ellauri014.html on line 700: Julle maxaa takaisin kehumalla Wollea. Wolle on lähes viisikymppinen mut käyttämättömänä hyvin säilynyt, pohjoismaisen oloinen kiltti pikku kylmiö, varmaan harppisaku, hiljaisempi versio Kimmo Koskenniemestä, yhtä besserwisseri. Yhtä armoitettu humoristi myös. Julle ei ehkä ole juuri onnen kukkuloilla, mut ainakin on niillä pätäkkää, talouspuoli kunnossa. Samaa ei voi sanoa kotiopesta. Julle detaljoi tarkasti tätä aineellista onnea. Wolmarilla riittää muonaa rrunsaasti omille joukoille, plus muru rikkaan pöydältä kerjäläisille. Tää on tärkeää, sillä JJ on veteraani kuokkija, ammattiparasiitti, usein nähty ilmainen ruokavieras paremmissa perheissä. Alaviitteessä se valittaa piheistä isännistä, jotka tarjoo murua vasta iltapäivällä, nähtyään ettei sveizari muuten lähde kulumallakaan. Rusakko muuten nakersi viimeisen porkkanansa sellaisilla ilmaiskesteillä. Sai slaagin kesken ylensyöntiä.
ellauri019.html on line 723: Kysyin mikä paikka tämä on, he sanoivat että keskitaso. Taivas on ylempänä, maailma alempana. Tältä tasolta aine tulee, täältä kaikkea aineellista ohjataan ja tarkkaillaan.
ellauri038.html on line 129: Nietzsche väitti, että moraali on väline, jonka avulla ihmisyksilöt, ihmisryhmät tai kansat tavoittelevat miltei vaistonvaraisesti arvonantoa, henkistä tai poliittista ylemmyyttä ja vaikutusvaltaa, joskus jopa aineellista etua. Älähän! voisko tosiaankin olla noin? Täytyypä pohtia.
ellauri079.html on line 318: Vaikka Sokrateen turpiinanto Thrasymakhoxelle ei suorastaan todista oikeuden etevämmyyttä, ei tätä Valtion tunne paikkasi-argumenttia missään kumota. Pikemminkin päinvastoin, sitä hoetaan periaatteena 'yxi henkilö - yxi jopi' joka on Plaatton ideaalirebubliikin perusta. Mut vaikuttaa aika epäinhimilliseltä rajata jokaisen hommat vaan yhdenlaiseen työhön, vaikka se olisi taloudellisinta ja tehokkainta (mitä se ei ole; kapitalismissa tarvitaan laumaa työttömiä jotka on valmiit tekemään 2-3 eri paskaduunia per päivä ja vaihtamaan työnkuvaa sormen napsutuxesta). Nää piirteet jo riittää tekemään Plaatton rebubliikin ihanne-elämän "meille" maistumattomaxi, puhumattakaan muista fasistista piirteistä joita ei tässä tutkita, kuten yläluokan yhteisöllinen elämä, ja panopuun valinta arpanopalla joka on painotettu eugeniikan eduxi. Hizi nää ei todellakaan ole nykyiseen parannuxia. Kaikista kummallisin piirre Plaatton kansalaisten elämän kuvauxessa on että se ei edes painota ainoaa piirrettä joka näyttää edes jotakuinkin hyvältä - että jokainen kansalainen ylpeilee ja iloizee työstään ja sen tuloxista, kerta ne on jokainen tavallaan ihmispesän eduxi. Tää pätee erityisesti kolmannen luokan jäseniin: parturit, puusepät, lääkärit, arkkitehdit, merimiehet ja ne jotka mainitaan aika nololla yhteisnimellä 'rahanrakastajat' - kerta ne tuottaa valtiolle aineellista hyvää mitä ilman se ei pärjäisi. (Hemmetti tää hapan diatribi on selkeästi rahananastajan kynästä.)
ellauri097.html on line 586: Tekstien aineellistaminen – kirjojen tekeminen – kaupallisen kirjankustantajan koneistossa on kuin hyttysten ampumista singolla.
ellauri294.html on line 270: Olet uppoutunut keräämään aineellista omaisuutta, unohtanut elämäsi tarkoituksen ja omaksunut huonoja tapoja.
ellauri309.html on line 382: aineellista vaurautta. Aineellinen ja erityisesti taloudellinen menestys
ellauri309.html on line 637: osoittavat halveksuntaa aineellista vaurautta kohtaan. Tele-evankelistoja
ellauri377.html on line 72: Gnostilainen kosmogonia tekee yleensä eron korkeimman, piilotetun Jumalan ja pahantahtoisen tunaroivan pienemmän jumaluuden välillä (joka joskus yhdistetään raamatulliseen jumaluuteen Jahveen), joka on vastuussa aineellisen maailmankaikkeuden luomisesta. Tästä johtuen gnostikot pitivät aineellista olemassaoloa virheellisenä tai pahana ja pitivät pelastuksen pääelementtinä suoraa tietoa piilotetusta jumaluudesta, joka saavutettiin mystisen tai esoteerisen näkemyksen kautta. Monet gnostilaiset tekstit eivät käsittele synnin ja parannuksen käsitteitä, vaan illuusiota ja siitä valaistumista.
ellauri395.html on line 651: Hyvinvointiteologia (kutsutaan joskus hyvinvoinnin evankeliumiksi , terveyden ja vaurauden evankeliumiksi , menestyksen evankeliumiksi , siemen-uskon evankeliumiksi , uskoliikkeeksi tai sana-uskoliikkeeksi ) on uskonnollinen vakaumus joidenkin karismaattisten kristittyjen keskuudessa. että taloudellinen siunaus ja fyysinen hyvinvointi ovat aina Jumalan tahto heille ja että usko, myönteinen puhe ja lahjoitukset uskonnollisiin tarkoituksiin lisäävät lahjoituxia vastaanottavan ihmisen aineellista vaurautta. Aineellinen ja erityisesti taloudellinen menestys nähdään merkkinä jumalallisesta suosiosta. Sekulaarit tarkkailijat ovat myös kritisoineet hyvinvointiteologiaa köyhien riistona. Joidenkin saarnaajien käytännöt ovat herättäneet skandaalin ja joitain on syytetty talouspetoksista.
ellauri428.html on line 227: Saksalainen ideologia (saksa: Die deutsche Ideologie ), joka tunnetaan myös nimellä Saksalaisen ideologian kritiikki, on joukko Karl Marxin ja Friedrich Engelsin huhtikuun tai toukokuun alussa 1846 kirjoittamia käsikirjoituksia. Marx ja Engels eivät löytäneet kustantajaa, vaan teoksen julkaisi ensimmäisen kerran Neuvostoliitto-instituutti 1931-1932. Kirja käyttää satiirista polemiikkaa (anaali- ja genitaaliläppiä) kritisoidakseen modernia saksalaista filosofiaa, erityisesti nuorten hegeliläisten filosofiaa, kuten Marxin entisen mentorin Bruno Bauerin, Ludwig Feuerbachin ja Max Stirnerin The Ego and Its Own. Se kritisoi "ideologiaa" eräänä "historiallisen idealismin" muotona, toisin kuin Marxin historiallinen materialismi ("materialistinen historiakäsitys"). Osan I ensimmäisessä osassa tarkastellaan myös työnjakoa ja Marxin teoriaa ihmisluonnosta, jossa hän toteaa, että ihmiset "erottuvat eläimistä heti, kun ne alkavat tuottaa toimeentulonsa". Hallitseva luokka hallitseessaan yhteiskunnan aineellista voimaa on samalla yhteiskunnan hallitseva älyllinen voima. He säätelevät ikänsä ideoiden tuotantoa ja jakelua. Kun hallitseva luokka muuttuu ajan myötä, muuttuvat myös ihanteet, ja uuden hallitsevan luokan on juurrutettava yhteiskuntaansa omat ideansa, joista tulee yleismaailmallisia. Hallitsevien ideoiden ajatellaan olevan yleismaailmallinen etu. On kuitenkin illuusio, että hallitsevan luokan ideat ovat yhteisön etuja. Tämä järjestelmä pysyy ikuisesti voimassa niin kauan kuin yhteiskunta on organisoitu hallitsevan luokan tarpeeseen. Näin myös proletariaatin diktatuurissa.
ellauri433.html on line 145: Neutraali monismi on ontologinen näkemys, jonka mukaan todellisuus koostuu yhdentyyppisestä (monismi) perussubstanssista, joka itsessään ei ole olemukseltaan sen enempää henkistä kuin aineellistakaan, mutta voi ilmetä sekä henkisinä että aineellisina aspekteina tai ominaisuuksina. Neutraali monismi on näin kaksoisaspektiteorian mukainen. Neutraali monismi sijoittuu kahden muun keskeisimmän monistisen näkemyksen, idealismin ja materialismin, väliin.
xxx/ellauri138.html on line 355: Aivan päinvastoin kuin saksalaisessa filosofiassa, jossa laskeudutaan taivaasta maahan, me nousemme maasta taivaaseen, me emme ts. lähde siitä, mitä ihmiset puhuvat, luulevat, kuvittelevat, emmekä myöskään puhutuista, ajatelluista, luulluista, kuvitelluista ihmisistä tullaksemme sitä kautta fyysisiin ihmisiin — me lähdemme todella toimivista ihmisistä ja heidän todellisen elämisensä prosessista ja osoitamme myös tämän elämisprosessin ideologisten heijastumien ja kaikujen kehityksen. Ihmisen aivoissa syntyvät utukuvatkin ovat heidän aineellisen, kokeellisesti todettavan ja aineellisista edellytyksistä riippuvaisen elämisprosessinsa väistämättömiä härmistymiä, sublimaatioita. Moraali, uskonto, metafysiikka ja muut ideologian lajit sekä niitä vastaavat tajunnan muodot kadottavat näin ollen näennäisen itsenäisyytensä. Niillä ei ole mitään historiaa, niillä ei ole mitään kehitystä, vaan aineellista tuotantoaan ja aineellista kanssakäymistään kehittävät ihmiset muuttavat tämän todellisuutensa mukana myös ajatteluaan ja ajattelunsa tuotteita. Tajunta ei määrää elämää, vaan elämä määrää tajunnan. Ensimmäisessä tarkastelutavassa lähdetään tajunnasta, ikään kuin se olisi elävä yksilö; jälkimmäisessä, todellista elämää vastaavassa tarkastelutavassa, lähdetään todellisesta elävästä yksilöstä ja tarkastellaan tajuntaa ainoastaan hänen tajuntanaan.
xxx/ellauri170.html on line 745: Gnostilaisuuden todellisuuskäsitys oli jyrkän kaksijakoinen. Luominen kuvattiin gnostilaisissa myyteissä usein hyvän ja pahan voimien taistelun tai jumalallisen lankeamisen lopputuloksena. Käsitys maailman luomisesta sisältää useampia jumaluuksia. Aineellisen todellisuuden luoja oli alempi jumalolento, demiurgi, joka on syntyisin jumalallisessa maailmassa tapahtuneesta häiriöstä. Tämä luojajumala halusi luoda täydellisen maailman, mutta epäonnistui. Luojajumalan täydellinen maailma olisi ollut kuolematon ja katoamaton. Luomisen epäonnistumisen vuoksi gnostilaiset pitivät aineellista maailmaa toisarvoisena tai pahana, mutta koska ihmisen sielun alkuperä on kuitenkin jumalallisessa todellisuudessa, kaikkein korkeimman jumalan luona, on aineesta vapautuminen mahdollista gnostilaisten välittämän salaisen, pelastavan tiedon avulla. Pelastavaan tietoon kuului tieto siitä, mistä ihminen on peräisin, missä tilassa hän on nyt, ja mihin hän voi päästä.
xxx/ellauri259.html on line 319: Buddha kritisoi materialistista nihilisminäkemystä, joka kielsi uudestisyntymisen ja karman, toteaa eräs länkkäri Damien Keown. Sellaiset uskomukset ovat sopimattomia ja vaarallisia, totesi Buddha, koska ne edistävät moraalista vastuuttomuutta ja aineellista
xxx/ellauri289.html on line 364: A: Emme yritä painostaa ihmisiä vaihtamaan uskontoaan emmekä edistä mitään poliittisia tavoitteita uskonnon varjolla. Emme myöskään tarjoa aineellista tai yhteiskunnallista hyötyä saadaksemme ihmisiä vaihtamaan uskontoaan, pikemminkin päinvastoin, mehän pyrimme ize osille! Ansaintalogiikkamme on siis aivan käänteinen.
xxx/ellauri293.html on line 423: Dreamingia käytetään edustamaan aboriginaalien käsityksiä Erewhonista, jonka aikana maassa asuivat esi-isiensä hahmot, jotka olivat usein sankarillisia tai joilla oli yliluonnollisia kykyjä. Nämä hahmot erosivat usein kuitenkin jumalista, koska he eivät kyenneet hallizemaan aineellista maailmaa kuten länkkärit, eikä niitä palvottu kuin länkkäreitä, vaan vain vetelästi kunnioitettiin. Dreamtime-konsepti on sittemmin otettu laajalti käyttöön alkuperäisen australialaisen kontekstin ulkopuolella ja on nyt osa maailmanlaajuista populaarikulttuuria.
17