ellauri009.html on line 790: aiheuttama harha-aistimus? Jos tarkkaan katsoo,

ellauri043.html on line 2544:

Kerta olemassaolo tulee hajoomisesta, ja hajoominen halusta, halu aistimuxista, aistimus kosketuxesta, mä olen välttänyt kaikenlaista toimintaa, kaikkea kosketusta; ja — liikkumatta enempää kuin hautaveistos, hengittäen 2 sieraimeni kautta, keskittäen kazeen nenänpäähän, ja mietiskellen eetteriä hengessäni, maailma jäsenissäni, kuuta sydämessäni, — ma unexin suuren sielun esanssia, josta lähtee koko ajan, kuin tulen kipinöitä, elämän alkuja.


ellauri082.html on line 513: Jim torjuu fysiologit jotka huomaa aistimusten muuttuvan tuntemuxixi ja havainnoixi jossain matkan varrella. Mutta mutta, vänisee James, tapahtuuko tää hermomaailmassa vai mielimaailmassa? Talk about begging the question! No jokainen uskokoon mitä haluaa.
ellauri115.html on line 496: Mun aistimuxet tapahtuu mussa izessäni, koska ne saa mut selville mun olemassa olosta; mutta niiden syy on mun ulkopuolella, sillä ne vaikuttaa muhun vaikka mulla ei ole niille mitään perustelua, ja ne syntyvät ja häviävät musta riippumatta. Siis mä selvästi havaizen että mun aistimus, joka on mussa, ja sen syy tai kohde, joka on mun ulkopuolella, on eri juttuja.
ellauri115.html on line 510: Kun me tajutaan 2 sensaatiota jota pitää verrata, niiden vaikutelma syntyy, kumpikin esine havaitaan, molemmatkin havaitaan, mutta ei niiden suhdetta voi havaita. JOs tän suhteen tuomio olis pelkkä aistimus, ja tulis vaan esineestä izestään, mun tuomio ei olis koskaan väärä, sillä se ei koskaan petä etmä tunnen mitä tunnen. [Nojaa, joskus voi surullinen tunne masussa olla vaan pieru exyxissä.]
ellauri115.html on line 512: Miten mä sitten voin erehtyä näiden kahden tikun suhteesta, varsinkin kun ne ei ole yhdensuuntaisia? Mix esim. mä sanon että pikku tikku on kolmannes ison pituudesta, kun se on vaan neljännes? [Mä huomasin sun kazeen, sanoi Voltaire mulle kusilaarilla. Astu lähemmäxi, se on lyhempi kuin luulet. Hirvee ilkimys! Multa meni pissa housuun ja osa lattialle.] Mixi kuva, joka on aistimus, on erilainen kuin esine jonka on sen mallina Se on koska mä olen aktiivi kun mä tuomizen, koska vertailuoperaatio on vialla; koska mun ymmärrys, joka tuomizee suhteista, sekoittaa erroreita aistimusten totuuteen, mitkä yxin paljastaa mulle juttuja. [Aika heikkoa, Janne, aika heikkoa. Amatöörihavaintofilosofiaa. Näiden juttujen pohtiminen introspektiolla ei vie mihinkään.]
ellauri115.html on line 514: Lisää tähän näkökohta, joka varmaan vetoo suhun kun ajattelet sitä: se on tämä - jos me ollaan puhtaasti passiivisia aistinten käytössä, niiden välillä ei olis mitään viestintää; sitten olisi mahotointa tietää että koskettamamme kalu ja katsomamme ovat sama. Joko ei koska havaittaisi mitään izemme ulkopuolella, tei meillä olis 5 aistimusten ainesta, joiden samuutta ei olis mitään keinoa havaita.
ellauri115.html on line 711: Kun nyt on päätelty aistiesineiden havainnosta ja mun sisäisestä tietoisuudedsta, joka johtaa mut päätellä syistä ja synnyistä syvistä diginatiivijärjellä päätotuudet jotka on mulle ihan need to know tietoa, mun täytyy nyt eziä sellasia käyttäytymisperiaatteita kuin niistä voi vetää, ja sellissiä sääntöjä jotka mun täytyy asettaa oppaaxeni tämän maailman kohtaloni täyttämisexi, mitkä oli mun money makerin meisinki. Käytän yhä samaa mefodia, en johda näitä sääntöjä korkekoulufilosofiasta, vaan löydän ne mun syömmin syvyyxistä, mihin ne on kirjoitettu tulipunaisilla kirjaimilla mitä mikään ei voi kumittaa. Mun tarvii vaan konsultoida izeäni sen suhteen mitä mä haluun tehä; se mikä musta tuntuu oikealta on oikein, mikä mun mielestä on väärin on väärin; omatunto on paras kasvomuisti; ja se on vaan kun tinkaamme omastatunnosta kun meillä on tarve sofistikoituihin argumentteihin. Meidän eka velvollisuus on mua izeäni kohtaan; kuitenkin miten usein toisen äänet kertoo että kun me haetaan omaa hyvää toisten kustannuxella me tehdään pahaa? Me luullaan seuraavamme luonnon opasteita, ja me vastustetaan sitä; me kuunnellaan mitä se sanoo meidän aisteille, ja me haistatetaan huilu sillä mitä se sanoo meidän sydämmelle; aktiiviolento tottelee, passiivi komentaa. Omatunto on sielun puheääni, passiohedelmät on ruumiin ääntelyä. Onko kumma että nää äänet usein kiistelevät kuin Aku Ankan korviin kuiskuttelevat kaxi pikku avataria? Ja kumpaahan meidän olis kuultava? Saat 2 arvausta. Liian usein järki pettää meitä; meillä on erinomainen syy epäillä sitä [jos se nimittäin sattuu olemaan aika heikko]; mutta superego ei koskaan petä meitä; se on miehen ainut tosi opaste; se on sielulle mitä vaisto on ruumiille, [Alahuomio: Moderni filosofia, joka myöntää vaan mitä se voi ymmärtää, varoo myöntämästä tätä hämärää kykyä jota sanotaan vaistoxi joka näyttää opastavan muita elukoita kuin tikanpoikaa puuhun ilman hankittua kokemusta. [No on se meilläkin, lue vaikka Paul et Virginie, tai jos et jaxa kazo sitten leffa Blue Lagoon.] Vaisto, joittenkin meidän viisaiden viisaustieteilijöiden mielestä, on vaan salainen ajattelutottumus, joka on hankittu ajattelemalla; ja siitä miten ne tän kehityxen selittää voisi päätellä että lapset miettii enemmän kuin isot ihmiset: tää on outo paradoxi jota pitäis tutkia. Mut ei mennä tähän nyt, vaikka mun pitää kysyä mikä nimii pitää antaa sille innolle jolla mun koira jahtaa myyriä jota se ei edes syö, tai kärsivällisyydelle jolla se joskus kazoo niitä tuntikausia ja taitoa millä se nappaa ne, heittää ne jonkun matkan päähän kolosta kun ne tulee esille, ja sit tappaa ne ja jättää ne lojumaan. Kuitenkaan kukaan ei opettanut sille tätä urheilulajia, eikä kukaan edes kertonut sille että on sellaisia otuxia kuin myyriä. Taas kysyn, ja tää on tärkeämpi kysymys, mix kun mä uhkailin tätä koiraa ekan kerran, mixe heittäytyi maahan tassut ristissä kuin armonanoja .....ihankuin laskelmoidusti muhun vedoten, asento jonka se olis ottanut, jos mä olisin pitänyt pintani ja jatkanut sen mätkimistä siinä asennossa? Mitä hä! Oliko mun koira, tuskin pentu, omaxunut moraali-ideoita? Tiesikö jo armon ja avokämmenen merkityxen? Millä hankitulla tiedolla se yritti hillitä mun vihaa heittäytymällä mun armoille? [Nojaa, tää vaan osottaa että sellainen käytös on luontaisesti koiramaista.] Jokainen koira maailmassa menettelee melkein samalla tavall samoissa olosuhteissa, enkä mä väitä mitään mitä jokainen ei voi ize kokeilla, hankkia vaan koiran ja jonkun astalon. Voisko filosooferit, jotka niin ivallisestri hylkää vaiston, ystävällisesti selittää tän vaan aistimusten leikkinä ja kokemuxen jonka ne olettaa että me ollaan hankittu? Antaa niiden antaa selitys joka kelpaa joka tolkun äijälle; siinä tapauxessa mulla ei ole enempää sanottavaa, enkä sanokaan enempää vaistosta.] Se joka tottelee omaatuntoa noudattaa luontoa eikä sen tarvi pelätä menevänsä harhaan. Tää on hyvinkin tärkeä asia, jatkoi mun hyväntekijä, nähdessään että mä meinasin keskeyttää sen; anna mun pysähtyä hetkexi selittämään tää paremmin, se sanoi kovempaa ja kiireemmin.
ellauri115.html on line 762: Hyvin perustellusti epäillen izeäni ainoa asia jota mä pyydän Jumalalta, tai paremminkin edellytän sen oikeusistuimelta, on korjata mun eranto jos mä purjehdin väärään suuntaan, jos se errori on mulle vaarallinen. Rehellisesti sanoen, mun ei tarvi olettaa olevani erehtymätön; mun mielipiteet jotka näyttää musta tosilta voi olla ihan valetta; sillä mikäpä mies ei tarrautuisi omiin uskomuxiinsa; ja kuinka monet miehet on samaa mieltä mistään? Harha-aistimus joka pettää mua voi tosiaankin lähtöisin musta izestäni, mutta vaan Jumala voi poistaa sen. Mä olen tehnty kaikkeni yltääxeni totuuteen, mutta lyhkösenä mä en ylety sen lähteeseen; onxe mun vika jos mun voimat ei riitä enkä mä pääse eteenpäin kuin Lea Lehtisalo; nyt on totuuden vuoro uida mun liiveihin.
ellauri240.html on line 40: Intiaanikesä on kuin menopausaalinen nainen. Kypsänä, kuuma-aaltoisena mutta oikullisena se saapuu ja katoaa halunsa mukaan. Vanhat henkilöt, joiden nuoruus on kuihtunut talven purevissa tuulissa ovat murheellisen tietoisia siitä että intiaanikesä on petollinen haistimus. Eräänä vuonna aikaisin lokakuussa intiaanikesä tuli kaupunkiin nimeltä Peyton Place. Intiaanikesä tuli kuin naurettava, rakastettava nainen asettuen seudulle ja tehden kaiken silmiä hivelevän kauniixi. Havupuut seisoivat kuin pahexuvat vanhat miehet.
xxx/ellauri169.html on line 315: Uniargumentti on filosofisessa skeptismissä hyödynnetty argumentti ihmisen aistimusten epäluotettavuudesta. Nähdessään unta ihminen harvemmin tajuaa uneksivansa (pois lukien selkounet). Tämä on johtanut arveluihin, voisiko ihminen olla jatkuvasti unessa valveillaolon sijaan (tai ettei hän ainakaan voi olla varma uneksiiko vai ei).
xxx/ellauri357.html on line 350: Sielun havainnointikyky ei voi toimia välittömällä tavalla järkeviin esineihin tarttumalla, vaan vain vaikutelmien erottaminen on Animate by sensation: nämä vaikutelmat ovat jo ymmärrettäviä kun taas ulkoinen aistimus on pelkkä haamu toisesta [josta Soul], joka on lähempänä Authentic-Existencea, koska se on välitöntä luettavaa Ideaalimuodoista.
12