ellauri055.html on line 1132: Ernst Heinrich Philipp August Haeckel (16. helmikuuta 1834 Potsdam – 8. elokuuta 1919 Jena) oli saksalainen vapaa-ajattelija, biologi ja filosofi, joka kansantajuisti Charles Darwinin evoluutioteoriaa. Hän oli myös taitava piirtäjä ja tieteellinen väittelijä. Sikiökuvien väärentäjä ja monisti.
ellauri062.html on line 439: Koska natseja ohjailleen salaisen tahon olemassaoloa ei ole pystytty todistamaan, Goodrick-Clarke ja saksalainen historioitsija Michael Rißmann ovat kuvailleet lajityyppiä näennäishistoriaksi. Okkultismin ja pakanuuden vaikutuksesta kansallissosialismiin on kuitenkin tehty myös akateemista tutkimusta, ja aihepiiri kuuluu kansallissosialismin uskonnollisesta puolesta käytyyn tieteelliseen keskusteluun. Jos siinä vaikka sittenkin olisi jotakin!
ellauri062.html on line 760: Oskar Dirlewanger oli saksalainen sotilas, joka toisessa maailmansodassa komensi useisiin sotarikoksiin syyllistynyttä 36. Waffen-SS-divisioonaa.
ellauri064.html on line 65: Karl Alfred Markus Schwarzmann oli saksalainen telinevoimistelija ja kolminkertainen olympiavoittaja. Hän taisteli Saksan armeijan laskuvarjojääkärinä toisessa maailmansodassa.
ellauri065.html on line 137: 12--14-luvuilla germaaniset, hollantilaiset ja flaamilaiset uudisasukkaat muuttivat Itä- Keski- ja Itä-Eurooppaan Ostsiedlung-nimisessä muuttoliikkeessä. Pommerissa, Brandenburgissa, Preussissa ja Sleesiassa entisestä länslaavista ( polabialaiset slaavit ja puolalaiset ) tai Baltian väestöstä tuli vähemmistöjä seuraavien vuosisatojen aikana, vaikka huomattava osa alkuperäisistä asukkaista jäi alueille, kuten Ylä-Sleesia. In Suur Puolassa ja Itä-Pommeri ( Pomerelia ), saksalainen uudisasukkaat muodostivat vähemmistön. Jotkut alueista (kuten Pommeria ja Masovia) liittyivät Puolaan uudelleen 1400- ja 1500-luvuilla. Toiset sulautuivat tiukemmin Saksan politiikkaan. Vuonna 1815 Wienin kongressi perusti Saksan valaliiton 39 saksankielisen valtion yhdistykseksi Keski-Euroopassa. Tämä vahvisti Saksan rajat suurelle osalle 1800-lukua; mukaan lukien Pommeri, Itä-Brandenburg ja Sleesia, mutta lukuun ottamatta saksankielisiä maita Preussin kuningaskunnan itäosassa ( Itä-Preussi, Länsi-Preussia ja Posen ) sekä Sveitsin saksalaisia kantoneja ja Ranskan Alsace-aluetta.
ellauri065.html on line 167: Kahden maailmansodan välisenä aikana monet Saksassa väittivät, että vuosina 1919–1922 Puolalle luovutettu alue olisi palautettava Saksaan. Tämä väite oli yksi perusteluista Saksan hyökkäykselle Puolaan vuonna 1939, mikä ilmoitti toisen maailmansodan alkamiselle. Kolmas valtakunta liitti entiset Saksan maat, käsittäen " Puolan käytävän ", Länsi-Preussin, Posenin maakunnan ja osia Itä- Ylä-Sleesiaa. Valtuusto on Danzigin vapaakaupunki äänesti tulla osaksi Saksan jälleen, vaikka puolalaisia ja juutalaisia riistettiin äänioikeuttaan ja kaikki muut kuin natsien puolueiden kiellettiin. Vuonna 1919 menetettyjen alueiden ottamisen lisäksi Saksa otti myös lisää maata, joka ei ollut koskaan ollut saksalainen. Adolf Hitlerin kahdessa asetuksessa (8. lokakuuta ja 12. lokakuuta 1939) jaetut Puolan alueet jaettiin hallinnollisiin yksiköihin: Reichsgau Wartheland (alun perin Reichsgau Posen), johon kuului koko Poznańin voivodikunta, suurin osa Łódźin voivodikunnasta, viisi Pommerin voivodikunnan lääniä ja yksi Warszawan voivodikunnan lääni ; Reichsgau Danzig-Länsi-Preussit (alun perin Reichsgau Länsi-Preussit), joka koostui jäljellä olevasta Pommerin voivodikunnan alueesta ja Danzigin vapaakaupungista ; Ciechanówin alue ( Regierungsbezirk Zichenau), joka koostuu viidestä Warszawan voivodikunnan pohjoisesta läänistä ( Płock, Płońsk, Sierpc, Ciechanów ja Mława ), josta tuli osa Itä-Preussia; Katowicen alue (Regierungsbezirk Kattowitz) tai Itä-Ylä-Sleesia ( Ost-Oberschlesien ), johon kuului Sosnowiecin, Będzinin, Chrzanówin ja Zawiercien läänit sekä osat Olkuszin ja Żywiecin läänistä. Näiden alueiden pinta-ala oli 94.000 km 2 ja asukasluku 10.000.000 ihmistä. Liittyneet Puolan alueet olivat koko sodan ajan Saksan kolonisaation alaisia. Itse Saksasta tulleiden uudisasukkaiden puuttuessa siirtolaiset olivat pääasiassa etnisiä saksalaisia, jotka siirrettiin muualta Itä-Euroopasta. Nämä etniset saksalaiset uudelleensijoitettiin koteihin, joista puolalaiset oli karkotettu. Loput Puolan alueesta liittyi Neuvostoliittoon (ks. Molotov – Ribbentrop -sopimus ) tai tehtiin Saksan hallitsemalle valtionhallinnon miehitysvyöhykkeelle. Sen jälkeen, kun Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 alueella Białystokin, johon kuului Białystok, Bielsk Podlaski, Grajewo, Łomża, Sokółka, Volkovysk, ja Grodno läänien oli "kiinni" (ei sisällytetty) Itä-Preussi, kun taas Itä Galicia ( District of Galicia ), johon sisältyi kaupungit Lwów, Stanisławów ja Tarnopol tehtiin osa julkisyhteisöjen.
ellauri067.html on line 391: Frau im Mond on Fritz Langin ohjaama saksalainen mykkä tieteiselokuva, joka valmistui vuonna 1929. Lang käsikirjoitti elokuvan vaimonsa Thea von Harboun tarinan pohjalta. Se oli ensimmäinen kokoillan elokuva, joka käsitteli vakavasti avaruusmatkustamista, ja se oli Langin viimeinen mykkäelokuva. Matka kuuhun osuu joissakin kuvauksissaan oikeaan, sillä elokuvassa esitetään Kuun ympärilennossa käytettävä kahdeksikkokuvio, avaruusaluksen matkustajien painottomuus ja ensimmäisen kerran myös nykyään alusten lähdössä käytetty lähtölaskenta kymmenestä alaspäin.
ellauri067.html on line 396: Walther Rathenau (29. syyskuuta 1867 – 24. kesäkuuta 1922) oli saksalainen poliitikko, tehtailija ja kirjailija.
ellauri072.html on line 131: Bernd Heinrich Wilhelm von Kleist (18. lokakuuta 1777 Frankfurt an der Oder – 21. marraskuuta 1811 Berliini) oli saksalainen näytelmä- ja romaanikirjailija sekä runoilija. Hänen tuotantonsa kuului romantiikan suuntaukseen.
ellauri092.html on line 458: Krohn on alun perin pohjoissaksalainen suku, jonka yksi pietarilainen sukuhaara otti Suomen kansalaisuuden 1800-luvun alussa. Monet Suomen Krohnit polveutuvat Pietarista Suomeen muuttaneesta panimonomistajasta Leopold Wilhelm Krohnista (1806–1890), jonka isä oli suvun kantaisä, Saksasta Rügenin saarelta lähtöisin ollut köyhä leipurinkisälli Abraham Krohn. Osa suvun jäsenistä on suomentanut sukunimen muotoon Kurki-Suonio.
ellauri096.html on line 861: Saksalainen Jenan yliopisto palkkasi vuonna 1550 ensimmäisenä yliopistona erityisen meikkailunopettajan, ja pian meikkailu oli yhtä tärkeä osa yliopistoelämää kuin tanssi ja ratsastuskin. Tanssi ja ratsastus olivat kuitenkin laimeaa huvia mensuurimeikkailuun verrattuna. Toisessa vastapuolena on naaras ja toisessa kavioeläin. vain kolmannessa mahdollisesti rakas henkilö. Nimettömäksi jäänyt nuori opiskelija Göttingenin yliopistosta kuvaili päiväkirjassaan, kuinka hänen kielensä liimaantui kitalakeen ja tuskanhiki valui pitkin hänen selkäänsä mensuurimeikkailuottelun aikana. Tuntui samalta kuin laudaturseminaariesitelmän aikana. Hänen rohkeutensa palasi vasta, kun hän huomasi opponentin vielä suuremman ahdingon.
ellauri096.html on line 863: ”Vastustajan voimat näyttivät hupenevan, ja hänen kalpeilla kasvoillaan erottui punaisia laikkuja. Hän haukkoi henkeään erien välissä eikä silti tahtonut saada happea. Kun se hitaasti upposi tajuntaani, aloin vain toivoa, että hän pian pyörtyisi. Paizi sitten se ei ehtisi merkata minua. Verdammt noch mal!” Mensuurimeikkailu paljasti armottomasti, oliko nuorukaisessa tosimiehen aineksia kuin Aki Mannisessa, vai onko se väpelö kuten se nörtti taiteellinen telttakaveri. Mikään ei muutu, vaan verryttelypuvut vaihtuvat. Paukapäiden kasvojen piti mittelön aikana kuvastaa malttia, urheutta ja rehtiyttä – ei kiihkoa, silmitöntä verenhimoa saati sitten pelkoa. Jos paukantti käänsi päänsä sivuun miekan terän tieltä tai räpytti silmiään, hänet leimattiin armotta pelkuriksi ja hän sai ylimääräisen reijän perseeseen. Kunnian puolustaminen oli mensuurimeikkailun keskeinen arvo. Kuuluisa saksalainen runoilija Heinrich Heine opiskeli 1800-luvulla Göttingenin yliopistossa. Hän oli taustaltaan juutalainen ja päätyi miekkailemaan juutalaisvastaisen solvauksen esittänyttä opiskelijaa vastaan. Hänen kustantajansa rohkaisi suosikkirunoilijaansa sanoilla: ”Ennemmin kuolema kuin häpeä!” "Ennemmin häpeä kuin perseeseen 2 lisäläpeä", laukaisi Chaim leukavasti.
ellauri096.html on line 867: Moni historian maalimies harrasti nuorena mensuurimeikkailua. Heidän joukossaan oli muun muassa kommunismin isä Karl Marx. Yhteiskuntafilosofi Karl Marxilla (1818–1883) oli vasemman silmänsä yläpuolella mensuurimeikkailuottelussa Bonnin yliopistossa saatu arpi. Sekin oli muuten juutalaisia. Kainin merkkiä kantoivat Heikin kaa. Saksalainen säveltäjä Richard Wagner (1813–1883) saattoi sekin olla jutku tuntemattomaxi jääneen isän puolelta. Se oli innokas miekkailija opiskeluaikoinaan Leipzigissä, missä hän kuului yliopiston Saksikäsi-osakuntaan. Natsijohtaja Ernst Kaltenbrunner (1903–1946) tunnettiin julmuudestaan. Hänellä oli kasvoissaan useita mensuuriotteluista saatuja arpia ja useampia Victorinox-linkkuveizistä saatuja peräpuolella. Hullu filosofi Friedrich Nietzsche (1844–1900) opiskeli Bonnin yliopistossa teologiaa ja kuului Francofobia-osakuntaan. Hän keskeytti opintonsa vuoden jälkeen ja vaihtoi kielitieteeseen. Tanskalainen tähtitieteilijä Tyko Brahe (1546–1601) menetti nenänsä miekkataistelussa Rostockin yliopistossa. Syynä oli aivan mahdoton tunarointi. Silitysrautakansleri Otto von Bismarck (1815–1898) oli innokas miekkailija Göttingenin yliopistossa, missä sillä meni paremmin meikkailusalilla kuin luennoilla. Autotehtailija Ferdinand Porsche (1875–1951) opiskeli Wienissä ja miekkaili osakuntansa Bruna Bröder edustajana.
ellauri100.html on line 91: Ernst Kretschmer (8. lokakuuta 1888 Wüstenrot, Saksa – 8. helmikuuta 1964 Tübingen, Länsi-Saksa) oli saksalainen psykiatri. Kretschmer tuli tunnetuksi erityisesti ruumiin ja sielun rakenteen vastaavuutta koskevista töistään. Hänen tuotannostaan on suomennettu muun muassa teos Nerous ja ihminen (1950).
ellauri107.html on line 576: ole koskaan ollut. En elä menneessä maailmassa. Se saksalainen tyttö oli jotakin muuta, eikā minulla ollut koskaan mitään häntä vastaan henkilökohtaisesti, rasistisesti vain. Mutta se oli multa hetken hullaannusta. Ei mun ehkä olis pitänyt yrittää polkasta sitä sun selän takana. »Tiedän. Olen samaa mieltä.»
ellauri112.html on line 145: Oppi väkevämmän oikeudesta darwinismin johtopäätöksenä tuntuu myös mitä selvimmin viime vuosisadan jälkipuoliskon yhteiskuntaopissa ja käytännöllisessä politiikassa. Darwinismin syyksi on meidän myös pakko lukea se, että rauhanaate tällä ajalla tuskin ollenkaan on päässyt edistymään. Se elää yhä vielä lapsen kapaloissaan ja kansojen keskinäisissä väleissä, missä sen pitäisi vallita, on ratkaisijana mitä alkeellisin itsekkäisyys. Eikä sitä ole syytä ihmetellä, niin kauan kuin yhteiskuntaopin julkiset opettajat, kuten esim. eräs saksalainen professori Hasse, lausuvat tämänsuuntaisia mielipiteitä: »Lähimmäisrakkauden moraali on luvallinen (!) yksilöiden kesken.» Mutta mitä kansakuntiin tulee, täytyy »itsekkyyden moraalin astua yksilöiden kesken luvallisen lähimmäisrakkauden sijaan». Luonnollisia ovat tältä kannalta myös lausunnot sellaiset kuin Bismarckin (1891) »sota on luonnonlaki; se on olemassaolon taistelua yleisemmässä muodossa», tai Moltken: »sota kuuluu osana Jumalan maailmanjärjestykseen». Ihmeellistä kyllä, näyttää darwinismi näissä miehissä hyvästi sopeutuvan heidän vanha-testamentillisiin sodanjumala-käsityksiinsä, samoin kuin se Englannissa esim. darwinistisen lord Salisburyn persoonassa yhtyi imperialismiin, europalaiseen rosvopolitiikkaan siirtomaita ja kaukaisia kansoja, kuten buureja, kohtaan. Collin ei tämän johdosta epäile lausua: »Me alamme täten saada historiallisen yleissilmäyksen tähän mahtavaan ajatusvirtaukseen, joka voidaan merkitä uusimman ajan merkillisimmäksi ja turmiollisimmaksi taikauskon muodoksi.» Mutta jos kerran darwinismi on tosi, silloin on myös sen johtopäätös tämä militaristinen filosofia tosi, eikä mikään taikausko--Krapotkin sanoo »Muistelmissaan»: »Ei ole mitään rosvotyötä sivistyneen yhteiskunnan keskuudessa tai valko-ihoisten ja n.s. alempien rotujen välisessä suhteessa tai väkevien ja heikkojen kesken, jota ei sen (darwinismin) kautta voida puolustaa».
ellauri112.html on line 182: RENAN JA BERGSON (1916) Omituisuus Ranskan henkisessä elämässä ovat sen muotifilosofit. Sellainen oli aikoinaan erikoisessa määrässä Voltaire. Sellainen oli toisen keisarikunnan kukistumisen jälkeen Ernest Renan, ja sellainen on meidän päivinämme Henri Bergson. Saksassa ei mitään vastaavaa ole. Tosin sekä Kantilla että Hegelillä aikoinaan oli tavaton auktoriteetti, ja varsinkin edellinen, »der Weltzermalmer» (Heine), nautti pääteostensa ilmestymisen jälkeen jakamatonta kunnioitusta. Mutta tuohonpa platooniseen kunnioitukseen Kantin ja suuren saksalaisen yleisön lähestyminen pysähtyikin; Kant, niinkuin myös Hegel, on luoksepääsemätön muille kuin niille, jotka erikoisesti opettelevat kaikki tarvittavat taikasanat. Ainoa saksalaisista filosofeista, joka on koko kansansa nimessä puhunut, on Fichte, mutta hänenkin filosofiansa on luonteeltaan esoteerinen. Friedrich Paulsen -vainaja kertoo, mitenkä hänelle eräs virkakumppani kerskasi saksalaisen filosofian vaikeatajuisuudella, lukien tämän sille ansioksi! Tämä saksalainen »ansio» on Ranskassa vioista pahin. Mitä ranskalainen tieteellinen kirjailija ennen muuta koettaa välttää, on »le pédantisme», sillä tämä tekisi hänet ainoastaan naurettavaksi. Ranskalaiset tieteilijät ovat suuremmassa määrässä kuin saksalaiset »kirjailijoita»; he kääntyvät paljon suuremmassa määrässä laajan sivistyneen yleisön puoleen, he koettavat paljon enemmän peittää käyttelemäänsä tieteellistä koneistoa näkymättömiin, panevat enemmän painoa ajatustensa muodolliseen ilmaisuun. Sivistynyt ranskalainen on vakuutettu siitä, että »kaiken voi sanoa hyvin kirjailijain yksinkertaisella ja täsmällisellä tyylillä, että uudet ilmaisutavat, räikeät kuvat johtuvat aina sopimattomasta vaateliaisuudesta tai todellisten rikkauksiemme tuntemattomuudesta» (E. Renan & Henriette Renan, Lettres intimes, s. 33).[5] Lukiessamme Bergsonin samaan ryhmään kuin Voltairen ja Renanin on tosin huomattava, että edellinen merkitykseltään ei suinkaan kohoa jälkimäisten tasalle. Jos voi sanoa että 18. vuosisata ruumiillistui Voltairessa, on taas Renanissa edustettuina muutamia niistä piirteistä, joita pidetään viime vuosisadalle olennaisina. Näiden tyypillisten, ikäänkuin historiallisesti välttämättömien mentaliteettien rinnalla jää Bergson paljon satunnaisemmaksi ilmiöksi. Senlisäksi on hän enemmän ammattifilosofi kuin edelliset.
ellauri112.html on line 299: Friedrich Wilhelm Nietzsche (15. lokakuuta 1844 Röcken, Saksi, Preussi – 25. elokuuta 1900 Weimar, Thüringen) oli saksalainen filosofi, oppitaustaltaan klassillinen filologi, joka tyylillisesti kirjavassa tuotannossaan pohti erityisesti elämänfilosofian perimmäisiä kysymyksiä.
ellauri112.html on line 359: ''Manessen käsikirjoitus (Codex Manesse)'', saksalainen minnelauluja sisältävä käsikirjoitus 1300-luvulta. Keskiaika on Euroopan historian ajanjakso niin sanottujen ”vanhan ajan” ja ”uuden ajan” välissä, karkeasti 500-luvun alusta 1400-luvulle.
ellauri112.html on line 389: Max Stirner, Friedrich Engelsin piirtämänä. Moderni piirros Max Stirneristä. Johann Kaspar Schmidt, paremmin tunnettu nimellä Max Stirner (25. lokakuuta 1806 Bayreuth, Saksa – 26. kesäkuuta 1856 Berliini, Saksa) oli saksalainen filosofi, joka on yksi nihilismin, nominalismin, eksistentialismin, postmodernismin ja anarkismin, anarkoindividualismin ja erityisesti egoistisen anarkismin aatteen muovaajista.
ellauri131.html on line 81: Leirin tuhoamiseen jälkeen valtausta johtanut saksalainen kapteeni oli sanonut, että ”suomalaiset ovat aina suomalaisia vaikka ne voissa paistaisi”.
ellauri131.html on line 99: –Kansallistunto on voimakas ja venäläisviha syvä. Saksalainen vääpeli valitti sitä, etteivät nämä suomalaiset ymmärrä sitä, että saksalaisten on oltava ystävällisiä venäläisille nykyisen tilanteen takia, hän kirjoittaa kertomuksessaan.
ellauri131.html on line 191: Pataljoonan 1. ja 2. marssierän johtaja, saksalainen yliluutnantti Schütz esitti huolestuneisuutensa osastonsa kurittomuudesta. Hänen mukaan osastoon oli valittu huonoin ja kurittomin aines, joka ”oli aiheuttanut epäjärjestystä jo lähtöpaikan valmisteluissa ja suorituksissa”.
ellauri131.html on line 194: Tallinnan kenttäsantarmiupseeri, saksalainen luutnantti Hoffmann selitti Suomen armeijan edustajille, mitä juopuneet olivat kaupungilla saaneet aikaan: tappeluita, puukotuksia ja kuusi miestä oli ”aivan tolkuttomassa humalassa” pidätetty.
ellauri132.html on line 48: Mestari Eckhart (myös Eckart, Eckard ja Eccard, oik. Eckhart von Hochheim) (1260–1327 tai 1328) oli saksalainen teologi, filosofi ja kristillinen mystikko. Hän syntyi Erfurtissa Thüringenissä. Sana ”mestari” johtuu maisterin arvosta, jonka hän sai Pariisin yliopistosta.
ellauri132.html on line 64: Eckhart Tolle (alun perin Ulrich Leonard Tölle, s. 16. helmikuuta 1948 Saksa) on saksalainen, Kanadassa asuva henkinen opettaja, luennoitsija ja kirjailija.
ellauri132.html on line 857: Gustav Freytag (13. heinäkuuta 1816 Kreuzburg, Ylä-Sleesia – 30. maaliskuuta 1895 Wiesbaden) oli saksalainen kirjailija ja filologi. Freytags Eltern waren Gottlob Ferdinand Freytag, Arzt und später Bürgermeister in Kreuzburg in Schlesien, und seine Frau Henriette, geb. Zebe. Freytag opiskeli filologiaa Breslaussa ja Berliinissä. Vuosina 1848–1870 hän toimitti Julian Schmidtin kanssa kansallisliberaalia Die Grenzboten -sanomalehteä. Vuosina 1867–1870 hän oli liberaalipuolueesta edustajana Pohjois-Saksan liiton lakiasäätävän elimen jäsen Thüringenin alueen edustajana. Vuonna 1869 Freytag aloitti kirjallisen debatin säveltäjä Richard Wagnera vastaan ja syytti tätä antisemitismistä.
ellauri142.html on line 848: Angelus Silesius, oikea nimi Johannes Scheffler, (1624–1677) oli saksalainen lääkäri, kotoisin Schleesiasta, Breslausta. Se oli aluxi luterilainen vizinikkari. Mystisen kirjallisuuden vaikutuksesta hän siirtyi katolilaisuuteen ja otti nimen Angelus ('enkeli', 'sanansaattaja'). Hän liittyi fransiskaaniveljistöön ja vihittiin papiksi 1661. Kirjailijana hän käytti nimeä Angelus Silesius, 'sleesialainen postiljooni'.
ellauri145.html on line 102: Georg Christoph Lichtenberg: selected aphorisms. Georg Christoph Lichtenberg (1. heinäkuuta 1742, Ober-Ramstadt – 24. helmikuuta 1799, Göttingen) oli saksalainen tiedemies, satiirikko ja anglofiili. Hän oli pastori Johann Conrad Lichtenbergin seitsemästätoista lapsesta nuorin. (Isä oli aika panomies!) Hän aloitti opintonsa vuonna 1763 Göttingenin yliopistossa, ja hänet nimitettiin ensin vuonna 1769 fysiikan apulaisprofessoriksi ja kuuden vuoden kuluttua kokeellisen fysiikan professoriksi. Häntä pidetään saksankielisen aforismikirjallisuuden perustajana. Siltä on suomennettu Töherryskirjat: Aforismeja ja muistiinmerkintöjä. Valikoinut ja suomentanut Juhani Ihanus. Otava, Helsinki 1999.
ellauri145.html on line 154: Christian Dietrich Grabbe (1801–1836) oli saksalainen näytelmäkirjailija. Hän kirjoitti useita näytelmiä, joiden vahvin puoli ei ole esitettävyys mutta joissa ilmenevä luonteenerittely on usein nerokas, joskin toisinaan erikoinen ja keinotekoinen. Hänen draamansa Herzog Theodor von Gothland on osaksi mauton, mutta osaxi suurisuuntainen ja syväajatuksinen. Hänen muista draamateoksistaan ovat huomattavia Don Juan und Faust (1829), Kaiser Friedrich Barbarossa (1829), Kaiser Heinrich VI (1830), Napoleon oder die hundert Tage (1831), Hannibal (1835) ja Die Hermansschlacht (julk. 1838). Monet arvostelijat pitivät aikoinaan Grabbea Heinrich von Kleistin rinnalla Friedrich Schillerin jälkeen Saksan suurimpana draamaerona. Minnes unohtui Scherz, Satire, Ironie und tiefere Bedeutung. Lustspiel, geschrieben 1822, Änderungen bis 1827. Uraufführung München 1907, jota suizuttavat Aarne sekä Antero? Vähän tuntuu siltä että Anterolle ja sen mielirunoilijoille olis kaikille pitänyt jakaa kirja "Be Your Own Best Friend". Grabbessa lisää ensi numerossa, jossa Grabbe ja Klopstock razastavat Vormärzin kuuman taivaan alla, te mukana!
ellauri145.html on line 662: 20 Wilhelm von Bismarck (1852–1901) oli Otto von Bismarckin (1815–1898), Preussin pääministerin (1862–1870) ja yhdistyneen Saksan valtakunnankanslerin (1871–1890), nuorin poika ja saksalainen lakimies ja poliitikko. Pilkun lisäten lauseen alun merkitys muuttuisi muotoon: ”Wilhelm, Bismarck ja”, jossa Bismarck olisi isä - Bismarck ja Wilhelm ilmeisimmin Saksan keisari Vilhelm II (1859–1941; vallassa 1888–1918). Hulluuspapereissa toistuu ajatus Vilhelmin edustaman Hohenzoller-hallitsijasuvun jäsenten ansaitsemasta kuolemasta. Kansleri Bismarckia kuvaillaan Nietzschen teksteissä toisinaan ihailevaan sävyyn, mutta asennoituminen käy vähitellen yhä kielteisemmäksi. Antisemitismi ja antisemitistit ovat Nietzschen 1880-luvun kriittisten kirjoitusten päämaaleja.
ellauri146.html on line 124: Rudolf von Gottschall (1823–1909) oli saksalainen kirjailija, aikansa Saksan monipuolisimpia. Gottschall oli lyyrikko (Neue Gedichte), eepikko (Carlo Zeno, Maja), hän kirjoitti romaaneja (Im Banne des schwarzen Adlers) ja erityisesti näytelmiä: hänen merkittäviä murhenäytelmiään ovat Mazeppa, Der Nabob, Katharina Howard, König Karl XII, Herzog Bernhard von Weimar ja Amy Robsart. Hän kirjoitti myös komedioita, kuten Fix und Fox, Die Diplomaten, Der Spion von Rheinsberg. Mit einer Doktorarbeit über die römischen Strafen bei Ehebruch wurde er 1846 in Königsberg promoviert. De adulterii poenis iure romano constitutis. Gottschalls fortschrittliches Schaffen war zu seinen Lebzeiten geachtet, seine Dramen wurden gern gespielt. Seine Werke zeichneten sich vor allem durch unabhängige Urteilskraft, aber auch durch zeitbezogene Kritik aus, was mit dazu beigetragen hat, dass er nach seinem Tode schnell in Vergessenheit geriet. Lisäksi hän oli kirjallisuushistorioitsija ja esteetikko. Kirjallisuudentutkijana hän julkaisi teoksen Poetik. Vittuako se selitti tossa suorasanaisesti mitä Grabbe kertoo ize paljon hauskemmin? Taitaa olla kuivuri. Saima Harmaja on suomentanut Gottschallin runon "Ken nokkivi ikkunaa? Lupsa!", jonka on säveltänyt Kari Haapala.
ellauri146.html on line 253: Johann Kaspar Schmidt, paremmin tunnettu nimellä Max Stirner (25. lokakuuta 1806 Bayreuth, Baijerin kuningaskunta – 26. kesäkuuta 1856 Berliini, Preussi) oli saksalainen filosofi, joka on yksi nihilismin, nominalismin, eksistentialismin, postmodernismin ja anarkismin, anarkoindividualismin ja erityisesti egoistisen anarkismin aatteen muovaajista.
ellauri146.html on line 272: Friedrich Gottlieb Klopstock (2. heinäkuuta 1724 Quedlinburg – 14. maaliskuuta 1803 Hampuri) oli saksalainen runoilija. Hänen oodinsa ja muinaisaiheiset näytelmänsä toimivat esikuvina saksalaiselle ja pohjoismaiselle kirjallisuudelle. Klopstockin pääteos oli mahtipontinen heksametrieepos Messias (1748–1773).
ellauri151.html on line 382: Johann Georg Hamann (27. elokuuta 1730 Königsberg - 21. kesäkuuta 1788 Münster) oli saksalainen valitusfilosofi ja valistuksen vastustaja, ja saksalaisen valistuksen ja "Sturm und Drang" -liikkeen keskeisiä nimiä. Hän oli filosofi Immanuel Kantin ystävä ja tämän tavoin lähtöjään pietistinen protestantti. Hän oli myös luutunsoittaja, joka oli opiskellut tätä soitinta tuolloin Königsbergissä vaikuttaneen ukrainalaisen virtuoosin Timofey Belogradskyn opastuksella. Soiton avulla hän vastusti luutuneita näkemyxiä.
ellauri155.html on line 274: Lontoossa järjestettiin 24.7.2021 valtava Worldwide Rally for Freedom -mielenosoitus, jossa kansainvälisesti tunnettu ja suurta lakimiesten ryhmää johtava saksalainen asianajaja Reiner Fuellmich piti puheensa videoyhteyden välityksellä. Rapsodia tekstitti puheen suomeksi.
ellauri161.html on line 1093: Johannes Tauler OP oli saksalainen mystikko, roomalaiskatolinen pappi ja teologi. Meister Eckhartin opetuslapsi kuului Dominikaaniseen järjestykseen. Tauler tunnettiin yhtenä tärkeimmistä Rheinlandin mystikoista. Hän edisti tiettyä uusplatonistista ulottuvuutta aikansa dominikaanisessa hengellisyydessä.
ellauri162.html on line 597: Hans Vaihinger (25. syyskuuta 1852, Nehren – 18. joulukuuta 1933, Halle) oli saksalainen filosofi joka syntyi Saksassa Württembergissä Nehrenissä, lähellä Tübingeniä ja kertomansa mukaan kasvoi hyvin uskonnollisessa ilmapiirissä. Hän opiskeli filosofiaa, teologiaa, luonnontieteitä sekä matematiikkaa Tübingenissä, Leipzigissa ja Berliinissä. Myöhemmin hänestä tuli filosofian opettaja ja professori Strasbourgiin, ennen kuin hän muutti Halleen vuonna 1884. Vuodesta 1892 lähtien hän hoiti filosofian professuuria Hallen yliopistossa. Hän joutui eroamaan virastaan vuonna 1906, kun hänen näkönsä heikkeni.
ellauri164.html on line 40: Wilhelm Maximilian Wundt (16. elokuuta 1832 Neckarau – 31. elokuuta 1920 Leipzig) oli saksalainen psykologi, psykofysiologi ja filosofi. Häntä pidetään yhtenä kokeellisen ja kognitiivisen psykologian perustajista.
ellauri191.html on line 54: Trinitrotolueeni (/ˌtraɪˌnaɪtroʊˈtɒljuiːn/), joka tunnetaan yleisemmin nimellä TNT, tarkemmin sanottuna 2,4,6-trinitrotolueeni, ja sen näppärällä IUPAC-nimellä 2-metyyli-1,3,5-trinitrobentseeni, on kemiallinen yhdiste, jolla on kaava C6H2(NO2)3CH3. TNT:tä käytetään toisinaan reagenssina kemiallisessa synteesissä, mutta se tunnetaan parhaiten räjähtävänä materiaalina, jolla on kätevät käsittelyominaisuudet. TNT: n räjähtävää tehoa pidetään pommien tavanomaisena vertailumittana. TNT: n valmisti ensimmäisen kerran vuonna 1863 saksalainen kemisti Julius Wilbrand, ja sitä käytettiin alun perin keltaisena väriaineena. Sen räjähtävät ominaisuudet löydettiin ensimmäisen kerran "vahingossa" vuonna 1891 toisen saksalaisen kemistin Carl Häussermannin toimesta. Organismia, joka kykenee korjaamaan suuria määriä TNT:tä maaperässä, ei ole vielä löydetty. Ei ainakaan niitä valmistanut ja sinne levittänyt apina.
ellauri194.html on line 193: Snellman, Runeberg, Lönnrot, Topelius ja monet muut, halusivat kohottaa suomen kielen asemaa ja suomalaista kansallistunnetta. Tavoitetta edistettiin ahkerasti ja ulkomaisin opein. Snellmania inspiroivat saksalainen Hegel ja preussilainen Kant. Serbialaisesta runoudesta viehtynyt Runeberg loi aiemmin laiskoina ja primitiivisinä pidetyistä suomalaisista valhekuvan ahkerana, nöyränä ja vähään tytyväisenä kansana. Lönnrot puolestaan väärensi Kalevalasta tietoisesti kansalliseepoksen.
ellauri196.html on line 904: Jelinek syntyi Mürzzuschlagissa, mutta kasvoi Wienissä. Hänen isänsä Friedrich Jelinek oli tšekinjuutalainen kemisti ja äiti Olga Ilona (o.s. Buchner) romaniansaksalainen ohjaaja. Nobelisti Montale ei pitänyt ohjaajista. En minäkään, kaikki tuntemani ovat olleet paskiaisia.
ellauri210.html on line 627: Kun Arp puhui saksaa, hän käytti itsestään nimeä "Hans", ranskaa puhuessaan "Jean". Moni luulee, että hän oli alkujaan Hans ja muutti myöhemmin nimensä Jeaniksi, mutta se ei pidä paikkaansa. Arpin äiti oli ranskalainen, Marie-Joséphine Koeberle, isä saksalainen, Jürgen Wilhelm Arp, kotoisin Wendtorfista Schleswig-Holsteinista. Arp syntyi Ranskan-Preussin sodan jälkeen, jolloin Ranskan palautettua alueen Saksalle sen nimi oli Elsass-Lothringen. Kun alue jälleen ensimmäisen maailmansodan päättyessä siirtyi Ranskalle, asukkaiden oli muutettava nimensä ranskalaisiksi ja Hansista tuli uudestaan Jean.
ellauri217.html on line 290: Heinz G. Konsalik, oikealta nimeltään Heinz Günther, (s. 28. toukokuuta 1921 Köln, Saksa – 2. lokakuuta 1999 Salzburg, Itävalta) oli saksalainen kirjailija. Hän julkaisi noin 160 romaania, joita on myyty maailmanlaajuisesti ainakin 83 miljoonaa kappaletta.
ellauri238.html on line 229: Sarah, alun perin Ingrid Hella Irmelinde Kirsch, o.s. Bernstein (16. huhtikuuta 1935 Limlinggrode, Harz, Saksa – 5. toukokuuta 2013 Schleswig-Holstein, Saksa) oli harppisaksalainen kirjailija. Hänet tunnetaan lähinnä tuotteliaana runoilijana, mutta hän julkaisi myös proosaa ja käännöskirjallisuutta. Teosten joukossa oli lastenkirjallisuuttakin. Kirsch loikkasi länteen 1977. Hän muutti nimensa muotoon Sarah vastalauseena juutalaisvastaisuudelle, eli siis se oli jutku, ja sillä oli selässä ainakin 40 mustaa luomea (Pentti oli laskenut ja raportoi niistä kotona Tulla-Liinalle. WTF.)
ellauri243.html on line 98: Shosannan tietämättä brittien tiedustelujoukkojen luutnantti Albert Highcock suunnittelee iskua ensi-iltaan Paskiaisten kanssa. Hicock menee tavernaan Paskiaisten Hugo Stiglitzin ja Wilhelm Wickin kanssa tapaamaan saksalaista elokuvatähteä Bridget von Hammersmithiä, joka työskentelee peitetehtävissä brittiläisille. Hicox herättää Gestapo-majuri Dieter Hällströmin huomion oudolla brittikorostuksellaan. Lopulta hänen peiteroolinsa paljastuu, kun hän tilaa kolme juomaa viittoen englantilaisittain (peukalo ja pikkusormi alhaalla). Hellstrom huomaa erheen, sillä saksalainen viittoo ”kolme” peukalolla, etusormella ja keskisormella. Paljastuttuaan Paskiaiset avaavat tulen, ja vain Von Hammersmith selviää elossa. Kaikki paskiaiset kuolevat. Landa tutkii tavernaa ja löytää Hammersmithin toisen kengän ja lautasliinan, jossa on tämän nimikirjoitus. So what? Kuka Landa sitäpaizi?
ellauri254.html on line 58: Ernst Theodor Amadeus Hoffmann (24. tammikuuta 1776 Königsberg, Itä-Preussi – 25. kesäkuuta 1822 Berliini) oli saksalainen kirjailija, juristi, säveltäjä, musiikkikriitikko, piirtäjä ja karikatyristi. Hoffmann oli Saksan romantiikan huomattavin kertoja ja uudenaikaisen kauhukertomuksen aloittaja. Hoffmann on jäänyt kirjallisuushistoriaan lyhennetyssä muodossaan E. T. A. Hoffmann. Parhaiten Hoffmann tunnetaan teoksestaan Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas (Nussknacker und Mausekönig, 1816). Pjotr Tšaikovski sävelsi teoksesta vuonna 1892 tunnetun baletin, joka perustui Alexander Dumas'n versioon Hoffmannin tarinasta. Hoffmannista itsestäänkin on tehty ooppera, Jacques Offenbachin Hoffmanin kertomukset (1879). Jules Barbierin libretto perustuu hänen ja Michel Carrén näytelmään (1851), joka taas perustuu Hoffmanin kertomuksiin, joiden päähenkilönä hän itse seikkailee.
ellauri254.html on line 171: Blok opiskeli Pietarin yliopistossa oikeustiedettä, vieraita kieliä ja kirjallisuutta. Opinnot jäivät kuitenkin kesken, kun hän keskittyi runouteen. Blokin varhaistuotantoon vaikutti saksalainen filosofia, muun muassa Schopenhauerin ja Nietzschen ajatukset. Hän vietti lapsuutensa Šakmatonon maatilalla lähellä Moskovaa. Maanmiehistä häneen vaikuttivat eniten uskonnollisen mystikon Vladimir Solovjovin ja myös Fjodor Tjuttševin ja Afanasi Fetin teokset.
ellauri258.html on line 460: Samaan aikaan toisaalla näistä hahmoista on olemassa kolmas saksalainen
ellauri260.html on line 185: Rudolf Eucken (5. tammikuuta 1846 – 15. syyskuuta 1926) oli saksalainen filosofi. Hän toimi professorina Jenassa 1874–1919. Teoksissaan Eucken esitteli idealistista filosofiaa. Hän sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1908 ja pääsi Hoblan tiistairistikkoon 31/01/2023 never heard-passilla. Sen kuolemasta tulee 3 vuoden päästä 100 vuotta.
ellauri260.html on line 217: Ordoliberalismi on saksalainen muunnelma taloudellisesta liberalismista, joka korostaa hallituksen tarvetta varmistaa, että vapaat markkinat tuottavat tuloksia, jotka ovat lähellä sen teoreettista potentiaalia, mutta eivät puolusta hyvinvointivaltiota. Ordoliberaalisista ihanteista tuli perusta toisen maailmansodan jälkeisen Saksan sosiaalisen markkinatalouden ja sitä seuranneen Wirtschaftswunderin luomiselle. Sanan "ordoliberalismi" (saksa : Ordoliberalismus) loi vuonna 1950 Super Hero Moeller, ja se viittaa akateemiseen aikakauslehteen ORDO.
ellauri270.html on line 236: Walter "Nowi" Nowotny (7. joulukuuta 1920 – 8. marraskuuta 1944) oli saksalainen, mutta itävaltalais-syntyinen hävittäjälentäjä ja hävittäjä-ässä toisessa maailmansodassa. Ennen kaatumistaan (putoomista) majuri Nowotny ehti saavuttaa 258 ilmavoittoa anglosaxeista. Toivottavasti Pilven Veikko Walter pudotti aika läjän Lancaster-pommikoneita matkalla tuhoamaan Saxan arvokasta arkkitehtuuria. Carl Erikin eli "Kekin" eli "Pellun" koululaisvaihtokaupunki Halle/Saale Leipzigin lähellä ja sen 5 tornia sentään säilyivät vahingoittumattomina pommituxista kuin onnen kaupalla. Nyt Halle/Saale on täynnä neonazeja.
ellauri271.html on line 72: Sosialistisen internationaalin naisten toisessa, Kööpenhaminassa 26.–27. elokuuta 1910 Nørrebron työväentalossa pidetyssä konferenssissa saksalaisen sosialistin Clara Zetkinin ehdotuksesta yli sata naista 17 maasta yksimielisesti hyväksyi kansainvälisen naistenpäivän. Konferenssi ei määritellyt tarkkaa päivämäärää. Kokouksessa olivat keskeisellä sijalla saksalainen Clara Zetkin, venäläinen Aleksandra Kollontai ja italianukrainalainen Anželika Balabanova. Kokoukseen osallistuneesta tanskalaisesta Nina Bangista tuli maailman ensimmäinen naisministeri Tanskan ensimmäiseen sosialidemokraattiseen hallitukseen 1924. Kokouksessa oli läsnä viisi suomalaisnaista, jotka olivat Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäisen eduskunnan jäseniä. Virallinen suomalaisedustaja oli Ida Aalle-Teljo. Neljä muuta olivat Hilda Herrala, Aura Kiiskinen, Hilja Pärssinen ja Miina Sillanpää.
ellauri277.html on line 462: Jokeri on herättänyt henkiin Friedrich Nietzschen unen ja Pyhän Paavalin painajaisen. Nietzsche, tuo pahamaineinen 1800-luvun saksalainen kristinuskon haastaja, julisti, että hyvän ja pahan, jalon ja arvottoman, oikean ja väärän moraalijärjestelmät eivät ole muuta kuin ihmisten rakenteita, sosiaalisia mukavuuksia ja typeriä tapoja. Eettiset säännöt eivät ole todellisempia, ehdottomia tai ikuisempia kuin etiketin säännöt. Ne ovat ihmisen aiheuttamia ja mielivaltaisia, ja näistä syistä ne tulisi lähettää liekkeihin. Mitä hemmettiä? Outo argumentti, mikä vikaa siinä on että ne on (luonnon)historiallisia ilmiöitä, kun lyhytkestoisista apinoista kumminkin on kymysys? Kummallista ikuisuuden ihannointia. P. Paavali oli kyllä aika painajaismainen kaveri. Mixi sen vuonna kivi ja puu Moosexen lakiin tekemät sääntömuutoxet olisivat yhtään edellistä enemmän kiveen hakattuja?
ellauri278.html on line 292: Lausitz (saks. Lausitz, alasorbiksi Łužyca, yläsorbiksi Łužica, puol. Łużyce, tšek. Lužice) on Saksassa ja Puolassa sijaitseva maantieteellinen alue. Alue koostuu Saksan puolella Brandenburgin eteläosasta ja Saksin itäosasta sekä Puolan puolella Ala-Sleesian ja Lubuszin voivodikuntien osista. Lausitz jaetaan Ala-Lausitziin (Niederlausitz), Ylä-Lausitziin (Oberlausitz) ja Lausitzin vuorialueeseen (Lausitzer Gebirge). Lausitzin vuorialueesta ainoastaan sen saksalainen osa, joka tunnetaan myös nimellä Zittauer Gebirge, kuuluu Lausitziin. Saksalaisen ja puolalaisen Lausitzin rajan muodostaa nykyisin Neissejoki, albumin 65 Oder-Neisse-linja. Lausitz tunnetaan muun muassa sen sorbettivähemmistöstä, ei sudeettisavolaisista sentään, ne on pohjoisempana zekin rajalla. Saxalaisilla oli aika paha sorbitoli-intoleranssi loppupeleisssä.
ellauri278.html on line 366: Helmikuussa 1943 saksalainen kenttäpoliisi alkoi paikallisten asukkaiden ohjeiden mukaan tutkia hautauksia; Maaliskuun 29. päivänä kaivaus aloitettiin, ja 13. huhtikuuta Berliinin radioviestillä ilmoitettiin virallisesti NKVD:n ampumien puolalaisten upseerien hautauspaikkojen löytymisestä. Tämä oli Goebbelsin henkilökohtaisesti ohjaaman meluisan propagandakampanjan alku, ja Moskova yritti vastata siihen julkaisemalla Sovinformburon raportin 16. huhtikuuta otsikolla "Saksalaisten fasististen teloittajien ilkeät keksinnöt", jossa se syytti saksalaisia provokaatiosta ja väitti, että uhrit olivat kesällä 1941 Smolenskin länsipuolella rakennustöissä ja saksalaiset vangitsivat heidät ja ampuivat.
ellauri279.html on line 388: Vuodesta 1976 lähtien länsisaksalainen kirjailija ja kriminologi Frank Arnau syytti Solženitsyniä leirin "kirjallisesta varkaudesta" viitaten kopioon niin sanotun "Vetrovin irtisanomisen" nimikirjoituksesta, joka on päivätty 20. tammikuuta 1952. Syytösten syynä oli itse Solženitsynin kuvaus Gulagin saariston toisen osan 12. luvussa prosessista, jolla NKVD-upseerit rekrytoivat hänet tiedottajiksi (salanimellä "Vetrov"). Solženitsyn korosti myös, että ollessaan virallisesti värvätty, hän ei kirjoittanut yhtäkään irtisanomista. Jopa tšekkoslovakialainen toimittaja Tomasz Rzezach, joka kirjoitti kirjan Solženitsynin maanpetokierre KGB:n 5. osaston määräyksestä, ei pitänyt mahdollisena käyttää tätä Arnaun hankkimaa "asiakirjaa". Solženitsyn toimitti lännen lehdistölle näytteitä käsikirjoituksestaan käsinkirjoituksen tutkimista varten, mutta Arnau kieltäytyi suorittamasta tutkimusta. Arnauta ja Rzezachia syytettiin puolestaan yhteyksistä Stasiin ja KGB:hen, joiden viides osasto osana Operation Spideriä yritti häpäistä Solženitsyniä.
ellauri281.html on line 291: Lausitz (saks. Lausitz, alasorbiksi Łužyca, yläsorbiksi Łužica, puol. Łużyce, tšek. Lužice) on Saksassa ja Puolassa sijaitseva maantieteellinen alue. Alue koostuu Saksan puolella Brandenburgin eteläosasta ja Saksin itäosasta sekä Puolan puolella Ala-Sleesian ja Lubuszin voivodikuntien osista. Lausitz jaetaan Ala-Lausitziin (Niederlausitz), Ylä-Lausitziin (Oberlausitz) ja Lausitzin vuorialueeseen (Lausitzer Gebirge). Lausitzin vuorialueesta ainoastaan sen saksalainen osa, joka tunnetaan myös nimellä Zittauer Gebirge, kuuluu Lausitziin. Saksalaisen ja puolalaisen Lausitzin rajan muodostaa nykyisin Neissejoki, albumin 65 Oder-Neisse-linja. Lausitz tunnetaan muun muassa sen sorbettivähemmistöstä, ei sudeettisavolaisista sentään, ne on pohjoisempana zekin rajalla. Saxalaisilla oli aika paha sorbitoli-intoleranssi loppupeleisssä.
ellauri281.html on line 365: Helmikuussa 1943 saksalainen kenttäpoliisi alkoi paikallisten asukkaiden ohjeiden mukaan tutkia hautauksia; Maaliskuun 29. päivänä kaivaus aloitettiin, ja 13. huhtikuuta Berliinin radioviestillä ilmoitettiin virallisesti NKVD:n ampumien puolalaisten upseerien hautauspaikkojen löytymisestä. Tämä oli Goebbelsin henkilökohtaisesti ohjaaman meluisan propagandakampanjan alku, ja Moskova yritti vastata siihen julkaisemalla Sovinformburon raportin 16. huhtikuuta otsikolla "Saksalaisten fasististen teloittajien ilkeät keksinnöt", jossa se syytti saksalaisia provokaatiosta ja väitti, että uhrit olivat kesällä 1941 Smolenskin länsipuolella rakennustöissä ja saksalaiset vangitsivat heidät ja ampuivat.
ellauri284.html on line 107: Saksalaisessa mediassa hänen kirjansa on nähty elämäkertana kadonneesta sukupolvesta, joka haaveili paremmasta tulevaisuudesta huomaamatta nykyisyyttä. Johtava saksalainen sanomalehti Sueddeutsche Zeitung kutsuu sitä kirjaksi, "joka joskus saa nauramaan ja joskus saa sinut surulliseksi".
ellauri284.html on line 170:
ellauri284.html on line 172: Koska saksalainen varuskunta pystyi kestämään lähes kaksi kuukautta laivaston saarrosta huolimatta jatkuvalla tykistöpommituksella ja tappiolla 6:1, tappio toimi kuitenkin tilapäisesti moraalin vahvistajana. Saksalaiset puolustajat katselivat uteliaana japanilaisia, kun he marssivat Tsingtaoon, mutta käänsivät selkänsä briteille saapuessaan kaupunkiin. Heidän vihansa oli niin syvä, että jotkut saksalaiset upseerit sylkivät brittiläisten kollegojensa sadetakkeihin.
ellauri284.html on line 245: Viidennessä jaksossa "General Hospital" viitataan toistuvasti Saksan vastaisiin tunteisiin Britanniassa sodan aikana. Kenraali Melchett käskee Blackadderia selvittämään, mikä on huippusalaisten taistelusuunnitelmien vuodon takana, ja kiinnittää sen välittömästi, vaikkakin virheellisesti, "saksalaiseen vakoojaan" (jonka myöhemmin havaitaan olevan yksi heidän omista omistajistaan). Blackadder kuulustelee kapteeni Darlingia, joka kiihkeästi kiistää olevansa vakooja ja sanoo olevansa "yhtä britti kuin kuningatar Victoria ", johon Blackadder vastaa sarkastisesti: "Joten isäsi on saksalainen, olet puoliksi saksalainen ja menit naimisiin saksalaisen kanssa?"1
ellauri308.html on line 633: Sheeny Euroopassa juutalaiset Jiddišistä sheyn tai saksalainen schön , joka tarkoittaa 'kaunis'.
ellauri313.html on line 593: Peläten, että saksan kielen viehätys saisi nuoret juutalaiset opiskelemaan käännöstä Tooran sijaan , ja uskoen, että heidät näin johdettaisiin pois ortodoksisesta juutalaisuudesta , rabbitit yhdistivät voimansa ja määräsivät kesäkuussa 1779 kiellon. "Saksalainen Dessaun Mooseksen Pentateukki".
ellauri316.html on line 55: Venäjän Kaliningrad oli satoja vuosia saksalainen, siellähän taapersi elastaanihousuinen Immanuel Kant töihin tarkkana kuin taskunauris, kunnes Neuvostoliitto valtasi alueen vuonna 1945. Neuvostoliiton hajottua Puolan ja Liettuan välissä sijaitseva alue on ollut pelinappula Venäjän ja lännen poliittisessa pelissä.
ellauri316.html on line 791: Itäisten kansakuntien arvomerkki ( saksa: Tapferkeits- und Verdienstauszeichnung für Angehörige der Ostvölker ) on saksalainen palkintomerkki toisesta maailmansodasta . Sitä käytettiin slaavilaisten sotilaiden palkitsemiseen.
ellauri316.html on line 807: Jo 11. heinäkuuta Vlasovin pieni ryhmä hajosi. Vlasov ja Voronova (1. vaimo oli Voronina, ei siis sama pulu? Andreilla oli rintamalla paljon avovaimoja) menivät etsimään ruokaa Tukhovezhin kylään, jossa vanhauskoiset asuivat. Talo, johon he kääntyivät, osoittautui paikallisen vanhimman taloksi. Vlasovin ja Voronovan syödessä päällikkö soitti paikalliselle apupoliisille, jotka piirittivät talon ja pidättivät karkurit, Vlasov esiintyi itsepintaisesti pakolaisopettajana. Poliisi lukitsi heidät navettaan, ja seuraavana päivänä (12. heinäkuuta) saapui Saksan 38. armeijajoukon tiedusteluosaston päällikkö Hauptmann Max von Schwerdtner kääntäjä Sonderführer Klaus von Pelchau, avustaja Hamann ja kuljettaja Lipski pidättämään Vlasovin. Saman päivän aamuna tämä saksalainen partio oli tunnistanut Vlasovin sanomalehden muotokuvasta. Vlasovin luovuttamisesta kylän päällikkö sai Saksan 18. armeijan komennolta lehmän, 10 pakkausta shagia, kaksi pulloa kuminavodkaa ja kunniakirjan. Ei sentään kelloa.
ellauri317.html on line 156: On vaikea korostaa liikaa, kuinka perustavanlaatuiseksi Kotliarevskin Eneida olisi Ukrainan kansalle ja heidän kulttuurilleen. Todellakin, Kotliarevski ei ole vain modernin ukrainalaisen kirjallisuuden perustaja, vaan hänen voidaan sanoa myös standardoineen ukrainan kielen: tämän hän saavutti asettamalla äidinkielensä pultavan murteen ukrainan "klassiseksi" muotoksi. Runoilijamme tuotti runon liitteenä kaikkien aikojen ensimmäisen ukrainalaisen sanakirjan, joka sisälsi yli tuhat sanaa ja säilytti kielen täyden värikkään, usein idiomaattisen monimuotoisuuden, joka on ankkuroitu ukrainalaiseen "kansanhenkeen". Hän sisällytti usein tarkoituksella seurakunnallisia, arkaaisia ja suullisesti johdettuja sanoja, jotka eivät olleet koulutettujen venäjänkielisten käsittämättömiä esitelläkseen ukrainan koko kielellistä rikkautta, joka säilytti vanhemmat slaavilaiset muodot, jotka olivat lakanneet käyttämästä venäjässä ulkomaisten (enimmäkseen ranskan kielen) takia. ja saksalainen) vaikutus. Kotliarevski ei siis vain luonut kansalliseeposta, vaan muokkasi pohjimmiltaan kansalliskielen, joka kukoistaa Taras Shevchenkon (1814–69) kaltaisiksi parin vuoden sisällä tämän uranuurtajan kuolemasta.
ellauri321.html on line 534: YIU: Mitä tapahtui juutalaisille, kun saksalainen saapui?
ellauri325.html on line 231: Penttilän sankarihahmon T.J.A. Heikkilän suusta tuli lohkaisu: "Kun kuulen sanan kulttuuri, poistan revolveristani varmistimen." Sen väitetään usein tulleen Goebbelsin tai Göringin suusta. Ize asiassa lause kuultiin alkujaan saksalaisen kirjailijan Hanns Johstin näytelmässä Schlageter. Hanns Johst (8. heinäkuuta 1890 Seerhausen, Riesa, Saksi, Saksa – 23. elokuuta 1978 Ruhpolding, Baijeri, Saksan liittotasavalta) oli saksalainen näytelmäkirjailija ja kirjailija. Johst kirjoitti "ekspressionistisia" näytelmiä, jotka saivat natsien pidäkkeettömän hyväksynnän. Sotilasarvoltaan hän oli SS-Gruppenführer. Schlageter oli tehnyt vaikutuksen Adolf Hitleriin, jonka suosikiksi hän pääsi sanomalla: “Kansan yksilöiden tulisi seurata sokeasti yhtä johtajaa, tässä tapauksessa kuvataiteilijaa, jotta kansa tavoittaisi paremman tulevaisuuden”.
ellauri326.html on line 598: Sitä en ihmettele ensinkään, innostui ukko. En ole oskaan pitänyt preussilaisista. Mutta ranskalaista helpottaa nyt, kun saksalainen on kiikissa. Tokkohan, epäili Frantik, sillä luin äskettäin lehdistä että kolmannes Ranskaa on veden alla. Jaa jaa, huokaisi ukko. Meillä, nimittäin herra Bondylla, oli palvelijana muuan ranskalainen nimeltä Jean. Hän piti naisista siksi paljon, että se oli jo melkein häpeäksi. Näetkös, sellainen kevytmielisyys kostautuu.
ellauri328.html on line 131: Jedem das Seine on ollut idiomaattinen saksalainen ilmaisu useiden vuosisatojen ajan. Se löytyy esimerkiksi Martin Lutherin ja aikalaisten teoksista.
ellauri328.html on line 190: Rudolf Karl Bultmann (20. elokuuta 1884 Wiefelstede, Saksa – 30. heinäkuuta 1976) oli saksalainen luterilainen teologi, joka toimi Marburgin yliopiston Uuden testamentin tutkimuksen professorina. Hänet voidaan lukea teologisen eksistentialismin edustajiin.
ellauri328.html on line 221: Joseph von Eichendorff (10. maaliskuuta 1788 Lubowitz, Ratibor, Ylä-Sleesia, Preussi – 26. marraskuuta 1857 Neisse, Preussi) oli saksalainen vapaaherra sekä viimeinen saksalaisen romantiikan runoilija ja kirjailija. Eichendorff vietti lapsuutensa ylimyksellisen loiston ja nautintojen keskellä, mutta samalla ankaran katolisesti. Alusta alkaen häntä kiehtoivat romantiikan aatteet ja epäluuloisuus vieraita valtioita kohtaan.
ellauri330.html on line 358: Werner Sombart ( / ˈ v ɜːr n ər ˈ z ɒ m b ɑːr t / ; saksaksi: [ˈzɔmbaʁt] ; 19. tammikuuta 1863 – 18. toukokuuta 1941) oli saksalainen taloustieteilijä , historioitsija ja sosiologi. "Nuorimman historiallisen koulun " johtaja oli yksi johtavista Manner-Euroopan yhteiskuntatieteilijöistä 1900-luvun ensimmäisellä neljänneksellä. Termi myöhäinen kapitalismi on akkreditoitu hänelle. Kapitalismiin liittyvä luovan tuhon käsite on myös hänen kekkansa. Hänen magnum opuksensa oli Der moderne Kapitalismus . Sitä julkaistiin 3 osana vuosina 1902–1927. Kapitalismuksessa hän kuvaili neljä vaihetta kapitalismin kehityksessä sen varhaisimmista iteraatioista sen kehittyessä feodalismista, jota hän kutsui protokapitalismiksi varhaiseen, korkeaan ja lopulta myöhäiseen kapitalismiin, Spätkapitalismus, ensimmäisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Sombartilta on myös Die Juden und das Wirtschaftleben. Samaan aikaan toisaalla hirveä puolijuutalainen Alois Hitler suomi Adolf poikaansa.
ellauri339.html on line 502: The British pop group Pet Shop Boys supported Pugacheva. Myös saksalainen rockmuusikko Udo Lindenberg ja ukrainalainen laulaja Svetlana Loboda ilmaisivat tukensa Pugatšovalle.
ellauri340.html on line 480: Hänen isänsä Auf Wiedersehn oli saksalainen sotilas, jonka Handke tapasi vasta aikuisiässä. Hänen äitinsä Maria, Kärntenin sloveeni, meni tiineenä naimisiin Bruno Handken, raitiovaunukapellimestari ja Wehrmacht-sotilas Berliinistä ennen Pietarin syntymää, kanssa.
ellauri341.html on line 356: Arlosoroff ei ollut uskonnollisesti tarkkaavainen. Hänen varhaiskypsyytensä ja vahvat kansalliset tunteensa juutalaisena näkyvät kirjeessä, jonka hän kirjoitti 17-vuotiaana saksalaisen kirjallisuuden opettajalleen: "Olen juutalainen ja tunnen olevani vahva ja ylpeä juutalaisuudestani. Tunnen luissani, että olen erilainen kuin saksalainen, enkä koskaan tulisi mieleeni kiistää tätä… Sieluni kaipaa ainutlaatuista, muinaista heprealaista kulttuuria. Mutta pidän myös saksalaisesta kulttuurista, ja ehkä pelkään myös myöntää, kuinka suurta rakkauteni on se on… Goethe ja Schiller eivät kuitenkaan koskaan koskettaneet sydäntäni läheisesti." Vuonna 1919 Arlosoroff julkaisi tutkielman "Jewish People's Socialism", hänen ensimmäisen merkittävän kirjallisen panoksensa, joka koski nationalistista toivoa juutalaisille Eretz Israelissa. Siinä Vitali tunnustautui kansallissosialistixi, paizi että ao. kansallisuus oli juutalainen.
ellauri345.html on line 431: Saksalainen runous ei saa uskaltaa askeltakaan Goethen ulkopuolelle joutumatta armottomasti illusorisen maailman saaliiksi, jonka houkuttelevimmat kuvat loihti Rudolf Borchardt. Jopa hänen mestarinsa (z. Dante) töissä ei ole puutetta todisteista siitä, että hän ei aina välttynyt hänen neroaan lähimmältä kiusaukselta loihtia esiintymisiä.
ellauri345.html on line 633: Ernst Moritz Arndt (26. joulukuuta 1769 Gross-Schoritz, Rügen – 29. tammikuuta 1860 Bonn) oli saksalainen kirjailija ja runoilija.
ellauri345.html on line 651: "Toivottavasti tulee onnen saksalainen hetki maailmalle ja myös jumalasta syntynyt sankari, joka voi murskata imperiumin suureksi, arvokkaaksi kokonaisuudeksi terävällä raudalla ja raskaalla kepillä, jota kutsutaan valtikaksi." Arndtin mielikuva saksalaisesta perustuu alun perin "puhtaan" kansan tilaan, joka olisi säilytettävä:
ellauri345.html on line 659: Hänen vihansa ranskalaisia ja juutalaisia kohtaan sulautui; hän kutsui ranskalaisia "juutalaiseksi kansaksi". Hänelle ranskalaiset olivat "jalostettuja huonoja juutalaisia". Hän syytti heitä ihmiskaupasta : ”Kaikille saksankielisille piireille annettiin määräyksiä lähettää luettelot nuorista saksalaisista neitsyistä, jotka loistivat rikkautensa, kauneutensa ja sulonsa takia. Nämä oli määrä viedä Ranskaan ja antaa ranskalaisille. Jos tämä olisi voitu toteuttaa, kuinka pian jalo saksalainen tapa olisi ollut paskiainen tällä puolella Reiniä ." Hän sanoi, että useimmat ranskalaiset naiset olivat "haluttuja ja rivoisia sihisevässä, kuiskuvassa ja gurgilevassa käärmeessä ." kielessä itsessään on jotain liukasta, liukasta [sanoisinpa jopa: hohtelevaa], viettelevää ja syntistä." Jos Reinin länsipuoleiset ihmiset haluaisivat tulla maahan, tulee periä tullit, kuten karjasta: "Esine, joka palvelee ylellisyyttä Saksaan tuodaan joka vuosi karjankasvatukselle haitaxi, nimittäin ranskalaisia ja juutalaisia. Mutta se on äärimmäisen haitallista saksalaiselle ihmisjalostukselle, sekä aidon saksalaisen tapon myrkyttämisen että jalo-saksalaisen heimon turmeltumisen vuoksi." Hän kirjoitti edelleen: "Teen työtä koko ikäni varmistaakseni, että halveksun ja vihaan tätä kansaa." Vuonna 1815 Arndt sanoi ranskalaisista: ”Juutalaisiksi minä kutsun heitä uudelleen, en vain heidän juutalaisluettelonsa ja vähäpätöisyytensä vuoksi, vaan vielä enemmän heidän juutalaismaisen sukupuoliyhteytensä vuoksi.” Arndt oli myös yhteydessä Heinrich Eugen Marcardiin ja ilmaisi hyväksyvänsä hänen antisemitistiset jorinansa henkilökohtaisessa kirjeessä.
ellauri345.html on line 671: Georg Friedrich Daumer (s. 5. maaliskuuta 1800 Nürnbergissä; † 13. joulukuuta 1875 Würzburgissa, salanimet: Dr. Amadeus Ottokar, Eusebius Emmeran) oli saksalainen uskonnollinen filosofi ja runoilija. Hänestä tuli myös Kaspar Hauserin opettaja. Kaspar Hauser (* oletettavasti 30. huhtikuuta 1812; † 17. joulukuuta 1833 Ansbachissa) tuli tunnetuksi "salaperäisenä löytölapsena". Jonkinlainen julkkis aikanaan, kuten Daumerkin.
ellauri348.html on line 234: Friedrich Wilhelm Nietzsche (/ˈnˈ/ ˈvɪlhɛlm[ˈfʁiːdʁɪç ,-cheeNEE-chə, NEEitʃiːn,ətʃiː ⓘ tai [ˈniːtsʃə]; 15. lokakuuta 1844 – 25. elokuuta 1900) oli saksalainen filosofi. Hän aloitti uransa klassisena filologina ennen kuin siirtyi filosofian puolelle. Hänestä tuli nuorin klassisen filologian professori Baselin yliopistossa vuonna 1869 24-vuotiaana, mutta erosi vuonna 1879 terveydellisistä syistä, ongelmia, jotka vaivasivat häntä suurimman osan elämästään; hän valmisti suuren osan ydinkirjoituksestaan seuraavan vuosikymmenen aikana. Vuonna 1889, 44-vuotiaana, hän romahti ja menetti sen jälkeen täydellisen henkiset kykynsä, halvauksen ja luultavasti vaskulaarinen dementia. Hän vietti jäljellä olevat vuodet äitinsä hoidossa tämän kuolemaan saakka vuonna 1897 ja sitten sisarensa Elisabeth Förster-Nietzschen kanssa. Nietzsche kuoli vuonna 1900 saatuaan keuhkokuumeen ja useita halvauksia.
ellauri349.html on line 239: Vuoden 1979 jälkeen hän katosi jonkin verran ranskalaisesta kirjallisuudesta. Hän sanoi Libération- lehden haastattelussa vuonna 1997: "Ranska on melkein paikka maailmassa, jossa ihmiset tuntevat minut vähiten! Mutta onko minun tehtäväni vastata? En halua.» Anglosaksisissa maissa hänen kirjoituksensa ovat lukuisten analyysien kohteena. Naistaiteilijat, kuten saksalainen Rosemarie Trockel tai brittiläinen Siobhan Liddell ja Margaret Whitford, olivat ihan pähkinöinä hänen työstään.
ellauri351.html on line 688: Hörökorvainen Eric Hobsbawm syntyi vuonna 1917 Aleksandriassa Egyptissä. Hänen isänsä oli Leopold Percy Hobsbaum (os Obstbaum), juutalainen kauppias Lontoon East Endistä, puolalaista juutalaista syntyperää. Nimi Obstbaum "FruitTree" on kuitenkin saksalainen, ei puolalainen. Hänen äitinsä Nelly Hobsbaum (os Grün), oli kotoisin keskiluokan Itävallan juutalaisperheestä. Vaikka hänen molemmat vanhempansa olivat juutalaisia, kumpikaan ei ollut tarkkaavainen. Hänen varhaislapsuutensa kului Wienissä, Itävallassa, ja Berliinissä, Saksassa. Syntymäaikainen kirjoitusvirhe muutti hänen sukunimensä Hobsbaumista Hobsbawmiksi. Vaikka perhe asui saksankielisissä maissa, hän varttui puhuen englantia äidinkielenään.
ellauri352.html on line 452: Erwin - Oskar Ding-Schuler (s. 19. syyskuuta 1912 Bitterfeldissä ; † 11. elokuuta 1945 Freisingissä ) oli saksalainen SS-Sturmbannführer ja Buchenwaldin keskitysleirin ensimmäinen leirilääkäri. Mitätön Heinrich Ding oli adoptoinut vuonna 1915 Carl Freiherr von Schuler -nimisen siirtomaalääkärin aviottoman pojan. Syyskuussa 1944 Ding-Schuler muutti sukunimensä "Schuleriksi". Kauan ei se kerinnyt siitä ilostella. 25. huhtikuuta 1945 Yhdysvaltain joukot pidättivät Ding-Schulerin ja teki sille itsemurhan vankisellissä 11. elokuuta 1945.
ellauri362.html on line 376: Daniel Paul Schreber (25. heinäkuuta 1842 Leipzig — 14. huhtikuuta 1911 Leipzig) oli saksalainen juristi ja kirjailija, ortopedi Moritz Schreberin poika. Hän toimi Dresdenin hovioikeuden presidenttinä.
ellauri364.html on line 157: Mainio saksalainen lääkäri ja kulttuurifilosofi P. J. MOEBIUS kirjoitti joskus vuosisadan vaihteessa, että jo useimpien ihmisten sanomaton rumuus todistaa ihmissuvun huonontuneen. Älykkäässä ja liikuttavassa Goethe-teoksessaan hän kuvaa suvun vähittäistä rappeutumista, joka jo runoilijan omassa jälkeläisessä saavutti speloittavan mitan ja johti lopulta perikatoon. Suvun viimeiset jäsenet, pojanpojat, olivat elämään kykenemättömiä asteenikkoja. Und mitten in all dem Jammer steht der Genius. Suuri nero näyttää välistä puuttuvalta renkaalta.
ellauri367.html on line 304: Paul Warburg on kuuluisa Yhdysvaltain hrahalaarin, Yhdysvaltain keskuspankin eli Federal Reserve Systemin luojana 1913. Max Warburg oli Interessen-Gemeinschaft Farbenindustrie AG eli IG Farbenin johtokunnassa. Yritys oli saksalainen kemianteollisuuden jätti ja keskitysleireissä käytettävän Zyklon B-kaasun valmistajayhtiö. Hän myös toimi natsi-Saksan Valtakunnanpankissa eli Reichsbankissa. Lähes kaikki Warburg-suvun jäsenet muuttivat vuonna 1938 Saksasta Amerikkaan.
ellauri369.html on line 334: Nimittäin lokakuussa 1826 Thomas ja Jane Welsh menivät naimisiin Walesin perheen tilalla Templandissa. Pian avioliiton jälkeen Carlyles muutti vaatimattomaan kotiin Comely Bankissa Edinburghissa, jonka Janen äiti oli vuokrannut heille. He asuivat siellä lokakuusta 1826 toukokuuhun 1828. Siihen aikaan Carlyle julkaisi saksalaisen romanssin , aloitti Wotton Reinfredin , omaelämäkerrallisen romaanin, jonka myös hän jätti kesken, ja julkaisi ensimmäisen artikkelinsa Edinburgh Review -julkaisuun , "Jean Paul Friedrich Richter" (1827). Se ei juuri meulaa heilauttanut Richterin asteikolla. Johann Paul Friedrich Richter, kirjailijanimi: Jean Paul (21. maaliskuuta 1763 Wunsiedel − 14. marraskuuta 1825 Bayreuth) oli saksalainen kirjailija josta lienee jo paasattu. Monet lukijat, etenkin Richterin naispuoliset ihailijat, uskoivat vilpittömästi, että Richter ja fiktiivinen Jean Paul olivat todella sama henkilö. Richteristä tuli hyvin kuuluisa, ja legendoja hänen epätoivoisten naisihailijoidensa tempauksista löytyy edelleen elämäkertakirjallisuudesta. Totta lienee ainakin se, että Richterillä oli useita kosijoita ja hän oli kihloissa useita kertoja ennen avioliittoaan Karoline Meyerin kanssa 1801. Kyllä pettyivät sillä oikea Richter oli aika pyllynaamainen.
ellauri369.html on line 338: Vuonna 1827 Carlyle yritti saada moraalifilosofian katedraalin St. Andrewsissa menestymättä huolimatta useiden merkittävien intellektuellien, kuten Goethen, tuesta. Hän teki myös epäonnistuneen yrityksen professuuriksi Lontoon yliopistossa. Toukokuussa 1828 Carlylet muuttivat Craigenbuttockiin, Janen vaatimattoman maataloustilan piharakennukseen Dumfriesshiressä, jossa he asuivat toukokuuhun 1834 asti. Hän kirjoitti siellä useita esseitä, jotka ansaitsivat hänelle rahaa ja lisäsivät hänen mainettaan, mukaan lukien "Elämäni" ja "Wernerin kirjoitukset ", "Goethen Helena", "Goethe", " Palovammat ", " Heynen elämä " (jokainen 1828), "Saksalaiset näytelmäkirjailijat", " Voltaire ", "Novalis " (kukin 1829), "Jean Paul Friedrich Richter Again" (1830), "Cruthers ja Jonson eli Elämän reunat: tositarina", " Lutherin psalmi " ja "Schiller" (kukin 1831). Hän aloitti, mutta ei suorittanut loppuun saksalaisen kirjallisuuden historiaa, josta hän ammentaa materiaalia esseitä " Nibelungit valehtelee ", "Varhainen saksalainen kirjallisuus" ja osia "Historial Survey of German Poetry" -kirjoituksesta (kukin 1831). Ihme tunari.
ellauri370.html on line 170: On olemassa saksalainen legenda, jossa "vaeltava juutalainen" yhdistetään John Buttadaeukseen. Hänet nähtiin Antwerpenissä 1300-luvulla, jälleen 1400-luvulla ja jälleen 1500-luvulla. Hänen viimeinen esiintymisensä oli Brysselissä vuonna 1774. Leonard Doldius Nünbergistä kirjoittaa, että Ahasverusta kutsutaan joskus Buttadaeukseksi. Kiss my butt.
ellauri370.html on line 451: Chamberlain kirjoitti vastenmielisesti, kuinka "jokaisella Basuton neekerillä" voisi nyt olla brittipassi kahdella shillingillä ja kuudella pennillä. Chamberlain ennusti aivan oikein että seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana Englannin aristokratiasta tulee vain rahaoligarkia, ilman rotuun liittyvää solidaarisuutta tai sukulaisuussuhdetta valtaistuimeen. Panimot, musteen valmistajat ja laivanomistajat istuvat nyt House of Lordsissa. Berliner Zeitung oli syystä huolissaan. Chamberlain kirjoitti usein arvostavalle ja ihailevalle Wilhelmille kertoen hänelle, että vain jalo "saksalainen henki" pelasti maailman tuhoutumasta "tursoituneen jenkki-anglo-juutalaisen materialismin toimesta".
ellauri370.html on line 573: Saksan kristillisdemokraattinen unioni (saks. Christlich Demokratische Union Deutschlands, lyh. CDU) on saksalainen konservatiivinen ja keskusta-oikeistolainen puolue, joka on ollut perustamisestaan lähtien toinen Saksan pääpuolueista sosiaalidemokraattien SPD:n ohella. Kristillisdemokraateista muodostui suuri oikestolais-keskustalainen sateenvarjopuolue, joissa porvarilliset voimat yhdistyivät kristillisdemokratian ympärille. Kannattajia yhdistävä tekijä oli sosialistisen vallankumouksen uhan torjuminen. Syyskuussa 2023 puolueen ulkoasua uudistettiin: puolue sai uuden logon ja uuden tunnusvärin, joka on entisen punaisen sijasta sen vastaväri sinivihreä.
ellauri370.html on line 575: Adolf Stoecker (11. joulukuuta 1835 – 2. helmikuuta 1909) oli keisari Wilhelm I: n saksalainen hovipappi, poliitikko, johtava antisemiitti ja luterilainen teologi, joka perusti kristillissosiaalipuolueen houkutellakseen jäseniä pois sosiaalidemokraattisesta työväenpuolueesta.
ellauri370.html on line 585: Vankkumattoman konservatiivinen Stoecker oli huolissaan tavasta, jolla köyhät ja työväenluokka äänestivät "jumalatonta" sosiaalidemokraattista puoluetta (SDP), ja vastustaakseen SDP:n kasvua hän perusti kristillisdemokraatisen puolueen vuonna 1878. Puolue oli vihamielinen ammattiliittoja kohtaan ja tuki tuloveroja sekä olemassa olevaa yhteiskuntarakennetta, jossa junkkerit hallitsivat Preussia. Jumala, Stoecker sanoi, uskoi että kapitalistisen järjestelmän sortovalta vieraannutti työläiset oikeasta, Jumalan tarkoittamasta suunnasta, ja tarvittiin sosiaalisia uudistuksia vallankumouksen pysäyttämiseksi. Stoeckerin mielestä sellaisia sosiaalisia uudistuksia oli työntekijöiden houkutteleminen uskollisuuteen "valtaistuimelle ja alttarille", sillä Stoecker väitti, että työläisten kurjuus johtui materialistisesta, ateistisesta maailmankuvasta, joka oli repinyt työväenluokkaa. sen oikeasta kunnioituksesta Jumalaa ja luotua yhteiskuntajärjestystä kohtaan. Hölmö saksalainen työväenluokka ei lotkauttanut korvaansa Stoeckerin viestille. Se halusi enimmäkseen korkeampaa elintasoa ja demokratiaa, ja toivoi ettei heille kerrottaisi, että heidän velvollisuutensa kristittyinä oli tyytyä osaansa. Tämä viesti rajoitti voimakkaasti hänen vetovoimaansa työväenluokkaan.
ellauri372.html on line 187: Hänen isänsä oli entinen saksalainen ja hänen äitinsä oli puolalainen. Neitsyt Marian näkeminen kevyesti puettuna vaikutti Kolben elämään voimakkaasti vuonna 1906, kun hän oli 12-vuotias. Hän oli myöhemminkin aktiivinen pyllistyksessä ja Marialle uskoutumisessa.
ellauri378.html on line 62: Saksalainen puolustussyyttäjä Hans Rolfe väittää, että syytetyt eivät olleet ainoita, jotka auttoivat tai jättivät huomiotta natsihallinnon. Hän väittää, että Yhdysvallat on tehnyt yhtä pahoja tai pahempia tekoja kuin natsit, kuten Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomarin Oliver Wendell Holmes Jr.:n tuki ensimmäisille eugeniikkakäytännöille; Saksan ja Vatikaanin Reichskonkordat vuodelta 1933, jota natsien hallitsema Saksan hallitus käytti implisiittisenä varhaisena ulkomaisena tunnustuksena natsien johtajuudesta; Josif Stalinin osa vuoden 1939 natsien ja neuvostoliittojen välisessä sopimuksessa, joka poisti viimeisen suuren esteen Saksan hyökkäykseltä ja Länsi- Puolan miehittämiseltä ja aloitti toisen maailmansodan ; sekä Hiroshiman ja Nagasakin atomipommitukset sodan loppuvaiheessa elokuussa 1945.
ellauri382.html on line 260: Portnova syntyi Leningradissa 20. helmikuuta 1926. Hän oli valkovenäläisen työväenperheen tytär. Hänen isänsä työskenteli Kirovin tehtaalla. Hän oli seitsemännen luokan oppilas Leningradin 385. koulussa vuonna 1941, kun hän lähti isoäitinsä taloon Vitebskin alueelle . Pian tämän jälkeen natsi-Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Tapaus hyökkäävien natsijoukkojen kanssa, jotka löivät hänen isoäitiään, kun he takavarikoivat karjaa, sai hänet vihaamaan saksalaisia. Brutaalien natsien miehityksen alla elänyt Zinaida Portnova radikalisoitui, kun saksalainen sotilas löi hänen isoäitiään takavarikoidessaan perheen karjaa. Siinä oli kaikki provokaatio, jota 15-vuotias Portnova tarvitsi!
ellauri383.html on line 69: No joka tapauksessa Dürrenmattin pointti oli että sattumalla on sormensa pelissä, kun Matthäi ei saa kiinni sarrjamurrhaajaa, joka ehtii kuolla vahingossa auton alle. Dass alle Verbrecher ihre Strafe fänden, sei eine staatserhaltende Lüge. Günter Waldmann (s. 26. lokakuuta 1926 Oberhausenissa ; † 12. lokakuuta 2020 maaliskuussa (Breisgau), saksalainen koulunopettaja, germanisti, didaktisti ja uskonnollinen filosofi, ei tykännyt tämmöisestä Zufallin peukutuxesta. Sen oma magnum opus oli Usko ja kauhu. Uskon käyttäytyminen aggression ja kauhun syynä. Tutkimus uskonnonfilosofiasta.
ellauri383.html on line 539: "Monet näyttelyn kävijät, myös me, pysähtyvät usein saksalaisen jalkaväen taisteluajoneuvomarderin lähelle. Meille kerrottiin, että Ukrainan asevoimien sotilaat heittivät sen suoraan kentälle BMP: n juututtua mutaan. Marderin vieressä on hänen "countryman", Saksalainen Leopard 2-panssarivaunu, jota pidettiin käytännössä 'voittamattomana'. Ilmeisesti näin ei ole", sanoi toinenkin Alexander, 9.luokan kadetti Venäjän federaation kansalliskaartin M. A. Sholokhovin Moskovan presidentin Kadettikoulussa.
ellauri390.html on line 349: Venäjän hajottaminen oli yksi tavoitteista jota Saksa jahtasi suuressa sodassa. Liittoutuneet Powers seurasivat tässä asiassa Saksan merkitsemää rataa: heidän on vain tunnustettava koko Etelä-Venäjän* itsenäisyys (* jota Saksa kutsuu arbitrarily Ukrainaksi) ja saksalainen unelma toteutuu.
xxx/ellauri056.html on line 378: Calderónin tuotanto heijastelee katolista teologiaa ja mystiikkaa. Hän nousi uudelleen eurooppalaisen sivistyneistön lukemistoon 1800-luvulla, jolloin saksalainen romantiikka kohotti hänen nimensä Danten ja William Shakespearen rinnalle. Calderón julkaisi vain näytelmiä. Hänen tuotantonsa koostuu parista sadasta näytelmästä lyhyet autos sacramentales, uskonnolliset ehtoollisnäytelmät, mukaan luettuna. Espanjan kulta-ajan kirjailijalle lukumäärä on oikeastaan vähäinen. Calderónin tuotantoa on usein verrattu hymähdellen häntä tuotteliaampiin espanjalaisnäytelmäkirjailijoihin, Lope de Vegaan, Tirso de Molinaan ja Juan Ruiz se Alarcóniin. Ei tällä vielä kuuhun mennä.
xxx/ellauri056.html on line 453: Friedrich Heinrich Jacobi 1743 –1819 oli luisevan näköinen jämäkkäleukainen länsisaksalainen filosofi, joka kehitti termin 'nihilismi' ja esitti sen olevan perussyy valistuksen ja kantilaisuuden epäonnistumiseen. Spekulatiivisen järjenkäytön sijaan hän puhui uskon ja ilmoituksen puolesta. Ei tykännyt briteistä eikä moosexenuskoisista. Syntyi tietysti Düsseldorfissa ja tottakai kuoli Münchenissä.
xxx/ellauri056.html on line 527: Moses Mendelssohn oli tunnetun säveltäjän Felix Mendelssohnin isoisä. Moses Mendelssohn (6. syyskuuta 1729 Dessau – 4. tammikuuta 1786 Berliini) oli saksalainen juutalainen filosofi. Hän oli 1700-luvun merkittävimpiä juutalaisia ja hänen voidaan katsoa synnyttäneen euroopan juutalaisen valistuksen, haskalahin. Hänen tärkein juutalaisuutta käsittelevä teoksensa Jerusalem, eli uskonnollisesta vallasta ja juutalaisuudesta julkaistiin vuonna 1783. Jotkut juutalaiset ovat pitäneet Mendelssohnia kolmantena Mooseksena, jonka kautta juutalaisille on avautunut uusi suunta historiassa, raamatullisen Mooseksen ja keskiajalla vaikuttaneen Moses Maimonideen jälkeen. Toiset taas ovat nähneet hänet juutalaisten oman identiteetin ja perinteisen juutalaisuuden tuhoutumisen alullepanijana. Kaikkia ei voi miellyttää. Sen rouva oli Fromet Guggenheim.
xxx/ellauri056.html on line 556: Johann Gottlieb Fichte (19. toukokuuta 1762 Rammenau – 29. tammikuuta 1814 Berliini) oli saksalainen filosofi. Hän kuuluu merkittävimpiin saksalaisen idealismin edustajiin. Häntä pidetään joskus saksalaisen nationalismin ja antisemitismin isänä, vaikkakin tahtomattaan. Moni muukin tulee jonkun nolon lapsen isäxi ihan tahtomattaan.
xxx/ellauri056.html on line 592: Friedrich Wilhelm Joseph (von) Schelling (27. tammikuuta 1775 Leonberg – 20. elokuuta 1854 Bad Ragaz) oli saksalainen filosofi. Hän toimi professorina muun muassa Münchenissä ja Berliinissä.
xxx/ellauri084.html on line 601: Friedrich Daniel Ernst Schleiermacher ([ˈfʁiːdʁɪç ˈʃlaɪɐˌmaχɐ]) November 21, 1768 – February 12, 1834) oli saksalainen reformistiteologi, filosofi ja raamatuntutkija joka koitti huonolla menestyxellä limittää valistuxen kritiikin ja perinteisen protestanttikristillisyyden.
xxx/ellauri128.html on line 145: Ludwig Anton Salomon Fulda (1862–1939) oli saksalainen runoilija ja näytelmäkirjailija. Hän sai nuorena vaikutteita Paul Heysen tuotannosta ja liittyi 1888 Berliinissä maltillista realismia harrastaneeseen runoilijaryhmään. Fuldan julkaisemia runokokoelmia ovat Gedichte (1890) ja Neue Gedichte (1900), jotka osoittavat harvinaista kieli- ja muototaituruutta, sekä lukuisia näytelmiä. Miellyttäviä ovat Fuldan novellit Lebensfragmente (1894) ja Die Hochzeitsreise nach Rom (1900).
xxx/ellauri128.html on line 161: Johann Paul Friedrich Richter, kirjailijanimi: Jean Paul (21. maaliskuuta 1763 Wunsiedel − 14. marraskuuta 1825 Bayreuth) oli saksalainen kirjailija.
xxx/ellauri128.html on line 404: Theodor Reik (12. toukokuuta 1888 Wien — 31. joulukuuta 1969 New York) oli itävaltalais-saksalainen kirjallisuustieteilijä ja psykoanalyytikko, niin kutsutun maallikkoanalyysin uranuurtaja.
xxx/ellauri128.html on line 478: Heikkilä oli kiinnostunut ranskalaisesta ja espanjalaisesta kulttuurista; tätä kautta hän tutustui myös roomalaiskatoliseen kirkkoon. Tärkeitä vaikuttajia Heikkilälle olivat ensimmäisessä maailmansodassa kaatunut ranskalainen runoilija ja sotasankari Charles Péguy, englantilainen runoilija T. S. Eliot ja saksalainen filosofi Friedrich Nietzsche. Niinpä tietysti. Heikkilällä oli kahdesta avioliitostaan kolme lasta. Hän työskenteli kirjastovirkailijana Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa, jonka kirjastonjohtajana hänen oppi-isänsä Uuno Saarnio oli. Viimeiset elinvuotensa Heikkilä vietti alkoholin ja lääkkeiden sekakäytön aiheuttamien ongelmien vuoksi Sipoon Nikkilän mielisairaalassa. Sekakäyttöä seurannut viiltely viittasi mahdollisesti myös itsemurhaan, sillä Heikkilän kuolinsyytä ei tutkittu kunnolla.
xxx/ellauri128.html on line 506: Bukowski syntyi Andernachissa, Saksassa ja muutti jo kaksivuotiaana perheensä kanssa Los Angelesiin, Yhdysvaltoihin, missä hän asui suurimman osan elämästään. Hänen äitinsä oli saksalainen ja isä yhdysvaltalainen sotilas. Lapsuudessaan Bukowski oli syrjäänvetäytyvä ja hiljainen. Teini-iässä hänelle tuli vielä äärimmäisen paha akne, mikä vaikeutti sosiaalista elämää entisestään. Nuoruudessaan hän vietti kiertelevää elämää asuen muun muassa Philadelphiassa ja New Orleansissa. Hän teki satunnaisia pätkätöitä ja kirjoitti novelleja, joita lähetti moniin kirjallisuuslehtiin julkaisun toivossa.
xxx/ellauri130.html on line 561: Johann Gottfried Seume (1763 Weissenfelsin lähellä – 1810 Teplitz) oli saksalainen kirjailija. Hän opiskeli teologiaa Leipzigissa, mutta hänen ollessaan matkalla Pariisiin 1781 hesseläiset värvärit kaappasivat hänet ja veivät Amerikkaan, missä hän palveli sotilaana Kanadassa. Kotimatkalla hän jäi preussilaisten värvärien käsiin ja päätyi tavallisena sotilaana Emdeniin, mistä hänet jonkin ajan kuluttua lunastettiin vapaaksi.
xxx/ellauri138.html on line 239: Hans-Georg Aschenbach, 70-luvun itäsaksalainen mäkihyppääjä
xxx/ellauri138.html on line 340: