ellauri012.html on line 303: Mut mitä lieventäviä näkökohtia löytyiskään sussa jos rikos oisi anteeksiannettava? Kannattamaton kunnia, vaivalloinen rikkaus ei mua koskaan oisi houkuttanut; mutta noi sulot, toi kauneus, toi ilme, jonka näen silmissäni vielä nyt, ne aiheutti mun lankeemuksen. Sun kasvot oli mun syyllisyyden syy; sun silmät, sun puhe lävisti mun sydämen; ja vaikka mun kunnianhimo ja omatunto koitti panna vastaan, rakkaus kohta voitti. Jumala hylkäs mut mua rangaistakseen. Sä et ole enää maailmassa, sä sanoit sen irti: mä oon munkki olosuhteiden pakosta; eikö meidän pitäisi ottaa lusikka nyt kauniiseen käteen? Koitatko sä tuhota mun hartauden näin alkumetreillä? Pitäiskö mun jättää apottikunta jonka just vasta aloitin? Hylätä valat? Mä tein ne jumalan katsoessa päältä; minne mä pakenen sen vihaa jos mä rikon ne? Anna mun hakea helpompaa oloa työhommista, vaik se onkin vaikeaa. Multa kuluu kokonaisia päiviä ja öitä täällä luostarissa ilman silmän täyttä. Mun rakkaus palaa vaan kuumemmin keskellä näitä huolettomia hessuja, ja mun sydäntä pistää sun surut ja mun omat. Vitsi mä menetin paljon ajatellen sun uskollisuutta! Mitä nautintoja jäikin kokematta! Mun ei pitäs tunnustaa tätä heikkoutta sulle; tiedän että teen siinä virheen. Jos mä voisin olla lujempi, saattaisin suututtaa sut muhun ja sun vihastus vois saada aikaan sen mihin sun tahdonvoima ei näytä riittävän. Mä julkaisin mun heikkouteni maailmalle rakkauslauluissa ja värssyissä, eikö tän rakennuksen pimeät sellit vois peittää saman heikkouden ees vähän? Mut ei! Mä oon yhä sama! Tai jos vältänkin mä pahimman, en pysty hyvään. Velvollisuudentunto, järki ja säädyllisyys, jotka joskus on merkinneet mulle jotakin, on täällä hyödyttömiä. Kaikkien näiden äänten keskellä jotka käskee mun tehdä mitä pitää, mä kuulen ja tottelen vaan salaisen ja epätoivoisen tunteen ääntä. Nauttimatta yhtään hyveestä, välittämättä tilastani ja keskittymättä lukuihin, mä olen mielikuvituksessani koko ajan just siellä missä mun ei pitäis olla, enkä pysty oikaisemaan itseäni. Koko ajan panttaa vastakkain taipumus ja pakko. Olen sekopäinen rakastaja, meluan hiljaisuuden keskellä, olen levoton täällä rauhan sydämessä. Tää on niin vitun noloa!
ellauri024.html on line 1344: Tää Make Eskelisen motto von Wrightin lyttäyxelle kelpaisi tiivistelmäxi mun koko paasaustuotannolle. Vähän surettaa kun Make on niin vitun hyvä vittuilija, mä voin vaan kompuroida perässä. Onnex en lukenu näitä ennen kuin aloitin omia. Ois mennyt sisu kaulaan ja pupu housuihin. Vetoketju olikin jo valmiixi auki.
ellauri034.html on line 294: August von Kotzebue tapettiin keppijumppanujakassa 1819. Alaskassa on Kotzebuen salmi ja kaupunki, Otto von Kotzebuen mukaan nimetty. Räävelissä 1787 syntynyt Otto, Akun poika, kartoitti Alaskaa ryssille. Ryssä möi sen sitten jenkeille 1867. 100v myöhemmin meidän perhe kazoi Suomi 50 ilotulitusta tähtitorninmäeltä. Sitä 50v uudempi on kuva missä Saarinen ja kuningatar hymyilevät linnan juhlissa Suomi 100-kyltin kyljessä.. Alexander Kotzebue maalasi hulluna vuotena 1948 taulun 7-vuotisen sodan Kunersdorfin taistelusta kaxi vuosisataa ennen kuin mä aloitin Tehtaankadun kansakoulun 1959. Oli varmaan samaa huonetta ja sukua. Kunersdorfissa ryssä ja itävalta löivät Friedrich der Grossen armeijan, suuret preussilaiset pienixi muruixi. Saxan suurvaltatoiveet tyssäsivät taas. Verdammt! Retu jäi kotiin hoitamaan kihtiä kaalinlehtikääryleillä Emanuel Bachin säestäessä cembalolla. Kuten kertoilee mamuprofessori Crister Pursiainen populäärishistoriallisessa pläjäyxessä hovitsempalisti ja hänen kuninkaansa 2017, kirjan lainasi Riku Seijalle joka ei myöskään jaxa sitä lukea. Rikuilla oli Somervillessä pörhöhäntäinen kissanpoika nimeltä Klobürste. Se oxenteli karvapalloja. Zum kotzen.
ellauri041.html on line 1830: Nyt on vuosi kulunut täyteen siitä kun aloitin runoilun. Vuosi sitten huhtikuussa pyörittelin tätä samaa aihetta, Eliotin runoa huhtikuusta, muiden muassa. Sehän meni näin:
ellauri042.html on line 741: Dostojevskistä mulla on suht vähän paasauxia, varmaan sixi etten siedä koko heppua. Se on just sellanen rikos rangaistus usko toivo rakkaus hymistelijä joita en jaxa ollenkaan. Mutta nyt aloitin lukea sen tiettävästi ainoaa koomisluontoista teosta nimeltä Vanhan ruhtinaan rakkaus. Heti alkusivuilta heräsi tämä kysymys:
ellauri047.html on line 49: Antiikkiinhan se nojaili, yhdessä kuuluisassa taulussakin puolimakailevana nojaa Campagnassa Italiassa johkin antiikkiseen kiveen. (Eikös sen maalarin, pöydänjalan kanssa tullut sit jotain kärhämää laskusta?) Se oli kova valehtemaan, sen omaelämäkertakin oli enimmäxeen tarua ja vaan siteexi totta. Sitä en ole vielä lukenut, vaikka aloitin. Täydennän tätä sitten kun saan sen läpitte. Stielerin vanhustaulussa se näyttää siltä kuin olis just jäänyt kiinni kalavaleesta. Varmaan joku naisjuttu meneillä tässäkin, jonkun rakkauskirjettä se tavailee tai vastaa sellaiseen. Nuorena se oli vähän Gregory Peckin näköinen. Ei ihme että sillä kävi hyvä viuhka rouvien salongeissa. Sope oli syystä kade.
ellauri048.html on line 1175: What seem'd my worth since I began; Mikä näytti mun nettoarvolta kun mä aloitin;
ellauri054.html on line 365: Teologit väänsi hemmetisti esseitä, varsinkin piispa Sormunen, mut ei niitä kauan luettu. Ei Hande ainaskaan. Kirjallisuuskritiikkiä myös aivan vitusti: Rafu K-mies, Eino Krohn, Kai Laitinen, Irma Rantavaara, Eila Pennanen, Annamari Sarajas, Pekka "Tuus" Tarkka. Mulla taitaa olla JA Hollon "Kohtaamiani", vähän aloitin, en jaxanut.
ellauri061.html on line 443: First Clown Of all the days i' the year, I came to't that day Pelle 1 Jokaisena vuoden päivänä, aloitin kun vanha kyläkunkku voitti
ellauri062.html on line 303: Tää Superjuonikas on se pikku Markun kaveri Mahdollisen kirjallisuuden seurassa. Se on sentään maisteri vaikka Turusta. Suunnilleen Mikko Alapuron ikänen mutta lyhyttukkanen ja nappisuinen. Jatkosota-extra on vuoden kauneimman kirjan Neuromaanin rumempi jatko-osa. Neuromaania, sitä talvisotaa, joskus aloitin mutta väsähdin. Sekin oli pitkä kuin Elvixen muna vaikka talvisota oli lyhyt. Nyt pitää purra hammasta ja yrittää oikein kovasti.
ellauri088.html on line 286: tarvetta, sillä välillä ruumiini oli niin jännittynyt, että hermoni tuntuivat korkeajännitekaapeleilta. Mutta evankeliumit eivät olleetkaan mitään satuja, vaan ne tapahtuivat oikeissa paikoissa, ihmisillă oli oikeita ammatteja, henkilöt olivat oikeasti eläneet. Ja kaikkein voimakkaimmin niistä nousi esiin julmuus. Kun olin saanut yhden luetuksi, aloitin toisen, ja tarina vaikutti vielä kauheammalta. Kyllä, se oli tyrmistyttävä kertomus. Luin ja hermostuin. Me kaikki olimme Herran palveluksessa, Herran, joka tarkkaili meitā koko ajan nähdäkseen, mitä valizimme, hyvää vai pahaa. Miten jarjetöntā, miten sellaisen orjan osan saattoi hyväksyä? Inhosin ajatusta, että Isä oli taivaissa ja lapset täällä alhaalla mudassa ja veressä. Mikä isä Jumala muka oli, mikä perhe hänen luoman olennot: minua pelotti ja samalla raivostutti. Inhosin Isää, joka oli tehnyt meidät niin heikoiksi, ainaiselle kärsimykselle alttiiksi, helposti tärveltyviksi. Inhosin sitä, että hän vain katseli, kun me sätkynuket yritimme selviytyä nälästä, janosta, sairauksista, kauhuista, julmuuksista, ylimielisyydestä ja vaikka oikeamielisistäkin tunteista, jotka epäuskon aina vaaniessa kätkivät alleen petollisuuden. Inhosin sitä, että hänellä oli neitsytäidistä syntynyt poika, jonka hän altisti pahemmalle kärsimykselle kuin luomakuntansa kurjimmat olennot. Inhosin sitä, että vaikka pojalla oli kyky tehdä ihmeitä, hän käytti valtaansa joutavuuksiin, joilla ei ollut ratkaisevaa merkitystä, muttei mihinkään mikä oikeasti parantaisi ihmisen osaa. Inhosin sitä, että pojalla oli taipumus kohdella huonosti äitiään, mutta hän ei uskaltanut käydä isäänsä vastaan.
ellauri093.html on line 656: Palattuamme illalla asuntoomme Dick - siis past. Dolmen pyysi mua taas erilleen. Dick kulta, päätä särkee, aloitin jo sanoa, mutta ei, se halusi vaan lukea eräitä sivuja vaimonsa vastasaapuneesta kirjeestä. Huohhelihuoh. No anna tulla, sanoin yhtä innostuneesti kuin Seija el Laurin tullessa lukemaan taas jotain uutta paasausta.
ellauri132.html on line 174: Intohimoni tarinologiaan alkoi tyypillisen nuorena, mutta haluun sen jatkuvan maailman tappiin. Sixi ennenkuin aloitin oikean kynäilijämatkani, opetin lukitaitoja korkeakoulussa (high school). Myöhemmin aloin kynäillä osa-aikaisesti tavoitteena tulla julkaistuxi. Kokoajan koitan auttaa kilpailijoita täällä mun tarinologiablogissa.
ellauri132.html on line 191: [Panen merkille että näistä 7 kirjailijasta ainoastaan Vonnegutilta ja Orwellilta olen jotain lukenut, Stephen Kingin jotain kirjaa aloitin mutten jaxanut. Loput on tuiki tuntemattomia. Enkä mä Vonnegutia enkä Orwelliakaan kovin korkealle arvosta, tendentiöösejä keskinkertaisuuxia. Seuraava on Vonnegutin kirjasta Harrison Bergeron:
ellauri194.html on line 919: Kiitos tiedosta, aloitin juuri alustan käyttämisen.
ellauri282.html on line 673: Nuori ruoho, kun aloitin
xxx/ellauri087.html on line 588: Yrjö Engeström oli eri koppava stallari kun mä aloitin opiskeluja. Mun piti pyytää sitä pitämään turpansa kiinni kielitieteen alkeiskurssilla kun se ei antanut mustan assistentin päästä asiaan. Sittemmin Ykä käänsi takkinsa ja nyzen poika Jyri on talousliberaali massayrittäjä. Ne on ihan samannäkösiä koukkunokkia.

xxx/ellauri167.html on line 166: Quando rispuosi, cominciai: “Oh lasso, Kun vastasin, aloitin tällä: oi suopunki,
xxx/ellauri167.html on line 170: e cominciai: “Francesca, i tuoi martìri ja aloitin: "Francesca, sun marttyyriteot
xxx/ellauri250.html on line 881: Aloitetaan vaikka tarinalla kuinka aloitin huumeiden käyttämisen. Oli vuosi 2008 (ikä 15v) ja muutin vanhempien luota serkkuni luo toiseen kaupunkiin Porin lähelle alun perin asuin Turussa. Minulla oli jo nuorena sairas kunnioitus rikollisia kohtaan halusin olla mahdollisimman ilkeä ja pelätty. Onnistuinkin siinä hyvin mutta tutustuin aina vaan vaarallisempiin yksilöihin jotka käyttivät amfetamiinia ja kokaiinia niinhän siinä kävi että rakastuin amfetamiiniin ja sen tuomaan elämään.
xxx/ellauri252.html on line 76: Silloinkun minä aloitin, raha ei merkinnyt niin paljon, isä toi ruokaa hallista ja äiti keitti.
21