ellauri008.html on line 906: kaatui iso lasti aatelisia. Nää pellet palvelee vaan nousukkuutta ja raha-aatelia.
ellauri014.html on line 887: Itse asiassa se on pahempi kuin nazi, se on keskiaikainen feodaalirouva. Säätykiertokaan ei ole tarpeen, ei ole fiksua lykkiä koulutielle köyhiä, olkoonkin fiksuja. Valistus ei ole rotinkaista varten. Maalaistolloista 99% eksyy kaupungissa, ja palaa takas maalle varastelemaan ja kerjäämään. Lopuista (paitsi ehkä yhdestä ilmiömäisen kunnollisesta promillesta, jolla silläkin oisi takuulla lepposampaa kuokan varressa) tulee äkkirikkaita kelmejä, jotka keulii vanhaa aatelia lakatuilla vaunuillaan. Eto laskelma, linnanrouvaan exceli.
ellauri016.html on line 526: Nyt kun ei enää ole aatelia, nimittely alkaa alhaalta. Snobit on pyrkyreitä jotka keulii muun keskiluokan edelle, on ollaxeen muita hienompia. Pyllistelee rupusakille ja rehvastelee parempien ja kaltaistensa parissa, erottuaxeen laahuxesta.
ellauri016.html on line 572: Rotinkaismaissa kuten jenkeissä ja Suomessa on oikeestaan vain näitä uusia. Ei ole aatelia johon pyrkiä, paitsi julkkixet ja porhot joita kuolata. Well, mitä eroa. Aatelit on entisiä porhoja, porhot on raha-aatelia.
ellauri018.html on line 1097: Wadaaddo-henget haluavat pitkäkestoisia kontakteja ihmisiin sekä säännöllisesti popcornia, taatelia, kahvia, teetä, parfyymia ja suizuketta. Wadaaddon uhrit ovat anorektisia, väsyneitä ja päänsärkyisiä. On tärkeää että hoidosta maxetaan, muuten henget suuttuvat.
ellauri033.html on line 41: Nää(kin) on bourgeois poikia jotka hännystelee homona aatelia. Katolisia poliittisia konservatiiveja. 1870 sotahäpeän todistajia revanchisteja. Pirun oppipoikia kadonnutta aikaa ezimässä. Hienohattusia wiixekkäitä fin de siècle snoppeja. Antediluviaalisia amfibisia sammakkomiehiä.
ellauri046.html on line 486: Hemmetti Sörnäinen on kyllä kova luu, setämiesten aatelia. Nyt on runkkausvuorossa kolleega Jöötin panopuu Gretchen. "Se mistä erityisesti tykkäämme tässä piikasessa on hänen sielunsa yxinkertaisuus ja nöyryys." Ei tarvi kahesti käskeä pyllistämään tännepäin. Piikasen ei sovi olla liian dannet. Faustin viettelykikka näät on sen uhyre Overlegenhed. Gretchen on siihen nähden Intet.
ellauri047.html on line 914: Teresia otti käyttöön virkamiehet ja valtionverotuxen, käänsi aatelia pienemmälle. Populistipersutoimia. Koitti panna kuriin #metoo käytöstä, kielsi sotilailta huoraamisen. Äijät vaan nauroivat. Ei ollut nettiä, mut pelattiin ja katottiin teatteria, syötiin ja tanssittiin. Mitä eroa.
ellauri047.html on line 953: Grimberg koitti esiintyä poliittisesti sitoutumattomana, mutta auttamaton kermapersehän se oli. 1919 se nai kustantamon käytävän kauneimman koristeen, Eva Sparren, eikä ollut yhtään miinusta, että Eva oli ylhäisaatelia.
ellauri062.html on line 703: Mustasotnialaiset,черносотенцы, Tšornaja sotnja, Tšernosotentsy, kirjaimellinen suomennos "Mustat sadat") oli äärikansallismielinen ja antisemitistinen liike, joka tuki tsaarin valtaa 1900-luvun alussa reaktiona vallankumouksellista kuohuntaa vastaan. Mustien sotnioiden ajamat asiat olivat Venäjän jakamattomuus, ortodoksinen usko ja itsevaltius. Mustat sotniat olivat lähinnä aatelia, maanomistajia, papistoa, porvaristoa, kauppiaita ja käsityöläisiä, mutta myös työläisiä oli mukana.
ellauri067.html on line 169: Thomas Pynchon on (ei oli, se elää vielä!) uuden maailman aatelia. Syntyi May 8, 1937, Glen Cove, Long Island, New York, poliitikkoinsinööri Thomas Ruggles Pynchon Srin (1907–1995) and Katherine Frances Bennettin (1909–1996, a nurse) poikana. Esi-iskä William Pynchon matuili Massachusetts Bay Colonyyn Winthrop Fleetissä 1630, ja perusti Springfield Massachusettsin in 1636. Siellä me vietettiin 2007 juhannusta amerikansuomalaisten kerhotalossa. Ne paistoivat makkaraa kokossa 5m pitkillä makkarakepeillä ja lauloivat pehmeällä ärrällä "hotellin hämärässä". Noloa sanoi Helmi ja nolostui kun joku ymmärsi. Pynchonit o(li)vat varakkaita ja kuuluisia. Tom lie ollut aluxi nolo tapaus, kunnes hankki mainetta. Oli se sitä sen jälkeenkin. Pakoilee julkisuutta tosi rumasti.
ellauri067.html on line 509: Pynchonin puolesta on sanottava, ettei se pidä reporttereista. Kuten eunukki, se ei tykkää siitä otetuista kuvista. Vanha hiirihammaspeikko varmaan kummittelee. Se nai yli viisikymppisenä kustannustoimittajansa (joka on lähes yhtä hienoa lännen aatelia, Roosevelttejä), ja sillä on kai poika. Sen naisjutuista suurin osa on mitä todennäköisimmin toiveajattelua. Sentään toivoo jotakin, ajatteleekin, ja kirjoittelee haikeasti naisista ja nainnista, toisin kuin vielä estyneempi Juotikas. Ei ihme että Jaska fanittaa sitä niin kovasti.
ellauri089.html on line 42: Matheis Heinlein arrived in Pennsylvania in 1754. Spelling variations of this family name include: Hainberg, Hainberger, Hainburger, Heynberg, Heynberger, Heinberg and many more. Itävaltalaista aatelia. Hohoo, Pelkkää puppua jolla myydään jenkkihöynille vaakunamukeja. Eigentlich ist es so:
ellauri112.html on line 182: RENAN JA BERGSON (1916) Omituisuus Ranskan henkisessä elämässä ovat sen muotifilosofit. Sellainen oli aikoinaan erikoisessa määrässä Voltaire. Sellainen oli toisen keisarikunnan kukistumisen jälkeen Ernest Renan, ja sellainen on meidän päivinämme Henri Bergson. Saksassa ei mitään vastaavaa ole. Tosin sekä Kantilla että Hegelillä aikoinaan oli tavaton auktoriteetti, ja varsinkin edellinen, »der Weltzermalmer» (Heine), nautti pääteostensa ilmestymisen jälkeen jakamatonta kunnioitusta. Mutta tuohonpa platooniseen kunnioitukseen Kantin ja suuren saksalaisen yleisön lähestyminen pysähtyikin; Kant, niinkuin myös Hegel, on luoksepääsemätön muille kuin niille, jotka erikoisesti opettelevat kaikki tarvittavat taikasanat. Ainoa saksalaisista filosofeista, joka on koko kansansa nimessä puhunut, on Fichte, mutta hänenkin filosofiansa on luonteeltaan esoteerinen. Friedrich Paulsen -vainaja kertoo, mitenkä hänelle eräs virkakumppani kerskasi saksalaisen filosofian vaikeatajuisuudella, lukien tämän sille ansioksi! Tämä saksalainen »ansio» on Ranskassa vioista pahin. Mitä ranskalainen tieteellinen kirjailija ennen muuta koettaa välttää, on »le pédantisme», sillä tämä tekisi hänet ainoastaan naurettavaksi. Ranskalaiset tieteilijät ovat suuremmassa määrässä kuin saksalaiset »kirjailijoita»; he kääntyvät paljon suuremmassa määrässä laajan sivistyneen yleisön puoleen, he koettavat paljon enemmän peittää käyttelemäänsä tieteellistä koneistoa näkymättömiin, panevat enemmän painoa ajatustensa muodolliseen ilmaisuun. Sivistynyt ranskalainen on vakuutettu siitä, että »kaiken voi sanoa hyvin kirjailijain yksinkertaisella ja täsmällisellä tyylillä, että uudet ilmaisutavat, räikeät kuvat johtuvat aina sopimattomasta vaateliaisuudesta tai todellisten rikkauksiemme tuntemattomuudesta» (E. Renan & Henriette Renan, Lettres intimes, s. 33).[5] Lukiessamme Bergsonin samaan ryhmään kuin Voltairen ja Renanin on tosin huomattava, että edellinen merkitykseltään ei suinkaan kohoa jälkimäisten tasalle. Jos voi sanoa että 18. vuosisata ruumiillistui Voltairessa, on taas Renanissa edustettuina muutamia niistä piirteistä, joita pidetään viime vuosisadalle olennaisina. Näiden tyypillisten, ikäänkuin historiallisesti välttämättömien mentaliteettien rinnalla jää Bergson paljon satunnaisemmaksi ilmiöksi. Senlisäksi on hän enemmän ammattifilosofi kuin edelliset.
ellauri152.html on line 189: Älä usko etten mä sua rakasta. Mä syön sut kuin kypsän viikunan, mä juon sut kuin tuliveden, mä kannan sua mun ympärillä kuin nahkavyötä. Mä pidin hauskaa sun ruumiilla, koska sun tukka on lyhkänen, tissit keilamaiset ja sun ruumis laiha, ja nännit kuin 2 pientä taatelia. Kuten tarvitaan vettä ja hetelmiä, myös naista tarvitaan, mutta mä en enää muista sun nimeä, sä joka luisut mun kätten välistä kuin yhden toisen tykätymmän varjona. Sun ja mun välilihan välissä on mulla tommonen crème brulée. Mä puristan sua mua vasten tällä haavaa ja huudan sen toisen nimeä: Mnasidika ! Mnasidika ! Mnasidika ! Ole mulle vielä kerran hän!
ellauri164.html on line 348: Syöpäsen papin mielestä on hirveää yöpyä kirkosta eronneen kolleegan luona joka on kauppaedustaja. C'etait horrible! Kauppaedustaja tuli pappipudokkaasta Bernadottestakin. Syöpänen pappi ihailee läskiä flaamipappisetää sekä takatukkaa legioonalaista. Jopa kreivitärtä, ne on sielun aatelia.
ellauri214.html on line 326: Seijan harmaa ohut kovakantinen kappale Turgenevin tuonnimistä pienoisromaania sopii kuin valettu mun Salmiselta hankittuihin kesähousuihin ja Tokmannilta eilen ostettuun siistiin vanhusmaiseen paitapuseroon. Ne ovat yhtä haalean harmaita kuin oli Ivan Turgenev, iso ja leveäharteinen mutta timidi länkkärimielinen agnostikko joka eli ja kuoli eturauhassyöpään 64-vuotiaana lännessä. Se oli köyhtynyttä tataariaatelia isän puolelta, varakas kielitaitoinen ja hyvätapainen, mistä sitä halvexivat moukkamaisemmat slavofiilit virkaveljet Tolstoi ja Fedja-setä. Dosto oli henkilönä kusipää eikä Tolstoi juuri parempi. Tchekhov oli luikero ja Turgenjev turha mies. Leskov oli ikävä (despotic, vindictive, quick-tempered and prone to didacticism) ja Gogol hullu. Turgenev pysyi poikamiehenä vaikka ilmeisesti menetti poikuutensa maaorjaneitosille. Ivan oli tylyttävän äidin poika, rentustava isä oli läheisempi vaikka jäi etäisemmäxi, kuten tavallaan sanotaan tässäkin novellettassa. Äiti oli isää vakavaraisempi kuten kirjassa. Joku Uncle Tom luki Ivanille pienenä Heraskovin Rossiadia.
ellauri216.html on line 527: Hrisan äiti kertoo kirjeize jakaneensa lootaa lipevälle peilikauppiaalle Tulasta ihan omaa tyhmyyttään. Et ollutkaan aatelia väärän koivun takaa - toisin kuin me Carlsonit!
ellauri301.html on line 366: Henning Mankell on eräs Ruotsin luetuimmista kirjailijoista ja hänen rikosromaaniensa päähenkilö Kurt Wallander on rakastetuin sankari ruotsalaisessa kirjamaailmassa. Kurt on lukijoiden ja kriitikoiden arvostama. Hänen rikosromaaneistaan pitävät miehet ja naiset sekä nuoret ja vanhat. Kaikki uusimmat Wallander -kirjat ovat kivunneet myyntilistojen kärkeen. Mankellin dekkarit ovat erittäin suosittuja myös muualla maailmalla. Henning Mankellin Wallander -sarja on dekkarien aatelia. Jokainen sarjan kirja on hengästyttävä lukuelämys. Kurt Wallander on eräs hienoimmista dekkarisankareista. Dekkarit on syvältä ihan genrenä. Mankelin jaarituxet ovat haukotuttavia.
ellauri325.html on line 273: Suurten miesten elämä vie suuren osan kirjallisuudestamme. Suuri mies on varmasti upea asia. Hän kävelee vuosisadan poikki ja jättää jaloistaan jäljet sen ylitse, repien taatelia golosheistaan ohittaessaan. On mahdotonta nostaa vallankumousta tai uutta uskontoa tai minkäänlaista kansallista heräämistä ilman, että hän nousee ylös, asettuu sen johtoon ja kattaa kaikki porttikuitit itselleen. Jopa kuolemansa jälkeen hän jättää pitkän vanan toisen luokan sukulaisia 50 vuoden historian etuistuimille.
ellauri330.html on line 504: Epäpätevyyden palvelus, by: Éomile Faguet, suomentaneet Jaakko Forsman ja R. Forsman, Helsinki: Otava 1918, oli epädemokraattinen ulvahdus epädreyfusistiltä, joka haikaili kaxikamarista eduskuntaa jossa aatelista muodostuva senaatti toisi peliin demokratialta uupuvaa tehokkuutta. Ja tämä juuri punakapinan aattona. No olihan Jaakon Yrjö-Sakari -setä ryssän aatelia notta eliittiin jo kuuluttiin. Vallanko Jaakkokin oli kuningasmielinen?
ellauri332.html on line 131: Munckin henkinen kiirastuli voimistuu, kun rajan takaa alkaa pyrkiä maahan yhä enemmän neuvostovaltaa pakenevaa väkeä: niin Pietarissa työskennelleitä suomalaisia kuin venäläisaatelia, sivistyneistöä ja juutalaisiakin. Munck kokee olevansa liian suuren tehtävän edessä ja pyytää apua kehittyvän kriisin purkamiseksi, mutta vastaus pääkaupungista on tyly ja armoton: vain suomalaiset saa päästää läpi, muut on käännytettävä, "punikit" ja vakoojat teloitettava. Munck on jätetty yksin likaisen työn tekijäksi ja huomaa joutuvansa tekemään yhä rankempia ratkaisuja, joiden ongelmallisuutta lain ja oikeuden, kohtuuden ja inhimillisyyden kannalta hän ei voi itseltäänkään kiistää. Munckin henkireikänä kasautuvien paineiden alla toimivat toisaalta shakki- ja keskusteluhetket originellin Gentschin kanssa, toisaalta hänet hetkeksi järjen sumentavankin raa'asta todellisuudesta erottavat kohtaamiset rakkautta ja inhimillisyyttä edustavan Linnun kanssa. Rajajoki jatkaa hiljaista virtaansa kuten ennenkin, mutta rajan ongelmat patoutuvat kuitenkin ennen pitkää vääjäämättä sumaksi, joka ei enää aukene ilman raskaita uhreja... Juonipaljastuxet päättyvät tähän. Loppukin on paljasta pyllyä.
ellauri370.html on line 702: Mustat sotniat (ven. Чёрная сотня) kirjaimellisesti "Mustat komppaniat") oli Venäjän keisarikunnassa Japsnin rökäletappion jälkeen 1900-luvun alussa toiminut äärikansallismielinen ja antisemitistinen liike, joka tuki tsaarin valtaa reaktiona vallankumouksellista kuohuntaa vastaan. Mustien sotnioiden ajamat asiat olivat Venäjän jakamattomuus, ortodoksinen usko ja itsevaltius. Mustat sotniat olivat lähinnä aatelia, maanomistajia, papistoa, porvaristoa, kauppiaita ja käsityöläisiä, mutta myös työläisiä oli mukana. Oikeastaan vaan juutalaiset puuttuivat. Vallankumouksen jälkeen sotnioiden kannattajat muodostivat valkoisen liikkeen oikeistosiiven, joka arvosteli muita monarkismin hylkäämisestä ja väitti valkoisia liberaalien ja vapaamuurarien soluttamaksi.
ellauri386.html on line 55: Ensin vähän taustoja Uikipediasta. Doston suvun juuret juontavat Danilo Irtishchiin, jolle myönnettiin maata Pinskin alueella (vuosisatojen ajan osa Puolan ja Liettuan kansainyhteisöä, nykyisen Valko-Venäjän alueella) vuonna 1509 hänen palveluksistaan ​​paikallisen prinssin alaisuudessa. Hänen jälkeläisensä otti sitten nimi "Dostojevski" perustuu kylään nimeltä Dostojewo (johdettu vanhasta puolalaisesta dostojnik – arvovaltainen). Ei ne mitään maa-aatelia olleet aikapäiviin. Dostojevskin välittömät esi-isät hänen äitinsä puolelta olivat kauppiaita; hänen isänsä puoleinen mieslinja oli pappeja. Hänen molemmilla vanhemmillaan saattoi olla myös tataariverta. Senhän se on vähän näköinenkin.
xxx/ellauri044.html on line 900: Bertel Johan Sebastian Gripenberg (10. syyskuuta 1878 Pietari – 5. toukokuuta 1947 Sävsjö, Ruotsi) oli suomenruotsalainen runoilija ja aatelismies. Hengen aatelia koko pullukka.
25