ellauri030.html on line 337: Epiktetos peukutti Sokrateesta joka esiintyi isänmaansa laeille uskollisena kansalaisena, koko yhteiskunnan hyväksi vaikuttavana virkamiehenä ja urhoollisena soturina sen aikaisissa vaarallisissa sodissa. Tästä ja muusta besserwisseröinnistä kateet aikalaiset panivat sen lihoixi. Sitä vaaraa ei heräteostoxella ollut.
ellauri039.html on line 736: Lopun jälleennäkemisen kuvauxissa on samaa herttaista sävyä kuin neuvostoaikaisissa elokuvissa, kun sankarit palaavat rintamalta ja neitoset heittelevät kukkia, sirppi-vasara-tähtiliput liehuvat pilvetöntä taivasta vasten jolla lentää punatähdillä merkittyjä lentokoneita. Sen pituinen se. Jos ruttokausi olisi kestänyt kauemmin, olisi tarinakin ollut pitempi. Mutta kun ei niin ei. 391 sivua.
ellauri067.html on line 42: Mänkki on tiernapojissa se tähdenpyörittäjä. Kirjailijasisareni mielestä Tommi Kinnunen on tylsimys, siis pikemminkin mäntti. Mänki on hienojakeista lasin raaka-ainetta, jonka pääainexia ovat kvarzihiekka, sooda, kalkkikivi, arsenikki sekä väriä antavat metallioxidit. (Tommi Kinnunen, p.c.) Mänkiä on Loimaan murteen sana leikille. Olkaas mänkimättä kersat! Myös sinä Jaakko! Mänkki-hahmon alkuperä ei ole selvä. Se voi tulla nahkojen käsittelyssä käytetystä polvilaudasta eli mänkistä, jota on joskus pidetty tähden jalustana, tai ruotsin sanasta mannekäng ’mannekiini’, joka oli keskiaikaisissa näytelmissä vuorosanoja vailla oleva näyttelijä, jonka tehtävänä oli kantaa kulisseja. Manakin on pieni eteläamerikan lintu jolla on hauskat soidintavat, se harrastaa lekkingiä. Mänkimistä sekin. Ja mannekiini se on manakin(kin).
ellauri077.html on line 99: Nää tennismatkat joihin vanhemmat ei osallistuneet tutustutti Wallun huumeisiin ja alkoholiin (vrt. Netflixin sarja Alaska). Siihen mennessä se oli alkanut inhoskella izeään, josta tuli silloin tällöin paniikkikohtauxia. Jossain aikaisissa muistiinpanoissa jotka tuli esiin suikin jälkeen se kirjoitti: "nilkat liian ohuet, pohkeet ei tarpeexi lihaxikkaat", "Reidet pyllistyvät (sic) ulos luotaantyöntävästi".
ellauri096.html on line 862: Edellä oleva kuvaus perustuu akateemiseen eli mensuurimeikkailuotteluun, joka järjestettiin Helsingin Normaalilyseossa Etelä-Helsingissä vuonna 1964.
Yliopistojen osakunnissa harjoitetussa mensuurimeikkailussa ei oteltu varsinaisesti voitosta, eikä kyse ollut kilpailusta tai urheilusta. 1700-luvulla Saksassa syntyneen akateemisen meikkailuperinteen tarkoituksena oli pikemminkin kimppakiva ja osoittaa luonteenlujuutta ja rohkeutta. Lisäksi ottelijat halusivat saada etu-tai takaposkeensa näyttävän sarven, jota pidettiin miehekkyyden osoituksena. Mensuurimeikkailun juuret ovat keskiaikaisissa aatelismiesten välisissä pippelinmittelöistä, joissa oli useimmiten kyse kunniasta. Siis yxinkertaisemmin sanoen nokintajärjestyxestä. Näin käytiin oikeutta, oikeushan on aina vahvemman puolella. Se joka voitti oli oikeassa jossain reviirikiistassa.
ellauri110.html on line 71: Päättäkää kenestä kirjoitatte, vaikkapa Pollen omistajasta Emmasta. Emmalla ei ollut nenää aikaisissa Pollesarjoissa, Nykyään niitä piirtää 2 uutta piirtäjää. Ei yhtä hauskasti kuin Lena Furberg kumminkaan. Tai jostakusta muusta jonka te kaikki tunnette ja tiedätte. Vaikka Jehovasta.
ellauri274.html on line 459:
| 1:59:13 рынке труда напротив добились снижения безработицы в современных условиях | 1:59:13 työmarkkinoilla, päinvastoin, ovat saavuttaneet työttömyyden vähenemisen nykyaikaisissa olosuhteissa |
ellauri274.html on line 918: | 2:49:53 В современных условиях сегодняшнего противостояния это звучит какой-то бред | 2:49:53 Nykyaikaisissa vastakkainasettelun olosuhteissa tämä kuulostaa jonkinlaiselta hölynpölyltä |
ellauri308.html on line 550: Viimeaikaisissa venäläisissä mielipidemittauksissa Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat jatkuvasti johtaneet Venäjän suurimpien vihollisten listaa, ja syystä kyllä.
ellauri332.html on line 531: Kosmonautti Cooper ja sen 2 apulaista vanhanaikaisissa asepuvuissa ihmelettää tyhjää kirjahyllyä
ellauri350.html on line 573: Vuonna 1997 New Yorkin osavaltion yliopistossa Kivisessä purossa tehdyssä tutkimuksessa psykologi Arthur Aron tutki, voitaisiinko kahden täydellisen vieraan ihmisen välistä läheisyyttä nopeuttaa. Hän keksi seuraavat 36 kysymystä, jotka johtavat rakkauteen. Siitä lähtien, kun Aron loi tietokilpailun, hän on jopa nähnyt sen herättävän uudelleen romantiikkaa pitkäaikaisissa suhteissa. ”Kun olet ensimmäistä kertaa romanttisessa suhteessa, tunnet voimakasta jännitystä. Mutta sitten totutte toisiinsa", Aron kertoi Berkeley Newsille. ”Jos teet jotain uutta ja haastavaa, se muistuttaa sinua siitä, kuinka jännittävää se voi olla kumppanisi kanssa. Se tekee suhteestasi paremman." Aivan oikein – voit rakastua tai rakastua uudelleen kysymällä näitä
ellauri350.html on line 813: Aron ja muut tutkijat käyttivät kahden parin lähestymistapaa viime vuonna tutkimuksessa, jossa selvitettiin, kuinka "itsensä paljastaminen" voi herättää romanssin uudelleen pitkäaikaisissa pariskunnissa.
ellauri355.html on line 207: "Turisti". Myös legendaarinen pyörämalli. "Ukrainasta" erottui kevyet, kapeat renkaat ja neljä vaihdettavaa nopeutta. Peruskokoonpanon käsijarrussa oli taka- ja etuveto. Nykyaikaisissa nopeissa malleissa rungot on valmistettu teräksestä, rakenne on hitsattu. Polkupyörän varaosat valmistaa Ventura. Sen hinta on pieni ja luotettavuus ylittää monet tunnetut mallit.
ellauri381.html on line 118: Mongolien hyökkäyksen Kiovan Venäjälle vuonna 1237 jälkeen monet muumit hakivat turvapaikkaa Unkarin kuningaskunnasta. Muumien kieli on todistettu joissakin keskiaikaisissa asiakirjoissa, ja se on tunnetuin varhaisista turkkilaisista kielistä. Codex Cumanicus oli kielellinen käsikirja, joka kirjoitettiin auttamaan katolisia lähetyssaarnaajia kommunikoimaan kuumien muumien kanssa lähetyssaarnaaja-asennossa. Muumipappa pikku myy peiton alla lisääntyy.
ellauri393.html on line 650: Tarina on käännös Renaud de Louensin Livre de Melibée et de Dame Prudencesta. Renaudin teos itsessään on hyvin löyhä käännös Liber consolationis et consiliista Albertanus of Brescialta, mikä viittaa tarinan suosioon. Tarinan pitkäveteisyys on johtanut sen poisjättämiseen joissakin nykyaikaisissa painoksissa, kuten Toivo Lyyn ja Nevill Coghillin käännöksessä.
ellauri402.html on line 369: ja kupit; kuitenkin nykyaikaisissa okkultistisissa
xxx/ellauri199.html on line 75: Neptune on vanha mies, jolla pitkät hiukset ja harmaa parta., Hänet esitetään usein klassisissa ja nykyaikaisissa taideteoksissa yhtenä antiikin Rooman vanhimman näköisistä jumalista. Mikä tekee hänestä yhden tunnetuimmista jumalista Roomassa on hänen trident, ja että hän tekee aaltoja, kun hän liikkuu alla valtameren.
xxx/ellauri295.html on line 46: Tintagel on 1 Mortonin pienenä unelmoimista paikoista. Se on Cornwallissa jossain niemenkärjen pohjoisrannalla. Kuten Geoffreyn suositussa historiassa kuvataan, Gorlois, Cornwallin herttua, laittoi vaimonsa Igrainen Tintagoliin sodan aikana (posuit eam in oppido Tintagol in littore maris: "hän laittoi hänet oppidum Tintagoliin meren rannalla"). Merlin naamioi Uther Pendragonin Gorloisiksi, jotta Uther voisi tulla Tintageliin ja "kyllästää" Igreenin teeskennellen olevansa Gorlois; Utherin ja Igrainen lapsi oli kuningas Arthur. Tästä motiivista tuli Arthurin vakio alkuperätarina myöhemmissä keskiaikaisissa kronikoissa ja ritarillisissa romansseissa. Jotkut Tristanin ja Iseultin legendan tapahtumat sijoittuvat myös Tintageliin.
xxx/ellauri303.html on line 489: Haredi- juutalaiset uskovat yleisesti, että Toora ei eroa nykyään siitä, mikä vastaanotettiin Jumalalta Moosekselle, ja siinä on vain pienimmät kirjoitusvirheet. Monet muut ortodoksiset juutalaiset väittävät, että vuosituhansien aikana Tooran tekstiin on hiipinyt kirjoitusvirheitä. He huomauttavat, että masoreetit(7.-10. vuosisadat) vertaili kaikkia tunnettuja Tooran muunnelmia luodakseen lopullisen tekstin. Kuitenkin jopa tämän kannan mukaan, että juutalaisten hallussa olevat kääröt eivät ole täydellisiä kirjaimia täyttäviä, Tooran kääröt ovat varmasti sana-täydellinen textus receptus, joka jumalallisesti paljastettiin Moosekselle. Todellakin, ortodoksisen rabbiinisen auktoriteetin yksimielisyys asettaa tämän uskon Toora-kääröjen sana-täydelliseen luonteeseen edustavana ortodoksisen juutalaisen jäsenyyden kiistatonta edellytystä. [ lainaus tarvitaan ] Vaikka nykyaikaisissa ortodoksisissakin piireissä on joitakin rabbeja (esim. professori Marc Shapiro), jotka osoittavat lukuisia talmudi-, post-talmudic- ja keskiajan rabbiinisia lähteitä, jotka väittävät, että tekstiin on tehty joitain muutoksia, jotka sisältävät kokonaisia säkeitä, jotka on tehty tarkoituksella Mishnaic-aikakaudella ja jopa ensimmäinen temppeli. Professori Shapiro luettelee monet keskiaikaiset rabbit, jotka käsittelevät muutoksia ja lisäyksiä, jotka tapahtuivat kirjanoppineen Ezra aikana teoksessaan "Ortodoksisen teologian rajat: Maimonidesin kolmetoista periaatetta uudelleen arvioituna".
xxx/ellauri306.html on line 452: Attila on sankari monissa keskiaikaisissa eepoxissa, kuten Nibelungenliedissä, sekä erilaisissa Eddoissa ja saagoissa. Hunnien alkuperästä ja kielestä ei ole tietoa. Länkkäreistä ne oli jotain turkkilaisia, mutta ei välttämättä.
xxx/ellauri312.html on line 329: River Tam hahmon luonne ja hänen roolinsa Firefly franchising-sarjassa ovat keränneet sekä kiitosta että kritiikkiä eri arvioijilta. Jotkut ovat hyvässä mielessä vertailleet hahmon arvaamatonta käyttäytymistä autismiin. Tohtori Karin Beeler Northern British Columbian yliopistosta vertasi ja vertasi Riveriä Buffy Summersiin, Buffy the Vampire Slayer -sarjan päähenkilöön (jonka on myös luonut Joss Whedon), kirjassaan Näkijöitä, noitia ja psykoja ruudussa: Anista penaaliin eli analyysi naisten visionäärihahmoista viimeaikaisissa televisio- ja elokuvissa. Beeler nimesi hahmon anti-sankaritarksi verrattuna em. Buffy Summersin sankarillisempaan rooliin. Elokuvakriitikko ja kauhukirjailija Michael Marano myös vertasi hahmoa Buffyyn. Hän mainitsi kahden hahmon taistelutahdon yhtäläisyyksiä ja kuvasi Riveriä Joss Whedonin vahvojen naishahmojen huipennuxexi. Juu tästä Jössistä on jo paasaus albumissa 133.
xxx/ellauri417.html on line 482: Ranskalainen taidemaalari näyttää hahmot klassisissa pukineissa, eikä tapahtuma-aikaisissa, antikisoivan tyylinsä mukaisesti. Tää on yhtä paska tuherrus kuin Fernandelin mielitaulu eilisessä tylsässä 60-luvun roistoleffassa L'homme à la Buick.
xxx/ellauri442.html on line 173: Taylor ei pitänyt Oxfordin tiedeuskosta. Se inhosi luonnontieteitä ja positivismia. Siitä tuli ymmärryxen miehiä, se kannusti kognitivismia. Mutta Taylor havaitsi naturalisma vähän joka paikassa. Esimerkiksi vuoden 1978 teoksessa "Kieli ja ihmisluonto" hän löysi naturalistisia vääristymiä erilaisissa nykyaikaisissa "designatiivisissa" kielen teorioissa (Chomsky?) kun taas teoksessa Sources of the Self (1989) hän löysi sekä naturalistisen virheen että tämän näkemyksen syvän moraalisen, motivoivan lähteen [ tarvitaan tosiaankin selvennystä ] erilaisissa individualistisissa itsetilitarismeissa.
xxx/ellauri442.html on line 475: Sitä vastoin MacIntyre yrittää vaatia takaisin vaatimattomampia moraalisen argumentoinnin muotoja, jotka eivät vaadi lopullisuutta tai loogista varmuutta, mutta jotka voivat kestää kulutusta arkiryskeessä. Hän elvyttää aristotelilaisen etiikan perinteen sen teleologisella selostuksella hyvästä ja moraalisista toimista, kuten Tuomas Akvinolaisen keskiaikaisissa kirjoituksissa. Tämä aristotelilainen - tomistinen perinne, hän ehdottaa, esittelee "toistaiseksi parhaan teorian", sekä siitä, miten asiat ovat intuitiivisesti ja kuinka meidän pitäisi toimia. Eikä jumalaakaan tarvita. Saa olla kapitalistikin, sillä there is no a priori conflict here. On the contrary, as the Nobel laureate Edmund S Phelps has argued, in his vision for ‘good economy’, ‘the humanist conception of the good life takes us a long way toward a justification for society’s support of an entrepreneurial, innovative economy. Not all influence is good influence, and yet we must try. Inspire the manager lady to develop her life as a work of art as well as the fostering of her care of herself. The managerial challenges of Hitler’s empire were tremendous. Phelps wants to argue that the Aristotelian ethic - Aristotle on happiness, the pragmatists on problem-solving and capabilities, and the vitalists on adventure and exploration - played an essential part in a huge development in our economic history.’
24