ellauri060.html on line 63: Annan esimerkin. Yleensä ajattelemme, että pahan pystyy korjaamaan hyvän ylijäämällä. Siis, kun lääkäri aiheuttaa kipua, kivun pystyy kompensoimaan ajattelemalla terveyden lisääntymisen iloa. Hyvä ja paha ovat kuin plus- ja miinus- pisteitä. Jos kärsimykseni on -4:n suuruinen, +5 korvaa sen ja jää jopa piste plussan puolelle.
ellauri094.html on line 162: Sukupuolineutraali avioliittolaki on käsittääkseni hyväksytty maailmassa vain muutamassa maassa. On sanottu, että se on laillinen 18 maassa ja USA:ssa vain muutamassa osavaltiossa. Jos ajattelemme, mitä nyt on jo tapahtunut, esimerkiksi itänaapurista ovat adoptioväylät sulkeutuneet: Pietarissa on valtavasti lapsia, jotka odottavat rakastavaa kotia. Adoptiolapsia. Sellaisia, jotka odottavat perhettä. Väylät ovat sulkeutuneet. Monet muut maat, jotka voisivat olla adoptioon lähettävinä maina, eivät edes aloita sitä, koska eivät hyväksy sukupuolineutraalia avioliittolakia. Sen vuoksi näkisin, että kaikkien adoptiolasta haluavien kannalta olisi erittäin tärkeää, että tämä toinen lausumaehdotus hyväksytään. Tällöin myös nämä maat, jotka ovat nyt jo sulkeneet väyliänsä, tai mahdollisesti ne uudet maat, joissa olisi paljon tarvetta adoptioperheille, voisivat avata väyliä. Ei aiheuteta enää lisää kipua normiperheille eikä wiscota homoparin ciwexiin lapsia, jotka odottavat oikeita adoptiovanhempia. — Kiitos.
ellauri115.html on line 679: Meidän supervoimien sekakäyttö tekee meistä onnettomia ja ilkeitä, kuin olisimme pudonneet siniseen värisammioon pienenä. Meidän huolet, surut ja kärsimyxet on omatekemiä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Moraaliset pahat on epäilemättä miehen thötä, ja fyysiset pahat ei olis mitään ilman meidän paheita jotka aikaansaattaa ne. Vanhuus ja kuolemakin tuli siitä alkuperäisestä tunaroinnista [hmm, entäs elukat? Oliko niilläkin omat aatamit ja eevansa? No, ketä kiinnostaa.] Eikö luonto ei ole antanut ymmärtää mitä tarvizemme hengissä pysyäxemme! Eikö ruumiin kärsimys ole merkki siitä että tää kone on epäkunnossa, ne rabotajet, tarvii huoltoa= Kolema ... eikö ilkeät myrkytä oman elämänsä ja meidän muidenkin? [Lue: mä en ole niitä ilkeitä.] Kuka sitäpaizi haluaisi elää ikuisesti? [Häh? Eikö se ollut justiinsa poinzina? Onx tää nyt sitä kerettiläisyyttä? No, luetaanpa eteenpäin.] Kuolema on lääke pahaan jonka hankit izellesi; luontoäiti ei anna sun kärsiä loputtomiin. Alkeellisesti elävällä hepulla on tosi vähän kärsimyxiä! Sen elämä on melkein kokonaan vapaa kärsimyxistä ja passiohedelmistä [lukuunottamatta paarmoja ja hyttysiä, ne on vittumaisia ilman housuja]; se ei pelkää eikä tunne kuolemaa; jos se tuntee sen, kärsimyxet saa sen haluamaan sitä; sixe ei ole mikään paha juttu sen silmissä. Jos me vaan oltais tyytyväisiä omaan oloomme niin ei meillä olis mitään syytä valittaa [Laittamattomasti sanottu, Janne. Leukavasti laukaistu.]; mutta haeskellessamme mielikuvitushyvää me löydetään tuhansia oikeita pahoja. Hän joka [hehe] ei kestä vähän kipua saa kärsiä kovasti. Jos mies menee rapakuntoon harrastuxissa, koitat parantaa sitä lääkkeillä; sen pelkäämään pahaan tulee lisäxi sen tuntema paha olo; kuoleman ajatus tekee siitä kamalaa ja kiirehtii sen tuloa; mitä enemmän koitamme välttää sitä, sitä enemmän ajattelemme sitä; ja me mennään elämästä läpi peläten kuolemaa, syyttäen luontoa pahoista jotka me ollaan ize hankittu vittuilemalla sen laeille.
ellauri150.html on line 167: ”Sä oletat tietäväsi, mitä Marja ja minä ajattelemme sinusta. Eihän se voi pitää paikkansa”, tähtitieteen emeritusprofessori virkkoi. Marja ja minä, me.
ellauri277.html on line 310: Monet ihmiset uskovat, että uskonto on vain ritualisoitu uskomus- ja käytäntöjärjestelmä, jota ei pitäisi sisällyttää yhteiskunnan asioihin. Suurin osa näistä ihmisistä ajattelee, että uskonto ja yhteiskunta ovat molemmat täysin erilaisia ​​kokonaisuuksia. Tekniikan ja tieteen edistymisen myötä monet yhteiskunnat ovat hylänneet tai erottaneet uskontonsa yhteiskunnasta. Tällaisen yhteiskunnan ihmiset ajattelevat, että uskontoa tulisi harjoittaa vain henkisissä paikoissa. Mutta jos ajattelemme syvästi, huomaamme, että uskonto ja yhteiskunta eivät ole erillisiä kokonaisuuksia. Uskonto ja yhteiskunta ovat molemmat yhteydessä toisiinsa ja riippuvaisia ​​niistä toisiaan. Uskonto ei ole vain rituaalijärjestelmä, vaan myös oikea elämäntapa. Uskonto on erittäin tärkeä, jotta yhteiskunta löytää rauhaa ja vaurautta samanaikaisesti. Tekniikan ja tieteen edistymisen myötä yhteiskunta voi pitää niitä nykyaikaisina, mutta ei löydä todellista rauhaa vaurautta. Uskonnolliset arvot ovat erittäin tärkeitä yhteiskunnassa, koska ne antavat meille oikeanlaisen elämäntavan. Ilman uskontoa ihminen ei voi toimia oikein tässä maailmassa, koska heiltä puuttuu oikea elämäntapa. Ihmiset, jotka elävät yhteiskunnassa ilman uskonnollista arvoa, kohtaavat erilaisia ​​​​ongelmia, kuten - korkeampi rikollisuus, turhautuminen, arkielämän ahdistukset jne.
ellauri286.html on line 158: Amerikkalaisvenäläinen kirjailija-toimittaja Masha Gessen on kuvannut Neuvostoliittoa järjestelmäksi, joka riisui yksilöltä yksilön kyvyn valita. Kun yksilöltä viedään kyky tehdä valintoja, se koskee jopa niinkin pieniä asioita kuin sanavalintoja, ja juuri sanavalinnat määrittävät sen, keitä me olemme, mitä me ajattelemme, mitä me haluamme, mitä pidämme oikeana tai vääränä.
ellauri288.html on line 495: "Aatami ajattelee meitä ja me ajattelemme Aatamia. Tätä maailmaa ei voida selittää vastaansanomattomasti, yksikään filosofia, yksikään teologia, yksikään tiede ei voi pitää lopullisesti paikkaansa." Paskat ei voi, ainut kivi mikä hankaa kengässä on että mixi torakat, mixei me apinat. Ihan turha Jaan on pakoilla idealismin umpisolmuihin. Silm on kuin monikerroksinen sipuli, johon Hesse vertasi ihmisiä, eikä van Hesse vaan Ibsen sitä ennen.
ellauri297.html on line 495: Jos tärkein yksilöllinen pyrkimyksemme ja tarkoituksemme tässä elämässä on kommunikointi Jumalan ja toistensa kanssa, emme voi tehokkaasti juosta näiden pyrkimysten perässä, jos ulkoistamme tämän vastuun jatkuvasti niille, joita ajattelemme .voi tehdä parempaa ja tehokkaampaa työtä. Epäonnistumme sekä omassa kukoistamisessamme että muiden kukoistamisessa, jos epäonnistumme henkilökohtaisessa sielujen välisessä kommunikaatiossa. Emme viestitä tehokkaasti rakkauttamme ja armoamme emmekä Jumalan rakkautta ja armoa, jos säätiömme ruokkii miljardia ihmistä kolmannessa maailmassa ensi vuonna. Tämä ei johdu siitä, että Jumala ei halua meidän ruokkivan miljardia ihmistä kolmannessa maailmassa, vaan siitä, ettemme me tehneet sitä. Meillä oli suunnitelma B. Emme antaneet viimeistä punkkiamme tehdäksesi sen, ja lopulta nuo ihmiset ovat niin kaukana meistä, että luulemme saavuttaneemme tarkoituksemme, kun todella kohtasimme umpikujan.
ellauri336.html on line 160: Toinen hyvä tapa on kuvitella, että huoneessa on toinen aikuinen. Menettäisitkö malttisi ja ilmaiset vihaa kovalla äänellä naapurin läsnäollessa? Kun näemme vanhempien menettävän itsensä moittessaan lasta, ajattelemme joskus, että jos he vain tietäisivät miltä he näyttävät, he lopettaisivat välittömästi. Samoin, jos seisoisimme peilin edessä tai teippaamme itsemme suuttuessamme, näkisimme kuinka typerältä näytämme ja kuulostamme.
ellauri349.html on line 666: "Odottaa, mutta ei koskaan odota. […] Odottaminen sallii uudelleenesittämisen; odottaminen mahdollistaa uudelleenesittämisen kokonaan yksin. […] Odottaessa jätämme avoimeksi sen, mitä odotamme. […] Odottaminen vapautuu avoimuuteen, etäisyyden avaruuteen, jonka läheisyydestä se löytää olemuksen, johon se jää. Mutta jääminen on paluuta. […] Avoimuus itsessään olisi sitä, jolle emme voi muuta kuin odottaa. […] Avoimuus itsessään on se-mitä-alueita. […] Joihin meidät vapautetaan odottaessa, kun ajattelemme. […] Silloin ajattelu olisi etäisyyden läheisyyteen tulemista.”
ellauri351.html on line 172: Hänen uuden kirjansa, Between and Brain: Mielen ja mielen mallit ja mielen mallit, teema on se, että ajattelemme malleissa. Britton on huolissaan enemmän mielestä kuin aivoista, vaikka varhaisissa luvuissa viitataankin nykyajan neurotieteeseen. Ensimmäisessä luvussa Britton esittää kysymyksen, joka aikoinaan kiusasi Freudia: pääsevätkö psykoanalyysi ja aivotiede koskaan olennaisesti päällekkäiseen selvitykseen henkisestä kokemuksesta? Brittonin vastaus on "todennäköisesti ei", vaikka hänen mielestään syyt tähän ovat muuttuneet Freudin ajoista. Kvanttibiologisten mallien menestys neurologiassa on johtanut tilanteeseen, jossa mekaaninen kuvaus aivojen toiminnasta on korvattu todennäköisyydellä (joten tuloksia ei voida koskaan täysin määrittää etukäteen) ja täynnä monimutkaista, vasta-intuitiivista vuorovaikutusta. (Patrick Haggard Queen Squaresta on osoittanut, että useissa tilanteissa aivot toteuttavat aikomuksemme ennen kuin ne ovat tietoisesti muotoiltuja mielessä).
xxx/ellauri027.html on line 288: Heideggerin hienoja tekstejä erinomaisina suomennoksina: "Saavumme siihen, mitä kutsustaan ajatteluksi, kun itse ajattelemme. Jotta tällainen yritys onnistuisi, on meidän oltava valmiita ajattelemisen oppimiseen."

xxx/ellauri087.html on line 312: – Nyt on oikea aika ajatella, mitä oikeastaan ajattelemme todella tärkeistä asioista, kuten Pafos-seminaarista. Kuka meistä haluaa tuhota eliölajeja tai touhuta turhanpäiväistä? No aika monet kyllä. Miksi elää rakkaudettomasti, kun voi välittää toisensukupuolisista ihmisistä ja arvostaa elämän ihmettä? Sitä pientä kimmeltävää tippaa kyrvän kärjessä.
xxx/ellauri175.html on line 603: Onko meillä aikaa ajatella niitä! Sitä paitsi osallistumme aina siihen, mitä ajattelemme: suojellaan siis itseämme hieman sellaisiksi tulemista ajattelemalla! Tule. Kerran vanhojen puidesi lumouksessa herätät minut, jos haluat, suudelmaan, joka epäilemättä kiihottaa levotonta universumia! ― mutta yhden tahto on parempi kuin maailman.
xxx/ellauri286.html on line 158: Amerikkalaisvenäläinen kirjailija-toimittaja Masha Gessen on kuvannut Neuvostoliittoa järjestelmäksi, joka riisui yksilöltä yksilön kyvyn valita. Kun yksilöltä viedään kyky tehdä valintoja, se koskee jopa niinkin pieniä asioita kuin sanavalintoja, ja juuri sanavalinnat määrittävät sen, keitä me olemme, mitä me ajattelemme, mitä me haluamme, mitä pidämme oikeana tai vääränä.
xxx/ellauri320.html on line 138: Nojautujat ovat herkkiä ihmisiä, jotka ovat kehittäneet ympärilleen kuoren, joka suojelee heitä, mutta heidän täytyy luottaa siihen, että muut kantavat heidät läpi elämän vaikeuksista . Heillä on alhainen energiataso ja he ovat siten riippuvaisia. Ylikuormittuessaan he kehittävät niitä, joita tyypillisesti ajattelemme neuroottisiksi oireiksi: fobioita, pakkomielteitä ja pakko-oireita, yleistä ahdistusta, hysteriaa, muistinmenetyksiä ja niin edelleen, riippuen heidän elämäntapansa yksityiskohdista. (Avuttomat)
xxx/ellauri363.html on line 492: Hannexesta Freud liioittelee siitinelon merkitystä mielenterveydelle. Kyltymättömän sukuvietin tyydyttäminen ei hänen mukaansa ole neuroosien parannuskeino. "Tuollaisen 'hoidon’ järjettömyys selviää, kun ajattelemme hurjastelijoita, miehiä tai naisia, joilla sukupuolinen vallattomuus kuuluu jokapäiväiseen ohjelmaan. Tuon väärän opin mukaan voisi odottaa heidän olevan yleisesti terveitä. Todellisuudessa kuitenkin juuri näiden keskuudessa hermoviat rehottavat, he ovat sielullisesti epänormaalia väkeä. Eihän kukaan normaali nyt bylsi monta kertaa päivässä saati peräpuolelta."
17