ellauri006.html on line 1737: Sain tän banaanikirjaston pokkarin isosiskolta. Kirjan juoni ja moraali on seuraava. Läpimätä mutta sentimentaalinen lakimies Charlie huijaa kaverinsa kanssa mafiosoa, ansaitsee hirmu läjän massia sen selän takana. Tarkoitus on lähtä karkuun jouluaattona. Suunnitelma komplisoituu, Charlie "joutuu" tappamaan lähes kaikki muut juonessa olijat, paitsi tyhmää pornoklubin pokea, joka katuu katkottuaan ilkeeltä juipilta kaikki sormet. Poke joutui lapsenvahdix kun sen äiti ja isäpuoli lähti matkailuautolla katolisten jouluhuvipuistoretkelle.
ellauri015.html on line 854: Revi siitä iskä. Koita panna paremmaksi. Ei onnistu. Saamme sanoa kuin Pikin Udo: wir werden NIE wolframisiert! Wolfram ansaitsee uudelta isänmaaltaan saamansa mitalin.
ellauri016.html on line 385: Anonyymi kirjoitti: Kansa saa sellaiset edustajat, kuin ansaitsee, eikä kansan tyhmyys tai viisaus puolueen kannatuksesta muutu.
ellauri067.html on line 61: ”Lasista ei näe päältäpäin, miten se on valmistettu. Hillopurkit ja shampanjalasit voivat olla samaa ainetta - tai sitten eivät. Se selviää vain sulattamalla.” Kaksi perhettä mahdollisuuksiensa rajoissa. Kaksi nuorta hapuilemassa niiden yli. Yhteinen joulu pyöräyttää jokaisen peilin eteen: Kuka minä olen, mistä unelmoin? Kuka ansaitsee ja mitä? Juhani painaa hommia lasitehtaalla ja unelmoi omasta talosta, jonka pihapuiden alla lapset saisivat telmiä. Irina rullaa permanentteja sormet kivistäen ja tekee designlöytöjä kirpputoreilta. Rogerilla on jo kaikkea, paljon, ja Christina ei tiedä mitä sillä tekisi. Juhalla ja Lotalla on vastaus, se vanhin kaikista. Lasitehdas on keskiluokkaisuuden rajoja tunnusteleva tarina kahden suomalaisen perheen elämästä ja kohtaamisesta. Kumpikin on saanut lottovoiton, toinen syntymässä, toinen rahapeleissä, mutta perinnöksi jätetään ja saadaan paljon muutakin kuin rahaa.
ellauri110.html on line 551: hymyn voima on voittamaton. se arvonsa ansaitsee. – Sitä lempeä unhota et.
ellauri112.html on line 105: III Sangen taitavasti johdattaa Strindberg katsojan siihen kuumeiseen ilmakehään joka hänen näytelmässään vallitsee. Erik-kuningas vakoilee ylhäältä linnan ikkunasta Kaarinaansa, joka alhaalla parvekkeella istuen pelokkaasti puhelee nuoruuden ystävänsä vänrikki Maxin kanssa, samalla kun epäsuosioon joutunut kuninkaan neuvonantaja Göran Persson pälyilee pensaikossa, odottaen sopivaa tilaisuutta päästä takaisin kuninkaallisen ystävänsä läheisyyteen. Maxille ja Göranille, joka lopulta myös tulee esiin, osoittaa kuningas mieltään sangen omituisella, paljon ilmaisevalla tavalla: hän heittelee heitä ylhäältä ikkunastaan ensin nauloilla, sitten vasaralla, ja antaa sisällöttömän naurunsa säestää näitä ystävyyden osoituksia. Kuinka paljon aivan omituista sielua onkaan jo tässä. Jos näytelmä sitten ei osoittaudukaan selvästi keskitetyksi ja johdonmukaiseksi, vaan, kuten historialliset näytelmät useimmiten, suhteellisesti irrallisten kuvaelmien sarjaksi, niin kuinka hyvin siinä onkaan säilytetty tämä alkuperäinen viritys. Viimeisessä kohtauksessa viettää Erik häitä Kaarinan kanssa; linna on aivan autio, lahjottu hoviväki on jättänyt kuninkaan, mutta tämä kutsuu rahvaan kadulta, istuttaa sen hääpöytäänsä, ja sen siinä vähitellen humaltuessa tekee hän Göran Perssonin kanssa sangen monisanaisen lopputilinsä elämän kanssa; seuraavana hetkenä ovat he vangitut, Juhana on kuningas: kuumeuni on lopussa. Kansallisteatterin esitys saattoi mielestäni sangen paljon tästä omituisesta runosta oikeuksiinsa, varsinkin juuri mitä alku- ja loppukohtauksiin tulee. Myös olivat näyttämölaitteet niissä, etenkin ensimäisessä, varsin hyvät. Tietysti olisi runosta voitu ammentaa vielä enemmän; enkä niidenkään rajojen sisällä, joissa Kansallisteatterin taiteelliset saavutukset yleensä liikkuvat, tahtoisi pitää »Erik XIV:ttä» minään ennätyksenä. Tässä näytelmässä ikäänkuin värisevät hermot paljaina; epäsoinnut ovat syvästi sielukkaita; Kansallisteatterin vahvoihin puoliin ei taas ole kuulunut ylenmääräinen herkkyys tähän suuntaan ja sentähden ansaitsee mielestäni tunnustusta se mikä esityksessä saavutettiin.
ellauri144.html on line 115: – Hän ansaitsee läimäyksen pyllylleen, hän kirjoitti.
ellauri161.html on line 175: Nyölö halveksii kulttuuriamme kliiniseksi ja moraalittomaksi - me olemme erityisen taitavia esimerkiksi piilottamaan eläinten kärsimykset ennen niiden matkaa lautasillemme. Ja samalla tämä saatanan valtio rahoittaa moraalitonta tiedettä. Hehän keksivät aikapommin! Tästä siis seuraa, ettei tiedettä pitäisi enää tehdä! Nyölenhän toteaa myös, että jokainen ydinvoiman suunnitteluun osallistunut ansaitsee kuolemantuomion!
ellauri213.html on line 110: Ääniraidan suosikki We Don't Talk About Bruno, jonka numerot nappasivat Billboard Hot 100 -listan neljännen sijan, ansaitsee nyt samanlaista tunnustusta kuin Frozenin Let it Cum ja Aladdin 's Luotathan. Samaan aikaan Encanto -aiheiset meikkioppaat ja satunnaiset psykoanalyysit Madrigal-perheen voimista saavat jopa miljardeja katselukertoja TikTokissa. Tämä artikkeli keskittyy viiteen tärkeimpään oppituntiin, joita nämä keskustelut korostavat.
ellauri246.html on line 368: Erillisen keskustelun ansaitsee tietenkin hänen kunnioituksensa kohti Anna Andreevna Akhmatovaa.
ellauri267.html on line 416: 1. Mer. Mistä hyveistä hän ansaitsee tuon hinnan?
ellauri322.html on line 167: Kun Caleb on nousemassa Irlantiin suuntautuvalle alukselle, hän hämmentyy toisesta rikollisesta ja hänet pidätetään. Hän lahjoo vangitsijaansa saadakseen vapauden, ennen kuin he huomaavat, että häntä todella etsitään. Caleb ansaitsee elantonsa julkaisemalla tarinoita pahamaineisista rikollisista, mutta kostonhimoinen Jones palkitsee Calebin vangitsemisesta ja pitää Calebin liikkeitä huolellisen valvonnan alaisena.
ellauri336.html on line 184: Tätä sääntöä ei oikein jaxeta noudattaa Israelissa Hamasin pommitusten seurauxena. Oikeudenmukaisuuteen kuuluu myös se, ettei lasta "rikota" rangaistuksen aikana. Sen sijaan, että vanhemmat rankaisivat tai kurittaisivat lastaan ​​joka kerta, kun hän käyttäytyy huonosti, he odottavat, kunnes se on heille sopivaa. (Tämä reaktio tulee eräänlaisesta vanhempien laiskuudesta.) Siihen mennessä lapsi saattaa olla kerännyt niin paljon rikoksia, että hän ansaitsee melkoisen määrän rangaistuksia. Tarkoituksena on "selvittää tilinsä" lapsen kanssa lopullisesti (ain mohl far aleh mohl).
ellauri345.html on line 165: Tarkastelematta asiaa tarkemmin, polvihousujen jo pahasti ahistaessa sepaluxen kohalta, herra von Reva-avanne suostutteli kauniin muukalaisen antamaan itsensä johdattaa linnaan. Hiän ei tee vaikeuksia, hiän kulkee mukana ja näyttää olevansa henkilö, joka on kiertänyt muutakin kuin tahkoa. Virvokkeita (tavanomaisia tyrmäystippoja) tuodaan, jotka hiän ottaa vastaan, ilman väärää kohteliaisuutta ja mitä armollisimmilla kiitoksilla. Lounasta odotellessa hiänelle näytetään talo. Hiän huomaa vain sen, mikä ansaitsee erottelun, oli se sitten huonekaluja, maalauksia tai makuutilojen asianmukaista pohjaratkaisua. Hiän löytää kirjaston, hiän tuntee hyvät kirjat ja puhuu niistä maulla ja vaatimattomasti. Ei puhetta, ei noloa. Pöydässä yhtä jalo ja luonnollinen käytös ja ystävällisin keskustelusävy kuin pehkuissa. Toistaiseksi kaikki hiänen keskustelussaan on järkevää, ja hiänen luonteensa vaikuttaa yhtä ystävälliseltä kuin hiänen henkilönsä.
ellauri350.html on line 437: Nykytutkimuksessa tutkijat ovat usein huomauttaneet, että Atticuksen vastakkainasettelua aristotelismin kanssa leimaa kiero poleeminen tarkoitus ja että hän maalasi usein pinnallisen ja vääristyneen kuvan aristotelilaisesta filosofiasta. Kriitikot huomauttavat myös, että Atticus ei tehnyt oikeutta omalle huolellisuudelleen esittää Platonin autenttinen filosofia, vaan hän syyllistyi platonisen ontologian "epäasianmukaiseen yksinkertaistamiseen". Toisaalta tunnustetaan myös, että hän onnistui suunnittelemaan järjestelmän, joka vastaisi johdonmukaisuuden puutteessaan suunnilleen kristittyjen tarpeita, ja että sixi se ansaitsee huomiota myös tämän päivän platonismin näkökulmasta.
ellauri351.html on line 305: Taleb ja Nobel-palkittu Myron Scholes ovat vaihtaneet henkilökohtaisiin hyökkäyksiin, erityisesti sen jälkeen, kun Talebin artikkeli Espen Gaarder Haugin kanssa siitä, miksi kukaan ei käyttänyt Black–Scholes–Merton-kaavaa. Taleb sanoi, että Scholes oli vastuussa vuoden 2008 talouskriiseistä, ja ehdotti, että "tämän kaverin pitäisi olla vanhainkodissa tekemässä sudokua. Hänen varat ovat räjähtäneet kahdesti. Hänen ei pitäisi päästää Washingtoniin luennoimaan kellekään riskeistä." Scholes vastasi, että Taleb yksinkertaisesti "populalisoi ideoita ja ansaitsee rahaa myymällä kirjoja". Scholes väitti, että Taleb ei lainaa aikaisempaa kirjallisuutta, ja tästä syystä Talebia ei oteta vakavasti akateemisessa maailmassa. Haug ja Taleb (2011) listasivat satoja tutkimusdokumentteja, jotka osoittavat, että Black–Scholes-kaava ei ollut ollenkaan Scholesin kaava, ja väittivät, että taloustiede jätti huomiotta toimijoiden ja matemaatikoiden (kuten Ed Thorpin) kirjallisuuden, jotka olivat kehittäneet kehittyneempiä versioita kaavasta.
ellauri383.html on line 483: Gilgamesh oli Herakleksen sumerilainen vastine, joka vie meidät toiseen arvoitukseen. Länkkärien mytologian suurimpana sankarina Herakles ansaitsee yhtä kirkkaan tähdistön kuin tämä, mutta todellisuudessa hänelle on määrätty paljon tummempi kuvio. Onko siis mahdollista, että seemiläinen Orion ei ole muuta kuin naamioitunut Herakles? Se voi olla, jos ajattelee, että yksi Herakleen töistä oli kreetalaisen härän vangitseminen ja että Orionin ja härän välinen taistelu on kuvattu taivaalla. Ptolemaios kuvaili hänen omaavan sauvan ja leijonan ihon, jotka ovat molemmat tunnettuja Herakleen ominaisuuksia, ja siksi hän on edustettuna vanhoissa tähtikartoissa. Homeros Odysseiassa kuvailee Orionia jättimäiseksi metsästäjäksi, joka on aseistettu tuhoutumattomalla kovalla pronssisella sauvalla. Taivaalla metsästäjän koirat (tähtikuviot Canis Major ja Canis Minor) seuraavat häntä tiiviisti jahtaamassa jänistä. Mutta näistä olosuhteista huolimatta yksikään mytologi ei mainitse mahdollista yhteyttä tämän tähdistön ja Herakleen välillä!
ellauri392.html on line 808: Onko maan päällä mittaa? Ei ole yhtään. Nimittäin Luojan maailmat eivät koskaan estä ukkosen kulkua. Kukka on kaunis myös siksi, että se kukkii auringon alla. Silmä löytää elämässä usein olentoja, joita voisi kutsua jopa kauniimmaksi kuin kukat. O! Tiedän sen hyvin! Sillä se, että vuotaa verta kehossa ja sydämessä, eikä enää ole täysin, miellyttääkö se Jumalaa? Mutta sielun, kuten uskon, täytyy pysyä puhtaana, muuten kotkat ylistyslaululla ja niin monen linnun äänellä saavuttavat mahtavan siivessä. Se on entiteetti, se on muoto. Sinä kaunis pieni puro, loistat koskettamalla, vierität Linnunradan läpi yhtä selvästi kuin jumaluuden silmä. Tunnen sinut hyvin, mutta kyyneleet nousevat silmistäsi. Näen ympärilläni kukoistavan iloisen elämän luomishahmoissa, koska vertaan niitä, ei kohtuuttomasti, kirkkopihan yksinäisiin kyyhkysiin. Mutta ihmisten nauru näyttää ärsyttävän minua, koska minulla on sydän. Haluaisinko olla komeetta? Minä uskon. Sillä heillä on lintujen nopeus; ne kukkivat tulessa ja ovat puhtaudeltaan kuin lapset. Ihmisluonto ei voi uskaltaa toivoa suurempia asioita. Iloisuuden hyve ansaitsee ylistyksen myös puutarhan kolmen pilarin välissä leijuvalta vakavalta hengeltä. Kauniin neiton on seppelettävä päänsä myrttikukkailla, koska hän on yksinkertainen luonteeltaan ja tunteiltaan. Mutta Kreikassa on myrttejä.
ellauri398.html on line 142: rasismi ansaitsee rangaistuksen, ei rotujen
ellauri401.html on line 609: Ervastilla oli hartaita toiveita Suomen ilmaston muuttumiseksi. Hän toivoi Suomen kesää pitemmäksi, ”jos se olisi vallassani. Talvea en tahtoisi pois, en millään muotoa, mutta syksyn tekisin lyhyemmäksi ja ehkä keväänkin. Kesä saisi alkaa huhtikuussa ja kestää lokakuun loppuun, marraskuu olisi kaunista syksyä, joulu–helmikuu talvea ja maaliskuu kevättä.” Hänen salainen toiveensa oli, että ”ilmanala vähitellen muuttuu tämän laatuiseksi Suomessa ja ehkä Pohjolassa yleensä. Sillä maa, joka on niin ihana kuin Suomi, ansaitsee luonnon puolesta ihanan ilmanalan.” No nyt on Pekan rukous kuultu. Kaliforniaa vaivaa kuivuus, maastopalot, hirmumyrskyt, mutavyöryt ja maanjäristykset, Suomessa on keväät kuivat, kesät vuoroin kylmät vuoroin hirmuhelteiset ja syxy jatkuu joulun ylize.
ellauri402.html on line 825: Yksi teologinen omituisuus on, että tekstissä kristityt, enkelit ja Paavali esitetään armollisempina kuin Jumala. Paavali ilmaisee sääliä helvetissä kärsiviä kohtaan, mutta Jeesus nuhtelee häntä ja sanoo, että jokainen helvetissä todella ansaitsee rangaistuksensa. Arkkienkeli Mikael sanoo rukoilevansa jatkuvasti kristittyjen puolesta heidän eläessään, ja itkevänsä epäonnistuneiden kristittyjen kärsimiä piinaa, kun on liian myöhäistä. Kaksikymmentäneljä vanhinta valtaistuimella (oletettavasti 12 apostolia ja 12 patriarkkaa) sekä neljä petoa, jotka on kuvattu Ilmestyskirjan Jumalan valtaistuinsalissa, rukoilevat myös helvetin asukkaiden puolesta. Helvetissä olevien kristityt ystävät ja perhe rukoilevat myös kuolleiden puolesta, jotta heidän kärsimyksensä lieventyisivät. Vastauksena Paavalin (tai Neitsyt Marian Neitsyt ilmestyskirjassa), Mikaelin, vanhinten ja maan päällä elävien kristittyjen pyyntöihin Jeesus suostuu vapauttamaan helvetissä olevat heidän kärsimyksistään ylösnousemuksensa päivänä – oletettavasti joka sunnuntai. Käsikirjoitukset sisältävät muunnelmia lopusta: Koptilainen käsikirjoitus sen sijaan kuvaa sitä nimenomaan pääsiäisenä, vaikkakin 50 päivän ajanjaksolla sen jälkeen, mahdollisesti sunnuntain vapaapäivän lisäksi; Kreikkalainen Neitsyt Apokalypsi sulkee kirotut juutalaiset tämän armon ulkopuolelle; ja armenialaisessa käsikirjoituksessa kaikki syntiset on vapautettu helvetistä ehdoitta.
ellauri408.html on line 910: Juutalainen uskonnonkäsitys saa inhoamaan uskontoa itseänsä. Kuinka synkeän naurettavaa onkaan kuvitella, että Jumala on juutalainen! Jäykkä ja itsekäs juutalainen on sanonut: Hävitköön ihmissuku mieluummin kuin minun uskoni. Usko on juutalaisten keskuudessa aina voittanut järjen ja kukistanut oikeuden. Kiihkomielinen itsepäisyys on heidän toinen luontonsa. Mutta juutalainen usko on suurin tunnetuista uskontyypeistä, koska se Babylonin vankeuden ajoilta saakka odottaa yhä vielä Messiasta - siis 24 pettymyksen vuosisadan kuluttua. Toisin meillä joiden odotus Messiaan ranskalaisen visiitin jälkeen on ollut hiukka lyhkäsempi. Sellainen usko on sielun kivettymistä, muumioitumista tai ainakin jäykkäkouristusta. Se on psykologinen merkillisyys, joka ansaitsee huomiota, mutta tuskin ihailua, sillä ihailu on säästettävä ylevälle suuruudelle eikä kiihkoisalle itsepäisyydelle.
xxx/ellauri167.html on line 284: "Miten Hän ansaitsee tällaista rakkautta?"
xxx/ellauri173.html on line 727: Hämmästyttävintä on, että he tekevät huijauksia, että he joskus onnistuvat luopumaan hallitusvallasta eri osavaltioissa, kun taas heidän hymyilevä, omahyväinen ja hiljainen tyhjättömyys ansaitsee vain saattohoidon. No, tämän naisen sielu, jota rakastan, valitettavasti! on sisar näille: Miss Alicia, jokapäiväisessä elämässä, - hän on jumalatar Reason.
xxx/ellauri175.html on line 192: ― Ja fantastisella on ollut päivänsä! se on vain. Elämme aikakautta, jolloin vain positiivinen ansaitsee huomion. Fantastista ei ole olemassa! päättää Edison. ― Mitä tulee musiikkiin... näyttikö sinusta... höh?... häh?...
xxx/ellauri224.html on line 330: PST. HowStuffWorks ansaitsee pienen tytäryhtiöprovision, kun teet ostoksen sivustollamme olevien linkkien kautta.
xxx/ellauri235.html on line 62: Jos luet sarjan kronologisessa järjestyksessä, et aloita Hornblowerista kapteenina, vaan keskilaivana ja luutnanttina, kirjaimellisesti oppien köydet laivaston aluksella. Hän taistelee Napoleonin sodissa Espanjan kanssa joustaen riveissä, mutta rauha Ranskan kanssa estää häntä ottamasta omaa aluksensa hallintaan, kunnes rauha katkeaa. Sitten hän ansaitsee kapteeninsa, tappaa Napoleonin ja löytää upotetun aarteen. Useiden Ranskan kanssa käytyjen taistelujen jälkeen hän on vangittu.
xxx/ellauri235.html on line 65: Mutta se ei ole hänen tarinansa loppu. Todistetun johtajan elämä ei ole hiljaista rauhan aikana. Seuraavaksi hän auttaa taistelemaan bonapartisteja vastaan, jotka aikovat murtaa Napoleonin St. Helenasta. Matkalla kotiin Englantiin hän pelastaa vaimonsa ja miehistönsä hurrikaanilta. Koko uransa ajan hän ansaitsee ritarin ja kontraamiraalin arvoarvon. Eli kronologisesti näin:
xxx/ellauri303.html on line 68: Kertoja mainitsee, että äiti "oli kaikista merkittävin, ja ansaitsee tulla muistetuksi erityisellä kunnialla. Hän näki seitsemän poikansa kuolevan yhdessä päivässä, mutta hän kantoi sen rohkeasti, koska pani luottamuksensa Herraan." Kukin pojista pitää puheen kuollessaan, ja viimeinen sanoo, että hänen veljensä ovat "kuolleet Jumalan ikuisen elämän liiton alla". Kertoja päättää äidin kuolleen kertomatta, teloitettiinko hänet vai kuoliko hän jollain muulla tavalla, esim joutumalla kinkkuvoileivälle.
xxx/ellauri356.html on line 265: Nainen, joka ansaitsee miesten halveksunnan, on ruma ja röyhkeä; hänen hiuksensa ovat villaiset, otsa ulkoneva, hänen silmänsä ovat pienet ja vaaleat, nenä on valtava, huulet lyijynväriset, suu suuri, posket ryppyiset ja hänen hampaissaan on aukkoja; hänen poskipäänsä kiiltävät purppuranpunaisena, ja hänen leuassaan on harjakset; hänen päänsä on niukka kaulassa, jossa on hyvin kehittyneet jänteet; hänen olkapäänsä ovat supistuneet ja rintakehä on kapea, ja hänen vatsansa on kuin tyhjä nahkapullo, jonka napa on kuin kivikasa; sen kyljet ovat pelihallin muotoisia; hänen selkärangan luut voidaan laskea; hänen lantionsa päällä ei ole lihaa; hänen häpy on suuri ja kylmä, ja se hengittää raadon hajua; se on karvaton, vaalea ja märkä, ja siitä ulkonee pitkä kova, rasvainen klitoris
xxx/ellauri361.html on line 244: Millainen kirja ansaitsee nimityksen kristillinen kirja, ja missä vaiheessa kirja lakkaa olemasta kristillinen kirja? Tätä ovat pohtineet lukijat, kustantajat, ja vähän Jeesus izekin, ja tästä on käyty keskusteluja myös kristillisten kustantajien omassa järjestössä. Löysimmekö me jälleen yhden niistä veteen piirretyistä viivoista? Toivottavasti emme, sillä silloin kirjojen valinta mm. TV7 Kirja ohjelmaan kävisi sietämättömän vaikeaksi, ellei peräti sattumanvaraiseksi. Niinpä kerron, millaisin perustein minä itse määrittelen kirjan kristilliseksi kirjaksi tai joksikin muuksi julkaisuksi:
xxx/ellauri387.html on line 92: Friðþjófr Uljaan saaga [fri:θjou:fr] (isl. Friðþjófs saga hins frækna) on keskiaikainen islantilainen saaga, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Se sijoittuu aikaan ennen Islannin asuttamista ja luetaan siksi muinaissaagoihin. Saaga kertoo Friðþjófr Þorsteinninpojasta, sognevuonolaisen talonpojan pojasta, joka ansaitsee lisänimensä rohkeudellaan, ja rakastuu Sognin kuninkaaksi kutsutun Belin tyttäreen Ingibjörgiin. Tämä on kuitenkin luvattu Sveanmaan (isl. Svíþjóð) kuningas Hringrille, ja alhaissyntyinen Friðþjófr saa siksi Ingibjörgin puolisokseen vasta lukuisten eri käänteiden jälkeen. Friðþjófr Uljaan saagasta on säilynyt kaksi versiota. Näistä lyhyempi on laadittu Islannissa 1200-luvun loppupuolella tai 1300-luvun alussa, mutta sen varhaisimmat säilyneet käsikirjoitukset ovat 1400-luvun lopulta. Saagan pitempi versio on todennäköisesti 1400-luvulta, ja se on säilynyt vain paperikopioina, digitaalinen on kadonnut. Kaiken kaikkiaan saagasta on säilynyt useita kymmeniä käsikirjoituksia, mikä kertoo Friðþjófr Uljaan saagan olleen hyvin suosittu. Saagan lisäksi on säilynyt myös Friðþjófrin tarinaan liittyvää rímuramurillumarei-runoutta, josta saadut vaikutteet näkyvät saagan nuoremmassa versiossa. Friðþjófr Uljaan saagaa ei ole suomennettu. Aiemmin siteerattu Isokukko Uljas on ihan toinen saaga.
32