Mä ajattelen kaikkia noita väärien jumalien hukkaamia sieluja! Traagista!
ellauri045.html on line 385: Äitini taas oli lähinnä itkeskelevää lajia, mutta silti hän päättäväisesti katsoi eteenpäin suru silmissään. Se oli mielisairaanhoitajana Meikussa tms. Minulle hän antoi rakkautta, ja väliin nuorena tuntui että liiankin kanssa. Mutta itse asiassa oliko se pahasta, ajattelen nyt. Perheessa asui hetken myös 15 vuotta vanhempi veljeni Juha, joka kotoa kuitenkin lähti ja häntä kahta vuotta nuorempi sisko Anja, joka joutui olemaan äidin apuna paha sanoakin liian pitkään. Ja sitten kaiken tämän keskellä pieni minä. Elämän vahinko, jonka sota suoranaisesti vuonna 1943 synnytti.
ellauri052.html on line 535: Ehei, mä ajattelen izenäisesti, siis olen olemassa iankaikkisesti.
ellauri055.html on line 744: Helpottaisiko ahdistus, jos ajattelen tähtiä. Ihan mielettömän anaalis-obsessiivinen persoonallisuus tää Ana. Ihme ettei sen pää räjähtänyt kuin jodin ja ammoniakin sekoitus, kahteen kertaan siilattuna. Pelkästä höyhenestä.
ellauri074.html on line 676: Knasulta (s. 1968) ilmestyy uusi kirja Aamutähti jossa se lupailee olevan useampiakin henkilöitä kuin se ize, jopa joku nainen. Mutta kirjoittaminen naisen näkökulmasta olikin niin vaikeaa, eze luovutti ja antaa nyt sen naisen ajatella sen omia miesajatuxia. Nythän ollaan jo niin tasa-arvoisia, ettei siitä tule suurta virhettä. Knasulla on 5 omaa lasta ja 7 yhteensä. Sen ongelmat on ne entiset oikeistonarsistikirjailijan suuret arvoituxet: pitääx mun oikeasti kuolla, eihän se ole mahdollista, miten maailman sitten käy? Miten kävisi jos kuolemaa ei oliskaan? Emmä ole uskovainen, mutta silti ajattelen koko ajan jumalaa ja jeesusta. Jos jeesus oiskin perkele, jumalan tuhlaajapoika ikäänkuin? (Niinkuin mäkin, siitä aiheestahan mä ne mun 6 Mein Kampf-teosta jo kyhäilin.) Mä tykkään tälläsistä vähän ambivalenteista ajatuxista.xxx
ellauri115.html on line 447: Poikaseni, älä odota multa oppineita puheita tai syvällisiä perusteluja. En ole suuri filosofi, enkä haluakaan olla. Mutta mulla on jonkunverran moukanjärkeä ja kova pyrky totuuteen. En koita väitellä sun kanssa enkä edes vakuuttaa; ihan lämpimixeni vaan puhun :D. Riittää että näytän yxinkertaisesti mitä oikeasti ajattelen. Tutkistele sydäntäsi ja kazo tännepäin kun mä puhun, en pyydä enempää.
ellauri115.html on line 524: Kysyt multa ovatko eläinten liikkeet omaehtoisia, mun vastaus on "En voi sanoa," mutta analogia viittais siihen suuntaan. Kysyt taas, mistä tiedän että edes on spontaania liikettä? Mä sanon "tiedän koska tunnen niitä, esim. polvihousuissa kun ajattelen 'maman'ia." Mä haluun tehdä kädellä ja liikuttelen sitä ilman muuta välitöntä syytä kun mun tahtoni. Turhaan yrittäisi joku neuvotella mua pois tästä tuntemuxesta, se on vahvempi kuin mä; voisit yhtä hyvin vakuuttaa mut siitä ettei mulla ole sitä.
ellauri115.html on line 657: Mitä enemmän mä ajattelen ajatusta ja apinan mielen luonnetta, sitä enemmän samankaltaisuutta mä nään materialistien argumenteilla ja ton sokean miehen ehdotuxella. Ize asiassa, ne eivät nää homunculusta joka kyykistelee niiden sisällä ja huutaa suulla suuremmalla vaikka vaimealla äänellä. Kone ei ajattele, siinä ei ole koneistoa eikä naamataulua joka vois tuottaa heijastuxia; jokin sun sisällä pyrkii ulos polvihousuista; avaruus ei ole sun mittapuku, miss universumi ei riitä sun sisätilaxi; sun sentimentit, sun halut, sun ahistus, sun ylpeys ennenkaikkea, on peräisin jostain muualta kuin sun pienestä hämärästä aukosta josta on niin ahdas päästä sisälle.
ellauri115.html on line 695: Mä olen tietoinen sielustani; mä ihan tunnen sen ja ajattelen sitä tuon tuostakin; mä tiedän mikä sen on vaikken tiedä mitä se oikeasti on; mä en voi järkeillä asioista jota mä en tunne. Se minkä mä tiedän on että mun henk.koht. identiteetti riippuu mun muistista, ja että ollaxeni sama mun ptää muistaa et mä olin olemassa. Mä en muistaisi kuoleman jälkeen millanen mä olin elävänä ellen mä muista miltä musta tuntui ja mitä mä tein; enkä epäile että just sen muistaminen tulee olemaan hyvisten palkkio ja pahisten kidutus. Tässä maailmassa sisäinen tietoisuus uppoaa innokkaiden passiohedelmien hälinään jotka estää katumisen. Miehuuden harjoituxesta seuraava nöyryyytys ja häpeä estää näkemästä sen charmia. Mut kun vapautuneina ruumiinaistien illuusioista silmäilemme iloisina ylintä pomoa ja ikuisia totuuxia jotka siitä valuvat; kun kaikki meidän sielunvoimat on hereillä järjestyxen kauneuteen ja me ollaan täysin uppoutuneita vertaamaan sitä mitä tuli tehtyä siihen mitä olis pitänyt, niin silloin omantunnon ääni pääsee täyteen volaan nupit kaakossa; silloin puhdas riemastus joka tulee izetyytyväisyydestä, ja terävä katumus izensä nolaamisesta ratkaisee ylivoimaisella tunteella mikä tulee olemaan kunkin omavalmisteinen osa kuonpuoleisessa. Hyvä ystäväiseni, älä kysy onko siellä muita ilon tai kärsimyxen aiheita; mä en tiedä kun en ole käynyt kazomassa vielä; tää minkä mä voin kuvitella riittää mulle lohdutuxexi tässä elämässä ja saa odottamaan kärsimättömästi seuraavaa. Mä en sano et hyviä palkitaan, sillä mitä suurempaa hyvää voi tosi hyvä olento kuvitella kuin olla niinkuin kotonaan? Mut mä sanon kyllä että hyvät tulevat olemaan onnellisia, koska niiden money maker, kaiken oikeudenkäytön ylin auktoriteetti, joka on tehnyt ne tunteilemaan kykenevixi, ei ole tehnyt niitä kärsiskelemään; sitäpaizi, ne ei ole käyttäneet vääriin vapauttaan maan päällä eikä muuttaneet kohtaloaan oman vian takia; kuiteskin ne ovat kärsineet tässä elämässä ja kyllä se niille hyvitetään seuraavassas. Tää fiilis ei luota niinkään miehen ansioihin, vaan hyvän ideaan, joka näyttää musta kuuluvan jumalan peruskokoonpanoon. Mä oletan vaan että järjestyssäännöt pysyy voimassa ja että Jumala ei kuseta.
ellauri115.html on line 703: Niinpä siis Jumalan silmäilyssä kotipuuhissa, ja sellaisten sen attribuuttien tutkimisessa joihin mua kiinnosti tutustua, mä olen vähitellen älynnyt ja kehittänyt ajatuxen, aluxi osittaisen ja epätäydellisen, jonka mä olen muodostanut tästä Äärettömästä Olennosta. Mut jos siitä on tullut jalompi ja isompi on siitä tullut myös paremmin ihmisjärkeen sopiva. Kun mä lähestyn hengessä ikuista valoa, mä sekaannun ja häikäistyn sen kunniasta, ja mun on pakko ottaa aurinkolasit ja hylätä kaikki maiset käsityxet jotka mä olin siitä muodostanut, niinkuin se valkoinen takatukka ja parta ja mekko ja sandaalit. Tää puhistettu jumala ei enää ole ruumiillinen eikä aistittava; superäly joka hallizee maailmaa ei ole enää ize pelilaudalla; turhaan mä koitan tarrautua sen käsittämättömään vaipanväliin. Kun mä ajattelen että sehän se antaa elämän ja liikkeen elävälle ja liikkuvalle substanssille joka kontrolloi kaikkia eläviä ruumiita; kun mä kuulen sanottavan että mun sielu on spriritististä ja et Jumalakin on sprite, mä kapinoin tollasta jumalallisen esanssin alennusmyyntiä; ikäänkuin Jumala ja mä oltas sukulaisia! Ikäänkuin Jumala ei oliskaan one and only pullollinen Absolute vodkaa, ainoa oikein aktiivinen, tunteva, ajatteleva, tahtova olento, josta me johdetaan omat aatoxemme tunteemme, horisontaaliset liikkeemme, halumme, vapautemme ja suorastaan olemassaolomme! Me ollaan vapaita koska se tahtoo niin, ja tää selittämätön substanssi on meidän sieluille se mitä meidän sielut on meidän ruumiille, eli käynnistysmoottoreita tai dynamoja. Mä en tiedä onxe luonut aineen, ruumiin, sielun ja maailman izensä. Luomisen ajatus sekottaa mun pään ja karkaa mun näpeistä; senverran kun mä pystyn sitä käsittämään mä voin sen uskoakin; mut mä tiedän eze on muotoillut miss universumin ja kaiken mitä sillä on (eikä se olekaan aivan vähän), ja eze on tehnyt kaikki kalut ja järjestyssäännöt niille. Epäilemättä Jumala on ikuinen; mut voix mun mieli kääriytyä ikuisuuden ympärille? [Ei se voi.] Mixmä pettäisin izeäni merkityxettömillä sanoilla? Tävverran mä tajuan; ennenkuin oli kaluja, oli Jumala; se jää olemaan kun kalut loppuvat, ja jos kaikki joskus loppuu niin se kumminkin jää sammuttamaan valoja. Et joku mun käsityskyvyn ylittävä otus panisi alkuun muita otuxia, se on vain vaikeaa kuvitella [eli millä lihaxilla?], mut jos Oleminen ja Eimitään ovat vastakohtia, niin se kuulostaa kyllä ristiriidalta, ihan absurdiahan se on.
ellauri144.html on line 125: Katsokaas, minä en ainakaan vielä kolmissakymmenissä sentään huomaa olevani kahlittuna avioliittoon jonkun viehättävän ihmisen kanssa, jonka ruumis on lakannut aidosti kiinnostamasta minua, ainakaan minun ei tarvitse mennä joka ilta sänkyyn jonkun kanssa jota minä nain lähinnä velvollisuudesta enkä himosta. Tarkoitan sitä painajaismaista mielenmasennusta, jonka jotkut ihmiset kokevat nukkumaanmenon aikaan.... Toisaalta minun on myönnettävä, että tietystä näkökulmasta katsoen myös minun tilanteessani on jotain masentavaa, Tietenkään kellään ei voi olla kaikkea, tai niin minä ajattelen - mutta kysymys johon minä haluaisin vastauksen: onko minulla edes mitään? Kuinka kauan vielä minä jatkan tätä shtuppimista naisten kanssa? Kuinka kauan minä jatkan tätä että tökkään kaluani reikiin joita saan - ensin tähän reikään, sitten kun väsyn toiseen, sitten tuohon toiseen reikään... ja niin edelleen. Pitäskö siirtyä kokonaan suklaaosastolle vähitellen, saamapuolelle?
ellauri160.html on line 273: Olivatko isi ja mini tunnekylmiä? Ei kyllä olleet vaikka äiti sovelsikin selektiivistä kylmyyttä. Ne olivat kuin ruutitynnyreitä, räjähtivät pienestä. Enkä mäkään ole yhtään tällänen: – Ihmisillä, jotka eivät ole käsitelleet ehkä tarpeeksi omia tunteitaan, on tapana kiertää mielessä kehää ja miettiä, miten minä koen tuon asian, miltä tuo minusta tuntuu ja mitä minä ajattelen tästä. Paskanmarjat. Hyvin tiedän mitä ajattelen mistäkin. Mutta montako kylmyys pistettä saan seuraavasta testistä?
ellauri161.html on line 285: – Kun ajattelen Jeesusta tai ylösnoussutta Kristusta, Hän tulee aina mieleeni ensimmäiseksi ristiinnaulittuna. Semmosena verisenä ja täynnä reikiä, pienet vaippahousut jalassa, hassu okahattu päässä.
ellauri192.html on line 494: Nukkumaan käydessä ajattelen:
ellauri194.html on line 959: Olen kokeillut paljon tämän kaltaisia juttuja. Toisaalta haluaisin kokeilla, mutta toisaalta ajattelen, että just joo!! Vakuuttakaa, että tämä toimii.
ellauri266.html on line 219: Aina kirjoittaessani ajattelen tekeväni jotain paljon suurempaa. Kun sitten luen kirjani valmiina, petyn aina. Että koetin tehdä takkia, mutta tulikin tuluskukkaro. Erityiskiitos lähes ylelliseltä tuntuneesta kirjanmerkkinauhasta, jota kovin harvoin enää kirjoissa käytetään.
ellauri299.html on line 404: "Nyt huomaan, että tekstistä on tullut paljon pidempi kuin oli tarkoitus, vaikka toisaalta ajattelen vasta raapaisseeni pintaa. Tutkijana olen sitä mieltä, että kirjoitus ei ole tällaisena julkaisukelpoinen, mutta paasaajana painan empimättä post-nappulaa. Keskeneräisyys tarjotkoon lisämatustelulle tarttumakohtia."
ellauri313.html on line 121: Markus Kajo: Mitäkö ajattelen venäläisistä ja Venäjästä
ellauri326.html on line 601: Niin, niin, ranskalainen on hyvä sotilas, sanoi herra Povondra asiantuntevasti. Se Jean ei antanut tehdä mitä hyvänsä itselleen. En tiedä, mistä lie saanut sellaisen rohkeuden. Hän tuoksui kuin hajuvesikauppa, mutta kun tappeli, niin tappelikin aika lailla. Mutta kaksi armeija osastoa salamantereja on sentään vähän. Kun tarkemmin ajattelen asiaa, mietti ukko, niin ihmiset osaavat tapella keskenään paremmin. Eikä se kestä näin kauan. Salamantereja vastaan on varustauduttu jo parikymmentä vuotta vain edullisiin asemiin päästäksemme, eikä mitään muuta. Ei, kun minä olin nuori, niin silloin taisteltiin kunnollisesti! Tuossa seisoi kolme miljoonaa miestä ja tuolla vastapäätä toiset kolme miljoonaa, näytti äijä että vene heilahti, ja sitten iskettiin yhteen, saakeli soikoon. Támá ei ole mitään kunnon sotaa, pahoitteli Povondra. Koko ajan vain betonivallien takana, mutt ei minkäänlaista pistinhyökkäystä. Hyi semmoista!
ellauri347.html on line 317: Tai voin katsoa televisiota, joka horoskoopin tavoin kertoo minulle nopeasti ja tehokkaasti mitä tehdä. Jos näytän siltä, puhun kuin ajattelen Kuten, tuntuu kuin... kaikki muut yhteiskunnassani, sitten katoan väkijoukko, ja minun ei tarvitse tunnustaa vapauttani tai ottaa vastuuta. Se on autoritaarisuuden horisontaalinen vastine.
ellauri348.html on line 338: Uskon, että saavutan tärkeimmät tavoitteet elämässäni. Kun ajattelen tulevaisuutta, olen positiivinen. Minulle tapahtuu enemmän hyviä kuin huonoja asioita. Näin jokaisen haasteen mahdollisuutena menestyä. Pidän mielessä myönteiset asiat myös silloin kuin asiat menevät pieleen. Ajattelen aina, miten paljon huonommin eräillä toisilla on asiat. Olen varma että pääsen vielä eroon heistä. Luotan tulevaisuuteen.
ellauri349.html on line 147: Koko Suomi otti osaa Eskin puukotuxeen. Ei se jätä ketään kylmäxi, ei valitettavasti edes uhria. Avatkaa vähän tätä! Eskin merkitys Suomelle on sama kuin Bob Dylanin, John Lennonin, veden ja ilman. Olet vesi jota hengitän. Ize ajattelen izeäni Röntty-Reetana. Lasten kanssa Eski oli kielteinen. "Jorma" Uotisen haastattelu on sevverran limainen ettei sitä pysty kuuntelemaan kerralla.
ellauri350.html on line 134: Internetin lyhenne ”ig” tarkoittaa ilmausta ”kai”, I guess, tai lyhennettä Instagramista. Molemmat käyttötavat ovat yhtä suosittuja. Lukijan on määritettävä merkitys keskustelun kontekstista. ”IG” -synonyymiluettelo: En ennakoi oletan I uskoa ajattelen arvioin odotan rakastan kerään kuvittelen oletan luulen tunnen oletan oletan epäilen ymmärrän. Ajattelen naintia siis olen. Lähde.
ellauri364.html on line 460: Darwinin omaelämäkerta sanoo isästään: "... [hän] oli vähän epäoikeudenmukainen minua kohtaan, kun olin nuori, mutta jälkeenpäin olen kiitollinen, kun ajattelen, että minusta tuli hänen suosikkisuosikkinsa."
ellauri392.html on line 812: Jos mies katsoo peiliin ja näkee siinä kuvansa, ikään kuin se olisi maalattu; se muistuttaa miestä. Ihmiskuvassa on silmät, mutta kuussa on valoa. Kuningas Oidipuksella on ehkä yksi silmä liikaa. Tämän miehen kärsimykset näyttävät sanoinkuvaamattomilta, sanoinkuvaamattomilta, sanoinkuvaamattomilta. Jos näytelmä kuvaa sellaista, sieltä se tulee. Mutta miten ajattelen sinua nyt? Kuten purot, jonkin Aasian kaltaisen ulottuvan loppu kuljettaa minua mukana. Tietysti Oidipuksella on tämä kärsimys. Tietysti siksi. Kärsikö myös Hercules? Todennäköisesti. Eivätkö Dioscurit ystävyydessä myös kantaneet kärsimystä? Herkuleen tavoin väittely Jumalan kanssa on kärsimystä. Ja kuolemattomuuden jakaminen tämän elämän kateudessa on myös kärsimystä. Mutta se on myös kärsimystä, kun ihminen on kesäpilkkujen peitossa, ja jotkut täplät ovat kokonaan peitossa! Sitä kaunis aurinko tekee: se nostaa kaiken ylös. Hän ohjaa nuoria miehiä säteidensä viehätyksellä kuin ruusuja.
xxx/ellauri010.html on line 554: Ystävät ovat kyselleet, aiotko juhlia, ja ajattelen että mitä vittua, minunko pitäisi järjestää!
xxx/ellauri057.html on line 1431: Tatun Charlotte Lönnqvist oli Lyyli-täti. Lyyli Niskanen. Lyylillä oli kylmä puuhuvila Oulun Hietasaaressa, jossa nyt on se Tatun puumuistomerkkikin. Siellä Tatu kyyhötti ja kynä sauhusi. Kustantajat antoi täppäländeriä, Elina Vaaralta sai muusia. (Mix mä jotenkin aina ajattelen Silja Huttusta kun ajattelen Elinaa? Onx niissä jotain samaa ehkä?) Elina ja Mara ovat sensuroineet kirjeitä. Axel von Fersenin izesensuroimat kohdat sen Marie Antoinettelle kirjoittamista kirjeistä on saatu luetuxi röntgenillä. Selvis että 2 Marin 4:stä lapsesta oli Axelin pussista.
xxx/ellauri076.html on line 465: Proust oli ekoja kirjailijoita jotka koitti kirjoittaa elokuvamaisesti. Nyttemmin ei juuri muulla lailla pystykään. Mun vika on etmä ajattelen liian hitaasti. Mä en pysy mukana. Putoon kärryiltä kuin Olavi ellei konnilla ole mustia hattuja ja John Waynella valkosta.
xxx/ellauri104.html on line 423: elehtien, että tupakkahuoneeseen. Tarulla on seitsemän uutta biisin sanaa joita hiomme. Ihan hyvää tavaraa, mut tän skitsofrenian loppu tyssää siihen, kun siinä puuttuu yksi kertosäe ja toisessa säkeistössä on yksi säe liikaa, joten tää on helppo homma laittaa toisen säkeistön ylimääräinen vajaaseen viimeiseen säkeistöön. Sitten kun paperiduuni on tehty mä ajattelen mennä pelaan pleikkarilla GrandTurismoo, mut Taru repii mua hihasta kohti tupakkahuonetta treenaan seitsemää vajaassa tunnissa kirjoitettua Tarun Herkkää tekstiä -saimme sovitettua ne toimiviksi melodioiksi reilussa puolessa tunnissa. Taru on maanisempi kuin mä, ja se moittii mua laiskaksi -niin kuin aina. Mutta mä ymmärrän mitä se haluu ilmaista ja homma toimii hyvín.
xxx/ellauri104.html on line 908: Pahentunut kristitty: Youtubesta nyt löytää ihan mitä tahansa. Kritiikkisi on kuitenkin kovin heikolla tasolla jos ajattelen tuon todistavan kaikkien kristittyjen perustelevan asioita pilkkavideoidesi kaltaisella tavalla.
xxx/ellauri113.html on line 199: V: Vitut muovaatte. Painelette viimeisen ihmeen perässä kuin apinat, tai veteen kallistuvaa ruohonkortta ylös kiipeävä kohortti termiittejä. Kun ajattelen neroutta, mieleeni tulee Einstein tukka pystyssä ja kieli ulkona. Tai Hawking istumassa kierona rullatuolissa naama vinxahtaneessa virnussa. Aika pelottavaa. Neron keskeisiä piirteitä on päättömyys, exentrisyys, älyvapaus ja julkeus. Onkohan kaikki nerot narsisteja? Todennäköisest ovat. Hawkingin mielikuvitus lähti laukalle sen kuunnellessa cocktailkuzuilla jotain vielä tylsempää tyyppiä. Johnkin purki leluautoja pienenä mutta se sentään oppi korjaamankin niitä. Hawking ei pystynyt muuhun kuin tekemään lisää tuhoja. Ei ihme että laahus on oppinut epäilemään asiantuntijatahoja, ne on niin selkeästi omistavan luokan renkejä. Se että nykyajan nuorten pitää olla selvillä tekniikasta on paskapuhetta, tuotteistetut arkipäivän gadgetit toimii tökkimällä tai izestään, niitä osais käyttää vaikka marakatit.
xxx/ellauri127.html on line 939: ajattelen absoluuttista täydellisyyttä kokonaisissa
xxx/ellauri174.html on line 83: Kun käännyn itseeni, en pysty tunnistamaan mitään kykyjäni tai kykyjäni. Sisäinen tunne, joka minulla on itsestäni, kertoo minulle, että olen, että ajattelen, että tahdon, että minulla on aistitietoisuus, että kärsin ja niin edelleen; mutta se ei anna minulle tietoa siitä, mitä olen – ajatusteni, tunteideni, intohimoni tai tuskani luonteesta tai kaikkien näiden asioiden välisistä keskinäisistä suhteista. ...minulla ei ole aavistustakaan sielustani.
xxx/ellauri177.html on line 317: Hän raahasi itseään polvillaan, hän lähestyi hieman. -- Vai niin! Sinut sylissäni, sinut lihassani (tai kääntäen). Siinä kaikki mitä ajattelen. Yöllä herään, puristellen tyhjyyttäsi, puristaen unelmaasi. Haluaisin ottaa sinut aluksi vain pikkusormen kärjestä; sitten haluaisin sinut kokonaan, hitaasti, kunnes sinusta ei ole enää mitään jäljellä, kunnes sinusta on tullut minun, jaloistasi viimeisiin ripsiin. Pidän sinut aina. On varmasti herkullista saada halltuunsa sitä, mitä rakastaa tällä tavalla. Sydämeni sulaisi sydämessäsi. Hän lähestyi uudelleen. Hän olisi koskettanut hänen hameiden reunaa, jos hän olisi ojentanut kätensä. -- Mutta en tiedä, tunnen olevani kaukana sinusta... Välillämme on jokin muuri (hymen kaiketi), jota nyrkkiin puristetut käteni eivät voi murtaa. Olen kuitenkin vahva tänään; Voisin sitoa sinut käsivarsillani, heittää sinut olkapäälleni, kantaa sinut pois kuin jotain omaani. Ja se ei ole siinä. En voinut saada sinua tarpeeksi. Kun käteni ottavat sinut, ne pitävät vain pientä osaa olemuksestasi... Joten missä olette, kaikki, jotta voisin mennä etsimään teitä sieltä? Hän oli kaatunut kyynärpäinsä maahan, ihailun murskatussa asenteessa. Hän suuteli Albinen hameen reunaa. Joten kuin hiän olisi saanut tämän suudelman iholle, hiänkin oikeni. Hän kohotti kätensä oimoilleen, paniikissa ja änkyttäen. -- Ei, pyydän sinua, kävellään vaikka taas. Housuni kastuvat.
xxx/ellauri187.html on line 476: pelko täyttää minut, kun ajattelen sinun tuomioitasi.
xxx/ellauri193.html on line 302: ”Amerikassa törmää nyt laajalti Putiniin erittäin pahassa valossa: uutisissa näkee kuolleita lapsia sodassa ja sitä valtavaa vahinkoa, jonka sota on aiheuttanut Ukrainassa. Siinä mielessä ajattelen, että Carlson on ahdistettu nurkkaan. Tai no, nähtiinhän lasten ruumita Irakinkin sodissa, kazojaluvut kyllä nousivat muttei kukaan siitä nokkiinsa ottanut. Kuhan irtopäät eivät ole amerikkalaisia, käyhän se viihteestä.”
xxx/ellauri201.html on line 72: Eino ei pestäväksi tullut, oli vihainen kuin ampiainen, jolta oli pesä viety. Niinhän se olikin, pesä oli mieheltä nyt viety, Eino sen kyllä arvasi. Hyväntuulisesti Isokukko-Uljas laskeutui lauteilta minun viimeiseksi pestäväkseni. Muut miehet saunan ovella kyttäsivät, mitä minä tästä miehestä ajattelen. Meninhän minä, munaruokaa jo tuhdisti saanut nuori emäntä, hämilleni sen ilmestyksen edessä. Mies oli iso, lihaksinen ja tuuheakarvainen, korea ilmestys jo semmoisenaan. Vaan kaiken lisäksi oli sillä mahdottoman suuret vehkeet jalkovälissä, semmoiset pelit, ettei niitä oltu nähty edes naapurikylän sonnilla! Ai ai ai, mimmoiset komeat vitjamunat olikin! Semmoiset ne kovalla naimamiehellä kuuluukin olla, kunnon siemennysvälineet. Pussit roikkuivat raskaina ja täysinä, oli niillä mittaa ja painoa. Sisällä kaksi isoa murikkaa, kuin siellä perunat olisivat muhineet. Ja itse siitinkalu oli siinä riippuessaankin iso kuin mikä, paksu ja painava. Oman vaaksani ainakin saisi pituudeksi panna ja vaikka enemmänkin. Nahka oli päällä, terska kyrmötti kookkaana varren päässä, sai minulla vakosen märäksi. Miehet nauraa höröttivät. Sanoivat, ettei ollut emäntäkään semmoista ”kukkoa” ennen nähnyt, kun ihka tuppisuuksi menin. Enkä minä ollutkaan! Ai ai ai, kyllä se semmoinen kukko olikin että! Oli taas nimi miestä myöten tässäkin tapauksessa. Komea nimi, komea mies.
xxx/ellauri208.html on line 776: Katkelma on kuin esimerkki terapiaoppaasta. Kun luen Sariolan kertojanääntä, ajattelen sen olevan tarkkaan kirjoitettua potilaskertomusta. Dialogeissa taas tulee esiin parisuhteiden ulkopuolella lähinnä terapiaistunnoissa paljastettua haavoittuvuutta. Tältä Tomin ja Sirkan aviokriisi kuulostaa, kun Tom yrittää antaa Sirkalle häälahjaa:
xxx/ellauri218.html on line 56: 2. Kuvan nähdessäni ajattelen vihaa ja sotaa. Näen kuvassa ihmisiä, jotka tappavat toisiaan. Tunnelma on karu ja pelottava. Se viestii, että ihmiset pelkäävät ja kiduttavat toisiaan. En haluaisi olla mukana kuvassa, koska se on niin karu. Ja jos olisin kuvassa, olisin luultavasti kuolemaisillani tai luuranko. Kuva ei kuvaa minun elämääni, koska meillä ei ole sotaa käynnissä. Paizi Ukrainassa. Toisaalta se taas voisi kuvata meidän maailmassamme epätasa-arvoisuutta. Toiset ihmiset ovat suuremmassa ja paremmassa asemassa kuin toiset. Toiset ovat ize asiassa luurangonlaihoja.
xxx/ellauri229.html on line 828: Vai voisiko se, mikä minusta näyttää, olla myös sitä, mitä hänestä näennäisesti näytti? Illuusio illuusion sisällä? Oletetaan, että se on totta - paitsi hän kirjoitti myös siitä, joka istuu meteorin selässä. Nyt se on kyllä ongelma. Näetkö, minusta näyttää siltä, että hänestä näytti, että tämä toinen oli hajareisin meteorilla, mutta jos siltä vain näytti myös tuozsta toisesta, ei voi sanoa mitään kumpaankaan suuntaan! Päätäni on alkanut särkeä jälleen kerran, kuten eilen, niin kuin ennenkin, minun täytyy ajatella piispoja ja sinisiä neniä, silmiä kuin ruiskaunokit, sinistä Tonavaa ja vasikkaa Cordon bleu. Miksi niin? Ja tiedän, että kun keskiyöllä lisään kiihtyvyyttä, ajattelen munakokkelia - ei vaan paistettuja munia, isoilla keltuaisilla, myös porkkanoita, hunajaa ja Mary-tädin jalkoja, juuri kuten jokaisena keskiyönä...
xxx/ellauri239.html on line 742: Uskon, että lääkkeiden väärinkäytöllä lienee osallisuutta mereen ajoon, tekoon ja sangen erikoiseen tapaan aamusella yrittää nostaa ruumista maton sisällä autoon keskellä taloyhtiön pihaa. :roll: Itse pesen mattoja kesäisin, ja olohuoneen matto painaa märkänä sen verran, etten saa nostettua sitä omin voimin. Saati sitten, jos maton lisäksi pitäisi nostaa ruumis. Eipä tulisi mitään koko hommasta. En ryhtyisi hommaan näillä tiedoin, vaikken yllä älylliseltä tasoltani lähellekään tuollaisia huippulääkäreitä. Siksi ajattelen, että tekijä on tainnut olla enemmän tai vähemmän mömmöissä, ja pään selkiytyessä taitaa herralla tulla maailmanluokan facepalm.
xxx/ellauri253.html on line 475: Ole "Yucca" niinkuin Harry herttua ja ajattele koko kansakuntaa pikemmin kuin noita shakkinappuloita. Mäkin ajattelen ensi kädessä mun äitiä. Mitä vittua? Jos Ervastin äiti kuoli justiinsa kuusnepikkana, ei Ervasti millään voi olla kuin vähän päälle neljäkymmentä, tai sit Heikin isä oli nussinut tosi tuoretta sakkolihaa. Naurettavaa. Ervastin paita on tosi hikinen.
xxx/ellauri385.html on line 346: Arm of the world, I view thee, & I muse Maailman triceps, sua kazon & ja ajattelen näin
xxx/ellauri388.html on line 556: Sanon nyt suoraan, miksi ajattelen, ettette voi löytää tuota välttämättömyyden syytä.
59