päänsä. Idströmin Veljeni Sebastianissa ollaan unimaailmassa, Oidipuksissa ja Medeoissa ilman uuvuttavaa modernistista selittelyä.
xxx/ellauri208.html on line 965: Isäni, rakkaani -romaanin ja Veljeni Sebastianin jälkeen Annika Idström niputettiin suomalaisen 1980-luvun kirjallisuuden "pahan koulukuntaan" yhdessä muun muassa Anna-Maija Ylimaulan, Eira Stenbergin, Esa Sariolan ja Juha Seppälän kanssa. Hyvän ja pahan ikuisen problematiikan käsittelyssä näitä muuten varsin erilaisia kirjailijoita yhdisti kylmän viileä ja moralisoimaton tapa nostaa esiin pahaa ihmisessä.
xxx/ellauri212.html on line 301: Mies on ilmiselvä lurjus, mikä näkyy jo sen feikki-irvistyxestä. Siinä on ikävästi jotain samaa kuin Sariolan Esassa. Philin juoppo isä tahtoi aina psykologixi. Phil oli kova koulupotkupalloilija nuorena.
20