Netzach ja Hod on niinku jumalan fiilixiä. Netzach tarkoittaa 'ikuisuus', ja tässä Kabanossissa se tarkoittaa 'voitonriemua' tai 'sen kestävyyttä'. Paul Telttakin mainizee sen pariin otteeseen (Romans 5:3, Galatians 5:22). Hod vastaavasti on 'nöyristelyä', 'rukoilua', kykkimistä herran edessä polvikyykyssä. "Loistavaa! Hyvä Voitto! Mika Häkkinen on voittanut! Hyvä Mika! Lisää samaa!"
ellauri074.html on line 276: Viimeisinä vuosinaan Cioran vetäytyi lähes täydellisesti sosiaalisesta elämästä. Aikaansa hän vietti enimmäkseen puistoissa ja hautausmailla. Viimeinen teos ilmestyi vuonna 1987. Ranskan akatemia myönsi Cioranille vuonna 1988 korkean kunnianosoituksen Grand Prix Morandin, jota kirjailija ei kuitenkaan ottanut vastaan. Cioran kuoli Alzheimerin tautiin 1995, Simone Boué kuoli 1997. Molemmat on haudattu Pariisiin Montparnassen hautausmaalle.
ellauri077.html on line 824: Tästä ei jää paljon muuta jäljelle kuin 4 legs good 2 legs bad. Örwellin olis kannattanut panostaa sääntöön 3).
ellauri082.html on line 673: Mikäli ko. alueella ei olisi Loma Lindan sairaalaa ja vanhusten hoitoon panostavaa toimintaa, niin Loma Linda ei mahtuisi listalle lainkaan, sen tunnustavat Loma Lindan alueella toimivat lääkärit ja terveydenhoidon ammattilaisetkin.
ellauri088.html on line 286: tarvetta, sillä välillä ruumiini oli niin jännittynyt, että hermoni tuntuivat korkeajännitekaapeleilta. Mutta evankeliumit eivät olleetkaan mitään satuja, vaan ne tapahtuivat oikeissa paikoissa, ihmisillă oli oikeita ammatteja, henkilöt olivat oikeasti eläneet. Ja kaikkein voimakkaimmin niistä nousi esiin julmuus. Kun olin saanut yhden luetuksi, aloitin toisen, ja tarina vaikutti vielä kauheammalta. Kyllä, se oli tyrmistyttävä kertomus. Luin ja hermostuin. Me kaikki olimme Herran palveluksessa, Herran, joka tarkkaili meitā koko ajan nähdäkseen, mitä valizimme, hyvää vai pahaa. Miten jarjetöntā, miten sellaisen orjan osan saattoi hyväksyä? Inhosin ajatusta, että Isä oli taivaissa ja lapset täällä alhaalla mudassa ja veressä. Mikä isä Jumala muka oli, mikä perhe hänen luoman olennot: minua pelotti ja samalla raivostutti. Inhosin Isää, joka oli tehnyt meidät niin heikoiksi, ainaiselle kärsimykselle alttiiksi, helposti tärveltyviksi. Inhosin sitä, että hän vain katseli, kun me sätkynuket yritimme selviytyä nälästä, janosta, sairauksista, kauhuista, julmuuksista, ylimielisyydestä ja vaikka oikeamielisistäkin tunteista, jotka epäuskon aina vaaniessa kätkivät alleen petollisuuden. Inhosin sitä, että hänellä oli neitsytäidistä syntynyt poika, jonka hän altisti pahemmalle kärsimykselle kuin luomakuntansa kurjimmat olennot. Inhosin sitä, että vaikka pojalla oli kyky tehdä ihmeitä, hän käytti valtaansa joutavuuksiin, joilla ei ollut ratkaisevaa merkitystä, muttei mihinkään mikä oikeasti parantaisi ihmisen osaa. Inhosin sitä, että pojalla oli taipumus kohdella huonosti äitiään, mutta hän ei uskaltanut käydä isäänsä vastaan.
ellauri089.html on line 360: Kip ei ehkä ole aivan parasta A-ryhmää, mutta se saa tytöt nauramaan. Vaikkei ehkä ihan toivotussa mielessä. Se nimittäin on ritari sans peur et sans reproche. Kyllä tytöt tykkää vähän tosta reprochestakin. Bad boys viehättää. Em mnä mittä miäst pelkk vaik pelkkä hiirt ja hämhäkki sanos flikk. (Uudenkaupungin seutu)
ellauri090.html on line 213: Ambos os pais de Machado de Assis sabiam ler e escrever, fato incomum na sua época e classe social. Ambos eram agregados da Dona Maria José de Mendonça Barrozo Pereira, esposa do falecido senador Bento Barroso Pereira, que abrigou seus pais e os permitiu morar junto com ela. Nascera junto a ele uma irmã, que morreu jovem, aos 4 anos, em 1845.
ellauri090.html on line 215: Quando Machado tinha apenas um ano de idade, em 1840, decretava-se a maioridade de D. Pedro II, tema que viria a tratar anos mais tarde em Dom Casmurro. Ao completar 10 anos, Machado tornou-se órfão de mãe. Mudou-se com seu pai para São Cristóvão, na Rua São Luís de Gonzaga nº48 e logo o pai se casou com sua madrasta (äitipuoli) Maria Inês da Silva em 18 de junho de 1854. Ela cuidaria do garoto quando Francisco viesse a morrer um tempo depois.
ellauri090.html on line 219: Aos 21 anos de idade Machado já era uma personalidade considerada entre as rodas intelectuais cariocas. (Riolaisissa. Akus Ankan nuoruudenkavereita oli papukaija nimeltä Jose Carioca. Daisy on Mexicosta.)
ellauri090.html on line 220: O jovem Machado aos 25 anos, 1864, gostava de teatro e lutava para subir socialmente. Foto: Insley Pacheco (não incluido).
ellauri090.html on line 234: Um de seus amigos, Faustino Xavier de Novaes (1820–1869), poeta residente em Petrópolis, e jornalista da revista O Futuro, estava mantendo sua irmã, a portuguesa Carolina Augusta Xavier de Novais, desde 1866 em sua casa, quando ela chegou ao Rio de Janeiro do Porto. Segundo os biógrafos, veio a fim de cuidar de seu irmão que estava enfermo, enquanto outros dizem que foi para esquecer uma frustração amorosa. Carolina despertara a atenção de muitos cariocas; muitos homens que a conheciam achavam-na atraente, e extremamente simpática. Com o poeta, jornalista e dramaturgo Machado de Assis não fora diferente. Tão logo conhecera a irmã do amigo, logo apaixonou-se. Até essa data o único livro publicado de Machado era o poético Crisálidas (Koteloita, 1864) e também havia escrito a peça Hoje Avental, Amanhã Luva (1860), ambos sem muita repercussão. Carolina era cinco anos mais velha que ele; deveria ter uns trinta e dois anos na época do noivado.
ellauri090.html on line 291: Machado de Assis e Carolina Augusta teriam vivido uma "vida conjugal perfeita" por 35 anos. Quando os amigos certa vez desconfiaram de uma traição por parte de Machado, seguiram-no e acabaram por descobrir que ele ia todas as tardes avistar a moça do quadro de A Dama do Livro (1882), de Roberto Fontana. Ao saberem que Machado não podia comprá-lo, deram-lhe de presente, o que o deixou particularmente feliz e grato.
ellauri090.html on line 306: Os romances machadianos tratam frequentemente da escravidão sob o ponto de vista cínico do senhor de escravos, sempre criticando-o de forma oblíqua. Sobre a escravidão, Machado de Assis já havia tido uma experiência familiar, quer por seus avós paternos terem sido escravos, quer porque lia os jornais com anúncios de escravos fugitivos. Em seu tempo, a literatura que denunciava crenças etnocêntricas que posicionavam os negros no último grau da escala social era distorcida ou tolhida, de modo que este tema encontra uma grande expressividade na obra do autor.
ellauri090.html on line 335: Uma das características mais atraentes e refinadas de Machado de Assis é sua ironia, uma ironia que, embora chegue francamente ao humor em certas situações, tem geralmente uma sutileza que só a faz perceptível a leitores de sensibilidade já treinada em textos de alta qualidade. Essa ironia é a arma mais corrosiva da crítica machadiana dos comportamentos, dos costumes, das estruturas sociais. Machado a desenvolveu a partir de grandes escritores ingleses que apreciava e nos quais se inspirou (sobretudo o originalíssimo Lawrence Sterne, romancista do século XVIII). Na representação dos comportamentos humanos, a ironia de Machado de Assis se associa àquilo que é classificado como o seu grande poder 'analista da alma humana'.
ellauri090.html on line 357: Machado dedicou seu último soneto, "A Carolina", em que Manuel Bandeira afirmaria, anos mais tarde, que é uma das peças mais comoventes da literatura brasileira. De acordo com alguns biógrafos o túmulo de Carolina era visitado todos os domingos por Machado.
ellauri095.html on line 402: 1840-luvun lopulla Rossetti alkoi näyttää maalauksiaan ja tapasi vuonna 1850 Elizabeth Eleanor Siddalin, "Lizzien", joka oli silloin 16- tai 17-vuotias. Lizziestä tuli Rossettin malli ja lopulta hänen vaimonsa. Menetettyään lapsen hän teki itsemurhan vuonna 1862; jo masentunut, hänen kuolemansa työnsi Rossettin syvempään melankoliaan. Viimeisenä kunnianosoituksena Rossetti asetti runojensa käsikirjoituksen vaimonsa hautaan, päätöstä hän myöhemmin katui. Rossetti päätti vuonna 1869 julkaista runokokoelman, ja lokakuussa hän palkkasi Charles Augustus Howellin ja muut kaivamaan käsikirjoituksen vaimonsa haudasta. Rossettin tuotantovuosi ei ollut ilman varjojaan: hänen vuoden 1892 omaelämäkerraisissa muistiinpanoissaanWilliam Bell Scott kertoi, että vierailunsa aikana Skotlannissa Rossetti osoitti pelkoa pepussa, jonka hän tunsi sisältävän kuolleen vaimonsa hengen.
ellauri099.html on line 101: Bertie RusselljättikilpikonnaveriAsthenikerENTP – Kexijäpelleanosat/files/2019/01/5A02398B-EF69-4107-B5E8-D38FB149E3CE.jpeg" height="100px" />
ellauri099.html on line 176: In fact, we don’t even know that he was called Plato, which might have been a nickname. Laertius claims that he was actually called Aristocles, after his grandfather. “Plato” is close to the word “broad” in Greek, like the broad leaves of the platanos or plane tree under which Socrates and Phaedrus sit and talk about eros. Some think that Plato was so called because he was broad-shouldered because of his prowess in wrestling. Or because he got a flat nose, maybe a wrestling memento.
ellauri112.html on line 59: Täten nykyisessä sielutieteessä on huomattavana tuntuvaa sielunelämän kokonaisuuden ja »sielullisen synteesin» tehostamista erillisten sielunainesten kustannuksella. »Sielullinen synteesi» on nykyisessä psykologiassa tavattoman tärkeä ja paljon käytetty käsite. Siten on m.m. Wundt, määritellessään sen lain että sielullisten tekijäin antamassa yhteistuloksessa (synteesissä) aina on jotakin enemmän kuin pelkästään tekijäin summassa olisi, ja johtuen siten oppiin sielullisen energian kasvamisesta, vastakohtana opille fyysillisen energian säilymisestä, antanut paljon huomatun ilmaisun puheenalaiselle käsitteelle. Kenties vielä runsaamman käytännön on se saavuttanut ranskalaisessa sielutieteessä, joka viime vuosikymmeninä mielihalulla on käsitellyt suurinta sielutieteen kysymystä, problemia tärkeimmän psyykillisen synteesin, minuuden eli personallisuuden luonteesta, synnystä ja kokoonpanosta.
ellauri112.html on line 625: Joo joo mut ketä tää nyt naurattaa? Tähän ei tule selvyyttä. No ehkä asianosaisia, sillon kun ei tee mieli itkeä. Epsanjalainen sovinisti jatkaa tästä:
ellauri115.html on line 269:

Los Serranos

Rudyardin latinanosaaminen

Palkinnot ja kunnianosoitukset