ellauri012.html on line 387: Mut mut: mikä salainen huoli nyt nousee mun sieluun - mikä loppuun ajattelematon tunne nyt nousee joka vastustaa mun lupausta olla huokailematta Abelardin perään? Voi taivas! eks mä ookkaan päihittänyt mun rakkautta? Heloise sä onneton! niin kauan kun sulla henki pihisee sun pitää nähtävästi rakastaa Abelardia, niin on päätetty. Itke vaan kurja ämmä, sillä tätä parempaa tilaisuutta siihen tuskin tarjoutuu. Mun pitäis kuolla surusta; armo oli jo kerran ohittanut mut, ja sit mä lupasin olla sille uskollinen, mut nyt mä olen taas kerran pettänyt lupaukseni, ja armo on taas uhrattu Abelardille. Tää pyhäinhäväistys kyllä jo saa kupin kaatumaan. Miten mä voin tän jälkeen enää toivoa et jumala aukasee mulle aarrearkkunsa, sillä mä oon ihan väsyttänyt sen. Aloin loukata sitä heti ekasta hetkestä kun näin Abelardin; onneton sielun veljeys sai meidät ryhtymään luvattomiin panopuuhiin, ja jumala lähetti roiston erottamaan meidät puukolla. Mä valitan tätä onnettomutta, mutta jumaloin sen syytä. Aargh! mun pitäisi pitää tätä onnettomuutta taivaan lahjana, se ei hyväksynyt meidän liittoa ja erotti meidät, ja mun pitäisi pinnistää et saisin mun tunteen loppumaan. Eikö olis paljon parempi jos unohtaisin kokonaan sen kohteen, enkä jättäisi mieleeni mitään muistoa joka on fataali mun rauhalle ja pelastukselle? Herra varjele! pitääkö Abelardin kummitella mun ajatuksissa iän kaiken? Enksmä koskaan pääse vapaaksi lemmen kahleista? Mut ehkä mä pelkään ihan turhaan; ohjaahan hyve nyt kaikkia mun akteja ja ne on kaikki armon huostassa. Siis pelko pois, Abelard; ei mulla enää ole noita tunteita joiden kuvaaminen mun kirjeissä sai sut niin hermoksi. En mä enää yritä, kertomalla noista hyvistä hetkistä jotka rakkaus meille jakoi, herättää mitään syyllistä tunnetta jota sä voisit tuntea mua kohtaan. Mä vapautat sut kaikista sun valoista; unohda rakastajan ja aviomiehen tittelit ja jätä vaan toi iskä. Mä en odota sulta enää muuta kuin lempeitä nuhteita ja kirjeitä jotka pitää yllä rakkauden loimua. En vaadi sulta muuta kuin hengellistä neuvontaa ja terveellistä kuria.
ellauri115.html on line 551: Ei ole otusta universumissa jota ei voi pitää jossain suhteessa kaiken napana, jonka ympärille kaikki ryhmittyy, niin että ne on toisilleen tarkoitus ja keinot. Mieli menee sekaisin ja exyy kaikkiin näihin suhteisiin, ja kyl ne izekin sekaantuu toisiinsa pää pyörällä. Ihan mahottomia oletuxia tarvitaan että kaikki tää sopusointu syntyis aineen sokeasta mekanismista ihan umpimähkään! Turhaan ne jotka kieltää tarkoituxen yhteyden kaikkien osien suhteissa tähän kokonaisuuteen, turhaan ne koittaa kätkeä sekoilunsa abstraktioihin, koordinaatioihin, yleisiin periaatteisiin, symbolisin kaavoihin; mitä ne yrittääkin, mä en pysty tajuamaan noin tiukasti järjestettyä systeemiä ellen kuvittele jotain diktaattoria joka käskee sitä. Mun vallassa ei ole uskoa että passiivinen ja kuollut aine ois voinut aiheuttaa eläviä ja tuntevia olioita, että sokea sattuma olisi synnyttänyt älykkäitä olentoja, että ajattelematon olis voinut synnyttää ajattelevia olentoja. [No Jannen tasoista älykkyyttä voisi siitä spontaanisti vaikka lantalassa. Sitäpaizi kyllä jumalakin oli aika ajattelematon kun laittoi tän kellon käymään tälleen ihan perunoita.]
ellauri142.html on line 491: Vaan se, joka ei näitä minun oppejani seuraa ja toimii niitä vastaan, on ajattelematon, ymmärtämätön (tyhmyri) ja menee kokonaan pilalle.
ellauri241.html on line 319: Thoughtless at first, but ere eve´s star appeared Aluksi ajattelematon, mutta ennen kuin aaton tähti ilmestyi
ellauri276.html on line 524: Lollard, Lollardi tai Loller oli suosittu halventava lempinimi, joka annettiin niille, joilla ei ole akateemista taustaa, jotka saivat koulutuksen (jos ollenkaan) vain englanniksi ja joiden kerrottiin noudattavan erityisesti John Wycliffen opetuksia ja joille Raamatun ajattelematon käännös englannin kielelle toi varmasti paljon energiaa. 1400-luvun puoliväliin mennessä "lollard" oli alettu tarkoittaa harhaoppista yleensä. Vaihtoehto, "Wycliffite", on yleisesti hyväksytty neutraalimmaksi termiksi, joka kattaa muuten samanmieliset, mutta joilla on akateeminen tausta.
xxx/ellauri235.html on line 376: Vastoinkäymiset ja hyve ovat molemmat Joven tyttäriä; entinen on vanhempi kuin ja opettaja jälkimmäiselle. Vastoinkäymiset on varustettu "raudalla vitsauksella ja kidutuksella", mutta sillä on myös vaihtoehtoinen "hyvänlaatuinen muoto", "lievempi vaikutus". Hyve tarvitsee vastoinkäymisiä "muodostaakseen [Hyveen] lapsen mielen"; suojelijan hengen tehtävänä tässä on synnyttää sääliä ("hän oppi sulamaan muiden surussa"). Opetus on omaksunut Hyveen ("jäykkä tarina / kärsivällisyydellä monta vuotta hän kantoi"). Vastoinkäymisten hillitsemä hyve kykenee tunnistamaan surun ("Mikä suru oli, sen tiedät sinä paha") ja se on suojattu halulta ("Pelkää kulmien rypistymistäsi loistavaa, lennä / itseään miellyttävä Follyn joutilassikiö, / villi nauru , Melua ja ajattelematonta iloa,
6