ellauri054.html on line 66: Comeniuksen tuotanto on yli 200 teosta, ja useita käsikirjoituksia on tullut päivänvaloon vasta omana aikanamme. Varsin dramaattinen oli myös hänen suuren pansofisen pääteoksensa kohtalo. Sitä ei yrityksistä huolimatta painettu ja käsikirjoitus kulkeutui lopulta pietistien mukana Saksan Halleen August Hermann Francken laitosten kirjastoon. Hallessa teoksesta painettiin sen ensimmäinen osa, Panegersia (1702), mutta ilmeisesti ankaran kritiikin takia käsikirjoitus katosi lopulta kirjaston mittaviin kokoelmiin, josta sen lopulta löysi professori Dimitri Tschizewskij 1930-luvun puolivälissä. Monien tutkijoiden vuosien ponnistelujen tuloksena tämä ihmiskunnan uudistamiseen tähtäävä pansofinen suurteos painettiin Prahassa vuonna 1966.
ellauri054.html on line 93: Vuosien kuluessa Comeniuksesta tuli kärsimätön. Hän uskoi Jeesuksen palaavan tietyn vuosimäärän kuluttua joko tämän syntymästä tai kuolemasta. Näistä kummastakin tämä aika tuli kuluneeksi hänen aikanaan, mutta elämänsä loppuun asti Comenius odotti kuumeisesti Kristuksen hyvin pikaista paluuta, jota ei kuitenkaan tullut. Comenius alkoi viimeisinä vuosinaan työstää Clamores Eliae -nimistä teosta, jossa hän profeetalliseen tapaan ”Elian hengessä” julistaa suuren sapatin koittamisesta, sekä yleisen sopimuksen ja sovinnon saavuttamisesta koko ihmiskunnan hyväksi. Teos jäi keskeneräiseksi ja käsikirjoitus löydettiin vasta omana aikanamme.
ellauri112.html on line 188: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava... On puhuttu niin paljon Renanin »skeptillisyydestä». Jotka tahtovat olla oikein moderneja, hekkumoivat niillä »Dyb af Skepsis» (Brandes), joita he näkevät Renanin harmittomimpienkin ajatusten alla. Muistuu mieleen »keisarin uudet vaatteet» ... Vastakkainen leiri näkee tässä epäilyssä, tässä hiljaisessa hymyssä, törkeää rienausta. Mutta oikeastaan Renan on »skeptikko» vain siksi, että hän niin mielellään tutkistelee asioita, joihin ei ajatuksemme anna mitään lopullista vastausta, joihin nähden vapaasti liikkuva pro et contra on ylin viisaus. Taasen syy siihen, että Renan alituisesti palaa uudelleen tutkistelemaan elämän ja maailman mahdollisuuksia ja tulevaisuuden perspektiivejä, vaikkei hän koskaan pääse pitemmälle kuin noihin »ehkä» ja »kenties», on luullakseni haettava hänen uskonnollisesta »dilettantismistaan». Lapsuutensa ja nuoruutensa hartaasta ja ylevästä katoolisuudesta vieraantui Renan vain järkensä, ei koskaan tunteensa puolesta. Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus. Tämä alituinen ja yhä uudistuva askarteleminen perspektiivien kanssa, joista hän kuitenkin kerran on luopunut, on yhteydessä Renanin luonteen päättämättömyyden kanssa. Tämä päättämättömyys oli hänessä niin silmiinpistävä, että hänen vanha ystävänsä Berthelot saattaa epäillä olisiko Renan koskaan lopullisesti rikkonut väliänsä kirkon kanssa, ellei hänellä olisi ollut tukenaan sisarensa Henriette, voimakas, päättäväinen, syvä luonne, joka kaukaa lähettämillään kirjeillä auttoi Renanin seuraamaan vakaumustaan. Palatakseni takaisin käsitteisiin »nisus» ja »élan vital», on sanottava että ne eivät toisistaan eroa vain siinä, että edellinen on latinaa, jälkimäinen ranskaa! Renanin »nisus» laahaa alituisesti liepeissään tuote »ehkä» ja »kenties ei kuitenkaan». Renan on alituisesti tietoinen siitä, että metafyysillinen filosofia on pelkkää runoilua, mielikuvituksen leikkiä, jolla on tosin lakastumaton viehätyksensä, mutta joka on otettava cum grano salis. »Renanismin» rinnalla on »bergsonismi» karkeasti dogmaatinen. Empimättä uskoo Bergson metafyysillisiin kangastuksiinsa, jotka runollisen mielikuvituksen näkyinä kieltämättä ovat mukaansatempaavan kauniit.-- Kolmas yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on kenties kaikista mieltäkiinnittävin. Se koskee spekulatiivisen järjen kantavuutta tiedonlähteenä ja spekulatiivisen tiedon arvoa. Renanin käsitys filosofian olennosta ja tehtävästä on kenties hieman huojuva. Mutta siinä suhteessa on se selvä, että hänen mielestään spekulatiivinen filosofia, jolla muka on oma tiedelähteensä ja omat metodinsa, on vähänarvoinen. Kaikki suuret filosofit ovat olleet suuria tiedemiehiä; Aristoteles, Descartes, Leibniz, Kant tiesivät kaiken, mitä heidän vuosisatansakin. Ne ajat taas, jolloin filosofia on muuttunut »spesialiteetiksi», ovat olleet sen alennuksen kausia. Sellainen oli myöhempi kartesiolaisuus (Malebranche), sellainen Renanin nuoruudessa Saksan spekulatiivinen idealismi. Meidän aikanamme näyttävät pitkin koko rintamaa tieteet, joko historialliset tai luonnontieteet, olevan määrätyt ottamaan vastaan filosofian perinnön. Filosofian täytyy tulla tieteelliseksi, ellei se tahdo tulla Penelopen kankaaksi, jota lakkaamatta ja aina turhaan aletaan uudelleen. Ja Renan uskoo, että sensijaan kuin edellisinä vuosisatoina luonnontieteet tuottivat parhaan aineiston filosofisille aateskeluille, »historia on meidän aikamme todellinen filosofia» (Essais de morale et de critique, s. 83).
ellauri216.html on line 1103: Evakuoidut munkit veivät mukanaan kaiken arvokkaimman, mukaan lukien alkuperäisen Valaamin Jumalanäidin ikonin (ikonimaalari - Hieromonk Alipy. maailmassa - Aleksei Konstantinov), muita pyhäkköjä ja kelloja (meidän aikanamme kirkkojen välinen neuvotteluja alkuperäisen Valaamin Jumalanäidin ikonin palauttamisesta Valaamin luostariin on käyty ROC ja FOC yli 20 vuoden ajan). 18. maaliskuuta 1940 Laatokan vesillä soi 12 harvinaista kirkastuskatedraalin suuren kellon iskua, jotka ilmoittivat luostarin elinkaaren päättymisestä. Munkit asettuivat asumaan Heinäveden kaupunkiin Papinniemen kartanolle, jonne he perustivat Uuden Valamon luostarin. Ulkomailta saatiin lahjoituksia luostarin jälleenrakentamiseen - 25 629,25 markkaa Tolstoi-rahastolta ja (22. kesäkuuta 1940) - 50 000 markkaa paavilta. Evakuoinnin aikaan luostarin veljiä oli 173 henkilöä, joista 123 oli talonpoikia, 23 kaupunkilaisia, kaksi papistoa ja kaksi perinnöllistä aatelista. Melkein kaikki olivat lukutaitoisia - puolilukutaitoisia oli vain 14.
ellauri274.html on line 182: 1:28:20 власти в Германии а в наше время из Украины они стали делать антироссию 1:28:20 Saksan viranomaiset ja meidän aikanamme Ukrainasta he alkoivat tehdä Venäjän vastaisia
ellauri276.html on line 1092: And a plentiful harvest in time we will yield. ja runsaan sadon aikanamme annamme.
ellauri297.html on line 486: Kun Jeesus perusti uudelleen Jumalan kansan ( am ), se oli ihmisten yhteisö, joka teki juuri tätä. He tekivät samaa ja suurempaakin työtä, paremmalla palkalla. Jeesuksen oman arvion mukaan työtä ihmisten yhteyden palauttamiseksi Jumalan ja toistensa kanssa, mitä Jeesus kykeni saamaan aikaan lyhyenä aikanamme (predikaatti puuttuu). Aloimme epäonnistua tässä näkemyksessämme, kun instituutioimme Jumalan kansan ja symbioottiset organisaatiot kasvoivat ja ottivat vallan kirkon muodossa. Vaihdoimme ihmisen kukoistukseen johtavan suoran sielujen välisen kommunikoinnin epäsuoraan kukoistukseen. Ajattelimme, että jos kukoistaminen on kaiken suora pääte, niin ihmisille ei tarvitse kommunikoida, heidän täytyy nähdä ja kuulla ja puhua ja syödä ja kukoistaa kaikin mahdollisin tavoin ja mahdollisimman tehokkaasti. Tämä johti siihen, että toissijainen käyttöliittymä välitti "istu alas, ole hiljaa ja kuuntele Raamatun kertomustasi ja asettu sitten jonoon ja ota muru ja istu alas, Ruhama näyttää olevan vapaana."
ellauri368.html on line 221: Monet rabbit eivät kuitenkaan katsoneet sitä päin tästä näkökulmasta. Yleinen mielipide heidän keskuudessaan oli parodiaa vastaan. Heidän mielestään parodia heikensi alkuperäistä, varsinkin kun alkuperäinen oli uskonnollinen teksti, jopa puhdas sellainen. Jotkut pitivät pyhien tekstien jäljittelyä pyhäinhäväistyksenä. Omana aikanamme, protesti parodiaa vastaan ​​ei ole kokonaan vaientunut. Ei vain konservatiiviset rabbit, mutta jopa miehet, jotka kuuluvat progressiiviseen siipeen on nousseet avoimesti tätä haarakirjallisuutta vastaan.
ellauri378.html on line 261: Ei kenenkään kanssa. Kyse on vain tarinasta, jota kerrottiin leirinuotiolla Lähi-idässä. Joku kirjoitti tarinan muistiin ja se päätyi raamattuun. Koomista on se, että joku meidän aikanamme ottaa nämä... Lue lisää »
xxx/ellauri139.html on line 236: "Jo kauan minua on vaivannut eräs ajatus, kirjoittaa Dostojevski, mutta olen pelännyt tehdä siitä romaania, sillä ajatus on liian vaikea - enkä ole ollut siihen valmistautunut, vaikka ajatus on kovin viehättävä ja minä pidän siitä. Tämä idea on luoda täysin erinomainen apina. En voi kuvitella sen vaikeampaa tehtävää, erityisesti meidän aikanamme... tämä ajatus on vähäinen joissakin taiteellisissa suhteissa, mutta vain muutamissa, mutta sellainen on kuitenkin täysin tarpeellinen. Vain epätoivoinen tilanteeni on pakottanut minut käymään käsiksi tähän sietämättömään ajatukseen. Otin riskin kuin ruletissa: "ehkä" se kynän alla aukeaa!" («Kirjeet», osa. II, s. 61).
xxx/ellauri281.html on line 232: Joskin hän huomauttaa, ettei näe tämän tapahtuvan ”meidän elinaikanamme”.

xxx/ellauri388.html on line 245: Freud osoitti myös ymmärrystä panohalulle. "Tehtävä hillitä niin voimakas vaisto kuin seksuaalinen impulssi, muuten kuin antamalla sille tyydytystä", hän kirjoittaa, "on tehtävä, joka voi käyttää miehen koko voiman. Alistus sublimaatiolla, ohjaamalla seksuaaliset voimat korkeampaan sivilisaatioon, voi onnistua vähemmistön kanssa, ja näilläkin vain hetken, vähiten kiihkeän nuoruuden vuosien aikana. Useimmat muut tulevat neuroottisiksi tai muutoin surullisiksi. Kokemus osoittaa, että suurin osa yhteiskuntamme muodostavista ihmisistä on perustuslaillisesti epätasa-arvoinen pidättäytymisen tehtävän suhteen. Sanomme todellakin, että taistelu tämän voimakkaan impulssin kanssa ja taistelun painottaminen sielun elämän eettisiin ja esteettisiin voimiin vaatii "teräs" luonnetta, ja muutamille suotuisasti järjestäytyneille luonteille tämä on totta; on myös tunnustettava, että meidän aikanamme näin leimattu yksilöllisen luonteen erilaistuminen tulee mahdolliseksi vain seksuaalisten rajoitusten kautta. Mutta ylivoimaisesti suurimmassa osassa tapauksista kamppailu aistillisuuden kanssa kuluttaa käytettävissä olevan luonteen energian, ja tämä juuri silloin, kun nuori mies tarvitsee kaiken voimansa voittaakseen paikkansa maailmassa."
12