ellauri002.html on line 1296: Siinä oli Wittgenstein Ludwig">Ludwig Wittgenstein
ellauri008.html on line 481: Bertrand "Marriage and Morals" Russell oli ilman muuta bi. Ehtiköhän se telakoida 17v nuoremman Wittgensteinin kaa. Näistä muistelmista vaikuttaa että Conrad oli Pertin sielun veli. Pölisiköhän nytkin patjat petipuuhissa? Merimiehissä sellaisia löytyy monia, kun keskenänsä viikkokaudet merellä saavat samaan tahtiin vedellä. Valasmies Melville oli samaa maata. "Scarlet letter" Hawthorne vallan pelästyi, pois muutti naapurista.
ellauri011.html on line 1082: Mut lapsilla on myös näitä primitiivisempiäkin kysymyxiä, ajatusvirheitä, niinku minne pimee menee kun tulee valosaa, tai minne ihminen menee kun se kuolee. Näiden kysymysten premissit ei ole kunnossa. Pitäis sanoa kuin Eski: hetkinen hetkinen, premissoidaan tilanne. Tai kuin Wittgenstein: kieli on niissä mennyt lomalle. Syytä kysyä kuin Saku: Paraneekohan mun kieleni. Tuskinpa. Uusia lapsia syntyy sieltä toisesta päästä koko aika, varustettuina samanlaisilla mielillä ja kielillä. Koko touhu alkaa alusta, koska moraali ei ole geeneissä. Se on moraalille määritelmänomaista, moraali on meemejä.
ellauri014.html on line 1329: Omista dialogipeleistä mä muistan, että niitä erottaa, kuten Wittgensteinkin tajusi, pelin seuraava siirto. Jos gambiitiksi kelpaa joo joo tai ei ei, kyse on arvostelmasta, jos seuraa joko teko tai turpiinveto, kyse on komennosta.
ellauri015.html on line 792: Der Schriftsteller Maxim Biller zählte Eilenberger in Die Welt am 16. Februar 2019 dagegen zu den "Linksrechtsdeutschen": Biller warf Eilenberger vor, dass er in Zeit der Zauberer die Sympathien des Philosophen Martin Heidegger zum Nazi-Regime unter den Tisch fallen lasse. Eilenberger, so Biller, "schreibt einen Mega-Bestseller über die vier Philosophen Heidegger, Cassirer, Benjamin und Wittgenstein und schildert darin die für den Aufklärer, Neukantianer und Juden Ernst Cassirer existenzielle Auseinandersetzung mit dem Trachtenjacken-Nazi Martin Heidegger lediglich als eine Art intellektuelles Fußballspiel, mehr nicht, voller Bewunderung für die Technik und Performance des am Ende dann doch irgendwie deutscheren, virileren, vermeintlich tiefgründigeren der beiden Spieler."
ellauri015.html on line 831: Eilenbergerin kirja on pannukakku, sanoisi Oiva Ketonen jos eläisi. Jälkijättöinen asiantuntematon räpellys Benjaminista, Cassirerista , Wittgensteinista ja Heideggeristä, viime vuosisadan alun nimettömistä mitättömyyxistä plus Ludista, joka sekin kyllä on pahasti ylimainostettu. Reportteriluuskan kolmannen käden turaus siitä on vielä asiantuntemattomampi ja vetelämpi. Lämmitetään ikivanhaa viime vuosituhantista kinaa analyyttisten anglosaxien ja niitäkin anaalisempien sakemannifilosofien välillä. Oisko siinä vähän revanssin makua, sakemanni kaivautumassa esiin pommikuopista. Tästä mannerlaattojen välisestä railosta on nyt muutenkin tullut luetux vuosikymmeniä vanhoja historiikkeja, Eskin ja Maken pamflettien muodossa. ilmeisesti tääkin riita pitää lämmittää joka 20s vuosi kuin joku roiskeläppävalmispizza mikroaaltouunissa.
ellauri023.html on line 574: Aarne oli estetiikan henkkoht ylim proffa viime vuosisadan lopulla. Kirjoitti 2000 eläkkeellä yleistajusen kirjan nimeltä Estetiikka. Siinä uskalsi jo arvostella oman gurunsa Wittgensteinin zetteleitä.
ellauri023.html on line 576: Wittgenstein oli ääliö, eri alojen amatööri, ja kaiken kukkuraxi homo. Kinnunen taisi olla huumormiehiä, Wittgenstein ei vaikuta ihan siltä. Aarne tutki jopa Paavo Haavikon huumoria. Tuskin tuli mikään paksu opus. Ainaskin vino ja kuiva.
ellauri023.html on line 580: Wittgenstein väitti että estetiikkaan ei kuulu kaunis eikä ruma, tylsä eikä kiva. Eri ääliö. Sehän olis sama kuin etiikkaan ei kuulu hyvä eikä paha. Aarne tosin totee kuivasti, että ihmisen rataennätyksen tuntien riittäs paha ja ehkä vähemmän paha.
ellauri023.html on line 638: Aarne on vähän epämuodikkaasti wittgensteinilainen, vaikkei true believer, silti paasaa kielestä. Wittgenstein oli rahamiesten sukua, pikkuisen vanhoillinen izekin mutta persuvastainen. Jumalaton jutku, katolinen äiti, kaappihomo. Idealismin pikku käsityöläinen.
ellauri023.html on line 647: Aarnen estetiikka on outo kimara kirvesmiesromantiikkaa ja sievistelyä. Jotenkin homoa. Ei riitä nähdä ja kuulla, pitää haistella (yleistä mielipidettä) ja maistella. Wittgensteiniakin pitää makustella haarukkapaloina. Helvi Hämäläiseltä emme sietäisi Hannu Salaman rumia sanoja. Se oisi mautonta. Tyylitöntä. Kun Hande puhuu rumia se on kaunista.
ellauri024.html on line 1352: von Wright toteuttaa Wittgensteinin filosofiaa, joka jättää kaiken ennalleen. Hän kirjoittaa asioista 10v sen jälkeen kun tyhjäpäisinkin 1 klisheen kolumnisti on kyllästynyt niistä jankuttamaan. von Wright on huolissaan maailman tilasta. Mikään ei ole vaarattomampi kuin von Wright joka on huolissaan maailman tilasta. Yhtä hyvin se voisi olla huolissaan eturauhasensa tilasta.
ellauri030.html on line 559: Ääliömpää filosofia kuin Schopenhauer saa hakea. Yllättävää kyllä kaikki tää huuhailu on tehnyt Schopenhauerista julkkisten ja taidepellejen mielifilosofin. Peukkuja on antaneet mm. Richard Wagner, Wilhelm Busch, Thomas Hardy, Friedrich Nietzsche, Henri Bergson, Thomas Mann, Bruno Frank, Hermann Hesse, Albert Einstein, Kurt Tucholsky, Samuel Beckett, Thomas Bernhard, Stanisław Lem, Leo Tolstoi, Arno Schmidt, August Macke, Jorge Luis Borges und Michel Houellebecq (jotkut näistä on kyllä ihan never heard). Tolstoin mielestä ne ketä ei tykkää Artusta on idiootteja. Suurin osa jengistähän onkin idiootteja. Niin ja Wittgenstein. Artturi on piisamirottain ruhtinas. Russell, toisen sortin tomppeli, inhos sitä. Tiez mitä? Nää on joka iikka jonkin sortin narsisteja! Ja pelkkiä kickelinheiluttajia! All-male panel. Omahyväisten otusten kerho.
ellauri032.html on line 345: Vale pohditutti ankarasti myös vielä yhtä aika lahjatonta matemaatikkoa Wittgensteinia, joka kehitti Platonin ideoista kuvateorian. Se piti porua kuvateoriasta vuosikymmenet, teki huonoa matematiikan filosofiaa siitä ilman villoja. Hullu piti sitä vielä parhaana aikaansaannoxenaan. Filosofeista osa on epäonnistuneita matemaatikkoja, osa täysin hölmöjä humanisteja jotka ei osaa laskea edes sormilla. Kielitieteilijöissä on myös näitä kahta sorttia.
ellauri033.html on line 683: Sillä oli monia järkeviä pointteja, kuten determinismi, ateismi, psyykkisen ja sybikaalisen yhteys, ajattelunvapaus, kirkon erottaminen valtiosta, raamatun lähdekritiikki, ja se et yhteiskunta perustuu valtaan eikä johki vitun sopimuxeen. Underdogin ajatuxia. Ihme pykälänikkari, axioomikananpoikien numeroija ihankuin nuori Wittgenstein.
ellauri033.html on line 689: (plussaa) Marx, Davidson, G. Eliot, Herder, Leibniz, Russell, Wittgenstein, Freud, Vygotsky.
ellauri034.html on line 94: Persicken poikaa Brunoa sanottiin Baldurixi Hitlerjugendin Schirachin perästä. Tää on vuonna 2015 jo liian exoottista ja Bruno nimi jää mainizematta. Pikkujuttuja. Koko kirjaa ei millään jaxa kyntää läpi, kuin Wittgensteinkaan koko kieltä. Russell sanoi Wittgensteinille, sä ei taida kauheasti tykätä musta. Ludi: En. No ei Bertiekään sitten Ludista. Enää. Ei tupata ellei tykätä.
ellauri042.html on line 586: Kun Ollin pakinoita lukee tarkemmin, niissä on antiempiirisiä hämäräjuttuja ja hämärämiehiä: Bergson, Kierkegaard, Wittgenstein, Jöötti, Tarmo Manni, tieteen tavoittamattomiin jäävää korkeampaa sieluelämää. Ja lähes viimeistä myöten homoja. Aiika epäilyttävää.
ellauri048.html on line 662: ole enää elämäntapahtuma, sanoi Wittgenstein,
ellauri055.html on line 1299: Kalan tunnetuin oppilas oli Georg Henrik von Wright, joka tuli Ludwig Wittgensteinin perään Cambridgen yliopistossa. Kala oli naimisissa von Wrightin äidin serkun kanssa. Muita Kalan oppilaita olivat muun muassa Oiva Ketonen, Erik Stenius, Matti Koskenniemi, Lauri af Heurlin, Veli Valpola ja Pertti Lindfors. Myös von Wrightin oppilas Jaakko Hintikka ehti osallistua Kalan opetukseen. Maailma mikä sinä oikein olet. Prööp. Leyh leyh. Vet Fabian...?
ellauri062.html on line 827: Otto Weiningerin kirja Sukupuoli ja luonne (1903) oli suosittu 1900-luvun alussa. Teos kuului muun muassa filosofi Ludwig Wittgensteinin suosikeihin. Weiningerin mukaan miehen ja naisen välinen aistillinen rakkaus estää taivaallisen sielun rakastamisen. Weiningerin ajattelua leimaa samalla sofistikoitunut ylenkatse juutalaisia, naisia ja homoseksuaaleja kohtaan. Otto Weininger oli itse sekä juutalainen että homoseksuaali - kuten Wittgensteinkin - ja päätyi itsemurhaan 23-vuotiaana. Wittgensteinin koulutoveri Linzistä, Adolf Hitler, nimitti Weiningeria myöhemmin ainoaksi säädylliseksi juutalaiseksi.
ellauri062.html on line 835: Ezi joo takuulla. Ei löytäisi edes omaa persereikää vaikka kaxin käsin kaivaisi. Wittgenstein voisi ojentaa auttavan käden Otolle. Se oli hyvä löytämään kärpäsiä stidiaskista.
ellauri062.html on line 995: On todistettu, että Ludwig Wittgenstein oli loppuun asti harras Weiningerin lukija. Suomessa ovat vaikutteita saaneet V.A. Koskenniemi ja erityisesti Juhani Siljo, filosofeista eniten ehkä Erik Ahlman ja Hexi Kannisto. Kiitos myös Georg Henrik von Wrightille, joka on jaksanut aina vastata Wittgensteinia ja homosexin epäselvyyxiä koskeviin kyselyihini. Kädestä pitäen on neuvonut.
ellauri074.html on line 410: Tää hemmo pelkää kuolemaa ihan sikana. Se on tavallista tosi solipsistisissa narsisteissa niinkuin vaikka Palkeen Saku. Ne ei voi kuvitella että maailma jatkuu niiden kuoltua ihan samanlaisena. Niinhän siinä kuitenkin kävi. Cioran sanoo olevansa katkera tänne jälkeenjääville, jos niitä nyt voi ollakaan. Size oli huonouninen ja musikaalinen. Kaikki edellytyxet mystikoxi. Ilmiselvä narsisti. Kova poika kittaa kaffea ja vetää röökiä. Ei Ihme ettei nukuttanut. Ryppyoza mammanpoika pelkuri. Piisamirotta joka syö kakkua riippukeinussa. Naisten suhteen se näyttää olleen tavallinen setämies. Similaires à Emil Cioran: Sean Connery, Alice Miller, G.A. Moore, Emil Cioran, ja koko joukko mulle tuntemattomia suuruuxia. Punaposkinen G.H.von Wright kirjoitti Eno Kalalle Cambridgesta että G.E. Moore oli suuri pettymys. Se oli sekottanut sen johkin toiseen ja oli pettynyt Russellin haamukirjoittajan seminaareihin. (Kukahan se toinen oli? Tuskin G.A. Moore Jr.) Onnexi Wittgenstein tuli pian sen tilalle, ja punaposkelle tuli maittavampaa poskeenpantavaa. Skriv till mig så ofta som du kan. Eno ja Jori oli sukulaisia äidin puolelta. Vähän tollasta nepotismia.
ellauri077.html on line 329: Another aspect that defined his thoughts was the concept that would later inspire the work of other great writers such as Kafka, Unamuno, or philosopher Ludwig Wittgenstein. We’re talking about "anxiety", the feeling that never disappears. This is because it also helps us become aware that there are more options in life, that we’re free to jump into the void or take a step back and seek other solutions, like happy homosexuality. There’s always an alternative to suffering, but suffering itself helps "it" grow.
ellauri077.html on line 462: This shared philosophical dimension is analyzed in this study by viewing the novels in light of the existentialist philosophies of Søren Kierkegaard, Jean-Paul Sartre, Ludwig Wittgenstein and Albert Camus. Pah taas näitä pahvikuvia ollaan ronttaamassa esille. Plus ca change, plus c´est la meme chose.
ellauri096.html on line 719: "Kielen rajat ovat maailman rajat" sehän on nuoren Ludin versio iänikuisesta idealismista. Kielellinen käänne, what the fuck, samaa kakkaa se on vaan toisennäköisessä kääreessä. Loppukiireissä Wittgensteinkin alkoi jauhaa uskontoa. Kun vähän raaputtaa niin näistä idealistipelleistä alkaa sarven tai siiventynkä pilkottaa.
ellauri097.html on line 339: | Zwischen-Urning | Mies joka pitää nuorista normaaleista pojista (chaps, Burschen). | G.E. Moore, Ludi Wittgenstein |
ellauri097.html on line 596: Tavoitelkaamme siis pientä yleisöä! Niitä kahtakymmentä, kahtasataa ihmistä, joita kirja vielä kiinnostaa. Siis mun (Nyölénin) suomentama, globaaleista bestsellereistä on paras vaieta kuin Wittgenstein.
ellauri098.html on line 502: Aristophanes, Simone de Beauvoir, Osama Bin Laden, Niels Bohr, Geoffrey Chaucer, Noam Chomsky, Alice Cooper, Leonard Cohen, Dante Alighieri, Fedor Dostojevski, Mahatma Gandhi, George Harrison, Nathaniel Hawthorne, Adolf Hitler, Carl Jung, M.L. King (taas), Marilyn Manson, Robert Mugabe, Plato, J.K. Rowling, Arthur Schopenhauer, Alexandr Solchenitsyn, Baruch Spinoza, Shirley Temple, Leo Tolstoi, Leon Trotsky, Garry Trudeau (Doonesbury), Ludi Wittgenstein, Mary Wollstonecraft
ellauri099.html on line 107: | Ludi Wittgenstein | kauluslisko | perna | Astheniker | INFJ - Parantainen |  Wittgenstein_in_the_Fellows'_Garden.jpg" height="100px" /> |
ellauri109.html on line 270: In 2000 Searle received the Jean Nicod Prize; in 2004, the National Humanities Medal; and in 2006, the Mind & Brain Prize. He was elected to the American Philosophical Society in 2010. Searle's early work on speech acts, influenced by J. L. Austin and Ludwig Wittgenstein, helped establish his reputation. His notable concepts include the "Chinese room" argument against "strong" artificial intelligence.
ellauri110.html on line 979: Viivasuinen Ludi Wittgenstein pani kärpäsiä tai bantukimalaisia tulitikkulaatikkoon ja antoi niiden pöristä. Mietti onko niillä sielua. Tushkinpa.
ellauri119.html on line 688: From a philosophical viewpoint, Ayn Rand´s objectivism is an inconsistent pile of faulty axioms and absurd conclusions. Her tautological A = A and her invalid claim that all thought is verbal have been shown, long ago, to be either useless information or demonstrably false. Wittgenstein dismissed tautologies as telling us anything new about the world before Rand came to the USA and phenomenology had dismissed a verbal mentalese grammar of the brain. Noam Chomsky´s innate grammar is only true for words, but thoughts are far more than just words since all thought appears to be motor based. What you might need is a grammar of the body instead. Thoughts seem to be closer to the movements of an athlete than to the words in a sentence. For some reason most people ignore that all speech is base on wagging the tongue, and the vibrations in middle ear and cochlea, a motor based capability that we have learned to use to communicate with. Is there an isomorphism between the movement of the tongue and those of sign language that would show a fundamental grammar shared by both?
ellauri151.html on line 364: Hamann ja Wittgenstein: kaxi häröä
ellauri151.html on line 366: Gray (2012) argues that Wittgenstein could have known Hamann through Fritz Mauthner (1849–1923) or Søren Kierkegaard (1813–1855). Kusch proposes that Wittgenstein got Martin Luther’s (1483–1548) view of theology as a grammar from Hamann or somebody discussing Hamann’s views, because
ellauri151.html on line 368: as Wittgenstein. In fact, Mauthner used Hamann’s grammar quote
ellauri151.html on line 370: (2000) points out that Wittgenstein discussed Kierkegaard’s views in
ellauri151.html on line 372: these discussions (DB: 40–43, 64–66) show that Wittgenstein viewed
ellauri151.html on line 373: religious symbols as paradoxes. She then argues that Wittgenstein
ellauri151.html on line 376: Wittgenstein’s analysis shows that religious and linguistic symbols
ellauri151.html on line 539: Hamannian antitheodicies hold that the dualisms and the rationalisms underlying theodicy debate are speculative metaphysics that can be overcome through philosophical grammar. Eli tässähän on vaan kieli lomalla, annahan kun jäsennän. Tuliko Wittgensteinistäkin hamanniitti loppupeleissä? Lare ainakin on sellainen.
ellauri151.html on line 541: Hahaa, kuten arvasin, Larde on kirjoittanut tästäkin! Paperissa "Hamann's influence on Wittgenstein"(Nordic Wittegenstein Review 7(1)2018), se informoi:
ellauri151.html on line 543: Wittgenstein’s letters, diaries and
ellauri151.html on line 544: Drury’s memoirs show that Wittgenstein discussed Hamann’s authorship in the early 1930s and 1950s. Wittgenstein’s diary notes and the
ellauri151.html on line 545: Cambridge lectures show that Wittgenstein’s discussion of Hamann’s
ellauri151.html on line 549: comparison for reading Wittgenstein reveals an overlap in their
ellauri151.html on line 555: Aika yllättävän paljon ällösanoja tuli jo abstraktissa. Eikös Wittgenstein ollut juutalaisten uskonluopioiden sukua? Joo sehän oli Hitlerin koulussa alaluokkalaisena. Hamannin aikoihin Wittigensteinit oli varmaan vielä isiensä uskossa. Mikä sitä sitten veti tohon Hamanniin? Read on:
ellauri151.html on line 559: with the ideas typically attributed to the late Wittgenstein”. In this
ellauri151.html on line 560: paper I investigate Hamann’s influence on Wittgenstein. I show the
ellauri151.html on line 563: Wittgenstein referred to Hamannian themes and to Hamann’s
ellauri151.html on line 566: Wittgenstein discussed and was inspired by the key Hamannian
ellauri151.html on line 568: Wittgenstein developed a view of harmony of language and reality
ellauri151.html on line 572: interpreting Wittgenstein reveals an important systematic overlap in
ellauri151.html on line 580: In god we trust, all others pay cash. Hamann ei ollut wittgensteinilainen, vaan Wittgenstein oivalsi loppupeleissä olevansa hamannilainen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Koskaan ei ole liian myöhä katua ja tehdä parannus.
ellauri151.html on line 582: Tälläsen expressiivisen "tiili!" tyyppisen käskykielen painottaminen on sellaisenaan jo aika uskonnollista. (Vaik onhan tietokonekieletkin käskykantaisia.) Kusch argues that theological grammar describes how religious practices and the communication between God and the believer work. Both Hamann and Wittgenstein argue that pictures are indispensable for divine-
ellauri151.html on line 586: Tim Labron (2009) also compares Wittgenstein’s late philosophy
ellauri151.html on line 609: Hamann and Wittgenstein criticize the Enlightenment’s dualism senses/reason, subject/object, mind/world, reason/feeling and theory/practice by developing a view of “sensuous reason” that is located in language.
ellauri151.html on line 632: collected works (N II) to Wittgenstein in 1950 as a Christmas
ellauri151.html on line 633: present. Wittgenstein again found Hamann difficult to understand,
ellauri151.html on line 636: Wittgenstein mentioned Hamann to Maurice O’Connor
ellauri151.html on line 652: Yhteinen piirre mystiikkaan taipuvilla hämäräheikeillä on että pyhiä textejä ei tarvi ymmärtää samassa mielessä sanatarkkaan kuin jotain reseptiä tai käyttöohjetta, vaan riittää että tulee sellanen fiilis että "hei must tuntuu etmä tajuan", "I can relate to that", "groovy". Ikäänkuin resonoidaan textin taajuudella. Hamannin ja Ludin poinzi on että koko kieli olis sellasta. Tottahan se on aika useinkin, aika paljonhan viestinnästä menee läpi ilman että kukaan tarkastaa ymmärsikö kukaan siitä mitään, tai ainakaan ketkään 2 saman asian. Se on ihan kivaa ja okei kun ollaan pyllistelemässä jossakin ja pidetään kimppakivaa, hämäräkin kieli hoitaa tehtävänsä siellä. Silti epäilyttää pääseekö sillä tarkkudella ihan kuuhun asti. (Vai menikö sinne kukaan? Oliko se vaan salaliittoteoriaa? Onko keskitysleireillä oikeesti käytettyjä silmälaseja saippuaa ja nahkakukkaroita? Sanos se! Mitähän Hamann ja Wittgenstein olis tuumineet?)
ellauri151.html on line 658: Wittgenstein first interprets Hamann’s ideas as a Russell-type paradox of signs and their objects in light of the logical problems he was discussing in his lectures: how God∈God? Wittgenstein then uses Kierkegaard to interpret religious symbols as paradoxes that express a higher truth. I argue that Wittgenstein
ellauri151.html on line 661: Tässä yhteydessä on muistettava se vanha huomio, että peliteoria pelaa sillä oletuxella että pelaajat ei ole osa peliä. Eli niiden toimintaa ei ole rajoitettu säännöillä ainakaan niin pitkälle että niillä on vaan 1 pelitapa; muuten ei koko teoriaa edes tarvita. Tää liittyy tohon Wittgensteinin kymysyxeen: miten niin jumala on koko luonto ja osa luontoa? Peliteoreettinen selitysmalli eli teologia ei skulaa ellei pelaajat eli apinat ja niiden jumalat ole joteskin luonnon ulkopuolella. Niinkun ne tietysti tuppaavat kerskumaankin, vaikka se on puppua.
ellauri151.html on line 665: Wittgenstein famously got an impulse for looking at
ellauri151.html on line 668: after Wittgenstein returned to Cambridge (i.e. 1929–1930). Sraffa
ellauri151.html on line 670: Wittgenstein and then asked what the logical form of the gesture is.
ellauri151.html on line 671: Wittgenstein felt like a pruned tree: the dead branches of the picture
ellauri151.html on line 678: Vygotskylainen ongelmaa ratkaiseva apina kekkaa kaivaa banaanin ulos alle käden mentävästä reijästä käyttämällä löytämäänsä keppiä. Samalla lailla Wittgenstein kaivoi pelinsä esiin tiukahkosta reijästä ratkaistaxeen ton Straffan ruman eleen merkityxen. Esa Sariola olis ojentanut sille papukaijamerkin sekä Vygotsky-pisteitä.
ellauri151.html on line 680: Munz (2000) discusses Wittgenstein’s reply to Frazer at length. Frazer argues that magic is based on loose associations that lead to erroneous views on causation. According to Munz, Wittgenstein holds that the distinction between beliefs and practices cannot be made, as language is at its core mythological.
ellauri151.html on line 684: Wittgenstein offers the harmony of a wish and its fulfillment in
ellauri151.html on line 685: communication as a counter-model for religious language and uses it to criticize Frazer’s attempts to debunk religion. Religious rituals must be understood as expressive communication. Magic, religion and language are based on symbolism, as the harmony of language and reality takes place in the symbol. A religious ritual like a rain-dance symbolically represents and mythologically enacts the connection between a wish and its fulfillment, and Wittgenstein mentions sacraments like baptism in this context (RF: 125). All language is similarly symbolic and ceremonial at its core and cannot be separated from mythology.
ellauri151.html on line 689: Hein (1983: 42–49; see also Labron 2009: 53–57) also notes that Hamann and Wittgenstein use an epistemology based on faith and trust to reject the Enlightenment’s attempt to find an Archimedean point outside the world (mikäs se nyt on? Kuka sellaista kyselee?). Hamann argues that the modern subject/object split leads to an irresolvable problem of skepticism.
ellauri151.html on line 695: Niinpä niin. Tässä sitä ollaan taas, idealismin loukussa. Eikun äiti kantamaan tikun nenässä pihalle. Kun tiede pääsee jostain filosofisesta pointista selvemmille vesille, tulee teologien kärpäsparvi syömään jätöxet. Näin on nähtävästi päässyt käymään myös Ludi Wittgensteinille. Pelkästä pelleilystä on tullut teologista realiteettia. Tuntuu tosi hullulta että nää hemmot tarvii uskoa, toivoa ja luottamusta uskaltaaxeen edes nousta sängystä.
ellauri153.html on line 477: importance of our language.” – Ludwig Wittgenstein
ellauri153.html on line 479: The problem of evil has been shown to be a deep problem in Wittgenstein’s sense. Vittu näitä kielimiehiä. Tulee mieleen 60-luvun hammastahnamainos, jossa ehdotettiin kielikoetta, että onko etuhampaat Hamannin harjan ja lipeäsaippuan (Malakia 3:2) jälkeen enää tahmaiset. Syvältä, indeed. Syvällisyys on suunnilleen yhtä ällösana kuin humanismi (alla). The existence of
ellauri153.html on line 556: So we can do as Ludi Wittgenstein and start seeing the evil Bugs Bunny as the good Scrooge McDuck. James, hyi, epämiellyttävä farmarihousuinen optimistijolla, Will-to-Believe jenkki pragmaatikko luottokortteineen ja kehruujennyineen. Sellaistako tääkin lassipalloilija lopultakin peukuttaa? Niinpä tietysti.
ellauri155.html on line 725: Mihin vittuun noi sakemannit tarvii tota kostoa? Koska ne haluaa maxaa samalla Porvoon mitalla. Silmä silmästä, hammas hampaasta. Mitä väliä kuha toimii, ajattelee anglosaxit ja panee karvakädet Guantanamoon. Notice that the old strawman Strawson raises his ugly head in this connection. He was last heard of in album 84 when relating Ludi Wittgenstein´s late religious troubles.
ellauri158.html on line 425: Täähän on suurin piirtein Wittgenstein juniorin kuvateoria. Sen repussa nyölääntynyt Tractatus oli matkimus Siilin ohuehkosta teoxesta Tractatus Theologico-Politicus (Teologis-poliittinen tutkielma), jossa hän puolustaa suvaitsevaisuutta, ilmoittaa suorasukaisesti, ettei totuuden lähde ole jumalan ilmoitus ja että poliittinen valta ei ole jumalan asettama vaan ihmisten sovittavissa. Hyvä Siili! Wittgenstein sitävastoin. Wovon man nicht sprechen kann darüber muss man schweigen oli mystikointia (muein = vaieta). Paizi ei ne mystikot mitään hiljaa ole, ne mutisee puoliääneen kuin Seija vihaisena ja nostelee merkizevästi kulmakarvojaan kuin torakat tai Eski Saarinen näyttääxeen että niillä kyllä olis asiaa mutta "ei saa sanoa" kuin Helmi pienenä. Ne on elloja. Wittgensteinit oli äveriäitä ex-jutkuja mutta koko suku oli kääntynyt ja maallistunut. Homo Ludi kaipas hämärästi Elohiimia. (Enkä! Älä yritä! Mä kaipaan esi-isieni luoxe kuin Roope Ankka.)
ellauri158.html on line 427: Tästä Spinozan tyylistähän sekin ponnisti. Spinozaakin puhutti Parmenideen ongelma, jota mun on aina vaikea edes nähdä ongelmaxi. Sehän se Wittgensteiniakin kiusasi: jos lauseet on jotain todellisuuden heijastuxia, miten niitä voi olla vääriä? Mistä tietää mitä ne tarkoittaa kun ne ovat vääriä? Ei se ole mikään ongelma täällä kuun alisessa maailmassa, jossa lauseet on vaan apinoiden ym elukoiden kuvitelmia, ne tähtää johonkin mutta tekee huteja. Tuleehan roboteillekin bittikarttavirheitä. Mixen pitäis olla ongelma jollekulle typerälle filosoofille? Niillä on jotenkin vääristynyt maailmankuva. Varmaan taas
ellauri158.html on line 428: idealismin vuoxi liian vähän mahd. maailmoja, kun on vaan tää oma pää. Eikös Barwisellekin tullut tässä trenkkapoo? Wittgenstein seniorin piti kexiä kielipelit ymmärtääxeen miten se kaikki tapahtuu. Se oli tosi naivia. Ja sitä privaattikieliargumenttia mä en liioin tajua. Se vaikuttaa joltain solipsistiseltä hätähuudolta, vähän samanlaiselta kuin cogito. Haloo! onko täällä ketään? Mixi ylipäänsä on mitään mixei mieluummin ole mitään? Tottakai voi kexiä omia kieliä, sitähän mä tein koko ajan pienenä. Tuntuu päättömältä ja nurinkuriselta lähteä liikenteeseen oman pään sisältä ja jotenkin pyrkiä sitten sieltä ulos kuin joku pimppari stidiloodasta. Täytyy olla tosi narsisti tai skizo edes miettiääxeen sellasta. Siili sanoi aivan oikein että tieto omasta päästä on epävarminta, ei siitä pie lähteä.
ellauri219.html on line 583: At Princeton, Rawls was influenced by Norman Malcolm, Ludwig Wittgenstein's dumb student. During his last two years at Princeton, he "became deeply concerned with theology and its doctrines." He considered attending a seminary to study for the Episcopal priesthood and wrote an "intensely religious senior thesis (BI)." In his 181-page long thesis titled "Meaning of Sin and Faith," Rawls attacked Pelagianism because it "would render the Cross of Christ to no effect." His argument was partly drawn from Karl Marx's book On the Jewish Question, which criticized the idea that natural inequality in ability could be a just determiner of the distribution of wealth in society. Even after Rawls became an atheist, many of the anti-Pelagian arguments he used were repeated in A Theory of Justice. Pelagianism is a heretical Christian theological position that holds that the original sin did not taint human nature and that humans by divine grace have free will to achieve human perfection. Pelagius (c. 355 – c. 420 AD), an ascetic and philosopher from the British Isles, taught that God could not command believers to do the impossible, and therefore it must be possible to satisfy all divine commandments. He also taught that it was unjust to punish one person for the sins of another; therefore, infants are born blameless. Pelagius accepted no excuse for sinful behavior and taught that all Christians, regardless of their station in life, should live unimpeachable, sinless lives, or else... Se oli tollanen humanisti, mitä Hippo aivan erityisesti inhosi. Vittu eihän sitten mitään kirkkoa ja pappeja edes tarvittaisi. Jeesus jäisi työttömäxi, Jahve eläkkeelle.
ellauri258.html on line 132: "Pokkana. Samantyyliset kohtaamiset ovat kuuluneet elämääni opiskeluajoista lähtien. Läimäys selkään julkkixelle: Ja nimi oli Carlson! Nähdessäni 18-vuotiaana yliopistolla melkein 80-vuotiaan Wittgensteinin ja Russellin tunteneen akateemikko Georg von Wrightin päätin lähestyä häntä. Sanoin ensimmäisen syksyn opiskelijan pokalla, että yhteisiä tutkimuskohteita omaavien kollegoiden olisi hyvä tutustua. Von Wrightin ilme oli näkemisen arvoinen. Elämän suhteen utelias filosofi päätti, että ehkä kohtaamisesta voisi avautua jotakin, ja kuunteli minua."
ellauri260.html on line 393: Tätä Joria peukuttaneet kaverit on voittopuolisesti jotain patakonservatiiveja tai muuten oikeistohenkisiä hörhöjä: Ludi Wittgenstein, Jöns Carlson, Sigmund Freud, TS Eliot (The Waste Basket). Belovin Sale varmaan kerta sillä oli senniminen hahmo Augiessa, ja nyt siis tää Aucken. Hiljattain The Golden Boughia on kritisoitu laajalti imperialistisena, katolisten vastaisena, luokka- ja rasistisena elementtitalona, mukaan lukien Frazerin oletukset siitä, että eurooppalaiset talonpojat, aboriginaalit australialaiset ja afrikkalaiset edustivat kivettyneitä, kulttuurisen kehityksen aikaisempia vaiheita.
ellauri262.html on line 401: The poet W. H. Auden and the philosopher Ludwig Wittgenstein were notable critics of her novels. A savage attack on Sayers's writing ability came from the American critic Edmund Wilson, in a well-known 1945 article in The New Yorker called "Who Cares Who Killed Roger Ackroyd?" He briefly writes about her novel The Nine Tailors, saying "I declare that it seems to me one of the dullest books I have ever encountered in any field." Wilson continues "I had often heard people say that Dorothy Sayers wrote well ... but, really, she does not write very well: it is simply that she is more consciously literary than most of the other detective-story writers and that she thus attracts attention in a field which is mostly on a sub-literary level."
ellauri263.html on line 515: Helenan seuraavien vuosien liikkeistä ei ole kovin tarkkaa tietoa, mutta hänen tiedetään matkustelleen ympäri Eurooppaa muun muassa kreivitär Kiseljovan kanssa. Iskä lähetti sille viikkorahaa. 18-vuotiaan naisen karkaaminen aviomieheltään yksin Eurooppaan oli 1800-luvun puolivälissä hyvin erikoinen tapaus, ja se aiheutti skandaalin Venäjän seurapiireissä. Myös huhut alkoivat kiertää. Erään huhun mukaan hän olisi ollut aikansa kuuluisan oopperalaulajan ja Pasta Carbonaroihin kuuluneen Agardi Metrovichin rakastajatar (muiden rakastajien ohella) tai kaksiavioinen vaimo, ja hänellä olisi ollut ainakin yksi avioton lapsi. Lapsen isäksi mainittiin muiden muassa Venäjän keisarinnan serkku, ruhtinas Emile von Sayn "Ludi" Wittgenstein. Blavatskyn kerrottiin ansaitsevan elantonsa toisinaan Pariisin puolimaailmassa, toisinaan ratsastamalla turkkilaisessa sirkuksessa, hämärissä liiketoimissa, meediona tai antamalla pianokonsertteja Lontoossa. Siellä se luki Bulwer-Lyttonin tekeleen Pompejin loppuajoista ja innostui siitä Isixestä. Bulwer-Lytton tunnetaan parhaiten Snoopysta.
ellauri288.html on line 508: Ja "onko elämällä ja luonnolla jokin tarkoitus vai ei". Sanoisin että ei. Wittgensteinin mukaan, jonka kanssa Kaplinski on tunnustanut kokevansa sielunveljeyttä, filosofia on kutinaa ja Kaplinski "rapsuttaa" kuin koira kirppuja.
ellauri340.html on line 594: "Leikata. Seuraava kohtaus”, Handke kirjoittaa, kun hän haluaa viedä asioita eteenpäin. Taas tätä vituttavaa leffajargonia. Handke saattaa olla poliittisesti puolustettava, mutta kynämiehenä vitun ärsyttävä. New Yorkerin arvostelijaltakin alkaa pokka murtua: "Kun aloin lukea "Matka jokiin", olin valmis uskomaan, että Handke oli tulkittu väärin, mutta kirja oli vieläkin raivostuttavampi kuin olisin voinut kuvitella. Handke sanoo suoraan, että hän kysyy harvoin kohtaamiltaan ihmisiltä, vaan luottaa mielikuvitukseensa ja olettamuksiinsa." "Joitakin todellisuutta – Srebrenican joukkohautoja tai viime aikoina USAssa laittomasti varastetttujen presidentinvaalien tulosta – ei voida käsitellä "dialektisesti". Mieleen tulee toinen Wittgensteinin lause, jota usein vedotaan ilmaistakseen vaaroja, jotka liittyvät holokaustin valtavuuden kuvaamiseen: "Se, mistä emme voi puhua, meidän on ohitettava hiljaa. No vizi tottakai hölökaustista voi puhua? Mitä? Mixei voi?" Ainiin tää on New Yorkkeri.
ellauri347.html on line 171: Ameryn nimi oli alunperin Sepp Mayer. "Amery’s genius is to point out that Wittgenstein exposed his inability to lift himself above historical and linguistic (anti-Semitic) bias when he wrote about Freud’s literary style. While “Freud writes excellently and it is a pleasure to read him…he is never great in his writing”. In response to this, Amery notes that while “every literary historian agrees” that Freud was the “greatest philosophical writer in the German language,” for “Wittgenstein he could not be great, since greatness is a dimension that no Jew is permitted to achieve”. Wittgenstein sees Freud as "way too clever for his own good".
ellauri349.html on line 175: "Onko siis oikein sanoa, että kyseessä on eräänlainen tanssimusiikki?" Wittgensteinin persoonallisuus pusertui läpi Molli-Jorin punaisten poskien ja kääntäen. Korkean tason rohkaisu, ellei peräti siunaus. Siinä prosessissa jokin on parempaa ja tavoiteltavampaa kuin jokin muu. Kasvussa on, ja kasvu on talousliberalismin taikasana. Asioilla, tilanteilla, koko elämällä on myönteinen eikä kielteinen liikesuunta. Energia, bossanova, tunnetotuus, epätäydellisyyden estetiikka. Keskinkertaisuuden logiikka. Oiska osui naulan kantaan: Oletko jäänyt vaille vittua? Eski oli kuin Alvar Aalto pörssiklubilla, puhui ruokottomia ja kehui koko ajan izeään. Infantiili. Ylisanojen estetiikka on sukua ulkokultaisuudelle, omahyväisyydelle ja sille että luulee liikoja izestään. Tismalleen!
ellauri349.html on line 438: Hän (Piere siis) toimi aluksi latinalaisen patristiikan johdolla, ennen kuin hänen tuolinsa nimettiin uudelleen "Hellenistisen Kreikan teologiat ja mystiikka ja antiikin lopu" vuonna 1972. Hänestä tuli professori Collège de Francessa vuonna 1983, jossa hän siirtyi hellenistisen ja roomalaisen ajattelun historian puheenjohtajaksi. Vuonna 1991 hän jäi eläkkeelle tästä tehtävästä tullakseen ammattikorkeakoulun kunniapuheenjohtajaksi; hänen viimeinen luentonsa oli 22. toukokuuta samana vuonna. Hän päätti viimeisen luentonsa sanomalla: "Viime analyysissä voimme tuskin puhua siitä, mikä on tärkeintä." Täähän on hei ihan etymologisesti mystifiointia. Samaa peukuttivat Lättänenä 7. kirjeessä ja juutalainen homo Wittgenstein. Ja nyt Suomen Sokrates, E. Saarinen.
ellauri349.html on line 440: Kapteeni Haddock oli yksi ensimmäisistä kirjoittajista, joka toi Ludwig Wittgensteinin ajatuksen Ranskaan. Kapteeni Haddock ehdotti, ettei Wittgensteinin filosofisten tutkimusten muotoa voida erottaa niiden sisällöstä. Wittgenstein oli väittänyt, että filosofia oli kielen sairaus, ja kapteeni Haddock huomauttaa, että hoito vaati tietyntyyppistä kirjallisuutta ja terapointia. Sokrateen terapiaa luonnehtii ennen kaikkea ihmisten välisen elävän kontaktin merkitys. Ai sen taisinkin jo sanoa. Toisto tyylikeinona.
ellauri349.html on line 446: Kapteeni Haddock luettelee presiis saman nipun hämärämiehiä kuin E. "Tintti" Saarinen, nimittäin Erasmus, Montaigne, Descartes, Kant, Emerson, Marx, Nietzsche, William James, Wittgenstein, Jaspers ja Rilke. Paizi Marxista Tintti muikenee kuin Reino-vaari.
ellauri349.html on line 834: "Enkä koskaan koe kuolemaa / sillä kuolema on se / ettei enää koe". Nerokasta ja uutta, eikö totta? Wanha Wittgensteinin sananlasku. Ei meitä huijata.
ellauri351.html on line 369: Paavosta tietäminen ja tunteminen ovat kykyjä mutta uskominen pakko. Miten niin? Luulisi että tunteat ovat lähempänä pakko-oireita. Tieto on perusteltu tosi uskomus. Toden uskominen on kyllä jonkinlainen saavutus. Mutta jotain on pakko uskoa, että pääsee edes ylös sängystä. Vaikka kyllä virzaamispakkokin on vahva motivaattori. Voiko tahdon voimalla uskoa jotain päätöntä vain koska sitä halutaan? Näin James uskotteli. Deonttinen pakko on muiden halua. Tuntuu siltä että koko kyky/pakko erottelu on suht irrelevantti tässä. Kyvyn duaali ei edes ole pakko vaan inkontinenssi. Wittgensteiniä ei passaa uskoa pitemmälle kuin sen jaxaa heittää.
ellauri352.html on line 78: Pirmin Stekeler-Weithofer (born 21 December 1952 in Meßkirch) is a German philosopher and professor of theoretical philosophy at the university of Leipzig. He was the president of the international Ludwig Wittgenstein society (2006-2009) and is now a vice-president of this institution.
ellauri370.html on line 726: Aatu varsin valehteli ettei se ennen Wienin päiviä ollut edes nähnyt juutalaista. Vizi se kävi samaa koulua kuin Ludi Wittgenstein. Seisoo muiden juutalaisten kanssa luokkakuvassa. Turpaan varmaan sai koulun pihalla. Myöhemmin Aatu näki painajaisia missä luotaantyöntävät koukkunokkaiset juutalaiset viettelevät sadoin tuhansittain saxalaisia tyttöjä. Alemmuuskomplexi mahtoi vaivata Aatu ressua. Geschlechtsverkehrsgepäck.
ellauri391.html on line 508: [5.6. klo 9.14] Oma Profiili: Contemporary discussion of quietism can be traced back to Ludwig Wittgenstein, whose work greatly influenced the ordinary language philosophers. While Wittgenstein himself did not advocate quietism, he expressed sympathy with the viewpoint.
ellauri391.html on line 520: Myös uuskonfutselainen filosofi Hen Hao puolusti kvisismia. Hän väitti, että ihmisen olemassaolon tarkoituksen tulisi olla luonnollisten ennakkoluulojen rauhoittaminen ja puolueeton rauhallisuus. Tämä puolueellisuuden välttäminen eroaa kuitenkin hyvin paljon länsimaisen Wittgensteinin kannasta. Ludilla oli Tolstoin Ylösnousemus rintamalla selkärepussa.
ellauri391.html on line 543: Moderni keskustelu hiljaismista voidaan jäljittää Ludwig Wittgensteiniin [de], jonka teokset vaikuttivat suuresti jokapäiväisen kielen filosofeihin. Vaikka Wittgenstein itse ei kannattanut hiljaisuutta, hän suhtautui myönteisesti tähän näkemykseen. Yksi varhaisista "arkikieltä" käsittelevistä teoksista, Gilbert Rylen [en] mielen käsite, yritti osoittaa, että dualismi johtuu kyvyttömyydestä ymmärtää, että henkinen sanasto ja fyysinen sanasto ovat yksinkertaisesti eri tapoja kuvata samaa ilmiötä, nimittäin ihmisen outoa käyttäytymistä. J.L. Austin [en] omaksui kirjassaan Sense and Sensibility samanlaisen lähestymistavan skeptismin ja aistihavainnon luotettavuuteen liittyviin ongelmiin väittäen, että ne syntyvät vain tavallisen kielen väärintulkinnan vuoksi, eivät siksi, että siinä olisi jotain aidosti vialla. Norman Malcolm [en], Wittgensteinin ystävä, otti hiljaisen lähestymistavan mielenfilosofian skeptisiin ongelmiin.
ellauri391.html on line 550: Sabina on feministikuikelo joka kaivelee Wittgensteinin reppua. The influence of Tolstoy on Wittgenstein is discussed and elaborated with reference to the idea of a “form of life” as a locus of order, and also to that of “exceptionality” in an unfolding course of events—the latter setting up a connection with the “apocalyptic” theme. Lovibondit ovat kai anglosaxeja.
ellauri391.html on line 552: Crispin James Garth Wright ( / r aɪ t / ; syntynyt 21. joulukuuta 1942) on brittiläinen filosofi, joka on kirjoittanut uusfregealaisesta (uuslogistisesta) matematiikan filosofiasta, Wittgensteinin myöhemmästä filosofiasta ja totuuteen liittyvistä asioista, kuten realismi, kognitivismi, skeptismi, tieto ja objektiivisuus. Hän on filosofisen tutkimuksen professori Stirlingin yliopistossa ja opettanut aiemmin St Andrewsin yliopistossa, Aberdeenin yliopistossa, New Yorkin yliopistossa, Princetonin yliopistossa ja Michiganin yliopistossa. Vaihtanut opinahjoa kuin mustalainen hevosta. Loppusijoituspaikka Stirling on kalatalousyliopisto Skotlannin pystymezässä. Selvää alamäkeä. Crispin esitti "epävirallisia argumentteja", että (i) Humen periaate (yhtä monta iff E bijektio) plus toisen asteen logiikka on johdonmukainen ja (ii) siitä voidaan tuottaa Dedekind–Peano-aksioomit. Molemmat tulokset todistettiin epävirallisesti jo Gottlob Fregen (Fregen lause) toimesta, ja myöhemmin George Boolos ja Richard Heck todistivat ne tiukemmin. Crispin ei tehnyt siinä muuta kuin hälisi.
ellauri392.html on line 873: The New York Times julkaisi muistokirjoituksen, jossa todettiin, että "Monet lukijamme pitivät hänen proosaansa hämmentävänä ja hämmentävänä." Vastauksena kaksi Derrida-epigonia (joihin liittyi "yli 300 akateemikkoa, arkkitehtia, taiteilijaa, muusikkoa ja kirjailijaa", muttei yhtään fixua ihmistä, kuten hammaslääkäriä tai pankinjohtajaa) kirjoitti Timesille käsittämättömän kirjeen, jossa Derrida yhdistetään muihin ketkuihin hämärämiehiin kuten Einstein, Wittgenstein ja Heisenberg ja protestoi, että hän "paini länsimaisen perinteen keskeisten kavereiden kanssa, kuten Platonin, Shakespearen ja itsenäisyysjulistuksen, joista hän teki rosollia."
ellauri392.html on line 875: Pyllynnuolennassa kukaan ei kuitenkaan ylittänyt professori Mark C. Tayloria, tunnettua Derrida-ryhmäläistä, joka opettaa Williams Collegessa. Kirjoittaessaan The New York Timesin yleisönosastoon, professori Taylor aloitti myös kuzumalla apuun Wittgensteinia. Ludista Derrida oli kimalainen tulitikkulaatikossa. Professori Taylor jatkaa sitten antamalla meille ystävällisemmän, lempeämmän Derridan. Mutkattomille tietämättömille – ”ihmisille, jotka ovat riippuvaisia äänistä ja yöpymisistä” – Derridan teokset saattavat tuntua ”toivottoman epäselviltä”. Mutta me hienostuneet kaverit tiedämme että hänen kuuluisa mutkikas proosansa "heijastaa tiheyttä ja monimutkaisuutta, joka on ominaista kaikille suurille filosofian, kirjallisuuden ja taiteen teoksille." (Se on klisee, mutta onko se totta? Varmasti jotkut, ehkä monetkin suuret teokset ovat mahtavia selkeytensä ja yksinkertaisuutensa vuoksi, esim Raamattu tai Toora.) Professori Taylorin päätavoitteena on esittää Derrida eräänlaisena teologina Hän sanoo, että tässä epävarmassa, kiistojen repimässä maailmassa on ymmärrettävää mutta vaarallista halu "yksinkertaisuuteen, selkeyteen ja varmuuteen". Ja tämä halu, professori Taylor kertoo, "on suurelta osin vastuussa kulttuurisen konservatiivisuuden ja uskonnollisen fundamentalismin noususta ". Älähälä! Pianhan tässä George W. Bush sulautuu Osama bin Ladeniin. Kiitos Jumalalle – tai pikemminkin kiitos Derridalle, että hän on tullut opettamaan meille uskomuksen muotoa, ”joka käsittää epävarmuuden ja antaa meille mahdollisuuden kunnioittaa muita, joita emme ymmärrä”. No sitä virhettä "me" emme kyllä tee! Professori Taylorin käsissä Derrida nousee esiin messiaanisena hahmona, Martin Heideggerin, St. Franciscuksen ja Kahlil Gibranin yhdistelmänä.
ellauri411.html on line 379: Humanisti Thomas Paine on tuominnut monumentaalisissa teoksissaan ( Age of Reason , Age of Reason jne.) tämän Paavalin ennaltamääräämisopin Jumalan pilkkaamiseksi. Tosin Paineen Jumala ei tietenkään ollut Paavalin Jahve. Suuri nykyaikainen analyyttinen filosofi Ludwig Wittgenstein tekee saman arvion monien arvoarvioiden joukossa Paavalista persoonana, hänen opetuksensa ja hänen suhteensa evankeliumiin kirjassa Kulttuuri ja arvot. Kun taas naisilla ainoa tai lisätapa pelastua on synnyttää lapsia ( 1. Timoteukselle 2:15 ). Tule etsimään mieleisesi tapa!
ellauri413.html on line 69: Wittgensteinin kenkälaatikon paavalikriittisistä zetteleistä keräsi Petri Vinssi niteen Kulttuuri ja arvot. Siinä Wittgenstein luetteli henkilöt, jotka hänen mielestään ovat vaikuttaneet häneen: Boltzmann, Hertz, Schopenhauer, Frege, Russell, Kraus, Loos, Weininger, Spengler ja Sraffa.
ellauri413.html on line 94: Kirjallisuuden tutkijoille on huomionarvoista, että kirja sisältää myös joitain Wittgensteinin ajatuksia Shakespearesta, missä Ludi vertaa negatiivisesti hänen pelihahmojaan Tolstoin hahmoihin.
ellauri413.html on line 96: Wittgensteiniin vaikutti ja inspiroi voimakkaasti Otto Weininger, mahdollisesti suurin juutalainen (ja rehellisin), joka on koskaan tullut Euroopasta. Hitlerkin piti Otosta, joka oli homppeli kuten Ludikin. Otosta on jo passim paljon paasauxia. Wittgenstein, myös juutalainen, kävi samaa peruskoulua kuin Adolf Hitler, joka sekin oli luultavasti ainakin puolikuivuri. Itse asiassa on olemassa valokuva (100-prosenttisesti todennettu Hitleriksi ja lähes positiivisesti Wittgensteiniksi), jossa he kaksi istuvat melko lähellä toisiaan alakoululaisina.
ellauri432.html on line 508: Spengler piti ultrakapitalististen massademokratioiden muuttumista diktatuurisiksi hallituksiksi väistämättömänä. Spengler osoittautui kuitenkin tehottomaksi käytännön politiikassa. Spengler äänesti Hitleriä mutta piti Führeria vulgaarina. Hän tapasi Hitlerin vuonna 1933 ja jäi pitkän keskustelun jälkeen vaikuttumattomaksi sanoen, että "Saksa ei tarvinnut sankaritenoria vaan todellista sankaria". Mischling Spengler piti juutalaisuutta "hajottavana elementtinä" (zersetzendes Element), joka toimii tuhoavasti "mihkä tahansa se puuttuukin" (wo es auch eingreift). Hänen mielestään juutalaisille on ominaista "kyyninen älykkyys" (zynische Intelligenz) ja heidän "rahaajattelunsa" (Gelddenken). Ludwig Wittgenstein jakoi Spenglerin kulttuurisen pessimismin somessa. Wittgenstein said he was one of his chief inspirations; the Jungian theorist "Tuhatnaama-monomyytti" Joseph Campbell (ei se harmiton kyntömies vaan tämä) claimed Spengler’s work was his biggest influence; the philosopher Martin Heidegger was profoundly affected by Spengler’s thinking; and former Secretary of State, Henry Kissinger, wrote favourably about him in his doctoral thesis ‘The Meaning of History’.
ellauri435.html on line 173: Ameryn nimi oli alunperin Sepp Mayer. "Amery’s genius is to point out that Wittgenstein exposed his inability to lift himself above historical and linguistic (anti-Semitic) bias when he wrote about Freud’s literary style. While “Freud writes excellently and it is a pleasure to read him…he is never great in his writing”. In response to this, Amery notes that while “every literary historian agrees” that Freud was the “greatest philosophical writer in the German language,” for “Wittgenstein he could not be great, since greatness is a dimension that no Jew is permitted to achieve”. Wittgenstein sees Freud as "way too clever for his own good".
ellauri443.html on line 233: Obeesi William Howard Gass syntyi 30. heinäkuuta 1924 Fargossa, Pohjois-Dakotassa. Pian hänen syntymänsä jälkeen hänen perheensä muutti Warreniin, Ohioon, teräskaupunkiin, jossa hän kävi paikallisia kouluja. Hän kuvaili lapsuuttaan onnettomaksi, jossa oli väkivaltainen , rasistinen isä ja passiivinen, alkoholisti äiti; kriitikot mainitsevat myöhemmin hänen hahmoillaan samat ominaisuudet. Hänen äitinsä oli kotiäiti. Cornellissa hän opiskeli Max Blackin ja hyvin lyhyesti Ludwig Wittgensteinin johdolla.
xxx/ellauri013.html on line 323: Aika tuntemattomuuksia tänään on monet Bertin mainitsemat tärkiöt. Julkisuus on päivittäistavaraa. Yllättävän harvoja se mainizee, esim Wittgenstein ja Conrad puuttuu listalta. Joku vähäpätöinen runoilija oli Bertistä byronmaisen vilpillinen. Eiköhän lie ollut Bert itse samanlainen. William James oli laahusta halveksiva aristokraatti, vaikka jenkkirotinkainen. Se oli Bertistä hienoa.
xxx/ellauri013.html on line 329: Russell oli aatelinen kermaperse joka peukutti Amerikan hegemoniaa, britit siinä pyllynnuolijoina. Se olis varmaan kannattanut brexittiä. Pääasia sille oli et se saa ite vapaasti filosofoida, sama se jos laahusta vähän kyykytetään. Aatelisnaista mekkoon, joskus sen mieheltäkin melaa, tää pitää Bertin tyytyväisenä. Muummuassa Wittgenstein ja Conrad olivat sen flammoja.
xxx/ellauri027.html on line 1019: Eski on armoitettu lässyttäjä. Läppää piisaa loputtomiin, ja ideoita säästyy per ääniminuutti sillä, et se on KJJ luokan änkyttäjä. Se ottaa kavereixi Sokrateen, Wittgensteinin ja Heideggerin, kaikki suht köykäsen luokan idealisteja, vaikka kovia sanaseppoja. (Sokraten ideoista on enemmän kuin puolet Platonilta, Sokrates oli vaan sen tekemä ankan varjo luolan seinällä. Wittgensteinin repusta jäi vaan hämäriä zetteleitä kenkälaatikkoon, ja Heidegger oli täys sekopää, kazo toisaalla.)
xxx/ellauri059.html on line 567: Alkaa etikan filosofilla olla plödät housussa. Kuolema lähestyy, kylmä rinki puristaa jo persettä. Kuolema on mysteeri, se puputtaa lainaillen muita narsisti-idealisteja, kuten nazi-Heideggeriä ja Wittgenstein Ludwig">homo-Wittgensteinia. Ei se ole mikään mysteeri, vaan luonnollinen asia. Se on mysteeri vaan pinttyneelle narsistille jonka mielestä just MUN pitäis elää iankaikkisesti, kun kerran rupesin. Muuthan elää vaan mun mielikuvituxessa (jos elävät). Höpöä. Kaikille muille sun kuolema on arkista, ja Michelinin tapauxessa varmaan helpotus.
xxx/ellauri084.html on line 34: Wittgensteinin perhe oli katolistuneita juutalaisia. Kolme neljästä isovanhemmasta oli moosexenuskoisia. Hitler kirjassa "Kärhämäni" kertoo kärhämistä jonkun nenäkkään pikku juutalaisen kanssa Linzin koulussa. Vallanko se olisi ollut Ludi?
xxx/ellauri084.html on line 36: Both Hitler's oratory and Wittgenstein's philosophy of language derive from the hermetic tradition, the key to which is Wittgenstein's "no-ownership" theory of mind, described by P. F. Strawson in his book Individuals (1958). The no-ownership theory is a metaphysical doctrine of the self, labelled by Strawson. It arises from cartesian mind-body dualism (see mind body problem) and maintains that conscious experiences with a subject cannot be said to ‘belong’ to that subject, because “Only those things whose ownership is logically transferable can be owned at all“. Kauppamiesmäistä mind-body kapitalismia. Taas yxi kiemurtelu sielun irrottamisexi ruumiista.
xxx/ellauri084.html on line 39: Among the gayest apostles were Tennyson (the poet), William Cory (who reportedly had an affair with the future Prime Minister Earl of Rosebery), E. M. Forster, John Maynard Keynes, Ludwig Wittgenstein, Lytton Strachey, Rupert Brooke, Guy Burgess and Anthony Blunt.
xxx/ellauri084.html on line 59: Ludwig Wittgenstein (philosopher),
xxx/ellauri168.html on line 266: A key problem of physicalism, however, is its inability to make sense of how our subjective experience of qualities—what it is like to feel the warmth of fire, the redness of an apple, the bitterness of disappointment and so on—could arise from mere arrangements of physical stuff. (What the fuck? Who says it can't? Rousseau? Bergson? Wittgenstein? Anyway, what is there to make sense of in the first place?)
xxx/ellauri202.html on line 210: Il découvra sa vocation d'écrivain en se liant à un jeune garçon de deux ans son aîné, Jean Werhlé, pendant l'été qu'il passe à Maisons-Laffitte en 1891. Il obtient en 1898 son baccalauréat, dans la série Philosophie, avec mention passable, comme Max Roth. Sankarihahmo kääntyy takaisin kadotuxen tieltä fideismiin: älä järkeile, seuraa sydäntäsi vaan. Historiquement, les philosophes associés au fidéisme sont Søren Kierkegaard, Blaise Pascal, William James et Ludwig Wittgenstein.
xxx/ellauri259.html on line 681: Zettelkasten -muistiinpanomenetelmä. Kirjoittanut Ludi Wittgenstein
xxx/ellauri312.html on line 544: Rortyn omat, joskus omituiset, Jamesian ja Deweyanin uudelleenlausunnot teemoja” (PSH, xiii). Nämä uudelleenlausunnot menevät niin pitkälle kuin suosittelevat sitä, mitä James ja Deweyn olisi pitänyt sanoa. James should have been satisfied with ‘‘The Will to Believe’’ rather than ending with a ‘‘brave and exuberant ‘‘Conclusion’’ to Varieties of Religious Experience’’. Bernstein finds Rorty guilty of fabricating a Nietzscheanized James or a Wittgensteinianized Derrida or a Heideggerianized Dewey. In this way, Rorty practiced something of what the ancients called "wisdom", and we moderns call "self help".
xxx/ellauri363.html on line 103: Vaikka hän tunnisti kuvista ainakin (pääasiassa myöhemmän) Wittgensteinin, Donald Davidsonin Alasdair McIntyren, Ronald Dworkinin, Robert Brandom, John McDowellin ja erityisesti "herkutteleva herra" Richard Rortyn, Gadamer on ehkä vähemmän tunnettu, ja varmasti vähemmän arvostettu englanninkielisissä filosofisissa piireissä kuin nämä hänen aikalaisensa. Mutta hän saavutti tavattoman kunnioituxen Länsi-Saxassa.
xxx/ellauri363.html on line 766: Muut kitalakihalkiot: Ludwig Wittgenstein, JL Austin, PF Strawson, Stephen Toulmin, John Searle
xxx/ellauri385.html on line 278: Antifundamentalistien jäsenluettelossa onkin kokonainen nippu talousliberaalikyrpiä ja puolivillaisia idealisteja ja oikeistohyyppiä, mm. John Dewey Stanley kala Michel Foucault GWF Hegel Max Stirner William James Emil Cioran Eugene Thacker Thomas Ligotti Friedrich Nietzsche Charles Sanders Peirce Ludwig Wittgenstein TS Eliot Otto Neurath Wilfrid Sellars Karl Popper Anton Tšehov Richard Rorty Charles Taylor Jacques Derrida Edgar Morin Willard Van Orman Quine Nelson Goodman Roy Bhaskar.
xxx/ellauri436.html on line 193: Kirjassaan " Millaista on olla lepakko? " ja muualla hän kirjoittaa, että tiede ei voi kuvata, millaista on olla ajattelija, joka hahmottaa maailman tietystä subjektiivisesta näkökulmasta. Idealismin oireita, lievää dualismia. Nagel syyttää Wittgensteinia ja amerikkalaista mielen ja kielen filosofia Donald Davidsonia filosofisesta idealismista. Syystäkin, vaikkei ole ize juuri parempi.
xxx/ellauri442.html on line 65: Stanley Louis Cavell (/kəˈvɛl/; September 1, 1926 – June 19, 2018) was an American philosopher. He was the Walter M. Cabot Professor of Aesthetics and the General Theory of Value at Harvard University. He worked in the fields of ethics, aesthetics, and ordinary language philosophy. As an interpreter, he produced influential works on Wittgenstein, Austin, Emerson, Thoreau, and Heidegger. His work is characterized by its conversational tone and frequent literary references. Cavell was born as Stanley Louis Goldstein to a Jewish family in Atlanta, Georgia. His mother, Fannie (Segal), the daughter of immigrants from Romania, was a locally renowned pianist for radio, vaudeville, and silent films. Cavell died in Boston, Massachusetts of heart failure on June 19, 2018, at the age of 91. He is buried at Mount Auburn Cemetery, Jewish section.
xxx/ellauri442.html on line 67: Although trained in the Anglo-American analytic tradition, Cavell frequently interacted with the continental tradition. He includes film and literary study in philosophical inquiry. Cavell wrote extensively on Ludwig Wittgenstein, J. L. Austin, and Martin Heidegger, as well as the American transcendentalists Henry Thoreau and Ralph Waldo Emerson. He was congenial with Jacques Derrida, another Jew.
xxx/ellauri442.html on line 69: Cavell established his distinct philosophical identity with Must We Mean What We Say? The answer was no. One of the essays discusses Søren Kierkegaard's work on revelation and authority. Specifically, Cavell argues that film comedies show that the achievement of happiness requires besides the satisfaction of our needs the examination and transformation of those needs. According to Cavell, the emphasis these movies place on remarriage draws attention to the fact that, within a relationship, happiness requires "growing out of" one partner and "growing into" another one. The book also contains extended discussions of Friedrich Nietzsche, Jane Austen, George Eliot, Henry James, and Fred Astaire, as well as familiar Cavellian subjects such as Shakespeare, Emerson, Thoreau, Wittgenstein, and Heidegger.
xxx/ellauri442.html on line 103: The tense logic of philosophy for managers is indexed to the present, unlike paradigmatic philosophy that uses backwards-looking operators. (Vähän tässä kyllä on pihlajanmarjan makua.) Mark C Taylor, in his important After God, writes: thank God it is Friday. See also his The moment of complexity: Emerging network culture. University of Chicago Press. Look at the writings and lives of Dewey, Wittgenstein, and Foucault. Mitä oliko Deweykin hinuri? Ei ollut. The overriding theme of Dewey's works was his profound belief in democracy, be it in politics, education, or communication and journalism. On women he says, "I think too much of women in terms of sex. Humanism means to me an erection, not a contraction, an expansion in which nature and the science of nature are made the willing servants of human good. To transact is learning to beat the odds or mitigate the common pitfalls involved with living a good and comfortable life by always factoring in the surrounding circumstances of people, places, things and the thinking behind any exchange of work to play. (Okay, touché, I don't quite know myself what that means.)"
xxx/ellauri442.html on line 106: Oraalinen saarna vesittyy kun se kirjoitetaan ylös, pelkkä lyrics jää. Sitä tulee keisari ilman nahkahousuja. "Jori" Steiner (1989) refers to Löwith, Gadamer, and Arendt, while Dewey’s views are shared by Shusterman, Wittgenstein and Foucault.
xxx/ellauri442.html on line 166: Taylorin näkemysten ymmärtämiseksi on hyödyllistä ymmärtää hänen filosofinen taustansa, erityisesti hänen kirjoituksiaan Georg Wilhelm Friedrich Hegelistä, Ludwig Wittgensteinista, Martin Heideggeristä ja Maurice Merleau-Pontysta. Taylor torjui naturalismin ja formalistisen epistemologian. Hän oli osa vaikutusvaltaista kanadalaisen idealismin älytöntä perinnettä, johon kuuluivat John Watson, George Paxton Young, C. B. Macpherson Old ja George Grant.
xxx/ellauri442.html on line 168: Taylor oli tuhmä Wittgensteiniläinen olematta sopö. Esseessaan "To Follow a Rule" Taylor tutkii, miksi perkeletto ihmiset eivät voi noudattaa sääntöjä. Millainen tieto se on, jonka avulla henkilö voi noudattaa sääntöä, kuten merkin nuolta.
xxx/ellauri442.html on line 169: Tää oli musta aivan erityisen hölmöä, senkun seuraa nuolen lentosuuntaa. Jopa Wokun tyhmä koira Iivari oppi soiraamaan, vaikkei tahtonut. Tarkemmin sanottuna Wittgenstein sanoo Filosofisissa tutkimuksissa , että "säännön noudattaminen on käytäntö." Senyt vaan on tapana. Jos ei soiraa tulee remmistä.
xxx/ellauri442.html on line 171: Heideggerin, Merleau-Pontyn, Hans-Georg Gadamerin, Michael Polanyin ja Wittgensteinin jälkeen Taylor väittää, että on virheellistä olettaa, että käsityksemme maailmasta on ensisijaisesti kansanedustajien välittämä. Siihen tarvitaan nippu tämmöisiä ääliöitä idealisteja. Ei mietitä, mennään ihan tunteella, soirataan perstuntumaa.
xxx/ellauri442.html on line 265: Unlike other sciences – assuming that philosophy is a science – philosophy does not waver even when facing the unknowable, the dimension of the speculative. The bigger picture that the manager concentrates on "could" concern the overall structure of the market, or market economy, or the revenues of the shareholders. Philosopher is a bedfellow for the manager in her mental and conceptual realm, a forceps that helps her make better use of the ‘mysterious flame’ within herself in the dimensions of her thinking and self-leadership. (Colin McGinn, in his forceful The Mysterious Flame (1999) argues that we can never ‘know’ consciousness. Better not believe a word of what he says. Colin McGinn on brittiläinen filosofi, joka työskentelee nykyään Miamin yliopistossa. Aiemmin hän on opettanut myös Oxfordin yliopistossa ja Rutgers-yliopistossa. Hän lukeutuu analyyttisen filosofian perinteeseen, ja hänet tunnetaan parhaiten mielettömistä töistään mielenfilosofian alalla. Colin on peräisin Jesus collegesta. Se on selkeästi samanlainen käärmeöljykauppias kuin nää muutkin kapitalistimunkit. Teosten nimet jo kertovat: Wittgenstein on Meaning, The Limits of Knowledge, The Problem of Consciousness. Mä en kyllä ymmärrä mitä ongelmaa siinä muka on.
xxx/ellauri442.html on line 453: While still a student, he befriended Ayer (with whom he was to share a lifelong amicable rivalry), Stuart Hampshire, Richard Wollheim, Maurice Bowra, Roy Beddington, Stephen Spender, Inez Pearn, J. L. Austin and Nicolas Nabokov. In 1940, he presented a philosophical paper on other minds to a meeting attended by Ludwig Wittgenstein at Cambridge University. Wittgenstein rejected the argument of his paper in discussion but praised Berlin for his intellectual honesty and integrity. Good try Isaiah, but no cigar.
138