ellauri016.html on line 539: Niin sit viel lesoominen, se tuli 2023 S.KARPPI sarjasta muiden trendaavien sanojen mukana kuten refe ja tribaali. Se on takuulla peräisin joltain junantuomilta. "lesoo ylpeillä: No hei kuule mä sainki eilen uudet 100 euron kengät" jne. "tatska tatuointi: Otin järjettömän kokosen tribaalitatskan selkään." tribaali: usein symmetrinen ja teräviä kulmia sisältävä abstrakti kuvio, erityisesti tatuoinneissa". Se oli vanhanaikainen jo S.KARPI:n vilmatisoinnin aikana.
ellauri023.html on line 588: Arska mystifioi estetiikkaa samoin kuin Eski Saarinen systeemiälliä. Ei se tee asioista irrationaalisia että ne eivät ole aivan yxinkertaisia. Kyllä niissäkin on vinha juoni takana, vaikkei niin simppeli kuin niiden olkiukoissa. Niitä pitäis vaan tutkia ilman ennakkoluuloja. Se että jostakusta esim 70-luvun talo on ruma laatikko, betonibrutalismia, toisesta taas hieno juttu, säilytettävä (esim makkaratalo, kaamee rumilus) osoittaa, ettei erimielisyydessä ole kyse vaan itse talosta, vaan monista muista asioista kuin jostain oudosta kauneudesta sinänsä, jostain ihme abstraktista muotokielestä. Ne on apinoista hyvän näköisiä.
ellauri028.html on line 95: Ihmetellessään taivaskuvitelman tylsyyttä Make huomauttaa aivan oikein, et se FUCK! FUCK on elukoiden kolmesta tavotteesta kaikkein mieluisin, eli mix pitää ne perseet jehovan taivaassa nimenomaan tervata? Mä on ajatellut tykönäni (ihan izexeni vain, siteerataxeni Jori Malmstenia) että #metoon kannalta se iso virhe jumalalta (Darwinista en sano mitään ettei se suutu) oli, että elukat pitää päämääränänsä nimenomaan panoa, eikä läheskään niin paljon lasten tekoa. (Kai se johtuu siitä, että lasten tulo on elukoille liian etäinen ja abstrakti päämäärä, sitä ei hevin saa koodatuxi liskoaivoihin.) Nimittäin siitä justiinsa seuraa kaikki nää #metoo väärinkäytöxet: pannaan alaikäisiä, pannaan vastahakoisia, yhtään edes miettimättä edistääkö se puuhastelu onnellista perhettä. Pääasia et tuntuu pippelistä kivalta ja pääsee kyykyttämään naisia. Suunnittelufiba miehissä. Takaisin piirustuslaudalle jehova! Vaan näyttäähän se pelittävän näinkin, tuumaa jumala ja Darwin miehissä. If it ain't broken, don't fix it. Let good enough alone. Paras on hyvän pahin vihollinen.
ellauri031.html on line 243: Fasistinen valtio-oppi muistuttaa paljossa hegeliläisyyttä. Kuten Hegel ja jossainmäärin myös hänen oppilaansa Snellman, Marx ja Engels, hylkää fasismi periaatteessa individualismin. (Sixhä Snellmannikin uhras katovuonna Suomen kansan hopeamarkan alttarille. Sadan markan seteliä, jossa JW yrmyili pulisonkeineen, ei vielä ollut kexitty, mutta sen saattoi vaistota.) Kun joukko heittiöitä elää yhdessä, syntyy fasismin mukaan yhteiskunta, valtio ja kansakunta. Yxilö on ehdottomasti riippuvainen yhteisöstä jossa hän syntyy, hän ja hänen elämänsä ovat välineitä, ei izetarkoitus. Yhteiskunta ja sen kirjoittamattomat lait ovat yxiöiden yhteistoiminnan spontaani ilmaus. Valtio taas on abstrakti olio, joka perustuu tiettyihin oikeudellisiin ja taloudellisiin periaatteisiin ja on yhdysside yhteiskunnan ja kansakunnan välillä. (Mitähän hemmetin sanahelinää tääkin on? Hegeliä kai, das Nichts nichtet noch einmal.)
ellauri033.html on line 418: Zygologina Paul Hra Bourget on pannut moraalin takasin romaaniin. Aikana jolloin suoraviivainen luonnontieteilevä zygologia tukehdutti koko alan, kun sielutiede oli pelkkää ihmiseläimen tutkimusta, Hra Bourget lainasi luonnontieteilijöiden menetelmiä ja sovelsi niitä hormonien sijasta sielun kaiveluun. Tätä arvonimeä en tohdi siltä riisua. Se oli romaaneissa ensimmäisiä ja ehkä väkevin reaktionääri, joka vastusti tuota summittaista väkivaltaa, sielun lyhkäsex myyvää filosofiaa joka palauttaa ihmistoiminnan ruokahaluihin, ja sulkee luonnosta ja taiteesta kaiken mihin materialismi ei ylety. Ikävä kyllä sen reaktio löi aika lailla ylize. Se korvas yhden kaavan toisella: sosiobiologian joka puristaa sielun kuivaxi se korvaa koulusielutieteellä, joka exyy abstraktioihin. Ei siitä synny yhtään todennäköisempiä henkilöitä. Kaikista sen hahmoista ei mikään elä eikä jää mieleen. Sen analyysi rajoittuu hirmu ahtaisiin raameihin, ja sen tyypit on aina samanlaisia.
ellauri065.html on line 601: Kirjassa syytetään punavihreitä veltosta kaiken hyväksymisestä. Konservatiivien mukaan yhteiskunnalla pitää olla selkeitä arvoja ja kriteerejä. Kun tällaisia kriteerejä sitten sovelletaan, konservatiivit valittavat, että kirkkoihin ja yritysten johtokuntiin tunkeudutaan. Konstigin mukaan konservatiivit pitävät ihmisluontoa melko pysyvänä. Ihmisessä on “peto pinnan alla”, ja ihmisen “kapasiteetti pahaan on järkyttävä”. Heti seuraavalla sivulla kuitenkin kirjoitetaan, että “ihmistä ei voi ymmärtää abstraktina kokonaisuutena, koska hän on sellainen kuin on juuri siksi, että hän on syntynyt tietyssä paikassa ja ajassa”. Jälkimmäinen sitaatti voisi olla kenen tahansa postmodernin marxistin näppäimistöstä, koska siinä kiistetään pysyvä ihmisluonto ja korostetaan, että instituutiot ja yhteisöt mulkkaavat ihmisen käytöstä.
ellauri074.html on line 289: Cioran sai kyllikseen konservatiivisesta filosofiasta jo nuoruudessaan ja hylkäsi systemaattisen ajattelun ja abstraktin spekulaation. Sen sijaan hän keskittyi henkilökohtaiseen pohdintaan ja intohimoiseen lyyrisyyteen, sillä kaikki tavat saada tietoa olivat hänen mielestään yhtä arvokkaita. Myöhemmin hän totesikin: ”En ole keksinyt mitään, olen vain ollut tuntemusteni sihteeri”. Cioranin mielestä kaikki filosofiset järjestelmät ovat virheellisiä, koska ihminen on kykenemätön luomaan vapaita ideoita. Cioranin tuotanto rakentuukin pikemmin ristiriitaisuuteen kuin pyrkimykseen rakentaa monimutkaisuudessaan vakaa ja kestävä ajatusrakennelma; ristiriitaisuuksia on Cioranin tuotannossa jopa saman tekstin sisällä. Cioranin mukaan onkin olennaista oppia elämään omien ristiriitaisuuksiensa kanssa ja hyväksyä ne, niin vaikeaa kuin se onkin.
ellauri077.html on line 52: Tosta abstraktista olisi voinut arvella että loputon läppä olisi edustanut 9/11 2001 jälkeistä jenkkipatriotismia, mutta ei, se julkaistiin 1998. No olihan kai silloin jo isä Bush onnistuneesti lytännyt Irakin armeijan. Siitähän se sitten lähti etenemään, jenkkien pidäkkeetön keski-Aasian öljykenttien valloitus roistovaltiona muiden joukossa. Kaxoistornien kaatuminen oli samanlainen Mainilan laukaus kuin Hamasin panttivankiselkkaus 23 vuotta myöhemmin.
ellauri112.html on line 85: Unennäössä on meillä toteutettuna vanhojen empiristien sielukäsitys: sielu moninaisuutena, erillisten ainesten kokoomuksena. Tämä kuvaus kenties hiukan selventää yllä antamaani abstraktista kaavaa. Sielunelämän luova aktiivinen synteesi saa elää alituisessa taistelussa vastakkaista passiivista hajaantumispyrkimystä vastaan. Jompaankumpaan suuntaan kulkee kunakin hetkenä sielun sisäinen virtailu. Tilaa, jossa tämä jatkuvasti kulkee jälkimmäiseen suuntaan, nimittää Pierre Janet sattuvasti »la misère psychologique». Niinpian kuin, sielullisen energian jatkuvan heikkenemisen takia, uusien synteesien luominen on lakannut, järkkyy sielun tasapaino mitä syvimmin, ennen muodostuneet, mekaanisiksi käyneet mielleryhmät pääsevät ylivaltaan, »sielullinen automatismi» hallitsee, voimaton ajatus taivaltaa yhä auttamattomammin vanhoja polkujaan, eksyy yhä pahemmin omiin sokkeloihinsa, samalla kun ulkoa tai sisältä tulevat mieleenjohtumat eivät kohtaa mitään vastustusta, ne ryhmittävät ympärilleen kaiken mitä tajunnasta löytävät ja kasvavat lumivyöryn tavoin, tehden yksilöstä »piintyneen päähänpiston», »riivauksen», manian tai jonkun muun mielisairauden uhrin. Mielisairaus on monasti ikäänkuin unennäköä, joka kestää vuosia--molemmille on tunnusmerkillistä sielunelämää hallitsevan toisen, passiivisen hajaantumisen periaatteen yksinvalta.
ellauri112.html on line 190: Renan huomauttaa että spekulatiivisessa filosofiassa aina on jotain, mikä muistuttaa keskiaikaisen Raimundus Lulluksen fantastista konetta, jonka avulla pelkästään käsitteitä kombinoimalla piti löydettämän totuus ja vältettämän erehdys. Puhdas spekulatiivinen logiikka, jonka avulla on luultu voitavan vapautua kärsivällisestä tutkimuksesta ja työstä, on oikealle tieteelle yhtä vahingollinen kuin Lulluksen kone. Filosofoida on oppia tuntemaan universumi. Tämä on kokoonpantu fyysillisestä ja psyykillisestä maailmasta, luonnosta ja ihmiskunnasta. Siis on luonnon ja ihmiskunnan tutkimus koko filosofia[6]. Missään ei spekulatiivinen logiikka niin paljasta heikkouttaan kuin niissä tieteissä, jotka käsittelevät eläviä objekteja. Geometriassa, algebrassa jne., joissa ei välitetä todellisuudesta, on aateskelu paikallaan. Mutta sensijaan esim. ihmiskuntaa käsittelevissä tieteissä, joissa kaikki yleiset aatteet perustuvat vain puolittain totuuteen, puolittain erehdykseen, täytyy aateskelun tulokset askel askeleelta tarkistaa kokemuksen avulla. »Logiikka ei tavoita vivahduksia; mutta hengentieteiden alalla totuudet läpeensä piilevät vivahduksessa. Ne pujahtavat skolastiikan verkonsilmukoiden läpi; niitä ei katsella kasvoista kasvoihin, vaan ne löydetään osittain, salaisesti, milloin enemmän, milloin vähemmän» (Essais de morale etc., s. 189 ja seur.). Yllä harventamassani rivissä on Renan lausunut julki yhden bergsonilaisuuden ydinajatuksista. Mutta saman ajatuksen käsitteellisen ajattelun voimattomuudesta tapaa nykyään hyvin yleisesti muuallakin. On syytä sentähden vähän tarkastaa tuota merkillistä lausetta. Spekulatiolle, vastakohtana kokemustieteelle, on omituista, että se lähtee liikkeelle määrätyistä käsitteistä ja arvostelmista, jotka se muodostaa apriorisesti, ennen kokemusta, kun sensijaan kokemustiede kokonaan elää ja hengittää tutkimusesineessään, joka luo sen käyttämät käsitteet ja arvostelmat ja on valmis aina synnyttämään uusia, kun entiset osoittautuvat riittämättömiksi. Puhdas aateskelu kombinoi apriorisia arvostelmiaan ja tekee niistä täten johtopäätöksiä. Tämä ajatustyö noudattaa muodollisen logiikan lakeja, joista ensimäinen on se, että kukin käsite on muuttumaton, pysyy merkitykseltään identisenä. Kun tällaisen aateskelun tuloksia ruvetaan sovittamaan todellisuuteen, syntyy omituisia vaikeuksia. Tyydyn vain yhteen esimerkkiin, jota Bergson mielellään käyttää osoitteena abstraktisen logiikan heikkoudesta. Puhdas aateskelu, joka työskentelee sellaisilla määreillä kuin »ykseys» ja »moninaisuus», olettaen että ne voidaan sovelluttaa kaikkiin ajatuksen esineisiin poikkeuksetta, johtuu m. m. seuraavaan vaikeuteen: onko elävä organismi, onko sielunelämä »ykseys» vai »moninaisuus»? On selvää ettei kumpikaan näistä määreistä sovellu näihin objekteihin. Organismi, sielunelämä eivät ole sellaisia yksinkertaisia esineitä, jotka olisi leimattava joko »ykseyksiksi» tai »moninaisuuksiksi». Mitä voidaan päättää tästä? Tietenkin, että spekulatiivinen metodi on väärä, että jos lähdetään liikkeelle rajoitetusta määrästä käsitteitä, tullaan ennemmin tai myöhemmin kohtaan, jolloin yksikään näistä käsitteistä ei sovellu ilmaisemaan tarkoitettua ilmiötä. Kokemustiedolle sensijaan tätä vaikeutta ei esiinny; todellisuus, jossa se liikkuu ja elää, luo sille tarpeen tullen aina uusia käsitteitä. Katsokaamme spektriä, jossa auringon valkea valo yhdenjaksoisissa ylimenoissa taittuu lukemattomiin vivahduksiin, niin että jokainen spektrin poikkiviiva on hitusen verran toisenvärinen kuin edellinen! Jokapäiväinen kielenkäyttö tulee toimeen muutamalla, viidellä, kuudella värinimityksellä. Se yksinkertaisesti laiminlyö ylimenot yhdestä »väristä» toiseen. Mutta maalari, jolle värivivahdukset ovat arvokkaita, tarvitsee jo paljon suuremman määrän värejä ilmaisevia käsitteitä: ultramariini, karmiini jne. Mikään ei estäisi muodostamasta uusia värien käsitteitä tuhansiin saakka, aina värienerottamiskykymme rajaan asti.
ellauri115.html on line 540: Apinoiden erroreiden päälähde on yleisissä ja abstrakteissa idixissä; metafysiikan jargoni ei ole koskaan löytänyt yhtään totuutta, ja se on täyttänyt filosofian älyttömyyxillä joista me ollaan häpeissämme niin pian kun me poistetaan niista pitkät sanat. Sanos mulle, ystäväiseni, kun ne puhuu sulle sokeasta voimasta joka on levinneenä koko luontoon, saako siitä mitään käsitystä mieleensä? Ne ajattelee että ne muka sanoo jotain näillä epämääräisillä ilmauxilla - universaali voima, oleellinen liike - mutta eihän ne sano yhtään mitään. Liikkeen idis ei ole muuta kuin idis siirtymisestä paikasta toiseen; ei ole mitään liikettä jolla ei ole suuntaa; sillä mikään yxilö ei voi liikkua kaikkiin suuntiin yhtä aikaa. Mihin suuntaan sit aine liikkuu välttämättä? Onko koko aineläjällä sama liike, vai onko jokaisella atomilla oma? Ekan ideixen mukaan koko avaruuden pitää muodostaa yxi kiinteä ja jakamaton massa; jälkimmäisen mukaan se voi vaan muodostaa diffuusin ja inkoherentin pilven, ja silloin ei vois mitkään 2 atomia yhtyä. [Se ei olis yhtään kivaa, ja selkeesti vastoin mun arkikokemusta.] Mihin suuntaan lähtis toi kaikelle aineelle yhteinen liike? Suoraviivaisesti, ympyrässä, ylhäältä alas, vasemmalta oikealle? Jos jokaisella molekyylillä on oma suuntansa, mikä olis kaikkien näiden suuntien ja erotusten syy? Jos jokainen molekyyli ja atomi vaan pyörisi axelinsa ymmpäri, kaikki seisokelisivat kadunkulmissa ja kukaan ei pääsi kulkemaan. Ja tänkin pyörimisen pitäis mennä johkin suuntaan. Se et aine lähtis liikkeelle jostain abstraktiosta on paskapuhetta, se ei merkkaa mitään, ja jos aine lähtee johkin suuntaan niin sillä on joku syy. Mitä enemmän esimerkkejä mä otan elävästä elämästä, sitä enemmän syitä mun pitää selittää, enkä löytäis koskaan yhteistä agenttia joka kontrolloisi niitä kaikkia. Ei siinä kaikki etten mä pysty piirtämään kuvaa sellasesta sattumanvaraisesta liikehdinnästä ja elementtien yhteentörmäyxistä, en voi edes kuvitella sellasta härdelliä, ja universumin kaaos on vähemmmän kuviteltavissa mulle kuin sfäärien harmonia. Voin ymmärtää että universumin mekanismi ei ehkä ole apinan käsitettävissä, mutta jos alat sitä selittää, selitä edes niin että apina ymmärtää.
ellauri115.html on line 551: Ei ole otusta universumissa jota ei voi pitää jossain suhteessa kaiken napana, jonka ympärille kaikki ryhmittyy, niin että ne on toisilleen tarkoitus ja keinot. Mieli menee sekaisin ja exyy kaikkiin näihin suhteisiin, ja kyl ne izekin sekaantuu toisiinsa pää pyörällä. Ihan mahottomia oletuxia tarvitaan että kaikki tää sopusointu syntyis aineen sokeasta mekanismista ihan umpimähkään! Turhaan ne jotka kieltää tarkoituxen yhteyden kaikkien osien suhteissa tähän kokonaisuuteen, turhaan ne koittaa kätkeä sekoilunsa abstraktioihin, koordinaatioihin, yleisiin periaatteisiin, symbolisin kaavoihin; mitä ne yrittääkin, mä en pysty tajuamaan noin tiukasti järjestettyä systeemiä ellen kuvittele jotain diktaattoria joka käskee sitä. Mun vallassa ei ole uskoa että passiivinen ja kuollut aine ois voinut aiheuttaa eläviä ja tuntevia olioita, että sokea sattuma olisi synnyttänyt älykkäitä olentoja, että ajattelematon olis voinut synnyttää ajattelevia olentoja. [No Jannen tasoista älykkyyttä voisi siitä spontaanisti vaikka lantalassa. Sitäpaizi kyllä jumalakin oli aika ajattelematon kun laittoi tän kellon käymään tälleen ihan perunoita.]
ellauri151.html on line 554: Aika yllättävän paljon ällösanoja tuli jo abstraktissa. Eikös Wittgenstein ollut juutalaisten uskonluopioiden sukua? Joo sehän oli Hitlerin koulussa alaluokkalaisena. Hamannin aikoihin Wittigensteinit oli varmaan vielä isiensä uskossa. Mikä sitä sitten veti tohon Hamanniin? Read on:
ellauri163.html on line 587: Tahto on aivokuoren säätelemä matelijan pyrkimys. Ajatus siitä, että kuolema on välttämätön, on edelleen abstrakti useimmissa ihmisissä. Ja tämä ajatus, loppujen lopuksi niin lohduttava ja niin levollinen, niin sopiva heikentämään meitä kunnianhimoisia tunteita, ylpeyttä ja egoismia ja kuivaamaan kärsimyksiemme lähteen, ei vaikuta toimintaamme.
ellauri210.html on line 625: Hans Arp eli Jean Arp ( 16. syyskuuta 1886 Strassburg, Saksa - 7. kesäkuuta 1966 Basel, Sveitsi) oli saksalais-ranskalainen kuvanveistäjä, taidemaalari, runoilija ja abstrakti taiteilija, joka käytti muun muassa revittyä ja liisteröityä paperia muiden käyttäessä vielä rypättyjä sanomalehtiä.
ellauri246.html on line 562: Joten abstrakti: yritän valaista Joseph Alexandrovichin elämäkertaa ja harkita myös hänen luovaa polkua.
ellauri258.html on line 260: Kun filosofian arvostuksen katoamisesta alettiin tämän koronavuoden 2021 alussa puhua, arvioi filosofiasta väitellyt tutkija Timo Miettinen Twitterissä, että juuri Himasen toiminta söi kansan uskon filosofeihin. Näin on. Jo vuonna 2010 johtajuus tarkoitti Suomessa jenkkioppaista matkittua abstraktia lässytystä, jonka taakse voi piilottaa sen, ettei uskalla sanoa ettei osaa tehdä yhtikäs mitään.
ellauri260.html on line 127: Ranskalainen filosofi Paul Ricoeur (1913–2005), jonka filosofiaan husserlilainen fenomenologia vaikutti syvästi, vaikka hän ei koskaan tunnistanut itseään personalistiksi, ammensi monista Mounierille arvokkaimmista teemoista, kuten ihmisen vapauden luonteesta ja ihmisen keskeisyydestä valtioon nähden, vaikka hänen oma myöhempi kehityksensä näistä teemoista poikkesi huomattavasti Mounierin filosofiasta. Hän jakoi myös personalismin hylkäämisen materialismista ja karteesisesta dualismista sekä abstraktioiden hylkäämisen konkreettisen inhimillisen todellisuuden hyväksi. Ehkä suurin yksittäinen elementti Ricoeurin omaksumassa Mounierin persoonallisuudessa oli itse asiassa poliittisesta ja sosiaalisesta sitoutumisesta vetäytymisen mahdottomuus. On pakko vatkaa, pokkana ei pysy kukaan.
ellauri297.html on line 472: The Holy Post Podcastin jaksossa 517 toistuva juontaja Kaitlyn Scheiss haastoi kristillisen yhteisön kirjoittamaan ihmisten kukoistamisesta ja siitä, miten se vaikuttaa tapaamme elää yhteisössä. Harkitsin tätä haastetta ja olen päättänyt hyväksyä ja laajentaa ajatusta ihmisen kukoistuksen tavoittelusta pidemmälle kuin uskon tällä hetkellä tapahtuvan. Ensin on välttämätöntä tunnistaa ero abstraktin kukoistuksen tavoittelun ja kukoistavan ihmisen tavoittelun välillä. Onko kaiken luotujen asioiden abstrakti kukoistaminen kristinuskon riittävä ja johdonmukainen ideologinen päämäärä? Uskon, että se on varmasti osa sitä; kenties sivutuote ansaitsevalle lopputavoitteelle. Ihminen kukoistaa objektiivisesti tietyissä rakkauden ja yhteisön ympäristöissä, joiden tiedämme voivan ja on luotu yksitellen ja jopa pienessä yhteisössä, kuten perheyksikössä, mutta miten abstrakti kukoistuksen tavoittelu mittakaavassa? Tässä johdannossa tarkastelemme ihmisen kukoistamista sielujen välisen viestinnän ylläpidon sivutuotteena.
ellauri297.html on line 475: Ihmisen kukoistaminen on objektiivinen päätavoite. Tai no, jumalan kukoistaminen, mutta sehän menee ilman sanomista. Jokainen haluaa kukoistaa omalla tavallaan, ja viime kädessä olemme kaikki samaa mieltä siitä, miltä kukoistaminen näyttää, esim Kardashianin porukat. Kun tarkastelemme ihmisen kukoistamisen abstraktia tavoitetta, emme kuitenkaan ajattele, että yksilöllistä kukoistustani suurempia tavoitteita on, vaikka se myötävaikuttaisi myös laajemman yhteisön ns. kukoistukseen. Tulemme näkemään, että tällainen kukoistaminen tapahtuu aina oman ihmisyytemme ja yhteisön vähiten arvostettujen inhimillisyyden kustannuksella. Mahdollisuuden kukoistaa tai kommunikoida välillä kommunikoin paljon mieluummin. Todellakin, tämä on esimerkki, jonka saimme Kristuksessa. Esimerkki osoittaa, että tällä keinolla pääsee vielä mahtavammin kukoistamaan loppupeleissä. Kannattaa siis tarkastella koko pelin strategiaa eikä tilannekohtaisia taktiikoita.
ellauri297.html on line 490: Ihmiset eivät kukoista, elleivät he kommunikoi tehokkaasti Jumalan ja toistensa kanssa, eikä näin voi tapahtua, ellemme luovu toissijaisista rajapinnoistamme ja kommunikoi ihmisten kanssa ensisijaisen online-rajapinnan kautta. Ihmiset ovat sielujen välisen viestinnän ensisijainen rajapinta. Jos olen vuorovaikutuksessa kenenkään kanssa sen perusteella, että toimin jonkun muun puolesta tai olen heidän ylitse missä tahansa ominaisuudessa, olivatpa he sitten lapsiani, työntekijöitäni tai virkamiehiä, enkä ihmisten välisenä vuorovaikutuksena, toimin hänen mukaansa persoonaton tapa. Jos olen persoonaton, olen ilmoittanut, että on parempi luopua sekä ihmisyydestäni että omastanne pyrkiessäni kollektiiviseen abstraktiin kukoistukseen kuin käyttää aikaa rikkomuksen korjaamiseen ja tilapäisesti uhrata oma kukoistani pyrkiessäni palauttamaan yhteyden ihmiset osana ensisijaista käyttöliittymää. Tämä johtaa paljon suurempaan ja laajempaan inhimilliseen kukoistukseen kuin persoonaton kollektiivisen kukoistuksen etsiminen toissijaisen rajapinnan kautta.
ellauri321.html on line 420: Earl Wasserman jatkoi vuonna 1953 keskustelua viimeisistä riveistä ja väitti: Mitä kovempaa vedämme oodin viimeisiä rivejä, sitä enemmän niiden merkityksen silmukka kuristaa ymmärryksemme runosta ... Aforismi on sitä houkuttelevampi, koska se näkyy runon loppupuolella, sillä sen näennäisen huippukohta on yleensä johtanut olettamukseen, että se on runon abstrakti summaus... Mutta oodi ei ole abstrakti lausunto tai retki filosofiaan. Se on vaan runo "asioista".
ellauri330.html on line 467: Tämä on absurdia, koska yhteiskunta oli selvästi olemassa ennen yksilöitä. Yksittäistä ihmistä ei ole eikä voisi olla olemassa yhteiskunnan ulkopuolella: kaikki asiat, jotka tekevät ihmisestä nimenomaan ihmisen, ovat syntyneet yhteiskunnassa ja sen kautta: kieli, abstrakti ajattelu, hankitun kokemuksen välittäminen ei-biologisin keinoin, tietoisuus olemisesta muista erillisenä yksilönä, jopa fyysiset ominaisuutemme (äänilaatikko, iso penis, aivojen koko), kaikki nämä ovat sosiaalisia tuotteita.
ellauri332.html on line 174: Se ei ollut vain "The Tree of Life" -elokuvan loppu, joka oli hieman hämmentävä - se oli koko elokuva. Se keskittyy ensisijaisesti Teksasin kaupungissa asuvaan perheeseen, vaikka heidän elämänsä sekoittuu muihin kohtauksiin, jotka edustavat kaikkea ajan sairastamisesta tuonpuoleiseen. Ohjaaja Terrence Malick ei koskaan tarkentanut, mistä elokuvassa oli kyse. Elokuvakriitikot ovat kuitenkin ehdottaneet, että elokuva saa sinut pohtimaan kaikkea hyvää ja huonoa omassa elämässäsi ja kuinka se sopii isompaan kuvaan. Katsojat jakautuivat, jotkut ihailivat elokuvan abstraktia luonnetta, kun taas toiset eivät kestäneet sitä!
ellauri332.html on line 558: Kriitikot näyttävät olevan yhtä mieltä siitä, että elokuva epäonnistui kolmannessa näytöksessään. Joo... puhumme TÄSTÄ melko abstraktista kirjahyllykohtauksesta.
ellauri332.html on line 563: Astrofysikaalisesta tarkkuudestaan kehutussa elokuvassa elokuvan käänne hassuun ja abstraktiin viidenteen ulottuvuuteen oli aivan liian hätkähdyttävä katsojien nautittavaksi:
ellauri340.html on line 506: Monet itävaltalaisen kirjailijan päähenkilöistä ovat vaeltajia, ja kirjailijalle havaitsemistyö on yksinäistä kamppailua eristäytyneen itsensä ja hämärän ulkomaailman välillä. Kieli on silta: välttämätön havaitsemamme ja tuntemamme artikulaatiossa, mutta myös pohjimmiltaan haavoittuvainen romahdukselle. Handke kohdistaa käyttämänsä sanat mikroskooppiseen tarkasteluun: Usein on hämmästyttävä kyky siirtyä abstraktien (esimerkiksi miltä tuntuu olla "onnistunut päivä") ja täsmälleen aistinvaraisten (esimerkiksi askeleiden äänen meditaatio) välillä kaivon kannessa). Vaikka ne ovat usein irrallisia sävyltään, tämä tasainen vaikutelmien kertyminen saa lukijat kyseenalaistamaan, kuinka sopusoinnussa he ovat ympäristöönsä ja lauseisiinsa. Yksityiskohtaisuus, jonka Hedelmävarkaan kertoja yrittää pukea ympärillään oleva maailma sanoiksi, luo ristiriidan: yksittäiset hetket vaativat yksityiskohtiaan, mutta maailma itsessään on epämääräinen, ikään kuin kamppailee oman painonsa alla. [tarkenna] Se voi saada skeptisen lukijan pohtimaan, puuttuuko kertojalta – ja laajemmin myös Handkelta – joskus metsää kaikille huolellisesti kuvatuille puille.
ellauri340.html on line 516: Tämä misantropia sopii täydellisesti poliittiseen ja kirjalliseen kohtaukseen, jossa Handke tuli täysi-ikäiseksi. Provokaation ihmelapsiksi noussut hän saavutti ensin mainetta, kun hän nousi seisomaan Princetonin kirjallisuuskonferenssissa vuonna 1966 ja esitti kirpeän moitteen aikansa johtaville saksalaisille kirjailijoille, niin sanotulle Gruppe 47:lle (johon kuuluivat tulevat Nobel-palkitut Günter Grass ja Heinrich Böll), jonka Handke tuomitsi "kuvaavan impotenssin" tylsiksi kauppiaiksi. Hän hylkäsi näiden sosiaalisesti tietoisten kirjailijoiden hankkeen, ja tulevina vuosina hän omisti energiansa itse kielen abstraktimpaan tutkimiseen. Grass paljastuikin sitten ex-nazixi. Böll vaikuttaa suht mölsältä.
ellauri345.html on line 472: Hän ei halunnut antaa runoilijalle vähintäkään omia oikeuksiaan. Avioliitto ei voi olla romaanin keskipiste missään mielessä. Lukemattomien muiden tavoin Hebbel oli tässä täysin väärässä sanoessaan: "Yksi puoli Goethen valinnaisista yhteyksistä on jäänyt abstraktiksi; nimittäin avioliiton mittaamattomasta merkityksestä valtiolle ja ihmiskunnalle on vihjattu argumentoivalla tavalla, mutta se ei soi esityksessä, mikä olisi kuitenkin ollut mahdollista ja olisi suuresti vahvistanut vaikutelmaa koko teoksesta. Ja aiemmin "Maria Magdalenan" esipuheessa; "Kuinka Goethe, joka oli ehdottomasti taiteilija, suuri taiteilija, saattoi tehdä niin loukkauksen sisäistä muotoa vastaan valinnaisissa affiniteeteissaan, että hän, toisin kuin hajamielinen dissekteeri, toi anatomiseen teatteriin automaatin todellisen ruumiin sijasta. Omalaatuista. "En voinut selittää sitä tosiasiaa, että hän solmi turhan, jopa moraalittoman avioliiton, kuten Eduardin ja Charlotten välillä, hänen kuvauksensa keskipisteessä ja käsitteli ja käytti tätä suhdetta ikään kuin se olisi täysin päinvastainen, täysin laillinen."
ellauri345.html on line 668: Daumer: "Kristinusko on hengen uskonto... Mutta mitä on henki, spiritus, pneuma sanan kristillisessä merkityksessä? Se, mikä liittyy luontoon, asioiden todelliseen olemiseen ja elämään, mikä tästä uskonnosta eteenpäin on absoluuttinen, mitä ei pitäisi määrittää ja jota kiihkeimmin syytetään, tuomitaan ja vastaan taistellaan nimillä: liha, maailma, synti, paholainen, muodostaa äärimmäisen vastakohdan; kaiken objektiivisen, luonnollisesti oikean ja todellisen, perustavanlaatuinen kumoaminen ja kääntäminen vastakohtaansa; absoluuttinen subjektiivisuus, siis absoluuttinen hulluus ja järjettömyys; eristäytyneimmän ihmisen egon ja erityisyyden vahvistaminen ja jumalallistaminen; koko ihmisen ja koko maailman kieltäminen fyysisenä ja elävänä olentona..; negatiivisin, vihamielisin, repivin ja häiritsevin asia, ja siksi pahin asia, joka on olemassa ja mitä voidaan ajatella. Hengestä, tässä sanan pahassa, kristillisessä merkityksessä, tästä kauheasta kieltämisen ja abstraktion periaatteesta kaikki ne fanaattisuudet ja julmuudet, jotka kristinuskon historiassa ovat, eivätkä ne suinkaan ole jotain vierasta tämän uskonnon olemukselle... vaan pikemminkin sen todellista, ominaista, välttämätöntä ja väistämätöntä kehitystä ja ilmentymää."
ellauri349.html on line 816: Airueeksi sopii runoilija, joka on välillä hiukan mahtipontinenkin. Hän suosii abstraktioita kuten valo, pimeys, suru, jumala, mutta suuntaa katseensa myös vähäiseen: muurahainen, kastemato, omenankukan terälehti.
ellauri351.html on line 145:
Vaaraa aiheuttaa jokin konkreettinen tai abstrakti taho, jot pidetään vihollisena.
ellauri362.html on line 155: Peacockin oma paikka kirjallisuudessa on ennen kaikkea satiirikko. Se, että hän on kuitenkin ollut vain harvojen suosikki, johtuu osittain hänen teoksensa erittäin älyllisestä laadusta, [ tarvitaan lainaus ], mutta pääosin hänen tavanomaisen kirjailijan pätevyyden puutteesta, josta hän ei piittaa paskan vertaa. Hänellä ei ole juonta, vähän inhimillistä kiinnostusta eikä johdonmukaista luonteen määrittelyä. Hänen persoonansa ovat pelkkiä nukkeja tai parhaimmillaan abstraktien ominaisuuksien, kuten armon tai kauneuden, inkarnaatioita, mutta kauniisti kuvattuina.
ellauri371.html on line 65: Oikeus on vahva, meidän oikeutemme on vahva. Sana laki on abstrakti ja todistamaton ajatus. Tämä sana tarkoittaa: anna minulle mitä haluan. Saan siten todisteen siitä, että olen vahva etkä sinä.
ellauri371.html on line 93: Vapauden tasa-arvon veljeskunta. Jopa muinaisina aikoina me kansojen keskuudessa huusimme sanoja: "Meidän kyllä, tasa-arvo, veljeys”, sanat toistettiin niin monta kertaa siitä lähtien tajuttomat papukaijat, alkaen lentävät kaikkialla näillä vieheillä, joilla he otti pois maailman hyvinvoinnin, todellisen henkilökohtaisen vapauden fifty-sixty, aiemmin niin suojattu väkijoukon paineelta. Väitetty älykäs, älykäs goyim ei ymmärtänyt puhuttujen sanojen abstraktisuutta, ei huomannut niiden merkitysten ristiriitaa ja niiden välistä vastaavuutta taistelussa, he eivät nähneet, ettei luonnossa ole tasa-arvoa, he eivät nähneet että voi olla vapautta, jonka luonto itse on luonut, nim. mielien, hahmojen ja kykyjen eriarvoisuus, eikä tasa-arvoinen alistuminen laeille, he eivät ymmärtäneet, että joukko on sokea, joka on valittu ytimen ulkopuolisista johtajista, politiikan suhteen he ovat yhtä sokeita kuin hän itse, että vihitty, jopa typerys, voi olla oikeassa vitivarmasti, eikä vihitty, vaikka hän olisi nero, ei mitään tsanssia ymmärtää politiikkaa. Goyit jäivät kaipaamaan tätä kaikkea näkymättömissä. Samaan aikaan tämä oli perustava dynastinen sääntö: isä välitti tietoa pojalleen poliittisten asioiden kulusta niin, ettei kukaan ei tiennyt, paitsi dynastian jäseniä, eikä voinut pettää salaisuuksia hallituille ihmisille. Ajan myötä merkitys todellisen asioiden dynastinen välittämisen lyrics katosi, mikä vaikutti menestykseen niin ettei väliä mitään.
ellauri371.html on line 101: Vapauden abstraktio. Vapauden abstraktio on antanut kyky vakuuttaa ihmisjoukot siitä, että hallitus ei ole mitään muuta, kuin maanomistaja johtajana - ihmiset luuli että sen voi vaihtaa kuin kulunutta hanskaa. Siis kansanedustajien vaihto. Muuttuvien kansan edustajien valta antoi meille sosaalisen tilauxen ja ikään kuin valtit käsiin ... tapaamisiin.
ellauri377.html on line 239: Eli se on ilmoitus Jeesuksen jumalallisen isän tuntemattomasta nimestä, jonka hallussa pitäminen mahdollistaa tietäjän läpäisemisen tietämättömyyden verhon, joka on erottanut kaikki luodut olennot mainitusta isästä. Lisäksi se julistaa, että Jeesus on paljastanut tuon nimen monien abstraktien elementtien kielellä täytetyillä tavoilla.
xxx/ellauri027.html on line 1317: Perustavaksi filosofiaksi hän nimittää sellaisia puhtaan abstraktisia kysymyksiä, joihin jokaisen sukupolven on vuorollaan koetettava pureutua. Persufilosofia on hienompaa kuin soveltava, sanoi Eski mitä tahansa, tai Heta. Ammät hiljaa seurakunnassa kun nyrkki puhuu.
xxx/ellauri084.html on line 371: Bohr kiersi Golgatan ja väistin ristin kolahduxen kalloon sanomalla "ei ole kvanttimaailmaa. Tää on vaan abstraktia fysikaalista kuvausta. On väärin ajatella että fysiikan tehtävä on selvittää millaista luonto on. Fysiikka koskee vaan mitä siitä voi sanoa." Kiemurtelua, Niels hyvä, kiemurtelua! Istu tyhjän päälle vaan!
xxx/ellauri085.html on line 163: Anti-Oidipus (ransk. L’Anti-Œdipe) on ranskalaisen filosofin Gilles Deleuzen ja psykoanalyytikon Félix Guattarin vuonna 1972 julkaisema kirja, joka kyseenalaistaa sekä filosofian että psykoanalyysin ja ehdottaa tilalle ”skitsoanalyysia”. Kirja on ”Kapitalismi ja skitsofrenia” -sarjan ensimmäinen osa (toinen osa Mille plateaux ilmestyi 1980). Anti-Oidipuksessa Deleuze ja Guattari luovat eklektisen selvityksen psykologiasta, taloustieteestä, yhteiskunnasta ja historiasta sekä näyttävät, miten ”primitiivinen”, ”despoottinen” ja ”kapitalistinen” aikakausi eroavat toisistaan ”tuotannon”, ”rekisteröimisen” ja ”kulutuksen” organisoinnin suhteen. Deleuze ja Guattari väittävät kuvaavansa, miten kapitalismi kanavoi halut aksiomaattisen, rahapohjaisen talouden kautta. Aksiomaattinen rahatalous on yksipuolinen organisaatiomuoto, joka on abstrakti, ei-paikallinen ja ei-materiaalinen.
xxx/ellauri138.html on line 356: Siitä missä spekulatiivinen ajattelu lakkaa, ja se lakkaa todellisen elämän parissa, alkaa siis todellinen, positiivinen tiede, ihmisten käytännöllisen toiminnan, heidän käytännöllisen kehitysprosessinsa esittäminen. Loppuvat korupuheet tietoisuudesta, todellisen tiedon on tultava niiden tilalle. Todellisuuden esittäminen riistää elinympäristön itsenäiseltä filosofialta. Sen tilalle voi tulla korkeintaan yhteenveto yleisluonteisimmista tuloksista, jotka ovat abstrahoitavissa ihmisten historiallisen kehityksen tarkastelusta. Todellisesta historiasta irrotettuina noilla abstraktioilla ei ole sinänsä mitään arvoa. Ne voivat kelvata ainoastaan helpottamaan historiallisen aineiston järjestämistä, osoittamaan sen yksityisten kerrostumien järjestystä. Mutta toisin kuin filosofia nuo abstraktiot eivät anna mitään reseptiä tai kaavaa, jonka mukaan historiallisia aikakausia voitaisiin sovitella paikoilleen. Päinvastoin, vasta sitten vaikeus alkaakin, kun aineistoa käydään tarkastelemaan ja panemaan järjestykseen — olipa kysymys jostain menneestä aikakaudesta tai nykyajasta — kun käydään käsiksi sen todelliseen kuvaukseen. Näiden vaikeuksien voittaminen riippuu edellytyksistä, joita ei suinkaan voida esittää tässä yhteydessä, vaan jotka käyvät selville vasta tutkittaessa todellisen elämisen prosessia ja kunkin aikakauden yksilöiden toiminnan tuloksia. Otamme tässä käsiteltäväksi eräitä noista abstraktioista käyttääksemme niitä ideologian vastaisesti ja selittääksemme ne historiallisten esimerkkien valossa.
xxx/ellauri173.html on line 368: Se, mitä tämä nainen katuu "virheestään", ei suinkaan ole kunnia itse (tämä vanhentunut abstraktio), vaan vain menetetty kate sexipääomasta.
xxx/ellauri228.html on line 286: Osa neuvosto-Soljariksen viehätystä on sen epätavallinen ulkonäkö ja ääni. Monet keskeisistä kohtauksista kuvattiin pitkissä, katkeamattomissa jaksoissa käyttäen vain vähän tai ei lainkaan muokkausta. Päätös johtui yxinkertaisesti rahan puutteesta - hallituksen valvojat säännöstelivät elokuvakeloja - mutta Tarkovsky uskoi, että se tarjosi myös paremman "rytmin", jolloin katsoja pystyi kokemaan toiminnan pitkäveteisyyden hahmon kanssa. Jotkut jännittävämmistä kohtauksista kuvattiin yhdessä, katkeamattomassa otoksessa, joka lisää salaperäistä laatua, Soljaris-planeetan ilmakuvia on myös, jotka on tehty hieman abstraktissa muodossa, joka ilmaisee planeetan mysteerin, siinä yksi syy vertailuihin vuoteen 2001: A Space Odyssey, missä ne ovat paljon hienommat. Tunnelmallista elektronista musiikkia käytetään Solarikseen liittyvissä kohtauksissa, toisin kuin rauhanomaista klassista taustamusiikkia kaikissa maapallolle asetetuissa tai suoraan Maahan liittyvissä kohtauksissa, kuten Takaumat Kelvinin lapsuudesta.
xxx/ellauri229.html on line 177: Muinaisen ilmoituksen mukaan Jumala sekaantui jatkuvasti kaikkeen, vanhurskaat Hän niputti taivaaseen, jumalattomat Hän kasteli tulella ja tulikivellä, voit löytää Hänet tehdessäsi syntiä minkä tahansa vanhan pensaan takaa. Vasta myöhemmin alkoi vetäytyminen. Jumala menetti näkyvyyden, ihmisen muotonsa, partansa, ihmeiden audiovisuaaliset apuvälineet katosivat, samoin luokkahuonedemonstraatiot demonien siirtämisestä vuohiin, sitten katosivat enkelivalvojien vierailut; sanalla sanoen usko oli luopunut sirkuksen metafysiikasta; sitten aistien alueelta se siirtyi abstraktioiden valtakuntaan. Silloinkaan ei ollut pulaa todisteista Hänen olemassaolostaan, korkeamman algebran kielellä ilmaistuista sanktioista, vielä esoteerisemmasta hermeneutiikasta. Nämä abstraktiot saavuttivat kuitenkin lopulta pisteen, jossa Jumala julistetaan kuolleeksi, jotta saavutettaisiin se kylmä, rautainen, tuhoisa rauha, joka kuuluu eläville, kun kaikkein rakastetuimmat ovat hylänneet heidät ikuisesti. No tässähän se vika juuri on: jumala on läheisriippuvaisten imaginary friend, vähän sellainen kuin alla luetellut.
xxx/ellauri303.html on line 449: Moses Maimonides kirjoitti, että "Luojan olemassaolon ansiosta kaikki on olemassa" ja väittää 1100-luvulla ilmestyneessä Hämmentyneiden oppaassaan (2:13), että " aika itsessään on osa luomista" ja että siksi " Kun Jumalaa kuvataan olemassa olevaksi ennen maailmankaikkeuden luomista, ajan käsitettä ei pitäisi ymmärtää sen normaalissa merkityksessä." 1400-luvun juutalainen filosofi Joseph Albo väitti samalla tavalla teoksessaan Ikkarimettä aikaa on kahta tyyppiä: "Mitattu aika, joka riippuu liikkeestä, ja aika abstraktisti", joista toisella ei ole alkuperää ja se on "ääretön aika-avaruus ennen maailmankaikkeuden luomista". Albo väitti, että "vaikka on vaikea kuvitella Jumalan olemassaoloa sellaisen keston aikana, on myös vaikea kuvitella Jumalaa avaruuden ulkopuolella". Muut juutalaiset kirjailijat ovat tulleet erilaisiin johtopäätöksiin, kuten 1200-luvun tutkija Bahya ben Asher , 1500-luvun tutkija Moses Almosnino ja 1700-luvun hasidilainen opettaja Nahman Bratslavista , jotka ilmaisivat näkemyksen - samanlaisen kuin kristitty Neo-Platoninen kirjailija Boethius - tuo Jumala "ylittää tai on kaikkien aikojen yläpuolella." Ei se vanhene.
xxx/ellauri388.html on line 225: Seksuaalisen raittiuden vaarattomuus vahvistettiin myös Amerikassa American Medical Associationin vuonna 1906 antamassa päätöslauselmassa. Näin muodollisesti hyväksytty ehdotus oli näin muotoiltu: "Pidätys ei ole ristiriidassa terveyden kanssa." On yleisesti ymmärrettävä, että tämänkaltaiset abstraktit ehdotukset ovat arvottomia, koska ne eivät merkitse mitään. Jokaisen järkevän ihmisen on väistämättä vahvistettava se, kun hän kohtaa vaatimuksen rohkeasti vahvistaa tai kieltää väite: "Pidätys ei ole ristiriidassa terveyden kanssa". Hän saattaa lujasti uskoa, että pidätyskyvyttömyys on yhteensopimaton useimpien ihmisten terveyden kanssa ja että pitkittynyt pidätyskyvyttömyys on yhteensopimaton kenenkään terveyden kanssa, ja silti, jos hän on rehellinen kielenkäytössä, olisi hänelle mahdotonta kieltää epämääräinen ja abstrakti väite, jonka mukaan "pidätyskyvyttömyys ei ole ristiriidassa terveyden kanssa". Tällaiset ehdotukset eivät siksi ole vain arvottomia, vaan myös itse asiassa harhaanjohtavia.
xxx/ellauri388.html on line 229: Remondino (loc. cit.) huomauttaa, että viranomaiset, jotka ovat sitoutuneet julistuksiin seksuaalisen raittiuden ehdottomien etujen puolesta, ovat yleensä kolmessa virheessä: (1) he yleistävät tarpeettomasti sen sijaan, että tarkastelevat jokaista tapausta erikseen, yksinään. (2) he eivät ymmärrä, että ihmisluontoon vaikuttavat hyvin sekalaiset ja monimutkaiset motiivit, eikä heidän voida olettaa olevan alttiita vain abstraktin moraalin motiiveille; (3) he jättävät huomiotta masturboijien ja seksuaalisten perverssien suuren armeijan, jotka eivät valita seksuaalisesta kärsimyksestä, vaan ylläpitämällä jäykkää seksuaalista pidättymistä, mitä tulee normaaleihin suhteisiin, ajautuvat vähitellen vuolaisiin spermavirtoihin, joista ei ole paluuta.
47