ellauri026.html on line 660: > Luonteeltaan hän oli itsetietoinen, ja hänen sanotaan arvostelleen ankarasti sekä aikansa muita ajattelijoita että ylipäätään koko ihmiskuntaa. Hänen sanotaan halveksineen joukkoja, "liian monia". Hoi polloi. Termiittiapinoita termensi. Löysiä kukkoja ja kanoja. Niitä onkin liian monia.

ellauri035.html on line 1138: Kauniit on naisenkasvoisia piruja, rumat pirunnäköisiä naisia. Tää oli varmaan Sopellemieluista "huumoria." Tää on hienoa epsanjalaista acudiaa. Tuan Jöns on vähän misogyyni sekin (pitäis lisätä se taulukkoon). Sen mielestä naiset (Etenkin Martha Nussbaum, jota se näyttää inhoovan aivan erityisesti, tokko pelkästään nimen vuoxi mutta varmaan sixikin) ois muuten hyviä ajattelijoita, mut ne menee helposti sekaisin. Lakanat menee niiltä myttyyn ja sotkeutuu jalkoihin.
ellauri101.html on line 273: Hän sijoittui 21:nneksi Suomen Thinkers 20 -listalla Nordic Business Report -lehden valitessa Suomen suurimpia bisnesajattelijoita elokuussa 2012.
ellauri112.html on line 166: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri146.html on line 260: Stirner opiskeli Berliinin yliopistossa filologiaa, filosofiaa ja teologiaa. Hän liikkui aluksi nuorhegeliläisissä piireissä, mutta rakensi oman filosofisen järjestelmänsä paljolti suuntautuneeksi näitä ajattelijoita vastaan. Hegelin lisäksi hän sai vaikutteita Adam Smithiltä. Stirner kirjoitti muun muassa etiikasta, poliittisesta filosofiasta, omistuksesta ja arvoteoriasta.
ellauri275.html on line 525: Brežnevin viimeisinä vuosina hänen ympärilleen alettiin rakentaa henkilökulttia, jonka huippu oli hänen 70. syntymäpäivänään joulukuussa 1976. Syntymäpäiväjuhliin ottivat osaa Erich Honecker, Fidel Castro ja Urho Kekkonen. Päinvastoin kuin Stalinin kulttiin, hänen kulttiinsa suhtauduttiin kyynisyydellä, koska Brežneviä kohtaan ei tunnettu pelkoa eikä juurikaan kunnioitusta.lähde? Poliittinen kritiikki oli kuitenkin hänen aikanaan mahdotonta Neuvostoliitossa. Toisinajattelijoita karkotettiin maasta tai suljettiin mielisairaaloihin.
ellauri277.html on line 132: Sittemmin tapaamansa "hyväntekijän" Mary Haskellin taloudellisella avustuksella Gibran opiskeli taidetta Pariisissa vuosina 1908–1910. Siellä ollessaan hän tapasi syyrialaisia ​​poliittisia ajattelijoita, jotka edistävät kapinaa ottomaanien Syyriassa. Kun hän kuoli 48-vuotiaana maxakirroosiin ja alkavaan tuberkuloosiin toisessa keuhkossa hän oli saavuttanut kirjallisuuden mainetta "Atlantin valtameren molemmin puolin". Hänen "upeaa työtä" on kuvattu "taiteellisena perinnönä kaikkien kansojen ihmisille".
ellauri330.html on line 259: Filosofi William James sanoi: "Ajatukset itse ovat ajattelijoita." En osaa sitä tuon paremmin sanoa. Mutta mistä ajatukset tulevat? Minut jättävät hieman kylmäksi psykoanalyyttiset selitykset, jotka viittaavat siihen, että alitajunta yrittää päästä sisään ja antaa sinulle ajatuksen, joka muuten tukahtuisi. Kylmäxikö? Pikemminkin kuumaxi. Onhan se päivänselvää että ajatuxet enimmän aikaa askartavat matelijanaivon kärkikolmikon kimpussa: SYÖ! NUSSI! TAPA!
ellauri347.html on line 286: Lopettaaxemme Frommin tarinan lyhyeen, hän väitteli tohtoriksi Heidelbergissä vuonna 1922 ja aloitti uran psykoterapeuttina. Hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1934 -- suosittu aika lähteä Saksasta! -- ja asettui New Yorkiin, missä hän tapasi monia muita suuria pakolaisajattelijoita, jotka kokoontuivat sinne Boweryyn, mukaan lukien Karen Horney, jonka kanssa hänellä oli suhde. (Tästä jäi nyt kokonaan pois Frieda Fromm, liekö jonkinlainen freudilainen Lapsus CG Boereelta?)
ellauri359.html on line 102: Bloken isä James oli sukkahousu joka oli asunut Lontoossa. Hän kävi koulua vain tarpeeksi kauan oppiakseen lukemaan ja kirjoittamaan. Hän jätti koulunsa 10-vuotiaana, ja muutoin hänen äitinsä Catherine Blake (os Wright) koulutti hänet kotona. Vaikka Blakes olivat englantilaisia toisinajattelijoita, William kastettiin 11. joulukuuta St James's Churchissa Piccadillyssa Lontoossa. Raamattu vaikutti varhain ja syvästi Blakeen, ja se pysyi inspiraation lähteenä koko hänen elämänsä ajan. Blaken lapsuuteen sisältyi hänen mukaansa mystisiä uskonnollisia kokemuksia, kuten "Jumalan kasvojen näkeminen nenä lytyssä hänen ikkunaansa vasten, enkelien näkeminen heinäsuovasta ja käynti Vanhan testamentin profeetta Hesekielin luona'.
ellauri373.html on line 594: Saadaksesi tarkan käsityksen määrästä Ginsbergin Wesleyltä lainaamia ajatuksia, maxa 4 dollaria. Lukijan tulee lukea "Protokollat" rinnakkain Ginsbergin kaa ja opetella ulkoa molempien kirjailijoiden teokset. Abraham Geigeriltä (1810-1874) hän otti sen asteittaisen evoluution teoria, jossa kehitetään jatkuvasti. Ginsbergin fanaattinen usko siihen että juutalaiset muodostavat "valitun kansan", on täysin Augie Marshin pomon Einhornin vakaumuksen mukaista. Frankel (1801-1875) ja Zaks (1808-1864) taas antoivat Ahad-Hamille intohimoisen sitoutumisensa muinaiseen heprean kieleen. Ahad Ham ei laiminlyönyt ei-juutalaiset ajattelijoita, joista Darwin ja Nietzsche on asetettava ensimmäiselle sijalle.
ellauri382.html on line 756: Serhii Plokhy käy moneen otteeseen läpi Putinin ideologiaan vaikuttaneita venäläisiä ajattelijoita. Heihin kuuluu Venäjän kansalaissodassa valkoisten joukkojen kenraali Anton Denikin, jonka muistelmista Putin vakuuttui. Anton Denikinin toilailuista on paasauxissa paljon mazkua. Suomalaisittain on yllättävää, että Plokhy listaa Putinin vaikuttajiin myös kirjallisuuden nobelistin Alexander Solzhenitsynin. Tämän hän mainitsee ize asiassa useimmin. Eikös Sanjan pitänyt olla länkkärien taskussa? Hän viittaa Solzhenitsynin vuonna 1990 ilmestyneeseen kirjoitukseen, jossa tämä vaati ”Venäjän unionin perustamista”. Siihen kuuluisivat Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä ja Kazakstanin pohjoisosa. Ei-slaavilaisia Neuvostoliiton osia Solzhenitsyn ei kaivannut. Plokhii on ukrainaxi huono. Zekixi Plochy tarkoittaa samaa kuin hepreaxi sharon, eli tasanko. “Serhii Plokhy’s Putin is an unprecedented retelling of a familiar disaster. It is a horror story – of political cynicism and scientific ignorance – from which the world will be saved, if at all, only by heroism and luck.“ He has his mother’s laugh.
xxx/ellauri103.html on line 112: 1970-luvun Suomessa oli taistolaisten vihaamia toisinajattelijoita, nyt meillä on “väärinajattelijoita”. Leena Krohnin mukaan keskusteluilmapiirin on vallannut uusi etiketti, jonka rikkomisesta seuraa sanktioita.
xxx/ellauri113.html on line 62: Erkki kerskailee että aikamme johtavia ajattelijoita ovat Erkki Valtaoja ja sen kolleegat. Se on sosiaalinen pienlaumaeläin, jolla on evoluution sisään rakentama tarve yrittää päästä läjän huipulle. Onnexi se ei paljon ajattele, siitä ei hyvää seuraa. Sen idoleja on Richard Dawkins, Daniel Dennett, Jared Diamond, Yuval Noah Harari, Steven Pinker, Hans Rosling, Oliver Sacks, Kari Enkvist ja Stephen Hawking. Iso liuta enimmäxeen amerikkalaisia ateisteja, monet ikäviä INTJ-tyyppisiä luonteita. Ei niihin pidä luottaa pitemmälle kun ne jaxaa heittää, mikä maan painovoimassa ei ole kovin pitkälle. Esko Valtaoja on tosin pieni tutkija, mutta on se silti aika mahakas. Parta siltä on kyllä hävinnyt kuten muilta pahoilta, syöpä vei. Aina on jotain jota voi tehdä ja onnistua siinä, kuten painaa nappulaa. Michael Jacksonilta se sujui vaivatta, Hawkingille se oli pirun vaikeaa loppupeleissä. Viime kädessä Stephen kommunikoi tietokoneen kanssa poikkeuxellisen ilmeikkäiden kulmakarvojen avulla. Eski Saarisella on myös sellaiset.
xxx/ellauri121.html on line 116: Varhaiskasvatusikäiset ovat osaavia ajattelijoita. Oppimista tapahtuu myös suunniteltujen tuokioiden ulkopuolella. Monenlaisia pienempiä arvoneuvotteluja tulee kaikkialla vastaan. Joku iso eskariköriläs joka jo ajaa partaansa vaatii sun leikkiautoa. Paras totella. Näiden kautta lapsi paikantaa, jäsentää ja rakentaa merkityxiä izestään ja toisista, elämästä ja kuolemasta, hyvästä ja pahasta, sekä paikastaan niin hiekkalaatikolla kuin hiekanjyväsenä universumissa. Hissun kissun hissun kissun sanoo pappi jakaessaan ehtoollista. Valituissa paloissa neekerityttö Cindy puhui kauniisti irkkusyntyisestä opestaan, joka oli suonut sille identiteettiturvallisuuden tunnetta ja pedagogista rakkautta. Yhtään hypelöimättä. Identiteettiturvallisuus kytkeytyy vahvasti myönteiseen minäkuvaan. Irkkuope sai Cindyn tuntemaan izensä eteväxi ja arvokkaaxi. Vähemmistökontextista tulevat lapset tarvii sitä. Sixi on tärkeää että eskarissa on mustia nukkeja jotka syö käsillä.
xxx/ellauri128.html on line 395: Eniten vituttaa tälläset oman elämänsä filosofit jotka pohtivat "tänään on huomisen eilinen" tyyppisiä dilemmoja ja luulee olevansa suuriakin ajattelijoita. Jokainen päivä on uusi eilinen. Izeään lainaavat egopullistelijat (yleensä kirjailijoita).
xxx/ellauri149.html on line 93: Yritysmaailmassa Saarinen on toiminut muun muassa Nokian ja Marimekon valmentajana ja konsulttina. Saarinen on mukana myös Ensio Miettisen perustaman Enston hallituksessa. Yksi työmuoto on vuodesta 1995 lähtien ollut Pafos-seminaari, jossa eritaustaiset ihmiset pohtivat elämänkäsitystään Saarisen johdolla. Saarinen sijoittui yhdeksänneksi Suomen Thinkers 20 -listalla Nordic Business Report -lehden valitessa Suomen suurimpia bisnesajattelijoita elokuussa 2012.
xxx/ellauri149.html on line 107: Himanen sijoittui 14:nneksi Suomen Thinkers 20 -listalla Nordic Business Report -lehden valitessa Suomen suurimpia bisnesajattelijoita elokuussa 2012.
xxx/ellauri303.html on line 498: Juutalainen perinne korostaa enimmäkseen suht. vapaata tahtoa, ja useimmat juutalaiset ajattelijat torjuvat determinismin sillä perusteella, että vapaata tahtoa ja vapaan valinnan harjoittamista on pidetty moraalisen elämän edellytyksenä. "Näyttää siltä, ​​että sekä Raamattu, joka kehottaa ihmistä valitsemaan hyvän ja pahan välillä, olettaa moraalista epämääräisyyttä, että rabbit, jotka päättävät noudattaa hyvää taipumusta pahan sijasta, kuuluu jokaiselle yksilölle." Maimonides intti sinnikkäästi vapaan tahdon sopivan yhteen Jumalan ennaltatietämisen kanssa (Mishneh Torah, Hilkhot Teshuvah 5). Vain kourallinen juutalaisia ​​ajattelijoita on ilmaissut deterministisiä näkemyksiä. Tähän ryhmään kuuluu keskiaikainen juutalainen filosofi Hasdai Crescasja 1800-luvun hasidilainen rabbi Mordechai Yosef Leiner Izbicasta, plus tietysti Barukh Spinoza.
xxx/ellauri312.html on line 633: epistemology. Its paradigmatic figures are Goethe, Kierkegaard, Santayana, James, Dewey, Saarinen, and Rorty. Nämä jäbät ovat motivational speakers enemmän kuin ajattelijoita.
20