Monille jotka uskoo mystiikkaan ei ole kovin tärkeetä onko se mihin ne uskoo totta, totuus ei ole niille mikään prioriteetti. Tieto ei ole niille pyhempää kuin satu. Ne ei ole tietouskovaisia, kuivia kireitä realisteja. Ne on loivempia ihmisiä, leväperäisiä, löyhäperseitä. Sillä lailla menee elämäkin lupsakammin.
ellauri011.html on line 605: hippihörhöilyä kaikille halukkaille.
ellauri011.html on line 755: Noidan natsat ompelua vailla.
ellauri011.html on line 771: Paulon mielestä Jeesuksenkin suksi luisti Magdaleenan torvessa. Täytyhän sen oppia mikä ihmisistä on kivintä. Mikä uhraus se roikkuminen muuten on. Olikohan sillä myös perettä? Ei seis, täähän oli sillä toisella lehtisellerillä, mikä se oli tiivitaavi, Dan Brown. Hörhöilyä kuorossa. Jessen riiputuksen tarkoitus Paulosta oli todistaa että oman unelman voi saavuttaa, kun oikein yrittää. Ei ihme että paavi vittuuntuu eikä vähän. Kani kalastaa sen vesillä. Kanin kirjatkin myy melkein yhtä hyvin kuin paavin, ne on laihempia, helppolukuisia, enemmän panokohtauksia, ja iloisemmat kannet. Eniten tää todistaa et bestsellerlistat on tyhmyyskilpailuja.
ellauri011.html on line 784: No ei mitään, bailut paranee, tunnelma kuumenee, Brida riisuu jo puseroa, näyttää lolloja. Brasilialaista hippimeisinkiä kevätkoleassa Dublinissa. Häpeä vaihtuu ylpeyteen hienoista kannuista. Bridan kaxi Toista Puoliskoa ihailee nisiä, riittäähän siitä yksi kummallekin. Alempana voi tulla ahdasta, mut katsotaan ensin tämä tilanne. Voihan käydä niinkin, että miehenpuolikkaat yhtyy toisiinsa, ja Brida jää soittelemaan lehdellä.
ellauri011.html on line 786: Mustat kädet yhteen hakkaa, musiikki ei koskaan lakkaa. Lisää etovia tunteita, Lollobrigida ihailee itseään, tuntee syvää kunnioitusta omia daisareita kohtaan. Kohta on koko noitaremmi tissiliivisillä. Sit lähtee naisilta housut, toiveet täyttyvät kuin taannoin Paul Ankan laulussa Lasse Liemolan esittämänä, täyttyvät myös miesten paisuvaiset. El Cobra, korjaan a Serpente, nostaa päätä. Ja niin poispäin. Näistä bileistä ei sitten jälkikäteen puhuta.
ellauri011.html on line 818: Nojailee pikkubussiin matkalla

ellauri011.html on line 845: sunnuntailounailla lasten nokintakilpailuista,

ellauri011.html on line 885: Paulo on postauskolonialisti. Se kolonisoi harvaan asuttuja mieliä kaikkialla maailmassa somepostauksilla. Mennään bussilla unelmien Tralla Laahan, kurkitaan bussin ikkunasta, mikä maa, mikä valuutta. Hippie on matkakirja lapsille ja lasten kaltaisille, henkisesti köyhille, joita varten on Paulon valtakunta. Lukematonten neuvotonten mikä-mikä-maa, jonka Peter Pan on Paulo, kohelo vajakki.
ellauri011.html on line 906: Pupu sanoo et hipit matkii kyynikoita, muttei sanan nykyisessä merkityksessä. Mut sekin on sen sanan vanha merkitys. Kyynikko haukkuu toisten juttuja lujaa kuin rakkikoira, ja nuolee kiltin hauvan lailla omaansa. Mäkin oon kyynikko. Ja epikurolainen kanssa. Porsaita äidin oomme kaikki.
ellauri011.html on line 1007: Tää dilemma on jotain kanin ihan omaa puppua, se ei ole kylä minkään kirkon oppia paizi kanin hippitemppelin. Moraalin tarkoitus on antaa keppiä ja porkkanaa, ohjailla apinoiden joukkotoimintaa. Mut eihän toi kanin dilemma voi toimia: keppi tai porkkana, ihan sama tulos, anything goes.
ellauri011.html on line 1025: "Hyödytöntä kilpailua", sanoo pelkurimaiset ihmiset. Pelkurit vaan ovat ns. hyviä, koska pelkäävät olla rohkeasti pahoja, vastata pahaan isommalla pahalla. Tästä kohtaa löytyy taas aika tyypillistä sosiaalidarwinismia, oman elämän seppoilua. Onkohan kani tällä kertaa tätä mieltä, vai pöyhiikö se taas vaan hippien kierrätysaatekasoja?
ellauri011.html on line 1027: Akryylissä ei ole kakruja, koska kukaan ei viiti tehdä niitä, se olisi "hyödytöntä kilpailua". Kaupunkilaisnuoret lisääntyy kuin kanit (ei siis kani, se on steriili), keskellä juhlia, kauniita vaatteita, matkoja, "hyödytöntä kilpailua".
ellauri011.html on line 1029: Yks sivuhenkilö, Paksu Bertta elää miehensä henkivakuutuxen koroilla. Sen mies oli Wisconsinin hyvänahkaisin mezästäjä, varmaan kunnioitti tappamiaan eläimiä hiljaisella hetkellä. Tästä kani kertoo huvittavan tarinan. Heppu yritti antaa turisteille hyvän opetuxen et kannattaa pitää silmät auki ampuessa. Mut yx opetettava ampuikin sitä vahingossa niskaan ja se kuoli. Hah hah. Niskalaukaus. Tää on vähän kuin se maailman parhaaxi äänestetty vizi mezästäjän harhalaukauxesta: varmistu ensin että kaverisi on oikeasti kuollut. Blam, ok mitä seuraavaxi?
ellauri011.html on line 1035: Piru onkin asetehtailija, se puolustelee asetehtailua, aseita on aina ollut kivikaudesta lähtien, ja niillähän pidetään nytkin vaan järjestystä yllä. Ei kai vanha vasemmistohippi ole voinut näin paljon kääntää kelkkaansa? Mut kyllä se vaan on mahdollista, onhan se nyt porho, pitää pohattojen puolta. Siitä on tullut paholainen.
ellauri011.html on line 1041: Miksi juuri minä? Miksei kukaan muu? Voi nössö sentään, kysyy piruparka. Typerä kysymys. Miksi ei? Vastaus on yleensä yxinkertainen: sattumalta. Sun kohdalla enemmänkin kuin sattumalta, pakkox oli tehtailla aseita ja riistää niilla törkeästi, tehdä eläimistä riistaa.
ellauri011.html on line 1046: Juonenkuljetus tuo päällimmäiseksi mieleen Tapio Vilpposen eli Juan Batiste Montabuanin (kuten puolisivistynyt E. Saarinen lavastaja Royn kirjailijanimen väänsi). Samanlaista italowesternimäistä mahtailua on nyt sen diktiossa.
ellauri011.html on line 1056: Oikeesti (siis kanin oikeesti) tää vieraspaikkakuntalainen äijä ei ole ize piru, vaan piru asustelee sen päässä, vasemmalla puolella. Sieltä se kuiskuttelee, että maailma on vaan jumalan huono vizi. Ei se ole vizi, se vaan on, vizi on se ajatus että se olis jonkun apinamaisen olennon keksimä, läpällä tai vakavalla lärvällä.
ellauri011.html on line 1072: Hulluinta on että kaikille ei voi antaa yhtä paljon, jos ne on darwinistisia. Ne on siihen tyytymättömiä. Darwinistiset pelit on win-lose, pelaajat haluu päästä yxin maaliin, olla munasolun impregnoiva siittiö, täytyy lisääntyä ja täyttää maa. Tasajaossa ei ole voittajaa, ja darwinin onnen määritelmä edellyttää nimenomaan hajurakoa. Asian voi hoitaa uskottelemalla lapsille, että isot ja pienet on eri rotua, ne ei kilpaile samassa sarjassa, vaan kuuluu eri ekolokeroon. Isompien (tai pienempien, tai miten vaan) kuuluukin saada enemmän, toisten (eriväristen, vääräuskoisten, tuhmempien) vähemmän. Se on oikeus ja kohtuus, palkka ansioiden mukaan. Tää oli Julien lastenkasvatuxen idea. Ja säätyjen.
ellauri011.html on line 1078: Perinteinen vastaus teodikeaan on et sullon kurjaa, koska sä oot ollut ilkeä, tai josset sä, niin sun esi-isät, oliko se kolmanteen vai neljänteen polveen saakka. Tää selittää miks pikkuvauvoillekin voi käydä kalpaten. Kaikilla on kurjaa, koska me ollaan perusilkeitä, perisyntisiä, se on ihan geeneissä. No sehän on ihan totta, paitsi toi "koska" sana. Ei se ole mikään rangaistus eikä vika, se on tän elämisen piirre. Eikä me aina olla ilkeitä, enimmäkseen vaan silloin kun on jotain kilpailtavaa, eli nollasummapeliä. Vatsa täysinä ja pussit tyhjinä voidaan olla kilttejä. (Naisille myös pussit täysinä.)
ellauri011.html on line 1094: Aika narsisti on neiti Prym. Kuten kohelo izekin, se tykkää kuvitella miten tuhannet muut ihmiset ihailevat sitä sikana. Näin esim. kanin uudemmissa kirjoissa, joissa se miettii, tietääköhän kaikki Sysmässä, miten hienot talot meillä on Helsingissä.
ellauri011.html on line 1100: Tehdään pilkkaa kylän herrasväestä, jotka myisi sielunsa 11 kultaharkosta. Sillä muka Winsconsinin asukkaat ja niiden lapset pärjäis loppuikänsä. Alle euro päivässä per nuppi. Halpaa on eläminen missä tää Viskoosi nyt onkaan, brasseissako vaiko ehkä Pyreneillä. Siellähän kani bunkkaili kai aikanaan, siellä on enää mezästäjiä ja turisteja. Ja oli kelttejä. Olisitko keltti ja ojentaisit suolaa.
ellauri011.html on line 1113: Jehova tykkää testailusta kuin Pikin pikku cheef: Aatami ja Eeva, Aapraham ja Iiisak, Jopi jalkapuoli, J. Nasaretilainen, näitä piisaa pikku marsuja, tässä on vaan osa. Koettelee vaan ei hylkää herra, ei päästä irti kirveelläkään.
ellauri011.html on line 1151: Pääasia ei ole reilu kilpailu,

ellauri011.html on line 1154: olla parempi kuin kilpailijat.
ellauri011.html on line 1187: tarpeettomat kilpailijat, pedot ja loiset.

ellauri011.html on line 1229: kun saa seurata konnailua läheltä

ellauri011.html on line 1245: Hyvä vaan jos riittää lämmintä, jäät sulaa ja ja vesi nousee. Grönlanti vihertyy, löytyy lisää öljyä, mahtuu lisää laivoja kuljettamaan uuden Amazonin pakettivirtaa kaikkialle maailmassa.
ellauri011.html on line 1247: Brassijohtaja kieltää puuttumasta entisen Amazonin polttamiseen. Ei nää oo mitkään maailman keuhkot nää on meidän vesakoituneita peltoja. Nää on meidän maita, me ne myrkytetään.
ellauri011.html on line 1292: Uuden maailman apinat vihreellä oksalla

ellauri012.html on line 13: Jokainen numero on itsenäinen seikkailu!
ellauri012.html on line 44: armoilla varsinkin vuosina 2017-2019 julkaistiin 30 syyskuuta n. kello kahden maissa aamulla, vain neljäkymmentäkolme minuuttia sen jälkeen, kun Ilta-Sanomien toimitus julkaisi Helsingin Yliopistoa koskevia paljastuksia verkkosivuillaan. Skandaalin keskipisteeksi juurtui heti professori Carlsonia esittävä valokuvatodiste, jossa tämä nähdään harjoittamassa patafysiikan ohella mahdollisesti laittomien tai laillisten aineiden nautiskelua.
ellauri012.html on line 52: Kohun ohessa paljastettu kuva on laadultaan yhtä utuinen kuin Carlsonin synkän sanelun maalaama maailmankuva: Törön Tärähdys on tutkielma iänikuisen elämän hattaruudeesta sekä pian räjähtävästä kellarista, jossa asunnottomat sielut möyhivät mustaa kultaa.
ellauri012.html on line 94: JOS hra Koipalli (helmik. 23 Sunn.Liite, s.8 4. palsta) luulee että Kananed. (Eevert Yskä). Niin minä kyllä sanoisin hänelle (hra Koipalli) että on nuolassut ennen kuin tipahtaa. Kuin uskalta vihjasta että hra Yskä on yhteiskunniallisesti varamato? Eikö juuri Yskä pannut alulle kanainvälilliset järjestöt jotka puolestaan johtivat välittömään vastakiekuun Länt. Liittoutuman (NATO) taholta. Jos hra Soipilli vlipittömästi kuvittelee että Indonegro totisesti aikoo hyökätä Vähä-Karelian mantereeseen maailman huomion ollessa siihen suuntaan, mind saatan vain olletaa että hän (hra Suopullo) on menettänyt loputketkin ölyn rippeensä! Onko hän unhotanut hra Yskän surenmooisen puheen Ryhdistyneessä Ylöskoukouksessa? Untohaako hän myös tuon tähän menessä enennäkemättömän lain - Siunaantuneet Vanhat Läskit - joka yhväksyttiin Edusmunassa ehlottomalla ennemistöllä?
ellauri012.html on line 126: 30:14 Ja owat/ joilla on miecka hammasten sias/ jotca heidän syömähambaillans pureskelewat/ ja syöwät waiwaiset maan pääldä/ ja köyhät ihmisten seasta.

ellauri012.html on line 225: Täytyy tunnustaa että oli helpompi olo ennenkuin luin sen kirjeen. Toki kaikki rakastavaisten onnettomuudet on siinä kuvattu silminnäkijänä: luetuani sen tunnen kaikki omani uudestaan. Sätin itseäni että olen ollut näin kauan hiljaa, vaikka hellittämättömät viholliset yhä raivoo yhtä pahasti. Kerta ajan kuluminen, joka sammuttaa pahimmankin vihan, vaan pahentaa asiaa niiden mielessä; koska näkyy olevan säädetty että sua vainotaan hautaan saakka - varmaan senkään jälkeen ei anneta sun levätä rauhassa! - niin annapa kun mäkin alan vatvoa sun lankeemusta, annas kun julkaisen ne kaikelle maailmalle, jos mahdollista, haukkuakseni aikaa joka ei osannut sua arvostaa.
ellauri012.html on line 227: En säästä ketään koska kukaan ei piittaa susta, ja sun viholliset ei koskaan väsy vainoomaan sua viatonta. Voih! mun muisti on aina täynnä katkeria muistoja kärsityistä vääryyksistä; onko niitä lisää vielä tulossa? Eikö mun Abelardia koskaan mainita huokailematta? Huomaa, pyydän, mihinkä surkeeseen kuntoon sä oot saanut mut: surullinen, vaivainen, ilman mitään lohtua ellei se lähde susta. Älä siis ole tyly, äläkä kiellä mua, rukoilen, sen vähän helpotuksen voit vaan sä suoda. Anna mulle luotettava selitys kaikesta mikä koskee sua; mä haluun tietää kaiken, kurjimmankin. Ehkä huokailemalla sun kanssa kuorossa voin vähentää sun vaivoja, sanotaanhan, että jaettu suru on vaan puolikas.
ellauri012.html on line 237: Kaikista kurjuuksista huolimatta voit olla millainen tahdot kirjeessä. Kirjeet keksittiin lohduttamaan sellaisia yksinäisiä kurjia kuin mä. Nyt kun mä olen menettänyt ilon nähdä ja pitää sut, niin koitan korvata sitä vähän sun kirjeillä. Sieltä luen sun salaisimmat ajatukset; mä kuljetan niitä aina mukanani, ja pussaan niitä koko ajan; jos olet mustasukkainen, kohdista se sun kirjeisiin, ne on sun ainoat kilpailijat. Jottei siitä koidu vaivaa, kirjoita aina vaan mikä tulee ensin mieleen, älä suunnittele; kuulisin mieluummin sydäntä kuin aivoja. En voi elää ellet kerro että vielä rakastat mua; mutta sen pitäis tulla niin luonnostaan, että voin uskoa, että teet sen vapaaehtoisesti. Ja koska tämä surullinen kertomus sun ystävälle herätti mun kaikki surut, on vähintään oikein että lohdutat mua nyt muuttumattomalla rakkaudella.
ellauri012.html on line 247: Kun kirjoitat mulle kirjoitat vaimollesi; avioliitto on tehnyt tän kirjeenvaihdon lailliseksi, ja kerta voit tehdä mun mieliksi ilman skandaalia, mikset tee niin? Mua ei sido vaan mun valat, vaan pelkään myös mun setää. Sulla ei ole mitään pelättävää. Sä näät mut, kuulet mun huokaukset, ja voit todistaa kaikki suruni ilman vaaraa, koska voit helpottaa mua kyynelillä ja sanoilla. Jos mun piti mennä luostariin, edes auta mua kestämään sitä jotenkin. Sä olet aiheuttanut mun ikävyydet, sun pitää myös mua lohduttaa.
ellauri012.html on line 249: Et voi olla muistamatta (eihän rakastavaiset unohda) miten mieluusti mä kuuntelin päivät pitkät sun saarnoja. Miten mä sulkeuduin sun lähdettyå kirjoittamaan sulle; kuinka olin kärsimätön kunnes kirje tuli perille; miten vaikeaa oli löytää viestinviejiä. Tää detalji voi yllättää sua, ja saatat kärsiä kun kuulet jatkon. Mutta mä en aio enää hävetä että mun rakkaudella ei ollut rajoja, mä oon tehnyt vielä enemmän. Olen vihannut itseäni jotta rakastaisin sua; tulin tänne vankeuteen tuhoomaan itseni et sulla olis mukavaa ja helppoa. Mikään muu kuin hyve ja täydellinen rakkaus ei voisi saada tälläistä aikaan. Pahe ei tämmöistä synnytä, se on liikaa kiinni ruumiissa. Ruumiillinen rakkaus rakastaa elävää ruumista, ei kuollutta. Tää oli mun sedän käsitys; se mittasi mun hyvyyttä mun sukupuolen mitalla, ja luuli että rakastin kikkeliä enkä ihmistä. Turha vaiva; mä rakastan sua enemmän kuin koskaan, ja kostan tällä lailla sille. Rakastan sua hellästi elämäni viimeiseen hetkeen saakka. Aikaisemmin mun rakkaus ei ollut ihan näin puhasta; silloin rakastin sua sekä mielellä että ruumiilla. Mutta silloinkin sanoin että sydän oli tärkeintä, ja kikkeli vaan bonusta.
ellauri012.html on line 251: Paras todiste tästä on mun äärimmäinen haluttomuus naida sua (siis mennä naimisiin, älä ota tätä väärin), vaikka tiedän että vaimona olo on kunniallista maailman ja uskonnon silmissä; olin mieluummin sun rakastajatar, koska se on vapaampaa. Avioliitto, vaikka kunniallista, sitoo liiaksi, enkä mä halunnut joutua sidotuksi mieheen joka ei välttämättä aina rakastaisi mua. Hyljeksin rouvan titteliä jotta eläisin onnellisena rakastajattarena; ja näen sun kirjeestä kaverille, että et ole unohtanut miten hellästi mä aina rakastin sua ja halusin rakastaa enemmän! Huomautit aivan oikein kirjeessä että pidän sellaisia julkisia menoja typerinä jotka sitoo kuolemaan saakka, ja panee elämän ja rakkauden samaan pantaan. Mutta et muistanut lisätä kuinka usein olen sanonut että miljoonasti mieluummin elän Abelardin kokottina kuin kenenkään muun kaa maailman kesiarinnana. Tottelin sua halukkaammin kuin maailman kuninkaan rouva sitä. Rikkaus ja pösöily ei kuulu rakkauteen. Tosi hellyys erottaa rakastetun kaikesta ulkoisesta, panee syrjään aseman ja ammatin, keskittyy vaan siihen itseensä.
ellauri012.html on line 261: Sun tollaset taidonnäytteet sai muut ihan vihreiksi. Kuinka monet muut mimmit väitti niitä omikseen? Kuinka monen olen nähnyt huokailevan rakkaudesta sinuun, kun jonkun vieraskäynnin jälkeen niitä kehuttiin sun runojen Sylvian vertaisiksi? Toiseet on kateesta epätoivoisina haukkuneet mua että mulla ei ole muita ansioita kuin mitä mä saan sulta, eikä mitään etua heihin nähden paitsi että sä satut rakastamaan mua. Voitko uskoa kun sanaon, että naiseudesta huolimatta olin iloinen että mulla on rakastettu jolta sain viehätystä; ja sain salaista mielihyvää siitä että mua ihailee mies, joka pystyy korottamaan misunsa jumalattareksi. Sun kunniasta lainasin valoa, ja kuulin sun kiitokset, välittämättä kuinka vähän niitä ansaitsin, uskoin sun sanoja, jotta olisin enemmän sun mieleen.
ellauri012.html on line 263: Mut voi! missä on noi onnelliset ajat? Nyt valitan rakastajaani, ja mulla ei ole muita iloja kuin tuskalliseet muistot menneestä. Kaikki te menneet kilpailijat jotka katoitte mua kadehtien, kuulkaa, se teidän kadehtima ei enää ole mun. Rakastin sitä; mun rakkauteni oli sille rikos ja rangaistuksen syy. Mun kauneus kerran lumosi sen; toisiimme tyytyväisenä me vietettiin hienoimmat päivämme rauhassa ja onnessa. Jos se oli rikos, olkoon vaan, tykkään siitä vieläkin. Mä en sure muuta kuin että nyt mun pitää olla ilman. Mut mitä sanonkaan? Mun onnettomuus oli että mulla oli julmat sukulaiset, joiden ilkeys tuhosi meidän onnen; jos ne olis ollut järkeviä, olisin ollut onnellinen mun rakkaan miehen kaa. Mut ei! Ne oli tosi julmia kun ne raivossaan laitto roiston yllättämään sut unessa! (Roistot siis sahasivat irti Abelardin munat, ikäänkuin väänsivät siltä irti kikkelin. Tää oli se suuri onnettomuus josta ei suoraan sovi puhua.) Missä mä olin silloin? Olisin tosi mielelläni puolustanut rakastettua; olisin suojellut sua väkivallalta henkeni hinnalla. Äh! minne tää liika into on viemässä mua? Rakkaus säikähtää ja häveliäisyys vie mun kielen.
ellauri012.html on line 274: Meinasin lopettaa jo kirjeen tähän, mutta kun nyt kerran valitan susta niin mun pitää keventää sydäntä ja kertoa sen kaikki mustasukkaisuudet ja syytteet. Pidin tosiaan aika raukkiksena sitä että kun me molemmat oltiin päättäneet pyhittää itsemme taivaalle, niin sä panit mut kaikki tekee ensiksi. Epäileekö herra Abelard siis, sanoin, että kuin Lootin vaimo, mä katson selän taakse? Jos mun nuoruus ja sukupuoli antoi aiheen pelätä että palaisin maailmaan, eikö mun käytös, uskollisuus, ja tää sydän jonka tunnet, karkottanu sellaiset epäreilut epäilykset? Tää luottamuksen puute satutti; sanoin izelleni, Kerran oli aika jolloin se luotti mun pelkkään sanaan, haluuko se nyt multa nunnalupauksen suojellakseen oman selustansa? Mitä mä olen ikinä tehnyt ansaitakseni tällaisen epäluottamuksen? Mä tulin kaikkiin sen sopimiin salaisiin tapaamisiin, miks sitten kieltäytyisin seuraamasta sitä luostariin? Minä, joka en kieltäytynyt olemasta mielihyvän uhri ollakseni sille mieliksi, miten voisin kieltäytyä kunniasta sen hyväksi? Onko pahe niin koukuttavaa, että kun kerran on juotu siitä kupista niin ei voi ryypätä pyhimysten maljasta? Vai olitko pätevämpi opettamaan paheita kuin hyveitä, tai minä parempi oppimaan edellisiä kuin jälkimmäisiä?
ellauri012.html on line 276: Ei; sellainen epäilys loukkaisi meitä molempia: hyve on niin kaunis et sitä on pakko halaata kun näet sen sulot, ja pahe liian karmea et sitä vois sietää kun sen muodottomuuden näkee. Ei, kaikki mikä sulle on mieleen näyttää musta ihanalta, ja mikään ei ole rumaa kun mä oon sun kanssa. Mä oon heikko vaan kun mä olen yksin ilman sun tukea, ja siksi on sun asia tehdä musta sellainen kuin haluat. Vittu miten mä toivon ettei sulla oisi sellaista valtaa muhun! Jos sulla olis jotain syytä pelätä mua, sä et olis noin välinpitämätön. Mutta mitä sulla on pelättävää? Olen tehnyt liian paljon, ja nyt en voi tehdä muuta kuin niittää sun kiittämättömyyttä. Kun elimme onnellisina yhdessä, olisit voinut epäillä oliko se mielihyvä vai kiintymys joka liitti suhun mut, mutta mun oleminen täällä kyllä poisti epäilykset siitä. Täälläkin mä rakastan sua yhtä paljon kuin ulkona maailmassa. Jos se olisi ollut vaan mielihyvä, enkö mä ois löytänyt muita keinoja sitä hankkia? En ollut kuin 22, ja onhan niitä muitakin miehiä kuin Abelard. Ja kuitenkin mä hautasin itseni elävältä luostariin, ja jätin elämän iässä jolloin oisin voinut vielä nauttia siitä täysillä. Sulle pyhitän nää katoovan kauneuden jämät, nää leskenyöt ja tylsistävät päivät; ja koska sä et ota niitä vastaan, mä otan ne sulta ja tarjoon ne taivaalle, teen näin uudelleen lämmitetyn näkyleivän mun sydämestä, mun päivistä, mun elämästä!
ellauri012.html on line 282: Joo, Abelard, mä vetoon suhun näiden kahleiden nimessä, helpota niiden painoa, ja tee ne mulle niin helpoiksi kuin voi. Opeta vaikka taivaallisen rakkauden säännöt; koska sä olet hylännyt mut, oisin iloinen, jos edes taivas naisi mut. Mun sydän pitäis nyt rouvan tittelistä ja hylkii muita; kerro miten tätä taivaallista rakkautta ravitaan, miten se toimii ja puhdistaa. Kun meidät heitettiin maailman valtamereen, me ei kuunneltu muuta kuin sun värssyjä, jotka julisti kaikkialla meidän iloja ja nautintoja. Nyt kun me ollaan armon satamassa, eikö sopisi että sä saarnaisit mulle tästä uudesta onnesta, ja opettaisit mulle kaiken, mikä voisi lisätä tai parantaa sitä? Näytä mulle samaa miellyttävää naamaa mun nykyisessä olotilassa kuin kun oltiin maailmassa. Ei vähennetä kiihkoa, mutta vaihdetaan sen kohdetta; jätetään laulelut ja veisataan virsiä; nostetan katseet pois sieltä yhdestä paikasta ylös jumalan luo, eikä hekumoida muusta kuin sen kunniasta!
ellauri012.html on line 289: Jos olisin voinut kuvitella että kirje, joka ei ollut tarkoitettu sulle, voisi joutua sun käsiisi, olisin ollut varovaisempi enkä pannut siihen mitään mikä olisi voinut herättää sussa menneiden vastoinkäymistemme muistot. Kuvasin rohkein vedoin menetyksieni sarjan ystävälle saadakseni hänet järkiinsä omasta menetyksestään. Jos olen tällä hyväntahtoisella keinolla häirinnyt sinun rauhaasi, koetan nyt kuivata nuo kyyneleet, jotka surullinen kuvaus sai sinut vuodattamaan; koetan sulauttaa oman suruni sinun suruusi, ja vuodattaa sydämeni sinun eteesi; lyhyesti, avata silmiesi eteen koko hätäni, ja sieluni salaisuuden, jonka turhamaisuuteni on tähän saakka salannut muulta maailmalta, ja jonka sinä nyt pakotat esiin minusta, huolimatta päinvastaisista päätöksistäni.
ellauri012.html on line 293: Häivyin matkan päähän susta tarkoituksenani vältellä sua kuin vihollista; silti taukoomatta haen sua mielestäni; muistan kuvasi, ja kaiken maailman angstailussa paljastan ja petän itseni. Vihaan sua! Ja rakastan sua! Häpeä puristaa mua joka puolelta. Tällä hetkelläkin pelkään että vaikutan välinpitämättömämmältä kuin ansaitset, silti häpeän paljastaa hätäni. Kylläpä me ollaan heikkoja ellei nojailla ristuksen ristiin. Onko meillä niin vähän rohkeutta, ja pitääkö kahden herran palveleminen joka vaivaa sun sydäntäsi vaikuttaa muhun myös? Näet missä sotkussa mä oon, kuinka syytän itseäni ja kuinka MÄ kärsin. Mää, mää, mää. Joo joo sää mut mää! taas kerran. Sehän meillä kundeilla on vika ainainen.
ellauri012.html on line 295: Uskonto käskee mun tavoitella hyvettä koska mulla ei ole enää mitään saatavana rakkaudelta. Mutta rakkaus vallitsee yhä mun mielikuvitusta ja viihdyttää menneillä nautinnoilla. Muisti toimii mun rakastajattarena. Vanhurskaus ja velvollisuudentunto ei aina seuraa eläkkeelle menosta; autiomaassakin kun taivaasta ei tule mannaa, sitä halaa mitä ei enää saa. Yksinäisyyden herättämät himot täyttää nääkin maisemat kuolemalla ja hiljaisuudella; harvoin täällä tehdään mitä pitäisi, harvoin palvotaan vain jehovaa. Jos mä oisin tiennyt tän aiemmin, oisin opettanut suakin paremmin. Sä sanot mua sun mestariksi; totta on että sut uskottiin mun huostaan. Mä näin sut, koitin tosissani opettaa sulle kaiken maailman tieteitä; se maksoi sulle neitsyyden ja mulle vapauden. Sun sedästä, joka tykkäs susta, tuli mun vihollinen ja se kosti mulle. Jos olisin munat menetettyäni lakannut rakastamasta sua, olisi se ollut joku lohtu. Konnat oisi antaneet mulle saman onnen mihkä Origenes pääsi omin käsin vaikka ilman lupaa. Kyll on kurjaa! Tunnen itseni syyllisemmäksi nyt sua ajatellessani itku kurkussa kuin silloin kun panin sua täysissä voimissa. Mä mietin sua koko ajan; mä muistan koko ajan sun hellyyden. Tässä kunnossa, herran pieksut! jos juoksen sun alttarille, ja pyydän sua mua säälimään, miksei hengen kestoliekki kuluta tarjottua uhria? Eikö nää mun katumusharjoitukset kiinnosta taivasta pätkän vertaa? Mutta taivas on yhä taipumaton, koska mun himo on vielä elossa; tuli on vaan pettävien hiilten peitossa, eikä sitä sammuta kuin joku poikkeusarmahdus. Ihmisiä käy pettäminen, mut millään et huijaa jumalaa.
ellauri012.html on line 297: Sä sanot että elät mun tähden huiviasussa; miksi sä halvennat univormua sellaisilla puheilla? Miks ärsyttää karsasta jumalaa kirosanoilla? Mä toivoin että sä oisit meidän eron jälkeen kääntänyt kelkkasi; toivoin myös että jumala ois vapauttanut mun tunnemyrskystä. Tavallisestihan me kylmetään niiden kiintymykselle ketä me ei nähdä enää, ja ne meihin; ero on rakkauden hauta. Mut mulle ero on vaan levotonta muistelua siitä mitä kerran rakastin ja mikä yhä mua kiduttaa. Petin itseäni että kun en näkis sua enää, sä jäisit mieleen häiriöttömästi; että Bregtagne ja meri veisi ajatukset toisaanne; että paastot ja opinnot vähitellen haalistais sut mun sydämestä. Mut ei vaitiskaan, kovat paastot ja pänttäys ja kolmen sadan mailin välimatkakaan ei auta, sun kuva kun sa kuvailet itseäsi huivissa, tulee mun silmiin ja sotkee kaikki päätökset.
ellauri012.html on line 303: Mut mitä lieventäviä näkökohtia löytyiskään sussa jos rikos oisi anteeksiannettava? Kannattamaton kunnia, vaivalloinen rikkaus ei mua koskaan oisi houkuttanut; mutta noi sulot, toi kauneus, toi ilme, jonka näen silmissäni vielä nyt, ne aiheutti mun lankeemuksen. Sun kasvot oli mun syyllisyyden syy; sun silmät, sun puhe lävisti mun sydämen; ja vaikka mun kunnianhimo ja omatunto koitti panna vastaan, rakkaus kohta voitti. Jumala hylkäs mut mua rangaistakseen. Sä et ole enää maailmassa, sä sanoit sen irti: mä oon munkki olosuhteiden pakosta; eikö meidän pitäisi ottaa lusikka nyt kauniiseen käteen? Koitatko sä tuhota mun hartauden näin alkumetreillä? Pitäiskö mun jättää apottikunta jonka just vasta aloitin? Hylätä valat? Mä tein ne jumalan katsoessa päältä; minne mä pakenen sen vihaa jos mä rikon ne? Anna mun hakea helpompaa oloa työhommista, vaik se onkin vaikeaa. Multa kuluu kokonaisia päiviä ja öitä täällä luostarissa ilman silmän täyttä. Mun rakkaus palaa vaan kuumemmin keskellä näitä huolettomia hessuja, ja mun sydäntä pistää sun surut ja mun omat. Vitsi mä menetin paljon ajatellen sun uskollisuutta! Mitä nautintoja jäikin kokematta! Mun ei pitäs tunnustaa tätä heikkoutta sulle; tiedän että teen siinä virheen. Jos mä voisin olla lujempi, saattaisin suututtaa sut muhun ja sun vihastus vois saada aikaan sen mihin sun tahdonvoima ei näytä riittävän. Mä julkaisin mun heikkouteni maailmalle rakkauslauluissa ja värssyissä, eikö tän rakennuksen pimeät sellit vois peittää saman heikkouden ees vähän? Mut ei! Mä oon yhä sama! Tai jos vältänkin mä pahimman, en pysty hyvään. Velvollisuudentunto, järki ja säädyllisyys, jotka joskus on merkinneet mulle jotakin, on täällä hyödyttömiä. Kaikkien näiden äänten keskellä jotka käskee mun tehdä mitä pitää, mä kuulen ja tottelen vaan salaisen ja epätoivoisen tunteen ääntä. Nauttimatta yhtään hyveestä, välittämättä tilastani ja keskittymättä lukuihin, mä olen mielikuvituksessani koko ajan just siellä missä mun ei pitäis olla, enkä pysty oikaisemaan itseäni. Koko ajan panttaa vastakkain taipumus ja pakko. Olen sekopäinen rakastaja, meluan hiljaisuuden keskellä, olen levoton täällä rauhan sydämessä. Tää on niin vitun noloa!
ellauri012.html on line 305: Älä enää ajattele mua, pliis, minään perustajaisänä tai suurmiehenä; sun kehut ei sovi yhteen mun heikkouteen. Mä oon kurja syntinen, rähmällään tuomarinsa edessä, naama ravassa mä sekoitan kyyneliä maa-ainekseen. Pystytkö näkee mut tässä ja silti pyytää mun rakkautta? Tule, jos kehtaat, ja työnny huiviasussasi mun ja jahven väliin, jokskin väliseinäksi. Tule ja purista musta huokailut ja ajatukset, jotka kuuluis vaan yläkerran kaverille. Auta paholaisia ja toimi niiden välikappaleena. Sä saat kehnon sydämen itkemään sitä kaikkea, sä kyllä tiedät mitä. Eips, vaan peruuta pois ja auta mua pelastumaan. Salli mun välttää kadotus, sitä pyydän sun entisvanhan hellyyden ja meidän yhteisen onnettomuuden nimessä. Suurin rakkauden osoitus on olla näyttämättä sitä; mä puolestani vapautan sut täten kaikista sun valoista ja lupauksista. Ole vaan herran morsian, jolle mä sut lupasin; mä en asetu vastustamaan niin hyvää suunnitelmaa. Mä oon kyl tosi ilonen jos mä menetän sut niin! Sit must tulee oikee kirkonmies ja susta ihan upee abbedissa.
ellauri012.html on line 307: Tyydy tähän näin komeeseen lopputulokseen; tee hyveestäsi malli miehille ja enkeleille. Ole nöyrä lastes edessä, laula ahkerasti kuorossa, pidä kova kuri, lue uutterasti; uhraa jopa vapaa-aika hyötyliikuntaan. Oletko sä saanut viran niin helpolla ettei sun tarvi nähdä yhtään vaivaa? Kun kerta annoit mun käyttää sua hyväksi ja opettaa sulle kiellettyjä juttuja, älä nyt vastusta näitä hyviä neuvoja jotka mulle inspiroi nyt armo ja uskonto. Mun on tunnustettava että tähän asti ajattelin olevani parempi naimisen opettajana kuin uskossa uimisen tai niiden asioiden puimisen. Mun hyvästä supliikista on ollut pelkkää harmia. Mun sydän, joka juopui hekkumasta, keksi vaan niitä sanoja, jotka sopi siihen tarkoitukseen. Syntisten kuppi kallistuu niin ihku makeasti, että meillä on luontojamme suurta taipumusta maistaa siitä, ei sitä tarvi kahdesti tarjota. Pyhimysten tuoppi taas on täynnä niin pahanmakuista juomaa, että yhtä luonnostaan sitä kammotaan. Ja sit sä ihmettelet miks mä pelkurina tarjoon sitä ensin sulle. Syytä vaan, olet oikeassa, enkä mä voi kyllin ihailla sua et sä menit siihen halpaan. Kanna siksi rohkeasti risti jonka otit niin visusti vastaan. Juo pyhimysten litran tuoppi pohjaan saakka, äläkä kato muhun päin, anna mun juosta sua pakoon noudattaen apostolin (ja sopuleita pakenevan Roope Ankan) käskyä: Karkuun!
ellauri012.html on line 315: Mutta olin yhä epäluuloinen. Luulin että naiset ei pysty pitämään lupauksia ellei niitä pakoteta siihen jollain valoilla. Vaadin noi valat, ja taivaan takuumieheksi, ettei mun tarvitsis enää epäillä. Kiitti teille pyhät paikat ja lujaseinäiset luostarit! ootte vapauttaneet mut tuhannesta huolesta. Uskonto ja hartaus pitää tarkkaa vartiota teidän muurien ja rautaristikoitten ympärillä. Tää on täyttä lepoa mustasukkaiselle mielelle! Miten kärsimättömästi mä siihen pyrinkään! Kuljin ympäri kuin jalopeura päivittäin kehottamassa sua tähän uhraukseen; mä ihailin (uskaltamatta mainita) sun kauneutta, ihankuin en oisi sitä ennen nähnytkään. Oliko se pyhistelyn aikaansaamaa kukintaa, vai mun suuren menetyksen kaikua, en välittänyt tutkia, kiirehdin vaan sun nunnavihkimystä. Lahjoin sun abbedissan rahalla että saisin oikeuden sit sut haudata. Talon papit oli myös lahjottu ja pidettiin poissa sun läheltä, vaikka murisivat. En unohtanut mitään, isoa enkä pientä asiaa, ja jos sä olisit päässyt mun kynsistä, mä en ois itsekään mennyt luostariin; olin päättänyt seurata sua kaikkialle. Mun varjoni ois seurannut sun askelia ja aina aiheuttanut sussa sekaannusta tai pelkoa, mistä mä itse oisin ilahtunut.
ellauri012.html on line 317: Mut taivaan kiitos sä päätit ottaa valat. Mä seurasin sua alttarille, ja kun sä ojensit kätes koskettaakses pyhää rättiä mä kuulin sun pupeltavan noi kohtalokkaat sanat, jotka lopullisesti erotti sut miehistä. Siihen asti olin pelännyt että sun nuoruus ja kauneus voisi sotkea mun konseptit ja pakottaa sut palaa siviiliin. Eiks joku pieni houkutus ois voinut muuttaa sun mielen? Voiko hylätä lopullisesti itsensä vasta kakskytkaksivuotiaana? Voiko silloin, kun pitäis olla maksimi vapaa, ajatella ettei maailma tunnu miltään? Vähänpä mä tein sulle hallaa, ja pidin sua heikkona. Sä olit mun mielikuvituksessa kevytmielinen ja häilyvä. Voiko nainen, joka kuulee Sodoman liekit ja romahduksen, olla kääntämättä päätään sääliessään jotakuta? Katsoin sun silmiä, sun joka liikettä, sun ilmettä; kaikki vapisutti. Saatat pitää tämmöistä itsekästä toimintaa petoksena, julmuutena, murhana. Rakkaus joka muistuttaa noin paljon vihaa ei voi synnyttää muuta kuin halveksuntaa ja vihaa takaisin.
ellauri012.html on line 324: Näin sun silmät, kun sanoit viimeisen kerran hyvästi, sul oli silmät ihan ristissä. Kesti yli puoli vuotta ennenkuin kirjoitit mulle, koko sinä aikana en saanut mitään messua. Ihailin tätä vaitioloa, en voinut sitä syyttää, mutten kyennyt samaan. Kirjoitin sulle, sä et vastannut: sun sydän oli kiinni, mutta nyt tää siipan puutarha on auki; jumala on vetänyt ulos ja jättänyt sut yksin. Se vaan testaa sua; pure hammasta ja koita imaista se takaisin. Me tarvitaan jahven apua jotta saadaan kettingit rikki, me ollaan liian kiintyneitä irrottaaksemme itse itsemme. Meidän hullutukset ulottuivat kaikkein pyhimpään; meidän lemmiskelyt oli valtakunnallinen skandaali. Niitä luetaan ja ihaillaan; siitä rakkaudesta kirjoitetaan vieläkin. Me ollaan lohdutuksena mokaileville nuorille tästä ikuisuuteen; ne jotka jää kiinni meidän jälkeen voi tuntea itsensä vähemmän syyllisiksi. Me ollaan rikollisia, jotka narahti tosi myöhään; ollaan rehellisiä! Korjataan siinä määrin kuin mahdollista tekemämme hairahdukset, Ranska joka todisti meidän munaukset hämmästyy kun sanomme: Sori siitä. Hämätään kaikkia jotka koittaa kopioida meitä; pelataan jahven jengissä itseämme vastaan, et vältetään sen tuomarointi. Meidän vanhat mokat vaatii sovitukseksensa kyyneleitä, häpeää ja surua. Tarjotaanpa näitä lääkkeitä siis sydämen pohjasta, punastutaan ja ulvotaan. Jos meidän sydämet ei ole alkuun ihan mukana, ainaskin voidaan ajatella et niiden pitäisi olla.
ellauri012.html on line 326: Vapaudu Heloise liian syvälle juurtuneen rakkauden häpeällisistä jämistä. Muista että nyt on aviorikos sun ajatella ketään muuta miestä kuin jeesusta (ja jehovaa, jos se nyt on eri äijä, tai edes mies. Pyhää henkeä ei kärsi mainita, siitähän ei saa heittää läppää, se on kuolemaksi.) Jos sä näkisit mut täällä näin laihana ja naama pitkänä, tunkeilevan munkkilauman keskellä, jotka pelkäävät mun oppinutta mainetta ja loukkaantuvat mun kaidasta lätystä, ihan kuin mä uhkaisin niitä uskonpuhdistuksella, mitä sanoisit mun alhaisista huokailuista ja hyödyttömistä kyynelistä jotka harhauttaa näitä herkkäuskoisia miehiä? Voi voi. Mua nöyryyttää rakkaus, eikä ristin sellainen. Sääli mua ja riistäydy vapaaksi. Jos sun kutsumus on mun ansiota, älä sit kiusaa mua jatkuvilla epäilyksillä. Lupaa että olet uskollien asulle joka peittää sut. Pelkää jumalaa jotta se vapauttaa sut pelosta, rakasta sitä että pääset etiäppäin hyveessä. Älä pitkästy luostarissa, sillä se on paikka pyhimyksille. Halaa tyhjää, tyhjät kädet on jeesus-lasso, se kyllä halaa takaisin jos nöyristelet sille.
ellauri012.html on line 328: Älä mutustele liian ankarasti omaa tunne-elämää, vaan opi virheistä ja neuvo heikompia siskoja; sääli niitä omien vikojesi tähden. Ja jos luonto kerran kuussa kiusaa sua levottomilla ajatuksilla, pakene ristin juurelle ja pyydä sieltä apua, sieltäkin löytyy säännöllistä verenvuotoa aina uudelleen delppaavan jumaluuden jalkain välistä. Kun komennat uskonjärjestöä, älä nöyristele, saathan käskeä kunigattaria, käske myös omaa persettä. Punastu pienimmästäkin haksahduksesta. Muista että alttarin juurellakin uhrataan makuulla oleville hengille, ja kaikkein mieluisin suitsuke on niille nunnan nännit. Jos olet oppinut maailmalla rakastelemaan, säästä se nyt jesselle. Kadu kaikkia maallisia nautintoja. Joo joo, syytä kaikesta vaan mua, jos tuntuu siltä, mähän ne sulta ryöväsinkin.
ellauri012.html on line 332: Näin sun pitää ajatella musta karkulaisesta, joka vaan haluu viedä sulta halut tavata mua enää koskaan. Mutta kun rakkaus on kerran ollut viatonta, onpa siitä vaikeata päästä eroon! On tuhat kertaa helpompi lähteä maailmasta kuin siitä. Vihaan tätä petollista, uskotonta maailmaa; en enää ajattele sitä; mutta mun harhaileva sydän silti ikuisesti etsii sua, ja täyttyy ahdistuksesta kun olen menettänyt sut, vaikka kuinka järkeilisin. Sillä aikaa, vaikka mä oisinkin niin pelkuri että peruuttaisin jotain nyt sanomaani, älä anna mun höpistä sulle mitään paitsi näitä viimeisiä juttuja. Muista, että mun viimeiset tempaukset oli sun petkutusta; sä tuhouduit mun toimesta, mä sun mukana: samat aallot nielaisivat meidät molemmat. Me odotettiin kuolemaa kylmän rauhallisina, ja se sama kuolema on heittänyt meidät samoihin rangaistuksiin. Mutta sallimus vähän harhautti iskua, ja meidän hylky on ajautunut satamaan.
ellauri012.html on line 345: Sä toivot että sun kuoltua mä hoitaisin sun tuhkat ja pakkaisin ne kuntoon. Kurjuus! Missä mielentilassa sä keksit nää synkät aatteet, ja miten sä voit kuvailla ne mulle? Eikö pelko mun slaagista saanut kynää putoomaan sun kädestä? Ei yhtään taas ajatellut, tietystikään, kaikkia niitä tuskia jotka sillä mussa aiheutit? Taivaskaan, niin ilkeä kun se onkin ollut, ei ole niin julma että antais mun elää hetkeäkään sun jälkeen. Elämä ilman Abelardia ois sietämätön rangaistus, ja kuolema ihan herkkua, jos siten päästäisiin taas yhteen. Jos taivas yhtään kuuntelee mun alituista huutoa, sun päivät on pitemmät ja sä hautaat mut.
ellauri012.html on line 355: Abelard hyvä, sääli mua! Onko kukaan koskaan ollut näin onneton? Mitä korkeemmalle sä korotit mut muiden naisten yli, jotka kadehti multa sun rakkautta, sitä suuremmin mä kärsin nyt mun menetyksestä. Mut korotettin onnen huipulle vaan että putoisin sitä rajummin. Mun mielihyvät oli vailla vertaa, ja nyt mikään ei vedä vertoja mun kurjuudelle. Kerran mun iloa kadehti mun kilpailijat, mun nykyinen kurjuus säälittää kaikkia ketkä näkee mut. Mun onnenpyörä on aina käynyt ääripäissä, se on kasannut mulle suurimmat lahjat ja sitten suurimmat kärsimykset; ovelana kiduttajana se on tehnyt koettujen ilojen muistosta loppumattoman kyynellähteen, kerran ne oli tosi hieno lahja, nyt pois otettuina sanomaton suru. Siinä sen ilkeys on onnistunut totaalisesti, ja mun nykyiset tuskat on suhteessa yhtä katkerat kuin kokemani hekkuma oli suloinen.
ellauri012.html on line 359: On tosi vaarallista suurmiehen langeta naisten pauloihin! Sellaisen pitäisi pienestä pitäen tulla puudutetuksi meidän houkutusta vastaan. Kuule poika, sanoi entinenkin viisas mies, kuuntele ja pidä nämä ohjeet; jos kaunis nainen yrittää vilkkusilmin iskee sut, älä anna periksi näille rumille kotkotuksille; hylkää myrkky jonka se tarjoilee, äläkä lähde polulle sinne yhteen paikkaan minne sut se veisi. Se pesä on sisäänpääsy tuhoon ja kuolemaan. Mä on pitkään tutkinut tätä asiaa, ja huomannut, että kuolema on vähemmän vaaraksi kuin kauneus. Se on vapauden haaksirikko, kohtalokas naru, josta on mahdotonta päästä irti. Just nainen suisti ekan miehen paalupaikalta, johon taivas oli asettanut sen; oliosta joka oli luotu hauskuttamaan sitä, tuli sen lankeemuksen syy. Ajattele miten kivaa ois ollu Simsonista jos sillä ois ollut vastustuskyky Delilalle samoin kuin filistealaisten aseille. Mut nainen riisui siltä kaikki paitsi sen paljaan aseen, vaikka se oli päihittänyt kokonaisen armeijan. Se joutui vihollisten käsiin ja menetti silmänsä, pääsytien miehen päähän; hulluna ja epätoivoisena se kuoli ilman muuta lohdutusta kun että sai mukaansa tuhoon nipun vihollisia. Salomo pani hetkeksi kaniin jehovan jotta pääsis naisten suosioon; kunkku jonka viisautta prinssit tuli kaikkialta ihailemaan, jonka jahve oli pannut rakentamaan temppelin, lakkas käyttämästä alttareita jotka oli pystyttänyt, ja meni niinkin pitkälle että poltti suitsutusta pahvikuville. Jobilla ei ollut ketään niin julmaa vihollista kuin sen vaimo, kyllä se saikin kärsiä siltä ikävyyksiä. Paha henki joka julistautui Jobin vainoojaksi käytti naista välineenä sen mielenrauhan järkyttämiseen.
ellauri012.html on line 363: Olisin tosi iloinen jos voisin pestä kyynelillä tyhjäksi noiden nautintojen muiston, jota ajattelen vieläkin niin mielellään. Ainakin yritän kovasti pinnistäen sammuttaa sydämestäni ne halut jotka mun heikko luonne synnyttää, ja koitan harjoittaa itseäni kidutuksilla jota sä oot kokenut sun vihollisilta. Koitan tällä lailla tyydyttää sua ainakin, vaikken pysty lepyttämään kiukkuista jumalaa. Näyttääkseni sulle miten huonoon kuntoon mä oon mennyt, ja miten pitkällä mä oon näissä katumusharjoituksissa, mä uskallan jopa syyttää taivasta siitä että se sotki sut näihin ansanaruihin. Ei kai tästä voi jumalakaan suuttua, kun en pyydä itselleni armoa.
ellauri012.html on line 369: Näiden taistelujen keskellä koitan edes piilottaa heikkouteni niiltä jotka sä olet antanut mun hoitoon. Kaikki mun alaiset ihailee mun hyvettä, mut jos niiden silmät vois tunkeutua mun sydämeen, mitä ne näkiskään siellä? Mun tunteet siellä kapinoi; mä käsken muita mutten pysty käskee itseäni. Mulla on valepuku, ja tää valehyve on tosi pahe. Miehet pitää mua kiitettävänä, mut mä olen syyllinen jahven silmissä; niiltä ei mikään pysy piilossa, ja se näkee suonikiekuroiden läpi suoraan sydämeen. Mä en välty paljastukselta. Ja kuitenkin on kova homma pitää yllä edes tää hyveen näköiskuva, joten kait tääkin teeskentely jotain hyvittää. En aiheuta skandaalia maailmalle, joka on herkkä ottamaan huonoja vaikutteita; en heiluta hyveen venettä noille jotka on mun käskyläisiä. Sydän täynnä rakkauta yhteen mieheen opetan niitä rakastamaaan yhtä jumalaa. Maisten nautintojen hurmaamana koitan näyttää niille että ne on kaikki turhuutta ja petosta. Mulla on just tarpeeksi voimaa kätkeä niiltä mun kaipaus, sitä kai on pidettävä armon työnä. Jos se ei saa mun aikomuksia hyviksi, se ainakin estää mua jauhautumasta jyviksi.
ellauri012.html on line 373: Oliko sulla mitään syytä kiittää mua? Kiitoksesta on usein haittaa niille joita kiitetään: salainen turhamaisuus syttyy sydämeen, sokeuttaa, ja peittää haavat jotka oli vasta puoliksi parantuneet. Viettelijä imartelee, ja samalla pilaa ihmisen. Rehellinen ystävä ei salaa mitään, eikä silittele haavaa, oikeestaan saa tuntumaan sen kipeemmältä, koska laittaa lääkettä. Mikset sä menettele näin mun kaa? Haluutko olla halpa vaarallinen liehittelijä? tai jos sä näät mussa jotain kehuttavaa, etkö pelkää, että turhamaisuus, joka vaivaa jokaista ainakin meistä naisista, pian tuhoo sen? Mut ei tuomita hyvettä ulkopuolelta, sillä muuten rikolliset kelpaa yhtä hyvin kuin herran valitut. Ovela huijari voi saada enemmän ihailua osakseen kuin intoileva pyhimys. Touché, osui ja upposi, vai mitä Abelard?
ellauri012.html on line 381: Rakas Abelard, - sä ehkä luulet et mä syytän sua vetelyydestä. Sä et ole vastannut mun viime kirjeeseen, ja taivaan kiitos, siinä kunnossa missä mä nyt oon, on helpotus että sä osoitat niin vähän kiinnostusta tunteisiin jotka kavalsin. Lopultakin Abelard sä olet menettänyt Heloisen iäksi. Kaikista niistä valoista huolimatta etten ajattelis muuta kuin vaan sinua, enkä saisi viihdytystä muusta, olen nyt karkottanut sut mun mielestä, mä oon unohtanut sut. Sä ihana ajatus rakastetusta jota kerran jumaloin, sä et ole enää mun onnen avain! Rakas Abelardin kuva! sä et enää vainoo mua, mä en enää edes muista sua. Ooh kuuluisuus ja ansio, mies joka vihollisista huolimatta on aikansa ihmemies! Oi lumoavat nautinnot mihin Heloise alistui - te olitte mun kiduttajia! Mä tunnustan mun häilyvyyden, Abelard, ihan punastumatta; opettakoon mun uskottomuuteni maailmalle ettei naisten lupauksiin ole luottamista - meidän mieli ja kielikin on niin muuttuvainen. Tää kiusaa sua, Abelard; tää tieto ulkoa voi sut yllättää; sä et koskaan kuvitellut että Heloise voisi olla petollinen. Sillä oli niin vahvat ennakkoluulot sun puolesta, ettet voi kuvitella miten aika voisi muuttaa niitä. Mutta pidä kiinni tuolista, mä aion nyt paljastaa sulle mun kaksinaamaisuuden, vaikka luulenkin että sä et moiti mua, vaan itket ilosta.
ellauri012.html on line 383: Kun mä kerron mikä kilpailija on tempaissut mun sydämen pois sulta, kiität mun mielenmuutosta, ja pyydät tätä kilpailija liimaamaan sen kii. Tästä sä jo arvaat että jumalahan se on joka vie nyt sulta Heloisen. Jep, mun rakas Abelard, nyt se antaa mulle sen mielentyyneyden jonka meidän kurjuuden kirkas muisto ennen esti. Just taivas joo! mikä muu kilpailija vois ottaa sulta mut? Voisitko kuvitella, että joku vaan, joku ihminen voisi kumittaa sut mun sisältä? Voisitko kuvitella mun vaihtavan jumalisen ja sivistyneen Abelardin kehenkään alempaan kuin jumalaan? Ei, must tuntuu et sä olet arvioinut mut oikein tässä kohtaa. Varmaan sä haluut tietää millä keinoin jumala sai aikaan näin suuren muutoksen? Kerron sulle, että saisit ihmetellä sallimuksen salaisia kiemuroita. Muutama päivä sen jälkeen kun sun vika kirje tuli mä sairastuin vakavasti (Joopa joo, aina tää sama deus ex machina näissä muinaisjutuissa); lääkärit jo luovutti mut kuolemalle. Silloin mun tunne, joka aina ennen oli tuntunut musta viattomalta, alkoi näyttää pahalta. Muistista tulvahti kuin filmissä (joojoo, anakronismi, mutta siltä se varmaan just tuntui) kaikki mun elämän menneet teot, ja mun täytyy tunnustaa että ainoo tuska jonka tunsin oli tunnontuska meidän rakkaudesta. Kuolema jota olin siihen saakka katsonut vain etäältä, häälyi nyt mun edessä kuin syntisillä. Aloin pelätä jumalan kostoa nyt kun olin lähempänä sitä, ja mua kadutti etten mä ollut ottanut kunnolla käyttöön armolahjoja. Ne hellät kirjeet jotka sulle kirjoitin, rakkaat keskustelut joita kävin sun kanssa, kiusas mua nyt yhtä paljon kuin ne oli ennen viehättäny. Voi Heloise-repukka, mä sanoin, jos on rikos lähteä tolla lailla hehkuttamaan, ja jos tämän elämän jälkeen siitä seuraa varma rangaistus, mikset sä vastustanut kunnolla tollaisia kiusauksia? Ajattele mitä kidutuksia on sulle varalla, kauhistu sua venttaavia helevetin koneita, ja muista samalla nautintoja joita sun eksynyt sielu piti niin hitsin hienoina. Äh! eikö vähän harmita että kieriskelit niin falskeissa huveissa? Lyhyesti, Abelard, kuvittele katumusta jota tunsin, niin et ihmettele lehmänkäännöstä.
ellauri012.html on line 385: Yksinäisyys on kestämätöntä ahdistuneelle mielelle; sen huoli kasvaa hiljaisuudessa, ja syrjäytyminen vaan lisää sitä. Siitä lähin kun olen ollut suljettuna näihin seiniin, en ole tehnyt muuta kuin itkeskellyt meidän vahinkoa. Tää luostari on kaikunut mun kiljunnasta, ja ikuiseen orjuuteen tuomitun kurjimuksen lailla olen kuluttanut päivät surun parissa. Sen sijaan että olisin toteuttanut loordin armollisen suunnitelman mua kohtaan, olen kapinoinut sitä vastaan, pidin tätä pyhää pakopaikkaa kauheeena vankilana, ja olen kantanut loordin iestä vasten tahtoa. Sen sijaan että olisin putsannut itseäni katumuksen harjoituksilla, olen vaan vahvistanut mun tuomiota. Fataali erehdys! Kardinaalimunaus! Mut Abelard, mä oon nyt repinyt silmiltä siteen joka sokaisi mut, ja jos mä nytkään voin yhtään luottaa omiin tunteisiin, musta on nyt tullut sun arvostuksen arvoinen. Sä et ole mulle enää muuta kuin se rakastava Abelard, joka aina pyrki yksityisiin hetkiin mun kanssa sumuttaen meidän vartijoiden silmät. Meidän onnettomuudet sai sut kammoamaan pahetta (ei ihme, kun et siihen enää itse kyennyt), ja sä heti omistit loput päiväs hyveelle, ja näytit alistuvan siihen pakkoon mielelläsi. Mä taas, joka olin herkempi, ja enemmän nautinnon perään (ja jolla oli paikat vielä kunnosssa) olin vitun kärsimätön tästä, ja olet kuullut miten paljon kannoin kaunaa sun kalttaajille. Oot nähnyt mun kaunan mun viime kirjeistä; tää se oli, varmasti, joka sai mun Abelardin, sut munattoman Hannibalin, mulle äkämystymään. Sä hermostuit mun valituksista, ja jos totta puhutaan, menetit toivon mun sielun pelastuksesta. Et voinut aavistaa että Heloise voisi voittaa noin vahvan tarpeen; mut olit väärässä, Abelard, mun heikkous, armon lihaksilla, ei estänyt mua tavoittamasta voiton seppelettä. Palauta mut siis sun hyviin kirjoihin; sun oma jumalisuus varmaan kehottaa sua siihen.
ellauri012.html on line 387: Mut mut: mikä salainen huoli nyt nousee mun sieluun - mikä loppuun ajattelematon tunne nyt nousee joka vastustaa mun lupausta olla huokailematta Abelardin perään? Voi taivas! eks mä ookkaan päihittänyt mun rakkautta? Heloise sä onneton! niin kauan kun sulla henki pihisee sun pitää nähtävästi rakastaa Abelardia, niin on päätetty. Itke vaan kurja ämmä, sillä tätä parempaa tilaisuutta siihen tuskin tarjoutuu. Mun pitäis kuolla surusta; armo oli jo kerran ohittanut mut, ja sit mä lupasin olla sille uskollinen, mut nyt mä olen taas kerran pettänyt lupaukseni, ja armo on taas uhrattu Abelardille. Tää pyhäinhäväistys kyllä jo saa kupin kaatumaan. Miten mä voin tän jälkeen enää toivoa et jumala aukasee mulle aarrearkkunsa, sillä mä oon ihan väsyttänyt sen. Aloin loukata sitä heti ekasta hetkestä kun näin Abelardin; onneton sielun veljeys sai meidät ryhtymään luvattomiin panopuuhiin, ja jumala lähetti roiston erottamaan meidät puukolla. Mä valitan tätä onnettomutta, mutta jumaloin sen syytä. Aargh! mun pitäisi pitää tätä onnettomuutta taivaan lahjana, se ei hyväksynyt meidän liittoa ja erotti meidät, ja mun pitäisi pinnistää et saisin mun tunteen loppumaan. Eikö olis paljon parempi jos unohtaisin kokonaan sen kohteen, enkä jättäisi mieleeni mitään muistoa joka on fataali mun rauhalle ja pelastukselle? Herra varjele! pitääkö Abelardin kummitella mun ajatuksissa iän kaiken? Enksmä koskaan pääse vapaaksi lemmen kahleista? Mut ehkä mä pelkään ihan turhaan; ohjaahan hyve nyt kaikkia mun akteja ja ne on kaikki armon huostassa. Siis pelko pois, Abelard; ei mulla enää ole noita tunteita joiden kuvaaminen mun kirjeissä sai sut niin hermoksi. En mä enää yritä, kertomalla noista hyvistä hetkistä jotka rakkaus meille jakoi, herättää mitään syyllistä tunnetta jota sä voisit tuntea mua kohtaan. Mä vapautat sut kaikista sun valoista; unohda rakastajan ja aviomiehen tittelit ja jätä vaan toi iskä. Mä en odota sulta enää muuta kuin lempeitä nuhteita ja kirjeitä jotka pitää yllä rakkauden loimua. En vaadi sulta muuta kuin hengellistä neuvontaa ja terveellistä kuria.
ellauri012.html on line 391: Ei hyvä herra, maan päällä ei ole muuta nautintoa kuin hyveen antama. Kaikkien maisten ilojen keskellä sydäntä pistää, se on rauhaton ja levoton kunnes se pysähtyy suhun. Miten paljon mä oonkaan kärsinyt, Abelard, niin kauan kun mä koitin pysytellä elossa luostarissa niillä eväillä jotka oli tuhonneet mut maailmassa? Vihasin seiniä jotka ympäröivät mua; tunnit tuntui pitkiltä kuin nälkävuodet. Kaduin tuhannesti että olin haudannut itseni tänne. Mut sen jälkeen kun armo avas mun silmät on kaikki muuttunut; yksinäisyys tuntuu kivalta, ja tän paikan rauha on vuotanut mun sydämeen. Tyytyväisenä että hoidan hommani tunnen iloa joka ylittää kaiken sen minkä rikkaus, komeus tai aistillisuus vois mulle tarjota. Mun tyyntymys on kyllä käynyt mulle kalliiksi, sillä se maksoi mun rakkauden; tein ihan väkisten tän uhrauksen joka tuntui ennen mahdottomalta. Mut jos mä oon vihdoinkin päässyt susta eroon, älä mustasukkaile; jumala jonka ois aina pitänyt omistaa mut on nyt mun sisässä sun sijasta. Ole tyytyväinen että voit vielä nussia mun mieltä, sitä sä et koskaan menetä; ja mä saan aina salaista mielihyvää kun ajattelen sua, ja must on hienoa totella säääntöjä jotka sä mulle teet.
ellauri012.html on line 395: Sä moitit mua hyvin auliisti etten ole kirjoittanut uutisia; mun sairauteni selittäköön sen. Mä en jätä käyttämättä mitään tilaisuuksia sun muistamiseen. Kiitos vaan kun sanot että mun vaikeneminen on sua hermostuttanut, ja mun terveyttä koskevasta huolenpidosta. Sä siis olet aika huonossa hapessa itse, ja äsken luulit jo et tulee noutaja. Kylläpä sä julma mies kerrot kylmästi uutisen jonka tiedät huolettavan mua. Kerroinhän mä edellisessä kirjeessä miten mua masentais jos sä kuolisit, ja jos sä yhtään välität musta, sä vähän hellität noita harjoituksias. Mähän tarviin sun neuvojas, ja siksi sun pitäis pitää huolta itsestäs; - mut en mä viitsi väsyttää sua nalkuttamalla. Sä toivot ettei me unohdeta sua meidän rukouksista; No jo, Abelard kulta, voit olla varma että tää tiimi on sun takana; se omistautuu sulle etkä voi epäillä sitä unohtamisesta. Sä oot meidän iskä ja me ollaan sun tyttöjä; sä oot meidän opas, ja me alistutaan sun ohjaukseen ihan varmoina et sä oot kunnon veijari. Sä käsket, me totellaan; sä juhlit, me pakataan. Me toteutetaan pilkuntarkasti mitä sä oot käskenyt. Me ei ruoskita itseämme enempää kuin sä suositat, ettei olla virkaintoisia ja ylitetä normia. Sanalla sanoen, mikään ei ole oikein ilman Abelardin leimaa. Kerrot yhtenä hämmennykseen aiheena että jotkut meidän siskoista on huonoja esimerkkejä, että ne ei yleisesti ottaen ole tarpeeksi tiukkoja. Näyttäks tää sulta oudolta kun tiedät millä jengillä luostarit täyttyy nykyaikana? Kysyykö iskät tyttäriltä onko ne kiinnostuneita ennenkuin ne sulkee ne kiven sisään? Eikö oma etu ja maan tapa oo niiden ainoo ohjenuora? Siksi luostareissa on paljon poppoota joilla on joku kohujuttu takana. Mut kerropa tarkemmin mitä väärinkäytöksiä on sun korviin kiirinyt, ja neuvo miten mä korjaan ne parhaiten. Mä en ole ite havainnut mitään löyhiä kuminauhoja; kun löydän, niin kiristän ne kyllä. Mä teen tarkastuskierroksen joka ilta, ja lähetän karkulaiset takaisin huoneisin; sillä muistan kyllä mitä seikkailuja tapahtui taannoin Pariisin konventeissa.
ellauri012.html on line 397: Sun kirjeen lopussa on yleistä marinaa sun onnettomuudesta ja et toivot et kuolema lopettais sun munattoman elämän. Miten noin suuri nero kuin sä ei voi nousta onnettomuuden yläpuolelle? Mitä maailma sanoisi jos ne lukis sun mulle lähettämät kirjeet? Uskoiskohan ne sun luostarielämän jaloihin tarkoitusperiin, vai ajattelisko vain että sä vetäydyit sinne nuolemaan kelliesi arpia? Mitä sun oppilaatkin sanoisi, jotka on tullut niin pitkän matkan takaa, ja pitää sun ankaria luentoja parempina kuin maallista elämää, jos ne huomais että sä ot salaa sun ex-kassiesi orja, ja samojen heikkouksien uhri joista sun säännnöt suojaa niitä? Tää Abelard, jota ne niin paljon ihailee, tää suuri johtaja, menettäisi maineensa ja siitä tulis sen oppilaiden pelle. Jos nää syyt ei riitä sua rauhoittamaan, vilkaise vähän tänne päin ja ihaile päättäväisyyttä jolla mä suljin itteni tänne ihan vaan sun pyynnöstä. Mä olin nuori kun me erottiin ja (jos mä kehtaan uskoa mitä sä aina vakuutit) oisin kelvannut kenelle tahansa. Jos mä olisin halunnut melaa keneltäkään muulta kuin just sulta, muut miehet olis mielellään lohduttaneet mua sun puutteessa. Tiedät mitä mä oon tehnyt, anteeksi että hieron tätä, mä muistelen mielelläni vieläkin sun rakkaudenvakuutuksia. Mä kuivasin sun kyynelet pusuilla, ja kun sä olit kyvytön, mä uskalsin enemmän. Voi voi, jos sä olisit rakastanut herkemmin, mun valat, mun huippuhetket, mun hyväilyt olis kyllä vakuuttaneet sut. Jos sä oisit nähnyt mun vähitellen viilenevän sulle, sulla ois ollut syytä huoleen, mut sä et koskaan saanut multa enemmän rakkautta kun sen jälkeen kun sulta meni kassit.
ellauri012.html on line 399: Älä siis enää viiti marista, Abelard kulta, tolla lailla kohtalolle, sä et ole ainoa jolta on mennyt killuttimet, ja sun pitäsi unohtaa jo tää kohtalon kova kolhaisu.
ellauri012.html on line 400: On se nyt häpeä ettei filosofi voi sulattaa mikä oisi voinut sattua kelle vaan. Kato musta esimerkkiä; mä sain syntyessäni kovat halut, mä joudun päivittäin taistelemaan tunteiden kanssa, ja iloitsen kun saan ne järjen hallintaan. Miten tälläinen heikko luonne joutuu vahvistamaan vahvempaansa? Mut nyt mä meen liian pitkälle. Näinkö mä kirjoitan mun kultu Abelardille? Sille joka noudattaa kaikkia saarnaamiaan hyveitä? Jos valitat onnen arvasta, se ei ole niinkään että tunnet sen iskut, vaan koitat osoittaa vihollisilles kuinka moitittavia ne on kun ne satutti sua. Jätä ne rauhaan Abelard, anna niiden kiehua omassa liemessään, jatka sä sun yleisöjen hurmaamista. Löydä ne sivistyksen aarteet jotka taivas näyttää varanneen vaan sulle; sun viholliset jotka sä häikäiset sun järkeilyllä tulee lopulta kyllä järkiinsä. Voi että sä olisit onnellinen jos saisit koko maailman vakuutetuksi sun oikeassa olosta, niinkun mä jo oon. Kaikki myöntää sun fiksuuden; sun pahimmat vastustajatkin tunnustaa, että sä tiedät kaiken mikä on inhimillisesti tiedettävissä.
ellauri012.html on line 411: Älä kirjoita mulle enää Heloise, älä kirjoita yhtään kertaa; on aika lopettaa nää viestit, jotka pilaa meidän katumuksen vaikutuksen. Me vetäydyttiin maailmasta putsataksemme itsemme, mut tämmöisellä kristillisen moraalin vastaisella käytöksellä me vaan suututetaan jeesus kristusta. Ei viiti enää petkuttaa itseämme muistellen entisiä herkkuhetkiä, se vaan tekee meidän elämästä levotonta ja pilaa yksinäisyyden siivot namuset. Käytetään hyväksemme näitä ruoskintajuttuja eikä enää muistella rikoksiamme kesken rangaistuksen viuhinaa. Kuoletetaan liha ja kastike, tiukkaa paastoa, jatkuvaa yksinäisyyttä, syvää ja pyhää mietiskelyä, ja lujaa jumalan rutistusta, niin vanhat rikkeet unohtuu.
ellauri012.html on line 413: Koitetaan viedä uskonnollinen perfektionismi ihan tappiin. On kaunista kun löytää kristillisiä mieliä jotka on niin irti maasta, luojan luomista ja itsestäänkin, että ne näyttävät levitoivan erossa ruumiista missä ne on kiinni, ja käyttää ruumista vaan orjana. Me ei voida koskaan päästä jumalan tasolle. Miten paljon me yritetäänkin, me jäädään aina takatuhdolle, me ei edes tajuta kuinka paljon. Toimitaan vaan jumalan kunniaksi välittämättä muista luomista tai edes itsestämme, ei välitetä omista haluista tai muitten toiveista. Jos me oltaisiin aina sellaisia, niin mä voisin ihan hyvin tulla asumaan Parakleteeseen, josta mä olen pitänyt tarkkaa huolta ja sitä koko ajan tuhannesti siunannut. Mä opettaisin sitä mun omilla sanoilla ja animoisin sille esimerkkiä; stalkkailisin mun siskojeni elämää, enkä komentaisi mitään mitä en itse voisi pitää: käskisin teidän rukoilla, mietiskellä, ja tehdä työtä, ja pitämään hiljaisuuden lupauksen; ja mä itekkin rukoilisin, duunailisin, tuumailisin ja oisin enimmäkseen hiljaa.
ellauri012.html on line 417: Mut ei, nyt mun turhamainen mielikuvitus taas vie mua kuin litranmittaa. Voi Heloise, miten kaukana me ollaankaan oikeasta mielenrauhasta! Sun sydän vielä palaa roihulla jota et saa sammutetuksi, ja mun on täynnä hätää ja levottomuutta. Älä luulekaan Heloise, että mä nautin täällä täydellistä lepoa; mä avaan nyt viimeisen kerran sulle sydämeni; - mä en ole vieläkään ihan irti susta, ja vaikka mä taistelen mun sua kohtaan tuntemaani hellyyttä vastaan, niin kaikista yrityksistäni huolimatta mä koen liian voimakkaasti sun surut ja haluisin jakaa ne. Sun kirjeet on tosiaankin liikuttanut mua; en voi lukea kylmänä sun rakkaan käden raapustamia kirjaimia! Mä huokaan ja itken, ja kaikki mun järki tuskin riittää kätkemään mun heikkouden mun oppilailta. Tää, Heloise parka, on Abelardin kurja olotila. Maailma, joka on yleensä väärässä joka asiasta, luulee että mä olen päässyt rauhaan, ja luullessaan et mä rakastin sua vaan aisti-ilon tähden, et mä oon nyt unohtanut sut. Ja vitut! Ihan väärin meni! Ihmiset oli kyllä oikeassa kun sanoivat et kun me erottiin, mä menin luostariin häpeestä ja surusta. Mut se ei ollut, kuten tiedät, kunnon katumusta siitä et oisin jotenkin loukannut jumalaa, mistä mä keksin tän ajatuksen. Mutta mä pidän meidän kurjuutta sallimuksen salaisena merkkinä että se tahtoo rankaista meitä; ja pidän Fulbertia vaan jumalan koston välikappaleena. Armo veti mut houruintaloon missä olisin vieläkin jos mun vihollisten raivo ois sen sallinut; mä olen kestänyt niiden vainon, varmana että jumala ite usutti ne mun kimppuun mun puhdistukseksi.
ellauri012.html on line 426: Yritä siis edes katkoa noi häpeän kettingit jotka pitää sut kiinni lihassa, ja jos insh´allah sulle käy niin hyvin että pystyt siihen, pyydän sua muistamaan mua rukouksissa. Koita kaikin voimin olla taivaan mallikansalainen; se on vaikeaa, sen myönnän, muttei mahdotonta, ja mä uskon sun voittoon koska sä oot niin oppivainen. Jos ekat yritykset lässähtää, elä hellitä, se olisi pelkuruutta; sitä paitsi muista että sun pitää tosissaan pinnistää, sillä sulla on vastassa tosi paha vihollinen, koitat sammuttaa metsäpaloa, kesyttää sun rakkaimmat tunteet. Sun pitää taistella sun omia haluja vastaan, ettei sun mätä luonne paina sua alaspäin. Sulla on ovela vastustaja, joka käyttää kaikki keinot sun viettelyyn; ole aina valppaana. Niin kauan kuin me eletään, meitä kiusataan; siks yks Jansson niminen iso pyhimys kai sanoikin: ihmisen elämä on yhtä kiusausta: piru, joka hain lailla ei nuku koskaan, vaan ui koko ajan meidän keskessä yllättääkseen meidät joltain suunnalta, päästäkseen meidän sisään ja tuhotakseen meidät sisältäkäsin. (Siis vähän niinkuin mä tein sulle.)
ellauri012.html on line 432: Läpytätkö nyt Heloise mun idealle et sä lähtisit pyhimysten kelkkaan? Saaks sä mun sanoista mitään iloa katumisen harjoituksiin? Eiks sua kaduta sun sekolut, etkö sä haluisi kuin kristuksen huora pestä sun pelastajan jalat kyynelilä? Jos sulla ei ole vielä näitä palavia toiveita, rukoile et sä saisit ne. Mä en koskaan lakkaa suosittamasta sua johtoportaalle mun rukoksissa, ja pyydän herroja auttamaan sua sun suunnitelmassa kuolla pyhänä (jos hyvin käy jo ensi pyhänä). Sä oot sanonut heido maailmalle, ja mikä sua enää pitäisikään siellä? Nosta katse aina tonne ylöspäin siihen jolle olet pantannut elämäsi. Elämä täällä murheen laaksossa on paskamaista; ihan nää elämän välttämättömyydet kuten kusella käynti on tuskaisaa vammaiselle pyhimykselle. Loordi, sanoi kuninkaallinenkin profeetta, siis ennustajakunkku, vapauta mut välttämättömyyksistä. Monet on ressuja jotka ei edes tiedä sitä; ja silti ne on vielä ressukampia jotka tietää kurjuutensa eivätkä silti voi vihata tätä menoa. Ihmiset on hulluja kun ne paneutuu maallisiin asioihin! Ne kyllä sit huomaa virheensä kun on liian myöhäistä. Tosi pyhimykset ei erehdy silleen; ne vapautuu aistinautinnoista ja himoitsee vaan ylös taivaaseen.
ellauri012.html on line 444: Toivon tosiaan Heloise, että kun olet kyllin pahoitellut aiemman elämäsi väärinkäytöksiä, sä kuolet oikeen miellyttävän vanhurskaan kuoleman. Aah, onneks meitä on vähän jotka päästään siihen! Ja miksi? Koska on niin vähän niitä jotka rakastaa ristuksen ristiä. Kaikki haluis pelastua, mut harvat viitsii nähdä riittävästi vaivaa. Vaikka me voidaan pelastua ihan vaan ristin avulla, miks ihmeessä kieltäytyä kantamasta sitä vähän matkaa? Kantohan pelastajakin sitä jonkun matkaa (vaikka sitäkin kyllä autettiin, ei se ollut mikään muskelimasa itsekään), se kuoli meidän puolesta (no, kyllähän mekin vielä kuollaan, mut se on eri asia), niin miksei mekin kanneta sitä ja haluta kuolla? (Ei jessekään nyt varsinaisesti iloiselta vaikuttanut ennen kuolemaansa, vaikka lopuksi sille kävikin paremmin kuin hyvin.) Kaikilla pyhimyksillä on ollut kurjaa, ja pelastusmiehelläkin oli jotain kurjuutta enimmän aikaa (paitsi ehkä Kaanaan häissä, ja muutamissa muissa bileissä, Magdaleenan seurassa). Älä siis luule pääseväsi liian helpolla. Risti, Heloise hyvä, on aina käsillä, älä marise vaan ota se vastaan iloisella naamalla, muuten se tuntuu painavalta eikä siitä ole sulle vastaavaa hyötyä. Mut jos sä kannat sitä reippaasti vaikka tiukka mutru huulessa, niin näistä kärsimyksistä kasvaa luottamusta, josta löydät lohtua. Kuuleppas mitä sanoo pelastusmies: lapsi, kiellä itsesi, älä mua, ota ristisi ja tule perässä. Äh Heloise, mitä epäilet? Eiks tää kuulosta susta hyvältä diililtä? Eiks näin ystävällinen tarjous vakuuta sua? Varo Heloise, ettes torju tätä toista puolisoa joka vaatii sua, se on pelottavampi kuin mäkään olin. Jos se suuttuu suhun ja sun kiittämättömyyteen, sen rakkaus muuttuu kiukuksi ja se kostaa sulle. Miten sä kestät sitten sen tuomiota lautakunnan edessä? Se syyttää sua sen armon halveksunnasta, ja näyttää sulle omat haavansa. Mitäs siihen sanot? Se on sitten leppymätön, se sanoo sulle: mene ylpistelijä, ja pala ikuisessa hellassa. Mä eristin sut maailmasta, virutin sut yksinäisyydessä ja sä et äänestänyt mun suunnitelman mukaan. Mä koitin parhaani pelastaakseni sut, mut sä vaan itsepäisesti munasit itsesi, antaa vetää sitten vaan tonne vasemmalle vuohten joukkoon.
ellauri012.html on line 456: Abelard ja Heloïse kuolivat kummatkin 1142. Kastroineet kastroitiin ja silmät puhkottiin, toimeksiantaja hirtettiin (Vilpertti). Ellei sitten väärät tekijät ja toimeksiantaja. Tuleva Hadrianus-paavi ja englantilainen kaverinsa Henry lähti Trondheimiin ehkä joskus 1150, mutta olisihan ne voineet vierailla sitä ennen Heloïsen ja toisaalla Abelardin luostareissa Bernhardin myrkyt hihassaan. Kerran yks saamelaispoika Abiskossa sanoi ymmärtäneensä miks Jeesus tapettiin. No? Se oli liian suosittu. Bernhard ei sietänyt kilpailua, ei Pariisissa, ei paaveilta.
ellauri012.html on line 460: Joo niin se oli. Bernhard oli sotaisa punapartaisen ritarin poika joka hommaili ristiretkiä sinne sun tänne. Munat oli selvästi tallella. Tapatti piispa Henrikin Lallilla Köyliönjärven jäälle. Riiteli munattoman Abelardin kanssa teologisista kysymyxistä. Siitä munattoman puheet oli hampaattomia. B-mies suositti vaan pientä rukouxenpätkää ja sit aseet puhuvat. Mut Abelard parka oli aseeton. Sillä oli enää niitä sanoja.
ellauri012.html on line 475: Miekkailijalle taisi riittää tätä elämää.

ellauri012.html on line 549: Nuorna viza väännettävä, penska luokille. Tyttöjä ei saa ihailla vaik onkin söpöjä, ei niille liikaa puhua, ettei niistä tule turhamaisia ja suulaita.
ellauri012.html on line 659: Sen siippa hengailee sillä aikaa julkkixena portaalissa, tarkoitan neuvottelussa.
ellauri012.html on line 840: Kaxi huostaanottoleffaa kazottu kymmenluvun viimeisinä päivinä. Aikaero puolitoistasataa vuotta, näyttämönä kaksi maailman rikkainta maata, yxi vuoristossa, toinen rannikolla kuin Aku Ankan lomakohteet Calisotassa. Armotonta köyhyyttä sekä köyhän kansan orpolasten kyykytystä turistipaikkakunnilla. Luontosuhde punaisen ristin porukoilla oli kyllä parempi, ja lapsista pidettiin parempi huoli rähinästä huolimatta.
ellauri012.html on line 853: - Monet asiat maailmassa muuttuvat, mutta yhä pitää paikkansa se sanonta, että henkilö tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. - Tuo oli oikeata henkilön puhetta. Mutta kyllä silti kaipaa aikaa, jolloin laivat oli puuta ja henkilöt metallia. - Niin, sitä ei ole enää henkilömuistiin nähty. Kunnon henkilökkäät, henkilöiset henkilöt ovat harvassa. Vastaavasti naisista on tullut henkilömäisiä, henkilöittävät jo hallituspaikkoja, pilkkaavat entisajan suurhenkilöitä. Kyllä alkaa olla aika henkilöasiahenkiöiden ajaa henkilöasiaa! - Sanasta henkilöä, sarvesta nautaa! Mutta asiasta kolmanteen, ei nimi henkilöä pahenna, jos ei henkilö nimeä. Vaikka se olisi niin spede kuin Henkilö Reenkola. - Niin tai ulkomaille mennäxemme Ludwig Henkilö van Rohe. Kyllä näin henkilöiden kesken henkilö henkilölle puhuen voitaneen siten todeta. Niinkuin elokuva Etäisten laaxojen henkilö meille opettaa: henkilön on tehtävä mitä henkilön on tehtävä, että säilyy henkilökunnia. - Ei mutta nyt on saatava jotain henkilöä väkevämpää. Varovasti kuitenkin, väkijuomat alentavat henkilökuntoa. Etenkin meidän henkilöiden henkilöiden on oltava tässä varuillaan, jotka leikimme junahenkilöitä henkilöiden veeseessä puhtaasti henkilöseurassa, ihan henkilöissä, mihin tarvitaan notkumaton miekka henkilöä myöten.
ellauri014.html on line 13: Jokainen numero on itsenäinen seikkailu!
ellauri014.html on line 26: Täs on mun kaunokirjallisuusopintoja, nousten puuhun perse edellä: luen jotain ja sitten otan selvää kirjailijasta ja ajankohdasta. Tai kääntäen, eli tullen alas puusta kovempi pää edellä.
ellauri014.html on line 31: Andelinit on lahtelainen suku ahkeria kääntäjiä, kellosepän poikia vähän kuin Rousseau. Werner Andelin 1869, sittemmin Anttila, lukion ope Tampereella ja Kustannus Osakeyhtiö Sampon kustannusvirkailija, oli se jonka innoittuneesta kädestä lähti Tutulta perityn Dorén kuvilla somistetun kuvaraamatun kevyesti editoitu pyhä teksti. Käänsi romskuja ja harrasti esperantoa.
ellauri014.html on line 36: Lainasin Pamela piukkapepun kirjastosta. Sen esipuhe oli paksulti alleviivattu ja merkitty huutomerkein. Joku on kai lukenut tän tenttiin - vittuako typeryxet alleviivaa kirjaston kirjoja? ei siitä ole mitään apua! Wäinö mainitsee siinä kiittävään sävyyn Paul Bourgetin. Ai kenet, kysyt ehkä, niin minäkin. Katsoin Wikipediasta. Wannabe-julkkistyrkky viisinkertainen melkein-nobelisti, agnostikko, joka palasi katoliseen uskoon romaanissa Le Disciple. Se oli Gladstonen mielikirjoja. Russell pelkäsi Gladstonea pikkupoikana. Ei varmaan ollut Russellin mieleinen kirja. Bourget oli ollut sielun hienoudessa edellä ihailijattariansa, Wäiskin mielestä. Samaa ei voinut sanoa Richardsonista, joka ainakin Fieldingin leirissä kuvattiin pieneksi, punakaksi, turhamaiseksi, arkipuheiseksi pikku mieheksi. Tuntuuko jo pientä narsistisen setämiehen hajua? - Asiasta 3:nteen, kuppainen Kasimir Leino kirjoitti kalikkarunon Gladstonen kunniaxi, verraten sen Irlannin kohtelua suomen sortoaikaan.Sellainen HINOA JOHN -vittuilu Paulille tussilla Johnin oveen. No Pohjois-Irlannin Karjalaa ei sentään antanut Gladstone takaisin. Sattui silmiin, kun koitin löytää tietoa Kasimirin kupasta.
ellauri014.html on line 53: P.S. Oiskohan tää kiva: Le Snobisme Et Les Lettres Francaises De Paul Bourget A Marcel Proust 1884-1914. Siitä vois löytää lisää snobbailtavaa.
ellauri014.html on line 110: Me vakoiltiin sen touhuja kuin James Bond, ja ihmeteltiin Piiklesten lailla, että mikä tässä on nyt olevinaan niin hienoa.
ellauri014.html on line 127: Pamela on Amnonin ja Tamarin tragediasta tehty komedia, toisen Samulin kirja onnellisella lopulla. Taavetin poika Amnon, Tamaran velipuoli törkimys otti Tamara takapepun väkisin, mistä koitui koko porukalle pelkkää harmia. Amnon kylästyi saman tien Tamaraan, ja Tamaran veli Absalom, se joka tarttui puuhun tukasta, aivan oikein listitytti Amnon paskiaisen parin vuoden sisällä. Ukki Taavetti oli samanlainen törkimys, bylsi yhtä lailla ilman lupaa Uriah Heepin vaimoa Batshebaa. Like father, like son. Vittumaista porukkaa on hyvä kirja väärällään. Olis jonkun pitänyt listiä Taavettikin. Mutta ei, sillä meni kaikki hyvin. Missäs nyt on teodikea?
ellauri014.html on line 131: Uskallettu käänne! Herra B piileskelee naisten komerossa, Pamela riisuutuu alushameisilleen ja mene sulkemaan komeron ovea hatarassa puvussaan - mutta voi kauheata! Ulos hyökkäsi isäntäni kallisarvoisessa silkkisessä hopealla kirjaillussa nutussa jorma ojossa! (No ei sitä ihan noin suoraan sanottu, mutta sapienti sat.)
ellauri014.html on line 139: Tulee mieleen se, että kansanluonne muovautuu kansan myötä- ja vastoinkäymisissä. Ennen britti-imperiumia briteilläkin oli huumoria. Ennen maailmansotia saksalaiset oli lempeitä ja runollisia. Siirtomaiden menetyxen jälkeen iberit on olleet vaisuja. Neuvostoliiton perilliset on loukkaantuneen oloisia. Brittien ja jenkkien alamäki tekee niistä vihaisia. Nöyrät suomalaiset koittaa pullistella vieläkin Nokiansa hylyllä. On kuin muurahaiset elefantin selässä, huutaa Salelle: Tapa se, Elmeri! Hui kuinka luotaantyöntäviä kaikki on.
ellauri014.html on line 199: Tutustu Pariisissa yhtä köyhään Dideroohon. Diderot oli pieni ruipelo, boheemi veitsisepän poika, jonka iskä hylkäsi kun ei mennyt lukee papiksi, lakia, tai lääkäriksi. Varmaan oli aina komeen Rousseaun hintelämpi sivuvaunu. Yhtä vihattu, ei yhtä ihailtu. Naiset ei kuumu tietosanoista. Croyez-moi, je le sais.
ellauri014.html on line 225: Rusakolla on Juuliassa samantapaisia tyylimokia kuin Paulo Coelholla, ja samasta syystä: molemmat on itsekeskeisiä julkisuudennälkäisiä lattapäitä setämiehiä. Mut Rusakolla on ehkä (ehkä!) jonkin verran enemmän kirjailijan lahjoja. Silti vitun maneerimaisia kirjelmiä, Il pupulo alla pupula.
ellauri014.html on line 324: Ylipäänsä koko kirjassa puhuu vaan yksi ääni joka pompittaa jokaista hahmoa: Täällä puhuu isä Mefodi, nimittäin Jean-Jacques. Julia on Janne-Jaakon Pygmalion (näitä piisaa kirjailijasetämiehillä). Se vetää Julian mielikuvan kanssa virtuaalikäteen vähän niinkuin Milton Eevan kaa.
ellauri014.html on line 335: Allegrakin kuoli nuorena. Eipä juuri ehtinyt ottaa lommoa. Childe Haroldissa Byron kaipaili vähän Adaa, toista tytärtään, joka keksi tietokoneen. Ei se ollut nähnyt sitäkään.
ellauri014.html on line 346: Seuraavax Pröötä pännii et Juulia onkin nyt hyvällä tuulella eikä voihki enää kalpeana kaipauxesta. Onx tää siis koko kirja pelkkää narsismia joka naamarista? Nähtävästi. Oikeesti Pröötä vaivaa et nyt se kolmas pyörä Claire roikkuu koko ajan kannoilla, eikä se pääse edes koittaa sieltä Juuliaa. On aika alkaa jälleen uhkailla.
ellauri014.html on line 357: Schweizintörö laittaa Juulian ite sanomaan et naiset on tyhmempiä kuin miehet. Helvetian taliaivo. Tätä samaa on äijät hokeneet maailman sivu, ja takoneet sen perille nyrkillä. Nyt kun nyrkistä ei enää ole kuin niille kyllikiksi, kiitos koneiden, nähdään esim koulumenestyksestä kummassa jalassa kenkä itse asiassa on. Taivaan isä kai sen alotti, Milton jatkoi, eli panee naisten lyttäyksen naisten omaan suuhun. Uskoohan ne sen kun kyllin nuijitaan eikä päästetä niitä miesten taloon oppimaan.
ellauri014.html on line 366: "Oikein hyvä. Lyhyt ja konstailematon." Julie sanoi hiljaa hänen korvaansa. Hän tunsi jännittyneensä puskan suojissa puoliseisokkiin, mitä pidätteli ainoastaan tiukat kaprihousut ja ankara tahdonponnistus. (Jäätävää satoa)
ellauri014.html on line 370: Pröö ottaa fyrkat ja lähtee menee. Kannattipa kursailla, tuli tuplapalkkio. Julie on paronin tytär, parempaa väkeä. Vaikuttaa myös Pröötä fiksummalta vaikkon sitä neljä vuotta nuorempi. Aika tukevasti istuu satulassa, Julkku vie, ope vikisee. Mirri käskee, häntä tottelee.
ellauri014.html on line 374: Rusakko kirjoittelee Julialle matkavaikutelmia maaseudulta. On Markus Selinin linjoilla: ei sylje lasiin eikä luota ihmisiin jotka ei ota kuppia. Tästä dokailusta tulee myöhemmin kyllä ikävyyksiä (toinen spoileri).
ellauri014.html on line 409: Kannattaako ottaa riski, sijoittaa tulevaisuuteen, ostaa futuureja? Mutta jos Pröö on pennitön milläs sitten elellään? Ei riitä tehdä pentuja, ne pitää elättää. Samoja 50-50 senssejä koittaa optimoida Juulia ja vanhemmat, riskiarviot vaan eroovat. Niin sen on Darwin suunnitellut, tää on sukupolvien välistä kilpailua. Vanhemmat panostaa meemeihin, pennut geeneihin, koska pennuilla on geenit, vanhemmilla meemit. Elukat ei sellaisesta välitä, mut niillä ei ookkaan meemejä.
ellauri014.html on line 413: Smouda på smouda nuoret tottuu salabylsintään, tai paremminkin kirjeenvaihtoon siitä, nykylukijalle jää hiukka epäselväksi onko ne enää oikeesti silleen ollenkaan (ei ole, vaan 2x koko niteessä, molemmat alkupuolella), niin että alkaa siitä keskenään jo heittää läpänderiä. Pröö haluu chaleeseen eli Julkun vanhempien mökille koko ajan, Julkku pihtailee. Juoni alkaa toistaa itseään.
ellauri014.html on line 431: Hänen tweedkankaista irtotakkiaan ei voinut enää kuvailla pelkästään ryppyiseksi, sen sivutasku oli revennyt kulmasta lerpalleen, ja hänen punertavan vaaleat hiuksensa olivat kuin nurmikkotrimmerillä viimeistellyt. (Jäätävää satoa)
ellauri014.html on line 440: Jäätävää! sanoo katuvainen Pröö, ei ole muistavinaan mitään koko illasta, lupailee ruveta raivoraittiiksi, Julle kieltää sen. Pröö on vakavikko, kohtuuton kahteen suuntaan. Kohtuudella lipittely tekee itse kullillekin kutaa, tuumaa Juulia.
ellauri014.html on line 444: Saippuaoopperamaisesti suvantoa seuraa jälleen koskipaikka. Claire on nyt kertoja. Nyt alkaa Pröö ja proto-Byron pikku tuiterissa kinata ja miekkailla Julkusta. Nyt on hätä! Jos tää tulee iskän korviin on paska tuulettimessa, rasva hellalla, piru merrassa, nakit nuotiossa, tahtoo sanoa, erittäinkin paha tilanne. Julle kieltää Pröötä tiukasti pilaamasta kaikkea, mutta uskooko se.
ellauri014.html on line 458: Illalla iskä istuttaa Julkun syliinsä lohdutukseksi. Itketään vähän yhdessä, tulee parempi olo. Mut aamulla iskä silti sanoo tiukasti: sitä rotinkaista et sitten enää tapaile. Julkku menee pahoillaan äidin luo, mutta voikin pahoin: pahoin pelkää, että iskän potkinnasta tuli Pröön sikiölle keskenmeno. On se surkeaa.
ellauri014.html on line 462: Pröön aateliset "kaverit": Claire, sen heila d'Orbe, ja proto-Byron, laittaa matkavaunut valmiiksi ja pudottaa sitruunan kotiopen syliin kolmisteen. Claire ja loordi heittää vähän läppää punssista, Claire vitsailee siitä Juulialle, onkohan tää sittenkään niin kauheen vakavaa? Clairen sulhanen d'Orbe on vähän tyhmä, mut Clairekin on vähän ruma. Se on sivuvaunun osa.
ellauri014.html on line 473: Siinä sivussa proto-Byron kehuu Juuliaa ihan kupliksi. Jatkaa siitä minkä tiehensä karkoitettu kotiope jäi. Ja kun se pitää taukoa törkeestä ylistyxestä, Claire jatkaa. Iltalukemista narsistinaisille. Julien vastauskirjeet ihailijakaartille osoittaa et se on nyttemmin omasta erinomaisuudestaan suunnilleen samaa mieltä.
ellauri014.html on line 539: Pariisin puolimaailman ihmiset ei usko et apinan sydän on hyvä luonnostaan. Vaik Rusoo on sen todistanut esimerkillään. Hohoo.
ellauri014.html on line 542: Julian ja Pröön mielikirjailijoita on kardinaali Fénelon, joka kirjoitti tutkielman tyttöjen opetuksesta 1687. Se on varmaan setämiesten aarreaitta. Täytyypä tutustua lähemmin. Oikeassa olin. Tästä äijänkäppyrästä mullon jossain erillinen seloste.
ellauri014.html on line 551: Julle lähettää Pröölle muistoxi thumbnail kokoisen näpäyksen itestään, onko edestä vai takaa ei kerrota. Teddy haukkuu lisää ransumaata ja varsinkin ransunaisia aivan sikana. Se on meillä mamulandereilla aina tapana, jotain huonommuutta kai me sillä puretaan:
ellauri014.html on line 617: Julkku termentää: ei huorinteko ole raamatussa kiellettyä six että siipat oisi toisillensa kilttejä, vaan siinä on koko yhteiskunnan kerroskakku vaakalaudalla. Ei avioliitto ole puolisoiden yksityinen asia, vaan yhtä paljon, oikeastaan enemmän säätyveikkojen ja pappien. Mitäs siitä tulis jos kaikki tekis sillä lailla? Bonobojen kanssa puussa nussimassa ristiin pian oltas koko konkkaronkka. Kuka ois kenen lapsi, kelle menis meemiperintö? Ei, sellainen ei kyllä vetele, sehän oisi kommunismin alkua.
ellauri014.html on line 624: Quand même ils ne reconnaîtraient pas la présence de la Divinité, comment osent-ils soutenir qu’ils ne font de mal à personne ? Comment prouvent-ils qu’il est indifférent à un père d’avoir des héritiers qui ne soient pas de son sang ; d’être chargé peut-être de plus d’enfants qu’il n’en aurait eu, et forcé de partager ses biens aux gages de son déshonneur sans sentir pour eux des entrailles de père ?
ellauri014.html on line 670: Tää idea et izari on syntiä, ja izaristit pelkureita tai rikollisia, on ikivanha. Se on moraalia omimmillaan. Muut tahtoo, siis sun täytyy. Sen verranhan siinä on perää, että itsensänitistäjä pelkää elämää tai ei kestä sitä, mut usein sillä on siihen hyvä syy, ainaski parempi kuin jälkiviisailla vierestä vekuttajilla.
ellauri014.html on line 710: Intialainen vanha viidakon sananlasku elefanteista ja kilpikonnista, josta Russell väänsi lystikästä kaskua, esiintyy jo Julkussa, jakeessa 3:20. Alzheimerin hyydyttämän Pratchettin kiekkomaailma lähti siitä liikenteeseen.
ellauri014.html on line 714: Ted nojautuu nyt Ralphiin, tai toisin päin, jompsin kumpsin humpat jatkuu Lontoossa, junailun merkeissä. Nyt kun Julkku ei enää ole kuulolla, Pröö haaveilee harakirista uskolliselle Ralphille. Mainizee tässä yhteydessä seitsemäntoistasataaluvun Wertherin, nimittäin Johan Robeckin (se oli kyllä vanhempi kuin Werther, mutta aiheutti vähän samanlaisen izemurhatrendin.)
ellauri014.html on line 735: Hilpeän harakiriharangin rangaistuxena Ralph tuomizee Ted ressun huvimatkalle maailman ynsäri, kai että saadaan jäbä kolmex vuodex pois stalkkaamasta Jullea. Huom Ted ilmeisesti elelee aatelisen kustannuxella, sen sylikoirana, pikku lemmikkinä, ilopoikana. Tästä oli Russulla omakohtaista kokemusta.
ellauri014.html on line 751: Jullukka ruinaa Clairee muuttamaan sen kanssa kimppaan, kuuntelemaan päivittäin sen vuodatuxia. Mitä vastaa tää ikuinen sivuvaunu, Julkun ja Pröön prätkän kolmas pyörä, kolhiintunut anopinsurma? Vois kuvitella et se on vähän kade tälle Milli-Mollille, jolla on varakkaampi mies, 2 poikaa, ja ihailija. Ja isompi talo. Sillä itellään on vaan orpotyttö, pitempi naama ja rumemmat vaatteet kuin Hande tontulla.
ellauri014.html on line 755: Alaviitteessä JJ oudosti vittuilee vielä Clairelle, omalle kexinnölleen, et se on moukkamainen sveizitär, joka tahkoo vizejä ihan vaan saadaxensa läpyjä. R. ei ole mikään keveen tyylin ystävä. Syvällä se ui syntilastissa. Cunnon Calvinisti happamessa ranskankermakastikkeessa. Ehkä se Clairen kautta kuittailee joillekin tutuille, niille jotka nauroi sille eikä antaneet.
ellauri014.html on line 763: Julle huomaa Pröössäkin joitain parannuxia: se ei ole ihan niin nöyrä väpelö kuin ennen, vähän vähemmän besserwisseri, puhuu kuin merimies (kiroilee siis), pärstä rokonarpinen ja musta kuin murjaanilla. Jonkinlainen sylikoira se on rouville vieläkin, ne sitä dresseeraa ja trimmailee, heittää keppiä ja se noutaa ne. Aatelisrouvien maatiaisrotuinen rakkikoira, lemmikkieläin kuten Rousseau ite aikanaan. Claire nauraa sen maalaistavoille.
ellauri014.html on line 787: Rusakko Pröön naamarista peukuttaa nyt seksisegregaatiota. Sehän oli maailmalla yleistä, ennenkuin ranskalaiset päästi naiset mesomaan miesten joukossa. Mites nyt näin, kanalauman kasvatti, äitiin ja tyttöihin sekaantuja? No ehkei se sille kaksineuvoisena ole kummonenkaan menetys, jäähän sille vielä paljon porsaanreikiä miesseurassa.
ellauri014.html on line 789: Miehet on reiluja ulkoilmaihmisiä, niille maistuu väkevät, naiset taas on sip sip söp söp, ne syö maitoa ja sokeria sisällä. Pröö pääsee Jullen mukaan naisseuraan ainoana miehenä maistelemaan juustoja, ja eiköhän se ala vihjailemaan punastelevalle juulialle heti chaleen ajoista. Tämmöistä tää on.
ellauri014.html on line 795: Rusakon mukaan jos lakeijat on sovussa, ne petkuttavat isäntäänsä yhdessä; jos ne on luotettavia isännälle, ne kilpailee. Voihan se ollakkin vähän niin. Kolmen pelaajan peli on epätasapainoinen. Ei tää ole mikään win win peli liioin, kun kyykytetään toisia.
ellauri014.html on line 803: Kaikkein onnellisin otus maailmassa on kohtuuvauras porvarillinen pater familias. Se hallizee perhettään kuin hyvä jumala, kaikki rakastaa sitä ja pelkää samalla, sillä on siis oikeata auktoriteettia.
ellauri014.html on line 816: Tämän tunnelmapalan jälkeen jatketaan kierrosta pusikossa ja haukutaan Versaillesta, Lontoon puistoja ja hollanninsipuleita. No ei niihin kyllä olis varaakaan. Lammikossa on pikkukaloja, joita Wolle syöttää taskunöyhdällä. Kalat on Fanon tuonut sinne salaa keittiöstä. Onhan niillä siellä ahdasta, mutta ahdasmielistä ois apulaista loukata vaan jonkun ahvenan mukavuuden takia. Jokin arvojärjestys on sentään oltava elollisten kesken. Herrasväki ensin, sitten alakerran väki, muut luojanluomat hännänhuippuna. Näitä järjestyksiä paljastui myös MIT:n Moral machinessa, missä koira kai löi tärkeydessä vanhuksen ja kissan, ja kissa vanhan naisen.
ellauri014.html on line 830: Kenties Wolmari ei ole enää aktiivinupseeri, vaan reservissä. Se tykkää tarkkailla muita, ei paljon puhu, sanoo vielä vähemmän. Varmaan toimis mieluusti takapäivystäjänä kun kotiope panis parastaan, siis Juliaa. Kazois päältä, kun Pröö höyleskelis huolella reikää sveitsinjuustoon liereällä juustohöylällä, tikkais väliin takakautta siksakkia kuin sveitsiläisellä Bernina-ompelukoneella. Wolmar nojatuolissa hetkuttaisi löysää letkua toivorikkaana ilman toivoa. Sellaisiakin heppuleita on, kuulemma.
ellauri014.html on line 834: Kimmo-doppelgänger Wollen taivaanisämäinen vittuilu vaan pahenee, koettelee vaan ei hylkää herra. Se lähtee käymään paronien linnaan viikoksi, jättää heilat omiin hoteisiina, uhittele niitä, ettehän nyt te hyvixet toki ala sillä aikaa nussimaan! vähän kyllä uhkaileekin lähtiessään. Haukkaakohan ne paratiisiomenaa, ja potkiikohan jehova ne sitten pihalle? Toistaakohan raamatun historia izeään, jää lukijamme jännäämään.
ellauri014.html on line 863: Newtonin kustannustoimittajana korjaili sen virheitä. Jätti tuskin jälkipolviin jälkiä, koska sen perilliset piti sitä kerettiläisenä ja pani polttaen sen prujut. Thatz about it, sen enempää ei siitä tiedetä. Tää Julkun alaviite teki siitä pienen julkun.
ellauri014.html on line 881: Julle jakaa almut oikeudenmukaisesti, kilteille vähäsen ja tuhmille kylmää kättä. Nyt kun on omaa perettä, kilteillekin riittää vähemmän. Nousukkaille se ei anna mitään.
ellauri014.html on line 893: Toinen pikku erimielisyys koskee romaanikerjäläisiä. Pröö ei heittäis lanttia katukerjureiden pahvikuppiin (Mooooi! Iso numero!), se on rahaa pois kotimaisten työttömien toimeentulotuesta. Wollella on ammattikerjurien tippaamiseen perustelu, joka on Jullen mielestä ihan mahtava: kerjuu on ammatti siinä missä komeljanttarin, molemmat pyrkii viihdyttämään rikkaita saadakseen massia. Jos köyhä onnistuu surkealla tarinalla hetkeksi hauskuttamaan antajaa, kyllähän sekin on palkkansa ansainnut yhtä lailla kuin joku näyttelijä. Turhanpäiväsempiähän vielä on teatterit ja muut paheelliset viihdepläjäyxet.
ellauri014.html on line 903: Julle on tuhdin ruuan ystävä, se on silminnähden pyylevöitynyt. Arkipäivinä on rrunsaasti hyvää arkimättöä, juhlaruokana on oman tontin riistaa, joku saksalainen piirakka, oman puutarhan papuja ja ite tehty juusto. Kyllä pierettää, rasva-arvot heiluu korkealla. Palvelu on maalaismaista mutta nopeeta, ei tarvi nälistellä hienon kattokruunun alla niinkuin joissain paikoissa, R kiittelee. Yläkerrassa on pieni ruokasali parhaille kamuille, joiden joukkoon Ralph ja nyttemmin Tedkin lukeutuu. Siellä Teddy vapautuu taas ryyppimään ja raappimaan, saa päästää ilmaa rauhassa, kun muita lakeijoja eio hollilla.
ellauri014.html on line 917: Jullen kaverit: maalaistollot, upseerit evp, emerituskauppiaat, lasten kavereiden vanhemmat. Wollen kamuina on vielä joitain höynähtäneitä gentlemannifarmareita, sen entisiä humputteluveikkoja. Mökkinaapureina on hauskoja originelleja tai nöyriä ihailijoita. Kiltistippä Julle kestizee maalaisäijiä, nyrkkiin haukotellen kuuntelee niiden puisevia juttuja. Tähän käsittelyyn huolitaan vain vanhoja rupuja, ettei muiden rotinkaisten ala käydä kateeksi. Julle antaa vielä lasten ojentaa äijälle (niin, ne on aina äijiä, perheenpäitä) jonkun pieleen menneen käsityön emännälle kotiin vietäväxi. Kotona vanhus kertaa koko jännän vierailun ja koko perhe yhteen ääneen siunaa herrasväkeä. Vertaa La Republica 200 vuotta myöhemmin.
ellauri014.html on line 944: Voin kertoa kokemuxesta, minkä ongelman tämmöinen koirankasvatus voi aiheuttaa: lapsesta ei koskaan tule aikuista. Mä muistan vielä kuinka hämmästyin, kun nelikymppisenä sairaalassa kuulin musta käytettävän sanaa "mies". Ajattelin itteäni yhä pikkupojaksi, koska isi ei koskaan päästänyt poikiansa keulailemaan rinnalleen. Sen piti aina olla oikeassa ja voittaa pojat pingispelissä viimeiseen asti.
ellauri014.html on line 964: Eikä ole paavin palvojat Wolmarista yhtään parempia kuin pomiloijat. Katoliset papit salaa hehettävät izekin. Munkit hohottavat rumasti oluttuopin ääressä. Ne on nippu huijareita, ehkä noin kolmea hyväuskoista houkkaa vaille kaikki.
ellauri014.html on line 968: Mut kyl on kurjaa promeneeratessa kartanolla käsi Wokun kainalossa, kun kaikki olis muuten hienosti, ihan sydän märkänee hämärästä kiitollisuuden velasta, tekis mieli pälähtää veisaamaan siitä edes jollekulle muulle glooriaa, ja toinen siinä kuivasti vaan laskeskelee rahantuloa. Julkku pelkää oikeesti ison maalivahdin ulostuloa, et jostain pilven raosta jahven korkee maila Wollen päähän kohta kumahtaa. Kun niin käy, se ei tahdo olla paikalla.
ellauri014.html on line 990: Viininkorjuussa herrasväki veljeilee palkollisten kanssa, eikä naura niille, koittaa pidättää. Palkkaroikka on armoille niin kiitollisia, että muistaa paikkansa, niiailee, pokkaa, raapaisee jalkaa, nostaa hölmöä golfinpelaajan hattua kuin hukkapätkä pehtoori spanjuunoiden saippuassa. Jullen pojille ne on suorastaan setä Tuomoja. Alaviitteessä Rusakko ylistää keskiluokkaisuutta siitä, että keskiluokassa on kivintä verrata itteänsä naapuriin.
ellauri014.html on line 1002: Lukaisin tähän väliin kirjan liitteestä ne loordin Rooman seikkailut. Melkomoisen törkymöykky viftaaja, Sibeliuxen sanaa lainataxeni. Sillä oli enste joku markiisitar, elävän leski, jota se lakkas siveyssipulina naimasta kun kuuli et sillä oli mies komennuxella jossain Wienissä. Tapailivat ahkerasti siltikin. JJ tähdentää et niillä aina synkkas hyvin, vaikkei ne loordin tyhmän ahdasmielisyyden vuoxi enää bylsineet. Markiisitar luonnollisesti ei perustanut sellasesta protestanttipelleilystä. Kiltti kun oli, hankki loordille pumpattavan barbaran, pikku Lolitan, johon se voisi kevennellä itseään.
ellauri014.html on line 1021: Vähän lupaillaan jo Jullen hautajaisia, jengi näkee siitä enneunia. R. kerto jossain toisaalla et eräs tyranni katkas pään varuix hemmolta joka unexi sen puukottamisesta. Älä unta nää. Nääkin lie sellasia toiveunia, päästäispä jo tosta saarnaajasta, loppuis iänikuinen vekutus. Et onkin otsaa hymistellä entisellä sakkolihalla.
ellauri014.html on line 1023: Clairella on puoli vuotta kolmeenkymppiin, siihen ikään saakka salaatin saa sekottaa sormilla. Six se alkaa pehmitä ajatuxelle tulla Jullen haaskalle. Voishan se olla haaskaakin, että öisin olis muuta tekemistä kuin odotella aamua. Ei menis puolta elämästä harakoille. Mut ei se sentään lähde ihan noin vaan mukaan Clairen sen ja Tedin varalle kaavailemaan pompitukseen, sevverran sillä on sentään selkärankaa jäljellä. Paizi ei, loppupeleissä se kaikitenkin jättää kohtalonsa päättämisen keisarinnan huolexi, jos noita naisten välisiä kiekuroita jaksan oikein tulkita.
ellauri014.html on line 1087: Kotiopen fuksiaisissa tytöt saivat viitossilliä kuutossilliä ja muuta villiruokaa. Bailut meni joskus överiksi, mutta ignoroikaamme nyt se. (No ei, vitsi vitsi, tän lauseen mä sepitin ihan ize, siinä on 2019 perussanakirjaan lisätyt uudissanat, paizi sillit. Ihan muuten vaan. Ois varmaan mennyt ihan täydestä ilman tätä alaviitettä.)
ellauri014.html on line 1102: Mut ei hemmetti ei sittenkään, se pyörittelee asiaa. Kun ajattelee tarkemmin, pitäskö ottaa nyt tommonen tekohauska leski harmixeen kun loordin kanssa on just niin hyvä meininki. Olis nolo tehdä sängyssä kolmenkeskisiä vertailuja. Ralph olis selvä ykkönen, Julle hyvä kakkonen, Claire jäis siinä varmasti lähtöruutuun seisomaan kuin tikku paskaan. Ainoana seisojana siinä petissä.
ellauri014.html on line 1121: Jo lopeteltuaan kirjettä Pröö-Rusoo palaa asiaan kuin koira oxennuxelle. Ize asiassa sitä askarruttaa kysymys perisynnistä ja deismi. Rusoon kuningasaatehan on että apina oli puussa hyvä, oloihin sopeutunut ennen maahan mätkähdystä. Tää sotii ilkeästi vasten hyvän kirjan opetusta, että ihminen on peruspaha ja sen vuoksi tarvitsee kirkon piiskausta. Newtonin ja muiden luonnonlakien menestys on toinen ongelma: jos maailma pitää huolen izestään liikennesäännöillä, tarvitaanko liikennepoliisiksi pilven päällä kyylääjää. Tästä Pröö ja Juliekin tässä enemmän tai vähemmän epäsuorasti kiistelevät. Pienta riidan poikasta on ilmassa, makeista sanoista huolimatta. Pröö uhkaa lähtevänsä litomaan jos siihen ei luoteta poikamiehenä.
ellauri014.html on line 1137: Kirjeet sinkoilevat nahistelun merkeissä. Oravat puhuvat nyt ristiin, Rusakko kommentoi itseään alaviitteessä. Ted ei haluu vaihtaa kakkosruutuun, ettei paalupaikka mene kakkosreijältä. Mieluiten se pitää molempia misukoita varalla. Voihan Wolle liukastua banaaninkuoreen milloin tahansa. Se hyvä puoli oli ennen, kuin ei ollut antibiootteja. Ei pillereitä, kapseleita eikä tabletteja. Vain ruiskeita joita iso Pauli tarjos Lealle. Takaisin luontoon sanon minä. Julle hoveineen lähtee järvenrantaretkelle chillailemaan Chilloniin, jossa kalsa kylpy chillaa Jullen kalmaxi.
ellauri014.html on line 1143: Wolmar ramppaa sillä aikaa mezälössä kiroillen noutajaa, joka jättää vanhan äijän vaille vaipanvaihtajaa. Sitse karkaisee mielensä ja juoxee kertoo Jullelle et lääkärin mukaan se ois nyt loppu slut. Ylläri, köhii Julie, siltähän tää on vähän tuntunutkin. Mut venaa vähän, mulla on sulle vielä yhtä ja toista opetettavaa. Vielä yxi pitkänläntä saarna odottaa.
ellauri014.html on line 1170: Julle ottaa kuolemansa kevyesti, helluntailaisten tavoin se iloizee jo etukäteen, laittaa huulipunaa, laulaa hilpeällä kitarasäestyxellä: Täältä puolehen ylhäisen maan nyt vain uskossa katsellahan. Kohta vaan joudutaan taivaan kuoressa veisailemaan. Claire, tuo pikku Martta, ei osallistu näihin iloihin, se juoksee vaan potan kanssa ja huokailee. Jullella on hyvä osa taas, ja parempaa tulossa. Ihan kuin Sirkka ja Mirjami.
ellauri014.html on line 1186: Juu ja sit mullon vielä tää uskollinen Seija, tarkoitan Sirkka, eipäsku Martta, korjaan Claire. Sä ihan synnyit mua varten, vaikka ootkin vanhempi ja sullon pitempi naama, oikeestaan ihan eri ikäpolvea, me kuunneltiin ihan eri musaakin. Sit ne nojailee toisiinsa vaiti tovin. Ei edes itkeskellä. Hiljainen minuutti vanhalle ystävälle. Ja sen koiralle.
ellauri014.html on line 1188: Sit palataan Jullen seeveen takaisinkelaukseen hidastuxineen. Mulle tuli sit tää Pröö. Mä valizin sen ize, tai taivaan isä tyrkytti, paroonilta ei joka tapauxessa kysytty. Se vokotteli mut totutuilla vippaskonsteilla, uhkaili ja lupaili, mut toisin kuin muut veijarit, se tarkotti mitä sanoi, sanatarkasti.
ellauri014.html on line 1209: Parempi kuolla nyt, lopettaa peli kun on joholla, eikä vasta viimeisexi jääneenä ryppyisenä leskenä. Kuolla reippaana hyvässä kunnossa kauniina, ihailijoiden ympäröimänä, eikä yxin jossain hoivakodissa masentuneena vanhana kalkkunana, niinkuin Tutu.
ellauri014.html on line 1355: Iskähän se on taivaan isäkin, samalla lailla moraalinvartijana se takaa omaisuuden säilymisen oikeissa käsissä. Me ollaan vaan erakkorapuja, paljasperseitä, joiden tehtävänä on vuorollamme asuttaa tää jättimäinen ja (kuten luultiin) ikuinen mammonan temppeli. Sielu katoaa, sälä jää ja meemit, immateriaalioikeudet.
ellauri014.html on line 1361: Hullua on että teologit ja filosofit on pyöritelleet näitä ideoita kautta aikojen, mutta niinkuin pesukone sukkaa tai puseroa, nurinperin myllättynä. Jumala on kaiken keskellä ja sen alkusyy (oik. ympäristö on kaiken ympärillä ja sen alkusyy), sielu heijastaa ikuisia ideoita (p.o. aivot mallintavat rajallista maailmaa), ja niin edespäin. Topologisesti nää ideologiat ei välttämättä ole kovin kaukana, vaan jonkun morfismin, takinkäännön päässä toisistaan.
ellauri014.html on line 1363: Meemi on mobiili virtuaalireviiri, reviiri on meemi. Raja railon luonteisesti aukeaa, sen edessä on aasia, isis, sun muu itä. Takana on länttä, eurooppaa ja dollareita, varjelkoon tää meidän vartijaliike sitä. Jenkkihävittäjät, tappolennokit, pommit, hyppymiinat ja talouspakotteet on vartiointiin tehokkaita keinoja. EU:ssa on meillä sukulaisia, USA:ssa Samuli-setä, perhekuvasta puuttuu enää nato.
ellauri014.html on line 1447: Haaremimalli toimii vakitilanteessa, missä kauneuskilpailulla karsitaan reviirin paras ja vahvin puolustamaan sitä kaxintaistelussa. Rodunjalostusta. Diversiteetti pienenee. Sama tulos tulee karsinnasta ja valikoivasta siitoxesta, hukuttamalla sudet pennut saadaan työkoiralinjoja, kuten israelin kansa. Tän approutsin ääriasento on neizeellinen sikiäminen, kuten jeesus ja kirvat hyvissä ravinto-oloissa. Mitäs hyvää vaihtamaan.
ellauri014.html on line 1453: Mammona ei kilpailuta apinoita siitä, miten nopeasti ne lisääntyy keskenään, vaan miten tehokkaasti ne lisää möngöä, kuningatar mammonan omaa heimoa. Toki heti kun joku apina ryömii kasan päälle, se alkaa pitää sitä omana reviirinään, kuten paskanalle, ja alkaa rakentaa sinne raja-aitoja, suosia omia poikasiaan. Mut tää riemu on lyhytaikaista, tuskin ennättää nuolaista ennenkuin tipahtaa. Luova tuho lyö sen kohta takaisin kasaan.
ellauri014.html on line 1462: Ruuseo ja Juulia siteerailee toisillensa Metastaasia. Ihan sama kuin lähettäis kaverille soittolistoja.
ellauri014.html on line 1488: Sanon huokaillen kahden tulen välissä:

ellauri014.html on line 1490: kahta noin kaunista maailman napaa

ellauri014.html on line 1726: Niinpä niin. Toiset on menossa ylöspäin, toiset alaspäin, kuin liikkuvissa portaissa entisessä Vekkulassa. Onkohan niillä enää niitä portaita? Jos oli taitava, pystyi hyppäämään portailta toiselle ja etenemään kaxinkertaista vauhtia. Jos mokasi, jalat venyi tolkuttomasti haaroista. Nojoo. Bryant, vanha joulupukki, oli jo matkalla alaspäin. Musta sen gentiana-runo oli puhuttelevampi kuin Montgomeryn, mut mähän meenkin jo vauhdilla alamäkeä. Ei syyttä Cullen ole celebrated ja Montomery merely interesting. Siis runoilijana, Montgomeryn lastenkirjat on omaa luokkaansa.
ellauri014.html on line 1742: Who dreams of wider spheres revealed Joka haikailee isompaa ympyrää
ellauri014.html on line 1911: imeväisen maailman partiarkkoja—kuninkaita,
ellauri014.html on line 1966: William Cullen Bryant oli vanhana aivan joulupukin näköinen. Romanttinen runoilija Massachusettsista, äidin puolelta Aldeneille sukua, siis Mayflowerin mamuille ja itsepäisyysjulistuxen väsääjille. Ja meille, Jill Aldenin ja sen punapäiden lasten kautta. Kyllä maailma on sitten pieni, tuskin mahdutaan.
ellauri014.html on line 2002: Pahoittelut karvanaama, et ole kirjailija, olet myönyt sielun rahnalle, sikäli kun sitä oli. Nyt ei ole ainakaan. Tyhjä tynnyri kuumaa ilmaa täynnä, yhä kolisee.

ellauri015.html on line 14: Jokainen numero on itsenäinen seikkailu!
ellauri015.html on line 32: Miten minä opin estetiikan? Esteettisen arvostelun omaksuminen käy osittain tiedostamatta. Jonkinlaisia heräämisen hetkiä voidaan erikseen mainita. Milloin opin uskonnon, en voi myöskään täsmälleen kuvailla. Ehkä väärän ja oikean, hyvän ja pahan oppii selkeämmin: kun pieneltä lapselta toinen lapsi ryöstää lelun, se on paha ja väärin. Toisen lapsen mielestä se on kaunista.
ellauri015.html on line 53: Tanssi, musiikki ja runous on Teemu Mäelle maailman kuvaamisessa tärkeämpiä välineitä kuin esseet ja suora puhe. Kun sanat eivät riitä tai ne sakenee, otetaan kirves avuxi. Sirppi ja vasara on myös hyviä. Kohta näätte tähtiä. Te ja teidän kissa.
ellauri015.html on line 55: Puoli vuotta myöhemmin, koronapandemian silmässä Teemu Mäki nostaa taas pystyyn pienen kaljun terskansa. Nyze ei enää ole feikkiprofessori, vaan ihan vaan freelanse taiteilija, lue työtön. Se on sittemmin julassut ison joukon selitysteoxia, jossa se selittää mixe runkkas sen kissan päälle tapettuaan sen. Juttu on se että maailmassa on liikaa väkivaltaa, mutta Suomessa liian vähän, täytyy tasapainottaa. Teemu innostuu väkivallasta, ja se luokittelee eri väkivallan lajeja sen mukaan kuinka viihdyttäviä ne on sen mielestä. Kissantappo ja runkkaus on ihan sen suosikkilistan kärjessä. On siellä myös 99 lapsen tappo Utoyan saarella, siinä oli jotain komeeta. Mäki haluun! Mäki! huutaa Teemu Mäki. Muttei sittenkään uskalla. Lähtee ezimään lisää kissoja.
ellauri015.html on line 105: Nyt kun mulle on tullut tavaxi kirjoittaa proosarunojani tasatahdin mittaan, huomaan että saman tekee hurjan monet kirjailijat ja kääntäjät. Tanttaranttarytmillä etenee esim. Rousseaun Julie, jambisesti silosäkeellä tosin ranskankielellä, tangon sävelin, eikä suomalaisittain trokeella foxtrottia, kalevalan mitalla.
ellauri015.html on line 111: Aikaisemmin ihmettelin miksi jotkut kriitikot ylistävät joidenkin kirjailijoiden proosarytmiä. Ei kai ne sentään tätä tarkoittaneet? Mitämaks, kenties ehkä nimenomaan tätä. Aika noloa. Mä luulin että se olis jotain sofistikoidumpaa.
ellauri015.html on line 134: Niitä voi ihailla kuin jotain origamia,

ellauri015.html on line 237: Tedillä oli jo toinen hani alla, ihailevampi muusa.

ellauri015.html on line 253: Ihan uskomattomasti sikaili Ted, poeta laureatus,

ellauri015.html on line 351: Astuit ramman varpaille, veisti Paco pikkunokkelasti.

ellauri015.html on line 383: kuin kirjailija, kääntäjä taas on

ellauri015.html on line 387: puhtoisilla silkkihansikkailla,

ellauri015.html on line 460: Valtio on väkivaltakoneisto, yhden luokan lyömäase toisen lyttäyxeen. Jahka poistuu luokat, poistuu valtio. Näin ennusti viime vuosituhannen lopun trio Saletti, nimittäin Marx, Engels ja Lenin. Lenin piti siitä esitelmän Sverdlovin yliopistossa toiveikkaille ylioppilaille sata vuotta sitten, 1919.
ellauri015.html on line 464: Väärin veikattu. Hullusti kävi tontut. Viisasten kirja joutui kuin joutuikin näsien käsiin. Ei ne luokat poistuneetkaan minnekään, vaihtoivat vaan väriä. Pieleen meni sekin yritys. Takaisin piirustuspöydän ääreen. Paras peruuttaa Marxista ja Engelsistä koko matka Darwiniin. Tää tonttu iki-iäkäs on tähän asti arponut enimmäxeen oikein. Nyt näyttää siltä, että apinoiden maailmankausi alkaa olla lopuillaan.
ellauri015.html on line 520: Höh. Lunnikoirailla ei tietääkseni ole munia,

ellauri015.html on line 521: liekö lunninaarailla edes pesiä.

ellauri015.html on line 580: Se makailee niillä ehkä salin pöydällä.

ellauri015.html on line 605: samalla kun jännää seikkailua.

ellauri015.html on line 664: Luovaa tuhoa, kilpailukykyä,

ellauri015.html on line 689: Piti excel taulukkoa tuloxista nimeltä expériences. Kusetusajat, nimet, kusen määrä, jne. Eniten mua asiassa ärsytti se et tää on muka maailmanluokan uutinen, ja etenkin se, et taulukon nimi oli väärin käännetty .
ellauri015.html on line 821: Juoksen niin kovaa kuin kumisaappailla suinkin pääsen, mutta Sundbergien metakka kuuluuu yhä lähempää. Pelkoa, joka solu täynnä pelkoa. Loikkaan karhunvatukkapensaan yli kuin eläin, putoan useita metrejä alaspäin ja mätkähdän lehtien täyttämään kuoppaan, joka on puoliksi luola, puoliksi monttu. Tuntuu kuin pimeä syvänne imisi minua sisäänsä. Vajoan yhä syvemmälle suomalaiseen suohon. Silloin montun reunalle ilmaantuu ukki ja ojentaa pelastavan airon minua kohti. Minä huudan, tartun airoon, huudan --
ellauri015.html on line 831: Eilenbergerin kirja on pannukakku, sanoisi Oiva Ketonen jos eläisi. Jälkijättöinen asiantuntematon räpellys Benjaminista, Cassirerista , Wittgensteinista ja Heideggeristä, viime vuosisadan alun nimettömistä mitättömyyxistä plus Ludista, joka sekin kyllä on pahasti ylimainostettu. Reportteriluuskan kolmannen käden turaus siitä on vielä asiantuntemattomampi ja vetelämpi. Lämmitetään ikivanhaa viime vuosituhantista kinaa analyyttisten anglosaxien ja niitäkin anaalisempien sakemannifilosofien välillä. Oisko siinä vähän revanssin makua, sakemanni kaivautumassa esiin pommikuopista. Tästä mannerlaattojen välisestä railosta on nyt muutenkin tullut luetux vuosikymmeniä vanhoja historiikkeja, Eskin ja Maken pamflettien muodossa. ilmeisesti tääkin riita pitää lämmittää joka 20s vuosi kuin joku roiskeläppävalmispizza mikroaaltouunissa.
ellauri015.html on line 848: Tänään on isänpäivä, isät vertailee vatsapissa voittamiaan saaliita. Liput liehuu ensimmäistä kertaa, sataa loikottaa. Kohta isä leipoo pullaa. (Ja niin tekikin, Pirkko-mummin ohjeen mukaan. Rupisia tuli, mutta maku oli kohdallaan.)
ellauri015.html on line 866: Sanailemme nokkelia mietelmiä, syviä syntyjä

ellauri015.html on line 879:

Lupailua

Muotimaailma hullaantui taiteesta - villejä kuoseja ja huikeita ...

Maailmanluokan snobeja

Huom. Samanlaisia luonteita on ollut maailman sivu, ja tulee koko ajan uusia.
ellauri016.html on line 636: tai raiwaustraktoria kaipailewa asunto.

ellauri016.html on line 679: heti kaupasta ulos ajettua alkaisi reistailla.
ellauri016.html on line 764: et tehnyt mitä haikailit

ellauri016.html on line 769: Mailleen on painunut aurinko

ellauri016.html on line 902: On illuusio että matut tuntis tai sietäis toisiaan, miks ne tekis niin, nehän kilpailee rajoitetuista luonnonvaroista. Eri maiset matut tutustuvat toisiinsa keskitysleireissä, mutta harvoin niistä tulee ystäviä keskenään.
ellauri016.html on line 910: Tää on pahaa lääkettä, totee Juhis. Näin syntyy vaan turhautuneita kiivailijoita, ei passivoituneita alamaisia, kunnon kantasuomalaisia. Tollasia hätäisiä sandaaleissa läpyttäjiä, ei saapasjalkaisia kanta-astujia. Kotoutus kusee nilkoille. Resurssikysymys, tarvitaan enemmän työntekijöitä. Mut ne maxavat. Kärsii tuottavuus. Kaiken takana on raha. Ollaan huutolaisia kuin lapsoset ja vanhuxet, mennään vähiten pyytävälle vaivoixi.
ellauri016.html on line 920: Meillä on käynyt huono tuuri: jalka murtui, vaimo kaatui, lapset putos sängystä, toinen ikkunasta. Selvis onnex säikähdyxellä. Meidän elämämme ei ole mennyt täällä hyvin. Kaasebia itkettää. Jopi rupisessa kopissa vailla jopia, ilman raikastavaa tuulispäätä.
ellauri016.html on line 931: Vastaanottokeskuxen johto huomauttaa: ensisijainen tehtävämme ei ole kotouttaa, kerta mahdollisimman moni näistä veijareista on määrä palauttaa. Kotoutus kuuluu kunnille plus niille onnekkaille jotka ei hujahda läpi meidän pöntöstä vaan jää useammankin vedon jälkeen tänne kellumaan. Meidän tehtävä on varastoida, ja teemme sen nyt noin 40 euron taksalla per pää ja päivä. Ei hullumpaa, kustannustehokasta.
ellauri016.html on line 945: Juhixella on käytännön parannusehdotuxia. Odotustilojen mamuja vois aktivoida sijoittamalla niihin lisää polkupyöriä, ompelukoneita ja askarteluvehkeitä. Ne vois tehdä kuvaelmia kuntalaisten kanssa, vaikka tiernapojat, nuorisotalo mamula ja papula. Hoo jos minä olen musta, olen minä monilta kaivattu. Yksi herra ja kuningas murijaanein maasta. Kenkäplankkiakin säästyisi. Ne vois syödä yhteisessä pöydässä toistensa pöperöitä niinkuin Helsingin leipäjonolaiset. Niillä vois olla laajakaista, jolla ne pääsis pelailemaan ja lukemaan al-qaidan uutiset ja isiksen blogia. Tää valmistais niitä irakilaiseen arkeen ja työelämään.
ellauri016.html on line 1027: Väittelijät pelailivat sopupeliä, pelivälinenä muotisanat kuten
ellauri016.html on line 1047: Niinkuin ei ne sitä ennestään jo tietäisi. Muttei tänne tulla viihtymään tai tuunailemaan, ei seppoilla vaan käännetään, sanoo ahne käännöstoimisto. Kotona saat tuunata työpistettä minkä kerkiät, liimata läppäriin vaikka puputarroja, kunhan teet ne
ellauri016.html on line 1052: Tamperelaiset tyhmät tanttikolleegat matkalla rustailemaan tuota puppua on vaan tyytyväisiä, että vanhan puolen kirkonpenkit poistetaan ja korvataan melamiinisilla irtokaluilla. Teki mieli sanoa et haista kukkanen, mutten sanonut. Olin ihan hiljaa. Hillizin izeni. Kohtahan mä pääsen täältä pois.
ellauri016.html on line 1088: Ranskalaiset huolestuu perheväkivallasta, ozikoi HS. Viskaa toisesta suupielestä, et Suomi on maailman tilastojen kärkimaa. Muttei syytä huolestua. Tilanne on meillä hallinnassa. Hellan ja nyrkin välissä.
ellauri016.html on line 1096: Laps suomen ällö ei enää vaihda pois kieltänsä ihanaa, ei opiskele muuta koulussa kuin vähän enkkua. Se edistää maailmansodan tunnelmaa, kun ei tarvi toisten kieltä tankata. Elukoita ovat, ei osaa edes suomea. Siis ne muut.
ellauri016.html on line 1133: Joulukadun avaaminen on keskustan yrittäjille suuri tapaus. Laajoin joukoin ne rientää ihailemaan Stokkan näyteikkunaa. Ei kuitenkaan ole ihan pakko ostaa tyyriitä tavaroita. Nyt trendaa ostaa vielä tyyriimpiä palveluita. Niistä ei jää joulun jälkeen kääreitä. Ja uusia voi rientää ostamaan vaikka heti välipäivinä.
ellauri016.html on line 1137: Maanpuolustustahto vaatii uskoa tulevaisuuteen, jämentää Taito Taskinen Kuopiosta. Kerttu Taskisen huonetta ja sukua. Kun maass on joulu vain eräillä ja maa jäässä meillä niitä köyhemmillä, ei ihme että kärsä varusmiehillä on kipeenä. Oscar sedällä oli maanomistajien puolustustahtoa ja voimia kuin pienessä kylässä. Puki Ingridin ja Tutun lotaxi, ja pazasteli kartanoiden pihoilla uljaan näköisenä suojeluskuntapuvussa ja rasvanahkasaappaissa. Meillä on sen SK ammuntakilpailuista voittama hopealusikka. 5. palkinto. Ei tullut pazastelustakaan Oscaria. Kartanonisänniltä kengänkuva roimahousun persauxiin. Jumbopalkinto.
ellauri016.html on line 1143: Johannes Brotherus on vihdoin vainaja, neljä vuotta vaille satavuotias. Hyvät geenit, pitkäikäinen kuin Kusti-koira. Carlsonien heikkouxista ei ole tietoa, Johannes on puhdasrotuinen Brotherus. Pilven veikko on nyt pilven reunalla. Tuleekohan Onkel Walter Munchenistä siivestämään näihin peijaisiin pilven aseveljenä? Tuskinpa, se ei tunne enää edes sukulaisia. Vihannesta suremaan jäävät hermostuneesti räpsyttävä Anja, sinipiian nielaissut Ilkka sekä Floora-täti.
ellauri016.html on line 1148: Kristina-sisko oli Johanneksen ja Anjan kummilapsi. Siitäkin voi huomata, että Calle ja Johannes oli läheisiä kamuja. Calle oli neljä kuukautta Johannesta vanhempi. Vaikkeivat verisukulaisia, silti veriveljiä, blood brotherus. Johannes ja Anja antoi Kristinalle häälahjaksi padan häihin, joita ei koskaan tullutkaan. Kristina silppus kutsukortit viime tingassa. Mut pataa se ei palauttanut koskaan, sillä se kokkailee tänäkin päivänä. Tuskin Anja sitä enää tahtoo takaisin.
ellauri016.html on line 1187: Sarjixessa seikkailuhenkisempi ukko ehdotti,
ellauri017.html on line 20:

Puovo Lipposen seikkailuja

Alaviite: Mikko Kuustonen on 60v gospellaulaja, kaivosmiehen poika kuten Tom Jones. Soololevy Profeetta. Yksityiselämä (Muokkaa): Kuustonen oli naimisissa Marita Kuustosen kanssa 32 vuotta. Heidän avioeronsa astui voimaan keväällä 2014. Toukokuussa 2018 Mikko Kuustonen avioitui koreografi Hanna Brotheruksen (s. 1968) kanssa. Meidän sukulainen Hanna tulee täysin pystymezästä julkkisskenen ulkopuolelta. He ovat molemmat impulsiivisia ja yliempaattisia. Heillä on tv-ohjelma julkkisten rakkauselämästä. He haastattelee julkkisystäviä ja kuulee mikä liima saa suhteen kestämään. Ois Kuustostenkin ollut hyvä ostaa sitä putkilo. Minkä jumala on liimannut sitä älköön ihminen irrottako. He laittavat izensäkin likoon. Kyllä siinä moni liima irtoaa. Kuustosella on siitä pitkä kokemus. Hän on itse kertonut julkisuudessa päihdeongelmistaan, mutta on ollut raittiina v 2004. Varmaan vielä sietämättömämpi selvänä. Hän on kuulunut nuorena herätysliikkeeseen ja sixi kärsinyt myöhemmin myös muista mielenterveysongelmista. Kuustonen on kertonut olevansa värisokea. Siitä kaikki ongelmat alkoivat. Näki maailman mustavalkoisena väri-tvn aikana. Koiratkin on värisokeita. Vieläköhän se pieree yhtä kovaa Hannan seurassa. - Mikko! Hanna Brotheruxen poika Johannes on myös huumekoukussa. Haisteleekohan se liimaa.
ellauri028.html on line 689: kohteliaisuus
vanhuusvittuiluEn pidä kohteliaista virkailijoista
ellauri028.html on line 738: Mikko Kuustonen seurusteli kerran nuorukaisena kirkkoherran tyttären kanssa ja oli innoissaan, kun pääsi ensimmäisen kerran tapaamaan tytön vanhempia. Tiesihän Mikko, että jos vanhemmat hyväksyisivät hänet, tyttö voisi vaikka antaa... suudelman. Siinä sitä istuttiin olohuoneessa ja keskusteltiin tosiolevaisesta, kun jännitys ja kahvi alkoivat vaikuttaa Mikon suolistossa. Pian poika ei enää pystynyt pidättelemään vaan päästi pienen pierun. Kirkkoherra katsoi vihaisesti perheen koiraa, joka sattui makailemaan Mikon tuolin alla, ja torui: "Musti!" Mikko huokaisi helpotuksesta ja jysäytti toisenkin kerran koiran piikkiin. "Musti!", nuhteli tällä kertaa kirkkoherran rouva. Kului muutama tovi, ja ilma vain kiersi Mikon suolistossa. Eihän siinä auttanut muuta kuin päästää ilmoille kunnon jyräys. "Musti!" ärjyi kirkkoherra naama punaisena. "Tule nyt jo pois sieltä tuolin alta, ennen kuin se pitkätukkainen hipinretale paskantaa päällesi!"
ellauri028.html on line 802: kohteliaisuussananväännösEn pidä matkailusta enkä asiakasrajapinnasta
ellauri028.html on line 813: Täällä valtakunnantyhjäntoimittaja Esa-Jouni Reikä-Saarinen ja uusi sensaatiomainen tiedelöytö! Posketonta! Käsittämättömän mahtavaa! Nimittäin! Soveltavan filosofian maailma kohahti tänään kuin Keilaniemen rantaa alvariinsa tapaileva aalto. Sosiobiologi Lauri H. Anterosson paljasti löytäneensä aivan uuden ja tähän asti tuntemattoman eläinlajin, ihmismuurahaisen! Sosiopaatti Anterosson teki tämän ällistyttävän ihmismuurahaishavainnon sattumalta ollessaan rutiininomaisella helikopterilennolla 2000 metrin korkeudella Espoon ilmatilassa.
ellauri028.html on line 827: Puovo Lipponen oli yhä vallassa, Kari Peizamo yhä vallaton, ja se yx läski riski rikoissa ja tv-laseissa oli entistäkin läskimpi ja rumempi. Bad Bush alkoi ristiretken Baabeliin. Aivan vittumaista sikailua oli ilmassa. Vaalit 2003 tulossa.
ellauri028.html on line 835: Olin 51. Niihin aikoihin alkoi vanheneva siitin silloin tällöin reistailla. Se on 3 kertaa 17. Mä olin 17 kun Petsku aika vauhkosti sekoili maalla merellä ja ilmassa. Kevättalvella Merikadulla. Vuonna 2033 täytän 81 (insh Allah vittu saatana, ellen ole Hietaiemen täytteenä). Se on 3 kertaa 27. Mä olin 27 kun söin eka kerran depressiolääkkeitä. Keväträntäsateella Cambridgessa Massachusettsissa. Hyi helvetti. Aika vittumaista saatana. Näitä ei tekis mieli muistella.
ellauri028.html on line 849: Tapio Vinhaperä on yleisen kirjallisuustieteen yritysprofessori erityisalanaan grillituotteet. Viran lahjoitti Yrjön Grilli Taavetista. - Kyllä minä en näe tässä mitään eturistiriitaa. Yritys ja tiedemaailmalla on paljon yhteisiä intressejä, kuten saunaillat, pitkät kokousmatkat ulkomaille ja nuoret opiskelijatytöt. Joko muuten mainizin, että Ykän grillissä saa takaa maistuvaisia ja sinne kannattaa tulla kauempaakin?
ellauri028.html on line 947: VIERAILIJA12: Meillä on suvussa hyvä esimerkki näistä eri uskonnoista, on ortodoksia, perus evankelisluterilaista, sitten on yhdessä haarassa juutalaista, jehovaa ja kaiken kruunaa miehen isä ja äiti, joisa isä on puoliksi intiaani ja äiti ameriikan suomalainen. Ja isänsä oli miehelle sitten opettanut hänen lapsuudessaan kaiken maailman manailuja, yrttejä ja suitsukkeita ja mietiskelyä. Ja täytyy myöntää kun ensimmäisen kerran miehen yllätin tapailujemme alussa istumasta keskellä pihaa pressu teltassa tätä mietiskelyä harrastamassa niin minä nauroin pitkään ja hartaasti. Ja tästä kun kaverilleni vielä puhuin niin täysin idioottinahan ne miestä pitivät. Mutta nyttemmin on sitten selvinnyt että nämä on vain jokaisen tapoja rentoutua. Siinä missä mies siis joskus tyyliin kerran-pari vuodessa vetäytyy jonkun päivän takia omaan rauhaansa, otan minä konjakkipullon ja istun kynttilän valossa ja tuijotan liekkiä. Sama asia, mutta kaksi eri "uskontoa". Kun itse kuulun näihin jotka eivät saa mitään voimaa uskonnosta. Mutta mies taas jotakin pelätessään ottaa kaulanaihonsa käteen ja pyörittelee sitä sormiensa välissä ja manailee jotain.
ellauri028.html on line 953: Vauva-lehden palstalla persu ja mamu kilpailivat siitä,

ellauri029.html on line 38: Jan Blomstedt rakastaa keinotekoista ja sievää jaottelua ja luokittelua. Koska me emme sellaista rakasta, voimme jakaa Das Janin tuotannon kolmeen lohkoon ennen sen päälleastumista: 1) Blomstedtin "parodista ja itsetiedostavaa fiktiota" voimme kuzua tiedostamattomaxi izeparodiaxi (näitä räpellyxiä löytyy mm Punkakatemiasta sekä Synteesistä 3/1984-1&2/1985); 2) esseen ja sepitteen raja-aitoja yliastuvat yritelmät käyvät hänen kriitikittömän tyylitajuttomuutensa osoituxesta ja 3) Blomstedtin normaalin esseegenren tuotteet ovat onttoudessaan ja lukkiutuneisuudessaan vain latteaa ja i-k-ä-v-y-s-t-y-t-t-ä-v-ä-ä luettavaa. Samaa voidaan sanoa myös hänen 'ironiastaan'. Blomjanin fiktion ja esseen raja-aitojen kaataminen todistaa vain sen, että hän on onneton raja-aitojen kaataja (hän kaatuu tuleen makaamaan aidan alle ja ryömii riman alize). Mutta nää oon vaan kuriositeetteja siinä Jan Blomstedtissa joka Roland Barthesin torso mukanaan harhailee pitkästyneenä pitkin maailmaa ja hyräilee: I bore myself to sleep at night / I bore myself in bright daylight / I'm bored / I'm the chairman of the bored. Markku Envall on väittänyt, että on vaikea kuvitella Blomstedtia innostuneena. E.Saarinen ja J.Blomsted on koominen pari, jotain Mikin ja Hessun tapaista.
ellauri029.html on line 47: Ne puhuvat kuin uutta kieltä, uljaan uuden maailman newspeakia. Sitä ne opettelevat sudenpennut leuat vääränä, miten ikuisista asioista puhutaan uusin kielin näinä päivinä. Pitäis oikeastaan tehdä legenda, sanakirja josta näkis mikä uutuussana suurinpiirten vastaa mitäkin niistä vanhoista, kirkolta ja kommunismilta menneiltä vuosisadoilta perinnöxi saatua. Uskonnon avaintermeille mulla onkin sellainen legenda jo toisaalla.
ellauri029.html on line 60: kilpailukykyriisto
ellauri029.html on line 224: Jos sinulla on projektityö vailla tekijöitä, kattomme sulle innokkaat ja luotettavat toteuttajat. Toimimme madottajana nuorelle yrittäjyydelle, mutta samalla tarjoamme teille tilaisuuden työskennellä tulevaisuuden huippuosaajien kanssa.
ellauri029.html on line 231:

Seuraavaan esseeseen on merkitty hyvät ja uudelleen mietittävät kohdat tunnusväreillä. Vihreä (tai tällänen syanidinvärinen) on "hienoa, juurikin näin on muotoiltava asiat", oranssi "hui, tätä kannattaisi kyllä vähän stailata", ja punainen on suoranainen solesismi, joko kielioppi- tai paha tyylikömmähdys. Merkinnät "Timo". Siirin postauxessa on hyvää yritystä kyllä, mutta paljon on vielä oppimista, ennenkuin osaa hölöttää työjärjestelyistä oikealla kielellä.
ellauri029.html on line 255: Dokumentissa kuvattiin, kuinka muutamat amerikkalaiset tehdastyöntekijät pääsivät vierailemaan Kiinan päätyyn saman firman tehtaisiin. Kulttuurierot lävähtivät amerikkalaisten naamalle välittömästi. Kiinassa tehtaan omistajaa kohdeltiin kuin kuninkaallista. Asioiden korruptoituneisuus oli järkyttävää. Kiinassa jokainen työntekijä kuului niin sanottuun ”liittoon”, jota johti tehtaan omistajan lanko. Eli toisin sanoen liitto oli täysin merkityksetön ja vain nimellinen väline, jolla voitiin uskotella ulkopuolisille, että tehtaassa kohdellaan työntekijöitä hyvin.
ellauri029.html on line 267: Olen itse pitänyt itseäni aina ahkerana ihmisenä, mutta dokumentin nähtyäni näen itseni lähinnä hedonistisena laiskiaisena. Oli järkyttävää ja jopa hiukan pelottavaa, miten kiinalaiset työntekijät pitivät ihan normaalina sitä seikkaa, että elämä koostuu vain työnteosta. Tässä huomaa vain suuret ajatusmaailman erot eri kulttuurien välillä. Itseäni hirvittäisi ajatus siitä, että vapaata tahtoani riistettäisiin tai että elämäni koostuisi pelkästä työnteosta. Voisin kuitenkin ottaa osittain oppia kiinalaisten työmoraalista. He todellakin omistautuivat työllensä ja antoivat sille kaiken, oli sitten kyseessä pieni tai suuri työtehtävä. Lisäksi töissä ollessaan he olivat iloisia, aina.
ellauri029.html on line 314:

Takaisin Amerikan kultamailta

Matkailu supisstaa

ellauri031.html on line 620: Sua kohti herrani, sua kohti vain. Kaarlo Syväntö jättää perheensä kuin nallin kalliolle 1947 ja matkaa koti-Suomesta sodanjälkeiseen Palestiinaan matti kukkarossa, maailman-mattina silti herran kukkarossa. Paljon rukouxia, paljon mahtavia rukousvastauxia. Herra tottelee mukisematta palvelijansa pienintäkin pyyntöä. Kysyy ehkä joskus izeltään, kumpi tässä oikestaan ohjaa kumpaakin.
ellauri031.html on line 630: Suezin kanavansuulla Port Saidissa oli levotonta, rosvot ryöstävät matkustajat jo satamassa. Samanlaista muistan Karl von Schoultzin Punainen Sulka-sarjan poikakirjasta Seikkailu Suezilla (1958) ja sen jatko-osasta Seikkailu Siinailla (1960), joidenka tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1956-7, sekä Puovo Lipposen vihkosesta Suezin sulttaani. Palaamme tähän aiheeseen albumissa 290.
ellauri031.html on line 683: Välittäjäporras on pieniruokaisia hyödyllisiä idiootteja, jotka toimii pyyteettä kädestä suuhun periaatteella, taivaan lintuja jotka ei kynnä eikä kylvä, ottaa minimisti väliä, poimii kuormasta appelsiineja. Herrat maxavat eikä surminkaan anna linnun pudota käsistä, niin halpaa agenttia ei löydy muualta. Kaarlon porukat tyytyy osaansa pikkuprofeettoina ja paikallisina mesenaatteina, vielä kurjempien sädekehäisinä auttajina. Ne tykkää ravata oikuttelevalla raamattubussilla tuttuja pölyisiä reittejä ja tapailla uusia pokia, joista tulee pian vanhoja tuttuja. Niissä on vähän postimies Patea ja Kalle-Anttonia, vaeltavan juutalaisen ja Kalle Hagertin veriä. Postillan tuo Pate jokaisen luo.
ellauri031.html on line 685: Tää muistuttaa aika lailla käännösbisnestä, sitähän se onkin hizi vie. Isot taivaaseen viejät ja monikansalliset yrityxet on maxumiehinä, ne tuppaavat tarpeetonta ylijäämätavaraa kuluttajille. Käännöstoimistoja on lähetysseurat, jotka jakaa hommat läheteille, freelance märkäselille jotka tekee raakaduunin pilkkahinnalla. Koska niidenkin täytyy elää (mixi? kysy Darwinilta), ja koska ne oikeesti rakastaa tätä työtä, kääntämistä ja käännytystä. Ne on viestijöitä kulttuurien välillä. Kääntävät pioneereina sanan miekalla, auroilla sun muilla sädekehillä meemipeltoa kahden reviirin rajalla, raivaavat raiviota varoista välittämättä omalla ja Mairen pentueen riskillä.
ellauri031.html on line 689: Kaarlo ei ollut niinkään saarnaaja kuin junailija. Vaan helppohan sen on junailla kun on herra vaihdemiehenä, ihan kaiken neuvoo helposti ymmärrettävinä näkyinä. Hoitaa esteet pois, lopettaa lakot ajoissa, kaikki lutviutuu aivan viime tingassa. On kuin lukisi el Zorroa. Vihollisen juonet ei lopu, muttei Kaarlon haamutorjunnat ja herran ihmepelastuxetkaan. On se semmonen ykkösketju et oxat pois kaltiaisesta.Kaupungin viemäri uhkasi raamattuja. Herra teki ilmaveivin ja särki ilmaporan. Sitä ei pysäytä mikään, ei Syväntö eikä kaivanto. Siberiasta tulee 120K uutta koukkunokkaa Tiberiaan. Arabit on jo vähemmistönä. Tiberia opettaa.
ellauri031.html on line 703: Miten kävi Kaarlon hylkäämän pentueen? Kaarlon isä kirjoitti sille aikoinaan vihaisen kirjeen, joka on jäänyt Orpo-Ollin hampaankoloon. Siinä isä moittii sitä uskontohöperöxi ja huonoxi isäxi, kun jättää perheen ihan heitteille. No kuinka kävi? Pojat jäivät vaille kouluja, siinä Kaarlo oli pahempi kuin paha äitipuolensa. Olavista tuli raamattukaupan myyjä Beershebaan ja Kalervosta minibussikuski isän tilalle.
ellauri031.html on line 712: Loppupeleisä Syväntöjen duuni on olla matkailuemäntinä yhä kasvaville pyhiinvaeltajaturistien rukoilijasirkkalaumoille. Tai eniten tää rasittaa vaimo Mairea. Kaarlo ei enää oikein jouda oppaaxi. Se herää jo neljältä kun on viileää ja ezii suomalaisesta raamatusta käännösvirheitä. Niitä on löytynyt jo 10K. Kun vaan kaikkeen aika riittäisi. Kun Maire herää töihin, alkaa orpo Ollia jo ramasta. Kerran se joutui pitämään saman raamattutunnin 2x peräjälkeen! No menihän sekin, herran avulla.
ellauri031.html on line 714: Kuten saattaa arvata, Syvännöt on israelismielisiä, ihan pro sionisteja. Israelhan on niin pieni läntti kartalla, ja arabeja on ihan vitusti! Luovutettiinhan me Karjala, ja siitä oli mulle pelkkää rahantuloa. Arabit ovat pohjattoman rikkaita, palestiinalaiset etenkin. Juutalaiset on aina olleet varattomia mutta anteliaita altavastaajia. Kun niillä kerrankin on tilaisuus olla ahneita ja julmia, niin eikö me nyt voitais suoda niille sitä? Köyhät juutalaiset lainas Turkin sulttaanille maailmansotaan miljardin kultadollaria Palestiina panttina. Its payback time Erdogan.
ellauri031.html on line 716: Ne on ihan kunnon hemmoja vaikka pitkänenäisiä, -kyntisiäkin ehkä vähän. Kun vaan lukisivat lisää UT:tä niinkuin Syväri. Siellä se kaikki sanotaan jezulleen, lukuunottamatta muutamia käännösvirheitä. Kaarlo tavaa myös mielellään luvattua maata koskevia juutalaisten omia yxipuolisia maanluovutussopimuxia ja piirtelee Suur-Siionin karttoja. Niilin virrasta Eufrattiin, miekalla piirrämme rajan. Jumala oli kaukonäköinen kun teki Israelista ruman, niin ei suurvaltoja harmittanut antaa sitä jutkuille. Filistealaisraukat on vaan niin tyhmiä etteivät älyä korjata luitaan sieltä muualle. Herrakansa on palannut maillensa. Urpo toistaa jokaisen Israelin propagandaväitteen ihan sanatarkasti. Sihen sillä on raamatusta paljon harjoitusta. Luja usko siirtää vaikka vuoria, faktat on siihen nähden tosi heiveröisiä. München on urposta paholaisen päämaja. Mitäs jos Walter onkin ize piru. Aika heikossa hapessa se sitten on.
ellauri031.html on line 741: Oliko Olkkarilla Syväntöjen seikkailukirjat? Ei löytynyt sen jäämistöstä. Mutta Kaarlo onkin valtalinjan koira. Helluntaiystävät ovat paimensukuisia, terveitä maatiaisia, matalia, hyvät kulmauxet ja maatavoittava askellus, pitkärunkoisia ravaajia häntä loivalla kaarella. Ei mitään Kukonharjun kalikkakauloja, lyhyitä ja korkeita karvaturreja, jotka laukkaa jäykin jaloin lyhyttä laukkaa jo kävelyvauhdissa, häntä kireällä kiekuralla selän päällä.
ellauri031.html on line 750: Olavi Syväntöä haastateltiin TV-7:n ohjelmaan Ajankohtaista taivaasta ehkä millenniumin vaihteessa. (Ohjelmatietojen 1970 on takuulla painovirhe, silloinhan Kaarlo oli vielä vauhdissa. Olavi shihishee tässä ohjelmassa jo aika vanhushmaiseshti.) Kiinnostaa, sillä täähän Olavi on aika lailla samanlainen surullinen hahmo kuin Wilho Olavi, karismaattisemman Wilhon seuraaja, samanlainen vähäisempi toimittaja, pikkuprofeetta.
ellauri031.html on line 760: Kaarlon tiimi hakee korjausta asiaan jakamalla rikkureille kopioita parannellusta liittosopimuxesta. UT on selvä siikveli VTT:lle, tai oikeestaan, VTT on UT:n priikveli. Jos olette kazoneet VTT:n, UT on ihan must. Siitä selviää, kuinkas kaikki sitten kävikään, kuka sai kenet ja kuka ripustettiin semaforin jatkoxi. Kirjat muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, vaikka jokainen jaxo onkin izenäinen seikkailu.
ellauri031.html on line 762: Hyvin menee, kristittyjen juutalaisten lkm on jo 7000 ja kasvava, kuin lännen pikkukaupunki. Sehän on, annas olla, pian promillen luokkaa koko väkiluvusta! Tän kun saan ja vielä toisen niin enää 3 puuttuu viidestä. Optimismi on uskonmiehen perusasenne. Wilhon keräämä seurakunta alkoi Olkkarin komennossa harventua, vanhemmasta päästä tuli luonnollista poistumaa eikä uutta verta tullut tilalle. Kultakuume oli ohize, väki alkoi pakkailla kuomuvankkureita, kiinnittää winchestereitä satulankaarille. Pian istuu enää korppikotka nälissään nollaan menneen väkilukutaulun nokassa.
ellauri031.html on line 770: Messiaaninen juutalainen (mix ne vaan on messiaanisia, jotka ottaa välipalaa näytösten väliajalla, eikä ne jotka vielä odottavat ensi-iltaa?) on siirtynyt sielunvihollisen leiriin, se tarvii apua kuin Alkoholin orpolapset tai Orpo Olli pusikossa emintimää piilossa. Kristityt on listineet jutkuja maailman sivu, ihan sikana, tää on Olavinkin myönnettävä todexi, eipä ihme että ne on vielä siitä hiukan kaunasia. Jahwen paletista puuttuu tää kristikansan jehovalle ominainen anteexiannon pinkki värinappi. Se tuppaa muistelemaan vanhoja.
ellauri031.html on line 781: Karl Anton Konstantin von Schoultz (Kalle-Anttooni, 1922-2013) oli humanististen tieteiden kandidaatti, lehtori ja YK-sotilas. Siitä tuli mustalaisten sulttaanin Kalle Hagertin luottomies. Se kirjoitti myös tyttökirjan Anita, mustalaistyttö. Schoultzin sukua näkyy tulleen Liettuasta Ruoziin 1600-luvulla, joku Martin Szkultet juurena. Venäjältäkin niitä näyttää Suomeen pörränneen. Minkä puun takaa lie sukua Solveig von Schoultzille, Lennart Segerstråhlen siskolle. (Solveig kyllä erosi hyvissä ajoin von Schoultzista. Nimi jäi, vaikka sittemmin nai säveltäjä Bergmannin.) Lennartin aika kökkö (mutta kallis) lintutaulu meni Marjalle, tai oikeammin Iso-Masalle. Siellä se nyt komeilee niiden olohuoneen sohvan takana. Masan piuhat on perstaantuneet, virta katkeilee. Se ei osaa enää sanoa edes lintu, Segerstråhlesta puhumattakaan. Solveig syntyi 1907 ja kuoli 89-vuotiaana 1996. Se oli suomenruozalainen modernisti ja radiopersoona. Kirjoitti lastenkirjan Petra och silverapan (1932). Sillä olis muistelmat, selviäiskö Kalle-Anttoonikin sieltä? Oiskohan Kalle-Anttooni voinut olla Oscarin jälkeläisiä, senaatin kääntäjän, jolta vietiin nazat ja aatelistitteli kun se kieltäytyi lähtemästä mukaan maailmansotaan? Kalle Anttooni lähti YK-sotilaaxi vapaaehtoisesti. Nils von Schoultz ei ole sukua, sen nimi oli väärennös. Sekin oli sotaisa, osallistui tuulimyllytaisteluun Kanadassa. Punatakit hirtti sen 1838, vaixe pyysi anteexi.
ellauri031.html on line 783: Kaarloa ehkä 30v vanhempi Elna Stenius Beetlehemistä on Elna Mariia Stenius, äidin puolelta Aminoff. Meilläkin on sukupuussa jotain Aminoffeja. Ompa maailma pieni, Suomi semminkin. Kuoli Palestiinassa 1947 kai vanhuuteen.
ellauri031.html on line 796: Eli Minotaurus näki poikasena ennusnäyn Narvikin taisteluista 1940 2. maailmansodassa. Kaiketi luettuaan kannesta kanteen raamatun. Joo, 3v etukäteen eli 12-vuotiaana. Uskokoon ken haluaa. Varmaan luki siitä lehdestä 15-vuotiaana. Narvikin taistelut oli onnetonta sähläystä norjalaisilta. Kapteeni Willoch hukkui jääveteen kun sen vanha paatti meni kahtia. Liittoutuneet jätti ne soittelemaan lehdellä pian alkumenestysten jälkeen säikähdyttyään Ranskan sodasta. Iso joukko norjalaisista oli sakumielisiä muutenkin, niinkuin se Konrad Sundlo. Knut Hamsun varmaan harjoitteli nazitervehdyxiä. Narvikin sankari kenraali Fleischer teki harakirin kun se syrjäytettiin karkuun lähteneiden norjalaisten päällikkyydestä ja lähetettin jonnekkin käpykylään Kanadaan. Me sotasankarit. Hei, me soditaan!
ellauri031.html on line 819: Höpsismi eri muodoissa on herkkäuskoisille ominainen päätöxentekotapa. Yhden rahan 50/50 oddsien sijasta voi käyttää muitakin. Olin ihan unohtanut, ennenkuin luin Syvännön mustelmaa, että kristinuskovaiset käyttää tähän tarkoituxeen "peukalovärssyjä", vähän samanlaista menetelmää kuin Roope Ankka joka pyöräyttää maapalloa silmät kiinni päättäessään mihkä päin maailmaa seuraavaxi mennä ryöstöretkelle. Peukku työnnetään (muka) summanmutikassa hyvän kirjan väliin ja luetaan siihen sattunut värsy. Menetelmää toistetaan kunnes värsy on mieluinen.
ellauri031.html on line 825: Lotkuvakorvainen adoptionorjalainen Minotauri on hyvä esimerkki valikoivasta kuulosta. Mummun pyromantia sai jäädä takataskuun kunnes aika näytti kypsältä. Muistaaxeni syntiä osattiin tehdä 60-luvun loppupuolella jo vaikka kuinka. Samanlaista sutinaa on apinapiireissä ollut sitäpaizi maailman sivu, valkohöyheninen elinikäinen parisuhde on enempi jouzenien tyyliä.
ellauri031.html on line 827: Mieleenjäävä tarina obsessiivisesta ennusmerkkiuskovaisesta on Italo Calvinon Solmiutuvien linjojen verkossa. Siinä pakko-oireinen vieraileva professori, joka on erehtynyt tafsaamaan isäntäyliopiston viehättävää Marjorie Stubbsia, on juoxulenkillä jossain yliopiston lähikortteleissa. Se on koko ajan kuulevinaan puhelimen soivan (tää on siis lankapuhelinten aikaa, Jos talviyönä matkamies ilmestyi ´79) ja siitä tuntuu aina että se puhelu on tarkoitettu sille. Tarpeexi monta kertaa skizoiltuaan se vihdoin vastaa autiotalon ikkunalla olevaan puhelimeen, josta ääni sanoo: Marjorie on sidottuna erään toisen talon yläkerrassa, talossa on pommi, olisi hyvä jos vapauttaisit hänet. Hemmo juoxee takaisin yliopistolle ja kysyy tytöiltä (tytöt kazovat sitä ironisesti, sitä se ei voi sietää...) onko Marjorietä näkynyt. Ei ole näkynyt 2 päivään, vastaa Lorna. Hemmo alkaa juosta simona siihen toisen talon osoitteeseen, lopulta henkihieverissä pääsee perille, yläkerrassa on Marjorie Stubbs sidottuna ja suukapuloituna. Hemmo irrottaa suukapulan ja Marjorie kazoo sitä halvexuvasti: Sinä olet sika, hän sanoo heebolle.
ellauri032.html on line 68: Mix se uskonvanhurskautus on protestanteille niin tärkeää? Seuraava taktinen näkökohta tulee mieleen. Se varmistaa, ettei varakkaat tee saarnaajille vanhanaikaista. Saarnaajat on kondareita, jotka jakaa kukoistuxeen ilmaisia matkalippuja. Ilman lippua ei voi matkustaa, eikä sitä voi myöskään ostaa mustasta pörssistä ees sävellahjan hinnalla, ei siis voi tehdä massilla junailijalle oharia. Elämän leipäjonoon siellä, jonoon järjesty, ei tungexita jonon ohize!
ellauri032.html on line 101: Jansenistit ja jesuiitat taistelivat vilkkaasti toisiaan vastaan koko 1600-luvun. Heidän maailmankuvansa olivat täysin päinvastaiset: jesuiitat uskoivat ihmisen vapaaseen tahtoon, kun taas jansenistit olivat fatalisteja ja ajattelivat, että kaikki on ennalta määrättyä.
ellauri032.html on line 118: Pascal oli kolmilapsisen perheen keskimmäinen lapsi. Hänellä oli vanhempi sisko Gilberte ja nuorempi sisko Jacqueline, jotka olivat veljensä tapaan lapsineroja. Hänen isänsä Etienne Pascal oli lähteestä riippuen joko tuomari tai verovirkailija. Perheen äiti Antoine Bégone kuoli omasta puolestaan Pascalin ollessa kolmevuotias. Leskeksi jäänyt Etienne Pascal muutti perheineen Pariisiin ainoan poikansa ollessa seitsemänvuotias, ja suunnilleen näihin aikoihin hän alkoi antaa kotiopetusta pojalleen. Clairmont on Auvergnessa, Ranskan vedenjakajalla, ihan keski-Suomea.
ellauri032.html on line 138: Pascal muutti sisarensa kanssa takaisin Pariisiin vuoden 1647 tienoilla, jonne heitä seurasi pian myös heidän isänsä, joka oli nimitetty hallitusneuvokseksi. Pariisissa viettämänsä lyhyen hetken aikana Pascal tapasi kuuluisan ranskalaisen filosofin René Descartes’n, joka teki epävirallisen vierailun hänen luonaan. Descartes’n ja Pascalin kohtaaminen oli täynnä jännitteitä johtuen heidän lukuisista erimielisyyksistään ja keskinäisestä kateudestaan. Descartes ei suostunut uskomaan, että Pascalin Tutkielma kartioleikkauksista voisi olla 16-vuotiaan nuorukaisen kirjoittama, ja lisäksi hän epäili Pascalin varastaneen ilmapuntarikokeen idean häneltä, koska Descartes itse oli ehdottanut Pascalin saamien tuloksien mahdollisuutta eräässä kirjeessään Mersennelle.
ellauri032.html on line 140: Kaiken huipuksi kummankin ajattelijan uskonnolliset vakaumukset olivat pahasti ristiriidassa keskenään: Descartes sympatisoi jesuiittoja, joita Pascalin fanaattisesti kannattama jansenistinen liike vastusti henkeen ja vereen. Tapaamisen jälkeisenä päivänä Descartes vieraili kuitenkin uudestaan Pascalin luona, tällä kertaa lääkärin virassa johtuen Pascalin vaivoista. Descartes suositteli hänelle omaa elämäntyyliään, johon lukeutui lojuminen sängyssä heräämisen jälkeen aamupäivään asti. Hän ehdotti Pascalin vatsavaivoihin ruokavaliota, johon kuului pääosin lihalientä. Pascal ei kuitenkaan noudattanut vilpittömässä tarkoituksessa annettuja ohjeita. Pieruvaivat jatkuivat.
ellauri032.html on line 144: Jöns ehdotti kerran Heikki Räisäselle, että Jessekin ehkä vietti railakasta elämää Maria Magdalenan kaa, loi elämää: - Olisit nähny Heikki Räisäsen kun mä kerroin sille "oivalluksestani": "Mistä sä ton oot kuullu?!" Ja: no ei oo lähteitä, vaikka olisikin totta! Aiheesta enemmän: kehno jännäri Da Vinci koodi.
ellauri032.html on line 150: 23. marraskuuta 1654 Pascal koki merkittävän käännekohdan elämässään. Vietettyään viimeiset pari vuotta suhteellisen huolettomana mietittyään muutakin kuin matematiikkaa ja kristinuskoa, tuona kyseisenä päivänä Pascal oli joutua vakavaan onnettomuuteen: hänen ohjaamansa nelivaljakon hevoset yhtäkkiä pillastuivat ja syöksyivät alas eräältä sillalta, mutta Pascal itse pelastui kun vaunujen valjaat murtuivat kesken kaiken. Pascal tulkitsi tapahtuman ja oman pelastumisensa Jumalan antamaksi varoitukseksi. (Paha aivotärähdys.) Tapahtuman jälkeen Pascal kirjoitti pergamentinpalalle mystisiä mietelmiä kokemastaan pelastuksesta, ja kantoi tuota tekstinpätkää sen jälkeen jatkuvasti mukanaan kuin amulettia. Ei lähtenyt enää minnekkään ilman paperia. Corona-viruxen takia jengi hamstraa ennen kaikkea vessapaperia. Ymmärtäisi paremmin jos se olisi koleraa. Lisäksi Pascal vetäytyi Jacquelinen esimerkin johdattamana Port-Royalin luostariin vetäytyäkseen maailmasta ja pohtiakseen filosofisia ongelmia. Tässä on Pascalin pikku paperpala. Sitä kelpaa verrata Dostojevskin puhelinmuistioon. Samantyyppisestä sairaudesta lienee ollut kysymys.
ellauri032.html on line 210: Swiftillä big-endians listi little-endians. Munanleikkureiden sielujen pelastusta koskenut kiista jatkuu monimutkaisten sähköaivojen kilpailuna: tuleeko luvut laittaa rekisterin vasempaan laitaan vaiko oikeaan.
ellauri032.html on line 249: Hmm tästä tulee mieleen se Russellin kritiikki enkelitohtorista, et tämmöset intelligentit uskojat lähtee argumenttiin perse edellä, ne olettaa johtopäätöksen ja etsii sille premissejä. Ongelmax muodostuu usein se, et ne premissit on vielä vähemmän uskottavia kuin johtopäätöxet. Täähän se just on, "arvojen säilytys" on pääasia, sozein ta phainomena, saving appearances (Aristoteles), siihen hintaan myydään vaikka koko maailma, sillä mitä se hyödyttää jos saa omaxensa koko maailman, jos siinä paskantuu elintärkeitä meemejä.
ellauri032.html on line 253: Taas Eliot koittaa rationalisoida selvää huttua. Kyllä Paskalin pesulakuitistakin ilmenee, että kun usko tulee tilalle, järki sanoo adjöö eikä au revoir. Sää pystyt vaikka mahdottomaan, usko sydäntäs vaan! Koko naamarin täydeltä tulee höttöä, kun persoonallisuus on pelissä. Mitä Eliotkin luuli tietävänsä tieteestä, humanistipohjalta. Kääntymisen jälkeen Tomppa kirjoitti kesympiä runoja, joista sen ateistifänit ei enää tykänneet. Nobel tuli Neljästä kvartetista 2. maailmansodan jälkeen 1948. Siinäkin on jotain kristillistä mystiikkaa.
ellauri032.html on line 285: Hobbes alkoi filosofeerata aika vanhana, Kaarlo Syvännön ikäisenä. Vanhaxi se elikin, yli ysärixi. Sen matematiikan ja fysiikan prujauxet oli ihan paaaaaaaskaa. Elementa Philosophica teoxessa se rakensi ihan elämäntyönä jotain maailman mallia, sen kirjoittamiseen meni yli 20v. Myöhemmin se sekaantui myös politiikkaan ja uskontoon ikävin seurauxin. Descartesia se koitti vähän arvostella razastaaxeen sen maineella, Descartes oli hyvin nihkeä, herrat riitaantuivat iäxi. Englannin vallankumouxeen se sekaantui kuningasmielisten puolella, joutui maanpakoon ja kirjoitti Leviathanin. Leviathan oli se merihirviö Jobin kirjassa jolla oli niin iso kikkeli että sen verisuonet oli kuin juurakot.
ellauri032.html on line 315: Sekasorrolla on kätevä uhata kaikkia, jotka vaativat muutoksia tai muuten uhkaavat järjestystä, kuten nuorisoa, työstäkieltäytyjiä ja poliittisia liikkeitä. näinhän meille kerrotaan: jos työllisyyttä ei nosteta ja jos uusia työnteki jöitä ei synnytetä lisää, jos valvontakameroiden, poliisien ja vartijoiden määrää ei lisätä, jos työläisiä, maahanmuuttajia ja opiskelijoita ei tarkkailla ja rangaista, luonnontila palaa maan päälle rikollisuuden, vastuuttoman tuhlaamisen, hei kon huoltosuhteen ja laman muodossa.
ellauri032.html on line 328: Vielä parempaa: se selittää samalla mekaanisella tavalla unet ja niihin liittyvät uskontohörhöjen mystilliset hörhöilyt. (Tästä hörhöt ei takuulla kyllä innostuneet.) Hobbes vinoilee että varsinkin ritariromaanien lukijoista tulee hulluja kuin Don Leukava. Uskonnollisia traktaatteja ei se varovaisuussyistä tässä mainize, vaikka haukkuu kyllä noitia ja muita sarlataaneja, jotka tekee taikoja henkimaailman nimissä. Samanlainen erehdys on väittää, että pahat unet tulee perkeleeltä ja hyvät taivaan isältä. Pahat unet tulee ruuansulatusvaivoista ja päivän kauhuista, hyviä on märät unet, jotka tulee ylizevuotavista pusseista.
ellauri032.html on line 330: Koirallakin on ymmärrys Hobbes myöntää, mutta apinalla on parempi. No vaikea kai sitä on mennä kieltämään, vaikka koiran on sikäli parempi, että se on vähemmän tehokkaasti tappava. Apinoiden ymmärrys on ajattelua, joka on joko ajatuxen harhailua asiasta kolmanteen, tai tarkoitusperäistä päämäärä-keino muotoista tai ennakoivaa syy-seuraus setvintää. Sellaista jossittelua. Merkit esimerkixi on seurauxia ja keinoja. Kielessä on paljon merkkejä, jotka seuraa toisiaan kuin köyhän talon porsaat, ja seuraa toisistaan kuin syyt ja seurauxet.
ellauri032.html on line 384: Pascalin kartioleikkauxia on taivaankappaleiden radat. Komeetta joka ei palaa piirtää hyperbelin. Semmosen kuin Aniara. Se oli aika ahistava runokirja nuorena. Mainizinkin sen yo-aineessa, jonka ozikkona oli Todennäköisyyxien maailma. Mainizin myös Monodin. Hyvä veto, vaikkei Pascalin. Täydestä meni, uppos lautakunnan lautapäihin kuin veizi voihin. Kirjoitin sen vesirokossa vanhempien sängyssä. Sanoin izeäni agnostikoxi nuorena. Mitähän mäkin olin tietävinäni todennäköisyyxistä lyhyeltä matikkapohjalta. Ei niitä edes opetettu. Ateisti-Airaxisen miälestä agnostikot on pelkureita. Niin ne onkin. Odottelee kentän reunalla kumpi puoli voittaa, ja säntää sitten juhlimaan voittajien kaa. Lea Lehtisalo oli. Ongelma on että pelimiehet ei pidä niistä. Joka eio meidän puolella on meitä vastaan, tää on nollasummapeliä. Ei oo mitään win-winiä, on enintään lose-lose.
ellauri032.html on line 386: Hyperbeli on myös liioittelua. Yliheittoa. Heitto menee överix, sinkoo eetteriin. Yx humorismin tyylikeinoja. Leikki leikkinä, pysytäänpäs radalla. Kuu piijailee, heitti pikku Jaakko ja hihitti. Radalla pysyvät vanhemmat pahexuivat hymyillen, hymyilivät pahexuen.
ellauri032.html on line 407: Symbolistien symppaamia kynäilijöitä oli Stendhal, Balzac, Flaubert, ja se tollo setämies Edmond de Goncourt, jopa Émile Zola, jota kyllä Bourget ällösi. Zola kertoi liian naturalistisesti rotinkaisista, ei hyvä. Ja peukutti jutku kolmijalkaa, hyvin paha. Symbaalirunoilijoita oli paljon, esim Charles Baudelaire, Stéphane Mallarmé, Paul Verlaine, ja Theodore de Banville. Nää on siis kaikki ranskixia, sieltähän tää alko. Ranska luuli olevansa maailman napa aina 1871 rökäletappioon. Siihen liitty myös tää porukka, vastareaktiona, jos niin voi sanoa.
ellauri032.html on line 420: Ensimmäisen maailmansodan aikaan Pennanen muutti 1916 Jyväskylään, jossa hän tutustui runoilija Juhani Siljoon. Siljon äiti ja sisar Miili Airila eivät hyväksyneet heidän suhdettaan vaan käynnistivät eronnutta Pennasta vastaan parjauskampanjan.
ellauri032.html on line 429: Kuului jos kuului. Kleistista on enemmän albumissa 72. Ko. näytelmässä, joka toistaisexi on aika puiseva, mainitaan saxalainen oikeustieteilijä Pufendorf. Samuli Pufendorf oli luteraani, pastori-isä saarnaili Saxissa, Chemnitzin naapurissa ihan Puolan rajalla. Chemnitz, jonka nimi DDR:n aikana oli Karl Marx-Stadt, on kuuluisa kemianteollisuudesta, kivihiilestä ja Zwickausta, jossa valmistettiin Horch-automobiileja. Horch tarkoittaa kuuleppas. Se latinannettiin sitten ja siitä tulitulitulituli Audi. Audi et alteram partem. Me ajettin sen ohize itä-Euroopan matkalla. Samuli oli kotiopettajana herra Coyetilla, joka oli esi-isämme Karl X Kustaan agentti Kööpenhaminassa siihen aikaan, kun Kalle koitti saada aikaan häpeärauhaa ja päästä tanskalaisten kuninkaax. Pöyristyttävää. Coyet oli flaamilaista sukua mutta ruozalaistunut. Tanskalaiset oli vihaisia kuin ampiaiset ja karkotti vieraan vallan agentit Köpixestä. Kallen poika XI ylensi Samulin palveluxista isänmaalle kuusikymppisenä paronixi, minkä jälkeen Samu kuukahti. Samuli kommenteerasi Thomas Hobbesia ja sitä siteerasi USA:n isänmaalliset. Ja von Kleist. Pufendorf tais olla nilkki.
ellauri032.html on line 487: Nyt on jo toinen ääni mamman malmikellossa, mahtaako Grels katua jo kauppojaan. Eskin tarina voi olla aika samanlainen. Liisa ei tajunnut sen toilailujen hienoutta. No ei varmaan pitkäsäärisiä punapäitä lentoemäntiä, jotka käskee sen miestä verkkokeinuun kellimään ja imeskelemään izeään. Miehet tarvizevat ihailua. Äidiltä sitä saa, naapurin Liisa ei osaa arvostaa. Hyvinkäällä ei Jeesuskaan oisi profeetta.
ellauri032.html on line 491: HSn arvostelu ilmestyy vasta koronatauolla. Philip tähdentää olevansa riitaisempi henkilö kuin Rikhard. Kirjassa vaan naiset riitelee, Rikhard väistelee lentäviä lautasia. Rikhardin elämä oli jotakuinkin mallillaan. Avioliitossakaan ei ollut mainittavia ongelmia. Aivan selvästi ei romaanissa käy ilmi, mitä vanhassa liitossa oli vikana. Ja mikä vanhassa Paulassa lopulta oli niin kohtalokasta, että elämä pitää panna uusixi. Uuden suhteen auvoa ei kauan kestä. Siivous ja pyykinpesuvuorot tuottavat jo tulisia riitoja. Entisessä liitossa vaimo varmaan teki kaiken. Grels on melkein curling-vanhempi, joka myötäilee 11-vuotiaan poikansa toiveita. Lapseton Paula tykkää pahan äitipuolen roolista. Grels tykkää vänisevän piipunrassin roolista. Ollaan siis parisuhteen ydinongelmien äärellä. Kantakaupungin kermaperseet eivät pysty parempaan kuin stereotyyppinen lähiöperhe. Pahempaan kyllä on eväitä. Grels saa potkut Hoblan kulttuuripäällikön paikalta ("willfully jobless" kuten Clevelandin lakimies) ja heittäytyy (lue heitetään) "vapaaxi kirjailijaxi" eli "freelancerix" eli "yxinyrittäjäx". Rahat menee lapsenruokoissa. Moralisoivaa äitiä sentään pääsee vähän julkisesti lyttäämään, kirjallisten piipunrassien perinteiseen tapaan (Musset, Knasu, Herzog, Roth, Tikkanen ym ym).
ellauri032.html on line 620: maailmassa pyyhiskellä pyllyä

ellauri032.html on line 626: Beckettin Sammeliin kulkeuduin Aarne Kinnusen suosituxesta, se siteeraili monisanaisesti Beckettin vihkosta, johon on käännetty sen absurdit näytelmät voi miten ihana päivä ja viimeinen ääninauha. (Vihkon kannessa juuri näin, pienellä alkukirjaimella. Sisäsivuilla käytetään kyllä isoja.
ellauri032.html on line 707: Täten kun maailma ja saatana panee meidät koetukseen salaisuudella, meidän ei pidä osallistua keskusteluun ainoallakaan väitteellä. Persiljat korviin vaan.
ellauri032.html on line 729: Nyt mikä on se merkki, että olenko minä pelastettu vai en? ”Jos joku ei rakasta Herraa Jeesusta hän on kirottu” (1 Kor. 16:22). Jos joku ei rakasta Herraa Jeesusta niin paljon hänen sielustaan, niin perusteellisesti, niin hellästi, ettei hän voi eikä kykene rakastamaan mitään muuta maailmassa niin paljon, jos hänen sydämensä ei voi sanoa ilman tunnetta, ”Aamen! Sinä tiedät kaikki asiat. Sinä tiedät että rakastan sinua” (Joh. 21:17), silloin hän on epäonnekseen kirottu.
ellauri032.html on line 746: Le Disciplessä Adrien Sixte oli opettanut oppipojalle Loup-Garoulle: rakkaus, se on sukupuolitunteiden alaisexi joutumista. "Ja sitten jäin miettimään tätä uutta kysymystä: Onko olemassa mitään keinoja rakkautta parantamaan? Oikea menettelytapa ehkä olikin noudattaa Goethen opetusta: vapautuaxeen kärsimyxestä tulee ihmisen ajatuxillaan siihen syventyä. Se on kuin raaputtaisi kutinaa. Tuo suuri nero toteutti käytännössä Spinozan viidennessä kirjassaan esittämää teoriaa, jossa ajatuxena on, että elämämme kaikkien erillisten tapausten takana ovat lait, jotka liittävät ne maailman kaikkeuden suureen elämään kuuluvixi. En se minä ollut, mun täytyi kävellä näin, mussa vaan oli se jokin. Ja Tainekin (joka on tehnyt enemmän kuin kukaan muu Darwinin töiden levittämisexi Ranskaan) loistavasti kirjoitetussa Byron-tutkielmassaan neuvoo samoin, että meidän on ymmärrettävä izeämme, jotta järjen valo synnyttäisi meissä sydämen rauhan." Eli determinismi ja siitä johdettu fatalismi ois niinku pääsylippu ataraxiaan. (No tänhän mä osoitin pupuxi jo mun filosofian sivulavissa peliteorian avulla.) Toisaalla Goethe neuvoi nulikkaa joka kysyi miten ruveta neroxi: "en ole ikinä tehnyt mitään mistä en tykännyt." Kaikista kermaperseistä ei tule neroja, mutta monista neroista kermaperseitä.
ellauri032.html on line 748: Mutta panee silti miettimään toi rakkauden hehkuttaminen kristinuskossa. Onhan rakkaus kiva tunne, ei siinä mitään, mutta mitä tekemistä sillä on uskontojen kanssa? Kai sillä sittenkin on. Adrien Sixten määritelmä oli vähän suppea, se koskee erosta, ulos jää vielä filia ja agape, niinkuin opetti T.P. Virkkunen ussantunnilla. Eli kavereiden diggaus ja ylempien ihailu. Varsinkin tosta viimeisestä on uskonnoissa kysymys. Eläintieteellisesti kazoen laumafiilis ja termiittikunigattaren haju. On mun henkilökohtainen onnettomuus, että nää lajit on mulla heikommin kehittyneet. Puuttuu se antenni, niinkuin Kari Enkvist sanoisi. Zinzendorfilla oli hyvin kehittyneet kaikki 3 antennia, kuten Anna Nitschman voi totistaa. Parempi etukeno, kuten mainostaa Viagra-korvike Instagramissa. On paha sanoa, kumpi on kamalampi, Tiktok vai Instagram. Pakotettu valinta, ipsatiivinen.
ellauri033.html on line 24: Bourget on fin de siecleä jollon ranskalaisnuoriso ol saxalaisten voiton jälkeen yhtä nuupallaan ja ärhäköitä kuin sakemannit sitten maailmansotain välillä. Barresilta tuli toi culte de moi, jota Bourges kyllä pahexui. Ei viälä modernismia, joka pääsi vauhtiin 1900-luvun puolella ennen sotia, kun vanha minä oli jo ihan särknyt ja säädyt hajalla. Vielä vähemmän postmodernia, semmosta vielä rikkinäisempää seuraavaa fin de siecleä. Mikäs maanjäristys sen sit selittää? Oiskohan se Gutenbergin romahdus? Mieti sitä. Sitä ei moni tiedä ja harva arvaa.
ellauri033.html on line 33: Lukija ja lukijatar, jos olette yhdessä, jos käytte samaan vuoteeseen kuin aloilleen asettunut pariskunta, kumpikin sytyttää yöpöytänsä lampun ja syventyy kirjaansa kaxi yhdensuuntaista lukemista unen lähestymisen myötä, sitten sinä, sen jälkeen sinä sammutatte valon, palattuanne eri maailmoista kohtaatte toisenne salavihkaa pimeässä missä kaikki etäsyydet pyyhkiytyvät pois ennenkuin erisuuntaiset unet vievät taas sinut yhteen suuntaan ja sinut toiseen. Mutta älkää ironisoiko tuota aviollisen harmonian mahdollisuutta: millaisen kuvan onnellisemmasta pariskunnasta voisitte asettaa tilalle? (Italo Calvino)
ellauri033.html on line 51: Sillä oli aatelisia leikkikavereina kuin M. Maigretilla ja Monika Fagerholmilla. Hugon, Byronin ja Ball-sackin fani nuorena, tollasta romanttista realismia ja taantumusta. Osallistu tuhmien snobbailijapoikien kemuihin mutta kauhisteli Rimbaudia.
ellauri033.html on line 55: Muotikirjailija julkkis pääsee akatemiaan 43-vuotiaana 1895. Vähän myöhemmin kuin mä Kovvolaan. Kirjailijana se on yhtä kausituote kuin Esa Sariola. Ilmeisesti ihaile triesteläistä jesuiittasukuista kaunista ja fixua Minnie David vaimoa joka osaa italiaa ja on hyvä kääntäjä. Senköhän käskystä se tekee täyskäännöxen aktiiviuskovaisexi 1901. Pettää sitä kyllä, se on normaalia. Asuvat koko ikänsä bulevardilla kuin Esa Saarinen ja Pipsa. Ne on lapsettomia. Paul on pessimisti eikä piittaa laahuxesta enempää kuin Pentti Linkola. Se ei ole ritarillinen vaan pelkkä porvari, valittaa aatelinen tuttava. Sillä ei ole syntyperää. Se on vähän maalta, Ardèchen kultahattu, moukka. Aatelisrouvien eunukki, mut bylsiihän se Marie Kannia. Matkustelee tosi paljon itexeen. Minnie jää kai kotiin kastelemaan kukkia kuin Mme Maigret. Jenkkituomisina tuo ranskankieleen sanan building. Ois saanu jättää tuomatta. Minnie kääntää jonkun Paulin ihaileman jenkkiromaanin, kääntäjättären nimeä ei "tietystikään" panna esille.
ellauri033.html on line 59: Ardeche on kaakossa Loiren latvoilla. Ihan landea. Vanhoina Bourgetit promeneeraa mökkirannalla Marseillen lähellä. Aatelisämmät valittaa et Mme Bourget mahtailee kuin joku amazoni. Paul kantaa happamen näköisenä sylikoiraa. Minnie veti lopuxi pitemmän korren. Henry James mökkivieraana sytytti vahingossa verhot palamaan. Tupakoi kai sisällä. Minnie ranskansi sen suojatin Edith Whartonin kirjan Edithin kaa yhdessä. Käännös oli "plutôt grossière".
ellauri033.html on line 68: Kerskuin tällä ja espanjaxi luetulla Cervantesilla leukavasti sittemmin Tapiolan konsultille. Se jotensakin kismitti AHDH vanhusta, joka tarjosi meille samppankaljaa Savonlinnan oopperan väliajalla. Siinä oli keulimisen makua. Siitä se oli snobbailua, niinkuin olikin. Nousukas ei pidä toisesta nousukkaasta.
ellauri033.html on line 77: Georges Pellissier niminen aikalaishäiskä haukkuu Pollea ja muita symbolisteja kuin vierasta sikaa. Samanikänen kuin Paul, kirjailija ja kirjallisuustieteilijä, ei niin kuuluisa, varmaan kade kolleega. Siltä löytyi netistä sattumalta pätkä OCR:ttyä TEI-tiedostoa, josta pelastin seuraavan jorinan. Hizi tää Pellissier on vielä taantumuxellisempi kuin Hra Bourget.
ellauri033.html on line 79: Georges Pellissier, né le 7 février 1852 à Monflanquin (Lot-et-Garonne) et mort en 1918 à Montauban, est un écrivain français, spécialiste de littérature française. Il fut docteur ès lettres et professeur de rhétorique au lycée Janson-de-Sailly1. Il a notamment écrit un traité historique de versification française.
ellauri033.html on line 82: Cette section est vide, insuffisamment détaillée ou incomplète. Votre aide est la bienvenue ! Comment faire ?
ellauri033.html on line 106: poètes de l´art pour l´art, et, comme eux, s´efforce d´être impassible et marmoréen. Il raille l´ « inspiration », il bafoue la «
ellauri033.html on line 247: eux un artiste. Et vraiment je crains qu´il ne faille être quelque peu
ellauri033.html on line 375: congratulent. Enfin la brebis égarée rentre au bercail I Depuis Crime
ellauri033.html on line 408: Hra Paul Bourget on mondeeni romaanikirjailija, zygologinen ja moralistinen. Mondeenixi sen maku oli erittäinkin aristokraattinen (vaikka olikin poroporvari). Nuorena innokkaana se kuvitteli runoilevansa "vernissatuissa saappaissa ja vaaleissa käsineissä". Idoli oli silloin pukeutunut viimeisen muodin mukaan. Sitä on usein pilkattu nokkelahkosti sen eleganteista tavoista ja innostuxesta salonkien ja buduaarien pikku rivouxiin. Se vaikutti sanalla sanoen aika snobilta. No se ei ole "kirjallisuudessa" kovin harvinaista. Yx Paulin henkilöistä, kiltti runoilija Rene Vincy, huomauttaa aika naivisti: Me kirjailijat, meillä on hirvee hinku hienoihin siusustuxiin: Balzacilla oli se, Mussetilla oli se, se on sellanen pieni lapsellinen piirre. Snobi voi olla monella tavalla. ... On snobeja ja snobeja, tämmöinen pieni viaton on kaikista anteexiannettavin.
ellauri033.html on line 412: Ainoo mistä Hra Bourgetia voi syyttää on että se joskus osoittaa tiettyä ihailua eleganssille, joka jää porukoita joskus huomaamatta. Mutta sen romaanit siitä vaan voittaa uskollisuudessa. Jos, kuten sanoi eräs sen nuoruuden mestareista (varmaan Balzac), teosten arvo mitataan siiinä kuinka paljon ne välittävät jälkipolville, Hra Bourgetin romaaneilla on se ansio että ne kertovat uskonnollisella tarkkuudella mondeenin elämän pienimmät vivahduxet. Maailmanmies jättäisi pois monia yxityiskohtia, koska ne on sille niin tuttuja ettei se niitä edes huomaa. On hienoa että Hra Bourget huomaa ja huomauttaa. Ilman sitä tulevaisuus olis hukassa; sen pitäisi tyytyä selailemaan muotilehtiä ja kyselemään kreivitär Follebicheltä. Lukiessaan L´irreparable, tulevaisuuden lukija tietää että Rva de V***llä joka kertoo nuorelle kirjailijalle Noemie Hurtrelin traagisen tapauxen, oli sinä iltana silkkiset avokkaat jalassa.
ellauri033.html on line 414: Voi kysyä oliko luonto tarkoittanut Hra Bourgetin kirjoittamaan mondeeneja romaaneja. Se tahtoi olla muodikas kirjailija, ja sitähän se oli. Mutta samalla kun onnittelee sitä sen innosta täyttää tämä tehtävä, voi katua ettei se ottanut izelleen sopivampaa aihetta. Hra Bourgetin valizemassa genressä sen ominaispiirteet kääntyvät vioixi. Sen kaunein kirja (kai tää Disciple?) on ankara ja vahva etydi, jossa ei ole mitään mondeenia. Kun B. maalaa mondeenia eleganssia, sen vakavuus kuulostaa nulikkamaiselta, ja kun se pohdiskelee sentimentaalisia typeryyksiä, sen metafysiikka kuulostaa pedantilta. Sillä ei ole mitään niitä lahjoja joita hommaan tarvittais. Se on tunnollinen ja raskas, se ei osaa leikkiä. Siltä puuttuu huolettomuutta, taitoa ja suloa. Se minkä muut antavat hienoisesti ymmärtää, se sanoo pitkän kaavan mukaan yxitoikkoisen monisanaisesti. Missä muut liu´uttelevat, se tunkee päälle ja tolkuttaa. Pakinointi ja ironia on sille tuntematonta. Se on tarkka havainnoija, kexeliäs moralisti, mutta siltä puuttuu totaalisesti henkevyys. Vaikka lukee kaikki ne 15-20 romaania mitä se on kyhännyt, ei löydä mitään vizikkäämpää kuin Francoisen pölinä Mensongesissa, tai Opetuslapsessa pappa Carbonnetin turina: yx sanoo kukkelikuu incogniton sijasta, toinen sanoo 4-12 välillä pro catimini. Hra Bourget kerää huolellisesti tämmöisiä hulvattomuuxia; Bouvard ja Pecuchet teki sen paremmin.
ellauri033.html on line 416: Tää erittelyn mestari on liian rehellinen ollaxeen vizikäs. On vaikea sanoa missä kohtaa Hra Bourgetilla puuttuu kepeyttä. Kun se kuvaa don Juania, alta kurkistaa Don Quichotte. Se uhoo, huudahtelee, pahentuu, huokailee, kuzuu avux taivasta ja maata. Aina tulisena ja juhlallisena se pitää traagisena sellaista jota muut ei edes ota vakavasti. Arvoituxet joita se pitää julmina tai jotka aiheuttavat sairasta angstia, on sen lukijattarista vaan hassuja. Muistattexte mitä Claude Larcher sanoi izestään: mua pidetään subtiilina analyytikkona, mä olen kovan luokan tumpelo. Sellasta tumpeloutta sais olla enemmän. Tässä kohtaa Hra Bourget on parempi kuin mondeeni kirjailija, mutta mondeenina kirjailijana se on surkeampi kuin Marcel Prevost.
ellauri033.html on line 418: Zygologina Paul Hra Bourget on pannut moraalin takasin romaaniin. Aikana jolloin suoraviivainen luonnontieteilevä zygologia tukehdutti koko alan, kun sielutiede oli pelkkää ihmiseläimen tutkimusta, Hra Bourget lainasi luonnontieteilijöiden menetelmiä ja sovelsi niitä hormonien sijasta sielun kaiveluun. Tätä arvonimeä en tohdi siltä riisua. Se oli romaaneissa ensimmäisiä ja ehkä väkevin reaktionääri, joka vastusti tuota summittaista väkivaltaa, sielun lyhkäsex myyvää filosofiaa joka palauttaa ihmistoiminnan ruokahaluihin, ja sulkee luonnosta ja taiteesta kaiken mihin materialismi ei ylety. Ikävä kyllä sen reaktio löi aika lailla ylize. Se korvas yhden kaavan toisella: sosiobiologian joka puristaa sielun kuivaxi se korvaa koulusielutieteellä, joka exyy abstraktioihin. Ei siitä synny yhtään todennäköisempiä henkilöitä. Kaikista sen hahmoista ei mikään elä eikä jää mieleen. Sen analyysi rajoittuu hirmu ahtaisiin raameihin, ja sen tyypit on aina samanlaisia.
ellauri033.html on line 420: Hra Bourgetin naiset on niin samanlaisia keskenään että ne menee sekaisin. Miesten joukossa, jos ei lasketa Hubert Liaurania, Rene Vincya tai edes Poyannea, jotka on harvinaisen mitättömiä, ei löydy enää muuta kuin se ikuinen diletantti, tää analyysin "uhri", joka on joka romaanissa eri nimellä tollanen fin-de-siecle lapsukainen, joka alkaa jo hymyilyttää, eikä ole yhtään vähemmän mahtipontinen ja hälyyttävä kuin suurpiirteinen insinööri tai kohtelias tehtaanisäntä. Ruvetessaan zygologixi Hra Bourget unohtaa olla kirjailija. Se sekottaa tieteen, joka kuvaa elämää ja taiteen, joka kyhää sitä. Useet sen kirjoista on vähemmän romaaneja kuin jotain pöpilän sairaskertomuxia.
ellauri033.html on line 422: No se alotti kriitikkona, eikä pääse täplistään. Tyyppien teot on vaan veruke aloittaa viisasteleva pohdinta. (Kukas tästä tulee mieleen? No Esa Sariola!) Hienoa zygologiaa epäilemättä; mutta ois kiva kun toi zygologia ei olis pelkkiä alaviitteitä, joista se pitää enemmän huolta kuin henkilöistänsä, jotka sais elää elämäänsä ilman selityxiä. Hra Bourgetin henkilöt on suoraan sanoen vaan automaatteja. Välillä ne tekee jotain eleitä; heti kun ne liikauttavat edes eväänsä, kirjailija hyökkää väliin ja pitää esitelmän mekaniikasta, joka ei pääty ennenkuin se on osoittanut ihan pikkutarkasti miten kellokoneiston rattaat liikahtivat. Sellasta marginaalihuomautusten zygologiaa. Selitys tarjoillaan eri lautasella. Se tekee siitä muistiinpanoja, niin monisanaisia että ne peittävät koko textin ja tukauduttavat romaanin. Valtaosa sen kirjoista on karkeita luurankoja, jonka jokaiseen koukkuun on kiinnitetty anatominen kyltti. Sen huomas kun Une Idyllestä tehtiin teaterikappale. Näyttämöllä selittäjä piti hiljentää. Vaan banaali raaka melodraama jäi jälelle.
ellauri033.html on line 426: Psykologia on viime aikoina kokenut vallankumouxen jota Hra Bourget ei vitkastele käyttää hyväxi. Ennen piti henkilöiden olla luonteelleen uskollisia, vaan eipä enää, nyt niitä saa muuttaa matkan aikana, ne "kehittyvät". Paremmin sanoen: jokaisella on kallossaan olentoja joita ne ei edes tunnekkaan. Ne voi jäädä tiedostamattomaan syövereihin; mutta kun tilaisuus tulee, ne voivat putkahtaa yllättäen esille, korvata entisen minän, ja siepata sielun panttivangixi. Ei se nyt niin uuttakaan ole. Kyl jo Descartesin aikana ymmärrettiin et persoonallisuus on monimutkainen olio. La Rochefoucauld sanoi että joskus sitä eroaa izestään yhtä paljon kuin muista. Sellaisia ollaan Polleja, maailman monimpia poneja. Ennen näitä hajanaisia persoonallisuuxia vähän liimailtiin kokoon romaaneissa, nyt se ei enää trenditä, vaan romaanikirjailijat ottaa mailizia just noista halkeamista ja säröistä.
ellauri033.html on line 428: Pahimmassa tapauxessa tyypit vois olla ihan erilaisia eri luvuissa. No ei Hra Bourget ihan niin pitkälle mene, vaikka pitääkin kovaa melua ponin minän moneudesta. Useimmiten löytyy vaan kaxi minäehdokasta, esim. Robert Greslou, Loup-Garou ihmissusi, ompasusi joka löytää sisästään kaxi eri oliota, yxi selkeä älykäs rehellinen, kova henkisen työn tekijä, ja toinen pimeä, julma, impulsiivinen. Tai toi Rva de Tillieres, jolla on 2 heilaa, Poyanne ja Casai, jotka tyydyttää sen kahta eri jotain (en sentään sano aukkoa). Vaan Rva Moraine kirjassa Mensonges sisältää kolme persoonallisuutta. Siinä on yx joka tykkää luxuxesta, toinen joka tykkää lemmestä, ja kolmas joka haluu huomiota. Odottakaas! Kun Larcher päättelee: se on aika moni poni, abbe Taconnet vastaa doucement kuin Pirkko: Komplisoituko? ... tiedän, te käytätte nitä sanoja välttääxenne yxinkertaisempia. Se on vaan onneton joka on tunteittensa vallassa. Jos appi on oikeassa, mitä jää Hra Bourgetin zygologisista pölinöistä? Oikeassahan appi on, Suzanne on yxinkertainen elukka. Se mistä Hra Bourget tekee ison numeron koko kirjan pituudelta, voidaan tiivistää tähän: siinä kisailee sielu ja ruumis, enkeli ja nauta. Eikä siinä mitään, mut pitääx siitä tehdä tollasta zygologista sanasalaattia.
ellauri033.html on line 430: Kun Rva de Sauve, joka vielä rakastaakin Huuperttia, antautuu La Croix-Firminille, typerälle vaikka söpölle muskelimasalle, niin Hra Bourget ei tajua siitä enää mitään, ja kuten sanoo Pascal, ezii syytä huokaillen. Oi! se huutaa pateettisesti, julma, julma arvoitus! Miten se saatto tehdä noin? ja onhan se silti se sama misukka... eikö vaan ... Eikä kuitenkaan! Huupertin partneri ei ois voinut tehdä noin... Häh, sekö? Oi! julma, (taas) julma arvoitus! Voi luoja, tarvizeeko noin pyöritellä ja pidellä päätä. 50 sivua myöhemmin sama taas. Vincy yrittää turhaan ratkaista Theresen luonnetta kuin ristikkoa. Bourgeet selittää asian, kuiskuttelee sivusta: Therese on romantikko, ja samalla kertaa intohimoineen; sillä on sentimentaalisia unelmia, mutta myös panohalua, ja aavioero asettui vähäx aikaa sen sydämmen tarpeiden ja aistien tyrannian välille. Ei sen kummempaa, kuten sanotaan. Sama juttu Rva Tillieresin kohdalla. Poyenne on sen sielun rakas, ja Casai, sen ... nojaa, sen mitä Poyanne ei saa tyydytetyxi. Selittely jatkuu loppupeleihiin, spoileria ei jätetä.
ellauri033.html on line 432: Joissakin romaaneissa Hra Bourget ei tyydy vaan kuvaamaan sielujen tilannetta, vaan se asettuu vastustamaan joitain oikeita väitteitä. Opetuslapsessa, esimerkiksi; ja siellä sen analiissi on ihailtavan tarkkaa ja syvällistä (sanoo Pellissier; lue: päädytään katoliseen johtopäätöxeen). En sanoisi samaa Luvatusta maasta enkä Cosmopolixesta. Luvatussa maassa moralisti esittää kysymyxen, mutta zygologi vesittää sen. Ikävä kyllä tässä ei päädytä yhtä selvään loppputulokseen kuin Opetuslapsessa.
ellauri033.html on line 437: Hra Bourget halus olla samalla kertaa moralistinen ja zygologinen kirjailija. Pellissierin miälestä tästä ei tule lasta eikä paskaakaan. Jos se kertoo jostain poikkeustapauxista, mitä niistä jää käteen moralistille? Ei käy, pitää kirjoittaa kunnollisia moraliteetteja tai ei sit ollenkaan. Jos moraalinen johtopäätös ei seuraa annetuista premisseistä loogisesti, mikäs oppitunti se nyt on. Tuumii Pellissier. Ja toistaa et Opetuslapsi on sentään Hra Bourgetin kirjoista väkevin.
ellauri033.html on line 456: Aikasemmat Paulin kirjat oli ollu pessimistisiä laskukkuuden runoelmia. Ei mitään törkeitä rupusakin kuvauxia naturalistityyliin niinkuin Zolalla. Zola on Wn mielestä ihan pasee, niin lääst siisön kun olla voi. Bourget on ylemmän keskiluokan eli herrasväen laulaja, jatkaa ihailemansa yrittäjähenkisen Balzacin kengänjäljissä. Se kuvaa raffinoidumpia fixumpia ihmisiä joilla on makua, pankinjohtajia ja hammaslääkäreitä, ja niiden sisäisiä mielenliikkeitä, just niinkun Mirkku, Aarne ja Sariolan Esa.
ellauri033.html on line 460: Hippolyte Taine mainitaan pahisten joukossa. Taine oli ranskalainen kirjallisuuden ja muunkin vehkeilyn historioizija, taantumuxellinen kyllä mutta maallinen, jota piispa Dupanloup vainosi kuin susi. Zola ei tykännyt kun Taine johtii kirjallisuuden liian suoraan kirjailijan taustasta. Kyllä taiteilijankin pitää jotain saada vaivan palkaxi. Tätähän mä oon tässä koittanut korjata, kun käytän tätä henkilö ja elämä metodia. Taine tais olla äidin poika, ainakin sen isä kuoli sen pienenä ollessa. Jeesuxen elämänkerturi Renan on jo tuttu sapajou-apinoista. Tainea haukuskelee kaikki, kun se ei osannut olla selkeästi sitä eikä tätä. Sellanen kentiesmies. Hippolyte Taine. Tintissä oli professori Hippolyte Bergamotte. Mutta Taine on enemmän luihun Aristide Filosellen näköinen. Ihan on samixet.
ellauri033.html on line 474: Nick Carter on kuvitteellinen etsivä, joka esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1886. Hahmon loivat alun perin yhdysvaltalaiset Ormond G. Smith ja John R. Coryell. Vuosina 1943–1955 Carter seikkaili radiokuunnelmissa. James Bondin tultua suosituksi Nick Carterista tehtiin kovaotteinen salainen agentti, josta useat kirjoittajat tekivät suosituksi tulleita kioskikirjoja. Suomeksi Nick Carter -sarjassa on ilmestynyt 229 kirjaa vuosina 1966–1992.
ellauri033.html on line 479: Jos ne ei kerro omia tarinoitaan, kirjailijat kexii juonia uutisista tai vanhemmasta viihteestä, esim myyteistä. Disciplen taustalla oli joku affaire Chambige, ilmeisesti jonkun Paulin kaverin tunaroima Klasu ja Ebba tapaus, jossa Klasu muka ampuu vahingossa oman pään ohi ensin nitistettyään menestyxekkäästi Ebban. Tästä nuoriso oppii ampumaan huonosti, tuumii Bourget ja päättää kirjoittaa siitä opettavaisen romaanin. Sekaan voi laittaa paljon monarkismia ja mies-ja ääniperiaatteen pelkoa, puhumattakaan nais-ja ääniperiaattesta. Plus muuta naisten halvexuntaa ja niistä viisastelua. Proustin hyvä puoli sentään on et se on kiinnostunut vaan ja yxinomaan persereijistä.
ellauri033.html on line 500: Ah! urhea keskiluokka! se huoahtaa. Huoh. Siitä on nuosnut uutteria upseereja, däppäriä diplomaatteja, eteviä professoreja (oyez! oyez!), ehjiä artisteja! Mut sit on näitä kelvottomia poliitikkoja, jotka ajaa mies- ja ääniperiaatetta ja päästävät keskinkertaisuuxia meidän johtopaikoille. Ei enemmistö voi päättää, enemmistöhän on laahusta, totaalisia idiootteja. Mehän keskiluokka ollaan täällä parhaimmistoa. Ei me siis olla turhia, vaikka sota hävittiin. Mut me haudotaan revanshia! Sakuille pannaan vielä päihin, odottakaapas vaan. (No on sitä saanut odottaa. Ranskixet odotti kaxi maailmansotaa tumput suorina et muut hoiteli sakut niiden puolesta.)
ellauri033.html on line 504: Ootko messissä? Jos oot niin kiitos ja kädenpuristus. Jos et, niin on kaksi vaihtoehtoa: 1) olet kyyninen viziniekka. Pelailet pelejä ja haet voittoa. Harjoitat minäkulttia, sosiaalidarwinismia. Oot fin de siècle olemassaolon taistelija, joka laskee voiton pennosina. Jopa niin nihilisti, et ajattelet mun, köyhän akateemikon, olevan samoja miehiä. No en varmaana ole, en ole viziniekka vähän vähää, en ymmärrä yxinkertaisintakaan viziä. Tänne kuuluu sosialistitkin, ne on naurettavia. Nää siis on tämmösiä tieteellisiä epikuurolaisia. (Tulihan se sieltä!) Toinen tyyppi 2) on raffinoitu ja ymmärtää finessejä, delikaatti mutta jo ikävystynyt vähän kaikkeen, Jan Blomstedt-kaliiperin haukotuttava haukottelija. Ymmärtää muitakin arvoja kuin pennoset, mutta arvorelativistina luulee, että kaikissa on hyvät ja huonot puolensa. Eikä ole, piru vie! Mun arvoissa on vaan hyviä puolia, muilla vaan huonoja! Ei käy ettei usko mihinkään, pitää uskoa johonkin, ja se joku on isiltä peritty katolinen usko! Jossette usko niin isi kyllä suuttuu, tekee teidät perinnöttömäx! Ootte toisenlaisia egoisteja, subtiileja, vaihdatte vaihtoehtoisia totuuxia kuin purkkakuvia. Tämmönen intellektualismi on kuivaa ja kylmää kuin mannerilmasto. Tulkaa mukaan katoliseen menoon, siellä on kuumia ja märkiä kohtauxia! Tiedän, olen ollut mukana. Elekee siis olla 1) sensuelleja positivisteja eikä 2) intellektuelleja sofisteja. Olkaa 3) epäsensuelleja anti-intellektuelleja! Hedelmistään puu tunnetaan, sanoi hengellinen johtaja. Olkaa viikunoita, älkää kriikunoita! Appelsiineja, ei omppuja! (Mitä tää tarkoittaa, en tiedä izekään, mutta kuulosti hyvältä.)
ellauri033.html on line 528: Jos osaa kunnolla vetää naruista ja soveltaa dramaattista ironiaa maailman menoon, niin ei tarvi enää hölmöiltä kysyä mielipidettä. Google ja muut suoramainonnan plus somen parissa työskentelevät tekee sitä jo aika hyvällä menestyxellä. Isoista joukoista voi aika hyvin ennustaa mikä menee kaupaxi, niinkuin käsidesi, aseet, hengityssuojaimet ja vessapaperi nyt lopun aikoina.
ellauri033.html on line 536: Tän kirjan oletus ja väitös ovat aivan perseestä. Polle ei suostu tajuumaan tieteen peruslähtökohtaa. Tieteessä ei saa olla opetuslapsia, ei auktoriteetteja, joita pelätään kuin jumalaa tai tykätään kuin hullu puurosta. Tieteessä on puhe maailman menosta, ei näistä anteroista muita enempää eikä vähempää. Jos sitä ei tajua, niin on anterosentrinen apina.
ellauri033.html on line 538: Mut Polle ei voi tajuta sitä, kun se on patakonservatiivi ja narsisti kirjailija. Sen proffallekin on sen mielestä yleisö pääasia. Tänkään takia mä en oo koskaan halunnut mitään julkaista! Mun jutut on niin mainioita, et jos mä julkaisisin ne, niin kaikki alkais juosta mun perässä kuin Tom Hanxin bändärit siinä retardileffassa. Sit mä jossain keskilännessä saisin tarpeexeni ja sanoisin: I feel tired, I think I´m gonna home now. Ja kaikki järkyttyis. Life ain´t a box of chocolates, you know. Useimmissa konvehdeissa on kuitenkin vaan pahanmakuista ötköä. Shit happens.
ellauri033.html on line 542: Sixte lukee oppipojan tunnustuxia. Se on onneton kun se on kunniattomana posessa kansalaisluottamusta vailla. Sen paras piirre omasta miälestä noin zygologina on skizous, sillä on selkeesti erixeen yliminä ja "se". Ize se on se superego eikä "se". Kaikki haluu aina olla supermiehiä eikä wunderdoggeja. Roopelta kuoli isä pienenä, väpelö pedantti inisevä insinööri, matikkapää (mitä Polle ei ole takuulla). Väpelö oli poikakin, pelkäs muita ihmisiä ja inhos visiittejä. Liian vähän koululiikuntaa, vapaaliikkeitä, tuumii Paavali. Isänperintöä kaikki, sillä oli suonissa liitupölyä. Roopen (lue Pollen) mielestä ruipelot ei pysty vastustamaan himoja, siihen tarvitaan lihaxia, hiiri antaa perään himolle vaikka pienelle. Iskäkin sai mielettömiä raivareita välillä. Isoiskäkin oli puolihullu ja puolilandepaukku kaiken kukkuraxi.
ellauri033.html on line 574: Setämieskirjailijat, kuis ollakaan, kirjottaa nenäkkäistä nuorista miehistä jotka ezii izeään omasta ja naisystävien pyllyvälistä. Näitä piisaa. Pieru exyxissä itkevät ja nussivat nuoria huoria ja/tai ahnaita puumia. Nuorten miesten esikoisromaanint ja leffat tuppaa olemaan sellaisia vielä tänäkin päivänä, ja varmaan tulee olemaan maailman tappiin asti. Pyllyvälistä se minuus on löytyvä. No se tappikin voi siinä olla jo arvaamattoman lähellä. Hukkapätkän mainizemia ja muita seuraavassa taulukossa:
ellauri033.html on line 587: Sixte lukee siis edelleen ihmishukan kertomusta tapahtumista markiisin huvilinnassa. Eri narsistista textiä. Minkähän verran tässä on omaelämäkerrallista? Ainakin se varmaan et ihmissusi alias Bourget oli tyttöystävien mielestä nätti poika, ja se että sitä rotinkaisena otti suunnattomasti päähän, mut samalla vähän himotti markiisin lihasaivoinen pikkuwiixinen pikkusikareja poltteleva aatelispoika joka osas razastaa, miekkailla ja pelaa biljardia. Rotinkainen Bourget tunsi vaan pelin taskuversion.
ellauri033.html on line 589: Nyt alkaa Pollen snobimaisuus nostaa päätänsä. Tää ompasusi, joka siis on varottava esimerkki siitä mihin mal du siecle johtaa harhaanohjatuissa nuorissa, tää rotinkainen (kuten Polle) vihaa 1) aatelisia 2) rojalisteja 3) armeijaheppuja, ja yrittää olla vihaamatta sakuja, koska sen ihailemat Kant, Schopenhauer, Lotze, Fechner, Helmholtz ja Wundt on makkaramiehiä. Kardinaalimunaus! Edellisiä siis 1)-3) pitää ihailla ja jälkimmäisiä, siis sakuja vihata. Se on ranskalaista patriotismia.
ellauri033.html on line 591: Sanoo mitä sanoo, pikku kotiope on kade isobroidimaiselle kreiville, niinkuin moni väpelömpi pikkuveli fyysisesti ylivoimaiselle veljelle, nimiä nyt mainizematta. Goethen Faust oli samalla lailla kade Mefistolle, väittää Polle. Amielin päiväkirja ilmestyi näihin samoihin aikoihin, siinä vasta vätys. Se oli Kristinan mielikirjoja. Muakin teini-ikäisenä vitutti et olin niin väpelö. Koitin koulumatkalla opetella kävelemään reippaammin ja heiluttamaan käsiä. Jossain Johannexen seurakuntakodin kohdalla, missä Ilmo Launis ja sen pojat pehmitti Jöpiä. Seurauxet on vieläkin nähtävissä jönsin henkisessä habituxessa. Vallatonta ja vakavaa.
ellauri033.html on line 597: Toinen suosittu temppu on valehtelu, kiinnitetään huomio jollain kexityllä tai väritetyllä jutulla. Paizi mun äiti ei pidä enää meetvuastista. Rikun pojat panosti tähän. Mytomaani äiti roolimallina. Sekin sujuu Gresloulta. Varmaan Pollekin käytti sitä jo äidin kaa. Maailman monimmassa ponissa on monta monessa.
ellauri033.html on line 606: Näistä mietteistä tai Pappuxen apuviivoista meni Unto Remexen pää sekaisin kuin ilvexen pohjoisessa asuvan sedän. Miten se sai hengen izeltän ei kai sanottu. Onhan pohjoisen asukkailla aseita. Oliko Untolla perettä? Se oli onnettoman ja ujon oloinen. Pesemättömässä villapuserossa haisi hieltä. Se oli Hintikan opetuslapsi niinkuin minäkin. Mut se ei ymmärtänyt tehdä pilaa mestarista. Pollekin on täysin huumoriton. Se on vaarallista, puuttuu suhteettomuudentajua. Siitä syntyy hihhuleita ja nazeja. Onnettomia murhaajia ja kiukkusia herhiläisiä. Huumorin tärkein tehtävä on purkaa normeja. Naura sinäkin sanoi kumikana.
ellauri033.html on line 620: Passow jätti opinnot kesken kun pääsi yliopex Weimariin kiitos Goethen. Niinkuin se yx Hintikan etukenoinen oppipoika pohjoisessa asuvaxi proffaxi, Juha Manninen sen nimi oli, entinen jauhiainen (ehkä nykyinenkin, en tunne paremmin) joka ei sitten koskaan väitellyt, kun ei tarvinnut. Toisin kuin ryhditön partajehu Juha Manninen, sileäleuka Franz kannatti voimailua, aiheutti kuuluisan Beslauer Turnfehden vetelysten kieltäytyessä vapaaliikkeistä akateemisen vapauden nimessä. No ei, tämä nykysessä Puolan Wroslawissa käyty kiista keppijumpasta 1819 sai vakavampia poliittis-kumouxellisia sävyjä, jotka kirjailija Kotzebuhen murhan jälkeen sai keisari Wilhelmin säätämään jumppakieltolain. Kerran niinkin päin. Vuonna 1819 alkoi Sinebrychoff panna Helsingissä Koffia.
ellauri033.html on line 624: Deterministinenkin maailma voi olla ja onkin kaoottinen. Kattilassa hämmennetty vesi ja pullataikina on ennustamattomia. Vaikka täysin deterministisiä. Pane se piippuusi ja polta. Piipusta noseva savukin on kaoottinen. Epälineaarinen differentiaaliyhtälö on ratkeamaton. Perhosen lento näyttääkin siltä. Sää osataan ilmottaa etukäteen niin hyvin että porukka suuttuu kun se menee väärin. Tänään piti tulla kaunista, meillehän luvattiin. Eipäs kukaan ennustanut koronaa. Vaik olihan se ihan ennustettavaa, et joku kulkutauti tulee, kun on tää apinoiden kasvuräjähdys. 3G lisäapinaa jo tällä vuosituhannella, 20 vuodessa. Järkyttävää. Tätä mahollisuuta ei Polle ota lukuun. Tää on paljon pahempi kuin moraalittomuuden paapa. Tää on pahempi kuin apinoien kärhämien kakka. Tää on melkein kuin (kuiskaten) paska.
ellauri033.html on line 626: Kyllä me ollaan kamalia eläimiä. Tää on yhtä kaaosta. Lopun ajan vizauxia. Maailmanlopun enteitä.
ellauri033.html on line 628: Kumma kyllä mä paikka paikoin tykkään Paulin kirjasta. Ehkä vahingossa se löytää jyvän vapaan tahdon ja determinismin pulmasta. Nimittäin sen ettei koko pulmaa olekaan. Sama ilmiö näyttää toimijasta vapaalta ja tarkkailijasta pakonomaiselta. Se on se sama ilmiö kuin että kun on hullu tietää olevansa hullu, ja käyttäytyy hullun lailla tavallaan puolitahallaan. Voimatta sillekään kuitenkaan mitään.
ellauri033.html on line 632: Spinozalla on teoreemana might is right. Haanpää päätyi samaan lopputulemaan. Se on ratki axiomaattista. Oikein on pelisäännön mukaista, ja pelisäännöt ratkee voimasuhteista. Aristoteles ja Rawlskin sanoo niin. Ei se ole muuta kuin Newtonin laki voimien resultantista siirrettynä elolliseen maailmaan.
ellauri033.html on line 636: No joo, pääasia on ettei pidä izeään kovin tärkeenä. Ei fatalismi ole pointti, kyllä sattumakin kelpaa yhtä hyvin. Se, mistä tulee harmia, on et ezii jotain tarkotusta izelleen tai maailman menolle. Ei niitä ole, turha skizota. Pikku mittakaavassa sopii kyllä optimoida, mut on bittikarttavirhe yleistää peliteoria koskemaan koko maailman menoa.
ellauri033.html on line 638: Apinan iäisyyden paras toivo - jos se ylipäänsä on niin tärkeetä - on bylsintä, jotta sen geenit edes jatkaa maista vaellustansa. Tai sit voit tandoorikanan lailla toivoa, ezun meemit jättää kylmään kiveen jotain jälkeä. Kuten myös esim. homo Yeats. Tai Horatius: monumentum aere perennius.
ellauri033.html on line 665: Kun Piki sekoo, ei kukaan yritäkkään enää vakuuttaa sitä että kaikki on ize asiassa kunnossa. Se vaan otetaan sisään funnyfarmille ja pumpataan täyteen neurolepteja. Ja kuinka ollakkaan, muutaman viikon kuluttua se on taas raiteillaan kuin Märklinin vinon suistunut sähköveturi. Sitten siihen tehoo taas neuvot, houkutus ja uhkailu.
ellauri033.html on line 733: 1999 maailman 6G:nnelle tulijalle oli suht asiallinen. Sekin

ellauri033.html on line 749: Seku luki pienenä M.M.Kayen dekkarin Kuolema kulki Kashmirissa. Sekin asui Intiassa pienenä. Pienenä siirtomaissa asuneista naiskirjailijoista sais jo Wikipedialuettelon. Onkohan siellä jo sellainen? Ois kiva lukea toikin, mut nyt on kirjastot kiinni, pandemia eeku pahenee.
ellauri033.html on line 766: Väli-Amerikassa sijaitseva Honduras on espanjan kieltä osaavalle Hakkaraiselle tuttu maa, sillä hän vieraili maassa ennen politiikkaan siirtymistään useasti. Hakkarainen työskenteli maassa aikoinaan sahatöissä.
ellauri033.html on line 778: Kun nyt luen Albert Camun Rutosta Isä Panelouxin saarnaa ruton vaivaamalle Oranin kaupungille, huomaan taas selvästi, mix heittäytyminen jonkun herrajumalan jalkoihin on mulle ihan mahdoton ajatus. Se perimmäinen syy on, että jokainen tarjolle tuotu jumala on musta liian säälittävä henkilö, nilkkimäinen paskiainen kerta kaikkiaan. Mä oisin halunnut et se ylipäällikkö olis oikeesti jotain superia eikä vaan joku nilkki törkimys. Mut en osaa edes kuvitellakaan, millainen se supermies edes olisi, että se täyttäisi mun pääsyvaatimuxet. Tai nainen, ize asiassa mieluummin, vaikka todennäköisimmin se ei tarvis sukuelimiä olleskaan, mitäs se niillä tekisi. Mix sen edes pitäs olla erityisesti varustettu tän säälittävän apinan killukkeilla, pärstävärkillä ja logolla, ja pelata sen tiimissä. Ei, se ei vaan kerta kaikkiaan pelitä, ei kukaan joka vähänkin muistuttaa jotain tavallista tallaajaa, edes sen verran että sen kanssa voi normaalisti keskustella, jopa esittää vaatimuxia kuin Kaarlo Syväntö, ei täytä tilausta. Oiskohan perusvika se, etten mä ole riittävästi koskaan ihaillut edes omia vanhempiani, izestäni puhumattakaan? Ja lähimmäisiä mä lähinnä enimmäxeen inhoan. Tää Panelouxin pätkä on oireellinen, siinä ongelma näyttäytyy koko radollisuudessaan.
ellauri033.html on line 780: Tänä päivänä rutto vaanii teitä, ja se merkizee sitä, että on tullut hetki, jolloin teidän on pysähdyttävä ajattelemaan. Vanhurskaiden ei tarvize olla peloissaan, mutta pilkkaajat vaviskoot. Maailmankaikkeuden suunnattomassa riihessä on leppymätön vizaus puiva inhimillistä eloa kunnes akanat saadaan erotetuxi jyvistä. Akanoita on oleva enemmän kuin jyviä, kuzuttuja enemmän kuin valittuja, eikä tätä onnettomuutta ole tahtonut jumala. ... Mutta näin ei ole voinut jatkua. Hän, jonka anteexiantavat kasvot niin kauan ovat kurkottaneet tämän kaupungin ihmisten puoleen, on väsynyt odottamaan, pettynyt jumalallisessa toivossaan ja kääntänyt kasvonsa pois. ... Kirkossa päräytti joku sieraimiaan kuin malttamaton hevonen. ... Paneloux vaikeni, tukka ozalla ...
ellauri033.html on line 791: Laamanni evp Lindgren kaavailee muistelmia. Rutossa

ellauri033.html on line 813: Alphonse Marie Louis de Prat de Lamartine (1790 1869) oli ranskalainen kirjailija, runoilija ja poliitikko. Hänet tunnetaan omaelämäkerrallisesta runosta Le Lac ("Järvi"), joka kuvaa polttavaa rakkaussuhdetta rakastavaisten välillä rakkauden niistämän miehen näkökulmasta. Lamartine tunnettiin taitavana ranskankielisen runomitan käyttäjänä. Hän oli yksi harvoista runoilijoista, joka toimi myös politiikassa.
ellauri033.html on line 1023: Et l’amante et l’amant sur l’aile du génie ja salarakkaat neron siivellä
ellauri033.html on line 1035: Ainsi le voyageur qui dans son court passage Niinkuin merimatkailija joka risteilyllä
ellauri033.html on line 1073: Emile Laure oli II maailmansodan armeijankenraali Vauclusesta, Vichy-luopio, mitäs se puuhaa Lamartinen runossa? Sori my bad, puhe on jostain toisesta Lauresta. No Vauclusessa on myös ravintola Petrarque et Laure, josta jenkkivieraat sanovat: Good food but lousy service. Koska Vauclusessa on Mont Ventoux, jolle Petrarca kipusi jollain wanderungilla: For pleasure alone he climbed Mont Ventoux, which rises to more than six thousand feet, beyond Vaucluse. It was no great feat, of course; but he was the first recorded Alpinist of modern times, the first to climb a mountain merely for the delight of looking from its top. (Or almost the first; for in a high pasture he met an old shepherd, who said that fifty years before he had attained the summit, and had got nothing from it save toil and repentance and torn clothing.) Petrarch was dazed and stirred by the view of the Alps, the mountains around Lyons, the Rhone, the Bay of Marseilles. He took Augustine´s Confessions from his pocket and reflected that his climb was merely an allegory of aspiration toward a better life. Vanha paimen oli tyytyväinen kun joku oli vielä tyhmempi kuin se, niinkuin Roope ezimässä nelikulmaisia munia.
ellauri033.html on line 1095: Näin opetti tiedemies opetuslapselle. Katuvainen opetuslapsi joka vinkuu Charlotten perään ei koe helpotusta, vaan tunnustaa eläneensä tiedemiehenä vastoin luontoaan, au rebours de sa nature. Tosta au reboursista tuli mieleen deekukirjailijat samaan aikaan toisaalla, de Huysmans ja Villiers.
ellauri033.html on line 1108: Atteint d´un cancer des voies digestives lors de l´hiver 1888-1889, Villiers ne peut plus travailler, et Mallarmé doit ouvrir une « cotisation amicale » parmi ses amis pour subvenir à ses besoins et à ceux de sa famille. Le 12 juillet 1889, il est transféré à la clinique des Frères Saint-Jean-de-Dieu, rue Oudinot, à Paris. Se sentant à l´article de la mort, il rédige, le 12 août, un testament où il reconnaît son fils Victor et épouse in extremis Marie Dantine, le 14 août, afin de légitimer son fils. À noter que, juste avant de mourir, il aurait eu ces derniers mots passés à la postérité : « Eh bien, je m´en souviendrai de cette planète ! »
ellauri033.html on line 1163: Auguste Maurice Barrès (19. elokuuta 1862 Charmes-sur-Moselle – 5. joulukuuta 1923 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, tyhjäntoimittaja ja poliitikko, joka vaikutti ranskalaisen nationalismin pahentumiseen Saxan-Ranskan sodan turpasaunan jäljiltä. Uudestaan olis tullut turpaan Fifille maailmansodissa saxanpaimenkoiralta ellei ois apuun tullut anglosaxiboxeri ja transatlanttinen buldoggi. Räyh räyh! Vuh! Uyyylll! Koirat ärisevät toistensa turkissa.
ellauri033.html on line 1171: Vuosina 1897–1902 ilmestyneessä toisessa romaanitrilogiassaan Le Roman de l’énergie nationale (”Kansallisen energian romaani”) Barrès käsittelee muun muassa suhdettaan kotiseutuunsa Lothringeniin (Lorraine). Teosten sanoma kuvastaa hänen omaksumaansa nationalistista katsomusta: side synnyinseutuun ja menneisiin sukupolviin muovaa yksilöt, joten kotiseudun hylkääminen johtaa yksilöllisen identiteetin menettämiseen ja kärsimykseen. Barrèsin myöhemmät romaanit Au Service de l’Allemagne (1905) ja Metzin tyttö (Colette Baudoche, 1909) käsittelevät Saksaan liitetyn Elsass-Lothringenin ranskalaisten asukkaiden lojaliteettiristiriitoja. Näitä teoksia käytettiin Ranskassa sotapropagandana ensimmäisen maailmansodan aikana. Meidän yöjuna pysähtyi Metzissä kun oltiin interreilillä. Tyttöjä ei näkynyt. Paizi Helmiä.
ellauri033.html on line 1173: Barrés valittiin uudelleen edustajainkamariin Neuilly-sur-Seinen edustajana vuonna 1906 ja hän säilytti paikkansa kuolemaansa asti. Oltuaan aiemmin kiivas parlamentarismin vastustaja hän pehmensi mielipiteitään toisella edustajakaudellaan. Tottakai kun oli ize sisällä. Hänet valittiin vuonna 1906 myös Ranskan akatemiaan runoilija José-Maria de Heredialta vapautuneelle tuolille. Toivottavasti sillä oli nasta. Barrès tuki Paul Déroulèden julkaisemaa Le Drapeau -lehteä ja Déroulèden kuoltua vuonna 1914 hänet valittiin tämän perustaman Ligue des Patriotes -järjestön puheenjohtajaksi. Ensimmäisen maailmansodan aikana Barrés antoi tukensa poliittiset rintamalinjat ylittäneelle kansallisen yhtenäisyyden hallitukselle (union sacrée, ”pyhä liitto”). Vittu kun joku sanoo sanan "pyhä" mä poistan varmistimen harmistimesta. Sodan jälkeen hän vaati Ranskan sotilaallista läsnäoloa Reinillä ja Versailles’n rauhansopimuksen ehtojen tinkimätöntä toimeenpanoa. Voiko läpipaskiaisempaa enää olla. Se ei ole vaan hunsvotti, vaan jätkä, hampuusi! Soitan piiskan!
ellauri033.html on line 1177: Barrèsin varhaistuotanto innoitti monia nuoremman sukupolven ranskalaisia kirjailijoita, kuten Marcel Proust, André Gide, Henry de Montherlant, Jean Cocteau ja François Mauriac. Ikäviä tyyppejä nääkin valtaosalta. (Kukas se Cocteau taas oli? Sekö pipopäinen sukeltaja? Ei se oli Cousteau. Jean Cocteau oli Georgetten läheinen ystävä, joka oli kirjailija Maurice Leblancin sisar, joka Maurice kirjotti Arsene Lupineja. Niistä oli puhe Maurice Maeterlinckin kohalla.)
ellauri033.html on line 1179: "Uutta" Maurin kansallisuusajattelussa oli muun muassa sen korostaminen, että nationalismi sulki Ranskassa asuneet ulkomaalaiset kansakunnan ulkopuolelle. Barrès vaikutti Charles Maurrasin rinnalla keskeisesti Ranskan äärinationalistien aatemaailman muotoiluun. Mauri ei ollut rojalisti kuten Bourges, ei tietenkään kun oli ize tasavallan kahvassa. Näillä eväillä ei auta ranskisten paljon Hitler-porukoille vittuilla. Samoja koiranvittuja oli ja on rajan molemmilla puolilla.
ellauri033.html on line 1181: Jean Maurice Eugène Clément Cocteau (5. heinäkuuta 1889 – 11. lokakuuta 1963) oli ranskalainen surrealistinen runoilija, kirjailija, muotoilija ja filmintekijä. Hänellä on monipuolinen ja laaja tuotanto, jossa aiheita on käsitelty uudella tavalla.
ellauri034.html on line 31: Kirjan fläpistä: Hans Fallada, parina viime vuosikymmenenä kaikkialla maailmassa suuren suosion saavuttanut saxalainen kirjailija on syntynyt 1893 Greifswaldisssa Preussin Pommerissa. Hänen isänsä oli juristi, mutta koulunkäynnin lopetettuaan nuori Rudolf Ditzen, joka on kirjailijan porvarillinen nimi, toimi kuitenkin useita vuosia käytännöllisillä aloilla, mm. maataloustyöläisen, kirjanpitäjän, kauppaedustajan yms. ammateissa. Hän kirjoitti pari expressionistista romaania ajan tyylin mukaisesti. Kuitenkin vasta 1931 ilmestyneellä ajankuvauxellaan "Bauern, Bonzen und Bomben" hän herätti julkisuudessa suurempaa huomiota erikoisesti voimaaan tyylinsa perusteella. Sitä seurasi sitten sarja romaaneja - mm 1932 "Mikä nyt eteen, Pinneberg" (mullon se) - joiden ansiosta hänestä tuli eräs nazi-Saxan luetuimmista kirjailijoista. Hans Falladan romaanien runsaaseen detaljirikkauteen yhdistyy kirjailijan harvinaisen voimakas elävöittämisen lahja: hänen teostensa sivuilla se maailma, jota hän pyrkii kulloinkin kuvaamaan, elää todella aitona ja rikkaana. (Ei sanaakaan sen viinankäytöstä eikä elinikäisestä morfiiniriippuvuudesta - niistä varmaan oli tässä apua). Kaiken pohjalla on lisäxi hienotunteista huumoria sekä lämmintä ja ystävällistä humaniteettia, joka kuitenkin välttää kaikkea näkyvää paatosta ja toistaalta taas tietoisesti korostavaa sentimentaalisuuttakin. Näine avuineen hänen kertomataiteensa on lämmittävää ja samalla mukaansatempaavaa, joka on siten myös selityxenä hänen suureen yleisönsuosioonsa.
ellauri034.html on line 69: samoilla liskoaivoilla puuhaamassa just samalla lailla uutta polvea.

ellauri034.html on line 78: samastua niihin ja lähteä mukaan samoihin romansseihin, seikkailuihin, sotiin.

ellauri034.html on line 116: Sauronin silmä kääntyy viirikukon lailla tuulen mukaan kulloinkin vallizevaan ilmansuuntaan.
ellauri034.html on line 128: "Ei pelota koronat", Bile-Dani ja Eve somettivat Balille matkustaessaan - jäivät jumiin loman jälkeen: "Lentokentällä maailmanlopun meininki"

ellauri034.html on line 131: Daniel ”Dani” Lehtonen ja Eveliina ”Eve” Uosukainen kertovat somessa jääneensä jumiin Indonesian Balille. Pariskunta matkasi kaukomaille 6. maaliskuuta ja uhosi somessa lähdön hetkellä, että ”ei pelota koronat”. Kaksikon oli tarkoitus viettää reissussa kuukauden päivät.

ellauri034.html on line 136: – Koko päivä on jonotettu puhelimessa linjoilla, että pääsis läpi selvittämään asiaa ja ihanien apuvoimienkin kera (kiitos). Käyty myös lentokentällä selvittämässä asiaa (ja siellä oli muuten ihan maailmanlopun meininki, ahdistava), mutta ei selvinnyt sieltäkään, Eve kertoo lentohärdellistä.
ellauri034.html on line 140: – Vihdoin nyt päivän päätteeksi saatiin yhteys lentoyhtiöön! Vaikka alkuun näyttikin huonolta kun eka vastaus oli, että ei ole kun vasta 31.3. tilaa lennoille, niin saatiin kuin saatiinkin meille paikat sunnuntaille lennolle kotia, Eve kirjoittaa.
ellauri034.html on line 146: – Toivottavasti muutkin maailmalle jumiin jääneet sais lennot pian kotia. Voimia kaikille tähän haastavaan tilanteeseen ja muistetaan olla toistemme tukena! Kaikki painii saman asian kanssa, mutta vain vähän eri tavoilla, joten eihän myöskään vähätellä kenenkään avun ja tuen tarvetta.
ellauri034.html on line 174: > > vähän. Just six floridlaiset nuoret kusipäät chillailee rannoilla. Pitäis

ellauri034.html on line 177: > > to 19. maalisk. 2020 klo 23.39 Kristina Carlson (kristinacarl@gmail.com)

ellauri034.html on line 183: > > > kyllä itse kaupassa. "Sehän on kielletty vain 70-vuotiailta, ei

ellauri034.html on line 184: > > > 90-vuotiailta", hän sanoi. Olisin tarjoutunut tuomaan hänen ovensa taakse

ellauri034.html on line 221: Mähän selkeesti peukutan noita pehmyreitä, äidin poika olenkin: tävskytti, imupeukalo, pösä sölsnami, märkyri, pelkuri, tätimies. Naisia tässei juuri vielä ole. Ja puuttuu sarake niille joilla oli hyvä suhde molempiin vanhempiin. Epikuros saatto olla sellanen, ehkä Eskikin. Silti mä luulen et ne oli enempi äidin poikia. Epikuros päästi naiset jopa kuulijoixi filosofipiireihin. Niin Eskikin. Vauzivau. Mussetin siirsin märkyristä puolikuivurixi, siinä on aika paljon taipumusta hartailuun ja naisvihaan. Se ihannoi saitaa isäänsä sopivasti vasta sen kuoltua kun se ei voi enää vekuttaa. Niin Arttu perkelekkin. Hande Mäkelä lasketaan puolikuivurixi sekin, kylmiö.
ellauri034.html on line 245: turhan sälän, vallan ja kumikaulailevan ajankulun tuotannon.

ellauri034.html on line 270: It is possible that it may at some point come to feel inescapable, not in the way that the truth is inescapable, but in the way that a jail is.
ellauri034.html on line 290:

Maailman sodista

Pahempia kuin nää "ylilyönnit" on jenkki"oikeuden" tavalliset käytännöt. Vankilat on nöyryytyslaitoxia, oikeudenkäynnit televisioituja farsseja, pahimmat tapauxet kuskataan Guantanamoon ja kidutetaan siellä, nöyryytetään mumslimeita kostoxi tuplatorneista. Ne nyt jouti mennäkin, rahavallan törkeet tuplafäkkisormet. Sit oli se Abu Ghraib "skandaali", missä apinan lailla irvistelevät jenkkisotilaat näytti peukku ylös merkkiä alastoman mumslimiruumiskasan päällä. Kaikenlaista ihan samanlaista sikailua kuin karja-aidan toisellakin puolella. Ei helvetti, ne on nää apinat ize, ei mikään paha meemi, joka näitä teettää. Just samanlaista meinikiä on jenkkivankiloissa, sanoo lähde. The human animal is capable of behaviors unimagined by our rational actor models, and even by our most resolutely "behavioral" brands of law and economics.
ellauri036.html on line 1992: Stooan tiimihenkisemmät lakimiehet ei haaveilleetkaan hierarkian poistosta. Ne ei kantilaisesti kuvitelleet et maailma on tasavertaisen herrasväen ostospaikka. Ne tiesi että apinahommeleissa on kyse suosinnasta ja arvovallan käytöstä. Ratkaistava ongelma on miten valtaapitävien tulee käsitellä vallanalaisia. Hierarkiaa ei voi poistaa, voi vaan koittaa saada sen lutviutumaan. Ei tää homma ole mitään Marttakerhon yhteiskivaa. Stooalaisten approach oli paljon lähempänä nykyajan lainkäyttöä kuin Martan utopiat. Stooalainen homma toimii just koska se on vallanpitäjien filosofiaa vallanalaisia vastaan, niinkuin vaikka Seneca. Stooalainen neuvo ruumiskasojen päällä hyppimiseen on: tapetaan ne vaan kylmän rauhallisesti siistiin riviin, ja hypitään vasta kotona eikä telkkarissa helvetti. Jätetään tappaminen ammattilaisille, ne on opetettu pitämään turhat tunteet kurissa. Bisnes as usual, no hard feelings, no harm done. (James Q. Whitman)
ellauri036.html on line 2054: Siitä myös seuraa että jokaisessa sellaisessa komennossa on nilkkejä, välistä vetäjiä ja omaan pussiin kerääjiä. Sama mitkä ne ns. yhteiset pelisäännöt on, ne muuttuu vaan vedätyxen kehyxixi. Siinä suhteessa ei kommunistinen meininki ollut yhtään länkkäreitä huonompi. Se oli paljon tehottomampi kuin kapitalistinen riistomeininki, mutta sehän olis maailman nykyisessä konkurssissa vaan hyvä asia.
ellauri036.html on line 2075: Jo siinä vaiheessa koronaviruspandemia oli riistänyt kymmenien tuhansien ihmisten hengen. Se oli pysäyttänyt käytännössä koko maailman talouselämän, miljardien kristittyjen pidättäessä yhä hengitystään naama sinisenä. Kohta on kyllä pakko vetää henkeä, ja montakohan siinäkin saa taas tartunnan.
ellauri036.html on line 2085: Nyt ei ole juhla. Juuri tänään koko maailmalla on hätä. Vessapaperikin alkaa olla vähissä. Vaik hetkinen, kristikunta, eikös paras pitänyt olla vielä edessä? Eikös se ole tässä juuri luvassa? Paapa tulee, oletko valmis? Mä oon vaaalmiis! Tuu pyyhkimään!
ellauri036.html on line 2099: Kotitonttu Dobby on jotain koiran ja palvelusväen väliltä. Tämmöinen satumaailma on oiva paikka kansoittaa kaikenlaisilla epäsikiöillä, joilla on vastineensa myös todellisuudessa, ainakin jonkun J.K.Rowlingin päässä vallizevassa sellaisessa.
ellauri036.html on line 2118: Kivoja kilpailuja ja suoritusmerkkejä.
ellauri036.html on line 2141: Jästi (engl. pössyke) on nimitys henkilöille, jotka eivät pysty taikomaan ja jotka eivät ole syntyneet velhomaailmaan, siis vastakohta noidille ja velhoille. Sellaisia velhoja, jotka ovat jästisyntyisiä, saatetaan kutsua pilkkanimellä kuraverinen. Jästi on esimerkki niistä lukuisista uudissanoista, jotka on luotu nimenomaan Harry Potter -kirjasarjan maailmaa varten. Aikaisemmin se on esiintynyt muun muassa sanassa "jästipää". Miten niin uudissana? Sehän on ruåzia ja tarkoittaa hiivaa. Hiiva jäst, hevonen häst, pappi präst. Sana on ehkä selvimipiä rasismin tuntomerkkejä J.K.Rowlingin kirjoissa. Niitä on siellä kuin Vilkkilässä Feelix-kissoja.
ellauri036.html on line 2152: Älisijät (engl. Daesh) eli ankeuttajat ovat sieluttomia olentoja, joita pidetään iljettävimpinä olentoina maan päällä. Ne ovat sieluja imeviä loisia. Kirjoissa ankeuttajien kuvaillaan olevan sähläminmuotoisia, noin kolmen metrin mittaisia hahmoja, jotka ovat mustan, vain niljakkaat kädet paljastavan burkan peitossa. Haamumaisilla älisijöillä ei ole lainkaan silmiä ja suun kohdalla on suuri aukko. Älisijät lisääntyvät kuin sienet, pimeissä ja kosteissa paikoissa, luoden tiheää ja hyytävää sumua. Älisijät omaavat ilmeisesti muutaman taikakyvyn, joista tärkein on kyky liitää (elokuvissa räjähtää). Älisijöiden älykkyydestä on vaan vihjailtu, mutta niiden oletetaan olevan silti tuntevia, sillä niiden on nähty johtavan kapinoita ja ne tietävät kuinka käyttää kykyjään.
ellauri036.html on line 2164: Taikaministeriö (engl. 10 Downing St) on fiktiivinen poliittinen elin, joka päättää brittiaailman asioista. Taikaministeriö sijaitsee Lontoossa maan alla, ja siellä työskentelee muun muassa Die Fuhrerinin ihailema taikaministeri BoJo. Bozon ihailema taikaministeri oli rautarouva "The Witch is Dead" Meg Thatcher. Ministeriö osoittautuu usein korruptoituneeksi, jopa diktaattorimaiseksi hallitukseksi, joka pyrkii pikemminkin peittelemään ja kiistämään yhteisönsä epäkohtia kuin korjaamaan niitä. Tää on die Führerinin mielestä valitettavaa mutta ymmärrettävää, kuten myös Voldemortin paluu USA:n presidentixi. Ministeriö on nyt Voldemortin vallassa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, dementoi die Führerin.
ellauri037.html on line 36: Mun tän kaleidoskooppisilpun tarkoitus ei oo postmodernisti huijata, se ei ole apinan koijausta kuten Italo Calvinon peilailijaliikemiehen, pikku-Maken, Paul Austerin tai Salman Rushdien vastaava, vaik onkin yhtä narsistista. Kun olen autisti mä huvitan vaan izeäni. Vedän modernisti käteen, en postmodernisti nenästä.
ellauri037.html on line 45: James täyttää 90 tänä vuonna jos elää elokuuhun asti. Sen nimi oli Tommy pienenä ja sittemmin Big Tam. Sean mätki ekaa vaimoa näyttelijä Cilentoa, jonka kanssa sillä on poika Jason. Toka vaimo, vuotta sitä vanhempi marokkolainen Micheline, jonka se nai 45-vuotiaana, on pitänyt sen kurissa. Antti Niemen nuorempi kuranssari Nadja on dumpannut jo sen. Antista tuli ehkä liian patriarkan näköinen, vanha kaljupää. James pelasi luteenhajuisen Cilantron päällä potkupalloa, vaan Michelinin hännän alla vaarattomammin 3 reiän golfia. Jamesin mökkinaapuri on Hollannin kuningas. Niillä on yhteinen helikopteripaikka. Joskus kun James lennähtää mökille on paikalla jo Willemin ökykopteri. Se ottaa Jamesta niin päähän että. Nemin heila Grimm on samaa kadehdittavaa pitkää mustaa miestyyppiä. Fred Karlsson oli aika lailla James Bondin näköinen.
ellauri037.html on line 51: Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Joskus hämmästyttää samankaltaisuudet, joskus erot. Kaiken takana on sattuma ja suuret luvut. Kun apina puree koiraa, se on uutinen, kun koira puree takaisin, se ei ole. Siitä ei tehdä numeroa.
ellauri037.html on line 62: Tushkin, sanoi Pushkin Boldinon syksynä (Болдинская осень 1830) kolerakaranteenissa ja jo alkoi lyyti kirjoittaa. Suurta taidetta syntyy myös nyt, koronaepidemian aikana, neuvoo HS:n sunnuntaitoimittaja tiistaina. Se kaipaa uimahalliin, ei tunnu enää koosherilta vaipanvälissä. Aika suosii tee-se-izekirjailijoita, jotka vasta löytävät lahjansa laatikosta. Textilaatikot pursuavat, runot jopa naurattavat. Mun runot voi lukea kokonaan nettiversiona el Laurin verkkosivuilta. Paizi salaiset.
ellauri037.html on line 81:

Kreisibailausta videolla