ellauri144.html on line 119: Niin, ehkä se johtuikin hummerista. Kun tuo tabu oli niin helposti ja yksinkertaisesti rikottu, niin ehkä minun luonteessani piilevä limainen, murhanhimoinen Dionysos oli saanut rohkaisunsa; ehkä sillä oli opittu se läksy ettei lain rikkomiseksi tarvitse tehdä muuta kuin - antaa periksi ja rikkoa! Ei tarvitse muuta kuin lopettaa vapiseminen ja täriseminen ja sellainen kuvittelu että se on mahdotonta ja sinä et siihen pysty: ei tarvitse mitään muuta kuin tehdä se! Just do it! Mitä muuta, minä haluaisin tietää, olivat kaikki nuo ruokia koskevat säännöt ja määräykset alun pitäenkään, mitä muuta tarkoitusta niillä oli kuin antaa meille pienille juutalaislapsille kokemusta siitä mitä on pidättyminen jostakin mieleisestä? Kokemusta, rakas ystävä, kokemusta, kokemusta, kokemusta. Itsehillintää ei poimita puista nääs - vaatii kärsivällisyyttä, vaatii keskittymistä, vaatii asiaan omistautunutta ja uhrautuvaista isää jotta vain muutaman vuoden ajassa luotaisiin aisoissa pysyvä ja kireäperseinen ihmisolento. Miksi muuten kaksi eri astiastoa? Miksi muuten kosher saippua ja -suola? Miksi muuten, haluaisin tietää, miksi muuten kuin sitä varten että meitä muistutettaisiin kolme kertaa päivässä siitä että elämä jos jotain on ollakseen niin on rajoja ja rajoituksia, satojatuhansia pieniä sääntöjä jotka on asettanut ei kukaan muu kuin Ei Kukaan Muu, sääntöjä joita joko noudatat kyselemättä, välittämättä siitä miten idioottimaisilta ne vaikuttavat (ja siten pysyt, tottelemalla, hänen armoissaan), tai joita sinä rikot, todennäköisimmin tuohtuneen talonpoikaisjärjen nimissä - joita sinä rikot koska ei edes lapsi halua koko ajan tuntea itseään täydeksi hölmöksi ja idiootiksi - niin, sinä rikot, mutta sillä todennäköisellä seurauksella (isä minulle vakuuttaa) että seuraavana Yom Kippurina kun nimiä kirjoitetaan siihen suureen kirjaan johon Hänmies kirjoittaa niiden nimet jotka elävät vielä seuraavassakin syyskuussa (kohtaus joka jostain syystä onnistuu syöpymään minun mieleeni), niin kas, sinun oma kallis nimesi ei olekaan siinä joukossa. No kukas nyt on idiootti, hah? Ja se ei vaikuta asiaan tippaakaan (tämän minä ymmärrän heti alkuun, päätellen siitä miten tämä Jumala, joka führeröi, järkeilee), onko rikkonut tärkeää vai vāhemmän tärkeää sääntöä vastaan, pelkkä rikkominen se saa Hänet antamaan satikutia - se on vain se että on poikennut oikealta tieltä, ja vain se, sitä Hän ei voi sietää, ja sitä Hän ei myöskään unohda, kun Hän vihaisena istuutuu (rööki suussa otaksuttavasti, ja pää taatusti armottoman kipeänä, niin kuin isäni ummetuksen huippukohdassa) ja rupeaa pyyhkimään nimiä yli sitä kirjasta.
ellauri156.html on line 76: Israel is at war with none other than the Ammonites (verse 1), which may come as a surprise to you as it did to me. (Well, to be honest, I thought they were the cretacean mollusks by the same name.) I thought the Ammonites had been defeated in chapter 10. I was wrong. The author is very clear on this matter. In chapter 8, the author tells how David began to engage his enemies in battle, ending the strangle-hold these surrounding nations had on Israel. David subjected the Philistines (8:1), then the Moabites (8:2), and then he took on the king of Zobah (8:3ff.). In the process, other nations became involved and found Israel too formidable an enemy to oppose again. (Notice the similarity of the situation here to the YomKippurWar">Yom Kippur War.)
ellauri263.html on line 337: Tisha B'Av bears a similar stringent nature to that of Yom Kippur. In addition to the length of the fast which lasts about 25 hours, beginning just before sunset on the eve of Tisha B'Av and ends at nightfall the following day, Tisha B'Av also shares the following five prohibitions:
ellauri263.html on line 373: It’s mostly in Arabic and Hebrew, but that hasn’t limited the appeal. Netflix, which has 109 million members across 190 countries, describes it as a global phenomenon – one of a string of Israeli successes, besides Yom Kippur war and the occupation of Palestine. Netflix has already commissioned a third series along with other shows from Fauda’s creators, journalist Avi Issacharoff and Lior Raz, who served in the undercover unit on which the series is based and plays its predictably gruff Israeli lead Doron Kavillio.
ellauri264.html on line 556: The previous Halacha Yomis quoted Rav Belsky’s view that although cooked potatoes are subject to bishul Akum, potato chips are not. What about French fries – are they like potatoes or like potato chips?
ellauri290.html on line 114: Mr. Sami Hadawi filistiinien puolelta on kvalifioitu kertomaan miten maa-ja tieasiat oikeasti olivat Palestiinassa juutalaisten tullessa uudemman kerran luvattuun maahan. Tämä pefletti julkaistiin Suezin kriisin jälkeen 1957. Se löytyi sentään Wayback Machinesta, minne se toki kuuluukin. Tästä Israelin 1956 invaasiosta ollaan enimmäxeen hiljaa ja melskataan enempi 7 päivän sodasta 1967 ja YomKippurWar">katumuspäivän sodasta 1973. Sitten oli vielä Libanonin sodat 1982 ja 2006. Hyökkäys on paras puolustus, sanoi Golda Meir. Ja sit viä Intifada ("poispudistus") ja Arafatin tuhnu Oslo-prosessi. Yassar ei edes ollut Palestiinasta. Mahmud Abbas al Fatahin pääpiruna taisi saada satikutia Taneli Kivipukin kirjassa. Viimisin käänne pahempaan rättipäille oli kun Trump näytti keskaria Oslo-prosessille, tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungixi ja näytti vihreätä valoa Gazan ja länsirannan juutalaismiehityxelle.
ellauri300.html on line 627: Upporikkaan Morris Hallen nainutta Estheriä panettaa Hertz Grein niin ettei se saa unta. Kuin Yom Kippurina, mitt hjärta känner min själs bitterhet. Hjärnan mal och mal som hos den onde Titus som hade sönder templet.
ellauri336.html on line 310: The Rabbis asked Kimchis what she had done to merit having seven sons serve as Kohein Gadol (High Priest). She responded that the beams of her house never saw her with her hair uncovered. While the Rabbis rejected her hypothesis (because many other women have acted likewise), the extent to which she observed this law is still presented as an example of meritorious behavior (Yoma 47a; see Yerushalmi Megilla 1:10 for the accepted opinion as to the merit of Kimchis);
ellauri378.html on line 165: Ede Teller syntyi 15. tammikuuta 1908 Budapestissa, Itävalta-Unkarissa, juutalaiseen perheeseen, tottakai. "Perheeni vietti yhtä juhlapäivää, Yom Kippuria eli Sovituxen päivää, kun me kaikki paastosimme. Isäni rukoili vanhempiensa puolesta lauantaisin ja kaikkina juutalaisina pyhäpäivinä. Ajatus Jumalasta oli, että olisi ihanaa, jos Hän olisi olemassa: Me tarvitsimme Häntä kipeästi, mutta emme olleet nähneet. Häntä useiden tuhansien vuosien aikana." Kyllä eräät juutalaiset on apinoina erityisen pahoja, suorastaan rapukarkkeja.
xxx/ellauri148.html on line 112: World Hooray Day was founded in 1973 by Brian McCormack, a Ph.D. graduate of Arizona State University, and Michael McCormack, a graduate of Harvard University, in celebration of the Yom Kippur War. We Won! You Lost! Hooray!
xxx/ellauri148.html on line 114: YomKippurWar" />
xxx/ellauri148.html on line 116: The Yom Kippur War, also known as the Ramadan War, the October Revolution, the 1973 Arab–Israeli War or the Fourth Arab–Israeli War, was an armed conflict fought from 6 to 25 October 1973 between Israel and a coalition of Arab states led by Egypt and Syria. The majority of combat between the two sides took place in the Sinai Peninsula and the Golan Heights — both of which were illegally occupied by Israel in 1967, and still are — with some fighting in African Egypt and northern Israel. Egypt's initial objective in the war was to seize a foothold on the eastern bank of the Suez Canal and subsequently leverage these gains to negotiate the return of the rest of the Israeli-occupied Sinai Peninsula.
xxx/ellauri148.html on line 124: Yom Kippur was actually a bad choice of day by Sadat, for Arabs were still weak after Ramadan, while Israeli women were staying home and men were in synagogues, so the roads were free and reserves were quickly rounded up from the yeshivas. Prior to the war, Kissinger and Nixon consistently warned Meir that she must not be responsible for initiating a Middle East war. On October 6, 1973, the war opening date, Kissinger told Israel not to go for a preemptive strike, and Meir grumblingly confirmed to him that Israel would not.
xxx/ellauri187.html on line 647: Between October of 1955 and December of 1956, a total of five White children, 3 young boys (two brothers and a friend) and 2 teenage sisters were abducted and murdered in a manner which was suggestive of Jewish ritual sacrifice, the liturgical object of which is to obtain Gentile blood to mix with the matzoh used in several esoteric Jewish religious ceremonies such as Purim, Passover, and Kol Nidre at Yom Kippur.
xxx/ellauri296.html on line 461: Synnin hylkääminen, kun hänellä on jälleen mahdollisuus syyllistyä siihen, kuten viisaat sanoivat: ”Kuka on todella katumuksentekijä…? Hän, jota on koeteltu ja joka ilmaantuu puhtaana kohdatessaan saman kiusauksen samassa paikassa…” (B. Talmud Yoma 86b). Toisin sanoin, kun kiusaus tulee esiin, kyrpä ojentuu ja taipumus pahaan voimistuu, hän voittaa taipumuksensa pahaan taivaspelkonsa johdosta. Kikkeli nuukahtaa ja rypistyy pienexi kuin avantouimarilla. Ja jos kiusaus ei tule esiin, jatkakoot hän päivittäin taivaspeloissaan kaikissa asioissa… ja tämä on parannuksen korkein aste: jatkuva angstaus. Shynti, ahdishtush.
xxx/ellauri303.html on line 271: Yom Kippur fest
xxx/ellauri303.html on line 273: Onkel Sams banker var helt pålitliga. Haha. Jascha gick runt lägenheten spritt naken med stora sedlar i bakfickan. Jaschas Yom Kippur fest blir säkert en katastrof, en pannkaka.
xxx/ellauri303.html on line 277: Ei olisi pitänyt tehdä Liselle nazitervehdystä ja huutaa Heil Hitler! Gud straffar Yascha nu. Han är mild och långmodig, men nu räcker det! säger han ilsket och låter just som Sussi Ruokamo. Ei olisi pitänyt juhlia Yom Kippurina, silloin ollaan surkeita ja katuvaisia. Anna lähtee taas ovet paukkuen.
xxx/ellauri305.html on line 254: yamim noraʾim, (heprea: "kunnioituksen päivät") Englannin High Holy Days, juutalaisuudessa, Rosh Hashanan korkeat pyhäpäivät (Tishri 1. ja 2.) ja Yom Kippur (Tishri 10.) syys- tai lokakuussa. Vaikka Raamattu ei yhdistnäitä kahta suurta juhlaa, Talmud yhdistää. Tästä syystä sanaa yamim noraʾim käytetään joskus osoittamaan uskonnollisen vuoden 10 ensimmäistä päivää: kolmea korkeaa pyhää päivää, oikein niin kutsuttuja, ja myös päiviä niiden välillä. Koko 10 päivän ajanjaksoa kutsutaan tarkemmin nimellä Aseret Yeme Teshuva ("Kymmenen katumuksen päivää").
19