ellauri071.html on line 531: Sefirot kuvaavat jumaluuden eri emanaatioita ja ilmenemismuotoja. Emanaatioiksi (lat. emano ’virrata ulos’, ’valua’, ’saada alkunsa’, ’levitä’) kutsutaan joidenkin tiettyjen uskomusjärjestelmien kosmologiassa tai kosmogoniassa Korkeimmasta Olennosta (h.k.) emanoituneita eli alkunsa saaneita tai "virranneita" alempia olentoja. Näiden uskomusten mukaan Korkein Olento ei luonut fyysistä maailmankaikkeutta itse suoraan, vaan näiden alempien emanaatioiden kautta. Eräänlaisena valkovuotona. Tämän paradigman mukaisesti luominen etenee vuodatuksena alkuperäisestä absoluuttisesta Korkeimmasta Olennosta, tai jopa muutoksena siinä. Elämän puu on kabbalan keskeinen symboli, joka kuvaa aistimaailman ja yliaistillisen todellisuuden yhteyttä sekä universumin rakennetta. Sefirot-järjestelmään liittyy myös aineksia esimerkiksi astrologiasta ja enkeliopista. New Age-liike imuroi nää hörhöilyt jutkuilta kuin janoinen Paavo Pesusieni.
ellauri147.html on line 679: Lapsi kokee ja kohtelee esinettä, vaikka hän pitäisi sitä erillisenä, affektiivisesti ikään kuin hän voisi hävittää sen. Sen itsenäisyyden tunnustaminen lisäisi avuttomuutta katastrofin pelkoon. Winnicott on kuvannut tätä kehityksen käsitteessään absoluuttisesta riippuvuudesta itsenäiseen itseensä erittäin hienosti: optimaalisen kieltäytymisen kautta keskimääräinen hyvä äiti antaa lapselle mahdollisuuden aggressioon, joka on suunnattu epäonnistumista vastaan ulkopuolella ja luo siten kohteesta, koska se selviää aggressiosta, jotain riippumatonta (objektin käyttö).
ellauri236.html on line 175: Örvelö arvosti snobismia ja hypokrisiaa apinoiden apinamaisen käytöxen jarruina. Se olis tykännyt modernista Mt. Foggista. Örvelön mielestä ainakin laahuxen on syytä pitää kiinni absoluuttisesta hyvästä ja pahasta. Intellektuelleilla on sitten ihan omat jutut.
ellauri260.html on line 151: Mukavampia yhtäläisyyksiä löytyy kuitenkin Vedantasta. Vishishtadvaita (pätevä ei-dualismi) -koulu kääntyi Advaitan radikaalia ei-dualismia vastaan ja vaati paitsi sitä, mitä tämän koulun ja myöhempien koulujen edustajien englanninkielisissä teoksissa, jotka ovat samalla tavalla kriittisiä advaitaa kohtaan, kutsutaan usein nimenomaisesti henkilökohtaiseksi käsitykseksi brahmanista tai absoluuttisesta, mutta myös henkilökohtaisesta ymmärryksestä yksittäisistä olennoista, jotka on suunniteltu fragmentaarisiksi itseksi (jivatmas), jotka ovat "osia" - samalla yksi ja erilliset muutokset - Brahmanista. Koska intialaisen ajattelun erilaiset klassiset darshanat eivät ole täysin eristettyjä ja saavat vaikutteita toisiltaan, Samkhya -ajattelun elementtejä otetaan myös henkilökohtaiseen Vedantaan, samoin kuin joogan ja perinteisen hindulaisen pyhien kirjoitusten perinnön elementtejä. Juuri pysyvän itsensä, atmanin, opetuksen selkeys, perinteinen ensisijaisuus ja perusluonne Vedantassa ja etenkin advaitaa kritisoivissa kouluissa tekevät tästä personalismista kivemmän kuin puggalavadanin buddhalaisuudessa. Valitettavasti vaan näiltä hinduilta puuttuu tää ruumiin ylösnousemus.
ellauri347.html on line 153: Mathieu tajuaa tuskallisesti läpi romaanin, että hän on aina pyrkinyt olemaan "vapaa kaikesta", kun taas vapaus on mahdollista vain vapaudena "... varten...". Mature Age on Sartren taiteellinen tutkimus hänen käsityksestään, jonka mukaan vapaus, olipa se kuinka epämiellyttävä tahansa, on alun perin luontainen ihmiselle ja että sen tietoinen hallitseminen on olemassaolon ainoa ja perimmäinen tavoite. Romaani havainnollistaa Sartren ymmärrystä absoluuttisesta vapaudesta yksityiskohtaisen selostuksen kautta sellaisten hahmojen psykologiasta, jotka etsivät "todella vapaita" ratkaisuja ja ovat valmiita myöntämään olevansa jo vapaita. Kirja on suurelta osin elämäkerrallinen: Mathieu on itse Sartre; Boris - Jacques-Laurent Beau (Sartren oppilas); Ivish - Olga Kozakevich ; Marcelle on Simone de Beauvoirin belfie.
ellauri435.html on line 153: Mathieu tajuaa tuskallisesti läpi romaanin, että hän on aina pyrkinyt olemaan "vapaa kaikesta", kun taas vapaus on mahdollista vain vapaudena "... varten...". Mature Age on Sartren taiteellinen tutkimus hänen käsityksestään, jonka mukaan vapaus, olipa se kuinka epämiellyttävä tahansa, on alun perin luontainen ihmiselle ja että sen tietoinen hallitseminen on olemassaolon ainoa ja perimmäinen tavoite. Romaani havainnollistaa Sartren ymmärrystä absoluuttisesta vapaudesta yksityiskohtaisen selostuksen kautta sellaisten hahmojen psykologiasta, jotka etsivät "todella vapaita" ratkaisuja ja ovat valmiita myöntämään olevansa jo vapaita. Kirja on suurelta osin elämäkerrallinen: Mathieu on itse Sartre; Boris - Jacques-Laurent Beau (Sartren oppilas); Ivish - Olga Kozakevich ; Marcelle on Simone de Beauvoirin belfie.
xxx/ellauri084.html on line 612: Eri tilanteista tuli eri painotuxet. Pyllyverhomiehen pointti oli että kaikki kyllä on tietoisia absoluuttisesta totuudesta, vaikka eivät tunnusta. Pitäis tunnustaa! Kierkegaard oli enempi kiinnostunut avantohypystä. Hyppää vaan, kyllä Jee-suxet ottaa vastaan, niinkuin rokkikonsertissa. Ei tää ole järjetöntä, uskonnossa ei ole kysymyskään mistään järjestä.
7