Israelin voitto, Jordanian osittainen voitto. Palestiinan arabien tappio. Egyptin tappio. Arabiliiton strateginen epäonnistuminen. Vuoden 1949 aseleposopimukset.
ellauri290.html on line 61: Vuoden 1948 (tai ensimmäinen) arabien ja Israelin välinen sota oli vuoden 1948 Palestiinan sodan toinen ja viimeinen vaihe. Se alkoi virallisesti Ison-Britannian Palestiina-mandaatin päättymisen jälkeen keskiyöllä 14. toukokuuta 1948; Israelin itsenäisyysjulistus oli annettu aiemmin samana päivänä, ja arabivaltioiden sotilasliitto saapui Britannian Palestiinan alueelle aamulla 15. toukokuuta.
ellauri290.html on line 63: Päivä sen jälkeen, kun 29. marraskuuta 1947 hyväksyttiin YK:n Palestiinan jakosuunnitelma, jonka tarkoituksena oli jakaa Palestiina arabivaltioksi, juutalaisvaltioksi ja Jerusalemin ja Betlehemin kaupungit kattavaan kansainväliseen erityisjärjestelmään, seitsemän juutalaista tapettiin Arabimilitanttien Fajja-bussihyökkäykset sisällissodan ensimmäisenä pidetyssä tapahtumassa. Tämä hyökkäys oli kosto Lehin 19. marraskuuta tekemälle viiden arabiperheen jäsenen murhalle, joiden epäillään olevan brittiläisiä informaattoreita. Arabien, juutalaisten ja brittien välillä on ollut jännitteitä ja konflikteja vuoden 1917 Balfourin julistuksesta ja vuonna 1920 annetusta Palestiinan brittiläisestä mandaatista lähtien. Britannian politiikka oli tyytymätön sekä arabeihin että juutalaisiin. Arabien oppositio kehittyi arabien kapinaksi Palestiinassa vuosina 1936–1939,
ellauri290.html on line 67: Sodan seurauksena Israelin valtio hallitsi aluetta, jota YK oli ehdottanut juutalaiselle valtiolle, sekä lähes 60 % arabivaltiolle ehdotetusta alueesta, mukaan lukien Jaffan, Lyddan ja Ramlen alue, Ylä-Galilean, jotkin osat Negevistä ja leveä kaistale Tel Aviv–Jerusalem -tien varrella. Israel otti haltuunsa myös Länsi-Jerusalemin, jonka oli tarkoitus olla osa kansainvälistä vyöhykettä Jerusalemille ja sen ympäristölle. Transjordan otti haltuunsa Itä-Jerusalemin ja Länsirannan, liittäen sen seuraavana vuonna, ja Egyptin armeija otti haltuunsa Gazan kaistan. Jerikon konferenssissa 1. joulukuuta 1948 2 000 palestiinalaisvaltuuskuntaa vaati Palestiinan ja Transjordanin yhdistämistä askeleena kohti täyttä arabien yhtenäisyyttä. Konflikti laukaisi merkittävän väestörakenteen muutoksen kaikkialla Lähi-idässä. Noin 700 000 palestiinalaista arabia pakeni tai karkotettiin kodeistaan alueella, josta tuli Israel, ja heistä tuli palestiinalaispakolaisia, joita he kutsuvat Nakbaksi ("katastrofi"). Samanlainen määrä juutalaisia muutti Israeliin kolmen sodan jälkeisen vuoden aikana, mukaan lukien 260 000 ympäröivistä arabivaltioista.
ellauri290.html on line 77: Tammikuusta alkaen operaatiot tulivat yhä militarisoidummiksi, kun joukko arabien vapautusarmeijan rykmenttejä osallistui Palestiinassa, kukin aktiivinen useilla eri aloilla eri rannikkokaupunkien ympärillä. He vahvistivat läsnäoloaan Galileassa ja Samariassa. Abd al-Qadir al-Husayni tuli Egyptistä useiden satojen pyhän sodan armeijan miehien kanssa. Rekrytoiessaan muutaman tuhannen vapaaehtoisen al-Husayni järjesti saarron Jerusalemin 100 000 juutalaiselle. Tämän torjumiseksi Yishuv-viranomaiset yrittivät toimittaa kaupunkiin jopa 100 panssaroidun ajoneuvon saattueet, mutta operaatiosta tuli yhä epäkäytännöllisempi, kun avustussaattueiden uhrien määrä kasvoi. Maaliskuuhun mennessä Al-Hussaynin taktiikka oli tuottanut tulosta. Melkein kaikki Haganahin panssaroidut ajoneuvot olivat tuhoutuneet, saarto oli täydessä toiminnassa, ja sadat Haganahin jäsenet, jotka olivat yrittäneet tuoda tarvikkeita kaupunkiin, tapettiin. Tilanne niille, jotka asuivat juutalaisten siirtokunnissa erittäin eristetyssä Negevissä ja Galilean pohjoispuolella, oli vielä kriittisempi.
ellauri290.html on line 81: Tämä tilanne sai Yhdysvallat peruuttamaan tukensa jakosuunnitelmalle, mikä rohkaisi Arabiliittoa uskomaan, että arabien vapautusarmeijan vahvistamat Palestiinan arabit voisivat tehdä lopun suunnitelmasta. Britit sen sijaan päättivät 7. helmikuuta 1948 tukea Palestiinan arabialueen liittämistä Transjordanin toimesta.
ellauri290.html on line 85: Plan Daletin suunnitteleman juutalaisen alueellisen jatkuvuuden toteuttamisen puitteissa Haganahin, Palmachin ja Irgunin joukot aikoivat valloittaa seka-alueita. Palestiinan arabiyhteiskunta järkyttyi. Tiberias, Haifa, Safed, Beisan, Jaffa ja Acre putosivat, mikä johti yli 250 000 palestiinalaisen arabien pakenemiseen.
ellauri290.html on line 87: David Ben-Gurion julisti 14. toukokuuta 1948 Israelin valtion perustetuxi ja vuoden 1948 Palestiinan sota eteni toiseen vaiheeseensa arabivaltioiden armeijoiden väliintulon myötä ja vuoden 1948 arabien ja Israelin välisen sodan alkaessa.
ellauri290.html on line 125: b) Acren rannikkotasanko, joka ulottuu Carmel-vuorelta pohjoiseen ”Ras En-Naquran” ylemmälle Libanonin rajalla. Eteläinen osa Mount Car¬ ja arabien kaupungin Acre välillä tunnettiin nimellä "Emek Zevulun";
ellauri290.html on line 230: Israelin joukkojen sotilasyksiköiden mieletön hyökkäys Siinain niemimaalle viime lokakuussa räjäytti myytin siitä, että Israel oli arabien aggression uhri. Sionistit eivät tyytyneet "pysäyttämään Nasseria" - mitä tahansa tämä kyseenalainen selitys heidän Egyptiin kohdistuneelle hyökkäykselleen tarkoittaisikaan. He olivat päättäneet pitää hallussaan egyptiläisiä alueita, jotka olivat kolme kertaa suurempia kuin nykyinen Israelin miehittämä Palestiinan alue ja joista ei voitu esittää edes "historiallista väitettä".
ellauri290.html on line 305: Tässä vaiheessa olisi aiheellista selittää, kuinka yllä olevassa taulukossa (a) sarakkeen "arabit" alla oleva 1 203 822 hehtaarin "viljelykelvoton maa" luokiteltiin sellaiseksi, erityisesti kun otetaan huomioon, että Israelin viranomaiset, joilla oli arabien omistus tällaisista maista. Palestiinan maaperä erosi huomattavasti jopa yhden kylän rajoissa, erityisesti vuoristoalueilla, ja tiettyjen maiden käyttö riippui pitkälti siitä, oliko riittävästi sadetta. Näistä syistä Palestiinan hallitus päätti peräti kuusitoista maaluokkaa verotusta varten, kun taas luokittelu ei ollut niin tiukka kuin se olisi voinut olla, koska sillä ei ollut mitään yhteyttä pääoma-arvoon.
ellauri290.html on line 309: Voidaan turvallisesti sanoa, että lukuun ottamatta Kuolleenmeren suolaisia kukkuloita ja maita, Palestiinassa ei ole juurikaan maata, jota ei voitaisi käyttää tavalla tai toisella oliivitarhoina tai metsittämiseen. Valtavat oliivitarhojen ja viinitarhojen alueet, joita voidaan nähdä peittävän rinteitä ja jotka joskus seisovat paikkakunnilla, joilla ei ole juuri lainkaan maaperää, ovat todiste ja kunnia Palestiinan arabiviljelijän sitkeydelle ja taidolle. On merkittävää, että arabien osuus oliivitarhoista Palestiinassa oli 99 prosenttia.
ellauri290.html on line 311: On tärkeää huomata nämä korjaukset, koska tänä aikana sionistit nostivat laajaa propagandaa. rajoituksia vastaan, jotka pakollinen hallitus on asettanut juutalaisille maanhankinnoille tietyillä vyöhykkeillä arabien maatalouden etujen suojelemiseksi. He syyttivät hallitusta "Balfourin julistuksen" hengen ja tarkoituksen rikkomisesta, eivätkä he rentoutuneet. heidän vaatimuksensa, että kaikki valtion maat olisi luovutettava juutalaisille kolonisaatiolle. Hallitus toisaalta teki selväksi, että ei ollut vapaita valtion maita, jotka voitaisiin luovuttaa siten vahingoittamatta arabikyläläisten oikeuksia, jotka "Balfourin julistuksen" mukaan Ison-Britannian hallituksen velvollisuutena oli suojella. Siitä huolimatta sionistit pitivät kiinni vaatimuksistaan mandaatin viimeiseen päivään asti. teki selväksi, ettei ollut olemassa vapaita valtion maita, jotka voitaisiin luovuttaa tällä tavoin vahingoittamatta arabikyläläisten oikeuksia, joita Britannian hallituksen oli "Balfourin julistuksen" mukaan suojeltava. Siitä huolimatta sionistit pitivät kiinni vaatimuksistaan mandaatin viimeiseen päivään asti. teki selväksi, ettei ollut olemassa vapaita valtion maita, jotka voitaisiin luovuttaa tällä tavoin vahingoittamatta arabikyläläisten oikeuksia, joita Britannian hallituksen oli "Balfourin julistuksen" mukaan suojeltava. Siitä huolimatta sionistit pitivät kiinni vaatimuksistaan mandaatin viimeiseen päivään asti.
ellauri290.html on line 315: Edellä kuvattu törkeä lutkastatistiikka ja hallitusten asenne juutalaisten valtiomaiden kolonisoimista kohtaan osoittavat selvästi, että Palestiinan maaperä - vaikka sen omistus oli kyseenalainen - oli arabimaata. Sen muuttaminen juutalaiseksi maaperäksi saattoi tarkoittaa vain sen perinnöllisten omistajien riistämistä tavalla tai toisella. Bruttotilastot eivät kuitenkaan paljasta, että juutalaiset omistivat lähes tasavertaisen osuuden Palestiinan parhaista viljelykelpoisista maista.* Palestiinan maaperätutkimuksen tilastoissa, jotka toimitettiin vuonna Palestiinassa vierailleelle angloamerikkalaiselle tutkimuskomitealle. Vuonna 1946 hallitus jakoi maan maaperän kolmeen pääluokkaan, nimittäin First Quality Land, joka koostuu rannikkoalueista ja muista tasangoista - 818 000 eekkeriä; Keskilaatuinen maa, joka sisältää mäkiset alueet ja puoliaavikkoalangot - 2 446, 000 eekkeriä; ja Huonolaatuinen maa, joka koostuu Juudean kuivista kuluneista kukkuloista ja syvästi kuluneista ylänköistä ja Negebin laaksosta. - 3 316 000 hehtaaria. Voidaan turvallisesti sanoa, että juutalaiset tilat sijaitsivat First Quality Land -vyöhykkeillä, kun taas arabien ylivalta maanomistuksessa ei johtunut pelkästään siitä, että ne muodostivat suurimman osan väestöstä ja erityisesti maatalousväestöstä, vaan he työskentelivät myös huonolaatuisia maita, joita juutalaiset maanviljelijät yleensä halveksivat.
ellauri290.html on line 319: 29. marraskuuta 1947 Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi yhden äänten enemmistöllä päätöslauselman 181 (II), jossa määrätään Palestiinan jakamisesta kahdeksi itsenäiseksi valtioksi - toiseksi arabien ja toisen juutalaiseksi - jotka liittyvät toisiinsa. talousliiton toimesta. Siinä määrättiin myös kansainvälisen Jerusalemin vyöhykkeen perustamisesta, johon sisältyisi Betlehem ja Jerusalemissa ja sen ympäristössä olevat pyhät paikat, jota Yhdistyneet Kansakunnat hallinnoisi.
ellauri290.html on line 321: Jakosuunnitelmassa määrättiin, että Palestiina oli jaettava kuuteen pääosaan, joista kolme oli jaettu "juutalaiselle valtiolle" ja loput kolme "arabivaltiolle". Syy tähän poikkeukselliseen ja luonnottomaan jakautumiseen oli sisällyttää "juutalaiseen valtioon" kaikki juutalaisten omistamat ja asuttamat alueet, vaikka tämä merkitsi suurten, kokonaan arabien omistamien ja asuttujen alueiden sisällyttämistä mukaan. "Arabivaltio" sen sijaan sisälsi mahdollisimman vähän juutalaisia ja mahdollisimman vähän juutalaisten omaisuutta. Tulos, kuten seuraavista taulukoista ilmenee, oli, että yli puolet Palestiinan alueesta annettiin "juutalaiselle valtiolle", mukaan lukien suurin osa hedelmällisimmistä ja kehittyneimmistä alueista, kun taas "juutalaisen valtion" väestö piti koostua 498 000 juutalaisesta ja 497 arabivähemmistöstä, 000 - ero vain 1000. Seuraavat taulukot havainnollistavat kunkin "osavaltion" sijaintia, kokoa ja alueomistusta jakosuunnitelman mukaisesti:
ellauri290.html on line 352: Hyvän vanhan Filistean jakosuunnitelma, sellaisena kuin se oli ratkaistu Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmalla nro 181 (II), päivätty 29. marraskuuta 1947, yritti toisaalta sisällyttää "juutalaiseen valtioon" juutalaisten enimmäismäärän, vaikka se tarkoittikin. suurien arabien ottaminen mukaan ja toisaalta vähiten juutalaisten sisällyttäminen "arabivaltioon". Tämä oikeudenmukaisuusmalli johti yli puoleen Palestiinan alueesta "juutalaiselle valtiolle" ja 497 000 vähemmistön syntymiseen vain 498 000 juutalaisen enemmistön joukossa. "Arabivaltioon" kuului kuitenkin vain 10 000 juutalaista ja 725 000 arabiväestöä. Jos jakosuunnitelma olisi pantu täytäntöön, väestön jakautuminen olisi ollut seuraava:*
ellauri290.html on line 574: Edellisillä sivuilla tehty selvitys käsitteli Palestiinan alueen laajuutta ja sen maan omistusta arabien ja juutalaisten välillä. Näillä mailla on kuitenkin laajoja kehityskohteita ja rakennuksia, kuten appelsiinitarhoja, oliivitarhoja, viinitarhoja ja muita hedelmäviljelmiä, kaupungeissa, kaupungeissa ja kylissä on rakennuksia ja muita rakennuksia, jotka muodostavat kaupungin, kylän tai kylän . Näitä ovat asukkaiden kodit ja liiketilat; itse asiassa kokonaisen kansan perintö. Israelilaiset ovat kaapanneet nämä kaikki ja niitä on käytetty hyväksi uusien juutalaisten maahanmuuttajien sijoittamiseksi Palestiinaan, vastoin kaikkia moraalin ja oikeudenmukaisuuden tunteita.
ellauri290.html on line 576: "Hylätty omaisuus oli yksi suurimmista panostuksista Israelin tekemisessä elinkelpoiseksi valtioksi. Sen pinta-alan laajuus ja se, että suurin osa rajan alueista oli poissaoloomaisuutta, teki siitä strategisesti merkittävän. Vuosien 1948 ja 1953 alun välisenä aikana perustetuista 370 uudesta juutalaisesta siirtokunnasta 350 oli poissaolon omaisuutta. Vuonna 1954 yli kolmasosa Israelin juutalaisista asui poissaolevien omaisuuksissa, ja lähes kolmannes uusista maahanmuuttajista (250 000 ihmistä) asettui arabien hylkäämille kaupunkialueille. He jättivät kokonaisia kaupunkeja, kuten Jaffa, Acre, Lydda, Ramleh, Beisan, Majdal; 388 kaupunkia ja kylää; ja suuri osa 94 muusta kaupungista ja kylästä, jotka sisältävät lähes neljänneksen kaikista Israelin rakennuksista. 10 000 kauppaa, yritystä ja kauppaa jätettiin juutalaisten käsiin. Toimikauden lopussa sitrushedelmien omistukset Israelin alueella olivat yhteensä noin 240 000 dunumia, joista puolet oli arabien omistuksessa. Suurimman osan arabimetsoista otti haltuunsa israelilainen poissaolevien omaisuuden säilyttäjä. Mutta vain 34 000 dunumia viljeltiin vuoden 1953 loppuun mennessä. Vuosina 1951-1952 entiset arabitarhat tuottivat puolitoista miljoonaa hedelmälaatikkoa, joista 400 000 vietiin vientiin. Ulkomaille lähetetyt arabihedelmät muodostivat lähes 10 prosenttia maan viennistä saaduista valuuttatuloista vuonna 1951. Vuonna 1949 hylättyjen arabilehtojen oliivit olivat Israelin kolmanneksi suurin vientituote sitrushedelmien ja timanttien jälkeen. Arapropertyn suhteellinen taloudellinen merkitys oli suurin vuodesta 1948 vuoteen 1963 suurimman maahanmuuton ja tarpeiden aikana. "Vuonna 1951 hylättyyn viljelymaan kuului lähes 95 prosenttia kaikista Israelin oliivitarhoista, 40 000 dunumia viinitarhoja, ja vähintään 10 000 dunumia muita hedelmätarhoja sitrushedelmiä lukuun ottamatta." "Säilytysyhteisö vuokrasi vuonna 1952 teollisiin tarkoituksiin 20 000 dunumia poissaolokiinteistöä. Kolmannes Israelin kivituotannosta toimitti 52 hänen lainkäyttövaltaan kuuluvaa arabilouhosta.
ellauri290.html on line 580: Israelin viranomaisten säätämät lait arabien omaisuuden pakkolunastuksesta ja luovuttamisesta Palestiinassa 15. toukokuuta 1948, jolloin Israelin valtio perustettiin, ja vuoden 1955 loppuun, oli:
ellauri290.html on line 601: Pääministerillä tai kenellä tahansa muulla ministerillä oli valtuudet yksinkertaisesti anastaa kaikki poissa olevien räsypäiden maat: maatalousministeri voi varoittaa joutomaan omistajaa viljelemään maata tai huolehtimaan siitä, että sitä viljellään. (c) Mitään näiden määräysten mukaista jätemaata koskevaa tekoa ei saa mitätöidä sillä perusteella, että varoitus ei ole tullut maan omistajan tietoon. Jos jätemaan omistaja ei käänny maatalousministerin puoleen säännöksen 3 mukaisesti tai jos maatalousministeri ei ole vakuuttunut siitä, että maan omistaja on aloittanut tai aikoo aloittaa tai jatkaa maan viljelyä , maatalousministeri voi ottaa maan hallintaansa sen viljelyn varmistamiseksi. Ottaen huomioon sen tosiasian, että ylivoimainen enemmistö hylättyjen arabimaiden omistajista oli, tämän asetuksen voimaantulohetkellä ja ovat edelleen pakolaisia, jotka elävät pakotetussa maanpaossa Israelin miehittämien alueiden ulkopuolella, määräys maatalousministerin "varoituksesta" tai omistajien "hakemuksista" (artikloissa 2, 3, ja 4) ovat käytännössä merkityksettömiä. Ne ovat myös oikeudellisesti merkityksettömiä kohdan (c) tai 2 artiklan ehdottoman säännöksen vuoksi. Päinvastaisesta vaikutuksesta huolimatta asetuksella annettiin maatalousministerille valtuudet "ottaa haltuunsa" pakolaisten hylkäämä maa. noin 80 % Israelin miehittämien alueiden maa-alasta – ilman mahdollisuutta haasteeseen. Cuftodian saattoi ottaa haltuunsa suurimman osan arabien omaisuudesta Israelissa oman harkintansa mukaan todistamalla kirjallisesti, että joku henkilö tai henkilöryhmä oli poissa, tai että mikä tahansa omaisuus oli poissaoloomaisuutta. Todistustaakka siitä, että mikään omaisuus ei ollut poissa, oli sen omistajalla. Tämän määräyskokoelman ratkaiseva säännös oli "poissaolevan" määritelmä. Kuka tahansa henkilö julistettiin "poissaolevaksi", joka oli 29. marraskuuta 1947 (yleiskokouksen Palestiinan jakamista koskevan päätöslauselman päivämäärä) tai sen jälkeen:
ellauri290.html on line 609: Valtuutettuaan säilyttäjän ja maatalousministerin ottamaan haltuunsa "poissa olevien omaisuuden" ja "jätteen". maat" vastaavasti, edellä mainittujen hätätilamääräysten ja -määräysten nojalla Israelin hallitus eteni askeleen pidemmälle, vuonna 1950, "laillistamaan" arabien omaisuuden miehityksen ja luomaan sille "vahjemman perustuslaillisen perustan". Se teki sen hyväksymällä lain Knessetin kautta; korvaamaan erilaiset hätämääräykset.** Näin ollen "poissaolijoiden omaisuuslaki, 5710 - 1950", jonka Knesset hyväksyi 14. maaliskuuta 1950, sen lisäksi, että se vahvisti suurimman osan Säilyttäjälle aikaisempien määräysten nojalla myönnetyistä oikeuksista, valtuutti hänet myymään "poissaolematonta omaisuutta". Laissa tunnustettiin myös arabimaiden tosiasiallinen jakaminen, joka oli jo tapahtunut. Vaikka poissaolijoiden omaisuutta koskeva laki valtuutti säilytysyhteisön myymään poissaolevien omaisuutta Knessetin perustamalle kehitysviranomaiselle,
ellauri290.html on line 611: Viimeinen tärkeä lainsäädäntö arabien omaisuuden hallinnan "laillistamisessa" oli "Maanhankinnan (aikaisempien toimien ja korvausten vahvistaminen) laki 1953", jonka Knesset hyväksyi 10. maaliskuuta 1953.* Tämä laki vahvisti Kehitysviranomainen hankki jo hankkimiaan maa-alueita, valtuutti sen hankkimaan lisää omaisuutta ja antoi sille mahdollisuuden rekisteröidä tällaiset omaisuudet kiinteistörekisteriin omiin nimiinsä - väittäen, että "rekisteröinnin laiminlyönti ei... vahingoita kiinteistön pätevyyttä Kehitysviraston hankkima kiinteistön." Tämä laki menee siis pidemmälle kuin mikään aikaisempi asiaa koskeva lainsäädäntö ja on huipentuma koko lainsäädäntötrendille vuodesta 1948 lähtien, koska se lopulta siirtää kaiken omaisuuden, joka kuuluu 1 000 000 maanpaossa oleville arabipakolaisille.
ellauri290.html on line 617: Mikä vaikutus Israelin lupauksilla, julistuksilla ja takeilla tai Israelin YK:n peruskirjan ja päätöslauselmien mukaisilla velvoitteilla ja sitoumuksilla on ollut arabien omaisuuteen, voidaan havaita israelilaisten toiminnassa viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Suurin osa arabien omaisuudesta on menettänyt fyysisen identiteettinsä; kiinteistörekistereitä on muutettu siten, että kaikki arabien nimet jätetään pois; omaisuutta on myyty ja myyty edelleen, ja kaupoista saatu tuotto on käytetty uusien juutalaisten maahanmuuttajien asettamiseen Palestiinaan.
ellauri290.html on line 850: Juutalaisen viraston ohella Palestiinaan luotiin yleinen itsehallinnollinen instituutio, johon kuului juutalaisia ja arabeja. Yishuv pelkäsi tällaista instituutiota arabienemmistön vuoksi, mutta sellaista ei lopulta syntynyt, koska arabit kieltäytyivät yhteistyöstä juutalaisten tai brittien kanssa. Ison-Britannian mandaatin alussa vallinnut optimismi väheni pian johtuen jatkuvista vaikeuksista Yishuvissa. Suurin osa eurooppalaisista varoista, jotka tukivat juutalaisten siirtokuntia ennen ensimmäistä maailmansotaa, päättyivät. Arabit, jotka vastustivat Balfourin julistusta ja mandaattia, yllyttivät mellakoita juutalaisia vastaan. Britit rajoittivat maahanmuuttoa vuosittaisilla kiintiöillä; vain ne, jotka saivat "sertifikaatit", voivat tehdä Aliyahin.
ellauri290.html on line 853: Britit vastasivat arabien mellakoihin läpsimällä rättipäitä vuoden 1939 valkoisella kirjalla. Se perustui Hope Simpsonin raporttiin, jossa todettiin, että Palestiina voi taloudellisen kehityksen jälkeen tukea vain 20 000 maahanmuuttajaperhettä ilman arabiväestön sijoittumista ja työllistämistä. Siksi se yritti rajoittaa maahanmuuttoa Palestiinaan. Juutalaisten kritiikkiä tätä politiikkaa kohtaan selvitettiin, että maahanmuuttoa ei pysäytetä kokonaan, vaan sitä rajoitetaan kiintiöillä.
ellauri290.html on line 856: Juutalaisten maahanmuuttajien ja maanostojen lisääntyminen, joita brittiläinen mandaatti ei kiistänyt, vihastutti ja radikalisoi monia arabeja. Huhtikuussa 1936 arabit hyökkäsivät juutalaisen bussin kimppuun, mikä johti sarjaan välikohtauksia, jotka laajenivat suureksi arabikapinaksi. Britit yllättyivät eivätkä kyenneet estämään tuhansien arabien ja satojen juutalaisten kuolemaa kapinassa. Haganah suojeli Yishuvien siirtokuntia, kun taas Irgun, radikaalimpi ryhmä, hyökkäsi arabien siirtokuntia vastaan. Äskettäin perustettujen arabipoliittisten puolueiden koalitio muodosti arabien korkeamman komitean (AHC). Se julisti kansallisen lakon kolmen perusvaatimuksen tueksi: juutalaisten maahanmuuton lopettaminen, kaiken lisämaan myynnin lopettaminen juutalaisille ja arabien kansallisen hallituksen perustaminen. Arabit uhkasivat, että jos britit eivät noudata heidän vaatimuksiaan, he liittyisivät brittien vastustajiin. Tämä koski britteihin, sillä toinen maailmansota oli vasta alkamassa ja he tiesivät tarvitsevansa Lähi-idän öljyä.
ellauri290.html on line 858: Britit työskentelivät arabiliittolaistensa kanssa pysäyttääkseen AHC:n mellakat. Peel -komissio raportoi heinäkuussa 1937, että Britannian velvoitteet arabeja ja sionisteja kohtaan olivat yhteensopimattomia ja mandaatti mahdoton toteuttaa. Se ehdotti Palestiinan jakamista arabi- ja juutalaisvaltioihin siten, että Britannian mandaatti hallitsee Nasaretia, Betlehemiä ja Jerusalemia sekä käytävää Jerusalemista rannikolle. Juutalaiset hyväksyivät yleisen jakamisen periaatteen, kun taas arabit kieltäytyivät kaikista jakosuunnitelmista. Britannian hallitus lähetti teknisen ryhmän nimeltä Woodhead Commissionyksityiskohtaista suunnitelmaa. Woodhead-toimikunta käsitteli kolmea erilaista suunnitelmaa, joista yksi perustui Peelin suunnitelmaan. Vuonna 1938 raportoidessaan komissio hylkäsi Peelin suunnitelman ensisijaisesti sillä perusteella, että sitä ei voitu toteuttaa ilman massiivista arabien pakkosiirtoa (vaihtoehto, jonka Britannian hallitus oli jo sulkenut pois). Joidenkin jäsentensä eri mieltä, komissio suositteli sen sijaan suunnitelmaa, joka jättäisi Galilean Britannian mandaatin alle, mutta korosti sen vakavia ongelmia, joihin sisältyi ehdotetun arabivaltion taloudellisen omavaraisuuden puute. Ison-Britannian hallitus liitti Woodheadin raportin julkaisemisen politiikkaan, jossa se hylkäsi jakamisen epäkäytännöllisenä "poliittisten, hallinnollisten ja taloudellisten vaikeuksien vuoksi".
ellauri290.html on line 860: Arabien kapina puhkesi uudelleen syksyllä 1937. Britit lopettivat kapinan kovilla toimenpiteillä karkottamalla monet Palestiinan arabien johtajat ja sulkemalla AHC:n. Yishuvissa arabikapina vahvisti jo ennestään lujaa uskoa vahvan juutalaisen puolustusverkoston tarpeeseen. Lopulta vuonna 1936 alkanut arabien maatalousboikotti pakotti juutalaisen talouden vieläkin parempaan omavaraisuuteen. Haganah muuttui tänä aikana pienestä salaisesta miliisistä suureksi sotilasjoukoksi. Brittiläiset turvallisuusjoukot tekivät tällä hetkellä yhteistyötä Haganahin kanssa vastatakseen arabeille. Britit tukahduttivat arabien kapinan ja julkaisivat vuoden 1939 valkoisen kirjan. Se salli vain 75 000 juutalaisen saapua Palestiinaan viiden vuoden aikana.
ellauri290.html on line 866: Sionistijohtajat tapasivat Biltmore-hotellissa New Yorkissa toukokuussa 1942 ja vaativat rajoittamatonta juutalaisten maahanmuuttoa ja juutalaisten liittovaltion perustamista. Satoja tuhansia holokaustista selviytyneitä pidettiin Hävyxiin joutuneiden henkilöiden leireissä (DP Camps), jotka haluavat mennä pakolliseen Palestiinaan (mandaatti-Filisteaan). Britit saivat paljon kansainvälistä painostusta Yhdysvaltain presidentiltä Harry Trumanilta, muuttaakseen maahanmuuttopolitiikkaansa. Huolimatta Britannian riippuvuudesta amerikkalaisesta taloudellisesta avusta, britit kieltäytyivät väittäen, että he joutuivat kokemaan liikaa vastustusta arabien ja juutalaisten taholta jo Palestiinassa ja pelkäsivät, mitä tapahtuisi, jos useampi koukkunokka pääsisi maahan. Kieltäytyminen valkoisen kirjan politiikan poistamisesta suututti ja radikalisoi Yishuvia. Yishuvin miliisiryhmät ryhtyivät sabotoimaan Britannian infrastruktuuria Palestiinassa ja jatkamaan laitonta maahanmuuttoa. Vuonna 1946 britit vastasivat Yishuvin ponnisteluja ja aloitti kaksi viikkoa kestäneen juutalaisten etsinnät, joita epäillään Britannian vastaisista toimista, pidättäen monia Haganahin johtajia. Kun britit etsivät Haganahia, Irgunia ja Lehi hyökkäsivät persepuolelta brittijoukkoja vastaan. Tunnetuin heidän hyökkäyksistään oli King David -hotelliin, joka on Britannian sotilaskomento ja British Criminal Investigation Division. Tämä paikka valittiin, koska muutamaa viikkoa aikaisemmin Haganasta takavarikoitiin ja tuotiin sinne suuri määrä asiakirjoja. Huolimatta Yishuvin varoituksesta ja kehotuksesta evakuoida rakennus, brittiviranomaiset päättivät olla antautumatta paineelle. Yishuv hyökkäsi joka tapauksessa aiheuttaen 91 kuoleman, joista 28 oli brittiläisiä ja 17 Palestiinan juutalaisia. Varsinainan holokausti sekin.
ellauri290.html on line 868: Vuoteen 1947 mennessä briteillä oli Palestiinassa 100 000 sotilasta, jotka yrittivät ylläpitää järjestystä ja suojella itseään. Ison-Britannian mandaatti aiheutti suuria kuluja valtiovarainministeriölle, ja se pakotti heidät esittämään Palestiinan ongelman Yhdistyneille Kansakunnille 15. toukokuuta 1947. Yhdistyneet Kansakunnat ehdotti Britannian Palestiina-mandaattien jakamista kahteen osavaltioon – arabien ja juutalaisiin (YK:n päätöslauselma). 181). Juutalaiset hyväksyivät sen, kun taas arabit ilmoittivat tekevänsä kaikkensa estääkseen sen.
ellauri290.html on line 870: AHC, joka päätti estää päätöslauselman 181 voimaantulon, alkoi hyökätä ja piirittää juutalaisia. Britit asettuivat arabien puolelle [ tähänkin tarvitaan lainaus ] yrittääkseen estää jishuvia aseistamasta itseään. Jerusalemia piiritettiin ilman aseita, ruokaa tai vettä. Väliaikainen hallitus vaikutti avuttomalta, kunnes se sai suuren aselähetyksen Tšekkoslovakiasta. Arabien nyhverön Jerusalemin piirityxen katkaisuoperaation menestys tshekkiaseilla sai Herra Resitentti Harry S. Ruuumanin ymmärtämään, että juutalaiset pystyisivät suojelemaan itseään. Yhdysvallat päätti siksi tukea juutalaisen valtion perustamista, vitut arabeista. Kyllä juutalaiset ovat siistimpiä, ja ymmärtävät koronoton päälle. 14. toukokuuta 1948 juutalaiset julistivat Israelin itsenäiseksi valtioksi ja britit vetäytyivät Palestiinasta.
ellauri310.html on line 647: Vuonna 1998 egyptiläinen sanomalehti Al-Ähläm kritisoi Moonin mahdollista salasuhdetta Israelin pääministeriin Benjamin Netanyahuun ja kirjoitti, että Moonin omistaman Washington Timesin toimituksellinen politiikka oli "raivottomasti arabien, muslimeiden ja Israelin vastaista".
ellauri316.html on line 452: Vuodesta 1967 lähtien, kuuden päivän sodan ja arabien ja Israelin välisen konfliktin alkamisen jälkeen, hän on tukenut aktiivisesti Israelia, kuten hän kertoi useaan otteeseen lehdistössä, ja myös ylläpitänyt ystävällisiä suhteita refinnikeihin, jotka myöhemmin tekivät aliyahin. Aliyah ( US : / ˌ æ l i ˈ ɑː /, UK : / ˌ ɑː -/; heprea : עֲלִיָּה ʿălīyyā, lyhennettynä ' historiallinen nousu') on juutalaisten maahanmuutto maasta tai maasta Israeliin, eli Palestiinan alueelle, jota nykyään edustaa pääasiassa Israelin valtio. Perinteisesti kuvattu "nousuksi" (kohteena juutalaisten, kristittyjen ja muslimien pyhä kaupunki Jerusalem, joka on mäellä). Muutto Israelin maahan tai "aliyahin tekeminen" on yksi sionismin perusperiaatteista. Ei pie sekoittaa shoahiin eikä intifadaan.
ellauri330.html on line 217: Israelilaisen historioitsija Benny Morrisin mukaan asiakirjat osoittavat, että Jabotinsky kannatti ajatusta arabiväestön siirtämisestä pois ehdotetusta valtiosta, jos sitä tarvitaan sen perustamiseen. Myöhemmin vuonna 1927 hän reagoi vihaisesti julkaistuun raporttiin, jonka mukaan hän oli vaatinut arabien karkottamista Palestiinasta. Sionistiselle Haolam- sanomalehdelle lähettämässään kirjeessä hän kirjoitti: "En ole koskaan sanonut sitä tai mitään, mitä voitaisiin tulkita tässä mielessä. Minun kantani on päinvastoin, ettei kukaan karkoita Israelin maasta sen arabiasukkaita, joko kaikki tai osa niistä -- tämä on ensinnäkin moraalitonta ja toiseksi mahdotonta."
ellauri330.html on line 221: Jabotinsky oli siihen mennessä vakuuttunut siitä, että juutalaisilla ei ollut mahdollisuutta saada takaisin mitään osaa Palestiinasta ilman arabien vastustusta. Vuonna 1934 hän kirjoitti perustuslakiluonnoksen juutalaiselle valtiolle, jossa julisti, että arabit olisivat tasa-arvoisessa asemassa juutalaisten kollegojensa kanssa "kaikilla maan julkisen elämän sektoreilla". Nämä kaksi yhteisöä jakaisivat valtion tehtävät, sekä armeijan että siviilipalveluksen, ja nauttisivat sen etuoikeuksista. Jabotinsky ehdotti, että heprea ja arabia saisivat tasavertaisen aseman ja että "jokaisessa kabinetissa, jossa pääministeri on juutalainen, varapääministerin paikkaa tarjotaan arabille ja päinvastoin". Haha LOL.
ellauri335.html on line 413: Repa ei ole vaivautunut ottamaan selvää karvakäsien edes perusasioista, kuten ettei inshsllah ole tervehdys, tai että Jaffa on ikivanha arabien kaupunki eikä mokkereiden.
ellauri339.html on line 95: Repa ei ole vaivautunut ottamaan selvää karvakäsien edes perusasioista, kuten ettei inshallah ole tervehdys, tai sitä että Jaffa on arabien kaupunki eikä jutkujen. Se ei varmaan edes tiedä että Viipuri on ikivanha venäläinen kaupunki.
ellauri340.html on line 150: Baumannin pojanpoika äidin puolelta nimeltä Sfard on vielä äkkivääremmän kommunistin pojanpoika isän puolelta. Sfard "on sen kansalaisjärjestöteollisuuden keskipisteessä, joka hyödyntää ihmisoikeusretoriikkaa arabien ja Israelin konfliktin yhteydessä", sanoo eräs luihu siionisti siitä. Sfard on Rauha Nyt -yhtiön oikeudellinen neuvonantaja. Rauha Nyt kannattaa omaa valtiota filistealaisille. Kibbuzit mäkeen vaippapäiden mailta. Netanjahu esittää että Rauha Nytin rahat täytyisi takavarikoida siionisteille.
ellauri341.html on line 363: Arabien mellakoiden keskellä Arlosoroff puolusti Neve Shalomia, juutalaista asutusta Tel Avivin ja Jaffan vieressä. Nämä tapahtumat auttoivat kiinnittämään Arlosoroffin huomion tarpeeseen parantaa juutalaisten ja arabien välisiä suhteita. Mellakoiden jälkeen Arlosoroff kehotti sionistijärjestelmää olemaan enää kieltämättä Eretz Israelissa olemassa olevan arabikansallisen liikkeen oikeutta olla olemassa. Arlosoroffin vetoomusta ei kuitenkaan hyväksytty laajalti, ja hän sai kritiikkiä oman puolueensa, Nuorduunarien, riveistä. Arlosoroff päätyi lopulta siihen asemaan, että vahvuuteen perustuva kompromissi naapurimaiden arabien kanssa ei heikentäisi tai sitten heikentäisi pyrkimyksiä perustaa juutalaisten kansallista kotimaata.
ellauri341.html on line 367: Arlosoroffin toivo rauhanomaisesta yhteistyöstä ja kompromisseista arabien kanssa joutui koetukselle. Vuonna 1929 tietoisesti aggressiivinen Betar Youth Movement, joka organisoitui Ze'ev Jabotinskyn Revisionististen sionistien liiton alaisuudessa, osallistui liittoumaan, jolla vahvistettiin ja laajennettiin juutalaisten läsnäoloa länsimuurin läheisyydessä. Betarin ja heidän työtovereidensa toiminta sai aikaan räjähtävän reaktion arabiyhteisössä, jonka käsityksen mukaan nämä toimet olivat häpäisseet muslimien pyhää paikkaa viereisellä Temppelivuorella. Siitä seurasi vuoden 1929 väkivaltainen länsimuurikapina , jokajohti monien ihmishenkien menetyksiin, mukaan lukien siviilejä. Sen sijaan, että lisäisi arabien jännitteitä, Arlosoroff kritisoi voimakkaasti revisionisteja vihamielisyyden provosoinnista.
ellauri341.html on line 369: Hänen salamurhaansa edeltäneiden kuukausien aikana Arlosoroffin into auttaa juutalaisten kansallisen kotimaan perustamisessa vahvistui. Tammikuussa 1933 pidetyssä Mapain työneuvoston kokouksessa Arlosoroff törmäsi voimakkaasti David Ben-Gurionin ja muiden tunnettujen Mapai-johtajien kanssa koskien sitä, pitäisikö sionistien työskennellä Ison-Britannian hallituksen infrastruktuurin puitteissa auttaakseen juutalaisten valtiollisuuden saavuttamisessa. Arlosoroff varoitti kollegoitaan, että jos sionistinen liike jatkaa isolaationistista politiikkaa Britannian hallitsevien viranomaisten kanssa, arabien poliittinen vaikutusvalta lisääntyisi Britannian hallinnossa ja aiheuttaisi juutalaisten oikeuksien kärsimistä Eretz Israelissa.
ellauri341.html on line 371: 8. huhtikuuta 1933 Arlosoroff järjesti historiallisen tapahtuman King David -hotellissa Jerusalemissa Juutalaisviraston puolesta. Lounas, johon osallistuivat Weizmann ja Transjordanin merkittävät arabijohtajat, oli ensimmäinen kerta, kun juutalaiset sionistit ja keskeiset arabit kokoontuivat epäluuloisina yhteen edistämään yhteistyötä näiden kahden ryhmän välillä. Arlosoroff toivoi, että rakentamalla sopimus Transjordanin arabiheikin kanssa poliittisia suhteita pakollisen Palestiinan arabijohtajien kanssa voitaisiin parantaa. Kaikki eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä Arlosoroffin visioon juutalaisten ja arabien yhteistyöstä, eivätkä vaippapäiden mahdollisesta kaxoisnelistyxestä tulevaisuudessa Eretz Israelissa. Lounaan jälkeen arabiradikaalit nuhtelivat avoimesti kokoukseen osallistuneita maltillisia arabeja. Tietyt arabijohtajat pakollisessa Palestiinassa etääntyivät täysin Transjordanian arabivaltuuskunnasta. Erityinen viha kohdistui Transjordanin emiiri Abdullahiin, joka oli Transjordanin suurten alueiden hallitsija, joka oli ottanut johtavan roolin sovittelupyrkimyksissä. Juutalaisten vastustus King David -hotellikokousta kohtaan tuli myös ilmeiseksi, kun uskonnollisen sionismin suurin puolue Mizrachi vaati, että Arlosoroffin tulisi erota asemastaan Juutalaisvirastossa. Jotkut revisionistisen liikkeen radikaalit menivät vielä pidemmälle ja kyseenalaistivat Arlosoroffin oikeuden olla ylipäänsä elävien kirjoissa.
ellauri341.html on line 384: Lopulta yli 60 000 Saksan juutalaista pakeni natsien vainosta suoraan tai välillisesti Hra-Ha'avara-sopimuksen kautta. Lisäksi Hra-Ha'avara-sopimuksella siirrettiin noin 100 miljoonaa dollaria Palestiinan brittimandaattiin, mikä auttoi rakentamaan teollisen ja militaarisen infrastruktuurin pian tulevalle juutalaisvaltiolle. Ra-Ha'avara - sopimuksen varoja käytettiin myös arabien maan ostoon pilkkahinnalla ja monien uusien juutalaisten siirtokuntien kehittämiseen arabien tontille, jotka nyt auttavat määrittelemään Israelin nykyiset rajat.
ellauri348.html on line 675:
Yleiset mielenterveyshäiriöt arabien ja israelilaisten keskuudessa: Israelin kansallisen terveystutkimuksen havainnot
ellauri348.html on line 680: Tavoitteet: Psykiatriset epidemiologiset tiedot arabiväestöstä ovat yleensä niukat. Tämä yhteisöpohjainen tutkimus, joka on osa Maailman terveysjärjestön 27 maan tutkimuksesta, tutki ahdistuneisuus- ja mielialahäiriöiden, emotionaalisen ahdistuksen ja avunhakukäytäntöjen esiintyvyyttä israelilaisten arabien keskuudessa ja vertasi niitä juutalais-israelilaisten keskuudessa havaittuihin käytäntöihin.
ellauri348.html on line 684: Tulokset: Arabilais-israelilaisilla oli korkeammat keskimääräiset GHQ-12-pisteet ja alhaisempi mielenterveyden itsearviointi, toisin kuin juutalais-israelilaisilla. Kahdentoista kuukauden esiintyvyys mistään ahdistuneisuudesta tai mielialahäiriöstä ei ollut merkittävästi korkeampi israelilaisarabien keskuudessa. Vastaajista, joilla on diagnosoitu sairaus, avun hakeminen erikoistuneesta terveydenhuollosta oli pienempi arabi-israelilaisten kuin juutalais-israelilaisten keskuudessa. Molemmissa ryhmissä ilmaantui aikomus mennä hirteen lepäämään, kun häiriöihin liittyi korkeampia ahdistuspisteitä.
ellauri348.html on line 688: Yhteisötutkimus yli 60-vuotiaiden arabien ja juutalaisten israelilaisten henkisestä ahdistuksesta
ellauri348.html on line 693: Tausta: Vanhukset muodostavat haavoittuvan ryhmän psykopatologialle, mutta tutkimus heidän mielenterveydestään sekä arabien että juutalaisten keskuudessa Israelissa on edelleen rajallista. Sama tilanne on arabimaissa. Tämä artikkeli raportoi keskimääräisten emotionaalisen ahdistuksen (ED) tulosten ja epäiltyjen kliinisten tapausten ja niihin liittyvien riskitekijöiden vastakkaisesta jakautumisesta yhteisön yli 60-vuotiaiden asukkaiden kesken.
ellauri348.html on line 697: Tulokset: ED-pisteet olivat korkeimmat muslimien arabeilla (4,9), jota seurasivat kristityt arabit (4,2), juutalaiset (3,1) ja druusit (2,8). Niiden arvioitu esiintyvyys oli 43,4 %, 37,0 %, 21,4 % ja 17,0 %. Näiden tulosten gradientti pysyi muuttumattomana monimuuttuja-analyysissä ED-pisteiden mukauttamisessa hämmentäviä muuttujia varten. Sitä vastoin hämmentäviä muuttujia kontrolloiva logistinen regressioanalyysi ei löytänyt eroa epäillylle psykopatologialle arabien ja juutalaisten välillä.
ellauri348.html on line 699: Johtopäätös: On mahdollista, että iäkkäiden arabien korkeammat demoralisaatiopisteet liittyvät heidän vääräuskoiseen vähemmistöön kuulumiseensa sekä heidän keskellään tapahtuneisiin nopeisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin kuten juutalaisvaino ja maiden menetys. Kulttuurista vastaustyyliä ja heprean lukutaidon puutetta voidaan pitää mahdollisena selityksenä. Nämä tekijät eivät kuitenkaan vaikuta epäillyn psykopatologian riskiin, jossa ei havaittu eroavaa riskiä sekaannustekijöiden mukauttamisen jälkeen. Eli eivät ne ole aivan sekopäitä, saattavatpa jopa olla surullisia juuri sixi että ovat järjissään.
ellauri367.html on line 271: Toisen maailmansodan alussa osa puolalaisista bundisteista onnistui päästä Yhdysvaltoihin pääasiassa juutalaisen työkomitean avustuksella. Sodan jälkeisessä muodonmuutoksessaan Bund ilmensi aiemmin hylättyä ajatusta juutalaisten maailmankansalaisuudesta. Bund erosi muista Yhdysvaltojen juutalaisten työväennäkemysten osista siinä, että se ei tunnustanut Israelin valtion erityistä merkitystä juutalaisten elämässä tai juutalaisten kansainvälisen politiikan tarpeellisuutta. Samaan aikaan Bund vaati Israelin juutalaisväestöä tunnustamaan maailman juutalaisten ylivallan. Se otti "neutralistisen" kannan Israelin ja arabien väliseen konfliktiin. Bundin vähemmistö, jota edustavat Liebmann, Hersh ja J. Pat, yritti puolustaa tiettyä uudelleenarviointia Bundin positiivisemman asenteen puolesta Israelin valtiota kohtaan. Kuolevana liikkeenä se pysyi virallisesti sidoksissa Sosialistiseen Internationaaliin.
ellauri373.html on line 712: Löwenberg ja Kingscourt viettävät seuraavat kaksikymmentä vuotta saarella erillään sivilisaatiosta. Kun he pysähtyvät Palestiinassa matkalla takaisin Eurooppaan vuonna 1923, he ovat hämmästyneitä nähdessään maan, joka on muuttunut radikaalisti. Virallisesti "New Society" -niminen juutalainen järjestö on sittemmin noussut, kun Euroopan juutalaiset ovat löytäneet uudelleen Altneuland- alueensa ja asuttaneet sen uudelleen ja ottaneet takaisin oman kohtalonsa Israelin maassa . Maa, jonka johtajien joukossa on vanhoja tuttavia Wienistä, on nyt vauras ja hyvin asuttu, ja siellä on kukoistava osuuskunta , joka perustuu huipputeknologiaan, ja siellä asuu vapaa, oikeudenmukainen ja kosmopoliittinen moderni yhteiskunta. Haifassa Löwenberg ja Reschid Bey tapaavat ryhmän juutalaisia johtajia, jotka vievät heidät kiertueelle maassa. He vierailevat eri kaupungeissa ja siirtokunnissa, mukaan lukien kibbutzissa ja moshavissa , missä he todistavat juutalaisen yhteisön sosiaalista ja taloudellista muutosta. He oppivat myös uusien teknologioiden kehittämisestä ja juutalaisen yliopiston perustamisesta, joka on tieteellisen tutkimuksen eturintamassa. Arabeilla on täysin yhtäläiset oikeudet kuin juutalaisilla, ja arabien insinööri on Uuden seuran johtajien joukossa, ja useimmat maan kauppiaat ovat armenialaisia, kreikkalaisia ja muiden etnisten ryhmien jäseniä. Kaksikko saapuu yleisen vaalikampanjan aikaan, jonka aikana fanaattinen rabbi perustaa poliittisen alustan väittäen, että maa kuuluu yksinomaan juutalaisille ja vaatii ei-juutalaisilta äänioikeuden poistamista, mutta lopulta häviää. Hahaa hohoo. Boom boom boom.
ellauri374.html on line 400: Miten luulet, voimmeko vihdoin lopettaa antisemitismin arabien ja muslimikansojen keskuudessa, jotka tuntevat inhoa ja vihamielisyyttä juutalaisia kohtaan ja kieltäytyvät tunnustamasta tai elämään heidän rinnallaan?
ellauri398.html on line 641: runot), yksi seitsemästä esi-islamilaisten arabien yli kaikkien muiden
ellauri398.html on line 647: Imru' al-Qais oli monien arabien kauniina pitämien ja muiden runoilijoiden
ellauri419.html on line 67: Rika länder ska från och med 2035 ha ökat sin årliga betalning till fattiga länder med 200 procent, från dagens omkring 1 000 miljarder svenska kronor, till avtalets 3 300 miljarder sek. Besvikelsen från de fattiga länderna är total. – Uruselt. Det är ynkligt, säger Indiens representant Chandni Raina kort efter det att avtalet klubbats, och tillade att Indien motsätter sig överenskommelsen. Andra kritiska röster hördes från bland annat Bolivias delegation och Nigerias. – Om vi går hem med 300 är det en förolämpning. Det är ett skämt. Vi accepterar inte det! säger Nigerias delegation. Men kritik kommer också från ”väst”. Delegationen från Schweiz sa att COP29 brast i ”meningsfull ambition” och beklagade att avtalet ”urvattnats”. – Vi kan och måste göra bättre nästa år, sa delegationen när de lämnat förhandlingsrummet, rapporterar the Guardian. Förhandlingarna om utsläppsminskningar ska, enligt flera medier, ha varit riktigt infekterade där Saudiarabien utpekats som en stor sabotör då de motsatt sig alla formuleringar om fossila bränslen, mänskliga rättigheter och kvinnors rättigheter. Paska saudit jotka veljeilee muutenkin jenkkien ja nahattomien nupipäiden kanssa. Inhottavat mekkoniekat fossiileja tupruttavat pyyheliinapäät.
xxx/ellauri280.html on line 412: Rannikolla käytiin kauppaa arabien kanssa ainakin ajanlaskun ensimmäisestä vuosisadasta alkaen. Arabit perustivat omia asuinpaikkojaan rannikolle, ja heidän välinsä naapurin afrikkalaisiin näyttävät olleen varsin ystävällismieliset. Portugalilaisten saapuminen 1400-luvun lopulla heikensi arabien asemaa jonkin verran, mutta portugalilaiset eivät edenneet sisämaahan. Ranskalaisten orjakauppiaiden kiinnostus Kilwan kaupunkiin lisäsi arabien aktiivisuutta alueella. 1800-luvulle asti Kilwassa myytävät orjat tuotiin lähinnä afrikkalaisten karavaanien mukana sisämaasta. 1800-luvun puolella arabit ja intialaiset avasivat kauppareittejä sisämaahan orjien ja norsunluun hankkimiseksi.
xxx/ellauri287.html on line 490: Palestiinan arabien tiedottajana Haj Amin ei pyytänyt Britanniaa myöntämään heille itsenäisyyttä. Päinvastoin, kirjeessään Winston Churchillille vuonna 1921 hän vaati Palestiinan yhdistämistä Syyrian ja Transjordanin kanssa. Al-Husseini keskittyi panarabismiin ja erityisesti Suur-Syyrian ideologiaan, jolloin Palestiina ymmärrettiin arabivaltion eteläisenä provinssina, jonka pääkaupunki oli määrä perustaa Damaskokseen. Suur-Syyriaan piti sisältyä koko Levantin alue, joka on nyt Syyrian, Libanonin, Jordanian, palestiinalaishallinnon ja Israelin miehittämä. Erääänlainen kalifaatti siis, ISIS-tyylinen. Plus ca change, plus c'est la même chose.
xxx/ellauri287.html on line 494: Peläten, että lisääntynyt juutalaisten maahanmuutto Palestiinaan vahingoittaisi arabien asemaa alueella, mufti järjesti veriset mellakat juutalaisten siirtokuntia vastaan vuosina 1929 ja 1936.
xxx/ellauri287.html on line 497: Marraskuussa 1941 ex-mufti tapasi Hitlerin. Syksyllä 1943 SS-päällikkö Heinrich Himmler ylisti muftia toteamalla, että natsien johto on seurannut tiiviisti vapautta tavoittelevien arabien taistelua – ja erityisesti Palestiinassa – juutalaisia hyökkääjiä vastaan. Himmler päättää kirjeen toivottamalla muftille "lämpimät toiveet taistelusi jatkumisesta suureen voittoon asti."
xxx/ellauri287.html on line 693: Nain tai Nein (anglosaxixi myös Naim) on lähinnä filistealaisten l. arabien asuttama kylä Israelin Pohjoisella hallintoalueella. Nain mainitaan Uudessa testamentissa paikkana, jossa Jeesus herätti kuolleista paikallisen (mahd. päivettyneen filistealaisen?) leskinaisen pojan. Kylän asukasluku oli vuoden 2018 lopussa 1 845.
xxx/ellauri292.html on line 251: Oppiessaan ennustajilta, että hänen kohtalonsa oli tulla uuden messiaan morsiameksi, hän esitti avioliittoa Ibn Saudille, wahhabi- arabien päällikölle (myöhemmin Saudi-Arabian ensimmäisen valtion johtaja). Ei huolinut. Hän päätti vierailla Palmyran kaupungissa, vaikka reitti kulki aavikon läpi mahdollisesti vihamielisten beduiinien kanssa. Hän pukeutui beduiiniksi ja otti mukaansa 22 kamelin karavaanin kuljettaakseen matkatavaroitaan. Emir Mahannah el Fadel otti hänet vastaan ja hän tuli tunnetuksi "kuningatar Hesterinä".
xxx/ellauri293.html on line 642: Luettelo näistä järjestelyistä on pitkä. Se sisältää Hussein-McMahon-kirjeenvaihdon Britannian ja arabien nationalistien välillä; Venäjän oikeuden salmeen ja Konstantinopoliin virallinen tunnustaminen (huhtikuu 1915); Lontoon sopimus, jolla Italia joutui osallistumaan sotaan (huhtikuu 1915); Sykes-Picotin sopimus, joka jakoi tietyt Levantin alueet Britannian ja Ranskan välillä (toukokuu 1916);... Saint Jean de Mauriennen sopimus, jossa Italian oikeuksia selvennettiin (elokuu 1917); ja Balfourin julistus, jossa Britannian hallitus lupasi kansallisen kodin juutalaisille (toukokuu 1917).
xxx/ellauri296.html on line 325: Vuoden 1948 arabien ja Israelin sodan aikana Tarshiha toimi Fawzi al-Qawuqjin päämajana, joka johti arabien vapautusarmeijaa [viittaus tarvitaan] Tarshiha oli alueella, joka oli varattu palestiinalaisille YK:n vuoden 1947 jakosuunnitelmassa.
xxx/ellauri306.html on line 64: Peter Schwartzeja on joka lähtöön, joku niistä pääsi juuri tiilenpäitä lukemaankin Trumpin Capitoliumin ryöstöretkestä. Mutta tuskin tämä, tuppikullimaisen karvaton Kristiina-tädin ikäinen Peter Schwartz (writer). Eikä tuokaan partasuinen futuristi, sionisti Peter Schwartz joka pelkää arabien ajavan juutalaiset mereen. Eikä Peter Schwartz, kardiologi. Mutta ne on kaikki juutalaisia! Ja varmaan kaikki vitun oikeistolaisia.
xxx/ellauri354.html on line 514: Piispa Sebeosin kirjoittama armenialainen kroniikka 700-luvulta kertoo, että juutalaiset ja arabit riitelivät keskenään uskonnollisista eroistaan Jerusalemin piirityksen aikana vuonna 637 jKr., mutta "Ismaelin poikien mies nimeltä Muhammed " piti heille "Totuuden Tien saarnan, oletettavasti Jumalan käskystä" ja sanoi, että heidän, sekä juutalaisten että arabien, tulisi yhdistyä isänsä Abrahamin lipun alle ja mennä pyhään maahan. Sebeos raportoi myös, että juutalaiset aloittivat temppelin jälleenrakentamisen, mutta arabit karkottivat heidät ja käyttivät paikan uudelleen omia rukouksiaan varten. Nämä juutalaiset vuorostaan rakensivat toisen temppelin eri paikkaan.
xxx/ellauri354.html on line 528: Goren puolsi tai tuki toistuvasti kolmannen temppelin rakentamista Temppelivuorelle 1960-luvulta lähtien, ja hänet liitettiin useisiin messiaanisiin hankkeisiin, jotka liittyivät paikkaan. Kesällä 1983 Goren ja useat muut rabbit liittyivät rabbi Yehuda Getzin, joka työskenteli Länsimuurilla uskonnollisten asioiden ministeriössä, kanssa kiertelemään Getzin kaivaman vuoren alla olevaa kammiota, jossa he väittivät nähneensä Liiton arkin. Tunneli löydettiin pian, ja se johti massiiviseen tappeluun nuorten juutalaisten ja arabien välillä alueella. Israelin poliisi tiivisti tunnelin nopeasti betonilla. Sinetöity sisäänkäynti näkyy Länsimuuritunnelista, joka avattiin yleisölle vuonna 1996.
xxx/ellauri356.html on line 377: Wasf on arabien runogenre, alongside 'the boast (fakhr), the invective (hijaa’), and the elegy (marthiya)'. In waṣf love poems, each part of a lover's body is described and praised in turn, often using exotic, extravagant, or even far-fetched metaphors. The Song of Solomon is a prominent example of such a poem, and other examples can be found in Thousand and One Nights. The images given in this type of poetry are not literally descriptive. Instead, they convey the delight of the lover for the beloved, where the lover finds freshness and splendor in the body as a reflected image in the world. Hilvik ei perustanut metaforista, se käytti vertauxia mieluummin.
84