ellauri014.html on line 1925: aikakausien hiljaa valuessa pois. Kaikki liikkuva
ellauri038.html on line 311: Mutta mitä merkizee sata miljoonaa kuollutta? Kun sota on ohi, tuskin enää tiedetäänkään, millainen on kuollut. Ja koska kuollut tuntematon merkizee jotakin vain sille, joka on hänet nähnyt, ei 100M aikakausien taipaleelle jäänyttä ruumista paina kuvitelmissa enempää kuin savu.


ellauri046.html on line 472: Bon marche oli kellosepän poika kuten Rousseau. Koko valistuxen aikakausi oli porvareiden juhlaa. Kun niitä onnisti ne pääsi aatelisten parhaaseen a-ryhmään.
ellauri048.html on line 84: Herkät pääsi vauhtiin kun järjen aikakausi päättyi järkimiehen Ludwig XIV:n

ellauri049.html on line 200: Uuno Kailas lopetti yliopisto-opinnot vuonna 1926 ja heittäytyi täysin runoilijan ja homoilijan uralle. Runoilijan maine mutta myös rappio kasvoivat yhtäaikaisesti. Kailaan elämässä oli muutamia lyhytaikaisia ihmissuhteita. Samanaikaisesti hänellä oli virkoja ja toimia aikakausi- ja sanomalehdissä, jotka rauhoittivat Kailaan mieltä hetkellisesti. Samalla tasapainoinen elämä hidasti runoilijan oman tuotannon kirjoittamista. Kailaan neljännen runoteoksen Paljain jaloin (1928) valmistumisen
ellauri051.html on line 1806: 1194 A few quadrillions of eras, a few octillions of cubic leagues, do not hazard the span or make it impatient, 1194 Muutama kvadriljoona aikakausia, muutama oktillijoona kuutioliigaa, eivät vaaranna jänneväliä tai tee siitä kärsimätöntä,
ellauri058.html on line 424: Journalistinen kriitikko on kaikkein lähimpänä suurta yleisöään. Kriitikko pyrkii tällöin kirjoittamaan selkokielellä ja kiinnostamaan mahdollisimman suurta lukijapiiriä. Yleensä tämä on itsetarkoituksellista ja yleisön makua kosiskelevaa. Hurri toteaa, että monet aikakausi-ja iltapäivälehdet saattavat toteuttaa tämänkaltaista kritiikkiä. (Hurri 1993: 51.)
ellauri095.html on line 444: Dantesta vielä tämä. Osittain hänen saavutuksensa oli sijainen: hän sinkitti muita monin tavoin, joita ei ollut helppo mitata. Kriitikot ovat eri mieltä Rossettin runollisen saavutuksen laadusta ja mieltymyksistään hänen työnsä eri aikakausiin. Rossettin tuotantoa on vaikeaa ajoittaa tai jakaa jaksoihin, sillä hän jatkuvasti väkersi nuorena aloittamiaan runoja. Monista varhaisista runoista - Siunattu Damozel, Sisar Helen, Niniven taakka, Muotokuva, Jenny, Dante at Verona ja useista soneteista – tuli vähitellen lähes läpi kumitettuja. Vaikka hän oli uransa aikana huolissaan monista samoista teemoista - idealisoitu, ohikiitävä rakkaus ja pettymys - Rossettin keskimmäisessä ja myöhemmässä runoudessa, seksuaalisesta rakkaudesta tuli lähes epätoivoinen halu ylittää aika. Intohimon etu ei ole nautinto tai molemminpuolinen rentoutuminen, vaan koskettava toivo, että hetki voisi kestää kauemmin kuin viiden piston verran. Ei se voi.
ellauri096.html on line 388: Jumalan valtiossa Augustinus puolusti näkemystä, jota kutsuttaisiin nykyään nuoren maan kreationismiksi. Hän hylkäsi sekä pakanoiden ehdottaman ajatuksen ihmissuvun kuolemattomuudesta että joidenkin hänen aikansa kreikkalaisten ja egyptiläisten näkemykset aikakausista, koska ne erosivat kirkon pyhistä kirjoituksista:
ellauri107.html on line 613: Tästä eteenpäin jokainen suuri kulttuuriaikakausi on muotoillut tätä alkuperäistä rakennetta, ja joka paikassa samaan suuntaan. Sivistyxen kasvaessa vaatimuxet kasvoivat naisen suojelemisexi miehen barbaarista mielivaltaa vastaan. Toisaalta kaikkialla hänen ylivaltansa vaimoon ja lapsiin nähden säilyi varmana. Miehestä tuli humaani patriarkka, vaimon hellä herra, muttei sentään ikinä vaimoa tunnustettu täysvaltaisexi kumppanixi.
ellauri118.html on line 410: 1Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
ellauri142.html on line 551: Kapteeni Kalpa esiintyy uudestaan tässä jaxossa, vaikka vaan samannimisenä aikakautena. Mahakalpa (suuri, pitkä aikakausi) on sama kuin 311 040 000 000 000 meidän aurinkokuntamme vuotta. Aurinko muodostui vajaa viisi miljardia vuotta sitten, ja energiaa se alkoi tuottaa noin 4,6 miljardia vuotta sitten. Eliskä mahakalpa on aika vitun paljon vanhempi kuin se. Ize asiassa se on aika vitun paljon vanhempi kuin koko universumi, jonka iäxi on arvioitu jotain 13Gv. Mahakalpaan mahtuu useampia big bangeja kun on kuultu tänään koko iltana, vaikka niitäkin on ollut ihan riittävästi.
ellauri222.html on line 1082: Roope Änkkä kiihtyi jälleen. Hän otti jalastaan tohvelin ja laski sen kahvipöydällä olevalle kirjalle tai albumille ja silloin tällöin pani sen takaisin jalkaansa. Hän sanoi että kristinusko oli alkuaan tarkoitettu alhaisille ja orjille, minkä vuoksi ristiin naulitseminen ja kaikki sellaiset rangaistukset ja kärsimykset olivat välttämättömiä. Mutta vastanavalla, onnen navalla, pitäisi olla jotakin yhtä suurenmoista. Iloa ilman syntiä, rakkautta ilman pimeyttä, hilpeätä vaurautta. Eivätkä asiat aina menisi pieleen. Oi yltäkylläisen rakkauden ja uuden ihmisen suuri aikakausi! Ei enää köyhä, tietämätön, rujo, valheen käpristämä olento, valehtelija kehdosta saakka, köyhyyden ruoskima, pelkuruudesta pahalle haiseva, kateuden tunkioon uponnut, tunteiden saavuttamattomissa kuin kaali, toukka kauneudelle, rapu velvollisuudelle, huolten kotelon rihmaa suustaan valuttava. Ei kyyneleitä millä itkeä, ei hengitystä nauruun, julma, kylmä, loinen, kavala, ruikuttaja, pelkuri ja laiskuri. Äkseerattu kuin preussilainen joka vapisee ärjyvän kersantin edessä. Äyk.
ellauri223.html on line 46: Käkättävä Sale luki Mexicossa kirjasta, johon oli koottu eri aikakausien unelmavaltioita eli utopioita. Niiden joukossa oli tää ennestään mulle tuntematon Tommaso. Kyllä sekin kuvitelma oli vitun dystooppista totalitarismia. Apinoiden planeetta muistutti termiittipesää enemmän kuin Tommason myöhemmän maanmiehen, bensa-aseman kattoon jalat alaspäin ripustetun, kärpästen vaivaaman Mussolinin pahimmissakaan painajaisissa.
ellauri246.html on line 62: Sachs alkoi seitsemäntoistavuotiaana kirjoittaa runoja, joita julkaistiin 1920- ja 1930-luvuilla lehdissä ja aikakausijulkaisuissa. Runot olivat romanttisia ja melko sovinnaisia, niille hymähdeltiin ja naurettiinkin Berliinin kirjallisuuspiireissä. Isänsä kuoltua vuonna 1930 Sachs jäi asumaan äitinsä kanssa. Hän oli yksinäinen nuori nainen ja hänen ainoan nuoruudenrakkautensa henkilöllisyys on salaperäisyyden peitossa. Miehestä tiedetään ainoastaan, ettei hän ollut juutalainen ja että hän oli vastarintaliikkeessä ja sai surmansa keskitysleirillä. Jos se oli ylipäänsä miekkonen, kenties Nelly piti salaa tytöistä.
ellauri246.html on line 490: Tällainen ulkoasu mahdollistaa varovaisesti arvioinnin paitsi itse, vaan myös moderni maailma ja oma ikä. Runoiden pölyisyys osoittaa 1960-luvun lopun 1960-luvun lopun vastaiset antito-genemantiariset runot - 1970-luvun alussa. Ne on esitetty miehen lyyr- lyyrillisessä sankarissa, joka oli aikaisemmin ja jolla oli rohkeutta julkaista mielipiteensä. Nämä ovat ns. "Rooman Cycle" - "Anno Domini", "Post Aetatem Nostram", "Rooman ystävän kirjaimet", jossa Rooman hallitsevan luokan tilausten lähettämisen kautta Neuvostoliittoon, Brodsky paljastaa Neuvostoliiton keisarillisen luonnepolitiikan. Rooma - Neuvostoliiton metafora, ottaen juuret Venäjän ajatuksesta kolmantena Roomana. Brodsky on tietoinen roomalaisista, eli ei vähiten, Stoikin ja Patrician Hengestä. Eräänlainen diptych on runo "Anno Domini" ja "Post Aetatem Nostram". ("Meidän aikakausi" ja "Meidän aikakauden jälkeen".
ellauri247.html on line 61: Nyt ilmestyvä Suuri Kaskukirja on laajin, mitä suomen kielellä koskaan on ilmestynyt. Se sisältää lähes 3000 kaskua maailman kaikilta kolkilta ja eri aikakausilta. Esikuvana olen käyttänyt amerikkalaista Edmund Fullerin toimittamaa Thesaurus of Anecdotes -nimistä taskukirjaa, jonka käyttöoikeuden kustantaja on hankkinut ja josta olen ammentanut lähes yhdeksansataa kaskna.
ellauri254.html on line 604: Claude-Henri de Rouvroy, Saint-Simonin kreivi (17. lokakuuta 1760 Pariisi – 19. toukokuuta 1825 Pariisi) oli ranskalainen taloustieteilijä ja filosofi, jota pidetään ranskalaisen sosialismin perustajana. Saint-Simonin mukaan historia on jatkuva prosessi, jossa jokainen aikakausi lopulta muodostuu kehityksen jarruksi, josta on siirryttävä seuraavaan aikakauteen. Kehityksen välttämättömyyden syy on ilmiöiden sisältämissä ristiriidoissa. On suuntauduttava kohti parempaa tulevaisuutta.
ellauri267.html on line 1337: Keskiaikainen Portugali näkee jälleenvalloituksen, muslimien karkottamisen ja kuningaskunnan nousun Burgundin dynastian ja myöhemmin Avis-vuokra-autokuninkaiden kanssa. Vaikka naapurimaiden Kastilian kanssa käydään konflikteja ja sotia, aikakausi oli Disneyn kuvaaman kultaisen ajan todistaja. Tämän jälkeen seurasi taantuman aikakausi, jota seurasi Hapspurgien valtaistuimen valtaaminen. Tämä kesti vuosina 1580-1640, jolloin Braganzan muotitalo palautti monarkian.
ellauri276.html on line 929: Augustilainen kirjallisuus (jota kutsutaan joskus harhaanjohtavasti Georgian kirjallisuudeksi) on brittiläisen kirjallisuuden tyyli, joka tuotettiin kuningatar Annen, kuningas Yrjö I:n ja Yrjö II:n hallituskaudella 1700-luvun alkupuoliskolla ja päättyi 1740-luvulle, jolloin Alexander Pope ja Jonathan Swift kellistyivät vuonna 1744 ja 1745. Se oli kirjallinen aikakausi, johon kuului romaanin nopea kehitys, satiirin räjähdys, draaman mutaatio poliittisesta satiirista melodraamaa ja kehitys kohti henkilökohtaisen tutkimisen runoutta. Filosofiassa se oli aika, jota yhä enemmän hallitsi empirismi, kun taas poliittisen taloustieteen kirjoituksissa se merkitsi merkantilismin kehittymistä muodollisena filosofiana, kapitalismin kehitystä ja kaupan voittoa.
ellauri313.html on line 54: – Olen tavoitellut pikemminkin sellaisia rakenteita, jotka toistuvat eri ajattelijoilla ja eri aikakausina. Olen koettanut purkaa niitä ja rakentaa uudelleen.
ellauri321.html on line 449: Juan kuuli ytimekkäitä väitteitä, kuten esimerkiksi: Pörssi ei ole alkanut noteerata hyvinvointia. Tämä on uusi pääoman aikakausi. ... Juan rupesi ajattelemaan onko sanoilla yleensä lainkaan mitään merkitystä. Ani harvoin ne merkizevät sitä, mitä niiden käyttäjät ajattelevat, ja usein ne ovat yhtä merkityxettömiä kun sammakkojen kurnutus. Yhdexän kymmenestä kaikista puhutuista sanoista oli papukaijan rääkynää, pelkästään toistettuja sanoja, kuin paljosta käytöstä kuluneita rahoja, jotka kiertävät kädestä käteen. Kraak kraak, käkäkäkää. Senaatti on ennen kaikkea neuvoa-antava elin ja siinä ominaisuudessaan vapauden parhain tae. Ihmiset puhuvat koska heillä on kyky puhua, kuten muilla apinoilla kyky heiluttaa häntäänsä. Keskustelu kuluttaa aikaa mikä muutoin riippuisi myllynkivenä ihmisten kaulassa. Ihmiset heilauttavat izensä päivästä toiseen pitkän, tarttumakykyisen kielensä avulla. Rikkaus inhimillisyyden palveluxessa, sanoi senaattori haaveellisesti. Sitä varten kannattaa elää.
ellauri335.html on line 332: Dodi, Oikein arvattu! Poliittisesti Reijon teoksista voi lukea vasemmistoradikalismin eri aikakausien suuntausten ja muunkin herkkäuskoisuuden kritiikkiä. Mäkeä häiritsevät punavihreät ajatusmiliisit ja hänestä kulttuurisen omimisen kielto on keksitty kehnon ketamiinin vaikutuksen alaisena. Tuotantoaan Mäki on luonnehtinut yhteiskunnalliseksi satiiriksi. Kyllä naurattaa. Reiska ilmeisesti satirisoi kaikkia vähänkin vasemmistolaisia kannanottoja, mikä tekee siitä leimallisen persun. Toisaalta kukaan sen tyypeistä ei ole yhtään parempi, Vares izekin on täys paskaläjä. Mitä tästä on pääteltävä? Kenties Repa ei pidä ihmisistä yiipäänsä. Se on jos totta sentään varteenotettava asenne.
ellauri348.html on line 171:

Toivon aikakausia

ellauri348.html on line 176: Renessanssin aikakausi. Taide toi kolonialisteille villien kullan ohella uutta toivoa. 1 s.
ellauri348.html on line 198: Mitenkähän nää singahtelut liittyivät ozikkoon "Toivon aikakausia?"
ellauri352.html on line 223: Internetin ja sosiaalisen median aikakausi auttaa vahvasti sen sekaannusten lujittumista, että oma tunne ja Ranen kuvitelmat tuntuvat tiedolta. Hakukoneet ja sosiaalisen median palvelimet, puhumattakaan valtamedian klikkiuutisista, tuottavat ize kunkin mieltymyxiä vastaavaa aineistoa, kuplamuovia. Tässä kohen Rane alkaa kuulostaa salaliittoteoreetikolta. Hyvä Rane! Right on! Suvi-Anne Siimeskin heitti kommunismin tienoheen ja turvautuu nyt ortodoxiaan. Se tuntuu ihoon sopivimmalta. Juu nyt alkaa Ranen salajuoni näyttää selvältä: pysytelkää vaan kiltisti kuplissanne, älkää ainakaan alkako räyhätä joukolla jollain barrikaadeilla. Se on parasta. Joukossa tyhmyys vaan tiivistyy, kuten nähtiin Kajanojasta. Lopuxi siteerataan vähän Karl Popperia.
ellauri364.html on line 206: Nils Antonista, joka jäi eläkkeelle Karolinska-instituutin neurologian osastopäällikkönä vuonna 1954, ei ole saatavilla paljoa elämäkerrallista aineistoa, sillä hän oli varsin tylsä kaveri, ei läheskään niin mieltäkiinnittävä kuin ukulimainen kollegansa Verocay. Siitä ei löydy edes kuvaa netistä. Antoni kuului vanhaan neurologien koulukuntaan, joka piti neuroosilähtöisen neurologian tutkimuksesta ja hänen jäätyään eläkkeelle tämän ruotsalaisen neurologian aikakausi päättyi. Antoni kirjoitti myös kirjan Goethesta Många maskars man (monen madon mies).
ellauri386.html on line 341: Analyysi (ChatGPT): Runo valittaa ajan kulumisesta ja nuoruuden ja elinvoiman menetyksestä. Kirjoittaja käyttää suoraviivaista ja tiivistä kieltä välittäen teeman yksinkertaisen ajan metaforan kautta varkaana, joka vie pois kaiken, mitä rakastamme. Runon sävy on synkkä ja heijastava, ja se pohtii ikääntymisen ja kuoleman väistämättömyyttä. Verrattuna muihin aikakauden teoksiin runon yksinkertaisuus ja koristeellisuuden puute voivat erottaa sen muista, sillä monet aikakauden runot tunnettiin taidokkaasta kielestä ja kuvasta. Runon suoruus ja emotionaalinen syvyys resonoivat kuitenkin kaikkien aikakausien lukijoiden keskuudessa tehden siitä ajattoman ihmiskokemuksen mietiskelyn.
ellauri392.html on line 81: YHDYSVALLOISSA on ymmärretty jo jonkin aikaa, että niin sanottu kylmän sodan jälkeinen rauhallinen aikakausi on lopullisesti ohi. Washingtonissa arvio esimerkiksi oli, että Ukrainassa kokemistaan valtavista tappioista huolimatta Venäjän armeija on nyt vahvempi kuin ennen suurhyökkäyksen alkua helmikuussa 2022, pitkälti Kiinan tuen ansiosta. Tähän liittyvät Yhdysvaltojen kiinalaisyhtiöille tällä viikolla määräämät pakotteet. Yhdysvallat ei myöskään täysin luota naiivina, verkkaisena ja tärkeilevänä pitämäänsä Eurooppaan.
ellauri411.html on line 223: Syntyvä rabbiininen juutalaisuus ja kristinusko olivat näinä aikoina paljon vuorovaikutuksessa keskenään. He olivat läheisesti kietoutuneet ja liittyvät toisiinsa, minkä vuoksi heidän pyhissä teksteissään, heidän palvontatavoissaan ja uskomusjärjestelmissään on niin paljon yhtäläisyyksiä. Vasta lakien lopullisen kodifioinnin ja kirjaamisen jälkeen 6. vuosisadalla tapahtui lopullinen ero näiden kahden uskonnon välillä. Näin päättyi rabbiinisen juutalaisuuden perustavanlaatuinen aikakausi ja modernit juutalaiset perinteet vakiintuivat. Juutalaisten vaino messiaansa murhaajina saattoi alkaa toden teolla. Silti ompasusi vähän ihmelettää mitä tekemistä tällä telttakansan sälällä on täällä pohjan perillä. Lalli ei hoitanut tehtäväänsä kunnolla.
ellauri411.html on line 282: Itse asiassa kristittyjen Paavalin tarinankertojien mytologia saavutti huippunsa Pyhän Hieronymuksen, kirkon kirjallisuuden valovoiman (Raamatun kääntäjä latinalaiseen Vulgataan) kanssa 400 -luvun  lopulla , joka kertoo meille: Kun roomalaiset mestasivat Paavalin Rooman ulkopuolella, viillosta virtasi maitoa veren sijaan. Lisäksi hän kaatui pää alaspäin ja teki kaksi hyppyä maahan ja jokaisesta kolmesta osumapisteestä juoksi vesilähde. Eli puolen metrin etäisyydellä virtasi kolme erilaista vesilähdettä (miksi täydellisesti katkaistu pää pomppii maahan). Siten kirkon "valaisin" Hieronymus osoitti jälleen kerran typeryytensä ja muodon puutteensa! Joten vaikka Jerome kertoo meille tätä hölynpölyä, emme tiedä Paavalin tarkkaa kuolinvuotta, mutta useat inspiraatiot sijoittavat sen vuoden 64 jKr. (yleinen aikakausi) ja 68 jKr. Mitä tulee hänen syntymävuoteensa, sitä ei edes mainita, eikä sitä mainita missään, paitsi ehkä karkea arvaus. Joten jopa näissä kohdissa meiltä puuttuu historiallista tietoa. Kai se oli  lähes Jessen ikätoveri, pallero kun Jeesus oli taapero.
xxx/ellauri085.html on line 163: Anti-Oidipus (ransk. L’Anti-Œdipe) on ranskalaisen filosofin Gilles Deleuzen ja psykoanalyytikon Félix Guattarin vuonna 1972 julkaisema kirja, joka kyseenalaistaa sekä filosofian että psykoanalyysin ja ehdottaa tilalle ”skitsoanalyysia”. Kirja on ”Kapitalismi ja skitsofrenia” -sarjan ensimmäinen osa (toinen osa Mille plateaux ilmestyi 1980). Anti-Oidipuksessa Deleuze ja Guattari luovat eklektisen selvityksen psykologiasta, taloustieteestä, yhteiskunnasta ja historiasta sekä näyttävät, miten ”primitiivinen”, ”despoottinen” ja ”kapitalistinen” aikakausi eroavat toisistaan ”tuotannon”, ”rekisteröimisen” ja ”kulutuksen” organisoinnin suhteen. Deleuze ja Guattari väittävät kuvaavansa, miten kapitalismi kanavoi halut aksiomaattisen, rahapohjaisen talouden kautta. Aksiomaattinen rahatalous on yksipuolinen organisaatiomuoto, joka on abstrakti, ei-paikallinen ja ei-materiaalinen.
xxx/ellauri116.html on line 200: Niin tää on oikeesti se kuumottava pointti kanssa. Sitten kun on ollut valistus ja näin, alkoikin jo sopivasti romantiikan aikakausi, ja avioliittoja alettiin solmia rakkauteen perustuen. Se tavallaan paransi vaimon statusta, vaikka nainen muuten pysyi samalla paikalla hierarkian alaportaalla. Vaimosta tuli apinan paras ystävä, muttei yhtään sen enempää. Onnen piti löytyä perheestä. Nainen ei ollutkaan enää syntinen eeva vaan viaton madonna. Avioliitossa piti olla kyse rakkaudesta eikä järjestelystä. Piti helliä toisiaan, pysyä terveinä ja lisääntyä harmonisessa yhteishengessä, ihan jepa.
xxx/ellauri136.html on line 295: 3. Aika, jolloin työ kirjoitettiin tavalla tai toisella, vaikuttaa sen genren omaperäisyydestä. Siksi on tarpeen luonnehtia sitä, joka osoittaa tärkeimmät kirjallisuuden liikkeet ja suunnat lähelle tekijää ja kuinka runo olivat aikakausien mielestä.
xxx/ellauri137.html on line 106: Mutta nyt näyttää siltä, että Nuuksion hoitokokeilu onnistuu sittenkin – tosin ei enää tutkimuksena vaan ”kokonaisvaltaisena hyvinvointivalmennuksena”. Internetissä oli vielä syyskuun alkuun asti ilmoitus Turun yliopiston tutkimuksesta, joka ei siis toteutunut. Nyt markkinoinnissa käytetään termiä Science Based Therapies. Lokakuun alussa järjestetään ”Masennusviikonloppu”, johon sisältyy ”ohjelman tieteellisen johtajan” Rantalan luentoja, gluteenitonta ja maidotonta ruokaa sekä joogaa, saunaa, rentoutusta ja sään salliessa kylmäaltistusta. ”Tämä on mun tietääkseni ensimmäinen evoluutiopsykologiaan perustuva retriitti maailmassa, joten tästä alkaa masennuksen hoidon uusi aikakausi”, Rantala sanoo puhelimessa. Kahden päivän kurssi ruokineen maksaa 275 euroa, majoitus satasen päälle. Rantala korostaa, ettei hän itse tienaa luennoilla penniäkään, vaan käyttää rahat tutkimuksen tekemiseen ja julkaisemiseen. Masennusviikonlopun lisäksi Rantala on järjestämässä kaksiviikkoista ”Ahdistus- ja masennusretriittiä”. Liput sinne maksavat 4 900 euroa, suunnilleen saman verran kuin vuosi Kela-tuettua psykoterapiaa kahdesti viikossa.
xxx/ellauri138.html on line 356: Siitä missä spekulatiivinen ajattelu lakkaa, ja se lakkaa todellisen elämän parissa, alkaa siis todellinen, positiivinen tiede, ihmisten käytännöllisen toiminnan, heidän käytännöllisen kehitysprosessinsa esittäminen. Loppuvat korupuheet tietoisuudesta, todellisen tiedon on tultava niiden tilalle. Todellisuuden esittäminen riistää elinympäristön itsenäiseltä filosofialta. Sen tilalle voi tulla korkeintaan yhteenveto yleisluonteisimmista tuloksista, jotka ovat abstrahoitavissa ihmisten historiallisen kehityksen tarkastelusta. Todellisesta historiasta irrotettuina noilla abstraktioilla ei ole sinänsä mitään arvoa. Ne voivat kelvata ainoastaan helpottamaan historiallisen aineiston järjestämistä, osoittamaan sen yksityisten kerrostumien järjestystä. Mutta toisin kuin filosofia nuo abstraktiot eivät anna mitään reseptiä tai kaavaa, jonka mukaan historiallisia aikakausia voitaisiin sovitella paikoilleen. Päinvastoin, vasta sitten vaikeus alkaakin, kun aineistoa käydään tarkastelemaan ja panemaan järjestykseen — olipa kysymys jostain menneestä aikakaudesta tai nykyajasta — kun käydään käsiksi sen todelliseen kuvaukseen. Näiden vaikeuksien voittaminen riippuu edellytyksistä, joita ei suinkaan voida esittää tässä yhteydessä, vaan jotka käyvät selville vasta tutkittaessa todellisen elämisen prosessia ja kunkin aikakauden yksilöiden toiminnan tuloksia. Otamme tässä käsiteltäväksi eräitä noista abstraktioista käyttääksemme niitä ideologian vastaisesti ja selittääksemme ne historiallisten esimerkkien valossa.
xxx/ellauri170.html on line 394: des Esseintes istuu takan ääressä jalat takkakoiralla. Liekit nuoleskelee tohveleiden pohjia. Matalamielisten moukkien vihattava aikakausi on nyt kestänyt noin miljoona vuotta, loppu saattaa häämöttää kaikexi onnexi. Moreaukin oli tommonen ylimaallisen himon ja perverssiyden sekä hekkuman peukuttaja, hassussa venehatussa. Tuskallista kakkaa kantaa harteillaan. Ihan tulee Baudelairen runot mieleen.
xxx/ellauri239.html on line 788: Toikin Kivilohkare päätyi tuohon raukkamaiseen ratkaisuun, kun sen tyttäret lukivat jotain aikakausilehteä ja puhuivat narsisteista, joita väittivät että tämä heidän isänsä olisi sellainen. Tästä sitten Benjaminilla kilahti ja ukko haki asekaapistaan pistoolin, jonka jälkeen tyttäret pakenivat rappuun. Siinä sitten äijä ampui useilla laukauksilla tyynyn läpi puolisonsa äänenvaimentimella. Eihän tuollaiseen suoritukseen pysty kuin pesunkestävä psykopaatti. Näillä monilla psykopaateilla usein vielä se ase on hankittu ase-fetismin vuoksi.
xxx/ellauri250.html on line 392: Hytti nro 6 on vuonna 2021 ensi-iltansa saanut draamaelokuva, jonka on ohjannut Juho Kuosmanen. Elokuvan pääosissa ovat Seidi Haarla ja Juri Borisov. Elokuvassa suomalainen naisopiskelija (Haarla) ja venäläinen työmies (Borisov) matkustavat junalla Venäjän halki Murmanskiin. Hytti nro 6 perustuu Rosa Liksomin samannimiseen romaaniin vuodelta 2011. Elokuvaa varten kirjan tapahtumia on kuitenkin muutettu monin tavoin: esimerkiksi junan reitti, miespäähenkilön nimi ja ikä, tapahtumapaikka sekä aikakausi eroavat kirjasta. Hytti nro 6 sai ensi-iltansa 10. heinäkuuta 2021 Cannesin elokuvajuhlilla, missä se voitti juhlien kakkospalkinnon, Grand Prix’n. Elokuva sai teatteriensi-illan Suomessa 29. lokakuuta 2021.
xxx/ellauri261.html on line 65: Liisa Mäntymies ( aik. Suurla) sijoittaa Punainen neiti kokoelmansa kertomukset eri puolille maailmaa ja myös eri aikakausiin. Osuvat sitaatit johdattavat tarinoiden tunnelmaan, joissa kaikissa näkijänä tai kokijana on nainen. Kirjan kannet ovat kauniin punaiset ja ensimmäisessä kertomuksessa kopsuttelee esiin neiti punaisissa vaatteissa pää punaisena punaisessa jääkaapissa.
xxx/ellauri307.html on line 295: Mutta on mahdollista, että uusi aikakausi on jo alkamassa, jolloin sivistyneet ja älykkäät ihmiset haaveilevat tavoista välttää ihanteellisia valtioita ja päästä takaisin vähemmän "täydelliseen" ja vapaampaan yhteiskuntaan. Aldous Huxley käytti tätä kohtaa (ranskankielisessä käännöksessä) Brave New Worldin epigrafina.
xxx/ellauri420.html on line 102: Syntiä, ajattelivat monet kristityt ympäri maailmaa. Terveydelle vaarallista, ajattelivat lääkärit. Immanuel Kant piti sitä luonnonvastaisena, eikä Martti Lutherkaan tuntunut ymmärtävän. Tänä vuonna suomeksi julkaistu Thomas W. Laquerin alkuperäisteoksen lyhennelmä Seksiä yksin – masturbaation kulttuurihistoria (Into 2019) kokoaa yhteen, miten itsetyydytykseen on suhtauduttu eri aikakausina.
43