ellauri009.html on line 52: Onko elukoilla keskijohtoa? Ei ehkä as such, virkatien mielessä. Ei ainakaan oo asiantuntijaporrasta. Mutta onhan niillä aateliset kunkun kiusana? Ne de Waalin hopeaselät?
ellauri009.html on line 55: Raportoiko se kunkulle vastuualueestaan? Välittääkö se kunkun käskyt kansalle? Mätkiikö se kansaa kruunun nimissä? Vetooko se kunkkuun, piiloutuu sen selän taaxe kun kansa napisee? Kanske det. Mut se onkin ihminen. Apina-aateliset ei menettele samoin.
ellauri009.html on line 58: Ei apinoillakaan kunnon kahden tason puu, vaan heikko järjestys, ei virkatie, vaan natsat, kaikki aateliset komentaa kaikkia moukkia. Tässä on iso ero. Armeijassa on paitsi natsat myös aselajit, komppaniat ym. vastuualueet. Vasta tässä puussa kasvaa oikeita nilkkejä.
ellauri014.html on line 462: Pröön aateliset "kaverit": Claire, sen heila d'Orbe, ja proto-Byron, laittaa matkavaunut valmiiksi ja pudottaa sitruunan kotiopen syliin kolmisteen. Claire ja loordi heittää vähän läppää punssista, Claire vitsailee siitä Juulialle, onkohan tää sittenkään niin kauheen vakavaa? Clairen sulhanen d'Orbe on vähän tyhmä, mut Clairekin on vähän ruma. Se on sivuvaunun osa.
ellauri014.html on line 506: Pröö epäilee ihan syystä et loordi kähmii jotain sen selän takana. Tulee karmit kaulassa haastamaan sen kaa taas riitaa, mut loordi saa sen taas kerran narutettua. Se on kyllä hölmö rotinkainen, aateliset vetää sitä nenästä mennen tullen. Se alkaa päästä hajulle et Julie aikoo ottaa lusikan kauniseen käteen ja naida Volmarin. Mut loordi lupaa sille vaihtoehtoista uraa briteissä (nim. omaansa). Juliestakin se oisi hyvä ajatus.
ellauri014.html on line 869: Wolmarit, pikkuaateliset, elävät kuin sveitsiläiset porvarit tai ihan maalaiset. Woku jemmaa vuoden tulot vakuutuxena ettei tarvi ottaa pikavippejä, se tuo kotiin pekonin ja Riku - korjaan Juku - tekee päätöxet sen käytöstä.
ellauri014.html on line 889: Köyhäin lapsista on valtaosa ääliöitä, ei mitään salattuja lahjakkuuksia. Joku saa rummun ja haluu kenraalixi, toinen käy raksalla ja aikoo arkkitehdiksi, kympin mamutyttö haluu lääkäriksi, vaikka realistisempaa sen värisenä olis tähdätä vaan lähihoitajaksi. Meidänkin Kusti-puutarhuri tykkäs piirtää, lähetin sen taideakatemiaan harjoittelijaksi, mut eihän siitä mitään tullut, Kusti tuli takas lapiohommiin maitojunalla. Mikä oli todistettava. Eihän prinssikään joka osaa hyvin ohjastaa ala kuskiksi, eikä paroni joka tekee hyvää raguuta rupee kokiksi. Veri vetää aateliset aateliksi ja rotinkaiset rupusakiksi, lahjoilla ei ole siinä mitään jakoa. Näin Juulia.
ellauri020.html on line 401: Sanelma Ankka, Akun äiti on karsee akka, sanoo "indeed" kaikkeen kylmästi ja kaximielisesti kuin ei uskois Katjan tarinasta sanaakaan. Tässä kohtaa Iivana on parhaimmillaan, täss on omakohtaisesti koetun makua. Aku osti äiskälle pikkupoikana rintarossin viikkorahoilla. Äiti sanoi kiitos, ajatus oli ehkä hyvä, mutta ei pidä ostaa hienoille naisille noin halpahintaisia koruja. Ei ihme jos noin paskan muijan poikakin on paskiainen. (Hmm. panee vähän miettimään...) Ruokakin on pahaa, kana sitkeää ja vihannexet löysiä, vaikka aterimet on vimpan päälle kalliita. Jenkkiaateliset kullatussa virikehäkissä nokkii kultajyviä.
ellauri032.html on line 282: Tasapuolisuus on sit toisarvoinen piirre, minkä merkitys on vaan siinä, että molemmilla puolilla on tyytymättömiä suunnilleen tasamäärä, jotta kingillä on riittävästi apuvoimia nitistämään kapinat. Tästä myös seuraa, että niiden puoliskojen ei tarvi olla pääluvultaan samat, kunhan ne on niin tasaväkisiä, että niiden tappelusta tulee ratkaisematon. Kuten protestanttiset pikkukuninkaat, aateliset ja rotinkaiset. Jos aateli kukkoilee, rotinkaiset tulee apuun; jos rotinkaiset, aateli.
ellauri150.html on line 410: Samaan aikaan toisaalla hälisivät kapinoivat ryssät ja niiden aateliset äänitorvet Lexa sekä Dosto. Skandinaavit hälisivät ja, Ruozin vallan rapistuttua, Ibsen sekä Strindberg ehkä myös. Cyrano oli messissä vetämässä hönöön sveduille.
ellauri192.html on line 59: Valentin Kiparskyn ja hänen toisen vaimonsa Dagmarin (o.s. Jaatinen) yhdysvaltalaistunut poika Paul Kiparsky (s. 28. tammikuuta 1941 Helsinki) opiskeli MIT:issä ja on Stanfordin yliopiston kielitieteen professori. Hän on merkittävällä urallaan tutkinut monien hullumpienkin ilmiöiden ohella (mm. Sanskritin) suomen kieleen liittyviä kysymyksiä. Hän on jo yli 80-vuotias. Hän riiteli 1. vaimonsa Carol Kiparskyn kanssa niin ärhäkästi että myöhästyivät ruualta, ja meni Californiassa Seijan kanssa rypyammeeseen, sellaiseen ulkosammioon, joka oli silloin uusinta muotia. En mennyt mukaan. Olen kahdellakin tapaa siis Prahan koulukunnan perillinen suoraan alenevassa polvessa: Juutalainen Morris Halle oli juutalaisen Jakobsonin oppilas, ja aateliset Kiparskyt saivat oppia vähintään yhtä aateliselta Trubetskoilta. Halle vittuili mulle kun olin masentunut, ja koitti syöttää suffixeja ja puffixeja lohtunamixi. Paul oli kiltti ja auttoi missä voi.
ellauri249.html on line 451: Mannerheim oli äärioikeistovallan symboli siinä missä Espanjan Franco ja Chilen Pinochet. Natsi-Suomen julmuudet vuosikymmenien ajalta henkilöityvät Mannerheimin patologiseen hahmoon. Hän ei voinyt kestää että Venäjän laahuskansa otti kohtalon omiin käsiinsä ja karisti vierasperäiset monarkit ja näden siivellä loisivat ulkomaalaiset aateliset. Venäjän jälkeen Saksaan hän suuntautui toivoessaan ensin johtoasemaa Väinö I:n hovissa ja myöhemmin Hitlerin Suur-Saksan aluejohtajana.
ellauri275.html on line 99: Eniten venäläisten reformeista ja rahakorvauxista hyötyivät prinssitason maanomistajat kuten just nää Tsavtsavadset. joilla oli yli 1000 sielua per pää. Suurin osa isännistä oli pienomistajia joilla oli alle 20 sielua. Orjien vapautuxessa maa jäi maanomistajille ja vapautetut orjat sai "neuvotella" siitä uudet "sopparit". Jos ne ei miellyttäneet sai lähtee menee. Bloody peasants sai lunastaa porholta maatilkkunsa jos niillä oli rahaa. Käytännössä ne joutuivat ottamaan lainaa maapankista jota ne ei ikinä pystyneet maxamaan. Tää velkaorjuus jatkui vuoteen 1912 saakka. Ainoa tulos oli että bloody peasantit köyhtyivät entisestään ja niiden maapläntit pienenivät puoleen. Vauraat venäläistyneet aateliset saivat sevverran tukia etteivät rettelöineet, vaikka niiden isät oli vielä vannoneet listivänsä ryssän keisarin. Ketkään ei olleet tyytyväisiä ryssien uudelleenjärjestelyihin, ja siemenet oli kylvetty stalinismin nousulle.
ellauri342.html on line 151: Onneton olento ei voinut enää nukkua öisin. Hän kuvitteli sen hän pyöri edelleen kehdolla, koko kaupunki alla nauraa hänelle. Sitten hänen mielensä kääntyi halveksittavaan Tistet Vedeneen ja todella hyvä potku, jonka hän aikoi antaa hänelle seuraava aamu. Voi, mikä helvetin potku siitä oli tulossa! The pölyä nähtäisiin lentävän kaukaa... Nyt kun talli oli valmistautuessamme häneen, mitä arvelet meidän Tistet Vedenen tekevän? Hän purjehti alas Rhône-joella, jos haluatte, laulaen paavin keittiössä matkalla Napoliin hoviin seuraten nuorisoa aateliset, jotka kaupunki lähetti sinne harjoittamaan diplomatiaa ja hyvät tavat Italiassa. Tistet ei ollut aatelismies, mutta paavi vaati palkitsemalla hänet muulin hoidosta, erityisesti hänen osuudestaan oli juuri pelannut häntä.
ellauri374.html on line 565: Tämä oli kuitenkin vain kuuluisan asiakirjan ensimmäinen osa. Toinen puoli kehotti kannattajiaan "ottamaan kiinni, teloittamaan ja hirttämään" kaikki häntä vastustavat aateliset. Pugatšovin seuraajat vastasivat kutsuun. Monet ihmiset menettivät henkensä kapinan alueella. Yhdellä alueella murhattiin 348/ 1425 aatelista eli neljäsosa. Ei sillä vielä kuuhun mennä. Kapinalliset kohtelivat uhrejaan julmasti - kun he valloittivat yhden linnoituksen (Tatishchevskajan), he nylkivät sen komentajan, puukottivat hänen vaimoaan ja raiskasivat ja tappoivat hänen tyttärensä. No komentaja oli kyllä nylkenyt niitä ekana.
ellauri386.html on line 73: Kohtaustensa lisäksi hänellä oli siellä peräpukamia, hän laihtui ja "valitti kuumetta, vapinaa ja liian kuumaa tai kylmää joka ilta". Tilan haju levisi koko rakennukseen, ja pienen kylpyhuoneen piti riittää yli 200 hengelle. Puolalaiset aateliset pilkkasivat häntä ja hän muuttui russofiilixi. Ruozalaissyntyinen paroni Wrangel huomautti, että Dostojevski "näytti julmalta. Hänen sairaita, kalpeat kasvonsa peittivät syylät ja hänen vaaleat hiuksensa oli leikattu lyhyeksi. Hän oli hieman keskipitkä ja katsoi minua intensiivisesti terävällä harmaansinisellä silmällään. Se oli kuin jos hän yrittäisi katsoa sieluani ja selvittää, mikä olen miehiäni."
xxx/ellauri173.html on line 759: Me aateliset uskomme, että voi olla haitallista tiettyjen linjojen olemukselle, vaikka se olisikin tulenkestävä, jos niitä harkitsemattomasti rokotetaan tällä kyseenalaisena ja laihtuneella rokotteella, jolla niin monet porvaristot ovat lähtemättömästi myrkytettyjä." Ja lisäsi hyvin matalalla, syvästi hymyillen: "Ehkä se on syy", hän sanoi.
xxx/ellauri387.html on line 181: Toisin kuin ensimmäinen ristiretki, uusi hanke houkutteli kuninkaallisia, kuten Eleanor of Aquitaine, Ranskan kuningatar; Thierry Alsace, Flanderin kreivi; Henry, tuleva samppanjan kreivi; Louisin veli Robert I Dreuxista; Alphonse I Toulouse; William II of Nevers; William de Warenne, Surreyn kolmas jaarli; Hugh VII Lusignanista, Yves II, Saucissonsin kreivi; ja monet muut aateliset ja piispat. Mutta tavallisilta ihmisiltä tuli vielä suurempi tuen osoitus. Bernard kirjoitti paaville muutama päivä myöhemmin: "Kaupungit ja linnat ovat nyt tyhjiä. Ei ole enää yhtä miestä seitsemään naiseen, ja kaikkialla on leskiä vielä eläville miehille."
xxx/ellauri400.html on line 244: 1100-luvun lopulla Vatikaani julisti kataarit harhaoppilaisiksi, mutta jotkut Etelä-Ranskan ja Pohjois-Espanjan aateliset tukivat heitä. Albigensin ristiretki jatkui vuosina 1209–1229, jonka aikana kataarit ja heidän suojelijansa kukistettiin. Katolilaisten katareja vastaan ​​esittämien syytösten joukossa olivat eläinlääkintä ja homoseksuaaliset käytännöt. Kuningas Henrik II:n hoviherra Walter Map puhuu kirjoituksissaan "On Court Trifles" kataarien järkyttävästä rituaalista: ”...istuessaan hiljaa kunnioittamissaan synagogissa he laskivat eteensä köyden päälle suuren mustan kissan. Nähdessään hänet he sammuttivat kynttilät. He eivät laula hymnejä tai toista niitä selkeästi, vaan hyräilevät hampaiden puristuksessa ja hengittävät raskaasti Mestarinsa istuimiin. Kun he löytävät heidät, he suutelevat heitä, kutakin alistuvammin, koska he ovat kaikki innoissaan hullusta. Jotkut suutelevat jalkoja, enemmän hännän alle ja useimpia yksityisiä osia. Ja ikään kuin kirjoittaessaan lupaa himolle jumalattomuuden paikasta, jokainen ottaa miehen tai naisen viereensä hämmennyksen vuoksi.
19