ellauri032.html on line 192: Pascal koki kuitenkin erään ”heikkouden hetken”, kun yhtenä yönä vuonna 1658 hän ei saanut nukuttua hammassäryn takia ja alkoi tämän vuoksi ajatella sen ajan matemaatikkoja vaivannutta ongelmaa, sykloidia. Sykloidin ajattelu vähensi Pascalin hämmästykseksi hänen tuskaansa, ja hän tulkitsi sen merkiksi siitä ettei ollut tehnyt syntiä, vaikka olikin antanut ajatustensa hairahtua ”kaidalta polulta”. Sykloidin ajattelu sai hetkexi miettimään muuta kuin hemorroidia. Tämän jälkeen Pascal omistautui kahdeksan päivän ajan ratkaisemaan sykloidiin liittyviä geometrisia ongelmia, joita hän onnistuikin ratkaisemaan, vaikka oli pitänyt matematiikasta neljän vuoden tauon. Pascal julkaisi ratkaisemansa ongelmat salanimellä Amos Dettonville, ja nämä jäivät hänen elinaikansa viimeisiksi matematiikan julkaisuiksi.
ellauri096.html on line 384: Augustinus on läntisen kolminaisuusopin muotoilija. Hän käyttää kolminaisuusopin selventämisessä mallina ihmissielua. Isä, kaiken olemisen lähde, vastaa ihmisen muistia, Poika ihmisen aktiivista ajattelua ja kommunikaatiota ja Pyhä Henki ihmisen tahtoa ja rakkautta. Samoin kuin ihminen ilmaisee itsensä ajatustensa ja sanojensa kautta, Isä ilmaisee itsensä Sanansa, Kristuksen kautta. Ja samoin kuin ihminen tahtoo ja rakastaa sitä, mitä hän ajattelee, Pyhä Henki yhdistää Isän ja Pojan toisiinsa. Suhteessa luomakuntaan Pyhä Henki on se Kolminaisuuden persoonista, joka synnyttää ihmisissä rakkauden Jumalaan yhdistäen heidät näin Isään ja Poikaan. Augustinuksen mukaan Pyhä Henki lähteekin sekä Isästä että Pojasta. Augustinuksen käsitys siitä, että Henki lähtee myös Pojasta on merkittävimpiä läntisten kirkkokuntien ja ortodoksisen kirkon välisiä ekumeenisia ongelmia. Tämä käsitys on päätynyt myös ns. filioque (lat. "ja pojasta") -lisäykseksi lännen kirkkojen uskontunnustuksiin.
ellauri111.html on line 770: Tässä kirjotelmassa, joka on pantu Ivanin suuhun, kuvastuu mitä syvällisimpiä mietteitä, jotka koskettavat erityisesti roomalaiskatolisuutta ja sen kirkkojärjestelmää mutta suuressa määrin myös kaikkia muita kirkkoja, jotka ovat hylänneet Kristuksen alkuperäiset opetukset ja rakentuneet aivan vieraalle, jopa vastakkaiselle perustalle. Tässäkin kirjotelmassa, kuten Dostojevskin muissa teoksissa ilmenee hänen tavaton voimakkuutensa ja hänen ajatustensa miltei pelottava syvällisyys.
ellauri112.html on line 183: RENAN JA BERGSON (1916) Omituisuus Ranskan henkisessä elämässä ovat sen muotifilosofit. Sellainen oli aikoinaan erikoisessa määrässä Voltaire. Sellainen oli toisen keisarikunnan kukistumisen jälkeen Ernest Renan, ja sellainen on meidän päivinämme Henri Bergson. Saksassa ei mitään vastaavaa ole. Tosin sekä Kantilla että Hegelillä aikoinaan oli tavaton auktoriteetti, ja varsinkin edellinen, »der Weltzermalmer» (Heine), nautti pääteostensa ilmestymisen jälkeen jakamatonta kunnioitusta. Mutta tuohonpa platooniseen kunnioitukseen Kantin ja suuren saksalaisen yleisön lähestyminen pysähtyikin; Kant, niinkuin myös Hegel, on luoksepääsemätön muille kuin niille, jotka erikoisesti opettelevat kaikki tarvittavat taikasanat. Ainoa saksalaisista filosofeista, joka on koko kansansa nimessä puhunut, on Fichte, mutta hänenkin filosofiansa on luonteeltaan esoteerinen. Friedrich Paulsen -vainaja kertoo, mitenkä hänelle eräs virkakumppani kerskasi saksalaisen filosofian vaikeatajuisuudella, lukien tämän sille ansioksi! Tämä saksalainen »ansio» on Ranskassa vioista pahin. Mitä ranskalainen tieteellinen kirjailija ennen muuta koettaa välttää, on »le pédantisme», sillä tämä tekisi hänet ainoastaan naurettavaksi. Ranskalaiset tieteilijät ovat suuremmassa määrässä kuin saksalaiset »kirjailijoita»; he kääntyvät paljon suuremmassa määrässä laajan sivistyneen yleisön puoleen, he koettavat paljon enemmän peittää käyttelemäänsä tieteellistä koneistoa näkymättömiin, panevat enemmän painoa ajatustensa muodolliseen ilmaisuun. Sivistynyt ranskalainen on vakuutettu siitä, että »kaiken voi sanoa hyvin kirjailijain yksinkertaisella ja täsmällisellä tyylillä, että uudet ilmaisutavat, räikeät kuvat johtuvat aina sopimattomasta vaateliaisuudesta tai todellisten rikkauksiemme tuntemattomuudesta» (E. Renan & Henriette Renan, Lettres intimes, s. 33).[5] Lukiessamme Bergsonin samaan ryhmään kuin Voltairen ja Renanin on tosin huomattava, että edellinen merkitykseltään ei suinkaan kohoa jälkimäisten tasalle. Jos voi sanoa että 18. vuosisata ruumiillistui Voltairessa, on taas Renanissa edustettuina muutamia niistä piirteistä, joita pidetään viime vuosisadalle olennaisina. Näiden tyypillisten, ikäänkuin historiallisesti välttämättömien mentaliteettien rinnalla jää Bergson paljon satunnaisemmaksi ilmiöksi. Senlisäksi on hän enemmän ammattifilosofi kuin edelliset.
ellauri172.html on line 277: Apinaa voidaan verrata Bileamiin kun hän tekee asioita omien ajatustensa mukaan kuuntelematta selvää aasin puhetta luullen sitä tyhmyydeksi. Sama alkukielellä:
ellauri409.html on line 198: Mutta ihmisen huonontuneen ja avuttoman tilan vaatiminen jansenismissa on myös jotain, josta meidän täytyy olla kiitollisia, sillä olemme sen velkaa inhimillisten motiivien ja ammatin suurenmoisen analyysin, jonka oli määrä muodostaa hänen kirjansa alkuosa. Ja lukuun ottamatta jansenismia, joka on erään ei kovin merkittävän piispan työ, joka kirjoitti latinalaisen tutkielman, joka on nyt lukematon, on myös niin sanotusti yksilöllisen elämäkerran jansenismi. Jansenismin hetki voi luonnollisesti tapahtua ja tapahtua oikein yksilössä; varsinkin sellaisen miehen elämässä, jolla on suuret ja intensiiviset älylliset voimat ja joka ei voi välttää näkemästä ihmisten läpi ja tarkkailemasta heidän ajatustensa ja harrastustensa turhuutta, heidän epärehellisyyttään ja itsepetoksiaan, heidän tunteidensa epärehellisyyttä, pelkuruutta, todellisten tavoitteitten vähäpätöisyyttä. Itse asiassa, kun otetaan huomioon, että Pascal kuoli 39-vuotiaana, täytyy olla hämmästynyt hänen havaintojensa tasapainosta ja oikeudenmukaisuudesta; Nämä ominaisuudet vaativat paljon suurempaa kypsyyttä kuin mikään matemaattinen tai tieteellinen suure. Kuinka helposti hänen pohdiskelunsa ihmisen kurjuudesta ilman Jumalaa olisikaan voinut rohkaista hänessä hengellisen ylpeyden syntiä, concupiscence de l´esprit -halua ja kuinka nopeasti hänellä on nöyryyden ote!
ellauri429.html on line 1020: Vuonna 1845 James palasi jälleen Yhdysvaltoihin ja aloitti koko elämänsä luennoimalla hengellisistä löydöistään. Hän omisti aamunsa kirjoittamiselle ja julkaisi useita pohdintateoksia, jotka olivat omistettu hänen ajatustensa esittelylle.
ellauri429.html on line 1030: Vaikka Jamesin ajatuksia ei hänen aikalaistensa ottaneet vastaan ​​juurikaan innostuneesti, ja vaikka hän ei tuntenut lainkaan myötätuntoa aikansa tiedeintoa kohtaan, hän ei koskaan lannistunut. Itse asiassa joitakin hänen ajatustensa parhaista esityksistä löytyy hänen myöhempien vuosiensa teoksista. Hän osallistui aktiivisesti lastensa elämään, joiden koulutukseen hän oli tehnyt niin paljon vaikutuksen. Monet hänen seurapiiriään viljelivät ja nauttivat hänen keskusteluistaan ​​– edellyttäen, että he olivat kyllin vahvoja kestämään hänen esittämänsä joskus tuhoisan kritiikin. Hän nautti paradokseista ja liioittelusta ja nautti perinteiden uhmaamisesta. Mutta hän karttoi muodollista seuraa, jota hän piti vastenmielisenä. Hän kirjoitti: "Luonteeni on taipuvaisempi kiintymykseen ja ajatteluun kuin toimintaan. Rakastelen takkatulen ääressä enemmän kuin foorumissa."
xxx/ellauri215.html on line 256: Gaslighting (suomeksi kaasuvalotus) tarkoittaa toisen tarkoituksellista harhauttamista niin, että tämä alkaa epäillä kokemansa ja ajatustensa todenmukaisuutta. Gaslighting eli ns. ”kaasuvalotus” on termi, joka saanut nimensä samannimisestä vuonna 1938 julkaistusta Patrick Hamiltonin kirjoittamasta brittinäytelmästä. Britit ovat valumassa pitkäkestoiseen taantumaan tänä syxynä. Se on niille oikein, vitun psykopaatit narsistit. Tarviziko kouluttaa 10K vähävenäläistä himarsin käytössä.
xxx/ellauri388.html on line 487: Joka koko sydämmestään pyrkii puhtauteen, hän saa ennen tai myöhemmin huomata, ettei yöllinen siemenvuoto ollutkaan mikään luonnon välttämättömyys, vaan ainoastaan ruumiissa oleva jäännös hänen entisistä tavoistaan ja ajatuksistaan, joka askel askeleelta poistuu hänen uusien tapojensa ja ajatustensa tieltä. Siemenvuoto ei lakkaa niinkauan kuin ajatusten puhtaus vasta koetetaan sisällisen taistelun kautta saavuttaa. Se lakkaa vasta silloin kuin ajatusten puhtaus on muuttunut tavaksi, niin että likaiset, siementä erittävät ajatukset eivät enää herääkään. —
10