ellauri031.html on line 225: Puolueen säännöistä: Fasismi on miliisi kansakunnan palveluxessa. Sen päämäärä on Italian suuruus. Se on aina sotatilassa. Fasismi on ennen kaikkea uskonto. Puolueen johtaja tunnetaan tahdonvoimastaan, voimastaan ja toimistaan. Teko edeltää teoriaa taistelun tiimellyxessä. Vieraana dogmaattisille kaavoille ja ahtaille säännöille, fasismi tuntee että voitto riippuu kyvystä alituisesti uudistua. Fasismi elää tulevaisuuden odotuxessa ja nuoressa polvessa se näkee voimat jotka täydentävät sen työn.
ellauri049.html on line 1058: Tunteen aitous, ehdottomuus ja miehekäs voima, joka kapinoidessaankin todellisuuden asettamia rajoja vastaan tunnustaa niiden olemassaolon ja alistuu välttämättömään, antavat Runebergin kirjeellisille tunnustuxille sitä inhimillistä suuruutta ja ylevyyttä, mitä meillä "Kuningas Fjalarin" runoilijalta on oikeus odottaa. Ei voi olla ilman sisäistä järkytystä seuraamatta tätä sielundraamaa, jossa kaipuu ei milloinkaan löydä lepoa ja tyydytystä ja jossa sosiaalisen syyllisyyden varjo, alituisesti karkoitettunakin, himmentää lyhyitä ilon hetkiä.
ellauri112.html on line 189: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava... On puhuttu niin paljon Renanin »skeptillisyydestä». Jotka tahtovat olla oikein moderneja, hekkumoivat niillä »Dyb af Skepsis» (Brandes), joita he näkevät Renanin harmittomimpienkin ajatusten alla. Muistuu mieleen »keisarin uudet vaatteet» ... Vastakkainen leiri näkee tässä epäilyssä, tässä hiljaisessa hymyssä, törkeää rienausta. Mutta oikeastaan Renan on »skeptikko» vain siksi, että hän niin mielellään tutkistelee asioita, joihin ei ajatuksemme anna mitään lopullista vastausta, joihin nähden vapaasti liikkuva pro et contra on ylin viisaus. Taasen syy siihen, että Renan alituisesti palaa uudelleen tutkistelemaan elämän ja maailman mahdollisuuksia ja tulevaisuuden perspektiivejä, vaikkei hän koskaan pääse pitemmälle kuin noihin »ehkä» ja »kenties», on luullakseni haettava hänen uskonnollisesta »dilettantismistaan». Lapsuutensa ja nuoruutensa hartaasta ja ylevästä katoolisuudesta vieraantui Renan vain järkensä, ei koskaan tunteensa puolesta. Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus. Tämä alituinen ja yhä uudistuva askarteleminen perspektiivien kanssa, joista hän kuitenkin kerran on luopunut, on yhteydessä Renanin luonteen päättämättömyyden kanssa. Tämä päättämättömyys oli hänessä niin silmiinpistävä, että hänen vanha ystävänsä Berthelot saattaa epäillä olisiko Renan koskaan lopullisesti rikkonut väliänsä kirkon kanssa, ellei hänellä olisi ollut tukenaan sisarensa Henriette, voimakas, päättäväinen, syvä luonne, joka kaukaa lähettämillään kirjeillä auttoi Renanin seuraamaan vakaumustaan. Palatakseni takaisin käsitteisiin »nisus» ja »élan vital», on sanottava että ne eivät toisistaan eroa vain siinä, että edellinen on latinaa, jälkimäinen ranskaa! Renanin »nisus» laahaa alituisesti liepeissään tuote »ehkä» ja »kenties ei kuitenkaan». Renan on alituisesti tietoinen siitä, että metafyysillinen filosofia on pelkkää runoilua, mielikuvituksen leikkiä, jolla on tosin lakastumaton viehätyksensä, mutta joka on otettava cum grano salis. »Renanismin» rinnalla on »bergsonismi» karkeasti dogmaatinen. Empimättä uskoo Bergson metafyysillisiin kangastuksiinsa, jotka runollisen mielikuvituksen näkyinä kieltämättä ovat mukaansatempaavan kauniit.-- Kolmas yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on kenties kaikista mieltäkiinnittävin. Se koskee spekulatiivisen järjen kantavuutta tiedonlähteenä ja spekulatiivisen tiedon arvoa. Renanin käsitys filosofian olennosta ja tehtävästä on kenties hieman huojuva. Mutta siinä suhteessa on se selvä, että hänen mielestään spekulatiivinen filosofia, jolla muka on oma tiedelähteensä ja omat metodinsa, on vähänarvoinen. Kaikki suuret filosofit ovat olleet suuria tiedemiehiä; Aristoteles, Descartes, Leibniz, Kant tiesivät kaiken, mitä heidän vuosisatansakin. Ne ajat taas, jolloin filosofia on muuttunut »spesialiteetiksi», ovat olleet sen alennuksen kausia. Sellainen oli myöhempi kartesiolaisuus (Malebranche), sellainen Renanin nuoruudessa Saksan spekulatiivinen idealismi. Meidän aikanamme näyttävät pitkin koko rintamaa tieteet, joko historialliset tai luonnontieteet, olevan määrätyt ottamaan vastaan filosofian perinnön. Filosofian täytyy tulla tieteelliseksi, ellei se tahdo tulla Penelopen kankaaksi, jota lakkaamatta ja aina turhaan aletaan uudelleen. Ja Renan uskoo, että sensijaan kuin edellisinä vuosisatoina luonnontieteet tuottivat parhaan aineiston filosofisille aateskeluille, »historia on meidän aikamme todellinen filosofia» (Essais de morale et de critique, s. 83).
ellauri142.html on line 650: Sinun olkoon kunnia korkeudessa ja maassa rauha. Sori jos minä en Sinulle alituisesti liene kunnioitusta osoittanut leikkiä laskiessani, istuessani, maatessani taikka seistessäni, yksinäni tai seurassa, oi Pyhä, sori siitä, anna se anteeksi, ikuinen Herra! Enhän mä nyt arvannut mikä ponssari sä olet supermiehen trikoissa.
ellauri142.html on line 655: Krishna: Äskennäkemääsi muotoani on vaikea nähdä. Jumalatkin haluavat alituisesti sen nähdä, mut emmä näytä. Sulla kävi käsittämättömän hyvä tuuri, Barbapapa.
ellauri142.html on line 750: Joka on vapaa itsekkyydestä ja on voittanut kiintymyksen sekä alituisesti asustaa vaan izessä – himoista päässeenä hän on vapaa niistä vastakkaisuuksista, joita nimitetään iloksi ja kärsimykseksi: hän kulkee kuolemattomuuden tiellä. Vitun narsisti. Siis niin pian kuin ihminen omasta izerakkaudesta vapautuu ja tuntee itsensä vaan izekkääxi.
ellauri216.html on line 567: Skiitan munkkien päämääränä oli pitää mielensä alituisesti Jumalassa puhtaan rukouksen avulla. He ravitsivat mietiskelyään resitoimalla Psalttaria ja muita Raamatun jaksoja niin paljon, että oppivat ne vähitellen ulkoa. Pyhään liturgiaan osallistuakseen veljien oli kuitenkin käveltävä Nitriaan yli 60 kilometrin matka polttavassa erämaassa. Tämä oli useimmille liikaa, ja niin pyhä Makarios neljänkymmenen vuoden iässä suostui pyhän Antonioksen kehotuksesta ottamaan vastaan papiksivihkimyksen.
xxx/ellauri388.html on line 166: Ihmisen tarkoitus on vaan nypläämällä täyttää Isän tahto. Se tuppaa unohtumaan, sillä alituisesti mielessä voi ainoastaan pysyä kädellä tekemisen, puuhaamisen, käteen vetämisen omaehtoinen vaikutin. Vastaus kysymykseen, voiko vietistä ja siis paheesta vapautua jo lapsena, jääpi minun sisällisten kokemuksieni mukaan tämmöiseksi: Itsesaastutus on ainoa mahdollinen siittimen kasvatustapa, ja sitä se on ennen kaikkea tässä pääasiassa, nimittäin uskon siihen antamisessa lapselle. Muuta keinoa ei ole jo syntyneen lapsen pelastamiseen, sikiöstä puhumattakaan.
xxx/ellauri388.html on line 342: Muistakaa, että pahe on väkevä ainoastaan teidän suostumuksellanne, Älkää myöskään unohtako voiman sanoja; kertokaa alituisesti: "hengessä ei ole pahaa." Silloin huonot ajatukset haihtuvat teidän ympäriltänne. "Minulla on elämää, terveyttä, voimaa." ja te todella tulette terveiksi ja voimakkaiksi, "Minä elän hengen elämää." Ja hengen laki antaa teille voimaa, joka tarvitaan sakkolihan voittamiseksi.
xxx/ellauri388.html on line 465: Te kirjoitatte olevanne pakoitettu alituisesti ponnistamaan voimianne säilyäksenne paheesta. Entä jos te kynäilytyöhönne liittäisitte esileikkejä, jotka kysyvät voimaa, tai, vielä paremmin, turvautuisitte tutun ruumiillisen käsityön apuun? Kunnon laakin jälkeen paine hellittää, olen ollut huomaavinani. Tulkaa vaikka käymään, voin näyttää pari nixiä.
10