ellauri073.html on line 290: Ei helvatti! Joko (siis joskus 00-luvun lopulla, Nyt-liitteen turina on vlta 2019) tää monkey business on levinnyt Perä-Varkauteen saakka!? Perhanan punapyllypaviaani loikkii Ahlströmin savupiipun alla, aivan erehdyttävästi Korkeasaaren apinalinnan takavuosien asukkien näköinenkin. Ja poinzit on ne samat talousliberaalipupinat kuin sen apinoimilla matkasaarnaajilla.
ellauri155.html on line 125: Nokintajärjestystä konstituoivat tittelit voi jakaa pieneen joukkoon etymoneja, jotka peilaavat paviaanien keskinäisiä istumapaikkoja apinalinnan kallioilla tai mölyapinoiden oxia viidakon puiden latvassa. Ne löytyvät tästä joxeenkin kattavasta listasta.
ellauri340.html on line 679: Marraskuun viimeisenä maanantaiaamuna maha kipeänä kasvislasagnasta jotain palaili mieleen ysärin huonoimmista hetkistä ja ikävimmistä apinakolleegoista apinalinnan kallioilta eli verstaalta. Kusipäitä wannabe silverbäkkejä kuten Kimmo Koskenniemi, Fresd Karlsson, kiilusilmäisiä maanikkoja Kristiina Jokinen, Graham Wilcock, se 1 saxan keskusteluntutkija josta siitäkin tuli joku käännöstieteilijä, nimeä ei löydy, boxerimainen Inkeri Vehmas-Lehto, akribian ystävä Pirjo Kukkonen, se hullumpi Pirkko Kukkonen, mielikirjailijani Hilja Haahti, A-luokan mersulla ylvästellyt pieni paxu kielitieteen lehtori, näitä piisaa meitä keskinkertaisuuxia.
ellauri362.html on line 355: Näistä paloista muodostuu oikeampi kuva jenkeistä kuin missään suorasoittosarjassa. Suorasoittosarjat ovat hanurista. On se surkeaa että apinoiden elämästä yli 50% on fiktiivisten apinoiden nahinoiden seuraamista pikku ruudusta niska kyyryssä. Korkeasaaren apinalinnan babiaanit sentään eivät näyttele muuta kuin izeään, nim. punaisia pyllyjä.
xxx/ellauri075.html on line 47: Tiina oli vuosikaudet vanhempien luottovanki. Nyt on nähty Mikkoa useasti kulkemassa apinalinnan kylkeä puhumassa izexeen. Tukka sekaisin kuin petolinnun perse, etukenossa muovikassi kädessä syrjäytyneen näköisenä. Ei sentään terveysside päässä. Mikko käy lauantaisin lounaalla Tiinan luona syömässä äidin tekemiä herkkuja ja pelaamassa sanapelejä. Tuli mieleen että näinköhän se historia toistaa itseään. Isien ja äitien pahat teot ja niin edespäin. Tän jos julkaisen niin en ole enää edes pen päl.

xxx/ellauri261.html on line 536: Kun kazoo Hello Dollyn tapaisia draamoja, varsinkin leffoja, komedioita ja farsseja, mutta myös kehnompia kirjoja kuten Gombrowiczin Pornografia, pistää silmään kuinka roolit on tarkkaan mietitty niin että apinalinnan eri kerroxilla on kaikilla jotain samaistumiskohdetta. Molièrellakin on aina joku vanhempi vauras pariskunta jota lähinnä kiinostaa omaisuus ja jälkeläisten menestys (meemit), sitten joku nuorempi kermaperse pariskunta joka ei meinaa saada toisiaan eli siis päästä nuohoamaan toistensa genitaaleja (geenit), sitten niitä vastaava rotinkainen pari joka jäljittelee edellistä kaikessa, sitten erilaista lisääntymiskyvytöntä rupusakkia, kuten vanhuxia, palvelusväkeä ja lapsia, lopuxi sitten laahusta ja roistoja, joita saa mielin määrin mätkiä. Jokaiselle löytyy paikka, ja jokainen tuntee paikkansa.
6