ellauri164.html on line 715: If there is any doubt this was Moses’s problem, this verse removes it: “because you broke faith with me in the midst of the people of Israel at the waters of Meribah-kadesh, in the wilderness of Zin, and because you did not treat me as holy in the midst of the people of Israel.” (Deut. 32:51 ESV)
ellauri164.html on line 802: In the first month the whole Israelite community arrived at the Desert of Zin, and they stayed at Kadesh. There Miriam died and was buried. (2) Now there was no water for the community, and the people gathered in opposition to Moses and Aaron. (3) They quarreled with Moses and said, "If only we had died when our brothers fell dead before the LORD! (4) Why did you bring the LORD's community into this desert, that we and our livestock should die here? (5) Why did you bring us up out of Egypt to this terrible place? It has no grain or figs, grapevines or pomegranates. And there is no water to drink!" (6) Moses and Aaron went from the assembly to the entrance to the Tent of Meeting and fell facedown, and the glory of the LORD appeared to them. (7) The LORD said to Moses, (8) "Take the staff, and you and your brother Aaron gather the assembly together. Speak to that rock before their eyes and it will pour out its water. You will bring water out of the rock for the community so they and their livestock can drink." (9) So Moses took the staff from the LORD's presence, just as he commanded him. (10) He and Aaron gathered the assembly together in front of the rock and Moses said to them, "Listen, you rebels, must we bring you water out of this rock?" (11) Then Moses raised his arm and struck the rock twice with his staff. Water gushed out, and the community and their livestock drank. (12) But the LORD said to Moses and Aaron, "Because you did not trust in me enough to honor me as holy in the sight of the Israelites, you will not bring this community into the land I give them." (13) These were the waters of Meribah, [1] where the Israelites quarreled with the LORD and where he showed himself holy among them.
ellauri164.html on line 871: This pattern shows itself again in the beginning of Numbers 20 after the death of Miriam. Once more Israel rebels against Moses and Aaron, this time over a lack of water in the desert of Zin. They claim that it would have been better to have died with Korah’s rebellion rather than wander without food and water, and they express regret over leaving Egypt, a land of “grain, figs, vines, and pomegranates.” This might seem a bold claim, since in our reading Korah has just died a few chapters earlier. Careful reading, however, indicates that there’s actually been a quiet time skip; Numbers 33:38 indicates that Aaron died in “the fortieth year after the sons of Israel had come from the land of Egypt, on the first day in the fifth month.” Given that Aaron’s death is recorded in Chapter 20, just a few verses after the episode at Meribah, this would indicate that the episode at Meribah occurred in year 38 of the 40 year wandering in the wilderness (remember that Israel had spent more than a year at Sinai in addition to travel time from Egypt to Sinai and from Sinai to the Promised Land before the wandering). This means that this rebellious generation of Israelites aren’t referencing a recent event, but instead wishing they had died nearly forty years earlier with Korah! Moses and Aaron have been dealing with this wicked and hard group of people for a very long time, and they are now claiming it would have been better to have died with Korah: a fate they were only spared because of Moses and Aaron’s own intercession!
ellauri164.html on line 943: “And when you have seen it, you also shall be gathered to your people, as Aaron your brother was gathered. 14 For in the Wilderness of Zin, during the strife of the congregation, you rebelled against My command to hallow Me at the waters before their eyes.” (Num. 27:13-14).
ellauri190.html on line 275: In 1648, a Kozak leader called Zinoviy Bohdan Khmelnytsky (Polish transliteration, Chmielnicki) started a war on the Polish crown. Initially, it was his own personal vendetta on a Polish landlord who stole his land, but very soon it grew into a colossal uprising of the Kozaks and Ukrainian peasants against their Polish landlords. The people fought (the way they knew how) against the feudal oppression, as well as against forced Catholicization and Polonization of Ukraine. Unfortunately, it turned into a fratricide. (Sorry Poles, of course we are on the same side now.) The main adversary of Khmelnytsky was Prince Yarema (Jeremiah) Korybut-Vyshnevetsky, a Rusyn-Ukrainian, a noble valiant knight and a great statesman who, nonetheless, kept his allegiance to the Polish king (whom he personally hated, but could not break his knight’s oath of loyalty). Both sides resorted to unspeakable cruelties. Most tragically, Khmelnysky, a brave warrior as he was, turned out to be a horribly short-sighted politician. In January 1654, he essentially surrendered Ukraine to Muscovy, approving what he thought was a temporary military union against the Republic but turned out to be the beginning of the “Russian” (actually Muscovite) occupation of Ukraine. It just goes to show: give a pinky finger to the Russkies and they take the whole hand.
ellauri254.html on line 169:
ellauri254.html on line 307:
ellauri254.html on line 309:
Despootti-Zinovjev putoo troikasta
ellauri254.html on line 312: Grigori Jevsejevitš Zinovjev (ven. Григорий Евсеевич Зиновьев, oikea nimi Ovsei-Geršon Aronovitš Radomyslski, ven. Овсей-Гершон Аронович Радомысльский; tunnettu myös nimellä Hirsch Apfelbaum, joka kuulostaa kyllä juutalaiselta. Ja olikin!
ellauri254.html on line 314: Zinovjev, oikealta nimeltään Radomyslski, syntyi keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen Ukrainan Jelisavetgradissa (nyk. Kropyvnytskyi) vuonna 1883. Hän ei saanut mitään muodollista koulutusta, mutta matkustellessaan vuosina 1902–1905 perheensä rahoilla ulkomailla hän kävi Bernin yliopiston lakitieteen luennoilla. Siitä huolimatta hän liittyi laittomaan Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1901. Puolueessa hän hakeutui radikaalina tunnetun Leninin ja tämän toimittaman Iskra-lehden piiriin. Zinovjev osallistui Lontoossa sosiaalidemokraattien vuoden 1903 puoluekokoukseen, jossa puolue jakautui kahteen siipeen, ja hän asettui Leninin johtamien bolševikkien siivelle.
ellauri254.html on line 316: Huonokuntoinen Zinovjev oli yksi Neuvostoliiton vaikutusvaltaisimmista johtajista Vladimir Leninin sairauden ja kuoleman aikoihin vuosina 1922–1925. Hän muodosti Josif Stalinin ja Lev Kamenevin kanssa puoluetta johtaneen troikan, jolla oli ratkaiseva merkitys Lev Trotskin ja vasemmisto-opposition syrjäyttämisessä. Stalin vuorostaan syrjäytti vuosina 1926–1927 sekä Zinovjevin että Kamenevin puoluejohdosta. Stalinin vainojen käynnistyttyä heidät tuomittiin vuonna 1936 oikein näytösoikeudenkäynnissä kuolemaan ja teloitettiin.
ellauri254.html on line 318: Stalinin kasatessa (sic) vaivihkaa valtaa itselleen Zinovjev ja Kamenev muodostivat tiiviin kaksikon, joka piti yhtä loppuun saakka. Kunnianhimoisen ja vaistoihinsa luottaneen Zinovjevin sekä varovaisen ja järjestelmällisen Kamenevin on sanottu täydentäneen toistensa huonoja ominaisuuksia. Leninin kuoltua tammikuussa 1924 juuri Zinovjev oletettiin todennäköisimmäksi Neuvostoliiton seuraavaksi johtajaksi, sillä Stalinia ei vielä pidetty vakavasti otettavana vaihtoehtona valtapelissä. Niin sanotussa testamentissaan Lenin esitti hyväksyvän arvion Zinovjevista ja Kamenevista mutta arvosteli Trotskia ja erityisesti Stalinia.
ellauri254.html on line 320: Kun Trotski oli vuoden 1925 alkuun mennessä saatu syrjäytettyä sota-asiain kansankomissaarin virastaan, Stalin kääntyi myös Zinovjevia ja Kamenevia vastaan, jolloin kavereiden troikka hajosi.
ellauri254.html on line 329: Zinovjev ja Kamenev muodostivat uuden opposition Grigori Sokolnikovin ja Nadežda Krupskajan kanssa. He katsoivat nyt NEP-politiikan menevän jo liian pitkälle ja vastustivat Stalinin ja Nikolai Buharinin kehittämää oppia ”sosialismista yhdessä maassa”. Zinovjev luotti johtamansa Leningradin puoluejärjestön tukeen ja arvovaltaansa Kominternin johtajana, mutta Stalin osoittautui vaikeaxi palaxi. Zinovjev erotettiin Leningradin (entisen Pietarin) neuvoston johdosta tammikuussa 1926 ja syrjäytettiin myöhemmin samana vuonna myös Leningradin puoluejärjestön johdosta, johon tuli hänen tilalleen Sergei Kirov.
ellauri254.html on line 331: Pysäyttääkseen Stalinin Zinovjev ja Kamenev päättivät nyt liittoutua Trotskin kanssa, jolloin syntyi niin sanottu yhdistynyt oppositio. Voimien yhdistäminen ei enää auttanut, ja heinäkuussa 1926 Stalin järjesti Zinovjevin erotetuksi politbyroosta sekä Kominternin johdosta. Lokakuussa 1927 hänet erotettiin myös keskuskomiteasta ja 14. marraskuuta 1927 koko kommunistisesta puolueesta. Joulukuun 1927 puoluekokouksessa Zinovjev ja Kamenev päättivät pelastaa uransa irtisanoutumalla kaikista aiemmista mielipiteistään, ja saivat luvan hakea takaisin puolueen jäseniksi puolen vuoden koeajan jälkeen. Zinovjev ei enää saanut takaisin aiempaa asemaansa. Hän toimi vuodesta 1928 vähäpätöisissä viroissa kulutus- ja elintarvikehallinnossa.
ellauri254.html on line 333: Vuonna 1932 Stalin järjesti Zinovjevin ja Kamenevin uudelleen erotetuiksi puolueesta ja karkotetuiksi Siperiaan oikeisto-opposition tukijoina, mutta heidät armahdettiin vielä toukokuussa 1933 ja hyväksyttiin takaisin puolueeseen. Kun Sergei Kirov murhattiin joulukuussa 1934, Zinovjevin ja Kamenevin väitettiin olleen ”moraalisesti osallisia” tapahtuneeseen, joten heidät erotettiin jälleen puolueesta ja vangittiin. He tunnustivat syyllisyytensä saadakseen lievemmät tuomiot. Tammikuussa 1935 Zinovjev tuomittiin salaisessa oikeudenkäynnissä kymmenen ja Kamenev viiden vuoden vankeuteen. Samassa yhteydessä yli 600 Zinovjevin entistä leningradilaista tukijaa karkotettiin Siperiaan.
ellauri254.html on line 335:
Zinoviev1936.jpg/250px-FichaPolicialDeZinoviev1936.jpg" />
ellauri254.html on line 336:
ellauri254.html on line 338: Marraskuussa 1935 Zinovjevia, Kamenevia ja maanpaossa elänyttä Trotskia syytettiin julkisesti vakoilusta ulkovaltojen hyväksi. Kesäkuussa 1936 tuotiin esiin entistä jyrkempi väite ”trotskilais-zinovjevilaisen vastavallankumouksellisen blokin terroristisesta toiminnasta”. Zinovjeville ja Kameneville järjestettiin elokuussa 1936 uusi, julkinen oikeudenkäynti, joka tunnetaan ensimmäisenä niin sanotuista Moskovan oikeudenkäynneistä. Syytettyjä oli yhteensä 16, heistä viisi turvallisuuspalvelu NKVD:n agentteja, joiden valheelliset tunnustukset kävivät todistusaineistosta myös muita vastaan. Syytettyjen väitettiin muodostaneen salaisen terroristijärjestön, joka oli murhannut Kirovin ja suunnitellut Stalinin sekä muiden neuvostojohtajien murhia. Salaisessa tapaamisessa Stalin lupasi Zinovjeville ja Kameneville, että heidän sekä heidän perheidensä ja tovereidensa henki säästettäisiin, jos he tunnustaisivat oikeudessa. Zinovjev ja Kamenev tunnustivat tekaistut syytökset, mutta Stalin petti lupauksensa. Heidät tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin seuraavana aamuna.
ellauri254.html on line 344: Zinovjevit ovat venäläisiä aatelissukuja. Liettualainen aatelismies Aleksander Zenovich, despoottien jälkeläinen, lähti Liettuasta vuonna 1392 Moskovaan. Monet hänen jälkeläisistään olivat stolnikkeja, asianajajia, kuvernöörejä. Stepan Stepanovitš Zinovjev (kuoli 1764) oli Katariina II :n lähettiläs Espanjassa. Nikolai Ivanovitš Zinovjev (1706 - 1773) oli Pietarin poliisipäällikkö ja sitten senaattori. Zinovjev-suku kuuluu Pietarin, Novgorodin, Orjolin ja Poltavan maakuntien sukukirjojen VI-osaan (Gerbovnik, I, 49). Muut Zinovievien suvut, lukumäärältään 19, myöhemmin peräisin. Despot-Zenovich- Liettuan aatelissuku, vaakuna Zenovich. Heidän esi-isänsä Bratosh ja hänen poikansa Zinovy mainitaan vuonna 1401 Liettuan aatelisten joukossa, jotka allekirjoittivat uskollisuusasiakirjan Puolan kuninkaalle. Zinovyn pojanpoika Juri Ivanovich Zenovich oli vuonna 1507 Smolenskin kuvernööri. XVI vuosisadalla. kaksi Despot-Zenovichia oli Smolenskin kastellaanit ja yksi Brestin kuvernööri. Tämä klaani otti käyttöön etuliitteen "Despot" 1600-luvun lopulla, kun legenda ilmestyi sen alkuperästä serbialaisilta despootilta. Despot-Zenovichi-perhe sisältyy Minskin maakunnan sukukirjan VI osaan. Yksi tämän suvun haara muutti 1400-luvun lopulla. Venäjälle, missä hänen sukunimensä sai muodon Zinovjev.
ellauri254.html on line 346: Jos tarkastelemme syvemmälle sukunimen "Zenovich" etymologiaa, asiantuntijoiden mukaan se muodostuu sanasta "Zenon" (muuten, hyvin yleinen Länsi-Ukrainassa ja Valko-Venäjällä) ja tarkoittaa "Zeuksen jälkeläistä" ( kreikka) tai Zinovy'sta - "Zeuksen elämä" (kreikka). Sukunimivaihtoehdot: Zenkovsky, Zenin ja Zinin, Zekhnov ja Zikhnov. Suoraan Zeuksen (kreikaksi) syntyneestä kastenimestä Zinovy, joka tavallisesti yksinkertaistettiin jokapäiväisessä elämässä nimellä Zina tai Zinya, esiintyivät sukunimet: Zinin, Zinichev, Zinovichev, Zinoviev, Zinukhin, Zinkov, Zinyukin.
ellauri254.html on line 371: Merezhkovsky's wife, Zinaida Gippius, also a major poet in the early days of the symbolist movement - together with the ultimately deceased Ivan Konevskoy and Aleksandr Dobrolyubov part of the so-called metaphysical symbolists - opened a hair salon in Saint Petersburg, which came to be known as the "headquarters of Russian decadence". (Head, hehehe. Head and hind quarters, I bet.)
ellauri254.html on line 579: Despootti-Zinojvjev (Soranen, Zeuxen aaluva), oik. Radomyslski
ellauri254.html on line 677: Lev Borisovitš Kamenev (ven. Лев Борисович Каменев, oik. Rosenfeld (ven. Розенфельд, Rozenfeld); 18. heinäkuuta (J: 6 heinäkuuta) 1883 Moskova, Venäjän keisarikunta – 25. elokuuta 1936 Moskova, Neuvostoliitto) oli bolševikkeja edustanut vallankumouksellinen ja neuvostoliittolainen poliitikko. Yhdessä Grigori Zinovjevin ja Josif Stalinin kanssa hän muodosti niin sanotun troikan, joka johti Neuvostoliiton kommunistista puoluetta Vladimir Leninin sairastumisen ja kuoleman jälkeen vuosina 1922–1925. Stalin syrjäytti vuosina 1926–1927 Kamenevin ja Zinovjevin puoluejohdosta. Stalinin vainojen käynnistyttyä heidät tuomittiin vuonna 1936 näytösoikeudenkäynnissä kuolemaan ja teloitettiin. Kamenev oli etniseltä taustaltaan venäjänjuutalainen.
ellauri254.html on line 681: Venäjälle palannut Kamenev ryhtyi organisoimaan lakkoa Transkaukasian rautatiellä, mutta salainen poliisi Ohrana surmasi ei vaan pidätti hänet Tbilisissä ja hän oli vangittuna viisi kuukautta. Tbilisissä Kamenev tutustui myös ensimmäisen kerran Josif Staliniin vuonna 1904. Vuoden 1905 vallankumouksen aikana Kamenev järjesti rautatielakkoja Pietarissa. Joulukuussa 1908 hän siirtyi asumaan Geneveen Sveitsiin, jossa hän työskenteli yhdessä Leninin ja Grigori Zinovjevin kanssa. Vuosina 1912–1914 kolmikko asui Itävalta-Unkarille kuuluneessa Krakovassa lähellä Venäjän rajaa natustellen makkaroita.
ellauri254.html on line 685: Lokakuussa 1917 Kamenev ja Zinovjev olivat ainoat bolševikkien keskuskomitean jäsenet, jotka vastustivat välitöntä vallanottoa. Estääkseen tuhoisana pitämänsä hankkeen he paljastivat bolševikkien salaiset kaappaussuunnitelmat menševikkien Novaja Žizn -lehdessä julkaisemassaan artikkelissa, mitä muut bolševikit pitivät lähes petturuutena. Tästä huolimatta Kamenev valittiin päivää lokakuun vallankumouksen jälkeen bolševikkien muodollisesti ylimmäksi valtioelimeksi eliskä yleisvenäläisen toimekkaasti panevan keskuskomitean puheenjohtajaksi. Kamenev vaati muodostamaan kaikkien sosialististen puolueiden yhteishallituksen ja kävi vallankumousta seuranneina viikkoina marraskuussa 1917 niin sanottujen Vikžel-neuvotteluiden yhteydessä hallitustunnusteluita bolševikkien nimissä Leninin avoimesta vastustuksesta piittaamatta. Kamenevin tavoittelema laajapohjainen hallitus ei totetunut, mutta vasemmistososialistivallankumoukselliset liittyivät hieman myöhemmin bolševikkien hallituskumppaneiksi kansankomissaarien neuvostoon. Leninin torpedoitua Vikžel-neuvottelut Kamenev ja Zinovjev erosivat protestiksi puolueen keskuskomiteasta, mutta palasivat jo muutaman viikon kuluttua katuvaisina takaisin. Sitä ennen Kamenev kuitenkin syrjäytettiin 21. marraskuuta yleisvenäläisen toimekkaasti panevan elimen toimesta ja hänen seuraajakseen tuli Jakov Sverdlov.
ellauri254.html on line 687: Kamenev osallistui joulukuussa 1917 Brest-Litovskin rauhanneuvotteluihin. Kesken neuvotteluiden Lenin lähetti hänet Isoon-Britanniaan Neuvosto-Venäjän diplomaattisena edustajana, mutta hänet karkotettiin Britanniasta jo viikon kuluttua. Vitun britti törkimyxet. Nehän kaatoi bolshevikkeja kuin Securitaxen vartijat mustalaisia. Maahanvienti oli aivan ohjeistuxen mukainen. Ukko mustilaisen luunmurtuma oli izeaiheutettu. Laskeppa huvin vuoxi montako kertaa sana "karkotus" esiintyy tässä albumissa. Bolshevikkeja karkotettiin ja ne karkottivat toisiaan kuin torakoita. Paluumatkalla hänet vangittiin Suomessa maaliskuun lopulla 1918. Saksalaiset olivat luvanneet hänelle turvallisen kulun Ahvenanmaan kautta punaiseen Etelä-Suomeen, mutta vastikään saapunut Ahvenanmaan suomalainen kuvernööri Hjalmar von Bonsdorff vangitutti hänet Maarianhaminassa vihollismaan edustajana. Hän oli kuukauden ajan vankina Vita Björnin vankilassa Kastelholmassa ja myöhemmin kolme kuukautta Oulun lääninvankilassa, kunnes hänet vapautettiin elokuun alussa 1918 osana Suomen ja Neuvosto-Venäjän välistä vankienvaihtoa. Zinovjev ja Moisei Urinitski juhlistivat vanginvaihtoseremoniaa Rajajoen sillalla.
ellauri254.html on line 691: Leninin sairastuessa vuonna 1922 Kamenev oli kansakomissaarien neuvoston varapuheenjohtaja ja Leninin jäätyä syrjään päätöksenteossa Kamenev toimi hänen varamiehenään. Valtakamppailun käynnistyttyä vuonna 1923 Zinovjev, Kamenev ja puolueen pääsihteeriksi edellisenä vuonna heidän aloitteestaan valittu Stalin muodostivat troikaksi tai triumviraatiksi kutsutun epävirallisen johtoryhmän, jonka päätavoitteena oli estää Lev Trotskin ja tämän ympärille muodostuneen vasemmisto-opposition pääsy valtaan. Trotski ja vasemmisto-oppositio halusivat luopua kapitalismin ja markkinatalouden elementtejä sisältäneestä uudesta talouspolitiikasta eli NEP:stä, kun taas troikan edustama puolueen ”keskusta” kannatti sen jatkamista. Leninin kuoltua tammikuussa 1924 viime kädessä juuri Kamenev esti Stalinille kiusallisen Leninin testamentin julkistamisen pelastaakseen tärkeän liittolaisensa. Stalinin ajaessa lähinnä omaa asiaansa Zinovjev ja Kamenev muodostivat toisilleen loppuun saakka uskollisina pysyneen yhteistyökykyisen kaksikon. Kunnianhimoisen ja vaistoihinsa luottaneen Zinovjevin sekä varovaisen ja järjestelmällisen Kamenevin on sanottu täydentäneen toistensa ominaisuuksia.
ellauri254.html on line 693: Trotskin menetettyä asemansa vuoden 1925 alussa troikka hajosi Stalinin kääntyessä entisiä liittolaisiaan Kamenevia ja Zinovjevia vastaan. Kamenev pudotettiin lokakuussa 1925 politbyroon juhlakuntoisesta jäsenestä puoliveteiseksi ja häneltä vietiin Moskovan-puoluejohtajan tehtävä. Kesällä 1926 Kamenev ja Zinovjev liittoutuivat Trotskin kanssa, jolloin syntyi niin sanottu yhdistynyt oppositio. Sitä yhdisti Stalinin vastaisuus ja vaatimus puolueen sisäisen demokraattisen toimintakulttuurin palauttamisesta. Lokakuussa 1926 Kamenev menetti puoliveteisenkin jäsenyytensä politbyroossa ja Stalinin käydessä lopulliseen iskuun hänet erotettiin marraskuussa 1927 myös keskuskomiteasta. Joulukuun 1927 puoluekokouksessa Zinovjev ja Kamenev päättivät pelastaa uransa irtisanoutumalla kaikista aiemmista mielipiteistään. Heidät erotettiin puolueesta, mutta he saivat luvan hakea jäsenyyttään takaisin puolen vuoden koeajan jälkeen.
ellauri254.html on line 695: Kamenev ja Zinovjev saivat puoluejäsenyytensä takaisin vuonna 1928. Puolueesta erottaminen ja uudelleen jäseneksi hyväksyminen toistui 1932–1933, missä välissä Kamenev oli karkotettuna Minusinskiin. Vuosina 1932–1934 hän oli Moskovaan perustetun Gorkin maailmankirjallisuuden instituutin ensimmäisenä johtajana. Kun Sergei Kirov murhattiin joulukuussa 1934, Zinovjevia ja Kamenevia syytettiin ”moraalisesta osallisuudesta” tapahtuneeseen. Tammikuussa 1935 pidetyssä salaisessa oikeudenkäynnissä Kamenev tuomittiin viiden ja Zinovjev kymmenen vuoden vankeuteen. Kamenev joutui heinäkuussa 1935 yhdessä 38 muun henkilön kanssa syytetyksi myös salaliitosta Stalinia vastaan ja tällä kertaa hänet tuomittiin kymmenen vuoden vankeuteen.
ellauri254.html on line 697: Zinovjeville ja Kameneville järjestettiin elokuussa 1936 uusi, julkinen oikeudenkäynti, joka tunnetaan ensimmäisenä niin sanotuista Moskovan oikeudenkäynneistä. Heidän väitettiin muodostaneen Trotskin ulkomailta johtaman salaisen terroristijärjestön, joka murhasi Kirovin ja suunnitteli Stalinin sekä muiden puoluejohtajien murhia. Kaikkiaan kuudestatoista syytetystä viisi oli turvallisuuspalvelu NKVD:n agentteja, joiden valheelliset tunnustukset kävivät todistusaineistosta myös muita vastaan. Salaisessa tapaamisessa Stalin lupasi Zinovjeville ja Kameneville, että heidän sekä heidän perheidensä ja tovereidensa henki säästettäisiin, jos he tunnustaisivat oikeudessa. Zinovjev ja Kamenev tunnustivat tekaistut syytökset, mutta Stalin petti lupauksensa. Heidät tuomittiin kuolemaan 24. elokuuta ja teloitettiin seuraavana aamuna. Kamenevin vaimo (häh, siis se Leo Trotskin sisko Olga?) kuoli myöhemmin vankileirillä. Myös heidän kaksi poikaansa sekä Kamenevin veli ja tämän vaimo joutuivat teloitetuiksi.
ellauri257.html on line 544: Hän syntyi Yisruel Yehoyshye Zingeriksi, Pinchas (LOL Pinehas, se joka puhkoi nussijoita keihäällä!) Mendl Zyngerin, rabbin ja rabbiinisten kommenttien kirjoittajan, ja Basheva Zylbermanin pojaksi. Hän oli kirjailija Isaac Bashevis Singerin ja kirjailija Esther Kreitmanin veli. Hän meni naimisiin Genia Kupferstokin kanssa. Hänen vanhin poikansa Yasha kuoli 14-vuotiaana keuhkokuumeeseen ennen perheen muuttoa Amerikkaan. Hänen nuorempi poikansa Joseph Singer oli sekä isänsä että setänsä Isaac Bashevis Singerin teosten kääntäjä. Joseph, taidemaalari ja kirjailija, kuten isänsä, meni naimisiin June Flaum Singerin kanssa, josta tuli kirjailija. Heillä oli neljä lasta: Sharon Salinger, Brett Singer, IJ Singer ja Valerie Singer. Kolme tytärtä seurasivat perheyritystä ja ovat myös runoilijoita ja kirjailijoita sen ohella että käärivät tuohta Iisakin perinnöstä bashevish.com sivustolla.
ellauri278.html on line 159: In 1936, Vyshinsky achieved international fame as the prosecutor at the Zinoviev-Kamenev trial (this trial had nine other defendants), the first of the Moscow Trials during the Great Purge, lashing its defenseless victims with memorable rhetoric:
ellauri278.html on line 264: In his reminiscences dictated to a supporter later in life, Vyacheslav Molotov—Litvinov´s replacement as chief of foreign affairs and right-hand man of Joseph Stalin—said Litvinov was "intelligent" and "first rate" but said he and Stalin "didn´t trust him" and consequently "left him out of negotiations" with the United States during the war. Molotov called Litvinov "not a bad diplomat—a good one" but also called him quite an opportunist who greatly sympathized with Leon Trotsky, Grigory Zinoviev, and Lev Kamenev. According to Molotov; Litvinov remained among the living in the Great Purge only by chance.
ellauri279.html on line 219: Neuvostoliitossa tukahdutettiin vuosina 1945-1947 ilmeinen antisemitismi. Miksi? Ensinnäkin siksi, että Stalinia pidettiin juutalaisten pelastajana, miehenä, joka voitti Hitlerin ja oli vapauttanut Itä-Euroopan keskitysleirit natseilta. Lisäksi Stalin tarvitsi noina vuosina juutalaisia propagandatarkoituksiin. Toiseksi monet vanhoista bolshevikeista olivat juutalaisia, Leon Trotski, Lev Kamenev, Gregori Zinovjev, Lazar Kaganovitš, Maksim Litvinov, Jakov Sverdlov, Polina Zhemchuzhina (Molotovin vaimo) jne. Juutalaisia kommunisteja, kuten legendaarinen Chekan perustaja, Felix Dzerzhinsky ja hänen seuraajansa Abram Slutski, Sergei Shpigelglas ja Genrikh Yagoda olivat johtaneet bolshevikkien ja myöhemmin neuvostovaltion tiedustelu- ja turvallisuuselimiä. Ja kulttuurielimissä, puolueessa, oli edelleen paljon juutalaisia kaadereita, alana tiedustelupalvelut ja turvallisuuslaitteet. Kolmanneksi Stalin oli alun perin tukenut juutalaisen Israelin valtion luomista.
ellauri281.html on line 158: In 1936, Vyshinsky achieved international fame as the prosecutor at the Zinoviev-Kamenev trial (this trial had nine other defendants), the first of the Moscow Trials during the Great Purge, lashing its defenseless victims with memorable rhetoric:
ellauri281.html on line 263: In his reminiscences dictated to a supporter later in life, Vyacheslav Molotov—Litvinov´s replacement as chief of foreign affairs and right-hand man of Joseph Stalin—said Litvinov was "intelligent" and "first rate" but said he and Stalin "didn´t trust him" and consequently "left him out of negotiations" with the United States during the war. Molotov called Litvinov "not a bad diplomat—a good one" but also called him quite an opportunist who greatly sympathized with Leon Trotsky, Grigory Zinoviev, and Lev Kamenev. According to Molotov; Litvinov remained among the living in the Great Purge only by chance.
ellauri288.html on line 546: Biografia Zinoviya Gerdta: suuri näyttelijä ja lahjakas tuulivoima
ellauri302.html on line 635: Var Bukharin, Kamenev och Zinovjev förrädare? Juu!
ellauri302.html on line 636: Trozki (Lev Davidovitsh Bronshtein) oli jutku, samoin Kamenev (oik. Rozenfeld) ja Zinovjev (alk. Hirsch Apfelbaum). Sixi Singer mainizee ne nimeltä. Ize asiassa jopa Gitler saattoi olla puolikuivuri, mutta Stalin oli kyllä pelkkä gruusialainen julmuri. Puhasta Amalekin siemennestettä.
ellauri308.html on line 285: Kominternin johtaja Zinovjev kutsui Kuusista menševikiksi. Kuusista likvidoimaan Pohjois-Suomen kautta Ruotsiin kulkenut iskuryhmä ratkesi matkan aikana ryyppäämään ja he lavertelivat matkan tarkoituksen kuusislaiselle etappimiehelle. Iskuryhmän päästessä Tukholmaan Kuusinen oli jo karussa. Miehille järjestettiin lisää kosteaa kestitystä ja heille vakuutettiin, ettei Kuusinen ole enää edes Ruotsissa. Näin iskuryhmä palasi Neuvostoliittoon pää täynnä tyhjin käsin.
ellauri317.html on line 462: Felix Dzeržinski perusti erityisen disinformaatiotoimiston, uudelleenorganisoituun Chekaan 1923 Josef Stalinin käskystä. Dzeržinski kuoli sydänkohtaukseen 49-vuotiaana 20. heinäkuuta 1926 Moskovassa heti pidettyään kahden tunnin puheen bolshevikkien keskuskomitealle, jonka aikana hän ilmeisesti melko sairaana tuomitsi väkivaltaisesti Leon Trotski, Grigori Zinovjevin ja Lev Kamenevin johtaman yhdistyneen opposition. Kuultuaan hänen kuolemastaan Josif Stalin ylisti Dzeržinskiä "proletariaatin köyhänä ritarina".
ellauri317.html on line 595: Vuonna 1919 amerikkalainen diplomaatti todisti kongressille, että Peterssiä pidettiin yhdessä toisen Chekan johtajan Aleksandr Eidukin kanssa "Venäjän verenhimoisimman hirviönä". Tuolloin englanninkieliset sanomalehdet yliarvioivat Peterssin vaikutuksen, koska poliisi tunsi hänet Isossa-Britanniassa ja koska hän oli ainoa Chekan perustajista, joka puhui englantia. 25. tammikuuta 1919 Lontoon The Times sai myöhään tietää, että bolshevikit olivat olleet erimielisiä siitä, käyvätkö vallankumouksellista sotaa Saksaa vastaan, ja väitti, että yhtä puoluetta johtaa Lenin ja toista Trotski, Peterss , Radek ja Zinovieff ....Trotskin ja Petersin puolue uskoo sankarillisiin toimenpiteisiin... Peterss ei ansainnut mainintaa missään Trotskin laajassa tuota ajanjaksoa koskevissa kirjoituksissa, eikä todellakaan ollut bolshevikkien johdon eturintamassa. Tšekistinä hän epäilemättä tapatti monia fellow apinoita, mutta hänen esittäminen "verenjanoisimmaksi hirviöksi" on ristiriidassa brittiläisen diplomaatin Robert Bruce Lockhartin mielipiteen kanssa , joka vietti kuukauden pidätettynä Moskovassa vuonna 1918 ja jota Peterss kuulusteli. Lockhart kirjoitti:
ellauri318.html on line 331: (The Jew, joulukuu 1925, Zinobit)
ellauri328.html on line 184: Tanskalaisena olin ylpeä eurooppalaisuudestani. Meidän ansiosta länkkäreillä oli hallussaan 2/3 muuta maailmaa, ja olisi enemmänkin, elleivät karvakädet olisi lähteneet apinoimaan meitä. Kaikki vaikutusvaltaisimmat silmänkääntäjät, kuten Calvin, Luther, Wwesley, Livingstone, Zwingli, Arrby, Huss, Zinzendorf jne. olivat eurooppalaisia. No onhan meillä mys Voltaire, Darwin, Marx ja Bultman (? n.h.), niin ja Lenin vielä, mutta sellaisia pahoja miehiä on ollut muuallakin. Tosin Euroopassa syttyi 2 maailmansotaa ja sen taivasta on pimentänyt 6M juutalaisen synnyttämä savupilvi, mutta sehän ei estänyt meitä olemasta lännen hyvixiä. Sitäpaizi juutalaisethan ne Jeesuxenkin tappoivat.
ellauri338.html on line 219: Useiden vuosien ajan hän eli 38 kopeikalla päivässä. Vuosina 1964-1965 hän söi neljän kuukauden ajan vapaaehtoisesti vain mustaa leipää ja mustaa ja vihreää teetä. Hän tuli siihen tulokseen, että nauttimalla puolitoista kiloa päivässä mustaa leipää ja arteesisella vedellä haudutettua vahvaa mustaa ja vihreää teetä neljä kertaa päivässä, kahdesta kolmeen kupillista ilman sokeria, työkyky säilyy. samaan aikaan Pokhlebkin laihtui oman tunnustuksensa mukaan vain kilon painosta. Tänä aikana hän kirjoitti ensimmäisen teoksensa elintarviketuotteista, "Tsaikka", joka julkaistiin vuonna 1968. Työ perustui vankalle pohjalle, erityisesti hänen omaan teekokoelmaansa, joka kerättiin vuosina 1955-1968. Kiinalaiset teeasiantuntijat auttoivat kokoelman kokoamisessa, näytteitä lähetettiin myös Englannista, Itä-Saksasta , Saksasta , Kambodžasta, Thaimaasta, Indonesiasta, Vietnamista ja Laosista. Kirjasta "Tsaju" tuli erityisen suosittu neuvostotoisinajattelijoiden perinteisissä keittiötapaamisissa , ja siksi "Sosialistinen teollisuus" -lehti julkaisi artikkelin, jossa kirjaa kutsuttiin "keskinkertaiseksi" ja "tarpeettomaksi". Pokhlebkin itse sai tietää kirjansa suosiosta vasta vuonna 1993 Zinovy Zinikin haastattelusta Literaturnaya Gazetassa.
ellauri341.html on line 330: Das änderte sich mit der zunehmend bedrohlichen Lage der Juden in Deutschland. Man entwickelte einen Vorschlag des Leiters der politischen Abteilung der Jewish Agency for Palestine Chaim Arlosoroff an den deutschen Generalkonsul in Jerusalem Heinrich Wolff vom April 1933 weiter. Das war inzwischen von Pinchas Ruthenberg, dem Gründer der Palestine Electric Company, weiterentwickelt worden und wurde im Juli 1933 von Werner Senator der zionistischen Exekutive in London vertraulich mitgeteilt. Vermögen von Juden in Deutschland sollte durch eine Treuhandgesellschaft aufgelöst werden und über eine Liquiditätsbank, die von Aktionären außerhalb Deutschlands gegründet werden sollte, nach Palästina transferiert werden. Der Treuhandfonds zahlte in die Bank ein, die wiederum Schuldverschreibungen an Juden im Ausland ausgab, die dafür ausländische Devisen erhielten. Die deutsche Regierung sollte eine Transfergarantie für Zinsen und Tilgungen der Schuldverschreibungen übernehmen. Als Ausgleich sollte die Bank aus dem zurückgelassenen Vermögen der Auswanderer finanzierte deutsche Exporte in die neuen Heimatländer der jüdischen Auswanderer unterstützen.
ellauri367.html on line 206: Vuonna 1922 Rakowski osallistui Genovan konferenssiin, jossa hän auttoi neuvottelemaan Rapapallon sopimuksesta ja Lausannen konferenssista. Neuvostoliiton muodostumisen jälkeen joulukuussa 1922 hän kannatti pitkälti itsenäistä liittotasavaltojen politiikkaa ja vallankumouksen jatkamista Kaakkois-Euroopassa. Trotskin ympärillä olevan " vasemmisto-opposition " jäsenenä Josef Stalin poisti hänet Ukrainasta vuoden 1923 puolivälissä, ja hänen piti neuvotella Neuvostoliiton virallisesta tunnustamisesta Isossa-Britanniassa ja Ranskassa. Ison-Britannian tapauksessa tämä epäonnistui "Zinovievin kirjeen" julkaisemisen ja sitä seuranneen työväenpuolueen hallituksen kaatumisen jälkeen lokakuussa 1924. Sen jälkeen kun Ranska oli tunnustanut Neuvostoliiton, hänestä tuli siellä suurlähettiläs lokakuusta 1925 lokakuuhun 1927. Koska hän oli allekirjoittanut trotskilaisen protokolla-alustan, hänet karkotettiin maasta.
ellauri373.html on line 325: Mutta juutalaiset alkavat huimaavalla menestyksellä ymmärtää, että he ovat menneet liian pitkälle ja pelkäävät että todellinen voitto jää varjoon. Venäjälläkin jotain häikkää ilmestyi tähän koska on epäilemättä uusi, hirviömäinen, epämääräinen Venäjä jonka johtajat kokoontuivat punaisen kuninkaan ympärille (Lenin) ja joiden nimet olivat: Trotshy, Zinovjev, Kamenev, Radek, Litvinov ja muut tyrannit väärillä nimillä.
ellauri378.html on line 80: "Venäläiset" olivat eklektinen ryhmä, johon kuului 10 naista ja kaksi lasta. Heidän nimensä olisivat olleet tiedossa aikansa vasemmisto- ja vallankumouksellisissa piireissä, joten jotkut matkustivat aliaksilla. Aluksella oli Karl Radek Lvovista nykyisen Ukrainan alueelta ja Grigory Zinovjev ja hänen vaimonsa Zlata myös Ukrainasta. Mukana oli puoli-armenialainen Georgii Safarov vaimoineen sekä marxilainen aktivisti Sarah “Olga” Ravich. Ukrainasta kotoisin oleva Grigory Useivich oli mukana vaimonsa Elena Konin kanssa, venäläisen naisen Khasia Grinbergin tytär. Eloisa ranskalainen feministi Inessa Armand lauloi ja repi vitsejä Radekin, Ravichin ja Safarovin kanssa. Lopulta heidän huutonsa suututti ryhmän johtajan, joka työnsi päänsä vuodepaikastaan ja moitti heitä. Johtaja oli Vladimir Lenin, joka kuljetti tässä pienryhmäänsä suljetulla junalla viikon mittaiselle matkalle, joka päättyisi Pietarin Suomen asemalle. Puoli vuotta myöhemmin Lenin ja osa hänen kohorteistaan johtaisivat uutta valtiota, Venäjän neuvostotasavaltaa. Kohortti oli eräs Fred Göran Karlssonin mielisanoista.
ellauri378.html on line 84: Puolet kommunistisen puolueen keskuskomitean parhaista kilpailijoista Leninin terveyden heikkenemisen jälkeen vuonna 1922 – Lev Kamenev, Trotski ja Zinovjev – olivat juutalaisia. Jakov Sverdlov, koko Venäjän keskusjohtokomitean puheenjohtaja marraskuusta 1917 kuolemaansa vuonna 1919, oli juutalainen.
ellauri378.html on line 99: Molotov, Stalinin johtaman Neuvostoliiton voimakas ulkoministeri, esitti monia huomautuksia juutalaisista Felix Tšueville vuosina 1969-1986 käydyissä keskusteluissa, joista tuli pohjana vuoden 1991 kirjalle Molotov muistaa. Hän muistutti, että Leninin ollessa kuolemassa "juutalaiset hallitsivat monia johtavia tehtäviä, vaikka he muodostivat vain pienen osan maan väestöstä". Zinovjevistä hän muisteli: "Hän ei edes näyttänyt juutalaiselta." "Aikansa he haistelevat ympäriinsä, sekoittelevat asioita, mutta ovat aina valmiita kuin lukkari sotaan."
ellauri378.html on line 104: Elokuussa 1917 valitussa kuudennessa kongressissa havaitsemme, että keskuskomitean 21 jäsenestä viisi oli juutalaisia. Mukana olivat Trotski, Zinovjev, Moisei Uritski, Sverdlov ja Grigori Sokolnikov. Sverdlovia lukuun ottamatta he olivat kaikki Ukrainasta. Seuraavana vuonna heihin liittyivät Kamenev ja Radek. Juutalaiset muodostivat 20% keskuskomiteoista vuoteen 1921 asti, jolloin tässä johtavassa hallintoelimessä ei ollut enää juutalaisia. Juutalaisten jäsenmäärä huippupiireissä jatkoi laskuaan 1920-luvulla. 11. kongressiin mennessä vain Lazar Kaganovich valittiin keskuskomiteaan vuonna 1922 26 muun jäsenen ohella. Lev Mekhlisiä ja Kaganovichia lukuun ottamatta harvat vanhemmat kommunistijuutalaiset selvisivät puhdistuksista.
ellauri378.html on line 106: Vuoden 1936 Moskovan oikeudenkäynnin aikana monet syytetyt olivat juutalaisia. Yhdestä 16 korkean profiilin kommunistien ryhmästä näyttelyoikeudenkäynnissä, Kamenevin ja Zinovjevin lisäksi, juutalaisina esiintyvät nimet kuten Jefim Dreitzer, Isak Reingold, Moissei ja Nathan Lurye sekä Konon Berman-Yurin. Kierretyllä ironialla jotkut näistä bolshevikeista, joilla oli ollut merkittävä rooli muiden teloittamisessa, kuten NKVD:n johtaja Genrikh Yagoda, teloitettiin itse. V sadu jagoda, jagoda, jagoda moja. Solženitsyn arvioi, että johtavissa asemissa olevien juutalaisten osuus tippui joillakin aloilla 50 prosentista 6 prosenttiin.
ellauri382.html on line 258: Zinaida Martynovna Portnova (venäjäksi: Зинаида Мартыновна Портнова; 20. helmikuuta 1926 – 15. tammikuuta 1944) oli Neuvostoliiton teini, partisaani ja Neuvostoliiton kuolemanjälkeinen sankari. Hänet tunnetaan natsien sabotoinnista ja myrkyttämisestä toisen maailmansodan aikana ennen kuin hänet vangittiin ja tapettiin 17-vuotiaana.
ellauri382.html on line 260: Portnova syntyi Leningradissa 20. helmikuuta 1926. Hän oli valkovenäläisen työväenperheen tytär. Hänen isänsä työskenteli Kirovin tehtaalla. Hän oli seitsemännen luokan oppilas Leningradin 385. koulussa vuonna 1941, kun hän lähti isoäitinsä taloon Vitebskin alueelle . Pian tämän jälkeen natsi-Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Tapaus hyökkäävien natsijoukkojen kanssa, jotka löivät hänen isoäitiään, kun he takavarikoivat karjaa, sai hänet vihaamaan saksalaisia. Brutaalien natsien miehityksen alla elänyt Zinaida Portnova radikalisoitui, kun saksalainen sotilas löi hänen isoäitiään takavarikoidessaan perheen karjaa. Siinä oli kaikki provokaatio, jota 15-vuotias Portnova tarvitsi!
ellauri382.html on line 272: Zinaida on komplisoitu keissi eettiseltä kannalta:
xxx/ellauri056.html on line 114: Ennen kuin rikolliset ovat poliisin huostassa, joutuvat sekä Matilda että Johannes hengenvaaraan ja koko suuriruhtinaskunnan rahauudistus on hiuskarvan varassa. Se Snellmanin hopeamarkka siis joka aiheutti 1865 nälänhädän. Entä mihin katoaa hätäapuvilja, jota on toimitettu pitäjään Pietarista? Johannes joutuu tässä kirjassa harvinaisen kiivaaseen tulitaisteluunkin. Bang! Bang! Zipp! Zing! AAH! Jerry Cotton pani murinaa jaguaariin, puolikenkää konehuoneeseen. Sepänsälli jostakin, en muista mistä. Connecticutista.
xxx/ellauri081.html on line 395: