ellauri017.html on line 1034: Al-Ma'munin, seitsemännen Abbasidi-kalifin, Ali al-Ridhan, Muhammedin lapsenlapsenpojan ja aikakautensa merkittävän tutkijan, Ali al-Ridhan, Ali al-Ridhan, kuulusteltiin Tooran kautta todistaakseen, että sekä Jeesus että Muhammed olivat profeettoja. Useiden todisteidensa joukossa al-Ridha viittaa Jesajan kirjaan, jossa todetaan, että "Sha'ya (Jesaiah), profeetta, sanoi Toorassa siitä, mitä sinä ja kumppanisi sanotte 'Olen nähnyt kaksi ratsastajaa, joille (Hän) valaisi maan. Yksi heistä oli aasin selässä ja toinen kamelin selässä. Kuka on aasin ratsastaja ja kuka kamelin ratsastaja?"" Exilarch ei voinut vastata varmuudella. Al-Ridha jatkaa toteamalla, että "Aasin ratsastaja on 'Isa (Jeesus); ja kamelin ratsastaja on Muhammed, Allah siunatkoon häntä ja hänen perhettään. Kiellätkö sen että tämä (lausunto) on Toorassa?" Rabbi vastaa: "Ei, en kiellä sitä, mutten myönnäkään."
ellauri052.html on line 685: T.E. Lawrence oli siis toisen polven bastardi (mä yhdennentoista). Ei sukua D.H. Lawrencelle jolta tuli tää Lady Chatterleyn rakastaja samoihin aikoihin. Englantilaisen kirjailija D. H. Lawrencen romaani vuodelta 1928 julkaistiin alun perin Italiassa Britannian sensuurikiellon vuoksi ja romaani julkaistiin kirjailijan kotimaassa vasta vuonna 1960. Pirkko ja CEC oli piilottaneet sen makuuhuoneeseen kirjahyllyn välin. D.H. nousi oman aikakautensa ikoniksi aikana, johon Sigmund Freudilla ja Friedrich Nietzschellä oli suuri vaikutus. Kuollessaan häntä pidettiin pornografina (kiitos Restif), joka oli tuhlannut lahjakkuutensa. E. M. Forster kyseenalaisti tämän näkemyksen kirjoittamassaan kuolinuutisessa ja sanoi Lawrencen olevan sukupolvemme kekseliäin kirjailija. Oliko sekin siis sankareita sukkahousuissa?
ellauri095.html on line 446: Hänen eroottinen väsäilynsä oli henkisest ja fyysisest lahja dramaattisille hinaajille Swinburnesta Oscar Wildeen, jotka hyötyi nänen esimerkkinsä vapauttavasta vaikutuksesta. Tollasta varhaisdekadenssia. Yksikään hänen aikakautensa runoilija ilmaissut syvällisemmin tiettyjä keskeisiä viktoriaanisia huolia: metafyysistä epävarmuutta, seksuaalista ahdistusta ja ajan pelkoa.
ellauri117.html on line 183: Englantilaisen kirjailija D. H. Lawrencen romaani vuodelta 1928 julkaistiin alun perin Italiassa Britannian sensuurikiellon vuoksi ja romaani julkaistiin kirjailijan kotimaassa vasta vuonna 1960. Pirkko ja CEC oli piilottaneet sen makuuhuoneeseen kirjahyllyn väliin. D.H. nousi oman aikakautensa ikoniksi aikana, johon Sigmund Freudilla ja Friedrich Nietzschellä oli suuri vaikutus. Kuollessaan häntä pidettiin pornografina (kiitos Restif), joka oli tuhlannut lahjakkuutensa. E. M. Forster kyseenalaisti tämän näkemyksen kirjoittamassaan kuolinuutisessa ja sanoi Lawrencen olevan sukupolvemme kekseliäin kirjailija. Oliko sekin siis sankareita sukkahousuissa?
ellauri362.html on line 400: Isä piti aikaansa moraalisesti "pehmeänä" ja "rappeutuneena", mikä johtui pääasiassa lepsusta lasten kouluttamisesta ja kurittamisesta kotona ja koulussa. Hän pyrki "taistelemaan" aikakautensa "heikkoutta" pitkälle kehitetyllä järjestelmällä, jonka tarkoituksena oli tehdä lapsista tottelevaisia ​​ja alistuvia aikuisille. Hän odotti, että hänen käskynsä johtaisivat parempaan yhteiskuntaan ja "rotuun". (Niinkuin kohtapuoliin johtivatkin.) Isä sovelsi näitä samoja perusperiaatteita kasvattaessaan omia lapsiaan, mukaan lukien Daniel Paulin ja toisen pojan, Daniel Gustavin, vanhimman, joka myös hulluuntui ja teki itsemurhan 30-vuotiaana. Psykiatrit ja psykoanalyytikot pitävät edellisen, Daniel Paulin tapausta klassisena vainoharhaisuuden ja skitsofrenian mallina, mutta Freud ja Bleuler pojan sairauden analyyseissä eivät "kyenneet" yhdistämään Daniel Paulin outoja kokemuksia, joiden vuoksi häntä pidettiin hulluna hänen isänsä lastenkasvatustapoihin.
xxx/ellauri128.html on line 42: Musta kyllä näyttää että useimmat aforismit on joko työllä ja vaivalla muotoiltuja truismeja tai sitten jotain yrityxiä hätkähdyttää porvaria. Eihän noin lyhkäseen textinpätkään voikaan sisältyä paljon paskaakaan. Niiden kirjoittajat ovat oman aikakautensa julkkixia, aika iso osa niin mitättömiä ettei niitä muista enää kukaan. Silti se et niiden nimi mainitaan perässä sulkeissa tekee töräyxistä joteskin erinomaisempia.
xxx/ellauri298.html on line 497: Alapuro kiteyttää (kiteytti) asian niin, että vaikka sosiologia tieteenä on (oli) edelleen vahvasti hengissä, se ei ole enää aikakautensa karismaattinen muotoilija. Kaikkein haikeimman arvion antaa (antoi) Antti Eskola. – Aikoinaan me uskoimme tietoon ja valistukseen. Ajattelimme, että jos tieteen keinoin ihmiselle kerrotaan, kuinka tosiasiat ovat ja miten yhteiskunta toimii, se johtaa muutokseen. Oli virhe uskoa niin. Eivät ihmiset vapautta halua vaan rahaa, ja rahan puutteessa edes viihdettä. Panem et circenses. Odi profanum vulgus et arceo. Pecunia non olet.
7