ellauri012.html on line 400: On se nyt häpeä ettei filosofi voi sulattaa mikä oisi voinut sattua kelle vaan. Kato musta esimerkkiä; mä sain syntyessäni kovat halut, mä joudun päivittäin taistelemaan tunteiden kanssa, ja iloitsen kun saan ne järjen hallintaan. Miten tälläinen heikko luonne joutuu vahvistamaan vahvempaansa? Mut nyt mä meen liian pitkälle. Näinkö mä kirjoitan mun kultu Abelardille? Sille joka noudattaa kaikkia saarnaamiaan hyveitä? Jos valitat onnen arvasta, se ei ole niinkään että tunnet sen iskut, vaan koitat osoittaa vihollisilles kuinka moitittavia ne on kun ne satutti sua. Jätä ne rauhaan Abelard, anna niiden kiehua omassa liemessään, jatka sä sun yleisöjen hurmaamista. Löydä ne sivistyksen aarteet jotka taivas näyttää varanneen vaan sulle; sun viholliset jotka sä häikäiset sun järkeilyllä tulee lopulta kyllä järkiinsä. Voi että sä olisit onnellinen jos saisit koko maailman vakuutetuksi sun oikeassa olosta, niinkun mä jo oon. Kaikki myöntää sun fiksuuden; sun pahimmat vastustajatkin tunnustaa, että sä tiedät kaiken mikä on inhimillisesti tiedettävissä.
ellauri022.html on line 541: Siri siteeraa motoxi suufirunoilija Rumia. Rumi on Amerikan eniten myyty runoilija. Sen synnyinmaan Afganistanin on ryssät ja jenkit pommittaneet hajalle. Rumixi paukuttaneet taideaarteet koko Keski-Aasiassa, paizi runoja. Niihin ei lentopommit tehoa.
ellauri033.html on line 496: Ensimmäisen konsulikautensa aikana 222 eaa. Marcellus taisteli Insubriassa ja saavutti spolia opiman kolmatta ja viimeistä kertaa Rooman historiassa. (The spolia opima ("rich spoils") were the armour, arms, and other effects that an ancient Roman general stripped from the body of an opposing commander slain in single combat. The spolia opima were regarded as the most honourable of the several kinds of war trophies a commander could obtain, including enemy military standards and the peaks of warships.) Hän vapautti roomalaisen varuskunnan Clasditiumissa ja valtasi Mediolanumin. Vuonna 216 eaa. Rooman hävittyä Cannaessa hän komensi armeijan jäännöksiä Canusiumissa ja pelasti Nolan ja eteläisen Campanian Hannibalilta. Vuosina 214–211 eaa. hän oli konsulina kolmatta kertaa palvellen Sisiliassa. Hän hyökkäsi Leontinoihin ja valtasi Syrakusan kahden vuoden piirityksen jälkeen. Hänen joukkonsa surmasivat tiedemies Arkhimedeen kaupungin valtauksen yhteydessä. (Noli turbare circulos meos.) Marcellius ryösti kaupungin ja toi sen aarteet Roomaan. Hän oli konsulina jälleen 210 eaa. vallaten Salapian Apuliassa, joka oli kapinoinut liittyen Hannibaliin. Vuonna 209 eaa. hän taisteli ratkaisemattomaan päättyneen taistelun Hannibalia vastaan Venusiassa. Hän sai surmansa väijytyksessä viidennellä konsulikaudellaan 208 eaa. ollessaan tiedustelemassa vihollisen asemia.
ellauri037.html on line 324: omaisuus palautetaan, aarteet löydetään,
ellauri037.html on line 905: Kerää monttu auki aarteet
ellauri043.html on line 6952: Niiden aarteet on järjestetty saleihin vinoneliöix, kasoixi ja pyramiideixi;
ellauri055.html on line 904: Suomen sisällissodan aikana Sillinpää pyrki olemaan puolueettomana. Hän joutui kuitenkin vuoron perään sodan kummankin osapuolen pidättämäksi ja arvosteli sekä punaisten että valkoisten suorittamia väkivallantekoja. Valkoisten voittonsa jälkeen käynnistämät kostontoimenpiteet teloituksineen herättivät Sillinpäässä suuttumusta. Keskellä sotaa Sillinpää suomensi belgialaisen symbolistin Maurice Maeterlinckin teosta Köyhäin aarteet (Le trésor des humbles). Veristen selvittelyjen kiihtyessä Sillinpään kotipitäjässä tämä mystiikkaa lähenevä köyhyyden filosofia auttoi tyynnyttämään kirjailijan mieltä. Hän pyrki näkemään pintaa syvemmälle niihin syihin, jotka olivat johtaneet sisällissodan kaltaiseen murhenäytelmään.
ellauri055.html on line 1150: Ainoa F. E. Sillanpään suomentama teos on Maeterlinckin Köyhäin aarteet, jonka hän käänsi alkukielestä keskellä sisällissotaa.
ellauri112.html on line 157: Mutta tämän altruistiseen suuntaan menevän kehityksen täytyy vielä suunnattomasti mennä eteenpäin, jos mieli sivistyneen ihmiskunnan säilyä olemassaolon taistelussa. Elämän-taiston traagillinen piirre ilmenee, mitä sivistyskansoihin tulee, siinä laissa, että korkeimmalle kohonneita ihmisluokkia ja vallitsevia kansoja, jotka ovat itselleen kasanneet varallisuuden ja elämännautintojen aarteet, säännöllisesti uhkaa sangen pikainen sukupuuttoon kuoleminen. Yhteiskunnassa, missä on suuria sosiaalisia eroavaisuuksia, vaikuttaa sentähden luonnollinen valinta päinvastaiseen suuntaan kuin se mikä veisi suvun edistymiseen. On sangen todennäköistä, että kreikkalaisroomalaisen sivistyksen perikato johtui suureksi osaksi tällaisesta nurinpäisestä valinnasta: sivistyspääoma joutui sukupuuttoon kuolevalta hallitsevalta luokalta yhä enemmän alempien kerrosten käsiin, jotka tietysti eivät kyenneet sitä hoitamaan. Sama kohtalo odottaa maapallomme hallitsevaa valkoista rotua alempien rotujen suhteen. Mutta tällä uhkaavalla perikadolla on se valoisa puoli, että se näyttää altruistisen kehityksen luonnontieteellisesti välttämättömäksi. Ajanpitkään tulevat aina sortajat sorretuita heikommiksi. Yhteiskunnallisten kerrosten ja eri rotujen välisten kuilujen pikainen poistaminen on siis välttämätön; ainoastaan veljellinen yhteiskuntajärjestys, joka on sopusoinnussa korkeimpien siveellisten ja uskonnollisten ihanteittemme kanssa, voi pelastaa ihmiskunnan suunnattomasta taka-askeleesta. Edistyksen ja veljeyden ajatukset, molemmat kirkkaimmat tähdet, jotka ovat ihmisten kulkua johtaneet, kuuluvat siis yhteen luonnon välttämättömyydellä. Päästyäni selostuksessani tähän kohtaan, joka näyttää, kuinka Collin teoksessaan aikaansaa sen aatesynteesin, jonka kirjan nimi ilmaisee, voin lopettaa seuraavilla hänen omilla sanoillaan: »Biologia ja kulttuuritiede yhdessä opettavat meille, että jonkun eläinlajin tai ihmisryhmän on mahdollista jatkuvasti kohota yhä korkeammille elämäntasoille. Kysyessämme, kuinka nykyajan ihmiset saattavat tuntea olevansa liitossa jumaluuden kanssa eli sopusoinnussa korkeimman elämänvietin kanssa, joka on olentoomme asetettu, täytyy vastauksen kuulua: kaikin voimin tekemällä työtä ihmisen kohottamiseksi. Kun ihmisen esihistoria on seikkailurikasta ylenemistä yksisoluisesta limaotuksesta satumaisen pitkän astesarjan kautta sille tasolle, jolla me nyt olemme, silloin aukenee huimaava näköala ihmiskunnan tulevaisuuteen. Ja voi tuskin olla epäilemistä siitä, että uskonnollinen tunne--uskollisuuden tunne sitä kohtaan, mikä on jumalallista maailman kaikkeudessa ja omassa olennossamme--on yhä enemmän ja enemmän yhdistyvä tähän näköalaan.» (Uusi Suometar 7.9. ja 12.9.1913) * * * * *
ellauri264.html on line 760: ”Iloitse Sepu, kun liikkeelle lähdet, ja sinä, Isaskar, majoissasi. He kutsuvat kansoja vuorellensa, siellä he uhraavat oikeita uhreja. Sillä he imevät merten rikkauden ja hiekkaan kätketyt aarteet.” – 5. Mooses 33:18-19
ellauri264.html on line 764: Tässä mainitaan myös hiekkaan kätketyt aarteet. Suomi on tullut tunnetuksi teknologisista innovaatioista ja mikrosirut tehdäänkin piistä eli hiekasta, jolloin suomalaiset ovat todella löytäneet hiekkaan kätketyt aarteet. Isaskarilaisia pidetäänkin rikkaina ja hyvin menestyneinä erityisesti johtuen heidän oppineisuudestaan ja tiedosta. Pääministeri Sipilä menestyneenä tietotekniikan insinöörinä kuvaa lähes täydellisesti isaskarilaista sukukuntaa suomalaisena.
ellauri266.html on line 170: Priamoksen ja Hekaben nuorin poika, Polydoros lähetettiin kuningas Polymestorin luokse kulta ja jalokivilahjoin, jotta tämä suojelisi Hekaben lapsia Troijan sodan aikana. Kun Troija kukistui, Polymestor heitti Polydoroksen kuolemaan ja otti aarteet. Hekabe kosti lopulta poikansa kuoleman panemalla Polymestorin blenderiin. Tästä kertoo erityisesti Euripideen tragedia Hekabe.
ellauri362.html on line 651: Ovatko aivojen tylsät aarteet rauhassa;
xxx/ellauri056.html on line 280: Georgette Leblanc (8. helmikuuta 1875 Rouen – 27. lokakuuta 1941 Cannes) oli ranskalainen sopraano, näyttelijä ja kirjailija. Hän oli Nobel-palkitun kirjailijan Maurice Maeterlinckin pitkäaikainen kumppani ja puoliso (1895–1918), jolle Maeterlinck omisti kirjansa Le trésor des humbles (1896) (Köyhäin aarteet, suom. F. E. Sillanpää).
xxx/ellauri177.html on line 190: He pysyivät toisilleen sylissään. He eivät suuteleneet toisiaan, he olivat tarttuneet toisiaan vyötäröstä, asettaen posket poskelle, yhdistyivät siitä alaspäin, mykkänä, hurmasivat olemaan vain yksi. Heidän ympärillään ruusupensaat kukkivat. Se oli hullu, rakastava kukinta, täynnä punaista naurua, vaaleanpunaista naurua, valkoista naurua. Elävät kukat avautuivat kuin alastomuudet, kuin liivit paljastaen rintojen aarteet. Siellä oli keltaisia ruusuja, jotka riisuivat barbaarityttöjen kultaisia nahoja, olkiruusuja, sitruunaruusuja, auringonvärisiä ruusuja, kaikki niskan sävyt, joita palavan taivaan sävyt ruskastivat. Sitten liha pehmeni, teeruusut saivat ihastuttavan kosteuden, osoittivat kätkettyä vaatimattomuutta, vartalon kulmat, joita ei näy, silkkisävyisyyttä, suonten verkoston sinistämiä.
xxx/ellauri177.html on line 579: Kuten kahdella ystävällä, jotka eron jälkeen tapaavat uudelleen, menevät pois jonkun yksinäisen joen reunalle, heillä on vähemmän hellää luottamusta; sillä niinä jumalallisen hylkäämisen tunteina Jeesus halusi olla hänen ystävänsä, paras, uskollisin, se, joka ei koskaan pettänyt häntä, joka palautti hänelle vähän kiintymystä vastaan ​​kaikki iankaikkisen elämän aarteet. Varsinkin tällä kertaa pappi halusi pitää sen sisällään oikein pitkään. Kello kuusi iski mykässä kirkossa, jota hän edelleen kuunteli, olentojen hiljaisuuden keskellä.
xxx/ellauri218.html on line 275: Tää on kyllä paikoitellen hyvää ajankuvaa, suht tuoreita klisheitä. Kun Matty oli hyvin pieni, hänen veljellään oli tapana istua pytyllä ja lukea sarjakuvia tenavayleisölleen, naapurin neljä ja viisivuotiaille lapsille, joita jonkun lähistöllä olevan aikuisen olisi kuulunut pitää silmällä, ja Matty seisoi ovensuussa valmiina huutamaan varoitussanan tulee, ja Nick istuu pytyllä ja lukee Captain Marvelia tai Targeteersia housut polvien varassa roikkuen, ja hän esitti vuoropuhelun elävästi, paasaten ja elehtien, matkien uskottavasti rosvojen ja naisten ääntä ja päästäen lyhyen vihlovan kiljaisun kuvatessaan, miten gangsteriautot vetivät kaarteet tiukasti öisillä ajomatkoillaan, säikäytti joskus lapset eläytyvällä tyylillään, vaikeni päästääkseen paskapökäleen joka putosi loiskahtaen, molskahti veteen, se oli maailman hulluin ääni ja nostatti hänen kuulijoidensa kasvoille onnellisen kunnioittavan ilmeen - se oli kaikkein värisyttävin ilonaihe, parempi kuin mikään mitä hän sai sarjakuvasivuilta irti. Jepjep italialaiskortteleita Bronxissa 50-luvulla. Tiina ja Jössi kasteli maalla pakettinappuloita posliiniseen pissapottaan ja käskivät mun maistella ja imuskella, tämo hyvvee!
xxx/ellauri319.html on line 105: 17. heinäkuuta 1941 hänet nimitettiin itäisten miehitettyjen alueiden valtakunnanministeriksi. Tässä asemassa hän järjesti kulttuuriomaisuuden ryöstön Neuvostoliitossa. Suurin osa arvoesineistä meni mustille markkinoille. Vain muutama heistä palautettiin. Esimerkiksi Pihkovan-Petšerskin luostarin aarteet.
18