ellauri062.html on line 933: The presence of Jesus the Nazarene in boiling excrement is one of the disputed references to Jesus in the Talmud. Onkelos raises up Yeshu by necromancy, and asks him about his punishment in Gehinnom. Jesus replies that he is in "boiling excrement." Tzoah Rotachat (Hebrew: צוֹאָה רוֹתֵחַת, tsoah rothachath – "boiling excrement") in the Talmud and Zohar is a location in Gehenna (Gehinnom) where the souls of Jews who committed certain sins are sent for punishment. This form of punishment is cited as being of extreme nature, if not the most extreme, in the sense that those individuals sentenced there are not given relief even on Shabbat, and are not released after the standard twelve-month period.
ellauri071.html on line 569: In Arthur Edward Waite´s version of The Holy Kabbalah (255), Samael is described as the "severity of God", and is listed as fifth of the archangel of the world of Briah. Samael is said to have taken Lilith as his bride after she left Adam. According to Zoharistic cabala Samael was also mated with Eisheth Zenunim, Na´amah, and Agrat Bat Mahlat — all angels of sacred prostitution. Tää ei nyt ehkä mennyt ihan oikein Arttu perkele.
ellauri152.html on line 756: When the Nazis began the genocide of Jewish People in Poland in 1942, Zeitlin was 71 years old. He was murdered by Nazis in the Warsaw ghetto while holding a book of the Zohar and wrapped in a Tallit and Tefillin. Most of his family was also murdered; the only survivor was his elder son Aaron, who had settled in New York in 1939.
ellauri160.html on line 635: In Talmudic-midrashic literature, Naamah is indistinguishable from the human Naamah, who earned her name by seducing men through her play of cymbals. She also enticed the angel Shamdon or Shomron and bore Ashmodai, the king of devils. It was later, in Kabbalistic literature like the Zohar, that she became an inhuman spirit. Kun John oli pieni ja sen vaippa oli täynnä, se tuli ja työnsi sen nukkuvien naamaan sanoen "istuu naamalle." Voi saatana. Aika epäinhimillistä.
ellauri160.html on line 637: According to the Zohar, after Cain kills Abel, Adam separates from Eve for 130 years. During this time, Lilith and Naamah seduce him and bear his demonic children, who became the Plagues of Mankind. She and Lilith cause epilepsy in children.
ellauri160.html on line 639: In another story from the Zohar, Naamah and Lilith are said to have corrupted the angels Ouza and Azazel. The text states she also attracts demons, as she is continuously chased by demon kings Afrira and Qastimon every night, but she leaps away every time and takes multiple forms to entice men.
ellauri160.html on line 645: In Zoharistic Kabbalah, she is a queen of the demons and an angel of sacred prostitution, who mates with archangel Samael along with Lilith and Naamah, sometimes adding Eisheth as a fourth mate.
ellauri171.html on line 1008: The Zohar explains that although Elijah was a prophet of Gad, it is the practice of the righteous to avoid situations that require miraculous divine intervention unless absolutely necessary. Because Jezebel had threatened to harm him, Elijah escaped quickly to save Gad the trouble of a supernatural rescue mission. Gad was a little out of breath after the Carmel incident.
ellauri263.html on line 499: H. P. Blavatskyn päätyö oli teosofinen oppi, johon hiän sulautti valtavasti vaikutteita eri tahoilta. Eniten Blavatskyn ajatteluun vaikuttaneista oppisuunnista, teoksista ja auktoriteeteista voidaan mainita ainakin buddhalaisuus, Bhagavad Gita ja hindulainen tantrismi, Kabbala (erityisesti Eliphas Levi), Raamattu, Zohar ja Talmud, hermetismi, ruusuristiläisyys, gnostilaisuus, zarathustralaisuus, kaldealaiset, vapaamuurarius, spiritismi, mystiikka, Jakob Böhme ja Mestari Eckhart, alkemia ja magia, aikansa tieteellinen kirjallisuus, Robert Fludd, Paracelsus, maailman mytologiat esimerkiksi germaaninen mytologia, Popol Vuh, Ryhmä Hau ja Gilgameš (myös otteita Kalevalasta), antiikin kirkkoisät Irenaeus, Tertullianus, Origenes ja Eusebius, filosofit, etenkin Platon ja uusplatonilaisuus, Porfyrios, Plotinos ja Ammonios Sakkas sekä historioitsijat ja monet muut antiikin kirjailijat kuten Plinius vanhempi, Ovidius, Homeros ja Josefus. Lisäksi hän väitti opiskelleensa huomattavien inkarnaatiolaamojen oppilaana Tiibetissä, Ladakhissa, Nepalissa ja Mongoliassa ja perehtyneensä muun muassa vajrayanan esoterismiin eli Kālacakrayanaan, Nepalin svābhāvikoiden oppiin ja sykretistiseen shamanismiin (puuh).
ellauri302.html on line 666: Eliyahu Ben Moshe Dos Vidas (1518–1587, Hebron) oli 1500-luvun rabbi mytomaanien Palestiinassa. Hän oli ensisijaisesti rabbi Moses ben Jacob Cordoveron (tunnetaan nimellä Muaa Ramasee Ramaseeko Suaa) mutta myös vähän Isaac Lurian opetuslapsi. Dos Vidas tunnetaan Kabbalan ja siantuntemuksestaan. Hän kirjoitti Reshit Chochmahin eli "Viisauden alun", pietistisen teoksen, jota ortodoksiset juutalaiset tutkivat edelleen laajasti. Aivan kuten hänen opettajansa rabbi Moses Cordovero loi eettisen teoksen kabbalististen periaatteiden mukaisesti teoksessaan Tomera Deborah, Rabbi Dos Vidas loi vielä laajemman teoksen henkisestä elämästä hänen kanssaan, nimeltä Reishiluut Chochmeeshshah. Tämäkin magnum opus perustuu suurelta osin Zohariin, mutta heijastaa myös monia perinteisempiä lähteitä. Kirjoittaja asui Safedissa ja Hebronissa ja oli yksi Hebronissa 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa asuneista merkittävistä kabbalisteista. Niitä kyllä juoxi siellä laumoittain kuin kylän koiria.
ellauri302.html on line 671: Reshit Chochmah on tärkeä kirja Kabbalasta (juutalainen mystiikka), etiikasta ja moraalista (musakorner-kirjallisuus), jonka on kirjoittanut 1500-luvun oppinut rabbi Eliyahu The Viisas. Se perustuu suurelta osin Zohariin.
ellauri302.html on line 693: Onko se Zohar? Vaiko Mimesbrunnen?
ellauri302.html on line 699: Zohar (heprea : זֹהַר ‎, Zōhar, kirjaimellisesti "Splendor" tai "Radiance") on perustava teos juutalaisen mystisen ajattelun kirjallisuudessa, joka tunnetaan nimellä Kabbala. Se on ryhmä kirjoja, jotka sisältävät kommentteja Tooran mystisista puolista (Mooseksen viisi kirjaa) ja pyhien kirjoitusten tulkintoja sekä materiaalia juutalaisten meemeistä, pensasmystikoista, myyttisestä kosmogoniasta ja mystisestä psykologiasta. Zohar sisältää keskusteluja Jumalan luonteesta, joissa selvitetään maailmankaikkeuden alkuperä ja rakenne, sielujen luonne, lunastus, egoistin suhde pimeyteen ja "todellisen minän" suhde "Jumalan valoon".
ellauri302.html on line 701: Zohar (זהר) ("Splendor") – Kabbalan tärkein teksti, joka saavutti toisinaan jopa kanonisen aseman osana suullista Tooraa. Se on mystinen Tooran kommentti, joka on kirjoitettu keinotekoisella useiden aramealaisten murteiden sekoituksella, kuten Targum Onkeloksen babylonialainen targumilainen aramea, Babylonian talmudiaramea, ja juutalainen palestiinalainen aramea.
ellauri302.html on line 703: Gershom Scholem väitti, että Moses de León (1240-1305) oli Zoharin ainoa kirjoittaja. Äskettäin Yehuda Liebes väitti, että vaikka De León saattoi olla ensisijainen kirjoittaja, hän sisällytti tai muotoili uudelleen valintoja nykyaikaisista kabbalisteista (esim. rabbi Joseph Gikatilla, Hamadanin rabbi Joseph, rabbi Bahya ben Asher). Viime aikoina Kabbalan tutkijat, kuten Ronit Meroz, Daniel Abrams ja Boaz Huss, ovat osoittaneet, että Zoharin materiaalit ovat käyneet läpi useita sukupolvia kirjoittamisen, uudelleenkirjoituksen ja editoinnin. De León väitti löytäneensä Zoharin tekstin ollessaan Israelin maassa ja piti sen 2. vuosisadalla eläneen rabbi Shimon bar Yohain ansioksi, joka on tekstin päähenkilö. Teksti saavutti valtavan suosion kaikkialla juutalaisessa maailmassa.
ellauri302.html on line 705: Vaikka kirja hyväksyttiin laajalti, pieni joukko merkittäviä rabbeja julkaisi seuraavien vuosisatojen aikana tekstejä, joissa julistivat rabbi Moshen keksineen sen väärennökseksi juutalaisuuden vastaisilla käsitteillä. Monet näistä rabbeista eivät kuitenkaan olleet ize kabbalisteja. Tämä oli tärkeä kiistakohta Jemenin juutalaisten joukossa, Dor Daiminä tunnetussa uskonnollisessa älymystöliikkeessä, joka vaati paluuta enemmän talmudistiseen juutalaisuuteen. Myös muut kateelliset yhteisöt Italiassa ja Andalusian (espanjalainen portugali) kyseenalaistivat Zoharin sisällön ja aitouden. Vaikka Zohar on järjestetty kommenteiksi Tooran osioista, se käsittelee myös Talmudia, Midrash Rabbaa ja Sefer Yetziraa, ml Bahir ja monet muut rabbiiniset tekstit. Jossain määrin Zohar on yksinkertaisesti Kabbala.
ellauri336.html on line 316: According to some Hasidic authorities, the only way to ensure that a woman’s hair doesn’t eventually stray from under her hat/turban/scarf/kerchief/wig/etc. is not to have any. There’s also a concern that hair might create an interposition when using the mikva. Ostensibly, this practice is based upon a statement in the Zohar (parshas Naso) to the effect that the mikva should not see a woman’s hair.
ellauri336.html on line 318: The fact that there may be such a source is hardly a “slam-dunk” in favor of head-shaving for a variety of reasons. The Talmud in several places either implies or states explicitly that the practice of women is not to shave their heads. For example, Eiruvin 100b says that one of the “curses of Eve” is that women grow their hair long, while Nazir 28b says that a man can cancel his wife’s vow to shave her head if he finds it unattractive. Furthermore, the Shulchan Aruch expressly prohibits women from shaving their heads (YD 182:5). The Zohar, while important, is not a halachic work so ruling from when it contradicts the Talmud or works of halacha is not a simple thing, and Hasidic communities act differently in such a situation than non-Hasidic communities. So this matter goes beyond merely acting leniently vs. acting stringently. (There are also those authorities who say that that’s not even what that Zohar means.)
ellauri336.html on line 322: So is head-shaving a thing? Yes, but chiefly among women who belong to communities that follow that understanding of the Zohar in this matter. The majority of Orthodox women do not shave their heads. Rather, they cover their hair in a variety of ways and to a variety of degrees.
ellauri336.html on line 345: The Zohar (parshas Naso) that Rabbi Jack cites doesn’t say anything about mikvah. What it says is that the beams of a woman’s house should not see her hair. This is the meritorious practice observed by Kimchis (and many other women of her time) mentioned in the Talmud. Kimchi IS delicious BTW.
ellauri336.html on line 346: This stringency is actually one of the strongest proofs that the Talmud and Zohar agree that a woman (even the most righteous woman) DOES have hair. If she doesn’t have any, what is she hiding from her beams? The Zohar that Rabbi Jack wants is in parshas Acharei Mos. That one talks about shaving and mikvah, but not about the mikvah ‘seeing’ anything.
ellauri368.html on line 248: Puriniyn uudessa Zoharissa on vapaata huumoria ja on melkein houkutus uskoa, että ylistäessään juoppoa, Feder nauttii hauskanpidosta omalla kustannuksellaan. sillä tiedetään, että hän oli vahvasti riippuvainen juomisesta, ja tuo viina sai hänet parhaalle tuulelle kirjoittamiseen. Mutta kenties tästä syystä, ehkä, hänen huumorinsa on vähäistä, ja monta kertaa jopa mautonta ja säädytöntä viittauksissaan. Köyhyys jonka alla Feder työskenteli koko elämänsä, näyttää saaneen tartunnan hänen kirjoituksistaan. Sopimattomat tavat kuten vaeltaminen ja kerjääminen esiintyvät silloin tällöin hänen teoksissaan, ja ovat erityisen havaittavissa tässä parodiassa, koska se ei ollut sitä tarkoitettu yleisölle, eikä siksi ole puhdistettu siitä vastenmielisiä elementtejä. Toisin sanoen hän todisti sen jälleen kerran lainaamalla Raamattua: Paholainen ei ole koskaan hukassa.
xxx/ellauri148.html on line 161: Tää oli Moshelta hyvä veto sikäli että nää lisäyxet päihittää kristinuskon tärkeimmät vetolaastarit, lunastuskaupan luottokortin ja taivastoivon. Maimonides further explains in his work on the Halakhic code, the Yad haHazaqa (“The Strong Hand”), also known as the Mishne Torah (Second Torah) the view of redemption and the role Messiah will play. Maimonides summarizes the Jewish expectation of the Messiah. But the expectation of Messiah, is not limited to Maimonides comments, quotes from the Talmud, Targum, Midrash, Zohar and other writings give us a vivid picture of the expectation in the Jewish world of the times of Messiah. Messianic expectation in Rabbinic times (A.D.135-1750) and in the time of Yeshua may have changed over the years. For example in the time of Yeshua, The Temple existed and Israel was not scattered abroad as is the case today. In the days of Maimonides, there was no Israel and no Temple, and Jews were persecuted in Europe. Here we quote from Raphael Patai’s work, The Messiah Texts on pages 322-327, his translation of the Mishne Torah, Maimonides writes the following.
23