York-January-27-1964.jpg" width="30%" />
ellauri300.html on line 407: Boris hade också bekostat en översättning av dr Halperins nya bok, Asketism och ande, där Halperin redogjorde för sina tankar på ålderns höst - en ny syn på filosofins historia visade hur alla filosofer, från Thales till Bergson, från Husserl till Vaihinger och även epikuréerna, hade predikat asketism. Det var alldeles fel! Alltid hade filosofin försökt förneka livet, och detta var anledningen till att den misslyckades. I sin strävan mot en illusion av evigheten hade filosofin förbisett det sanna värdet av det förgängliga. Ett stort förlag i New York övervägde nu att skriva kontrakt med Halperin som försäkrade att hans lycka skulle vända och stjälpa vedertagna filosofiska tolkningar. Zadok Halperin som hittills bara var känd i en snäv cirkel av akademiker skulle bli världsberömd liksom Peter Schwartz (writer).
ellauri300.html on line 614:
ellauri301.html on line 560: Robert Ludlum (25. toukokuuta 1927 New York – 12. maaliskuuta 2001) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka julkaisi 30-vuotisen uransa aikana 21 vakoiluromaania. Ludlum kirjoitti alkuvuosina myös kirjailijanimillä Jonathan Ryder ja Michael Shepherd. Hänen kirjoissaan esiintyy yleensä yksi mies tai pieni joukko, jotka taistelevat salaisia järjestöjä tai salaliittoja vastaan. Ludlum kirjoitti urallaan yhteensä 21 romaania, joista jokainen nousi The New York Timesin bestsellerlistalle. Monesta Ludlumin romaanista on tehty elokuva, joista tunnetuimpia ovat Jason Bourne -sarjan elokuvat. Hänen kirjojensa painettujen kappaleiden määräksi arvioidaan 300–500 miljoonaa. Tästäkin voi päätellä että ne ovat kehnoja. Matalan ja korkean tunneälyn tunnuslauseet ovat syvältä perseestä:
ellauri301.html on line 601: Mutta takaisin Ludlumiin. Hänkin oli melkoinen kermapeppu New Yorkista. Ennen kirjailijan uraansa hän oli palvellut Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaana, teatterinäyttelijänä ja -tuottajana. Hänen teatterikokemuksensa on saattanut vaikuttaa hänen ymmärrykseensä energiasta, eskapismista ja toiminnasta, jota yleisö halusi romaanilta. Hän totesi kerran: "Yhdistän jännityksen ja hyvän teatterin hyvin samalla tavalla. Mielestäni kaikki on jännitystä ja sitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tästä näkökulmasta katsottuna kyllä, luulen olevani teatteri." Roope paloi vahingossa kuoliaaxi Floridan kodissaan. Ericillä (1946) on myös toisen tason reiki-tutkinto ja hänellä on sekä ala- että varhaiskasvatuksen opettajan luvat. Brian (1963) antaa tunnustusta menestyksestään isoäidilleen ja 8. luokan sävellysopettajalleen. Näähän on kuin Jerry Cottoneja hemmetti.
ellauri302.html on line 56: Löytyi Bostonin kaupunginkirjastosta way back machinella. New York City, April 1918.
ellauri302.html on line 73: The Holy Scroll is clearly the chief character. The Holy Scroll, whose religious significance is fully explained in the course of the play, is a parchment manuscript containing the first five books of the Bible, together known as the Torah, or Law. Despite that, Ash is no orthodox. He was 37 and lived happily in New York at the time. Tämän johdannon kirjoitti Iisakki Kultavuori, Roxbury Mass. mainizematta mitenkään näytelmän vahvaa lepakkotunnelmaa.
ellauri302.html on line 106:
ellauri302.html on line 548: David Kessler toi näytelmän ensimmäisen kerran New York Cityyn Yhdysvaltoihin vuonna 1907. Yleisö tuli enimmäkseen Kessleriin, ja he buuttivat muuta näyttelijää. New Yorkin tuotanto sai aikaan suuren lehdistösodan paikallisten jiddish-lehtien välillä, jota johti ortodoksinen Tageplatt ja jopa maallisempi Forverts. Ortodoksisissa papereissa viitattiin koston jumalaan"likaiseksi", "moraalittomaksi" ja "syvyttömäksi", kun taas radikaalit lehdet kuvailivat sitä "moraaliksi", "taiteelliseksi" ja "kauniiksi".
ellauri302.html on line 552: God of Vengeance julkaistiin englanninkielisenä käännöksenä vuonna 1918. Vuonna 1922 se esitettiin New Yorkissa Provincetown Theaterissä Greenwich Villagessa, ja se siirrettiin Apollo Theateriin Broadwaylle 19. helmikuuta 1923. näyttelijät, joihin kuului ylistetty juutalainen maahanmuuttajanäyttelijä Rudolph Schildkraut, saivat paljon buuauxia mutta myös läpyjä. Sen esitys keskeytettiin 6. maaliskuuta, kun koko näyttelijä, tuottaja Harry Weinberger ja yksi teatterin omistajista nostettiin syytteeseen osavaltion rikoslain rikkomisesta ja tuomittiin myöhemmin siveettömyydestä. Weinberger, joka oli myös merkittävä asianajaja, edusti ryhmää oikeudenkäynnissä. Päätodistaja näytelmää vastaan oli rabbi Joseph Silberman, joka julisti Forvertsin haastattelussa: "Tämä näytelmä herjaa juutalaista uskontoa. Edes suurin antisemiitti ei olisi voinut kirjoittaa sellaista." Pitkällisen taistelun jälkeen tuomiosta valitettiin onnistuneesti. Euroopassa näytelmä oli niin suosittu, että se käännettiin saksaksi, venäjäksi, puolaksi, hepreaksi, italiaksi, tšekkiksi, romaniaksi ja norjaksi, ei kuitenkaan suomexi.
ellauri302.html on line 556: Toisella oleskelullaan Yhdysvalloissa Asch asui ensin Stamfordissa Connecticutissa, minkä jälkeen hän muutti Miami Beachille, jossa hän asui 1950-luvun alkuun asti. Hän loukkasi juutalaisten herkkyyttä vuosien 1939–1949 trilogialla Nasaretilainen, Apostoli ja Maria, joka käsitteli Uuden testamentin aiheita. Huolimatta syytöksistä kääntymyksestä, Asch pysyi ylpeänä juutalaisena; hän ei ollut kirjoittanut trilogiaa kristinuskon edistämiseksi, vaan yritykseksi kaventaa juutalaisten ja kristittyjen välistä kuilua. Suuri osa hänen lukijakunnastaan ja juutalaisesta kirjallisesta yhteisöstä ei kuitenkaan nähnyt asiaa niin. Hänen pitkäaikainen työnantajansa, New Yorkin jiddishinkielinen sanomalehti Forverts, ei ainoastaan luopunut hänestä kirjailijana, vaan myös hyökkäsi hänen kimppuunsa avoimesti Kristinuskon promootion vuoksi. Myöhemmin hän aloitti kirjoittamisen kommunistiselle lehdelle Morgen frayhayt, mikä johti toistuviin kuulusteluihin edustajainhuoneen epäamerikkalaisen toiminnan komiteassa. Vuonna 1953 Chaim Lieberman julkaisi teoksen The Christianity of Sholem Asch, raa'an kritiikin Aschia ja hänen kristologista trilogiaansa kohtaan, joka inhotti jopa joitain Aschin vahvimmista kriitikoista. Liebermanin kirja ja McCarthy Hearings johtivat Aschin ja hänen vaimonsa lähtemään Yhdysvalloista vuonna 1953, minkä jälkeen he jakoivat aikansa Lontoon (jossa heidän tyttärensä asui), Manner-Euroopan ja Israelin välillä. Right on Shulem!
ellauri308.html on line 559: Vladimir Pozner syntyi Pariisissa 1. huhtikuuta 1934 Venäjän juutalaiselle isälle Vladimir Aleksandrovich Poznerille ja ranskalaiselle katoliselle äidille Géraldine Luttenille. Pariskunta erosi pian hänen syntymänsä jälkeen. Kun Vladimir oli 3 kuukauden ikäinen, hän ja hänen äitinsä muuttivat New Yorkiin, jossa Géraldinen äiti ja nuorempi sisar asuivat. Keväällä 1939 Poznerin vanhemmat yhdistyivät ja perhe palasi Pariisiin, Ranskaan.
ellauri308.html on line 579: Vuodesta 2015 lähtien Larry on esiintynyt toistuvasti vieraana lauantaina Night Livessä, jossa hän esiintyy vuosina 2016 ja 2020 Yhdysvaltain presidenttiehdokas Bernie Sandersina, joka on myös hänen kuudes serkkunsa kerran erotettuna. Koomikkokollegat ja komedian sisäpiiriläiset äänestivät hänet kaikkien aikojen 23. suurimmaksi komediatähdeksi, LOL. Lawrence Gene David syntyi 2. heinäkuuta 1947 Sheepshead Bayn alueella Brooklynissa, New Yorkissa. Hänen vanhempansa ovat Rose (syntynyt Regina; os Brandes) ja Mortimer Julius "Morty" David, miesten vaatteiden valmistaja, ja hänellä on vanhempi veli nimeltä Ken. Davidin perhe on juutalainen. Hänen juutalais-amerikkalaisen isänsä perhe muutti Saksasta Yhdysvaltoihin 1800-luvun aikana, kun taas Davidin äiti syntyi puolalais-juutalaiseen perheeseen Ternopilissa, Ukrainassa. Yliopistossa hän huomasi voivansa saada ihmiset nauramaan yksinkertaisesti olemalla oma itsensä. Koska hänen tyttärensä olivat Hannah Montanan faneja, David vieraili tyttäriensä kanssa jaksossa "My Best Friend's Boyfriend". jossa he odottivat pöytää hienossa ravintolassa. Davidin ihmisarvo on jossain 400 ja puolen miljardin taalan välillä.
ellauri308.html on line 581: Jon Stewart (syntynyt Jonathan Stuart Leibowitz; 28. marraskuuta 1962) on yhdysvaltalainen koomikko, poliittinen kommentaattori, näyttelijä, ohjaaja ja televisiojuontaja. Hän on saanut lukuisia tunnustuksia, mukaan lukien Mark Twain -palkinnon amerikkalaisesta huumorista vuonna 2022. Vuonna 2019 hän sai New Yorkin pronssimitalin "väsymättömästä asianajotyöstään, inspiraatiostaan ja johtajuudestaan (auttaen) hyväksymään syyskuun 11. päivän uhrikorvausrahastolain pysyvän valtuutuksen".
ellauri308.html on line 612: Hymie Yhdysvallat juutalaiset Johtuu heprean sanasta Chaim ('kippis'). Käytetään myös termissä Hymietown, joka on Brooklyn, New Yorkin lempinimi, ja etunimenä.
ellauri309.html on line 99: York Timesin bestseller-listalla, joista 176 viikkoa paistatelleet
ellauri309.html on line 173: hänen miehensä Roarke, ja ne sijoittuvat 2000-luvun puolivälin New Yorkiin.
ellauri309.html on line 179: romaaneista on ollut New York Timesin bestseller, ja 124 hänen romaanistaan
ellauri309.html on line 182: 948 viikkoa The New York Timesin bestseller-listalla, joista 148 viikkoa
ellauri309.html on line 186: Suomessa ylitettiin vuoden 2000 kesäkuussa 300 000 myydyn kirjan raja, minkä kunniaksi Roberts vieraili Suomessa. Yllättävän vähän niitä löytyy poistohyllystä. Unelmien aikaa ei nähtävästi ole suolistettu. Viimeisten 30 vuoden aikana on myyty keskimäärin 27 Nora Robertsin kirjaa joka minuutti. Jos asetat kaikki Noran kirjat ylhäältä alas, ne ulottuisivat Yhdysvaltoihin New Yorkista Los Angelesiin 18 kertaa. Kuuhun asti niillä ei vielä mennä (etäisyys 385 megametriä).
ellauri309.html on line 562: kansainvälinen bestseller, joka ylsi New York Timesin bestseller-listalle
ellauri309.html on line 975:
Miesmäinen Lauren Bacall (born Betty Joan Perske; September 16, 1924 – August 12, 2014) was an American Jewess. She was born in the Bronx, New York City as the only child of William Perske (1889–1982), who sold medical instruments, and Natalie (née Weinstein-Bacal; 1901–1969), a secretary who later legally changed her surname to Bacal. Both of her parents were Jewish. Her mother emigrated from Iași, Romania, through Ellis Island. Her father was born in New Jersey to parents who were born in Valozhyn, at that time a predominantly Jewish community in present-day Belarus. Wealthy uncles funded Bacall's education. Through her father, Bacall was related to Shimon Peres (born Szymon Perski), the eighth prime minister and ninth president of Israel. A 1948 article in Life magazine referred to her "cat-like grace, tawny blonde hair and blue-green eyes." Oikeasti se oli suht perseen näköinen. In his 1995 memoir, Stephen Bogart wrote, "My mother was a lapsed Jew and my father was a lapsed Episcopalian" and that he and his sister were raised Episcopalian "because my mother felt that would make life easier."
ellauri309.html on line 982: Yorkissa. Hänen isänsä oli sydänkirurgi ja äitinsä mainospiirtäjä. Perhe oli
ellauri309.html on line 1036: The New York Timesin Frank S. Nugent ei kuitenkaan pitänyt elokuvasta, koska piti
ellauri310.html on line 237: liittyi hetken utopistiseen uskonnolliseen yhteisöön New Yorkin osavaltiossa.
ellauri310.html on line 439: Wolfe (3. lokakuuta 1900 Ashville, New York, Yhdysvallat – 15. syyskuuta 1938
ellauri310.html on line 618: Valmistuttuaan Harvardista hän aloitti työskentelyn englannin opettajana New Yorkin yliopistossa vuonna 1924. Hän opetti siellä aina vuoteen 1930 saakka. Alun perin hän lähti koulusta ensimmäisen vuoden jälkeen työstämään henkilökohtaista kirjoittamistaan ulkomailla Euroopassa. Paluumatkallaan vuonna 1925 hän tapasi naimisissa olevan Aline Bernsteinin, New Yorkin teatterissa menestyneen lavastus- ja pukusuunnittelijan, joka oli häntä kaksikymmentä vuotta vanhempi. Näin alkoi heidän myrskyisä tapaus, joka kesti seuraavat viisi vuotta. Tiesitkö?
ellauri315.html on line 278: Kerenski pakeni Venäjältä ja eli loppuelämänsä maanpaossa. Hän jakoi aikansa Pariisin ja New Yorkin välillä. Kerensky työskenteli Hoover Institutionissa Stanfordin yliopistossa. Sielläpä tietysti.
ellauri315.html on line 284: Kerensky asettui lopulta New Yorkiin ja asui Upper East Sidessa 91st Streetillä lähellä Central Parkia, mutta vietti suuren osan ajastaan Hoover Institutionissa Stanfordin yliopistossa Kaliforniassa, missä hän tuppasi exymään instituutin valtavaan arkistoon.
ellauri316.html on line 477: Vuonna 1974 KGB-agentit saivat Saharovin 1940 syntyneen kolleegan Tverdokhlebovin Moskovan kaduille kävellen kotiin ystävänsä kanssa elokuvasta, ja hänet saatettiin takaisin asuntoonsa, jossa agentit etenivät hänen omaisuutensa läpi. Etsinnän aikana takavarikoitiin useita esineitä: kolme numeroa Liettuan katolisen kirkon kronikasta; kopio Gulagin saaristosta; kolme numeroa A Chronicle of Human Rightsista [New York]; evankelis-kristillisten baptistivankien sukulaisneuvoston tiedotteen numero; kansalaisoikeuksia puolustavat asiakirjat; poliittisten vankien ja heidän perheidensä osoiteluettelot; luettelot saksalaisten perheiden osoitteista, jotka haluavat muuttaa Saksan liittotasavaltaan (noin 2 000 perhettä); materiaalia työleirien ja vankiloiden tilanteesta; muistikirjat; kirjoituskone; ja nauhuri. 28. marraskuuta 1974 Tverdokhlebov julkaisi "lausunnon 27.-28. marraskuuta suoritetusta etsinnästä", joka päättyi lauseeseen: "He eivät kuitenkaan ole vielä vieneet mustekynääni." Mustekynä vietiin seuraavalla kerralla. Vedettiin varmemmaxi vakuudexi vielä vittuilijaa nekkuun. Kaveri sai kansanomaisen selityxen rautalangasta: Väkivalta lopettaa vittuilun.
ellauri316.html on line 818:
ellauri318.html on line 340: Samin pojat oli hörhölahko 1970-luvun New Yorkissa jota johti Sam Carrin koira. Siihen kuului "Be Your Own Best Friendin" kirjoittajan nimiserkku, josta tuli serkkuansa kuuluisampi sarjamurhaaja Son of Sam.
ellauri321.html on line 108: In 1747, in his sixteenth year, Crèvecoeur was sent by his family to England in order to complete his education. But the young man was of an adventurous spirit, and after a sojourn of about seven years in England, he set sail for Canada, where for the years 1758–59 he served in the French army. In 1764, after some residence in Pennsylvania, he became a naturalized citizen of New York, and five years later settled on a farm in Ulster County. Here, with his wife, Mahetable Tiffet of Yonkers, he lived the peaceful life of many idyllic years during which he gathered the materials for his book. Obviously enough he did not always remain on his farm, but viewed many parts of the country with a quietly observing eye. These journeys are recorded in his pages. He explored pretty thoroughly the settled portions of the States of New York and Pennsylvania, saw something of New England, and also penetrated westward to the limits of the colonies. He went as far South as Charleston, and may have visited Jamaica. Beyond such journeyings we may imagine these years to have xiv have been quite barren of events, serene and peaceful, until the storm of the Revolution began to break. It is not until 1779 that anything of import is again recorded of Crèvecoeur. In that year he made an attempt to return to Normandy, but the sudden appearance of a French fleet in the harbor of New York causing him to be suspected as a spy, he was imprisoned for three months. He was then permitted to sail, and, on his arrival in England, sold for thirty guineas his “Letters from an American Farmer,” which were published at London in 1782, the year after he reached France.
ellauri321.html on line 112: Here sorrow and desolation awaited him. His wife had died a few weeks before his arrival, his farm had been ravaged, his children were in the care of strangers. But as he had been appointed French Consul in New York with the especially expressed approbation of Washington, he remained in America six years longer, with only one brief interval spent in France. Notwithstanding the disastrous practical influence of his book, through which five hundred Norman families are said to have perished in the forests of Ohio, he was now an honored citizen in his adopted country, distinguished by Washington, and the friend of Franklin. In these later years he accompanied Franklin on various journeys, one of which is recorded in the “Voyage Dans La Haute Pennsylvanie.” In 1790 he returned to France, living now at Rouen, now at Sarcelles, where he died on November 12, 1813. He was a man of “serene temper and pure benevolence,” of good sense and sound judgment; something also of a dreamer, yet of a rhetorical rather than a poetical temperament; typically French, since there were in him no extremes of opinion or emotion. He followed the dictates of his reason tempered by the warmth of his heart, and treated life justly and sanely.
ellauri321.html on line 220: Set in the year before the Wall Street crash, Juan in America is a classic evocation of the final mania of prohibition, as seen through equally maniacal British eyes. The character Eric Linklater devised to be his unreliable explorer was one capable of absorbing the enormity of the American experience without being overwhelmed by its incongruities. A blithe, bastard descendent of Byron(tm)s Don Juan, Linklater´s Juan is an anti-hero with a taste for the grotesque and the ridiculous, at once both dirty and deity whose response when faced either with sudden catastrophe or miraculous survival is simply to laugh. A novel in the mode of the picaresque, this is a story of erotic discovery in the sense, as Juan puts it, that, eh, your trousers hide not only your willy but your kinship to the clown. A nation emerging as a great power is exalting in absurdist energies. In its last spasms before the great depression, America is revealed through a series of unlikely accidents as Juan stumbles from state to state, somehow evading consequences as he goes. On his first day, he falls for the daughter of a gangster, witnesses a murder in a speakeasy and watches a woman leap to her death in a New York street. He thrills to the bizarreness of each spectacle and moves on to the next in a galloping mood that is part medieval romance, part running commentary on what was still, in the 1920s, the new world.
ellauri322.html on line 65: En récompense de ses services, l’État de New York donna à Thomas Paine un domaine à New Rochelle, New York. Il fut également rétribué par la Pennsylvanie et le Congrès américain.
ellauri322.html on line 67: En 1804, il collabore à un journal déiste publié à New York. Progressivement isolé, accusé d’athéisme et de radicalisme, Thomas Paine meurt seul dans la pauvreté, à l’âge de 72 ans, le 8 juin 1809 à Greenwich Village (New York).
ellauri322.html on line 232: MARY WOLLSTONECRAFT was born on the 27th of April, 1759. Her father, a quick-tempered and unsettled man, capable of beating wife, child, and dog was the son of a manufacturer who made money in Spitalfields, when Spitalfields was prosperous. Her mother was a rigorous Irishwoman, of the Dixons of Sally Shannon. Edward John Wollstonecraft of whose childpen, besides Mary, the second child, three sons and two daughters lived to be sort of men and women in course of time, got rid of about ten thousand pounds which had been left him by his father. He began to get rid of it by farming. Mary Wollstonecraft's firstremembered home was in a farm at Epping. When she was five years old, the family moved to another farm, by the Chelmsford Toad. When she was between six and seven years old they moved again, to the neighbourhood of Barking. There they remained three years before the next move, which was to a farm near Beverley, in Yorkshire. In Yorkshire they remained six years, and Mary Wollstonecraft had there what education fell to her lot between the ages of ten and sixteen.
ellauri323.html on line 86: When asked by George Bernard Shaw if he had any Jewish ancestors, Beerbohm replied: "That my talent is rather like Jewish talent I admit readily... But, being in fact a Gentile, I am, in a small way, rather remarkable, and wish to remain so." In his poem Hugh Selwyn Mauberley Ezra Pound, a neighbour in Rapallo – and later a supporter of fascism and anti-Semitism – caricatured Beerbohm as "Brennbaum", a Jewish artist. Adam Gopnik, a staff writer of New Yorker, is adamant that he was. Born in 57 Palace Gardens Terrace, London which is now marked with a blue plaque, Henry Maximilian Beerbohm was the youngest of nine children of a Lithuanian-born grain merchant, Julius Ewald Edward Beerbohm (1811–1892). His mother was Eliza Draper Beerbohm (c. 1833–1918), the sister of Julius's late first wife. Although the Beerbohms were supposed by some to be of Jewish descent, in his later years Beerbohm told a biographer: "I should be delighted to know that we Beerbohms have that very admirable and engaging thing, Jewish blood. But there seems to be no reason for supposing that we have. Our family records go back as far as 1668, and there is nothing in them compatible with Judaism." Ei se ollut homokaan vaikka näytti siltäkin. Explore 3 bon mots by Max. Some people are born to lift heavy weights, some are born to juggle hairy balls. Furthermore, the thick and overhanging eyebrows and eyelids are not to be gainsaid as characteristics common to the Hebrew race. From the foregoing, I believe Beerbohm was a Jew.
ellauri323.html on line 192: Zuleika was the smiling target of all snap-shooters, and all the snap-shots were snapped up by the press and reproduced with annotations: Zuleika Dobson walking on Broadway in the sables gifted her by Grand Duke Salamander—she says “You can bounce blizzards in them”; Zuleika Dobson yawning over a love-letter from millionaire Edelweiss; relishing a cup of clam-broth—she says “They don’t use clams out there”; ordering her maid to fix her a warm bath; finding a split in the gloves she has just drawn on before starting for the musicale given in her honour by Mrs. Suetonius X. Meistersinger, the most exclusive woman in New York; chatting at the telephone to Miss Camille Van Spook, the best-born girl in New York; laughing over the recollection of a compliment made her by George Abimelech Post, the best-groomed man in New York; meditating a new trick; admonishing a waiter who has upset a cocktail over her skirt; having herself manicured; drinking tea in bed. Thus was Zuleika enabled daily to be, as one might say, a spectator of her own wonderful life. On her departure from New York, the papers spoke no more than the truth when they said she had had “a lovely time.”
ellauri323.html on line 194: The further she went West—millionaire Edelweiss had loaned her his private car—the lovelier her time was. Chicago drowned the echoes of New York; final Frisco dwarfed the headlines of Chicago. Like one of its own prairie-flies, she swept the country from end to end. Then she swept back, and sailed for England. She was to return for a second season in the coming Fall. At present, she was, as I have said, “resting.”
ellauri323.html on line 263: Vuonna 1916 Moore muutti äitinsä kanssa Chathamiin, New Jerseyn osavaltioon, josta pendelöi Manhattanille. 2v myöhemmin he muuttivat New Yorkin Greenwich Villageen, jossa Moore seukkasi monien avantgarde- taiteilijoiden kanssa, erityisesti niiden kanssa, jotka olivat yhteydessä Others- lehteen. Hänen tuolloin kirjoittamiaan innovatiivisia runoja kiittelivät suuresti setämiehet Ezra Pound, William Carlos Williams, TS Eliot ja myöhemmin Wallace "Cat" Stevens. Plus HD eli Hilda Doolittle, joka ei ollut setämies vaan täti.
ellauri324.html on line 105: Vastavallankumouksen aikana 1980-luvulla monet salvadorilaiset turvallisuusjoukot harjoittivat laajamittaista kidutusta. Kaikilla näillä voimilla oli läheiset työsuhteet CIA:han ja/tai USA:n armeijaan. Tammikuussa 1982 New York Times julkaisi haastattelun eräältä Salvadorin armeijan käpykaartilaiselta, joka kertoi että heidän harjoituksissaan eri kidutusmenetelmiä oli havainnollistet tu teini-ikäisillä vangeilla. Hän väitti, että paikalla oli kahdeksan amerikkalaista ohjaajaa, ilmeisesti vihreää barettia. Salvadorilainen upseeri oli kannustanut kokelaitaan sanomalla, että kidutuksen seuraaminen "tekee teistä miehiä". ja ettei heidän pidä "sääliä ketään vaan ainoastaan "vihata isänmaansa vihollisia"
ellauri324.html on line 123: Oslo Freedom Forum (OFF) is a series of global conferences run by the New York–based non-profit Human Rights Foundation under the slogan "Challenging Power". OFF was founded in 2009 as a one-time event and has taken place annually ever since. The main OFF conference is held annually in central Oslo, Norway, while satellite events have been held in San Francisco, New York, Taiwan, and on college campuses in the United States. Oslo Freedom Forum perustaja Thor Halvorssen intti että Norjan hallitus tukee Hamasta. Thor kuzui Kuomintangin retriittiin ja haukkui Mannerkiinan paskaläjäxi. Eli tällänen länsifoorumi. Norja ei päästä Thoria enää eteistä pitemmälle.
ellauri324.html on line 348: Turse, Nick (9. lokakuuta 2013). "Amerikalle elämä oli halpaa Vietnamissa". New York Times.
ellauri324.html on line 554: when we received a phone call from the New York police.
ellauri324.html on line 557: town of New York and it would be better if he had just
ellauri324.html on line 699: on a student exchange visa. I landed in New York on June
ellauri324.html on line 846: Konrad Lorentzen Time Out New Yorkista väittää, että "hipsterismi fetisoi kaikkien "sodanjälkeisen aikakauden reunaliikkeiden – beatin, hippien , punkin, jopa grungen" autenttiset elementit ja ammentaa "kaikkien sulamattomien etnisten ryhmien kulttuurivarastot". ja "homotyyli" ja sitten "palauttaa sen silmäniskuja epäaitoisuudella". Hän väittää, että tämä ryhmä "18-34-vuotiaita", jotka ovat enimmäkseen valkoisia, "ovat tuhonneet, nyljetty ja kuluttaneet" kaikki nämä vaikutteet. Lorentzen sanoo, että hipsterit "nykyisessä epäkuolleissaan inkarnaatiossaan" ovat "olennaisesti ihmisiä, jotka ajattelevat olevansa siistimpiä kuin Amerikka", viitaten heihin myös "viileän salamurhaajina". Hän väittää, että metroseksuaalisuus on homokulttuurin hipsteri omaksuminen piirteenä, joka on siirtynyt heidän "emo"-vaiheestaan. Hän kirjoittaa, että "nämä estetiikka sulautuvat – kannibalisoituvat – merkityksettömyyden repertuaariksi, josta hipsteri voi rakentaa identiteetin kollaasin tai sekoitettuna soittolistan tapaan iPodissa . " Hän arvostelee myös sitä, kuinka alakulttuurin alkuperäinen uhka on hylätty pitkään ja se on korvattu "ei aivan passiivisen aggression muodolla, jota kutsutaan snarkiksi".
ellauri325.html on line 70: Clancy's novels featuring the Ryanverse have charted at the top of the New York Times bestseller list, selling more than 100 million copies.
ellauri325.html on line 80: Command Authority is a techno-thriller novel, written by Tom Clancy and co-written with Mark Greaney, and published on December 3, 2013. It is Clancy's last major work of fiction and was released two months after his death. Set during the Cold War and after the events of Threat Vector (2012), the novel features POTUS Jack Ryan and The Campus as they must deal with Russian dictator Valeri Volodin, a character widely noted as somewhat similar to the real-life Russian president Vladimir Putin. The book debuted at number one on the New York Times bestseller list. Jack Ryan muistuttaa puolestaan aika lailla Donald Trumpia.
ellauri325.html on line 437: Kyiv Independentin päätoimittajan Olga Rudenkon vieraskirjoitus New York Timesissa kolme päivää ennen Venäjän hyökkäystä näyttää hyvin, kuinka kuva Zelenskyistä ennen ja jälkeen sodan alkua on kuin päivä ja yö. Rudenko tilittää tekstissä, kuinka heikosti hallintoaan johtava, medialle kiukutteleva ja lähipiirin korruptioskandaaleissa ryvettynyt ex-näyttelijä on epäpätevä hallitsemaan kriisiä, jonka keskelle hän on joutunut.
ellauri327.html on line 100: Curtis Morgan: No offence, honest!, but are you for real? A Ukrainian citizen living in New York, that is possible. But a Ukrainian citizen named 'Yipei Feng'? If what I have heard and read on the news is anything to go by, Ukranians just do not have names like 'Yipei Feng'. Yipei Feng? Ukranian? I think not! Chinese softly pushing the CCP party line (China and Taiwan getting back together …even if China uses force), that I can believe. Maybe Feng Yipei has since changed her name to “Curtis Morgan”, but the original was obviously a Chinese name. And her history of questions has her claiming she is British as well. In addition, a general obvious pro-China, pro-Russia, ant-West and anti-Ukraine slant in her questions.
ellauri327.html on line 364:
ellauri328.html on line 385: Vuodesta 2009 lähtien Hobby Lobbyn edustajia "varoitettiin", että heidän ostamansa esineet ryöstettiin todennäköisesti Irakista. Ostot oli tehty Raamattumuseolle, jota yritys sponsoroi. Vuonna 2018 Yhdysvaltain New Yorkin itäisen piirin käräjäoikeus määräsi Hobby Lobbyn palauttamaan esineet ja maksamaan 3 000 000 dollarin sakon. Hobby Lobby palautti yli 5500 tuotetta toukokuussa 2018. Niiden joukossa oli lähes 4000 tablettia, joiden piti olla kadonneesta Irisagrigin kaupungista, jotka oli toimitettu Hobby Aulaan "laattanäytteiksi" merkittynä.
ellauri330.html on line 397: Kropotkin oli pidättyväinen yksityiselämässään. Sai bylsityxi juutalaisnuorikostaan vain yhden tyttären. Alexandra " Sasha " Kropotkin (1887–1966) oli New Yorkissa asuva kirjailija ja venäjän kielen kääntäjä. Britannian maanpaossa venäläisen tiedemiehen ja anarkisti Peter Kropotkinin perheeseen syntynyt tytär ja muu yhteiskunnallisesti merkittävä perhe palasi Lontoosta salonkeja pitämästä Venäjälle vuoden 1917 vallankumouksesta hänen kuolemaansa asti 1921. Muuttaessaan New Yorkiin 1927 hiän säilytti naisten kolumnissaan kuninkaallisen kunniamerkin ("prinsessa"), jonka hiänen isänsä, Kropotkinin aateliston jälkeläinen oli kieltänyt. Hiän käänsi venäläistä kirjallisuutta englanniksi ja kirjoitti venäläisen keittokirjan, jota The New York Times piti luokkansa parhaana.
ellauri330.html on line 403: Kropotkina meni naimisiin Boris Lebedevin, nuoren sosiaalivallankumouksellisen puolueen jäsenen kanssa vuonna 1910. He erosivat vuonna 1920. Venäjällä ollessaan Kropotkina tapasi sanomalehtitoimittajan Lorimer Hammondin, jonka kanssa hän meni naimisiin elokuussa 1927. Hänen ainoa lapsensa, ambulanssin sairaanhoitaja, kuoli Lontoossa vuonna 1944. Kropotkina kuoli New Yorkissa 4. heinäkuuta 1966. Siihen päätttyi Rurikin suvun tarina.
ellauri331.html on line 117: Agentura.Ru:ta ovat lainanneet The New York Times, The Moscow Times, The Washington Post, Online Journalism Review, Le Monde, The Christian Science Monitor, CNN, Federation of American Scientists, BBC ja The Center for Counterintelligence -sivustot ja -sivustot. Security Studies, Center for Defense Information, Library of Congress, Cambridge Security Program. New York Times kutsui Agentura.Ru:ta "sivustoksi, joka tuli kylmästä paljastamaan venäläisiä salaisuuksia".
ellauri331.html on line 241: BuzzFeed Incorporated on amerikkalainen Internet- media-, uutis- ja viihdeyritys, joka keskittyy digitaaliseen mediaan. BuzzFeedin perustivat New Yorkissa vuonna 2006 Jonah Pieretti ja John S. Johnson III keskittyäkseen virussisällön seurantaan. Kenneth Lerer, yksi The Huffington Postin perustajista ja puheenjohtaja (tod.näk. jevreiskij), aloitti BuzzFeedin perustajajäsenenä ja sijoittajana ja on nyt toiminnanjohtaja. Alun perin online-tietokilpailuista, " listicsista " ja popkulttuuriartikkeleista tunnettu yritys on kasvanut maailmanlaajuiseksi media- ja teknologiayritykseksi, joka tarjoaa kattavuutta erilaisista aiheista, kuten politiikasta, tee-se-itse, eläimistä ja liiketoiminnasta. Pörinäsyöte tuottaa tuloja natiivimainonnasta, strategiasta, joka auttaa lisäämään alkuperäiskansojen katsojien todennäköisyyttä lukea mainosten sisältöä.
ellauri331.html on line 314: Jotkut amerikkalaiset ulkomaiset kirjeenvaihtajat aloittivat uransa lehdessä, mukaan lukien Ellen Barry, josta tuli myöhemmin The New York Timesin Moskovan toimistopäällikkö.
ellauri331.html on line 359: Novaja Gazeta julkaisi 26. marraskuuta 2001 Oleg Lurien artikkelin, jossa todettiin, että Sergei Pugatšovin johtaman International Industrial Bankin johto oli sekaantunut rahanpesuun Bank of New Yorkissa. Pugatsjovin pankki nosti sanomalehteä vastaan kunnianloukkauskanteen vedoten taloudellisiin menetyksiin, koska useiden sen asiakkaiden väitettiin muuttaneen tiliensä ehtoja tavalla, joka sai pankin menettämään rahaa julkaisun takia. Pankki voitti 28. helmikuuta 2002 oikeudenkäynnin Moskovan Basmannin kunnanoikeudessa ja sai 15 miljoonan ruplan (noin 500 000 dollarin) tulonmenetyksen, ennennäkemättömän summan venäläisille sanomalehdille, joka saattoi heikentää Novaja Gazetan olemassaoloa, varsinkin kun 22. helmikuuta sama Basmanny-tuomioistuin määräsi Novaya Gazetan maksamaan noin miljoona dollaria Krasnodarin alueen korkeinta tuomaria vastaan esitetystä korruptioepäilystä. Huhtikuussa tuomioistuin vahvisti päätöksen International Industrial Bankin tapauksessa uudelleen. Kuitenkin 27. toukokuuta 2002 päivätyssä artikkelissa Novaja Gazetan toimittaja Julia Latynina paljasti, että kanteessa mainitut pankin kolme asiakasta olivat sen tytäryhtiöitä tai muuten sen hallituksen määräysvallassa, ja väitti, että Novaja Gazeta oli pyytänyt rikostutkinnan aloittaminen pankin toiminnasta. Tämän seurauksena International Industrial Bank luopui kesäkuussa 2002 korvausvaatimuksestaan.
ellauri331.html on line 387: The Daily Beast on yhdysvaltalainen uutissivusto, joka keskittyy politiikkaan, mediaan ja popkulttuuriin. Vuonna 2008 perustetun verkkosivuston omistaa IAC Inc. IAC Inc. on amerikkalainen holdingyhtiö, joka omistaa brändejä 100 maassa, pääasiassa median ja Internetin alalla. Yritys on perustettu Delaware General Corporation -lain alaisuudessa ja sen pääkonttori sijaitsee New Yorkissa. Joey Levin (jutku hänkin), joka johti aiemmin yrityksen haku- ja sovellussegmenttiä, on toiminut toimitusjohtajana kesäkuusta 2015 lähtien. Vuosina 2004 ja 2005 IAC jatkoi kasvuaan yritysostojen kautta ja lisäsi omaisuuttaan mukaan lukien Tripadvisor. Se lanseerasi myös Gifts.comin tänä aikana ja Connected Ventures mukaan lukien CollegeHumor ja Vimeo. 3. elokuuta 2013 IAC myi Newsweekin International Business Timesille julkistamattomin ehdoin. Firman joku jäbä sai lentopotkut twiitattuaan "Afrikkaan menossa. Toivottavasti en saa AIDSia. Kiusoittelen vain. Olen valkoinen!" Uudelleenjärjestelyn seurauksena CollegeHumorin yli 100 työntekijää irtisanottiin.
ellauri331.html on line 390:
ellauri331.html on line 408: Vuonna 2007 Federation of American Scientists luokitteli Pravda.ru:n suosituksi vasemmistolaiseksi kansallismieliseksi uutissivustoksi Vuonna 2013, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin julkaisi The New York Timesissa väitteen Syyrian presidentti Bashar al-Assadin tukemiseksi, Yhdysvaltain senaattori John McCain ilmoitti julkaisevansa vastausartikkelin Pravdassa viitaten sanomalehteen. Venäjän federaation kommunistisen puolueen omistuksessa. McCain kuitenkin julkaisi lopulta artikkelinsa Pravda.ru:ssa. Tämä aiheutti vastalauseita kommunistisen Pravdan toimittajalta Boris Komotskilta ja vastauksen Pravda.ru:n toimittajalta Dmitri Sudakovilta: Komotski väitti, että "Venäjällä on vain yksi Pravda, se on kommunistisen puolueen elin, ja me eivät ole kuulleet mitään republikaanisen senaattorin aikeista" ja hylkäsi Pravda.ru:n nimellä "Oklahoma-City-Pravda", kun taas Sudakov pilkkasi Komotskia väittäen, että "kommunistisen puolueen Pravda levikki on kuin AvtoVAZ : n tehdaslehti. Neuvostoliiton aika". McCain yritti myöhemmin julkaista kirjoituksensa myös Kommunistisessa Pravdassa, mutta lehti kieltäytyi julkaisemasta sitä, "koska se ei vastannut Venäjän federaation kommunistisen puolueen poliittisia kantoja ". Buahahaha, ei ihme että McCain kärsi rökäletappion presidenttivaaleissa. Olipa tyhmä mies.
ellauri331.html on line 447: Vuonna 2020, kun The New York Times -sanomalehti voitti International Reporting Prize -palkinnon, Proekt sanoi, että ainakin kaksi voittajan artikkelia toistivat Proektin muutamaa kuukautta aiemmin julkaistujen artikkelien havainnot lähteeseen mainitsematta.
ellauri331.html on line 680: Samat iänikuiset lännen taskussa kuhissevat akateemikot ja toimittajat kuvailevat Sputnikia usein Venäjän propagandakanavaksi. Vuonna 2016 New York Timesin Neil MacFarquhar kirjoitti: "Asiantuntijat sanoivat, että dezinformatsian eli venäläisen disinformaation perustarkoituksena on heikentää tapahtumien virallista versiota – jopa ajatusta siitä, että tapahtumista on olemassa todellinen versio. - ja edistää eräänlaista politiikan halvaantumista." Venäjän hallitus kiistää jyrkästi tällaisten väitteiden paikkansapitävyyden. Ne ovat vain halpaa länsipropagandaa.
ellauri332.html on line 385: "Sex and the City" -sarjan fanit ovat tottuneet rakkaisiin hahmoihinsa Carrieen, Charlotteen, Mirandaan ja Samanthan hemmotteluun ylihinnoiteltuun muotiin ja cocktaileihin New Yorkissa. Sarjan toisen kokoelokuvan groteski pakkomielle vaurautta kohtaan jätti fanit kuitenkin hämilleen.
ellauri332.html on line 620: Jo ennen "The Phantom Menace" -jakson julkaisua Jar Jar tuli melko vakavan median ja yleisön huomion kohteeksi. Näin ollen Brent Staples New York Timesista uskoo, että gungan ”kävelee kuin parittaja. Binks on ylivoimaisesti elokuvan tyhmin hahmo", ja hänen yksinkertainen omistautuminen "valkoisille" jedimestareilleen muistutti ihmisiä Hollywoodin loukkaavimmista rodullisista stereotypioista; Slaten David Edelstein kutsui Binksiä " pullisesilmäiseksi, miehen kokoiseksi dinosaurukseksi, joka puhuu Länsi-Intian slangia " ja Eric Harrison Los Angeles Timesista vertasi Binksiä Stepin Fetchitin virheelliseen parodiaan. Harrison panee merkille Pohjois-Amerikan katsojien ennennäkemättömän suuttumuksen tämän hahmon suhteen: erityisesti luotiin verkkosivusto jarjarmustdie.com ("Jar Jar Must Die") , joka kerää fanien ääniä vetoaakseen Lucasfilmiin ja pyytää tappamaan Binks. Vanity Fairin Bruce Handy kirjoitti, että Jar Jarista "on tullut symboli siitä, mitä monet fanit pitävät esiosa-trilogian puutteina: hahmot, joista kukaan ei välitä; huumorintaju, joka on suunnattu yleisön nuorimmille ajatteleville jäsenille; liiallinen riippuvuus tietokonegrafiikasta; ja juonilinjat, jotka käsittelevät monimutkaisia poliittisia juonitteluja , jotka olisivat sopimattomia: I, Claudius tai Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho -sovituksissa , mutta sopivat elokuviin, joissa on hahmoja kuten Jar Jar Binks." Kate Phipps The A.V. Clubista totesi, että Binks oli kiusallisesti kirjoitettu elokuvaan, jonka olisi voinut tehdä ilman gungania, joka tarjoaisi koomista helpotusta pääjuonelle, mutta sen sijaan hän "pilaa melkein jokaisen kohtauksen, jossa hän avaa suunsa."
ellauri334.html on line 176: Rabbi Dovid Feldman kertoi USA TODAY:lle pro Israel-mielenosoittajien linjan takaa, että hän tuli New Yorkista liittyäkseen monivaltioryhmään vastustaakseen ajatusta, että kaikki juutalaiset tukevat Israelin hallituksen toimia.
ellauri335.html on line 382: Vuonna 2001 akateeminen paperi ehdotti, että La Palman romahtaminen voisi johtaa jopa 25 metrin (noin 80 jalkaa) korkeisiin tsunamiaaltoihin Pohjois- ja Etelä-Amerikan itärannikolla. Tämä skenaario päätyi otsikoihin tiedotusvälineissä, jotka kuvasivat virheellisesti New Yorkin tuhoavaa 100m korkeaa valtavaa aaltoa. Sieltä se päätyi Reijo Mäen jännäriin. Mutta ilmestyikö Reijon profetia ennen vuoden 2004 tsunamia?
ellauri336.html on line 666: The world remains on track to produce far more oil, gas and coal than would be consistent with relatively safe levels of heating, a new report found. Loppu 2023 nyytisestä on New York Timesin maxumuurin takana. Ahnaat juutalaiset nyhtävät viimeisenkin pennin loppurytäkästäkin.
ellauri338.html on line 241: Chicken Kiev -puhe on lempinimi puheelle, jonka Yhdysvaltain presidentti George H. W. Bush piti Kiovassa Ukrainassa 1. elokuuta 1991, kolme viikkoa ennen Ukrainan itsenäisyysjulistusta ja neljä kuukautta ennen joulukuun itsenäisyysäänestystä, jossa 92.26. % ukrainalaisista äänesti eroamisen puolesta Neuvostoliitosta. Neuvostoliitto romahti 145 päivää puheen jälkeen osittain Ukrainan painostamana. Puheen, jossa Bush varoitti "itsemurhaista nationalismista", kirjoitti Condoleezza Riisi, myöhemmin presidentti George W. Bushin aikainen ulkoministeri, kun hän vastasi Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan asioista ensimmäiselle presidentti Bushille. Se raivostutti ukrainalaiset nationalistit ja amerikkalaiset konservatiivit, kun konservatiivinen New York Timesin kolumnisti, Ken Safiren setä William Safire kutsui sitä "Kiivan kanapuheeksi", joka on nimetty täytetyn kananrintaruoan mukaan protestina sitä vastaan, mitä hän piti sen "kolossaalisena virhearviona", nim. heikko sävy ja laskuvirhe.
ellauri338.html on line 265: Bushin puhe herätti myös kritiikkiä kotona koskemattomuudesta, vaikka hän tuskin oli yksin siinä; vasta edellisenä vuonna Britannian pääministeri Margaret Thatcher oli julistanut, ettei hän voi avata suurlähetystöä Kiovassa enempää kuin San Franciscossa. Boston Globe kutsui sitä " Bushin liigaksi Kiovassa" pääkirjoituksessa, jossa hän kritisoi Bushia siitä, että hän "suomissi häntä liian syvästi saadakseen lohtua sisäisen kansallisen keskustelun toisella puolella". Sanomalehti katsoi, että Bush oli ollut epäreilu kielellään, erityisesti käyttämällä ilmauksia, kuten "itsemurhainen nationalismi", "etninen viha" ja "paikallinen despotismi", jotka sen mielestä "menivät liian pitkälle". 29. elokuuta 1991 Ken Safiren setä William Safire käytti New York Timesin kolumniaan nimetäkseen sen "Chicken Kiev" -puheeksi. Myöhemmin Safire kommentoi, että puhe oli saanut Bushin vaikuttamaan "vapauden vastaiselta" ja vaarantanut Yhdysvaltojen suhteet Ukrainan "nousevaan eurooppalaiseen valtaan". Mensch näitä amerikan juutalaisia.
ellauri339.html on line 494: Vladimir Zelensky sanoi Reuters Next -konferenssissa New Yorkissa, että Ukraina yrittää vielä tänä vuonna saavuttaa menestystä taistelukentällä. Hänen mukaansa taistelukontaktilinjalla ei ole umpikujaa, ja Ukrainan asevoimilla on suunnitelma jatkotoimista. Kivitetään ryssiä kauko-ohjatuilla drööneillä.
ellauri339.html on line 523: Yuliia "Taira" Paievska ( ukraina : Юлія Георгіївна Паєвська, latinoitu : Yuliia Heorhiivna Paievska ; joskus kirjoitettu nimellä "Yulia Paevska") on ukrainalainen lääkintämies, joka perusti enkelijoukkokunnan " Ura's Warns vapaaehtoisen" am. Hänet pidätettiin ja vangittiin venäläisten sotilaiden toimesta 16. maaliskuuta 2022 ja vapautettiin 17. kesäkuuta 2022. New York Timesin mukaan hänestä tuli rohkeuden ja uhrauksen symboli.
ellauri339.html on line 589: The writing is on the wall. An op-ed in the New York Times entitled “I’m a Ukrainian, and I Refuse to Compete for Your Attention” summed things up nicely: A media junket the author’s friend had been organizing to Ukraine was canceled. The T.V. crew instead left for the Middle East.
ellauri340.html on line 114: Onnistuneelta vaikuttaneen vuoden 1992 syöpäleikkauksen jälkeen Laschilla diagnosoitiin jälleen etäpesäkkeinen syöpä vuonna 1993. Hän kieltäytyi kemoterapiasta ymmärrettyään sen antavan vain vähän lisää elinaikaa sekä arvioituaan sen vievän energiaa, jota hän tarvitsi kirjoittamisen ja opettamisen jatkamiseen. Eräälle asiantuntijalle hän kirjoitti: "Minä halveksin pelkän elämisen vuoksi elämään takertumista, mikä tuntuu amerikkalaisessa mielenlaadussa niin syvälle juurtuneelta." Lasch kuoli 61-vuotiaana syöpään kotonaan Pittsfordissa New Yorkissa 14. helmikuuta 1994. Oikein Lasch! Täällä GAL-TAN nelikentän lounaisnurkassa on vielä tilaa yhdelle joka ei käytä Rexonaa!
ellauri340.html on line 345: Comics Magazine Association of America (CMAA) perustettiin syyskuussa 1954 vastauksena laajalle levinneeseen yleiseen huoleen sarjakuvien graafisesta väkivallasta ja kauhukuvista. Se nimesi New Yorkin tuomarin Charles F. Murphyn (1920–1992), joka on nuorisorikollisuuden asiantuntija, johtamaan organisaatiota ja suunnittelemaan itseään valvovan "eettisen säännöstön ja standardit" alalle. Hän perusti Comics Code Authorityn (CCA) perustaen sen koodin enimmäkseen noudattamattomaan koodiin, jonka Association of Comics Magazine Publishers laati vuonna 1948 ja joka puolestaan oli mallinnettu löyhästi vuoden 1940 Hollywood Production Coden, joka tunnetaan myös nimellä "Hays Code".
ellauri340.html on line 487: Vuonna 1977 Stanley Kauffmann (n.h.) arvioi A Moment of True Feeling -elokuvaa, että Handke "on tärkein uusi kirjailija kansainvälisellä näyttämöllä filmiohjaaja Samuel Beckettin jälkeen". John Updike arvosteli samaa romaania The New Yorkerissa ja oli yhtä vaikuttunut. Hän huomautti, että "hänen [Handken] tahallista intensiteettiä ja veitsen selkeyttä mieleenpainumista ei voi kiistää. Hän kirjoittaa psykologian ulkopuolelta, jossa tunteet saavat periksiantavuuden satunnaisesti kohdatuista, geologisesti analysoiduista kivistä." Tunteet kuin kivellä, takuulla. Frankfurter Allgemeine Zeitung kuvaili häntä " länsisaksalaisten kriitikoiden rakkaaksi". Hugo Hamilton totesi, että debyyttinsä jälkeen Handke "on testannut, inspiroinut ja järkyttänyt yleisöä". Hienoa. Joshua Cohen (n.h.) totesi, että Handke "komentoi yhtä sodan jälkeisen ajan suurista saksankielisistä proosatyyleistä, syvää ja nopeaa ja virran vastaista jokiretoriikkaa", kun taas Gabriel Josipovici (n.h.) kuvaili häntä, "vaikka varauksellisesti suhtautuu joihinkin hänen viimeaikaisiin teoksiinsa" yhtenä sodanjälkeisen ajan merkittävimmistä saksankielisistä kirjailijoista. WG Sebald (n.h.) sai inspiraationsa Handken monimutkaisesta proosasta. Toistamista käsittelevässä esseessä "Toisto tyylikeinona" hän kirjoitti "suuresta ja, kuten olen sittemmin oppinut, pysyvästä vaikutuksesta", jonka kirja teki häneen. "En tiedä", hän kehui, "onko kirjalliselle taiteelle erityisen merkittävä pakotettu suhde kovan raiskauksen ja ilmavan taikuuden välillä kauniimmin dokumentoitu kuin Toiston sivuilla." Karl Ove Knausgård kuvaili A Sorrow Beyond Dreams -kirjaa yhdeksi "aikamme tärkeimmistä saksaksi kirjoitetuista kirjoista mein Kampfin jälkeen, enkä puhu nyt vain omastani." Kirjaa ja sen kirjoittajaa kehuttiin myös Knausgårdin omassa taistelussani. Nää on hei muuten kaikki äijiä! All male paneeli. Epäluulot heräävät.
ellauri340.html on line 491: Mutta kuunnellaanpa nyt toistakin osapuolta! Audiatur et altera pars! Enter DAVID SCHURMAN WALLACE, New Yorkin jutku takuulla. JAA, Suosittu!
ellauri340.html on line 571: David Schurman Wallace. David Schurman Wallace on kirjailija, joka asuu New Yorkissa. Hän on avustava toimittaja The Paris Review -lehdessä. Abolitionistien vuonna 1865 perustama The Nation on pitkään uskonut, että riippumattojournalismilla on kyky saada aikaan demokraattisempi ja oikeudenmukaisempi maailma. Se on täyttä puppua.
ellauri340.html on line 580:
Hei Hanska, terskuja New Yorkerista 20v myöhemmin
ellauri340.html on line 594: "Leikata. Seuraava kohtaus”, Handke kirjoittaa, kun hän haluaa viedä asioita eteenpäin. Taas tätä vituttavaa leffajargonia. Handke saattaa olla poliittisesti puolustettava, mutta kynämiehenä vitun ärsyttävä. New Yorkerin arvostelijaltakin alkaa pokka murtua: "Kun aloin lukea "Matka jokiin", olin valmis uskomaan, että Handke oli tulkittu väärin, mutta kirja oli vieläkin raivostuttavampi kuin olisin voinut kuvitella. Handke sanoo suoraan, että hän kysyy harvoin kohtaamiltaan ihmisiltä, vaan luottaa mielikuvitukseensa ja olettamuksiinsa." "Joitakin todellisuutta – Srebrenican joukkohautoja tai viime aikoina USAssa laittomasti varastetttujen presidentinvaalien tulosta – ei voida käsitellä "dialektisesti". Mieleen tulee toinen Wittgensteinin lause, jota usein vedotaan ilmaistakseen vaaroja, jotka liittyvät holokaustin valtavuuden kuvaamiseen: "Se, mistä emme voi puhua, meidän on ohitettava hiljaa. No vizi tottakai hölökaustista voi puhua? Mitä? Mixei voi?" Ainiin tää on New Yorkkeri.
ellauri341.html on line 252: 6. helmikuuta 2008 New York Times julkaisi muistokirjoituksen suuresta uskonnollisesta hahmosta, jossa luki: Maharishi Mahesh Yogi, henkinen johtaja kuolee, mikä päätti poikkeuksellisen šarlataanin ja mystisen huijarin elämän ja ajat. Parhaiten Beatlesin ensimmäisenä guruna ja meditaatiomestarina tunnettu Maharishi sai mainetta, onnea, poliittista valtaa ja seksuaalisia hijinkkejä.
ellauri342.html on line 361:
New York Vulture
ellauri342.html on line 427: Maxwell "Bogey" Bodenheim (26. toukokuuta 1891 – 6. helmikuuta 1954) oli yhdysvaltalainen runoilija ja kirjailija. Chicagon kirjallisuuden hahmona hän meni myöhemmin New Yorkiin, jossa hänet tunnettiin Greenwich Village Bohemiansin kuninkaana. Hänen kirjoittamisensa toi hänelle kansainvälistä mainetta 1920-luvun jazz-ajan aikana.
ellauri342.html on line 548: Anselm Hollo muutti Amerikkaan 1967 ja alkoi apinoida New Yorkin runoilijakoulua. Sen enkunkieliset runot eivät ole kovin kummosia. Ei niin hyviä kuin alkuperäiset Muxut-levyillä.
ellauri346.html on line 71: Keskeinen alajuoni on Brežnevin aikakauden julkisen arkkitehtuurin ikävä yhtenäisyys. Tätä asetusta selitetään humoristisessa animoidussa prologissa, jossa poliitikot ja byrokratia syrjäyttävät arkkitehdit (ohjaaja ja animaattori Dmitry Peskov). Tuloksena identtiset, toimivat mutta mielikuvituksettomat monikerroksiset kerrostalot löysivät tiensä jokaiseen kaupunkiin, kylään ja esikaupunkiin kaikkialla Neuvostoliitossa. Ne ovat hämmästyttävän samannäköisiä kuin New Yorkin lähiöiden vuokrakasarmit. Hassujen yhteensattumien ansiosta moskovalainen Zhenya ja leningradilainen Nadya joutuvat viettämään uudenvuodenaaton yhdessä Leningradissa. Aluksi he kohtelevat toisiaan vihamielisesti, mutta vähitellen Nadjan vaza+rinta pehmenee, Zhenyan kalu kovenee ja he rakastelevat. Aamulla heistä tuntuu, että kaikki, mitä heille on tapahtunut, oli harhaa, ja he tekevät vaikean päätöksen erota. Raskain sydämin Zhenya palaa Moskovaan. Sillä välin Nadya harkitsee kaikkea, etenkin Zhenyan elonkeraista kalua, ja päättää, että hiän on saattanut päästää onnenmahdollisuutensa luisumaan, ja lähtee lentokoneella Moskovaan etsimään Zhenyaa. Hiänellä ei ole vaikeuksia löytää häntä, koska heidän osoitteensa ovat samat ja hänen "avaimensa" sopii hiänen "lukkoonsa" kuin suutarin sormi sian pilluun.
ellauri346.html on line 153: Muistutetaan, että Venäjän pysyvä edustaja YK:ssa Vasily Nebenzya kertoi, että Ukrainan johtajan vaimo käytti New Yorkin-vierailullaan yli miljoona dollaria koruliikkeessä illalla.
ellauri346.html on line 302: The spending spree allegedly occurred during Ukrainian President Volodymyr Zelenskyy's visit to the United States and Canada in September 2023. On Sept. 22 — the day of the purported Cartier spending spree in New York — Zelenskyy addressed the Canadian Parliament alongside Zelenska and participated in a rally with Prime Minister Justin Trudeau later that night. The couple returned to Ukraine following that event. For these reasons, the Cartier trip could not have occurred on Sept. 22, as indicated in the viral video, and almost certainly, based on how packed both of their schedules were, could not have occurred on any of the days prior to that — at least not without fake media attention.
ellauri347.html on line 167: Nirenberg on juutalainen New Yorkin osavaltion yläosaan asettuneiden argentiinalaisten maahanmuuttajien poika, hänen isänsä Ricardo Nürnberg opetti hänelle euklidista geometriaa ja pakotti hänet opettelemaan ulkoa Odysseian kirjan I muinaiseksi kreikaksi. Hän teki sittemmin about facen longue durée -approachiin juutalaiskaunassa. Juutalaiset sanovat, että hän on maisteri. Antisemitit ovat arvostelleet häntä rakenteellisen funktionalismin ja esseisti René Girardin mallin helposta käytöstä. The Jews are the mildest of men, passionately hostile to violence. But with Israel, we have a new kind of Jew.
ellauri348.html on line 244: Stephen Edward Ambrose (10. tammikuuta 1936 – 13. lokakuuta 2002) oli amerikkalainen historioitsija, joka tunnettiin eniten Yhdysvaltain presidenttien elämäkerroistaan Dwight D. Eisenhower ja Richard Nixon. Hän oli pitkäaikainen historian professori New Orleansin yliopistossa ja useiden amerikkalaisten suosittujen bestsellerien kirjoittaja. Huolimatta lukuisista hyvin dokumentoiduista väitteistä plagioinnista ja hänen kirjoituksissaan olevista epätarkkuuksista, Amerikkaan: Historialaisen henkilökohtaiset pohdiskelut -katsauksessa The New York Times, lukion opettaja William Everdell piti Ambrosen saavutuksista: "tärkeä maallikko mutta paras olla hyväksymättä sen kaikkia ennakkoluuloja."
ellauri348.html on line 254: Chinmoy Kumar Ghose (27. elokuuta 1931 Shakpura, Bangladesh – 11. lokakuuta 2007 New York) eli Sri Chinmoy oli intialainen rauhanfilosofi, taiteilija, kirjailija, muusikko, urheilija ja henkinen opettaja. Chinmoyn opetuksiin kuului meditaatio ja fyysisen kunnon ylläpitäminen. Monet hänen seuraajansa juoksevat maratoneja tai kilpailevat triathlonissa. Chinmoyn filosofia on inspiroinut monia kuuluisia muusikoita, kuten kitaristi Carlos Santanaa ja Ronan McLaughlania.
ellauri348.html on line 858: Seligman syntyi Albanyssa, New Yorkissa, juutalaiseen perheeseen. Hän sai koulutuksen julkisessa koulussa. Optimisti saattaa pitää huonon kokemuksen huonon tuurin seurauksena, kun taas pessimisti saattaa perusteettomasti olettaa, että se on heidän syynsä tai rangaistus. esim. "Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kiduttaa koiroja."
ellauri350.html on line 64: Eli Finkel – bestseller-kirjan The All-Or-Nothing Marriage: How the Best Marriages Work kirjoittaja – on professori Northwestern Universityssä, jossa hänellä on nimityksiä psykologian osastolla ja Kellogg School of Managementissa. Hän opiskelee romanttisia suhteita ja Amerikan politiikkaa. Northwestern's Relationships and Motivation Labin (RAMLAB) johtajana hän on julkaissut noin 170 tieteellistä artikkelia ja on vieraileva esseisti The New York Timesissa . Hänen ikätovereidensa kyselyssä hänet tunnistettiin 2000-luvun vaikutusvaltaisimmaksi suhdetutkijaksi; Economist julisti hänet " yhdeksi parisuhdepsykologian johtavista valoista".
ellauri350.html on line 70: Alvin Toffler syntyi 4. lokakuuta 1928 New Yorkissa ja varttui Brooklynissa. Hän oli Rosen (Albaum) ja turkismiehen Sam Tofflerin poika, molemmat Puolan juutalaisia jotka olivat muuttaneet Amerikkaan.
ellauri350.html on line 104: Ei ole ratkaisevaa vastausta siihen, oliko Kohut herra Z., mutta Strozier puoltaa sitä vahvasti, kuten myös Cocks. Strozier sanoo, että oli erittäin todennäköistä, että Kohut olisi käyttänyt sitä vuonna 1977, kun hän oli kirjoittanut kaksi izehoitokirjaa, joista toinen oli Itsen analyysi: Systemaattinen lähestymistapa narsististen persoonallisuushäiriöiden psykoanalyyttiseen hoitoon (1971). International Universities Press , New York. ISBN 0-8236-8002-9. Kohout työskenteli hikisesä tuulisessa Chicagossa mutta sillä oli kiva mökki Carmelissa.
ellauri350.html on line 153: Thomas F. Dewey, 89, kuoli 2021 rauhallisesti kotonaan. Rakas aviomies, isä, isoisä ja ikuinen newyorkilainen. Entisen New Yorkin kuvernöörin Thomas E:n vanhin poika, tosin hänen veljensä John edelsi häntä. John Poor Dewey syntyi Burlingtonissa, Vermontissa, vaatimattomien tulojen perheeseen. Hän oli yksi neljästä Archibald Sprague Deweyn ja Lucina Artemisia Rich Deweyn pojasta. Heidän ensimmäinen poikansa oli myös nimeltään John, mutta hän kuoli onnettomuudessa 17. tammikuuta 1859. John Poor Dewey syntyi 20. lokakuuta 1859, neljäkymmentä viikkoa vanhemman veljensä kuoleman jälkeen. Vanhemman eloonjääneen veljensä Thomas Rich Deweyn tavoin hän opiskeli Vermontin yliopistossa, jossa hänet vihittiin Delta Psixi ja valmistui Phi Beta Kappaxi vuonna 1879.
ellauri350.html on line 157: Thomas F. syntyi New Yorkissa ja varttui Albanyssa ja Pawlingissa. Hän valmistui Albany Academysta vuonna 1950 ja Princetonin yliopistosta 1954. Hän palveli yliluutnanttina Yhdysvaltain armeijassa kaksi vuotta Saksassa. Hän opiskeli Harvard Business Schoolissa ja valmistui vuonna 1958. Sitten hän liittyi Kuhn, Loeb & Co:n investointipankkiyritykseen. Hänestä tuli osakas ja hän toimi yrityksen johtokunnassa. Vuonna 1975 hän perusti oman rahoituspalveluyrityksen, Thomas E. Dewey, Jr. & Co., ja sen jälkeen oli mukana McFarland, Dewey & Co:n perustamisessa. Hän jatkoi liiketoimintaprojekteja ja työskenteli pitkälle 80-vuotiaaksi asti. Hän toimi useissa johtokunnissa, mukaan lukien The Apple Bank for Savings, Northwest Natural Gas ja The Scripps Research Institute. Hän toimi myös varapuheenjohtajana New York City Housing Development Corporationissa vuosina 1972–1989. Vuodesta 1959 lähtien hän toimi Lenox Hillin sairaalassa aktiivisena johtokunnan jäsenenä ja oli hallituksen puheenjohtaja vuosina 1982–1993, jonka jälkeen hän toimi emerituspuheenjohtajana. Hänen perheensä on ikuisesti kiitollinen (mutta ei rahallisesti velkaa) Lenox Hill -sairaalalle hänen viime vuosina saamansa hoidon laadusta. Menox, sanoi Annie Lenox.
ellauri350.html on line 159: Thomas Dewey oli syvän rehellinen, korkea velvollisuudentunto, varauksetta rehellinen, kohtelias ja ystävällinen mies. Varauxellisena hän vältti henkilökohtaista arvokkuutta ja auktoriteettia, mutta pysyi aina optimistisena ihmisten, elämän ja jopa politiikan suhteen. Hän rakasti New Yorkia, osavaltiota ja kaupunkia; kaupunkia sen loputtomasta bisneksestä, The Metropolitan Operasta, jossa hän toimi laatikonhaltijana vuodesta 1971 tähän päivään, WQXR:stä, joka ei koskaan ollut pois päältä, rakkaista pysty-Metsistä ja niiden loputtomasta viinivalikoimasta; ja osavaltion lapsuudesta Pawlingissa ja onnellisista kesistä Scarboroughissa.
ellauri350.html on line 164: Jatkuvuuteen uskoen hän oli Manhattan-osuuskuntansa hallituksen puheenjohtaja vuodesta 1975 kuolemaansa asti. Hän rakasti elämistä ja antoi läheisilleen pysyvän opetuksen, että elämä, kuten perhe tai oppiminen, on aina elämisen arvoista. Toista hänen kaltaistaan ei tule koskaan olemaan, paizi (ehkä) hänen poikansa tai pojanpoikansa Tom. Häntä tullaan kaipaamaan syvästi, ja häntä 62 vuotta kestänyt vaimonsa Ann RL Dewey jää eloon, sekä hänen lapsensa Thomas G. Dewey; ja hänen lapsenlapsensa, Thomas H. Dewey. Pyhän Jamesin kirkon jumalanpalvelukset ovat yksityisiä, joten hänen muistoxeen voidaan antaa lahjoja Lenox Hill Hospitalille, 130 East 59th Street, 16th Floor, New York, NY 10022 tai Metropolitan Operalle, Patrons Office, 30 Lincoln Center Plaza, New York, NY 10023.
ellauri350.html on line 165: Julkaissut New York Times 12.12.2021. Istuttaaksesi puita muistoksi käy Sympathy Storessa. Tai allekirjoita vieraskirjaan, se on ilmaista.
ellauri350.html on line 255: Atticus on NYT:n bestseller-nimetön runoilija. Hän on kirjoittanut 5 myydyintä kirjaa, mukaan lukien Tähtien välinen pimeä ja Totuus taikuudest, jotka molemmat ovat New York Timesin lehtisellereitä.
ellauri350.html on line 580: Vuonna 1997 New Yorkin osavaltion yliopistossa Kivisessä purossa tehdyssä tutkimuksessa psykologi Arthur Aron tutki, voitaisiinko kahden täydellisen vieraan ihmisen välistä läheisyyttä nopeuttaa. Hän keksi seuraavat 36 kysymystä, jotka johtavat rakkauteen. Siitä lähtien, kun Aron loi tietokilpailun, hän on jopa nähnyt sen herättävän uudelleen romantiikkaa pitkäaikaisissa suhteissa. ”Kun olet ensimmäistä kertaa romanttisessa suhteessa, tunnet voimakasta jännitystä. Mutta sitten totutte toisiinsa", Aron kertoi Berkeley Newsille. ”Jos teet jotain uutta ja haastavaa, se muistuttaa sinua siitä, kuinka jännittävää se voi olla kumppanisi kanssa. Se tekee suhteestasi paremman." Aivan oikein – voit rakastua tai rakastua uudelleen kysymällä näitä
ellauri350.html on line 813: "Rakastuin erittäin voimakkaasti", sanoi Aron, vieraileva tutkija UC Berkeleyssä ja tutkimusprofessori Stony Brookin yliopistossa New Yorkissa. "Koska opiskelin sosiaalipsykologiaa, etsin huvin vuoksi rakkauden tutkimusta, mutta sitä ei ollut juuri ollenkaan."
ellauri350.html on line 816: Nämä 36 kysymystä tehtiin äskettäin suosituksi New York Timesin Modern Love -kolumnissa, ja ne ovat murtaneet emotionaalisia esteitä tuhansien tuntemattomien välillä, mikä on johtanut ystävyyteen, romanssiin ja jopa joihinkin avioliittoihin.
ellauri351.html on line 214: Bessel van der Kolk is a psychiatrist, author, researcher and educator based in Boston, United States. Bessel van der Kolk (s. 1943) on psykiatri, kirjailija, tutkija ja kouluttaja Bostonissa. Kova peli Bostonissa, Yhdysvalloissa. Hänen tutkimuksensa on ollut 1970-luvulta lähtien ihan parhautta posttraumaattisen stressin alalla. Hän on kirjoittanut The New York Timesin bestsellerin, The Body Keeps the Score.
ellauri351.html on line 249: Festinger syntyi Brooklynissa New Yorkissa 8. toukokuuta 1919 venäläis-juutalaissiirtolaisten Alex Festingerin ja Sara Solomon Festingerin perheeseen. Hänen isänsä, kirjontavalmistaja, oli "jättänyt Venäjän radikaalina ja ateistina ja pysyi uskollisena näille näkemyksille koko elämänsä ajan".
ellauri351.html on line 293: Taleb on kirjoittanut Incerton, viisiosaisen epävarmuutta käsittelevän filosofisen esseen, joka julkaistiin vuosina 2001–2018 (erityisesti The Black Swan ja Antifragile). Hän on toiminut professorina useissa yliopistoissa ja työskennellyt riskitekniikan ansioituneena professorina New Yorkin yliopiston Tandon School of Engineeringissä syyskuusta 2008 lähtien. Hän on ollut mukana Risk and Decision Analysis -lehden päätoimittajana syyskuusta 2014 lähtien. Hän on myös toiminut matemaattisen rahoituksen harjoittajana, hedge-rahastojen hoitajana ja johdannaiskauppiaana, ja hän on tällä hetkellä Universal Investmentsin tieteellisenä neuvonantajana. The Sunday Times kutsui hänen vuonna 2007 julkaistua kirjaansa The Black Swan yhdeksi 12 vaikutusvaltaisimmasta kirjasta toisen maailmansodan jälkeen.
ellauri351.html on line 440: Joseph H. Berke, MD, (17. tammikuuta 1939 – 11. tammikuuta 2021, ei sukua Berke Khanille, Genghisin vaarille) oli amerikkalaissyntyinen psykoterapeutti, kirjailija ja luennoitsija. Hän opiskeli Columbia College of Columbia Universityssä ja valmistui Albert Einstein College of Medicine -yliopistosta New Yorkissa. Berke muutti Lontooseen vuonna 1965, jossa hän työskenteli RD Laingin kanssa 1960-luvulla, kun Philadelphia Association perustettiin. Berke asui Kingsley Hallissa, missä hän auttoi sairaanhoitajaa Mary Barnesia, jolla oli diagnosoitu skitsofrenia, selviytymään hulluudesta. Barnesista tuli myöhemmin taiteilija ja kirjailija. Philadelphia Association, jonka jäseniä Laing ja Cooper ja myöhemmin Redler olivat, oli perustanut Kingsley Halliin projektin, jossa häiriintyneet ihmiset voisivat asua sairaalan ulkopuolisessa ympäristössä. Se on kolmikerroksinen rakennus Itä-Lontoossa. Noin kolmetoista ihmistä voisi asua siellä mukavasti. Philadelphia Association vuokrasi rakennuksen viideksi vuodeksi kesäkuusta 1965 alkaen.
ellauri351.html on line 667:
ellauri352.html on line 609: George Saunders´ Lincoln in the Bardo was acclaimed by literary critics, with review aggregator Bookmarks reporting zero negative and only three mixed reviews among 42 total, indicating "rave" reviews. The novel won the 2017 Man Booker Prize. The novelist Colson Whitehead, writing in the New York Times, called the book "a luminous feat of generosity and humanism." Time magazine listed it as one of its top ten novels of 2017, and Paste ranked it the fifth best novel of the 2010s.
ellauri352.html on line 613: The novel was listed as a bestseller in the United States by The New York Times and USA Today.
ellauri352.html on line 657: James syntyi 3. helmikuuta 1907 New Yorkissa, Yhdysvalloissa ja kuoli 1997 munuaisten vajaatoimintaan. Hän on tunnetuin usean sukupolven historiallisten ja fiktiivisten tarinoiden kirjoittamisesta. Hänen romaaniensa nimet perustuvat yleensä tiettyyn maantieteelliseen sijaintiin. James on todennut haastatteluissaan saaneensa suuren vaikutuksen Charles Dickensin teoksista. Kirjoittajauransa aikana James on kirjoittanut yli 40 romaania ja tarinaa. Hänen kirjoituksensa sisältävät tyypillisesti pitkiä perhedraamoja, jotka kuvaavat useita sukupolvia tietyllä maantieteellisellä paikalla. Monet hänen kirjoistaan ovat olleet bestsellereitä ja laajalti suosittuja, koska ne on valittu moniin Kuukauden kirjan klubeihin.
ellauri353.html on line 200: Dancigers paniikkina siitä, mitä hän pelkäsi olevan täydellinen romahdus, tilasi nopeasti vaihtoehtoisen "onnellisen" lopun elokuvalle ja otti myös esipuheen, joka esitti kuvamateriaalia New Yorkin horisonteista. City, Lontoo ja Pariisi selkeine kommentteineen siitä, että maailman kaikkien suurten kaupunkien vaurauden takana voi olla (haha, "voi") köyhyys ja aliravitut lapset ja että Mexico City "se suuri moderni kaupunki ei ole poikkeus". Siitä huolimatta osallistujamäärä oli niin heikko, että Dancigers veti elokuvan pois vain kolmen päivän elokuvateattereissa.
ellauri353.html on line 256: Tämä näiden kyykäärmeen sikiöiden paperback, joka oli New York Times bestseller ja Book of the Month tultaessa kasarille - E. Saarisen mielivuosikymmenelle - löytyi Emmauxen takahuoneesta hintaan 0.50 egeä. Miltonista on iso paasaus jo albumissa 87. Miltonin neronleimauxesta on paasaus "Kermaperseet ja havenots" albumissa 97. Ja se on tämä: stagflaatio on torjuttavissa jakamalla rahat kermaperseille! Köyhät kiristäkööt suolivyötä ja nuolkoot näppejään! Rikkaat varistavat telle muruset jos jää yli, jos olette siivosti, ja jos huvittaa. Kannessa Milton harkizee lahjottaako lyijykynä köyhille. Nääh, niistä tulisi vaan laiskoja.
ellauri353.html on line 281: Mrs. FRIEDMAN attended Reed College and studied economics at the University of Chicago. She was on the staff of the National Research and the bureau. A few. Home Economics. She next joined the staff of the Federal Deposit Insurance Corporation where she worked until she married Milton and moved to New York. Since then she has continued home economic research on her own publishing. Individually and coauthoring the three works referred to a few moments ago. She was mostly a producer of the P.B.S. T.V. series free to choose. And in one thousand nine hundred six she received an honorary doctorate from Pepperdine University. The Milton. And Rose de Friedman Foundation which the Freedman's us. Promotes parental choice. Of the schools. Attend. As I mentioned the title of their most recent book is Two lucky people. I'm being told by my parents. That the harder you work the luckier you get. It is no wonder the Friedan consider themselves lucky. They have worked long hard to make the contributions they have made to each other and to our society. We the members and listen. Well are the lucky ones today. To have them share themselves and their insights with us once again. We welcome. (Milton claps his hands to them.)
ellauri353.html on line 289: I grew up before the appearance of the street. I even finished my graduate work. For a doctorate in economics before the feminist movement. Really got going. As a result. I was free to choose. Just how I wanted to live my life whether I wanted a full time career in the market place or a part time. Career. Combined with being a homemaker and bringing up a family. I knew I was going to get married. I'd already chosen my husband. I also wanted to have a family. Even after getting used to being married. And I wanted to bring up my children. Myself. I did not want them to be brought up. Either in a child care center. Or by a maid. Naturally by like most people I also wanted to have my cake and even when they left. University Milton and I both went to work in Washington for jobs where economists were there only let it cool. However before we were married. His career took him to New York City. While mine remained in Washington where I live where I like to work and the people I was working with. However we did not look forward to living apart.
ellauri353.html on line 291: Muting on weekends active we were married we had two alternatives. I could get out my job and move to New York. And Private get it there and be able to come back to Washington and. As my boss who I'm sure wasn't serious suggested. I gave up my job and your actively expanded to like full summer. On our honeymoon and marrying. We said. We've returned to New York. Settle down and I got a temporary God. It was interesting for a while but was not very exciting. While we were both working we shared the house work. Until we could afford to hire a part. And there we never sat down and decided what the housework was man's And what part was woman's work there was work to be done. And whoever could do it at the right time period. But that always reminds me of the discussion that Milton had with my young nephew who was visiting with us from years later.
ellauri353.html on line 293: I don't remember just what it was that Milton was doing. But I'll never forget my nephew's pronouncement that. Whatever it was. It was women's work. And somehow it was beneath the man's dignity to do it now and sat him down and gave him a lecture about the working man's work. But I don't think he ever forgot that lecture. Summarized the way we had led we've lived got a life. Ever since during the first year of our married life I guess I could have qualified as a feminist. I had a career in the marketplace. My husband did part of the house. A year later I have never received an offer of a one year appointment at the University of Wisconsin. I got a New York but it was not exciting. I hadn't finished it. And yet it never occurred to me. Or to him that I would stay on and finish my job and we would commute.
ellauri353.html on line 510: Nuhjuisella New Yorkin sivukadulla 1880-luvun puolivälissä nuori Cedric Errol asuu äitinsä (joka tunnetaan nimellä "Rakkain") kanssa herttaisessa köyhyydessä isänsä, kapteeni Cedric Errolin, kuoleman jälkeen. Eräänä päivänä heidän luonaan vierailee englantilainen Havisham-niminen asianajaja ja lähettää viestin nuoren Cedricin isoisältä, Earl of Dorincourtilta, miljonääriltä, joka halveksii Yhdysvaltoja ja oli hyvin pettynyt, kun hänen nuorin poikansa meni naimisiin amerikkalaisen naisen kanssa. Isänsä vanhempien veljien kuoltua Cedric on nyt perinyt arvonimen Lord Fauntleroy ja hän on kreivikunnan ja valtavan kartanon perillinen. Cedricin isoisä haluaa hänen asuvan Englannissa ja saavan koulutuksen englantilaisena aristokraattina. Hän tarjoaa poikansa leskelle talon ja taatut tulot, mutta kieltäytyy olemasta missään tekemisissä hänen kanssaan, vaikka hän kieltäytyisi hänen rahoistaan.
ellauri362.html on line 328: Lainasin kirjastosta David Sedariin päiväkirjan osa I. Sedariista on aikaisempi paasaus albumissa 268. Davea ei oikeastaan pitäisi näin kamalasti sättiä, sillä sen homo päiväkirja on samaa genreä kuin nämä takaa maistuvat muistelmani. David Sedaris on vuotta nuorempi kuin Petteri. Suuri osa Sedariin huumorista on näennäisesti omaelämäkerrallista ja itseään halventavaa, ja se koskee usein hänen perhe-elämäänsä, hänen keskiluokan kasvatusta Raleighin esikaupunkialueella Pohjois-Carolinassa, hänen kreikkalaista perintöään, homoseksuaalisuutta, työpaikkoja, koulutusta, huumeiden käyttöä ja pakkomielteistä käyttäytymistä sekä hänen elämäänsä Ranskassa, Lontoossa, New Yorkissa ja South Downsissa Englannissa. Hän on näyttelijätär Amy Sedariin veli ja kirjoitusyhteistyökumppani.
ellauri362.html on line 343: In John's church there was a lot of swaying and crying and calling his name in vain. Christians are strange people. The bible's view of women stinks. Fuckwad tarkoittaa pönttöä. March 29, 1979 kun 3 Mile Island suli olin New Yorkissa. Kazottiin telkkarista savuavia pönttöjä. Choking the chicken means jacking off.
ellauri362.html on line 351: The Anti-Defamation League (ADL), formerly known as the Anti-Defamation League of B'nai B'rith, is a New York–based international Jewish non-governmental organization and advocacy group that specializes in civil rights law and combatting antisemitism and extremism. Jew carpetbaggers. Pigger nussy. Faggot. Come here so I can smell of it. Tästä näkyy Sedariin käsitys hauskasta. Viinaa ja sedatiiveja. Enpä taida jaxaa enää pitemmälle lukea. Tai no luen sittenkin. Sedaris on maankuulu persu.
ellauri364.html on line 552: On June 23, 1988, United States federal judge James Lawrence King of the United States District Court for the Southern District of Florida dismissed the case stating: "The plaintiffs have made no showing of existence of genuine issues of material fact with respect to either the bombing at La Penca, the threats made to their news sources or threats made to themselves." According to The New York Times, the case was dismissed by King at least in part due to "the fact that the vast majority of the 79 witnesses Mr. Sheehan cites as authorities were either dead, unwilling to testify, fountains of contradictory information or at best one person removed from the facts they were describing." On February 3, 1989, King ordered the Christic Institute to pay $955,000 in attorney's fees and $79,500 in court costs. The United States Court of Appeals for the Eleventh Circuit affirmed the ruling, and the Supreme Court of the United States let the judgment stand by refusing to hear an additional appeal. The fine was levied in accordance with “Rule 11” of the Federal Rules of Civil Procedure, which says that lawyers can be penalized for frivolous lawsuits.
ellauri367.html on line 275: Toukokuussa 1933 natsien apulaisfüüreri Rudolf Hess antoi saksalaiselle maahanmuuttajalle ja saksalaisen natsipuolueen jäsenelle Heinz Spanknöbelille valtuudet perustaa amerikkalainen natsijärjestö. Pian tämän jälkeen Spanknöbel loi New Yorkissa sijaitsevan saksalaisen konsulin avulla Ystävien Uuden Saksan yhdistämällä kaksi vanhempaa organisaatiota Yhdysvalloissa, Gau-USA ja Free Society of Teutonia, jotka molemmat olivat pieniä ryhmiä, joissa kussakin oli vain muutama hassu jäsen. FONG toimi New Yorkissa, mutta sillä oli vahva läsnäolo Chicagossa. Miesjäsenet käyttivät univormua: valkoinen paita, mustat housut ja musta hattu, jota koristaa punainen symboli. Naisjäsenillä oli yllään sievä valkoinen pusero ja musta hame.
ellauri367.html on line 277: Spanknöbelin johtama järjestö oli avoimesti natsimielinen, ja se osallistui toimintaan, kuten saksankielisen New Yorker Staats-Zeitungin hyökkäykseen ja natsimyönteisten artikkeleiden julkaisuun ja soluttautumisen muihin ei-poliittisiin saksalais-amerikkalaisjärjestöihin. Yksi Ystävien varhaisista aloitteista oli propagandan avulla vastustaa juutalaisten saksalaisten tavaroiden boikottia, joka aloitettiin maaliskuussa 1933 protestina natsien antisemitismiä vastaan.
ellauri367.html on line 281: 19. maaliskuuta 1936 German American Bund perustettiin New Yorkin Buffalossa New Yorkin ystävien seurantajärjestöksi. Bund valitsi johtajakseen saksalaissyntyisen Amerikan kansalaisen Fritz Julius Kuhnin (Bundesführer). Kuhn oli veteraani, koska hän palveli Baijerin jalkaväessä ensimmäisen maailmansodan aikana ja hän oli myös natsipuolueen Alter Kämpfer (vanha telttailija), jolle myönnettiin Yhdysvaltain kansalaisuus vuonna 1934. Kuhn toimi alun perin tehokkaana johtajana, koska hän pystyi yhdistämään järjestön ja laajentamaan sen jäsenyyttä, mutta myöhemmin hänet alettiin yksinkertaisesti nähdä epäpätevänä huijarina ja valehtelijana.
ellauri367.html on line 288: Luultavasti Bundin toiminnan zeniitti oli mielenosoitus Madison Square Gardenissa New Yorkissa 20. helmikuuta 1939. Noin 20 000 ihmistä osallistui ja kuuli Gerhard Wilhelm Kunzen, Bundin kansallisen PR-virkailijan arvostelevan presidentti Rooseveltia kutsumalla häntä toistuvasti "Frank D. Rosenfeldiksi", kutsumalla hänen New Dealiansa "juutalaissopimukseksi" ja tuomitsemalla sen, minkä Frank uskoi olevan bolshevikki-juutalaisen Amerikan johtajuutta.
ellauri368.html on line 47: New York Times kuvaili jiddiškirjailijaa Avrom Sutzkeveriä (1913–2010) "holokaustin suurimmaksi runoilijaksi". Nykyisellä Valko-Venäjällä syntynyt Sutzkever vietti lapsuutensa sotapakolaisena Siperiassa, palasi Puolaan osallistumaan sotien väliseen jiddishkulttuurin kukoistukseen, joutui natsimiehityksen aikana Vilnan gettoon, pakeni juutalaisten partisaanien joukkoon ja asettui sodan jälkeen uuteen Israelin valtioon. Henkilökohtainen ja poliittinen, mystinen ja kansallinen, hänen työnsä, mukaan lukien yli kaksi tusinaa runokokoelmaa, useita tarinoita ja muistelma, osoitti tapoja, joilla jiddishin luovuus tasapainotti samanaikaisesti surun ja herätyksen vaatimuksia holokaustin jälkeen. Kirjassa The Full Pomegranate hieno kääntäjä Richard J. Fein valitsee ja kääntää Sutzkeverin parhaita runoja, jotka kattavat hänen uransa täyden leveyden. Sutzkever on jiddishin runokaanonin hengellisesti ravitsevin runoilija.
ellauri369.html on line 216: 24-vuotias Hadi Matar hyökkäsi lavalle ja puukotti Rushdieta yli kymmenen kertaa. Hän puukotti myös väliin mennyttä moderaattoria Henry Reeseä. Hänellä ei ollut mitään käsitystä miten vääräuskoinen nitistetään puukolla. Puukottaja Hadi Matar antoi pian puukotuksen jälkeen vankilasta haastattelun New York Post -lehdelle ja sanoi, ettei ole edes lukenut Saatanallisia säkeitä paria sivua enempää. Myöskään fatwan langettanut Khomeini ei tiettävästi koskaan lukenut Rushdien kirjaa. Se nyt vielä puuttuisi.
ellauri369.html on line 232: Hadi Matar, 24-vuotias mies, puukotti Rushdiea niskaan ja vartaloon lavalla luennolla New Yorkin osavaltiossa elokuussa 2022. Hän menetti silmänsä ja käden liikkeet pitkän lääkehoidon jälkeen.
ellauri369.html on line 436: Yorkin arkkipiispa William Thomson tuomitsi Carlylen valetismin ja kirjoitti: " Se ei ole kristillinen kirja. "
ellauri370.html on line 633: Levi Strauss (26. helmikuuta 1829 Buttenheim, Baijerin kuningaskunta – 26. syyskuuta 1902 San Francisco, Kalifornia) oli saksalaissyntyinen yhdysvaltalainen tekstiilitehtailija, joka perusti Levi Strauss & Co. -yhtiön ja aloitti ensimmäisenä maailmassa farmarihousujen eli ”farkkujen” valmistamisen. Levi Strauss (alkuperäiseltä nimeltään Löb Strauß) syntyi vuonna 1829 Buttenheimissä Baijerissa eläneeseen juutalaiseen suurperheeseen. Isän kuoltua Strauss muutti 18-vuotiaana äitinsä ja kahden siskonsa kanssa New Yorkiin töihin kahden veljensä ompelutarvikeyritykseen. Seitsemän vuotta myöhemmin Strauss muutti San Franciscoon ja perusti oman ompelutarvike- ja vaatetusyrityksen, jonka asiakkaina oli vuoden 1849 kultaryntäyksen mainareita. Straussin tukkurikauppa menestyi, ja vaurastunut Strauss rahoitti kaupungin ensimmäisen synagogan perustamista sekä erilaisia hyväntekeväisyyskohteita kuten orpolasten rahastoja.
ellauri370.html on line 639: Kun Lévi-Strauss palasi Ranskaan toisen maailmansodan aattona, hänet kutsuttiin sotapalvelukseen vuosiksi 1939–1940. Hän lähti Ranskasta heti maan antautumisen ja aselevon jälkeen Yhdysvaltoihin ja osti ensi töixeen lujat farmarihousut. Siellä hän opetti New Yorkin New School for Social Researchin alaisuuteen perustetussa École Libre des Hautes Étudesissä, jota hän oli luomassa yhdessä muun muassa Henri Focillonin, Jacques Maritainin, Jean Perrinin ja muiden pseudotieteilijöiden kanssa. Lévi-Strauss toimi myös koulun pääsihteerinä. Hän liittyi vapaaehtoisena myös de Gaullen Vapaan Ranskan armeijaan. New Yorkissa Lévi-Strauss tutustui vielä venäjänjuutalaiseen kielitieteilijään Roman Jakobsoniin, joka tutustutti hänet Ferdinand de Saussuren ajatuksiin.
ellauri370.html on line 736: Väkirikkain juutalainen valtio oli ennen Venäjä, nyt se on U.S.A. Jos hasidit jatkaa lisääntymistä kuin kaniinit, kohta se voi jo olla Israel. Aluxi waspit nauroivat vanhan maailman 2-hattuisille konkanokille, samalla lailla kuin irkuille, wopeille ja näpisteleville neekereille. Hymy alkoi hyytyä kun ryssänjuutalaisia tuli miljoonittain ja mikä pahinta, parhaat niistä kipusivat rahapaikoille. Köyhät jutkut oli vaarallisia bolsjevikkeja. Henry James pöyristyi kun New Yorkista tuli uusi Jerusalem. Henry Ford rahoitti antisemitismiä. Siionin viisaiden pöytäkirjat oli herrasväissä suosittua iltalukemista.
ellauri370.html on line 742: B’nai B’rith (hebräisch בְּנֵי בְּרִית Bnej Brīt, deutsch ‚Söhne des Bundes‘, auch Bnai Brith) oder im deutschsprachigen Raum bis zur Zeit des Nationalsozialismus Unabhängiger Orden Bne Briss (U.O.B.B.), auch in jiddischer Lautung Bnei Briß genannt, ist eine jüdische Organisation, ein unabhängiger weltlicher jüdischer Orden, organisiert in Logen. Sie wurde im Jahre 1843 in New York als geheime Loge von zwölf jüdischen Einwanderern aus Deutschland gegründet und widmet sich laut Selbstdarstellung der Förderung von Toleranz, Humanität und Wohlfahrt. Ein weiteres Ziel von B’nai B’rith ist die Aufklärung über das Judentum und die Erziehung innerhalb des Judentums. Zurzeit gibt es rund 500.000 organisierte Mitglieder in ungefähr 60 Staaten. Damit ist sie eine der größten jüdischen internationalen Vereinigungen. Das Veröffentlichungsorgan ist die B’nai B’rith International Jewish Monthly.
ellauri370.html on line 744: B'nai B'rith, Unabhängiger Orden (U. O. B. B.), Söhne des Bundes, ist ein 1843 in New York begründeter Ordensverband, der nur Juden aufnimmt. Mit Großlogen, Hauptlogen und Distrikten ist B’nai B’rith ähnlich wie die Freimaurerei aufgebaut, versteht sich aber nicht als mit dieser Bewegung verbunden. Der Orden hat in Europa keine Grade, dagegen Erkennungszeichen und ein Ritual, das aber mit dem freimaurerischen Ritual in keiner Weise identisch ist. Die Zentrale ist in Washington, D.C.; dort betreibt die Organisation ein Museum zur jüdischen Geschichte (das B’nai B’rith Klutznick National Jewish Museum).
ellauri370.html on line 777: Anton Denikinin valkoinen armeija oli antisemitismin linnake, jossa käytettiin "isku juutalaisiin ja pelasta Venäjä!" sen mottona. Vaikka bolshevikkien puna-armeija syyllistyi antisemitistisiin väärinkäytöksiin, sen politiikka vastusti antisemitismiä, ja sen seurauksena se sai enemmän tukea suurelta osalta juutalaisväestöä, vaikka Neuvostoliiton uskonnonvastaisen propagandan ja yksityisomaisuuden kansallistamisen politiikka osoittautui epäsuosituxi ja ennusti tulevaa antisemitismiä Neuvostoliitossa ja antikommunismia New Yorkissa.
ellauri373.html on line 126: Massachusettsin noita Anne Hutchinson karkoitettiin vuonna 666 Uuteen Hollantiin (New York 1638) kun se saarnasi löysää armon evankeliumia eikä työperäistä luvattuun maahan muuttoa. Sen skalppeerasi 52-vuotiaana Long Islandin inkkarit. In Boston, Hutchinson was influential among the settlement's women and hosted them at her house for discussions on the weekly sermons. Hutchinson began to give her own views on religion, espousing that "an intuition of the Spirit" rather than outward behavior provided the only proof that one had been elected by God. Her theological views differed markedly from those of most of the colony's Puritan ministers.
ellauri373.html on line 152: Mr. Henry Ford, in an interview published in the New York World, February 17, 1921, put the case for Nilus tersely and convincingly thus:
ellauri374.html on line 75: Dan Ariely denied manipulating the data prior to forwarding it on to Mazar but Excel metadata showed that he created the spreadsheet and was the last to edit it. In the 2011 email exchange provided by Mazar, she pointed out to Ariely that the effect was in the opposite direction of what they hypothesized. In response, Ariely claimed that he had accidentally reversed every value in the conditions column of the dataset when he relabeled them to make them more descriptive and asked her to flip them all back. She complied. A reporter at the New Yorker was able to obtain the original, unaltered data from the insurance company and found that the labels were never changed to be more descriptive.
ellauri374.html on line 217: Väkirikkain juutalainen valtio oli ennen Venäjä, nyt se on U.S.A. Jos hasidit jatkaa lisääntymistä kuin kaniinit, kohta se lopultakin voi olla taas Israel. Aluxi waspit nauroivat vanhan maailman 2-hattuisille konkkanokille, samalla lailla kuin irkuille, wopeille ja näpisteleville neekereille. Hymy alkoi hyytyä kun ryssänjuutalaisia tuli miljoonittain ja mikä pahinta, parhaat niistä kipusivat rahapaikoille. Köyhät jutkut oli vaarallisia bolsjevikkeja. Henry James pöyristyi kun New Yorkista tuli uusi Jerusalem. Henry Ford rahoitti antisemitismiä. Siionin viisaiden pöytäkirjat oli herrasväissä suosittua iltalukemista.
ellauri374.html on line 223: B’nai B’rith (hebräisch בְּנֵי בְּרִית Bnej Brīt, deutsch ‚Söhne des Bundes‘, auch Bnai Brith) oder im deutschsprachigen Raum bis zur Zeit des Nationalsozialismus Unabhängiger Orden Bne Briss (U.O.B.B.), auch in jiddischer Lautung Bnei Briß genannt, ist eine jüdische Organisation, ein unabhängiger weltlicher jüdischer Orden, organisiert in Logen. Sie wurde im Jahre 1843 in New York als geheime Loge von zwölf jüdischen Einwanderern aus Deutschland gegründet und widmet sich laut Selbstdarstellung der Förderung von Toleranz, Humanität und Wohlfahrt. Ein weiteres Ziel von B’nai B’rith ist die Aufklärung über das Judentum und die Erziehung innerhalb des Judentums. Zurzeit gibt es rund 500.000 organisierte Mitglieder in ungefähr 60 Staaten. Damit ist sie eine der größten jüdischen internationalen Vereinigungen. Das Veröffentlichungsorgan ist die B’nai B’rith International Jewish Monthly.
ellauri374.html on line 225: B'nai B'rith, Unabhängiger Orden (U. O. B. B.), Söhne des Bundes, ist ein 1843 in New York begründeter Ordensverband, der nur Juden aufnimmt. Mit Großlogen, Hauptlogen und Distrikten ist B’nai B’rith ähnlich wie die Freimaurerei aufgebaut, versteht sich aber nicht als mit dieser Bewegung verbunden. Der Orden hat in Europa keine Grade, dagegen Erkennungszeichen und ein Ritual, das aber mit dem freimaurerischen Ritual in keiner Weise identisch ist. Die Zentrale ist in Washington, D.C.; dort betreibt die Organisation ein Museum zur jüdischen Geschichte (das B’nai B’rith Klutznick National Jewish Museum).
ellauri374.html on line 239: B´nai Brith Internationalin edeltäjä oli Itsenäinen B´nai B´rithin ritarikunta (ja monet muut). Muodostus 13. lokakuuta 1843 180 vuotta sitten. Tyyppi maailmankansalaisjärjestö. Verotunnus nro 53-0179971. Sijainti Washington, DC. Presidentti Seth J. Riklin. toimitusjohtaja Daniel S. Mariaschin. Varapuheenjohtaja Brad Adolph. B´nai B´rithillä on kyömynenäisiä jäseniä, lahjoittajia ja kannattajia ympäri maailmaa. B´nai B´rithin perustivat Aaron Sinsheimerin kahvilassa New Yorkin Lower East Sidessa 13. lokakuuta 1843 12 hiljattain saksalaista juutalaista maahanmuuttajaa Henry Jonesin johtamana.
ellauri375.html on line 54: Tom Cruise on New Yorkin suurkaupungin kupeessa New Jerseyssä asuva suht tavallinen satamatyöläinen Ray Ferrier. Hänen elämänsä ei ole parhaassa mahdollisessa jamassa. Takana on avioero nyt jo uudelle miehelleen lasta odottavasta vaimosta (Miranda Otto), joka kuitenkin pyrkii edelleen kontrolloimaan Rayn elämää. Tätäkin pahempaa on Rayn vieraantuneisuus omista lapsistaan. Teini-ikäinen poika Robbie (Justin Chatwin) halveksii isäänsä avoimesti, ja juuri toiselle kymmenelle päässyt tytär Rachelkin (Dakota Fanning) hakee mieluummin turvaa äidistään. Ray kärsii tilanteesta mutta ei osaa tehdä sille mitään.
ellauri375.html on line 119: Miksi Jehovan todistajat eivät vietä joitakin juhlapäiviä? Miksi Jehovan todistajat seisovat Tampereella kärryjen kanssa kadulla? Kun todistaja seisoo kärryn kanssa Hämeenkadulla, hän on kenttätyötä tekevä julistaja. Kärryssä tarjolla olevat Herätkää-lehdet ovat paperisia julkaisuja. Sellaisia käytettiin ennen kännyjä. Vartiotorniseuran päämaja Brooklynissa, New Yorkissa, tuottaa miljoonia kappaleita kirjoja ja aikakauslehtiä.
ellauri381.html on line 587: In David Remnick’s profile of the writer in The New Yorker, Solzhenitsyn is quoted as saying, “Purely for my work, the 18 years in Vermont have been the happiest of my life.” His other son, Yermolai Solzhenitsyn, adds, “You should know that it wasn’t like my father was some kind of anti-Western ogre at home.” The younger Solzhenitsyns’ recollections of their American childhoods reveal a father who sent his sons to local schools, encouraged them to learn English, let them listen to music he detested – like Black Sabbath – and generally allowed them the freedom to assimilate with their peers.
ellauri381.html on line 681: Äskettäin BBC:n äänestyksessä Kaija Saariaho nousi kaikkein merkittävimmäksi elossa olevaksi säveltäjäksi. Säveltäjä Kaija Saariaho kuoli perjantaina 2. kesäkuuta. Näin Kaija Saariahon kuolema huomioitiin maailmalla: ”Yksi suurista muttei enää merkittävin elossa oleva”. The New York Times nostaa esiin Saariahon suurimman saavutuksen: hän oli ensimmäinen naissäveltäjä, jonka kaksikin oopperaa on esitetty New Yorkin Metropolitan-oopperassa. Kaikkiin näytöxiin on jäänyt yli lippuja.
ellauri382.html on line 369: Goggins was born on February 17, 1975, to Trunnis and Jackie Goggins. In 1981, he lived in Williamsville, New York, on a street called Paradise Road (same as Donald Duck!) with his parents and brother, Trunnis Jr. While Goggins's neighborhood held "model citizens consisting of white people," he describes his colorful home experience as "hell on Earth." Goggins's father owned the roller skating rink Skateland, located in East Buffalo, New York. At age six, Goggins often worked the night shift at Skateland alongside his family, lining up roller skates. Goggins’s mother left his father due to abuse and eventually moved herself and her children to live with Goggins's grandparents in Brazil, Indiana. Goggins enrolled in second grade at a small Catholic school and made First and Second Communion but failed the Third. His brother, Trunnis Jr., returned to Buffalo to live with their father.
ellauri382.html on line 371: When Goggins enrolled in the third grade, he was diagnosed with a learning disability due to the lack of schooling. He also found it difficult to learn as he was suffering from toxic stress because of the child abuse that he suffered during his early years in Buffalo, New York. Because of the stress, he developed a stutter. Goggins explains h-ho-how he was c-co-constantly in a f-fight-or-flight response with social anxiety because of his s-st-stuttering. In school, Goggins was subjected to racism and the K-Ku-Klux Klan held a local presence at the time in Brazil and Indiana. Goggins recalls he once found "Niger [sic] we're gonna kill you" on his Spanish notebook. At 16, a better informed student spray painted "nigger" on the door of Goggins's car.
ellauri384.html on line 189: Heller syntyi 1. toukokuuta 1923 Coney Islandilla Brooklynissa köyhien juutalaisten Lena ja Isaac Donald Hellerin pojaksi Venäjältä. Jo lapsena hän rakasti kirjoittamista; teini-iässä hän kirjoitti tarinan Neuvostoliiton hyökkäyksestä Suomeen ja lähetti sen New York Daily Newsille, joka hylkäsi sen.
ellauri384.html on line 385: After five seasons, 20 Emmy awards and plenty of Jewish jokes, the hit series “The Marvelous Mrs. Maisel” will air its final episode on Friday. Lebanese Christian Adrian Monk played Midge's complaining dad in the first season. The acclaimed Amazon Prime show by creator Amy Sherman-Palladino has enveloped viewers in a shimmering, candy-colored version of New York during the late 1950s and early 1960s — a world in which "money" meant Jewish money, “humor” meant Jewish humor and “culture” meant Jewish culture.
ellauri384.html on line 391: Weissmans were well-to-do professionals from Upper East side, Meisels filthy rich garment industrialists from Lower West. The 2010's Mrs. Maisel battles misogyny but takes little interest in other societal evils — including still-rampant antisemitism. Some critics have noted that she is oblivious to segregated facilities when she tours with Black singer Shy Baldwin, then nearly outs him as gay during her set. 'Mrs. Maisel’ takes place in a supersaturated fantasy 1958 New York, one where antisemitism, racism, homophobia and even sexism are daily bread,” writer Rokhl Kafrissen said in 2018.
ellauri386.html on line 489: Venäjä on vallannut kolmessa päivässä ainakin yhdeksän rajakylää Itä-Ukrainassa ja työntynyt pidemmälle Harkovan alueella kuin koskaan suurhyökkäyksen ensimmäisten vaiheiden jälkeen, raportoi The New York Times.
ellauri386.html on line 491: Harkova on 30km päässä rajasta. The New York Timesin mukaa Harkovassa tärkeän evakuointikeskuksen tunnelma oli vielä lauantaina rauhallinen, mutta sunnuntaina riitaisa, kun kaikki perheet eivät mahtuneet sisätiloihin. Samalla Ukrainan komentajat ovat alkaneet sättiä toisiaan huonosta toiminnasta. Ukraina erotti Harkovan alueen joukkoja komentavan prikaatinkenraalin.
ellauri386.html on line 530: Koska Rosenthal oli kiinnostunut sorrettujen uskontokuntansa tilasta, hän purjehti Yhdysvaltoihin vuonna 1881 perustaakseen sinne maataloussiirtomaita venäläisten juutalaisten maahanmuuttajien asettamiksi. Vuosina 1881–82 hän onnistui perustamaan siirtokuntia Louisianaan ja Etelä-Dakotaan . Asukkaana hän otti merkittävän osan New Jerseyn Woodbinen siirtokunnan hallinnosta vuonna 1891. Vuosina 1887 ja 1888 Rosenthal harjoitti kirjakauppaa, mutta luopui tästä ammatista päästyään New Jerseyn päätilastoitsijaksi. Edison General Electric Companyn virassa hän toimi kolme vuotta. Vuonna 1892 hän matkusti Kaukoitään, jonne Great Northern Railway lähetti hänet tutkimaan Kiinan, Korean ja Japanin taloudellisia olosuhteita ja kauppaa, josta hän julkaisi raportin ( St. Paul , 1893). Palattuaan hänet valittiin New York Cityn saksalais -amerikkalaisen uudistusliiton sihteeriksi ja seitsemänkymmenen komitean lehdistötoimiston jäseneksi , joka oli ratkaisevassa asemassa pahamaineisen Tweed Ringin kaatamisessa. Häntä ei kuitenkaan pie sekoittaa kaimaansa Herman "Lefty Lou" Rosenthaliin, gangsteriin joka nirhattiin Sing Singissä. Vuonna 1894 hänet nimitettiin Immigration Bureaun vastuuvapausosaston päälliköksi, Ellis Island, New York, toimisto, jossa hän työskenteli kaksi vuotta päästäen maahan simona sivukiharoita. Vuonna 1897 hänestä tuli New Yorkin amerikkalaisten sionistien liiton varapuheenjohtaja. Vuonna 1898 hän hyväksyi New Yorkin julkisen kirjaston (Astor-haara) slaavilaisen osaston päällikön viran, jossa hän toimi vuoteen 1917 asti. Hän liittyi Jewish Encyclopedia -lehden toimituskuntaan Venäjän osaston päällikkönä joulukuussa 1900, kun Solovyev oli vasta menehtynyt köyhänä kuin kirkonrotta.
ellauri389.html on line 179: Sanakirjailija Ben Zimmerin mukaan termi syntyi Pohjois-Irlannissa 1970-luvulla. Zimmer lainaa historian opettajan Sean O'Conaillin vuoden 1974 kirjettä, joka julkaistiin The Irish Timesissa ja jossa hän valitti "Whatabouteista", ihmisistä, jotka puolustivat IRA:ta osoittamalla brittivihollisensa väitettyjä väärinkäytöksiä. Onkohan Ben Zimmer juutalainen? Zimmer's research on word origins was frequently cited by William Safire's "On Language" column for The New York Times Magazine. Sen isä Dick Zimmer oli senaattori. Toinen Dick Zimmer oli nazikenraali. Se ei ainakaan lie ollut juutalainen.
ellauri389.html on line 186: Zimmer kiittää brittiläistä toimittajaa Edward Lucasia siitä, että hän aloitti säännöllisen yleisen käytön sanalle whataboutism putinismista sen ilmestymisen jälkeen blogikirjoituksessa 29. lokakuuta 2007, raportoimalla osana Venäjää koskevaa päiväkirjaa, joka painettiin uudelleen kun Stalin-viittauxet oli vaihdettu Putinixi. The Economistin 2. marraskuuta ilmestyvässä numerossa. 31. tammikuuta 2008 The Economist julkaisi toisen Lucasin artikkelin nimeltä "Whataboutism". Edward Lucas's 2008 Economist article states that "Soviet propagandists during the cold war were trained in a tactic that their western interlocutors nicknamed 'whataboutism'. Writing for Bloomberg News, Leonid Bershidsky called whataboutism a "Russian tradition", while The New Yorker described the technique as "a strategy of false moral equivalences". Myöhemmin Lucas syytti Trumpia whataboutismista, niin että hän "kuulostaa kauheasti Putinilta". Kun juontaja Oh Really kutsui Putinia "tappajaksi", Trump vastasi sanomalla, että myös Yhdysvaltain hallitus syyllistyi ihmisten tappamiseen. Hän vastasi: "Tappajia on paljon. Meillä on paljon tappajia. Mitä luulette - maamme on niin viaton?" Selvää entäilyä!
ellauri389.html on line 405: Meanwhile Lloyd was placed in an asylum near York, from which he escaped about 1818, and found his way back to Westmoreland, where he suddenly reappeared at De Quincey's cottage. De Quincey vividly describes his condition and conversation, but does not mention, what he privately told Woodhouse, that Lloyd laboured to convince him of his (Lloyd's) identity with the devil, and in trying to establish this assertion ultimately reasoned himself out of it. This anecdote confirms the testimony of Talfourd: "Poor Charles Lloyd! Delusions of the most melancholy kind thickened over his latter days, yet left his admirable intellect free for the finest processes of severe reasoning."
ellauri390.html on line 50: Mohegaanit ovat Pohjois-Amerikan alkuperäiskansa, joka asuu Connecticutissa, Thamesjoen (no voi helkkari) itäisen yläjuoksun varren laaksossa. Heidän kielensä kuuluu algonkin-ryhmään. Samantapaisesta nimestä huolimatta he ovat eri kansa kuin mahicanit. Mahicanit ovat Pohjois-Amerikan alkuperäiskansa, joka asui Hudsonin jokilaaksossa New Yorkissa ja New Jerseyssä ensimmäisten eurooppalaisten saapuessa alueelle vuonna 1609. Seuraavien sadan vuoden aikana mahicanit siirtyivät asumaan idemmäs mohawkien ja eurooppalaisten kanssa syntyneen jännitteen seurauksena. Samalla mahicaneja alettiin kutsua ”Stockbridgen intiaaneiksi”, koska useat heistä asettuivat asumaan Stockbridgen kaupungin lähetysasemien läheisyyteen. Mahicanit pitivät 1600-luvun alussa hallussaan keltaisella merkittyä osaa Hudsonjoen laaksoista.
ellauri390.html on line 66: The Stockbridge-Munsee Band of Mohican Indians is descended from a group of Mohicans (variously known as Mahikan, Housatonic and River Indians; the ancestral name Muh-he-con-ne-ok means “people of the waters that are never still”) and a band of the Delaware Indians known as the Munsee. The Mohicans and the Delaware, closely related in customs and traditions, originally inhabited large portions of what is now the northeastern United States. In 1734, a small group of Mohicans established a village near Stockbridge, Massachusetts, where they began to assimilate with the palefaces, but were nonetheless driven out by Euro-Americans. In 1785 they founded “New Stockbridge” in upper New York State at the invitation of the Oneida Indians. Their new home, however, was on timber land sought after by non-Indian settlers.
ellauri391.html on line 139: Yhdeksänkymmentäkolmen manifesti (saksaksi Manifest der 93; alunperin "Saksan professorit" an die Kulturwelt!) on 4. lokakuuta 1914 annettu jallitus, jossa 93 huomattavaa saksalaista tuki Saksaa ensimmäisen maailmansodan alussa. Albert Einstein oli listan kärjessä. The New York Timesissa hävityn sodan jälkeen vuonna 1921 julkaistussa raportissa todettiin, että 76 sodasta eloonjääneestä allekirjoittajasta 60 ilmaisi vaihtelevaa katumusta. Albert Einstein oli jälleen listan kärjessä. Jotkut väittivät, etteivät olleet nähneet, mitä he olivat allekirjoittaneet. Jotkut olivat olleet koko ajan suihkussa.
ellauri391.html on line 552: Crispin James Garth Wright ( / r aɪ t / ; syntynyt 21. joulukuuta 1942) on brittiläinen filosofi, joka on kirjoittanut uusfregealaisesta (uuslogistisesta) matematiikan filosofiasta, Wittgensteinin myöhemmästä filosofiasta ja totuuteen liittyvistä asioista, kuten realismi, kognitivismi, skeptismi, tieto ja objektiivisuus. Hän on filosofisen tutkimuksen professori Stirlingin yliopistossa ja opettanut aiemmin St Andrewsin yliopistossa, Aberdeenin yliopistossa, New Yorkin yliopistossa, Princetonin yliopistossa ja Michiganin yliopistossa. Vaihtanut opinahjoa kuin mustalainen hevosta. Loppusijoituspaikka Stirling on kalatalousyliopisto Skotlannin pystymezässä. Selvää alamäkeä. Crispin esitti "epävirallisia argumentteja", että (i) Humen periaate (yhtä monta iff E bijektio) plus toisen asteen logiikka on johdonmukainen ja (ii) siitä voidaan tuottaa Dedekind–Peano-aksioomit. Molemmat tulokset todistettiin epävirallisesti jo Gottlob Fregen (Fregen lause) toimesta, ja myöhemmin George Boolos ja Richard Heck todistivat ne tiukemmin. Crispin ei tehnyt siinä muuta kuin hälisi.
ellauri391.html on line 582:
Related content in New York Times:
ellauri391.html on line 590:
Trending in New York Times:
ellauri391.html on line 682: Lenni Lenaappi porukoineen asui alun perin valtavalla alueella, johon kuuluivat nykyiset New Jersey, Pennsylvania, New York ja Delaware. Lenni Lenapen miehet kalastivat ja metsästivät peuroja, hirviä, karhuja ja majavia. Niin ja oravia. Naiset istuttivat maissia, papuja, kurpitsaa, tupakkaa ja muita kasveja. Naiset tekivät myös vaatteita, koreja ja "ceramics".
ellauri391.html on line 692: Kaikkein tragikoomisinta tässä oli että muutoxenhakijat ei edes olleet Lennin sukulaisia, vaan jotain munseita New Yorkista jotka oli lenaappien verivihollisia. Vuonna 2018 Munsee-kieltä puhui vain Moraviantown Reservaatissa Kanadan Ontariossa kaksi iäkästä henkilöä, iältään 77 ja 90, mikä tekee niistä kriittisesti uhanalaisia. Kieli, jota ihmiset puhuvat, vaihtelee puhujien välillä, ja jokaisella (kummallakin) on henkilökohtainen murre. Nuoremmat ihmiset ovat kyllä olleet kiinnostuneita jommankumman kielen oppimisesta.
ellauri392.html on line 182: Sutzkever muutti vuonna 1947 Israeliin Tel Aviviin, jonka getossa hän asui siitä lähtien. Hän perusti jiddišinkielisen aikakauskirjan Die goldene Ketju. Hän oli tunnetuimpia jiddišiksi kirjoittaneita runoilijoita. New York Times kirjoitti jopa että Sutzkever oli "suurin holokaustista säästynyt runoilija."
ellauri392.html on line 364: Princetonin jälkeen Chase muutti Yaleen jatkaakseen tohtorintutkintoaan ja "hyvin nopeasti" tapasi Jonathan Cullerin, vierailevan professorin Oxfordista, ja kihlautui hänen kanssaan. Pian avioliiton jälkeen pariskunta muutti Ithacaan, New Yorkiin, missä molemmat opettavat englantia ja vertailevaa kirjallisuutta. Heidän poikansa on Brownin opiskelija. Niinpä niin. Cynthialla oli varmaan isommat maitomunat. Veronica ei ollut mikään Pullein Thomson, vaan laiha nälkäkurki. Kullerin elävänleski tukehtui pilleriin.
ellauri392.html on line 745: Another Bellow’s novel, Dangling Man, is written in the personal voice of the protagonist whose principal domain is his own sensibility, and whose principal audience is he himself. The text is striking in its exclusion of the female voice, its enactment of a homo-social male world, and the overt narcissism and misogyny of its protagonist, Joseph. It is the story of a young man caught in the trap of self-pity, who believes that intellectual or spiritual enlightenment is to be attained by personal isolation within the confines of a cheap New York boarding house room while he studies the writers of the Enlightenment. Failing that, he joins the Merchant Marine just to fail there too. Saul's own life story to the dot.
ellauri392.html on line 747: Herzog continues to be Bellow’s “biggest book” and it used to be on the New York Times best-seller list for one entire year. At its heart is Bellow’s profound shock at discovering, a year after his separation from Sondra, (Alexandra Tschacbasov, his second wife) her affair with their mutual friend, Jack Ludwig, Bellow lapsed into deep depression and produced an intensely self-justifying hero who was tearful, cuckolded, and utterly humiliated. Moses Herzog, a Jewish intellectual type is essentially precipitated into intellectual and spiritual crisis by the failure of his marriage. The plot of the novel is slender. Herzog leaves his home and marriage, fails in the classroom, abandons his academic project, and undertakes a mas-sive spiritual and intellectual obligation to keep the letters for God. At the end of it, he seems to have regained his sense of Jewish identity, purged himself of violent anger, abandoned his latest mistresses, and repented for his dandy style. He has had a profound education in the realities of human nature, and rediscovered the value of nature and solitude on his lushy Ludeyville estate.
ellauri392.html on line 875: The New York Times julkaisi muistokirjoituksen, jossa todettiin, että "Monet lukijamme pitivät hänen proosaansa hämmentävänä ja hämmentävänä." Vastauksena kaksi Derrida-epigonia (joihin liittyi "yli 300 akateemikkoa, arkkitehtia, taiteilijaa, muusikkoa ja kirjailijaa", muttei yhtään fixua ihmistä, kuten hammaslääkäriä tai pankinjohtajaa) kirjoitti Timesille käsittämättömän kirjeen, jossa Derrida yhdistetään muihin ketkuihin hämärämiehiin kuten Einstein, Wittgenstein ja Heisenberg ja protestoi, että hän "paini länsimaisen perinteen keskeisten kavereiden kanssa, kuten Platonin, Shakespearen ja itsenäisyysjulistuksen, joista hän teki rosollia."
ellauri392.html on line 877: Pyllynnuolennassa kukaan ei kuitenkaan ylittänyt professori Mark C. Tayloria, tunnettua Derrida-ryhmäläistä, joka opettaa Williams Collegessa. Kirjoittaessaan The New York Timesin yleisönosastoon, professori Taylor aloitti myös kuzumalla apuun Wittgensteinia. Ludista Derrida oli kimalainen tulitikkulaatikossa. Professori Taylor jatkaa sitten antamalla meille ystävällisemmän, lempeämmän Derridan. Mutkattomille tietämättömille – ”ihmisille, jotka ovat riippuvaisia äänistä ja yöpymisistä” – Derridan teokset saattavat tuntua ”toivottoman epäselviltä”. Mutta me hienostuneet kaverit tiedämme että hänen kuuluisa mutkikas proosansa "heijastaa tiheyttä ja monimutkaisuutta, joka on ominaista kaikille suurille filosofian, kirjallisuuden ja taiteen teoksille." (Se on klisee, mutta onko se totta? Varmasti jotkut, ehkä monetkin suuret teokset ovat mahtavia selkeytensä ja yksinkertaisuutensa vuoksi, esim Raamattu tai Toora.) Professori Taylorin päätavoitteena on esittää Derrida eräänlaisena teologina Hän sanoo, että tässä epävarmassa, kiistojen repimässä maailmassa on ymmärrettävää mutta vaarallista halu "yksinkertaisuuteen, selkeyteen ja varmuuteen". Ja tämä halu, professori Taylor kertoo, "on suurelta osin vastuussa kulttuurisen konservatiivisuuden ja uskonnollisen fundamentalismin noususta ". Älähälä! Pianhan tässä George W. Bush sulautuu Osama bin Ladeniin. Kiitos Jumalalle – tai pikemminkin kiitos Derridalle, että hän on tullut opettamaan meille uskomuksen muotoa, ”joka käsittää epävarmuuden ja antaa meille mahdollisuuden kunnioittaa muita, joita emme ymmärrä”. No sitä virhettä "me" emme kyllä tee! Professori Taylorin käsissä Derrida nousee esiin messiaanisena hahmona, Martin Heideggerin, St. Franciscuksen ja Kahlil Gibranin yhdistelmänä.
ellauri392.html on line 879: Hyi! Se on kuvottava yhdistelmä, yhtä epäreilu Jacques Derridaa kuin "meitä" The New York Timesin lukijoita kohtaan. Professori Taylor jopa toimittaa kotoisen anekdootin aihionsa päätteeksi, muistelemalla lämmöllä kertaa (yksi monista, huomaa!) hkun hän vieraili Derridoilla Pariisin ulkopuolella. Suuri Viisas vaati ystävällisesti hakemaan Taylor-perhettä hotellistaan ja otti leluja lapsilta, kun he saapuivat Derridan kotitilalle päivälliselle. Kaikki totta, epäilemättä – ja täysin asian vierestä. Professori Taylor on antanut meille Derridan, jolta on kuono ja kynnet poistettu. Se tekee arvokkaamman hahmon. Mutta se jättää täysin mysteeriksi, kuinka tällainen masentunut olento olisi koskaan voinut vietellä satoja poliittisesti ja älyllisesti antinomisia akateemikkoja, kuten professori Taylor. Ei, on paljon parempi tehdä Derridalle kohteliaisuus ja pitää hänet Tasmanian tuholaisena. Ja sitten mitä? Omalta osaltamme uskomme, että englantilainen filosofi Roger Scruton teki oikein, kun hän huomautti, että "Kirjailija, joka sanoo, että totuuksia ei ole olemassa tai että kaikki totuus on "vain suhteellista", pyytää sinua olemaan uskomatta häntä. Joten älä ." Kekä muuten oli Roger Scruton ja mixihän kukaan ei ole kuullut hänestä?
ellauri392.html on line 887: Alaviite: The New Criterion on New Yorkissa ilmestyvä kuukausittain ilmestyvä kirjallinen aikakauslehti ja taiteellisen ja kulttuurisen kritiikin aikakauslehti. Siinä on osiot runouden, teatterin, taiteen, musiikin, median ja kirjojen kritiikille. Sen perustivat vuonna 1982 Hilton Kramer, entinen The New York Timesin taidekriitikko, ja Samuel Lipman, pianisti ja musiikkikriitikko. Tietysti ashkenazeja. Nimi viittaa brittiläiseen The Criterion -kirjallisuuslehteen, jota toimitti yli puolifasistinen T. S. Eliot vuosina 1922–1939. Kramer taisteli sitä vastaan, mitä hän piti vasemmistolaisena poliittisena ennakkoasenteena taidekritiikassa ja mitä hän piti esteettisenä nihilismina, joka on ominaista monille 1900-luvun työtaiteilijoille ja taidekriitikoille. Turhautuminen The New York Timesin vasemmistopolitiikkaan johti hänen eroamiseen sanomalehdestä Reaganin vuonna 1982. Hän perusti ( Samuel Lipmanin kanssa ) konservatiivisen The New Criterion -lehden , jonka toinen toimittaja ja kustantaja oli myös Kramer. Hän otti vahvasti kommunisminvastaisen kannan vuoden 2003 katsauksessaan Anne Applebaumin Gulag: A History -kirjasta . Teoksessa The Twilight of the Intellectuals (1999) hän puolusti taidekriitikko Clement Greenbergin antikommunistisia näkemyksiä. Hän teki eron modernismin ja postmodernismin välillä terävästi, viitaten postmodernismin aikakauteen "tänä ironian ja institutionalisoidun kumouksen aikakautena". Hän on asettanut tämän vastakohtana modernismista löytämiensä ihanteiden kanssa: "totuuden kurinalaisuus, rehellisyyden ankaruus". Hilton Kramer kuoli sydämen vajaatoimintaan 27. maaliskuuta 2012 Harpswellissa. Ei mikään ylläri.
ellauri393.html on line 292: Although he married three times and raised a family, Rockwell acknowledged that he didn’t pine for women. They made him feel imperiled. He preferred the nearly constant companionship of men whom he perceived as physically strong. It may have represented Rockwell’s solution to the problem of feeling wimpish and small. Rockwell, who was born in New York City in 1894, the son of a textile salesman, attributed much about his life and his work to his underwhelming physique. As a child he felt overshadowed by his older brother, Jarvis, a first-rate student and athlete. Norman, by contrast, was slight and pigeon-toed and squinted at the world through owlish glasses. His grades were barely passing and he struggled with reading and writing—today, he surely would be labeled dyslexic. Growing up in an era when boys were still judged largely by their body type and athletic prowess, he felt, he once wrote, like “a lump, a long skinny nothing, a bean pole without beans.” Assistants looked better than the missus. “Fred is most fetching in his long flannels,” he notes appreciatively.
ellauri393.html on line 341: Mutta mitä Laurel ja Hardy tekevät tässä elokuvassa, joka on kuvattu mainostaakseen New Yorkin Metropolitan Operan silloista laulajaa Lawrence Tibbettiä? Itse asiassa... ei mitään, tai tarkemmin sanottuna, he suostuivat osallistumaan vain viideksitoista minuutiksi sen jälkeen, kun kammen viimeinen kierros oli annettu ja lisätty muutamalla lisäjaksolla elokuvan levityksen alkaessa!
ellauri393.html on line 354: Omsk on keskellä Neuvostoliittoa, lähes yhtä etäällä New Yorkista kuin San Franciscosta. Sen antipodi on Tyynessä meressä Patagonian länsipuolella, missä purjehtivat Sir Francis Drake ja Thomas Cavendish puolen vuosituhatta aiemmin. Kunpa olisivat uponneet kumpikin.
ellauri395.html on line 662: Osteen, Joel (2004). Paras elämäsi nyt: 7 askelta elämiseen täydellä potentiaalillasi . New York: FaithWords. ISBN 978-0-446-53275-4.
ellauri396.html on line 228:
Kirjailija: Brian Batchelor, Yorkin yliopisto (kusilakossa)
ellauri396.html on line 259: Hiljaisuuden aikana Gonzálezin sieraimet levenivät, hänen silmänsä välkkyivät ja kyyneleet valuivat lopulta hänen kasvoilleen; hän ei pyyhkinyt niitä pois (Lucero II). Teräksisen, itkevän Gonzálezin kuvat lisääntyivät. Tärkeää on, että González ei ole valkoinen, joten hän ei sovi itkevän valkoisen tytön joukkoon. Siitä huolimatta hän edustaa itkemisen poliittista potentiaalia. New Yorkerissa Rebecca Mead piirtää yhteyden itkevän Gonzalesin ja itkevän Jeanne of Arcin kuvan välille Carl Theodor Dreyerin mykkäelokuvassa vuodelta 1928, The Passion of Jeanne of Arc. Molemmissa tapauksissa itkusta tulee ainoa vastaus, ainoa tapa viestiä sanoinkuvaamattomasta ominaisuudesta tai kokemuksesta, jota sanat eivät riitä kertomaan. Tuskin niitä tarvitaan.
ellauri399.html on line 135: Applen edesmennyt CEO [Steve] Jobs suosittelee Blinkistiä, parasta sovellusta älymystöille ympäri maailmaa. Apple suosittelee Blinkistiä elinikäisille oppijoille, huippuajattelijoille ja kaikille, jotka haluavat enemmän aikaa oppia tietokirjojen tehokkaita ideoita, kirjoittaa The Blinkist Team 30. huhtikuuta 2024. Aloitetaan kysymyksellä, kuinka ihmisestä tulee intellektuelli? No, siihen liittyy usein paljon omistautumista opiskeluun ja tutkimukseen. Jopa 4 paxua kirjaa voi joutua siinä lukemaan. Jos emme käytä aikaa, saatamme kokea jotain, jota psykologit kutsuvat Dunning-Kruger-ilmiöksi , tilanteen, jossa ihmiset, joilla on rajallinen tieto tietystä aiheesta, yliarvioivat huomattavasti ymmärryksensä. Valitettavasti tavallisella ihmisellä ei ole aikaa uhrata tunteja tutkimukseen, minkä vuoksi nykyajan älymystö kääntyy Blinkist-nimisen sovelluksen puoleen. Jopa Apple suosittelee Blinkistiä elinikäisille oppijoille ja nimeää sen yhdeksi maailman parhaista sovelluksista. Blinkist näyttää myös olevan yksi tärkeimmistä päivittäisen käytön sovelluksista uuden iPhone 14:n kanssa. iPhone 14:n uusien ominaisuuksien ansiosta Blinkist on nyt entistä parempi kokemus uteliaille mielille. Blinkistillä keräämme tietokirjallisuuden tärkeimmät oivallukset 15 minuutin luku- ja kuuntelukerraksi. Siellä on yli 5 700 nimikettä 27 kategoriassa, mukaan lukien yrittäjyys, johtaminen ja johtaminen sekä henkilökohtainen kehitys. Yli 30 miljoonaa ihmistä, heidän joukossaan ruskeassa laatikossa pölisevä Applen isä [Steve] Jobs, toimitusjohtaja Tim Cook ja podcast-juontaja Joe Rogan, laajentavat nyt näköalojaan Blinkistin avulla. Tim Cook jopa pysähtyi Blinkist - toimistoon nähdäkseen hypetyksen, ja kaikki rakastavat sovellusta New York Timesista Forbesiin. "Blinkist rohkaisee sinua lukemaan enemmän tietokirjoja. Sovellus sisältää taitavasti kirjoitettuja tiivistelmiä - joita kutsutaan vilkkumaiksi -, joissa kirjat on jaettu tärkeimpiin argumentteihinsa." – New York Times Joten mistä huippuajattelijat oikein pitävät Blinkistissä? 1. Kirja selitetty 15 minuutissa. Kirjan lukemiseen menee keskimäärin 10 tuntia, mikä on paljon aikaa, jota monilla meistä ei ole. Blinkistin avulla tehokkaimmat ideat jaetaan lyhyissä ääni- ja tekstiselityksessä. Paras pala? Niiden lukemiseen tai kuuntelemiseen menee vain 15 minuuttia, joten voit sovittaa oppimisen syödessäsi aamiaista, matkustaessasi töihin tai ulkoiluttaessasi koiraa. Lisäksi sovellukseen lisätään joka kuukausi 40 uutta nimikettä, joten jopa ahneimmalla lukijalla ei lopu koskaan upeasta sisällöstä. 2. Sitä tukee tiede! Blinkistillä on omistautunut asiantuntijatiimi, joka seuloa miljoonia vuosittain julkaistuja kirjoja löytääkseen niistä parhaat. Emme halua vain bestsellereitä – haluamme piilotettuja helmiä, ajattomia klassikoita, älymystöjen kirjoittamia kirjoja.
ellauri399.html on line 174: Yogananda's story is an inspiring lesson in spiritual entrepreneurship. Born in 1893 in Gorakhpur, India, he alighted on American soil at the young age of 27 with little money in his pocket but with a firm resolve to reawaken humanity to the power of yoga for inner transformation. Over the next few years he brought this message to packed audiences of thousands in all major U.S. cities, at Carnegie Hall in New York City, for example, dressing this ancient teaching in a practical modern form he called "cooking the cucumbers"--a journey he characterized as transcending your individual self (ego) and realizing and reclaiming your true universal self (soul). As the American people were being buffeted by the thunderous wrath of two world wars and a major depression, he exhorted them to practice yoga so they could discover that the spiritual anchorage they were seeking was already with them--in fact, it was within them. The successful yogi, he stated, "can stand unshaken amidst the crash of breaking worlds." Fucking idiots.
ellauri401.html on line 87: Heindel lähti kotoa kuusitoistavuotiaana opiskelemaan insinöörityötä Glasgow'n telakoilla Skotlannissa. Kauppahöyrylaivan pääinsinöörinä hän matkusti paljon ja huomasi lopulta työskentelevänsä yhdessä Amerikan ja Euroopan välillä liikennöivän Cunard Linen suurista matkustajahöyrylaivoista. Vuodesta 1895 vuoteen 1901 hän oli konsultti-insinööri New Yorkissa. Tänä aikana hän meni naimisiin ja sai pojan ja kaksi tytärtä. Hänen vaimonsa kuoli vuonna 1905.
ellauri401.html on line 580: Tukholman ja Göteborgin kautta alkoi laivamatka Atlantin yli, sen jälkeen oli vuorossa muutama viikko New Yorkissa Ervastin veljen Geon luona ja pitkä automatka halki Pohjois-Amerikan mantereen. Lopulta seurue asettautui Yhdysvaltain länsirannikolle, Ojain laaksoon, aivan Krishnamurtin naapuriin – valitettavasti Krishnamurti oli matkoilla eivätkä he koskaan tavanneet. Mutta kirjoittaminen sujui hyvin etelän lempeässä ilmanalassa ja Ervast sai valmiiksi muun muassa toisen, omaelämäkerrallisen ja meneillään olevaan matkaan pohjautuvan romaaninsa Suuri seikkailu.
ellauri401.html on line 602: Matka jatkui junalla Göteborgin satamaan, josta laiva lähti matkaan kohti New Yorkia. Ilma oli koko ajan suotuisa ja valtameri tyyni. Mutta Ervastin olo ei ollut hääppöinen. Hän tunsi koko ajan melko suurta väsymystä, ja kun hän yritti lukea, hän nukahti pian. Se kuulemma johtui meri-ilmasta. Laiva saapui New Yorkin satamaan 5.10., mutta laiva seisoi yön kauempana New Yorkin satamasta ja lähestyi sitä vasta seuraavana aamuna 6.10.
ellauri401.html on line 604: Ervast nautti aamukahvin laivan upeassa ruokasalissa, nousi ylös leveät, komeat portaat omaan kerrokseensa ja oli menossa hyttiinsä, kun kuuli itseään kutsuttavan: ”Mr. Ervast, may I introduce to You…?” Ervast kääntyi katsomaan, kuka häntä puhutteli, ja näki, että se oli eräs mestareista. Hänen huomionsa kääntyi kuitenkin heti toiseen vanhempaan herrasmieheen, joka seisoi hymyillen hänen rinnallaan. Tässä toisessa oli jotakin tuttua, hyvinkin tuttua, joka toi mieleen Geo-veljen, vaikka tuo ajatus tuntui mahdottomalta, kun laiva oli vasta saapumassa New Yorkiin. Mutta Geohan se oli,
ellauri401.html on line 619: Gerald Kaade oli vastahakoisesti palaamassa Suomeen, ja mestari sanoi Ervastille: ”Antaa hänen vähän kokea täällä Amerikassa.” – Er-vast ei kertonut sitä Kaadelle, mutta New Yorkissa mestari sanoi Kaadelle: ”Enkö ole sanonut, ettei sinun vielä pidä mennä Suomeen?” Ja niin päätettiin, että Kaade palaa Ericin luo Kaliforniaan.
ellauri402.html on line 105: Yorkissa. Hänen isänsä oli kaupungin kirjastonhoitaja ja
ellauri402.html on line 196: Moina, tuolloin nimeltään Mina tai Minna, syntyi Genevessä Sveitsissä vaikutusvaltaiseen puolalais-juutalaiseen perheeseen isän puolelta ja englantilaisesta ja irlantilaisesta äidin puolelta. Hän muutti Pariisiin, kun hän oli kaksivuotias. Hänen isänsä Michel Bergson saavutti musiikillista menestystä säveltäessään oopperoita Louisa de Montfort ja Salvator Rosa. Hän oli kotoisin Varsovasta ja kuului vaikutusvaltaiseen Bereksohn-perheeseen. Moina Mathersin isoisä Jacob Levison (s. n. 1799) oli kirurgi ja hammaslääkäri. Hänen isoäitinsä oli Katherine Levison, syntynyt Lontoossa v. 1800. Hänen äitinsä täti oli Minna Preuss, syntynyt Hullissa, Yorkshiressa, vuonna 1835, ja hänen äitinsä Kate, os Levison, syntyi myös Yorkshiressa. Hänen vanhin veljensä, myöhemmin Nobel-palkinnon voittaja Henri Bergson, 1859–1941, liittyi College of Francen tiedekuntaan ja tunnetaan parhaiten filosofisen teoksen Creative Evolution kirjoittajasta. Hän oli myös British Society for Psychical Researchin puheenjohtaja.
ellauri402.html on line 431: Teini-ikäisenä Smith, lempinimeltään "Pixie", kävi taidekoulua New Yorkissa Pratt Institutessa. Kun hänen äitinsä kuoli vuonna 1896, Smith jätti Prattin valmistumatta liittyäkseen matkustavaan teatteriryhmään ja johtaakseen trubaduurin paimentolaiselämää. Lavatyöskentelyn lisäksi Smith sai mainetta taitavana puku- ja lavastussuunnittelijana. 1900-luvun alussa tämä oli epätavallinen ammatti nuorelle, naimattomalle naiselle. Hän oli myös aktiivinen naisten äänioikeusliikkeessä edellisen vuosisadan vaihteessa.
ellauri402.html on line 668: Edward Albee syntyi vuonna 1928. Hänen biologinen isänsä jätti äitinsä Louise Harveyn, ja hänet annettiin adoptoitavaksi kaksi viikkoa myöhemmin ja vietiin Larchmontiin, New Yorkiin, missä hän varttui tälläsexi villapaitaressuxi.
ellauri402.html on line 672: Albee tutkii näytelmissä paitsi niin sanotun amerikkalaisen unelman valheellisuutta, myös silloisen amerikkalaisen perhemallin pysyvyyttä ja sen puhtoisen mielikuvan taustalla olevaa todellisuutta. Albee oli homo ja kertoi tietävänsä ensimmäisen kerran olevansa homo 12 ja puoli vuotiaana. Albee asui 6 000 neliöjalan parvella, joka oli entinen juustovarasto New Yorkin Tribecan naapurustossa.
ellauri402.html on line 705: Kuka pelkää Virginia Woolfia? voitti sekä vuoden 1963 Tony-palkinnon parhaasta näytelmästä että 1962–1963 New York Drama Critics´ Circle -palkinnon parhaasta näytelmästä. Se herätetään usein uudelleen henkiin modernilla näyttämöllä. Elokuvasovitus julkaistiin vuonna 1966, sen on kirjoittanut Ernest Lehman, ohjannut Mike Nichols ja pääosissa Richard Burton, Elizabeth Taylor, George Segal ja Sandy Dennis. Noista komeljanttareista en maxaisi puolta palanutta puupenniä. Joka iikka ällöjä.
ellauri403.html on line 220: Amerikan Psyko (engl. American Psycho) on Bret Easton Ellisin vuonna 1991 kirjoittama romaani. Kirja on ensimmäisessä persoonassa kirjoitettu fiktiivinen tarina rikkaasta newyorkilaisesta nuorukaisesta, joka päivisin viettää laatuaikaa New Yorkin yläluokkaan kuuluvien ystäviensä seurassa ja öisin ruokkii pakkomielteistä tahtoaan tappaa ihmisiä.
ellauri403.html on line 228: Nuori Patrick Bateman viettää juppielämää pörssimeklarina New Yorkin urbaaniympäristössä nauttien miljoonapalkkaa. Patrickin elämä pyörii työkavereiden kanssa ulkona käydessä kalliissa ravintoloissa ja yökerhoissa. Hän treenaa paljon ja pitää huolta ulkonäöstään käyttämällä kallista muotia ja kosmetiikkaa, sekä kuuntelee muun muassa Genesistä, Huey Lewis and the Newsia ja Phil Collinsia. Patrick mittaa kaiken materian ja tavaran perusteella aina käyntikortin näyttävyydestä lähtien, ja kaikki materiaalinen on hänelle tärkeämpää kuin ihmiset itsessään.
ellauri403.html on line 359: Tim har redan ett förtroende hos sin publik. Så om ny information kan komma genom en befintlig influencer framstår den som mer autentisk än trollenas, säger Jo Lukito, professor vid University of Texas i Austin och expert på rysk desinformation, till New York Times.
ellauri405.html on line 260: Venäjän oikeusministeriö lisäsi 21. lokakuuta 2022 Zygarin teloitusvälineiden luetteloon " ulkomaisena agenttina". Vuonna 2023 hän aloitti anaalisen journalismin kurssin opettamisen City University of New Yorkissa. Moskovan Basmannin tuomioistuimen tuomari Evgenia Kozlova tuomitsi 23. heinäkuuta 2024 Mihail Zygarin poissaolevana rikosasiassa "valeuutisten levittämisestä" - 8,5 vuodeksi vankeuteen yleishallinnon työleirillä. Kuukkeli on Johnin ikäinen. Vaimo (2009-2018) - Maya Stravinskaya, toimittaja. Tytär Elizabeth (syntynyt 2010). 25. lokakuuta 2022 hän tuli ulos kaapista ja ilmoitti avioliitonsa Portugalissa venäläisen näyttelijän Jean-Michel Shcherbakin ( s. 1992) kanssa. Leijonien homosexuaalisuuteen kuuluu hellimistä.Lisäxi hän virzasi kahvilaan ja anasti pillimehun. Historia koostuu luikurista, kirjoittaa Zygar.
ellauri405.html on line 309: Saman voisi sanoa New Yorkista, Lontoosta, Pariisista jne., mutta mitä sitten.
ellauri406.html on line 137: Ei-sitova julmilausuma taimenesti hyväksyttiin keskiviikkona äänin 124-14, ja 43 maata äänesti tyhjää. Mikään suuri länsimaa, paitsi Israelin lähin liitto, Yhdysvallat, ei äänestä äänekkäästi sitä päätöslauselmaa vastaan, joka eristää Israelin päiviä ennen kuin maailman johtajat kokoontuvat YK:n vuosittaiseen kokoontumiseen New Yorkissa. Ne pitävät vaan kiltisti turvan rullalla. Vastaan äänestäneet pikkusaaret ovat syvällä jenkkien persetaskussa. Suomi ilmeisesti vahingossa ei mennyt muiden Nato-maiden messiin, vaan peukutti julkilausumaa. Ihan hampaatonhan se joka tapauxessa on. Luulin että Venäjä pidättäytyi osallistumasta koko kansainliittoon, mutta nähtävästi se ja Iran seurasivat suomen esimerkkiä.
ellauri406.html on line 354: – Min känsla är att Trump inte vet hur han ska stoppa kriget även om han tror att han vet, sa Zelenskyj till The New Yorker i söndags. Det fick Donald Trump att surna till. – Ukrainas president är i vårt land och uttrycker sig elakt gentemot er favoritpresident – mig, sa Trump i North Carolina på onsdagen.
ellauri406.html on line 394: Former US President and Republican candidate Donald Trump announced Thursday that he will meet with Ukrainian President Volodymyr Zelenskyy on Friday morning at Trump Tower in New York.
ellauri409.html on line 105: New York
ellauri411.html on line 102: William Schniedewind huomauttaa, että Oded on ainoa profeetta Chroniclesissa, joka ei puhuttele kuningasta. Kazo tännepäin kun puhuttelen sinua. Schweinefleisch väittää, että tämä johtuu siitä, että " kroonikon näkemyksen mukaan ei ollut laillista pohjoista kuningasta, jolle puhua". William M. Schniedewind (s. 1962, New York City ) toimii Kershaw'n muinaisen itäisen Välimeren tutkimuksen katedraalina ja on raamatullisten tutkimusten ja luoteisseemiläisten kielten professori Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa.
ellauri413.html on line 159: Eli Zorron razulla Jamie Dimonilla on valtavasti vuosikymmenten aikana kertynyttä poliittista ja muuta pääomaa, The The New York Times kertoo.
ellauri413.html on line 168: The New York Times kertoi aiemmin tällä viikolla, että Dimon tukee Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa Kamala Harrisia ja olisi valmis ottamaan valtiovarainministerin pestin Harrisin hallinnossa, mikäli hän voittaa. Dimon on rekisteröitynyt demokraattipuolueen äänestäjäksi.
ellauri413.html on line 169: Tosin Fox Newsin mukaan Dimon olisi valmis ottamaan vastaan kabinettiroolin niin Kamala Harrisilta kuin Donald Trumpiltakin. The New York Timesin mukaan Dimon on vuosien mittaan myös itse harkinnut lähtevänsä mukaan presidenttikisaan.
ellauri418.html on line 344: Itäintiaani Madanin mukaan suurin osa Venäjän öljystä menee tällä hetkellä Kiinaan ja Intiaan. Intian kauppaministeriön neljän vuoden tietojen analyysi osoitti, että Venäjän raakaöljyn tuontikustannukset maahan ovat nousseet yli 2 000 % Ukrainan konfliktin alkamisen jälkeen. Suurin osa raaka-aineesta saapuu Intian Sikan satamaan, jossa se jalostetaan muihin öljytuotteisiin, mukaan lukien bensiiniin, mutta ne eivät aina jää Intiaan. Madani auttoi jäljittämään yhtä öljytankkeria, joka lähti Sikkasta, kiersi Afrikan kärjen, ylitti Atlantin valtameren ja saapui New Yorkiin. Asiantuntijan mukaan tätä tapahtuu noin kaksi kertaa kuukaudessa. "Kun se on puhdistettu, öljyä on mahdotonta jäljittää", hän huomautti.
ellauri418.html on line 395: I Sky News-intervjun säger Zelenskyj att han vill prata direkt med Trump och utbyta idéer. Inte säkert att någondera vinner någonting i bytet. Han säger också att parternas möte i New York i september var bra och konstruktivt. Hyvä palaveri. (Yök) Att den ukrainska presidenten några veckor efter Trumps valvinst för första gången väljer att prata om att ge upp territorium tror Inga Näsborrar är talande.– Det här tyder ju på att Zelenskyj försöker se vad som kan göras med den här nya ledningen i USA, säger hon.
ellauri418.html on line 678: I oktober 2019 dömdes hon mot sitt nekande till villkorlig dom, dagsböter och skadestånd. Porsaita äidin oomme kaikki, eri tavoilla. Imanilla on pieni rättiliike Söderissä. Se on mommy to Yoe. Klåpande kläddesigner vars haute couture-turbaner säljs i Paris, Dubai, Stockholm och New York.
ellauri419.html on line 79: Rockefeller osallistui Buckley Schooliin New Yorkissa ja valmistui Phillips Exeter Academysta New Hampshiressa, jossa hän oli opiskelijasenaattori ja poikkeuksellinen yliopistopainija. Sitten hän valmistui cum laude -tutkinnon Harvardin yliopistosta historian ja taloustieteen AB:lla. Hän palveli myös kuusi kuukautta vuonna 1960 yksityisesti Yhdysvaltain armeijassa. Rockefeller ja valkoinen ystävä lähtivät hetkeksi tutkimusmatkalta tutkimaan Etelä-Hollannin Uuden-Guinean Asmat- heimoa. Tutkimusmatkan päätyttyä Rockefeller palasi Uuteen-Guineaan tutkimaan Asmatia ja keräämään pois kuleximasta heidän ainutlaatuista puutaidetta. "Se on halu tehdä jotain seikkailunhaluista", hän selitti, "aikana, jolloin rajat sanan varsinaisessa merkityksessä ovat katoamassa." Valkoinen ystävä kertoo viimeisestä havainnosta: "Näin hänet suorassa linjassa menossa pataan rannassa, kunnes näin vain kolme pistettä: kaksi paputölkkiä ja hänen päänsä". Wassing pelastettiin seuraavana päivänä, mutta Rockefelleria ei enää koskaan nähty. Monet Asmatin kyläläiset urheilivat pieniä jokia saadakseen jämät Michaelista.
ellauri419.html on line 87: Dokumenttielokuvassa Keep the River on Your Right Tobias Schneebaum kertoo puhuneensa joidenkin Otsjanepin Asmatin kyläläisten kanssa, jotka kuvailivat Rockefellerin löytymistä joen varrelta ja syömistä. Hyvää oli vaikka laihanlaista. Vahinko vain ettei ollut palanpainikkeexi Cokista. Sen kansssa kalut menee alas paremmin. Rockefellerin äiti rva Headhunter maksoi 250 000 dollarin palkkion yksityisetsivälle lopullisesta todisteesta siitä, oliko Rockefeller elossa vai kuollut. Monet löytyneistä Michaelin jämistä ovat osa Michael C. Rockefeller Wing -kokoelmaa Metropolitan Museum of Artissa New Yorkissa. Rockefellerin kaksos Mary ryhtyi terapeutiksi myöhemmällä iällä, ja 9/11:n jälkeen hän johti kuolemantapausten tukiryhmää eloonjääneille, jotka olivat menettäneet kaksosensa vuoden 2001 terrori-iskuissa New Yorkiin ja Trumpin 2019 hyökkäyxessä Washington DC:hen.
ellauri419.html on line 267: Antalet bekräftade döda ryska soldater under september, oktober och november stigit i den högsta takten sedan invasionen 2022. Det har kunnats bekräfta att närmare 80 000 ryska soldater dödats totalt, men hoppfulla skriver att det i själva verket kan röra sig om uppemot 197 000. The New York Times: Venäjän tappiot Ukrainassa jopa 615 000 sotilasta. Näin siis kansanmurhaajien läpyskä lokakuun alussa.
ellauri419.html on line 269: Enligt The Economist, som gjort en uppskattning utifrån öppna och hemliga källor, kan mellan 60 000 och 100 000 ukrainska soldater ha dött. I september sa källor till The Wall Street Journal att 80 000 ukrainska soldater dödats. President Zelenskyj tillbakavisade uppgifterna och sa att det verkliga antalet är ”mycket lägre”. Ukraina on juutalaisten lehden mukaan pyrkinyt salaamaan tappiolukunsa. Ukrainan puolella kaatuneita arvioidaan olevan 57 500 ja haavoittuneita 250 00, uudisoi New Yorkin jutkuplärä juuri ennen vaaleja.
ellauri424.html on line 383: Syyskuussa 2019 YK:n yleiskokouksen sivussa New Yorkissa Zelensky tapasi jälleen Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin. Lokakuun lopussa Odessassa ja Kiovassa vieraili Pohjois-Atlantin neuvosto – kaikkien NATO-maiden pysyvät edustajat Stoltenbergin johdolla. Nato myönsi 12. kesäkuuta 2020 Ukrainalle Enhanced Opportunities Partner (EOP) -statuksen, mutta Ukrainan liittyminen "NATO-toimintasuunnitelmaan" evättiin jälleen.
ellauri425.html on line 515: Europe In crisis needs a Trump reset to attack its problems, like it or not, says New York Post for Microsoft.
ellauri426.html on line 369: Kaljupäinen Angie tarjoili New Yorkissa mieskundeille ripsipiirakkaa pihvituvassa. Hän ei ollut mikään ydinfyysikko. Kommunismi oli hyvä suunnitelma, oli yxin Olgan vika ettei se toteutunut. Geser ja Olga olivat tunaroineet jotenkin. Pystymme voittamaan vain luomalla ihanne yhteiskunnan. Länkkäreistä ei ole mihinkään, ne ovat sorziasuisia eläkeläisiä. Venäjällä on loistotilaisuus saavuttaa rauha ja vakaus, nousta kukoistuxeen ja maailman tärkeimmäxi valtioxi. Yövartio kirja on tavallaan aika kiva, virkamiesmäinen. Siitä tulee mieleen nuoret venäläiset Kouvolassa, joiden nimiä en muista juuri nyt. Igor Kudashev ja vaimo Irina. Igor oli kuivakka ja Irina vilkkusilmä venakko johon olisin mieluusti tutustunut vähän läheisemmin.
ellauri428.html on line 196: Muun muassa New York Post on varoittanut ”millennial tuckista”, paidan helman ”millenniaalityöntämisestä” housuihin – stailaustavasta, jota nuorempi sukupolvi ei tee.
ellauri429.html on line 136: Neljännen romaaninsa Saatanalliset säkeet (1988) jälkeen Rushdie joutui useiden salamurhayritysten ja tappouhkausten kohteeksi, mukaan lukien Iranin korkeimman johtajan Ruhollah Khomeinin antama fatwa, jossa vaadittiin hänen kuolemaansa. Yhteensä 20 maata on kieltänyt kirjan. Ekstremistit ovat tehneet lukuisia murhia ja pommi-iskuja, jotka vetoavat kirjan motivaatioksi, mikä herättää keskustelua sensuurista ja uskonnollisiin syihin perustuvasta väkivallasta. Vuonna 2022 Rushdie selvisi valitettavasti puukotuksesta Chautauqua- instituutissa Chautauquassa, New Yorkissa, joka johti älä hänen oikean silmänsä menettämiseen sekä maksan ja käsien vaurioitumiseen.
ellauri429.html on line 161: Vuonna 1990 Rushdie arvosteli Thomas Pynchonin Vinelandia The New York Times -lehdessä ja tarjosi tyhmiä pohdintoja kirjailijan eristäytymisestä. hän tunnustaa ihailevansa muun muassa Italo Calvinoa ja Pynchonia. Hänen varhaisiin vaikutteisiinsa kuuluivat Jorge Luis Borges, Mihail Bulgakov, Lewis Carroll ja Günter Grass.
ellauri429.html on line 171: Rushdien päästä tarjottiin palkkio, ja näin ollen hänet pakotettiin asumaan poliisien seurassa useita vuosia. Vuonna 1989 The New York Times julkaisi "Words For Salman Rushdie": 28 arvostettua talousliberaalia kirjailijaa, jotka ovat syntyneet 21 maassa, puhuvat hänelle yhteisestä maastaan - mikä-mikä-maasta. Czesław Miłosz kirjoitti: "Minulla on erityisiä syitä puolustaa oikeuksianne, herra Rushdie. Kirjani on kielletty monissa maissa tai niistä on sensuroitu kokonaisia kohtia."
ellauri429.html on line 908: In 2007, Salman Rushdie reported that he still receives a "sort of Valentine's card" from Iran each year on 14 February letting him know the country has not forgotten the vow to kill him. He was also quoted saying, "It's reached the point where it's a piece of rhetoric rather than a real threat". On August 12, 2022 at around 10:47 a.m. EDT, give or take a few seconds, a man stabbed Salman Rushdie as he was about to give a public lecture on the United States as safe haven for exiled writers at the Chautauqua Institution in Chautauqua, New York, United States. Rushdie suffered four wounds to the stomach area of his abdomen, three wounds to the right side of the front part of his neck, one wound to his right eye, one wound to his chest and one wound to his right thigh. The government of Iran denied having foreknowledge of the stabbing, although Iranian state-controlled media celebrated it. Rushdie lamented that the controversy fed the Western stereotype of "the backward, cruel, rigid Muslim, burning books and threatening to kill the blasphemer".
ellauri429.html on line 997: Syntynyt 3. kesäkuuta 1811 Albany, New York , Yhdysvallat
ellauri429.html on line 1005: Henry Sr:n iskä William James Sr. oli siirtolainen Bailieborough'sta, Cavanin kreivikunnasta, Irlannista, Yhdysvaltoihin noin vuonna 1789. Hän keräsi noin 1,2 miljoonan dollarin omaisuuden New Yorkin osavaltion pohjoisosassa harjoittamalla liiketoimintaa, pääasiassa Albanyn kiinteistöillä, rahan lainaamisella ja osallistumisellaan Erie-kanavan rakentamiseen.
ellauri429.html on line 1007: Kolmentoista vuoden iässä hän, siis Henry Sr. ei William Sr, palovammautui pahasti yrittäessään sammuttaa tulipaloa ladossa ja menetti toisen jalkansa amputoinnin seurauksena. Kolme vuotta, jotka hän oli vuodepotilaana, vahvistivat hänen opiskeluhaluaan. Käytyään Albany Academyssa hän aloitti opiskelun Union Collegessa vuonna 1828 ja valmistui vuonna 1830. Hänen presbyteeriläinen isänsä James Sr ei hyväksynyt hänen uskonnollisia ajatuksiaan, mutta kun patriarkan testamentti murrettiin, hänestä tuli itsenäinen ja varakas mies. Hän opiskeli Princetonin teologisessa seminaarissa vuosina 1835–1837 valmistautuakseen papin virkaan, mutta huomasi olevansa huolissaan "sen filosofiaan liittyvistä valtavista vaikeuksista" ja hylkäsi ajatuksen papin urasta. Princetonin jälkeen James matkusti Englantiin noin vuodeksi ja palasi New Yorkiin vuonna 1838.
ellauri429.html on line 1009: Palattuaan New Yorkiin vuonna 1838 James valmisteli laitoksen Robert Sandemanin teoksesta Kirjeet Theronista ja Aspasiosta, jota on kutsuttu presbyteeristä kirkkoa vastustavan skotlantilaisen lahkon tärkeimmäksi kirjalliseksi dokumentiksi. Sandemanin teoksen esipuheessa hän kutsui sitä "paljon uskollisemmaksi evankeliumin totuuden esitykseksi kuin mitään muuta teosta".
ellauri429.html on line 1045: New Yorkin pormestari avioitui Jamesin ja toisen Princetonin seminaarilaisen sisaren Mary Robertson Walshin (1810–1882) kanssa morsiamensa talossa Washington Squarella 28. heinäkuuta 1840. Pari asui New Yorkissa ja heillä oli yhdessä viisi lasta:
ellauri429.html on line 1059: Samana päivänä hänen poikansa Henryn vene telakoitui New Yorkissa hänen palatessaan tapaamaan isäänsä. Lontoossa tuolloin ollut William James pidettiin salassa isänsä kohtalon kohtalosta, jotta hänen kipeästi kaivattu lomansa ei häiriintyisi. Saatuaan tietää isänsä olevan kuolinvuoteella neljä päivää ennen tämän lopullista kuolemaa, William James kirjoitti liikuttavan kirjeen, jota hänen isänsä ei koskaan lukenut. Kirjeessä kuuluisa psykologi kirjoitti:
ellauri429.html on line 1065: On hyvin tiedossa, että William James piti itseään Ralph Waldo Emersonin hengellisenä perillisenä. Heidän elämänsä olivat kietoutuneet toisiinsa: Emerson oli Jamesin kummisetä, ja Emerson oli niin läheinen Jamesin perheen kanssa, että yksi huone heidän New Yorkin talossaan nimettiin "herra Emersonin huoneeksi" tiheiden vierailujen vuoksi.
ellauri430.html on line 87: Jo pelkästään Muskin bisnekset aiheuttavat jääviysongelman. Teslalla on tehtaita Kiinassa ja tietenkin liiketoimintaa kaikkialla. Kun sanomalehti The New York Times kysyi, onko Muskin jääviyttä tutkittu, Valkoinen talo vaikeni.
ellauri430.html on line 325: ”Trängselavgifterna är döda. Manhattan, och hela New York, är räddat. LÄNGE LEVE KUNGEN”, skriver han.
ellauri431.html on line 123: Juutalainen lennätinvirasto. New Yorkin juutalainen viikko. Nosher. Kveller. Hei Alma. Juutalaisen oppini. Tietosuojakäytäntö.
ellauri431.html on line 422: Vuonna 1922 Swami Abhedananda, New Yorkin Vedanta-seuran puheenjohtaja vuosina 1897–1921 ja useiden kirjojen kirjoittaja, matkusti jalkaisin Himalajalle ja saapui Tiibetiin, missä hän opiskeli buddhalaista tiibetiläisyyttä ja tiibetinbuddhalaisuutta. Hän meni Hemisin luostariin ja löysi väitetysti Notovitchin kääntämän käsikirjoituksen, joka oli tiibetinkielinen käännös alkuperäisistä paliksi kirjoitetuista kirjakääröistä. Lama sanoi, että se oli kopio ja että alkuperäinen palinoodia oli Marbourin luostarissa lähellä Lhasaa. Abhedanandan kuoltua vuonna 1939 yksi hänen opetuslapsistaan tiedusteli asiakirjoista Hemisin luostarissa, mutta hänelle kerrottiin, että ne olivat kadonneet suursiivouxessa.
ellauri432.html on line 164: New Yorkista sanotaan, että siellä ovat maailman kaikki kansat. Yksi kuitenkin puuttuu: se, jonka maalle New York on rakennettu. Lenape-kansa, joka oli Manhattanin saaren alkuperäisväestö, ajettiin pois New Yorkin osavaltiosta jo Yhdysvaltojen itsenäisyyssodan aikana. Viimeiset Manhattanin paikalliskielen puhujat elävät Kanadan Lenapetownin reservaatissa – elleivät ole jo kuolleet.
ellauri434.html on line 359: Oneida yhteisö ( / oʊ ˈ n aɪ d ə / oh- NYE -də ) oli perfektionistinen uskonnollinen yhteisöllinen yhteisö, jonka John Humphrey Noyes ja hänen seuraajansa perustivat vuonna 1848 lähellä Oneidaa New Yorkissa. Yhteisö uskoi, että Jeesus oli palannut jo vuonna 70 jKr, mikä mahdollisti heidän toteuttaa itse Jeesuksen tuhatvuotisen valtakunnan ja olla täydellisiä ja synnistä vapaata tässä maailmassa, ei vain taivaassa (tätä uskomusta kutsutaan perfektionismiksi). Ounaida-yhteisö harjoitti kommunismia (yhteisomaisuuden merkityksessä), ryhmäavioliittoa, miesten seksuaalista ruiskauxesta pidättymistä, Oneidan eugeniikkaa) ja keskinäistä kritiikkiä.
ellauri435.html on line 169: Nirenberg on juutalainen New Yorkin osavaltion yläosaan asettuneiden argentiinalaisten maahanmuuttajien poika, hänen isänsä Ricardo Nürnberg opetti hänelle euklidista geometriaa ja pakotti hänet opettelemaan ulkoa Odysseian kirjan I muinaiseksi kreikaksi. Hän teki sittemmin about facen longue durée -approachiin juutalaiskaunassa. Juutalaiset sanovat, että hän on maisteri. Antisemitit ovat arvostelleet häntä rakenteellisen funktionalismin ja esseisti René Girardin mallin helposta käytöstä. The Jews are the mildest of men, passionately hostile to violence. But with Israel, we have a new kind of Jew.
ellauri439.html on line 162: Karl Landsteiner ForMemRS (German: [kaʁl ˈlantˌʃtaɪnɐ]; 14 June 1868 – 26 June 1943) was an Austrian-American biologist, physician, and immunologist. He emigrated with his family to New York in 1923 at the age of 55 for professional opportunities, working for the Rockefeller Institute. Good career move considering that he was born into a Jewish family. His father Leopold Landsteiner (1818–1875), a renowned Viennese journalist and editor-in-chief of Die Presse, died at age 56, when Karl was 6. The boy became very close to his mother Fanny (née Hess; 1837–1908). From 1908 to 1920 Landsteiner was prosector at the Wilhelminenspital in Vienna and in 1911 he was sworn in as an associate professor of pathological anatomy. During that time he discovered – in co-operation with Erwin Popper – the infectious character of poliomyelitis and isolated the polio virus. In recognition of this groundbreaking discovery, which proved to be the basis for the fight against polio, he was posthumously interred into the Polio Hall of Fame at Warm Springs, Georgia, which was dedicated in January 1958. Polio is again spreading in in the free world thanx to vaccination critics.
ellauri443.html on line 83:
ellauri443.html on line 159: Kirjailija Henry James, joka syntyi New Yorkissa, mutta vietti suurimman osan elämästään tunnettuna kirjallisuuden hahmona Yhdistyneessä kuningaskunnassa, oli uskomattoman tuottelias kirjailija, novellikirjailija ja näytelmäkirjailija, jonka työtä arvostettiin niin hyvin, että hänelle myönnettiin Kansainyhteisön ansiomerkki.
ellauri443.html on line 169: New York Timesin mukaan HG Wells tapasi Henry Jamesin (kuvassa) ensimmäisen kerran vuonna 1898, jolloin he muodostivat välittömästi molemmille kirjailijoille sopivan dynamiikan, joka säilytti heidän ystävyytensä pitkälle 1800-luvulle (eli 2v). Wells oli tuolloin nouseva nuori spekuloija, ja vaikka hän ei ollut vielä saanut niitä kriittisiä kehuja, joista hän nautti myöhemmin, James tarjosi Wellsille runsasta kiitosta. Vuonna 1905 James kertoi Wellsille olevansa "ihailemassa kumartanut ja että olet minulle enemmän kuin koskaan ennen sukupolvenne kiinnostavin 'kirjallinen mies' – itse asiassa ainoa kiinnostava. Nämä asiat tekevät sinulle mielestäni suurimman kunnian, ja olen hämmästynyt neroutesi monimuotoisuudesta." James parin vanhimpana puhui yleensä auktoriteetin ja kokemuksen äänellä. Wellsille James – häntä vanhempi 23 vuotta – oli kunnioitettava kirjainten vakiintuneena mestarina, joka otti mielellään tällaisten kykyjen mentorin roolin. Jamesin opastus muodosti sen, mitä Wells kutsui "rakastavaksi rangaistukseksi". Wellsin vaimo säilytti hänen kirjeenvaihtonsa; Jamesilta on säilynyt yli 40 kirjettä, kun taas tutkijoilla on käytettävissään vain 11 Wellsin kirjettä Jamesille, joka oli kiukuspäissään polttanut monet hänen kirjoituksistaan.
ellauri443.html on line 175: Vaikka virtahevon kuva satutti Jamesia valtavasti (hän oli aika pyylevä), saattaa olla totta, että Wellsin vanhan ystävänsä ja mestarinsa satiirinen salamurha vahvisti vanhemman kirjailijan mielessä, että hän oli myös kirjallinen dinosaurus. Tähän mennessä Wells oli The New York Timesin mukaan "raivottoman menestynyt", kun taas James kamppaili suosionsa myöhäisen laskun kanssa. Wellsin hyökkäys on täytynyt tuntua naulalta hänen arkkuun, ja James uskoi surullisena, että hänen koko elämänsä harjoittama kirjallisuuden tapa oli jo vanhentunut ja unohdettu. Valitettavasti riita kärjistyi vain vuosi ennen Henry Jamesin kuolemaa 72-vuotiaana. Kahden pitkäaikaisen ystävän välistä erimielisyyttä ei voitu koskaan ratkaista. Virtahepo meni hautaan tavoittamatta koskaan hernettä.
ellauri443.html on line 202: Vuonna 1919 Porter muutti Greenwich Villageen New Yorkiin ja sai elävän haamukirjoittamisen, lastentarinoiden kirjoittamisen ja julkisuustyön elokuvayhtiölle. Vuosi New Yorkissa vaikutti häneen poliittisesti radikalisoivasti; ja vuonna 1920 hän meni töihin aikakauslehtikustantajalle Meksikoon, jossa hän tutustui Meksikon vasemmistoliikkeen jäseniin, mukaan lukien Diego Riveraan. Lopulta Porter kuitenkin pettyi vallankumoukselliseen liikkeeseen ja sen johtajiin. 1920-luvulla hän myös kritisoi voimakkaasti uskontoa ja pysyi sellaisena elämänsä viimeiselle vuosikymmenelle, jolloin hän omaksui jälleen roomalaiskatolisen kirkon.
ellauri443.html on line 218: New Yorkissa syntynyt ja Hunter College High Schoolista (1928) ja Barnard Collegesta (1932) valmistunut Calisher oli nuoren saksalaisen juutalaisen maahanmuuttajaäidin ja hieman vanhemman Virginiasta kotoisin olevan juutalaisen isän tytär, jonka perhettä hän kuvaili "vulkaanisesta meditatiiviseen hedelmällisen tylsään ja velvollinen tuottamaan luonteesta kiinnostuneen henkilön, ja ajasta".
ellauri443.html on line 221: Hortensea on toisinaan verrattu Barbara Kingsolverin tavoin Charles Dickensiin, Eudora Weltyyn, Jane Austeniin ja virtahepomaiseen Henry Jamesiin. Kriitikot pitivät Calisheria yleensä uusrealistisena ja usein sekä tuomitsi että ylisti häntä hänen laajoista hahmojen ja heidän sosiaalisten maailmojensa tutkimisesta. Hänen ikäisensä vaikuttuivat eniten hänen omalaatuisesta tarinankerronnastaan, hänen filigraanisista lauseistaan ja rohkeista tyyliretkistä. Calisher kuoli 13. tammikuuta 2009 97-vuotiaana Manhattanilla. Vizi New Yorkin juutalaiset ovat pitkäikäisiä. Ei kai se johdu pahasta keitetystä kalasta?
ellauri443.html on line 224: Curtis Arthur Harnack (27. kesäkuuta 1927 – 5. heinäkuuta 2013) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Harnack oli naimisissa kirjailija Hortense Calisherin kanssa. Hän kuoli kotonaan Manhattanilla 5. heinäkuuta 2013. Curt veti taiteilijakoti Yaddoa. Yaddo on neologismi, jonka yksi miljonääri Traskin lapsista keksi ja jonka oli tarkoitus rimmata sanaan "varjo". Task ei ollut juutalainen vaikka omistikin New York Timesin. Yhdessä Yaddossa työskennelleet taiteilijat ovat voittaneet 82 Pulitzer-palkintoa, 34 MacArthur-apurahaa, 70 National Book Awards -palkintoa, 24 National Book Critics Circle -palkintoa, 108 Rooma-palkintoa, 49 Whiting Writers' Awards -palkintoa, ja Saul Bellowin Nobel-palkinnon (joka voitti myös Hyvä Fiiwis- palkinnon vuonna 1976), ainakin yksi Man Booker -palkinto ( Alan Hollinehurst, 2004) ja lukemattomia muita kunnianosoituksia.
ellauri443.html on line 248: Skunkilla on essee Edit Whartonista eli Pussy Jonesista, josta mullakin on paasaus niinkin aikaisin kuin albumissa 84. Kazotaampas mitä haisunäädällä on lisättävää siihen. Puhe on tiätysti niteestä Viattomuuden aika vlta 1919, jolloin Pussy-Eetit oli 57vee. Viattomuuden aika oli 1870-luku (anglosaxissa, ranut ja sakut oli luku sinänsä). Kuulostaa että näätä on ihan mielissään siitä että uusrikkaat tallasivat vanhan New Yorkin säätyläiset liiskaxi. Joo skunkki kokee Pussyn ristiinsuihkintateeman izelleen kovin tutuxi. Perse-elämä ei ole vapaata, tradwifet ovat miehen hellan ja lasten orjia. Skunkki kertoo että Eetitille izelleen kävi justiinsa vastoin päin: se ei päässyt naimisiin jonkun Steven kaa (varmaan kun oli lepakko) ja otti sitten väkisten ton Whartonin.
ellauri447.html on line 86: Eisodos kertoo 'I$rael'in valtion perustamisesta. Holokaustin jälkeen Kyproksen brittiläisessä pidätysleirissä vangitut juutalaispakolaiset lähetetään salaa veneellä (Exodus-nimisellä laivalla) Palestiinaan vapaustaistelija Ari Ben Canaanin (jota näytteli Paul Newman vuoden 1960 elokuvassa) nokkelan ja rohkean työn ansiosta. Tällä tarinalla Uris halusi muuttaa käsitystä kansastaan uhreina. "Me juutalaiset emme ole sitä, miltä meidät on kuvattu", hän kertoi New York Postille. "Todellisuudessa olemme olleet kovia jätkiä."
ellauri447.html on line 191: Miedosti juutalainen Jessica Grose The New York Timesista totesi , että vaikka sarjaa "myydään tavallisena reality-tv-sotkuna", hän yllättyi sarjan syvemmästä teemasta: uskonnollisesta konfliktista myöhempien aikojen pyhien yhteisössä, erityisesti naisten keskuudessa, jotka kamppailevat mormonismin perinteisten arvojen ja 2000-luvun yhteiskunnan nykyaikaisten arvojen tasapainottamisen kanssa.
ellauri449.html on line 122: In his book review, francophone New York Jew George Steiner compared Pirsig's writing favorably to Dostoevsky, Broch, Proust, and Bergson, stating that "the assertion itself is valid ... the analogies with Moby-Dick are patent". When asked if he ever read anything light or frivolous as a kid, George said, well, Moby Dick.
ellauri449.html on line 242: Richard Carlson, Bay Arealta kotoisin oleva psykoterapeutti, josta tuli maailmankuulu "Don't Sweat the Small Stuff" -kirjan ja 30 muun motivaatiokirjan kirjoittaja, jotka korostavat rakkautta, kiitollisuutta ja ystävällisyyttä kaikkien muiden arvojen yläpuolelle, lyyhistyi ja kuoli keskiviikkona San Franciscosta New Yorkiin matkalla olleella lennolla.
ellauri449.html on line 246: Richard Carlson (16. toukokuuta 1961 – 13. joulukuuta 2006) oli yhdysvaltalainen kirjailija, psykoterapeutti ja motivaatiopuhuja. Hänen kirjansa Ära lase pisiasjasjadel üle pea kasvada (1997) oli USA Todayn bestseller-listalla kahtena peräkkäisenä vuonna ja se vietti yli 101 viikkoa New York Timesin bestseller-listalla kunnes päätyi vironkielisenä Käpylän kierrätyshyllyn pohjalle. Se julkaistiin 135 maassa ja käännettiin latviaksi, puolaksi, islanniksi, serbiaksi ja 26 muulle kielelle. Carlson kirjoitti myöhemmin 20 kirjaa.
ellauri449.html on line 250: Kauan ei Dick izekään ehtinyt kieriskellä rahoissa, kun kuoli 45-vuotiaana. Vaikka pelasi tennistä ja oli Pohjois-Kalifornian parhaiten sijoittunut junioripelaaja vuonna 1979. People-lehti ehti nimetä Richard Carlsonin yhdeksi julkaisunsa "maailman kiehtovimmista ihmisistä". Don't Worry, Make Money (1997) sai Publishers Weeklyltä tähtiarvostelun. Mutta sitten tuli kuolema. Carlson kuoli 13. joulukuuta 2006 keuhkoemboliaan San Franciscosta New Yorkiin suuntautuvalla lennolla. Ois kannattanut pysytellä Calisotassa.
ellauri449.html on line 254: Kesken jäi myös Tolvanat ympärilläni ja Aloita ajatteleminen, lopeta elämä. The Telegraph kiskoo rahaa Riston nekrologista. Kuin myös juutalaisten New York Times. Hänen 30 teokseensa kuului myös postuumi You Can Be Happy No Matter What (2006). Vaikka hän kirjoittaa häpeilemättä suhteellisen varakkaalle länsimaiselle lukijakunnalle, ei nälkäisille tai sorretuille, Carlson onnistuu osoittamaan yleisölleen, että todellisia rikkauksia voi saavuttaa vain, kun opimme elämään täysillä hetkessä myös lentokoneessa. Ja hän päätti aina kirjeenvaihtonsa sanaan 'Hyväile itseäsi'.
ellauri449.html on line 397: Amerikan liitto sotaa ja fasismia vastaan. Amerikan rauhan- ja demokratialiitto. American Patriots, Inc. Amerikan rauhanmobilisaatio. Amerikan nuorisokongressi. Yhdysvaltain kommunistinen puolue. Amerikan vallankumouksellisten kirjailijoiden kongressi. Amerikkalainen kirjailijaliitto. Michiganin perustuslaillisten vapauksien liitto Poliittisten vankien puolustuskomitea. Kansallinen kansojen oikeuksien komitea. Kansallinen perustuslaillisten vapauksien liitto. Kansallinen neekerikongressi. Yhdysvaltojen protestisodan veteraanit. Washingtonin kirjakauppojen yhdistys. Washingtonin demokraattisen toiminnan komitea. Työntekijöiden liitto (Lähde: New York Times 5. joulukuuta 1947)
ellauri453.html on line 226: Lavrov on tupakoitsija. Alkujaan hän poltti neuvostovalmisteisia Prima-savukkeita, mutta 2000-luvun alussa ollessaan YK-diplomaattina New Yorkissa hän siirtyi amerikkalaisiin Parliament-savukkeisiin. Luopio.
ellauri454.html on line 64: 2021 nippu puolalaisia apulaisprofessoreita sai julki kokoelman puolan 30v sitten vaihdettua johtoa puoltavia kirjoituxia. Painopaikka oli Budapest, kustantajat kenties New Yorkin juutalaisia. Tämän kollektiivisen teoksen kolmetoista kirjoittajaa pyrki esittämään asiallisia kritiikkejä Puolan kommunismia koskevasta vallitsevasta narratiivista samalla, kun he tarjosivat uusia analyysejä ja tarkastelivat myös antikommunismin ilmentymiä. He lähestyvät kommunistisia ideoita ja käytäntöjä, ohjelmia ja niiden toteuttamista erottamattomana kokonaisuutena ja tarkastelevat emansipaation, ylöspäin suuntautuvan sosiaalisen liikkuvuuden ja kulttuurisen kaanonin muutosten kysymyksiä.
ellauri454.html on line 171: Kaksi puolalaista muutti Amerikkaan. Ensimmäisenä päivänään laivalla New Yorkissa he vakoivat hot dog -myyjää kadulla. "Syövätkö he koiria Amerikassa?" toinen kysyi toiselta. "En tiedä." "No, me aiomme asua täällä, joten voimme yhtä hyvin oppia tekemään kuten he." Niinpä he ostivat kukin vahapaperiin käärityn hodarin ja istuivat syömään niitä läheiselle puistonpenkille. Toinen puolalainen katsoi vahapaperiinsa, sitten toiseen ja kysyi: "Minkä osan sinä sait?"
ellauri456.html on line 841: New Yorkin kaduilla ja takaisin
ellauri456.html on line 1395: Voi vain olettaa, että tilanne oli Forsterille surkea – hän oli seurustellut vapaamielisen boheemin kaunottaren kanssa täysin odottaen, että suhteeseen ei liittyisi mitään velvoitteita, vaan vain intohimoista rakastelua, jota seuraisivat rauhalliset kävelyretket Staten Islandin rannoilla. Ei kulunut vuottakaan, kun nainen oli jo raskaana ja vaati sitoutumista – helvettiin marxilainen käsikirjoitus, hän halusi perheen ja hän halusi miehen olevan valmis siihen . Miehellä ei ole helppoa tapaa päästä pois tuosta kahleista – voit aina sanoa: "En usko avioliittoon" tai "perheen perustaminen kanssasi loukkaisi jokaista minulle rakasta vuokralaista", mutta kaikki (sinä, hän ja kaikki muut) tietävät, että se on paskaa. Forster ei vain halunnut sitoutua hullun paskiaisen seuraan ja käveli pois. Niinpä Dorothy tyytyi varamieheen "wimpyyn Jeesukseen" ja antoi sydämensä (sen, mitä hiiltyneestä ja pelästyneestä jysähtelijästä oli jäljellä) hänelle ja hänen kirkolleen. Tästä syystä häntä pidetään (melkein) pyhimyksenä ja paavi ylistää häntä Kansantalossa, mutta tunnustusta ansaitsee Forster Batterham. Hän kirjoitti: 'Oi, Amerikan vapauden kaukainen päivä, jolloin Karl Marx saattoi kirjoittaa aamu- Tribuneen New Yorkissa ja Kropotkinia ei ainoastaan voitu julkaista Atlanticissa , vaan hänet voitiin ottaa vastaan vieraana Uuden-Englannin unitaarien koteihin ja Jane Addamsin Hull Houseen Chicagossa!'"
ellauri456.html on line 1401: Vuonna 1938 hän julkaisi kertomuksen poliittisen aktivisminsa muuttumisesta uskonnollisesti motivoituneeksi aktivismiksi teoksessaan Union Squarelta Roomaan . Hän kertoi elämäntarinansa valikoidusti antamatta yksityiskohtia varhaisista "vakavan kuolemansynnin" vuosistaan, jolloin hänen elämänsä oli "säälittävää, pientä ja halpaa". New Yorkin arkkihiippakunnan kardinaalin kirjallisuuskomitea suositteli sitä katolilaisille lukijoille.
ellauri456.html on line 1412: Yritykset säilyttää Staten Islandin rantabungalow Spanish Camp -yhteisössä, jossa hän asui elämänsä viimeisen vuosikymmenen, epäonnistuivat vuonna 2001. Rakennuttajat purkivat hänen talonsa juuri kun New Yorkin maamerkkien suojelukomissio oli julistamassa sitä historialliseksi maamerkiksi. Tontilla on nyt noin puoli tusinaa suurta yksityisasuntoa. Jäljellä oleviin vaiheisiin kuuluu Vatikaanin suorittama todisteiden tarkastelu, asian siirtäminen paaville ja kahden Dayhin liittyvän ihmeen dokumentointi.
ellauri458.html on line 274:
How Jewish is Larry Ellison? Oracle founder Larry Ellison became the richest man in the world for a day on Wednesday. Ellison was born on August 17, 1944, in New York City to Florence Spellman, an unwed Jewish mother. He has donated millions to an IDF holiday resort. He is proud to support the bravest people in the world.
ellauri458.html on line 339: Kirk on muun muassa kyseenalaistanut tummaihoisten lentäjien pätevyyden, syyttänyt juutalaisia yhteisöjä vihan lietsomisesta valkoisia ihmisiä kohtaan ja pyrkinyt paljastamaan ”radikaaleja” tutkijoita Professor Watchlist -projektissaan (suom. professorien tarkkailulista-projekti), kertoo yhdysvaltalaismedia The New York Times.
ellauri459.html on line 265: Eka enkeli, toka tonkeli, kolmas kovanokka, neljäs nirppanokka, viides villahousu, kuudes kullannuppu, seitsemäs sepän emäntä, kahdeksas kananjalka, yhdeksäs ylin ystävä, kymmenes kyykäärme. Mitään uskontoa ei voi pitää rauhan uskontona. Maailmanpolitiikan ilmiöiden julkinen kommentointi on osa työtäni, ja pidän siitä. 11 demokraattipoliitikkoa laitettiin nippusiteisiin New Yorkissa, kun he vaativat pääsyä tarkastamaan maahanmuuttoviraston säilöönottotiloja.
ellauri460.html on line 423: --- viettävät juutalaiset Baabelin vankeudesta paluun muistoxi. The Free Press (The FP, alun perin nimellä Common Sense) on yhdysvaltalainen internet-pohjainen mediayhtiö, jonka kotipaikka on New Yorkissa. Yhtiön perustivat juutalainen toimittaja Bari Weiss ja hänen puolisonsa Nellie Bowles.Yhtiö aloitti uutiskirjeenä vuonna 2021, ja kasvoi osakkuusmediayhtiöksi (?) vuonna 2022. Elokuussa 2025 Weiss ilmoitti yhtiön arvoksi yli 200 miljoonaa dollaria. Syyskuussa 2025 uutisoitiin, että CBS News neuvotteli The Free Pressin ostamisesta ja Weissin nimittämisestä kanavan päätoimittajaksi tai yhteispuheenjohtajaksi.
ellauri460.html on line 431: Weiss ilmoitti eroavansa New York Timesista 2020 muka koska lehti oli liikaa vasemmalla. 'Proud Jew’ sai potkut riitakäkenä ja ääriainexena. Hän syytti entistä työnantajaansa "laittomasta syrjinnästä, vihamielisestä työympäristöstä ja rakentavasta irtisanomisesta " sekä "kriitikoiden oikkuihin taipumisesta Twitterissä". Tätä ylistivät Yhdysvaltain senaattorit Ted Cruz, Marco Rubio ja Kelly Loeffler, Donald Trump Jr., poliittinen kommentaattori Ben Shapiro ym oikeistopunkerot. Bari ottaa ohuita, anekdoottisia todisteita ja muotoilee ne mahtipontisiksi kulttuurisodan termeiksi. Peruutuskulttuuria hän kutsui "vääräksi ja syvästi epäamerikkalaiseksi". Ammattimainen oikeistolainen huomionhakija.
ellauri461.html on line 203: Rush Rhees was born in Rochester, New York, in 1905. His father, Rush Rhees Sr, had been a professor of New Testament interpretation and was president of Rochester University, which was at the time affiliated with the Baptist faith. Rush Rhees Jr enrolled in the university in 1922 and took up philosophy. Two years later, a headline in The New York Times read “Radicalism of Rochester President’s Son Causes Professor to Bar Youth from Class”. Professor George Forbes had dropped Rhees from his class because, he claimed, Rhees was bent on refuting everything Forbes taught; according to Forbes he was guilty of shallow thinking and inordinate conceit.
ellauri468.html on line 377: His bestseller On Human Bondage got bad reviews from The New York World which described the romantic obsession of the protagonist with Harry as "the sentimental servitude of a poor fool". The tide of opinion was turned by the influential American novelist and critic Theodore Dreiser, who called Maugham a great artist and the book a work of genius, of the utmost importance, comparable to a Beethoven symphony. Another hit was The Moon and Sixpence, about a respectable stockbroker who rebels against conformity, abandons his wife and children, flees to Tahiti and becomes a painter. "Parempiamme" meni USAssa 200x mutta UKssa 600x. Beneath the satire and witticisms there runs a deep vein of cynicism and Maugham's piece depicts America's shameless nouveau riche as social climbers and shameless Anglo-Saxon aristocrats selling England by the pound. No wonder then.
ellauri468.html on line 447: Midwinter is using his agency and private army to start an uprising in Latvia, at the time a part of the USSR, to end Communism in the Eastern bloc and tip the balance of the Cold War in favour of the West. After discovering this and also the fact that a package Newbegin wants delivered from England to Finland contains virus-contaminated eggs, stolen from a British research institute, the protagonist treks from Finland through Riga, Leningrad, New York City, Texas and back to London. He infiltrates Midwinter's organization, braving unforgiving environments, violence and shifting loyalties, eventually to return to the Baltic to stop the virus from falling into the hands of the Soviets and the madman billionaire and protect British reputations in the process.
ellauri469.html on line 77:
ellauri471.html on line 214: When Oakes and Queen Elizabeth end up in bed, “she felt something she had never felt before”, viz. a skinned tricky dick. Oakes has several obligatory sex scene inamoratas in the subsequent novels: Erika Chadinoff, the erudite Soviet spy in Stained Glass (1978); Amanda Gaither, the voluptuous assistant to the CIA’s director in Marco Polo, If You Can (1982); Linda Lewis, the comely USIA librarian in The Story of Henri Tod (1984); and Ursina Chadinov (no relation to Erika), the stunning Russian medical school professor in Last Call for Blackford Oakes (2005). As one critic for the New York Times, in his review of Last Call, wrote, Buckley’s sex scenes have always been vulgar and prudish simultaneously.
ellauri471.html on line 319: Tapauksen laaja julkisuus ja luvattu muhkea palkkio johti vääriin raportteihin ja huijauksiin. Joulukuussa 1925 poliisi ja sanomalehdet kertoivat saaneensa "monia" salaisia kirjeitä tapauksesta. Maaliskuussa 1926 Troyssa, New Yorkissa, asuva mies yritti kahdesti saada palkkion väittämällä, että hänen majatalossaan työskentelevä kotiapulainen oli Corbett.
ellauri471.html on line 328: Alice Goodyear Corbett on Mr. Buckettin kirjan kommareita. Siis KORKEA KIROTUS, Kirjoittanut William F. Buckley Jr. 261 sivua. New York: Doubleday & Company. 16,95 dollaria. Siitä ilmestyi seuraava Ruth Rendellin virnuilu juutalaisten lehdessä NYT:
ellauri471.html on line 350: Ruth was an unsettling mixture of the conventional and the strange. Both her names, Barbara and Ruth, mean "stranger". She became a bestselling author but she was a forbidding toad. Niljakkailla New Yorkin juutalaisilla oli toi Ruthin 1986 kirjoittama pilkkalaulu Buckettin High Jinxistä mutta ne eivät laskeneet sitä rahanahneista kynsistään. Paska appi oli ladattava.
ellauri471.html on line 431: The New York Times kirjoittaa: "Uusi Valkoisen talon toimintasuunnitelma virallistaa presidentti Trumpin pitkään jatkuneen halveksunnan Euroopan johtajia kohtaan. Tämä merkitsee syvää eroa Euroopan omahyväisen omakuvan ja Trumpin näkemyksen Euroopasta välillä", toteaa American Center for Strategic and International Studies. Eikä vain Trumpin, vaan myös hänen hallintonsa johtavien jäsenten. ”Nämä ilmaisut... kantavat varapresidentti J.D. Vancen leimaa, joka löi samanlaisen sävyn puheessaan Münchenin turvallisuuskonferenssissa helmikuussa”, juutalainen Bloomberg toteaa.
ellauri471.html on line 441: Mutta toisaalta, mitä Eurooppa voi tehdä? ”Eurooppa – jolta puuttuu todellinen sotilaallinen integraatio, keskeiset suorituskykyominaisuudet ja ammukset – on erittäin riippuvainen Yhdysvalloista ja hallinnosta, joka sanoo, ettei se pidä siitä, mitä tapahtuu”, The New York Times huomauttaa. Ja jos sillä yhtäkkiä on resursseja, eikö olisi parempi käyttää niitä Trumpin esittämien todellisten ongelmien ratkaisemiseen? WTF siis minkä ongelmien, ison omenan jutkut? Tällä tarkoitettaneen taas kerran Gretan porukoiden antisemitismiä.
ellauri471.html on line 493: Allen's big brother John Foster Dulles (February 25, 1888 – May 24, 1959) was an American politician, lawyer, and diplomat who served as United States secretary of state under President Dwight D. Eisenhower from 1953 until his colon burst in 1959. A member of the Republican Party, he was briefly a U.S. senator from New York in 1949. Dulles was a significant figure in the early Cold War era who pushed for an aggressive rollback campaign against communist regimes and their allies throughout the world. Dulles developed colon cancer, for which he was first operated on in November 1956 when it had caused a bowel perforation.
ellauri475.html on line 164: He is the first person born in Switzerland to be honored with a burial in Arlington National Cmetery, in March 2013, after first being denied it. Before resigning amid a sex scandal last November, Petraeus played a key role i convincing Pentagon officials that Joyeuse, retired doctor from upstate New York, deserved to lie in rest among some of America’s greatest military heroes, people familiar with the situation told The Associated Press. “We’re finally putting him where he belongs,” said Marc Joyeuse, the veteran’s oldest of two sons. “Being a soldier, that’s where he wanted to be.”
ellauri475.html on line 236: New Yorkin rahamaailman aviisin, Seinäkadun lehden erikoiskirjeenvaihtaja Yaroslav Trofimov sanoo että Nato on kuollut. Ei siis ihme että standup koomikko ei huolinut Naton turvatakuita. Löin vetoa että myös Yaroslav on Ukrainan juutalainen, ja sehän se tietty olikin. Haljut silmät ja koukkunenä vahvistivat asian. Kuten arvasin kaveri on ollut Kiovassa neuvomassa ex maanmiehiä. Onkohan se käynyt neuvomassa heimoveljiä myös Gazassa? No tietysti:
ellauri475.html on line 373: Edellinen vastaukseni pyrki selittämään, miksi Rousseaun teoriat resonoivat trumpilaisuuden kanssa – se ei ottanut kantaa siihen, onko tämä kehityskulku toivottava vai ei. Eliitin näkökulmasta (oli kyseessä New Yorkin finanssipiirit tai Piilaakson teknologiajätit) Rousseaun populistinen tulkinta nähdään usein uhkana vakaudelle ja markkinoiden ennustettavuudelle. Ja nyt riitti kaveri, no comments tästä eteenpäin.
ellauri476.html on line 91: US Special Envoy Steve Witkoff (Jew): Witkoff is a New York-based real estate developer and investor close to Trump. He was tasked with ceasefire talks in Gaza. Witkoff was accused of reneging on Gaza talks after he accused Hamas of blocking a deal last July. Hamas political bureau member Basem Naim accused him of “serving the Israeli position”.
ellauri476.html on line 176:
ellauri476.html on line 246: Sonta-g:n historiallinen romsku Lord Nelsonin Emmasta sai kiitosta Michiko Kakutanilta New York Timesista. Varma vinkki että Donnan arvio oli oikea. Se käsittelee seksin ja vallankumouksen, luonnon kohtalon, taiteen ja keräilijän pakkomielteiden sekä ennen kaikkea rakkauden teemoja. Ultimately, the vexing problem of Dostoevsky's anti-Semitism remains unresolved.
ellauri477.html on line 302: Vuonna 1650 julistetut merenkulkulait, jotka vahingoittivat hollantilaisten kaupankäyntiä, olivat syynä ensimmäiseen (1652–1654) ja toiseen Englannin–Hollannin sotaan (1665–1667). Tämä välienselvittely alkoi hyvin Englannin kannalta, koska he valtasivat New Amsterdamin, joka myöhemmin nimettiin uudelleen New Yorkiksi Kaarlen veljen Yorkin herttua Jamesin, tulevan Jaakko II:n mukaan.
ellauri481.html on line 205: Ensimmäiset puritaanit nousivat 21. marraskuuta 1620 Pohjois-Amerikan mantereelle Cape Codissa. Purjealus Mayflower oli kuljettanut heidät uuteen maailmaan. Intiaanien kylät olivat lähes autioita vuonna 1616 puhjenneen isorokkoepidemian jäljiltä. Pyhiinvaeltajat tekivät tutkimusmatkoja pitkin rannikkoa etsien itselleen asuinpaikkaa. He jäivät paikkaan, jonka intiaanit olivat hieman aiemmin nimenneet Uudeksi-Plymouthiksi. Maaliskuussa 1621 he saivat vieraita, kun paikalliset wampanoag-intiaanit tulivat tervehdyskäynnille. Tapaaminen muutti puritaanien tulevaisuuden. Wampanoagit opettivat heidät viljelemään, kalastamaan ja metsästämään. Ensimmäinen elonkorjuujuhla vietettiin syksyllä, ja wampanoagit kutsuttiin juhlaan, minkä lopuxi ne kaikki tapettiin Kristuxen nimessä. Kukkulan laelle nouseva kaupunki piti olla Uusi Jerusalem, mutta tulikin New York. Puritaanien keskuudesta on lähtöisin myös amerikkalaisen saarnaajan perustyyppi, joka sanomansa perille saamiseksi osasi käyttää helppoheikkien kielikuvia. Donald Trump on ottanut niistä mallia.
ellauri481.html on line 265: Vaikka romaanissa on useita hahmoja, sen pääpaino on geopolitiikassa sekä Maon Kiinassa että nyky-sivilisaatiossa. Raakuudestaan huolimatta Liu on pohjimmiltaan myös radikaali ja konna, läntistä ihmiskuntaa kohtaan tuntemansa nihilistisen asenteen vuoksi. The New Yorkerissa Liu kuvattiin pettyneesti odotettua vähemmän kriittiseksi autoritaarista Kiinan hallitusta kohtaan. Kun lehti painosti Liuta tämän poliittisista näkemyksistä, Liu suhtautui myötämielisesti moniin Kiinan kiistanalaisiin autoritaarisiin politiikkoihin, mikä osoitti utilitaristista pahaa uskoa yleiseen hyvään. Kolmen kehon ongelma kritisoi samalla tavalla liian paljon individualistista ideologiaa ja huomauttaa usein, että ainoa tapa, jolla ihmiskunta voi voittaa trisolaarisen uhan, on jättää lyhyen aikavälin tavoitteensa syrjään. Mitä vittua!? Onko tämä yritys horjuttaa kvartaalitaloutta?
ellauri488.html on line 330: Amerikan immigranttiystävällisyyttä kritisoinut Thomas Bailey Aldrich was married in 1865 to Lilian Woodman of New York, and had two sons. Mark Twain apparently detested Aldrich's wife, writing in 1893: "Lord, I loathe that woman so! She is an idiot—an absolute idiot—and does not know it ... and her husband, the sincerest man that walks ... tied for life to this vacant hellion, this clothes-rack, this twaddling, blpethering, driveling blatherskite!"
ellauri488.html on line 634: Vulture-lehti (joka on osa New York Magazinea) valitsi nimensä siksi, että korppikotka (vulture) kuvastaa heidän tapaansa "haaskata" popkulttuuria. Nimi viittaa kahteen asiaan: Nopeus: He iskevät uutisiin heti, kun jotain tapahtuu (vähän kuin korppikotka haaskalle).
ellauri488.html on line 637: New York Times?
ellauri488.html on line 639: New York Timesin perustajat eivät olleet juutalaisia. Lehti muuttui juutalaisomisteiseksi vasta myöhemmin 1800-luvun lopulla. Juutalainen sanomalehtikustantaja Adolph Ochs osti konkurssikypsän lehden vuonna 1896. Hän nosti sen uuteen kukoistukseen ja loi kuuluisan slogaanin "All the News That's Fit to Print". Ochsin tytär avioitui Arthur Hays Sulzbergerin kanssa, ja heidän jälkeläisensä (Sulzbergerin perhe) omistavat ja johtavat lehteä edelleen. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Adolph Ochs pelkäsi aluksi, että lehteä pidettäisiin "juutalaisena lehtenä", minkä vuoksi hän painotti erityisen tiukkaa puolueettomuutta ja vältti korostamasta juutalaisia aiheita uutisoinnissa. Sama kikka toimii juutalaisten tekoälyssä.
ellauri488.html on line 647: New York Times ei varsinaisesti keksinyt ajatusta vaihtaa sisältöä henkilötietoihin, mutta se oli yksi ensimmäisistä suurista mediataloista, joka teki tästä rekisteröitymismallista alan standardin. Lehden digitaalinen strategian kehitys on edennyt vaiheittain:
ellauri488.html on line 726: On March 2 1943- - just two months after the ships left New York - - the battered convoy arrived at its North Russia destination. Cargo was unloaded and the crews settled. down to await formation of a new convoy for the return trip.
ellauri488.html on line 732: In September, a return convoy was made up. The American ships sailed back into New York harbor approximately one year from the day they sailed out, taking along venereal diseases and leaving unborn US-USSR fetuses behind.
ellauri488.html on line 773: Nyt on plagiointivuorossa Haleyn Juuret ja Kunta Kinte. The novel was adapted as a television miniseries, Roots (1977). The novel spent forty-six weeks on The New York Times Best Seller list, including twenty-two weeks at number one. Sitä kelpaa kyllä apinoida.
ellauri488.html on line 798: Stranger in a Strange Land by sex addict Robert Heinlein, the first scifi to make NYT best seller list in 1961, was received by The New York Times critic Orville Prescott caustically, describing it as a "disastrous mishmash of science fiction, laborious humor, dreary social satire, and cheap eroticism". He characterized Stranger in a Strange Land as "puerile and ludicrous", saying "when a non-stop orgy is combined with a lot of preposterous chatter, it becomes unendurable, an affront to the patience and intelligence of readers". Yhdysvaltain kongressin kirjasto on valinnut teoksen yhdeksi listalle kirjoista, jotka "muokkasivat Amerikkaa". Muun muassa Kurt Vonnegut piti sitä hyödyllisenä. Heinleinin marsilainen sana ”grok” (sanamukaisesti ”juoda” mutta laajemmin ”ymmärtää syvällisesti ja intuitiivisesti”) on päätynyt Elon Muskin tekoälysanakirjan nimexi. Heinous < hattjan 'hateful', Der freund Hein (Gevatter Tod). Tästä kaverista on kokonaisia albumeja neljäsataa vihkosta aiemmin (88 ja 89).
ellauri490.html on line 62: Brad had once been a dumbledore in New York, but rose from the muddy San Francisco waterfront like Golem to become a respected shipping firm president of vice, prized for his experience on both sides of the law. As a result, he becomes the target of a Communist cell led by Chris Manning, who orders an alleged FBI informer drowned in front of him to demonstrate the stakes. After threatening to reveal Brad's real name - Lyndon B. Johnson - and his potential responsibility for a murder of a U.S. Communist party member Stretch Armstrong during a bout of Depression, Manning orders him to sabotage labor negotiations in the Bay Area shipping industry by resisting union demands in a labor dispute. He claims it is impossible to leave the Communist Party except feet first. Norman, bitter over being rejected years ago by Brad, is ordered to become closer to his young and impressionable brother-in-law, Don Trump, and to indoctrinate him with the Communist world view. Norman falls in love with Trump, despite Manning warning he is not SO emotional.
ellauri490.html on line 654: Norman Lewis Corwin (s. 3. toukokuuta 1910 – 18. lokakuuta 2011 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen käsikirjoittaja. Corwin syntyi juutalaiseen sukuun Bostonissa Massachusettsissa. Hänen suvussaan on esiintynyt poikkeuksellista pitkäikäisyyttä. Corwin muutti vuonna 1936 New Yorkiin ja nousi pian julkisuuteen radiossa. Hänen tunnetuimpia radiokuunnelmiaan on On a Note of Triumph (ensiesitys 8. toukokuuta 1945). Vuonna 2005 valmistui Corwinin elämään perustuva Oscar-palkittu elokuva A Note of Triumph. Kirjailija Philip Roth otti nuorena vahvoja vaikutteita Corwinin kuunnelmista, kuten myös hänen luomansa maxapalaan runkannut Alex Portnoy.
ellauri494.html on line 414: Tri LePera on kirjoittanut New York Timesin bestseller-listoille nousseet kirjat ”How To Do The Work” ja ”How to Meet Your Self”. Hän on kirjoittanut myös teoksen ”How to Be The Love You Seek”. Hänen kirjansa tarjoavat käytännön vinkkejä mielen, kehon ja sielun yhteyden palauttamiseen jos ne ovat päässeet irralleen.
ellauri494.html on line 481: Vuonna 1974, 90-vuotiaana, Tolstaja sai syntymäpäiväonnittelut Yhdysvaltain presidentiltä Richard Nixonilta, Alexander Solzhenitsyniltä ja muilta. The New York Times haastatteli häntä. Hiän sanoi "pelkään tämän maan puolesta nuorten uskonnottomuuden, huumeiden, moraalittomuuden ja nuorten häpeämättömyyden vuoksi.”
ellauri494s.html on line 994: ikäinen. Tri LePera on kirjoittanut New York
ellauri494s.html on line 1366: Solzhenitsyniltä ja muilta. The New York Times
ellauri494t.html on line 407: Tri LePera on kirjoittanut New York Timesin bestseller-listoille nousseet kirjat ”How To Do The Work” ja ”How to Meet Your Self”. Hän on kirjoittanut myös teoksen ”How to Be The Love You Seek”. Hänen kirjansa tarjoavat käytännön vinkkejä mielen, kehon ja sielun yhteyden palauttamiseen jos ne ovat päässeet irralleen.
ellauri496.html on line 187: Minua tosin häiritsee se, että Peter Thiel on avoimesti homo, joka elää virallistetussa parisuhteessa miehen ja kahden ottolapsen kanssa, mutta tämä asia ei ole kuitenkaan vaikuttanut mitenkään esim. Vancen suhtautumiseen, joka on itse perinteisiä perhearvoja kunnioittava katolista uskova tunnustava mies. Ihmettelen myös sitä, että v. 2026 Yhdysvaltain edustajainhuoneen valvontakomitean julkaisemat sähköpostit, jotka liittyivät tuomitun lapsiseksuaalirikollisen Jeffrey Epsteinin toimintaan, paljastivat, että Thielin perustama sijoitusyhtiö oli vastaanottanut Epsteiniltä 40 miljoonaa dollaria ja että he olivat viestiyhteydessä vähintään viisi minuuttia ennen Epsteinin kuolemaa. Muuten, on myös niitä, jotka uskovat, että koko Epsteinin kuolema on huijausta ja että itse asiassa juutalaisperheeseen New Yorkissa syntynyt Epstein elää edelleenkin valeasuisena ja väärällä nimellä Israelissa. En tiedä, mikä näistä kolmesta versiosta on totuus. Jeesus jokatapauxessa on tie, totuus js elämä. On selvää, että me emme voi tietää täysin koko totuutta, koska vielä kolme miljoonaa sivua on julkaisematta Epsyeinin faileista, eikä niitä kaikkia jaksa erkkikään lukea.
ellauri501.html on line 619: 2. The Literary and International Acclaim Conversely, major international literary columns and Western book reviewers praised the novel's scope. Mastery over Myth: Outlets like The New York Times celebrated how the book unraveled how human beings turn history into self-serving myths and propaganda. Humanizing the Fanatic: Rather than seeing the book as a political hit piece, some reviewers praised it for giving deep dignity and internal logic to characters on every single side of the conflict—from the brutal soldiers to the blind religious devotees. Nobel Recognition: The novel's brilliant "cartography of structures of power" and its exploration of how individuals resist institutional oppression heavily contributed to Llosa later winning the 2010 Nobel Prize in Literature. Would you like to examine specific reviews from Brazilian critics who felt a Peruvian author shouldn't have reinterpreted their history?
ellauri504.html on line 427: The sharp but diplomatic response on Saturday, August 15, 2026, followed a rally speech by Trump on Friday in New York, where he asserted that the U.S. would "pretty soon" declare the Strait of Hormuz a U.S. territory.
ellauri507.html on line 91: Elizabeth Gilbert (s. 18. heinäkuuta 1969) on yhdysvaltalainen kirjailija, jonka menestynein teos on Omaa tietä etsimässä Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa (Eat Pray Love, 2006, suom. 2007) ja sen jatko-osa Tahdonko? Kuinka päädyin naimisiin (Committed. A Skeptic Makes Peace with Marriage, 2010, suom. 2011). Gilbert on kotoisin Connecticutista ja opiskeli New Yorkin yliopistossa politiikan tutkimusta. Hän työskenteli kokkina ja tarjoilijana ja kirjoitti moniin eri lehtiin. Ensimmäinen kirja, novellikokoelma Pilgrims, ilmestyi vuonna 1997. Pitkällä matkallaan, josta kerrotaan Omaa tietä etsimässä -teoksessa, Gilbert tapasi Jose Nunesin ja meni tämän kanssa naimisiin 2007. Liitto päättyi eroon vuonna 2016. Vuonna 2017 hän juhlisti rakkauttaan Rayya Eliasin kanssa yksityisessä seremoniassa. Elias menehtyi vuoden 2018 alussa. Liz varoittaa käyttämästä toista scratching postina. Hänen luulis tietävän sillä hän on (oli) Hannele Tarjo luokan lörppävittu (vähän saman näkönenkin):
ellauri507.html on line 93: In a 2015 article for The New York Times titled "Confessions of a Seduction Addict", Gilbert wrote that she "careened from one intimate entanglement to the next—dozens of them—without so much as a day off between romances". She acknowledged, "Seduction was never a casual sport for me; it was more like a heist, adrenalizing and urgent. I would plan the heist for months, scouting out the target, looking for unguarded entries. Then I would break into his deepest vault, steal all his emotional currency and spend it on myself." She realized that, "I might indeed win the man eventually. But over time (and it wouldn´t take long), his unquenchable infatuation for me would fade, as his attention returned to everyday matters. This always left me feeling abandoned and invisible; love that could be quenched was not nearly enough love for me".
ellauri507.html on line 202: In an interview with The New York Times, Burstyn was asked about her reaction to the accusations of sexual misconduct against Louis C.K. She responded by saying, "Louis just broke my heart because I love him. When I worked with him, I had such admiration for his talent and his person, his being. I know he´s a good person, but even good people have sexual hang-ups that hurt other people. I just wish he had gone to therapy or whatever so it didn´t have to ruin his life."
ellauri507.html on line 631: The book debuted at number one on the New York Times bestseller list. It eventually lent its name to game development company Red Storm Entertainment, which Clancy co-founded in 1996.
ellauri509.html on line 327: 1. Julius Epstein who _is_ related to Jeffrey Epstein — his paternal grandfather. This Julius was born in September 1882 in Białystok [then Russia, now Poland], emigrated to the US around 1899, and was in the wrecking business in New York.
xxx/ellauri013.html on line 1017: In an August 1901 letter to the editor of The New York Times Saturday Book Review, Conrad wrote: "Egoism, which is the moving force of the world, and altruism, which is its morality, these two contradictory instincts, of which one is so plain and the other so mysterious, cannot serve us unless in the incomprehensible alliance of their irreconcilable antagonism."
xxx/ellauri044.html on line 755: Frederick Emanuel Austerlitzin äiti oli on Johanna Geilus (1878–1975) lähde? ja isä Frederic Austerlitz. Johanna-äiti oli syntynyt Yhdysvalloissa saksalaiseen luterilaiseen perheeseen, joka oli muuttanut Itä-Preussista ja Elsassista Yhdysvaltoihin. Isä Frederic oli syntynyt Linzissä Itävallassa juutalaiseen perheeseen, joka oli kääntynyt roomalaiskatolilaisuuteen. Isä Frederic oli muuttanut lapsena 1893 New Yorkiin Ellis Islandin kautta. Sukunimi Austerlitz muutettiin Astaireksi, kun Fred oli vielä nuori. Fred eli vielä vanhemmaxi kuin Voltaire, 88v. Laulutaito on siis preussilais-juutalaista perua, hyvä ettei jäänyt vanhaan maahan kaasuntumaan. Maria Teresian alamainen ja der alte Fritzin kaima. Austerlitzissä pani Napsu päihin Tessulle ja Alexanterille. Pettyneenä Alex otiti sitten Sumen Ruozilta. Loppukin on historiaa.
xxx/ellauri057.html on line 923: C'est lors d'un séjour à New York en novembre 1945 qu'il engage en qualité de secrétaire bilingue Denise Ouimet, qu'il épousera le 22 juin 1950 à Reno dans le Nevada (ville réputée pour ses procédures de mariage et de divorce rapide), un jour après avoir obtenu le divorce avec Régine Renchon.
xxx/ellauri057.html on line 927: En 1946, il quitte le Canada pour les États-Unis et Hollywood qui lui faisait des appels d'offre pour l'adaptation de ses œuvres à l'écran depuis de nombreuses années. Il s'installe d'abord en Californie, puis en Floride et dans l'Arizona en 1947, à Carmel-by-the-Sea en Californie en 1949, avant de s'établir en juillet 1950 à Lakeville dans le Connecticut, dans une propriété nommée Shadow Rock Farm, dont la grande maison de dix-huit pièces comporte huit chambres à coucher et six salles de bains. Pendant dix années, il parcourt cet immense continent en voiture. Afin d’assouvir sa curiosité et son appétit de vivre, il visite intensément New York, la Floride, l’Arizona, la Californie et toute la côte est, des milliers de miles, de motels, de routes et de paysages grandioses.
xxx/ellauri068.html on line 113: IL-Arvio: Kohuttu uusi Borat-elokuva on härski ja alkuperäistäkin röyhkeämpi: ”Mukaan jekutettujen puolesta alkaa jopa harmittaa”. Suurin kohu elokuvasta kuitenkin syntyi jo hieman ennen sen julkaisua, kun paljastui että New Yorkin entinen pormestari ja presidentti Donald Trumpin nykyinen asianajaja Rudy Giuliaini, 76, joutuu elokuvassa varsin kyseenalaiseen valoon käytöksensä vuoksi. Se makas hotellihuoneen sängyllä housut nilkoissa ja odotti suihinottoa. Kieltämättä kohtaus on varsin kiusallinen, mutta katsoja tehkööt omat johtopäätöksensä Giulianin toiminnasta. Elokuva sai kohtauksen myötä valtavasti huomiota ja jopa :D presidentti Trump päätyi kommentoimaan asiaa. Koska Borat tunnistetaan Yhdysvalloissa lähes kaikkialla, hän ei voi juurikaan kulkea omana itsenään vaan joutuu turvautumaan erilaisiin valeasuihin. Niinpä Cohen joutuu elokuvassa esittämään Boratia, joka puolestaan esittää useita erityyppisiä mieshahmoja. Tämä tuo elokuvaan ikävää sekavuutta ja on ehkä sen suurimpia heikkouksia. :D Kuulostaa Painovoiman sateenkaarelta.
xxx/ellauri068.html on line 119: In New York City, Borat sees an episode of Baywatch on TV and immediately falls in love with Pamela Anderson's character, C. J. Parker. While interviewing and mocking a panel of feminists, he learns of the actress' name and her residence in California. Borat is then informed by telegram that Oksana has been killed by a bear. Delighted, he resolves to travel to California and make Anderson his new wife. They decide not to fly, in case "the Jews repeat their attack of 9/11". Borat takes driving lessons and buys a dilapidated ice-cream truck for the journey.
xxx/ellauri068.html on line 178: Mickey Rooney (alkuperäinen nimi Joseph Yule Jr.; 23. syyskuuta 1920 Brooklyn, New York, Yhdysvallat – 6. huhtikuuta 2014 Studio City, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen näyttelijä. Hänet muistetaan Hollywoodin kulta-aikojen näyttelijänä 1930–1940-luvuilta, jonka elokuvaura kesti 86 vuotta.
xxx/ellauri075.html on line 312: Eartha Mae Keith was born on a cotton plantation near the small town of North, South Carolina, or St. Matthews on January 17, 1927. Her mother Annie Mae Keith was of Cherokee and African descent. Though she had little knowledge of her father, it was reported that he was a son of the owner of the farm where she had been born, and that Kitt was conceived by rape. In a 2013 biography, British journalist John Williams claimed that Kitt's father was a white man, a local doctor named Daniel Sturkie. Kitt's daughter, Kitt McDonald, has questioned the accuracy of the claim. Eartha's mother, Annie Mae Keith (later Annie Mae Riley), soon went to live with a black man who refused to accept Eartha because of her relatively pale complexion; she was raised by a relative named Aunt Rosa, in whose household she was abused. After the death of Annie Mae, Eartha was sent to live with another relative named Mamie Kitt (who may, in fact, have been her biological mother) in Harlem, New York City, where she attended the Metropolitan Vocational High School (later renamed the High School of Performing Arts). Diana Ross said that as a member of The Supremes she largely based her look and sound after Kitt's.
xxx/ellauri075.html on line 317: Her remarks caused Mrs. Johnson to burst into tears. It is widely believed that Kitt's career in the United States was ended following her comments about the Vietnam War, after which she was branded "a sadistic nymphomaniac" by the CIA. A defamatory CIA dossier about Kitt was discovered by Seymour Hersh in 1975. Hersh published an article about the dossier in The New York Times.[20] The dossier contained comments about Kitt's sex life and family history, along with negative opinions of her that were held by former colleagues. Kitt's response to the dossier was to say "I don't understand what this is about. I think it's disgusting."[20] Following the incident, Kitt devoted her energies to performances in Europe and Asia.
xxx/ellauri075.html on line 319: Kitt was also a member of the Women's International League for Peace and Freedom; her criticism of the Vietnam War and its connection to poverty and racial unrest in 1968 can be seen as part of a larger commitment to peace activism. Like many politically active public figures of her time, Kitt was under surveillance by the CIA, beginning in 1956. After The New York Times discovered the CIA file on Kitt in 1975, she granted the paper permission to print portions of the report, stating: "I have nothing to be afraid of and I have nothing to hide." Kitt later became a vocal advocate for LGBT rights and publicly supported same-sex marriage, which she considered a civil right. She had been quoted as saying: "I support it [gay marriage] because we're asking for the same thing. If I have a partner and something happens to me, I want that partner to enjoy the benefits of what we have reaped together. It's a civil-rights thing, isn't it?"
xxx/ellauri075.html on line 466: Maggie, katujen tyttö (1964), kääntäjä Anneli Tarkka. (Alkuperäisteos 'Maggie: A Girl of the Streets', 1893) Tarina on aika suoraviivainen ja valittu tyylilaji tulee selväksi jo ensi sivuilla, eli tässä kirjoitetaan lähiöoksennusta paitsi että lähiö on 1890-luvun Bowery, New Yorkin varsin huonomaineinen alue. Maggien vanhemmat ovat irlantilaisia siirtolaisia jotka ryyppäävät ja tappelevat keskenään, veli Jimmie taas tappelee muualla, elämä on lohdutonta ja kurjaa kunnes Maggie alkaa tulla paremmin juttuun Jimmien kaverin Peten kanssa ja alkaa elätellä kaikenlaisia romanttisia haaveita... No, ne haaveet jäävät haaveixi.
xxx/ellauri076.html on line 45: Eichmann tunnusti sotarikoxensa samalla viikolla kuin Claudia istui Panhardin pepulla Epocan kannessa. Hannah Arendt raportoi oikeudenkäynnistä New Yorker-lehdessä. Saku Palje teki pilkkaa sen entisestä naziheilasta. Ne oli aikoja. Hannakin on aika näpsäkkä typy. Kuin myös Schnizelin ja Unorthodoxin Shira Haas. Claudiassa on joissakin kuvissa vähän Hiekkalan Pirkon näköä. Siitä huolimatta, tai ehkä sixi, se on hyvin kaunis, vaikkei suorastaan juuri mun tyyppinen. Mä diggaan enempi blondeja, Brigitte Bardotin tyylisiä hunajapupuja.
xxx/ellauri076.html on line 61: After two-and-a-half years of inactivity, Neil suddenly announced in September 2018 that Mötley Crüe had reunited and was working on new material. On March 22, 2019, the band released four new songs on the soundtrack for its Netflix biopic The Dirt, based on the band's New York Times best-selling autobiography. In 2023 they appeared at Hyvinkää Rockfest.
xxx/ellauri081.html on line 34: Lindsay Lohan has a long-lasting fascination with Marilyn Monroe going back to when she saw Niagara during The Parent Trap shoot. In the 2008 Spring Fashion edition of New York magazine, Lohan re-created Monroe's final photo shoot, known as The Last Sitting, including nudity, saying that the photo shoot was "an honor." The New York Times critic Ginia Bellafante found it disturbing, saying "the pictures ask viewers to engage in a kind of mock necrophilia. ... the photographs bear none of Monroe's fragility."
xxx/ellauri081.html on line 84: Lindsay Dee Lohan (/ˈloʊhæn/; born July 2, 1986) is an American actress, singer, songwriter, entrepreneur, and television personality. Born and raised in New York, Lohan was signed to Ford Models as a child. Having appeared as a regular on the television soap opera Another World at age 10, her breakthrough came in the Walt Disney Pictures film The Parent Trap (1998). The film's success led to appearances in the television films Life-Size (2000) and Get a Clue (2002), and the big-screen productions Freaky Friday (2003) and Confessions of a Teenage Drama Queen (2004).
xxx/ellauri084.html on line 45: George Lockhart Rives (US Assistant Secretary of State and planner of the New York subway),
xxx/ellauri084.html on line 766: Suru ja sääli on Marcel Ophülsin ohjaama pitkä dokumenttielokuva vuodelta 1969. Elokuva käsittelee toisen maailmansodan aikaista Ranskaa ja sen vastarintaliikkeen historiaa. Siinä on leikattu yhteen 1960-luvulla tehtyjä haastatteluja ja uutisfilmejä 1940-luvulta. The New York Timesin kriitikot valitsivat Surun ja säälin vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.
xxx/ellauri084.html on line 801: Wharton drew upon her insider's knowledge of the upper class New York "aristocracy" to realistically portray the lives and morals of the Gilded Age. In 1921, she became the first woman to win the Pulitzer Prize in Literature, for her novel The Age of Innocence. She was inducted into the National Women's Hall of Fame in 1996. Among her other well known works are the The House of Mirth and the novella Ethan Frome.
xxx/ellauri084.html on line 820: Millay was a prominent social figure of New York City's Greenwich Village just as it was becoming known as a bohemian writer’s colony, and she was noted for her uninhibited lifestyle, forming many passing relationships with both sexes. A road accident in middle-age left her part-invalided and morphine-dependent for years, yet near the end of her life she wrote some of her greatest poetry.
xxx/ellauri085.html on line 120: Sidney Peterson (November 15, 1905, Oakland, California – April 24, 2000, New York City) was an American author, artist, and avant-garde filmmaker. He attended UC Berkeley, worked as a newspaper reporter in Monterey, and spent time as a practicing painter and sculptor in France in the 1920s and 1930s. After World War II, Peterson founded Workshop 20 at the California School of Fine Arts (renamed the San Francisco Art Institute), initiating filmmaking courses at the school.
xxx/ellauri085.html on line 124: He died in New York City at the age of 94. Peterson's films are distributed by Canyon Cinema in San Francisco and The Film Makers Cooperative in New York City.
xxx/ellauri085.html on line 407:
“No such theory has been found in even the most voluminous and learned histories of economic theories, including J.A. Schumpeter’s monumental 1,260-page History of Economic Analysis. Yet this non-existent theory* has become the object of denunciations from the pages of the New York Times and the Washington Post to the political arena. It has been attacked by Professor Paul Krugman of Princeton and Professor Peter Corning of Stanford, among others, and similar attacks have been repeated as far away as India. It is a classic example of arguing against a caricature instead of confronting the argument actually made.”
xxx/ellauri085.html on line 534: For example, Trump, while enjoying the life of a jet-setting businessman, claimed $1.17 billion in losses from 1985 to 1994, which allowed him to skip income taxes for eight of those 10 years, according to IRS tax transcripts obtained by the New York Times.
xxx/ellauri086.html on line 487: New Yorkin Kirjarevyy paljasti viime sunnuntaina v 2016 että Claudio Gatti, 7 päivää-lehden sydäntään tutkisteleva toimittaja, raportoi, että Ms. Raja sai hurjasti pätäkkää Ms. Ferrantelta kun Ferranten kirjat alkoi mennä kuumille kiville kuin Olavi "Manne" Salmisen nailonpaidat Simonkadun puodissa takavuosina. Maalaisäijät osti niitä kaupunkireissuilla, kun se oli lähin kauppa linja-autoasemalta tullessa. Kauppa käy kuin siimaa, sanoi Manne ja lyllersi kaupan takahuoneesta jossa se oli Ansun kanssa mussuttamassa HK:n sinistä. (Röyh) syömässä.
xxx/ellauri086.html on line 491: Kustantaja sanoi: e-e-e-e-en ko-ko-kommentoi. Jos joku haluaa olla rauhassa, mixette vaan anna sen olla rauhassa. "Ai mixi ei?" kysyy tutkaileva toimittaja Gatti. No sixi että mä saan suht vitusti pätäkkää kun mä läväytän tän New Yorkin kirjarevyylle ja mun 7 päivää-lehdelle. Ehkei se ole Berlusconi eikä mafiaa, mutta mäpä oon! Mun velvollisuus on kertoa tää kaikille, koska jotkut voivat saada siitä tuohtua! Ja missä on tuohtua on tuohta mulle ja mun laisille nävertäjille.
xxx/ellauri086.html on line 522: Nuke New York and its Times Review
xxx/ellauri086.html on line 730: Vuonna 1845 Poe saavutti vihdoin mainetta, joskaan ei rahaa, kun hänen runonsa "Korppi" ("The Raven") julkaistiin ja hänen muotokuvansa ja elämäkertansa ilmestyivät Graham'sissa. Hän sai lehdissä neron maineen, pääsi New Yorkin seurapiireihin ja tutustui merkittäviin kirjailijoihin kuten Walt Whitmaniin. Hänen terävä kynänsä ja alkoholinkäyttönsä toivat hänelle kuitenkin kielteistä julkisuutta, eikä menestys jäänyt pysyväksi. Runoutta hän "Korpin" jälkeen kirjoitti enää melko vähän.
xxx/ellauri087.html on line 332: Milton was born in Brooklyn, New York on July 31, 1912. His parents, Sára Ethel (née Landau) and Jenő Saul Friedman, were Jewish immigrants from Beregszász in Carpathian Ruthenia, Kingdom of Hungary (now Berehove in Ukraine). They both worked as dry goods merchants. Shortly after his birth, the family relocated to Rahway, New Jersey. In his early teens, Friedman was injured in a car accident, which scarred his upper lip.
xxx/ellauri091.html on line 330: Luettuani pari New Yorkerin ilmaisjuttua se alkoi vaikuttaa herlinluokan suomen kuvalehtimaiselta porvaristoplärältä. Nähtävästi onkin mutta sehän on jenkkioloissa äkkiväärää vasemmistoa. NewYorker on upporikkaan jutkupoppoon omistama ja operoima gefillte fish myymälä. Mutta jenkkisilmäkulmasta se näyttää joltain tiedonantajalta. Kuinkas tää on ymmärettävissä?
xxx/ellauri091.html on line 343: Overall, we rate The New Yorker Left Biased based on story selection and editorial position that favors the left and High for factual reporting due to proper sourcing and a clean fact check record.
xxx/ellauri091.html on line 345: The New Yorker Magazine was founded in 1925, by Harold Ross and his wife, Jane Grant and they were backed by Raoul Fleischmann.
xxx/ellauri091.html on line 346: The New Yorker is divided into sections such as News, Culture, Books, BusinessTech, Humor, Cartoons, Magazine, and more. Currently, David Remnick is the Editor.
xxx/ellauri091.html on line 347: The New Yorker is published by Condé Nasty Inc. and is a subsidiary of Advance Publications. S.I. Newhouse acquired The New Yorker in 1985 for “$200 a share for the magazine’s common stock, an investment of about $142 million.” The Newhouse family owns Advance Publications and currently, the third and fourth generations of the Newhouse family is involved in the management. For details about the Newhouse family click here. The New Yorker, Vogue, Vanity Fair, Gentlemen’s Quarterly (GQ), Architectural Digest (AD), Condé Nast Traveler, and Wired are all published by Conde Nasty.
xxx/ellauri091.html on line 349: In review, The New Yorker uses strong emotionally loaded headlines such as “Don’t Underestimate Elizabeth Warren and Her Populist Message” and “Is Fraud Part of the Trump Organization’s Business Model?” The New Yorker also publishes satirical articles from satirist Andy Borowitz through his Borowitz Report, such as “Trump Offers to Station Pence at Border with Binoculars in Lieu of Wall.” The Borowitz Report always favors the left and mocks the right. Further, The New Yorker provides original in-depth journalistic reporting such as this: Four Women Accuse New York’s Attorney General of Physical Abuse. The result of this investigation led to the Attorney General resigning just hours after the New Yorker published the story. In general, both wording and story selection tends to mostly favor the left.
xxx/ellauri091.html on line 351: When it comes to sourcing, they typically utilize credible sources such as The New York Times, Boston.com, New Republic, Vox, Vanity Fair, New York Daily News, and the Boston Globe.
xxx/ellauri091.html on line 353: Editorially, The New Yorker usually endorses Democrats, such as Barack Obama in 2012 and Hillary Clinton in the 2016 Presidential Election.
xxx/ellauri091.html on line 355: A 2014 Pew Research Survey found that 77% of the New Yorker’s audience is consistently or mostly liberal, 16% Mixed and 6% consistently or mostly conservative. This indicates that the New Yorker is strongly preferred by a more liberal audience.
xxx/ellauri091.html on line 447: Luin viimeisen NewYorkerin ilmaisjutun aamulla. Digitaalinen pyöröovi läjähti naamaan, that's enough. TINSTAFL. There is no such thing as a free lunch. Pay up or get out.
xxx/ellauri091.html on line 516: of New York City’s Central Park. And like the park, it manages to have a ton of ungodly-rich people living here, with 32 percent of the population made up of millionaires. Essentially inaccessible to anyone who’s not fabulously loaded.
xxx/ellauri091.html on line 816: John Raleigh Mott (May 25, 1865 - January 31, 1955) was born in Livingston Manor, New York, Sullivan County, New York and his family moved to Postville, Iowa in September of the same year. He attended Upper Iowa University, where he studied history and was an award-winning student debater. He transferred to Cornell University, where he received his bachelor's degree in 1888. He was influenced by Arthur Tappan Pierson one of the forces behind the Student Volunteer Movement for Foreign Missions, which was founded in 1886. Mott married Leila Ada White (1866-1952) in 1891 and had two sons and two daughters.
xxx/ellauri091.html on line 826: John Raleigh Mott is an American like Emily Greene Balch, with whom he shares this year’s Nobel Peace Prize. He was born in Sullivan County in the state of New York on May 25, 1865. It was assumed that he would follow in the footsteps of his father, a timber merchant engaged in transporting timber on the tributaries of the Delaware River. But he was an avid reader, and the town’s Methodist minister persuaded his parents to allow him to continue his studies. For a long time the boy did not know what he wanted to be. His father hoped that he would return to the timber trade, while he himself vacillated between the church, law, and politics. But during his years of study he was stirred by the Gospel of Christ to mankind, and when the Y.M.C.A. asked him to become a traveling secretary among the students of American and Canadian universities he interpreted the offer as a call from the Lord. He answered the call. It did not take him back to the Delaware River. It sent him out into the wide world and it has brought him here today.
xxx/ellauri091.html on line 828: Mott and a colleague were offered free passage on the Titanic in 1912 by a White Star Line official who was interested in their work, but they declined and took the more humble liner the SS Lapland. According to a biography by C. Howard Hopkins, upon hearing of the news in New York City, the two men looked at each other and remarked that, "The Good Lord must have more work for us to do."
xxx/ellauri103.html on line 151: Drivel was born Margaret Ann Shriver on May 18, 1957, in Gastonia, North Carolina, to a deeply religious family. Her father, Donald, is a Presbyterian minister, who became an academic and president of the Union Theological Seminary in New York; her mother, Peggy, was a homemaker who shook her moneymaker. She also has an older brother, Gregory, and a younger brother, Tim. At age 15, she changed her name from Margaret Ann to Lionel because she did not like the name she had been given, and as a tomboy (well, wannabe transsexual) felt a conventionally male name more appropriate.
xxx/ellauri103.html on line 162: Drivel has written drivel for The Wall Street Journal, the Financial Times, The New York Times, The Economist and many other suspect economically liberal publications. In July 2005, Shriver began writing a column for The Guardian, in which she shared her low opinion on maternal wards within Western society, the pettiness of British tax authorities, and the importance of libraries (she plans to hide whatever assets remain at her death in the Belfast Library).
xxx/ellauri103.html on line 245: In The Mandibles, I have one secondary character, Luella, who’s black. She’s married to a more central character, Douglas, the Mandible family’s 97-year-old patriarch. I reasoned that Douglas, a liberal New Yorker, would credibly have left his wife for a beautiful, stately African American because arm candy of color would reflect well on him in his circle, and keep his progressive kids’ objections to a minimum. But in the end the joke is on Douglas, because Luella suffers from early onset dementia, while his ex-wife, staunchly of sound mind, ends up running a charity for dementia research. As the novel reaches its climax and the family is reduced to the street, they’re obliged to put the addled, disoriented Luella on a leash, to keep her from wandering off. LOL! What a laugh, ain't it? Get it, the guy thought he was getting arm candy, but instead he got a goat!
xxx/ellauri103.html on line 248: Behold, the reviewer in the Washington Post, who groundlessly accused this book of being “racist” because it doesn’t toe a strict Democratic Party line in its political outlook, described the scene thus: “The Mandibles are white. Luella, the single African American in the family, arrives in Brooklyn incontinent and demented. She needs to be physically restrained. As their fortunes become ever more dire and the family assembles for a perilous trek through the streets of lawless New York, she’s held at the end of a leash. If The Mandibles is ever made into a film, my suggestion is that this image not be employed for the movie poster.” Your author, by implication, yearns to bring back slavery. Failing that, she does the best to poke fictive fun at a fictive member of the underprivileged race. Nobody laugh?
xxx/ellauri103.html on line 533: Frank and Kathie Lee Gifford raised the money to build and continued to financially support two shelters in New York City for babies born with HIV, or a congenital crack cocaine addiction. These shelters were named in honor of her children, Cody (HIV) and Cassidy (crack cocaine).
xxx/ellauri104.html on line 933: Tietysti oon kuullu sellaisiakin perusteluja, että koska Raamatussa mainitaan paikkoja, jotka on oikeasti olemassa, niin se tekee Raamatusta totta. Onko Hämähäkkimies totta, koska New York on oikeasti olemassa, mihin kaupunkiin sarjakuva perustuu?
xxx/ellauri104.html on line 935: Loren ja Janice on varmaan New Yorkista, mutta keltä frankfurtilainen Gerhard Wessler kuuli mecklenburgilaisen harppisakutarinan? Kylmäketju katkeaa.
xxx/ellauri113.html on line 168: 1969 "Buzz" Aldrin ja "Veny Käsivahva" Armstrong laskeutuivat kuuhun potkiskelemaan kuupölyä. Pieni askel miehelle, vielä pienempi mieslajille. JOS laskeutuivat, ehkä se oli pelkkää huijausta, Pirkko Zilles on siitä vakuuttunut. Holokaustifilmitkin oli lavastettuja. Tapsa missas ohjelman, koska oli Liverpoolissa kuuuntelemassa René Thomin katastrofiteorian luentoa. L I V, E R P, double-O L, Liverpool FC. Not the plan! Noihin aikoihin ei ollut nettitelevisiota. Mä näin sen Münchenin juna-aseman telkkareista Kreetan-matkalla. Se muutti ihmislajin tulevaisuuden. Mitä vittua. Huonoon suuntaan se oli mennyt jo aikapäiviä. Kun kuulennot eivät jatkuneet, Tapsan tapaiset lupaavat nuoret brittitutkijat pettyivät ja alkoivat trainspotata sekä särkeä hylättyjä taloja Yorkshiren slummeissa. Falklandin sota vähän piristi, ja aavikkomyrsky, mutta nyt on taas pelkästään TYYYYLLLSÄÄÄÄ. Yxi poskilihas ei oikeen korvaa salikäyntejä. Brexit ei ehtinyt paljon haitata Tapsaa ennenkun se teki oman exitin. "Uusi miehitettyjen avaruuslentojen ohjelma palauttaisi suuren yleisön innostuxen avaruutta ja ylipäänsä tiedettä kohtaan." Onhan paljon hauskempaa kazella kuin jätkän käy, ja ihmetellä huuli pyöreenä kun irtopäät ja suolenpätkät lentelevät epäonnistuneessa lähtökiireessä. Astronautteja vois taas haastatella tai niiden surevia perheitä ja niistä tehdä purkkakuvia, niinkuin hienolla 60-luvulla. Voi helvetti.
xxx/ellauri113.html on line 476: David Berlinski was born in the United States in 1942 to German-born Jewish refugees who had immigrated to New York City after escaping from France while the Vichy government was collaborating with the Germans. His father was Herman Berlinski, a composer, organist, pianist, musicologist and choir conductor, and his mother was Sina Berlinski (née Goldfein), a pianist, piano teacher and voice coach. Both were born and raised in Leipzig where they studied at the Conservatory, before fleeing to Paris where they were married and undertook further studies. German was David Berlinski´s first spoken language. He earned his PhD in philosophy from Princeton University.
xxx/ellauri113.html on line 478: After his PhD, Berlinski was a research assistant in the Department of Biology at Columbia University for less than one year. He has taught philosophy, mathematics and English at Stanford University, Rutgers, the City University of New York and the Université de Paris [citation needed]. He was a research fellow at the International Institute for Applied Systems Analysis (IIASA) in Austria and the Institut des Hautes Études Scientifiques (IHES) in France [citation needed. Maybe it is all a bunch of lies.]
xxx/ellauri114.html on line 564: Kituva hyttynen pyörii Iitin pöydällä. Läimäytän sen kuoliaaxi avokämmenellä kuin Pekka Reinikainen soppakärpäsen. Siihen osui, kuten osui New Yorkissa John Lennoniin. Ei se arvannut että tällästä. Silläkin oli uskoa ja toivoa. Nyt on toivo mennyttä, nim. elämä. Niinkauan kun on elämää on toivoa. Toivottavasti sillä oli taivastoivoa.
xxx/ellauri116.html on line 485: Michael Canfieldin kohtalo oli kuolla prinssin tavoin. Michael hyppäsi vuonna 1969 lentokoneesta matkustaessaan New Yorkista Lontooseen. Lentokoneen noustua 43-vuotias Michael sai sydänkohtauksen, jonka oli aiheuttanut ilmeisesti alkoholin ja lääkkeiden yhteiskäyttö. Hän kuoli tietämättä lopullista totuutta. Niinhän me kaikki. No kyllä se sitten selviää.
xxx/ellauri122.html on line 159: Norjalaiskirjailija Karl Ove Knausgård tuomitsi The New Yorkerissa julkaistussa esseessään koiran huonoimmaksi mahdolliseksi kumppaniksi kirjailijalle. Knausgårdin perheessä oli koira kahden vuoden ajan, ja kirjailija piti sitä työnteon kannalta liian vaativana, äänekkäänä ja sosiaalisena. Knausgårdin maailmanmaineeseen nostanut Taisteluni oli alkujaan nimeltään ”Koira”. Knausgård kuseekin siinä koko perheen jaloille.
xxx/ellauri122.html on line 1080: enne. Siitä huolimatta se ei ollut jutku, vaan päinvastoin kova antisemiitti. "During the last ten years the large percentage of the more talented American writers are urban Jewish intellectuals." Etelän miestä kismitti että New Yorkin jutkut kyynärpäilivät.
xxx/ellauri122.html on line 1082:York-jpg.jpg" />
xxx/ellauri122.html on line 1094: Vuonna 1933 Capote muutti New Yorkiin äitinsä ja tämän
xxx/ellauri122.html on line 1097: lopetti koulun ja siirtyi The New Yorkerin reportteriksi.
xxx/ellauri123.html on line 85: Efter börskraschen i New York 1929 började koncernen få problem. Kreugers död i Paris den 12 mars 1932 utlöste den så kallade Kreugerkraschen, som ledde till att holdingbolaget Kreuger & Toll AB och dotterbolaget International Match Corporation i USA försattes i konkurs. Sammanbrottet är en av historiens mest omfattande konkurser och fick långtgående politiska, personliga och ekonomiska konsekvenser i Sverige, USA och många andra länder runt om i världen.
xxx/ellauri123.html on line 1116: Pierce lived with her husband Tim Liebe (Spouse-Creature) in New York City, with their four cats and multiple other pets, until they moved to Syracuse, New York.
xxx/ellauri125.html on line 189: West tapasi Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin New Yorkissa
xxx/ellauri125.html on line 210: Kimberlyn isä Robert Kardashian tuli aikoinaan tunnetuksi Homer Simpsonin asianajajana. Vanhemmat kuitenkin erosivat 1991, ja äiti Kris meni uusiin naimisiin olympiavoittaja Bruce Jennerin (nykyisin Caitlyn Jenner) kanssa. Pari kuitenkin erosi vuonna 2015. Kimbly on muovinen lasten peli jossa heitetään noppaa painamalla nappia.Caitlyn Marie Jenner, aikaisemmin William Bruce Jenner, (s. 28. lokakuuta 1949 Mount Kisco, New York) on yhdysvaltalainen kymmenottelun olympiavoittaja. Hän voitti kultaa Montrealin olympiakisoissa 1976 maailmanennätystuloksella 8618 pistettä, nykytaulukolla 8634 pistettä. Keväällä 2015 hän kertoi julkisuudessa olevansa transnainen.Kesäkuussa 2015 Jenner poseerasi Vanity Fair -lehden kannessa naisena ja kertoi ottaneensa nimekseen Caitlyn. Jennerin uusi Twitter-tili keräsi miljoona seuraajaa hieman yli neljässä tunnissa, mikä rikkoi Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman vain pari viikkoa aikaisemmin tekemän ennätyksen.
xxx/ellauri125.html on line 411: Vanessa Lynn Williams (s. 18. maaliskuuta 1963 Bronx, New York) on yhdysvaltalainen laulaja ja näyttelijä. Williams teki historiaa, kun hänet kruunattiin ensimmäisenä afroamerikkalaisena naisena vuoden 1984 Miss Americaksi. Hän joutui luopumaan tittelistään alastonkuvaskandaalin seurauksena, mutta aloitti sen jälkeen menestyksekkään uran laulajana sekä (khrm) näyttelijänä.
xxx/ellauri125.html on line 470: life in New York in 1908. He briefly lived in Brooklyn, and then on the Lower East
xxx/ellauri125.html on line 473: College of New York, he moved in with Eda Lou Walton, a poet and New York
xxx/ellauri125.html on line 478: likely that he landed at Ellis Island and began his life in New York in 1908. He
xxx/ellauri125.html on line 481: lived there until 1927, when, as a senior at City College of New York, he moved in
xxx/ellauri125.html on line 482: with Eda Lou Walton, a poet and New York University instructor who lived on Morton
xxx/ellauri125.html on line 485: With Walton's support, he began Call It Sleep in about 1930, completed the novel in the spring of 1934, and it was published in December 1934, to mostly good reviews. Yet the New York Herald Tribune's book critic Lewis Gannett foresaw that the book would not prove popular with its bleak depiction of New York's Lower East Side, but wrote readers would "remember it and talk about it and watch excitedly" for Roth's next book. Call It Sleep sold slowly and poorly, and after it was out-of-print, critics writing in magazines such as Commentary and Partisan Review kept praising it, and asking for it to be reprinted. After being republished in hardback in 1960 and paperback in 1964, with more than 1,000,000 copies sold, and many weeks on the New York Times bestseller list, the novel was hailed as an overlooked Depression-era masterpiece and classic novel of immigration. Today, it is widely regarded as a masterpiece of Jewish American literature. With Walton's support, he began Call It Sleep in about 1930, completed the novel in the spring of 1934, and it was published in December 1934, to mostly good reviews. Yet the New York Herald Tribune's book critic Lewis Gannett foresaw that the book would not prove popular with its bleak depiction of New York's Lower East Side, but wrote readers would "remember it and talk about it and watch excitedly" for Roth's next book. Call It Sleep sold slowly and poorly, and after it was out-of-print, critics writing in magazines such as Commentary and Partisan Review kept praising it, and asking for it to be reprinted.[ After being republished in hardback in 1960 and paperback in 1964, with more than 1,000,000 copies sold, and many weeks on the New York Times bestseller list, the novel was hailed as an overlooked Depression-era masterpiece and classic novel of immigration. Today, it is widely regarded as a masterpiece of Jewish American literature. After Muriel's death in 1990, Roth moved into a ramshackle former funeral parlor and occupied himself with revising the final volumes of his monumental work, Mercy of a Rude Stream. It has been alleged that the incestuous relationships between the protagonist, a sister, and a cousin in Mercy of a Rude Stream are based on Roth's life. Roth's own sister denied that such events occurred. Roth attributed his massive writer's block to personal problems such as depression, and to political conflicts, including his disillusion with Communism. At other times he cited his early break with Judaism and his obsessive sexual preoccupations as probable causes. Roth died in Albuquerque, New Mexico, United States in 1995. The character E. I. Lonoff in Philip Roth's Zuckerman novels (The Ghost Writer and Exit Ghost in this case), is a composite of Roth, Bernard Malamud and fictional elements.
xxx/ellauri125.html on line 768: After filming Sid and Nancy in New York City, she worked at a peep show in Times Square and squatted at the ABC No Rio social center and Pyramid Club in the East Village.The same year, Cox cast her in a leading role in his film Straight to Hell (1987), a Spaghetti Western starring Joe Strummer and Grace Jones filmed in Spain in 1986. The film caught the attention of Andy Warhol, who featured Love in an episode of Andy Warhol's Fifteen Minutes.
xxx/ellauri125.html on line 788: Live Through This was released on Geffen's subsidiary label DGC on April 12, 1994, one week after Cobain's death from a self-inflicted gunshot wound in the Seattle home he shared with Love, who was in rehab in Los Angeles at the time. In the following months, Love was rarely seen in public, holing up at her home with friends and family members. Cobain's remains were cremated and his ashes divided into portions by Love, who kept some in a teddy bear and some in an urn. In June 1994, she traveled to the Namgyal Buddhist Monastery in Ithaca, New York and had his ashes ceremonially blessed by Buddhist monks. Another portion was mixed into clay and made into memorial sculptures.
xxx/ellauri125.html on line 795: After Hole's world tour concluded in 1996, Love made a return to acting, first in small roles in the Jean-Michel Basquiat biopic Basquiat and the drama Feeling Minnesota (1996), and then a starring role as Larry Flynt's wife Althea in Miloš Forman's critically acclaimed 1996 film The People vs. Larry Flynt. Love went through rehabilitation and quit using heroin at the insistence of Forman; she was ordered to take multiple urine tests under the supervision of Columbia Pictures while filming, and passed all of them. Despite Columbia Pictures' initial reluctance to hire Love due to her troubled past, her performance received acclaim, earning a Golden Globe nomination for Best Actress, and a New York Film Critics Circle Award for Best Supporting Actress. Critic Roger Ebert called her work in the film "quite a performance; Love proves she is not a rock star pretending to act, but a true actress."
xxx/ellauri126.html on line 313: Margaret Schönberger Mahler tai Margit Mahler (1897–1985[1]) oli unkarilainen psykiatri ja psykoanalyytikko, joka esitti teorian lapsen varhaiskehityksestä. Länsi-Unkarissa syntynyt Mahler opiskeli Unkarissa ja Saksassa. Hän siirtyi toisen maailmansodan vuoksi ensin Lontooseen ja sitten New Yorkiin.
xxx/ellauri127.html on line 112: When Nabokov died in 1977, The New York Times hailed him as “a giant in the world of literature.” Two of his novels, “Lolita” and “Pale Fire,” landed on the Modern Library’s 1998 list of the best English novels of the 20th century. His legions of fans regard Nabokov’s failure to win a Nobel Prize as one of the great literary travesties of the 20th century.
xxx/ellauri127.html on line 124: I would argue that the first real fissure in the adulatory critical wall hailing the “literary giant” came in 1990, in George Steiner’s erudite assessment of the first volume of Brian Boyd’s Nabokov biography, “Vladimir Nabokov: The Russian Years.” Writing in The New Yorker, Steiner perceived, a lack of generosity of spirit in Boyd’s subject: “Nabokov’s case seems to entail a deep-lying inhumanity, or, more precisely, unhumanity,” Steiner wrote. “There is compassion in Nabokov, but it is far outweighed by lofty or morose disdain.”
xxx/ellauri127.html on line 358: Lukuisesti lukema ja suosittu romaani toi mainetta Stratton-Porterille. Kirjan koko teksti on saatavilla verkossa monissa paikoissa, kuten osoitteessa ClassicReader.com. New York Times kutsui romaania "merkittäväksi". Patricia Raub kertoi romaanin naisista tuon vuosikymmenen aikana, "Stratton-Porter vakiinnutti sankaritarinsa kuvaamalla Elorna Cumstickin vuonna 1909 julkaistussa A tyttö Limberlostissa, ja hänen päähenkilöidensä kuvaus pysyi käytännössä muuttumattomana sen jälkeen. Terve, järkevä ja kaunis Elorna on myös myötätuntoinen, itsevarma ja älykäs: 'Ei ollut minkäänlaista kärsimystä, jota tyttö ei voinut myötätuntoa, ei työtä, jota hän pelkäsi yrittää, eikä yhtään tutkittavaa aihetta, jota hän ei ymmärtänyt.' Kun komea nuori sankari saapuu paikalle, Elorna vangitsee hänet välittömästi, vaikka fyysisesti houkutteleva, mutta itsekäs yhteiskuntatyttö väittää jo hänen. Elornan hyve voittaa hänet sankarin. Yhdistys Elornan kanssa kehottaa yhteiskuntatyttöä uudistumaan: hän lupaa olla tulevaisuudessa enemmän kuin Elorna. " Toinen arvostelija kirjoitti sen "tämän kirjan sankaritar on virkistävä esimerkki nuoresta naisesta, jonka todellinen houkuttelevuus on hänen rohkeudessaan ja älykkyydessään, erityisesti kärsimysten edessä, vaikka hänellä on edelleen terveellinen huolenaihe siitä, kuinka hänet" puusepäksi ". Hän omaksuu myös syvän rakkauden Jumalan luomakuntaan olematta raivostunut ympäristönsuojelija. - - Elornan ainoa kiintymys on naapuriparista, jolla ei ole omia lapsia. Tässä kylmässä ilmapiirissä Elorna kukoistaa ihmisen harvinaiseksi jalokiveksi; Sen sijaan että hän katkeroituu äitinsä tavoin, hän palaa rakkauteen äitinsä huolimattomuudesta ja osoittaa huomattavaa kekseliäisyyttä vastaamaan haaveisiin, joita hänen unelmansa tavoittavat, kun hän yrittää selvittää uudelleen uskollisesti äitinsä käskyille. - - Elorna on huomattavan kärsivällinen ja rakastava tehdessään läpi. vaikeissa koettelemuksissa, mutta sen sijaan, että hän olisi uskomaton, sairaanherkullinen hahmo, hän osoittaa malttia, ahdistusta ja kulkee joskus hienolla rajalla äitinsä tottelevaisuuden ja tiettyjen asioiden piilottamisen oikeuttamisen välillä. Esseen, Joan Aiken mainitsi kuvauksen Elorna n Lunchbox hyvänä esimerkkinä yksityiskohtia kirjallisesti.
xxx/ellauri127.html on line 492: In the summer of 1998, 71-year-old Silk approaches Zuckerman, hoping that the writer will lend his talents to his case against the college. Zuckerman is uninterested, but the two begin a brief friendship and Silk tells him his life story, beginning with his adolescence in Essex County, New Jersey. Zuckerman reveals to the reader that Silk is secretly a light-skinned African-American who has been "passing" as a Jew since a stint in the Navy during World War II. Silk completes graduate school at New York University, marries a Jewish woman (Iris) and has four children, none of whom are aware of their father's real ancestry.
xxx/ellauri128.html on line 401: Helen May Rowland (/ˈroʊlənd/; 1875–1950) was an American journalist and humorist. For many years she wrote a column in the New York World called "Reflections of a Bachelor Girl". Many of her pithy insights from these columns were published in book form, including Reflections of a Bachelor Girl (1909), The Rubáiyát of a Bachelor (1915), and A Guide to Men (1922).
xxx/ellauri128.html on line 408: Theodor Reik (12. toukokuuta 1888 Wien — 31. joulukuuta 1969 New York) oli itävaltalais-saksalainen kirjallisuustieteilijä ja psykoanalyytikko, niin kutsutun maallikkoanalyysin uranuurtaja.
xxx/ellauri128.html on line 416: Yhdysvalloissa maallikkoanalyysiin suhtauduttiin erityisen kielteisesti, ja Reikin analyysitoiminta kohtasi jälleen vaikeuksia ja oikeusjuttuja. Hän perusti New Yorkiin uuden psykoanalyyttisen yhdistyksen National Psychological Association for Psychoanalysis, jossa analyytikkokoulutusta tarjottiin myös ei-lääkäreille. Hän julkaisi Yhdysvalloissa englanniksi kirjoja ja artikkeleita muun muassa rakkauden ja seksuaalisuhteiden psykologiasta, sadomasokismista, kirjallisuuden- ja musiikintutkimuksesta sekä psykoanalyysin metodologiasta. Lääkäripsykoanalyytiköt puolustivat raivoisasti reviiriä. Montakohan peräkkäistä varvia Theodor kykeni?
xxx/ellauri128.html on line 433: Marya Mannes, in full Maria von Heimburg Mannes, (born Nov. 14, 1904, New York, N.Y., U.S.—died Sept. 13, 1990, San Francisco, Calif.), American writer and critic, known for her caustic but insightful observations of American life.. Mannes was the daughter of Clara Damrosch Mannes and David Mannes, both distinguished musicians. She was educated privately and benefited from the cultural ...
xxx/ellauri128.html on line 464: He was born in York and grew up in and near Birmingham in a professional middle-class family. He attended English independent (or public) schools and studied English at Christ Church, Oxford. After a few months in Berlin in 1928–29, he spent five years (1930–35) teaching in British private preparatory schools, then travelled to Iceland and China to write books about his journeys. In 1939 he moved to the United States and became an American citizen in 1946, retaining his British citizenship. Auden oli homopetteri.
xxx/ellauri128.html on line 521: Elbert Green Hubbard (June 19, 1856 – May 7, 1915) was an American writer, publisher, artist, and philosopher. Raised in Hudson, Illinois, he had early success as a traveling salesman for the Larkin Soap Company. Hubbard is known best as the founder of the Roycroft artisan community in East Aurora, New York, an influential exponent of the Arts and Crafts Movement.
xxx/ellauri128.html on line 542: Maurois menetti polakkivaimo Janinen 1925 erityisen kiusallisissa olosuhteissa. Mitkähän ne oli? New Yorker kertoo seikkaperäisesti tämänkin.
xxx/ellauri128.html on line 625: Ben Hecht (28. helmikuuta 1894 New York, New York – 18. huhtikuuta 1964 New York) oli yhdysvaltalainen kirjailija, käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja. Hechtin vanhemmat olivat venäjänjuutalaisia siirtolaisia. Hän työskenteli lehtimiehenä Chicagossa ja vuonna 1921 julkaisi ensimmäisen romaaninsa Erik Dorn. Hollywoodiin hän siirtyi 1920-luvun puolenvälin jälkeen. Hecht teki paljon yhteistyötä kirjailija Charles MacArthurin kanssa. Yhteistyönä syntyi muun muassa näytelmä The Front Page, josta on myöhemmin tehty useita elokuvasovituksia. Hecht myös kirjoitti MacArthurin elämäkerran mutta vasta vuosi tämän kuoleman jälkeen. Hecht kritisoi Britannian toimintaa Palestiinassa ja tuki juutalaista vastarintaliikettä, minkä seurauksena hän nimensä poistettiin Britanniassa elokuvista useiden vuosien ajan.
xxx/ellauri129.html on line 623: Il est le père de Philippe Wiener de Croisset, patron de presse (père de l'homme d'affaires Charles de Croisset) et de Germaine Wiener de Croisset, épouse de l'artiste peintre et critique d'art Roger Lannes de Montebello (1908-1986) et mère de Philippe Lannes de Montebello, qui fut pendant plus de trente ans directeur du Metropolitan Museum of Art de New York. This is how the hot-dog crossed the Atlantic and became a household pet in the U.S.
xxx/ellauri136.html on line 164: Andy is Meat Expert at Pusateri´s Fine Foods 2019–present. Studied Satire at York University (Canada). Graduated 2013. Lives in Toronto, ON.
xxx/ellauri137.html on line 372: (New York: Ives Washburn, 1931)
xxx/ellauri137.html on line 451: (New York: Pantheon Books, 1952)
xxx/ellauri137.html on line 648: Stony Brook, New York, United States
xxx/ellauri137.html on line 670: Shirley, New York, United States 60 connections
xxx/ellauri138.html on line 208: Wylie's book of essays, Generation of Vipers (1942), was a best-seller during the 1940s and inspired the term "Momism" (excessive attachment to or domination by one's mother). Some people have accused Generation of Vipers of being misogynistic. His only child, Karen Pryor, is the author of a classic book for breastfeeding mothers, Nursing Your Baby, and has commented that her father was far from being a misogynist. Wylie's daughter, Karen Pryor, is an author who became the inventor of animal "clicker" training. Wylie's niece Janice Wylie, the daughter of his brother Max Wylie, co-creator of The Flying Nun, was murdered, along with her roommate Emily Hoffert, in New York in August 1963, in what became known as the "Career Girls murders" case.
xxx/ellauri138.html on line 288: This was the second defibrillator he'd had after the first had to be replaced. Philip's original defibrillator had pride of place on the kitchen table. When he first handed it to me, I had no idea what it was and palmed the smooth metal disc in my hand. I almost dropped it when he started laughing and told me its original purpose. Over time, I came to appreciate it too and when I was alone in the kitchen, I often picked it up and held it in my hand. We called each other Toots. I found out Philip died when a friend called me at work. I swivelled around in my office chair and googled Philip Roth. There he was on the front page of The New York Times. Dead.
xxx/ellauri138.html on line 295: Philip is buried at the Bard College Cemetery in upstate New York. He'd once considered "moving in" next to his parents at the Gomel Chesed Cemetery in Newark, New Jersey but there was no immediately close plot and the place had fallen into disrepair and Philip liked things to be very neat. I was thrilled to hear that Philip orchestrated every last detail of his own farewell. I was not invited.
xxx/ellauri138.html on line 299: The next time I'm in New York, I will take the Amtrak train service to Rhinecliff and an uber to the Bard cemetery to arrive late in the afternoon on a Saturday. I'll have with me my birthday radio, which I'll tune into WMNR as Susan makes her introduction and turn it up loud so Philip can sing along to I Did It My Way. It was his way all right, though it didn't amount to much.
xxx/ellauri138.html on line 306: Philip wanted the book published. But no one would touch it for fear of the lawsuit Bloom might bring against them. At one point we discussed the idea of Philip offering to pay any damages arising from any legal case brought by Claire. More than anything, Philip wanted to put the record straight. I wanted for him to be able to put the record straight. I knew how forcefully he'd been struck and blindsided by Leaving a Doll's House. After its publication, Philip told me New York magazine published a photo of him on its front cover with the word 'MISOGYNIST' written across it. Philip went into hiding.
xxx/ellauri148.html on line 84: Though the success and long life of World Hooray Day came as a surprise, McCormack says that he has wanted to write and act since he was seven years old and is not surprised to find himself doing it (= wanting) still decades later. McCormack, who took off for New York City immediately after graduation, said that his time at Harvard, though enjoyable, did not influence his career path.
xxx/ellauri148.html on line 105: Like 25 years ago, when he was unafraid to embark on the life of a struggling actor in New York City, McCormack says he has no fear of the challenges awaiting him in Hollywood.
xxx/ellauri148.html on line 120: Golda Meir reacted to the overture by forming a committee to examine the proposal and vet possible concessions. When the committee unanimously concluded that Israel's interests would be served by full withdrawal to the internationally recognized lines dividing Israel from Egypt and Syria, returning the Gaza Strip and, in a majority view, returning most of the West Bank and East Jerusalem, Meir was angered and shelved the document next to her stash of knotted french letters and Joshua's foreskin collection. The United States was infuriated by the cool Israeli response to Egypt's proposal, and Joseph Sisco informed Yitzhak Rabin that "Israel would be regarded responsible for rejecting the best opportunity to reach peace since the establishment of the state." Israel responded to Jarring's plan also on February 26 by outlining its readiness to make some form of withdrawal, say in some New York bank, while declaring it had no intention of returning to the pre-June 5, 1967 lines.
xxx/ellauri149.html on line 367: Conversely, Howard Thompson of The New York Times wrote, "Broadway and Israel meet head on and disastrously in the movie version of the rock opera 'Jesus Christ Superstar,' produced in the Biblical locale. The mod-pop glitter, the musical frenzy and the neon tubing of this super-hot stage bonanza encasing the Greatest Story are now painfully magnified, laid bare and ultimately patched beneath the blue, majestic Israeli sky, as if by a natural judgment." Arthur D. Murphy of Variety wrote that the film "in a paradoxical way is both very good and very disappointing at the same time. The abstract film concept ... veers from elegantly simple through forced metaphor to outright synthetic in dramatic impact."
xxx/ellauri149.html on line 373: Nevertheless, the film as well as the musical were criticized by some religious groups. As a New York Times article reported, "When the stage production opened in October 1971, it was criticized not only by some Jews as anti-Semitic, but also by some Catholics and Protestants as blasphemous in its portrayal of Jesus as a young man who might even be interested in sex." A few days before the film version's release, the National Jewish Community Relations Advisory Council described it as an "insidious work" that was "worse than the stage play" in dramatizing "the old falsehood of the Jews' collective responsibility for the death of Jesus," and said it would revive "religious sources of anti-Semitism." Jesus argued in response that the film "never was meant to be, or claimed to be an authentic or deep theological work. Just humdrum everyday anti-semitism."
xxx/ellauri149.html on line 506: Lagarde´s anti-Semitism laid the foundations for aspects of National Socialist ideology, in particular that of Alfred Rosenberg. He argued that Germany should create a "national" form of Christianity purged of Semitic elements and insisted that Jews were "pests and parasites" who should be destroyed "as speedily and thoroughly as possible". His library now belongs to the New York University.
xxx/ellauri157.html on line 109: Vähän siedettävämpi perätarjonta on tämä William Ettyn yritys samasta aiheesta. William Etty (1787–1849), the seventh son of a York baker and miller, had originally been an apprentice printer in Hull, but on completing his seven-year apprenticeship at the age of 18 moved to London to become an artist. Strongly influenced by the works of Titian and Rubens, he submitted a number of paintings to the Royal Academy of Arts and the British Institution, all of which were either rejected outright or drew little attention when exhibited. In 1821 he finally achieved recognition when the Royal Academy accepted and exhibited one of his works, The Arrival of Cleopatra in Cilicia (also known as The Triumph of Cleopatra). Cleopatra was extremely well received, and many of Etty's fellow artists greatly admired him. He was elected a full Royal Academician in 1828, beating John Constable to the position. Jordaens and Etty both contrasted Nyssia's pale flesh against dark red drapery and showed her in a similar pose. Jordaens's painting has hung in Sweden since the 17th century, and it is unlikely Etty was aware of it. Se tuskin löytyi googlaamalla.
xxx/ellauri167.html on line 90: Gustav Davidson (Warsaw, Poland, 1895 – New York City, 6 February 1971) was an American poet, writer, and publisher. He was one time secretary of the Poetry Society of America. Gustav Davidson was born on December 25, 1895, in Warsaw, Poland. In the wake of anti-Jewish pogroms in Poland, his family fled to the United States, settling in New York City in 1907. Davidson received bachelor's and master's degrees at Columbia University in 1919 and 1920 respectively. He worked for the Library of Congress between 1938 and 1939 and became executive secretary of the Poetry Society of America from 1949 to 1965 (after which he was elected executive secretary emeritus).
xxx/ellauri167.html on line 564: Abraham Alexander Ribicoff (April 9, 1910 – February 22, 1998) was an American Democratic Party politician from the state of Connecticut. He represented Connecticut in the United States House of Representatives and Senate and was the 80th Governor of Connecticut and Secretary of Health, Education, and Welfare in President John F. Kennedy's cabinet. He was Connecticut's first and to date only Jewish governor. Having suffered in his later years from the effects of Alzheimer´s disease, he died in 1998 at the Hebrew Home for the Aged in Riverdale in The Bronx, New York City, and is interred at Cornwall Cemetery in Cornwall, Connecticut.
xxx/ellauri167.html on line 594: By early October of 1968, CBS received 8,670 letters about Chicago, and 60 Minutes’ Harry Reasoner reported that the mail ran 11-to-1 against the network. A viewer in Ohio wrote, “I’ve never seen such a disgusting display of one-sided reporting in all of the years I’ve watched television.” From South Carolina, a letter writer griped, “Your coverage was … slanted in favor of the hoodlums and beatniks and slurred the police trying to preserve order.” A North Carolina viewer complained that, “When a great network refers to trouble makers as THESE YOUNG PEOPLE and in such a … tender tone, that is bias.” A New Yorker even suggested that the police had engaged in righteous violence: “Our Lord whipped the money lenders out of the temple. Are you going to accuse Him of brutality?”
xxx/ellauri167.html on line 683: Kokeiltuaan LSD:tä loppuvuodesta 1961 Leary ryhtyi myös sen puolestapuhujaksi, ja tutkimustoiminta alkoi yhä enemmän muistuttaa vapaamuotoista viihdekäyttöä. Tämä ja Learyn suosio jatko-opiskelijoiden piirissä herätti kasvavaa närää yliopiston johdossa, ja lopulta psilosybiiniprojekti lopetettiin vuoden 1962 loppuun mennessä. Toukokuussa 1963 Alpert ja Leary erotettiin tehtävistään, Alpert psilosybiinin antamisesta ensimmäisen vuoden opiskelijalle (yliopiston kanssa tehty sopimus nimenomaisesti rajoitti psilosybiinitutkimuksen vain jatko-opiskelijoihin) ja Leary luennointivelvollisuuksiensa laiminlyömisestä. Leary, Alpert ja muut psilosybiiniprojektissa mukana olleet siirtyivät Meksikoon jatkamaan kokeitaan ja perustivat ”kesäleirin” vanhaan hotelliin Zihautanejoon. Heidät häädettiin sieltä ennen pitkää, ja lopulta he vuoden 1963 lopulla asettuivat Hitchcockin suvun 64-huoneiseen kartanoon Millbrookiin, New Yorkiin.
xxx/ellauri168.html on line 72: A New York Times editorial was the first to assert that the collective Western response to Saddam was "nothing less than the new world order which Bush and other leaders struggle to shape".
xxx/ellauri168.html on line 288: born 20 April 1966) is an Australian philosopher and cognitive scientist specializing in the areas of philosophy of mind and philosophy of language. He is a Professor of Philosophy and Neural Science at New York University, as well as co-director of NYU's Center for Mind, Brain and Consciousness (along with Ned Block). In 2006, he was elected a Fellow of the Australian Academy of the Humanities. In 2013, he was elected a Fellow of the American Academy of Arts & Sciences.
xxx/ellauri168.html on line 290: Chalmers is the lead singer of the Zombie Blues band, which performed at the music festival Qualia Fest in 2012 in New York.Chalmers is in a relationship with Claudia Passos Ferreira, a philosopher and psychologist from Rio de Janeiro. Regarding religion, Chalmers has said: "I have no religious views myself and no spiritual views, except watered down humanistic, spiritual views. And consciousness is just a fact of life. It's a natural fact of life.”
xxx/ellauri168.html on line 345: Joulukuussa 1972, 47-vuotiaana, Karkki meni naimisiin Pitkät Kalsarit Nebelin kanssa, New Yorkin menestyneimmän ja kiistanalaisimman radion talk-show-juontajan kanssa. He olivat seurustelleet vain 28 päivää, vaikka he olivat tunteneet kumpikin vuodesta 1941. Melkein heti Nebel huomasi jotain outoa uudessa vaimossaan. Hän puhui toisinaan oudolla, aggressiivisella äänellä ja osoitti voimakkaita mielialan vaihteluita. Hän kärsi myös unettomuudesta, joten kesäkuussa 1973 Nebel tarjoutui yrittämään hypnotisoida hänet parantumaan siitä. Karkki väitti, että häntä ei voitu hypnotisoida, ja vaikka Nebel ei ollut koskaan tehnyt niin ennen, hän oli vakuuttunut, että hänen laaja lukeneisuutensa aiheesta selvittäisi hiänet. Näyttää siltä, että hän teki erittäin ehdottoman aiheen, melkein ainutlaatuisella tavalla, vaikka ehkä tätä auttoi hiänen suuri uskonsa mieheensä. Riippumatta siitä miksi, hiän nukkui ensimmäisen kunnon yöunensa kuukausiin Nebelin hypnoosin seurauksena. Myöhemmillä istunnoilla hän alkoi spontaanisti ikääntyä ja puhui lapsen äänellä. Mutta se oli toinen, ei-lapsuuden, agressio, joka huolestutti Nebeliä, joka sai Karkin ostamaan hänelle hienon nauhurin tallentaakseen nämä häiritsevät keskustelut hypnoosin avulla. Myöhemmin kesäkuussa ilmestyi Karkin lapsuuden kimittävän leikkikaverin Arlettyn ja Ranun persoonallisuudet, ja hypnoottisen agression kautta syntyi synkkä tarina hypnoosista ja mielenhallinnasta Candyn menneisyydessä.
xxx/ellauri169.html on line 465:Hytti nro 6 New Yorkin jutkupartapozon silmin
xxx/ellauri173.html on line 68: Bougaivillean märässä unessa Menlo Parkin pumppuhuone on 10km päässä New Yorkista. Tämä artikkeli ei kerro kalifornialaisesta kaupungista jossa me asuttiin vuosi 1984-85. Tämä Menlo Park on Thomas Edisonin kuulu laboratorio Edisonissa, New Jerseyssä, ja Etelä-Afrikan Pretorian esikaupunki.
xxx/ellauri173.html on line 316: Enfin, puisque vous le désirez, voici : ― j’ai le malheur de subir un amour très pénible, le premier de ma vie (et, dans ma famille, le premier est presque toujours le dernier, c’est-à-dire le seul) pour une très-belle personne ― tenez ! pour la plus belle personne du monde, je crois ! ― et qui est, actuellement à New York, au théâtre, dans notre loge, où elle fait miroiter les pierres de ses oreilles en paraissant écouter le Freyschütz. ― Là !… Vous voilà satisfait, j’imagine, monsieur le curieux ?
xxx/ellauri174.html on line 125: "Kyllä", sanoi Edison, "nauhoitin hänen viimeisen kappaleensa. Fonografi, joka toistaa sen täällä, on itse asiassa 25 liigan päässä. Se on sijoitettu taloni makuuhuoneeseen New Yorkissa, Broad Wayssa. Olen kiinnittänyt siihen puhelimen, jonka johto kulkee yläkerrassa, laboratorioni yli. Haara tulee näihin holveihin, - sinne, näihin seppeleisiin - ja päättyy tähän kukkaan.
xxx/ellauri174.html on line 155: When the season closed, García immediately took his operatic troupe to New York. This was the first time that Italian opera was performed in New York. Over a period of nine months, Maria sang the lead roles in eight operas, two of which were written by her father. In New York, she met and hastily married a banker, Francois Eugene Malibran, who was 28 years her senior. It is thought that her father forced Maria to marry him in return for the banker's promise to give Manuel García 100,000 francs. However, according to other accounts, she married simply to escape her tyrannical father. A few months after the wedding, her husband declared bankruptcy, and Maria was forced to support him through her performances. After a year, she left Malibran and returned to Europe. Malibran is most closely associated with the operas of Rossini. Norma kyllä oli Bellinin. Yhtään Malibranin levytystä ei ole säilynyt.
xxx/ellauri174.html on line 175: Noniin, siis! Olin kerran lusimassa yhden koulukaverini kanssa, yhden Anderssonin, vai oliko se Kitula? No joka tapauxessa, Andersonilla meni tosi kivasti. Vahva asema, kaksi lasta, todellinen kumppani, urhoollinen ja onnellinen, se oli tälle arvokkaalle pojalle onnen voittaja, eikö niin? Eräänä iltana New Yorkissa sellaisen kokouksen päätteeksi, jossa kuuluisan sisällissodan lopputulos oli päätetty hurraalla, kaksi hänen naapuriansa pöydässä ehdotti, että he jatkaisivat juhlaa teatterissa.
xxx/ellauri175.html on line 242: "Olin varma siitä", sanoi Edison; hänen maineensa on ylittänyt valtameret. Sanomme, että tämä suvereeni marmorista ja alabasterista valmistettu kuvanveistäjä on kirjaimellisesti huikea nopeus! Se etenee täysin uusilla tavoilla! Äskettäinen löytö… Se tuottaa kolmessa viikossa eläimet ja ihmiset upeasti ja tarkasti. Ja tästä aiheesta, tiedättekö, neiti Alicia Clary, että nykyään maailma, korkea maailma, on samaa mieltä, korvaa muotokuvan patsaalla. Marmori on muodissa. Vain voimakkaimmat naiset tai tunnetuimmat taidemaailman kuuluisimpien joukossa ovat naisellisen tahdikkuutensa ansiosta ymmärtäneet, ettei heidän ruumiinsa linjojen arvokkuus ja kauneus voi koskaan järkyttää. Joten rouva Any Sowana on poissa tänä iltana vain täydentääkseen O-Taïtin hurmaavan kuningattaren täyspitkää patsasta, joka on juuri kulkemassa New Yorkin läpi.
xxx/ellauri175.html on line 377: Pitkää pöpötystä siitä kuinka Edisonin kyyristely Menlo Parkissa aiheutti pörssikriisin Bostonissa, New Yorkissa ym. Onnexi yhtäkkiä, suunnilleen tähän aikaan, Sitting-Bull, pohjoisen viimeisten Redskinsien sachem, oli saanut odottamattoman ja verisen edun häntä vastaan lähetetyistä amerikkalaisjoukoista - tuhonnut ja skalppinut, kuten tiedämme, Unionin koillisosien kaupunkien asukkaiden nuoren eliitin. Tämän uutisen hämmästyttämä huomio – joka vaikutti maailmankaikkeuteen – osui uhkaaviin intiaaneihin ja jätti Edisonin näkyville muutamaksi päiväksi.
xxx/ellauri175.html on line 839: Ja nyt, herrani kreivi Celian Ewald, vielä lasillinen Jereziä (oho pullo on jo ihan lopussa) – ja hyvästi. Olet valinnut unelmien maailman; ottaa yllyttäjä pois. Mitä tulee minuun, kohtalo kahlitsee minut vaaleaan "todellisuuteen". Matkalaatikko ja vaunu ovat valmiit; hyvin aseistetut mekaanikkoni saattavat sinut New Yorkiin, missä transatlanttisen Wonderfulin kapteenille on ilmoitettu. Saatamme nähdä toisemme Athelwoldin linnassa. Kirjoita minulle. Kätesi ! - Jäähyväiset.
xxx/ellauri176.html on line 161: In a 1977 review, Vincent Canby of The New York Times criticized the plot, with its reliance on fantastical elements such as amnesia, as "a mixture of social realism and Walt Disney". He also called the acting "steadfastly unconvincing."
xxx/ellauri178.html on line 134: Kakutani "Shimura Rei" Michiko oli New York Timesin ilkein kriitikko joka aiheellisesti ainakin kerran puhkaisi Franzenin pullistuneen ilmapallon. Franzen nimitteli Reitä "tone deaf and humorless" ja "stupidest person in New York". 9v myöh. samainen Rei aivan ansiotta kiitteli Franzenin izetyytyväistä Freedom tiiltä. Zadie Smithin kirjalle Kauneudesta kiitos oli ihan aiheesta, kuin myös Toni Morrisonin läpyskälle luultavasti. Pieleen meni ylistyxet de Lillolle.
xxx/ellauri178.html on line 153: The trouble with reviewing The Ghost Writer a few weeks late is that Roth has already explained it for us. He is ever explaining. Like David Susskind, he can’t shut up. The Ghost Writer, he told readers of The New York Times, “is about the surprises that the vocation of writing brings,” just as My Life as a Man “is about the surprises that manhood brings” and The Professor of Desire is “about the surprises that desire brings.”
xxx/ellauri179.html on line 140: The Alexander Hamilton Institute is a former institute for business education in New York City founded in 1909, and dissolved in the 1980s. The Alexander Hamilton Institute was a corporation engaged in collecting, organizing and transmitting business information. Trivia: The Alexander Hamilton Institute was referenced disparagingly along with H. L. Mencken in The Sun Also Rises by Ernest Hemingway (1923).
xxx/ellauri179.html on line 617: This bit of news is quite startling. It upsets half a century of scholarship that seems to have clearly shown James was a firm bachelor with a “low amatory coefficient,” as one of his doctors put it in 1905 in New York. But Holmes is not the only homosexual lover Novick claims for James. He also says that James had an affair with Paul Zhukovski, a Russian aristocrat James met in 1876 in the entourage of Ivan Turgenev.
xxx/ellauri179.html on line 817: is tied with Yogi Berra for most World Series doubles at 10 and holds the record for the most World Series hits at 58 for a player who never played for the New York Yankees, exceeded only by Yogi Berra and Mickey Mantle.
xxx/ellauri179.html on line 818: He is also known as “Fordham Flash” played baseball for the New York Giants of the National League. Bill refers to him when talking about who attended which university. Frankie did go to Fordham.
xxx/ellauri179.html on line 820: Bishop Manning was a Bishop in New York City, who played a prominent role in World War I. Kake refers to him, when discussing his school life, and showing who he was surrounded by. In 1939-40, Manning took a leadership role in the successful effort to force the City University of New York to rescind their offer of a professorship to the philosopher Bertrand Russell.
xxx/ellauri183.html on line 76: Loppuikänsä Bernad opetti luovaa kirjoittamista Vermontissa Benningtonin naisten collegessa. Ann joka oli sentään käynyt Cornellin typed his manuscripz and reviewed his writing. Oliko Berniellä sillä aikaa jimbajambaa coedien hameissa? New York Times tietäisi muttei kerro ilmaisexi. In the book The Natural by Bernard Malamud the main character Roy Hobbs had a very distinct flaw, a flaw that millions of American men and women both have..... an obsession with sex which affected his character and which made him a very unsuccessful man.
xxx/ellauri183.html on line 78: His deep belief that one should live morally crashed into his premise that one should live fully. Yep, I bet he did shag his coeds. Janna Malamud Smith is the author of An Absorbing Errand: How Artisz and Crafzmen Make Their Way to Mastery; A Potent Spell: Mother Love and the Power of Fear; and Private Matters: In Defense of the Personal Life. Her titles have been New York Times Notable Boox and A Potent Spell was a Barnes and Noble "Discover Great New Writers" pick. She has written for the New York Times, the Boston Globe, and the Threepenny Review, among other publications. A practicing psychotherapist, she lives with her husband and two children in Massachusetz.
xxx/ellauri183.html on line 86: In a 1974 New York Review of Boox essay, Roth took on Malamud, his friend and literary father-figure, criticizing him for creating characters that were suffering Jews, virtuous victims, full of “righteousness and restraint,” lacking their stereotypical “libidinous or aggressive activities.” Though he didn’t use the phrase, Malamud had painted them as Christ-like in their poverty, pain, moral goodness, and quest for redemption. By contrast, the Christian characters, like Frank Alpine, were full of sexual lust and transgressive behavior — the bad goy to Morris Bober’s good Jew. “The Assistant,” Roth wrote, was a book of “stern morality.”
xxx/ellauri183.html on line 104: With God's Grace, Malamud risked a lash from the powers above. Already John Leonard in The New York Times has said it "groans under the weight of its many meanings . . . I find myself tired of masks on clowns." Nor are the unflattering treatment of Christianity and emphasis on evolution likely to delight Moral Majoritarians.
xxx/ellauri183.html on line 319: The family fled to New York, and Bromberger was admitted to Columbia University. However, he chose to join the U.S. Army in 1942, and he went on to serve three years in the infantry. He took part in the liberation of Europe as a member of the 405th Regiment, 102nd Infantry Division. He was wounded during the invasion of Germany in 1945.
xxx/ellauri183.html on line 592: Yksi kuuluisimmista esinahoista/jättirinnoista saapui Antwerpeniin vuonna Brabant vuonna 1100 lahjana kuninkaalta Jerusalemin Baldwin I, joka osti sen Pyhästä maasta ensimmäisen aikana ristiretkistä. Tämä esivalmistelu tuli tunnetuksi, kun Cambrayn piispa, juhlan aikana vain "Massa", näki kolme tippaa verta tyhjentävän alttarin liinavaatteita. Rakennettiin erityinen kappeli ja järjestettiin kulkueet ihmeellisen pyhäinjäännöksen kunniaksi, josta tuli pyhiinvaellusten tavoite. Vuonna 1426 katedraaliin perustettiin veljeys "van der heiliger Besnidenissen on liefs Heeren Jhesu Cristi onser liever Vrouwen Kercke t 'Antwerpen"; sen 24 jäsentä olivat kaikki appeja ja merkittäviä maallikkoja. Pyhäinjäännös katosi vuonna 1566, mutta kappeli on edelleen olemassa, koristeltu kahden värjätyn lasikukon lahjoittamalla ikkunalla nim. Henrik VII:n Englannista ja hänen vaimonsa Elizabeth York vuonna 1503.
xxx/ellauri186.html on line 76: In 1847, Beecher became the first pastor of the Plymouth Church in Brooklyn, New York. He soon acquired fame on the lecture circuit for his novel oratorical style in which he employed humor, dialect, and slang. Over the course of his ministry, he developed a theology emphasizing God's love above all else. He also grew interested in social reform, particularly the abolitionist movement. In the years leading up to the Civil War, he raised money to purchase slaves from captivity and to send rifles—nicknamed "Beecher's Bibles"—to abolitionists fighting in Kansas. He toured Europe during the Civil War, speaking in support of the Union. Beecher oli selkeästi Lutherin linjoilla K.S. Laurilan raportoimassa teologis-poliittisessa kiistassa.
xxx/ellauri186.html on line 90: Henry Ward Beecher had publicly denounced Woodhull's advocacy of free love. Outraged at what she saw as his hypocrisy, she published a story titled "The Beecher-Tilton Scandal Case" in her paper Woodhull and Claflin's Weekly on November 2, 1872; the article made detailed allegations that America's most renowned clergyman was secretly practicing the free-love doctrines that he denounced from the pulpit. Woodhull was arrested in New York City and imprisoned for sending obscene material through the mail. The scandal split the Beecher siblings; Harriet and others supported Henry, while Isabella publicly supported Woodhull.The first trial was Woodhull's, who was released on a technicality.
xxx/ellauri186.html on line 98: In 1865, Robert E. Bonner of the New York Ledger offered Beecher twenty-four thousand dollars to follow his sister's example and compose a novel; the subsequent novel, Norwood, or Village Life in New England, was published in 1868. Beecher stated his intent for Norwood was to present a heroine who is "large of soul, a child of nature, and, although a Christian, yet in childlike sympathy with the truths of God in the natural world, instead of books." McDougall describes the resulting novel as "a New England romance of flowers and bosomy sighs ... 'new theology' that amounted to warmed-over Emerson". The novel was moderately well received by critics of the day.
xxx/ellauri186.html on line 262: Jean Stafford (July 1, 1915 – March 26, 1979) was an American short story writer and novelist. She was born in Covina, California, to Mary Ethel (McKillop) and John Richard Stafford, a Western pulp writer. She won the Pulitzer Prize for Fiction for The Collected Stories of Jean Stafford in 1970. Stafford's personal life was often marked by unhappiness. She was married three times. Her first marriage, to the brilliant but mentally unstable poet Robert Lowell, left her with lingering physical and emotional scars. Stafford enjoyed a brief period of domestic happiness with her third husband, A. J. Liebling, a prominent (but ugly) writer for The New Yorker. After his death in 1963, she stopped writing fiction. For many years Stafford suffered from alcoholism, depression, and pulmonary disease.
xxx/ellauri186.html on line 396: Rosenfeld oli amerikkalainen juutalainen kirjoittaja, josta tuli merkittävä jäsen New Yorkin älymystössä. Rosenfeld wrote one novel (Passage from Home, 1946), which, according to literary critic Marck Shechner, "helped fashion a uniquely American voice by marrying the incisiveness of Mark Twain to the Russian melancholy of Dostoevsky."
xxx/ellauri186.html on line 398: He moved in 1941 from Chicago to New York to study philosophy at New York University, dropping out to write fiction after about a year. By the late 1940s, he was immersed in the philosophy of Wilhelm Reich, "the errant Freud disciple who turned ideology into orgasm."
xxx/ellauri186.html on line 399: He thought he was "the golden boy" of the New York literary elite, but his friends later remembered him in their memoirs as a man who, despite his brilliance, never fulfilled his potential; as Howe put it, a "Wunderkind grown into tubby sage ... he died as a lonely sloth." He died on July 14, 1956 of a heart attack in his one-room apartment in Chicago.
xxx/ellauri187.html on line 180: In 2007 Caryn James, commenting on Not Remotely Controlled in the New York Times, said that "at their best, Siegel’s scattershot observations offer a kind of drive-by brilliance," but that he often "wildly overstates his case or ignores inconvenient evidence."
xxx/ellauri187.html on line 182: In September 2006, Siegel was suspended from The New Republic after an internal investigation determined he was participating in misleading comments in the magazine's "Talkback" section in response to criticisms of his blog postings at The New Republic's website. The comments were made through the device of a "sock puppet" dubbed "sprezzatura", who, as one reader noted, was a consistently vigorous defender of Siegel, and who specifically denied being Siegel when challenged by another commenter in "Talkback". In response to readers who had criticized Siegel's negative comments about TV talk show host Jon Stewart, 'sprezzatura' wrote, "Siegel is brave, brilliant, and wittier than Stewart will ever be. Take that, you bunch of immature, abusive sheep". The New Republic posted an apology and shut down Siegel's blog. In an interview with the New York Times Magazine, Siegel dismissed the incident as a "prank". He resumed writing for The New Republic in early 2007.
xxx/ellauri187.html on line 184: In June 2015, Siegel wrote an op-ed piece for The New York Times entitled "Why I Defaulted on My Student Loans", in which he defended defaulting on the loans he received for living expenses while on full scholarship and working his way through college and graduate school at Columbia University, writing that “the millions of young people today, who collectively owe over $1 trillion in loans, may want to consider my example.”
xxx/ellauri187.html on line 186: Economist Susan Dynarski wrote that Siegel is not typical of student loan defaulters both in that the typical student-loan recipient attends a public university and in that only two percent of those borrowing to fund a graduate degree default on their loans. Conservative political commentator Kevin D. Williamson, writing in National Review, called it "theft," saying that "an Ivy League degree or three is every much an item of conspicuous consumption and a status symbol as a Lamborghini." Senior Business and Economics Correspondent for Slate Jordan Weissman called it "deeply irresponsible" to suggest that students should consider defaulting on their loans and said that The New York Times should apologize for the piece. Siegel's original article was also criticized in Business Insider and MarketWatch.Siegel appeared to further discuss the article on Yahoo! Finance.
xxx/ellauri187.html on line 388: Dietrich oli preussilaisen psykiatriperheen kermaperse kuopus, joka sai vapaan kasvatuxen ja päätti ize 14-vuotiaana ruveta papixi. Se väitteli teologian pikkutohtorixi 21-vuotiaana ja sai lisää oppia New Yorkin unitaareilta. Sen lahko "tunnustava kirkko" koitti tehdä sovintoa uuden ja vanhan testamentin välille. Nazit tahtoi yhdistää kaikki evankeeliset 1:ksi luteraanisexi (eli jutkuvastaisexi) valtiokirkoxi, mikä nazasi huonosti tunnustavien ansaintalogiikkaan. Eikä yläluokan Bonhofferit persulaahuxesta perustaneet muutenkaan. Kirjoituxessaan "Die Kirche und die Judenfrage" Dietrich koitti varovasti perustella että juutalaiset ovat oikeastaan ganz in Ordnung, ainakin kastetut. Tämän ja kaikenlaisen muun hangoittelun takeen nazit lopulta pani sen kiven sisään miettimään tyhmyyttään.
xxx/ellauri193.html on line 211: This defense was first used by U.S. Congressman Daniel Sickles of New York in 1859; after he had killed his wife's lover, Philip Barton Key II. It was used as a defense in murder cases during the 1940s and 1950s. Historically, such defenses were used as complete defenses for various violent crimes, but gradually they became used primarily as a partial defense to a charge of murder; if the court accepts temporary insanity, a murder charge may be reduced to manslaughter.
xxx/ellauri193.html on line 293: Venäjän vastaiseen informaatiosotaan erikoistunut tutkija Thomas Rid kuvaili The New York Times -lehdelle, että Yhdysvaltojen äärioikeisto vaikuttaa Venäjään ja päinvastoin. Ne siis ruokkivat toinen toistaan, juottavat ja saunottavat.
xxx/ellauri193.html on line 326: "Wingnut", wing nut or wing-nut, is a pejorative American political term referring to a person who holds extreme, and often irrational, right wing political views. In 2015, Nobel Prize-winning economist Paul Krugman wrote in his The New York Times column about "wingnut warfare".
xxx/ellauri193.html on line 400: Gordimer had a daughter, Oriane (born 1950), by her first marriage in 1949 to Gerald Gavron, a local dentist, from whom she was divorced within three years. In 1954, she married Reinhold Cassirer, a highly respected art dealer who established the South African Sotheby's and later ran his own gallery; their "wonderful marriage" lasted until his death from emphysema in 2001. Their son, Hugo, was born in 1955, and is a filmmaker in New York, with whom Gordimer collaborated on at least two documentaries. Olikohan Gavron ja Cassirer juutalaisia? Ernst Cassirer oli (Cassirer tarkoittaakin kasööri), ja Gavron kuulostaa heprealta. Joku Laurence Gavron löysi Senegalista mustia kipapäitä heimoveljiä, mutta rabbit eivät hyväxyneet niitä.
xxx/ellauri193.html on line 404: In addition to those disagreements, Roberts criticises Gordimer's post-apartheid advocacy on behalf of black South Africans, in particular her opposition to the government's handling of the AIDS crisis, as paternalistic and hypocritical white liberalism. The biography also stated that Gordimer's 1954 New Yorker essay, "A South African Childhood", was not wholly biographical and contained some fabricated events.
xxx/ellauri193.html on line 449: Laurence Fox (s. 26. toukokuuta 1978 Leeds, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on englantilainen näyttelijä ja oikeistopoliitikko. Näyttelijänä hänet tunnetaan parhaiten James Hathawayn roolista vuosina 2006–2015 rikossarjassa Komisario Lewis. Sittemmin Fox on tullut tunnetuksi kansallismielisenä oikeistopoliitikkona. Vuonna 2020 hän perusti Reclaim-puolueen, joka sanoo ajavansa brittiläisten arvojen kunnioittamista ja vastustavansa niin sanottua cancel-kulttuuria. Foxin sanomiset ovat herättäneet kohuja, ja jotkut (paizi Yorkshire Post eikä Fox News) pitävät häntä rasistisena. Hän on kehottanut ihmisiä olemaan noudattamatta turvavälejä koronaviruspandemian aikaan. Persusanastoa käyttäen Mr. Fox on "nuiva".
xxx/ellauri193.html on line 453:Yorkshire Post
xxx/ellauri199.html on line 366: In 1778 Hammon published "The Kind Master and Dutiful Servant," a poetical dialogue, followed by "A Poem for Children with Thoughts on Death" in 1782. These works set the tone for Hammon´s "An Address to Negros in the State of New York."
xxx/ellauri199.html on line 937: Irwin Allen Ginsberg (3. kesäkuuta 1926 Newark – 5. huhtikuuta 1997 New York) oli erehdyttävästi Pelle-Hermannin näköinen yhdysvaltalainen runoilija. Hän oli beat-liikkeen johtohahmoja ja oli myös vahvasti mukana 1960-luvun hippiliikkeessä. Ginsberg asemoi itsensä juutalais- ja homorunoilijaksi.
xxx/ellauri199.html on line 945: Avoimesti homoseksuaalinen Ginsberg oli mukana monenlaisessa kansalaistoiminnassa. Vuonna 1965 hänet kruunattiin Prahassa Toukokuun kuninkaaksi ja karkotettiin Tšekkoslovakiasta, ja hän joutui FBI:n tarkkailulistalle. Ginsberg oli hippiliikkeen esikuva, joka teki myös yhteistyötä monien muusikoiden ja säveltäjien kanssa, joihin lukeutuivat Bob Dylan, Paul McCartney, The Clash ja Philip Glass. Ginsberg pukeutui rytkyihin ja asui New Yorkin Lower East Sidella. Ginsberg oli myös aikuisten miesten ja nuorten poikien välisten seksisuhteiden sallimista ajavan YMCA:n jäsen.
xxx/ellauri199.html on line 963: Holy New York Holy San Francisco Holy Peoria & Seattle Holy Paris Holy Tangiers Holy Moscow Holy Istanbul!
xxx/ellauri199.html on line 1061: Writing in The Guardian, the political journalist Gaby Hinsliff described Strange Death as "gentrified xenophobia" and "Chapter after chapter circles around the same repetitive themes: migrants raping and murdering and terrorising; paeans to Christianity; long polemics about how Europe is too ´exhausted by history´ and colonial guilt to face another battle, and is thus letting itself be rolled over by invaders fiercely confident in their own beliefs", while also pointing out that Murray offers little definition of the European culture he claims is under threat. Pankaj Mishra´s review in The New York Times described the book as "a handy digest of far-right clichés". In The Intercept, Murtaza Hussain criticized the "relentlessly paranoid tenor" of Murray´s work and said that its claims of mass crime perpetuated by immigrants were "blinkered to the point of being propaganda", while noting the book´s appeal to the far right. In Middle East Eye, Georgetown professor Ian Almond called the book "a staggeringly one-sided flow of statistics, interviews and examples, reflecting a clear decision to make the book a rhetorical claim that Europe is doomed to self-destruction".
xxx/ellauri199.html on line 1070: In the summer of 1936, Theodor Geisel was on a ship from Europe to New York when he started scribbling silly rhymes on the ship’s stationery to entertain himself during a storm: “And this is a story that no one can beat. I saw it all happen on Mulberry Street.”
xxx/ellauri200.html on line 186: Not unexpectecly Naipaul was also accused of misogyny, and of having committed acts of "chronic physical abuse" against his mistress of 25 years, Margaret Murray, who wrote in a letter to The New York Review of Books: "Vidia says I didn't mind the abuse. I certainly did mind."
xxx/ellauri200.html on line 188: Writing in The New York Review of Books about Naipaul in 1980, Joan Didion offered the following portrayal of the writer:
xxx/ellauri212.html on line 422: "Thérèse Dreaming," which was finished in 1938, was Balthus's first painting of an underage model, according to the Village Voice. Balthus toned down the eroticism in his paintings later in his career, but he remained defensive of it: ''I really don't understand why people see the paintings of girls as Lolitas,'' he told the New York Times in 1996. ''My little model is absolutely untouchable to me." For all his artwork, Balthus's biographies and obituaries haven't published evidence of pedophilia in his personal life. Maybe his wee pencil was too shy to actually intrude inside his underage models. I bet he went afterward into the toilet with the canvas. Tai size taas vaan valehteli raukka nälissään, se oli ashkenazi jutku äiskän puolelta ja valehteli siitäkin. Toi kitaraa soittava ämmäoletettu on äijän izensä näköinen, mahtaisiko olla se Dorotea Spiro äitykkä. Sen veli oli jonkin sortin filosofi ja markiisi de Sade fänittäjä. Varmaan äiskä piti niitä pahoin ja niistä tuli jotain pervoja. Niljakasta porukkaa.
xxx/ellauri215.html on line 173: Damon Runyon (4. lokakuuta 1880 Manhattan, Kansas, Yhdysvallat – 10. joulukuuta 1946 New York, New York Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja toimittaja. Runyon julkaisi 1911 esikoisteoksensa, runokokoelman Tents of Trouble. Sen jälkeen hän keskittyi novelleihin, jotka kertovat New Yorkin rikollispiireistä. Novellit koottiin 1931 ilmestyneeksi antologiaksi Guys and Dolls, ja niiden pohjalta on tehty musikaali Enkeleitä Broadwaylla (1950) ja siitä taas elokuva Enkeleitä Broadwaylla
xxx/ellauri218.html on line 87: Don DeLillo (s. 20. marraskuuta 1936 Bronx, New York, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen kirjailija. Hän käsittelee teoksissaan kulttuurisia traumoja ja kuvaa niissä amerikkalaista elämää vuosituhannen vaihteen molemmin puolin 1970-luvulta alkaen V. 1992 se oli aivan oikein 57-vuotias. Ei pigment ole tehty sianihrasta, Lillo hölmöpää! Iloiset taideopiskelijat tietää tuoretta pillua! Sinne siis! He currently lives outside of New York City. Mitä enemmän Lilloa alkoi inhottaa koota liian takaa ääntävä ja homssuinen taideopiskelija, sitä pakottavampi tarve sille tuli päästä heti ko. mirkun pöxyihin. Mixi näin? No kaise on misogyyni, äidin poika kuten monet muutkin sellaiset, esim. 3v vanhempi syöpään menehtynyt Philip Roth. Jättämällä lastin nuijapäitä mirkun lörppävittuun se voisi tavallaan ikäänkuin päihittää sen. No se jäi suunnitelman asteelle, Lollo ei halunnut olla uskoton Klaara Kotkolle.
xxx/ellauri218.html on line 156: The Honeymooners is an American television sitcom which originally aired from 1955 to 1956, created by and starring Jackie Gleason, and based on a recurring comedy sketch of the same name that had been part of Gleason's variety show. It follows the lives of New York City bus driver Ralph Kramden (Gleason), his wife Alice (Audrey Meadows), Ralph's best friend Ed Norton (Art Carney) and Ed's wife Trixie (Joyce Randolph) as they get involved with various schemes in their day-to-day living.
xxx/ellauri218.html on line 242: The aptly named Fresh Kills landfill opened in 1948 as a temporary landfill, but by 1955 it had become the largest landfill in the world, and it remained so until its closure in 2001. At the peak of its operation, in 1986, Fresh Kills received 29,000 tons of residential waste per day, playing a key part in the New York City waste management system. From 1991 until its closing it was the only landfill to accept New York City's residential waste. It consists of four mounds which range in height from 90 to about 225 feet (30 to about 70 m) and hold about 150 million tons of solid waste. The archaeologist Martin Jones characterizes it as "among the largest man-made structures in the history of the world."
xxx/ellauri218.html on line 246: It had a certain nightmare quality. ... I can still recall looking down on the operation from a control tower and thinking that Fresh Kills, like Jamaica Bay, had for thousands of years been a magnificent, teeming, literally life-enhancing tidal marsh. And in just twenty-five years, it was gone, buried under millions of tons of New York City's refuse.
xxx/ellauri218.html on line 248: Other animals were also a problem. Feral dog packs roamed the dump and were a hazard to employees. Rats also posed a problem. Attempts to suppress the New York population with poison failed. The area was declared a wild bird sanctuary, and some hawks, falcons, and owls were brought in. The area became a popular spot for birdwatching. Because of the predatory birds, rat sightings, especially during the day, dropped dramatically.
xxx/ellauri218.html on line 250: From 1987 through 1988, in an environmental disaster known as the syringe tide, significant amounts of medical waste from the Fresh Kills landfill, including hypodermic syringes and raw garbage, washed up onto beaches on the Jersey Shore, in New York City, and on Long Island. This event forced the closing of beaches on the Atlantic coast.
xxx/ellauri218.html on line 420: The northeast blackout of 1965 was a significant disruption in the supply of electricity on Tuesday, November 9, 1965, affecting parts of Ontario in Canada and Connecticut, Delaware, Maryland, Massachusetts, New Hampshire, New Jersey, New York, Pennsylvania, Rhode Island, and Vermont in the United States. In contrast to the wave of looting and other incidents that took place during the 1977 New York City blackout, only five reports of looting were made in New York City after the 1965 blackout. It was said to be the lowest amount of crime on any night in the city's history since records were first kept. Perhaps thanks to that more than 800,000 looters got trapped in the subway. The blackout that hit New York on July 13, 1977 was to many a metaphor for the gloom that had already settled on the city. An economic decline, coupled with rising crime rates and the panic-provoking (and paranoia-inducing) Son of Sam murders, had combined to make the late 1970s New York’s Dark Ages.
xxx/ellauri218.html on line 422: As it happened, en ollut paikalla, 1977 kesällä olin Sekun kanssa Eirassa enimmäxeen vällykäärmeenä. Lightning struck, and the city went dark for real. By the time the power came back, 25 hours later, arsonists had set more than 1,000 fires and looters had ransacked 1,600 stores, per the New York Times. Opportunistic thieves grabbed whatever they could get their hands on, from luxury cars to sink stoppers and clothespins, according to the New York Post. The sweltering streets became a battleground, where, per the Post, “even the looters were being mugged.”
xxx/ellauri218.html on line 442: A race riot took place in Harlem, New York City, on August 1 and 2 of 1943, after a white police officer, James Collins, shot and wounded Robert Bandy, an African American soldier; and rumors circulated that the soldier had been killed. The riot was chiefly directed by Black residents against white-owned property in Harlem. It was one of five riots in the nation that year related to Black and white tensions during World War II. The others took place in Detroit; Beaumont, Texas; Mobile, Alabama; and Los Angeles.
xxx/ellauri218.html on line 459: WW wrote: “There are 10,000 sanitation workers in New York City. They are asking for a $12 a week raise in pay. The total cost to the city would be about $6 million a year. … Last fall a little group of bankers convinced the city it needed ‘better subways’ and got a referendum passed to spend $2.5 billion for these allegedly better means of transport. This clique of bankers will supply the $2.5 billion of other people’s money for a price. They will rake off $125 million in tax-free interest each year for themselves and the city will pay it. That’s 21 times the $6 million the sanitation workers are asking for. And these bankers would never have to lift a garbage pail!”
xxx/ellauri218.html on line 461: The 1968 strike continued for nine days until Feb. 10, despite the media demonization of the union. The New York Times wrote on Feb. 9: “The runaway strike by the city’s unionized garbage collectors is the latest miscarriage of civil service unionism that relies on the illegal application of force to club the community into extortionate wage settlements. … Mayor Lindsay has taken the right and necessary course in moving for an injunction under the state’s new Taylor Law. The city cannot surrender to such tyrannical abuse of union power.”
xxx/ellauri218.html on line 466: When Mayor Lindsay appealed to Gov. Nelson Rockefeller to call in the New York National Guard to break the strike, all the city unions, including DC37 and the New York City Central Labor Council, threatened a general strike. By Feb. 10, the New York Times was begging Rockefeller not to call in the Guard to avoid “insuring a general strike by all municipal civil service employees, and perhaps by all New York labor.”
xxx/ellauri218.html on line 482: On the first day of the Memphis strike, the Memphis Press-Scimitar wrote: “The country has been astonished at the garbage mess in New York, but it might have known that the trouble there was catching. Memphis Public Works officials said flatly that the trouble here was triggered by the developments which brought the New York strikers pay increases.”
xxx/ellauri218.html on line 484: Jesse Epps, a veteran labor organizer involved in the Memphis strike, commented on the Memphis-New York connection. Epps, who was with Dr. King when he was killed on April 4, spoke to a 2008 New York City sanitation workers’ meeting. The workers were celebrating being the only NYC uniformed workers’ union to negotiate and win a Martin Luther King birthday holiday in their contract.
xxx/ellauri218.html on line 485: Epps said: “It was you who gave [the Memphis sanitation workers] the courage to act. It was these men from New York, if I may use the colloquialism, that fired the shot and made [the U.S.] stand up and its conscience be pricked and compelled Dr. King and others like him to come into the fray.” (Workers World, Jan. 8, 2011) After the murder of Dr. King, oppressed communities in 110 U.S. cities rose up in rebellion.
xxx/ellauri218.html on line 489: During the two years after the New York City and Memphis strikes, sanitation workers in Baltimore, Md.; Washington, D.C.; Charlotte, N.C.; Atlanta, Ga.; Miami and St. Petersburg, Fla.; and Corpus Christi, Texas, all went out on strike.
xxx/ellauri224.html on line 128: But former Democratic mayor of New York City Ed Koch, who had endorsed President Bush for re-election, called the film propaganda. Notwithstanding the film's influence and commercial success, George W. Bush was re-elected in 2004.
xxx/ellauri224.html on line 196: Lippmann opiskeli filosofiaa ja valtiotiedettä Harvardin yliopistossa ja ryhtyi sitten lehtimieheksi. The New Republic -lehden ohella Lippmann tunnettiin New York Herald Tribunen liberaalina kolumnistina, josta tuli esikuva monille kansainvälisen politiikan toimittajille ympäri maailman.
xxx/ellauri224.html on line 489: – Han använder min mammas grav som en toalett varje morgon, säger Lindas son (av en annan man) Michael Andrew Murphy till New York Post. Linda Torello, 66, dog 2017. Hon begravdes på en kyrkogård i Orangetown, New York. Men i april i år märkte Torellos son Michael Andrew Murphy, 43, något märkligt. Det låg en påse med bajs på mammans grav. – Jag trodde först att någon hade varit ute med hunden och lämnat det där, säger Michael.
xxx/ellauri224.html on line 498: Mannen som anklagas för att ha kissat på Linda Torellos grav valde att inte kommentera ärendet när New York Post kontaktade honom. Hmm. No comments at this time I guess.
xxx/ellauri224.html on line 565: The New York Timesin kriitikot valitsivat Illan Andrén kanssa vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen sadasta tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa lähes heti "Dude where is My Car"in jälkeen.
xxx/ellauri224.html on line 569: Keski-ikäinen (häh? 36vee?) teatteriohjaaja Wall-e kävelee New Yorkin kadulla ja esittelee itsensä kertojanäänen kautta. Hän kertoo olevansa menossa illalliselle vanhan ystävän McCrean kutsumana, vaikkei häntä juuri huvittaisi. Hän kertoo olleensa rikkaan perheen taksilla ajeleva lapsi, joka täytti elämänsä musiikilla ja taiteella. Nyt hän näkee itsensä epäonnisena näytelmäkirjailijana ja teatteriohjaajana, joka on ryhtynyt näyttelijäksi ja on nyt työtön ja rahaton 36-vuotias. Perheen rahat ovat huuhtoutuneet alas kurkusta. Hän kertoo naisystävänsä EVEn käyvän kolmena iltana viikossa tarjoilemassa elättääkseen heidät. Muina iltoina hiän tarjoilee Wall-e:lle molempiin päihin. Ettei joutuisi puhumaan McCrealle tilanteestaan, Wall-e päättää selviytyä illasta tekemällä koko ajan kysymyksiä McCrealle.
xxx/ellauri224.html on line 571: Wall-en ja McCrean tavatessa käy ilmi, etteivät he ole olleet tekemisissä pitkään aikaan. Wally kertoo lyhyesti omasta tilanteestaan ennen kuin saa yhtä vastahakoiselta tuntuvan McCrean kertomaan, mitä on tehnyt viime vuosina. Elokuvan alkupuoli keskittyykin McCrean haukotuttaviin kertomuksiin Jerzy Grotowskin kokeellisesta teatterikommuunista Puolan metsissä, Saint-Éxuperyn Pikku prinssin harjoituksista Saharassa japanilaisen munkin kanssa, jonka sitten toi New Yorkiin asumaan perheensä kanssa puoleksi vuodeksi (vrt. isä Mefodi), matkoistaan Intiaan ja takaisin sekä Skotlannin Einhorn-yhteisöön, Belgradiin, Israeliin ja Richard Avedonin kartanoon Long Islandilla, jossa hän koki monimutkaisen uudelleensyntymisrituaalin. Haukotus.
xxx/ellauri225.html on line 233: He was twice a New York Times bestselling author, first with his book on his personal philosophy of positive force and the psychology of self-improvement based on personal anecdotes called The Secret of Inner Strength: My Story (1988). His second New York Times Best Seller, Black Belt Patriotism: How to Reawaken America (2008), was about his critique on current issues in the USA. Norris also appeared in several commercials endorsing several products most notably being one of the main spokespersons for the Total Gym infomercials. In 2005, Norris found new fame on the Internet when Chuck Norris facts became an Internet meme documenting humorous, fictional and often absurd feats of strength and endurance. To list just a few of them:
xxx/ellauri225.html on line 241:Ishi, the last wild indian of California and last known member of the Yahi tribe, with anthropologist Alfred L. Kroeber. Alfred oli New Yorkin mischling juutalainen. Isä maahantoi ranskalaisia käkikelloja. Alfred lainaa nähtävästi Ishin kakkospukua. Alfilla ei ole liivejä, ja hevoset on karussa. Tää ei ole same-sex marriage vaikka siltä saattaa näyttää.
xxx/ellauri225.html on line 389: Crane´s mother and father were constantly fighting, and they divorced early in April 1917. Crane dropped out of East High School in Cleveland during his junior year and left for New York City, promising his parents he would attend Columbia University later. His parents, in the middle of their divorce proceedings, were upset. Crane took various copywriting jobs and moved between friends´ apartments in Manhattan. Between 1917 and 1924 he moved back and forth between New York and Cleveland, working as an advertising copywriter and a worker in his father´s factory. From Crane´s letters, it appears that New York was where he felt most at home, and much of his poetry is set there.
xxx/ellauri225.html on line 395: Crane returned to New York in 1928, living with friends and taking temporary jobs as a copywriter, or living off unemployment and the charity of friends and his father. For a time he lived in Brooklyn at 77 Willow Street until his lover, Opffer, invited him to live in Opffer´s father´s home at 110 Columbia Heights in Brooklyn Heights. Crane was overjoyed at the views the location afforded him. He wrote his mother and grandmother in the spring of 1924:
xxx/ellauri225.html on line 409: While en route to New York aboard the steamship Orizaba, he was beaten up after making sexual advances to a male crew member. Just before noon on April 27, 1932, Crane jumped overboard into the Gulf of Mexico. Although he had been drinking heavily and left no suicide note, witnesses believed his intentions to be suicidal, as several reported that he exclaimed "Goodbye, everybody!" before throwing himself overboard. His body was never recovered. A marker in the form of a lifesaver candy on his father´s tombstone at Park Cemetery outside Garrettsville, Portage County, Ohio includes the inscription, "Harold Hart Crane 1899–1932 lost completely at sea". Ai Hart olikin oikeasti Harold, niinkuin bändärinsä Bloom. Childe Haroldeja olisivat halunneet olla kumpikin. But they FAILED!
xxx/ellauri225.html on line 430: Important mid-century American poets, such as John Berryman and Robert Lowell, cited Crane as a significant influence. Both poets also wrote about Crane in their poetry. Berryman wrote him one of his famous elegies in The Dream Songs, and Lowell published his "Words for Hart Crane" in Life Studies (1959): "Who asks for me, the Shelley of my age, / must lay his heart out for my bed and board." Lowell thought that Crane was the most important American poet of the generation to come of age in the 1920s, stating that "[Crane] got out more than anybody else ... he somehow got New York City (though an Ohio hick); he was at the center of things in the way that no other poet was." Lowell also described Crane as being "less limited than any other poet of his generation." Talk to the hand, they were both abysmal FAILURES!
xxx/ellauri228.html on line 540: Kirjan koko alkukielinen nimi kuuluu: The Life and Strange Surprising Adventures of Robinson Crusoe of York, Mariner: who lived Eight and Twenty Years, all alone in an uninhabited Island on the coast of America, near the Mouth of the Great River of Oroonoque; Having been cast on Shore by Shipwreck, wherein all the Men perished but himself. With An Account how he was at last as strangely deliver´d by Pirates. Written by Himself.
xxx/ellauri229.html on line 641: While in the Gulf of Mexico, near Mobile, Alabama, Törni jumped overboard and swam to shore. Now a political refugee,Törni traveled to New York City where he was helped by the Finnish-American community living in Brooklyn´s Sunset Park "Finntown". There he worked as a carpenter and cleaner. In 1953, Törni was granted a residence permit through an Act of Congress that was shepherded by the law firm of "Wild Bill" Donovan, former head of the Office of Strategic Services.
xxx/ellauri230.html on line 315: Afterwards, he was the Chinese Ambassador to the Court of St James's until 1946. Koo decided that wartime London was too dangerous for his family to live, and sent his wife and children to New York. Madame Koo had wanted to go to London and went to New York most unwillingly.
xxx/ellauri230.html on line 324: In 1943, Madame Koo and her children finally arrived in London, but this time a rift had developed in the marriage as Koo was most unhappy with the ghost-written autobiography that his wife had just published prior to leaving New York.
xxx/ellauri230.html on line 328: Koo retired from the Chinese diplomatic service in 1956 and in the same year he became a judge of the International Court of Justice in The Hague, and served as Vice-President of the Court during the final three years of his term. In 1967, he retired and moved to New York City, where he lived until his death in 1985. Vittu täähän kumppari kiskoi 3v vaille sentenaarixi!
xxx/ellauri231.html on line 70:1952 New York Yankees mätki Brooklyn Dodgersia pesismailoilla (4-3) voittaaxeen USA:n MM-sarjan. (Tästäkö Se Hillo kirjoitti paxun lukuromaanin?)
xxx/ellauri231.html on line 240: Vuonna 1920 Denikin erosi valkoisesta armeijasta, luovutti komentajuuden Pjotr Wrangelille ja pötki Krimiltä laivalla Mustanmeren yli Istanbuliin. Denikin sai turvapaikan Englannista, jossa hän asui kaksi kuukautta. Myöhemmin hän asettui asumaan Belgiaan, sitten Unkariin, vuodesta 1926 hän asui Ranskassa ja vuodesta 1945 New Yorkissa Yhdysvalloissa. Se pääsi karkuun jenkkeihin, pystyyköhän Putin vielä samaan?
xxx/ellauri232.html on line 304: Rukous on merkityksetöntä, ellei se ole kumouksellinen, ellei sillä pyritä kaatamaan ja pilaamaan hallinnon jäykkyyden, ja rakentamaan rahan, opportunismin ja valheiden pyramideja. Liturgisesta liikkeestä tulee tulla vallankumouksellinen liike, joka pyrkii kukistamaan voimat, jotka jatkavat lupauksen, toivon ja näkemyksen tuhoamista." (Susannah Heschel (toim.), "Rukouxesta," Siveellinen suuruus ja hengellinen julkeus: Esseitä Abraham Joshua Hescheliltä (New York: Farrar, Straus & Giroux, 1997), 262.)
xxx/ellauri237.html on line 853: Abraham Maslow fue un psicólogo estadounidense que nació en Brooklyn (Nueva York) el 1 de abril de 1908. Sus progenitores eran judíos no ortodoxos de Rusia que llegaron a la tierra de las oportunidades con la esperanza de lograr un mejor futuro para sus hijos. Abraham Maslow nunca fue un tipo muy sociable, y ya desde niño, se refugió en los libros.
xxx/ellauri237.html on line 855: Antes de interesarse por la psicología, primero estudió derecho en la City College de Nueva York (CCNY). Tras casarse con Berta Goodman, su prima mayor, se mudó Wisconsin para asistir a la universidad de esa ciudad. Fue aquí donde comenzó a estudiar psicología. Trabajó con Harry Harlow, famoso por sus experimentos con crías de mono y el comportamiento del apego. Tras graduarse y doctorarse en esta disciplina, volvió a Nueva York para trabajar con E.L. Thorndike en la Universidad de Columbia, donde empezó a interesarse en la investigación experimental de la sexualidad humana. En este periodo de su vida, comenzó a dar clases en el Brooklyn College y entró en contacto con muchos psicólogos europeos que llegaban a Estados Unidos, por ejemplo, Adler o Fromm.
xxx/ellauri237.html on line 1025: Mikki opiskeli aluksi maataloutta, historiaa ja teologiaa Wisconsinin yliopistossa Madisonissa (alempi korkeakoulututkinto 1924 pääaineena historia) ja oli sitten kaksi vuotta New Yorkissa teologisessa seminaarissa (Union Theological Seminary).
xxx/ellauri250.html on line 424: New Yorker
xxx/ellauri250.html on line 550: In 1986, Time called Bukowski a "laureate of American lowlife". Regarding his enduring popular appeal, Adam Kirsch of The New Yorker wrote, "the secret of Bukowski's appeal is that he combines the confessional poet's promise of intimacy with the larger-than-life aplomb of a pulp-fiction hero."
xxx/ellauri250.html on line 563: In his early teen years, Bukowski had a cow when he was introduced to alcohol by his friend William "Baldy" Mullinax, depicted as "Eli LaCrosse" in Ham on Rye, son of an alcoholic surgeon. "This 'alcohol' is going to help me for a very long time," he later wrote, describing a method (of drinking) he could use to come to more amicable terms with his own life. After graduating from Los Angeles High School, Bukowski attended Los Angeles City College for two years, taking courses in art, journalism, and literature, before quitting at the start of World War II. He then moved to New York City to begin a career as a financially pinched blue-collar worker with dreams of becoming a writer.
xxx/ellauri250.html on line 658: The Good Bush and the Bad Bush: The Ethics of George W. Bush, Dutton, New York, 2004, 1 page
xxx/ellauri250.html on line 678: H.L.A Hart's review of the third edition in The New York Review of Books was mixed. While writing that "The utility of selling this utilitarian's book to students of its subject can hardly be exaggerated", Hart also criticized Practical Ethics for philosophical inconsistency in its chapter on abortion. He argues that Singer insufficiently explains how self interest and classical utilitarianism each view abortion, and does not bring out their differences. Self interest of males is strongly against abortion. Besides, carrots are fit food for bunnies only.
xxx/ellauri250.html on line 696: On December 12, 2022, Bankman-Fried was arrested in the Bahamas and was subsequently extradited to the United States An indictment of him before the U.S. District Court for the Southern District of New York was unsealed on December 13, revealing a range of charges for offenses, including wire fraud, commodities fraud, securities fraud, money laundering, and campaign finance law violations. Bankman-Fried faces up to 115 years in prison if convicted on all eight counts. On January 3, 2023, Bankman-Fried pled not guilty to fraud and other charges. On December 22, Bankman-Fried was released on a $250 million bond, on condition that he reside at his parents' home in California.
xxx/ellauri250.html on line 735: In 2018, as she was starting her career in AI research, Joseph recalls being introduced to a prominent man in the field connected to EA. Joseph was 22 and still in college; he was nearly twice her age. As they talked at a Japanese restaurant in New York City, she recalled, the man turned the conversation in a bizarre direction, arguing “that pedophilic relationships between very young women and older men was a good way to transfer knowledge,” Joseph says. “I had a sense that he was grooming me.” (Joseph says she told her roommate about the alleged incident. The roommate confirmed that conversation to TIME.)
xxx/ellauri250.html on line 820: Larry King (born Lawrence Harvey Zeiger; November 19, 1933 - January 23, 2021) was an American television and radio host, whose awards included 2 Peabodys, an Emmy and 10 Cable ACE Awards. Over his career, he hosted over 50,000 interviews. King was born and raised in New York City to Jewish parents who immigrated to the United States from Belarus in the 1930s. Olixillä jotkut henxelit? Tämäkin heppu on mulle tuiki tuntematon, nevö hööd. Oli sillä.
xxx/ellauri250.html on line 824: Mannen under hyllen var Bent Nordbø. Han hadde John Gielguds arrogante oppsyn, John Majors panoramabriller og Larry Kings bukseseler. Og han leste i en ekte papiravis. Roger hadde hørt at Nordbø kun leste New York Times, The Financial Times, The Guardian, China Daily, Süddeutsche Zeitung, El País og Le Monde, men at de leste han til gjengjeld hver dag. Han kunne dog finne på å bla i Pravda og slovenske Dnevnik, men han hevdet at «østeuropeiske språk er så tunge for øyet.
xxx/ellauri252.html on line 73: 320 kilometrin päässä Tokiosta sijaitsevalla maatilalla wagyu- karjaa kohdellaan hellästi hieromalla ja ruokkimalla oluella, jotta niiden lihaa voidaan lopulta tarjoilla luksusravintoloissa Tokiossa ja New Yorkissa.
xxx/ellauri252.html on line 314: Cary Grant saattoi olla juutalainen ja se todennäköisesti oli homo. Rooseveltin esi-isät saattoi olla juutalaisia Hollannissa. Claes Rosenvelt entered the cloth business in New York, and was married in 1682. He accumulated a fortune. He then changed his name to Nicholas Roosevelt. Of his four sons, Isaac died young. Nicholas married Sarah Solomons. Jacobus married Catherina Hardenburg. The Roosevelts were not a fighting but a peace-loving people, devoted to trade. Isaac became a capitalist. He founded the Bank of New York in 1790.
xxx/ellauri252.html on line 482: Hunter syntyi italialaistaustaisille vanhemmille New Yorkissa vuonna 1926 ja aloitti kirjoittamisen toisen maailmansodan aikana palvellessaan merivoimissa. Ensimmäinen 87. poliisipiiri -sarjan romaani oli vuonna 1956 julkaistu Cop Hater (suomennettu nimillä Askeleet kadulla ja Kuolema kytälle).
xxx/ellauri255.html on line 191: Kesäkuussa 1861 Bakunin matkusti työmatkaa tekosyynä käyttäen Nikolajevsk-na-Amuren kaupunkiin Tyynenmeren rannalle, josta hän onnistui laivalla pakenemaan Hokkaidon saarelle Japaniin. Jokohamasta Bakunin matkusti laivalla San Franciscoon ja sieltä edelleen Panaman kautta New Yorkiin, koska rautatieyhteyttä mantereen halki ei vielä ollut. Yhdysvalloissa Bakunin tapasi useita maahan paenneita Euroopan hullun vuoden kansannousujen veteraaneja sekä myös amerikkalaisia poliitikkoja, kuten kenraali George B. McClellanin ja radikaaleihin republikaaneihin lukeutuneen senaattori Charles Sumnerin. Lisäksi Bakunin löysi pakaasistaan sinne unohtuneen vanhan tuttavansa maxamattomien ravintolalaskujen veteraanin Louis Agassizin, jonka hän esitteli runoilija Henry Wadsworth Longfellowille. Vietettyään muutaman viikon Yhdysvalloissa Bakunin astui Bostonissa Liverpoolin matkalla olevaan laivaan. Liverpooliin alus saapui joulukuussa 1861.
xxx/ellauri259.html on line 334: Nirvāṇa (/nɪərˈvɑːnə/ neer-VAH-nə, /-ˈvænə/ -VAN-ə, /nɜːr-/ nur-; Sanskritiksi: निर्वाण nirvāṇa [nɪɽʋaːɳɐ]; Pali: nibbāna; Prakrit: ṇivvāṇa; kirjaimellisesti "puhallettu", kuten öljylampussa) on intian uskontojen (buddhalaisuus, hindulaisuus, jainismi ja sikhismi) käsite, joka edustaa pelastusopillisen vapautumisen lopullista tilaa, vapautumista duḥkhasta ja saṃsārasta. Hindu- ja buddhalaisjohtajat haluavat New Yorkin panimon muuttavan Nirvana IPAnsa nimen valittaen, että nimimerkki on epäkunnioittava heidän uskomuksiaan kohtaan. Samsara-leipomo on myös ikävä, mutta vähemmän loukkaava.
xxx/ellauri261.html on line 152: Useat futurologit, mm. John Miesbitt, näkevät uskonnon yhtenä suurena megatrendinä tulevaisuudessa. Ensi vuosisadalla joudumme ottamaan kantaa kysymyksiin arvoista, elämän tarkoituksesta ja ihmisen ja luonnon tulevaisuudesta, näkyvästä ja näkymättömästä maailmasta. Mutta Miesbittin mukaan uskonnot ovat IN, kirkot OUT. Näin piispan näkövinkkelistä se on vähän apea ennuste, mutta mitä tollanen protestantti tietää. New York Timesin nekrologista, joka on maxumuurin takana, severran näkyi että Miesbitt oli noin puolixi oikeassa. Camilla Läckberg sen sijaan osui naulan kantaan kaikessa.
xxx/ellauri261.html on line 158: John Naisbitt (January 15, 1929 – April 8, 2021) was an American author and public speaker in the area of futures studies. His first book Megatrends: Ten New Directions Transforming Our Lives was published in 1982. It was the result of almost ten years of zero research. It was on The New York Times Best Seller List for two years, mostly as No. 1. Megatrends was published in 57 countries and sold more than 14 million copies. Almost half as much as Camilla Läckberg, but not quite.
xxx/ellauri261.html on line 185: Alan Wilson Watts (6 January 1915 – 16 November 1973) was an English writer, speaker and self-styled "philosophical entertainer", known for interpreting and popularising Japanese, Chinese and Indian traditions of Buddhist, Taoist, and Hindu philosophy for a Western audience. Born in Chislehurst, England, he moved to the United States in 1938 and began Zen training in New York. He received a master´s degree in theology from Seabury-Western Theological Seminary and became an Episcopal priest in 1945. He left the ministry in 1950 and moved to California, where he joined the faculty of the Asian Academy of American Studies.
xxx/ellauri261.html on line 427: Hello, Dolly! is a 1964 musical with lyrics and music by Jerry Herman and a book by Michael Stewart, based on Thornton Wilder´s 1938 farce The Merchant of Yonkers, which Wilder revised and retitled The Matchmaker in 1955. The musical follows the story of Dolly Gallagher Levi, a strong-willed matchmaker, as she travels to Yonkers, New York, to find a match for the miserly "well-known unmarried half-a-millionaire" Horace Vandergelder. The show was originally entitled Dolly, A Damned Exasperating Woman.
xxx/ellauri261.html on line 438: Cornelius Hackl: Vandergelder's chief clerk who yearns for one exciting day in New York City. Energetic, enthusiastic, and adventurous young man who has a sweet innocence about him.
xxx/ellauri261.html on line 442: Irene Molloy: A widow and a beautiful, smart, fun-loving milliner with a hat shop in New York City. Dolly has introduced her to Horace Vandergelder but she yearns for romance.
xxx/ellauri261.html on line 458: As the nineteenth becomes the 20th century, all of New York City is excited because widowed but brassy Dolly Gallagher Levi is in town ("Call on Dolly"). Dolly makes a living through what she calls "meddling" – matchmaking and numerous sidelines, including dance instruction and mandolin lessons ("I Put My Hand In"). She is currently seeking a wife for grumpy Horace Vandergelder, the well-known half-a-millionaire, but it becomes clear that Dolly intends to marry Horace herself. Ambrose Kemper, a young artist, wants to marry Horace's weepy niece Ermengarde, but Horace opposes this because Ambrose's vocation does not guarantee a steady living. Ambrose enlists Dolly's help, and they travel to Yonkers, New York to visit Horace, who is a prominent citizen there and owns Vandergelder's Hay and Feed.
xxx/ellauri261.html on line 460: Horace explains to his two clerks, Cornelius Hackl and Barnaby Tucker, that he is going to get married because "It Takes a Woman" to cheerfully do all the household chores. He plans to travel with Dolly to New York City to march in the Fourteenth Street Association Parade and propose to the widow Irene Molloy, who owns a hat shop there. Dolly arrives in Yonkers and "accidentally" mentions that Irene's first husband might not have died of natural causes, and also mentions that she knows an heiress, Ernestina Money, who may be interested in Horace. Horace leaves for New York and leaves Cornelius and Barnaby to run the store.
xxx/ellauri261.html on line 462: Cornelius decides that he and Barnaby need to get out of Yonkers. They'll go to New York, have a good meal, spend all their money, see the stuffed whale in Barnum's museum, almost get arrested, and each kiss a girl! They blow up some tomato cans to create a terrible stench as a pretext to close the store. Dolly mentions that she knows two ladies in New York they should call on: Irene Molloy and her shop assistant, Minnie Fay. She tells Ermengarde and Ambrose that she'll enter them in the polka competition at the upscale Harmonia Gardens Restaurant in New York City so Ambrose can demonstrate his ability to be a breadwinner to Horace. Cornelius, Barnaby, Ambrose, Ermengarde and Dolly all take the train to New York ("Put on Your Sunday Clothes").
xxx/ellauri261.html on line 464: Irene and Minnie open their hat shop for the afternoon. Irene wants a husband, but does not love Horace Vandergelder. She declares that she will wear an elaborate hat to impress a gentleman ("Ribbons Down My Back"). Cornelius and Barnaby arrive at the shop and pretend to be rich. Horace and Dolly arrive at the shop, and Cornelius and Barnaby hide from him. Irene inadvertently mentions that she knows Cornelius Hackl, and Dolly tells her and Horace that even though Cornelius is Horace's clerk by day, he's a New York playboy by night; he's one of the Hackls. Minnie screams when she finds Cornelius hiding in the armoire. Horace is about to open the armoire himself, but Dolly, Irene and Minnie distract him with patriotic sentiments related to subjects like Betsy Ross and The Battle of the Alamo shown in the famous lyrics "Alamo, remember the Alamo!" ("Motherhood March"). Cornelius sneezes, and Horace storms out, realizing there are men hiding in the shop, but not knowing they are his clerks.
xxx/ellauri261.html on line 476: Directed by Gene Kelly and written and produced by Ernest Lehman, the film stars Barbra Streisand, Walter Matthau, Michael Crawford, Danny Lockin, Tommy Tune, Fritz Feld, Marianne McAndrew, E. J. Peaker and Louis Armstrong (whose recording of the title tune had become a number-one single in May 1964). The film follows the story of Dolly Levi, a strong-willed matchmaker who travels to Yonkers, New York in order to find a match for the miserly "well-known unmarried half-a-millionaire" Horace Vandergelder. In doing so, she convinces his niece, his niece's intended and Horace's two clerks to travel to New York.
xxx/ellauri261.html on line 515: In 1890, all of New York City is excited because the well-known widowed matchmaker Dolly Levi is in town. Dolly is currently seeking a wife for grumpy Horace Vandergelder, the well-known "half-a-millionaire", but it soon becomes clear that she intends to marry Horace herself. Meanwhile, Ambrose Kemper, a young artist, wants to marry Horace's niece, Ermengarde. However, Horace opposes this, feeling Ambrose cannot provide financial security. Horace, who is the owner of Vandergelder's Hay and Feed, explains to his two clerks, Cornelius Hackl and Barnaby Tucker, that he is going to get married, though what he really wants is a housekeeper. He plans to travel to New York that very day to march in the 14th Street Parade, and also to propose to milliner Irene Molloy, whom he has met through Dolly Levi. Dolly arrives in Yonkers and sends Horace ahead to the city. Before leaving, he tells Cornelius and Barnaby to mind the store.
xxx/ellauri261.html on line 517: Cornelius, weary of his dull existence, decides that he and Barnaby need to get out of Yonkers. Dolly overhears, and decides to set them up with Irene Molloy and her shop assistant, Minnie Fay. She also helps Ambrose and Ermengarde, entering them in a dance contest at the very fancy Harmonia Gardens restaurant, which Dolly and her late husband frequented. The entire company takes the train to New York.
xxx/ellauri261.html on line 519: In New York, Irene and Minnie open their hat shop for the afternoon. Irene does not love Horace Vandergelder, but knows that the marriage will provide her with financial security and an escape from her boring job. However, Irene hopes to escape her loveless marriage, and plans to try and find real love before the summer is over. Cornelius and Barnaby arrive at the shop and pretend to be rich- Irene seems to take to Cornelius immediately. Horace and Dolly arrive, and Cornelius and Barnaby hide. Minnie screams when she finds Cornelius hiding in an armoire. Horace is about to open the armoire himself, but Dolly "searches" it and pronounces it empty. After hearing Cornelius sneeze, Horace storms out upon realizing there are men hiding in the shop, although he is unaware that they are his clerks. Dolly arranges for Cornelius and Barnaby, who are still pretending to be rich, to take the ladies out to dinner at Harmonia Gardens to make up for their humiliation. Dolly briefly tries to teach Cornelius and Barnaby to dance, which leads to the whole town dancing in the local park.
xxx/ellauri261.html on line 561: Espanjan–Yhdysvaltain sodassa Anderson otti osaa Kuuban taisteluihin. Sodan jälkeen hän palasi Ohioon, meni naimisiin ja ryhtyi maalausliikkeen hoitajaksi, mutta lähti jälleen Chicagoon ja päätyi lopulta kirjoittamaan ensimmäistä romaaniaan Windy McPherson’s Son, joka ilmestyi vuonna 1916. Anderson matkusteli muun muassa Euroopassa ja asui myös New Yorkissa ja New Orleansissa. Ensimmäisen vaimonsa kuoltua Anderson avioitui kuvanveistäjä Tennessee Mitchellin kanssa.
xxx/ellauri265.html on line 151: Tottakai, Lauri vahvistaa. Todella iso yhteinen tekijä meille on Italia. Isäni on suomalainen ja äitini italialainen. Synnyin New Yorkissa, ja asuimme Manhattanilla, lähellä YK:n päärakennusta, jossa isäni työskenteli. Olin pieni, kun muutimme Suomeen, sitten lähdimme takaisin Yhdysvaltoihin, ja kahden vuoden jälkeen taas takaisin Suomeen. Vaimon kuoltua pyysin hänet saman tien kahville. Uskalsin pyytää, koska olin hänestä kiinnostunut, ja jos ei tee aloitetta, voi käydä ettei saakaan turkista tappiin. Olin ollut neljä vuotta yksin ja olin enemmän kuin valmis uuteen parisuhteeseen.
xxx/ellauri265.html on line 426: Last week the New York University (NYU) psychology professor announced that he would resign at the end of the year from the Society for Personality and Social Psychology, his primary professional association, because of a newly adopted requirement that everybody presenting research at the group's conferences explain how their submission advances "equity, inclusion, and anti-racism goals." It was the sort of litmus test against which he has warned, and which he sees as corroding institutions of higher learning.
xxx/ellauri265.html on line 436:New York University professor and social psychopath Jonathan Haidt, right, talks with John Tomasi, president of Heteronormal Academy, in Washington Square Park, New York CIty, on Nov. 10, 2021. Suun vinous on silmiinpistävä.
xxx/ellauri265.html on line 444: What we most need is for leaders of institutions to stand up. That has been the spectacular failure of the late 2010s — that leaders of universities, of The New York Times, of our knowledge-centered institutions, have failed to stand up for the mission of their institutions. Stand up and fight, you emeritus professors of Rudsian, ex-department chairs, ex-deans and former vice presidents of Western top universities! Nyt teidän veri punnitaan!
xxx/ellauri268.html on line 148: Emmauxen käynnillä haaviin sattui Irwin Shawin, kommunistivainotun venäläisexpatriaatin novellikokoelma (1967) jonka niminovelli on "God was here but he left early". Nimi oli hauska, sixi ostin sen. Shawin oma nimikin oli ennen hauskempi. Shaw was born Irwin Gilbert Shamforoff in the South Bronx, New York City, to Jewish immigrants from Russia. Svetlana Moskovasta (venakko) sanoi goodreadseissa novelleista näin:
xxx/ellauri268.html on line 277:Gringotts Wizarding Bank. Harry Potterin goblinit eivät muistuta muumipeikkoja. :D Eine sentään ole rodullistettuja kuten Haisuli, jolle tuli porttikielto New Yorkissa kerze oli ilmiselvä neekeri. Nehashkush.
xxx/ellauri268.html on line 492:New Yorkers
xxx/ellauri268.html on line 502: Born in 1956, David Sedaris spent his childhood in New York and North Carolina. He was the second of six children born to Sharon and Lou Sedaris, IBM engineers who eventually moved the family to Raleigh, North Carolina. Sedaris graduated from Sanderson High School in Raleigh, where he performed in plays and wrestled with the realization he was gay. After moving to New York City in the fall of 1991, Sedaris found jobs as a housecleaner and department store elf to support his writing.
xxx/ellauri268.html on line 506: In 2001, Sedaris was awarded the Thumber Prize for American Humor and named Humorist of the Year by Time magazine. He has also earned three Grammy nominations for audio versions of his works, and in 2008 he was awarded an honorary doctorate by Binghamton University in New York.
xxx/ellauri268.html on line 507: The author has been with longtime boyfriend Hugh Hamrick, an artist and designer, since the early 1990s. After living together in New York City, Paris and Tokyo, the couple resides in West Sussex, England. He became known for his bitingly funny recollections of his youth, sex life and travel experiences in foreign countries.
xxx/ellauri268.html on line 512: Eliezer ”Elie” Wiesel (30. syyskuuta 1928 Sighetu Marmației, Maramureș, Romania – 2. heinäkuuta 2016 New York, Yhdysvallat) oli Transsylvaniassa syntynyt unkarinjuutalainen kirjailija, journalisti, filosofi ja poliittinen aktivisti, joka asui Yhdysvalloissa.
xxx/ellauri273.html on line 86: In 1931, the dictator general Jorge Ubico came to power, backed by the United States, and initiated one of the most brutally repressive governments in Central American history. Just as Estrada Cabrera had done during his government, Ubico created a widespread network of spies and informants and had large numbers of political opponents tortured and put to death. A wealthy aristocrat (with an estimated income of $215,000 per year in 1930s dollars) and a staunch anti-communist, he consistently sided with the United Fruit Company, Guatemalan landowners and urban elites in disputes with peasants. After the crash of the New York Stock Exchange in 1929, the peasant system established by Barrios in 1875 to jump start coffee production in the country was not good enough anymore, and Ubico was forced to implement a system of debt slavery and forced labor to make sure that there was enough labor available for the coffee plantations and that the UFCO workers were readily available.
xxx/ellauri273.html on line 299: Mies myöntää, ettei kaikki hänen kulutuksensa ole kestävää – otetaan esimerkiksi vaikkapa helikopterilento New Yorkin yllä avgas-polttoaineella – mutta toisaalta hän suosii erityisen paljon kotimaisten yrittäjien palveluita. Heille Uotin kaltainen rahankäyttäjä on tietysti unelma-asiakas.
xxx/ellauri281.html on line 426: Tällaiset ovat Vesa-Matti Loirin hautajaiset: Yllätysesiintyjä Yhdysvalloista. Kirkossa esiintyvät Vesa-Matti Loirin lempiystävät, Samuli Edelmann (Muumipeikon ääni) ja Jenni Vartiainen. Jenni on tullut hautajaisiin varta vasten Yhdysvalloista, sillä hän on asunut jo pidemmän aikaa New Yorkissa. Jenni Vartiaisen esiintyminen tulee varmasti olemaan siunaustilaisuuden yksi koskettavimmista hetkistä, sillä hän laulaa kirkossa hittinsä Missä muruseni on.
xxx/ellauri281.html on line 488: Arthur Asher Miller (ven. А́ртур А́шер Ми́ллер, sv en viss aptyp), 17. lokakuuta 1915, Harlem, New York - 10. helmikuuta 2005 , Roxbury, Connecticut ) on yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija ja kirjailija. Näytelmästä " Death of a Salesman " palkittiin Pulitzer - palkinnolla, useiden Tony - palkintojen voittaja. Marilyn Monroen kolmannexi paras aviomies.
xxx/ellauri281.html on line 499: they rebelled" ( eng. They Too Rise), "Honors at dawn" ( eng. Honors at Dawn ) ja "The Great Defiance" ( fin. Suuri tottelemattomuus) - tarttuvia, mahtipontisia nimiä, jotka heijastivat tämän ajanjakson melodramaattisia suuntauksia taiteessa. Vuonna 1938 hänen melodramaattiset ponnistelunsa palkittiin 1 250 dollarin palkinnolla New Yorkin uusien näytelmien toimistolta.
xxx/ellauri281.html on line 530: Arthur Miller was 35 and at the top of his career when, in 1951, he first set eyes on Marilyn Monroe. He was the author of “All My Sons” and “Death of a Salesman,” the first play to win all three major drama prizes (the Pulitzer Prize, the Tony Award and the New York Drama Critics’ Circle Award). He would soon begin work on “The Upokas.” She was 24 and, except for her glorious behind, virtually unknown.
xxx/ellauri281.html on line 731: John Train, Paris Review Co-Founder and Cold War Operative, sentään kuoli 94-vuotiaana 2022, onnexi. His career, ranging from literature to finance to war, and from France to Afghanistan, seemed to cover every interest and issue of his exalted social class. Yet he was also an operator in high finance and world affairs who, by one researcher’s account, had ties to U.S. secret services. Mr. Train founded and ran a leading financial firm devoted to preserving the money of rich families, and he worked to support the mujahedeen in their fight against the Soviet Union in the 1980s. The Guardian reported that Train, Smith had $375 million under management in 1984. In 1986, Fortune magazine wrote that Mr. Train’s firm “claims to be the largest in New York serving rich families.” Mr. Train’s books on investing were praised as riveting in The New York Times and “classic” in The Wall Street Journal. Among them were several about successful financiers, whom he referred to as “money masters,” and their techniques. He treated his political interests less jokingly. A committed cold warrior, he wrote for The Wall Street Journal about military affairs. He became concerned that the conspiracy-monger Lyndon LaRouche was a “possible Soviet agent.” (Lyndon began in far-left politics but in the 1970s moved to the far right and antisemitism.)
xxx/ellauri281.html on line 750: Palkinnon perustivat vuonna 2013 Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous, Václav Havelin kirjasto, IBM Oy: n kirjahylly ja Charta 77 -säätiö, ja se myönnetään Tšekkoslovakian ja Tšekin tasavallan entisen presidentin Václav Havelin muistoksi. Se korvaa Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen ihmisoikeuspalkinnon, joka perustettiin vuonna 2009 ja jaetaan joka toinen vuosi, jonka hankaluutena olivat parlamentin toisinajattelijat. Palkinto on yksi monista Euroopan neuvoston eri toimielinten myöntämistä palkinnoista , eikä sitä pidä sekoittaa Václav Havelin luovan erimielisyyden palkintoon, johon sillä ei ole yhteyttä. Václav Havel Prize for Creative Dissent on New Yorkissa toimivan Human Rights Foundationin (HRF) vuonna 2012 perustama palkinto. HRF:n presidentin Thor Halvorssenin mukaan palkinto myönnetään henkilöille, "jotka harjoittavat luovaa erimielisyyttä, osoittavat rohkeutta ja luovuutta haastaakseen epäoikeudenmukaisuuden ja elävät totuudessa". Joulukuussa 2011 kuolleen tšekkiläisen toisinajattelevan näytelmäkirjailijan ja poliitikon Václav Havelin kunniaksi nimetty palkinto perustettiin hänen lesken Dagmar Havlovan avulla. Googlen perustaja Sergei Brin ja PayPalin perustaja Peter Thiel myönsivät osan palkinnon rahoituksesta. Palkinnon saajissa on monenlaisia länkkärimielisiä koomikkoja ja ja pellejä.
xxx/ellauri286.html on line 316: Lontoossa toimiva kirjeenvaihtaja Sara Firth, verkoston viisi vuotta vanha veteraani, erosi työtoverin kanssa käydyn liian todellisen Twitter-keskustelun jälkeen. RT ei uskonut Lontoon aamulehtiä, kuten Firth. Kremlin tahraamat surkeat. [lähde; New York Intelligencer.]
xxx/ellauri287.html on line 564: John Whiting vietti monipuolista ja monipuolista työelämää Jerusalemissa. Hän työskenteli American Colony Photo Department -osastolla valokuvaajana ja auttoi myös yrityksen johtamisessa. Hän oli lankonsa Frederick Vesterin kanssa kumppani ja johtaja Vester & Co.-American Colony Storessa lähellä Jaffa Gatea. Siellä myytiin American Colony Photo Department -tulosteita, lyhtydioja ja postikorttikuvia muiden tavaroiden ohella. Hän oli mukana perustamassa lyhytaikaista New Yorkin haaraa American Colony Storessa, joka epäonnistui taloudellisen taantuman vuoksi. Whiting puhui sujuvasti arabiaa. Hän keräsi antiikkiesineitä, kuten keramiikkaa ja hahmoja, joita myytiin kaupassa, sekä palestiinalaisia käsitöitä ja muita esineitä. Vuodesta 1908 vuoteen 1915 Whiting oli Yhdysvaltain apulaiskonsuli Jerusalemissa, on erikoistunut kauppaan ja maatalouteen. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimitti apua haavoittuneille sotilaille vapaaehtoisena Turkin Punaisen Puolikuun ja American Colony Nurses -järjestön kanssa. Vuonna 1918 hän aloitti palveluksen Britannian armeijan tiedusteluupseerina. Whitingillä oli laaja tietämys Lähi-idän maisemista ja historiallisista kohteista. Hän opasti usein vierailijoita Palestiinan, Syyrian, Jordanian ja Libanonin matkoilla. Hän kirjoitti lukuisia artikkeleita. National Geographic Magazine on lähes tyyten kuvitettu American Colony Photo Departmentin ja sen seuraajan Matson Photo Servicen tuottamilla valokuvilla. (Katso Valittu bibliografia ).
xxx/ellauri289.html on line 94: Jehovan todistajat on lopun ajan odotusta ja kristinuskon juurille palaamista korostava uskonnollinen liike, joka eroaa kristinuskosta muun muassa kieltämällä kolminaisuusopin. Jehovan todistajien jäsenmäärän arviot vaihtelevat maailmanlaajuisesti 6 miljoonasta yli 8,3 miljoonaan 240 eri maassa (2016). Niitä on siis yli puolet vähemmän kuin juutalaisia. Liikkeen päättävä elin, Warwickissa (Kartta) (New York) kokoontuva yhdeksänjäseninen Jehovan todistajien hallintoelin, koordinoi liikkeen toimintaa ja käytäntöjä. Hallintoelin päättää liikkeen raamatuntulkinnasta. Mixi taas 9? Baha'illakin oli 9 sivukonttoria. Sit oli ne enneagrammihörhöt. Jotain tässä täytyy olla.
xxx/ellauri289.html on line 102: Eli siis Jehovan todistajat on tuhatvuotinen mutta entisöity epäkristillinen kirkkokunta, jonka ei-kolmitaariset areiolaiset uskomukset eroavat valtalinjan koirien kristinuskosta. Ryhmä raportoi maailmanlaajuisesti noin 8,5 miljoonan jäsenen osallistuvan evankeliointiin ja vuosittain yli 19,7 miljoonan nälkäisen osallistuneen ilmaiseen Jee-suxen muistoillanviettoon. Haaviin jää siis alle 50% kävijöistä, joita lie 1-4% saarnatuista ovista. Asiakasuskollisuus ei liioin ole kehuttava kovista otteista huolimatta. Jehovan todistajia johtaa Jehovan todistajien hallintoelin Warwickissa, New Yorkissa, Yhdysvalloissa: siivestävien viivasuisten vanhimpien ryhmä, joka vahvistaa kaikki opit perustuen Raamatun pirulliseen tulkintaan. He uskovat, että nykyisen maailmanjärjestelmän tuhoutuminen Harmagedonissa on suht välitöntä ja että Jumalan valtakunnan perustaminen maan päälle ja siistit nurmikot on ainoa toimiva ratkaisu kaikkiin ihmiskunnan kohtaamiin ongelmiin.
xxx/ellauri289.html on line 157: Suuri osa niiden rahoituksesta saadaan lahjoituksina, pääasiassa jäseniltä. Ei ole kymmenyksiä tai keräystä. Vuonna 2001 Newsday listasi Vartiotorni-seuran New Yorkin 40 rikkaimman yrityksen joukkoon, jonka tulot ylittivät 950 miljoonaa dollaria. Järjestö raportoi samana vuonna, että se "käytti yli 70,9 miljoonaa dollaria erikoistienraivaajien, lähetyssaarnaajien ja matkavalvojien hoitamiseen heidän kenttäpalvelustehtävissään". Kenenkähän taskuun loput miljardista menivät... varmaan Jehovan.
xxx/ellauri291.html on line 147: Arvostelut olivat ristiriitaisia; kun The Philadelphia Inquirer ja San Francisco Chronicle pitivät uudesta ohjelmasta, The New York Times ja The Boston Globe olivat vähemmän suotuisia ja Variety ennusti, että se "ei toimi", kutsuen sitä "uskomattomaksi ja synkäksi hämmennyksen sotkuksi ja monimutkaisuudexi". Hän valitti, että se "teki virheen vetoamalla suhteellisen lukutaitoiseen ryhmään". Verkoston tutkimus osoitti, että Star Trekillä oli "laadukas yleisö", ns. fixuja ihmisiä (Mirjam Pylkkänen, p.c.), mukaan lukien "ylemmän tulotason, paremmin koulutetut miehet". Sitä kazoivat tiedemiehet, museon kuraattorit, psykiatrit, lääkärit, yliopiston professorit ja muut ylenpalttiset. Suuri osa ihailijapostista tuli lääkäreiltä, tiedemiehiltä, opettajilta ja muilta ammattilaisilta (pankinjohtajat, hammaslääkärit ja tuomarit), ja se osoitti suurimmaksi osaksi lukutaitoa – ja kirjoitettu hyville paperitarvikkeille.
xxx/ellauri291.html on line 221: Julia Ward syntyi New Yorkissa. Hän oli neljäs seitsemästä lapsesta. Hänen isänsä Samuel Ward III oli Wall Streetin pörssivälittäjä, pankkiiri ja tiukka kalvinistipiiskopaali. Hänen äitinsä oli runoilija Julia Rush Cutler Ward ja hän oli Francis Marionetin täti, Amerikan vallankumouksen "Swamp Foxin" nimittäin. Hän kuoli synnytyksen aikana, kun Howe oli viisivuotias. (Ei siis oman synnytyxen.) Hänellä oli pääsy isin kirjoihin, joista monet olivat ristiriidassa kalvinistisen näkemyksen kanssa. Hänestä tuli hyvin luettu, vaikkakin sosiaalinen ja tieteellinen. Hän tapasi isänsä menestyneen pankkiirin aseman vuoksi Charles Dickensin, Charles Sumnerin ja Margaret Fullerin. Vaikka Julia kasvoi episkopaalina, hän ajautui unitaarixi vuoteen 1841 mennessä. Howe oli kasvissyöjä 1830-luvun lopulla, mutta söi lihaa jälleen vuoteen 1843 mennessä. Ääreist kiintoisaa.
xxx/ellauri291.html on line 224: John Jacob Astor (s. Johann Jakob Astor ; 17. heinäkuuta 1763 – 29. maaliskuuta 1848 ) oli saksalaissyntyinen amerikkalainen liikemies, kauppias, kiinteistömoguli ja sijoittaja, joka ansaitsi omaisuutensa pääasiassa turkiskaupan monopolista salakuljettamalla oopiumia Kiinassa ja sijoittamalla kiinteistöihin New Yorkissa tai sen ympäristössä. Hän oli Astor-perheen ensimmäinen merkittävä jäsen ja ensimmäinen monimiljonääri Yhdysvalloissa.
xxx/ellauri291.html on line 229: Howe oli julkaissut esseitä Goethesta, Schilleristä ja Lamartinesta ennen avioliittoaan New York Review and Theological Review -lehdessä. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa Passion-Flowers julkaistiin anonyymisti vuonna 1853. Kirja kokosi henkilökohtaisia runoja ja kirjoitettiin hänen aviomiehensä tietämättä, joka toimi silloin Free Soil -sanomalehden The Commonwealth -julkaisussa. Hänen toinen anonyymi kokoelmansa, Words for the Hour, ilmestyi vuonna 1857. Hän jatkoi näytelmien kirjoittamista, kuten esim.Leonora, Maailman oma ja Hippolytus. Kaikki nämä teokset ovat viittauksia hänen tylsistävään avioliittoonsa 18v vanhemman impotentin kanssa.
xxx/ellauri293.html on line 383: How I Met Your Mother (lyhennettynä usein HIMOM ) on yhdysvaltalainen romcom eli FUCK! genren tilannesarja, jonka ovat luoneet Craig Thomas ja Carter Bays CBS:lle. Sarja, jota esitettiin 19.9.2005–31.3.2014, seuraa päähenkilöä Retu Mosbya ja hänen ystävätiimiä New Yorkin Manhattanilla. Kehystysvälineenä Retu kertoo vuonna 2030 pojalleen Lukelle ja tyttärelleen Pennylle tapahtumia syyskuusta 2005 toukokuuhun 2013, jotka johtivat hänet tapaamaan heidän äitinsä.
xxx/ellauri293.html on line 405: Newsner is a modern news and entertainment brand and one of the world's biggest publishers on Facebook. Our offices are located in Stockholm, Berlin, New York, Copenhagen, Oslo and Helsinki but our content is published in 11 different languages daily.
xxx/ellauri293.html on line 505: Bender-II:lle kehitettiin useiden pisteytysjärjestelmien empiirisen tutkimuksen perusteella. Maailmanlaajuinen pisteytysjärjestelmä liittyi tangentiaalisesti Benderin alkuperäiseen pisteytysmenetelmään ja Braniganin 1980-luvulla kehittämään järjestelmään, ja se valittiin luotettavuus- ja validiteettitutkimusten sekä sen helppokäyttöisyyden ja rakenteen selkeyden perusteella. Elizabeth Koppitz, kliininen lastenpsykologi ja koulupsykologi (joka työskenteli suurimman osan urastaan New Yorkissa), kehitti 1960-luvulla pisteytysjärjestelmän, joka oli omistettu arvioimaan lasten visuaalisten motoristen taitojen kypsymistä, pysyen uskollisena Benderin kokeen tavoitteelle, ja popularisoi sen käyttöä kouluissa. Vuosikymmenten ajan Koppitz-versio, joka tunnettiin nimellä Bender-Gestalt Test for Young Children, oli yksi eniten käytetyistä Bender-Gestaltin pisteytysjärjestelmistä Yhdysvalloissa. Koppitzin kuoltua 1980-luvun alussa menetelmän käyttö säilytti suosionsa 1990-luvun puoliväliin saakka, jolloin se poistui markkinoilta julkaisuyhtiöiden konsolidoinnin seurauksena.
xxx/ellauri295.html on line 405: 1902, vid 14 års ålder, tog Andersson på egen hand tåget till Göteborg, båten till Grimsby, tåget till Liverpool, båten till New York och slutligen tåget till Minnesota, till faster Sara och Carl Petter Anderssons farm i Forest Lake norr om Minneapolis, där han bodde och arbetade i deras jordbruk. I början av sommaren åkte han till Sandy Lake, 15 km norr om Tamarack i Aitkin County i norra Minnesota, där farbrodern Simon Andersson bodde. Tanken var att undersöka om hela familjen skulle följa efter, men han skrev i ett brev hem till Sverige att det inte var mycket bättre förutsättningar för familjen i USA än hemma, varpå fadern skrev tillbaka att han skulle åka hem. Han återvände till Sverige och var tillbaka i Skattlösberg den 16 december.
xxx/ellauri296.html on line 310:George Lucas who was born in Russia and has lived in New York and Israel — has been one of the more successful Jews in the industry, as both a gay pornographic actor and an entrepreneur. He is fiercely pro-Israel and pro-gay rights, and in 2009 his film Men of Israel was the first adult movie to feature only gay Jewish actors.
xxx/ellauri296.html on line 333: Arabi-Israelin sodassa 1948 Israelin puolustusvoimat valtasivat kylän operaatiossa Hiram. Kyseessä lienee ollut puunilainen Hiram, Daavidin aikuisia pro-israeli libanonilaisia. Kolme Israelin lentokonetta pommittivat kylää illalla 28. lokakuuta. Tätä seurasi pitkittynyt tykistötuli ja uusi ilmahyökkäys aamulla kylän puolustajien ja useimpien asukkaista vetäytyessä pohjoiseen Libanoniin. Israelin puolustusvoimat valtasivat kylän 29. lokakuuta. YK-tarkkailija kertoi, että 1. marraskuuta 1948 Israelin joukot autioivat ja ryöstivät laajasti Tarshihan ympärillä olevat arabikylät. New York Times lisäsi, että ryöstely vaikutti järjestelmälliseltä, koska Israelin armeijan kuorma-autoja käytettiin ryöstettyjen tavaroiden kuljettamiseen. Joulukuuhun 1948 mennessä noin 700 kyläläistä, enimmäkseen kristittyjä, oli palannut kylään. Perheet Tarshihasta alkoivat saapua Beirutiin pian kylän valloituksen jälkeen ja asuivat vuokrahuoneissa Bourj el Barajnehin ympärillä, joka tuolloin oli esikaupunki kaupungin laidalla. Noin puolet Libanoniin saapuvista 3,000 kyläläisestä asettui sinne Bourj al Barajnehin pakolaisleiriksi. He ottivat suurimman osan johtotehtävistä ja pysyivät enemmistönä useiden vuosien ajan. Vuonna 1981 leirillä asui arviolta 4-5,000 tarshihania. Ne kyläläiset, jotka eivät päässeet Beirutiin vuonna 1948, kerättiin ja lähetettiin junalla Aleppoon, koska heistä tuli al-Neirabin leirin suurin ryhmä. 3,000 Libanoniin saapuvaa kyläläistä asettui sinne Bourj al Barajnehin pakolaisleiriksi. He ottivat suurimman osan johtotehtävistä ja pysyivät enemmistönä useiden vuosien ajan.
xxx/ellauri296.html on line 537: Patti sai aivovaurion juuri saatuaan siionistisen HS yleisönosastokirjoituxen valmiixi. Jotain siinä kyllä oli. Selvästikin lapsena traumatisoitunut. Mennyt mezään luokkaretkellä. Nauraa väkisin kuin velekanen isäntä. Pikku Reenalla lie ollut saman sortin skizoja. Tää siionismi oli Patin vaarin kalavelkoja, joka oli esikoislestadiaani. Patti ja sen vaimo on 2 uhriutuvaa narsistia toistensa tukassa. Taneli Kivipukki kiitteli Pattia HS insändaresta New Yorkista käsin kateena.
xxx/ellauri296.html on line 622: Vuonna 1941 hänestä tuli vieraileva professori Yalen yliopistoon, minkä jälkeen hän muutti Columbia Universityyn New Yorkiin, jossa hän luennoi vuodesta 1943 kuolemaansa vuonna 1945 saakka.
xxx/ellauri296.html on line 645: Rabbi Isaac Elchananin teologisen seminaarin rosh yeshivana Yeshiva -yliopistossa New Yorkissa, The Rav, kuten hänestä tuli tunnetuksi, vihki lähes 2000 rabbiinia lähes puolen vuosisadan aikana. Melkoinen esinahkakukkula. Rabbiinikirjallisuudessa häntä joskus kutsutaan nimellä הגרי"ד, lyhenne sanoista "suuri rabbi Yosef Dov".
xxx/ellauri296.html on line 657: Sir Edward Burnett Tylor (1832-1917) ist der Begründer der Kulturanthropologie. Cassirer bezieht sich hier maßgeblich auf sein Buch Primitive Culture, New York, 1874.
xxx/ellauri298.html on line 54: Aamulla 13. elokuuta 1985, 40-vuotiaana, Vishnun pikkuveikka Shiva Naipaul sai kohtalokkaan sydänkohtauksen työskennellessään pöytänsä ääressä. VS Naipaul kirjoitti The New Yorkerille vuonna 2019 kirjoittamassaan esseessä, joka julkaistiin vuonna 2019, ettei hän ollut tuolloin yllättynyt kuullessaan Shivan kuolemasta, että Shiva joi ja että vuosi ennen hänen kuolemaansa (kun oli heidän nuoremman sisarensa hautajaiset, joihin molemmat olivat osallistuneet) VS kertoo nähneensä jo kuoleman irvistyxen veljensä kasvoilla.
xxx/ellauri298.html on line 328: Seinfeld opetti ihmisten käyttäytymistä ja sosiaalista ympäristöä sekä harjoittelua MSW- ja PhD-tasoilla. Tammikuun alussa hän alkoi opettaa uutta maisterintutkinto-ohjelmaa henkisyydestä, jota hän auttoi kehittämään. Opiskelijoiden ja alumnien rakastama hänet palkittiin New Yorkin yliopiston arvostettujen opettajien mitalilla vuonna 1997.
xxx/ellauri298.html on line 353: Hän muutti New Yorkiin vuonna 1939 hyväksyttyään apulaisprofessorin paikan New School of Social Researchissa. Viiden Oslo-vuotensa aikana hän oli keksinyt termin " orgone energy" - sanoista "orgasmi" ja "organismi" - elämänenergian käsitteelle. Vuonna 1940 hän alkoi rakentaa orgoniakkuja, muunneltuja Faradayn häkkejä, joiden hän väitti olevan hyödyllisiä syöpäpotilaille. Hän väitti, että hänen laboratoriosyöpähiirillä oli ollut merkittäviä positiivisia vaikutuksia Faradayn häkissä pitämisellä, joten hän rakensi ihmiskokoisia versioita, joissa voi istua sisällä. Tämä johti lehtijuttuihin "seksilaatikoista", jotka paransivat syöpää.
xxx/ellauri298.html on line 359: Peter Reich, kiistanalaisen itävaltalaisen psykoanalyytikon Wilhelm Reichin poika, joka kuoli Yhdysvaltain vankilassa vuonna 1957, syntyi New Yorkissa vuonna 1944. Isänsä kuoleman jälkeen hän lähti Yhdysvalloista opiskelemaan ranskaa Grenobleen ja palasi lopulta suorittamaan tutkintoja Bates Collegessa Lewistonissa, Mainessa ja Bostonin yliopiston kansanterveyskoulussa. Hän on ollut VISTA-vapaaehtoisena Oregonissa, työskennellyt huumeriippuvaisten parissa Bostonissa ja myös toimittajana New Yorkissa ja viimeiset kolmekymmentä vuotta Bostonin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Hän asuu Massachusettsissa.
xxx/ellauri298.html on line 635: He was the shiftless elder son of a well-to-do hosiery importer and wholesaler in White Plains, New York. He studied biology and mathematics, but decided that he preferred the humanities. An accomplished athlete, he received awards in track and field events, and, for a time, was among the fastest half-mile runners in the world.
xxx/ellauri303.html on line 132: Pastori Norman Thomas oli jutkukommarien hampaissa. Thomas oli wimpy pasifisti. It was Thomas's position as a conscientious objector that drew him to the Socialist Party of America (SPA), a staunchly antimilitarist organization. When SPA leader Morris Hillquit made his campaign for mayor of New York in 1917 on an antiwar platform, Thomas wrote to him expressing his good wishes. To his surprise, Hillquit wrote back, encouraging the young minister to work for his campaign, which Thomas energetically did. Soon thereafter he himself joined the Socialist Party. Thomas was a Christian socialist. Eihän siitä tullut lasta eikä paskaakaan. De amerikanska kapitalisterna var inte ens kloka nog att kontrollera sina egna organisationer. Amerikansk kapitalism saknade klassmedvetande och vanligt politiskt egenintresse. Nu har dom lärt sin läxa nog. Det är inte socialismen där en individ har värde, utan kapitalismen, där det mäts i dollars.
xxx/ellauri303.html on line 141: Reformerade kaninen gav shiksa Patricia råd att glömma judaismen. Patricia gick missnöjd därifrån. Hon konstaterade att reformvänliga kaniner inte passade henne. Om han var kanin, varför hade han inte skägg och varför täckte han inte huvudet? Och varför talade han så vardagligt? I New York hade hon sett andra kaniner - män med tinninglockar och länga svarta rockar. De var en smula gammalmodiga, underliga men i deras ögon fanns det en knullsjuk glimt som tilltalade henne, väckte hennes nyfikenhet. I sin bok hade Patricia läst om Maimonides, Baal Shem Tov och Gaon av Vilna. Många rabbiner hade bantat under lång tid för att göra bot. En viss kanin Akiva hade låtit skrapa huden med järnkammar och hans säd hade lämnat kroppen medan han reciterade "Hör, O Israel..." En kanin Hanania ben Dusa åt ingenting annat än en smula johannesbröd från sabbat till sabbat. De var inte bara skådespelare utan fruktbara män. Fanns de fortfarande sådana personer? I så fall ville Patricia känna dem i kaftanerna.
xxx/ellauri304.html on line 323: Sam Mäkinen on kova Brooklyn, New York City katupoliisi ja Vietnamin aikakauden merijalkaväen veteraani. Hänet värvätään vastahakoisesti salamurhaajaksi yhdysvaltalaiseen CURE-järjestöön. Rekrytointi tapahtuu oudolla menetelmällä: hänen kuolemansa väärennetään ja hänelle annetaan uudet kasvot ja uusi nimi. Uudelleenkastettu "Remo Williams" (Makinin sairaalahuoneessa sijaitsevan vuodeastian valmistajan nimen ja sijainnin mukaan), hänen kasvonsa on muutettu kirurgisesti ja iäkäs, pilkallinen ja välinpitämätön korealainen taistelulajien mestari Chiun on kouluttanut hänet ihmisten tappamiskoneeksi.
xxx/ellauri304.html on line 543: “When his sister is murdered at her wedding reception by a pair of New York City mafia goons, Japanese-American yuppie Miles Haverford goes to Japan and brings back to America a group of Yakuza crime family assassins who extract revenge for the young girl’s death.”
xxx/ellauri304.html on line 556: “While in Japan, Miles meets the Yakuza chieftain, the aging Nagoya, and learns that, by blood, he is truly a member of this crime family. But Nagoya’s assistant and heir, the street warrior Sato, also of mixed blood, tries to drive Miles away because the young American and Sato’s woman, Lady Tomiko, are clearly falling in love. Yet Miles eventually wins over the Yakuza men and Sato is among the group that returns with Miles to New York to slowly, individually, bloodily tear apart the DeSanto Mafia crime family.”
xxx/ellauri304.html on line 560: “In New York, the DeSanto crime family is dead or in jail. Miles’ parents in New York are safe from Mafia reprisal. The Yakuza assassins are ready to return to Japan, but Miles has decided that the life of a buttered-bun Wall Street lawyer is no longer for him. He bids his family goodbye and returns to the Japanese home of Yakuza chieftain Nagoya. It is time for Nagoya to pass on the leadership of the criminal clan and his choice is his faithful assistant, Sato. But Sato declines the ceremonial cup and instead stands beside Miles and calls him ‘Someone whom the gods have sent from across the sea to lead you to tomorrow.’ And then he bows to Miles, the new leader.
xxx/ellauri305.html on line 59: Työskennellessään kellopojana eksklusiivisessa klubissa Chicagossa hän tapaa varakkaan setänsä Samuel Griffithsin, paitakaulustehtaan omistajan kuvitteellisessa Lycurgusin kaupungissa New Yorkissa. Samuel, joka tuntee syyllisyyttä huonojen suhteidensa laiminlyönnistä, tarjoaa Clydelle vähäistä työtä tehtaalla. Sen jälkeen hän ylentää Clyden pieneen valvontatehtävään.
xxx/ellauri305.html on line 73: Clyde vie Robertan ulos kanootilla kuvitteelliselle Big Bittern Lake -järvelle (malli Big Moose Lakesta , New Yorkissa) Adirondacksissa ja soutaa suojaiselle lahdelle. Hän jäätyy. Roberta aistii jotain vialla ja liikkuu häntä kohti, ja tämä lyö häntä vahingossa kameralla kasvoihin, hämmästyttää hänet ja kaataa veneen vahingossa. Roberta, joka ei osaa uida, hukkuu, kun taas Clyde, joka ei halua pelastaa häntä, ui rantaan. Tarina antaa ymmärtää, että isku oli vahingossa, mutta paniikissa ja syyllisyydestä kärsivän Clyden jättämät satunnaiset todisteet viittaavat murhaan.
xxx/ellauri305.html on line 81: Grace Mae Brown (20. maaliskuuta 1886 – 11. heinäkuuta 1906) oli 20-vuotias amerikkalainen nainen, jonka hänen poikaystävänsä Chester Gillette murhasi Big Moose Lakella, New Yorkissa, kerrottuaan ensin hiänelle olevansa raskaana. Murha ja sitä seurannut epäillyn oikeudenkäynti herättivät valtakunnallisten sanomalehtien huomion. Hänen kuolemansa olosuhteet inspiroivat kuvitteellisia hoitoja, kuten Amerikkalainen tragedia ja Jennifer Donnellyn vuoden 2003 romaani Keräävä valo. Murhaa analysoitiin ja tutkittiin kahdessa tietokirjassa, jotka molemmat julkaistiin vuonna 1986. Mixhän se oli juuri tuolloin tapeetilla?
xxx/ellauri305.html on line 87: Chester Gilletten, tehtaan omistajan veljenpojan, lapsuus oli epävakaampi. Gillette syntyi Wickesissä, Jeffersonin piirikunnassa, Montanan alueella Franklin Gillettelle ja Louisa Maria Ricelle, jotka menivät naimisiin 21. lokakuuta 1883, kaksi kuukautta poikansa syntymän jälkeen, mutta vietti osan lapsuudestaan Spokanessa, Washingtonissa. Hänen vanhempansa olivat taloudellisesti mukavia, mutta syvästi uskonnollisia, ja lopulta luopuivat aineellisesta rikkaudesta liittyäkseen Pelastusarmeijaan. Perhe matkusti ympäri Yhdysvaltojen länsirannikkoa ja Havaijille hänen teini-iässään. Chester ei koskaan ottanut huomioon kasvatusnsa uskonnollisia puolia. Hän osallistui Oberlin Collegen valmistelevaan kouluun varakkaan sedän anteliaisuudesta, mutta lähti kahden vuoden jälkeen vuonna 1903. Koulunsa päätyttyä hän työskenteli satunnaisissa töissä vuoteen 1905 asti, jolloin hän otti paikan toisen sedän hametehtaassa Cortlandissa, New Yorkissa. Siellä Gillette paiski töitä angry dickillä tehtaan tyttöjen minihameissa, enteellisesti melaa mekkoon työnnellen.
xxx/ellauri305.html on line 91: Keväällä 1906 Brown tuli raskaaksi ja palasi vanhempiensa luo Etelä-Otseliciin. Gillette suostui viemään hänet Adirondacksille, ilmeisesti lupaamalla avioliittoa. Koska Brown pakkasi koko vaatekaappinsa matkaa varten ja Gillette vain pienen matkalaukun, jotkut 2000-luvun kirjoittajat ehdottavat, että Gillette oli luvannut viedä Brownin äitiyskotiin New Yorkin osavaltioon, missä hän voisi asua lapsen synnyttämiseen asti.
xxx/ellauri305.html on line 93: Matkansa aikana Adirondacksille he rekisteröityivät hotelleihin väärillä nimillä, mukaan lukien yön hotellissa Uticassa, New Yorkissa, josta he ilmeisesti lähtivät maksamatta majoituksestaan. He jatkoivat junalla Tupper Lakelle Franklinin piirikunnassa, missä he viettivät toisen yön. Seuraavan päivän sade tuhosi heidän suunnitelmansa retkistä läheiselle järvelle, joten he palasivat etelään junalla Big Moose Lakelle, joka ulottuu Herkimerin ja Hamiltonin piirikuntiin.
xxx/ellauri305.html on line 97: Kun Brownin ruumis löydettiin seuraavana päivänä, Gillette pidätettiin läheisessä Inletin kaupungissa New Yorkissa. Oikeudenkäynnin puolustaja väitti, että Grace oli hämmentynyt ja hyppäsi yhtäkkiä veneestä veteen, vaikka hän oli täysin pukeutunut. Gillette todisti: "Puhuimme vielä vähän, sitten hän nousi ylös ja hyppäsi veteen, vain hyppäsi sisään."
xxx/ellauri305.html on line 103: Oikeudenkäynti kesti kolme viikkoa ja johti Gilletten syyllisyyteen Brownin harkittuun murhaan; hänet tuomittiin kuolemaan. New Yorkin muutoksenhakutuomioistuin vahvisti tuomion, ja kuvernööri Charles Evans Hughes kieltäytyi antamasta armahdusta. Gillette teloitettiin 30. maaliskuuta 1908 Auburnin vankeuslaitoksessa vaarattomalla mutta kiusallisella sähköiskulla.
xxx/ellauri306.html on line 145: Mitäs sitten valkopestään izekkyys? Siihen riittää ettei "ryövää" muilta vaan tuottaa (ja vaihtaa) asioita joita ize arvostaa, muista viis. Coureur de bois pystymezässä squawn turkis tapissa, postinkantaja joka ahertaa nälkäpalkkansa eteen, opiskelija joka "juhlimisen" sijasta "keskittyy lukuihinsa" (mulla on muuten paikallisradion toimittajan paperit nim. MA Syrakuusan yliopistosta New Yorkista, jonka alumiineja, tiedekuntaa ja tytäryhtiöitä ovat kaikki Yhdysvaltain 46 presidenttiä ml Joe Biden, kolme nobelistia, yksi Fields-mitalisti, 36 olympiamitalistia, kolmetoista Pulitzer-palkinnon saajaa, lukuisia Oscar-voittajia, kaksi Rhodes Scholaria, viisi Marshall Scholaria, USA:n kaikki kuvernöörit sekä Yhdysvaltain senaatin ja edustajainhuoneen jäsenet. Eli revi siitä hei kaverit!), urheilija joka harjoittelee sinnikkäästi tullaxeen miljonäärixi, kexijä joka haluaa tulla rikkaaxi, taiteilija joka keskittyy työhönsä vaatimatta apurahoja, kaikki ovat esimerkkejä hyvästä izekkyydestä. Tästä näkee jo mistä olkiukosta on kysymys. Kazotaan vaikka sanakirjasta:
xxx/ellauri306.html on line 213: kunniaksi. Ranskalaiset turkiskauppiaat perustivat kaupan koko New Yorkin alueelle
xxx/ellauri306.html on line 216: Albanysta, New Yorkista. Amerikan vapaussodan aikana erittäin hajautetut
xxx/ellauri306.html on line 218: heimoksi, jotka tukivat amerikkalaisia kapinallisista eli patriootteja. Yhtä kalpaten kävi molemmille. Uudisasukkaat saapuivat New Yorkin keski- ja länsiosaan osavaltion itäosista ja Uudesta Englannista Yhdysvaltain vapaussodan sekä intiaaniheimojen kanssa tehtyjen erilaisten "sopimusten" eli niiden maanmyynnin jälkeen.
xxx/ellauri306.html on line 227: Hän olikin repeytynyt eurooppalaisen alkuperänsä ja irokeesi adoptionsa välillä. Vuonna 1657 hän seurasi ryhmää jesuiittalähetyssaarnaajia , mukaan lukien isä Paul Ragueneau , lähetystyölle Sainte-Marie de Gannnetaan ( Onondaga ) irokeesien maalle, lähellä nykyistä Syracuse -kaupunkia (New York), jossa noin viisikymmentä ihmistä, mukaan lukien Pierre- Joseph-Marie Chaumonot , Zacharie Dupuisin komennossa. Pian irokeesien vihamielisyys kasvaa sukupuolitautien vuoksi, jotka tuhoavat heidän terveytensä ja joiden takia he eivät pidä musta kaapuista (jesuiitoista). Samalla kun irokeesit uhkasivat päästä eroon ranskalaisista, Radisson, kiitos hänen amerikkalaisen psykologian tuntemuksensa (erityisesti mitä tulee liiallisuuksiin liittyviin rituaaleihin, juhliin, joiden aikana irokeesit täyttivät tankkinsa tulivedellä rajoituksetta, sekä unelmanäön ansiosta, mahdollisesti Radissonilta, rohkaisemalla heitä järjestämään tämän juhlan) ja juonen (veneiden ja kanoottien rakentaminen heidän tietämättään) antaa heidän poistua paikalta ilman välikohtauksia (juhlasta hämmästyneiden irokeesien nukkuessa sikeästi) keväällä 1658 ja päästä kanoottijoukkueella Montrealin talvikisoihin.
xxx/ellauri306.html on line 244: 24. maaliskuuta 1870 Syracuse University perustettiin. New Yorkin osavaltio myönsi uudelle yliopistolle oman peruskirjan, joka oli riippumaton Genesee Collegesta, joka oli epäonnistunut yrittämään muuttaa Syracuseen vuotta aiemmin. Yliopisto perustettiin yhteiskoulutukseksi. Presidentti Gregory Peck totesi avajaisissa: "Sisäänpääsyn ehdot ovat samat kaikille henkilöille... täällä ei saa olla häpeällistä naisten syrjintää... aivoilla (m) ja sydämellä (f) on oltava kohtuulliset mahdollisuudet..."
xxx/ellauri306.html on line 260: tehtaansa New Yorkin osavaltion ulkopuolelle. General Electric siirsi
xxx/ellauri306.html on line 266: kasvuvauhti on suurempi kuin suuressa osassa New Yorkin osavaltiota, se on paljon
xxx/ellauri307.html on line 745: He played squash, sang in the Amherst Glee Club, and was a writing student of visiting novelist Alan Lelchuk (n.h.). [Merkittäviä kriittisiä tutkimuksia Lelchukista ovat olleet Philip Roth Esquiressa, Wilfrid Sheed Book -of-the-Month Club Newsissa, Benjamin DeMott The Atlanticissa, Mordechai Richler Chicago Tribunessa ja Steven Birkets The New Republicissa. Nämä olivat varmaan kaikki juutalaisia, kuten Lechuk izekin. American Mischief "Yksikään kirjailija ei ole kirjoittanut niin tietäen ja kaunopuheisesti lihallisen intohimon seurauksista Massachusettsissa Scarlet Letterin jälkeen." Philip Roth, Esquire. On Home Ground "On Home Ground herättää nuorille lukijoilleen ajankohtaisia kysymyksiä ja tekee sen niin taitavasti. Se saavuttaa niin paljon menestystä kuin baseball-harjoitus ja nostalgia." Juutalaisomisteinen The New York Times Book Review. Lelchuk kirjoittaa valtavan ilolla kuvista, sanoista ja järkähtämättömästä kuolevaisesta erityisyydestä. Naisille, jotka etsivät vastauksia, hän tarjoaa juutalaisia olankohautuxia, epäselvyyttä, joka on omituisen tyydyttävää." Catherine Bateson (juutalaisen Margaret Meadin juutalainen tytärvainaa).] Brown spent the 1985 school year abroad in Seville, Spain, where he was enrolled in an art history course at the University of Seville. Brown graduated from Amherst in 1986.
xxx/ellauri307.html on line 746: Danilla oli surkea muusikonura länsirannikolla jota nöyrä, sittemmin eroprosessissa kusetettu vaimo Blythe koitti turhaan buustata. Brown and his wife Blythe moved to Rye, New Hampshire in 1993, samana vuonna jolloin ize sain karkoituxen Kouvolaan. Brown became an English teacher at his alma mater Phillips Exeter, and gave Spanish classes to 6th, 7th, and 8th graders at Lincoln Akerman School, a small school for K–8th grade with about 250 students, in Hampton Falls. Aikamoinen mahalasku tuli Danille(kin). While on vacation in Tahiti in 1993, Brown read Sidney Sheldon's (n.h.) novel The Doomsday Conspiracy, and was inspired to become a writer of thrillers. He started work on Digital Fortress, setting much of it in Seville, where he had studied in 1985. He also co-wrote a humor book with his wife, 187 Men to Avoid: A Survival Guide for the Romantically Frustrated Woman, under the pseudonym "Danielle Brown". Brown's first three novels had little success, with fewer than 10,000 copies in each of their first printings. His fourth novel, The Da Vinci Code, became a bestseller, going to the top of the New York Times Best Seller list during its first week of release in 2003. It is one of the most popular books of all time, with 81 million copies sold worldwide as of 2009. Its success has helped push sales of Brown's earlier flops. Brown's prose style has been criticized as clumsy, to say the least. The Da Vinci Code committed style and word choice blunders in almost every paragraph. Recurring elements that Brown prefers to incorporate into his novels include a simple hero pulled out of their familiar setting and thrust into a new one with which they are unfamiliar, an attractive female sidekick/love interest, foreign travel, imminent danger from a pursuing villain, antagonists who have a disability or genetic disorder, and a 24-hour time frame in which the story takes place.
xxx/ellauri307.html on line 928: Vuonna 2007 joka viidestoista myyty kovakantinen romaani oli James Pattersonin kirjoittama, minkä arvioitiin tarkoittavan 16 miljoonaa myytyä kirjaa pelkästään Pohjois-Amerikassa. Forbes-lehden mukaan Patterson ansaitsi 50 miljoonaa dollaria kesäkuiden 2007 ja 2008 välisenä aikana, mikä asetti hänet parhaiten ansaitsevien "kirjailijoiden" listalla toiseksi. Kokonaisuudessaan Pattersonin kirjat ovat myyneet maailmanlaajuisesti noin 350 miljoonaa kappaletta (2016). Hän on voittanut palkintoja: mm. Edgar Awardin, BCA Mystery Guild’s Thriller of the Year ja International Thriller of the Year -palkinnot. Pattersonia kutsuttiin Time-lehdessä "mieheksi, joka ampuu sontaa nopeammin kuin varjonsa" [kertokaapa tarkemmin?]. Hän on ensimmäinen kirjailija, jonka kaksi kirjaa sijoittuivat samaan aikaan ensimmäisiksi The New York Timesin aikuisten ja lasten bestseller-listoilla, ja ensimmäinen, jolla on kaksi kirjaa NovelTrackerin top 10 -listalla yhtaikaa. Hänellä on eniten New York Times bestseller-listalle päässeitä kirjoja: yhteensä 45 kirjaa. Hän on myös vieraillut Simpsonit-tv-ohjelmassa (jaksossa "Yokel Chords"), jossa hän esitti ketäs muuta kuin itseään. Lisäksi Patterson vieraili cameoroolissa (esittäen itseään) rikossarjan Castle avausjaksossa. Castle kertoo jännityskirjailijasta, joka auttaa poliisia listimään huppupäisiä notmiitä.
xxx/ellauri312.html on line 445: Austrian plastic Glock pistols have been used in mass shootings in the United States, including the 1991 Luby's shooting, the 1996 Murder of Tupac Shakur ,the 2007 Virginia Tech shooting, the 2011 Tucson shooting, the 2012 Aurora shooting, the 2012 Sandy Hook Elementary School shooting, the 2015 Charleston church shooting,the 2016 Orlando nightclub shooting, the Pittsburgh synagogue shooting, and the 2022 New York City Subway attack. In April 2022, Ilene Steur, a survivor of the 2022 NYC subway attack, sued Glock and its Austrian parent company for compensation for her physical injuries and emotional pain. Glock pistols have also been used in mass shootings elsewhere in the world, including the 2001 Nepalese royal massacre, the 2002 Erfurt massacre, the 2002 Nanterre massacre, the killings committed by Viktor Kalivoda in 2005, the 2011 Norway attacks, the 2012 Bucharest hair salon shooting, the 2016 Munich shooting, the 2023 Rotterdam shootings, the 2023 Prague shootings and the 2025 Graz school shooting. A 2014 report by the Chicago Police Department found that Glock pistols were the third most traced handgun, coming after those from Smith & Wesson and Sturm, Ruger & Co. Experts on gun control, mass shootings, and defense training have cited factors such as reliability, ease of use, and commonness for why Glock pistols are so often involved in mass shootings and other criminal acts.
xxx/ellauri312.html on line 593: Lunastus käsitteenä muistuttaa meitä siitä, että nykyaikaiset eksistentiaalisen merkityksen lähteet ovat vaakalaudalla, mikäli kirjallinen kulttuurimme epäonnistuu, minkä vuoksi meidän on suojeltava tätä demokraattista visiota ja toisteltava klisheitä sen puolesta uskonnollisella innolla. Der jumalalle kiitos New York Timesin bestseller-listasta! Vähät väliä että se on juutalaisten pitämä.
xxx/ellauri314.html on line 83: Arthur Asser Miller (17. lokakuuta 1915 New York, New York, Yhdysvallat – 10. helmikuuta 2005 Roxbury, Connecticut, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija. Hänen tunnetuin näytelmänsä, Pulitzer-palkittu Kauppamatkustajan kuolema sai ensi-iltansa vuonna 1949.
xxx/ellauri314.html on line 88: Alkoholistiraivossa Rojack murhaa vieraantuneen vaimonsa, korkean yhteiskunnan naisen, ja laskeutuu Manhattanin jazzklubien, baarien ja mafian synkkään alamaailmaan juonittelemaan. Seuraavana vuorossa on Cherry Melanie, yökerholaulaja ja korkeassa asemassa olevan gangsterin tyttöystävä. Rojack saa kuoleman näyttämään itsemurhalta ja säilyttää syyttömyytensä riippumatta siitä, kuinka tiukka tarkastelu tai vakavia seurauksia on. Rojack tuntee olevansa vapautunut väkivallasta ja kuvittelee saavansa viestejä Kuusta ja näkevänsä ääniä, jotka käskevät häntä kieltämään syyllisyytensä. Seuraavien 24 tunnin aikana Rojack kiinnittää huomionsa New Yorkin poliisilaitokseen, häneen veitsellä vetävän epäsäännöllisen mustan viihdyttäjän pelotteluun ja kuolleen vaimonsa isän Barney Oswald Kellyn kerättyyn poliittiseen painoarvoon, joka ehdottaa, että korkeammat poliittiset lähteet ovat kiinnostuneita Rojackin kohtalosta. Luku 1: Rojack oksentaa parvekkeen yli juhlissa ja harkitsee itsemurhaa. Luku 2: Rojack harrastaa seksiä Rutan kanssa hänen huoneessaan. Luku 3. Hän juoksee kadulle. Luku 4. Rojack istuu baarissa juomassa. Hän ja Rojack flirttailevat ja suutelevat. 5. He harrastavat seksiä, ja Rojack tajuaa rakastuneensa häneen. Rojack työntyy taas Cherryyn ja he rakastelevat. Luku 6. Hän sai vihdoin emättimen orgasmin Rojackin kanssa. Luku 7. Rojack ja Shago tappelevat. Rojack saa yliotteen ja heittää Shagon alas portaita. Luku 8. Rojack lyö Kellyä Shagon sateenvarjolla ennen pakenemista. Luku 9. Epilogi. Rojack matkustaa Las Vegasiin, jossa hän voittaa suuria pöydissä ja maksaa kaikki velkansa.
xxx/ellauri314.html on line 99: He was born into a Jewish family of Polish-Jewish descent. His father was born in Radomyśl Wielki, Galicia (then part of Austria-Hungary, now Poland), and his mother was a native of New York whose parents also arrived from that town. Isidore owned a women's clothing manufacturing business employing 400 people. They owned a summer house in Far Rockaway, Queens, and employed a chauffeur. In the Wall Street Crash of 1929, the family lost almost everything and moved to Gravesend, Brooklyn.
xxx/ellauri314.html on line 104: Eugene Gladstone O’Neill (16. lokakuuta 1888 New York, Yhdysvallat – 27. marraskuuta 1953 Boston, Yhdysvallat) oli toinen yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija. O’Neill toi Anton Tšehovin, Henrik Ibsenin ja August Strindbergin edustaman dramaattisen realismin amerikkalaiseen näytelmäkirjallisuuteen. Heti ensimmäinen O’Neillin näytelmä, Taivaanrannan tuolla puolen (Beyond the Horizon, 1920), voitti näyttämötaiteen Pulitzer-palkinnon. Hän sai kaksi muuta Pulitzeria näytelmistään Agatha Christie (1922) ja Strange Interlude (1928). Hänelle myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto vuonna 1936.
xxx/ellauri314.html on line 135: Liitto oli onnellinen ja kesti aina Chaplinin kuolemaan vuonna 1977 asti. Heille syntyi kahdeksan lasta: Geraldine (s. 1944), Michael (s. 1946), Josephine (s. 1949), Victoria (s. 1951), Eugene (s. 1953), Jane (s. 1957), Annette (s. 1959) ja Christopher (s. 1962). O’Neill jätti avioiduttuaan urahaaveensa ja keskittyi vaimon rooliin. Perheen muutettua Yhdysvalloista Sveitsiin vuonna 1953 hän luopui Yhdysvaltain kansalaisuudestaan ja otti aviomiehensä Britannian kansalaisuuden. Chaplinin kuoltua O’Neill asui vuorotellen Sveitsissä ja New Yorkissa, mistä oli ostanut asunnon. Hän kärsi vakavasta alkoholiongelmasta ja kuoli vuonna 1991 haimasyöpään. Viinapiru oli Tyroneilla geeneissä. Oona ei voinut kyllästyä Charlien hassuun kävelyyn, kepin heilutuxeen ja wiixeen vetelyyn.
xxx/ellauri319.html on line 505: Robert Louis Stevenson (1850–1894), Neo-romantic Scottish essayist, novelist and poet, is thought to have suffered from tuberculosis during much of his life. He spent the winter of 1887–1888 recuperating from a presumed bout of tuberculosis at Dr. E.L. Trudeau's Adirondack Cottage Sanitarium in Saranac Lake, New York.
xxx/ellauri320.html on line 67: Bernard Berkowitz valmistui City Collegesta, sai MS-tutkinnon Columbia Universitystä ja tohtorinsa New Yorkin yliopistosta. Hän osallistui Alfred Adler -instituuttiin ja mielenterveyskeskukseen. Tohtori Berkowitz on myös New Jerseyn ruston restaurointikeskuksen (CRC) johtaja. Alfred oli Wienin juutalaisia, individuaalipsykologian eli rahakkaan kallonkutistuxen perustaja Freudin ja Franklin ohella. Engaging and compelling communicator (ENFJ). Tyyppi johon kuuluu iso läjä Göbbelssarjan paskiaisia.
xxx/ellauri320.html on line 81: David Richard Berkowitz, also known as the Son of Sam and the.44 Caliber Killer, is an American serial killer who pleaded guilty to eight shootings that began in New York City on July 29, 1976. He had read cousin Bernard´s book and was living it to the hilt.
xxx/ellauri320.html on line 86: "Mitä Berkowitzes paljastivat . . . on liian usein unohdettu ihmissuhteen muoto, jota kutsutaan oman käden onnexi. – Chicago Tribune ”Eräänlainen psykiatrinen piristyspuhe. . . suunnattu ihmisille, jotka opettelevat toimimaan itse." - The New York Times. "Viettelevästi ilman ammattikieltä, esitetty siistissä kysymys-vastausmuodossa." - Houston Chronicle.
xxx/ellauri320.html on line 112: Adler ehdotti, että seksuaaliset ja aggressiiviset halut olivat "kaksi alun perin erillistä vaistoa, jotka sulautuvat myöhemmin". Freud oli eri mieltä tästä ajatuksesta. Ei ne sulaudu. Adler suhtautui aggressiivisesti Freudiin koska Freud nyysi siltä agressiivisen vaiston mainizematta Alfredia vuonna 1909. He alkoivat inhota toisiaan. Freud ei pitänyt Adlerista vielä eron jälkeenkään ja teki niin myös muiden psykoanalyysin loikkarien kanssa. "En ymmärrä myötätuntoa Adleria kohtaan. Wienin esikaupungista kotoisin olevalle juutalaiselle pojalle kuolema Aberdeenissa on ennenkuulumaton ura sinänsä ja todiste siitä, kuinka pitkälle hän oli pötkinyt. Maailma todella palkitsi hänet runsaasti hänen palveluksistaan vastustaessaan psykoanalyysia." Vuonna 1929 Adler näytti New York Heraldin toimittajalle kopion haalistuneesta postikortista, jonka Freud oli lähettänyt hänelle vuonna 1902. Hän halusi todistaa, ettei hän ollut koskaan ollut Freudin opetuslapsi vaan että Freud oli etsinyt häntä pölliäxeen hänen ajatuxensa. Vallan ja korvauksen dynamiikka ulottuu seksuaalisuuden ulkopuolelle, ja sukupuoli ja politiikka voivat olla yhtä tärkeitä kuin bylsintä. Lisäksi, mikä pahinta, Alfredilla oli sosialistisia uskomuksia, jälkimmäisen vaimo oli esimerkiksi monien venäläisten marxilaisten kuten Leon Trotskin erittäin, ehkä liiankin läheinen ystävä. Adler korvasi innovatiivisesti potilassohvan tuolilla, se on halvempi.
xxx/ellauri320.html on line 143: Yliopistovuosinaan hän oli kiintynyt sosialististen opiskelijoiden ryhmään, jonka joukosta hän oli löytänyt tulevan vaimonsa, Wienissä opiskelevan venäläisen intellektuelli- ja yhteiskunnallisen aktivistin Raisa Timofeyewna Epsteinin (juutalainen). Koska Raisa oli militantti sosialisti, hänellä oli suuri vaikutus Adlerin varhaisiin julkaisuihin ja lopulta hänen persoonallisuusteoriaansa. He menivät naimisiin vuonna 1897 ja heillä oli neljä lasta, joista kahdesta, hänen tyttärestään Alexandra ja hänen poikansa Kurt, tuli psykiatreja. Heidän lapsensa olivat kirjailija, psykiatri ja sosialistiaktivisti Alexandra Adler; psykiatri Kurt Adler; kirjailija ja aktivisti Valentine Adler; ja Cornelia "Nelly vaan" Adler. Raisa kuoli 89-vuotiaana New Yorkissa 21. huhtikuuta 1962.
xxx/ellauri329.html on line 102: Mark Berman, idealistinen juutalainen kanadalainen teini-ikäinen Torontossa, viettelee raivoiseen tapaukseen salaperäisen ulkonäköisen, mutta äärimmäisen häikäilemättömän Natashan, setänsä Fiman uuden venäläisen postimyyntimorsiamen tyttären, joka on elänyt kaksoiselämää seksityöntekijänä lapsuudesta asti. Vaikka alkuperäinen novelli tapahtui 1980-luvulla, Bezmozgis päivitti elokuvan ajallisen ympäristön nykypäivään tutkiakseen nykyteknologian, kuten Internetin, vaikutusta tarinaan. Neil Genzlinger The New York Timesista [jutku sekin takuulla] kirjoitti "[elokuva] luo häiritsevän muotokuvan tytöstä, joka on kasvatuksensa vuoksi muuttunut laskelmoivaksi ja nihilistiseksi, eikä tässä ole mitään röyhkeyttä". The Village Voicen Tatiana Crainen mukaan " Natasha on yhtä houkutteleva ja hämmentävä kuin sen nimihenkilö".
xxx/ellauri329.html on line 236: Moninkertaisesti palkittu ja kansainvälisesti käännetty kirjailija sisältyi "New Yorker'sin" 2010 alle 40-vuotiaiden kirjailijoiden kunniaksi 2010, ja seuraavana vuonna julkaistiin hänen ensimmäinen romaaninsa "Vapaa maailma", joka ansaitsi sija New York Timesin merkittävien kirjojen listalla. Hänen toinen romaaninsa (2014) "The Betrayers" oli fiktion päänimi Harper Collinsille Kanadassa ja Little Brownille Yhdysvalloissa.
xxx/ellauri329.html on line 526: Anatoli Rybakov (oikea sukunimi Aronov) syntyi juutalaisen insinöörin perheeseen. Koulun jälkeen hän opiskeli Moskovan liikenneinsinööri-instituutissa. Rybakov pidätettiin vuonna 1933 ja tuomittiin kolmen vuoden karkotukseen Siperiaan syytettynä neuvostovastaisen propagandan levittämisestä. Kärsittyään rangaistuksensa hän työskenteli eri puolilla Neuvostoliittoa. Rybakov osallistui toiseen maailmansotaan, sai ylennyksen upseeriksi ja pääsi eroon rikosmerkinnästään. Syntyi pohjois-Ukrainassa Tshernihivissä Olkkarin ikäisenä 1911, kuoli New Yorkissa 1998 11 vuotta vanhempana. Olikohan sittenkään ihan syyttä tuomittu. Minun mummoni mies teloitettiin ennen sotaa. "En sure Vasjaa, syystä vangizivat. Kieli lauloi liikaa."
xxx/ellauri337.html on line 576: So, the majority of the series actually wasn't filmed in Whitechapel, or London! It was filmed in and around Yorkshire. It was much cheaper there.
xxx/ellauri354.html on line 65: Gabriel José de la Concordia García Márquez oli kolumbialainen kirjailija, novellikirjailija, käsikirjoittaja ja toimittaja. García Márquezia, joka tunnettiin kotimaassaan "Gabona", pidettiin yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä kirjailijoista. Vuonna 1982 hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto. Samana vuonna New Yorker hylkäsi Gabin tarjoaman novellin. Lukijat eivät tykkäisi sen lopusta. Olikohan se tämä? Hyviä huomioita, lähtökohta on mielenkiintoinen ja teksti kauniisti kirjoitettu, mutta tarina on ohut ja loppu hieman pettymys. Ei yhtään penetraatiota.
xxx/ellauri354.html on line 67: Hän opiskeli Bogotán yliopistossa ja työskenteli myöhemmin toimittajana kolumbialaisessa El Espectadorissa sekä ulkomaisena kirjeenvaihtajana Roomassa, Pariisissa, Barcelonassa, Caracasissa ja New Yorkissa. Hän kirjoitti monia arvostettuja tietokirjoja ja novelleja, mutta tunnetaan parhaiten romaaneistaan, kuten Sata vuotta yksinäisyyttä (1967) ja Love in the Time of Cholera (1985). Hänen teoksensa ovat saavuttaneet merkittävää kriitikoiden suosiota ja laajaa kaupallista menestystä, erityisesti maagiseksi realismiksi leimatun kirjallisuuden popularisoinnissa, joka käyttää maagisia elementtejä ja tapahtumia todellisten kokemusten selittämiseen. Jotkut hänen teoksistaan sijoittuvat kuvitteelliseen kylään nimeltä Macondo, ja suurin osa niistä ilmaisee narsistisesti yksinäisyyden teemaa.
xxx/ellauri356.html on line 391: Susan Sontag, alun perin Rosenblatt, (16. tammikuuta 1933 – 28. joulukuuta 2004 New York) oli yhdysvaltalainen kirjailija, esseisti ja ihmisoikeusaktivisti.
xxx/ellauri356.html on line 393: Susan Sontagin vanhemmat olivat turkiskauppiaita Kiinassa. Äiti kävi synnyttämässä Susanin New Yorkissa jättääkseen hänet sitten sukulaisille. Kun Susanin isä kuoli vuonna 1938, äiti muutti takaisin Yhdysvaltoihin, jossa hän yhdessä Susanin kanssa muutti Tucsoniin Arizonassa, koska Susan sairasti astmaa. Sieltä he muuttivat Los Angelesiin. Myöhemmin Susan otti isäpuolensa sukunimen Sontag.
xxx/ellauri356.html on line 413: Rasvainen heimoveli Harold Bloom kommentoi Paglian väikkäriä "pelkkää Sontaa!", sanoen, että Sontag "oli tullut synonyymiksi matalalle lonkka-asennolle". Taliban arvioi Sontagin jaetun New Yorkin kartanon arvoksi 28 miljoonaa dollaria ja kirjoitti, että "on moraalitonta olla markkinajärjestelmän vastainen eikä asua jossain Vermontissa tai Luoteis-Afganistanissa mökissä tai luolassa."
xxx/ellauri356.html on line 493: 26. tammikuuta 1977, Sollers allekirjoitti Le Mondessa – hän plus noin viisikymmentä persoonaa – (erityisesti Jean-Paul Sartren, Roland Barthesin, Simone de Beauvoirin, Alain Robbe-Grillet'n, Françoise Doltin ja Jacques Derridan kanssa) "Avoimen kirjeen rikoslain tarkistuskomissiolle tiettyjen lakitekstien tarkistamiseksi, aikuiset ja alaikäiset", jossa vaaditaan, että "alaikäisten väärinkäyttöä" koskevat lain artiklat "kumotaan tai muutetaan perusteellisesti" siinä mielessä, että "lapsen ja nuoren oikeus tunnustetaan ylläpitää suhteita valitsemiinsa ihmisiin." Se oli vetoomus kolmen miehen puolesta, joita syytettiin 15-vuotiaiden alaikäisten sopimattomasta pahoinpitelystä ilman väkivaltaa. Tämän tekstin oli kirjoittanut Gabriel Matzneff, joka ei salaa makuaan pedofiliaa ja efebofiliaa kohtaan. Matzneff kerskui nussineensa useitakin alaikäisiä tyttöjä. Helmikuussa 2020 julkaistussa New York Timesin profiilissa valokuvassa Matzneff seisoo yksin veden äärellä Italiassa, näyttää masentuneelta, surullinen kalju mies Burberryn trenssitakissa. Ämmä Springora tuhosi muiston siitä, mitä hän muistaa olleen "kestävä ja upea rakkaustarina". Mutta voiko teini-ikäisellä tytöllä olla "upea rakkaustarina" yli kolme kertaa häntä ikäisemmän henkilön kanssa? Tämä on Consentin ytimessä oleva kysymys. Lukijat eivät epäile vastauksesta mitään. This manner willl be convenient for a man who wants to enjoy a woman, and can only get at her by force and against her will. (Perfumed Garden, p. 72.)
xxx/ellauri358.html on line 42: Emily Brontën vuoden 1847 tarina surkean Yorkshiren mustalais-herrasmies Heathcliffin ja hänen lapsuusvuosiensa rakkauden Catherinen välillä tuomitusta romanssista on kuvattu monta kertaa, joskaan ei koskaan niin kauniisti kuin tässä tunnelmallisessa Wyler-tuotannossa, joka menee vain niin pitkälle kuin Luku 17 Brontën kirjassa, pääosissa Laurence Olivier ja Merle Oberon, jossa esikansalainen Kane Gregg Toland tuo onnistuneesti mieleen sumun seppelöimiä englantilaisia nummia Etelä-Kaliforniassa.
xxx/ellauri358.html on line 102: Hannu Harjun peukku oli mennyt sirkkeliin ja sen tilalle oli istutettu naurumajuri. Nyt on Hannun halkokasat hävinneet Sysmän tien varrelta. Myös Humisevassa harjussa eroottinen rakkaus ymmärretään uskonnoksi-kaiken kestäväksi, kaiken kärsiväksi, koskaan katoamattomaksi voimaksi. Romaanissa taloudenhoitaja Nelly Dean kertoo Yorkshiressa majailevalle herra Lockwoodille Humisevana harjuna tunnetun talon väen tarinan. Talon isäntä herra Earnshaw tuo matkaltaan Liverpoolista likaisen ja ryysyisen mustalaislapsen, josta tulee hänen omien lastensa Hindleyn ja Catherinen kasvattiveli. Uppiniskainen poika ristitään Heathcliffiksi ja hänestä tulee ilkeän Hindleyn inhoama vihamies ja riehakkaan Catherinen rakastama leikkitoveri. Heathcliff ja Catherine ovat erottamattomat, ja vaikka Hindley herra Earnshaw'n kuoltua karkottaakin Heathcliffin alakertaan palvelijoiden joukkoon, opettaa Catherine hänelle kaiken sen, minkä saa itsekin oppia, ja vähän enemmänkin...
xxx/ellauri366.html on line 291: Amerikanskij torgovlj -niminen yritys perustettiin New Yorkissa 27. toukokuuta 1924 (eli ennen Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton diplomaattisten suhteiden solmimista) yksityiseksi osakeyhtiöksi, johon osallistui Neuvostoliiton pääomaa Neuvostoliiton hallituksen sulautumisen seurauksena sen määräysvallassa olevat kauppayhtiöt ARCOS (ARCOS) ja Products Exchange Corporation (Products Exchange Corporation). Muodollisesti tärkeimmät osakkeenomistajat olivat Vneshtorgbank, Tsentrosojuz ja jopa yhtiön Neuvostoliiton johtajat. Ulkomaankaupan järjestämisen lisäksi Amtorg toimi INO OGPU:n agenttien suojana. Amtorgin työ oli erityisen tärkeää vuosia ennen kuin Yhdysvallat tunnusti Neuvostoliiton, sillä Neuvostoliiton suurlähetystö Yhdysvalloissa avattiin vasta presidentti Franklin D. Rooseveltin johdolla vuonna 1933, sen jälkeen kun Yhdysvallat oli tunnustanut Neuvostoliiton virallisesti diplomaattisesti.
xxx/ellauri366.html on line 323: Helmikuussa 1918 hän suostui tulemaan Suomen "punaisen" hallituksen täysivaltaiseksi edustajaksi, mutta hänen tehtävänsä epäonnistui: hän ei saanut tapaamista Yhdysvaltain ulkoministeriöön. Tehtävien suorittamista varten hän perusti toimiston Suomalaisen Tiedonantotoimiston. Syyskuussa 1918 hän jakoi pamfletin Avoin kirje amerikkalaisille työläisille Suomen Työväentasavallan edustajana , jonka propagandateemat heijastavat enemmän Neuvosto-Venäjän näkökulmaa. Esimerkiksi Tšekkoslovakian joukkojen kapinaan kiinnitettiin enemmän huomiota kuin nyt lakkautetun "punaisen" hallituksen etuihin. Suurelta osin Nuortevin pamfletien ansiosta termi "Suomen Neuvostoliiton sosialistinen työväentasavalta" juurtui englanninkielisiin lähteisiin, kun taas Suomessa itse "punaiset" eivät sitä käyttäneet. Pian Nuortevin päätoiminta siirtyi täysin puolustamaan lokakuun vallankumousta ja sen propagandaa Yhdysvalloissa. Julkaisi "Neuvosto-Venäjä" -lehden. Maaliskuussa 1919 Neuvostoliiton hallitus nimitti Ludwig Martensin New Yorkin Neuvostoliiton toimiston johtajaksi . Nuortevasta tuli hänen sihteerinsä, jonka tehtäviin kuuluivat suhdetoiminta ja diplomaattinen toiminta. Neuvosto-Venäjä pyrki luomaan kauppasuhteita Yhdysvaltoihin, ja Nuortevilla oli tärkeä rooli.
xxx/ellauri379.html on line 164: and "the Bob Dylan of our age". Swift on tukenut monia brändejä ja yrityksiä, hän on lanseerannut vaatepuita Paul ja Stella McCartneyn kanssa, suunnitellut terveisiä Amerikasta -kortteja ja Jakke Pacific -nukkeja, julkaissut useita tuoksuja Elizabeth Ardenin isokainalosta ja allekirjoittanut monivuotiset sopimukset AT&T:n ja Pääoma Ykkösen kanssa. Hän oli National Hockey Leaguen Nashville Predatorsin ja Sony Cyber-threat -digitaalikameroiden trollaaja, ja hänestä tuli New York Cityn kansainvälinen lähettiläs vuonna 2014 ja levykauppapäivätapahtuma vuonna 2022.
xxx/ellauri379.html on line 335: Hans Joachim Morgenthau (* 17. Februar 1904 in Coburg, Oberfranken; † 19. Juli 1980 in New York) war ein deutschamerikanischer Politikwissenschaftler und Jurist jüdischer Abstammung. Oli siinäkin aivan vimmattu paskiainen. Vaikea löytää ärhäkämpää termiittisekoitusta kuin saxalaissyntyinen juutalais-amerikkalainen poliittinen tipilintu. Hannu-Roope suunnitteli sodan jälkeen puolanmallista Saxan jakoa ja sen taannuttamista maatalousmaaxi. Eihän siinä mitään moittimista sinänsä jos sama olis tehty samantien anglosfäärille. Mutta ei. Oman valtion vallan maksimoiminen ja vieraan valtion rodeen nakkaaminen on Morgenthaun mukaan rationaalista ja myös hyveellistä, mikäli se perustuu hillittömään omanvoitonpyyntiin.
xxx/ellauri379.html on line 348: New Yorkerin Isaac Chotiner on vissin varmasti arvaatko mikä. Two Jews on the deck of the Titanic as it starts sinking, one of them bursts into tears. “What are you crying for?” asks the other. “It’s not your boat.”
xxx/ellauri380.html on line 209: Los Angelesissa toisen sukupolven taishanilaisille amerikkalaisille vanhemmille syntynyt Wong innostui elokuvista ja päätti 11-vuotiaana, että hänestä tulee näyttelijä. Wong oli yksi ensimmäisistä, joka omaksui läppäilmeen. Vuonna 1934 New Yorkin Mayfair Mannequin Society äänesti hänet "maailman parhaiten pukeutuneeksi naiseksi". 1920- ja 1930-luvuilla Wong tunnettiin yhtenä parhaista muoti-ikoneista.
xxx/ellauri385.html on line 274: 2Stanley Fish (1938) on amerikanjuutalainen kirjallisuusteoreetikko, oikeustutkija, kirjailija ja maxullinen intellektuelli. Hän on tällä hetkellä Floersheimer Distinguished Vieraileva oikeustieteen professori Yeshivan yliopiston Benjamin N. Gonzo School of Lawssa New Yorkissa. Fish on aiemmin toiminut Davidson-Kahn Distinguished Universityn humanististen tieteiden professorina ja oikeustieteen professorina Floridan kansainvälisessä yliopistossa Jaakko Hintikan seurana ja on Chicagon Illinoisin yliopiston Liberal Arts and Sciences -tiedekunnan hallijärjestäjä evp. Hänen katsotaan myös vaikuttaneen lukijavasteteorian nousuun ja tuhoon.
xxx/ellauri388.html on line 213: Kuuluisa New-Yorkin professori (oik. britti, huom. huom.) Gowers sanoo, että lääkärit, jotka sallivat ja joskus neuvovatkin vietin tyydyttämistä ulkopuolella avioliittoa, ovat väärällä tiellä. Luulo, sanoo hän, että sukupuolielämän nautinto on ihmiselle ehdottomasti välttämätön, on vailla kaikkea järjellistä pohjaa. Lopuksi Gowers suuren kokemuksensa perustuksella, jonka hän on saavuttanut hermotautien alalla, ilmoittaa, ettei kukaan ole koskaan tuntenut terveytensä pilaantuvan kieltäytymisen vuoksi.
xxx/ellauri394.html on line 152: In April 1887, Kalākaua sent a delegation to attend the Golden Jubilee of Queen Victoria in London. It included his wife Queen Kapiʻolani, the Princess Liliʻuokalani and her husband, as well as Court Chamberlain Colonel Curtis P. Iaukea acting as the official envoy of the King and Colonel James Harbottle Boyd acting as aide-de-camp to the Queen. The party landed in San Francisco and traveled across the United States visiting Washington, D.C., Boston and New York City, where they boarded a ship for the United Kingdom. While in the American capital, they were received by President Grover Cleveland and his wife Frances Cleveland. In London, Kapiʻolani and Liliʻuokalani received an official audience with Queen Victoria at Buckingham Palace. Queen Victoria greeted both Hawaiian royals with affection, and recalled Kalākaua´s visit in 1881. They attended the special Jubilee service at Westminster Abbey and were seated with other foreign royal guests, and with members of the Royal Household. Shortly after the Jubilee celebrations, they learned of the Bayonet Constitution that Kalākaua had been forced to sign under the threat of death. They canceled their tour of Europe and returned to Hawaii.
xxx/ellauri394.html on line 291: Abbott, Lyman; Mabie, H. W., eds. (May 30, 1917). "An American Queen". The Outlook. Vol. 116, no. 5. New York. pp. 177–178. OCLC 5361126. Archived from the original on April 23, 2017.; "Elima Keiki Hawaii i Make". Ke Aloha Aina. Vol. XXII, no. 14. Honolulu. April 6, 1917. p. 1. Retrieved September 26, 2016.
xxx/ellauri394.html on line 313: Twombly, Alexander Stevenson (1900). Hawaii and Its People: The Land of Rainbow and Palm. New York: Silver, Burdett and Company. ASIN B00AVJ4Y7A. OCLC 16331055.
xxx/ellauri394.html on line 317: Vowell, Sarah (2011). Unfamiliar Fishes. New York: Riverhead Books. ISBN 978-1-101-48645-0. OCLC 646111859.
xxx/ellauri410.html on line 178: But are they worth reading? Does a little ‘bolo’ go a long way? a New York Times reporter asked Anthony Julius, the litigation lawyer specializing in anti-defamation and anti-Semitism. His doctoral dissertation, charging Eliot with antiSemitism, resulted in the notorious publication of T.S. Eliot, Anti-Semitism and Literary Form. ‘‘They are not worth reading,’’ Mr. Julius said. ‘‘They tap, in the most puerile way imaginable, racist fantasies of the sexual superiority of blacks’’ (Lyall). Here is an example of feeling the elephant without contact, because if he had read the verse, he would see that Columbo the Jew was the one with the biggest cock. “And he refuses to acquit Eliot of anti-Semitism in this case merely because the poet has managed to be superior to the black bigotry his poem evokes” (Menand).
xxx/ellauri410.html on line 987: Hänen ammatillinen matkansa on kattanut maanosia, sisältäen roolit liiketoiminnan kehittämisessä Tukholmassa, kiinteistönvälityksessä New Yorkissa ja työskentelyn Manilassa Filippiineillä. Valentinen elämä kietoutuu kuuluisan muotisuunnittelijan, vinkuintiaani Charina Sarten elämään ja yhdessä he jakavat vanhemmuuden ilon ja Valentin sen vaivat.
xxx/ellauri415.html on line 98: Uuspakanismissa kuten Wiccassa sosiaalinen ja rituaalinen alastomuus on (suhteellisen) yleistä ja mukavaa. Tinna kertoi Kaija tädille nähneensä New Yorkissa mun munat paljaana, mitä tämä hiukan ihmetteli.
xxx/ellauri415.html on line 200: Sally Sheffield 1969 on juutalaissyntyinen Playboy-malli. Hän syntyi syövän merkin alla 17. heinäkuuta 1941 New Yorkissa, New Yorkissa, Yhdysvalloissa. Sally Sheffield oli Playboy Playmate kuukauden toukokuussa 1969. Hän sai arvostetun Playboy Playmate -tittelin 27-vuotiaana. Hänen mitat ovat 36-24-35. Sally Sheffieldillä on luonnolliset rinnat, sielukkaat ruskeat silmät ja ruskeat hiukset. Sheffield spent eight months on an Israeli kibbutz, where she said she artificially inseminated hens. In her Playboy profile, Sheffield praised the integrity of one-eyed Moshe Dayan, who at the time of her photo shoot was Israel’s minister of defense. Pompeo Posar kuvasi hänen keskitaittonsa. (Se ei välttämättä ole kuvan mirri mutta varmaan yhtä karvainen.)
xxx/ellauri423.html on line 398: Jo vuonna 2004 Google listasi noin neljä miljoonaa verkkosivustoa, joihin oli merkitty "upskirt" ja "downblouse". Japanissa hallitus on painostanut matkapuhelinvalmistajia antamaan puhelimensa antamaan varoitusäänen aina, kun sellaisia kuvia otetaan. Brittiläinen naistenlehti Stylist vuonna 2017 ja intialainen sanomalehti Mid-Day vuonna 2019 raportoivat, että "vakohäpeäminen " oli yleistä uutisissa ja sosiaalisessa mediassa. Bollywood-näyttelijät Disha Patani, Deepika Padukone, Priyanka Chopra, Nargis Fakhri ja muut joutuivat häpeään, koska he käyttivät dekolteepukuja sosiaalisessa ja uudessa mediassa, mukaan lukien The Times of India. Poikkeuksellista huomiota herätti, kun poliitikot Angela Merkel, Hillary Clinton ja Jacqui Smith käyttivät porukalla ylä- ja alahalkeaman paljastavia asuja jopa tiedotusvälineissä The Washington Post ja The New York Times.
xxx/ellauri427.html on line 154: Adler was born in Yorkshire, in Northern England in 1950. Her husband is an American. Elizabeth Adler´s net worth 2024 was 44.4 Million (millions of dollars). Disclaimer: tämä on vain pallokenttäarvio. Oikea arvo saattaa poiketa tästä vaikka kuinka paljon. Hän on julkaissut yli 20 kirjaa joita on käännetty 22 kielelle.
xxx/ellauri427.html on line 192:York_2023_%28cropped%29.jpg/800px-Bebe_Neuwirth_New_York_2023_%28cropped%29.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri427.html on line 418: Pohjoiskorealaiset on taas ruodussa Kurskin mutkassa. Vsuinikkeja on liiskattu Kurskissa osapuilleen 58 230 человек. За сутки контрнаступления ВСУ на курском направлении потери составили более 370 человек, Ihmishengen hinta vaihtelee kuin Nrw Yorkin pörssissä.
xxx/ellauri436.html on line 149: Tessman, L. (2017). When doing the right thing is impossible. Oxford, New York: OUP
xxx/ellauri436.html on line 255: Vuoden 2003 kirjansa Don't Smile So Much yhessä luvussa Martha Nussbaum, joka oli ollut yksi Owenin tohtoriopiskelijoista Harvardissa, kirjoitti, että hän oli toistuvasti tehnyt ei-toivottuja seksuaalisia edistysaskeleita hiäntä kohtaan. Hiän totesi myös, että Owenilla oli tavanomainen menettely, jolla hän rohkaisi naisopiskelijoita seksiin hänen kanssaan. Samassa luvussa todettiin, että myöhemmin, Cambridgeen muuttonsa jälkeen, Nussbaum koki raiskausyrityksen Owenin käsissä. Nämä väitteet toistettiin New Yorkerin vuoden 2016 Nussbaumin profiilissa. Owen oli kellahtanut 1982 ja Bernie 2003. Jälkeenjääneen oli helppo hymyillä.
xxx/ellauri436.html on line 265:Mortimer Adler syntyi 28.12.1902 New York, New York, Yhdysvallat, kuoli viis vaille saturaisena 28.6.2001 San Mateo, Kalifornia, Yhdysvallat.
xxx/ellauri436.html on line 268: Mortimer Jerome Adler (28. joulukuuta 1902 – 28. kesäkuuta 2001) oli yhdysvaltalainen aristoteelinen filosofi ja kirjailija. Hän työskenteli filosofian popularisoimiseksi. Nimestä, nenästä, synnyinpaikasta ja pitkäikäisyydestä sen voi arvata juutalaisexi. Bingo! Adler was born in Manhattan, New York City, on December 28, 1902, to Jewish immigrants from Germany: Clarissa (Manheim), a schoolteacher, and Ignatz Adler, a jewelry salesman. He dropped out of school at age 14 to become a copy boy for The New York Sun, with the ultimate aspiration of becoming a journalist. Adler soon returned to school to take writing classes at night, where he discovered the western philosophical tradition.
xxx/ellauri436.html on line 270: Adler oli kotoisin New Yorkista. Hän opiskeli Columbian yliopistossa ja työskenteli Chicagon yliopistossa. Chicagossa hän perusti yhdessä Robert Hutchinsin kanssa Great Books of the Western World -ohjelman ja Great Books Foundationin, sekä Max Weismannin kanssa The Center for the Study of The Great Ideas -keskuksen. Adler perusti myös Institute for Philosophical Researchin vuonna 1952, toimi Encyclopædia Britannican toimittajana vuodesta 1949 sekä johti sen toimitustyötä vuodesta 1974. Sekin on juutalainen business.
xxx/ellauri436.html on line 334: Kieltäydyin hänen kutsustaan, muistaakseni vain haluttomuudestani vaihtaa asuinpaikkaani Manhattan Islandilta, jossa olin syntynyt ja kasvanut, siihen pieneen, uneliaaseen New Havenin kylään. Kieltäytymiseni muuttaa New Haveniin ei häirinnyt Hutchinsia hänen tavoitteestaan saada minut mukaan todisteiden käsittelyyn. Hän tuli New Yorkiin suostuttelemaan Young B. Smithiä, silloista Columbian oikeustieteellisen tiedekunnan dekaania, pyytämään minua työskentelemään Jerome Michaelin, hänen oikeudenkäyntioikeuden professorinsa, kanssa. Tein niin pysyen silti psykologian opettajana. Kirjoitimme yhdessä kirjan nimeltä The Nature of Jewdicial Proof: An Inquiry into the Logical, Legal, and Empirical Aspects of the Law of Evidence, joka julkaistiin vuonna 1931. Anteexi, sain nähtävästi teidät haukottelemaan. Muttä tää on oikeasti hurjan mielenkiintoista, odottakaapas vaan!
xxx/ellauri436.html on line 350: Tapasin myöhemmin Arthurin New Yorkissa pidetyssä konferenssissa, jonka Institute for Philosophical Research järjesti sen työskennellessä vapauden idean parissa. Tämä johti siihen, että Arthur Houghtonista tuli merkittävä rahoittaja instituutin budjettiin Fordin säätiön apurahan päätyttyä; ja mikä vielä tärkeämpää, Carolinen ja minun välillemme kehittyi läheinen ystävyys Arthurin kanssa, jonka kanssa matkustimme paljon ulkomailla. Ystävyydelläni Bob Hutchinsin kanssa on vielä yksi seuraus. Hän esitteli minut Henry Lucelle, Time-lehden perustajajäsenelle, ja hänen vaimolleen Clarelle, jotka molemmat, kuten olen kertonut, muuttivat Aspeniin elokuussa 1950. Meistä tuli ystäviä, ja Carolinen ja minun ystävyytemme Claren kanssa jatkui monta vuotta Henryn kuoleman jälkeen, kunnes Clare lopulta kuoli, ja Caroline myös.
xxx/ellauri436.html on line 374: En edes muista kaikkia yksityiskohtia ystävyydestäni Van Dorenien kanssa, kun vielä asuin New Yorkissa ja opetin Columbiassa, ja kun kävin useita kertoja New Yorkissa muutettuani Chicagoon. Mutta kirkkaasti mieleeni on jäänyt Scott Buchanan, jonka tapasin Columbiassa. Hänen ensimmäisen kirjansa, Mahdollisuus, julkaistiin CK Ogdenin kustantamana yhdessä ensimmäisen kirjani Dialecticin kanssa, ja josta myöhemmin, tultuaan Chicagon yliopistoon työskentelemään Hutchinsin ja minun kanssani, tuli St. John's Collegen dekaani ja siellä New Program -ohjelman uudistaja. Hän ja minä olimme läheisessä yhteydessä ystävyydessämme Van Dorenien kanssa.
xxx/ellauri438.html on line 126: Stanfordin porukoita, olen voinut vaikka nähdä sen. Mikäs Tverskyn tappoi noinkin nuorena? Ei kai sama tauti kuin Richard Montaguen? Ei, ihosyöpä vei. Hän kuoli metastaattiseen melanoomaan vuonna 1996. Hän oli juutalainen ateisti. Vaikka Tversky oli hyvin yhteistyökykyinen, hänellä oli myös inhottava tapa työskennellä yksin öisin muiden nukkuessa. Persie Diaconissa, matematiikan professori Stanfordista, valitti: "Et saanut nukutuxi ollessasi hänen läsnäolossaan. Hänestä loisti valoa." Älyllisessä keskustelussa Tversky halusi murskata opposition. Martha Nussbaumin panopuu Cass Sunstein kehui New Yorkerissa Michael Lewisin kirjaa Tverskyn ja Kahnemanin välirikosta. Lewis kiitti siinä Cassia joxkin neropatixi. Manus manum lavat. Joka iikka näistäkin juutalaisia.
xxx/ellauri441.html on line 440:Edward Osborne Wilson ForMemRS (June 10, 1929 – December 26, 2021) was an American biologist, naturalist, ecologist, and entomologist known for developing the field of sociobiology. The field quickly became the subject of scientific controversy. Critics, led by Richard Lewontin ✡︎ and Stephen Jay Gould ✡︎, argued that genes played a role in human behavior, but that traits such as aggressiveness could be explained by social environment rather than by biology. Did Eo Wilson believe in God? Wilson has long been a secular humanist, but he was raised a Southern Baptist in Alabama, and he understands religion's power. So his new book, THE CREATION, is addressed to an imaginary Southern Baptist minister. Richard Lewontin in The New York Review answers the question Is there a Jewish Gene? Oui, nous en avons beaucoup!
xxx/ellauri441.html on line 515: Josephine Finda Sellu is a public health nurse currently working at the Sierra Leone Psychiatric Hospital having graduated with a masters in public health. During the Ebola epidemic, Sellu was a deputy nurse matron at Kenema Government Hospital. In August 2014, her image was featured on the front page of the New York Times, illustrating the sacrifices of nurses and other healthcare workers. At that point, Sellu had lost fifteen of her colleagues to the outbreak.
xxx/ellauri442.html on line 83: Clavell tuli elokuvateollisuuteen levityksen kautta ja työskenteli siellä Englannissa useita vuosia. Hän yritti päästä tuotantoon, mutta hänellä ei ollut onnea, joten hän alkoi kirjoittaa käsikirjoituksia. Vuonna 1954 hän muutti New Yorkiin ja sitten Hollywoodiin. Yrittäessään murtautua käsikirjoittamiseen hän maksoi laskut puuseppänä.
xxx/ellauri442.html on line 89: Siitä tuli historian toiseksi eniten arvostettu minisarja (Rootsin jälkeen) yli 120 miljoonalla katsojalla. New York Times sanoi, että "Clavellilla on lahja. Se voi olla jotain, jota ei voi opettaa tai ansaita. Hän hengittää kerrontaa... Hän kirjoittaa vanhimmassa ja mahtavimmassa perinteessä, jonka fiktio tuntee". Aasian saaga koostuu kuudesta romaanista: King Rat (1962), sijoittuu japanilaiselle sotavankileirille Singaporessa vuonna 1945. Tai-Pan (1966), sijoittuu Hongkongiin vuonna 1841 Shōgun (1975), sijoittuu Japaniin vuodesta 1600 alkaen Noble House (1981), sijoittuu Hongkongiin vuonna 1963 Whirlwind (1986), sijoittuu Iraniin vuonna 1979. Gai-Jin (1993), sijoittuu Japaniin vuonna 1862.
xxx/ellauri442.html on line 91: Vuonna 1963 Clavell sai Yhdysvaltain kansalaisuuden. Poliittisesti hänen sanottiin olleen kiihkeä individualisti ja laissez-faire kapitalismin kannattaja, kuten monet hänen kirjojensa sankarit osoittavat. Clavell ihaili Ayn Randia, objektiivisen filosofian koulukunnan perustajaa, ja vuonna 1981 hän lähetti hänelle kopion Noble Housesta, johon oli kaiverrettu: "Tämä on Ayn Randille – yhdelle todellisista, todellisista kyvyistä maan päällä, josta monet, monet kiitokset. James C, New York, 2. syyskuuta 81." Vuonna 1994 Clavell kuoli Sveitsissä aivohalvaukseen kärsiessään syöpää. Hän oli 72.
xxx/ellauri442.html on line 227: His younger brother was Michael Polanyi, a philosopher, eli kyllä kai se on kuiteskin tää pölymatti pikkuveli. His first group of philosophical essays appeared in 1946 under the title Science, Faith and Society (Oxford University Press, Oxford, 1946), followed by Personal Knowledge: Towards a Post-Critical Philosophy (University of Chicago Press, Chicago, 1958), The Tacit Dimension (Doubleday, New York, 1966), and other volumes.
xxx/ellauri442.html on line 442: Jesaja Berliini muistelee meitä tarinalla oman Marxin kirjansa kirjoittamisesta (vielä painettuina) ja sai selville, että Marxilla oli avioton poika. Tuolloin Isaiah opetti termiä City College of New Yorkissa ja jakoi rakkautensa Yhdysvaltoihin, missä hän aikoi pian pitää luennon New Yorkin poliisilaitokselle. Hän oli lyhyesti sanottuna ilmiö, mutta myös lempeä, suloinen mies.
xxx/ellauri442.html on line 478: Bruner, who died on 5 June 2016, aged 100, was born blind in New York City in 1915. Cataract operations restored his sight at age 2. He helped launch the cognitive revolution in psychology. Unlike Piaget, Bruner argued that social factors, particularly language, were important for cognitive growth. In direct contrast to Vygotsky, Bruner believed (more like Jean Piaget) that the child learnt most effectively if they acquired information themselves, placing less emphasis on the importance of politruks.
xxx/ellauri450.html on line 196: MacLeanin kolmiyhteisen evoluutioaivoteorian mukaan ihmisaivot koostuvat todellisuudessa kolmesta aivosta yhdessä: matelijakompleksista, limbisestä järjestelmästä ja neokorteksista. Paul syntyi Phelpsissä New Yorkissa kolmantena presbyteerikirkon papin neljästä pojasta opiskellen Massachusettsin yleissairaalassa tohtori Jeff Cobbin ja Jonesin tyttöjen johdolla.
xxx/ellauri451.html on line 192: Eikä siinä kaikki! Los Angelesin konsertissaan 20. kesäkuuta 2023 mies hyppäsi lavalle ja läimäisi Maxia, kun hän esitti "The Motto" -kappaletta. Hän paljasti myöhemmin, että hänen silmänsä oli naarmuuntunut. Tapaus sattui vain kaksi päivää sen jälkeen, kun amerikkalainen laulaja Bebe Rexha joutui älypuhelimen osuman uhriksi New Yorkin konsertissaan! 2024 Max esiintyi eteläkorealaisen Enhypen- yhtyeen " Brought the Heat Back " -kappaleen remixissä . 20. syyskuuta 2024 hän julkaisi " Spot a Fake ". Kolmikymppisenä Max julkaisi joulusinglensä " 1 Wish ". Kohta hän esiintyy Dannyn kanssa ruozinlautalla. Forever young.
xxx/ellauri452.html on line 188: Joku varomaton paavi salli Raamatun retostelun 1943. Ei ois kannattanut. Suuri osa Brownin työstä sai nihil obstat -luvan ja imprimatur-luvan. Brown sanoi Spongia amatöörixi. Myöhemmin paavi Ratzinger kuitenkin kritisoi historiallisen kritiikin liikakäyttöä ja osia Brownin tutkimuksesta. Brownin tutkimus oli kiistanalaista, koska hän kyseenalaisti koko Raamatun erehtymättömyyden ja asetti kyseenalaiseksi lukuisten katolisen uskon artikkeleiden historiallisen tarkkuuden. Hänen kriitikkoihinsa kuuluivat kardinaali Lawrence Shehan, isä Richard W. Gilsdorf ja poika George A. Kelly. Gustav Niebuhr kirjoitti The New York Timesin muistokirjoituksessa: "Isä Brownia pidettiin keskustalaisena." Aika paha.
xxx/ellauri455.html on line 217:Svetlana Allilujeva (1926-2011): Josif Stalinin tytär. Myöhemmin Lana Peters. Vuonna 1967 hänestä tuli kansainvälinen sensaatio loikattuaan Yhdysvaltoihin ja vuonna 1978 hän sai kansalaisuuden. Vuosina 1984–1986 hän palasi lyhyeksi aikaa Neuvostoliittoon ja sai takaisin Neuvostoliiton kansalaisuutensa. Hän oli Stalinin viimeinen elossa oleva lapsi. Allilujevan äiti ampui itsensä 9. marraskuuta 1932. 'Näettekö, jopa meillä bolševikeilla on perhe-elämä.' 16-vuotiaana Allilujeva rakastui Aleksei Kapleriin , juutalaiseen neuvostoliittolaiseen elokuvantekijään, joka oli 22 vuotta häntä vanhempi . Hänen isänsä paheksui suhdetta jyrkästi, ja Kapler tuomittiin viideksi vuodeksi maanpakoon vuonna 1943 Vorkutaan ja sitten uudelleen vuonna 1948 viideksi vuodeksi työleireille Intiaan. Allilujeva avioitui ensimmäisen kerran vuonna 1944 Grigori Morozovin kanssa, joka oli Moskovan yliopiston kansainvälisten asioiden instituutin opiskelija. Hänen isänsä ei pitänyt Morozovista, joka oli juutalainen, vaikka ei koskaan tavannutkaan häntä. Stalin rakasti häntä, mutta oli "hyvin yksinkertainen mies. Hyvin töykeä. Hyvin julma". Oli nippu muitakin miehiä, viimetteexi Frank Lloyd Wrightin vävy Peters. Sit oli viä tämä Singh joka oli aika kipeä. Sen tuhkan Lana kaatoi Gangesiin. Upon her arrival from India in New York City in April 1967, she gave a press conference denouncing her father's legacy and the Soviet government. Her children who were left behind in the Soviet Union did not maintain contact with her.[when?] While Western sources saw a KGB hand behind this, her children claimed that this is because of her complex character. In 1978, Alliluyeva became a US citizen as Lana Peters, By around 1986 she had become impoverished, facing debt and failed investments. Having arrived in the West “blind with admiration for the FREE WORLD”, she had come to realize that the US and the USSR were morally equivalent. She had been convinced that “in the FREE WORLD people are superhuman, wise, enlightened… What a terrible blow it is to find out that… there are just the same idiots, incompetent fools, frightened bureaucrats, confused bosses, paranoid fears of deception and surveillance… this loss of idealism is what happens to defectors only too often. BECAUSE we all relied too much on propaganda.” She had not enjoyed "one single day" of freedom in the West and had been a pet of the CIA. She experimented with various religions. She was baptized into the Russian Orthodox Church on 20 March 1963. She spent too much time with catholics in Switzerland. She read books by authors such as Raissa Maritain. While living in Cambridge, on 13 December 1982, Alliluyeva converted to Catholicism. Lana's book was a naïve attempt to shift the blame for Stalinist crimes onto Lavrentiy Beria, and whitewash her own father.
xxx/ellauri455.html on line 251:Elizabeth Bentley : entinen Neuvostoliiton vakooja, joka loikkasi länteen; arkkipiispa Fulton J. Sheen käännytti hänet. Kyseessä oli jenkkiämmä joka välitti neukuille sodan aikana jenkkien sakujen liikkeitä koskevia vakoilutietoja. Bentley oli ollut menestyvä johtaja kannattavassa varustamossa ollessaan kommunistien puolella. Loikattuaan hän elätti itseään sihteerin työllä ja opettamalla. Vuonna 1948 New Yorkin tuleva apupiispa Fulton J. Sheen käännytti hänet roomalaiskatoliseen uskoon . Katoliset ryhmät kutsuivat Bentleytä usein luennoimaan kommunismista ja hänen kokemuksistaan kommunistiliikkeessä. Neukkujen ja jenkkien yhteistyö oli jo sodan aikana aivan feikkiä.
xxx/ellauri455.html on line 318:Ross Douthat : Yhdysvaltalainen konservatiivinen poliittinen analyytikko, bloggaaja, kirjailija ja mielipidekolumnisti The New York Timesissa
xxx/ellauri455.html on line 398:Anne Hyde : englantilainen aatelisnainen, joka oli Yorkin herttuan Jamesin ensimmäinen vaimo, josta myöhemmin tuli kuningas Jaakko II ja VII.
xxx/ellauri455.html on line 1052: Mitenkä Véran sitten kävi? Véran elämän läpileikkaava teema on, että hän oli sekä nuorempi että heikompi kuin Raïssa, mutta hän oli silti tämän puolustusmuuri ja perusta. Hän toimi aina hyvin käytännöllisenä, usein äärimmäisen välittömänä tukena. Hän täytti tarpeen, seisoi aukoissa ja piti asiat koossa. Kolmen hengen taloudessa Raïssa vertaa Véran roolia Martan rooliin (vrt. Luuk. 10:38–42). Tai Sirkkixen, seuraamalla ja tukemalla Jacquesia ja Raïssaa kaikilla heidän seikkailuillaan läntisellä pallonpuoliskolla. Asiat tekivät entistä kiusallisemmiksi hurskaiden katolisten uteliaille silmille, sillä hän asui lankonsa ja sisarensa kanssa. Heillä oli vähintäänkin epätavallinen perherakenne. Ja he eivät eläneet sitä ainoastaan Ranskassa, vaan raahasivat sen mukanaan Buenos Airesiin, Torontoon, New York Cityyn, Princetoniin ja Roomaan. Hän piti lempinimestä ”Piikkikissa”; hänen taipumuksensa äärimmäisyyksiin ja tietynlaiseen järjettömyyteen sai meidät kutsumaan häntä talon surrealistiksi. Hän huvitti itseään, vaikkakaan ei antanut sille mitään painoarvoa, piirtämällä luonnoksia, lintuja, veneitä, liioiteltuja siluetteja ja kirjoittamalla sitten niiden alle satiirisia kuvatekstejä. Uskon, että toisin kuin Raïssa, hän sai monia 'aistillisia
xxx/ellauri455.html on line 1065: Petteri Punakuonon kexijä Robert Lewis May syntyi Arvernessa, Long Islandilla, New Yorkissa, ja kasvoi melko varakkaassa maallisessa juutalaiskodissa New Rochellessa, New Yorkissa. Hän kasvoi ilman mitään uskonnollista preferenssiä. Sen sijaan hän keilaili ja kasvatti jättitomaatteja.
xxx/ellauri455.html on line 1071: Kun New Yorkin kaupungin hallitus päätti Manhattanin katuruudukosta vuoden 1811 komissaarin suunnitelman pohjalta , uuden Ninth Avenuen oli tarkoitus kulkea Chelsean kartanon keskiosan läpi. Vuonna 1818 Moore kirjoitti ja julkaisi pamfletin, jossa hän kehotti muita "kiinteistönomistajia" vastustamaan kaupungin kehittämistapaa. Hän piti sitä salaliittona, jonka tarkoituksena oli lisätä poliittista suosiota ja lepyttää kaupungin työväenluokkaa, ja väitti, että maanomistajien velvoittaminen maksamaan kiinteistöjensä läpi rakennettujen katujen kustannukset oli "tyranniaa, jota yksikään Euroopan monarkki ei uskaltaisi harjoittaa". Protesteistaan huolimatta Moore valmistautui jo kehittämään Chelseaa hankkimalla viereisiä tontteja sukulaisilta ja naapureilta, kunnes hän omisti kaiken Eighth Avenuelta Hudson-joelle 19. ja 24. kadun välillä. Yhdessä puuseppä-rakentajan James N. Wellsin kanssa hän jakoi naapuruston tontteihin ja myi niitä varakkaille newyorkilaisille.
xxx/ellauri457.html on line 171: Yhdysvaltain kommandot tappoivat pohjoiskorealaisia siviilejä epäonnistuneella operaatiolla vuonna 2019. New York Times raportoi, että Yhdysvaltain laivaston SEAL-joukot tappoivat pohjoiskorealaisia siviilejä vuonna 2019 tehdyssä operaatiossa. Yhdysvaltain laivaston SEAL-joukot ampuivat ja tappoivat useita pohjoiskorealaisia siviilejä epäonnistuneen salaisen ydinaseistetun tehtävän aikana, jonka tarkoituksena oli asentaa Trumpille kuuntelulaite Pohjois-Koreaan. Tehtävä oli tärkeä diplomaattineuvottelujen kannalta vuonna 2019. Donald Trump hyväksyi operaation ensimmäisen hallintonsa aikana, sillä hän kävi historiallisia keskusteluja Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin kanssa.
xxx/ellauri462.html on line 75: »Kommer en iland i New York i
xxx/ellauri465.html on line 58: Albert Zack Zuckerman (born 1931 New York, religion Judaism) is (was) a legendary American literary agent and founder of the eminent literary agency, Writers House. Zuckerman has been the agent and sometime book doctor for many bestselling authors, including Ken Follett (kursorisesti paasattu), Michael Lewis (n.h.1), Olivia Goldsmith (n.h.2), Nora Roberts (paas.), and Stephen Hawking (paas.). Zuckerman has written both novels and television scripts and has taught playwriting at the Yale School of Drama. Ken "Pulp" Follett dedicated his pro-Israeli Büchlein Dreifach to Al. Through clear, direct and decisive instruction, literary agent Al Zuckerman covers the essential elements of the best-selling novel, showing aspiring authors how to put them to work in their writing. Meh. Outdated and not as helpful as I had hoped. 📚
xxx/ellauri465.html on line 61: 2Olivia Goldsmith (1. tammikuuta 1949 – 15. tammikuuta 2004) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnettiin esikoisromaanistaan The First Wives Club (1992), josta tehtiin samanniminen elokuva vuonna 1996. Hän syntyi Randy Goldfieldina (epäilemättä juutalaiseen perheeseen) ja varttui Dumontissa, New Jerseyssä, mutta vaihtoi nimensä Justine Goldfieldiksi ja myöhemmin Justine Rendaliksi. Hän aloitti kirjoittamisen avioeron jälkeen, jossa hänen miehensä sai lähes kaiken (mukaan lukien hänen Jaguarinsa ja maalaistalonsa). New Yorkin yliopistosta valmistunut Goldsmith oli osakas liikkeenjohdon konsulttiyritys Booz Allen Hamiltonissa New Yorkissa ennen kuin hänet ryöstettiin putipuhtaaxi. Hänen blockbusterinsa, starring Bette Midler ✡, Goldie Hawn ✡ ja Diana Keaton ✞ kertoo kuinka 3 jätettyä ykkösvaimoa hautoo kostoa. Elokuva "muokkaa vapaasti Olivia Goldsmithin hauskaa rantakirjaa poistamalla seksin, lisäämällä slapstick-komiikkaa ja räätälöimällä pääroolit kolmelle diivalle sopiviksi". Kiistanalaista kyllä, vuoden 1996 lopulla Goldsmith sanoi Entertainment Weeklyn toimittajan kysymykseen vastauksena, että hänen elämänsä suurin hetki (kauneusleikkausta lukuunottamatta) oli se, kun Bob Dole putosi lavalta kampanjatilaisuuden aikana. Hän kirjoitti myös useita lastenkirjoja, jotka julkaistiin Justine Rendalin nimellä. Goldsmith kuoli kauneusleikkauksen aiheuttamiin komplikaatioihin (sydänkohtaus). Hänen kaksi viimeistä kirjaansa julkaistiin postuumisti.
xxx/ellauri465.html on line 85: Rubin (1923-2019) oli American Institute for Psychoanalysisin ja Karen Horney Institute for Psychoanalysisin entinen puheenjohtaja. Hän asui New Yorkissa ja oli naimisissa Eleanor Katzin kanssa. Arvatkaapa mitä rotua! Iisakkia usein kritisoitiin mielenterveyden ja normatiivisten amerikkalaisten kulttuuriarvojen yhteensopivuuden yhdistämisestä (esimerkkinä homoseksuaalisuuden patologisointi).
xxx/ellauri465.html on line 303: Hughes ate the same dinner daily: a New York strip steak cooked medium rare, dinner salad, and peas; but only the smaller peas, pushing the larger ones aside. Hughes was fixated on trivial details and was alternately indecisive and obstinate.
xxx/ellauri465.html on line 338: 15 films, 14 songs and 12 tv episodes have been loosely based on Howard. There is not one decisive ranking of the richest Americans in history. Examples include John D. Rockefeller, whose father was a traveling peddler; Cornelius Vanderbilt, whose father operated a ferry in New York Harbor; Henry Flagler, who was the son of a Presbyterian minister; and Andrew Carnegie, who was the son of a Scottish weaver.
xxx/ellauri470.html on line 58: Maas was born on March 5, 1986, in New York City. Se on Paulia 5 päivää vanhempi. She was adopted by a Catholic mother and a Jewish father, and they lived on the Upper West Side of Manhattan. Maas grew up Jewish. Should have guessed! But didn't because she doesn't look the part, koska se on adoptiolapsi. The story line of the series is based on the story of Cinderella, with the premise of "What if Cinderella was not a servant, but an assassin?... A Court of Thorns and Roses, Maas's second fantasy series, is a loose retelling of "Beauty and the Beast". Josh Wasserman näyttää kyllä pesunkestävältä nuppikullilta. Se on Saran 1. ja ainoa poikaystävä. Ei ihme että Saralla on paljon fantasiahoitoja. Okahaarakkeiden valtakunnan kaikki hahmot on nyysitty muista fantasiajutuista, ne löytyy joka iikka useana kappaleena Fandomista ja/tai TV troopeista.
xxx/ellauri470.html on line 340: Vuonna 1935 Napoleon Hillin toinen vaimo Florence haki ja sai avioeron. Vuonna 1936 Napoleon tapasi Rosa Lee Beelandin, kun tämä osallistui yhteen hänen luennoistaan. Napoleon kosi seuraavana päivänä, ja he menivät pian naimisiin. Koska heillä ei ollut varaa omaan asuntoon, he muuttivat Hillin ja Florencen pojan Blairin luokse New Yorkiin. Muutaman kuukauden asumisen jälkeen Blairin vaimo Vera lähti Hillin häirinnän ja kaltoinkohtelun vuoksi. Blair lähti pian sen jälkeen. Ennen lähtöään Blair kuitenkin antoi isälleen ja Rosalle avaimen, jotta he voisivat jatkaa työskentelyä uuden kirjansa, Ajattele ja rikastu, parissa.
xxx/ellauri474.html on line 409:1Richard Henry Popkin (December 27, 1923 – April 14, 2005) was a New York Jew who specialized in la Lumière. Dick Popkin was born into a Jewish family in Manhattan to author Zelda Popkin and her husband Louis Popkin, who together ran a small public relations firm. Popkin's best known theory was that a look-alike of Lee Harvey Oswald was the actual assassin of Kennedy.
xxx/ellauri487.html on line 401: New York Review of Books -lehdessä Robert Gottlieb kuvailee Richard Pollakia "armottoman negatiiviseksi elämäkerran kirjoittajaksi", mutta Gottlieb kirjoittaa silti: "Bettelheimia vastaan esitetyt syytökset jakautuvat useisiin kategorioihin. Ensinnäkin hän valehteli; toisin sanoen hän sekä liioitteli menestystään koulussa että vääristeli taustansa osa-alueita väittäen Wienissä olleen yksityiskohtaisemman akateemisen ja psykoanalyyttisen historian kuin hänellä todellisuudessa oli. Molempien syytösten tueksi on olemassa vakuuttavia todisteita." Gottlieb jatkaa sanomalla, että Bettelheim saapui Yhdysvaltoihin holokaustista selviytyneenä ja pakolaisena ilman työtä tai edes ammattia, ja kirjoittaa: "Epäilen, että hän sanoi sen, mitä hän piti tarpeellisena sanoa, ja oli sitten jumissa näiden väitteiden kanssa myöhemmin, kun hän ei voinut vahvistaa niitä (koska ne olivat vääriä) eikä ylpeytensä vuoksi myöntää valehdelleensa."
xxx/ellauri487.html on line 422: Toisessa The New York Times -lehden arvostelussa , jonka toinen kirjoittaja kirjoitti, todettiin, että Bettelheim "alkoi keksiä tutkintoja, joita hän ei koskaan ansainnut". Chicago Tribune -lehden arvostelussa todettiin, "kuten Pollak osoittaa, Bettelheim oli ensiluokkainen rahankerääjä."
xxx/ellauri491.html on line 81: Suuri joukko poliiseja taklasi 37-vuotiasta Smallsia New Yorkissa tämän yritettyä hypätä barrikadien yli protestoidakseen Bezosta vastaan, joka erotti hänet hänen järjestettyään Amazonin työntekijöiden lakon vuonna 2020. Aiemmin Smallsin nähtiin pitelevän kylttiä, jossa luki, että Amazon ei vieläkään neuvottele sopimuksesta JFK8:n Staten Islandin varaston kanssa, jossa hän työskenteli.
xxx/ellauri491.html on line 365: Groucho Marx (born Julius Henry Marx in New York, 1890) was from the American Marx Brothers family of German Jewish immigrant parents (Sam and Minnie Marx). There is no documented familial link between Groucho Marx’s family and Roberto Burle Marx’s German-Jewish ancestors. Sam (Samuel “Sam” Marx, born Samuel Marrix/Marx) was from Mertzweiller, Alsace (then part of the German Empire/territory near the German–French border). Minnie (born Miene Schönberg) was from Dornum, in East Frisia, Province of Hanover, Germany. "Marx" was common among German-speaking Jews from the 18th–19th centuries—either inherited from local German usage or adopted during surname reforms; sometimes rendered as Marck, Marks, or Marx.
xxx/ellauri493.html on line 501: Otto Rank oli toinen Wienin juutalainen analyytikko, Siggen agentti. Vähän se kiisteli Siggen kaa tunteiden tärkeydestä. Sigge oli täys kylmä kala. In a 1938 lecture, he described life as "a succession of separations" starting with birth. Ensin pelätään elämää ja sitten kuolemaa. He died of a kidney infection in New York City on 31 October 1939, reportedly remarking "Komisch" on his deathbed.
xxx/ellauri493.html on line 586: Yhdysvallat vastaan Nicolás Maduro Moros ym. , alun perin nostettu nimellä Yhdysvallat vastaan Carvajalka Barrios , on liittovaltion rikosasia, jonka Yhdysvaltain oikeusministeriö (DOJ)nosti Venezuelan presidenttiä Nicolás Maduroa ja useita korkeita venezuelalaisia virkamiehiä vastaan New Yorkin eteläisen piirin Yhdysvaltain käräjäoikeudessa vuonna 2011 ja joka julkistettiin 26. maaliskuuta 2020. Syytteen mukaan Maduro ja hänen liittolaisensa olivat salaliitossa kolumbialaisten sissiryhmien kanssa kokaiinin salakuljetuksesta Yhdysvaltoihin osana Yhdysvaltain viranomaisten nimittämää huumeterrorismin salaliittoteoriaaa.
xxx/ellauri493.html on line 588: Tammikuun 3. päivänä 2026 julkaistiin korvaava tekaistu syyte sen jälkeen, kun Maduro ja hänen vaimonsa Cilia Flores vangittiin Yhdysvaltain sotilasoperaatiossa Caracasissa, jota tukivat oikeusministeriö ja keskustiedustelupalvelu (CIA). Maduro ja Flores kuljetettiin Yhdysvaltoihin ja otettiin liittovaltion huostaan New York Cityyn, ja heitä pidetään tällä hetkellä pidätettynä Metropolitan Detention Centerissä Brooklynissa. He ovat kiistäneet syyllisyytensä.
xxx/ellauri495.html on line 257: This cheerful little road novel, published in 1919, is about Claire Boltwood, who, in the early days of the 20th century, travels by automobile from New York City to the Pacific Northwest, where she falls in love with a nice, down-to-earth young man and gives up her snobbish Estate. (From the Book Stub)
xxx/ellauri500.html on line 152: Personal life. Lovitz lives in Washington, DC with his husband, CBS News meteorologist Steven Sosna. The two were married in New York City in October 2017 in a ceremony officiated by Jim Obergefell.
1136