Sen koommin mä elin lammikoissa jotka jäi suuresta tuhotulvasta. Mutta aavikoituminen jatkuu niiden ympärillä, tuuli heittää niihin lisää hiekkaa, aurinko ahmii niitä; - ja mä kuolen mun kalkkikivipetille, kazellen veden läpi tähtiä. I'll be back!
Keskellä yhtä kyntövakoa Vertumnuxen isoa ruhoa ahmii punaiset koirat.
ellauri043.html on line 4810: Kevätaurinko, pilvet varjostavat sun nassun! Taifuunin hengitys ahmii pyramiidit. Näin just tässä sfinxin pakenevan. Se laukkasi kuin shakaali.
ellauri043.html on line 5466:
ellauri079.html on line 158: l'aine s. 312 on nivuset. Valizeminen on Wallulle kaikki kaikessa. Se on syntynyt ja kasvanut valintamyymälässä. Se on existentialisti. Nyt on tapahtunut se kun ihmiset ei valize rakastettavaxi mitään itseänsä suurempaa. Paizi Wallu jonka heila on rubensilainen transu. Ahaa se on Walzun mielestä vikana että jenkit ahmii viihdettä mieluumin kuin kaatuilevat isänmaansa (ei äidin) puolesta?
ellauri106.html on line 584: Lakmé on Léo Delibesin ooppera joka valmistui vuonna 1883 ja sai ensi-iltansa Pariisin koomisessa oopperassa Opéra Comique´ssa 1888. Teoksen libreton kirjoittivat Edmond Gondinet ja Philippe Gille ja se perustuu Pierre Lotin romaaniin Rarahu ou Le Mariage de Loti (1880). Teosta esitettiin vuosien 1888 ja 1893 välisenä aikana yhteensä 179 kertaa ja siitä tuli pian yksi ranskalaisten lempioopperoista. Ooppera on sävelkieleltään perinteinen ja sen tapahtumat sijoittuvat Intiaan. Juonessa brahmiinipapitar Lakmé rakastuu englantilaisupseeri Géraldiin. Oopperan keskeisiä teemoja on ihmisten väliset kulttuurierot. Tommosta kolonialistista ihmiskauppaa tämäkin. Britti Gerald kikkailee ja induskit nuolee sitä. Tuuhean holvin alla laulellaan. Mitähän sekin todistaa että Sandysta on tullut Sunny eli Sonja.
ellauri142.html on line 927: Brahmiinien, kshatriyoiden, vaishyojen ja shûdrojen velvol-
ellauri142.html on line 1049: Tis-mal-leen! huutaa Obelix ja lahmii lisää olvia.
ellauri220.html on line 181: Tättilillukoista on hienoa kun kymmenkunta nokipoikaa varastaa Bloomingdalelta nahkarozeja. Vapaata markkinataloutta, yxityisyritteliäisyyttä. Jokainen kahmii puolestaan, joku jää kiinni kaikkien puolesta, paska zägä. Nixon jäi 1974 kiinni omaa tyhmyyttään, sori siitä, parempi onni ensi presidentillä. Klaara muistelee 17-vuotiaan Akun suorittamaa puikotusta anopin maatessa vainajana viereisessä huoneessa. Hyvinhän se meni. Uhkarohkeita pentuja jotka tuovat juniin vähän väriä ja kuiviin tunneleihin eloa. Oliko tää Miles musta mies? Musta valomies Ekku Peltola juutalaisella Samuliinilla. Verenpaineinen Jack kertoi tarjoilijoille ja eteisvahtimestareille kuinka hyvä kuiva Esther oli sängyssä. Vanhoja pieruja, puhe siitä mistä puute. E. Saarinen ja Kuningatar, isot tissiliivit tyynyllä.
ellauri260.html on line 229: Adam Smith's picture of laissez-faire was thoroughly optimistic. In the unrestricted competition of individuals and nations Smith saw an immeasurable gain in freedom and power. The interests of all seemed to him to unite in a complete harmony, and to guarantee a steady progress of the whole. He thought of the whole as well as the individuals, but the entire collective condition seemed to him to be best promoted when it was left to the activities of the most deserving individuals. While earlier ages had talked of a religious, scientific, or artistic type of life, we now have, added to these, if not placed higher than they, an economic type. (Eikös kauppiassääty ollut mukana myös hindujen luonnetyypeissä? Tosin ei kärjessä kuten Smithillä, Intiassa siellä rellestivät brahmiinit.)
ellauri288.html on line 401: Henkilötaustat avautuvat romaanissa näytelmää syvemmin. Aliiden ja Zaran suhde saa lisävalaistusta, ja Oksanen hyödyntää myös keksaistuja henkilöhahmoja. Neuvostoarjen kuvauksessa näkyy virolaisen ja venäläisen kulttuurin klisheiden tuntemus. Dramaturgia nappaa lukijan pihteihin kuin Sofin sääret lesbopartnerin. Tekstiä ahmii pidäkkeettä, eikä ahneus kaduta. Ainahan voi loppuun päästyä sitten oxentaa. Puhdistus on Oksasen tähänastisista romaaneista paras. Toisin kuin näytelmässä romaanin Aliide ikään kuin lunastaa pahat tekonsa ampumalla ryssät kotiovelle.
xxx/ellauri113.html on line 434: ja johdattaa Seulaset lapsinensa? kun se laukaten taivalta ahmii;
xxx/ellauri177.html on line 60: Albine tekee ranskalaisen visiitin pappilaan tarjoomassa pesää ja häipyy hyvänhajuisena hihitellen pusikkoon. Papin molo takoo liinan alla pöydän lahvia. Veli Arkkienkeli lahmii laardia. Jabernat on koira jolle kuuluu koiran kuolema. Emäntä on mustasukkainen, suu viivana, veli Arkkienkeli kauhoo kitaan pottuja.
xxx/ellauri208.html on line 1144: Taas on iso cheeffi ja pikku cheeffi vuorenpeikon jälkeläisten kimpussa, trustee I-haa kahmii pätäkät, tu-Bajumi kazoo päältä ja kukaan ei tee mitään. Joosef ja Maria on Ebyktissä karussa Heroodesta. Porukoiden perseet on mustelmilla potkuista. We must trust in God. In God we trust, all others pay cash.
xxx/ellauri224.html on line 52: Hoblan salvukukon ylistämä "lännen demokraattinen yhteiskuntajärjestys" viittaa porvarilliseen 2-puoluejärjestelmään jolla keski-ja yläluokka yhdessä pitää vuorovedolla rotinkaiset persut populistijohtajineen kurissa sillä aikaa kun kermaperseet kahmii kaiken hyvän izelleen. Ainut vaan et tää kusetus alkaa aika ikävästi rakoilla jo saumoista, kuten esim Trump ja svärjedemokraatit todistavat. Ruozissa on jo tehty uusi Ruozin ennätys hengiltä lasautettujen 20-30 vuotiaiden svarzkallejen lukumäärässä, ja ollaan vasta syyskuun puolella. Kylä lähtee! Ihan ollaan 30-luvun teemoissa. Kokonaisia sukupolvia sotaintoisia nuorukaisia on kasvatettu broilerikanaloissamme, joiden ihan välttämättä täytyy päästä vuorollaan kokeilemaan onneaan. Oolantilaiset sipsiyrittäjät siira-asuisina keekoilevat Hoblan sivuilla.
xxx/ellauri259.html on line 233: Käyttäytymiskoodi on ihmisen dharma. Tämän määrää kasti eli paikka yhteiskunnassa ja siihen liittyvät tehtävät. On olemassa neljä pääasiallista sosiaalista asemaa eli varnaa; Brahmiinit (papit ja opettajat) Kshatriyat (hallitsijat ja sotilaat), Vaishyat (kauppiaat) ja Shudrat (työläiset).
19