XIV
ellauri014.html on line 373:

XXIII-XXIV
ellauri014.html on line 459:

LXIV-LXV
ellauri014.html on line 530:

XIII-XIV
ellauri014.html on line 555:

XXIV-XXV
ellauri014.html on line 588:

XIII-XIV
ellauri014.html on line 713:

XXI-XXIV
ellauri014.html on line 839:

XIV
ellauri014.html on line 1014:

XIII-XIV
ellauri032.html on line 105: Jansenistit levittivät teorioitaan koulujen välityksellä ja heillä oli kuuluisia oppilaita kuten Jean Racine ja Blaise Pascal, joka vastusti tinkimättömällä tavallaan jesuiittoja, näin eritoten teoksessa Les Provinciales (1656), jossa hän syyttää jesuiittoja älyllisestä korruptiosta. Nämä teesit eivät miellyttäneet paavi Innocentius X:tä ja Ludvig XIV:tä, jotka halusivat yhdistää kristikunnan ja tuomita jansenismin ja protestanttisuuden. Maaliskuussa 1656 Ranskan hallitus määräsi suljettaviksi ns. petites écoles, joissa opinahjoissa jansenismin sanomaa oli levitetty. Kuningas osallistui itse parlamentin istuntoon eli käytti ns. lit de justice -oikeutta hyväkseen 19. joulukuuta 1656 ja hyväksyi tilaisuudessa paavi Aleksanteri VII bullan Ad Sacram, jossa virallisesti tuomittiin jansenistien ajatukset.
ellauri048.html on line 84: Herkät pääsi vauhtiin kun järjen aikakausi päättyi järkimiehen Ludwig XIV:n

ellauri048.html on line 1522: XIV XIV
ellauri048.html on line 1792: XXIV
ellauri052.html on line 485: Burton of Arabia oli tutkimusmatkailija kuten Wallin, kaxihaarainen parta kuin Erik XIV-sedällä. Käänsi Kama Sutraa ja mittaili penixiä. Selvä kaappihomo.
ellauri054.html on line 124: XIV vuosisadan alkupuolella japanilainen Kenkku toteaa esseekäärössä Joutilaan mietteitä (Tsureziregusa): "tuntuu kuin jokin merkillinen hulluus vaivaisi minua: istun päiväkausia joutilaana mustekiven ääressä ja vailla vasituista aikomusta kirjoittelen muistiin mielessä ajelehtivia joutavia mietteitä." Hän toteaa suurimmaxi iloxeen "istua yxin lampun valossa avoimen kirjan ääressä ja tutustua menneiden aikojen ihmisiin." Söiköhän Kenkku okonomiyakia? Me tehtiin sitä tänään. Hyvää! Pekka Suhonen ois tehnyt siitä esseen. Wursthaus Gutes Essen, oli Cambridge Massachusettsissa.
ellauri055.html on line 1143: Né à Gand, Maurice Maeterlinck est l'aîné d'une famille de trois enfants, flamande, bourgeoise, catholique, conservatrice et francophone. Après des études au collège Sainte-Barbe (Sint-Barbara) de Gand, il suit des études en droit avant de pratiquer le métier d'avocat durant une courte période. Maeterlinck publie, dès 1885, des poèmes d’inspiration parnassienne dans La Jeune Belgique. Il part pour Paris où il rencontre plusieurs écrivains qui vont l'influencer, dont Stéphane Mallarmé et Villiers de l’Isle-Adam. Ce dernier lui fait découvrir les richesses de l'idéalisme allemand (Hegel, Schopenhauer). À la même époque, Maeterlinck découvre Ruysbroeck l'Admirable, un mystique flamand du XIVe siècle dont il traduit les écrits (Ornement des noces spirituelles). C'est ainsi qu'il se tourne vers les richesses intuitives du monde germanique en s'éloignant du rationalisme français. Dans cet esprit, il se consacre à Novalis et entre en contact avec le romantisme d'Iéna (Allemagne, 1787-1831, autour d'August et Friedrich Schlegel et de la revue l'Athenäum), précurseur en droite ligne du symbolisme. Les œuvres que publie Maeterlinck entre 1889 et 1896 sont imprégnées de cette influence germanique.
ellauri093.html on line 792: XXIV
ellauri112.html on line 100: August Strindbergin vaikuttava näytelmä oli eilen Kansallisteatteriin koonnut täyden huoneen, joka mielenkiinnolla seurasi sangen huoliteltua esitystä. Suosionosoituksetkin, jotka kasvoivat näytös näytökseltä, olivat lopulta erittäin vilkkaita. »Erik XIV» onkin mieltäkiinnittävä ja vaikuttava näytelmä, ei vähimmin siksi, että Strindberg on voinut siihen mahduttaa niin paljon omituista, aina intohimoista itseään. Hän on siinä ikäänkuin jakanut itsensä kahtia, kahdeksi henkilöksi, joista toinen, onneton Erik-kuningas saa sielukseen kaiken sen syvän heikkouden, epäsoinnun, aina mielipuolisuuden rajoille menevän rikkinäisyyden, jota Strindberg niin runsaasti löysi itsestään; kuninkaan neuvonantaja taas, kuuluisa Göran Persson, on tosin tahto-ihminen kuin kukaan, mutta raudankovan naamarin alla on aito-strindbergiläinen kuolettavasti haavoittuva herkkyys, rakkauden tarve ja sisällinen pakko nähdä elämä alastomuudessaan, paljastaa vaikuttimien epäilyttävät sokkelot. Molempien yhteistä elämää ja toimintaa vainoaa leppymätön kohtalo. Kaikki mitä onneton kuningas tekee on takaperoista ja hullua; hänen neuvonantajansa koettaa uupumattomalla tarmolla hänen jälkiään korjata, mutta kaikki on turhaa. Kuninkaan sisällinen vihlova epäsointu ikäänkuin painaa leimansa kaikkeen mitä hän koskettaa. Miltei pirullisella nautinnolla laskee Strindberg mittaluotinsa tämän ihmiskurjuuden pohjaan saakka, joka on sitä räikeämpi, kun se on niin korkealla, että se näkyy yli maiden. »Erik XIV» on rikkinäisen selän tragedia. Jos tahtoo verrata tätä kuningashahmoa Hamletiin, huomaa heissä ulkonaista yhtäläisyyttä. Molemmilla on pää kädessä, mitääntekemätön pippeli, suuri tehtävä suoritettavana, mutta he eivät siihen pysty, parantumattoman itse-epäilyn ja heikkouden jäytämiä kun ovat. Hamletin epäilyllä on kuitenkin selvät ulkonaiset aiheensa, Erik sensijaan on itse heikkous ja epäily siksi, että hänen sielunsa on pelkkää epäsointua, että hän on tunne-ihminen, jonka tunteet ovat sirpaleina--kuten Strindberg.-- Näytelmään ja sen esitykseen saan tilaisuuden vielä palata. Mainittakoon vain, että hra Jussi Snellman oli Erik-kuninkaassa taas pitkästä ajasta saanut huomattavan osan. On iloista mainita, että hän siitä kaikella kunnialla suoriutui. Hra Puroon Göran Perssonina olisi varmaan Strindberg itse ollut tyytyväinen: se oli erinomainen luoma; esitys kohosi paikoin yli odotuksien. Hra Ahlberg Svante Sturena oli kaunis nähdä, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson ynnä jotkut muutkin esitykset ovat tunnustuksella mainittavat.
ellauri112.html on line 104: III Sangen taitavasti johdattaa Strindberg katsojan siihen kuumeiseen ilmakehään joka hänen näytelmässään vallitsee. Erik-kuningas vakoilee ylhäältä linnan ikkunasta Kaarinaansa, joka alhaalla parvekkeella istuen pelokkaasti puhelee nuoruuden ystävänsä vänrikki Maxin kanssa, samalla kun epäsuosioon joutunut kuninkaan neuvonantaja Göran Persson pälyilee pensaikossa, odottaen sopivaa tilaisuutta päästä takaisin kuninkaallisen ystävänsä läheisyyteen. Maxille ja Göranille, joka lopulta myös tulee esiin, osoittaa kuningas mieltään sangen omituisella, paljon ilmaisevalla tavalla: hän heittelee heitä ylhäältä ikkunastaan ensin nauloilla, sitten vasaralla, ja antaa sisällöttömän naurunsa säestää näitä ystävyyden osoituksia. Kuinka paljon aivan omituista sielua onkaan jo tässä. Jos näytelmä sitten ei osoittaudukaan selvästi keskitetyksi ja johdonmukaiseksi, vaan, kuten historialliset näytelmät useimmiten, suhteellisesti irrallisten kuvaelmien sarjaksi, niin kuinka hyvin siinä onkaan säilytetty tämä alkuperäinen viritys. Viimeisessä kohtauksessa viettää Erik häitä Kaarinan kanssa; linna on aivan autio, lahjottu hoviväki on jättänyt kuninkaan, mutta tämä kutsuu rahvaan kadulta, istuttaa sen hääpöytäänsä, ja sen siinä vähitellen humaltuessa tekee hän Göran Perssonin kanssa sangen monisanaisen lopputilinsä elämän kanssa; seuraavana hetkenä ovat he vangitut, Juhana on kuningas: kuumeuni on lopussa. Kansallisteatterin esitys saattoi mielestäni sangen paljon tästä omituisesta runosta oikeuksiinsa, varsinkin juuri mitä alku- ja loppukohtauksiin tulee. Myös olivat näyttämölaitteet niissä, etenkin ensimäisessä, varsin hyvät. Tietysti olisi runosta voitu ammentaa vielä enemmän; enkä niidenkään rajojen sisällä, joissa Kansallisteatterin taiteelliset saavutukset yleensä liikkuvat, tahtoisi pitää »Erik XIV:ttä» minään ennätyksenä. Tässä näytelmässä ikäänkuin värisevät hermot paljaina; epäsoinnut ovat syvästi sielukkaita; Kansallisteatterin vahvoihin puoliin ei taas ole kuulunut ylenmääräinen herkkyys tähän suuntaan ja sentähden ansaitsee mielestäni tunnustusta se mikä esityksessä saavutettiin.
ellauri112.html on line 110: August Strindberg skrev pjäsen Erik XIV under några sommarveckor 1899. Skrev inga längre än vad Diablo Cody behövde att få till Tully. Strindberg hade hyrt en stuga i Furusund och där tog dramat form. Pjäsen Erik XIV fogar sig till två andra historiska pjäser skrivna strax innan: Folkungasagan och Gustav Vasa.
ellauri118.html on line 850: Då hon var 17 år gammal, 1661, gifte hon sig med kusinen Filip I, hertig av Orléans, son till hennes morbror Ludvig XIII av Frankrike och ende bror till Ludvig XIV av Frankrike. Äktenskapet hade arrangerats av Ludvig XIV och hans mor Anna av Österrike direkt efter att monarkin hade återinförts i England och hennes bror bestigit tronen, vilket i ett slag gav henne politiskt betydelse; det har sagts att detta var det första självständiga politiska beslut av vikt som kungen tog, efter att han fram till kardinal Mazarins död samma år överlämnat politiken åt denne. Det ansågs också angeläget att snabbt gifta bort Filip, som var homosexuell, och Henrietta utgjorde då i egenskap av prinsessa ett snabbt alternativ till att arrangera ett rangmässigt acceptablet parti. Henrietta och Filip inledde aldrig något förhållande med varandra, och Filip föredrog män, särskilt Chevalier de Lorraine, men han accepterade att ha samlag med henne regelbundet för reproduktionens skull.
ellauri118.html on line 852: Ludvig XIV stod sin svägerska mycket nära, och han troddes även vara far till hennes döttrar. Både Louise de la Vallière och Madame de Montespan var ursprungligen hovdamer hos Henrietta, och hon uppmuntrade 1661 förhållandet mellan kungen och Louise de la Vallière för att tysta ryktena kring henne själv och Ludvig. Ludvig sörjde mer vid hennes död än vad Filip gjorde, vilket även det bidrog till de ryktena. Det har aldrig bekräftats att Henrietta och Ludvig hade ett förhållande, men hon var huvudperson vid många av hans fester och hennes man var svartsjuk på det inflytande hon utövade på hans bror.
ellauri140.html on line 449: XIV
ellauri140.html on line 559: XXIV
ellauri140.html on line 677: XXXIV
ellauri162.html on line 511: XIV. SYLVANUS. LII. DESERTERS.
ellauri162.html on line 521: XXIV. OF THOSE WHO LIVE BETWEEN THE TWO. LXII. TO HIM WHO WISHES FOR
ellauri162.html on line 523: XXVI. TO THOSE WHO RESIST THE LAW OF CHRIST THE LIVING GOD. LXIV. OF THE ZEAL OF CONCUPISCENCE.
ellauri162.html on line 531: XXXIV. MOREOVER, TO IGNORANT GENTILES. LXXIII THAT SONS ARE NOT TO BE BEWAILED.
ellauri162.html on line 532: XXXV. OF THE TREE OF LIFE AND DEATH. LXXIV. OF FUNERAL POMP.
ellauri198.html on line 463: XIV.
ellauri198.html on line 543: XXIV.
ellauri198.html on line 623: XXXIV.
ellauri203.html on line 431: Enough is enough. I left my fart car behind, sanoo Turgenev proosarunossaan Enough, joka alkaa romanttisella lässytyxellä, mutta ryhdistäytyy loppupuolella, säkeistöstä XIV alkaen.
ellauri203.html on line 440:

XIV