ellauri016.html on line 328: Helenan oli muun muassa tarkoitus olla mukana Jorma Uotisen 50-vuotistaiteilijajuhlakiertueella, joka jouduttiin perumaan koronapelin takia. Helena Lindgren viihtyy sinkkuna. He ovat edelleen niin läheisiä, että Helena käy jopa pesettämässä pikkuhousunsa Jormalla. Uotinen uutuuskirjassaan hehkuttaa Helenaa mm. rasittavaksi ja vaativaksi. ”Vastenmielinen pullanmussuttaja”, Helena kertoo elämäkerrassa ajatelleensa leivosta välipalaksi syövästä Uotisesta. Lindgreniä ja Uotista yhdistää samanlainen huumori ja työväenluokan perhetausta. Toki paljon muutakin, molemmat mm. pitävät jormasta sieltä takaata. Jorman äiti ei pitänyt Helenasta, oli jo tottunut ajatuxeen että jorma hääri etupiässä takapiässä. Jormaa ärsytti Niklaksen äänekkyys ja huomionhakuisuus. Toisaalta Jorma osasi hemmotella hyvin valituilla lahjoilla. Jorma mm. osaa tunnistautua Veikkauxen peleissä, mikä tuottaa Helenalle vieläkin vaikeuxia. Ja mikä tärkeintä: heillä on samanlainen huumori.
ellauri024.html on line 590: Lukaisin esseen Lakrizipenis ja omenansyönnin ammattilaiset. Se on mestariluokan vittuilua, aivan erinomainen lyttäys sievistelevälle omenaposkelle. Muistan izekin ajatelleeni aikoinaan, että Punaposken ns. kulttuuriesseet oli kuin F.E.Sillanpään radiopakinoita tarhaikäisille. Parhaita paloja Makelta on siteerattu erixeen alempana. Se että Make sai Archien niin pitkävihaisesti hapantelemaan, osoittaa paremmin kuin sen tuhat sanaa, että pilkka naurattaa vaan jos se sattuu jonkun muun tiimin nilkkaan kuin oman. Siinä ei nähtävästi tyylipisteet paljon auta. Avointa nälvintää ja luonteenomaista salavittuilua Makelle, Archie käy kuumana.
ellauri028.html on line 844: Me ostettiin 2007 jenkeissä käydessä aito vaahtomuovinen söpö GW Bush-stressinukke muovisessa verkkokassissa, jota saattoi puristella lyttyyn ja mätkiä päähän nyrkillä. Bad bush, hyi helvetti. Älä muistele. Me tultiin kaikki kipeixi Matin ja Jillin vetoisessa veden vaivaamassa kellarissa, kukin vuorollaan. Mikään ei ollut juuri muuttunut 70-luvun ajoista. Muistan taas kerran ajatelleeni: mitäs läxit. No menihän se ohi sittemmin.
ellauri030.html on line 292: Simmiaan ja Kebeen puheenvuorot saivat meidät kaikki apealle mielelle, kuten myöhemmin tunnustimme toisillemme. ... Ekhekrates: - Voi Faidon, minä ymmärrän teitä hyvin. ... Minä nimittäin pidän ja olen aikaisemminkin pitänyt erityisen kiehtovana sitä ajatusta, että sielumme on eräänlainen harmonia, ja kun siitä nyt puhuttiin, muistin izekin ajatelleeni niin. Nyt kaipaan samalla lailla kuin alussakin jotakin todistelua voidaxeni uskoa, ettei sielu kuole ihmisen kuollessa.
ellauri038.html on line 265: John Richardson (joka on äijä, ja sixi koittaa irvihampain selitellä Nietzschen muka ajatelleen jotain monimutkaisempaa), sanoo et Nietzschestä jokainen vietti kähmii apinan päässä vallankahvasta, et niillä kullakin on oma vallanhalunsa, ei vaan yhtä. No siltikin, tää on vaan tällästä nojatuolizygologiaa. Pitäis kaivaa ylös päästä madot ja panna ne ja niiden paskantama multa vaakakupille, niinkuin Darwin teki. Ei nää asiat vaan lässyttämällä selviä. Richardson selittää myös mitä Deleuze oli mieltä Nietzschestä, ja tekee sen selkeämmin kuin Deleuze ize. Deleuzekin käy sen kirjasta kazomassa, mitä mieltä ize on, kun ei se muista enää minkä ize sanoi ja minkä lainasi.
ellauri072.html on line 256: - Vai arveletko hänen tätä sepittäessään ajatelleen, että sielu on harmoniaa, jota ruumiin halut, kiihkot ja pelot ohjailevat? Eikö päinvastoin, että sielu ohjaa ja hallizee näitä ja että ne se on jotkin paljon jumalallisempaa kuin harmonia?
ellauri198.html on line 87: Mooses oli ollut poissa Egyptistä jo 40 vuotta ja toiminut appensa lammaspaimenena. Mitä luulet Mooseksen nyt ajatelleen entisestä asuinmaastaan ja faraon hovista, jossa hän oli kasvanut? Vituttikohan?
ellauri284.html on line 318: Laorin osuudesta syytetyillä on oikeudessa eri käsityksiä. Erkkilä kertoo autossa Laorin kanssa istuessaan tuskailleensa, kuinka leimamerkkejä kului nykyään paljon ja ajatelleensa ääneen, voisikohan niitä valmistaa itse.
ellauri285.html on line 439: Ernon Finlandia-voittajan toinen osa 'Yksinäisyys' sisältää esseet Eino Leinosta, Vasili Šukšinista, Pentti Linkolasta ja Pentti Haanpäästä. Yhteistä näille neljälle hyvin erilaiselle kirjailijalle on tinkimättömyys itseään ja sanottavaansa kohtaan, pyrkimys kuvata maailma niin hyvin kuin ikinä ja pysyä rehellisenä näkemälleen. Usein yksinäisyyden, muttei sentään julkisuuden hinnalla. Ja silti, rakkaat lukijat, voin kuvitella Paasilinnan ajatelleen, olkaa varovaisia, sillä “on paljon helpompaa kirjoittaa hyvin kuin oikein“. Epäilkää, kyseenalaistakaa! Pankaa sormenne joka erälle ja kysykää: miksi - tämä - on - näin? Näistä Leino ja Linkola on oikislaisia, Haanpää vielä Noitaympyrässä vasuri vaikka kelkka taisi kääntyä Kiinan matkalla, ja Shukshin kodikkaita tuhnuja Suomi-filmityyppisiä leffoja ohjannut neuvostolainen elokuvaohjaaja. Entä Ernu ize? Joku mustanvihreä. Naipaul oli, vaikka 2. polven mamu, tunnettu kolonialismin puolustaja ja rasisti. Tyypillinen rasisti on ikääntynyt maalaisäijä tai vähän koulutettu nuori juippi. Patti lähti liikenteeseen juippina ja päätyi maailaisäijäxi. Franz Fanon, josta on paasattu mm. albumissa 96 joutui neekerinä Patin hampaisiin. Fanonin mielestä neekerien vihailu ja ihailu molemmat johtuvat niiden valtavista ruskeista vällykäärmeistä. Mean black snake sneaking in my back door, laulavat ne izekin. Patin mittausten mukaan kuukerin nelli on ihan samanmittainen kuin valkoisen ja tuntuukin naisten mukaan samalta. Mixikä se sitten kiertää sitä kuin kissa kuumaa puuroa?
ellauri349.html on line 173: Eskin muistelmat on pelkkää nimien pudottelua. Kestäkään ei saa mitään persoonallista mielikuvaa. Kaikki on puleerattu puhtaixi ääritapauxixi kuin neropatit sankarit Disney-sarjoissa Bones ja Body of Evidence. Pirjo Säisäin tavoin ajatelleen ujonpuoleisen nuorukaisen mielestä maailmaan mahtui hemosti arvokasta joka halusi palvella laajempaa kokonaisuutta. Eww.
xxx/ellauri059.html on line 45: En varsinaisesti itkenyt Marie Antoinetten kuolemaa. Surin onnetonta rakkautta ja sitä, että hänet erotettiin lapsistaan ja sitä onnetonta kirjettä, jonka hän kirjoitti lokakuisena aamuna 1793. Hänen kälynsä madame Elisabeth ei milloinkaan saanut sitä. Siitä syystä vihaan Robespierreä enemmän kuin hänen muiden julmuuksiensa tähden.Olisi ollut aivan eri asia, jos hän olisi antanut viedä kirjeen perille, ja lapset olisivat saaneet tietää heidän äitinsä ajatelleen heitä viimeiseen henkäykseen asti. Tai että se pieni salainen viesti olisi toimitettu eräälle ruotsalaiselle aatelismiehelle, joka odotti tietoja huolesta harmaana. Moinen inhimillinen ajatus tuskin edes pälkähti Robespierren kylmään, laskelmoivaan päähän. Hän sen sijaan kätki viestit kylmäverisesti omiin patjoihinsa. Saatoin aivan nähdä hänet silmissäni! Hän luki niitä varmasti joka ilta ennen kynttilan sammuttamista: "Eivät voi erottaa sydämiä toisistaan" hah hah, hän nauroi kylmästi ja kätki kirjeen taas patjaansa. Siellä hän piilotteli niitä yhdeksän kuukauden ajan. Mutta eräänä kesäkuun yönä 1794 herra Robespierre ei enää kallistakaan päätään pehmeälle pielukselleen. Hänellä ei nimittäin ole päätä enää, se on katkaistu Place de la Révolutionilla. Silloin kirjeet tulevat esiin. Vastaanottajat vain eivat enää ole tavattavissa. Madame Elisabeth-parka koki saman kohtalon kuin onneton kälynsä, samalla paikalla. Vain kirjeet jäivät. Marie Antoinette-raukka! Hänkin oli kerran nuori ja iloinen, ja asui rakastettuna kauniissa linnassa joka oli koko maailman keskipiste.
xxx/ellauri363.html on line 719: Dilthey ilmoitti jo vuonna 1860 aikovansa kirjoittaa uuden puhtaan järjen kritiikin, joka perustuisi historiallis-kielitieteellisen osaston maailmankatsomukselle. Transufilosofia säilyi Diltheyn käsitteellisenä viitekehyksenä läpi hänen filosofisen uransa, ei se siitä päässyt eroon enempää kuin rupikonna täplistä. Hänen filosofinen projektinsa kesti yli viisikymmentä vuotta, mutta mitään valmista historiallisen järjen kritiikistä hän ei saanut kirjoitetuksi. Sen sijaan historiallisen järjen kritiikki on luettavissa erilaisine kehittelyvaiheineen siinä mittavassa tuotannossa erilaisia tekeleitä, jotka hän elämänsä aikana kirjoitti. Diltheyn filosofista tuotantoa tarkasteltaessa on hyvä muistaa hänen ajatelleen – Karl Marxia mukaillen – että filosofian tehtävä ei ole selittää maailmaa vaan muuttaa sitä. No paljonpa se sai sitä muutetuxi. Tämän toiminnallisen lähtökohdan kautta myös hänen filosofinen hajanaisuutensa tulee parhaiten ymmärretyksi.
12