ellauri002.html on line 1698: Ekassa tuotantokaudessa lupasin kertoa myös Sysmästä. Suopelto Sysmiössä oli vanhempien uusi kesäpaikka. Lapset alko kasvaa isoiks, Sommarhemin plottu umpeen, ja ne halus paremmat maisemat ja uimapaikat. Calle löysi Sysmästä vanhan osuuskaupan (sellainen oli muotia), entisen kievarin, jonka vieressä oli höyrylaivalaituri. Se remontoitiin perusteellisesti. Iso talo, pieni tontti, Päijänteen hulppeet maisemat. Meille lapsille se ei enää ollut mikään paikka, ei jäänyt kummempia muistoja. Vietin siellä ylioppilaskesää kuvista päätellen enimmäkseen yöpuvussa. Muistan että piirsin antiikin Kreikan karttoja.
ellauri012.html on line 430: Pysy kurssilla, Heloise, kolme sanaa vaan, luota jumalaan; sitten ei tule niin paljon kiusauksia: kun niitä tulee, niistä ne heti alussa - älä anna niiden pesiä sun sydämeen. Paranna tauti, sanoi ykskin antiikin heppu, kun se alkaa, sillä sit kun se on vauhdissa, lääkkeet ei enää tehoa. Kiusauksillakin on asteita, ne on alussa vaan ajatuksia, eikä vaikuta vaarallisilta; mielikuvitus ei haista vaaraa; nautinto kasvaa, me vatvotaan sitä asiaa, ja lopuksi annetaankin periksi.
ellauri024.html on line 625: Koko ajan tulee vastaan uusia antiikin mytologian julkkishahmoja. Tän kun vielä lisää ilmielävien tai ilmikuolleiden kirjailijoiden ja muiden historian julkkisten setvimiseen, ei työstä tule loppua. Yx vie toiseen ja se kolmanteen, mä exyn tähän naamarien paljouteen. Onnex onnex en ole tähän tarttunut ennenkuin nyt, kun on enemmän aikaa ihmissuhteille. Kaikki aikahan tähän nyt menee, eikä riitäkkään.
ellauri024.html on line 627: No nyt on vuorossa Amfitryon, jonka nimen kyllä olen kuullut mutta en yhtään muista hemmoa. Se näyttää olleen antiikin pyhä Joosef, aisankannattaja, jota samalle luukulle ehättänyt jumala kusas silmään ja teetti sille bastardin. Väärän koivun takaa pantu poika oli puolijumala tässäkin tapauxessa, nimittäin Herkkules. Sen niminen nakkitaukopaikka oli seitostiellä, ensin vaan yhdellä puolella, mut sitkun siitä tuli moottortie, molemmille puolille rakennettiin oma.
ellauri024.html on line 1364: von Wright ei kohtaa non-Wrightia. Se tukehtuu omaan oxennuxeensa yrittäessään sulkea pois kaiken erilaisen ja vaikeasti sulavan. Sen esseet ei ole keskustelevaaa filosofiaa (no kenen filosofin on, antiikin dialogit oli ihan samanlaista paasausta). Jorin textit on jatkuvaa normatiivista monologia, joka ei kysy vaan käskee.
ellauri025.html on line 897: Dostojevskiapa tietysti. Se stemmaa. Sellasta ryppyozaista angstausta on Bambi-kirjakin, jeesus nurkan takana kirves valmiina. Se nyt puuttuis et psykologit koittas tehä ihmisistä hyviä. Kääntäis korvan takaa hyväruuvia. Syöttäis leponexin sijaan hyvänexiä. Parantaja paranna izesi, antiikin vanha sananlasku. Puolella psykologiaan pyrkijöistä on just se mielessä.
ellauri026.html on line 280: Erasmus doppailee sivukaupalla antiikin nimillä, droppailee niitä ja osoittaa, että kaikki antiikin jumalat oli tyhmiä. Ruoskii kuolleita koneja. Entä Jehova? No naiset kyllä on tyhmiä, Platon mietti pitkään laskeako ne homo sapiensixi vai lehmixi. Apina on apina, vaikka puettuna punaisiin (onx tää pikku vittuilu paaville?), niin nainenkin on nainen, siis tyhmä, vaikka se sais tohtorinhatun päähänsä. Ei naisten tarvi tästä pahastua, onhan ne kauniita, ja sillä ilveellä saa miehet pidetyx hännän alla, setämiesten suurexi harmixi. Ne näyttää vielä nuorilta, siis tyhmiltä, kun miehet on hopeaselkiä karvaturreja. Hemmetti tää hemmo on kyllä kybällä homo.
ellauri043.html on line 26: Flaubert ähräs pikku Anttonin kiusaamisen kaa tapansa mukaan vuosikausia. Se on proosaruno eli pikemminkin paasaus. On siinä vähän koulunäytelmänkin näköä. Semmonen kuvaelma paizi että puhetta on paljon. Apus mä oon piru. .Se on täynnä oppineita viittauxia. Mukana näyttää olevan laaja kerettiläisten indeksi ja antiikin jumalia kuin kirppuja. Kiintoisaa. Ja pyhä Anttoni on tässä aika tekopyhä paskiainen. Hauskasti se istuu skiitan kotisohvalla, surffaa pyhästä kirjasta peukalovärssyjä kuin Kaarlo Syväntö ja vaihtaa taajaan näkykanavaa. Sormi kipeänä kuin Wagnerilla. Wagner sikakin pääsee taivaaseen, Wilhelm Buschin sinileninkinen emäntä on luvannut. Yhdessä kiltin antimuusan Viivin kanssa. Ystävää ei tarvi jättää. Jätä perheesi ja seuraa minua, sanoo vaan tylsät setämiehet. Ota vuoteesi ja kävele. Käskyjä ja kehotuxia. Too much monkey business for me to be involved in.
ellauri043.html on line 131: Antonios Suuren elämä (m.kreik. Βίος καὶ πολιτεία τοῦ Ἁντωνίου του Μεγάλου; lat. Vita Antonii) on Athanasios Suuren kirjoittama teos, joka käsittelee nimensä mukaisesti Antonios Suuren elämää. Se on esimerkki kristillisen myöhäisantiikin pyhimyselämäkerroista, ja se on lajityypin klassikoita ja luetuimpia teoksia.
ellauri043.html on line 5554: Crepitus on väitetty pierujen, suolikaasujen ja muiden tuhnujen jumala antiikin Roomassa. Monet tärkeät ranskalaiset kirjalliset lähteet mainizevat sen, mutta ainoa antiikkinen lähde on yx kristillinen satiiri. Nimi Crepitus ei kuulosta roomalaiselta.
ellauri048.html on line 151: Koskenniemi teki voimakkaan läpimurron runoilijana kexeliäästi nimetyllä esikoiskokoelmallaan Runoja (1906). Kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää kymmenen runokokoelmaa, mm. Lisää runoja, Vielä lisää runoja, ja Runoja piisaa. Hänen runouttaan leimaavat toisaalta eurooppalainen kulttuuriperintö, etenkin 1800-luvun romanttinen lyriikka ja antiikin mytologia, toisaalta kansalliset ja isänmaalliset aiheet. Koskenniemen runous oli perinteistä, mittaan ja loppusointuun nojaavaa, eikä hän koskaan täysin hyväksynyt modernia, vapaamittaista ja loppusoinnutonta lyriikkaa. Runotuotantonsa ohessa hän loi uraa johtavana kulttuurikriitikkona useissa lehdissä, pisimpään sanomalehti Uudessa Suomessa ja päätoimittamissaan aikakauslehdissä Valvojassa ja Ajassa. Koskenniemi kutsuttiin 1921 vastaperustetun Turun yliopiston kirjallisuustieteen professoriksi, ja hän vaikutti pitkään myös saman yliopiston rehtorina. Kirjallisuustieteilijänä hän keskittyi suurena esikuvanaan pitämänsä Goethen tuotannon tutkimiseen ja suomentamiseen.
ellauri050.html on line 921: Dityrambit (m.kreik. διθύραμβος) olivat alun perin antiikin kreikkalaisia Dionysos-jumalalle laulettuja hymnejä. Paskanmarjat, ne oli juomalauluja, juoppoviisuja.
ellauri052.html on line 162: Saul Bellowin juuri ilmestynyt uusi romaani Ravelstein kuohuttaa tunteita oikeistolaisissa piireissä Atlantin molemmin puolin. Romaanin päähenkilön Abe Ravelsteinin esikuvana on ollut Bellowin chicagolainen ystävä Allan Bloom, joka nousi maailmanmaineeseen kirjoittamalla populistisen hitin The Closing of the American Mind. Se julisti, että Woodstock-sukupolvi tuhosi kulttuurin suvaitsemalla liikaa ja unohtamalla Kreikan ja antiikin. Kirjan mainetta siivittivät muun muassa Margaret Thatcher ja Ronald Reagan. Bloom kuoli 62-vuotiaana 1992. Kuolinsyyksi ilmoitettiin maksasyöpä. Bellowin Ravelstein on kaappihomo, joka kuolee aidsiin. Tämä on suututtanut Bloomin ystävät.
ellauri058.html on line 767: Meleagros Gadaralainen (m.kreik. Μελέαγρος ὁ Γαδαρεύς, Meleagros ho Gadareus, lat. Meleager, noin 140–70 eaa.) oli antiikin kreikkalainen runoilija, joka kokosi ensimmäisen laajan kokoelman epigrammeja. Tämä antologia oli ensimmäinen niistä kokoelmista, joista myöhemmin yhdistettiin Kreikkalainen antologia. Sana ”antologia” tulee kokoelman alkurunosta, jossa Meleagros vertaa jokaista runoilijaa kukkaan tai yrtinoksaan, ja kutsuu kokoelmaa niistä punotuksi kukkaseppeeleeksi. Kreikan anthologia tarkoittaa kukkakokoelmaa. Meleagros ei järjestänyt kokoelmaa runojen tekijän vaan aiheen mukaan, ja lisäsi usein varhaisempien runojen perään omiaan. Kaikkiaan kokoelmassa oli arviolta 4 000 säettä. Mulla taitaa olla jo enemmän.
ellauri060.html on line 446: Yllättävän vähän esim. vanhempia klassikkoja. No onhan siellä sentään nuoremmasta polvesta Antti Arjava, riskittömän leivän perään lehahtanut rahanhoitaja, ”antiikin hailea varjo”. Oliko klassillista antiikkia oikeasti olemassa, ja jos oli, onko sillä meidän kannaltamme enää mitään väliä? Tätä pohti Antti Arjava, joka vieläkin kehtaa razastaa ukillaan Antero Mannisella.
ellauri061.html on line 161: Heti alkuun vähän tympäsee feikkiklassisismi pedanttia norssinlakkia, joka sentään on lukenut antiikin auktoreita alkukielellä. Mut olkoon menneexi. Asiaan! To business!
ellauri063.html on line 576: "Käännän antiikin tekstejä mieluummin kuin kirjoitan omaa, koska ensinmainitusta on enemmän hyötyä ihmisille", sanoo Junkola. Satiirikko Lukianoksen tekstit Aapo Junkola julkaisi omakustanteena, koska kaupallinen suuri kustantaja tahtoi nykyaikaistaa ilmaisua, mutta Junkola halusi pitäytyä mahdollisimman lähellä alkukieltä. "Kielen rytmi syntyy sofistin tavasta puhua ja kirjoittaa", Junkola selvittää. "Säilyttääkseni sen pyrin välttämän 1990-luvun ilmaisuja." Käännöksestä tuli omakustanne. (HS 31.1.1997, Satu Aarre-Ahtio)
ellauri080.html on line 42: Teofrastos (m.kreik. Θεόφραστος, n. 371–287 eaa.) oli antiikin kreikkalainen peripateettiseen koulun filosofi. Hän oli Aristoteleen oppilas ja seuraaja. Aristoteles testamenttasi Teofrastokselle paitsi lyseon, myös laajat kokoelmansa ja kirjastonsa.
ellauri082.html on line 527: Kotimainen huumausaineiden käyttäjien vuotuinen kisatapahtuma on nimeltään Konemetsä. Vaikka itseopiskelu luotettavaksi narkkariksi on mahdollista, nistioppilaitos tarjoaa akateemiset eväät kuosien tutkimukseen. Huumeolympialaiset on antiikin sloveeneilta saakka periytyvä, kunnioitettu atleettinen tapahtuma, jota tosin varjostavat ammattitrippaajien doping-, MAOI- ja neuroleptiepäilyt. Huumeolympialaiskomitea on aina ollut avoimesti täydellisen sekaantunut prostituutioon ja ihmiskauppaan, mutta niin on Kansainvälinen olympiakomitea IOC:kin.
ellauri092.html on line 465: Heikki Kustaa Johannes Koskenniemi (27. syyskuuta 1919 Helsinki – 26. syyskuuta 2013 Turku) oli suomalainen antiikintutkija (filologi). Papyrologiseen aineistoon erikoistunut Koskenniemi oli Turun yliopiston klassillisen filologian professorina vuosina 1964–1986. Hän oli raamatunkäännöskomitean jäsen. Tää ei ollut se Heikki Kallenpoika Koskenniemi 19. vuosisadalta joka oli son of Carl Carlsson Koskenniemi and Brita Lisa Eliasdotter Anu Saukko, vaan nuorempi. Merkittävä suomalainen teologi ja evankelisen liikkeen oppinut, valitettavasti vainaja. Koskenniemi, Erkki kirjoitti koskettavasti: Professori Heikki Koskenniemi sai kotiinkutsun 26.9.2013. Hän sai ketjureaktion.
ellauri097.html on line 635: Tunnemme tarinan keskiaikaisesta munkista, "hänestä", joka pulpetin ääreen naulittuna jäljensi koko antiikin kirjallisuuden ja filosofian papereille ja pergamenteille ja ojensi sen meille valmiina ja kauniina. (Ei se kyllä vaan yxi jäbä ollut, vaan kokonaisia salillisia orjia.)
ellauri097.html on line 639: He löysivät antiikin kirjoitukset uudelleen, tekivät niistä uusia kirjoituksia. He tekivät niistä uusia kirjoja. Vähän tässä menee Nyölénillä puurot ja vellit sekaisin. Yhet jäpät kopioi ja toiset keräs kunnian.
ellauri105.html on line 393: Nämä ajatukset ovat liberaaleja, jopa panteismia lähenteleviä. Tällainen mystifioitu, humanisoitu ja sekularisoitu kristillisyys tuntuu olevan nykyäänkin suosittua monilla tahoilla. Onko se sopusoinnussa Raamatun sanoman kanssa? Itse näen teologisen kuilun ylittämättömän syvänä johtuen ratkaisevasta erosta jumalakuvassa. Raamattu ei puhu ihmisiin kätketystä persoonattomasta valosta (jonka juuret lienevätkin antiikin gnostilaisuudessa), vaan rakastavasta Isästä (ja syntiä vihaavasta Tuomarista), joka on valmistanut lampaille iankaikkisen pelastuksen (ja vuohille iänikuisen hiilipedin).
ellauri112.html on line 141: Suurin valoajatus, jonka antiikinen sivistys merkillisten seikkailujen jälkeen synnytti ja jätti perinnökseen, ajatus rauhasta maan päällä ja hyvän tahdon liitosta kaikkien ihmisten kesken,--tämä suuri itselaajennuksen ajatus, jonka mukaan vähäinen yksityinen ihminen voi sulkea kaikki ihmiset, kaiken elävän, hellyytensä ja huolenpitonsa piiriin,--kuin tahtoisi hän sanoa: mikään inhimillinen, mikään elävä ei ole minulle vierasta; ei ainoastaan »valtio ole minua», maailma on minua; minä olen sulkenut sen tietoisuuteeni; kaikki muut olennot ovat minua; mitään pahaa ei voi sattua niille ilman, että se koskee minuun; en voi kuulla kenenkään huokaavan tämän maan päällä ilman että tunnen tuskan pistoksen itsessäni;----jos uusi elämän-tiede todella saattaa tämän ihmissivistyksen valoajatuksen sammumaan, koska se sotii elämänkehityksen lakeja vastaan, silloin on tuleva auringonlasku, henkinen jääkausi, jonka veroista vielä ei ole nähty. Mutta kylmä henkäys, joka on omansa antamaan meille aavistusta tämän jääkauden laadusta, on kerran mennyt yli europalaisen psyyken. Se tapahtui viime vuosisadan jälkipuoliskon kuluessa, pessimistisenä reaktsiona »suurten tunteiden ajan» suunnatonta optimismia vastaan. Mutta tämä suuntaus sai tavatonta tukea »darwinismista», elämän-tieteen uudesta muodosta. Sillä darwinismi on militaristinen, sotainen elämänkäsitys niinkuin ei mikään muu. Elävien olentojen erinomainen hedelmällisyys ja ravinnon sekä tilan rajoitus, ne aiheuttavat sen loppumattoman »taistelun olemassaolosta», jossa väkevämpien säilymisen kautta tapahtuu »luonnollinen valinta» ja sen seurauksena kehitys. Väkevämmän oikeus, itsekkyyden moraali näyttää olevan luonnollinen johtopäätös tästä opista. Se kohtaakin meitä erinomaisen taajaan viime vuosisadan jälkipuoliskolla.
ellauri115.html on line 279: No ainakin sen panee heti merkille että Montaigne on aika tyytyväinen oloonsa, se vaikuttaa epikurolaiselta. Ja se siteeraa antiikin lähteitä yhtä ahkeraan kuin masentuneempi Burton. Modernimpaa Rousseauta ei vanhat viisaudet enää kiinnosta, valistuneena romantikkona se haluaa ize kexiä, Se on myös tyytymätön osaansa ja kantaa kaunaa vihamiehille. Joku Diogenes mieluummin kuin Epikuros kävisi sen esikuvaxi. Molempia kuitenkin pohdituttaa se, mitä niistä jää jälkipolville. Montaigne huomauttaa että monia kiinnostaa maine ja omaisuus enemmän kuin elämä. Voiko heppua sanoa onnellisexi edes kunnialla kuoltua jos sen jälkeläiset on kurjia ja pennittömiä? Hyvä kymysys, pistää Darwin väliin. Montaigne peukutti sukulaisia, Rousseau oli pelkkä meemipeikko, lapset se jakoi enemmän tarvizeville. Saa toiset ne talletella pienet epelit, ne multa pitkät vain saa.
ellauri115.html on line 720: Tässä maailmassa on paljon pahoja miehiä, mutta on vähän näitä kuolleita sieluja [But cf. Gogol op.cit.] jotka jahtaa vaan omaa etua, tunnottomina kaikelle joka on oikein ja hyvin. Me riemuitaan epäoikeudenmukaisuudesta vaan kun se on meidän oman edun mukasta [ditto oikeudenmukaisuudesta; useimmille "epistä" tarkoittaa nimenomaan että on ize jäänyt pitelemään tikkua]; jokaisessa muussa tapauxessa toivotaan että viattomia suojellaan. Jos me nähdään joku väkivallanteko tai epäoikeudenmukaisuus kaupungissa tai maaseudulla, meidän sydämmet liikuttuu heti pohjia myöten välittömästä kiukusta ja vihasta, joka käskee meitä menemään apuun sorretuille [tosin kummat on niitä sorrettuja on ihan kazojan silmässä]; mut meitä hillizee vahvempi velvoite, ja laki ottaa meiltä oikeuden suojella viattomia. Toisaalta, jos joku armon tai avokätisyyden teko sattuu silmään, mitä kunnioitusta ja rakkautta se herättääkään meissä sivustakazojissa! Exme sanota izellemme "mä olisin voinut tehdä ton izekin, muttei sattunut olemaan kukkaro mukana"? Mitä se meille meriteeraa oliko 2000v sitten yx mies oikeassa tai väärässä? ja me luetaan samalla innolla antiikin historia kuin eilisen lehteä. Mitä Catalinan rikoxet on mulle? En mä siitä uhritu. Mixmä sitten kammoxun sen rikoxia ihankuin se tulis tänään telkasta? Me ei vihata pahoja vaan sen takeen mitä ne tekee meille, vaan koska ne on vaan pahoja. Eikä me haluta vaan olla ize onnellisia, vaan me halutaan meidän kaverienkin olevan lähes yhtä onnellisia, eikä tää onni paljon haittaa meidän omaa onnea, jos se on kohtuu pienempi se vaan kasvattaa meidän onnea. Loppuvetona, haluammepa tai emme, me säälitään onnettomia; kun me nähdään niiden kärsivän me kärsitään vähän izekin, ei me niitä mieluusti kazella. Jopa pahimmilla pahixilla on vähän tätä vaistoa, ja se usein johtaa ne ristiriitoihin. Ryöväri joka ryövää turistin, antaa sen liian isot vaatteet köyhille; julmin murhaaja antaa hajusuolaa pyörtyneelle naiselle.
ellauri141.html on line 68: Useat Horatiuksen käyttämät runomitat ovat kreikkalaisten kehittämiä, ja niiden täydellinen ymmärtäminen vaatii antiikin Kreikan kirjallisuuden tuntemusta. Horatiuksen oodit taas olivat ainutlaatuisia ja ilmestyessään uusi muoto Rooman kirjallisuudessa. Niiden ymmärtäminen ei vaadi midiä. Ne poikkesivat suuresti esimerkiksi Catulluksen lyyrisestä tuotannosta. Lähimpinä esikuvina Horatiukselle olivat kreikkalaiset runoilijat Alkaios ja Arkhilokhos. Oodeissa Horatius käsitteli sekä henkilökohtaisia kokemuksiaan että esikuvilta lainattuja aiheita, esimerkiksi maalaiselämän ylistystä. Monet hänen oodeistaan ovat hyökkäyksiä hänen aikalaisiaan vastaan tai pilkkarunoja heistä. Oodeissa tulevat esille liiallisuuksien välttäminen eli kultainen keskitie, ajan nopea kuluminen, oikeaan hetkeen tarttuminen, rakkaus, viini, isänmaallisuus ja terve itsetietoisuus. Kuulostaa izehoitokirjalta.
ellauri141.html on line 585: Pohjimmaltaan hyvin pieni määrä antiikin kirjoja merkitsee (mun) elämässä jotakin; eikä kuuluisimpia ole niiden joukossa. Tyylitajuni, joka heti aisti epigrammin tyylilajiksi, heräsi miltei heti kun jouduin kosketuksiin juoruilevan Sallustiuksen kanssa. En unohtanut kunnioitetun opettajani Corssenin hämmästystä, kun hän joutui antamaan huonoimmalle latinistilleen parhaan arvosanan, - olin yhdellä iskulla valmis, tulkaa pyyhkimään. Tiivistä, ankaraa tekstiä, jonka perustana oli mahdollisimman paljon substanssia, kylmä viha »kaunosanoja» kuin myös »kaunotunteita» kohtaan - siitä tunnistin itseni. Aina Zarathustraani asti voidaan minun tyylissäni havaita hyvin vakava pyrkimys roomalaiseen esitystapaan, tollaseen aere perenniusiin, mitä tyyliin tulee.
ellauri152.html on line 54: Theokritos (m.kreik. Θεόκριτος, s. noin 305 eaa.) oli antiikin kreikkalainen runoilija, joka oli kotoisin Syrakusasta. Hän oli kreikkalaisen karjapaimenrunouden perustaja ja myynti1edustaja. Joidenkin tietojen mukaan Theokritos oli Simikhoksen poika ja hänen oikea nimensä olisi ollut Moskhos. Toisten tietojen mukaan hänen isänsä olisi kuitenkin ollut Praksagoras ja äitinsä Filina. Theokritos kirjoitti 30 idyllirunoa. Niistä itse asiassa vain kahdeksan on cowboyidyllejä, vaikka Theokritos tunnetaan juuri paimenrunoudestaan. Muut runot käsittelevät muita aiheita. Yleinen aihe on poikarakkaus, ja muodoltaan runoissa on esimerkiksi dialogeja, eräänlaisia minieepoksia (epyllia) sekä ylistysrunoja hallizijoille (enkomia). Theokritokselle itselleen idylli tarkoitti pientä kuvaelmaa, epylli pientä eepoxia ja ekloge pientä otosta eli samplea. Theokritoksen runot on kirjoitettu doorilaisen murteen piirteitä sisältävällä taidekielellä. Koineeta jossa eet väännetään aax. Savveettee murrettee. Osaa runoista pidetään epäperäisinä. Paimenrunojen lisäksi Theokritoksen nimissä on säilynyt 24 epigrammia, joista 22 sisältyy Kreikkalaiseen antologiaan. Monia epigrammeista pidetään epäperäisinä. Merkittävin Theokritoksen seuraaja paimenrunoilijana on roomalainen Vergilius, joka teki paimenrunoudesta oman erillisen kirjallisuudenlajin ja lujitti Theokritoksen asemaa tämän runouden lajin piirimyyjänä.
ellauri152.html on line 58: Ekologisesta maalaismaisesta elämänmuodosta tulee ihannoitu tilanne ja luonnosta izearvoinen luontopalvelujen tuottaja. Tämä ei tarkoita sitä että muutettaisiin maalle. Päinvastoin. Alexandriassa jouduttiin ensimmäisen kerran antiikin historiassa tekemisiin suurkaupungin ja sen mukanaan tuomien ongelmien, massaviihteen, juurettomuuden tunteen ja vieraantumisen kanssa.
ellauri152.html on line 262: Corydon (Kr. Κορύδων Korúdōn, luult. sanasta κόρυδος kórudos "leiwo") on perusnimi paimenelle antiikin kreikan pastorirunoissa ja saduissa, kuten Tehokrityxen idyllissä 4 (c. 300 – c. 250 BC). Nimi löytyy myös joltain Siculuxelta ja signifikantimmin vielä Virgililtä. Virgilin Eclogoiden 2. osassa se on paimen jonka poikarakkautta johkin Alex Stubbiin siinä kuvataan.
ellauri160.html on line 108: – On klassisen kiinan ja muun antiikin runouden kääntäjä Pound ja runoilija Pound, mutta ei ole haluttu muistaa ekonomisti Poundia eikä Mussoliinia ihailevaa fasisti Poundia.
ellauri162.html on line 437: Johtopäätös: Näimme, että Baudelaire onnistui perinteisen muodon ja teeman avulla antamaan positiivisen ja siten erilaisen käsityksen kuolemasta. Siksi tämä runoilija on antiikin ja modernin välillä, käyttäen molempia tekstiensä luomiseen. "Pahan kukat" -elokuvassa meillä on kaksi rakkauden visiota: ihanteellinen "Rakastavaisten kuolema" ja sairaalloinen "Vampyyrin muodonmuutokset". Meillä on siis edessämme kaksinkertainen kuva kuolemasta, mutta myös kaksinkertainen kuva rakkaudesta.
ellauri172.html on line 231: Huismannin suosittaman Barneyn sepustuxissa esiintyy useampiakin myyttisiä kavioeläimiä. Lapiitit (m.kreik. Λαπίθαι, Lapíthai) olivat kreikkalaisen mytologian mukaan Thessaliassa asunut kansa. Tarujen mukaan lapiitit joutuivat kuninkaansa Peirithooksen häissä taisteluun kentaurien kanssa. Lapiittien ja kentaurien taistelu oli suosittu aihe antiikin taiteessa. Sen on ajateltu kuvaavan vertauskuvallisesti apinan sisäisten, ristiriitaisten voimien välistä kamppailua. Näyttää joltain kapakkatappelulta Lucky Lukessa. Särkyneitä ruukkuja ja vähäpukeisia naisia. Varmaan niin et noi kentaurit on matelijanaivon puolella. Loput esimerkit samasta konfliktista ovat aaseja.
ellauri196.html on line 302: Vuodesta 1812 Albert opiskeli Literarschulessa Bernissä ja muutti 1814 valmistavaan koulutukseen teologisessa korkeakoulussa. Opinnoistaan hän kirjoitti: Täällä opiskelin kolme vuotta, luin antiikin kieliä, matematiikkaa ja filosofiaa. Äidilleni sanottiin kerran: "Sanokaa pojallenne, että hänen pitäisi oppia kirjoittamaan kauniimmin, nyt hän kirjoittaa kuin emakko.” Vittu isä opetti.
ellauri203.html on line 275: Girardin mukaan mimeettiseen haluun perustuva inhimillinen kulttuuri vaatii uhreja. Hän tulkitsee antiikin myyttejä verhotuiksi ritualistisen väkivallan purkauksiksi. No niitähän on Areenan ja Netflixin poliisisarjatkin. Ihme into porukoilla kazoa tollasia virtuaalisia väkivallantekoja, oli poliisi tai ei poliisia. Kai niiden tekis mieli olla ize mukana. Six kai tää Ukrainan selkkauskin koetaan niin elähdyttävänä. Covid tekee rumihia enemmän kuin koskaan pandemian aikana, mutta se ei ketään enää kiinnosta. Nyt on kunnon nokkapokka näköpiirissä! Te mukana!
ellauri205.html on line 77: Euroopan sieppaaminen aiheutti lopulta myös muiden antiikin maailman kaupunkivaltioiden perustamisen. Phoenixin sanottiin lähteneen Arizonasta Afrikkaan; Cadmus meni Kreikan mantereelle ja perusti Theban (Kreikka, nyk. Thiva Boiotian alueyxikössä Attikasta sisämaahan päin), ja Cilix meni Vähä-Aasiaan ja perusti Turkkiin tarsolaisesta ystävästämme tutun Kilikian. Cilixin poika Thasus seurasi isäänsä kuin hai laivaa ja perusti Thasoksen Thasoxen saarelle. Hallinnollisesti Thásos kuuluu Thásoksen kuntaan, Thásoksen alueyksikköön ja Itä-Makedonian ja Traakian alueeseen. Saaren pääkaupunki on Thásoksen kaupunki. Tuollaelämässä Minoksesta ja Rhadamanthysista tulisi kaksi alamaailman kolmesta tuomarista. Sarpedonista ei sen enempää.
ellauri207.html on line 261: Sillä toden sanoakseni, naisten yleinen taso ei riitä siihen keskinäiseen yhteydenpitoon, joka tätä pyhää liittoa elättää, eikä heidän sielunsa tunnu olevan kyllin vakaa kestämään niin tiukan ja pitkäaikaisen siteen puristusta. Tosiaan, ellei näin olisi, jos voitaisiin vapaasta tahdosta saada aikaan suhde, josta eivät vain sielut saisi tuota eheää nautintoaan, vaan jossa myös ruumiilla olisi osansa liitosta, mihin ihminen näin olisi koko olemuksellaan sitoutuneena, on varmaa, että tämä täydentäisi ja lisäisi ystävyyttä. Mutta mikään esimerkki ei todista tuon sukupuolen kyenneen tällaiseen, ja antiikin koulukunnat ovat yksimielisesti julistaneet sen siihen kelvottomaksi.
ellauri216.html on line 150: Proklos (m.kreik. Πρόκλος ὁ Διάδοχος, Próklos ho Diádokhos, Proklos Seuraaja; lat. Proclus; 8. helmikuuta 412 – 17. huhtikuuta 487) oli antiikin kreikkalainen uusplatonilainen filosofi ja Platonin Akatemian johtaja. Hän oli antiikin viimeisimpiä merkittäviä filosofeja. Proklos kehitti yhden tarkimmin määritellyistä uusplatonistisista järjestelmistä. Hänen elinaikansa sijoittuu antiikin Kreikan filosofian loppuun, joten hänen ajatuksensa siirtyivät tehokkaasti keskiaikaiseen filosofiaan ja islamilaiseen filosofiaan.
ellauri216.html on line 431: Arkkipappi John Syrtsov kertoo: "Äskettäin ilmestynyt Fedorov-ikoni antiikin kuvauksen mukaan Kostromaan tuonnin aikaan näytti tältä: se oli maalattu öljymaaleilla "kuivalle puulle". pää oikealla olkapäällä. Oikea kättä tukee jumalallinen lapsi, joka syleilee Jumalan äitiä. Jumalallisen lapsen oikea jalka on peitetty rizalla, kun taas vasen jalka on peittämätön polveen asti. Kääntöpuolelle on kirjoitettu Pyhä suuri marttyyri Paraskeva, ns. Pyatnitsa... Ikonin alaosa päättyy 1 1/2 arshinin pituiseen kahvaan."
ellauri247.html on line 228: Veijariromaaneissa on yleistä purevan kriittisen kuvan antaminen ajan tavoista ja yhteiskunnallisista oloista. Esitystapa on yleensä episodimainen: usein tarinan rungon muodostaa matkanteon kuvaus. Veijariromaanin päähenkilö ei ole varsinaisesti pahantekijä tai rikollinen, sen sijaan hän vastaa maailman pahuuteen juonikkuudella selviytyäkseen ympäristön tuottamista ongelmista. Koska veijarilla ei ole käytettävissään voimakeinoja, hänen on turvauduttava juoniin, huijauksiin ja kepposiin. Hän hyödyntää empimättä vallanpitäjien ja mahtimiesten heikkouksia. Veijari ei toimi suunnitelmallisesti eikä välttämättä aina tavoittele sosiaalista nousua tai pyri parantamaan maailmaa. Enimmäxeen ne onnistuvat parantamaan omaa asemaansa muiden kustannuxella. Se juuri on eri veijarimaista. Veijari on ollut erityisesti satiirikkojen suosima henkilöhahmo paljastaessaan vallanpitäjien ja nousukkaiden naurettavuuksia. Jo antiikin komedioissa veijarihahmo esiintyi usein sivuhenkilönä. Päähenkilöksi veijari on noussut varsinkin sellaisina aikoina, jolloin yhteiskunta on ollut voimakkaassa murrosvaiheessa. Sellaisissa vaiheissa kaikenlaiset kökkäreet tuppaavat uiskennella pinnalle.
ellauri260.html on line 205: Eucken väitteli klassisen filologian ja antiikin historian tohtoriksi Göttingenin yliopistossa vuonna 1866 väitöskirjalla De Aristotelis dicendi ratione. Hänen mielensä suuntautui kuitenkin ehdottomasti teologian filosofiseen puoleen. Vuonna 1871, työskenneltyään viiden vuoden maaseutukierroxen opettajana Husumissa, Berliinissä ja Frankfurtissa, hänet nimitettiin filosofian professoriksi Baselin yliopistoon Sveitsiin toisen entisen opettajansa seuraajaksi Göttingenissä, heteronormaalin Gustav Teichmüllerin, ja päihitti Teichmüller-bändärin Friedrich Nietzschen kilpailussa asemasta. Hahaa mursuwiixi Atman-koirinesi, jäit kakkosexi mitättömälle partapozolle!
ellauri263.html on line 499: H. P. Blavatskyn päätyö oli teosofinen oppi, johon hiän sulautti valtavasti vaikutteita eri tahoilta. Eniten Blavatskyn ajatteluun vaikuttaneista oppisuunnista, teoksista ja auktoriteeteista voidaan mainita ainakin buddhalaisuus, Bhagavad Gita ja hindulainen tantrismi, Kabbala (erityisesti Eliphas Levi), Raamattu, Zohar ja Talmud, hermetismi, ruusuristiläisyys, gnostilaisuus, zarathustralaisuus, kaldealaiset, vapaamuurarius, spiritismi, mystiikka, Jakob Böhme ja Mestari Eckhart, alkemia ja magia, aikansa tieteellinen kirjallisuus, Robert Fludd, Paracelsus, maailman mytologiat esimerkiksi germaaninen mytologia, Popol Vuh, Ryhmä Hau ja Gilgameš (myös otteita Kalevalasta), antiikin kirkkoisät Irenaeus, Tertullianus, Origenes ja Eusebius, filosofit, etenkin Platon ja uusplatonilaisuus, Porfyrios, Plotinos ja Ammonios Sakkas sekä historioitsijat ja monet muut antiikin kirjailijat kuten Plinius vanhempi, Ovidius, Homeros ja Josefus. Lisäksi hän väitti opiskelleensa huomattavien inkarnaatiolaamojen oppilaana Tiibetissä, Ladakhissa, Nepalissa ja Mongoliassa ja perehtyneensä muun muassa vajrayanan esoterismiin eli Kālacakrayanaan, Nepalin svābhāvikoiden oppiin ja sykretistiseen shamanismiin (puuh).
ellauri263.html on line 590: Monadien henkinen kehitys tapahtuu karman lain kautta, mutta ihmisyksilö voi nopeuttaa omaa kehitystään elämällä moraalisesti oikein. Rukoilu sen tavallisessa merkityksessä on epäjumalanpalvelusta, koska eksoteeristen uskontojen jumalat (kuten Jehova) ovat rajallisia, luotuja olentoja. Ihmisen sen sijaan tulisi pyrkiä toimimaan sopusoinnussa oman jumalallisen koirohahmonsa eli ātma-buddhi-manauksen kanssa. Ihmisen kuollessa kolme alinta prinsiippiä tuhoutuvat ja neljä ylintä jakavat kamaa lokasuojaan, joka vastaa katolilaisuuden kiirastulta tai antiikin mytologian Haadesta. Tämän jälkeen ātma-buddhi-manaus irrottaa kāmaa rūmpasta ja jatkaa devakhāniin eli taivaaseen, jossa se pysyy hikisesti arviolta 1 000–1 500 vuotta. Tämän jälkeen se jälleensyntyy maailmaan kolmannesta silmästä.
ellauri266.html on line 215: Kirjailijan oppineisuus ja klassinen sivistys näkyy mm. Byörkin lukuvalinnoissa: antiikin kirjallisuutta, Ovidiusta ja Horatiusta. Teatteri Apollossa näytettiin parhaillaan Strindbergin Neiti Julieta, jossa Asta Nielsen oli pääosassa. Byörkin olisi tehnyt mieli mennä katsomaan sitä, mutta hän tiesi, etteivät Gustav-setä ja Lotte-täti olleet ihastuneet Strindbergin näytelmiin ja Lisbet voisi ehkä pahastua, jos hän menisi katsomaan niin rohkeata dekolteeta.
ellauri277.html on line 366: Bahai-usko pitää itseään erillisenä uskontona, mutta siinä näkyy islamin vaikutteita. Bahai-uskon mukaan Koraani tallettaa Jumalan sanan luotettavammin kuin Raamattu. Syynä tähän on, että Koraanissa on enemmän profeetta Muhammadin suoraa tekstiä kuin Raamatussa Jeesuksen omaa opetusta, ja Muhammad oli selkeästi kovempi jätkä kuin J.Nasaretilainen. Toinen syy on Koraanin myöhäisempi syntyaika. Baha’ullah viittasi kirjoituksissaan usein Koraanin jakeisiin, mutta muuten tekstisisältö erosi täysin. Hän viittasi myös Uuteen testamenttiin, Kahlil Gibranin hengellisiin runoihin sekä antiikin Kreikan filosofiaan.
ellauri279.html on line 153: En voi olla huomaamatta, että 6. syyskuuta, kun teurastetut lapseni tuotiin metsästä, isoäiti Aksinya tapasi minut kadulla ja sanoi virnistettynä: "Tatiana, teimme sinulle lihaa, ja nyt sinä syöt sen!". Hei täähän on kuin joku antiikin tarina! Syötetään vanhemmalle lapsesta tehty gulashi.
ellauri283.html on line 302: Nobodya / n oʊ ˈ b eɪ ʃ ə / tai nobadia ( / n oʊ ˈ b eɪ d i ə / ; kreikka : νοβαδία, nobadia ; vanha nubialainen : ⲙⲓⲅⲛ̅ migin tai ⲙⲓⲅⲓⲧⲛ︦ ⲅⲩⲗ, migitin goul -rivi "Nobadian maasta" ) oli myöhäinen antiikin valtakunta Ala-Noobiassa. Yhdessä kahden muun Nubian valtakunnan, Makuria ja Alodia, se seurasi Kushin valtakuntaa. Sen jälkeen, kun Nobadia perustettiin noin vuonna 400, se laajeni vähitellen kukistamalla Blemmyt pohjoisessa ja sisällyttämällä alueen toisen ja kolmannen Niilin kaihien väliseen etelään. Vuonna 543 se kääntyi koptikristinuskoon. Sen jälkeen Makuria annexoi sen tuntemattomissa olosuhteissa 700-luvulla.
ellauri294.html on line 71: Konya tunnettiin antiikin aikana ja keskiajalla nimellä Ἰκόνιον ( Ikónion ), dimotiki kreikaksi Kónio ja latinaksi Iconium. 
ellauri317.html on line 74: Kotljarevskyin pääteos on humoristinen runoelma Enejida, jota hän työsti vuodesta 1794 ja jonka ensimmäinen osa julkaistiin Pietarissa vuonna 1798 ilman hänen lupaansa. Se on ivamukaelma antiikin roomalaisen Vergiliuksen runoelmasta Aeneis. Kotljarevskyi vaihtoi sankaritarun hahmot kansankieltä puhuviksi ukrainalaisiksi kasakoiksi, jotka seikkailevat Ukrainan hetmanaatin lakkauttamisen jälkeisinä vuosina kuin Vergiliuksen troijalaiset sankarit ikään. Teos matkii useiden muiden kirjoittajien vastaavia Vergilius-parodioita, joista selkein esikuva on venäläisen Nikolai Osipovin versio. Teoksensa saavuttaman suosion innoittamana Kotljarevskyi laajensi sen kattamaan koko alkuperäisen Aeneaan juonen. Viimeinen, kuudes osa ilmestyi vuoden 1820 tienoilla, mutta koko teos julkaistiin yksissä kansissa vasta Kotljarevskyin kuoltua vuonna 1842. Kotljarevskyi kirjoitti myös ensimmäiset ukrainankieliset näytelmät Pultavan Natalja ja Ryssä-Tšarivnyk, joiden kantaesitys oli Pultavassa vuonna 1819.
ellauri321.html on line 358: Viidessä kymmenen rivin säkeistössä runoilija puhuu antiikin kreikkalaiselle uurnalle, kuvailee ja keskustelee siinä kuvatuista kuvista. Erityisesti hän pohtii kahta kohtausta, joista toinen, jossa rakastaja jahtaa rakastamaansa, ja toinen, jossa kyläläiset ja pappi kokoontuvat uhraamaan. Runoilija päättelee, että uurna sanoo ihmiskunnan tuleville sukupolville: "Kauneus on totuus, totuus kauneus. - siinä kaikki / te tiedätte maan päällä, ja kaikki mitä sinun tarvitsee tietää."
ellauri325.html on line 743: Todella lahjakas matemaatikko Pekka Myberg ei kanslerins sietänyt rehtori Edwin Linkomiestä joka olikin täydellinen ääliö. Helsingin yliopiston yleisen etnologian ylimääräinen professori Aarne Koskinen (1915 - 1982) oli kansainvälisesti tunnettu Polynesian tutkija. Tyynenmeren asukkaat kunnioittivat hänen elämäntyötään antamalla hänelle samoalaisen päällikön arvonimen Tui Finilani. Saara Lilja (19. heinäkuuta 1923 Helsinki – 6. huhtikuuta 2003) oli suomalainen klassillisen filologian ja antiikin kirjallisuuden tutkija ja Edwin Linkomiehen ehdokas. Siitä ei tullut kuin dosentti, no loppusuoralla se pääsi apulaisexi. Masa vanha juonittelija halusi istua tuleen Aarnen housuilla, vaikka Saara Liljan peppu oli sievempi. Ujo Matti 6 oli yhtä yxin yxinäinen kuin toinen henxelien paukuttelija, Paavo Haavikko.
ellauri349.html on line 171: Hintikan huippuryhmään kuului Eskin lisäxi mm se se ja se, kaikki sittemmin ansioituneita professoreita, "yllättäen edesmennyt antiikin tutkija" Unski Remes, "maisteri" Juha Manninen, sihteerinä "valtavan isotissinen" Maggie Pelkonen ja muita tutkimusapulaisia.
ellauri349.html on line 280: Dityrambi (m.kreik. διθύραμβος, dithyrambos) oli alun perin antiikin kreikkalainen Dionysos-jumalalle laulettu hymni.
ellauri349.html on line 421: Pierre Hadot (21. helmikuuta 1922 Pariisi, Ranska – 24. huhtikuuta 2010) oli ranskalainen filosofi ja filosofian historioitsija, joka oli erikoistunut antiikin filosofiaan ja erityisesti uusplatonismiin, particularly Epicureanism and Stoicism.
ellauri349.html on line 438: Hän (Piere siis) toimi aluksi latinalaisen patristiikan johdolla, ennen kuin hänen tuolinsa nimettiin uudelleen "Hellenistisen Kreikan teologiat ja mystiikka ja antiikin lopu" vuonna 1972. Hänestä tuli professori Collège de Francessa vuonna 1983, jossa hän siirtyi hellenistisen ja roomalaisen ajattelun historian puheenjohtajaksi. Vuonna 1991 hän jäi eläkkeelle tästä tehtävästä tullakseen ammattikorkeakoulun kunniapuheenjohtajaksi; hänen viimeinen luentonsa oli 22. toukokuuta samana vuonna. Hän päätti viimeisen luentonsa sanomalla: "Viime analyysissä voimme tuskin puhua siitä, mikä on tärkeintä." Täähän on hei ihan etymologisesti mystifiointia. Samaa peukuttivat Lättänenä 7. kirjeessä ja juutalainen homo Wittgenstein. Ja nyt Suomen Sokrates, E. Saarinen.
ellauri353.html on line 364: Pirozhkovan mukaan "Ennen kuin tapasin Baabelin, luin paljon, tosin ilman erityistä ohjausta. Luin kaiken, minkä sain käsiini. Babel huomasi tämän ja sanoi minulle: "Sillä tavalla lukeminen ei johda mihinkään. on aikaa lukea kirjoja, jotka ovat todella arvokkaita. Jokaisen koulutetun ihmisen on luettava noin sata kirjaa. Yritän joskus tehdä niistä luettelon." Ja muutama päivä myöhemmin hän toi minulle luettelon, jossa oli antiikin kirjailijoita, kreikkalaisia ja roomalaisia - Homeros, Herodotos, Lucretius, Suetonius - ja myös kaikki myöhemmän eurooppalaisen kirjallisuuden klassikot, alkaen Erasmuksesta, Rabelais´sta, Cervantesista, Swiftistä, ja Coster (n.h.), ja jatkuu 1800-luvun kirjailijoihin, kuten Stendhaliin, Mériméeen ja Flaubertiin." Punaisen ratsuväen kauhistuttavaan väkivaltaan näytti jyrkästi vastakohtaiselta itse Baabelin lempeä luonne.
ellauri359.html on line 141: Blake näytyi olevan eri mieltä Danten kanssa antiikin Kreikan runollisten teosten ihailusta ja ilmeisestä ilosta, jolla Dante jakaa rangaistuksia helvetissä (mitä todistaa cantosten synkkä huumori)
ellauri370.html on line 441: Chamberlain ylisti Roomaa sen militarismista, kansalaisarvoista, isänmaallisuudesta, lain kunnioittamisesta ja perheen kunnioittamisesta parhaan arjalaisen hallituksen tarjoavana. Heijastaen vastustustaan feminismiä kohtaan Chamberlain valitti, mixei nykyajan naiset eivät olleet kuin antiikin Rooman alistuvia naisia, joiden hän väitti olevan onnellisimpia aviomiestensä tahdon tottelemisessa.
ellauri372.html on line 239: Sama anglosaxilähteestä: Hasmonean -dynastia ( / h æ z m ə ˈ n iː ən / ; heprea : חַשְׁמוֹנָאִים ‎ Ḥašmōnāʽδαξο ναστεία ) oli Juudean ja sitä ympäröivien alueiden hallitseva dynastia toisen temppelin hellenistisenä aikana (osa klassisen antiikin ajasta), n.  140-37 eaa. Välillä c.  140 ja c.  116 eaa. dynastia hallitsi Juudeaa puoliautonomisesti Seleukidi-imperiumissa , ja suunnilleen vuodesta 110 eaa., kun valtakunta hajosi, Juudea sai lisää autonomiaa ja laajeni naapurialueille Pereaan , Samariaan , Idumeaan , Galileaan ja Itureaan . Hasmonean hallitsijat ottivat kreikkalaisen tittelin basileus ("kuningas"), kun valtakunnasta tuli alueellinen valta useiksi vuosikymmeniksi. Rooman tasavallan joukot puuttuivat Hasmonean sisällissotaan vuonna 63 eaa. ja tekivät siitä asiakasvaltion, mikä merkitsi Hasmonean dynastian rappeutumista; Herodes Suuri syrjäytti viimeisen hallitsevan Hasmonean asiakasrajapinta-hallitsijan vuonna 37 eaa. (Kz. paasausta "Herodexen täivaiva" albumissa 58.)
ellauri372.html on line 332: Pompeius Suuri oli avainpelaaja Rooman tasavallan myrskyisillä viimeisillä vuosilla, ja hänen elämänsä oli sotilaallisten voittojen ja poliittisten liittoutumien pyörretuuli. Kuitenkin hänen traaginen loppunsa Egyptissä sinetöi hänen kohtalonsa ja korosti antiikin Rooman vallan ja uskollisuuden julmaa todellisuutta.
ellauri373.html on line 614: Salaa, hiljaa, mutta nopeasti yhteiskunta "Bne- Moishe" alkoi kehittyä. Kun alat seurata sen evoluution kulkua seuraten muistelee tahattomasti aikoja kaukaisen antiikin vaihto, kun sen salaisuuden tarkoituksiin propagandaa, matkusti jatkuvasti Rabbi Akiba: hän myös kaikissa maissaan luomuksia, loi siemenet ja perusti järjestöjä juutalaisten närkästyksen lasku Roomaa kohtaan, puhkeaminen Astu keisari Hadrianuksen valtakuntaan.
xxx/ellauri013.html on line 353: Filosofian syntymähetki on sattunut ajankohtaan, jona auktoriteetti ei riittänyt synnyttämään yhteiskunnallisten olojen säilymiselle välttämätöntä uskon vähimmäismäärää, niin että oli keksittävä näennäisesti järkeen vetoavia perusteluita, joiden tuli johtaa samaan tulokseen. Tämä syy on johtanut siihen, että sekä antiikin että melkein kaikkeen nykyajan filosofiaan on tarttunut sangen syvälle ulottuvaa epärehellisyyttä. (Bertie ei ole tästä mikään poikkeus.)
xxx/ellauri027.html on line 278: Hei nyt tiedänkin missä on se pieni ero: Eski pyrkii ylätyyliin, mä suosin alatyyliä. Toinen jahtaa ylhäistä ja toinen alhaista, tavoitellaan antiikin eri esikuvia. Eski on jumalinen nousukas, ja sen tyylikin on ylevöittävää kuin joku Aiskhylos tai Plaatto, mä jumalaton laskukas, ja kirjoitan kuin pakana, jonkun Plautuxen tai Aristofaneen luokan törkimys. Pieru- ja kakkajuttuja. Täähän on suoraan Auerbachia, jonka Mimesis-rykäystä arvostelin kovin sanoin salaisissa runoissa. BANAALIA! sanoi laskukas oopperalaulajatar Angela nousukkaan ystävättärensä Annelisen tyylistä. Annelisestä tuli tohtori ja taloustieteen professori sikanuorena. Silkkaa kateutta.

xxx/ellauri027.html on line 466: Esa Saarinen on kertonut jatkavansa sokraattisen filosofian perinnettä, jossa pyrkimyksenä on antiikin filosofian ideaalien mukaisesti edistää parempaa elämää. Sokrates (tai Plato sen haamukirjoittajana) piti muita kolleegojaan viisastelijoina, mutta muut aikalaiset (esim Xenophon) ei nähneet sen ja muiden sofistien välillä suurempaa eroa. Kieltämättä antiikin sofistienkin métier oli jossain perusopetuxen ja izehoidon välimailla. Siihen parkkiruutuun on Eski peruuttanut raamattuautonsa ihan tarkoituxella.
xxx/ellauri027.html on line 937: Jos mä vaikka laitan näiden tilaan mun omat korvikkeet, ne on ne jotka on jo näytetty tossa taulukossa edellä. Neandertaalius on sitä et keskittyy vaan omiin joukkoihin, vie kukat omille sukulaisille, kerää näkinkenkiä kuin muumit, ei koita rakennella mitään maailmanluokan juttuja. Nykräys on ettei tee mistään rojektista hirveen suurta numeroa, ei izestä eikä kotijoukkueestakaan. Kohtuus kaikessa. Laskukkus on et ei kilpaile, ei revi minkään meemin tähden persettä eikä kerää hymypoikapazaita. Ei huippu-mitään. Ei huippuyxiköitä, huippu-urheilua, huippuelämyxiä, eikä mitään tiimejä. Kaikki ne on ihan hanurista. Alatyyli on tätä puun takaa huutelua, ei lähde mukaan joka kampanjaan, näkee liika innostuxessa aina jotain naurettavaa. Ei ota MITÄÄN liian vakavasti, se on tärkeintä. Tilanne voi olla toivoton, muttei vakava. Tietysti kohtuus kaikessa, sehän sisältyi jo tohon laskukkuutteen. Mitään ei pidä yrittää liikaa. Yrityxet ja yrittäjät on kaikki perseestä. Jos joku antiikin filosofi pitää mainita, niin se on Epikuros. Cela vitam. Plato ja sen porukat on nekin kaikki perseestä, stoalaiset eritoten.
xxx/ellauri068.html on line 239: Pilvet (m.kreik. Νεφέλαι, Nefelai, lat. Nubes) on Aristofaneen kirjoittama antiikin kreikkalainen komedia, joka pilkkaa sofisteja ja Sokratesta sekä muita Ateenan 400-luvun eaa. älymystön suuntauksia. Vaikka näytelmä sijoittui viimeiseksi komediakilpailussa, johon se osallistui, se on Aristofaneen tunnetuimpia teoksia, koska se tarjoaa Sokrateesta hyvin toden kuvan.
xxx/ellauri087.html on line 188: Puhetyylissä ei ole paljoakaan sellaista, mitä ei voisi opetella. Harva tosin jaxaisi. Tarinankerronta ja arjen merkityksellistäminen ovat molemmat jo antiikin aikana keksittyjä hyvän puhumisen sääntöjä.
xxx/ellauri114.html on line 501: Nilkki Kyrvännupin pään menoxi on kuitenkin pakko todeta, että 2000-luvulla olen joutunut pettymään yliopistooni ja sen uusiin arvoihin. En voi hyväksyä ajatusta yliopistosta tehtaana, jossa kaikki tulokset mitataan rahassa ja päätökset tehdään rahan eikä tieteen näkökulmasta. Oman tieteenalani perspektiivistä on käsittämätöntä, että eläkkeelle siirtymiseni jälkeen täyttämättä jäänyt assyriologian oppituoli on ilmeisesti todellisessa vaarassa jäädäkin täyttämättä. Jos näin kävisi, Suomesta häviäisi oppiaine, joka ainoana maailmassa pystyy palauttamaan ihmiskunnan muistia tuhansien vuosien ajalta ennen kreikkalaisia, ja lähes 130 vuotta pitkä assyriologian opetus- ja tutkimustraditio, joka tällä hetkellä on maailman huipulla, häviäisi Helsingin yliopistosta. Miksi ei saman tien lakkauteta tuottamattomina ja tarpeettomina kaikkia Helsingin yliopiston antiikintutkimuksen, historian, eksegetiikan ja teologian oppituoleja? Aa, hyvä idea, siitä ottaa kopin Nilkki ja sen porukat.
xxx/ellauri123.html on line 779: "Pierre" de Ronsard oli Plejadin johtohahmo ja hovirunoilija. Hänen esikuviaan olivat antiikin ja Italian runoilijat Pindaros, Anakreon, Horatius ja Francesco Petrarca. De Ronsard kirjoitti ensi sijassa runkkaus- ja luonnonlyriikkaa ja julkaisi viisi runokokoelmaa ja useita sonettikokoelmia.
xxx/ellauri157.html on line 337: Käännetty englannista --- Andrei A.Orlov on amerikkalainen juutalaisuuden ja kristinuskon professori antiikin aikana Marquetten yliopistossa. Hän "on erikoistunut juutalaisen apokalyptismin ja mystiikan, toisen temppelin juutalaisuuden ja Vanhan testamentin Pseudepigraphan asiantuntijoihin." Wikipedia (englanti). Gershom Scholem oli saksalaissyntyinen israelilainen historioitsija ja modernin tieteellisen kabbalan tutkimuksen perustaja. Hänen teoksiinsa kuuluvat vaikutusvaltainen luentokokoelma Die jüdische Mystik in ihren Hauptströmungen sekä sabbatealaisten mystisen messiaan Šabbetai Tsevin elämäkerta.
xxx/ellauri170.html on line 985: Sana 'gnostilaisuus' perustuu antiikin ajalta peräisin olevaan käsitteistöön: se tulee kreikan kielen 'tietoa' merkitsevästä sanasta gnosis (γνώσις). Gnosis itsessään viittaa kuitenkin hyvin erikoistuneeseen tiedon lajiin, joka on sukua sekä kreikankielisen sanan alkuperäiselle merkitykselle että sen käytölle erityisesti platonistisessa filosofiassa.
xxx/ellauri170.html on line 987: Gnosis ei viittaa tietoon tavanomaisessa merkityksessä, vaan siihen että ihminen on tietyllä tavalla vastaanottavainen mystiselle tai esoteeriselle kokemukselle jumaluudesta. Suurimmassa osassa gnostilaisia järjestelmiä tämä 'tieto' jumaluudesta on itsessään pelastuksen aikaansaava tekijä. Tämä 'tieto' yhdistetään yleisesti sisäiseen 'tietämykseen' tai itsetutkiskeluun, jota muun muassa Plotinos korosti. Ennen uskonnollista merkitystä termiä 'gnostilainen' käytettiin kuitenkin filosofisessa merkityksessä useissa antiikin filosofisissa perinteissä, mikä täytyy pitää mielessä termin uskonnollista käyttöä tutkiessa.
xxx/ellauri173.html on line 207: Peregrinos Proteus (n. 95–165 jaa.) oli antiikin kreikkalainen kyyniseen koulukuntaan kuulunut filosofi. Hän oli kotoisin Parionista, Myysiasta. Hänet tunnetaan ennen kaikkea siitä, että hän piti oman hautajaispuheensa ja teki henkilökohtaisen roviohyppyennätyxen Olympian kisoissa vuonna 165.
xxx/ellauri174.html on line 403: Dafnis ja Khloe (m.kreik. Δάφνις καὶ Χλόη, Dafnis kai Khloē, lat. Daphnis et Chloe) on Longoksen kirjoittama antiikin kreikkalainen rakkausromaani noin vuodelta 200. Se on Longoksen ainoa tunnettu teos, ja tutkituin varhaisista kreikkalaisista romaaneista. Romaani käsittää esipuheen lisäksi neljä kirjaa, ja se muistuttaa tyyliltään pastoraalirunoutta. Sen pohjalta on tehty myöhemmin muun muassa ooppera ja baletti. Teoksen on suomentanut Maarit Kaimio vuonna 1990. Maarit Kaimiolla oli 70-luvulla erittäinkin epäpukeva ozatukka ja se oli varsin persjalkanen. Se ei ollut mikään Kloe kyllä konsanaan. Mut ei ollut liioin Jomi Kaimio kummonenkaan Dafnis. Tästä on tehty huisin paljon johdannaista pehmopornoa, mm. Virginie et Paul ja Sininen laguuni.
xxx/ellauri199.html on line 75: Neptune on vanha mies, jolla pitkät hiukset ja harmaa parta., Hänet esitetään usein klassisissa ja nykyaikaisissa taideteoksissa yhtenä antiikin Rooman vanhimman näköisistä jumalista. Mikä tekee hänestä yhden tunnetuimmista jumalista Roomassa on hänen trident, ja että hän tekee aaltoja, kun hän liikkuu alla valtameren.
xxx/ellauri208.html on line 445: Tragedian synty (saks. Die Geburt der Tragödie) on Friedrich Nietzschen vuonna 1872 ilmestynyt esikoisteos. Oliko se sen hylätty väitöskirja? Nääh, ei se väitellyt ollenkaan. Siinä hän käsittelee antiikin kreikkalaisuuden olemusta. Tragedian syntyä kritisoitiin senaikaisessa tiedemaailmassa voimakkaasti, sillä sen tulkinta kreikkalaisesta filosofiasta oli verrattain radikaali. Myöhemmin kun Retusta oli tullut julkimo sitä on kutsuttu mestariteokseksi.
xxx/ellauri235.html on line 519: Pindaros (m.kreik. Πίνδαρος, lat. Pindarus; n. 522/518 eaa. – n. 442/438 eaa. Argos) oli antiikin kreikkalainen lyyrinen runoilija, jota pidettiin usein näistä suurimpana. Hellenistisellä kaudella hänet luettiin yhdeksi sanoittajien top 9:stä, ize asiassa se oli pitkään ihan kärjessä lauluntekijänä (10:s oli joku räppäri, joka on onnexi jo täysin unohdettu.)
xxx/ellauri235.html on line 521: Tiedot Pindaroksen elämästä ovat vahvasti liioiteltuja. Ne ovat pääosin peräisin melko epäluotettavista antiikin aikaisista elämäkerroista, joita on säilynyt viisi. Yksi on säilynyt Thomas Magistroksen tekemän skolian alussa. Toinen on Sudassa. Kolmas tunnetaan yleensä metrisenä elämäkertana, sillä se koostuu 35 kpl 6 metrin säkeestä.
xxx/ellauri235.html on line 523: Pindaros oli kotoisin Boiotiasta, mutta antiikin lähteet jättävät epäselväksi sen, syntyikö hän Thebassa vai sen läheltä koirankuonolaisten kylästä, mikä mainitaan usein hänen syntymäpaikakseen. Pindaroksen isän nimeksi mainitaan Daifantos, Pagondas ja Skopelinos, ja äidin nimeksi Kleidike, Kleodike ja Myrto. Kivimmät nimet hänen vanhemmilleen saattaisivat olla Daifantos ja Kleidike, jotka esiintyvät ainoina mainitussa metrisessä elämäkerrassa.
xxx/ellauri235.html on line 527: Erään antiikin aikaisen elämäkerran mukaan Pindaros nai Megakleian, Lysitheuksen ja Kallinan tyttären. Toinen taas sanoo hänen naineen simona Timoksenaa. On mahdollista, suorastaan todennäköistä, että hän otti jossakin vaiheessa uuden vaimon. Pindaroksella saattoi olla poika nimeltä Daifantos ja kaksi tytärtä nimiltään Eumetis ja Protomakha. Tai jotain.
xxx/ellauri235.html on line 563: Myöhemmän antiikin aikana Pindarosta pidettiin yleisesti suurimpana lyyrikkona. Sikäli hassua etten ole koskaan lukenut siltä yhtään runoa, tai en muista ainakaan. Tässä selitys:
xxx/ellauri235.html on line 917: Pausanias mainitsee Korinnan saaneen Pindarista vain yhden voiton, ja sanoo nähneensä Tanagrassa Korinnan kuvan, jossa tämä oli kuvattu sitomassa hiuksiaan. Pausaniaan mukaan Korinnan voitto oli paitsi Korinnan runoilijanlahjojen myös hänen kauneutensa ja hänen käyttämänsä aiolialaisen yläosattoman esiintymisasun ansiota. Pausanias (m.kreik. Παυσανίας; 100-luku) oli antiikin kreikkalainen maantieteilijä, joka eli Rooman vallan aikana. Vittuako sekin mitään muka tiesi runoudesta, kusipää.
xxx/ellauri259.html on line 411:  Mietin millainen äitisuhde hänellä oli. Bylsikö hän äitiään, etsikö hän samaa rakkaudesta? Naissuhteet mahdollisti asema taiteilijana, suurena nerona. Se on syy, miksi kaverilla oli vientiä, pohtii näyttelijä Pinja Hahtola. Hän on itse kirjoittanut tekstin ja muuntuu hämmästyttävästi näyttämöllä Anni Swanista Aino Kallakseksi, L. Onervaksi ja Maila Talvioksi (jonka rekiajelusta Leinon kanssa huhutaan) ja kolmeksi rouva Leinoksi: Freya Schoultziksi, Aino Kajanukseksi ja Hanna Laitiseksi, ja onpa Hahtola välillä antiikin päämuusa Kalliopeekin.
xxx/ellauri259.html on line 493: Vaikka kirjoittaja ei varmasti sitä tunnusta, tekstistä saa sen käsityksen, että jos miehet joutuvat elämään seksin puutteessa ja kohtaamaan torjutuksi tulemista naisilta, väkivalta on seuraus, johon täytyy vain varautua. Jokseenkin kylmäävä maailmankuva on rupumiehellä. Sen mielestä tolkun vaihtoehto on antiikin malliset sexipapitarten temppelit, jonne täysipussiset joutomiehet voivat mennä keventämään oloaan ilmatteexi tai pikkurahalla.
xxx/ellauri281.html on line 272: Tätä eivät aprillipäivänä ovella norkoilleet Jehovan todistajatkaan osanneet sanoa. Se oli Pyhä Simon Kyreneläinen tai El Cirineo, Markuksen, Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan henkilö, joka auttaa joka pääsiäinen kantamaan Jeesuksen ristin Golgataan, kun Jeesuxella ei haba ihan riittänyt. Jeesuxella ei ollut rinta kuin ryövärillä, Hän oli pikemminkin hintelä ruipelo. Missä hänet myöhemmin ristiinnaulittiin? Ai Simonko? Ei vaan Jeesus, hömelö. No Golgatalla Golgatalla. Sanotaan, että hän ”tuli puskista”, Kyrenen poika siis, Kyrene oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio Kyrenaikassa Libyassa. Sen arkeologinen alue sijaitsee lähellä nykyistä Shahhatin kaupunkia. Mitä libyalaishäiskä teki juutalaisten pellolla? Markuksen evankeliumissa häntä kutsutaan ”Aleksanterin ja Rufuksen isäksi” Eli kenenkä?
xxx/ellauri287.html on line 125: Tämä kuuluisa kaupunki on Gallion-kirjoituksen sijainti, 9 fragmenttia, joiden avulla tutkijat voivat päivittää Apostolien tekojen kirjan tapahtumat. Delphi oli myös Pythian oraakkelin koti, profeetallinen loisilmiö, joka vaikutti syvästi läheisen Korintin kirkon käytäntöihin (1. Korinttilaisille 13-14). Kiipeä kaupungin muinaisen jalanjäljen huipulle ja löydät yhden antiikin Kreikan parhaiten säilyneistä stadioneista, joka havainnollistaa Heprealaiskirjeen 12:ssa käytettyjä urheilukuvia ja tunnelmia.
xxx/ellauri287.html on line 389: Kirjeet valaisevat meille "apostoli" Paavalin luonnetta paremmin kuin kenenkään antiikin henkilön Ciceroa ehkä lukuunottamatta. Apinoiden teot taas kuvailevat hänen lähetysmatkojaan. This kirja kertoo meille, missä paikoissa hän kävi ja mitä hän niissä teki. Ainoat apostolit, joilla näissä kertomuksissa on huomattava osa, ovat Pietari, alkuosan keskeisin hahmo, ja Paavali, joka on keskeisenä henkilönä yhdeksännestä luvusta kirjan loppuun. Kirjan aiheena on kristinuskon leviäminen Jerusalemista Roomaan apostolinkyydillä juutalaisten kiihkeäin vastarinnan ahdistaessa sitä joka taholta. Se, että roomalaiset virkamiehet on kuvattu myötämielisiksi kristinuskolle, tukee hyvin sitä teoriaa, että Luukasa kirjoitti kirjan Paavalin ollessa Roomassa odottamassa hovioikeuden päätöstä ja toivoi tällä sepustuxella voittavansa hänen puolelleen pääkaupungin vaikutusvaltaisen porukan myötätunnon.
xxx/ellauri287.html on line 645: Antiokheia, lat. Antiocheia/Antiochia ad Orontem) oli Seleukos I:n perustama antiikin ja bysantin aikainen kaupunki historiallisessa Syyriassa nykyisen Turkin alueella. Iskenderunin lahden eteläpuolella vinosti vastapäätä Tarsosta. Nykyään Antakya on noin 213 000 asukkaan kaupunki Turkissa Orontes-joen varrella, n. 40 km Välimerestä. Kaupunki sijaitsee Hatayn umpisuolen näköisessä maakunnassa, jonka Turkki liitti itseensä Syyrialta vuonna 1938 Mortonin lukiessa Patun renkaanjälkiä.
xxx/ellauri287.html on line 663: Sasanian ( / s ə s ɑː n i ə n , s ə s eɪ n i ə n / ) tai sassanidien imperiumi, virallisesti kutsutaan valtakunnan iranilaisia (Keskipersian kieli: Erānshahr), ja nimeltään Historioitsijoiden Neo-Persian valtakunta oli viimeinen Persian keisarillinen dynastia ennen muslimien valloitusta seitsemännen vuosisadan puolivälissä jKr. Se on nimetty Sasanin talon mukaan, ja se kesti yli neljä vuosisataa, 224–651 jKr, mikä teki siitä pisinikäisen persialaisen dynastian. Sasanian valtakunta seurasi Parthian valtakuntaa ja palautti iranilaiset suurvaltaksi melko myöhään antiikin aikana naapurimaidensa, Rooman - Bysantin valtakunnan, rinnalla.
xxx/ellauri292.html on line 567: Myöhäisen antiikin loppuun mennessä Ateena oli kutistunut herulilaisten, visigoottien ja varhaisslaavien mukanaan kantamien säkkien vuoksi, mikä aiheutti kaupungissa massiivisen tuhon. Tänä aikana ensimmäiset kristilliset kirkot rakennettiin Ateenaan, ja Parthenon ja muut temppelit muutettiin kirkoiksi. Ateena laajensi asutustaan Bysantin keskiajan toisella puoliskolla, 900-1000-luvuilla jKr., ja se oli suhteellisen vauras ristiretkien aikana hyötyessään Italian kaupasta. Neljännen ristiretken jälkeen perustettiin Ateenan herttuakunta. Vuonna 1458 sen valloitti Ottomaanien valtakunta ja se siirtyi pitkään taantuman ajanjaksoon.
xxx/ellauri292.html on line 593: Eleusinian mysteerit ( kreikaksi : Ἐλευσίνια Μυστήρια, romanisoitu: Eleusínia Mystḗria ) olivat antiikin Kreikan Demeterin ja Persefonen kultin vihkimyksiä, jotka perustt yxityinen firma Panhellenic Sanusiccuary. Niitä pidetään "muinaisen Kreikan tunnetuimpina uskonnollisista riiteistä". Niiden perustana oli vanha maatalouskultti, ja on todisteita siitä, että ne johtuivat maan uskonnollisista käytännöistä Mykeneen aikakaudella. Mysteerit edustivat myyttiä Persefonen sieppauksesta hänen äidiltään Demeterin toimesta alamaailman kuningas Hadesin toimesta syklissä, jossa oli kolme vaihetta: laskeutuminen (menetys), etsintä ja nousu. Pääteema on Persefonen nousu ( ἄνοδος ) ja jälleennäkeminen äitinsä kanssa. Se oli suuri festivaali Helleenien aikakaudella ja levisi myöhemmin Roomaan. Samanlaisia uskonnollisia riittejä esiintyy Lähi-idän maatalousyhteiskunnissa (Osirixen ja Isixen nimeen. Obelix hypnotisoitui, Asterix ei ollut moxiskaan) ja Minoan Kreetalla.
xxx/ellauri293.html on line 69: Antiokia oli antiikin 3. suurin kaupunki Rooman ja Alexandrian jälkeen mutta n:o 1 tälläsessä rivossa leikinlaskussa ja raaoissa kokkapuheissa. Käytössä oli kaikenlaista teknologiaa. Viihdettä kuin Los Angelesissa. Paavo viihtyi Antiokiassa ainakin vuoden päivät mutta se kuitataan 10 sanalla. Jerusalemissa oikeat apostolit ei oikein lämmenneet tähän luopioon ja lähettivät sen 10 vuodexi takaisin Tarsoxeen. Barnabas kävi sen hakemassa remmiin myöhemmin.
xxx/ellauri293.html on line 108: Kolme selkeää "Juniaan" nimen esiintymistä on löydetty. Junia-nimestä on antiikin aikana yli 250 lainausta, joiden kaikkien on havaittu viittaavan naisiin, miehiin ei yhtäkään. Samaan aikaan naisen nimi Junia on todistettu useaan otteeseen kaiverruksissa, hautakivissä ja muistiinpanoissa; varsinkin Brutuksen sisarpuoli Junia Secunda.
xxx/ellauri295.html on line 60: Sepä juuri. Herostratos (m.kreik. Ἡρόστρατος ) oli antiikin kreikkalainen mies, kotoisin Efesoksesta. Hänet tunnetaan siitä, että hän poltti kotikaupunkinsa tunnetun Artemiin temppelin, koska halusi tulla kuuluisaksi. Ja tulikin, eräänä yönä vuonna 356 eaa. Temppeli oli rakennettu marmorista ja sitä pidettiin yhtenä maailman kauneimmista rakennuksista, ja se luettiin myöhemmin yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä. Tuhopoltto ollut mikään ihme, koska jumalatar oli tuona yönä poissa temppelistään auttamassa Alexanteri Suuren synnytyksessä.
xxx/ellauri295.html on line 77: Caesarea (lat., myös Caesareia, Caesaria; m.kreik. Καισάρεια, Kaisareia; suomalaisittain Kesarea), usein Caesarea Maritima ja joskus Caesarea Palestinae, oli antiikin aikainen kaupunki Palestiinassa nykyisen Israelin alueella. Se oli roomalaisen Judaean eli Juudean provinssin hallintokeskus ja tärkein satamakaupunki, ja sijaitsi Välimeren rannalla nykyisen Caesarean kaupungin lähellä.
xxx/ellauri298.html on line 738: järjestelmään ja alistivat sen. Monet antiikin maailman mytologiat, kuten Kreikan,
xxx/ellauri298.html on line 757: Mythoksen luentosarjassa Campbell puhuu Eleusiksen mysteereistä antiikin Kreikassa,
xxx/ellauri305.html on line 286: Ariel (heprea : אֲרִיאֵל, latinoitu : ʾÁrīʾēl ; antiikin kreikka : Άριὴλ, latinoitu : Ariel) on enkeli, jota esiintyy pääasiassa juutalaisessa ja kristillisessä mystiikassa ja apokryfisessä sellaisessa.
xxx/ellauri306.html on line 409: Perinteisen tarinan mukaan gootit asuivat ajanlaskun alussa Veiksel-joen suulla nykyisen Puolan pohjoisrannikolla. Gootit eivät välttämättä olleet mikään etnisesti, kielellisesti tai kulttuurisesti yhtenäinen kansa, vaan kokoelma erilaisia keskenään liittoutuneita ja gootti-identiteetin (Nemi ja Miki Liukkos-look: mustat kuteet, vahvat meikit, kromikoristeiset nahkavetimet, synkkä ilme, raskasmetallimusa) omaksuneita väestöaineksia. Goottien joukossa saattoi germaanien ohella olla slaavilaista, iraanista, roomalaista tai muuta suspektia matualkuperää olevia ryhmiä. Nyziellä ainakin on vitusti turkkilaisia. Varsinaisesti gootit astuivat länsipaskaan antiikin ajan kirjallisten lähteiden mukaan 200-luvulla, jolloin he asuivat Kaakkois-Euroopassa ja Mustanmeren pohjoispuolella. Sen jälkeen heidän vaiheitaan voidaan seurata aina 500-luvulle asti, visigooteiksi kutsutun ryhmän tapauksessa 700-luvulle. On kuitenkin kyseenalaista, kuinka paljon 500-luvun tai 700-luvun gooteilla oli kuteiden ja musan lisäxi yhteistä satoja vuosia aikaisemmin eläneiden goottien kanssa.
xxx/ellauri306.html on line 421: Skyytit jaetaan neljään pääryhmään: Mustanmeren skyytit; sarmaatit, jotka tulivat Kaspianmeren pohjoisrannikolta sekä Donin ja Volgan alueelta; Keski-Aasian aavikkoarojen skyytit (massagetae); sekä itäisen Keski-Aasian skyytit (sakā). Kaikkia ryhmiä yhdisti yhteinen soturinomadinen identiteetti, hallintotapa sekä pukeutumistyyli. Muodikkaasti skyyttisotureista oli 1/5 naisia. Nykyisin arvellaankin, että antiikin kreikkalaisten amatsonitarinat mahdollisesti pohjautuivat juuri skyyttinaissotureihin. Skyytit tunnetaan hautakummuistaan eli kurgaaneista. Skyyttien asutuxia ja hautakumpuja (kurgaaneja ) on Dneprin alajuoksun lähistöllä. Skyytit olivatkin siis ukrainalaisia? Haha. Kurgaanihypoteesin mukaan Ukraina on koko indoeurooppalaisen kielikunnan alkupesä. Gimbutas esitteli kurgaanikulttuurin ensimmäisen kerran vuonna 1956. Marija Gimbutas (liett. Marija Gimbutienė, 23. tammikuuta 1921 Vilna, Liettua – 2. helmikuuta 1994 Los Angeles, Yhdysvallat) oli liettualais-yhdysvaltalainen arkeologi. Hiän myös sijoitti kulttuurin Venäjän ja Ukrainan aroille. Haha LOL. Hiänen näkemystensä vastaanotto oli lievästi sanottuna ristiriitainen. Vitut ne oli ainakaan mitään kelttejä. Olisitko keltti ja ojentaisit suolaa.
xxx/ellauri306.html on line 435: Goottien mukaan on nimetty monia myöhemmän ajan ilmiöitä, joilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisten goottien kanssa. Renessanssiajan oppineet alkoivat kutsua 1100–1500-luvuilla suosittua taiteen ja arkkitehtuurin suuntausta halventaviksi tarkoitetuilla nimityksillä ”goottilainen” ja gotiikka. Heidän tarkoituksenaan oli korostaa, että keskiajan taide oli vähempiarvoista kuin antiikin taide, koska heidän mielestään gootit olivat tuhonneet antiikin korkeakulttuurin ja korvanneet sen omallaan. Kun romantiikan aikana keskiaika nousi uudelleen kiinnostuksen kohteeksi, ”goottilaisiksi” alettiin kutsua monia romantiikan taiteen ilmentymiä, kuten kauhukirjallisuuteen kuuluvia niin sanottuja goottilaisia romaaneja. Tämän seurauksena ”goottilaisuus” alettiin yhdistää synkkään kauhuestetiikkaan, mikä puolestaan innoitti 1900-luvun lopulla syntynyttä goottikulttuuriksi kutsuttua nuorison alakulttuuria. Tää on taas tietysti kaikki anglosaxipotaskaa.
xxx/ellauri320.html on line 125: Elinten alemmuus on sitä, kun yksi elin tai kehon osa on muita heikompi. Adler oletti, että kehon muut elimet toimisivat yhdessä kompensoidakseen tämän "alempiarvoisen" elimen heikkoutta. Esim antiikin kreikkalaisilla oli hirmu pienet penixet mutta sitä mahtavammat persemuskelit. Kun hänen teoriansa kehittyi, ajatus elinten alemmuusasteesta korvattiin sen sijaan alemmuuden tunteella. Chilonin "hora telos" ("katso loppu, eli lue spoileri") tarjoaa terveen psykodynamiikan sopeutumattomalle.
xxx/ellauri356.html on line 98: Cixous'n pitkäaikainen läheinen ystävä ja elämänkumppani, filosofi Jacques Derrida piti elossa ollessaan Cixous'ta merkittävimpänä elossa olevana ranskalaiskirjailijana. Cixous on nyt 86-vuotias, Derrida jo 20v vainaja. Hiän on kirjoittanut paitsi Derridasta myös muun muassa James Joycesta, Clarice Lispectorista, Marina Tsvetajevasta, Maurice Blanchot'sta, Ingeborg Bachmannista, Thomas Bernhardista, Franz Kafkasta, Heinrich von Kleistista, William Shakespearesta ja muista antiikin tragedioista.
xxx/ellauri356.html on line 420: Tsvetaevan isä, Moskovan yliopiston professori Ivan Vladimirovitš, kuuluisa filologi ja taidekriitikko, välitti rakkautensa antiikin mytologiaan, mikä heijastui myöhemmin hiänen runoihinsa.
xxx/ellauri356.html on line 565: Dionysos on myyttinen metafora toivolle, jonka Hölderlin kehitti myös muissa runoissa (Saaristo, Tonavan lähteellä, Germania), nimittäin siitä, että täyttymys, jumalallisen saapuminen, on lähellä ja leviää Hellaxesta, antiikin Kreikka) Hesperiaan, länteen, erityisesti Saksaan.
xxx/ellauri385.html on line 612: Philomena ( / ˌ f ɪ l ə ˈ m iː n ə / FIL -ə- MEE -nə ), joka tunnetaan myös nimellä Saint Philomena ( antiikin kreikka : Ἁγία Φιλουμένη , tai roomalaisittain Philomena ( noin 10. tammikuuta 291 – noin 10. elokuuta 304) oli neitsytmarttyyri, jonka häpyluu löydettiin 24.–25. toukokuuta 1802 Priscillan katakombista. Kolmessa hautaa ympäröivässä laatassa oli kirjoitus Pax Tecum Filumena (eli "Rauha sinulle, Philomena"), jonka katsottiin osoittavan, että hänen nimensä (kirjoituksen latinaksi) oli Filumena (muinaiskreikaksi: φιλουμένη , latinoitu: philouménē , ' rakas '), jonka englanninkielinen muoto on Philomena Cunk. Philomena on vauvojen ja imeväisten nuorten suojeluspyhimys, ja hänet tunnetaan nimellä "Imutyöläinen".
107