Lahtarisika Hannu tajusi että sotilaspalvelija oli kuin nuorennettu uusintapainos Antero Rokasta, rammasta kulkurista joka 1940-luvun alussa kylvi kauhua itärajalla. Rintamalla oli tapahtunut 2 hyvin raakaa sexuaalirikosta. Miesten antamat tuntomerkit sopivat täydellisesti Rokkaan. Ylen sankea priha. Juanikas virtaheponen ei pidä Väpistä, se on huomattu jo ennenkin. No aika paskahan se olikin miehexeen. Sekin oli.
25.10.2015 Viljam Pylkäs (28. helmikuuta 1912 Valkjärvi – 6. helmikuuta 1999 Lempäälä) oli suomalainen maanviljelijä, joka oli Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas esiintyvän sotilassankari Antero Rokan esikuva. Tämä käy ilmi Väinö Linnan Pylkkäälle lähettämästä kirjeestä. (Ote Väinö Linnan kirjeestä Viljam Pylkkäälle, päivätty Tampereella 23. toukokuuta 1955)
Viljam Pylkäs sai elää pitkän elämän. Hänet siunattiin haudan lepoon helmikuussa 1999 kunnioitettuna sotaveteraanina. Siitä tilanteesta ei Valkjärveltä kotoisin oleva suppliikkimies enää osannut luistella ulos. Juanikas virtaheponen ei pidä itäsuomalaisista. Väpi oli kyllä hämäläinen, Urjalan poikia, sankarien syntysijoilta. Jostain syystä Pylkästä ei mainita Quoran suurten suomalaisten badassien listalla. Siellä on Lauri Törni, se yx leukapuoli tarkkampuja, Mannerheim ja Lalli. Lälli kooros puuttuu myös. Er. epm.
ellauri066.html on line 162: Viljo Kojon kanteen tuhertama "lentävä hollantilainen" paatti on niiko vertauskuva hänen nuoruudentuotannolle ominaiselle siljolaiselle eettiselle rigorismille. (Possessiivisuffixi?) Aaltosen Väiskin daideellisempi kaxoisnaama 1940 edustaa sit tätä takinkääntöä. Väiski käytti Hellaakoskea mallina muun muassa Savonlinnan Tuomiokirkon Kirkkopuiston sankaripatsaassa. Hän on myös valanut Hellaakoskesta kaksi pronssiveistosta. Onx tää jotain homoilua? Tokkopa. Väiskillä oli vaimoja niin että päät kolkkasivat. Onnexi se oli kuuro. Kolina ei häirinnyt.
ellauri066.html on line 196: Aaro Hellaakoski aloitti kriitikon uransa kotipiirissä jo lapsena. Perheen esikoisena hän ohjaili selkein periaattein ja ankarin ottein nuorempien sisarustensa lukutottumuksia. Liian nuori pikkusisar ei saanut lukea Linnankosken Laulua tulipunaisesta kukasta, kun taas jo alle kymmenvuotiaina sisarukset olivat saaneet tutustua tunkkaisen Teuvo Pakkalan teoksiin. Kouluikäisenä oululaisessa Kaiku-lehdessä ruoti nenäkkäästi julkkixia. Runoilijan arvostelut Iltalehdessä oli suorasanaisia. "Yrmf. En tykännyt." Ankara linja jatkui ja kodin perintönä oli vahva pyrkimys totuuteen. Valheelliset taitajat tukahdutettava heti alkuunsa ja torjuttava pois runon maailmasta.
ellauri066.html on line 310: Tulpan kirjoista löytyy syvällisen moraalista informaatiota sosiaalisesta existenssistä. Sen voi yliyxinkertaistaa tutunomaisen jenkkimäisesti: salaliitot aina koittaa hyötyä pikku persusta, mutta persut, omalla araknomarxistisella silti humanistisella, jopa jalomielisellä tavallaan, aina panee kampoihin, pikku ktenofiilit. Näin. Yxinäiset sankarit joita on nähty loppumattomia klustereita jenkkifilmeissä, jatkaa yxinäistä varjonyrkkeilyä sillä aikaa kun kapitalisti nauraa koko matkan pankkiin. Herra varjele niitä liittoutumasta keskenään! Se olisi jo kommunismia!
ellauri069.html on line 336: Pienessä Sachsan tuppukylässä, Laiskis sonnustautuu porsaan asuun liittyäxeen paikalliseen festivaaliin. Joku varastaa sen polsu-uniformun ja niin Laiskiainen tuhlaa jotain aikaa nimellä "Peltikieli, Porsas-Sankari." Sit hän käväisee Leni Suolaajan pakeilla ilotalossa. Mervi on myös siellä, vaikka ne eivät kohtaa. Ilotalon razzioi militääripoliisi ezien Laiskuria. Sekaannuxessa Mervi sonnustautuu sikakostyymiin, toivoen karkaavansa. Hänet pidätetään Laiskiaisena ja ajetaan pois sairasautossa. Sairasautossa 2 tohtoria kuohizee Mervin, ajatellen et hän on Laiskuri. Hah haa! Siitäs sait Mervi! Väärä kikkeli!
ellauri069.html on line 346: Katkero ja muut kurssisankarit postittavat tonkimansa roketin erilliset osat Lüneburgin Nummelle, missä se kootaan roketixi 00001. Katkero aikoo olla roketin lastina kuin Laika-koira. Hän ei ole tismalleen matkustaja koska hän ei pysy hengissä lennosta. Hän toivoo että hänen uhri pelastaa hänen porukat.
ellauri070.html on line 436: Kuopus Nipsu kokee itsensä sukupuolueettomaxi syrjäänvetäytyjäxi. Se on antisankari. Mistä ei pidä isi eikä äitikään. Äiti oli - ssshhhhghhhh - ei sanaakaan.
ellauri071.html on line 484: Nyt ollaan jo ihan loppukärhämissä. Dillinger on pynchonista joku vapaussankari, kai kun se ryösti pankkeja. Maxaa niille samalla mitalla. Se ammuttiin elokuvateatterin ovelle. "Elämän tarkoitus on omituinen kuolema." Nojju, sanois Pirkko tästä. Ehkä sinusta, ei minusta.
ellauri073.html on line 210: John McCain oli US politiikan David Foster Wallace (jatkaa Matt): pelkkää pintaliitoa. Molempien ura oli vaihtoehtoista totuutta. Wallace oli muka “avant-garde” artisti mutta matki Hubert Selbyä, Franz Kafkaa ja 12 muuta hemmoa; McCain oli "sotasankari" joka särki 8 konetta ja särkyi kidutuxessa. (En mä ois kyllä, miettii Matt). Molemmat oli huonoja koulussa: Wallu jätti kesken tohtoriopinnot ja Johnu sai melkein potkut sota-akatemiasta. Ne oli ilkeitä naisille: Wallu stalkkasi useita naisia ja kerran työnsi tyttöystävänsä liikkuvasta autosta. McCain otti avioeron vammaisesta vaimosta ja nimitti tosta vaimoa julkisesti "vituxi". Wallace oli olevinaan omaperäinen vaikka se kirjoitti kuin ala-asteella, ja McCain oli olevinaan kapinoizija vaikka se oli rebublikaanina ihan keskitasoa. Tähän vähän lisää Wallun plitiikkanäkemyxiä:
ellauri073.html on line 227: Toisin sanoen, oikea johtaja on joku joka "auttaa" meitä voittamaan oman henk.koht. laiskuuden ja izekkyyden ja heikkouden rajoituxet ja saa meidät stahanovilaisiin ponnistuxiin, tekemään hyvempiä ja kovempia asioita kuin mitä ize pystymme. (Tommonen niinko persoonallinen treineri, tai Matt Foley, motivational speaker. I am 35 years old, thrice divorced, living in a van down by the river. Yks, kaks, Petteri mukaan. Kazokaa Lallia, kolme, neljä. Vitun Tuomo Jalantie, musta sillä ois saanut vaikka pyyhkiä koiranoxennuxia.) Lincoln oli nähtävästi oikea johtaja (onnexi se ammuttiin), ja Churchill (aimo kusipää vessa kengänkärjessä), ja Gandhi (sankarillinen ruipelo eläinlääkixen edessä jolta viedään aina rillit nenältä), ja King Kong. Teddy Kennedy ja Franklinin Benjamin, ja todennäkösest de Gaulle (se oli pitkä ainakin, ja isonenäinen, hassu verikauha päässä), takuulla ryhmä Haun palomieskoira Marshall, ja ehkä Eisengardin Saruman. No olihan tietty Hitlerkin oikea johtaja, ja eri pätevä, niin että paras varoa; eihän tää ole muuta kuin lavakarismaa. “Älä kysy mitä maasi voi tehdä puolestasi, kysy mitä sä voit tehdä maasi puolesta.” Tämmöstä totalitääristä paskanjauhantaa. Myynnin ja markkinoinnin tieteet olivat vielä kuolaavissa lapsenkengissä 1961 kun Kennedy tän kekkasi. Nuoret ihmiset tinttijulisteineen ei olleet olleet markkinoinnin uhreja koko ikänsä. Ne ei tienneet mitään kierrepalloista. Ne eivät olleet totaalisen, karmean perillä mainosmiehistä.
ellauri073.html on line 477: Onko päähenkilö sankari vai roisto? Mennäkö suoraan asiaan vai kiertäen? Vallattomasti vaiko vakavasti? Puhuja esittäytyy ja kertoo izestään. Saattaapa vähän mustata vastustajaakin.
ellauri073.html on line 554: Salaliittoteoriassa on lyhykäisyydessään kyse siitä, että maailman uskotaan olevan korruptoituneen, satanistisen valtaeliitin hallussa. Tämä valtaeliitti harjoittaa pedofiliaa suuressa mittakaavassa ja rituaalimurhaa lapsia. Tulossa on kuitenkin niin sanottu myrsky, jossa QAnon-väen sankari, Yhdysvaltain presidentti Donald Trump johtaa hyvän joukot pahaa vastaan. Trumpin johdolla sitten pidätetään joukoittain valtaeliitin jäseniä, kuten Sale Niinistö ja valtamedioiden edustajia, kuten Helsingin Sanomien toimitus.
ellauri074.html on line 106: Sit on vielä tollaset finninaamojen chicken kontestit, vaikka jalkojen katkominen junan alle. Mistään hinnasta en läxis mukaan sellaseen. Kaikki mitä nää sankarit sai aikaan oli pudottaa 15m läpimittainen paskapiirakka helikopterista USAn presidentin virkaanastujaisissa. Waude kitti. Olis edes kuollut siihen mutta ei, lisää vaan satoi samaa paskaa. Samassa alaviitteessä myös
ellauri079.html on line 197: Paras todiste miehen kelvollisuudesta tai kehnoudesta on Lätyn mielestä se, onko hänellä ystäviä vai ei. No hmm, entäs jos ne ystävätkin on paskiaisia? (Todennäköisesti onkin, samanhöyheniset korppikotkat viihtyy yhdessä saman haaskan ääressä.) Mikä tahansa kärsimys on oikeaa ja kaunista, jos tavoittelee sitä mikä on parasta izelle ja valtiolle. On todella syytä aina uskoa vanhoja pyhiä opetuxia, joiden mukaan meillä on kuolematon sielu, joka ruumiista erottuaan joutuu tuomittavaxi ja saa kärsiä ankaria rangaistuxia. Vain se pitää rupusakin kurissa ja herran nuhteessa.
ellauri082.html on line 157: Six kai Wallu hurraa amer. jalkapalloa enempi kuin individualistista tennistä. Tiimissä huonompikin peluri pääsee hurraamaan. Hyvä me! Silti sen täytyy kuvitella siinäkin olevansa primus inter pares, eli sankari. Sankarillinen se olikin, pyöreissä rilleissä.
ellauri083.html on line 398: Wallun sankarit on aika paskoja. Inhottavaa koulupoikamaista kerskailua huumeilla. Don Gately josta se rakentaa jotain simsonia on vastenmielinen väkivaltarikollinen ja narkkari. Sitäpaizi ainaskin 2x murhaaja, vaikka Wallu on löytävinään siihenkin lieventäviä asianhaarjoja. Sen outo heila Jo-Ellen ei ole paljon parempi. Onhan niillä kyllä onnettomat lapsuudet, pahoinpiteleviä isäpuolia, sukuruzaisia isiä ja niin edespäin. Siltikin ne on aika paskoja. Paskoilla vanhemmilla paskat lapset. Niin se homma etenee. Kostetaanpa kolmanteen ja neljänteenkin polveen, tuumii johtaja. Mut näinhän se justiinsa on determinismin oloissa: paskuutta ei valita valintamyymälästä, se tulee mukana jo ostoskassissa.
ellauri083.html on line 491: Tää muistuttaa kovasti Don Gatelya. Kolmas samanlainen värillinen supersankari on Hulk. Koko kolminaisuus yhdessä piparkakku-ukkosadussa:
ellauri088.html on line 39: Tulokas on yxi pienestä tosin kasvavasta kourallisesta skififilmejä joissa on NAINEN pääosassa. Joku Eric Heisserer on huomauttanut että joukko studioista lupasi ottaa leffan vaan jos sankari vaihdettaisiin miehexi. Mutta päähenkilön, lingvistiikkaexpertin (Louise Banx) naismaisuus on kriittinen osa hahmon identiteettiä. (Oikeastikin valtaosa lingvisteistä on naisia!) Hollywoodin skifi on historiallisesti luottanut sankarillisiin, toimintasuuntautuneisiin miesesitaistelijoihin. Tulokas on sixi aivan omituinen, kun siinä on briljantti, komplexi sankaritar joka ei saisi edes valomiekkaa päälle.
ellauri088.html on line 102: Kazottiin neloskanavalta toi Aliens eiku Arrivals. Onhan niissä paljon yhteistä, ahdistunut naissankari ensinnäkin (mix naisten pitää olla aina ahdistuneita pääosissa?), ja että alienit on jotenkin ällöjä, jotain matelijoita tai mustekaloja. Mix ne on niin harvoin tollasia Star Warsin söpöjä karvaturreja. Kaippa se on tätä termiittiapinan luontaista xenofobiaa.
ellauri088.html on line 106: Luvassa oli siis eeppistä skifi narratiivia. Helevetin huono skifileffa vuodelta 2016, täynnä oikein paxua amerikanismia. Filkan konnia oli vanhat roistot Venäjä ja Kiina ja totaalisen epäuskottavasti Sudan kai arabien takia ja Venezuela tiedät kyllä mix. Sankarinna oli Starwarsin prinsessa Leian näkönen huumoriton pystynenä, jonka piti kääntää Kiinan sotaministerin puhetta kun kukaan armeijassa ei osaa muka kiinaa. Minnekäs tuhannet USAn armeijan vinkuintiaanit oli jemmattu? Tyhmät armeijajäbät oli neekereitä (mustan everstin kakkosmiehenkin pitää olla musta ettei tule käskynjako-ongelmia) ja tiimin haukka sodanliezoja oli ilmeisesti paki. Mustekalat Abbott ja Costello puhalsi mustesavurenkaita. Who's on first?
ellauri088.html on line 218: Harvannäköisiä tupsuja kuin tukan jämät haisunäädän luiskaozalla. Tupsun alta haisunäädän sankarilliset pedonsilmät tarkkailevat oravaraiskoja, "pitävät niitä silmällä". Oikeasti se pitää silmällä vain viherpiipertäjiä, puidenhalaajia ja kumisaapasbiologeja jotka tulee sähläämään ja häiriköimään Mezo-firman mezää ahkerasti lakoon sahaavia motoja. Ainaista nillitystä ja pikkuoravamaista ultraäänikitinää.
ellauri089.html on line 374: El Laurin lyhkäsempi versio etiikasta: Kyse on tiimipreferensseistä. Oikein paha apina on sellainen joka pelaa tiimin kanssa nollasummapeliä: iloizee kun ne kärsivät. Keskipaha on sellainen joka pelaa tiimin kanssa yhden hengen peliä: iloizee kun voittaa ize, muista vähät välittää. Keskihyvä on tollanen tiimipelaaja joka hurraa kun sen tiimi voittaa kuha se voittaa mukana. Oikein kiltti (sankari tai pyhimys) on sellainen joka noudattaa jonkun muun esim tiimin preferenssejä mieluummin kuin omia. Tässähän se on pikku lankakerässä. Loppu on sitten seliseliä.
ellauri092.html on line 507: Leilan mukautumiskyky oli ilmiömäinen. Esimerkkinä Leilan mukautumiskyvystä mainizen 24 vuorokautta kestäneen matkan Durbanista etelä-Afrikasta Buenos-Aireslin. Laiva oli pienehkö ja puutteellisesti varustettu. Niinpä ei ollut lääkäriäkään mukana. Leila rouva hankki kaiken varalta runsaat säilyke-eväät. Tuli sitten niin ankaria myrskyjä, että suorastaan hengenvaara oli kysymyksessä. Mottin täytyi tilata laivan puusepältä erityinen suojus, jotta Leila ei putoaisi vuoteesta. Itse hän asettui lattialle makaamaan. Reippaalla mielellä he silti pysyivät, ja hytissä Leila hoiteli eväs-emännyyttänsä, milloin syöminen kävi päinsä ja palveluskuntakin oli avuton. Toisen kerran heidän oli pakko Japanin merellä matkustaa hytittömässä laivassa ja kaiken yötä maata pitkällään, pidellen kiinni kanteen ruuvatun pöydän jalasta, jotta eivät sinkoaisi yli laidan. Olipa Mottilla uskollisia ja sieviä palkallisia sihteereitäkin. Eräs, jota ei merikipu vaivannut, kiinnitti kirjoituskoneensa laivapöytään ja izensä samoin sängynpäätyyn, voidaksensa hoitaa välttämättömiä tehtäviä. Tietysti heillä oli ihaniakin matkoja, jolloin koko seurue nautti meri-ilmasta ja näköaloista, jopa kansipeleilläkin hankki terveellistä
ellauri096.html on line 403: Lainasin kirjastosta herätelainana Juotikkaan heppakirjan kai osa 2. Juotikkaan tavanomaista aspergeriskizoa nyt tyttökirjamuodossa. Tällä kertaa tommosta hevossymbolismia ja huonosti peiteltyä naisvihaa. Sankari Anu Rognathius, Anus prognathus, on selkeästi ize Juotikas. Ei kukaan esimurkku 12-vuotias heppahullu ajattele tollasta. Olen ikivanha sielu 12 vuotiaan tytön kehossa. Hippon Augustinus työntyneenä syvälle karvattomaan nieluun. Tsi sitten just toisinpäin, 12-vuotiasn aspergerin sielu prognaattisessa ruhossa pushing fifty.
ellauri097.html on line 503: Gilgamesh, toi muinainen soturikuningas, oli samannimisen eepoxen (Gilgamesh-eepos siis) sankari. Se oli luultavasti historiallisesta Urukin 5. kuninkaasta tehty sarja.
ellauri097.html on line 806: Maailmansodan jälkeen Roope Pakkanen koitti tulla toimeen miehekkäillä runoilla. Wilfred Owenin runoista näkee että maailmansota oli suuri homostelun näyttämö. Maskuliini pullistelu oli hienoa ja feminismi perseestä (kuinka sattuvaa). Sota saattoi kyllä viedä sankarilta jäsenen, se oli noloa. Ei sentään Pakkaselta, mutta reikäsuositus saattoi vaihtua. Sillä oli avioliiton vastaisia runoja (Palkkamiehen kuolema, Palvelija palvelijoille, Kotipesälle, Kotipeijaiset) mutta myös homostelumyönteisiä: Kukkatupsut ja. E.T:lle. Fin de siècle oli miehuuden kriisi viimexi ja silloinkin. Ainahan ne kriisiytyvät ressukat. Naiset on niille tuhmia.
ellauri098.html on line 135: sankari (on ei minäize mies nainen nuori vanha muu jne kuten yllä)
ellauri098.html on line 206: 10. IMPERIUMIN VASTAISKU: Sankari mietti miten hoitaa tilanne. Esim taikaesine, damselin pelastaminen distressistä, ym. Tää hetki tekee herosta heron, sovittaa sen päälle sankarin poolopuseron. Esim Jahve miettii: tossahan on toi poika aivan joutavana, hmm mitäpä jos uhrattaisiin se. Jeesus: Mitä iskä mietit? Jahve: kuule mulle tuli tämmönen ajatus...
ellauri098.html on line 267: PRINSESSA - tai palkinto jonka usein luovuttaa sen isäpappa — sankari kyllä ansaizisi sen heti muttei voi naida heti jonkun pahan tai vääryyden ansiosta, esim. pahixen syystä. Seikkailu päättyy yleensä prinsessan naimiseen, mikä on pahixelle tappio.
ellauri098.html on line 269: LUOVUTTAJA — hahmo joka on heron peetee tai antaa sille jonkun maagisen esineen, joskus testattuaan sitä enste. (Sankari ei saa olla luovuttaja.)
ellauri098.html on line 355: Heroa eli sankaria on käsitelty seikkaperäisesti ja eri kanteilta mm. albumeissa 1, 4, 6, 8, 13, 19, 23, 24, 25, 29, 30, 31, 33, 38, 39, 41, 42, 44, 47, 48, 49, 50, 52, 63, 65, 70, 71, 73, 82, 83, 88, 98. Sitä ei voi välttää kun on puhe romskuista. Romskuissa on aina 1 tai useampi ego(isti), jonka ympärillä koko fiktiivinen maailma pyörii, joko bona fide sankari tai antisellainen, kuitenkin riittävästi plusmerkkinen että "lukija" saa siihen samastuttua. Jos samastus meneekin tarinan konnille, niin jotain on pahasti pielessä, ollaan jouduttu universaaliseen trooppiin Pidetty konna. Adolf Hitlerilläkin on paljon faniklubeja.
ellauri098.html on line 357: Mä en tosiaankaan ole sankari, en edes anti enkä nais. Vihaan sankareita kuin rakkikoira. Mä oon tollanen rhipsaspis, kilvenheittäjä, annan periksi ja lähden litomaan, jätän toiset jakamaan suuret setelit. Luovuttajan rooliin sopiva. Mixi niin, kun kerta wannabe sankari on narsistin synonyymi? No koska mä oon epäonnistunut narsisti, arvonkieltäjä. Siinä se!
ellauri098.html on line 367: Hahmotrooppeja olis 40: Aina nainen, Aina mies, Vastapuolet, Arkkityyppi, Sarjishahmot, Hahmoreaktioindexi, Samistyypit, Huijari, Pollari, Rofe, Kaxikko, Haahka, Tiimi, Tinapaperi, Kopioiden lähde, Sankari, Heitukka, Oikea henkilö, Herrasväet, Opetuslapset ja suojatit, Misu, Maaginen mamu, Päähenkilö, Guru, Tavis, Näyttäytyjä, Esitaistelija, Ilmaishahmo, Kermapeppu, Pohatta, Ezijä, Näkijä, Saippuahahmo, Perushahmo, Jokeri, Videopelihahmo, Konna, Wannabe, Länkkäri, Nuorukainen.
ellauri098.html on line 371: Seija kysyi mikä turrikka mä mieluiten olisin. Aika lonkalta heitin että Väiski Vemmelsääri, Warner Bros tyyppinen joka rouskuttaa porkkanaa ja kysyy Elmeriltä "What's up Doc?". Olen erilainen kuin muut, minuun sattuu. Se on mun sankari.
ellauri098.html on line 386: Samoin lukemattomissa kissa ja hiiri-asetelmissa, missä hiiri on neuvokas sankari joka voittaa tyhmänovelan kissan sen omassa leipälajissa. Tipi ja Sylvesteri, meep meep aavikkojuoxija ja Kelju K. Kojootti. Härkä mörkö tiikeri, ne on kaikki pahoja ja vahvoja. Härkä ei kuitenkaan ole peto. Lohikäärmeet on, ja käärmekin, vaikka se on pikemminkin nörtti kuin action figuuri. Voittaa kieroudella kuin kirppu eikä haballa kuin härkä. Jatkuvien pelien teoriassa härkä ja kirppu oli tärkeitä pelaajatyyppejä. Wallun tennishahmoja.
ellauri100.html on line 1377: Barthesilla on sit tämmöinen Introduction à l´analyse structurale des récits joka on varmaan enempi relevantti näille paasauxille. Sillä on 3 tasoa, "funktiot" "aktiot", ja "kertomuxet". Fuktiot on vaikka yxityisiä sankareita kuvailevia sanoja. Nää sankarit olis sitten "aktioita" (höh?) No jo on hölmöä. Mä luulen pikemminkin että tässä kohtaa Wikipedian kirjoittajana on ollut joku harvinaisen hömelö. Pitänee hakea parempia lähteitä.
ellauri101.html on line 35: Vittu suomalaiset lehtineekerit on tietämättömiä tolvanoita. Ei "Jjjarrii!" tietystikään ize voinut kexiä "sisäistä sankaria" tollaselta kauppatieteen ylioppilaspohjalta, vaan käänsi sen jenkki motivaattoreilta, joilla sisäistetty supermies on ikivanha viidakon meemi. Olihan se jo Carl Barxin Aku Ankalla, vieläpä kaxi joista valita. Tän albumin kansikuvan miessankareista 2/3 on yrmeitä, naissankareista 2/3 maireita. Jotain sekin todistaa.
ellauri101.html on line 78: Nyt jo unohtuneilla Yhexänkulmioisilla albumissa 17 on oma pursoonallisuustaulukko ja siihen liittyvä quiz, jolla voi paljastaa oman sisäisen sankarinsa pikku etuveitikan. Enneagram is a model of the human psyche which is principally understood and taught as a typology of nine interconnected personality types. Nää on siitä kivat että kunkin tyypin helmasynnit on hyvin mukana.
ellauri101.html on line 147: Hännänhuippuna on tämmösen Carolyn Kahlil Gibranin sisätilasankaritesti. Se näyttää olevan Joseph Campbellin kirjan innoittama Jungin häkkyrän yxinkertaistus.
ellauri101.html on line 155: Joseph Campbell, arguably the greatest mythologist of the twentieth century, was certainly one of our greatest storytellers. This masterfully crafted book interweaves conversations between Campbell and some of the people he inspired, including poet Robert Bly, anthropologist Angeles Arrien, filmmaker David Kennard, Doors drummer John Densmore, psychiatric pioneer Stanislov Grof, Nobel laureate Roger Guillemen, and others. Campbell reflects on subjects ranging from the origins and functions of myth, the role of the artist, and the need for ritual to the ordeals of love and romance. With poetry and humor, Campbell recounts his own quest and conveys the excitement of his lifelong exploration of our mythic traditions, what he called “the one great story of mankind.” Hemmetti nää sen sankarit on lähes yhtä tuntemattomia kuin se ize.
ellauri101.html on line 173: "Toimittaja" Jari Sairasvyö: Sisäilevä sankari ja rahan orja: tätä v 1996 ilmestynyttä teostä myytiin 42 tuhatta ja 5 painosta.
ellauri101.html on line 178: Kirjan työnimi oli jumalan sikiö. Uskontosanasto tuo lukijan perimmäisten kysymysten äärelle. Lukijan ankea arki muuttuu pyhäxi. Sankariheimon elämä on illusorisesti ylevää.
ellauri101.html on line 188: Jarin sanomasta on tarpeettomana jätetty pois persoonallinen jumala. Haikarako? Sen tulosta me päätämme ize. Onhan meillä joka iikan sisäistetty herra, tää aikamme sankari, omin siivin viuhuttava Ikaros. Eiku peiliä vaan kehiin. Teemme jumalamme izemme kuvaxi, ja hyvä tulee ellei parempi.
ellauri101.html on line 194: Kiusaaja hajoaa tuhansixi pikkuisixi kiusoixi kuin Mikki Hiiren taikurin oppipojan taikaluudat. Ne syövät sankarista iloa Harry Potterin ankeuttajina. Tää teema on tuttu E. "hamsteri" Saariselta. Ysärimeemejä. Hizi et nää optimistitarinat on sit samanlaisia, toistensa pikkutarkkoja sinikopioita. Koska erilaisia paskiaisia on sormin laskettava lkm.
ellauri101.html on line 209: Ole oman elämäsi sankarien parasta A-sisäryhmää, kuulu sisärenkaaseen. Sankarixi kasvaminen on meidän tekeminen ihan vaan heikoimpia auttaaxemme (charity).
ellauri101.html on line 217: Sankarin väkevä vastustaja (pahat lannistajat) kiusaa messiasta odottavia hyviä apinoita, mä/me valkoiset hatut vs. ne mustahattuiset
ellauri101.html on line 225: Sankarit ovat kuolemattomia, koska he kasvavat ja jakaantuvat. Me olemme kuolemattomia, ikuisesti kasvavia ideoita, joille on annettu ruumis lainaxi. Kun apina on saavuttanut täyttymyxen, hänessä syntyy pyrkimys antaa saamansa hyvä eteenpäin - tehdä izestään kuolematon. Kun sankari murtuu, massat säntäävät hänen murujensa perään ja säilyttävät niitä pyhänjäännöxinä.
ellauri101.html on line 229: Apina alkaa härskiintyä kun se lakkaa ponnistelemasta. Älä siedä tapoja jotka aiheuttavat mielesi tai ruumiisi epäpuhtautta. Likaiset orjat ovat riskitekijä sankarin olemassaololle.
ellauri101.html on line 243: Tätä aktanttimallia soveltaa joku ämmyrkäinen Pentti Leinon juhlakirjassa tai lähtiäisniteessä Jjari!n sisäiseen sankariin. Kirjoittajaa selvästi vituttaa että Jjarri! on netonnut tällä paskalla huisisti enemmän kuin kirjoittaja (varmaan akateemiseen prekariaattiin kuuluva pätkätyöläinen) koskaan voi odottaa saavansa rojalteja Pentti Leinon juhlakirjaan kovalla vaivalla väsäämästään yritelmästä.
ellauri101.html on line 245: Tärkeä oivallus Greimaxelta aktanttimallissa on että sankari on nilkki. Siitä näkyy näät että herra se on herrallakin. Jeesus on suoritusportaassa toteuttamassa iskän tahtoa vaikka tuleekin sitten tuomizemaan loppuja porukoita iskän apulaisena. Eli siis selevä nilkki, tollanen välikappale, työrukkanen. Hän on oikea käteni kiittää Jehova. En tiedä mitä tekisin ilman sitä. Hommat menis ihan vasemmalla kädellä. No vasenkätinenhän se on toi poikakin.
ellauri101.html on line 247: Kade misu piirtää typerästi ylimääräisen nuolen armon eli aarteen vastaanottajasta sankariin. Ajatus on selkeästi kalvinistinen, eliskä ton saajan on ize ruvettava sankarixi, ei tässä mitään ilmaisia lounaita olla tarjoomassa. TINSTAAFL. Ei siinä mitään lisänuolta tarvita, kyseessä on samastus, unifikaatio: lahjan saaja on sisäinen sankarini ize, eli mä. Loppujen lopuxi ei tässä muita pelaajia tarvita kuin nro 1, jolla on koko nippu rooleja. Is it solipsistic here or is it just me?
ellauri101.html on line 261: Sairasvyö on tehnyt tunnetuksi käsitteen ”sisäinen sankari”, joka liittyy hänen valmennusfilosofiaansa. "Jjarri!"n kexasema käsite ”huomiotalous” viittaa näkymiseen mediassa näyttävien tempausten avulla. Oppi varmaan huomio-sanan Haminassa ollessa. Sen Alma mater on muka "Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu",
ellauri101.html on line 272: Sairasvyö oli valitsemassa vuoden 2011 kristillistä kirjaa. Valituxi tuli "Jjjarriii!"n Sisäinen sankari.
ellauri101.html on line 390: Sisäinen sankari. Sisäinen tuli. Väkevä ja tasapainoinen elämä on ulottuvillasi. Myynnin korkeajännitys. Vapaus! Itsensä johtamisen mahdollisuudet. Verkostomarkkinointi. Captam Apoteko. Huomiotalous. Diilin opetukset. Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä. Sisäinen tuli sammuneena pimeällä tähdellä. Nyt on kyllä tosi pimeää.
ellauri101.html on line 401: Vuodesta 2002 lähtien hänellä on ollut perstaskussaan ammattisijoittajan pippeli. Se kuuluu oikeasti Timo Mezolalle. Sillä "Jjarri!"n takana (aivan kiinni perseessä) seisoo pippeleineen pinkkisolmioinen Timo Mezola! Vähänpä tiesin. Timo on venyttänyt vielä enemmän kuin mä. Se on mun sisäinen sankari. Se tuo valoa mun pimeälle tähdelle.
ellauri105.html on line 297: 15. vyö vyötettynä kupeille, päässä muhkea päähine, sankarien näköisiä kaikki, Baabelin poikain muotoisia, joiden synnyinmaa on Kaldea,
ellauri106.html on line 290: Näille sankarille yhteistä Phillun kaa on toi narsismi.
ellauri106.html on line 315: Republikaaneilla ei ollut ollut presidenttiä sitten vuoden 1933, jolloin Roosevelt oli kukistanut epäsuositun Herbert Hooverin. Puolueen ”big government” -ideologian vastainen kampanja oli raju. Siinä vastustettiin muun muassa korkeaa tuloveroa ja valtion puuttumista eri yhteiskunnan toimintoihin. Eisenhowerin sanottiin voittaneen vaalit naisten äänin, koska hänellä oli pitkän rasittavan kauden (pula-aika, toinen maailmansota, sitä seurannut työttömyys ja Korean sota) jälkeen parempia aikoja ennustanut hymy. Politiikan ulkopuolelta tuleminen ja sotasankarin maine olivat myös osa voiton avaimia.
ellauri107.html on line 140: Pepun paskanjauhanta muka-uskollisuudesta shixavaimolle on läpinäkyvää valetta. Ize se on seemiläisheimonsa pahin semiitti. On olevinaan sankaria paxujalkaiselle ämmälle joka ei merkitse sille vähääkään. Tääkö pitäis uskoa? Uskokoon ken jaxaa. Ja samalla kuxii jotain "herttaista ja huomaavaista ja sievää opiskelijatyttöä" Karen Oakesia siinä sivussa. Ei tää nyt yhtään komputoi. Ainoa yhteinen nimittäjä sen toimille on ihan silmitön loukattu narsismi ja naisviha. Hei mutta olikohan Peppu Uranuxen poikia? Seuraava mietelmä esiintyi filmin American pastoral loppuvizinä:
ellauri107.html on line 305: Ja alkaa taas koulumestarimaisesti setäillä ja ohjata, mistä tuloksena on ettei Susaniltakaan tule edes kubilabalamenetelmällä. Vitun ääliö. Parasta Pepun naisissa on että ne vaikka tappavat izensä Pepun takia. Vitun ääliöitä. Peppu kirjoittaa narsistista melodraamaa sankarina se ize, sanoo sille kallonkutistajakin.
ellauri107.html on line 548: Phillu on moraalisen kysymyxen äärellä kuten Lordi Jim, Ivan Karamazov ja Kate Croy. Jimin ja Iivanan jo tiedänkin (kusipäitä), entäs tää Kate Crow? No se on Henry Jamexen (kusipää) antisankaritar kirjasta Pulunsiipi.
ellauri109.html on line 866: Saatuaan hyvän työuutisen Bloom rientää kertomaan siitä ystävälleen Rothille. Rothin reaktio on kylmä, hätääntynyt ja tyly. Roth antoi Bloomille kirjansa Pettämässä tavallista myöhemmin. Bloom huomasi että se on epämairitteleva kuvaus anglojuutalaisesta perheestä, joka selvästi on Bloomin oma, ja värikästä kuvausta sankarin ristiinsuihkinnasta joka selvästikin perustuu tositapahtumiin. Sitten tulee kuvaus sankarin näyttelijävaimosta, nimeltä Claire, pääpiirteissään tällänen: ikävystyttävä, keski-ikäinen, vekuttaa koko ajan sankarin rakastajattarien nuoruudesta. Bloomin reaktio oli - ylläri - että tää muotokuva oli ilkeä ja loukkaava, ja sen etunimen käyttö täysin epähyväxyttävää. Roth tuli kotiin mukanaan kalliita helyjä sovitusuhrina; Bloom vaati ezen nimeä ei mainita, mihin Roth pitkin hampain suostuikin.
ellauri110.html on line 90: Jostain syystä kirjailija silloin, kun hän suorastaan esittää henkilöittensä puhelua, katsoo velvollisuudekseen olla realisti sanan ankarimmassa merkityksessä. Silloin hän hetkiseksi repäisee halki sen päilyilevän usvaisen ajattomuuden verhon, joka peittää hänen kuvaamaansa maailmaa, ja paljastaa naulanpäähän sattuvassa väläyksessä sen, mitä se oikeastaan on: omaa meikäläistä talonpoikaismaatamme.
ellauri111.html on line 894: Salaliittoteoreetikoilla on järjestäytyneitä verkostoja, toisiinsa kytkeytyviä verkkosivustoja, konferensseja, kirjoja, dokumentteja ja PR-toimintaa. Ne kaikki muodostavat vaihtoehtoisen sosiaalisen maailman, jossa on omat sankarinsa, arvonsa, uskomuksensa ja tapansa.
ellauri112.html on line 149: II Toisessa pääteoksessaan, »Ihmisen polveutumisessa», (1871) johtui Darwin itsestään kiinnittämään huomionsa luonnon inhimillisempiin piirteisiin ja tuomaan niitä esiin. Olihan nyt todistettava, että ihmisen ja eläinkunnan välillä ei ole mitään ylipääsemätöntä kuilua, että ihmisellä eläimistön pisimmälle ehtineitten joukossa on verrattain läheisiä sukulaisia. Ihmisellä on, kuten tunnettu, yhteiskuntaelämää ja määrättyjä sosiaalisia hyveitä. Siis täytyy myös korkeimmilla eläimillä olla ainakin alkeita tämänsuuntaisiin ilmiöihin. Mikään ei ollut helpompaa osoittaa. Että lukuisat eläimet elävät joukossa, pyytävät saaliinsa yhdessä, asettavat yhteisiä vartijoita ja vaaran tullen taistelevat yhteisesti vihollista vastaan, voimakkaitten urosten suojellessa heikompia naaraita ja poikasia, se voidaan nähdä lukemattomissa tapauksissa. Nämä joukoissa elävät eläimet osoittavat usein mitä suurinta uskollisuutta »yhteiskuntaansa» kohtaan. »Lajien synnyssä» oli Darwin väittänyt, että »olemassaolon taistelun täytyy aina olla ankarimman samaan sukuun kuuluvien yksilöiden välillä». Nyt kiinnittää hän huomiota siihen, kuinka usein tapahtuu, että saman suvun jäsenet auttavat toisiaan elämäntaistelussa. Meneepä tämä auttavaisuus toisinaan tuollepuolen suvun rajojenkin. Esimerkkejä löytyy taaskin lukuisia.-- Yhteiskunnallisen viettinsä ovat ihmiset epäilemättä perineet apinan kaltaisilta esi-isiltään, sillä se löytyy alhaisimmillakin heimoilla. »Kolme vangittua patagonialaista meni mieluummin kuolemaan, kuin ilmaisi toveriensa sotasuunnitelman; he antoivat ennemmin ampua itsensä, toinen toisensa jälkeen.»
ellauri112.html on line 201: Mä oon haavexinut miellekartasta, jossa näiden paasausten sankarit ja niiden tekoset ja valoajatuxet olis yhdistetty toisiinsa nimetyillä linkeillä niinkuin Eero Hyvösen norssisammossa. Nyt huomaan iloxeni, että Unionpedian pojat on jo pitkällä sellasen kartan luomisessa automaattisesti! Kazopa vaikka tätä:
ellauri115.html on line 314: Ari Vatasella on neljä lasta, Kim (1972), Ria (1980), Tua (1982) ja Max (1990). Kim Vatanen on toiminut muun muassa rallikuski Sébastien Ogierin istuinpehmusteena. Jussi Vatanen on kotoisin Sonkajärven Sukevalta. Hänet tunnetaan muun muassa päärooleistaan Napapiirin sankarit -elokuvassa ja Kimmo-televisiosarjassa sekä vänrikki Koskelan roolista vuoden 2017 Tuntematon sotilas -elokuvassa. Vuosina 2011–2014 hän näytteli Putous-viihdeohjelmassa, jonka sketsihahmokilpailun hän voitti kahdesti hahmoilla Mr. Mallorca ja Antsku. Jääkiekkoilija Sami Vatanen on kotoisin Jyväskylän Halssilan kaupunginosasta.
ellauri115.html on line 732: Marcus Atilius Regulus (kuoli mahdollisesti 250 eaa.) oli Rooman tasavallan konsuli ja sotilasjohtaja, joka nähtiin Roomassa sankaruuden esikuvana. Perimätiedon mukaan Regulus pysyi vangittuna Karthagossa kunnes hänet lähetettiin Roomaan neuvottelemaan joko rauhasta tai vankienvaihdosta. Hänen kerrotaan vaatineen senaattia kieltäytymään Karthagon ehdotuksista, minkä jälkeen hän noudattaakseen vapauttamisensa ehtoja palasi vankeuteen Karthagoon huolimatta roomalaisten vastustuksesta. Hänen vangitsijoidensa kerrotaan nopeasti kiduttaneen hänet kuoliaaksi. Reguluksen toiminta nähtiin osoituksena sankarillisesta kestävyydestä. Paras aikakautta käsittelevä säilynyt lähde, kreikkalainen historioitsija Polybios (n. 203–118 eaa.) ei mainitse Reguluksen kuolemaan liittyvistä tapahtumista, mutta se mainitaan vuonna 129 eaa. konsulina toimineen Gaius Sempronius Tuditanuksen fragmenteissa. Jotkut historiantutkijat ovat arvelleet, että kertomus Reguluksen kiduttamisesta olisi keksitty puolustamaan sitä, että Diodoros Siculuxen mukaan roomalaiset kiduttivat kahta karthagolaista sotavankia Reguluksen lesken käskystä.
ellauri117.html on line 627: Locken läheinen ystävä Lady Masham kutsui hänet vuonna 1691 Sir Francis Mashamin maatilalle Essexiin. Locke vietti siellä viimeiset vuotensa vaihtelevassa terveydentilassa kärsien välillä astmakohtauksista. Hänestä oli kuitenkin tullut whig-puolueen älyllinen sankari. Noihin aikoihin Locke kävi keskusteluja eri asioista muun muassa John Drydenin ja Isaac Newtonin kanssa. Like 'This asthma will be the death of me.' 'Please pass the piece of liver if you're done with it Isaac.'
ellauri118.html on line 406: Millainen on uskottoman romaanisankarittaren mieli? Kuinka kirjallisuuden vakiintuneet muodot vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme todellisia ja fiktiivisiä mieliä? Onko toinen mieli vain lukijan fantasia? Ovatko aviorikosromaanit fantastisia? Uskoton mieli ja tekstuaaliset petokset pohtii kriittisesti kertomuksen ja mielten tutkimuksen ajankohtaisia kysymyksiä. Samalla se kartoittaa länsimaisen kaunokirjallisuuden uskottomuustraditiota. Tutkimuskohteet ulottuvat 1600-luvulla julkaistusta Madame de La Fayetten Clèvesin ruhtinattaresta Gustave Flaubertin Madame Bovaryyn, Kate Chopinin feministiseen klassikkoon Heräämiseen ja lopulta tosielämän kertomussikermään, joka syntyi Clintonin ja Lewinskyn seksiskandaalin ympärille. Mitä yhteistä on Emma Bovarylla ja Monica Lewinskylla ja missä määrin lukutapamme tuottavat heidän välilleen yhtäläisyyksiä? [Kiintoisa kysymys. Tärkeä ero kuitenkin että Monica imutti Billin siggeä, mitä Madame Bovary ei tiettävästi tehnyt.] Teos tarjoaa seitsemän tapaustutkimuksen lisäksi moniulotteisen kuvan narratologiasta ja mielten tutkimuksesta strukturalismin ajoilta tämän päivän monialaiseen kognitiotieteeseen. Teoksen esittelemät ja kommentoimat teoriat ja metodit ovat kirjallisuustieteen lisäksi sovellettavissa kulttuurintutkimukseen, sosiaalitieteisiin ja lingvistiikkaan.
ellauri118.html on line 573: Eli siis onko kirjan heppujen ymmärtäminen sama vai eri asia kuin kaverien? Onko kirjalliset henkilöt tai vaikka leffan sankarit joteskin erilaisia? No ei välttämättä Maija sanoo mut onhan siinä se kertojakin välissä. Siis pitää ymmärtää myös se.
ellauri118.html on line 575: Maija kirjottaa kiemuraisesti kuin Aku Ankan valssikuningas. Mut taas on kyse siitä kuka kertoo, minä vaiko se. Luultavimmin aina minä, silloinkin kun sankari on se. Eli romskut on tollasia Caesarin Dr Bello Gallico, heppu kertoo izestään 3 persoonassa. Tuli näki ja voitti. Siinä näkijä missä tekijä.
ellauri118.html on line 649: Her bright Eyes sweat, and yet Severe, Sen kirkkaat silmät söpöinä, silti ankarina,
ellauri119.html on line 787: Helsingin Sanomien haastattelussa (Kapitalistin muotokuva, 12.2.2012) Wahlroos "nimeää kolme itselleen tärkeää ajattelijaa". He ovat moraalifilosofi ja taloustieteilijä Adam Smith, taloustieteilijä Milton Friedman ja – Ayn Rand. Atlas Shruggedissa Ayn Rand jakaa kansalaiset "ryöstäjä-pummeihin" ja "tuottajiin". Ideana on, että laiskat ja epämoraaliset ryöstäjä-pummit vaativat itselleen koko ajan enemmän ilman, että he tuottavat mitään. Lopulta sankarikapitalistit kyllästyvät Yhdysvallat vallanneeseen kollektivismiin ja menevät lakkoon.
ellauri132.html on line 371: Ei kaikki sankarit onnistu muuttamaan juttuja.
ellauri132.html on line 374: Ei kaikki sankari haluu sekaantua asiaan.
ellauri132.html on line 648: Sankarin matka. "Sankarin matkassa” stoorin sankarin on kärsittävä 1/2 asiasta: tunnistus ja tilanteen nurjistus. Jotain pitää tapahtua ulkopuolelta joka inspiroi sankaria niin ettei hän/hiän ollut huomannut sitä aiemmin. Sitten sen pitää suorittaa kvesti ratkaistaxeen tilanteen.
ellauri132.html on line 691: Alku. Sun novellin alun pitää urakoida ankarasti. Sen pitää esitellä sankarillinen hero, puolivillainen roisto, stoorin maailma, sekä stoorin dramaattinen kymysys, ja sen pitää tehä tää kaikki niin energisesti että sä tempaat lukijan kaulurista heti alusta. Prologi voi olla hyvä herättämään lukijan huomion. (Älä usko Leonardia, se on pelkkä toimittaja ja kirjottaa pulppia.)
ellauri132.html on line 705: Mikä tahansa tilanne mitä sun sankari on naamakkain alussa tai keskellä sen pitäisi paheta. Jos ize stoori nuupahtaa, muista että stakejen pitää kasvaa lisääntyvästi korkeammaxi sun protagonistille. Heitä esteitä niiden tiele, vaikket edes tiedä miten ne siitä selviävät. Tästä ette kyllä selviä. Nähdään! Ota mallia Kelju K Kojootista. Joskus hahmojen pakottaminen soppeen voi stimuloida sun ongelmanratkaisutaitoja. Esim Deus ex Machina on hyvä kepponen.
ellauri132.html on line 716: Luo esteitä sun sankarille.
ellauri135.html on line 397: Viu on demoni Gogolin samannimisessa kauhujutussa, joka voi nähdä kaiken. Khomalla (sankari) razastaa joku noita, joka muuttuu mehukkaaxi neidoxi, ja osat vaihtuvat. Loppupeleissä kehään astuu Krangin näköinen Viu joka on karvainen ja jolla on mustalla maalla töhritty rautanaama. Sen raajat on kuin juuria. Viu käskee nostaa maahan asti roikkuvat silmäluomensa niin eze näkee Khoman (sankari). Khoma ei pysty jättämään kazomatta, Viu näkee Khoman taikapiilopaikan, kaikki pahat henget hyökkäävät, ja Khoma kuukahtaa. Kukko kiekuu, mzue on jo toinen kiekaisu, ja "peikot" jotka ei pääse käpälämäkeen jää kirkkoon nalkkiin. Kirkko peittyy rikkaruohoihin ja pusikkoon.
ellauri135.html on line 655: Penzan alueella isoäidin puolison kartanossa meni runoilijan lapsuus. Kotikoulutus oli monipuolista: vieraiden kielten opit, musiikki, piirustus. Myöhemmän luovuuteen vaikuttivat merkittävästi hänen matkansa Kaukasuksella, jossa Michael sai läpi kivennäisvesien käsittelyn. Tässä eteläisessä lomassa runoilija vieraili kolme kertaa ja kirjoitti monia Kaukasiassa liittyviä teoksia. Vuonna 1827 hän muutti Moskovaan isoäitinsä kanssa. Lermontovin lasten elämäkerta osoittaa, että runoilijan persoonallisuudella ja hänen lisätehtävyydellään oli kuvaamaton vaikutus isänsä kuva romanttiseksi sankariksi. Esimerkiksi teokset kuten "Ihmiset ja intohimot" sekä "Strange Man" sisältävät kaikuja vanhempien perhekonnerikosta.
ellauri135.html on line 694: Koko on heterogeeninen: Nelijalkainen iambus on leikattu monipysähdyksellä. Sama voidaan sanoa riimeistä: se on joko risti tai rivi riviltä. Partikkelit, pronominit, substantiivit ja äärettömät pronominit. Tällainen runon rakenne auttaa välittämään suosittua puhetta osoittamaan sankarin olevan tavallinen sotilas.
ellauri135.html on line 696: Lyyrinen sankari on tavallinen sotilas, joka oli kuollessa haavoittuneena ja tietäen kuolevansa, antaa useita tilauksia ystävälle ja välittää sanallisesti hänen erikoisen testamenttinsa hänelle. Hän pyytää, ettei puhu kuolemasta isälleen ja äidilleen, mutta pyytää välittämään tämän viestin rakastetulle naiselle, joka on varma, että hän ei tunne tunteita häneen. Hän on varma, ettei kukaan huolehdi hänen kuolemastaan. Sankari on todennäköisesti yksinkertainen talonpoika, ja asepalveluksessa on rikottu hänen elämänsä. Ehkä hän on vielä nuori, mutta hän hautaa jo itsensä, koska sotilasvelvollisuus ei anna hänelle mahdollisuutta palata.
ellauri135.html on line 698: Huolimatta sankarin heikosta sosiaalisesta asemasta, tunnustamme siinä itse kirjoittajan, joka vihjaa surulliselle kohtalolleen. Monet ovat yhtä mieltä siitä, että lyyrisen sankarin ja kohtalonsa kautta Lermontov halusi paitsi koskea lukijoiden sydämiin myös välittää oman testamenttinsa, koska hän uskoi olevansa samanlainen kohtalo. Salaperäinen naapuri on esimerkiksi Mikhail Yurievichin, Varvar Lopukhinin, ensimmäinen rakkaus, joka avioitui varakkaan maanomistajan kanssa. Kirjailijan vanhemmat olivat jo tuolloin kuolleet, siellä oli vain isoäiti, joka vanhuuden vuoksi ei kyennyt selviytymään pojanpojan kuoleman uutisista.
ellauri135.html on line 700: Pääteema on kuolema.. Siinä kirjailija näkee elämänsä loogisen lopputuloksen, jota kukaan ei tarvitse. Hän puhuu kuolemasta rauhallisesti ja jopa välinpitämättömästi, ikään kuin hän ei anna pirun siitä, kuinka seuraava taistelu loppuu. Hän huomauttaa kuitenkin ironisesti, että "hän rehellisesti kuoli kuninkaan puolesta". Miksi ironista? Kyllä, koska kuningas itse lähetti hänet teurastettavaksi, ja runoilija vihasi sotilasasioita, joten hänellä ei ollut halua harjoittaa sitä, vielä vähemmän kuolla hallitsijan nimessä, jonka kanssa kirjoittajalla ei ollut suhdetta. Nikolai Lermontovin kuoleman jälkeen Nikolai Ensimmäinen itse sanoi: "Koiralla on koiran kuolema." Siksi runoilussa runoilija ei kuvaa sankarillista uhraamista kotimaansa nimissä (hän ei kuole isänsä puolesta, vaan hallitsijan puolesta), vaan teloituksen, johon hän oli tuomittu kuninkaan määräyksellä.
ellauri135.html on line 704: Runo on kyllästynyt yksinäisyyteen, se tekee lukijasta surullisen. Erityisen vaikuttava on rauha, jonka kanssa sotilas puhuu kohtalostaan. Hän on rauhallinen välittömässä kuolemassa, mutta lukija ymmärtää, että sankarille tapahtui epäoikeudenmukaisesti, hänen täytyi nauttia hiljaisesta elämästä, mutta kuoli taistelukentällä, eikä kukaan muista hänen kuolemaansa jälkeenpäin.
ellauri135.html on line 712: Runossa on paljon puutteita, jotka ilmaistaan ellipseinä ja huutomerkkejä. Se auttaa myös välittämään vilkkaan yksinkertaisen puheen. Kaikki tämä saa lukijan myötätuntoiseksi sankarille, uskovan hänen tarinansa.
ellauri135.html on line 757: Runon "Testamentti" kirjoitti Lermontov vuonna 1840, kun hän oli jo toisessa maanpaossaan Kaukasuksella. Monet tutkijat pitävät sitä profeetallisena testamenttina runoilijasta itsestään. Lyriikan sankarin tarina muistuttaa todella paljon Lermontovin kohtalosta. Ehkä hän kuvitteli näin tulevaa tulevaisuuttaan.
ellauri135.html on line 759: Teos on monologi kuolettavasti haavoittuneesta sotilaasta, jonka kanssa hän puhuu läheiselle ystävälleen. Lyyrinen sankari tietää, ettei hänellä ole kauan elinaikaa, joten hän haluaa viettää viimeiset tunnit yksin uskollisimman henkilön kanssa. Tämä ilmaisee Lermontovin henkilökohtaista melankoliaa, joka kärsi jatkuvasti yksinäisyydestä. Runoilijan harvat omistautuneet ystävät jäivät Venäjälle. Kaukasuksella hänellä ei koskaan ollut aikaa tai hän ei voinut päästä lähelle ketään, joten hän pitää "veljensä" läsnäoloa ihmisen kuoleman hetkellä erittäin arvokkaana ja tärkeänä.
ellauri135.html on line 761: Kuolleen päättely on sopusoinnussa Lermontovin ajatuksien kanssa. Hän ei heti päätä, kenen puoleen kääntyä välittäjänsä kautta. Hänen koko elämänsä ja sotilaalliset ansionsa eivät kiinnosta ketään. Lyyrinen sankari tajuaa valitettavasti, ettei edes hänen kuolemansa voi innostaa ketään ja aiheuttaa vilpitöntä myötätuntoa. Ilmaus "jos joku pyytää ..." sisältää valtavan katkeruuden. Kuoleva saa viimeisen mahdollisuuden puhua ennen kuolemaansa, mutta hänet pakotetaan ystävän kautta puhumaan itse asiassa ensimmäiselle kohdatulle henkilölle. Sankari ei kuvaile kuolevaisen haavansa yksityiskohtia, vain huomauttaa vaatimattomasti, että "hän kuoli rehellisesti kuninkaan puolesta". Hän vain pahoittelee, että hänet haudataan vieraalle maalle, ja pyytää välittämään pokkurointinsa ”kotimaahansa”.
ellauri135.html on line 763: Lermontovin vanhemmat eivät olleet tuolloin elossa. Teoksen sankari on ollut sodassa pitkään eikä hänellä ole tietoa isästään ja äidistään. Jos joku heistä on vielä elossa, hän pyytää ystäväänsä olemaan lisäämättä suruaan ja sanomaan, että hänen poikansa ei todennäköisesti palaa pian.
ellauri135.html on line 785: Lermontovin taiteen ihailijoita kutsutaanhänen runonsa "Testamentti" on profeetallinen, siinä hän ennusti kuolemaansa ja sanoi hyvästi ympäröivälle maailmalle. Itse asiassa tässä työssä ei ole mitään tekemistä kirjoittajan kanssa, hän kirjoitti sen vuonna 1840 tunnustuksena haavoittuneesta sankarista, jolla on vain muutaman päivän jäljellä elää ja jopa tunteja. Ensi silmäyksellä Mikhail Yurievichin kohtalosta ei ole yhtään analyysiä. "Testamentti" Lermontov on omistettu kaikille Venäjän armeijan palveleville sotilaille.
ellauri135.html on line 789: Lermontovin tahdon analysointi. Tunnuksen mukaan runussa kuvataan haavoittuneen sotilaan kohtalo puhuu ystävälle. Sankari kysyy täyttävänsä viimeisen tahtonsa, ymmärtää, ettei kukaan odota häntä, hän ei tarvitse ketään, mutta jos joku kysyy hänestä, toverin on sanottava, että soturi ammuttiin rintaan ja rehellisesti kuoli Tsarille. Sotilas huomaa, että hänen ystävänsä ei todennäköisesti löydä kaveria elossa, mutta jos he eivät ole kuolleita, niin hän järkyttää vanhuksia ja sanoo, että hänen kuolemansa ei ole välttämätöntä. Totuus voidaan kertoa vain naapuriin, jossa sankari oli kerran rakastunut. Hän vilpittömästi itkee, mutta ei ota sydämensä kuolemaansa.
ellauri135.html on line 791: Kuka oli runon sankari, ei näytä analyysia. "Testament" Lermontovin avulla voit tarkastella 1800-luvun yksinkertaisen venäläisen sotilaan elämää. Näinä päivinä armeija oli kutsuttu 25 vuotta, tänä aikana monet kuolivat sodissa ja ne, jotka olivat elossa, kukaan ei odottanut kotia. Runo kertoo tavallisesta talonpoikaispojasta, jonka kohtalo oli ristissä. Kun hänellä oli perhe, rakastaja, mutta armeija otti kaiken häneltä. Naapurityttö jo unohti olemassaolonsa, vanhemmat kuolivat. Sankaria ei edes horjuttaa hänen nopean kuolemansa, mikään ei pidä tässä maassa - tämä on analyysi.
ellauri135.html on line 795: Ensinnäkin kirjailija on aivan kuten hänen sankarinsa, kuoli linnun rintakehästä, mutta ei taistelukentällä vaan kaksintaistelussa. Toiseksi runo "Testamentti" Lermontov kirjoitti, kun hänen vanhempansa eivät enää olleet elossa, hänen isoäitinsä pysyi, mutta hän ei pitänyt häntä läheisenä ystävällenä ja tunsi häntä ristiriitaisia tunteita. Naapurin kuva, Mikhail Yuryevich, olisi voitu erottaa monista naisista, joita hän ihasteli ja katsoi hänen mussoistaan. Todennäköisesti hänellä oli mielessä Varvara Lopukhin - tämä tosiseikka on analyysi.
ellauri135.html on line 799: Runon testamentti Lermontov. Lermontovin "testamentilla" on joitainei vastaa kirjoittajan elämää. Runoissa tilanne esitetään niin, että tyttö unohti sankarin, mutta itse asiassa se oli Mikhail Yurievich, joka katkaisi suhteensa naiseen, jota hän idolisti, koska hän ei voinut saada hänet onnelliseksi. Lopulta Barbara Lopukhina pahoitteli, että hän ei voinut viettää elämänsä viimeisiä kuukausia rakkaan.
ellauri135.html on line 888:
Joskus yksinkertaiset ilmeet tekivät hiänet melkein tavallisen ja joskus hiän oli melkein kaunis. Tämän huomasi myös rakastunut Mikhail Lermontov, ja Barbara Lopukhina ilmestyi ennen lukijaa Faithin muodossa romaanin "Aikakauden sankari" - aivan yhtä yhtenäisenä, syvänä, viehättävänä ja yksinkertaisena, lempeällä ja kirkkaalla hymyllä ja jopa samalla moolilla kasvoilla. Nykyajat kutsuvat tytön "täynnä ihanaa", nuorta, makeaa ja älykäs. Monet mainitsevat, että läheiset ystävät ja ystävät tekivät hauskaa tästä moolista ja Varvara Alexandrovna Lopukhina nauroi heidän kanssaan. Naura sinäkin.
ellauri135.html on line 902: Avioliitossa hiän ei ollut onnellinen. Mies ei ollut yhtä kateellinen kuin Lermontov, ja hän kieltäytyi puhumasta runoilijasta. Useita tapaamisia pallojen ja juhlallisuuksien kanssa miehensä kanssa tapahtui, ja kaikki Lermontovista saivat sen. Nämä vierailut Barbaraan olivat katkera: terävä kielen runoilija pilkkasivat avoimesti paitsi miehensä kuin miehensä, hän sai myös taintoja. Monissa teoksissa runoilija kuvaili tätä tarinaa - kaikki hänen sankarillansa, sekä ulkoisesti että sisäisesti Barbaran kaltaiset, ovat syvästi tyytymättömiä, ja heidän aviomiehensä ovat täynnä mitään. Bakhmetev Lermontov vihasi ja ei pitänyt arvokasta onnea ihmisenä lähellä ja keskinkertaisena.
ellauri135.html on line 917: Samana vuonna runo "Jätä turhaa huolta". Tässä Lermontovin optimistinen mieliala, lyyrinen sankari näyttää siltä, että tunne käynnistää, hän on jopa varma. Vot runoilijan sydän lyö kussakin baarissa, hän castigates hänen menettänyt uskonsa ja ei kallista sielua ja näkee urkuharmonin jopa vastavuoroisuutta. Vuonna 1841, yksi kuuluisimmista runoista, ei omistettu Varvara Lopukhinalle: "Ei, en rakasta sinua niin intohimoisesti ..." - täynnä muistoja menneestä ja vahvimmasta rakkaudesta.
ellauri135.html on line 918:
Samana vuonna kirjoitettiin runo "Jätä turha ei se huoli ". Tässä Lermontovin mieliala on optimistinen, lyyrinen sankari tuntee, että vastaus on reagoiva, hän on varma siitä. Yksi kuuluisimmista runoista, joka ei ole kirjoitettu Varvara Lopukhinalle, kirjoitettiin vuonna.Tämä on "Ei, ei niin innokkaasti rakastan sinua ..." - täynnä muistoja menneisyydestä ja vahvimmasta rakkaudesta.
ellauri140.html on line 122: Introduced in the first canto of the poem, he bears the emblem of Saint George, patron saint of England; a red cross on a white background that is still the flag of England. The Redcrosse Knight is declared the real Saint George in Canto X. He also learns that he is of English ancestry, having been stolen by a Fay and raised in Faerieland. In the climactic battle of Book I, Redcrosse slays the dragon that has laid waste to Eden. He marries Una at the end of Book I, but brief appearances in Books II and III show him still questionng thoroughly the choice. Punasen ristin ritari tuo mieleen Foster Wallacen skroden sankaripulzarin, mikä sen nimi olikaan. Se nenäliinaan piiloutunut ämmä olis tää Aku Ankan Una.
ellauri141.html on line 707: Historiantutkijamme ovat jo aikoja sitten osoittaneet, että kansamme ristiretkien aikana oli samalla kehitystasolla kuin sen läntiset naapurit. Tälläpuolen Pohjanlahden elettiin silloin yhtä voimakasta sankarielämää kuin tuollapuolenkin. Mutta Selma Anttila yhtyy vanhaan virteen: Me, suomalaiset, olimme barbaareja, joille ruotsalaiset toivat uuden uskon, sivistyksen ja lempeämmät tavat. Rökitettävä tuollaiset wimpyt on!
ellauri141.html on line 739: Tollanen nollasummapelin asetelma on aivan perseestä. Ei kukaan ole noin täydellinen, ei ainakaan mikään apina osaa sellasta uskottavasti satuilla. Kun lukee noiden abrahaminuskoisten pyhiä kirjoja, niin niissä on kaikki hemmot vähintään yhtä paskiaisia kuin oikeesti, ellei paskiaisempia just six, että ne on niin yxisilmäisiä sovinisteja. Ja niiden jumalakin, toi muka täydellinen kaveri, osoittautuu ihan yhtä paskiaisexi. Se tässä eniten vituttaa, että nää kirjat ja niissä seikkailevat sankarit on tosiaan aivan moraalisesti mätiä mut sit uskotellaan ihan vakavalla naamalla just päinvastaista. Ei siinä sinänsä mitään et ne on mulkeroita, sellaisiahan aapat ovat, mutta että niitä sitten kehataan ihan etenkehaten kehua jotenkin supermiehixi. Ei ne oo! Ne on aivan surkimuxia, ja ilkeitä vielä kaiken lisäxi.
ellauri141.html on line 785: Esim Hugo von Hofmannsthal (toinen mitättömyys) koskaan ilmestymättömässä esipuheessaan saxalaiseen laitoxeen puhuu narratiivista. Hahaa, eise ole, Saint John vain narrasi, pelkkää perseilyä se on! Toinen hölmö T.S.Eliot, joka englanninsi sen, oli näkevinään siinä X cantoa, jossa väliin perustetaan kaupunkia ja väliin matkustellaan yhä syvemmälle autiomaan uumeniin. Mut ei sekään siitä oikein saa valmista. Ei siinä ole juonta siteexi eikä sankariakaan. Ihan paska kertomuxena. Alussa ja lopussa on joku chanson kuitenkin.
ellauri142.html on line 371: Haha, tässähän on silverbäkkien kexeliäs lohdutus arkajalka sankarille: eihän tässä kukaan oikeasti kuole, eikä hevin satukkaan. Kelju K Kojootti saa alasimen päähän tai kassakaapin ja seuraavassa jaxossa se juonii jo uutta kepposta. Päättäväinen järki (ymmärrys, buddy), oi sinä kurujen ilo,
ellauri144.html on line 195: José Julián Martí Pérez (28. tammikuuta 1853, Havanna, Kuuba – 19. toukokuuta 1895, Kuuba) oli kuubalainen kirjailija, kansallissankari ja maan itsenäisyystaistelun henkinen johtohahmo. Kuubassa häntä pidetään maan yhtenäisyyden symbolina, ja häneen viitataan nimellä El Apostol de la Independencia Cubana (suom. Kuuban itsenäisyyden apostoli).
ellauri146.html on line 826: Peppu oli jo 9-vuotiaana hapannaama, irvistelijä, pieni röyhkimys ja kvetch, sen piipityxessä oli aina oma pieni raivostuttava narinansa, aina jotain vastahankaista ja kaunaista, ikäänkuin (äiti sanoo) maailma olisi velvollinen huolehtimaan hänestä, mutta tyhjännauraja ja klovni myös, joka menee kazomaan Eretz Yisroelin miehiä. Turhaan se kuvittelee suutelevansa "suloista tytärtään" ja "etevää poikaansa", ei siitä ole siihen. Sen sankarit oli Tom Paine ja Abe Lincoln.
ellauri147.html on line 677: (Martin on primäärinarsismille hyvin hyvin vihainen.) Säuglingtutkimuxissa ei näy siitä mitään merkkiä. Ei imeväiset ole ameeboita vaikka imevätkin tissiä, niillä on vahva kazekontakti primääriobjektiin, joka ei ole siis vaan tissi, vaan äidin pärstävärkki. Ameebaläppä on tarmokkaasti torjuttava. Se on infektiöösi. Perinteiset kallonkutistajat puolustautuvat samalla keinolla kuin saarnaajat: ei se ole tässä tärkeää mikä on totta, vaan miltä tuntuu, ja mikä tehoaa. Analyytikkojen turinat tiettävästi toimivat, samantekevää ovatko ne jossain hämärässä mielessä "totta" vai ei. Potilaat tykkää niistä. Lasten ja äitien vuorovaikutuxen tutkiminen on un-psychoanalytisch, se kuuluu jonnekin sosiopsykologian reservaattiin. Näin siis 70-luvulla, jolloin Martin opiskeli Bambergissa. Tällänen kaxoisstandardi, Revue des Deux Mondes (jota luki Tolstoin Lekan sankari teoxessa Ylösnousemus) ei käy ollenkaan päinsä enää, Martin terottaa, eläköön siis Winnicot!
ellauri150.html on line 444: Suurimman inspiraationsa teos oli tosin saanut alun perin tapauksesta toisen maailmansodan aikana, jossa Yhdysvaltain armeijan sotilaskarkurit pahoinpitelivät ja raiskasivat Hesburgerin vaimon Lynnen ja aiheuttivat keskenmenon. Lynnestä tuli pulzari. Kun se kuoli, Hesburgerillä oli jo toinen hoito valmiina. Kirja oli kirjoitettu eräänlaisena vapaan tahdon ja moraalin tutkimuksena, jossa nuori antisankari Alex, joka vangitaan lyhyeksi jääneen väkivallan ja sekasorron uran jälkeen, käy läpi vastenmielisyyden terapian hillitäkseen väkivaltaisia taipumuksiaan, mikä johtaa lopulta siihen, että hänestä tulee puolustuskyvytön muita ihmisiä vastaan ja hän ei pysty nauttimaan lempimusiikistaan, joka väkivallan lisäksi oli ollut hänelle kovaa nautintoa. Hesburger sai ketjureaktion Debussyn Faunin iltapäivästä. Sehän on se Mallarmén runo jonka alkupään mä suomensin. Se halus pianistixi muttei piässyt. Tietokirjassa Flame into Being (1985) Burgess kuvaili Kellopeliappelsiini -kirjaa hänen "jeu d'espritiksi (“pelin henki" ??? paskanmarjat typeryxet, pikemminkin Gedankenspiel, ajatusleikki), joka toteutettiin kolmessa viikossa, ja joka tuli tunnetuksi lähdemateriaalina elokuvalle, joka näytti ylistävän seksiä ja väkivaltaa," viitaten Stanley Kubrickin vuonna 1971 ohjaamaan samannimiseen elokuvasovitukseen. Hän lisäsi:
ellauri155.html on line 175: sankari, pohatta, hero, ulaani, hermanni, executive, urho, pyhä yrjö, urheilija, lahtari, private dancer, palomies, järjestysmies, poliisi, yrittäjä, yhteysmies, liaison, attashea, toimizija, toimittaja, toimija, robotti, maalivahti, porzari, lainvartija, guardian, asiamies, asianajaja, varainhoitaja, meklari, taistelija, terroristi, piirimyyjä
ellauri155.html on line 578: Toinen yhtä ilmeinen tiivistys on että ylevyys on sama asia kuin alhaisuus, kazottuna pesän huipulta vs. pohjalta. Samaa kilpailua alias omanvoitonpyyntiä mutta isommissa yxiköissä, esim. isänmaallisuus vs. ahneus. Vihainen ampiainen on ilkimys, uhrautuva mehiläinen sankari, sen voi Darwin totistaa.
ellauri159.html on line 428: Säännöt on kai annettu tärkeysjärjestyxessä. Sen voi päätellä siitäkin, että katoliset kuolemansyntiluettelot esim. Al Dente sijoittaa alkupään sääntörikkurit kuumempaan paikkaan kuin häntäpään elostelijat. Johtoportaan reviiri on selkeesti tärkein kaikista. Dantellakin valtiorikos oli suurin synneistä. Homoilusta tuli suht pientä sakkoa, ja asianmukaisiin reikiin panosta ei usein sitäkään. Darwinin KILL! KILL! käskyn suosittamaan murhaamiseen on hemmetisti lieventäviä asianhaaroja niet siitä rangaistaan vaan jos tapaus on oikein röyhkeä, eli siihen liittyy vääriä reviiriaspekteja. Ulkotiimiläisten nirhaaminen ei ole mikään murha vaan urheaa isänmaallista sankarillistä toimintaa. Izepuolustuxessa on samoin A-OK niistää henki toiselta, ettei oma menisi. Ei sitä toista nyt IHAN niin paljon tarvi rakastaa kuin izeä.
ellauri159.html on line 1316: Tapasin paljon kirjailija-aloittelijoita, jotka pilkkasivat pilkkaamasta päästyään vakiintuneita kirjailijoita ja niiden runoja, novelleja ja artikkeleita. Tajusin silloin sen minkä olin oikeastaan tiennyt jo pitkään että huonot kirjoittajat ovat usein toisten kirjoittajien ankaria kriitikkoja. Heidän kritiikkinsä oli terävää ja tarkkaa. Jotkut osoittivat jopa täsmällisesti suurten kirjailijoiden virheitä. Mutta tämä et estänyt heitä itseään kirjoittamasta hämmästyttävän kömpelösti. Sama koski tapaa jolla he arvioivat toisten luonnetta. Egoistit puhuivat halveksivasti egoisteista, typerykset nauroivat toisten typerysten ályttömyyttä, moukat olivat hienostuneita osoittaessaan toisten moukkamaisuuden, hyväksikäyttäjän ominaisuudet, turhamaisuuden. Salaperäinen kuilu aukeni heidän arvioissaan toisen ihmisen ja oman minän välille. Näytti siltä, että jossain sisimmässään jokainen näki totuuden, mutta oli vain päättänyt olla näkemättä sitä peilissä. Itserakkaus oli nähtävästi hypnoottisista voimista suurin, aivan niin kuin Moosexen kirjassa sanotaan: Sillä lahja sokaisee viisaan ja tekee tyhjixi oikeamielisen sanat. Onnexi en ize ole sellainen. (Sing. Nuor. Mies Ez. Rakk. 1976:86)
ellauri161.html on line 443: Se selvästikin samastuu näihin 19.vuosisadan hinureihin. Tää "sankari ja pyhä" teema kutkuttaa narsisteja, tollasta wagneröintiä. Vittu miten tääkin Ana kaipaa yleisöä. Se elämöi just kuin nää dekadentit vaikka mitä meediassa kuha se vaan huomataan. Tärkeintä on antimodernin ajatteluposition, vastahankaisen subjektiaseman omaksuminen: passiivinen aggressio, symbolinen kapina.
ellauri161.html on line 542: Sí, Lawrence y Leonardo DiCaprio vendrían a cumplir esa función, pero también acaban perdiéndose en esa sobreacumulación de ideas de la que hace gala 'No mires arriba'. (Vittu tää oli just parasta filmissä. Ei tässä ole kyse siitä eikä tästä sankarista, vaan 7G sontimattomasta tutilaasta, säälittävistä häviäjäistä, söpöistä elukoista puhumattakaan.
ellauri162.html on line 115: Tästä päätellen ja siitä että ko. pappi tapetaan loppupeleissä vois olla niinkin että se onkin antisankari, ja noi vanhat papit edustaa Ykän omaa mielipidettä. Vähän niinkö Bourgetin taikurin oppipojassa.
ellauri162.html on line 260: Ulkomailla Arto Paasilinna on arvostettu kirjailija. Muualla kuin Suomessa on ymmärretty paremmin Arto Paasilinnan kirjojen perimmäinen sanoma ja satiiri sekä myös kirjallinen ilmaisu. Artauxilla ei ole käännöxessä mitään menetettävää. Ei liioin Mikalla eikä Sohvilla. Arto Paasilinna on tullut tunnetuksi filosofis‐humoristisena kertojana, jonka romaanien pikareskisankaritarinoissa kirjailija yleensä käsittelee useita teemoja. Törmäyttelemällä eri tasoilla olevia teemoja, henkilönimiltään koomisia pikareskisankareita, oivalluksia ja yllätyksiä sekä myös eri alojen laajoja tietojaan syntyy artopaasilinnamainen lukuelämys, hulvaton huumori. Samalla myös syntyy syvällistä filosofiaa elämän eri osa‐alueilta ja kriittisiäkin näkemyksiä nyky‐ yhteiskunnasta. Arto Paasilinnan tuotannossa tulee esille hänen toimittajataustansa: teksti on helppolukuista ja kansantajuista.
ellauri162.html on line 285: Hannu-Pekka sankarillisenä
ellauri162.html on line 342: Jean des Esseintesin kotilinna oli Lurps. Vanhemmista sillä oli vain pelonsekainen muisto. Sellaisista tuleekin iisisti tunnekylmiä narsisteja. Sillä oli suippo, yllättävän vaalea parta ja ilme samaan aikaan penseä ja viekas. (Jori on tässä kohtaa kazonut izeänsä peiliin.) Jesuiitat pilasivat Huishaisin orvon sankarin.
ellauri162.html on line 477: Esimerkiksi vieno Vergilius - jonka koulumestarit ovat ristineet Mantovan jouzenexi varmaankin siksi, ettei hän ole syntynyt sinä kaupungissa - oli des Esseintesin mielestä yksi kammottavimmista tylsimyksistä ja turmiollisimmista kiusankappaleista mitä koko antiikki oli kuunaan tuottanut. Häntä pitkästyttivät Vergiliuksen valjut ja pikkusievät paimenet, jotka kumoavat kukin vuorollaan lukijan kurkkuun ruukullisen korskeita, puleerattuja säkeitä, hänen Orfeuksensa, jota verrataan kyynelehtivään satakieleen, Aristaioksensa joka vetistelee mehiläistensä puolesta, ja Aineiaansa - tämä sumea, lukijan sormien välistä solahtava sankari, joka kävelee kuin kiinalaisen varjonäytelmän hahmo ja sätkii kuin puu-ukko repsottavan ja huonosti öljytyn runotransparangin takana.
ellauri163.html on line 622: No. 36 ateistilistalla, Philip Pullman (1946) syntyi Norwichissa, Isossa-Britanniassa ja suoritti kolmannen luokan englannin tutkinnon Oxfordin yliopistossa. Hän työskenteli keskiasteen opettajana kirjoittaessaan lastenkirjoja – jo yli 30-vuotiaana – jotka tekisivät hänen maineestaan tunnetun. Hän saavutti kuitenkin todelliset julkkikset vasta julkaisemalla myydyimmän trilogiansa Hänen tummat kankaansa vuosina 1994–2001. Trilogia perustuu löyhästi Miltonin kadonneeseen Paratiisiin – paitsi että saatanahahmo on sankari, kun taas Jumala on roisto (no niinhän se vähän oli Miltonillakin). Ateistit ovat ylistäneet sitä vastalääkkeenä C.S. Lewisin Narnia-sarjalle, jonka Pullman on tuominnut uskonnolliseksi propagandaksi. Hän on suorapuheinen ateistien puolesta Isossa-Britanniassa. Hetkinen, kekä saatanahahmo? Sankarihan on Lyra, josta tulee Eeva kakkoineen? Sekö on se saatana? Ja paha jumalakin on vaan tollanen vanha statisti, niikö Paavi Wojtylä, jota pidettiin paavimobiilissa pystyssä kepillä.
ellauri164.html on line 62: Eli Bernadotten ärsyttävä pappissetä siis kysyy pappisveljenpojalta: "Oletko lukenut Paul Claudelin panttivankia?" Vastasin, etten edes tiedä kenestä tai mistä hän puhui. - "Mennään! Hyvä. Kyse on pyhästä tytöstä, joka kaltaisesi seurakunnan papin neuvosta kieltää sanansa, nai vanhan luopionsa, vaipuu epätoivoon, kaikki sillä verukkeella, että estää paavia joutumasta vankilaan, ikään kuin Pyhän Pietarin jälkeen paavin paikka ei olisi pikemminkin Mamertinessa kuin palatsissa, joka on koristeltu ylhäältä alas renessanssin vitun homojen toimesta, jotka maalasivat siunatun Neitsyen mallina omat puppelipoikansa. Huomaa, herra Claudel on nero, en sano ei, mutta nämä kirjailijat ovat kaikki samanlaisia: heti kun he haluavat koskettaa pyhyyttä, he tahraavat itsensä ylevällä, he asettavat Ylevää kaikkialle! Pyhyys ei ole ylevää, mitä. Jos minä olisin ripittänyt sankarittaren, olisin ensin pakottanut hänet muuttamaan linnunnimensä oikeaksi kristilliseksi nimeksi - hänen nimensä on nimeltään Sygne - ja sitten pitämään sanansa, koska lopulta meillä on niitä vain yksi, ja pyhä isämme paavi itse ei voi tehdä asialle mitään.
ellauri164.html on line 300: Jeanne d’Arc [ʒan daʁk] eli ”Orléansin neitsyt” (La Pucelle d’Orléans) (6. tammikuuta 1412 Domrémy, Ranskan kuningaskunta – 30. toukokuuta 1431 Rouen, Ranskan kuningaskunta) on Ranskan kansallissankari ja katolisen kirkon pyhimys. Jeanne tuli kuuluisaksi uskonnollisista näyistään, joissa häntä kehotettiin pelastamaan Ranska. Vuonna 1429 hän johti ranskalaissotilaita Orléansin taistelussa ja osallistui kuningas Kaarle VII:n kruunaukseen Reimsissä. Myöhemmin englantilaiset tuomitsivat hänet noituudesta ja polttivat hänet roviolla.
ellauri171.html on line 48: Sankarittaret ja portot: Raamatulliset naiset, jotka vaikuttivat maailmaansa.
ellauri180.html on line 74: John Irving: Oman elämänsä sankari
ellauri180.html on line 83: Vuonna 1985 ilmestynyt Oman elämänsä sankari oli jo varsinkin kahdella aiemmalla teoksellaan maailmanmaineeseen ja menestykseen kivunneen John Irvingin kuudes romaani, teos jonka kohdalla kriitikot ylistivät kirjailijan lopullisesti luoneen nahkansa. Koska kyseessä on oma Irving-esikoiseni, olen kykenemätön ottamaan kantaa painin, matkailun tai karhujahtien kuvaukseen, mutta siitä olen vakuuttunut, että iskiessään tämänkertaiseen aiheeseensa naisiin ja heidän oikeuksiinsa, aborttiin ja kysymykseen sen moraalista tai moraalittomuudesta, Irving onnistuu tavalla, jota voi vain ihailla — varsinkin kun otetaan huomioon kirjan ilmestymisajankohta, 1980-luvun alkupuoli, jolloin aborttilaki taisteli jälleen Amerikassa eloonjäämisestään. Mainittakoon tässä yhteydessä, että teoksen abortteja tehtaileva tohtori on myös eetterin väärinkäyttäjä, imppaaja, rohkea valinta kirjailijalta sekin.
ellauri180.html on line 87: Teoksen henkilöhahmot ovat ehdottomasti sen kantava voima. Kuvauksen keskiössä on sympaattinen Petteri Orpo, oman elämänsä sankari, tohtori Wilbur Larchin eetterinhuuruisten panoseikkailujen synnyttämä ”luomus”. Kirjailija pohdiskelee au-äidin kurjan elämän ja abortin suoman mahdollisuuden dilemmaa, epätoivottua rakkautta ja sen mukanaan tuomaa kiitollisuudenvelkaa (anteexi kenelle?). Lisäksi teos kuvaa taitavasti toisaalta jenkeissä vallizevan nokkimisjärjestyksen.
ellauri180.html on line 109: Mistä tää "ole oman elämäsi sankari" on oikein peräisin, paizi tietty yleisesti ottaen amerikkalaisten ääliöiden perseestä? Kiilusilmäinen Sarasvuo on sitä markkinoinut Suomessa (kz albumia 101).
ellauri180.html on line 134: Suomennoxen nimi on aivan pielessä. Ei tässä mistään sankarista puhuta vaan elinoloista.
ellauri180.html on line 146: Viime kädessä se on kuitenkin Melanien hahmo, joka mielestäni on tarinan sankari. Melanie, vaikka vaikutti lievästi sosiopaattiselta, näyttää olevan ainoa, jolla on rehellisyys ja moraali. Lopulta hän antaa Homerille hyvän potkun perseeseen, koska hän näkee, että tämä on pohjimmiltaan kieltänyt oman poikansa. Minua harmittaa, että hänen hahmonsa vedettiin kokonaan pois elokuvasta.
ellauri181.html on line 85: Vastaanotto: Sudau (s. 177f.) Korostaa erityistä seikkaa: ”Koko taivaan portti - Kleine Fabel -hiirellä, joka on maailman liian suuri leveys - nurisee yhdessä. Hiirellä ei ole ulospääsyä, vain kohtalokas tulos; apina todellakin löytää ize valizemansa '' ulospääsyn ''. Tällä tavalla Rotpeter seisoo ainutlaatuisella tavalla Kafkan teoxessa: sankari, joka ei mene alle; sankari, joka tietää tarkalleen mitä haluaa ja saavuttaa sen myös! Hänen on kuitenkin unohdettava "tämä suuri vapauden tunne kaikilta puolilta". " Ries (s. 91) huomauttaa, että raportti ennakoi työstä Das Unbehagen in der Kultur by Sigmund Freud , kirjoitettu vuonna 1930 , mikä on tase edistymisestä ja vastoinkäymiset sivilisaation. Kindlerin sanakirja (s. 27) selittää, että raportti on juurtunut syvälle senhetkiseen tieteelliseen-historialliseen tilanteeseen: Kuvaus Brehmin eläinelämästä, Darwinin evoluutioteoria, nykyajan vaihtelevat tapahtumat. TC Boylen romaani Sprich mit mir (2021), jossa simpanssi Sam, joka hallizee viittomakielen, ottaa ajoittain narratiivisen roolin, on muun muassa. innoittamana Kafkan tarina.
ellauri181.html on line 96: Tulette huomaamaan (ja kaikki teistä eivät tule sitä hyväxymään) että minä en yhdy eräisiin kollegoihini, jotka väittävät että kirjallisuus arvokkaimmillaan ja kiinnostavimmillaan on olennaisesti ei-referenttiä. Minä voin tulla teidän eteenne pikkutakissa ja solmiossa, voin herroitella ja neiditellä teitä, mutta yhtä kaikki minä vaadin teitä pidättymään sellaisten termien kuin »struktuuri-, muoto ja symboli- käyttämisestä minun läsnäollessani. Minä luulen että monet teistä on riittävästi pelästytetty ensimmäisenä opiskeluvuotenanne, niin että nyt teidän on sallittava löytää jälleen ja nostaa arvoonsa se harrastus, joka teidät alun perin kaunokirjallisuuden pariin veti, ja jota teidän nyt ei pidä hävetä. Kokeexi voisimme tämän kurssin ajaxi suorastaan luopua kokonaan luentosaliterminologiasta, hyljätä juonen- ja luonteen samoin kuin ne ylevät sanat joilla monet teistä haluavat juhlistaa havaintojaan, sellaiset sanat kuin epifania -, henkilö - ja tietenkin - existentiaalinen», kaiken sen määreenä mikä existeeraa auringon alla. Teen tämän ehdotuxeni siinä toivossa, että jos te puhutte Rouva Bovarysta enemmän tai vähemmän samalla kielellä jota käytätte puhuessanne ruokatavarakaupassa, tai rakastettunne kanssa, te voitte löytää paljon läheisemmän, mielenkiintoisemman, ja niin sanoaxemme referentimmän suhteen Flaubertiin ja hänen sankarittareensa.
ellauri182.html on line 292: Kumma miten roistot ovat puheliaita. Kertovat kerskuen juonen yxityiskohdittain. Se pelastaa usein sankarit pälkähästä. Vittu pitäisivät suunsa kiinni vaan. Niin minä tekisin teatterikonnana.
ellauri182.html on line 339: Myterä ja hirvittävän hidassoutuinen islantilainen dekkari jonka sankaritar näyttää mulatilta on silti selvä todiste anglosaxien valloituxesta tuhkasaarella. Joka toinen sana dekkarin ja ikenekkään puotipuxun keskustelusta convenience storessa on enkkua. Hai ja bai ja sori, ei sentään tänx. Surullista.
ellauri184.html on line 459: Nyt tulee 1 mun mielikohdista: herra hän haisee jo. Hieman iso mutta kyllä tästäkin selvitään. Enpä muistanut että Martta ja Maria oli Lasaruxen siskoja. Lasarus ei ollut kovin innoissaan jatkoajasta. Ei pitänyt siitä mitä se ehti nähdä rajan takana. Varmaan musta enkeli vei päivänsankarin. Kuka käski toisten päälle kaataa kylmää mehua.
ellauri184.html on line 495: Tavallisesti kovin tunteeton talousmaailma on ottanut uutisen Ankan poismenosta vastaan liikuttuneena. Microsoftin perustaja Bill Gates luonnehti Roope Ankkaa ”kovaksi bisnesmieheksi, jonka sisällä syvällä – siis todella, todella syvällä – sykki filantroopin lämmin sydän – siis todella erittäin syvällä”. Myös Ankan pahimmat kilpailijat ovat ilmaisseet osanottonsa hänen kuolemansa johdosta. Eteläafrikkalaisen Pii-yhtymän perustaja Kulta-Into Pii sanoi pitävänsä Ankkaa ”liiketaloudellisena sankarina”. Ankan kuoleman jälkeen Pii on maailman rikkain henkilö, ainakin siihen asti, kun Ankan perinnönjako on suoritettu testamentin mukaisesti.
ellauri185.html on line 54: Ei perhana, kyllähän Hanna Westerlund esiintyy jo nrona 12/20 mun listassa raamatullisia sankarinaisia albumissa 171. Siellä on toinen kuvakin tästä tilanteesta, missä elin pistää Elin mekosta Hannan tuodessa pikku Samu-makupalaa näytille.
ellauri185.html on line 430: No kyllähän kaikki toimisi kuin junan vesa jos kaikkialla olis sama newtonilainen aika koko ajan, mutta Einsteinin poinzi on että aikakärpäset etenevät nuolen nopeudella, ja sitä vauhtia ei sitten sovi ylittää, muuten aikakärpäset näyttäisivät peruuttavan taaxepäin. Aika esiintyy sen yhtälöissä molemmilla puolilla, ei vain neliulottaisen avaruuden koordinaattina. Avaruus on kiero venkura, sen koordinaatit on vinossa kuin talousliberaalin arvot. Aikaa voi ostaa matkalla ja kääntäen. Kävikö Heinleinin sankarille suhteellisen vanhanaikaisesti alaikäisen tyttöystävän menarkheen ajankohdan suhteen? En muista.
ellauri185.html on line 497: Tolstoin mielestä isänmaallisuus koskettavine runoineen, sankarihautoineen ja siniristilippuineen on siveellisesti ala-arvoista. Kerronko mikä on siveellisesti ala-arvoista? Se on että panee sisäkköä astiavälikössä ja on surevinaan sitä sitten jälkeenpäin sen kuoltua lapsivuoteeseen? Se ei ole vaan atavismia, se on suoranaista panslavismia!
ellauri185.html on line 802: Ever since Adam, the very first human being, died, God has assigned his highest-ranking angel–Michael–to escort human souls to heaven, say believers. Musta enkeli vei päivänsankarin.
ellauri189.html on line 293: 1 toinen USA: n kenraali sanoi lännen aseavusta, ettei se riitä voittamaan sotaa, mutta mahdollistaa sankarikuoleman ja paljon siviiliuhreja.
ellauri192.html on line 869: Eksistentiaalisten teemojen parodinen tulkinta on kudottu varsin perusteellisesti Kahdentoista tuolin juoneeseen. Tämä ikuinen teema ylevöittää ironisesti triviaalia. Maanjäristyksen puuttumista sankarien asioihin kommentoidaan luonnon ja sivilisaation vastakohtaisuuden hengessä: "... maanjäristyksen ensimmäiseltä shokilta säästyneenä ja ihmisten repimänä Gambs-tuoli ..."
ellauri194.html on line 68: Muinainen Megiddo sijaitsi pronssikaudella Egyptin ja syyrialais-babylonialaien vaikutusalueen rajalla, joten sen hallinnasta käytiin useita ankaria taisteluja. Egyptiläiset Thutmosis III:n joukot voittivat siellä syyrialais-palestiinalaisen liittokunnan vuonna 1478 eaa., ja Juudan kuningas Joosia pyrki siellä pysäyttämään faarao Nekhon joukot 600-luvulla eaa. Joosia kuitenkin hävisi taistelun. Bugger. Tapahtuman katsotaan vaikuttaneen syvästi Raamatun kirjoittajiin ja nostaneen linnoituksen paikaksi, jossa tulee tapahtumaan maailmanhistorian loppuselvittely. Jäi vähän kismittämään se tappio.
ellauri196.html on line 135: Oiva Luhtala … Vihtori Vainolainen, "tohvelisankari"
ellauri196.html on line 197: Eilisessä Gently-sarjassa oli liuta homoja. Nirhaaja oli raskaansarjan nyrkkeilijä muistuttava ex-sotasankari pedelli joka oli sekin peräaukon miehiä. Se oli kuitenkin filmin tekijöistä pienempi paha kuin filmin naiset ketkä skizoilivat silloin yhtä laittomien aborttien kaa. Naisprofessori oli pahin koska se ei edes halunnut lapsia! Senkin murhaaja, sanoisi Hipon Aku. Tämäniltaisessa Lewis-paskassa oli taas homopetteri, plus typerää antikommunismia ja harppisakuvihaa. Helvetti noi britit on tiss-mall-leen samanlaisia germaaneja kuin vihaamansa hunnit, samannäkösiäkin. Vittu että pitääkin noin vartioida kanssa-apinoiden reiän käyttöä. Että inhoon sitä. Mut on se silti aika kiintoisaa!
ellauri203.html on line 47: Tällänen ajatus tule mieleen Doston Riivaajista: Kirjailijat jonka henkilöt tai sankarit on edes jossain suhteessa poikkeusihmisiä, saati jotain supermiehiä, on narsisteja, ehkä vähän, todennäköisemmin ihan.
ellauri203.html on line 515: Kukolnikin historiallisiin kertomuksiin sisältyy Suomi-aiheinen Jegor Ivanovitš Silvanovski, ili zavojevanije Finljandii pri Petre Pervom, joka ilmestyi Friedrich von Derschaun Finski vestnik -lehdessä vuonna 1845. Sen sankari on suomalainen nuorukainen, joka siirtyy suuren Pohjan sodan aikana venäläisten palvelukseen. Kertomus esittää ruotsalaiset suomalaisten riistäjinä ja venäläiset heidän vapauttajinaan. Kukolnikin kertomus on yksi ensimmäisistä suomennetuista venäläisten kirjailijoiden teoksista. Carl Axel Gottlund julkaisi sen Thomas Frimanin käännöksenä Suomi-lehdessään nimellä Eerikki Silvanus eli Suomen valloittaminen Pietäri ensimäisen aikana. Suomessa ilmestyi 1840- ja 1850-luvuilla myös kaksi Kukolnikin kertomusten ruotsinnosta.
ellauri204.html on line 327: Eeron amerikkalainen vaihtoisä Martin oli löytänyt mytopoeettisesta miesliikkeestä eheyttävän henkisen kodin ja vastapainon kuolettavalle ikävystymiselle. Mytopoeetikot opettivat kilpailukapitalismin, tieteellisen järjen, toimistobyrokratian ja modernin perhemallin rikkoneen miestenvälisen alkukantaisen veljeyden. Länsimaissa terve sankarienpalvonta oli korvautunut sankarien pilkkaamisen dekadentilla nautinnolla, koko sankaruus oli kyseenalaistettu, tilalle hyväksytty banaalius ja keskinkertaisuus. Miehiset hyveet oli virvoitettava henkiin myyttisellä tarinankerronnalla, rituaaleilla ja symbolisella sodankäynnillä. Miesten ei pitänyt pelätä toisiaan eikä primitiivistä takapuoltaan, vaan uskaltautua syvämiehuuteen yhteisyyden, luottamuksen ja luovan leikin avulla. Siitä kumpusi Zeus-voimaa. Hän otti Eeron mukaan muutamille melko huvittavillekin viikonloppuleireille - eräällä leirillä miehet konttasivat yössä tuhansia vuosia vanhoista juurakoista kasvavien amerikanhaapojen alla ja ulvoivat ja murisivat toteemieläintensä äänin -, ja vaikkei Eero ottanut tosissaan puoliakaan Martinin puheista, hän oli varma, että hänkin voisi kaupallisesti hyödyntää toteemipaaluaan ja pimeätä puoltaan.
ellauri204.html on line 562: Uudet ideat ovat vähissä ja arvostelun kohteet eläkkeellä Eskelisen esseekokoelmassa, tuomizee emperorin hanslankari Vesa Rantama jo ingressissä.
ellauri205.html on line 214: Weilistä Jeesuskin on tollanen kreikkalainen antisankari. Sillä erotuxella kuitenkin että siinä tarinassa on selvät hyvixet ja pahixet.
ellauri207.html on line 53: Noniin, siis Stiegin supersankari, häiriintynyt pissis Lispetti lojuu Grenadalla ruskeana kuin pähkinä. Se ei piittaa musasta senkään vertaa että erottaisi Sven-Ingvarsia Nick Cavesta. Ketähän nää nyt sitten ovat?
ellauri207.html on line 222: Tapettuaan Dr. Forbesin paska tekotissi palaa folkhemmettiin ja ostaa 7-11 kaupasta nipun globaaleja tuotteita. Maxu tapahtui Visa-kortilla. Alkaa vituttaa koko anti-antisankari. Lispet oli päässyt petoxella käsixi Vennerströmmin suuriin rahoihin ja oli nyt taloudellisesti riippumaton. Ensi töixeen hän osti riippumaton.
ellauri207.html on line 384:
ellauri210.html on line 73: Edmund John Millington Synge, John M. Synge, J. M. Synge, (16. huhtikuuta 1871 Rathfarnham, Irlanti - 24. maaliskuuta 1909 Dublin, Irlanti) oli irlantilainen näytelmäkirjailija, runoilija, kirjailija ja kansanperinteen kerääjä. Hänen tunnetuimpiin lähdeteoksiinsa kuuluu näytelmä Länsirannan kisapoika eli vihreän saaren sankari (The Playboy of the Western World) vuodelta 1907.
ellauri210.html on line 410: Vislaa nopsa sankarimatkaaja saapuessaan satamaan, Tandis que siffle le rapide héroïque qui arrive au Havre,
ellauri210.html on line 1220: Ko albumi on luettavissa Wikisourcessa. Se on aivan lattapäistä narsismia, izemurhan puolustelua ja aivan väärien sankarien ihannointia esim. Platon, Cato, Rousseau.
ellauri210.html on line 1407: Anaalinen sankari Le héros anal
ellauri211.html on line 88: Avaan toiveikkaana seuraavan Rei Shimura-tarinan. Nyt saa taas suuttua! Naisnarsismi hulvahtaa kasvoille heti alkusivuilta sakeana kuin DC:n savuisen yöklubin naistenhuoneen höyrähdys. Milli-Molli jää lähtötelineisiin kuin tikku paskaan. Tuttu kivahteleva anaalis-obsessiivinen apinanaama kurkistaa ökytaxin ovesta. Koko yöklubi on varattu sen 30v syntymäpäiville. Turhaan skotti Hugh puuhaa sekä hääräilee, Rei päätyy kohta kuitenkin koppalakkiseen jenkkisotilaaseen, kuten intialaissaxalainen Sujata izekin. Se on muuten nyttemmin lakannut väsäämästä näitä epäuskottavia japsudekkareita, nyze on omasta mielestään tunnetumpi intialaissankaristaan, jostain Pervosta. Rein uusi hovimestariystävä menee porttivornikaxi ettei juhliin livahda maxuttomia vieraita. Mauttomat kuzuvieraat riittävät. Järjestelyt ovat kuin Riku Rinkulan synttäreillä Eirassa.
ellauri213.html on line 39: Dan Steinbock oli suurin piirtein yhtä kehno kirjailija kuin E. Saarinen iskelmälaulajana. Eipä enää vedä Saxassa pastorina toimineen Jukka Kuoppamäen isänmaallista biisiä duettona. Toinen äänistä on näät iäxi vaiennut. Samin et al. nekrologi vajaahampaisesta Simpasta oli myönteinen, niinkuin sopiikin. Hyvä elämä, sanoisi Arikin. Mutta paha kuolema yllätti, musta enkeli vei päivänsankarin yhtäkkiä, niinkuin sen isänkin. Uni jäi kesken viimeinen.
ellauri213.html on line 108: Läski neekeriäijä (Felix-setä) opettaa et on ookoo olla läski kuraverinen kuha on iloinen ja vähemmistöä. Ja tyttösankari voi olla supervoimaton ja sankarillinen (paizi herutuskuvissa piilarit on ihan must). Mutta mixi Disneyn sankarit on niin usein vinosuisia? Kazo vaikka Iisebeliä ja sen mummua.
ellauri213.html on line 122: 6 syytä mixi Embotellado on paras Disney filmi ever: 1) sankari ei ole super eikä oikeastaan tee koko aikana mitään merkillistä. 2) Pätkässä ei ole pahista. Mummun pärmänttäyskin osoittautuu puolustettavaxi. 3) Kehenkään ei satu pahasti paizi Pedroon, eikä silläkään herkutella. 4) Hullunkurisen veikeitä vekkuleita on suhteellisen vähän. 5) On paljon tyyppejä mutta kukaan ei ole erityisen tärkeä. 6) Taika on täysin maallista, ize asiassa sivuasia.
ellauri214.html on line 643: Valveilla ollessaan ihmiset tarvitsevat tarkoitusta, toisin kuin elukat. Olga on tällänen humanisti, se luulee et apinat on jotain sui generis. Narsistista paskapuhetta. Aapalla on mahtavalla energialla varustettu minä. Sixi se on olevinaan eläinten sankari.
ellauri214.html on line 670: Белеют кресты – это герои спят. Ristien valkoinen hehku – sankarit nukkuvat.
ellauri214.html on line 683: Спите герои русской земли, Nuku rauhassa, Venäjän maan sankarit,
ellauri216.html on line 632: Aleksanteri Nevski eli Aleksanteri Nevalainen (ven. Александр Ярославич Невский, Aleksandr Jaroslavitš Nevski) (1219 Pereslavl-Zalesski – 1263 Gorodets) on venäläinen kansallissankari ja pyhä, Novgorodin ruhtinas, myöhemmin Vladimirin suuriruhtinas. Hän kävi Suomessa sotaretkellä, Hämeenlinnan lähellä.
ellauri216.html on line 634: Venäläisen sankarimyytin mukaan Novgorodin ruhtinas Aleksanteri joukkoineen löi sumun turvin ruotsalaiset, norjalaiset ja suomalaiset sotajoukot Nevan taistelussa 15.7.1240, tästä voitokkaasta taistelusta hän sai lisänimen Nevski eli neva(joke)lainen. Nimeä ei käytetty vielä Aleksanterin elinaikana. Kahta vuotta myöhemmin 1242 Aleksanteri löi saksalaisen kalparitarien hyökkäysarmeijan Peipsijärven jäällä.
ellauri220.html on line 459: Ei helvetti suorasoittovideot on vielä pahempaa kuin vanha televisio. Makusteltiin eilen kahta epäilyttävää pizzapalaa: länsi-itävaltalainen sarja Bloody Wiener jonka sankari oli amerikaxi ääntävä muka puolibritti Max jossa KAIKKI wieniläiset sprechen Englisch Sigmund Freud-akzentilla (en jaxanut traileria loppuun asti, anglosaxipropagada alkoi eka repliikistä), ja sveiziläinen nazijahtisarja jossa eka skene oli sveizinsaxaxi ihan vaan että päästään exoottiseen tunnelmaan, mutt jatko oli perusjenkkikamaa: luihu sakemanni saa heti kysymättä turpaan diCaprion näköiseltä nazijahtimieheltä. Siitä lähin kaikki porukat on puleerattuja Buchenwaldin teinipoikia myöden yläsaxaa puhuvia toblerone kermaperseitä. Ja sitten alkoi tulla iänikuisia tv-trooppeja tuutin täydeltä. Saatanan elefantit lampaat päänsä päällä peruukkeina. Nyt riitti sanoi Tarzan, suljen tämän viidakon.
ellauri222.html on line 896: Georges Benjamin Eugène Clemenceau [kləmãsõ´] (lempinimi Le Tigre de Papier, ”Paperitiikeri”; 28. syyskuuta 1841 Mouilleron-en-Pareds, Vendée – 24. marraskuuta 1929 Pariisi) oli ranskalainen journalisti ja valtiomies. Hän oli yksi Ranskan kolmannen tasavallan merkittävimpiä poliittisia vaikuttajia ja toimi kahdesti Ranskan pääministerinä vuosina 1906–1909 ja 1917–1920. Clemenceaulla oli keskeinen rooli ensimmäisen maailmansodan jälkeisten rauhanjärjestelyjen muotoilussa ja hän vaati erittäin ankaria rauhanehtoja Saksalle. 1865 eli sisällissodan päätyttyä Jori muutti Yhdysvaltoihin, jossa asui neljä vuotta ja työskenteli muun muassa tyttökoulun opettajana Stamfordissa Connecticutissa. Häneen teki vaikutuksen amerikkalainen sananvapaus, joka oli paljon laajempi kuin Napoleon III:n Ranskassa. Palattuaan Ranskaan vuonna 1869 Clemenceau ryhtyi harjoittamaan lääkärin ammattia Pariisissa. Clemenceaun ensimmäinen vaimo oli hänen entinen oppilaansa, amerikkalainen Mary Plummer, jota hän nai vuonna 1869. Heillä oli kolme lasta, mutta liitto päättyi eroon.
ellauri238.html on line 310: Pena luulee Matti Jämsää Olavi Virraxi. Olavi olisi loukkaantunut, Matti Jämsä ainakin. Kuka helvetissä on Matti Jämsä? Apu-lehden toimittaja, joka karhun kanssa painii löi (karhu löi siltä posken simpulaxi), ajoi Ladan mereen ja selvisi siitä hengissä, teki toinen toistaan hölmömpiä temppuja. Ihmisenä Matti Jämsä oli avulias, huumorintajuinen (hän uskalsi ivata jopa itseäänkin ilman että suutahti), "reilu" sanan parhaassa merkityksessä, hermoherkkä sekä helposti äärimmäisyyksiin horjahtava. Ja kuten kaikilla kuuluisilla miehillä on hänelläkin omat omituisuutensa; hän juo öisin! Kuuluisuus, niin. Matti Jämsän ystävä ja kollega Veikko Ennala syväluotaa aikansa sankaritoimittajaa. Ennala pohtii muun muassa sitä, onko Matti Jämsä hullu. Hetkinen, kukas se toimi Ennalan postipoikana? Se oli Tommi Liimatta. Hizi, ei taaskaan muistettu ostaa kontaktiliimaa, jolla voisi Jane Austenin vanhan Ylpeys ja ennakkoluuloon liimata. Se ei kyllä onnistu kontaktiliimatta.
ellauri238.html on line 720: Tuula2n luoxe Pena tulee kumminkin kuolemaan. Maxa sanoo pox Tuula2n kammarissa. Joensuun sairaalan vuoteella ovat Penan viimeiset sanat: kiinalaiset tulevat. Sopuulit tulevat! Sopuulit tulevat! Pakoon! Minun taktiikkani on vähän eri sanoo Roope Ankka: Karkuun! Miian aikana, hyvän alun jälkeen Pena ei pitänyt yhdenkään päivän taukoa kossutalkoissa. Pena kuopataan Uuden Valamon kirkkomaahan ortodoxisilla menoilla. Sankarinpalvonta voi alkaa, Onnen Pekka teroittaa jo kyniä. Miia ei edes tajua panna päälle hautajaisiin mustia. Mahtava peräsin, pulleat purjeet. Saatana, oi vapahtaja. Ismo älä laula! Penan tukanrajassa on iso rupinen alue. On ollut ottelu Mian kanssa. Mia tarttuu herkästi kättä pidempään. Karoluxen (Garam) sello vaikenee. Kuusia on ollut ikävä ei teitä, saisko koskenkorvaa. Igumeni Panteleimon pyysi herraa siunaamaan Penalle tarjoamansa mansikkaleivoxet. Ismon tekopyhä takapuoli istui Penan veriläiskän päällä. Pena olis viihtynyt omissa peijaisissaan, kulkisi ympäriinsä kysellen: Eikös mennyt hienosti? Enkös ollut hyvä? Oonxmä paras? Tekix kutaa? Simo istuisi ja miettisi että hänen poikansa loppu oli hyvin surkea, juuri niinkuin hän oli ennustanutkin jo silloin, kun se pienenä sulkeutui vinttikamariin ja sanoi laittavansa kasveja, kun käskettiin puita hakemaan. Onnexi Simokin on kuollut jo.
ellauri240.html on line 259: Huonoa oli se et äijät kukkoilivat sikana, hyvää kai et naiset oli silti parempia. Aivan paska se silti oli kokonaisuutena, selkeästi trumpistinen pefletti. Jännästi on sankarikuva suttaantunut John Waynen ajoista, mutta sama jäyhä naama stezonissa sieltä yhä pilkottaa.
ellauri241.html on line 649: Save one, who look'd thereon with eye severe, Paizi yksi, joka katsoi sitä silmin ankarin,
ellauri242.html on line 44: sankarikuolemamme todistavat maailmalle:
ellauri244.html on line 174: Samuel Butler (1612−1680) oli englantilainen satiirinen runoilija. Hänen pääteoksensa on keskeneräiseksi jäänyt Hudibras-runoelma, Cervantesin Don Quijoten esikuvan mukaan kirjoitettu ivakuvaus puritaanien ahdasmielisyydestä ja teeskentelystä. Runoelman sankarina on sir Hudibras, pedanttinen ja riitelynhaluinen presbyteriaani, paksumahainen, pitkäpartainen kyttyräselkä, joka aseenkantajansa, räätäli Ralphin keralla lähtee seikkailuretkelle taistelemaan rahvaan huvituksia vastaan. Runon iva on vähän katkeraa, mutta siinä esitetään hurjan näppäriä sukkeluuksia ja osaavia hyökkäyksiä puritaanien takaperoista ahdasmielisyyttä vastaan. Butlerin muutkin runot ovat satiirisia, vaan vielä huonompia.
ellauri244.html on line 473: Jäätiin siis siihen missä Feija aika motivoivattomasti polttaa väpelön poikaystävänsä hengiltä. Viktor työntelee viimeisiä pistojaan nyyhkien, surkimus, on kuin itkis ja nussis. Feija sytyttää sen palamaan syöpäkääryleellä. Kuulostaa aika patogeeniseltä, Feija on psykopaatti niinkuin useimmat 3. vuosituhannen jännärien sankarit. Syynä on tietysti että niillä on rikkinäiset kodit ja huumeongelma, tai että ne vaan haluavat jotain parempaa kuin niillä on. Sellainen yritteliäisyyshän on talousliberaalisesti täysin puolustettavaa.
ellauri246.html on line 410: Brodskyn pyrkimys sopii henkisesti totalitarismin varapuheenjohtajaksi, Brodsky on yhä enemmän tunkeutumassa eksistenttisiltä maidosilta peremmälle. Toimittajan kysymyksestä, mikä vaikutti hänen luonteensa muodostumiseen: "Kun olin 22 tai 23-vuotias, minulla oli tunne, että minussa oli jotain erilaista, minuun sattui, ja että en ollut kiinnostunut ympäristöstä ... parhaimmillaan kuten ponnahduslaudasta ... »Kuvitukset suuntasivat yhä enemmän itsepäisyyteen. "Ennemmin tai myöhemmin, hetki tulee, kun maallinen vetovoima on lakannut toimimasta." Runoiden sisäelämä, jossa tää paljon puhuttu transsendescence vallitsee, lähti liikenteeseen ulkoisesta elämästä. Fyysisesti maailmassa BrodSky vietti suurimman osan ajasta puhtaan hengen kuningaskunnassa eli vetelehti toimetonna. Viranomaiset hermostuivat, kun Brodskin runoilijapersoonallisuus muuttui vähitellen itsenäiseksi suljetuksi järjestelmäksi. Maailmanlaaja maailma, kuten Lurien tutkija näytti, oli Brodski ainoa vaihtoehto löytää hengellistä vapautta. Sitää löytää nykyään vaan lännestä. "Sisäinen maailma on liioiteltu, ja ulkoinen, vähentynyt" - ilmoittaa viranomaisille naapurinsa autobiografinen sankari psykiatrisessa sairaalassa runossa "Goryunov ja Gorchakov".
ellauri246.html on line 414: "Ilman kompassia, asettaen tapaa, // Käytän ylpeyden korkeusmittaria" - "Winter Mail". Lyyrinen sankari on matkustaja valtavassa alueessa ilman maamerkkejä, joissa henkilö ei ole tuhota itsensä henkilöksi, on oltava yksinomaan mieli ja moraalinen tunne. Tää kuulostaa joltain tietokonepeliltä. Matkustaminen avaruudella toimii elämänpolun metaforina - ihmisen polku läpi ajan. "Casting" (1987) - elämänpolku. Se on verrattavissa vuoristoreitteihin ja Aasian väreihin. Tämä on erittäin kova tapa, mutta mikä tärkeintä - jos saavutat jopa ylhäältä, on tärkeää, ettei huimausta rupee alkaa.
ellauri246.html on line 418: Joskus hei Brodsky edes tulevaisuus näyttää valtakunnan massan. "Tulevaisuus on musta, // mutta ihmiset, ei //, koska se // musta näyttää minusta." Ehkä sinusta, ei minusta. Musta se on musta.Tällainen tulevaisuus on ohjelmoitu kadottamaan yksilöllisyyttä. Brodsky luonnehtii luovuutta "Arya-vähemmistönä". Voi vittu, sehän on pesunkestävä nazi! "Kustakin eksistentiaalisesta ainutlaatuisesta ajatus korvataan idealla henkilökohtaisesta itsenäisyydestä." Brodskin individismia voidaan pitää synonyymina persoonallisuuden periaatteena yhteiskunnan korkeimmaksi arvoksi. Josif oli varmaan lukenut Nietzschen Moraalin genealogian englanninnoxena. Tämä periaate osoittaa Brodskia essee "matka Istanbuliin", ulkomaalainen idän perinteeseen, josta pidetään USSR: ssä. Varmista, kuinka julmimmin kasvaa voimaa ja lihasmassaa niille, jotka eroavat heistä, Brodsky kuvaa itsensä "uudet staksilla elokuulla" henkilöllä, jolla on sielu suhteessa mamiin. Runossa "keskustelu Commerwankerin kanssa", Brodskin totalitaarisen yhteiskunnan olosuhteissa on olemassa päivittäinen loputon kalkki. Tämä tietenkin Golud Moraalista. Lyyrinen sankari on verrattu marttyyri. Elämä itse on ensimmäinen, kipu ja henkilö on "kipu testi". Olen erilainen kuin muut, minuun sattuu.
ellauri246.html on line 426: Helvettiä ja paratiisi tulkitaan Brodskyllä tolleesti symbaalisesti, ei perinteisessä avaimessa. Helvetti on yhdistelmä niitä kärsimystä ja taakkaa, jotka voi pudota ihmiselle eliniän aikana, niinkö vaikka tylsä päivätyö. Kuva paratiisista, joiden edistyminen on edistynyt, kehittyy iankaikkisen elämän uskonnollisesta mallista yhä tärkeämmäksi. Aluksi tämä on Raamatun idyll: "Abraham ja Isaac" - täydellinen maisema rekonstruoidaan, jossa sankarit ovat Jumazukka taivaallisen pensaan kuvassa. Mixjust noi nillihinttipersenaamat?
ellauri246.html on line 430: Brodsky antaa oman ihanteellisen mallin, joka hänen edustuksensa mukaan on parempi kuin paratiisi. Tärkeimmät merkit ovat ääretön, hengellisyys, täydellisyys, luova toiminta tärkeimpänä muodossa, jolla ei ole pyrkimyksiä. Eikä ikäviä pakkotöitä, pakkasella, esim poronpurentaa. Tämä maailma on erilainen runoilijan tietoisuudessa ja on tärkeämpää hänelle kuin maallisen maailman maailma. Muodikas nimitykset - Star Metaforat, "Tuo maa", "siellä." Runoilija tuntee aiheen "maan". Runossa "Sonetti" (1962), lyyrinen sankari asuu samanaikaisesti todellisessa ja ihanteellisessa. Todellinen maailma on ominaista vankila metaforinen, ja ihanteellinen maailma on makean sublime-kaverin maailma. Siellä korkeimmalle ulottuvuudelle ja lyyrisen sankarin sielu etsii:
ellauri246.html on line 438: Sankari ylittää hänen "I" rajat puhtaan hengen alueella. Aspiraatio maailmassa on erilainen, kun luova mielikuvitus yhdistyy transsendenssi, "Big Elegance of John Donna" luo "Big Elegy. Jos muistat Brodskin sanoja, että kirjallinen omistautuminen on kirjoitusmuotoinen, sitten on tunnustettava: John Donnan sielun ylivoimaisen lennon kuvaus kuvaa tekijän lähtemän tekijän sielun:
ellauri246.html on line 455: Tunne hänen oleskelunsa korkealla korkeudessa, puhtaan hengen maailmassa, antaa suuren noston lyyriselle sankarille, tämä on makean irrotusmuoto, johon Brodskin lomakohteet tähtäävät elämässä ja työssä. Maailma on erilainen - hänen tietoisuudensa todellisuus. Missään ei hän ole kirjoittanut, että ehkä Brodsky on myös kokemus). Jälkimmäisessä tapauksessa Brodsky käyttää kuoron muotoa, joka tarjoaa sanan "viattomia" ja "kokeneita", massan ihmisiä, jotka ovat optimistit ja pessimistit. Se rauhallinen näkymä ensimmäiselle tulevaisuudelle, Brodskin, joka on idiootti, näkemys muille - nihilismille ja hengen kuoleman kanssa. Rodnithit (?), niistä ja muista kuluttajien asenteista päästään rauhaan.
ellauri246.html on line 490: Tällainen ulkoasu mahdollistaa varovaisesti arvioinnin paitsi itse, vaan myös moderni maailma ja oma ikä. Runoiden pölyisyys osoittaa 1960-luvun lopun 1960-luvun lopun vastaiset antito-genemantiariset runot - 1970-luvun alussa. Ne on esitetty miehen lyyr- lyyrillisessä sankarissa, joka oli aikaisemmin ja jolla oli rohkeutta julkaista mielipiteensä. Nämä ovat ns. "Rooman Cycle" - "Anno Domini", "Post Aetatem Nostram", "Rooman ystävän kirjaimet", jossa Rooman hallitsevan luokan tilausten lähettämisen kautta Neuvostoliittoon, Brodsky paljastaa Neuvostoliiton keisarillisen luonnepolitiikan. Rooma - Neuvostoliiton metafora, ottaen juuret Venäjän ajatuksesta kolmantena Roomana. Brodsky on tietoinen roomalaisista, eli ei vähiten, Stoikin ja Patrician Hengestä. Eräänlainen diptych on runo "Anno Domini" ja "Post Aetatem Nostram". ("Meidän aikakausi" ja "Meidän aikakauden jälkeen".
ellauri246.html on line 495: Vuonna 1972 Brodskyltä valmistui "Roomalaisen ystävän kirjaimet". Tämä on hengellinen selviytymisohjelma niille, jotka eivät ole vaurioituneet mielessä ja säilyttävät yhteisen mielen ja ihmisarvon tunteen. Brodsky käyttää Marzilan muinaisen roomalaisen runoilun kirjallisuuden naamiota, joka on kirkastettu satigisen saamisuudesta ja honed laconicism hänen epigraminsa. Martzialilla oli ristiriita vallan kanssa, ja vanhuxena hän palasi ulkopuolelle, valitsi henkilöxi yksityisen henkilön, joka uppoaa mieluummin nöyryytykseen. Vanhusten miehen maski, tunnetusti, valitti 32-vuotias Brodsky, on yksi itsetuhojen keinoista. Itse asiassa Brodskin eettiset filosofiset havainnot kertyvät elämään, jotka heitetään täällä maksimaalisten kommenttien muodossa. Kirjoittaja käyttää epistolar-muotoa, jonka avulla voit ylittää monipuolisen materiaalin yhdeksi kokonaisuudeksi. Selkä-skeptinen ilme asioita duunatessa ei peruuta kiitollista asennetta siihen, mikä tekee eläimistä kauniita. Rakkausnäkymä sankarista on merelle, vuorille, puille, varrelle vanhemman baarin. Elämän korkeimman arvon ymmärtäminen läpäisee koko työn.
ellauri246.html on line 497: Brodskia johtaa ironinen filosofiointi, jossa pyydetään osumaan ystävään, jolle se on osoitettu Martzialan kasvoilta. Tuntuu, että hän ei ole kovin huolissasan siitä, mitä pääkaupungissa tapahtuu, koska hän tietää, mitä Tyras ja heidän ultra-vanhat palvelijat ovat. Itse asiassa runon sankaria huolestuttaa kysymykset kuoleman kynnyksestä. Aluksi nämä perustelut syntyivät tarinaan hautausmaa vierailusta. Sankari yrittää kuvitella, mikä on maailmassa, kun hän kuolee? Kaikki pysyy paikoillaan, vuoristossa, meressä ja puissa ja jopa kirjan välissä. Brodsky paljastaa ihmisen olemassaolon tragedian: väestön kasvun riippumatta siitä, missä henkilö asuu ja kuka hän on. Tunne kaikenlaisesta solidaarisuudesta, joka perustuu yhteiseen tragedian tietoiseen tietoisuuteen, jonka mukaan ihmisen on määrä runoilijana edistää edistymistä maan päällä. Tällä välin tällaista yhtenäisyyttä ei tapahtunut, vaan runoilija opettaa, miten elää olosuhteissa ei-vapaa.
ellauri246.html on line 510: Tuskaa olivat niskatuskamiehen ensimmäiset vuodet. Brodsky näinä vuosina muistuttaa kuin kasvi, joka on noussut maahan, ja se vedettiin ulos ja siirrettiin toiselle maaperälle, eikä se ole selvää, järjestetäänkö se. Ulkoinen runoilija on turvallinen elämäntapa ristiriidassa voimakkaasti emotionaalisen ja psykologisen kooman tilan kanssa, joka Brodsky uusi uudelleen ensimmäistä kertaa maailman kirjallisuudessa. Stripping metaforisesti, runoilija tuntuu kuolleiksi. Runossa "1972": "Tämä ei ole mieli, vaan vain veri." Runaatti tykkää itseään varjoilta, jotka pysyivät henkilöltä. Maahanmuutto, joka kuljetettiin niiden kanssa, ei pelkästään vapautta vaan myös kaikkien tavanomaisten siteiden tauko. Kaikki, mikä oli kalliita henkilölle, otettiin häneltä. Brodskillä oli tunne roikkua tyhjyydestä, ja tämä isku oli niin kohtuuttomia, että se johti sielun väliaikaiseen halvaantumiseen. Lähempänä Brodskin tapahtumista lähestyi Luriea, joka sanoi, että Emigratin Brodskin runous - это itsemurhan sitoutuneiden henkilöiden muistiinpanoja. Skopanova uskoo, että on oikein puhua murhasta. "Vahva kipu, tappaminen tämä, joka kestää valoa." Runotila on hämmästynyt, tappanut, mikään ei tunne, tämä on suurin kärsimys, kun henkilö kärsii niin paljon, että se menettää mahdollisuuden ilmaista se emotionaalisesti. Itsensä kieltäminen, metaforisen käyttäminen liikkumattomuuden arvolla, kuolleet, kun BrodSky tarkastelee itseäsi sivulta ja korjaa vain liikkeen avaruudessa. Usein hän kirjoittaa itsestään kolmannessa henkilössä, kuten runossa "Laguna": "Vieraat, jotka kuljettavat grappaa taskussaan, ehdottomasti kukaan, mies, kuten kaikki, jotka ovat menettäneet muistia, kuvaavat ..." Yliköriltään hermostuneesta " shokki. Brodsky erottaa oman ruumiinsa sielusta ja tekee siitä itsenäisen merkin: "Ruumiin sadetakki muotoilee palloja, joissa rakkaus, toivo, usko, ei ole tulevaisuutta." Tämä ei ole henkilö, joka oli nuoruudessani, se oli vahvistettu ja jatkuvasti tietoinen runoilijasta. Se ei ole sattumalta, että yhdessä runoista, lyyrinen sankari tarkastelee peiliä ja näkee vaatteita, mutta ei kasvoja.
ellauri246.html on line 512: Brodsky käyttää usein metaforisia Decoar, raunioita, siruja. Hänen sielunsa on temppeli ja vertaa raunioita, fragmentteja. Kärsimystä verrataan, onko se nyt pommitusten vastustuskyky tai säteilytauti. Joskus Brodskin kasvot tykkää rauniot. Jokainen, joka tiesi hänet, totesi, että BrodSky ui hyvin nopeasti. Täältä se perustuu suuren harmaaseen paikkaan Brodskin 1970-luvuilla. Harmaalla värillä on anti-systhien tila. Lisäksi jalokivi, Glaciation tunkeutuu BrodSkin työhön ikään kuin hänellä olisi aina kylmä. Kylmän motiivi on orgaanisesti yhteydessä yksinäisyyden motiiviin, joka Brodskin siirtotyöläisessä työssä on poikkeuksellinen paikka: kokoelmilla "Osa puheenvuoro" (1975-76), "Autumn Yastreb Creek" (1976-83) , "Uranialle" (1984-87), "Elämä hajallaan olevalla valolla" (1985-86). Missä lyyrinen sankari on esitetty, hän on aina yksin. Ei kukaan jaa "Loom Cut viipaloituja runoja". Jos Venäjällä oli vastaus hänen runoihinsa (Lemonit muistelee, kuten Kharkovissa, Brodskin opiskelijat, jotka vuokraavat Brodsky per yö, niin että he eivät löytäneet tekstejä), sitten ulkomailla - Alpopulation. Se näyttää Brodsky ja "Top Secret" kuoleman ajatus, itsemurhasta, hänen moraalinen ja psykologinen tilansa on niin raskas. Barbizon Terras on kuvattu runoilijan saapuessa pieneen amerikkalaiseen kaupunkiin. Se ratkaistiin hotelliin, taittaa asioita ja yhtäkkiä, yhtäkkiä käytöstä, rysähtää kattokruunu koukusta. Riittävä psykologisesta tyhjöstä, jossa runoilija tuntuu tyhjyydestä. Tämä muutos myöhässä luovuudessa käy ilmi autiomaassa. "Puheeni on osoitettu ... siinä tyhjyydessä, jonka reunat ovat laajan aavikon reunat." Tyhjyys - это elämän metafora Yhdysvalloissa. Runko ei ideoi tätä elämää ollenkaan ja kuvaa Yhdysvaltoja impersonaalisten naamioiden valtakunnaksi. Tietenkään ei ole sama tyhjä elämä, kun Neuvostoliiton ihmiset ovat johtavia amerikkalaisia, heitä tuetaan, mutta myös siellä "tänään, se on edelleen kiinteä huomenna." Jokainen päivä on uusi eilinen. Muutokset muuttavat vain vuodenaikoja. Tietoja tästä tyhjöstä, tässä hämmentyneessä ympäristössä Brodsky kertoi monissa runoissa, mukaan lukien "Quintet" (1977):
ellauri246.html on line 521: Brodsky, kokemusten seurauksena hermosto ilmestyi, joista hän kirjoittaa melko irrallaan, vaikka tämä on kehon fyysinen vastaus sielun kipuun. Ilmaisee Brodskin sielun kokemuksia epäsuorilla keinoilla. Voit puhua ihmisarvosta, jonka kanssa Brodsski sietää kipua. Kuitenkin joissakin teksteissä, kuten "mitään rakkaudella", kipu hajoaa ja sankari huutaa.
ellauri246.html on line 523: Mitään helpotusta ei tule Brodskille vaixe muuttaa paikkoja. Hän vieraili usealla kymmenellä seuramatkalla maailmassa ja tuo mukanaan matkamuistoja monista suurimmista kaupungeista ja maista. Aggregaatilla ne muodostavat kuvan nykyaikaisesta kaupunkiviljelystä, yhä useammasta ja kosmopoliittisesta (samanlaisista lentokentäistä, hotelleista) ja siltä osin vieraantuminen heidän kanssaan. Brodsky toteaa: "Maailma sulautuu pitkälle kadulle, jolla muut elävät." Se on ominaista Brodskin työlle, joka on melkein täydellinen ihmisten lättyjen puuttuminen niissä, jos se ilmenee, paizi lyyrinen sankari itse. Elämäinen kuva on vallitseva: talot, asfaltti, proomut. Elää, jos se ilmenee, usein Brodskin kuva ei poikkea kuolleista. Huono ja mitä ihmiset nyt ovat, olennaisesti erilaisia kuin toisinaan. Yksilöllisyyttä ei ole kehitetty tai tapettu. Ehkä tästä syystä ei-yhtiö on erittäin vahva.
ellauri246.html on line 550: Putoaa hänen aikansa ja vuorossa on runoilija Lev Losev. Hän vetoaa Pushiniin. "Olegin rakkaan laulu on uusi historian versio, jossa Venäjä on kotimaassa paitsi venäläiset, vaan myös Khazar ja Tatarit ja kaikki muut, jotka ovat autuutta ajan myötä. Jatkuva pushkin, runoilija, jonka lyyrinen sankari on Khazar, sanoo, että profeetallinen Oleg, vaikka se valitaan polttaa kylät ja Niva, mutta ehkä se ei olisi ihan sen arvoista? Mayakovskin työssä Losev osittain lainaus on oma runo "Kozyrev Latchikin tarina". Kelaa ajatusta siitä, että jokaisella USSR: ssä on erillinen huoneisto. Huoneisto, "jossa voit vapaasti rakastaa", Neuvostoliiton unelma. Ja paxummat seinät kuten Stalinin aikana, ettei höyläys kuulu naapuriin. Vain tämän jälkeen on mahdollista sanoa, että Neuvostoliiton maa on "sopiva paikka elämään". Klassikoiden avulla eliitit lypsyy myyttejä.
ellauri246.html on line 728: ja sankarillinen taivas on hiljainen,
ellauri247.html on line 230: Pikareskiromaani syntyi Espanjassa 1500-luvun puolivälissä tarkoituksellisesti kehiteltynä vastagenrenä ritariromaanille ja sen harhailevalle, haavemaailmassa elävälle sankarille. Pseudoautobiografisena pikareskiromaanin tapahtumat myötäilevät sankarin (espanjan picaro = 'ratsastaja') monipolvista vaellusta ja antavat sen kautta humoristis-satiirisen kuvan maailmasta. Veijarityylin (gusta picaresca) varhainen edustaja oli tuntemattoman tekijän romaani La vida de Lazarillo de Tormes (1554). Muita varhaisia klassikkoja ovat Mateo Alemánin La Vida del picaro Guzman de Alfarache (1599–1604), sekä lajin tunnetuin klassikko, Miguel de Cervantes Saavedran El ingenioso hidalgo don Quijote de la Mancha (1605, 1615, Don Quijote manchalainen, surullisen hahmon ritari). Veijariromaanin sankarina on esiintynyt myös naisia, jotka käyvät veijarimaisesta seikkailusta toiseen pyrkien valloittamaan mahdollisimman paljon varakkaita miehiä, kuten Francisco López de Úbedan romaanissa La pícara Justina (1605).
ellauri247.html on line 232: Pikareskiromaanin sankari ei yleensä kehity, joten tässä suhteessa laji eroaa ratkaisevasti kehitysromaanista, joissa sankarit päinvastoin kehittyvät. Pikareskiromaanin päähenkilö on tyypillisesti orpo tai jollakin tavalla sivullinen, vakiintumaton ja alituiseen liikkeessä niin maantieteellisesti kuin sosiaalisestikin. Lajin kehityksen ja suosion taustana on nähty keskiaikaisen säätyjärjestelmän rappeutuminen, jolloin raha mahdollisti yhteiskunnallisen nousun ja alemmat kansanosat alkoivat epäillä ylempiensä moraalia.
ellauri248.html on line 58: Tosi irvokasta että tyyppejä silvotaan niin että veri roiskuu seinille ja sit joku sankarikyttä skizoo kun se ampuu psykopaatin pyssymiehen izepuolustuxena. Ja sitten vituttaa aivan erikoisesti miten nää syvästi kärsivät tyypit heittää toisilleen jotain hyvästejä urheasti hymyillen kyynelten lävize. Taas sitä samaa "luottamus" ja "I promise" tuubaa mitä on joka länsipropagandaleffassa.
ellauri248.html on line 283: Tämän raportoi tuttu sankarillinen läski Jenni Tamminen nuorsuomalaisten lehdestä. Sieltä on myös seuraava "uutispläjäys":
ellauri254.html on line 53: Neuvostoliiton kirjailijaliittoa muodostettaessa Fedin valittiin sen hallituksen jäseneksi. Vuodesta 1959 lähtien hän toimi sen ensimmäisenä sihteerinä ja vuodesta 1971 puheenjohtajana. Fedin oli myös Venäjän kirjailijaliiton hallituksen ja Neuvostoliiton tiedeakatemian jäsen sekä Venäjän SFNT:n ja Neuvostoliiton korkeimpien neuvostojen kansanedustaja. Kirjallisuusvaikuttajana hänet muistetaan Aleksandr Solženitsynin Syöpäosaston julkaisun kieltämisestä vuonna 1968. Kirjailija palkittiin muun muassa neljällä Leninin, kahdella työn punaisen lipun sekä lokakuun vallankumouksen kunniamerkillä. Vuonna 1967 hän sai sosialistisen työn sankarin arvonimen. Ei siis mikään turha influensseri.
ellauri254.html on line 289: Mutta lyyrisen sankarin kuva on kuitenkin pääasia: siinä on enemmän orjaa, poikaa, ratsukkoa, joka on valmis antamaan elämänsä sydämen naiselle, vaikka hänen rakas on hänen edessään vaan sumun sumussa ja hämärissä varjoissa.
ellauri254.html on line 303: Blok asui hirveässä murjussa vuosisadan vaihteessa. Hänellä oli diaesitys tulevaisuuden hirvittävistä tapahtumista ja osoitti tämän varhaisissa teoksissaan. Tämä on osoittanut "Runs about the Beautiful Lady". "Stranger" piirtää kaksi maailmaan kuuluvaa lyyristä sankaria. Toisaalta tämä on illuusion maailma, runous, jossa kaikki on peitelty mysteerissä, ja runoilija on tämän mysteerin paikannäyttäjä. Toisaalta - mauton maailma, joka osoittautuu vahvemmaksi. Loppujen lopuksi tää Stranger liukuu hämärtymään, ja lyyrillinen sankari palaa kauheaan todellisuuteen koirankupin ääreen.
ellauri254.html on line 564: Gorki palasi Venäjälle kesällä 1928 ja sai kansallissankarin vastaanoton. Sen jälkeen hän vieraili Neuvostoliitossa useita kertoja ja palasi lopullisesti 1932 Stalinin kutsusta pois fasistisesta Italiasta, mikä oli suuri propagandavoitto. Aleksandr Solženitsynin mukaan Gorki palasi ennen kaikkea taloudellisista syistä. Vuonna 1934 Gorki valittiin itseoikeutetusti Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi sen ensimmäisessä kokouksessa.
ellauri254.html on line 773: Pääasiallinen märisijä oli kiemurawiixinen sankarillitön Jean Norton Cru joka tahtoi « aseptiser la guerre ». Ses livres tombaient par la suite dans l'oubli.
ellauri254.html on line 844: Zoštšenkon ensimmäinen kertomuskokoelma Rasskazy Nazara Iljitša, gospodina Sinebrjuhova (”Herra Nazar Sinebrykoffin kertomuksia”) ilmestyi vuonna 1922. Hänen satiiriset kertomuksensa saivat pian valtavan suosion. Niiden kertojasankari on puoliksi sivistynyt pieni ihminen, joka yrittäessään sopeutua uusiin olosuhteisiin törmää erilaisiin absurdeihin epäkohtiin. Kirjailijan alatyylistä puhetapaa ja uutta neuvostosanastoa humoristisesti sekoittava kerrontatekniikka kuuluu Nikolai Gogolista juontuvaan skaz-perinteeseen.
ellauri254.html on line 863: Tihonovin varhaiset teokset ovat romanttista vallankumousrunoutta sekä Keski-Aasiaan ja Kaukasiaan sijoittuvaa eksoottista lyriikkaa. Myöhemmin hän keskittyi ajankohtaisiin propagandistisiin ja kansainvälisiin aiheisiin. Leningradin puolustuksesta kertova runoelma Kirov s nami (”Kirov on kanssamme”, 1941) sai Stalin-palkinnon vuonna 1942. Myöhemmin Tihonov sai Stalin-palkinnon runosikermistä Gruzinskaja vesna (”Georgian kevät”, 1948) ja Dva potoka (”Kaksi virtaa”, 1951). Vuonna 1970 hänelle myönnettiin Leninin palkinto novellikokoelmasta Šest kolonn (”Kuusi pylvästä”, 1968). Trozkin palkinto (jäähakku) jäi saamatta. Vuonna 1966 hänelle myönnettiin Sosialistisen työn sankarin arvonimi.
ellauri254.html on line 865: Rauhanaika oli Tihonovista jotenkin sietämätöntä. Tihonovin aiheena on sota ja tehtävänä sankarin ezintä. Aloitettuaan sankarin etsinnän (tällaisen nimen hän antoi eräälle teokselleen) Tihonov koki nepin sumussa ja kakofoniassa monesti pettymyksen: entiset ratsumiehet olivat laskeutuneet maahan satulasta, heittäneet tylstyneet säilänsä menemään ja tuhersivat rasvaisten työpenkkiensä ääressä. Usko uskona, mutta äskeiset sankarit olivat rappeutuneet sen näki selvästi kokemattomampikin kuin Tihonovin silmä. Valkosuomalaisia vastaan käytyyn taisteluun Tihonov lähti hyvin aseistettuna. Marssi läpi Karjalan ja Suomen huurteisten mezien uraata huutaen.
ellauri254.html on line 1023: Fedin peukuttaa voimakkaasti elämä ja teos -approachin puolesta. Miten hyvä onkaan elää siitä että oppii parasta parhailta. Ei sankarien vikojen sivuuttaminen ole idealisointia, se on sosialistista realismia. Stalin teki virheitä, Leninkin, mutta silti vittu.
ellauri256.html on line 223: Gorki palasi Venäjälle kesällä 1928 ja sai kansallissankarin vastaanoton. Sen jälkeen hän vieraili Neuvostoliitossa useita kertoja ja palasi lopullisesti 1932 Stalinin kutsusta pois fasistisesta Italiasta, mikä oli suuri propagandavoitto. Aleksandr Solženitsynin mukaan Gorki palasi ennen kaikkea taloudellisista syistä. Vuonna 1934 Gorki valittiin itseoikeutetusti Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi sen ensimmäisessä kokouksessa.
ellauri256.html on line 229: Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Ne on aika ankaria amerikkalaisvastaisia peflettejä.
ellauri258.html on line 178: Filosofinen keskustelu saattaa olla hidasta, mutta se on hyvästä. Suomalaisten sankarit ovat mykkiä ja nopeita. Mitä mieltä olet nykyisistä sankareista?
ellauri258.html on line 180: "Ajassamme outoa on se, että monet esikuvamme ovat narsistisia sankareita, jotka tyydyttävät itseään ja esittävät masturbaatiofantasioitaan mediassa. Elämä esitetään pitkänä masturbaationa tai tuotteena, josta voi tehdä kuluttajavalituksen. Klassinen sankari on toista maata. Historian hahmoista arvostamme eniten niitä, jotka tekevät jotain ison asian puolesta. Kuka pystyy luettelemaan 1200-luvun Euroopan rikkaimmat ihmiset tai suosituimmat pop-muusikot? Arvokas maailma on muistamisen arvoinen. Jokainen ihminen, joka arvostaa itseään, arvostaa muita. Korkea omanarvontunto mahdollistaa loukkaamattomuuden rajat, joita ei rikota."
ellauri258.html on line 327: Ruma vanha nainen, jolla on taianomaisia esineitä ja jolla on maagisia voimia. Useissa saduissa sitä verrataan noidaan, noitaan. Useimmiten - negatiivinen hahmo, mutta joskus toimii sankarin avustajana. Venäjän lisäksi se löytyy slovakkien ja tšekkiläisten saduista. Lisäksi se on rituaalinen jouluhahmo entisillä slaavilaismailla Kärntenissä Itävallassa, laskiaishahmo Montenegrossa ja yönakki Serbiassa, Kroatiassa ja Bulgariassa.
ellauri258.html on line 343: tammoja (kz. Kublai Khan). Yaga on kolmen demonisen tyttären äiti (joskus prinsessa, sankarin
ellauri258.html on line 344: ihmemorsian), käärme, jonka sadun sankari tappaa.
ellauri258.html on line 349: Yagasta erotetaan kolme tyyppiä: luovuttaja (hän antaa sankarille
ellauri258.html on line 351: jonka kanssa taistelee "ei elämästä, vaan kuolemasta" sadun sankari siirtyy
ellauri258.html on line 360: sankarin, mutta joko ruokkimisen ja juomisen jälkeen hän päästää tämän irti
ellauri258.html on line 361: antaen hänelle "pallon' tai salaisen tiedon, tai sankari pakenee itse. Baba
ellauri258.html on line 365: saduissa Baba Yaga ohjaa sankaria oikealle tielle, koska hän tietää kaiken.
ellauri258.html on line 419: Baba Yagan kuva liittyy legendoihin sankarin siirtymisestä toiseen
ellauri258.html on line 421: seisova Baba Yaga (luujalka) toimii oppaana, jonka avulla sankari voi
ellauri258.html on line 424: sankarin toimien rituaalinen, pyhä merkitys.
ellauri258.html on line 429: Tunnistattuaan sankarin hajusta (Yaga on sokea) ja saatuaan selville hänen
ellauri258.html on line 430: tarpeensa, hän lämmittää aina kylvyn ja haihduttaa sankarin suorittaen siten
ellauri258.html on line 433: vahingossa joutuisi kuolleiden maailmaan. Ja "vaatimalla ruokaa sankari
ellauri258.html on line 437: osoittaa olevansa todellinen sankari, toisin kuin väärä sankari, huijari-
ellauri258.html on line 439: vakuuttunut siitä, että myytti edeltää aina satua. Ja vaikka sankari ei
ellauri258.html on line 443: jossa sankari on matkalla, odottaa häntä aina monia vaaroja, jotka hänen on
ellauri258.html on line 501: epämiellyttävä kuolleille.. Pääsääntöisesti sankari tapasi Baba Yagan mökin
ellauri258.html on line 503: vangitun prinsessan. Liittyäkseen kuolleiden maailmaan sankari pyytää Baba
ellauri258.html on line 508: On muunnelmia, joissa Baba Yaga syö sankarin ja
ellauri258.html on line 510: mökissä, sankari, kuten hän, osoittautuu kuuluvan molempiin maailmoihin,
ellauri260.html on line 357: Sitähän se Stalinkin varmaan alkoi tuumia. No niinhän siinä sitten kävikin että Neuvostola purkautui saumoista, ja syynä oli varmaankin juurikin se, ettei uutta sosialistista termiittiapinaa saatu ohjelmoiduxi huolimatta Maxim Gorkin ponnistuxista, vaan proletaarikasan päälle pääsi kammertautumaan ennen pitkää aito diktaattori. Jee-suxen juoni oli koittaa vakuuttaa ize kukin siitä että jos se on kiltti muille niin jälkipeleissä on johtoporras superkiltti sille. Eli altruismikin on egoistisesti kannattavaa viimeistään palkinnonjakotilaisuudessa. Tätä korttia materialistisilla kommareilla ei tietystikään ollut lyödä pöytään. Paizi ehkä jotain työn sankarin prenikkaa josta voi jälkeläisillekin olla jotain hyötyä.
ellauri267.html on line 54: Walter Wager: "Telefon" (1975). Tästä teoxesta tehtiin "devastating new film from MGM starring Charles Bronson, Lee Remick and Donald Pleasance." Saman kaverin teoxesta "58 minutes" (1987) filmasi Suomen ehkä kuuluisin ja paras elokuvaohjaaja, Harlinin Renny, unohtumattoman elokuvan Die Hard 2. Jota en kyllä nähnyt, my bad. Petteri koitti kasvattaa samanlaiset wiixet kuin oli Charles Bronsonilla, se oli Pedskun roolisankari.
ellauri269.html on line 179: Kuolonritari (engl. death knight) on Luukurkon suutahduxen (eng. Wrath of the Lich King) -lisäosassa ilmestynyt pelin ensimmäinen sankarihahmoluokka. Sankarihahmoluokkaan tarvitaan jo ennestään käytössä oleva hahmo, ja kuolonritariin tarvittavan hahmon kokemustason oli alun perin oltava vähintään 55 (pandareeneilla ja liittolaisroduilla aloitustaso on 10, mutta muille pääroduille tuli Shadowlands-lisäosassa uudeksi aloitustasoksi 8). Kuolonritari voi toimia samoissa rooleissa kuin soturi. Kuolonritari on fyysisesti voimakas ja on tarkoitettu käyttämään levypanssaria. Kuolonritari on lähitaistelija, mutta kykenee myös loitsimaan. Nämä ovat hyvin usein rutto- tai tautityyppisiä loitsuja, samoja mitä Jahve käytti Himohaudassa. Yksi kuolonritarin kyvyistä on epäkuolleen apurin (engl. Ghoul) nostattaminen.
ellauri269.html on line 183: Demoninmetsästäjä (engl. demon hunter) on Legion-lisäosassa ilmestynyt pelin toinen sankarihahmoluokka. Demoninmetsästäjään tarvittavan ennestään käytössä olevan hahmon kokemustason oli alun perin oltava vähintään 98 (kunnes Shadowlands-lisäosassa uudeksi aloitustasoksi tuli 8). Demoninmetsästäjä tehostaa itseään lähitaistelussa demonisella tulella sekä muilla surmatuilta demoneilta viedyillä voimilla.
ellauri269.html on line 185: Loihtija (engl. evoker) on Dragonflight-lisäosassa ilmestynyt pelin kolmas sankarihahmoluokka. Se voi toimia joko pitkän kantaman taistelijana tai parantajana. He käyttävät uudenlaisia Empower-nimityksellä tunnettuja loitsuja. Loihtija aloittaa tasolla 58 (Shadowlandsissä tapahtuneen tasokaton laskemisen johdosta), mutta tarvitsee ennestään käytössä olevan hahmon, jonka kokemustaso on vähintään 50.
ellauri269.html on line 416: Hulkin näköinen örkki Tralli on aika spesimen. Incredible Hulk oli sekä voimakas että hurja. Mutta hän ei aina ollut vihreä. Teknisten rajoitusten vuoksi Incredible Hulk itse asiassa aloitti päivänsä harmaana sankarina. Oikein. Hänen ensimmäinen esiintymisensä näki hänet jättimäisenä harmaana hirviönä. Vasta numero kaksi hän lopulta otti kuuluisan vihreän ihonvärinsä. Vaikka se on örkki, Trolli kiroilee gutturaalisesti commonixi: sanoo yuu bäästäd, mädöfäkö, yuu khaant! Mutta mitäpäs jos Trolli karkaa? Se voisi opettaa muutkin trollit kiroilemaan commonixi!
ellauri269.html on line 453: Kuuranuppi oli Luukurkon surutero. Pelottava, riimulla kaiverrettu kaksikätinen pitkämiekka, jolla oli voima murskata ja vangita uhrien sielut ja se pystyi muuttamaan elävistä aivan mielettömiä epäkuolleita. Luukurko Nörttyli työnsi Kuuranupin Frozen- valtaistuimelta ja Aadolf Mengele otti hänet Perärevähtymän jätteisiin kolmannen maailmansodan aikana. Arttu käytti sitä sekä kuolemanritarina että Luukurkona, kunnes Juuso Vaade tuhosi sen; tuona aikana terä vuodatti kuninkaiden verta, tuhosi kansoja ja aiheutti arpia maailmaan, jotka ovat säilyneet tähän päivään asti (Ukrainan selkkaus). Harvat aseet ovat muokanneet nykyhistoriaa yhtä paljon kuin Kuuranuppi. Kolmannen Palokunnan hyökkäyksen aikana kuolemanritarin sankari takoi terän sirpaleita vielä Kaatun Prinssin Partateriksi.
ellauri269.html on line 718: Yksi mielenkiintoisimmista piirteistä Superman-hahmon synnyssä on se, että hänen alkuperänsä ei ole Friedrich Nietzschen käsityksessä ubermenschistä – johon perustui Adolf Hitlerin usko arjalaisen mestarirodun luontaiseen paremmuuteen – vaan juutalaisessa mytologiassa. Sankarin luojat Jerry Siegel ja Joe Shuster olivat juutalaisten maahanmuuttajien lapsia. Sarjakuvateollisuuden, jossa he viettivät merkittävän osan nuoresta urastaan, loivat New Yorkissa juutalaiset, kuten Max Ginsburg, Bob Kahn ja Jacob Kurtzberg, jotka piilottivat etnisen alkuperänsä Gainesin, Kanen ja Kirbyn kaltaisten nimien taakse. Aiheesta on vuosien varrella ilmestynyt kymmeniä kirjoja ja artikkeleita ovelilla nimillä, kuten Up, Up ja Oy Vey tai Mensch of Steel.
ellauri269.html on line 720: Ärsyttävästi hahmon viimeaikaiset kuvaukset, erityisesti vuoden 2013 Man of Steel -elokuva, keskittyvät Metropolis Marvelin Kristuksen kaltaisiin messiaanisiin ominaisuuksiin. Ennen elokuvan julkaisua uskoon perustuva lehdistösuhdeyritys Grace Hill Media kutsui uskonnollisia henkilöitä eri puolilta kansakuntaa osallistumaan valikoituihin julkaisua edeltäviin näytöksiin, julkaisi leikkeitä verkossa ja toimitti muistiinpanoja mahdollisista elokuvaan liittyvistä uskonpohjaisista keskusteluaiheista. Yksi esimerkki keskittyy isyyden teemoihin ja kehottaa isiä "viemään [lapset] katsomaan Teräsmiestä" ja käyttämään sitten opasta "löytämään uusia yhteyksiä omaan elämääsi ja Jumalan sanaan". Verkkosisällön ohella Dr. Craig Detweiller, Ph.D. teologian ja kulttuurin, kirjoitti yhdeksänsivuisen esseen nimeltä "Jeesus – alkuperäinen supersankari" yhdistääkseen Kryptonin viimeisen pojan Jumalan Poikaan. Detweiller lainasi usein toistuvia todisteita päätteestä "el", joka liitti Supermanin kryptonin syntymänimen "Kal-el". Heprean kielessä "el"-päätettä käytetään merkitsemään Elohimia tai Jahvea, Jehovaa tai Jumalaa, kuten nimissä Mikael, Ariel ja Rafael. Esseessaan Detweiller viittasi myös jokebedialaisten orpoksi jäämiseen, jonka Superman kärsi, kun hänen vanhempansa, jotka varoittivat planeetan Kryptonin välittömästä kuolemasta, ampuivat vauvansa ulkoavaruuteen kuin futuristinen Mooses.
ellauri269.html on line 722: Jos Supermanin vertaamisen Jeesukseen oli tarkoitus "kristillistää" sankari, ehdokas oli hyvin valittu, sillä Jeesuskin oli juutalainen, viimeinen illallinen oli pääsiäisateria, ja jokaisella pienellä profeetalla on ihme tai kaksi hihassaan. Joona asui valaassa. (No se nyt ei liity tähän mitenkään, kunhan mainizin.) Teräsmiestä, joka jäi syntymästään orvoksi suojellakseen häntä maailmaa tuhoavalta katastrofilta, verrataan jutkupiireissä useimmiten Moosekseen, koska heidät molemmat kasvattivat ei-juutalaiset perheet ja he saivat jumalalta taikavoimia pelastaakseen heimonsa. Todisteena esitetään myös samankaltaisuudet Supermanin rinnassa olevan S-symbolin ja heprealaisen Lamediin tai Shiniin kuten kuvassa.
ellauri269.html on line 726: Ehkä tärkein linkki heprealaiseen supersankariin on Supermanin identiteetti osittain assimiloituneena maahanmuuttajana. 1930-luvun New York, joka tuotti maailman ensimmäiset modernit supersankarit, oli täynnä viimeaikaisia juutalaisia pakolaisia, jotka pakenivat 1800-luvun Euroopan pogromeja. Jonathan D. Sarnan ja Jonathan Goldenin Brandeisin yliopistossa "The American Jewish Experience in the Twentieth Century: Antisemitism and Assimilation" mukaan vuonna 1900 yli 40 prosenttia Amerikan juutalaisista oli uusia tulokkaita, ja he ovat olleet maassa kymmenen vuotta tai vähemmän. Ja seuraavan sukupolven aikana tapahtui maahanmuuttozunami, kun toiset 1,75 miljoonaa juutalaista muutti Amerikan rannoille, suurin osa ashkenazeja Itä-Euroopasta.
ellauri269.html on line 730: Sekä Siegel että Shuster olivat 16-vuotiaana jo taitavia sarjakuvataiteilijoita, jotka esittivät monia kykyjä ja teemoja, jotka nousevat uudelleen esiin Supermanissa. Shuster piirsi sarjakuvan Jerry the Journalisti -nimisestä hahmosta, ja Siegel myi teoksensa kynänimellä Hugh Langley ("tai mitä tahansa", Siegel kertoi Nemo Magazine -haastattelijalle vuonna 1983). Muita parin varhaisia yhteistyöprojekteja olivat sarjakuva nimeltä "Interplanetary Police", hahmot, joilla oli röntgennäkö. (Ja jopa hahmo nimeltä Snoopy melkein kaksikymmentä vuotta ennen samannimistä Charles Schulzin koiraa. No ei sekään tähään liity mitenkään, sanoinpahan vaan.) He saivat inspiraatiota tarinoihinsa aikansa suosituista sci-fi-hahmoista, mukaan lukien Pikku Nemo, Tarzan ja Flash Gordon, kaikki orpoja, kuten supersankari, jonka Siegel ja Shuster lopulta loivat.
ellauri269.html on line 742: Tästä syystä 74 vuoden ajan Supermanin ensisijainen vihollinen ei ole ollut toinen muukalainen tai supersankari, vaan megalomanialainen muukalaisvihamielinen miljardööri Lex Luthor. Luther on useaan otteeseen toistanut senaattori Smithin kielen, harjoittanut murhanhimoista, rodullista vigilantismia ja yleisesti edistänyt natsien übermensch-ihannetta. Siegelin ja Shusterin ensimmäisessä Superman-sarjakuvassa, jonka otsikko on "The Reign of the Superman", "Superman" -hahmo esiintyi kuten Lex Luthor myöhemmin, kalju, ilkeä ja visuaalisesti samanlainen kuin FW Murnau -versio Draculasta (toinen fiktiivinen hahmo, jolla on salainen juutalaisuus). alkuperä) vuoden 1922 elokuvasta Nosferatu.
ellauri270.html on line 436: Ezemmosta. Äsken tihrustettiin 1 osa espanjalaista rupusarjaa Karut kadut. Kirjeenvaihtotoverini Ypäjältä sanoi v. 1970 hyperkorrektisti kertovansa mulle "kadun totuuden", tarkoittaen karua. Semmoinen katu oli tänkin sarjan miljöönä, vaikka kaikki oli kuitenkin äärimmäisen epäuskottava koska kaikki hyvis näyttelijät oli sipisiistejä ja kuin olisivat vasta tulleet suihkusta, miinus muutamat pahis konnat jotka oli makilleerattu oikein karvaisixi ja pahoixi kuin el Zorro-sarjakuvissa. Hemmetti noi epsanjalaiset äijät ovat sovinistisikoja, ja rasistisia Kolumbiasta tulleille maahantunkeutujille. Neekereitä ei edes näytetty. Persuvanhuxet kärvistelee upporikkaiden ja rutiköyhien välivaiheilla ja ovat vähin erin valumassa kasan pohjalle. Tää oli tollanen Equalizer tai Clint Easton vanhana -tyyppinen vanhussankarisarja, äärimmäisen epäuskottava. Vanha pieni käppänä oli muka joku Bosnian sodan veteraani, mitä vittua, oliko siellä Jugoslaviassa ysärillä epsanjalaisiltakin Nato-joukkoja, kai sitten oli. Oikeastaan toivon että kiinalaiset alkaa pikapikaa lähettää Putinille aseita, jotta saadaan tää 3. maailmansota vauhtiin kunnolla, olis aika tehdä pallolla joltinenkin apuharvennus.
ellauri274.html on line 276:
Tunnistan tästä taudinkuvasta tuttuja piirteitä. Selvä pyy, sanoi Manninen varista, narsistihan se siinä. Näitä on kirjallisuudessa kuin täitä turkissa, esim. Rousseau, Stendhal, Musset, Bourget, you name it. Oserais-je me flatter: olin varsinkin nuorempana jonkinlainen sekunda Byron, kotileffan sankari, en yhtä fiksu ja filmaattinen enkä varsinkaan yhtä komea, mutta yhtä kovaa yritystä vitosdivarissa.
xxx/ellauri013.html on line 961: oman kamalan elämänsä sankari,
xxx/ellauri013.html on line 1223: Lordi Jim ja Gentleman Brown on kaxi narsistista pikku luuseria nenäkkäin. Jim halus sankariksi mutta oli luuseri. Brown halus autokraatiksi mutta oli yhtä luuseri. Ne ei siedä toisiaan. Molempien onnettomuutena on vinoutunut sosiaalisuus.
xxx/ellauri027.html on line 281: Van der Valk-kirjan alussa oli latinankielinen sitaatti Horatiuxelta. Joku vanhan Rooman sankari siinä heitti ohjat auran päälle, sanoi itkuiselle perheellensä moi ja lähti iloisena laivalla Karthagoon rättipäitä tappamaan. Se on roomalaisista eri hienoa. Niinhän se on, että tavixetkin pitää huolta pikku tiimistä, suojelevat perhettä ja suosii lapsia, vaan sankari on sitä suurempi mitä suurempaa ja sille yhdentekevämpää tiimiä se palvelee. Herra isoherran tiimi on kaikista hienoimpi. Musta tää on ihan paska meemi. Mulla on neandertaalin luonto, mä pörisen mieluummin erixeni ontossa puussa, kuin Mandevillen moraaliton pörriäinen, joka ei ymmärrä omaa etua ajamalla pitää yhteismarkkinoita pystyssä. Ja nyt kuin ne markkinat on tekemässä loppua koko pallosta, ei tää nurkkakuntaisempi izekkyys edes hävetä. Ei sen silti tarvi olla mitään persumaista nuivuutta. Terve tulloo vaan mutiaiset ja rättipäät, perustamaan omaa pesää naapuronteloon. Ei täällä kukaan ole toistaan parempi, pahempia voidaan olla, kun oikein yritetään yhdessä.
xxx/ellauri027.html on line 404: Kasvun ihme, mon oeil! Ihme kasvuräjähdyxen saarnaaja. Ja hengen ankara laulu, my foot. Mistäs se nyt oli nyysitty. Ainiin Eikka Leikalta: "Yksi on laulu ylitse muiden: ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu. Kansat katoo, ei katoa mahti, jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun." Sanoi Eikka tarkoittaen izeään. Toistaa Eski papukaijamaisesti tarkoittaen ketäs muuta kuin taas izeään. Sillä on se äänikirjana kai Vessa-Matti Ploirin laulamana, toimii autossa mahtavasti. Noita ankaria laulajia piisaa. HENGEN ANKARA LAULU VELVOITTAA OLEMAAN TYÖTELIÄS JA VAHVA TILAAJILLE. Puolesta hengen ja heimon ja maan. Vitun veisaajat. Isa Gripenberg, 79, puhelee puoliääneen izelleen: Tässä on Mannerheimin kirje apelleni. Miehisiä naisia, naismaisia miehiä salaa tissiliiveissä. Keskiluokan tunnejohtaja, johtoportaan perässäjuoxija. Eski johtaa edestä, takaa vuorineuvoxet. Nörttismurffi esittää, pappasmurffit vetää kulisseissa langoista. Valesmurffi ja muita smurffijuttuja.
xxx/ellauri027.html on line 577: Nousukausi, millaisexi hahmottuu tää viitisensataa vuotta jatkunut maapallon valloitus ja kerskakulutus kapitalismin nimissä, suosii työelämässä tätä joustoa. Raskaassa teollisuudessa ja sodassa ei (ainakaan ennen) tarvittu mielikuvitusta, vaan raakaa tehoa, hyväxi koetuilla menetelmillä: RÄISK! PAM! päät irti, talot tuleen, kylät tasasex. No nythän sielläkin on toinen ääni kellossa, kun sotasankarit istuu pelikonsolien edessä ja hieroo taktiikoita miehittämättömillä lennokeilla ja kyberavaruudessa. Ei tarvi olla rohkea vaan nokkela. Eskin työn filosofia palvelee mainiosti tätä uutta sodankäyntiä. Lyhyessäkin sessiossa ehtii istuttaa ajatuspökäleen.
xxx/ellauri027.html on line 1073: Eskin opetuslapsi Tuuli Lehti (hah! nimestä tulee mieleen yx aika verinen ranskalaisen sarjakuvan naissankari, jota satuin just lukemaan, kun löysin sen ranskan proffan jakoon jättämistä kirjoista - tod.näk mun luokkakaverin pikkusiskon Mervi Helkkulan vanhoja, nimittäin Plume aux Vents) auttoi Eskiä tiivistämään kaiken kolmeen pointtiin, Alex Stubbin mielixi:
xxx/ellauri044.html on line 174: Jännää miten tyypillisen narsistin biografia on 1-1 menestyjän tarina. Ei mitään muuta eroa kuin enintään lopputulema. Jos et jää kiinni, olet sankari, jos lankeat omaan oveluuteesi, olet pelkkä narsisti. On siis paras menestyä.
xxx/ellauri044.html on line 476: Eskin nuoruusiän sankari, James Bond, tuo irlantilaisittain sössöttävä Sean Connery,
xxx/ellauri044.html on line 478: eli joi vain tietynlaisia martineja, "shaken not stirred", on sen vanhojen päivienkin sankari.
xxx/ellauri044.html on line 1218: Vielä 1 samanlainen guru oli Steve Jobs. Aiivan läpipaska äijä, jos kukaan. Empatia puuttui kokonaan. Tääkin tyyppi kuulostaa tutulta: "Hän osasi jotenkin selittämättömästi tunnistaa heikon kohtasi, joka sai sinut säpsähtämään ja tuntemaan izesi pienexi." Se on yleinen piirre karismaattisissa narsisteissa jotka osaavat manipuloida toisia. Onnex Steve kuoli syöpään ja se toinen samanlainen sai aivoinfarktin. Loppuihan se vittuilu. Taaskaan ei ollut pompitettu oikein: Steve piti sääntöjä pilkkanaan ja uhmasi opettajia, eivätkä hänen ottovanhempansa koskaan rankaisseet häntä hänen rikkeistään. Biologinen äiti hylkäs pikku Steven vauvana, mamu-isä oli pelkkä spermanluovuttaja. Sitä piti sitten kostaa kaikille. Ja tehdä törkeästi ylihinnoiteltua tietotekniikkaa. Ja pitää typeriä turtlenekkejä. Aivan läpipaska äijä. Ne jotka tykkää mäkkäristä pitää sitä sankarina ja nerona. Stalinkin teki joitain virheitä. On se kyllä vittua.
Leino maalaa lavean kuvan hämäläisestä pappilayhteisöstä, joka joutuu punaisten ”kadun rääsyläisten” ja ”esikaupunkien eläinkansan” piinaamaksi. Valkoisten sankariensa ”itseuhria” hän kuvasi runoelmassaan runebergiläiseen tyyliin voimakkaasti ihannoiden.
xxx/ellauri059.html on line 172: Päivänsankarin
xxx/ellauri059.html on line 174: Musta enkeli vei päivänsankarin
xxx/ellauri059.html on line 196: Paha musta enkeli vei päivänsankarin
xxx/ellauri059.html on line 199: Paha musta enkeli vei päivänsankarin
xxx/ellauri068.html on line 440: Mieti Meidän Köyhää Sankaria Alokas Laiskiais-Entropiaa (paljon kapitaaleja!) jonka ehdollistus vauvana Lazlo Jamfin taholta (mukana salaperäinen MacGuffin Imupeukku G) johtaa seisiöihin jotka ennustavat rakettilakkoja. (Vannon että tämä tuomio ainakin tekee alamerkitystä. Selityxen selitys: seisiö = aamukanki, aamujöpö, aamuhannu, aamukari, aamupuu, jopo keulii, jopotus, juhlakunto, jömppis, jöyneri, kivi housuissa, kusipänni, paundis, pienoisteltta, päzin vaiva, seisokki, semiheijari, skuigelo, staijari, stondis, tanko puoliveteessä, teltta.)
xxx/ellauri068.html on line 482: Nibelungen liedissä Hagen murhaa sankarin Siegfriedin ja sitten varastaa ja piilottaa Nibelungen läjän.
xxx/ellauri084.html on line 187: Tyypillistä tämänpäivän poliisisarjan sanatonta vihjailua: viipyileviä kazeita, raapustettuja postit-lappuja ja ozat rypyssä. Mikään ei ole miltä näyttää, mut onnexi mikään ei näytä miltään. Juoni ei näytä luppoovalta, mutta sankarilla on sentään jotain sisäisiä pirulaisia. Olkoon menneexi, eihän se oo kuin 1/2h. Eihän tässä ole enää kiire minnekään. Jöns laittoi vanhaan purkkaan sitruunahappoa kun se lakkas maistumasta miltään.
xxx/ellauri084.html on line 751: Wallun Rémy-avatar on masis koska sillä eio jalkoja (omavika pikkusika), ei Schweizin kunniaa eikä johtajia jotka taistelevat totuuden puolesta. (Mitä potaskaa.) Se kiroaa kaxikymppisenä izeään koska on pelkuri ja inutile. "Mitä enemmän minussa on tuskaa, sitä enemmän olen minussa sisällä. En pysty välittämään enkä valizemaan mitään sen ulkopuolella." (Olohuoneen seiniin valittiin Tapettitalon tapetit.) "No voi jeesus ja sen veli ja jumankauta koko suku saman tien. Sinä pääsit kliinisestä masennuxesta olemalla jumankauta sankari." Ei helvatti ei se siitä parane, samaa narsismia se on yhävaan. Sitäpaizi Papineau ei ole vuori Schweizissä vaan metroasema lähinnä Montrealin Gay Villagea.
xxx/ellauri085.html on line 614: Wallu puolustelee sitä että kirjassa on niin paljon pölisijöitä sillä ezeon yltiörealistista ja demokraattista. Jokainen on oman romaaninsa sankari. Valitettavasti ne näyttää kaikki puhuvan wallulatinaa. Wallun obsessiivinen äiti on tehnyt siitä tosi basillikammosen. Se ei kestä kun muut kaivaa nenää ja kazoo sitten miltä räkä näyttää. Eikö se ize sitten kazo nenäliinaan, tai edes kurkkaa pönttöön paskannuxen jälkeen? Sehän on hyvää ennaltaehkäisevää toimintaa, profylaktista hygieniaa.
xxx/ellauri086.html on line 692: -"Tämä mies on naurettava tunteilija ja pelle. Hän on menossa 50-vuotispäiville ja vie päivänsankarille lahjapaketin...Kun taas tämä mies kuuluu parhaaseen A-ryhmään...hän ojentaa päivänsankarille selkeästi...VIIRIN!"
xxx/ellauri086.html on line 753: Poella oli merkittävä ja laaja vaikutus moniin häntä seuranneihin kirjailijoihin. W. H. Audenin mukaan Poen kuvaukset epänormaaleista ja itsetuhoisista mielentiloista vaikuttivat Dostojevskin tuotantoon, hänen salapoliisisankarinsa oli Sherlock Holmesin esikuva, hänen tulevaisuuskertomuksensa vaikuttivat H. G. Wellsiin ja hänen seikkailukertomuksensa Jules Verneen ja Robert Louis Stevensoniin.
xxx/ellauri087.html on line 204: Laulamme yhdessä J. Karjalaisen Sankarit ja katsomme toisiamme silmiin. Lasten mehuhetki on päättynyt.
xxx/ellauri087.html on line 725: Samoihin aikoihin monet muut kansan sankarit alkoivat järjestäytyä ja tarttua aseisiin, kuten Pancho Villa pohjoisessa ja Emiliano Zapata etelässä. He häiritsivät Meksikon armeijaa ja alueensa johtajien hallintaa.
xxx/ellauri091.html on line 811: YMCA. Men in tights. Sankarit sukkahousuissa. Occupation: Activist
xxx/ellauri113.html on line 294: Pekka Reinikainen: komedia kehitysopista. Eikös takavuosina ollut tv-komedia jonka sankari oli poliisi Reinikainen? Tää ei kyllä ole sama mies, tää on pienempi ja paxumpi. "Mä kirjoitin tollasen kaksinäytöxisen komedian kehitysopista: Kysypä eläimiltä." Pekka on tutkinut kehitysoppia jo 30 vuoden aikana, ja koko aika hauskempaa on ollut.
xxx/ellauri116.html on line 347: Jälkimmäisestä luin että sen sankari kärsi jonkun onnettomuuden poikasena joki teki siitä erilaisen kuin muut. Siihen sattui. Arvasin heti että siltä lähti pippeli ja/tai munat. Ja niinhän tietysti. Näitäkin liikenee maailmankirjallisuudessa, no vaikka tää, plus Erneston Kake, Henry James ja eräs pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokas.
xxx/ellauri120.html on line 351: Vaihtoehtoisesti mukaan Pausanias he rakensivat aarre kammio (salainen sisäänkäynti vain he tiesivät) King Hyrieus of Boeotia . Salaisen sisäänkäynnin avulla he varastivat Hyrieuksen omaisuuden. Kuningas tiesi, mutta ei tiennyt kuka varas oli; hän asetti virvelän. Agamedes oli loukussa siinä; Trophonius katkaisi päänsä, jotta Hyrieus ei tietäisi kenen ruumis se oli. Sitten hän pakeni Lebadaean luolaan ja katosi ikuisesti. Trophoniusin luola löydettiin uudelleen vasta, kun libadalaiset kärsivät vitsauksesta ja ottivat yhteyttä Delphic Oracleen . Pythia neuvoi heitä, että nimeämätön sankari suuttui on laiminlyöty, ja että ne pitäisi löytää haudassaan ja tarjota hänelle palvomaan viipymättä. Useita epäonnistuneita etsintöjä seurasi, ja rutto jatkui rauhoittumattomana, kunnes paimenpoika seurasi mehiläisten polkua maan reikään. Hunajan sijasta hän löysi daimonin, ja Lebadaea menetti ruttoaan saadessaan suositun oraakelin. Vanha nainen Sibylla kuihtuneena pullossa. Ei ois kannattanut pyytää kuolemattomuutta ilman ikuista nuoruutta. Jumalat vittuilee jos ei lue pientä pränttiä.
xxx/ellauri120.html on line 416: Valentin Vaala oli tarjonnut Tapiovaaralle sankarin osaa elokuvassa Helsingin kuuluisin liikemies. Koekuvaus epäonnistui, jolloin Tapiovaara vakuuttui, että hänen paikkansa on pikemmin kameran takana. Takaa pienestä mustasta reiästä saa laajemmat näkymät. Hän onnistui närkästyttämään Suomi-Filmin Risto Orkon radioarvosteluillaan niin perusteellisesti, että ne lopetettiin vuonna 1935. Vasemmistoradikaalin mainekaan ei juuri ollut eduksi Tapiovaaran elokuvauran kehitykselle. Sitten kuvaan tulivat kirjailija Juhani Ahon poika Heikki Aho velipuolensa Björn Soldanin kera. Heikki Aho kiinnitti Nyrki Tapiovaaran ohjaamaan elokuvan isänsä kuuluisasta Juha-romaanista. Elokuva sai ensi-iltansa tammikuussa 1937. Samana vuonna Tapiovaara matkusteli Euroopassa ja kirjoitti vaikutelmistaan artikkeleita Helsingin Sanomiin ja Elokuva-aittaan. Juhaa seurasi kaksi komedia- ja kaksi draamaelokuvaa. Olikohan Heikki ja Björn homoja. Isäpappa Juhani bylsi vuoronperään Soldanin siskoxia. Ei sentään kaxosia kuten Marja Leinosen pikkuveikka.
xxx/ellauri121.html on line 225: Tapauksen ympärille on kehitelty myös salaliittoteorioita. On esitetty, että pääepäillyt Heikka ja Pirinen vaiennettiin ennen oikeudenkäynnin alkamista, jottei mahdollinen tuomio tahraisi jääkärien sankarimainetta.
xxx/ellauri127.html on line 358: Lukuisesti lukema ja suosittu romaani toi mainetta Stratton-Porterille. Kirjan koko teksti on saatavilla verkossa monissa paikoissa, kuten osoitteessa ClassicReader.com. New York Times kutsui romaania "merkittäväksi". Patricia Raub kertoi romaanin naisista tuon vuosikymmenen aikana, "Stratton-Porter vakiinnutti sankaritarinsa kuvaamalla Elorna Cumstickin vuonna 1909 julkaistussa A tyttö Limberlostissa, ja hänen päähenkilöidensä kuvaus pysyi käytännössä muuttumattomana sen jälkeen. Terve, järkevä ja kaunis Elorna on myös myötätuntoinen, itsevarma ja älykäs: 'Ei ollut minkäänlaista kärsimystä, jota tyttö ei voinut myötätuntoa, ei työtä, jota hän pelkäsi yrittää, eikä yhtään tutkittavaa aihetta, jota hän ei ymmärtänyt.' Kun komea nuori sankari saapuu paikalle, Elorna vangitsee hänet välittömästi, vaikka fyysisesti houkutteleva, mutta itsekäs yhteiskuntatyttö väittää jo hänen. Elornan hyve voittaa hänet sankarin. Yhdistys Elornan kanssa kehottaa yhteiskuntatyttöä uudistumaan: hän lupaa olla tulevaisuudessa enemmän kuin Elorna. " Toinen arvostelija kirjoitti sen "tämän kirjan sankaritar on virkistävä esimerkki nuoresta naisesta, jonka todellinen houkuttelevuus on hänen rohkeudessaan ja älykkyydessään, erityisesti kärsimysten edessä, vaikka hänellä on edelleen terveellinen huolenaihe siitä, kuinka hänet" puusepäksi ". Hän omaksuu myös syvän rakkauden Jumalan luomakuntaan olematta raivostunut ympäristönsuojelija. - - Elornan ainoa kiintymys on naapuriparista, jolla ei ole omia lapsia. Tässä kylmässä ilmapiirissä Elorna kukoistaa ihmisen harvinaiseksi jalokiveksi; Sen sijaan että hän katkeroituu äitinsä tavoin, hän palaa rakkauteen äitinsä huolimattomuudesta ja osoittaa huomattavaa kekseliäisyyttä vastaamaan haaveisiin, joita hänen unelmansa tavoittavat, kun hän yrittää selvittää uudelleen uskollisesti äitinsä käskyille. - - Elorna on huomattavan kärsivällinen ja rakastava tehdessään läpi. vaikeissa koettelemuksissa, mutta sen sijaan, että hän olisi uskomaton, sairaanherkullinen hahmo, hän osoittaa malttia, ahdistusta ja kulkee joskus hienolla rajalla äitinsä tottelevaisuuden ja tiettyjen asioiden piilottamisen oikeuttamisen välillä. Esseen, Joan Aiken mainitsi kuvauksen Elorna n Lunchbox hyvänä esimerkkinä yksityiskohtia kirjallisesti.
xxx/ellauri127.html on line 443: Loppupeleissä Humbert Humbert tuntee tarvetta samastua Prosper Merriméen nimekkkääseen novellisankariin, jonka koko nimeä ei kyllä kukaan muista, paizi eze oli Hosee. LHC niinkö Wokun projektissa jonka johtajana oli Orava.
xxx/ellauri127.html on line 759: Would, with his maid Marian, Kuin Robin Hoodin sankarit ja Marian,
xxx/ellauri128.html on line 478: Heikkilä oli kiinnostunut ranskalaisesta ja espanjalaisesta kulttuurista; tätä kautta hän tutustui myös roomalaiskatoliseen kirkkoon. Tärkeitä vaikuttajia Heikkilälle olivat ensimmäisessä maailmansodassa kaatunut ranskalainen runoilija ja sotasankari Charles Péguy, englantilainen runoilija T. S. Eliot ja saksalainen filosofi Friedrich Nietzsche. Niinpä tietysti. Heikkilällä oli kahdesta avioliitostaan kolme lasta. Hän työskenteli kirjastovirkailijana Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa, jonka kirjastonjohtajana hänen oppi-isänsä Uuno Saarnio oli. Viimeiset elinvuotensa Heikkilä vietti alkoholin ja lääkkeiden sekakäytön aiheuttamien ongelmien vuoksi Sipoon Nikkilän mielisairaalassa. Sekakäyttöä seurannut viiltely viittasi mahdollisesti myös itsemurhaan, sillä Heikkilän kuolinsyytä ei tutkittu kunnolla.
xxx/ellauri128.html on line 504: Charles Bukowski julkaisi ensimmäiset novellinsa 1940-luvulla ja varhaisimman runokirjansa vuonna 1959. Bukowskin tunnetuin romaani on vuonna 1971 julkaistu Postitoimisto. Hänen tuotantonsa on pitkälti omaelämänkerrallista, ja kuvaa usein alkoholisteja, huumeidenkäyttäjiä, rikollisia, prostituoituja ja muita yhteiskunnan syrjäytyneitä. Bukowskista tuli jo 1960-luvulla kaikkien ulkopuolisten sankari, jota useat kirjallisten piirien tunnetut hahmot, kuten Sartre ja Genet, ylistivät.
xxx/ellauri134.html on line 281: *Huomautus: Monet tämän keskeneräisen romaanin versiot sisältävät kaksi novellia, joista toinen sijoittuu sankariksi midshipmaniksi* ja luetaan "Mr. Midshipman Hornblowerin" jälkeen, kun taas toinen sijoittuu vuodelle 1848 ja se tulisi lukea viimeisenä. Siinä Horatio on vanha kääkkänä.
xxx/ellauri235.html on line 393: "A Long Story Short" sisältää pakenemisen halun hahmoilta, "sankarittarilta", jotka yrittävät houkutella runoilijan kohteliaisiin maalaistuksiin jättäen muistiinpanon ("loitsun") pöydälle. Tämä itseesittely viittaa "Elegian" runoilijaan: siellä oleva runoilija kuulee karvapäisen pojan: "'Mumiseen harhaanjohtavia mielikuvitustaan" on tässä "jotain ... kuultu mutisevan, / 'Kuinka puistossa vanhan puun alla / '(Ilman suunnittelua, joka vahingoittaa voita, / 'Tai mitään pahuutta siipikarjaa kohtaan...'" "A Long Storyn" vanha puu on istutettu "nyökkää pyökki" "Elegiasta", jonka alla runoilija "Hänen välinpitämättömän pituutensa keskipäivällä... venyisi"." Pitkän tarinan runoilija on "Elegian" runoilijan parodinen muoto. "Elegian" siirtyminen "minästä" "sinun" on esikuva "A Long Story" -kappaleessa tuntemattomalla äänellä, joka yhtäkkiä murtautuu puheeseen nuhtelemaan puhujaa hänen väsymyksestään: "Historiasi missä pyörit? / Etkö voi muuta kuin kuvailla?" "A Long Story" on itse asiassa lyhyt (145 riviä) identiteetistä pilkattua, toimintoa väärin ("Missä pyörit?") ja ääni katoaa. Grayn mielikuvitusta hallitsee tässä näkemys absurdista profetiasta, näkijästä pelkkänä kiusallisena pahantekijänä. "Historiasi missä pyörit? / Etkö voi muuta kuin kuvailla?" "A Long Story" on itse asiassa lyhyt (145 riviä) identiteetistä pilkattua, toimintoa väärin ("Missä pyörit?") ja ääni katoaa. Grayn mielikuvitusta hallitsee tässä näkemys absurdista profetiasta, näkijästä pelkkänä kiusallisena pahantekijänä. "Historiasi missä pyörit? / Etkö voi muuta kuin kuvailla?" "A Long Story" on itse asiassa lyhyt (145 riviä) identiteetistä pilkattua, toimintoa väärin ("Missä pyörit?") ja ääni katoaa. Grayn mielikuvitusta hallitsee tässä näkemys absurdista profetiasta, näkijästä pelkkänä kiusallisena pahantekijänä.
xxx/ellauri235.html on line 910: Hänen runoutensa muokkaa usein mytologista perinnettä - jonkun "Derek Collinsin" mukaan "Corinnan runouden erottuvin piirre on hänen mytologinen innovaatio". Se sisältää usein yksityiskohtia, jotka ovat muuten tuntemattomia. Nämä uudelleenkäsittelyt esittävät usein jumalat ja sankarit positiivisemmassa valossa kuin myyttien yleisemmissä versioissa. Anne Klinck huomaa, että "tietty naisellinen ironia on havaittavissa" Corinnan teoksissa.
xxx/ellauri237.html on line 352: Veli Y. Pernaan mukaan Rokka on paitsi loistava soturi myös jatkuva purnari, joka vaarantaa toveriensa hengen nikkaroimalla lampunjalkaa vartiovuorollaan muiden nukkuessa. Rokka rikkoo määräyksiä ja katsoo olevansa sääntöjen yläpuolella. Hän jopa uhkaa surmateoilla, jos hänet yritettäisiin saada oikeuden eteen, vaikka tuolloinen laki määräsi laittomasta uhkauksesta kaksi vuotta vankeutta. Pernaa kyseenalaistaa rikollisen soveltuvuuden kansallissankariksi.
xxx/ellauri237.html on line 361: Kellarijupakasta, varusmiestyövoiman käyttämisestä syyskesällä 1968 oman kesäpaikkansa rakennustöihin, Keinonen tuomittiin 1972 sakkoihin. Hän kuoli 1977. Vesterisen mukaan kellarijupakka tarjosi Keinosen erolle vain juridisen perusteen. Perimmäinen syy oli se, että Keinonen epäonnistui komentajana. Pernaa kyseenalaistaa rikollisen tunarin soveltuvuuden kansallissankariksi.
xxx/ellauri237.html on line 382: Lyhyt kertaus Marquetan tyttöystävistä: Äiti (pyhimys), Kaija (tyylikäs), soitonopettaja (miehekäs), Hilma-täti (ex-juro), Saimi-täti (ditto), karjakko-Sanna (ditto), Paulan äiti (hiiri), Siiri-täti (ditto), mummu (dementti), Anneli (serkku), Paula (ex-kärkevä), Irmeli (terhakka), Annukka (dollface), Kaarina (luuviulu), Ursula (klenkka), Tyty Arola (ex-nemesis). Niin ja sitten pojat, johin premenstruaalisilla tytöillä ei ole mitään kiinnostusta vielä: Topi (visukinttu), Eero (sankarillinen), Riku (ryhditön). "Kaikki muut" ovat jotain nimettömiä Ankkoja. Marquetasta on tullut hyvin luokkatietoinen. Sitten hyvin kevein vedoin hahmotellut muut opet (ei edes genitaaleista ole tietoa): voimistelunopettaja Visa (ok), Rexi (tiukkailmeinen), matikanope Puputti (kiukkuinen), historianope Hemppa (hajamielinen), ja "kaikki muut". Mummu ja Marquetta toistelevat sanoja, kumpikohan on dementimpi. Marke meinaa että pahat ajatuxet pitää pitää sisällä. Millanenhan Aili Konttinen siitäkin tulee ajan kanssa, tuleeko joku vielä viikatoimaan senkin.
xxx/ellauri237.html on line 411: Kevät toi rakennuksille hanslankarin
xxx/ellauri237.html on line 423: Kesällä töitä teki hanslankari
xxx/ellauri237.html on line 435: Syksy vei rakennuksilta hanslankarin
xxx/ellauri237.html on line 447: Talvella nälkää näki hanslankari
xxx/ellauri239.html on line 71: Tässä yhteydessä relevantti merkitys on 2). Löysin vaihtojyrsijöiden hyllystä espanjankielisenä Waynen teoxen Nuevos pensamientos para una vida mejor: la sabiduria del tao ja päätin tutustua samassa hötäkässä sekä Dyeriin että Daoon. Senverran hengellistä fuusiosafkaa oli tarjona että piti tutustua: kiinalaisia ajatuxia kaljusta jenkkipäästä latinojen matukielellä. Espanja on muutenkin ajankohtainen kielenä, pitihän Jöns mulle puheen simplified espanjaxi 70-vuotispäivänä. Tosin se koski enemmän Jeesusta ja Jönsiä kuin päivänsankaria.
xxx/ellauri239.html on line 315: Annan tässä norjalaisille kynäilijöille vielä yhden mahixen ennenkuin julistan ne in corpore hamsufasisteixi ja quislingeixi natomatonazeixi. Tää on sosdem ex oikeusministeri ja rekkalesbo Anne Holt, jonka kirjassa En grav for to sankari ja uhri ovat mamunaisia. Anne sai potkut ministerihommista pitkän sairasloman perästä. Se oli Tromssan yliopiston rehtorin tytär, sosiaalidemokraatti ja juristi. Vasta 62 vuotiaana se kertoi mikä sitä vaivasi.
xxx/ellauri239.html on line 379: Tuotantokausia oli kokonaista 11 vuosina 2010-2022. The Walking Dead takes place after the onset of a worldwide zombie apocalypse. The zombies, referred to as "walkers", shamble towards living humans and other creatures to eat them, saying "brains... brains... " They are attracted to noise, such as gunshots, and to bad smells, such as humans. Sankari on seriffi, jonka vaimo on lori. Lori on hässinyt Shanea jonka seriffi joutuu sixi tappamaan izepuolustuxexi. Non-zombieista tulee myös kannibaaleja. Jeesus käy kauppaa Hilltop Marketissa. Seriffin porukat kuitenkin listii vapahtajat ja raadonsyöjät. Paha nainen Alfasusi tekee pahoja. Paha kuvernööri Pamela koittaa uhrata rotinkaiset. Joku Daryl lähtee ezimään seriffiä ja sen uutta panopuuta Michonnea, joka on nykerönenäinen neekerinaaras jolla on katana. Siihen sarja päättyy. Selmalla on työpöydällä arvokas (lue kallis) Michonnefiguuri.
xxx/ellauri250.html on line 184: Gunilla Elisabet Dukure Bergström (24. heinäkuuta 1942 Göteborg – 25. elokuuta 2021 Tukholma) oli ruotsalainen lastenkirjailija ja toimittaja. Hänet tunnetaan Mikko Mallikas -kirjoistaan, jotka hän on myös kuvittanut. Mikko Mallikas (alkuteoksissa Alfons Åberg) on isänsä kanssa asuva äiditön pieni poika, joka on oman elämänsä sankari. Mikko Mallikkaasta on tehty samanniminen piirrossarja, jossa on esiintynyt myös Bergströmin toinen tunnettu hahmo Milla. Bergström oli ize 2 avioeroperheen bonuslapsi. Bergström poti kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Hänellä oli vammainen tytär Boel. Hänellä ei nähtävästi ollut yhtään kunnollista miestä. Hän oli DN:n ja Aftonbladetin toimittaja. Hänen isänsä oli juuri samanlainen pelle retku kuin Alfonsin. Tämä kaikki saattaa selittää mixi Mikko Mallikkaasta tuli tollanen vammasennäköinen paskalätty kusiaivo.
xxx/ellauri250.html on line 867: Harry on sankari kunse pelastaa rakastamansa Kaijan ja jättää vihaamansa suomalaisen Jussin tukehtumaan lumeen. Hän on valintansa tehnyt, hän on kova luu. Hän on kokenut urologi. Jos sinulla on virtsaamiseen liittyviä oireita tai muutoksia ja vaivoja kiveksissä ja sukuelimissä, ota rohkeasti yhteyttä urologiin. Kokeneet urologimme ovat apunasi kaikissa terveyteen, hyvinvointiin ja seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Urologin valinta tälle päivälle on raaka tartarpihvi, lisukkeena on syntymätön kananpoika. Ruokajuomaksi urologi nauttii kuohukermaa. Hän kuuluu parhaaseen A-ryhmään. Luuseri syö elävää ravintoa, ituja, nauttii ruuan kanssa raikasta lähdevettä, hänellä on paikallisradion toimittajan paperit, ja häntä kuzutaan lempinimellä "Jami". Urologi Tom of Finland taas aterioi kuollutta lihaa. Luu kurkkuun!
xxx/ellauri251.html on line 76: atalanta nopea nainen Tarusankaritar
xxx/ellauri251.html on line 93: Atalante (m.kreik. Ἀταλάντη, Atalantē) oli kreikkalaisen mytologian sankaritar. Hän oli taitava metsästäjä ja erittäin nopea juoksija. Hän ui hyvin nopeasti. Atalante oli Meleagroksen rakastettu sekä jumalatar Artemiin suosikki. Hän halusi säilyä neitsyenä, mutta päätyi kuitenkin lopulta pukille ja siitä salonkileijonaksi.
xxx/ellauri252.html on line 317: Niin oli Jumalan tahto: sankarihautajaisissa pidettyjä puheita. Koonnut Martti Simojoki. WSOY, 1940.
xxx/ellauri259.html on line 539: Muumihenkilön näköiseltä suomalaiselta kynäilijättäreltä meni nordiska litteraturpris sivu suun. Prissin "nappasi" tanskalainen spefikirjailija Solvej Nalle ysäriltä. Sekin on harvaxeen julkaissut rumankaunis sankarillinen naisenpuolikas, tosin 13 vuotta nuorempi.
xxx/ellauri261.html on line 556: Stein emännöi Pariisissa taiteellista salonkia, jossa muun muassa kuvataiteilijat Pablo Picasso ja Henri Matisse sekä kirjailijat Ernest Hemingway ja Sherwood Anderson kokoontuivat. Sherwoodin mezän iloiset miehet, sankarit sukkahousuissa. Steinilla oli suuri merkitys nuorten amerikkalaisten kirjailijoiden muodostaman niin sanotun "kadotetun sukupolven" varhaisvaiheissa: Stein toimi heidän mesenaattinaan, keksi ryhmälle nimen ja kertoi heidän tarinansa omissa teoksissaan. Vanhempiensa varhaisen kuoleman jälkeen Stein muutti sukulaistensa luo Baltimoreenlähde? ja opiskeli Radcliffe Collegessa psykologiaa William Jamesin oppilaana ja Johns Hopkinsin yliopistossa lääketiedettä. Hän ei kuitenkaan suorittanut tutkintoaan loppuun, sillä hän kyllästyi aivan täydellisesti opiskeluun. Ei kyllä napannut enää yhtään.
xxx/ellauri280.html on line 387: Ei helvetti, kun tota 2000-luvun "Harjunpäätä" kazoo pitemmälle, näkee miten vanhan Harjunpään pehmee koira-klischeet menee siinä täysin turvalleen. Kaikki 2000-luvun ihmiset on 100-prosenttisia ihmishirviöitä! Karseita robotteja, kalseita autistisia psykopaatteja, kyrvänpäitä joiden sydämet on oikealla paikalla ja mustia kuin Samlagspartietin plakaateissa. Alkaako tollasta täälläkin jo olla, samanlaista klaanimeininkiä kuin sveduissa, eikä Natoon liittyminen auta siinä vähääkään, päinvastoin. Saatana lopettaisivat tälläsen paskan filmaamisen, haluaako ne oikein kädestä pitäen näyttää neuvottomille nuorukaisille ja neitosille miten nää kaikki paska huume-väkivaltahommat oikein hoidetaan? Ei jaxa kazoa yhtään enempää. Se loppu tähän nyt. Salihousuiset pollarit saa mennä samaan silppuriin kuin niiden paimentamat pahixet. Vittuako joku jeppe "nappaa" kätkyestä pikku vainajan omin nokkineen odottelematta edes "sossuja", lääkäristä puhumattakaan? Jo on outo meininki. Musta enkeli vei päivänsankarin. Kuka käski toisten päälle heittää kylmää mehua.
xxx/ellauri280.html on line 391: No ei, kazottiin kuiteskin loppuun tää poliisin poika tuotantokausi. Tappajat oli lellipojan näkösiä mutta aivan tekovikaisia siistejä pikkujuippeja Kontulasta nimeltä tietty "Leo" ja "Mikael". "Leo" oli yhtä tytön näköinen kuin S.Karpin koulukiusaava "Emil"-poju. Paikallisradion toimittajia, nimeltä "Jami". "Mikael" otti suihin pollari-isän virkapyssystä, "Leo" (jonka äiti oli huumelankari) valizi jenginjohtajan suuntautumisvaihtoehdon. Ei 2000-luvun pollareista ole vanhemmixi, eikä puolisoixikaan. Mikähän meidän elämäntavassa on oikein vialla? No jos lopettaisitte vaikka nää paskat skoudesarjat ja roikkumisen netissä ja heittäsitte luurit mäkeen. Ja kazoisitte mallia 80-luvun filmatisoinnista, miten paljon kiltimpiä oli pysähtyneisyyden ajan ihmiset, ei tollasia robotteja kun nää 2020-luvun elektromekaaniset kyborgit. Joka mukelluxen jälkeen pikku tauko ja ... "Okei." Hattunne sir! POLIISI!
xxx/ellauri280.html on line 433: Epäilen että sansibarilaisen nobelistin paratiisi on sellai puisto missä päivänsankari pääsee purasemaan jonkun partnerin tarjoamaa paratiisiomenaa. Sama juonta sahaa aika monikin nobelisti, tuli mieleen esim. Huan Hoze Ramon Jimenezin Nocturnos albumissa 144.
xxx/ellauri281.html on line 510: Miller kehitti teeman "muukalaisen " kuvan uudelleenmäärittelystä vuoden 1955 draamassa Näkymä sillalta, jonka sankari oli hylkiö ja tiedottaja. Seuraavana vuonna Miller kutsuttiin todistamaan Un-American Activities Commissioniin. Hän kieltäytyi tekemästä niin ja hänet todettiin syylliseksi kongressin halveksumiseen. Hänen kansainvälinen passinsa peruutettiin. Marilyn Monroe , tähän mennessä näytelmäkirjailijan vaimo, seurasi häntä Washingtoniin, missä hän oman elokuvauransa uhalla piti puheen hänen puolustuksekseen. Millerin muistokirjoitus, joka julkaistiin The Guardianissa vuonna 2005, viittaa siihen, että Marilynin uran esitys pelasti hänet vankilasta.
xxx/ellauri286.html on line 527: “Minua alkoi ärsyttää se, että tyttöhahmoja oli niin paljon vähemmän. Aku Ankassa häiritsi taas se, että kaikki sankaritarinat tapahtuivat Kupulle, Rupulle ja Jupulle."
xxx/ellauri287.html on line 239: Maailman lihavuuden loppu! Kolme nuorta tiedemies-sankaria pelastavat ihmiskunnan ylipainolta ILMAISEKSI
xxx/ellauri287.html on line 268: - Jos olet tuollainen sankari, niin näet ystäviesi kuolevan pian - pääjohtaja sanoi. Ja alkoi nauraa. Luulin kuolevani pelosta. Aloin itkeä. Noloa.
xxx/ellauri287.html on line 387: Paul oli ihan sattumalta tismalleen Jee-suxen ikätoveri. Sekin on varmaan sattumaa että Lucasin leffojen sankarin nimi on Luke. Paavali on syntymäpäivänään matkoilla kuin 70-v Wolfram Roth, joka lennähtää Maltalle juhlistamaan Maxin bakkanaaleja. Paavalin kirjeet ovat messiaanisten vanhimmat kirjalliset muistomerkit mikä viittaa siihen että Paavali kexi ize koko jutun.
xxx/ellauri287.html on line 545: Veljeni Leijonamieli kuoli 6 vuotta myöhemmin. Hän oli surkea kuningas. Rikhard Leijonamieli oli oman elämänsä sankari, ja sellaiseksi hänet yleensä kuvataan kirjallisuudessa. Hänen väkivaltaisuutensa, turhamaisuutensa ja itsekkyytensä unohdetaan usein. Rikhardin intohimona oli sodankäynti; englantilaiset rahoittivat hänen sota- ja ristiretkensä. Rikhard I vietti kymmenvuotisesta valtakaudestaan Englannissa vain viisi kuukautta. Hän ei myöskään koskaan oppinut puhumaan englantia, vaan puhui äidinkielinään oksitaania ja ranskaa. Rikhardin pahanhajuiset suolet haudattiin sen tornin juurelle, josta kuolettava nuoli ammuttiin.
xxx/ellauri291.html on line 279: Meillä oli pataljoonassa iloinen skottimies, nimeltä John Brown... ja koska hän sattui kantamaan samaa nimeä kuin Harper's Ferryn vanha sankari, hänestä tuli heti tovereidensa perse. Jos hän ilmestyi muutaman minuutin myöhässä työryhmän joukkoon tai oli hieman myöhässä putoamasta komppaniaan, häntä tervehdittiin varmasti sellaisilla ilmaisuilla kuin "Tule, vanha kaveri, sinun pitäisi olla paikalla, jos autamme meitä vapauttamaan orjat"; tai "Tämä ei voi olla John Brown - miksi, John Brown on kuollut." Ja sitten joku heiluttaja lisäsi juhlallisella, vetävällä äänellä, ikään kuin hänen tarkoituksenaan olisi korostaa erityisesti sitä tosiasiaa, että John Brown oli todella, todella kuollut: "Kyllä, kyllä, vanha John Brown on kuollut; hänen ruumiinsa makaa multana haudassa."
xxx/ellauri291.html on line 335: Naisesta syntynyt sankari murskatkoon käärmeen kantapäällään,
xxx/ellauri292.html on line 471: MUTTA riittää tästä. Hänen sankarinsa esitellään meille jumalallisena miehenä, joka omaksuu syntymästään lähtien meren demonin hahmon ja persoonallisuuden. Sillä hän sanoo, että hänen äidilleen, kun tämä oli synnyttämässä lastaan, ilmestyi meren demonin hahmo, nimittäin Proteus, joka Homeroksen tarinassa aina muuttaa muotoaan. Mutta (toisin kuin Mary) hiän ei millään tavalla peloissaan kysyi häneltä, mitä hiän tällä kertaa synnyttäisi; ja hän vastasi: "Minut itseni." Sitten hiän kysyi: "Ja kuka sinä olet?" "Proteus", hän vastasi, "Egyptin." Ja sitten hän kirjoittaa tietystä niitystä ja joutsenista, jotka auttoivat naista synnyttämään lapsensa, tosin kertomatta meille, mistä hän tämän sai; sillä hän ei varmasti lue tätä tarinaa assyrialaisen kirjailijan Damisin ansioksi. Ehkä Yeazilta.
xxx/ellauri292.html on line 560: 600-luvulla eaa. laajat yhteiskunnalliset levottomuudet johtivat Ateenassa Solonin lakiuudistuksiin. Nämä tasoittivat tietä Cleistheneen teoriassa mahdolliselle demokratian käyttöönotolle vuonna 508 eaa. Ateenasta oli tähän mennessä tullut merkittävä merivalta, jolla oli suuri laivasto, ja se auttoi Joonianmeren kaupunkien kapinaa persialaisia vastaan. Tästä öykkäröinnistä seuranneessa Persian suorittamassa Kreikan demilitarisaatiossa Ateena johti yhdessä Spartan kanssa kreikkalaisten valtioiden liittoumaa, joka lopulta torjui persialaiset, kukistaen heidät Marathonissa vuonna 490 eaa. ja Salamissa vuonna 480 eaa. Tämä ei kuitenkaan estänyt Ateenan vangitsemista ja potkimista hajalle kahdesti persialaisten taholta yhden vuoden sisällä spartalaisten ja muiden kreikkalaisten kuningas Leonidaksen johtaman sankarillisen mutta lopulta epäonnistuneen vastarinnan jälkeen Termopylaissa sen jälkeen kun sekä Boiotia että Attika joutuivat persialaisten käsiin.
xxx/ellauri293.html on line 150: Saarnaajakolmikko nousi pois laivasta ryppyisinä kuin Salamin sankarit. Hesekielin kirjassa ja (ainakin joissakin) kristillisissä ikoneissa kerubilla on kaksi paria siipiä ja neljä kasvoa: leijonan ( kaikkien villieläinten edustaja ), härän ( kotieläimet ), ihmisen kasvot. (ihmiskunta) ja kotka ( linnut ). (s. 2–4) Hesekiel kuvailee: "Heidän jalkansa olivat suorat, jalkapohjat kuin härän sorkat, kiiltävät kuin kiillotettu messinki."
xxx/ellauri293.html on line 423: Dreamingia käytetään edustamaan aboriginaalien käsityksiä Erewhonista, jonka aikana maassa asuivat esi-isiensä hahmot, jotka olivat usein sankarillisia tai joilla oli yliluonnollisia kykyjä. Nämä hahmot erosivat usein kuitenkin jumalista, koska he eivät kyenneet hallizemaan aineellista maailmaa kuten länkkärit, eikä niitä palvottu kuin länkkäreitä, vaan vain vetelästi kunnioitettiin. Dreamtime-konsepti on sittemmin otettu laajalti käyttöön alkuperäisen australialaisen kontekstin ulkopuolella ja on nyt osa maailmanlaajuista populaarikulttuuria.
xxx/ellauri298.html on line 131: Tämä uni tuli selvästi eilisillan kehnosta hollantilaisesta trillerileffasta vlta 2016, jossa oli haukotuttavasti vielä kerran juutalaisia ja nazeja. Hölmö juutalaispoika halusi U.S. mariinixi Afganistaniin tai Irakiin muka "puolustamaan" jotakin, kai USAn elintärkeitä etuja. Huorahtava tytär, tyypillinen omistava juutalaisäiti sankarina ja sen väpelö pikkumies. Ikävä pikku patriarkka isoisä oli ollut poikasena Auschwizissa. Näytelmän konnana oli perheen pidättäneen naziupseerin nyrjähtänyt pojanpoika. Se oli pahoittanut mielensä kun juutalaiset kohtelivat tylysti sen katuvaista isää. Koko hommassa ei ollut järjen hiventä, pelkkiä sadistis-eroottisia klisheitä. Kesken se oli jätettävä. Homma oli selkeästi tähdätty amerikkalaisille kuluttajille, vaikka hollantia puhuttiin. Esim konna kirjoitti seinille anglosaxixi että oink oink, se oli olevinaan antisemiittinen herja siitä että juutalaiset ei tahdo syödä sikoja. Kaikkei traumaattisin kokemus äidille oli että nuori nazi ei huolinutkaan sitä raiskata. Väpelö oma mies ei ole sama asia, vaikka onkin ilmeisesti hyvä tienaaja.
xxx/ellauri298.html on line 554: Se muodostuu kohdunkaulan täydellisestä avautumisesta lapsen syntymään asti. Kestää 20 minuutista 2 tuntiin ensimmäisen synnytyksen aikana. Tässä vaiheessa lapsella on ulospääsy. Hänen ruumiinsa, joka oli painottomuuden tilassa yhdeksän kuukautta, täytyy nyt vakavan puristuksen ja hypoksian olosuhteissa luonnottomasti taipua ja työntyä eteenpäin synnytyskanavan läpi. Tämä on elämän ensimmäinen polku vapauteen - sankarin polku, täynnä vaaroja, kipua, pelkoa, mutta myös toivoa voitosta. Tervetuloa länteen Andrei, ja sinäkin, Stanislav.
xxx/ellauri298.html on line 631: Joseph Campbell (26. maaliskuuta 1904 – 30. lokakuuta 1987) oli yhdysvaltalainen professori ja kirjailija, joka tunnetaan parhaiten työstään mytologian ja vertailevan uskontotieteen alueilla. Ei pie sekoittaa samannimiseen irkkurunoilijaan. Campbellin tunnetuin kirja Sankarin tuhannet kasvot (The Hero With a Thousand Faces, 1949, suomennettu 1990) käsittelee eri kulttuureissa toistuvaa sankarin matkan teemaa, ns. hiihtokenkämyyttiä. Hänen neliosainen teossarjansa The Masks of God käsittelee mytologiaa eri puolilla maailmaa. Campbell työskenteli Bill Moyersin kanssa tehdessään PBS:n sarjaa The Power of Myth. He myös julkaisivat sarjaan pohjautuneen samannimisen kirjan.
xxx/ellauri298.html on line 682: Ne eivät tyydytä myyttisiä malleja, kuten "Sankarin matka" jotka ovat luonteeltaan
xxx/ellauri298.html on line 784: Näin ollen Campbell uskoi, että maailman uskonnot olivat samojen perustavanlaatuisten, transsendenttisten totuuksien erilaisia kulttuurivaikutteisia "naamioita". Kaikki uskonnot voivat tuoda ihmisen tietoisuuteen dualistisen todellisuuskäsityksen jonnekin "vastakohtien parien", kuten olemisen ja ei-olemisen tai oikean ja väärän, yläpuolelle. Hän todellakin lainaa Rigvedaa Tuhannen kasvoisen sankarin esipuheessa: "Totuus on yksi, viisaat puhuvat siitä monella nimellä, niin saavat lisää sivuja."
xxx/ellauri298.html on line 786: Joose väittää siis, että sankaritarinoilla, kuten Krishna, Buddha, Luke Skywalker, Apollonius of Tyana, Teräsmies ja Jeesus, on kaikilla samanlainen mytologinen perusta. Joosen teokset ovat nyt loppuneet. Vuodesta 2014 lähtien Joseph Campbell Foundation on parhaillaan luomassa uutta e-kirjapainosta. Ei vain tule valmista
xxx/ellauri303.html on line 382: Yarchei Kallankarin kolmen ensimmäisen viikon aikana ensimmäisessä rivissä istuvat tutkijat raportoivat Talmudin tutkielmasta (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Talmud), joka oli määrätty tutkittavaksi edellisten kuukausien aikana; neljännellä viikolla kutsuttiin muut tutkijat ja myös osa oppilaista. Keskusteluja seurasi, ja vaikeita kohtia esitettiin gaonille, joka myös osallistui näkyvästi keskusteluihin ja moitti vapaasti kaikkia kollegion jäseniä, jotka eivät olleet stipendin tasoa.
xxx/ellauri303.html on line 385: Yarchei Kallankarin aikana neropatti esitti konventille joukon kysymyksiä, jotka oli lähetetty vuoden aikana kaikista diasporan osista. Tarvittavat vastaukset keskusteltiin, ja lopulta Akatemian sihteeri kirjasi ne gaonin ohjeiden mukaisesti. Yarchei kallahin lopussa kysymykset ja vastaukset luettiin kokoonpanolle ja vastaukset gaon allekirjoitti. Suuri osa geologisista vasteista syntyi tällä tavalla; mutta monet niistä ovat kirjoittaneet vastaavat Geonimit välittämättä tuon taivaallista keväällä koolle kutsutuista kallah-kokouksista.
xxx/ellauri305.html on line 222: lännensankariluottavaisuus, ylärekisteri, muumipilvisyys,
xxx/ellauri306.html on line 161: Sellaiset ovat markkinat ja huomenna isot toripäivät. Surkimuksia turpiin, se on nykyajan sankariteko. Niin että jos vaikkapa mutantit ninjakilpikonnat ja rotta Tikku sattuisivat tähän nyt hyviään tekemään, heidän olisi tykkänään käännettävä kelkkansa. Ei enää köyhien hyysäämistä! Päinvastoin, puukko hampaissa kimppuun ja nylkemään neitoselta viimeistäkin ihokasta ja täyttämään sen kukkaroa iloisten puolikuoriveikkojen cumilla. For the TV show, TMNT creator Peter Laird decided to give each Turtle a different color to make it easier to tell them apart: Leonardo has a blue bandana, Raphael a red bandana, Donatello a purple bandana and Michelangelo an orange bandana. Kilpurit pelaa Aprilin kanssa räsypokkaa ja April häviää.
xxx/ellauri306.html on line 224: Radissonia tulisi tarkastella useissa yhteyksissä; saavutuksistaan oman elämänsä sankarina,
xxx/ellauri306.html on line 446: Myöhemmin hän hyökkäsi Italiaan tuhoten pohjoiset maakunnat, mutta ei kyennyt valloittamaan Roomaa koska sieltä oli ruoka loppunut. Bugger it. Hän suunnitteli uusia kampanjoita roomalaisia vastaan, mutta kuoli harmillisesti vuonna 453. Bugger it. Attilan kuoleman jälkeen hänen läheinen neuvonantajansa, gepidien Ardaric johti germaanien kapinaa hunnien valtaa vastaan, minkä jälkeen Hunnien valtakunta romahti nopeasti. Fuck it all. Attila eli edelleen hahmona germaanisessa sankaritarinassa, Atle nimellä.
xxx/ellauri306.html on line 452: Attila on sankari monissa keskiaikaisissa eepoxissa, kuten Nibelungenliedissä, sekä erilaisissa Eddoissa ja saagoissa. Hunnien alkuperästä ja kielestä ei ole tietoa. Länkkäreistä ne oli jotain turkkilaisia, mutta ei välttämättä.
xxx/ellauri306.html on line 484: Germaanisissa sankaritarinoissa kroonikot kuvaavat Attilaa suurena ja jaloina kuninkaana, ja hän näyttelee tärkeitä rooleja kolmessa norjalaisessa tekstissä: Atlakviða, Volsunga saaga, ja Atlamál. Ensimmäisessä maailmansodassa liittoutuneiden propaganda kutsui saksalaisia "hunneiksi " perustuen keisari Wilhelm II: n vuonna 1900 pitämään puheeseen, jossa hän ylisti Attila the Hunin sotilaallista pätevyyttä. Hitlerin tankit oli yhtä päihittämättömiä kuin Atlen hakkapeliitat kunnes ryssät lommottivat ne Stalingradissa.
xxx/ellauri306.html on line 576: Arvostelija Yrjö Kruunu totesi, että "Tässä tapauksessa minulla on selvä tunne, että elokuva paransi kirjaa. Kirjan Mitch käy läpi hyvin äkillisen muodonmuutoksen - juristista räjähdysmäiseksi toimintasankariksi. Käytännössä mikään aikaisemmassa ei ole antanut meille mitään ajatusta, että hänellä edes oli "se". Elokuvan Mitch päinvastoin pysyy hyvin luonteeltaan. Hän oli aluksi näppärä nuori asianajaja, ja siksi The Firm otti hänet ensiksi - mutta hän vain antaa heille hieman enemmän kuin he lupasivat. Hänen tapansa selviytyä ahdingosta on pohjimmainen asianajajan tapa: erittäin siisti, kiero (ja hieman kyseenalainen) oikeudellinen ratkaisu, jonka vain joku munaton lakimiekkonen olisi voinut keksiä."
xxx/ellauri307.html on line 636: Hänen uudentyyppisten kirjoitusten tulisi sisältää sankareita ja sankarittaria sekä "perheen ja yhteisön tunnetta". Evanovich päätti, että hänen sankaritarstaan tulisi palkkionmetsästäjä jäätyään työttömäxi alusvaatteisen ostajanta. ammatti tarjosi Evanovichille enemmän vapautta kirjailijana, koska palkkionmetsästäjillä ei ole määrättyä työaikataulua, eikä heitä pakoteta käyttämään univormua. Evanovichilla on monia yhteisiä piirteitä hahmonsa Stephanie Plumin kanssa. Molemmat ovat kotoisin New Jerseystä, molemmat syövät Cheetosta, molemmilla oli hamsteri, ja molemmilla on jaettuna "samankaltaisia kiusallisia kokemuksia".
xxx/ellauri307.html on line 646: Stephanie Plum on kuvitteellinen hahmo ja päähenkilö Janet Evanovichin kirjoittamassa romaanisarjassa. Hän on Nancy Drew'n ja Dirty Harryn pirteä yhdistelmä, ja – vaikka hän onkin naispuolinen palkkionmetsästäjä – on Domino Harveyn vastakohta . Kirjoittaja kuvailee häntä "uskomattoman keskimääräiseksi ja silti sankarilliseksi tarvittaessa".
xxx/ellauri307.html on line 745: Joosepin tyyppiset monomyytit ovat aivan hanurista. Monomyytti tai sankarin (myyttinen) matka on vertailevassa myyttitutkimuksessa
xxx/ellauri307.html on line 748: esiintyvää tyypillistä juonirakennetta, jossa tarinan sankari lähtee seikkailuun
xxx/ellauri307.html on line 751: käsikirjoituksissa. Sankarin matka -monomyytti voidaan kuvata myös ympyränä.
xxx/ellauri307.html on line 755: Thousand Faces, joka julkaistiin 1992 suomeksi nimellä Sankarin tuhannet kasvot.
xxx/ellauri307.html on line 757: sankarista kertovia tarinoita primitiivisistä kulttuureista eri puolilta maailmaa.
xxx/ellauri307.html on line 758: Hollywoodin käsikirjoituskonsulttina toiminut Christopher Vogler havaitsi puolestaan 1990-luvun alussa, että myös valtaosasta menestyselokuvia on löydettävissä samankaltainen sankarimyytin peruskaava.
xxx/ellauri312.html on line 300: Kirjan loppuosa kertoo tarinan Strathmoren näkökulmasta paljastaen hänen henkilökohtaiset motiivinsa hyökkäyksen toteuttamiseen. Hän oli rakastunut ryppyisen vaimonsa sijasta Fletcheriin ja järjestänyt monimutkaisen hyökkäyksen toivoen pakottavansa Fletcherin rakastumaan häneen. Suunnitelman piti huipentua siihen, että hänestä tuli kansallissankari, kun hän avasi Digital Fortressin. Höh, Strathmoren olis kannattanut mieluummin vaan antaa Huuakotin yxinkertaisesti kastroida se espanjanopettaja.
xxx/ellauri312.html on line 329: River Tam hahmon luonne ja hänen roolinsa Firefly franchising-sarjassa ovat keränneet sekä kiitosta että kritiikkiä eri arvioijilta. Jotkut ovat hyvässä mielessä vertailleet hahmon arvaamatonta käyttäytymistä autismiin. Tohtori Karin Beeler Northern British Columbian yliopistosta vertasi ja vertasi Riveriä Buffy Summersiin, Buffy the Vampire Slayer -sarjan päähenkilöön (jonka on myös luonut Joss Whedon), kirjassaan Näkijöitä, noitia ja psykoja ruudussa: Anista penaaliin eli analyysi naisten visionäärihahmoista viimeaikaisissa televisio- ja elokuvissa. Beeler nimesi hahmon anti-sankaritarksi verrattuna em. Buffy Summersin sankarillisempaan rooliin. Elokuvakriitikko ja kauhukirjailija Michael Marano myös vertasi hahmoa Buffyyn. Hän mainitsi kahden hahmon taistelutahdon yhtäläisyyksiä ja kuvasi Riveriä Joss Whedonin vahvojen naishahmojen huipennuxexi. Juu tästä Jössistä on jo paasaus albumissa 133.
xxx/ellauri312.html on line 782: Versammelt waren die Todeshelden, olivat kokoontuneina kuolonsankarit,
xxx/ellauri312.html on line 890: Es sind aber die Helden, seine Söhne Mutta on sankarit, hänen poikansa,
xxx/ellauri312.html on line 938: Eversti Kassad on Hegemonian entinen sotasankari, jonka maine on sittemmin tahraantunut. Hän haluaa aikahaudoille tappaakseen Moneta-nimisen naisen, jonka hän uskoo olevan Lepinkäinen.
xxx/ellauri314.html on line 90: Gordon huomaa, että Mailer lieventää Amerikan unelman väkivallan aiheuttamaa shokkia käyttämällä takamusjaksoja. Dearborn kutsuu Rojackia "olennaiseksi Mailer-sankariksi", koska hän on esimerkkinä monista Mailerin piirteistä ja saavutuksista itse sotasankarina, menestyvänä poliitikkona, televisiopersoonana ja "eksistenttiaalisen psykologian" professorina. Mailer'silla on yhtäläisyyksiä Rojackin kanssa: He molemmat opiskelivat Harvardissa, palvelivat toisessa maailmansodassa, olivat kiinnostuneita poliittisesta tehtävästä ja esiintyivät keskusteluohjelmissa. Mailer näyttää käyttäneen puukotusta toiseen vaimooonsa Adele Moralesiin, kun taas Rojack murhasi vaimonsa Deborahin. Mailer ei kiistänyt näitä yhtäläisyyksiä, mutta totesi:
xxx/ellauri314.html on line 92: Rojack on edelleen huomattavasti erilainen kuin minä - hän on tyylikkäämpi, nokkelampi, sankarillisempi, hänen fyysinen voimansa on huomattava, ja samalla hän on korruptoituneempi kuin minä. Halusin luoda miehen, joka oli minua suurempi mutta hieman vähemmän menestyvä. Siten ihannetapauksessa hänen psyykkinen tiheys, jos saan käyttää yksityistä ilmaisua, olisi yhtä suuri kuin minun - ja niin voisin kirjoittaa hänen päästään mukavasti.
xxx/ellauri319.html on line 289: Neuvostoliiton kirjallisuustutkimus ei mainostanut tällaista kriitikon asennetta ukrainalaisiin runoilijoihin, vaan se puhui "kunnioittavasti" asenteesta sekä "edistyksellisten suuntausten tukemisesta", totesi myös "innostuksen Ukrainan kansan sankarillista historiaa kohtaan".
xxx/ellauri320.html on line 71: Kun Adler korvasi Freudin käsityksen sukupuolihalusta silloisella niin kutsutulla "maskuliinisella protestilla" - joka ilmaisee halua olla ylivoimainen, tämä johti lopulta heidän murtumiseensa vuonna 1911. Adler päätti noudattaa omaa lähestymistapaansa, jota hän kutsui "yksilöpsykologiaxi". Kaljukotkan buzzard word oli "neuroosin" ohella "alemmuuskomplexi." Alemmuuskomplexi oli kuumaa tavaraa 20-luvun lopulla Eric Linklaterin antisankarin Juan Motleyn kiertäessä Olympian kanssa keskilänttä laulaen ooppera-aarioita pää alaspäin.
xxx/ellauri320.html on line 229: Barbara Cartlandin valtavassa takakatalogissa on satoja historiallisia puhtaita romansseja täynnä huimia prinssejä, itsenäisiä ja vahvoja sankarittaria, synkkiä rakkauskilpailijoita ja jännittäviä paljastuksia, jotka ovat täynnä onnellisia loppuja. Valitse kirjat, joita haluat selata annettujen suodattimien avulla.
xxx/ellauri329.html on line 373: Aleksijevitš on joutunut teostensa kanssa myös valtaapitävien hampaisiin. Sodalla ei ole naisen kasvoja -kirjaa syytettiin epäisänmaalliseksi, kun siinä nostettiin esiin sodan pelottavuus ja kauheus. Rintamalla taistelleiden neuvostonaisten kiillotetun sankarimyytin mureneminen oli joillekin tahoille liikaa. Neuvostoliiton ja Afganistanin sodasta kertovasta kirjasta Aleksijevitš haastettiin oikeuteen saakka, mutta juttu raukesi lopulta. Tsernobyl-kirja taas ei ole ollut mieluista luettavaa niille, jotka pyrkivät (edelleen) peittelemään ja vähättelemään onnettomuuden seurauksia.
xxx/ellauri329.html on line 403: Kävimme ankaria taisteluita. Jouduin lähitaisteluunkin... Se oli hirveää... Ei sellainen ole ihmisiä varten. Sotilaat löivät, pistivät ja kuristivat toisiaan. Kaikki ulvoivat, huusivat. Ja se rasahtelu... Se rasahtelu! Sitä ei voi unohtaa... Luiden rasahtelua... Kuului, miten pääkallo murtui. Halkesi... Sodassa kaikki on painajaismaista, mitään inhimillistä siellä ei ole. Älkää uskoko ketään, joka sanoo, ettei sota ole pelottavaa. Se on.
xxx/ellauri354.html on line 91: Puhdas rakkaus ja romanttiset päiväunelmat ovat tehneet hänet onnelliseksi ja tämä onnellisuus on tunkeutunut hänen liiransa jokaiseen osa-alueeseen, kunnes hän vuosistaan huolimatta kävelee kevät askeleella ja hymy kasvoillaan ja tämä onni tekee hänestä sankarin kaikille, jotka nähdä hänet.
xxx/ellauri356.html on line 179: Vuonna 1975 hänestä tuli vieraileva professori Yalen yliopistossa ja sitten Cornellin yliopistossa nimellä " Andrew Dickson White Professor-at-Large". Hän on filosofian, ranskan ja vertailevan kirjallisuuden arvostettu professori Kalifornian yliopistossa Irvinessä (Yhdysvallat) vuodesta 1986. Hän oli "kulttuurisankari" Yhdysvalloissa. Literary Magazinen Jean -Louis Huen mukaan hän sai kunniatohtorin arvon 21 kertaa useista yliopistoista. Derrida julisti ennen kuolemaansa L'Humanité -sanomalehdelle : "En ole koskaan oleskellut pitkiä aikoja Yhdysvalloissa, suurin osa ajastani ei vietä siellä. Siitä huolimatta työni vastaanotto siellä oli todella anteliaampaa, tarkkaavaisempaa, kohtasin vähemmän sensuuria, tiesulkuja ja konflikteja kuin Ranskassa.»
xxx/ellauri376.html on line 80: Vuosina 1945–1946 François Truffaut näki Sascha Guitryn rainan Le Roman d'un cheateur kaksitoista kertaa Champollion-elokuvateatterissa. Sankarista, kansanmurhaajasta, asosiaalista varkaasta, tulee hänen ihanteensa, joka ilmentää moraalia, "joka koostuu yksinkertaisesti itsensä suojelemisesta muiden moraalilta". 1946 François Truffaut, joka oli yläasteen neljännellä luokalla, sai peruskoulun tutkinnon ja lopetti koulunkäynnin. Pian rettelöivä Ransu pantiin kasvatuslaitoxeen. Kasvattajat ovat tyhmiä. Siellä François Truffautilla diagnosoitiin kuppa kurkussa, joka hoidettiin välittömästi. Hänen suhteensa äitiinsä, "ei tietenkään äitipuoli, mutta ei myöskään äiti", on kauhea, kun niitä on olemassa. Äiti "syyttelee" häntä homoseksuaalisesta suhteesta Jimin kaa. Myöhemmin hänen pakonomainen rakkautensa naimisissa olevien naisten, leskien, nuorten ja prostituoitujen välillä eivät enää lohduta häntä epäonnistumisesta Liliane Litvinin kanssa, jonka johdosta Ransu nirhi auki ranteensa. Oliko Liliane juutalainen?
xxx/ellauri376.html on line 127: 15. kesäkuuta 1977 Green meni naimisiin ensimmäisen vaimonsa Shirley Greenin (os Kyles) kanssa Memphisissä. Hiän oli alunperin Chicagosta, ja hiän oli yksi hänen taustalaulajistaan ja työntekijä hänen kirkossaan. Heillä on yhdessä kolme tytärtä. Shirley haki ensimmäisen kerran avioeroa vuonna 1978 julmuuden ja sovittamattomien erimielisyyksien perusteella. Hiän jätti hakemuksen uudelleen vuonna 1981 syyttämällä Greenin kohdistaneen hänet perheväkivaltaa koko avioliiton ajan. Green syytti hiäntä julmasta ja epäinhimillisestä kohtelusta vastavalitteessa. Vuonna 1982 antamassaan vannomassaan avioerohakemuksessaan Shirley todisti, että Green hakkasi hiäntä saappaalla vuonna 1978 ollessaan raskaana viidennellä kuukaudella, koska hän kieltäytyi seksistä. Hän väitti, että pahoinpitely johti pään haavoihin, joista yksi vaati ompeleita. Tapahtuman jälkeen hän haki avioeroa, mutta he tekivät sovinnon. Shirleyn mukaan he erosivat useita kertoja, kun pahoinpitelyt tulivat "liian usein ja liian ankariksi". Aluksi Green kielsi hakkailleensa vaimoaan, mutta vuonna 1982 hän myönsi lyöneensä vaimoaan. Heidän avioeronsa saatiin päätökseen helmikuussa 1983. Pot pot pot pot potkun sain, kesken hakkailua, valitti Shirley.
xxx/ellauri376.html on line 244: Neuvostoliiton kirjallisuuskriitikko Lydia Lotmanin mukaan tarina "antaa elävän ja laajan kuvan linnoituskylän elämästä". Kuten Dimitrin aiemmassa tarinassa "Kylä", kirjailija keskittyy jälleen maaorjatalonpoikaan, mutta tällä kertaa päähenkilön henkisestä rakenteesta ja moraalisesta luonteesta puuttuvat jo ne idealisoinnin ja romanttisen korotuksen piirteet, jotka olivat Tarinan "Kylä" sankarittarelle ominaista: Anton on "tumma, masentunut ja vetelä".
xxx/ellauri376.html on line 258: Konstantin Aleksandrovich Sax on 32-vuotias kypsä mies, viisas elämässä. Sankari taisteli Kaukasuksella, hänellä on korkea asema ja kunnioitus virkamieskunnassa. Hänellä on laajat poliittiset näkemykset. Taiteentuntija ja ajattelija rakastuu hulluna äskettäiseen lukiolaiseen Polinkaan ja menee naimisiin hänen kanssaan. Nuori 19-vuotias vaimo on vielä puolentoista vuoden avioliiton jälkeenkin pelkkä lapsi. Hän on edelleen naiivi ja hemmoteltu. Kaikki hänen miehensä yritykset juurruttaa häneen hyvä kirjallisuuden ja musiikin maku ja tehdä hänestä samanmielinen ihminen epäonnistuvat. Rakas Polinka mielellään miellyttäisi Konstantinia, mutta hänellä on vaikeuksia ymmärtää, mitä häneltä vaaditaan. Ja emotionaalisesti hän pysyy täysin kuurona kehityksensä eteen tehdyille ponnisteluille. Ja joskus se ärsyttää puolisoa. Polinkan koirankin nimi oli Polja.
xxx/ellauri376.html on line 333: Georges Sandin ensimmäiset romaanit - tunnetuimmat niistä ovat "Indiana" (1832), "Valentine" (1832), "Jacques" (1834) ovat romaaneja intohimoisesta, kaiken kuluttavasta rakkaudesta. Clarissa on S. Richardsonin romaanin "Clarissa Garlow" (1748) sankaritar; Julia on J. J. Rousseaun romaanin "Julia tai uusi Heloise" (1761) sankaritar, joka on idealisoitu naiskuva.
xxx/ellauri376.html on line 402: Hänen (sienensyöjän) maineensa perustuu yhteen teokseen - Gore ot uma (1822–24); Wit Works Woe, 1933), satiirinen näytelmä eripituisilla riimeillä jambisilla riveillä. Näytelmän tuotanto kiellettiin ja siitä julkaistiin vain fragmentteja Gribojedovin elinaikana. Venäläisille siitä on tullut heidän tärkein näytelmänsä, lukuun ottamatta mahdollisesti Gogolin Revizoria. Tyyli on tiiviyden, puhekielen ja nokkeluuden mestariteos, joten monet Gribojedovin onelinereistä ovat tulleet sananlaskuiksi. Sama pätee moniin hahmoihin: Chatskiin, sankariin, ja varsinkin niihin, joiden kautta Griboedov satiirisoi lahjonnan, paikanhaun ja mahtipontisuuden vanhanaikaista Venäjää. Yhdessä Pushkinin sankarin Jevgeni Oneginin kanssa Chatski on ensimmäinen esimerkki venäläisen kirjallisuuden "turhasta miehestä", tyypistä, josta ryssät ovat puhuneet paljon myöhemmin.
xxx/ellauri376.html on line 406: Tarpeettoman ihmisen hahmon esikuvana on pidetty Aleksandr Puškinin Jevgeni Oneginin (1823–1831) nimihahmoa ja Mihail Lermontovin Aikamme sankarin (1840) Petšorinia. Ivan Turgenevin Tarpeettoman ihmisen päiväkirja (1850) teki hahmosta yleisen. Tarpeettoman ihmisen päiväkirjan Tšulkaturinin lisäksi Turgenevin tuotannon tarpeettoman ihmisen hahmoja ovat Rudinin (1856) päähenkilö ja Isien ja lapsien (1862) Pavel ja Nikolai Kirsanov. Myös Arkadi Kirsanovin hahmon on tulkittu teoksen lopulla muuttuvan tarpeettomaksi ihmiseksi. «Лишний человек» ищет смысл, цель жизни, но не находит ее. Он не нашел бы свою задницу, если бы искал ее обеими руками.
xxx/ellauri376.html on line 414: Sofia Pavlovna Famusova, hänen tyttärensä, sankaritar, jota ei ole idealisoitu eikä pilapiirretty, jolla on outo, kuiva romanttinen maku. Tarkoituksenmukaisuudellaan, valmiilla nokkeluudellaan ja syvällä, mutta pidättyväisellä intohimollaan hän on näytelmän pääasiallinen aktiivinen voima ja juoni etenee pääosin hänen teoistaan.
xxx/ellauri376.html on line 799: Tämä sankari ei ole muuta kuin kusetus.
xxx/ellauri380.html on line 76: Kumbaya (tunnetaan myös nimillä Kumbayah, Kum ba yah tai Come by Here) on afrikkalais-amerikkalainen hengellinen laulu, joka levytettiin 1920-luvulla. Siitä on tullut suosittu kesäleirien laulu, ja se saavutti suosiota kansanmusiikin suosion paluussa 1950- ja 1960-luvuilla. Riparilaiset piti toisiaan kädestä ja lauloi kumbaijaa. Come by hjaa, särisi orjanpoikien vanha äänite. Laurinnäköinen sankarillinen ozatukka poika kuunteli vakavana Huutenänni trioa 1966. Ei tohtinut laulaa mukana. Isä älä laula. Tämä musiikkiin liittyvä paasaus on tynkä.
xxx/ellauri380.html on line 370: Tässä on elämäkerta yhdestä maailman lahjakkaimmista ja rohkeimmista miehistä. Intiimi tarina hänen julkisesta ja yksityisestä elämästään, raaoista vaimoista, joista hän on selvinnyt, ja vaarasta, jota hän nyt kohtaa. Se on ylivoimainen inhimillinen draama ihmisestä, maasta, hallintojärjestelmästä ja sankarillisesta henkilökohtaisesta taistelusta, joka kuuluu aikamme suuriin eeppisiin saagoihin.
xxx/ellauri385.html on line 655: Tavoitteena on osoittaa, että Jumalan palvelija käytti sankarillista hyvettä tai kärsi marttyyrikuoleman. Jumalan palvelijoista tulee kunniallisia, elleivät he kärsi marttyyrikuolemaa. Marttyyrit ovat erityinen tapaus, koska he ovat kuolleet uskon puolesta. Marttyyrit vilahtavat taivaaseen viipymättä.
xxx/ellauri385.html on line 688: Avainsana tässä hyvekeskustelussa on "sankarillinen" ja viittaa pyhän kykyyn voittaa syntiset taipumukset ja kiusaukset. He eivät olleet immuuneja synnille, ja monet heistä joutuivat kamppailemaan vuosia voittaakseen syntiset intohimonsa. Esimerkixi Ensio Rislakki tupakkapaheen vankina.
xxx/ellauri388.html on line 50: Minkäänlaisia sääty- tai yhteiskunnallisia eroja ei Mika Waltari (1908-1979) ollut havaizevinaan Norssissa oppilaitten välillä. Mika sekoittaa fasistiseen nuorisoromaaniinsa Sielu ja liekki (1934, sittemmin Isästä poikaan trilogian kakkososa) omia koulumuistojaan 20-luvulta. Saattoi olla, että toiset olivat jonkin verran paremmin pukeutuneita kuin toiset, jotka saivat tyytyä isiensä vanhoihin, käännettyihin ja korjattuihin pukuihin, mutta puku ei poikien kesken merkinnyt hivenen vertaa. Sen sijaan kieliraja eristi suomalaiset pojat vuosikausiksi omaan luokkaansa, joka merkitsi monin verroin enemmän kuin ankarimmatkin yhteiskunnalliset ennakkoluulot, eivätkä heidän vihollisiaan olleet ainoastaan ruotsalaiset, vaan myös yhä laajemmaksi kasvaneen venäläisen siirtokunnan pojat. Näitä saattoi pieninä ryhminä tavata leikkipaikoilla, ne olivat kaiken maailman kadunlaskijain, hedelmäkauppiaiden tai upseerien lapsia, eikä Toivo, milloin joutui heidän kanssaan kosketuksiin, voinut olla ihmettelemättä, miten kokonaan nämä erosivat suomalaisista!
xxx/ellauri388.html on line 200: Krafft-Ebingillä oli erityinen merkitys homoseksuaalisuuden tieteelliselle tutkimukselle. Hänet johtivat tälle vielä suhteellisen tutkimattomalle työalalle (hänen omien kertomusten mukaan hänelle lähetetyssä kirjeessä) Karl Heinrich Ulrichsin kirjoitukset , jolle hän teeskenteli tukevansa teoriaansa "Urningista" lähes kolmantena sukupuolena. 1800-luvulla yleisö ja varsinkin kirkot pitivät homoseksuaalisuutta laajalti moraalittoman ajattelutavan ja elämäntavan ilmaisuna, joka on seurausta viettelystä, seksuaalisesta liiallisuudesta tai rappeutuneesta perinnöllisyydestä (dekadenssiteoria). Se kriminalisoitiin joissakin maissa, erityisesti Englannissa ja Preussissa, ja siitä tuomittiin ankarilla vankeusrangaistuksilla. Sitä vastoin siitä lähtien, kun Napoleon alkoi laittaa anista pénaliin, se dekriminalisoitiin Hannoverin ja Baijerin kuningaskunnissa ja muissa Saksan maissa. Krafft-Ebing saavutti suurta julkisuutta oikeuslääkärinä ja psykiatrina. Hänen rikosasioissa ja psykiatriassa saatujen tutkimusten perusteella homoseksuaalit kuvattiin perinnöllisesti kuormitetuiksi kieroutuneiksi, jotka eivät olleet vastuussa synnynnäisestä seksuaalisen halunsa "käänteisyydestä" eivätkä siksi olleet rikostuomareiden, vaan pikemminkin neurologien ja psykiatreiden toimivaltaa . Näin hän avasi uuden potilaspohjan hoidolle ja tutkimukselle. Rahantuloa ei voinut estää.
xxx/ellauri388.html on line 205: Oesterlen sanoo: "nuorison täytyy oppia kieltäytymään ja odottamaan milloin sen aika tulee." C. Beale (professori Lontoon yliopistossa) kirjoittaa: "Arvelu, että, milloin avioliitto on mahdoton, luonnollinen pariutumis-elämä ulkopuolella avioliittoa olisi välttämätön, kaipaa kaikkea perustusta ja on väärä. On välttämätöntä pontevasti julistaa, että ankarin kieltäytyminen ja puhtaus on aivan sopusoinnussa fysioloogisten lakien niinkuin siveellistenkin kanssa, ja että himojen päästämistä valloilleen voi puolustaa yhtä vähän fysioloogisilla tai psykoloogisilla syillä kuin siveellis-uskonnollisilla."
xxx/ellauri388.html on line 243: Imeytyminen aterioihin liittyviin ajatuksiin ja kirjallisiin aterioiden kuvauksiin on selvästi analogista pidättäytyvän miehen imeytymisen kanssa mielettömiin panoajatuksiin ja eroottisiin kirjoihin. Lopuksi, Nadian vakaumus siitä, että hän on sankaritar, vastaa täsmälleen omavanhurskauden asennetta, joka usein leimaa seksuaalisesti pidättyväistä.
xxx/ellauri388.html on line 285: Tässä ei oikeastaan voisi puhua mistään yhtenäisestä ihanteesta eli elämänohjeesta, koska "kaunokirjallisuus" on jokaisen itsekohtainen käsite, joka riippuu siitä, mitä kirjoja kukin on lukenut. Yleensä voinee sanoa, ettei romaanien sankarit selvittele elämänohjeita, vaan uskovat niihin, jotka ovat yleisössä vallalla ja "rakkaus" vaan synnyttää erilaisia draamallisia tai psykoloogisia sattumia, joutuessaan ristiriitaan kylmän, vaativan yleisen mielipiteen kanssa.
754