ellauri074.html on line 669: A Tale of a Tub. Written for the Universal Improvement of Mankind. was the first major work written by Jonathan Swift, arguably his most difficult satire and perhaps his most masterly. William Wotton wrote that the Tale had made a game of "God and Religion, Truth and Moral Honesty, Learning and Industry" to show "at the bottom Jonathan´s contemptible Opinion of every Thing which is called Christianity." The work continued to be regarded as an attack on religion well into the nineteenth century. The overarching parody is of enthusiasm, pride, and credulity. It was widely misunderstood, especially by Queen Anne herself who purposely mistook its purpose for profanity. It effectively disbarred its author from proper preferment in the Church of England, but is considered one of Swift´s best allegories, even by himself.
ellauri099.html on line 55: Dorian Gray is the subject of a full-length portrait in oil by Basil Hallward, an artist impressed and infatuated by Dorian's beauty; he believes that Dorian's beauty is responsible for the new mood in his art as a painter. Through Basil, Dorian meets Lord Henry Wotton, and he soon is enthralled by the aristocrat's hedonistic world view: that beauty and sensual fulfilment are the only things worth pursuing in life.
ellauri276.html on line 528: Tunnetuin "Plowman´s Tale" sisältyi Chaucer´s Worksin painettuihin painoksiin. Se on selkeästi Wycliffite anti-veljestarina, joka on kirjoitettu n. 1400 ja levitettiin lollardien keskuudessa. Joskus nimeltään The Complaynte of the Ploughman, se on 1380 riviä pitkä, ja se koostuu kahdeksanrivisista säikeistä ( rimimalli ABABBCBC, joissakin muunnelmissa, jotka viittaavat interpolointiin), kuten Chaucerin " Munkin tarina ". "The Plowman´s Tale" -elokuvassa ei ole selkeää sisäistä/suunnitteluyhteyttä Chaucer´s Canterbury Talesin tai Piers Plowmanin kanssa. Anthony Wotton, joka oli luultavasti vuoden 1606 "The Ploughman´s Tale" -julkaisun toimittaja, ehdotti, että "The Ploughman´s Tale" viittaa Jack Uplandiin tai todennäköisemmin Pierce the Ploughman´s Credeen, koska "Plowman´s Tale" on päähenkilö. sanoo: "Freresistä olen kertonut ennenkin / Creden tekemisessä..." (1065–66). Plowman´s Tale lainaa myös paljon Credestä.
ellauri321.html on line 43: Sir Henry Wotton 1568-1639 was born in Kent and educated at Winchester and New College and the Queen's College, Oxford. At Oxford he was a friend of John Donne. Poor Albertus Morton was his half nephew.
ellauri321.html on line 45: After a brief legal career he was employed by the Earl of Essex in a foreign diplomatic capacity, the main purpose of which was to gain intelligence on the activities of England's European neighbours. Wotton became ambassador to Venice and his eternal lines, "An Ambassador is an honest man, sent to lie abroad for the good of his country" no doubt reflects his disillusionment with the duplicity of the role. When on a mission to Augsburg, in 1604, he actually said, "An ambassador is an honest gentleman sent to lie abroad for the good of his country". King Jim siitä vähän pahentui.
ellauri321.html on line 49: None of Wotton's poetry was published during his lifetime and it was not until 1651 that his collected works were issued as Reliquiae Wottonianae. Among these, Elizabeth of Bohemia, Upon the Sudden Restraint of the Earl of Somerset, and The Character of a Happy Life are the most memorable. Izaak Walton's biography of Sir Henry Wotton, written in 1670, clearly depicts his powerful intellect, forthright character, and the esteem in which he was held.
ellauri321.html on line 51: Of 25 poems printed in Reliquiae Wottonianae 15 are Wotton´s. Of those, two are well known, "O his Mistris, the Queen of Bohemia," and "The Character of a Happy Life".
ellauri369.html on line 334: Nimittäin lokakuussa 1826 Thomas ja Jane Welsh menivät naimisiin Walesin perheen tilalla Templandissa. Pian avioliiton jälkeen Carlyles muutti vaatimattomaan kotiin Comely Bankissa Edinburghissa, jonka Janen äiti oli vuokrannut heille. He asuivat siellä lokakuusta 1826 toukokuuhun 1828. Siihen aikaan Carlyle julkaisi saksalaisen romanssin , aloitti Wotton Reinfredin , omaelämäkerrallisen romaanin, jonka myös hän jätti kesken, ja julkaisi ensimmäisen artikkelinsa Edinburgh Review -julkaisuun , "Jean Paul Friedrich Richter" (1827). Se ei juuri meulaa heilauttanut Richterin asteikolla. Johann Paul Friedrich Richter, kirjailijanimi: Jean Paul (21. maaliskuuta 1763 Wunsiedel − 14. marraskuuta 1825 Bayreuth) oli saksalainen kirjailija josta lienee jo paasattu (jep, albumisa 128). Monet lukijat, etenkin Richterin naispuoliset ihailijat, uskoivat vilpittömästi, että Richter ja fiktiivinen Jean Paul olivat todella sama henkilö. Richteristä tuli hyvin kuuluisa, ja legendoja hänen epätoivoisten naisihailijoidensa tempauksista löytyy edelleen elämäkertakirjallisuudesta. Totta lienee ainakin se, että Richterillä oli useita kosijoita ja hän oli kihloissa useita kertoja ennen avioliittoaan Karoline Meyerin kanssa 1801. Kyllä pettyivät sillä oikea Richter oli aika pyllynaamainen.
xxx/ellauri130.html on line 255:
Kiihkeä väittelynhalu on kirkkokuntien syyhytauti.