ellauri042.html on line 568: Sacksin vanhempien mielenkiinto osoitti kuitenkin lääketieteeseen ja niinpä hän suoritti lääketieteen opinnot Oxfordin Queen’s Collegessa. Vuonna 1960 hän oli lomalla Kanadassa ja lähetti sieltä vanhemmille sähkeen, jossa oli lyhyt viesti: ”Jään tänne”. Kein Wunder.
ellauri042.html on line 572: Potilaiden tapauskertomuksista syntyi lopulta Sacksin kuuluisa teos Awakenings (1973). Sacks antoi potilailleen L-Dopaa, joka on välittäjäaine dopamiinin esiaste, ja potilaiden reaktiot olivat hämmästyttäviä: he ”heräsivät” jähmettyneisyyden tilasta ja saivat elinvoimansa takaisin, kunnes aineen teho vähitellen lakkasi ja he vajosivat takaisin jäykkyyden tilaan. Lystikästä. Dopamiini on tänä päivänä taas muodissa.
ellauri042.html on line 576: Harold Pinter käytti muutamia Sacksin tapauskertomuksia näytelmässään A Kind of Alaska, ja vuonna 1990 Sacksin kertomusten pohjalta tehtiin elokuva Awakenings (suomeksi Heräämisiä), jossa Robin Williams ja Robert de Niro olivat pääosissa. Elokuva teki Sacksista maailmankuulun.
ellauri042.html on line 830: Sacksin romantisoima "personal centre" on vaan jättimäinen narsistinen pyyhekumi jolla me-first apina pyyhkii mielestään kaiken millä ei ole relevanssia omalle evolutiiviselle menestyxelle. Toisin Sir Herbert Oakley:
ellauri061.html on line 123: Mix tää puskafarssi on sit niin suosittu setämiesten piirissä? Onxe just toi millimolli-aspekti, kaikki menee just niinku manipuloiva setämies on suunnitellut, omat joukot tottelee ja vastaan niskuroijat saadaan ruotuun. Koko näytelmä on sitäpaizi melkein tyystin all-male panel. Prosperon ja Arielin suhe vaikuttaa pederastiselta. Kun Ariel ottaa hatkat Prosperolle ei jää muita kun se Caliban. Puolixi sammakko puolixi kala, Oliver Sacksin tapainen amfibi. (Lähde) Aarne Kinnunen oli Puovon Caliban.
ellauri065.html on line 219: Juotikkaan mielestä Tom Sacksin Human Centipede (2009) on omaperäinen idea. Se on kuitenkin ennakoitu Klibanin piirroxessa Business on parade niinkin aikaisin kuin Jaskan syntymävuonna 1976. Mulla on se, ostin sen jenkeissä Jaskan äidin vasta Jaskaa ulos pyllistäessä. Niin ja Grinchin joulumaassa missä wholandian väki tekee Christmas Congaa ilman turvavälejä (Jim Carey, 2000). Joku jenkki haukkuu sitä huonoimmaxi rainaxi ikinä. Se ei ole nähnyt Human Centipedeä. (En minäkään, enkä aiokaan kazoa.)
xxx/ellauri081.html on line 438: Niin tai näin olen lukenut Oliver Sacksin kirjaa. Mies joka luuli... Vaikka annoit sen mulle enkuksi, tilasin suomeksi. Häkellyttäviä tapauksia! Kiinnostavia! Kirjaa voi lukea, koska S. ei tee potilaista friikkisirkusta, vaan suhtautuu kunnioittavasti ja empaattisesti.
xxx/ellauri376.html on line 74: Oliko Tampereella 1933 kääntäjä Jens Hilden se Sara Hildenin adoptiolapsi? Oli takuulla, Jensin tytärkin on Sara. Kenties Jens olikin jonkun Jussi Jänixen Saaralle vaikka Ruåzin reissulla epähuomiossa pukkaama oma lapsi! Sara Hildén os. Saara Kadell oli izekin lehtolapsi Lempäälästä jolla oli sittemmin rättikauppoja Tampereella ja Lahessa. 40-vuotiaana nai parikymppisen juopon maalarin eikä niillä keskenään ollut lapsia. Vain massia ja maalauxia. Sara lähetti Jensin Ruåziin sotalapsexi 1942 ja 1947 se jäikin sinne. Sarasta tuli muotialan liikenainen ja taidemesenaatti. Sen hautakivessä on sitaatti joltain ranu maalarilta joka sanoo että sitten kun taulut ovat joutavia on piru merrassa. Nyze on. Druzhinin Polina ei perustanut Sacksin haalistuneista tauluista joissa oli lehmiä ja rosvoja.
8